Tekijänoikeuden luovutuksesta sovittaessa korvauksen kohtuullisuus voi tulla esille esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

Kohtuullinen korvaus OKM:n selvitys 5.2.2014 / Riku Neuvonen Johdanto Hallitusohjelman mukaan tekijänoikeuslailla säädetään nykyistä tarkemmin tekijänoikeuksien siirtämisen edellytyksenä olevista kohtuullisista ehdoista ja kohtuullisesta korvauksesta. Sitä, mitä kohtuullisella korvauksella tarkoitetaan, ei hallitusohjelmassa täsmennetä. Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki antoi 7.10.2013 tekijänoikeuslain muutosten valmistelemiseksi toimeksiannon, jossa yhtenä asiana on tekijänoikeuksia koskevien sopimusten korvausten ja ehtojen kohtuullisuuden selvittäminen. Tekijänoikeuden luovutuksesta sovittaessa korvauksen kohtuullisuus voi tulla esille esimerkiksi seuraavissa tapauksissa: 1. tekijänoikeus siirretään osana työsuhdetta tai muuta suhdetta, jossa siirtymisestä on sovittu 2. tekijänoikeus siirretään nimenomaisesti sitä koskevalla sopimuksella 3. tekijänoikeudella suojattu aineisto myydään, lainataan, vuokrataan tai sitä muuten levitetään fyysisinä kappaleina 4. tekijänoikeudella suojattua aineistoa käytetään yleisölle välittämisessä (ml. on demand - välittäminen) 5. tuomioistuin on määrännyt tekijänoikeuden loukkauksesta maksettavaksi korvauksen. Ruotsissa on mahdollista toteuttamista odottamassa selvitysmiehen vuodelta 2011 oleva ehdotus, jonka mukaan ansiotarkoituksessa tapahtuvaa käyttöä koskevissa tekijänoikeuden luovutuksissa tekijällä olisi oikeus kohtuulliseen korvaukseen. Kohtuullinen korvaus on ollut esillä julkisuudessa monissa yhteyksissä. Säännöksiä kohtuullisesta korvauksesta ovat lakiin esittäneet tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita edustavat järjestöt freelancetoimittajista muusikoihin ja näyttelijöihin. Tämän lisäksi tekijänoikeuslainsäädännön uudistamista koskevaan kansalaisaloitteeseen on sisällytetty ehdotus kohtuullisesta korvauksesta sopimuksen perusteella luovutetusta tekijänoikeudesta. Suomessa vallitsee laaja sopimusvapaus. Sopimusten kohtuullisuus, sopimustoiminnan neuvottelukulttuurit ja sopijakumppaneiden mahdollinen keskinäinen epätasapaino nousevat kuitenkin esiin, kun jollakin sopimusalueella koetaan olevan ongelmia. Nykytilanteeseen kohdistetun kritiikin mukaan tekijänoikeuslainsäädäntö mahdollistaa vahvemman osapuolen sanelupolitiikan, jossa tekijän on hyvin vaikea kieltäytyä kohtuuttomasta sopimuksesta. Tekijänoikeuden luovutuksia, samoin kuin sopimuksia yleensäkin, koskee oikeustoimilain 36, jonka mukaan kohtuuton sopimuksen ehto tai soveltamistilanteessa kohtuuttomuuteen johtava ehto on soviteltava tai jätettävä huomiotta. Työsuhteessa sovellettaviksi voivat tulla myös työsopimuslain säännökset. Käytännössä näitä säännöksiä ei ole kuitenkaan pidetty riittävinä, koska ne edellyttävät tekijältä toimia, jotka saattavat vaikuttaa tekijän työtilaisuuksiin jatkossa. 1

2 Toimeksiannon puitteissa tavoitteena on kartoittaa nykytilanne ja ne eri vaihtoehdot, joilla hallitusohjelman kirjaus voitaisiin toteuttaa. Tavoitteena on arvioida näiden vaihtoehtojen vaikutuksia ja toteuttamismahdollisuuksia erityisesti 1) suhteessa yleiseen lainsäädäntöön, 2) tekijänoikeuslainsäädännön ja tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuden näkökulmasta (ml. oikeuksien yhteishallinnointi), sekä 3) oikeudenhaltijoiden ja oikeuksien käyttäjien (ml. kuluttajat) näkökulmasta. Kartoituksen ja arvioinnin jälkeen valmistellaan tarpeelliset lainsäädännön muutosehdotukset. Tämä selvitys on tehty ministeri Arhinmäen toimeksiannon pohjalta. Selvitystä tehdessä on kuultu tekijänoikeusalan eri järjestöjä, yrityksiä ja toimijoita sen mukaan, missä määrin alan toimijat ovat olleet kiinnostuneita osallistumaan asian selvittämiseen. Joulukuussa 2013 ja tammikuussa 2014 tapaamisia alan eri edustajien kanssa on ollut kymmeniä. Selvitystä varten on saatu aineistoa eri alojen ja intressiryhmien edustajilta. Selvityksessä ei ole pyritty tieteelliseen tarkkuuteen vaan antamaan kuulemisten ja aineiston perusteella yleiskuva siitä, mitkä ovat tekijänoikeuden luovutukseen liittyvät ongelmat ja kuinka ne olisi mahdollista ratkaista kuluvan hallituskauden aikana. Kohtuullisuuskysymyksen ajankohtaisuus Tekijänoikeuden luovutuksessa kohtuullisuus ratkaistaan tällä hetkellä tekijänoikeuslain 29 :ssä säädetyn mukaisesti noudattaen varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929, jäljempänä oikeustoimilaki) 36 :ää. 1 Mainittu oikeustoimilain säännöksellä korvattiin erityisiä kohtuussääntöjä. Tekijänoikeuden luovutukseen liittyvää oikeuskäytäntöä on vähän ja 2010-luvulla on noussut esiin ajatus, että tekijänoikeuslaissa säädettäisiin erillisestä kohtuullisuussääntelystä. Keskusteluissa erityistä kohtuullisuussääntelyä ovat edellyttäneet alkuperäisiä tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita edustavat järjestöt ja vastustaneet ne järjestöt ja muut tahot, jotka edustavat luovutettujen tekijänoikeuksien hyödyntäjiä. Tekijänoikeuksia luovutetaan ja hyödynnetään pääsääntöisesti viestintä- ja kulttuurialoilla. Nämä alat ovat olleet 2000-luvun alun voimakkaan rakennemuutoksen kohteena. Digitaalinen tekniikka ja digitaaliset välineet ovat luoneet uudenlaisia tapoja kuluttaa, kopioida, markkinoida, muuntaa ja käyttää tekijänoikeudella suojattuja viestintä- ja kulttuurituotteita. Samalla internetin välityksellä tarjottavien digitaalisten palvelujen myötä kilpailutilanne on kiristynyt ulkomaisten palveluntarjoajien tultua Suomen markkinoille. Kehitystä ovat vauhdittaneet myös erilaiset talouspoliittiset ratkaisut liittyen verotukseen ja perinteisten paperijulkaisujen levitykseen. 1 Oikeustoimilain 36 : Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan. Oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen kulutushyödykettä koskevan sopimuksen sovitteluun sovelletaan, mitä kuluttajansuojalaissa (38/78) säädetään.

3 Viestintä- ja kulttuurialojen markkinoiden muutos on vaikuttanut tekijänoikeudella suojattujen tuotteiden arvoon ja arvonmuodostukseen. Aiemmin pääasiallisina tulonlähteinä toimineet jakelukanavat ovat supistuneet ja rinnalle on tullut uusia tapoja tehdä liiketoimintaa tekijänoikeudella suojatuilla tuotteilla. Murrokselle on ollut ominaista, että useiden tekijänoikeuksia käyttävien yritysten tulos on heikentynyt ja voitot erityisesti media-alalla ovat pienentyneet siitä, mitä ne ovat olleet vuosikymmeniä. Tämän seurauksena tekijänoikeuden luovutuksessa noudatettavia sopimuskäytäntöjä on muutettu ja useilla aloilla on tehty merkittäviä uudelleenjärjestelyjä. Tämä muutos on selvitystyön yhteydessä tehdyissä kuulemisissa esille tulleiden seikkojen mukaan johtanut tilanteeseen, jossa tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyt sopimukset ovat tekijän kannalta olleet kohtuuttomia tai ne ovat tuntuneet kohtuuttomilta. Sopimusehtojen muutos on liittynyt siihen, että monilla aloilla on irtauduttu vanhoista kollektiivisopimuksista eikä uusia kollektiivisopimuksia ole haluttu tehdä. Samalla monet tekijät ovat joutuneet siirtymään yrittäjiksi yrittäjäriskillä. Kokonaisuutena monilla aloilla on syntynyt vaikutelma huonosta neuvottelukulttuurista ja siitä, että heikommassa asemassa olevilla tekijöillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa tekijänoikeuden luovutuksesta tehtävien sopimusten sisältöön. Ongelmiksi on koettu korvaustaso suhteessa yleiseen palkkaja kustannustasoon ja se, että teosten uusista hyödyntämismuodoista tekijä ei aina saa korvausta. Korvausten lisäksi ongelmana on pidetty sitä, että tekijät yhä useammin joutuvat luovuttamaan kaikki oikeutensa. Joissain tapauksissa on jouduttu luovuttamaan kaikki oikeudet takautuvasti ja määrittämättömään tulevaisuuteen. Joillakin aloilla tekijä on velvoitettu kantamaan vahingonkorvausriski luovutetun materiaalin kaikesta uudelleenkäytöstä. Tekijänoikeuden luovutuksesta tehtyjen sopimusten ehtojen muutoksia on selitetty muuttuneella markkina- ja kilpailutilanteella, jossa käyttäjäyritysten tulot ja voitot ovat supistuneet. Markkinoille on tullut ulkomaisia toimijoita, jolloin on syntynyt huoli suomalaisen viestintä- ja kulttuurialan tulevaisuudesta. Vastaavasti sopimusten ehtojen muutokset ovat herättäneet huolen siitä, että suomalaisia tekijöitä on tulevaisuudessa vähemmän tai tekijät eivät ole päätoimisia, jos tekijänoikeuden luovutuksista saatavat korvaukset eivät ole riittävässä suhteessa yhteiskunnan yleiseen palkka- ja kustannuskehitykseen. Tältä osin kysymys tekijänoikeuden luovutuksen ehtojen kohtuullisuudesta ja suhteellisuudesta on osa yleistä keskustelua suomalaisesta viestintä- ja kulttuuripolitiikasta. Kysymys tekijänoikeuden kohtuullisuudesta liittyy yleisesti myös keskusteluun niin sanotuista itsensä työllistäjistä. Itsensä työllistäjät ovat kasvava osa työvoimasta, ja heidän neuvotteluasemaansa työmarkkinoilla sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen tilanteeseensa on kiinnitetty useassa yhteydessä huomiota. Itsensä työllistäjät työskentelevät usein luovilla aloilla, joilla tulonmuodostuksessa keskeisen osan muodostavat tekijänoikeuden luovutukset. Luovien alojen ja niiden talouden kehittäminen, itsensä työllistäjien asema ja Suomen viestintä- ja kulttuurialojen muutos kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka oikeutetusti synnyttää tekijänoikeuden luovutuksen kohtuullisuuteen liittyviä kysymyksiä. Selvityksen rajaukset Tekijänoikeuden luovutuksen kohtuullisuussääntelyä koskeva selvitys on tehtynä virkatyönä marraskuun 2013 ja helmikuun 2014 välillä. Selvityksen aineisto perustuu eri intressitahojen toimitta-

4 miin kuvauksiin ja itse hankittuun materiaaliin. Tekijänoikeuden luovutuksen kohtuullisuuden arviointi on laaja asia-alue, jota on rajattu selvityksen kuluessa. Selvityksessä on jätetty joitakin kysymyksiä avoimiksi ja tulevien selvitysten varaan. Työsopimussuhde Tekijät sopivat tekijänoikeuksien siirroista yksityishenkilöinä, yrittäjinä tai työntekijöinä taikka omistamiensa yritysten kautta. Erityisesti on huomioitava tietokoneohjelmistojen kohdalla työsuhdeperusteinen tekijänoikeuden siirtyminen, josta muiden teos- tai aineistolajien osalta ei laissa ole säädetty. Työsuhteessa tekijänoikeudesta on pääsääntöisesti sovittu työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa, joita koskevat omat säännöksensä lainsäädännössä. Tässä selvityksessä työsuhdeperusteinen tekijänoikeus ja tekijänoikeuden luovutus osana työehtosopimuksen perusteella tehtyä työsopimusta on suljettu pois lopullisesta tarkastelusta. Selvitystyön aikana pidetyissä kuulemisissa työnantajapuolen edustajat ovat esittäneet, että työsuhdeperusteinen tekijänoikeus tulisi laajentaa myös muille aloille. Hankitun aineiston perusteella kuitenkin esimerkiksi selvityksen tekohetkellä menestysalana pidetyssä peliteollisuudessa tekijät saavat työstään keskimääräistä suomalaista työntekijää suuremman korvauksen ja useissa tapauksissa osan ohjelmien, eli tässä tapauksessa pelien, tuotosta ja ovat myös osakkaina yrityksissä. Vastaavaa voitaisiin soveltaa muillakin aloilla, jos pelialaa pidetään kohtuullisuuskysymyksissä esimerkillisenä alana. Tässä selvityksessä ei kuitenkaan käsitellä kysymystä työsuhdeperusteisen tekijänoikeuden alan laajentamisesta tai sen kohtuullisuudesta. Selvityksessä tarkastellaan sekä yksityishenkilöinä toimivia tekijöitä että tekijöitä, jotka toimivat toiminimen tai vastaavan piirissä tai tekevät työsopimuksen tiettyä lyhytaikaista työsuoritusta varten. Tähän valintaan on syynä erityisesti se, että yhä useammin tekijänoikeuksista käytävien sopimusneuvottelujen lähtökohtana on, että tekijä on yrittäjä, joka kantaa vastuun työnantajakustannuksista ja yritysriskin. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kohtuullisuussääntelyn selvityksessä yrittäjät, joita usein kutsutaan tällaisessa yhteydessä myös pakkoyrittäjiksi, rajattaisiin pois tarkastelusta. Edellä kuvatun kaltaiset vaatimukset tekijöitä kohtaan johtavat usein kohtuuttomilta tuntuviin sopimuksiin ja sopimusneuvotteluihin. Ei ole perusteltua, että kohtuullisten sopimusten ja sopimisen vaatimus olisi kierrettävissä edellyttämällä sitä, että sopimuskumppanin tulee aina olla yritys. Ongelmaksi voi muodostua, että kilpailuoikeudellisesti yritykset ja elinkeinonharjoittajat ovat eri asemassa kuin sopimuksen perusteella tekijänoikeuden luovuttava yksityishenkilö. Euroopan unionin puitteissa käynnistetyt itsensä työllistäjien asemaa koskevat toimet ja itsensä työllistäjien sääntely muissa EU-maissa antaa mahdollisuuksia sellaisille tulkinnoille, että jaottelun yksityishenkilöihin ja itsensä yrittäjäriskillä työllistäviin ei tarvitse olla jyrkkä. Itsensä yhden hengen yrityksen kautta työllistävien aseman selkeyttämistä suhteessa kilpailuoikeuteen ja itsensä työllistäjien asemaa helpottamaan pyrkivään politiikkaan selvitetään yhdessä asiantuntijoiden kanssa tämän selvityksen julkaisun jälkeen. Kohtuullisuus yleisesti tekijänoikeuden luovutuksissa Toinen rajaus liittyy kohtuullisuuden arvioinnin laajuuteen tekijänoikeusjärjestelmässä. Elokuva- ja audiovisuaalinen ala ja radiotoimialan yritykset ovat tuoneet esille, että kohtuus tulisi ulottaa kaik-

5 kiin tekijänoikeutta koskeviin sopimuksiin, jolloin sääntelyn piiriin tulisivat yritykset ja ennen kaikkea tekijänoikeusjärjestöt. Ongelmana on erityisesti monikanavajakelu, jossa kustannustaso on korkeampi eikä järjestelmä ole läpinäkyvä. Edellä mainittujen yritysten lisäksi Yleisradio on toivonut järjestelmään läpinäkyvyyttä sopimusten kohtuullisuuden varmistamiseksi. Tässä vaiheessa tekijänoikeuden luovutuksen koskeva kohtuullisuusselvitys on rajattu koskemaan pääsääntöisesti tilanteita, joissa alkuperäinen tekijä luovuttaa tekijänoikeuden edelleen käytettäväksi. Muiden tekijänoikeusjärjestelmään liittyvien sopimusmenettelyjen ja tekijänoikeusjärjestelmän kokonaisuuden arviointi kohtuullisuus- ja muista näkökulmista jää tulevien selvitysten ja toimeksiantojen varaan. Menettely riitatilanteissa Tällä hetkellä tekijänoikeuden luovutuksiin sovellettavan oikeustoimilain 36 :n mukaisen kohtuullisuuden määrittelee yleinen tuomioistuin. Tähän sisältyy kuluriskiä ja prosessi voi kestää kauan. Tekijäjärjestöjen mukaan tekijät eivät uskalla käydä oikeutta, käyttäjäjärjestöjen mukaan oikeudenkäyntien vähäisyys on merkki nykyisten sopimusten kohtuullisuudesta. Oikeuskäytäntöön palataan jäljempänä selvityksessä. Tekijäjärjestöt ovat yrittäneet myös elinkeinotoiminnan lainsäädännön kautta ajaa sopimusten tyyppikohtuuttomuutta, mutta he ovat joko hävinneet asiansa tai asiaa ei ole käsitelty markkinaoikeudessa. Markkinaoikeuden ratkaisujen perusteella voidaan päätellä, että yksittäisissä tapauksissa ehdot voivat johtaa kohtuuttomuuteen, mutta kyseessä ei ole tyyppikohtuuttomuus. Tältä osin lähtökohtana voidaan pitää, että nykykäytännön mukaisesti kohtuullisuuteen liittyvät riitatilanteet ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien riita- ja hakemusasioiden tuomioistuinkäsittely keskitettiin markkinaoikeuteen syyskuun 2013 alusta. Tämän IPR-tuomioistuimen toiminnan ja juttumäärien todellinen laajuus ovat vasta selkeytymässä. Ongelmana voidaan lähtökohtaisesti pitää sitä, että markkinaoikeudessa osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Kuluriski on olemassa jokaisessa tapauksessa, jolloin menettelyä voidaan käyttää toisen osapuolen vahingoittamiseen. Saksassa kohtuullisuusarvioinnissa käytetty välimiesmenettely olisi Suomessa toteutettuna kustannuksiltaan varsin kallis ratkaisu kaikille osapuolille, mutta osapuolten niin sopiessa ei tätä vaihtoehtoa pidä rajata pois. Mahdollisena voidaan pitää myös sitä, että jos kollektiivinen neuvottelukulttuuri kehittyy, kohtuullisuuskysymysten ratkaisemisesta voitaisiin kehittää oma, mahdollisesti halvempi, välimiesmenettely. Tässä selvityksessä on tutkittu ja käsitelty myös riitatilanteisiin liittyvää problematiikkaa. Jos osapuolten eriarvoisuus ja erilaiset toimintamahdollisuudet rajoittavat sopimusvapautta käytännössä, tämä asetelma ei muutu oikeudenkäynneissä tai välimiesmenettelyssä. Vahvemmalla osapuolella on aina mahdollisuus sijoittaa riitojen ratkaisuun enemmän voimavaroja ja näin siirtää kustannuspelotetta vastapuolelle. Tämän selvityksen aikataulussa ja puitteissa ei ole kuitenkaan mahdollista tehdä lopullista esitystä riitatilanteiden ratkaisemisesta.

6 Muut tekijänoikeudesta sopimiseen ja tekijänoikeuden alaan liittyvät kysymykset Selvityksen aikana on esitetty myös mahdollisuutta avata muutoin tekijänoikeuslain sopimuksia koskevaa sääntelyä, kuten tekijänoikeuslain 28 :ssä ja 31 38 :ssä tarkoitettuja kustannussopimussäännöksiä, joissa säädetyt kysymykset helposti tulisivat sovittaviksi myös kohtuullisuuden määrittelyn yhteydessä. Samoin on esitetty, että näyttelijöille tulisi antaa samat oikeudet kuin muille esittäville taiteilijoille. Ottaen huomioon selvityksen aikataulu ja tarkoitus näitä kysymyksiä ei ole mahdollista käsitellä tämän selvityksen yhteydessä. Nykytilanne Nykyisin tekijänoikeuden luovutuksia koskee tekijänoikeuslain 29 :ssä olevan viittaussäännöksen perusteella yleisesti sopimuksia koskevan oikeustoimilain 36, jonka mukaan kohtuuton sopimuksen ehto tai soveltamistilanteessa kohtuuttomuuteen johtava ehto on soviteltava tai jätettävä huomiotta. Työsuhteessa sovellettaviksi voivat tulla työsopimuslain säännökset. Käytännössä niitä ei kuitenkaan sovelleta, koska työsuhdetilanteessa ja erityisesti oikeuksien yksittäisten luovutusten tapauksissa tekijänoikeuden luovutuksesta on pääsääntöisesti sovittu erikseen. Oikeustoimilaissa kohtuullisuus liittyy sopimuksen sovitteluun, eli kohtuuttomuus ei johda suoraan sopimuksen purkautumiseen tai mitätöitymiseen. Sovittelussa kohtuutonta sopimusmääräystä kohtuullistetaan tai kyseinen yksittäinen määräys todetaan pätemättömäksi. Oikeustoimilain 36 :n vaikutusta on pidetty laajana ja periaatteellisena, joten se ulottuu kaikkiin sopimusehtoihin ja näin myös sopimuksen perusteella saatavaan vastikkeeseen. Erityisiä kohtuullisuussäännöksiä on esimerkiksi työsopimuslain 10 luvun 2 :n vaatimus työsopimuksen kohtuullisuudesta ja hyvän tavan mukaisuudesta ja kuluttajasuolain 4 luvun 1 :n kohtuullistamissäännös kuluttajan eduksi. Kuluttajansuojalain säännöstä ja sen tulkintaa ohjaavan kuluttajasuojadirektiivin määritelmiä on esitetty kohtuullisääntöä koskevassa oikeuskirjallisuudessa sovellettaviksi myös muissa oikeussuhteissa, joissa sopijapuolten välillä vallitsee merkittävä epätasapaino. Suomessa kohtuusharkinnassa otetaan huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä vallinneet olosuhteet ja myöhemmät olosuhteet (Hemmo, Mika: Sopimusoikeus II, 2011, s. 50). Kohtuuttomuus voi aiheutua sopimusehdon alkuperäisestä tai jälkiperäisestä kohtuuttomuudesta. Alkuperäinen kohtuuttomuus viittaa usein siihen, että toinen osapuoli on käyttänyt tiedollista, taidollista tai taloudellista asemaansa hyväkseen siten, että on saanut toisen solmimaan sopimuksen, joka johtaa kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuussäännöksellä voi näin ollen olla kohtuuttomuutta ennalta estävä vaikutus. Jälkiperäinen kohtuuttomuus taas johtuu olosuhteiden muutoksesta, jota kumpikaan osapuoli ei ole välttämättä osannut ennakoida. Alkuperäisessä kohtuuttomuudessa korostuu osapuolten asema ja mahdollinen riippuvuussuhde sopimuksen solmimishetkellä, kun taas jälkiperäinen kohtuuttomuus aiheutuu olosuhteiden muutoksesta, joiden seurauksena sopimuksen ehdoista tulee kohtuuttomia. Alkuperäistä kohtuuttomuutta arvioitaessa onkin painotettava mahdollista riippuvuussuhdetta eli sitä, mihin heikomman osapuolen kannalta johtaisi tilanne, jossa sopimusta ei solmittaisi lainkaan.

7 Tätä voidaan kutsua myös tosiasialliseksi sopimusvapaudeksi. Toisekseen on painotettava tietämystä alan käytännöistä, ehdoista ja yleistä asiantuntemuksen jakautumista osapuolten välillä. Kolmanneksi voidaan painoarvoa antaa osapuolten tarkoitukselle eli tekijänoikeuden siirron tapauksessa sille, oliko tarkoituksena pyrkiä hyötymään toisen osapuolen rajallisesta sopimusvapaudesta tai muutoin heikoimmasta asemasta. Lähtökohtaisesti on lähdettävä siitä, että myös tekijänoikeuden siirronsaaja saa kohtuullisen hyödyn tekijänoikeuden siirrosta, joten tarkoitukseen perustuva arviointi ja sen pohjalta tapahtuva sovittelu edellyttäisi sitä, että siirronsaaja on pyrkinyt saamaan kohtuuttomia hyötyjä. Pääsääntöisesti tilanne osapuolten aseman arvioinnin kannalta on se, että tekijänoikeuden luovuttaja on luovutuksen saajaan nähden heikommassa asemassa. Näin ei ole kaikissa tapauksissa, kaikilla aloilla tai kaikkien teosten tai teoslajien osalta. Joissain tilanteissa teos voi olla niin arvokas, että tekijä on teoksen arvon vuoksi vahvemmassa neuvotteluasemassa ja voi sanella sopimuksen ehdot. Toisissa tilanteissa taas tekijänoikeuden kohde on sellainen, että kuka tahansa voi tehdä vastaavan eikä tekijällä ole tekijänoikeuden tuottamasta yksinoikeudesta huolimatta tosiasiallista neuvottelumahdollisuutta. Samoin arvioinnissa tulee ottaa huomioon riskien jakautuminen sopimusosapuolten välillä ja se, että kaikki tekijänoikeuden luovutukset eivät ole luovutuksen saajalle taloudellisesti kannattavia. Oikeustoimilain 36 :ää on sovellettu esimerkiksi Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiossa 11/10091 (14.4.2011 L 10/23676). Kyseisessä tuomiossa vastaajana ollut taho velvoitettiin palauttamaan levyttävälle artistille tämän maksama rahasumma ja luovuttamaan levytetty aineisto artistille. Lisäksi sopimuksen todettiin osittain rauenneen. Kyse oli tuomioistuimen mukaan poikkeuksellisesta sopimuksesta, jossa artisti maksaa kustantajalle levytyksen tuotantotuen. Näin ollen tuomioistuin sovitteli sopimusta. Kohtuuttomuutta on pyritty arvioimaan myös elinkeinonharjoittajien välisiä sopimusehtoja koskevan sääntelyn kautta. Ratkaisussaan 28.5.2010 markkinaoikeus ei ottanut Muusikkojen liiton kannetta käsiteltäväksi, koska kyse ei ollut elinkeinonharjoittajien välisestä sopimuksesta, vaan kyse oli laulukilpailuun osallistumiseen ehtona olevan kustannussopimuksen solmimisesta. Journalistiliitto on puolestaan ajanut freelancesopimusten tyyppikohtuuttomuutta markkinaoikeudessa (20.1.2010, MAO 42/10). Markkinaoikeuden mukaan kyseessä eivät olleet tyyppikohtuuttomat ehdot sillä tavoin kuin tyyppikohtuuttomuus ymmärretään elinkeinonharjoittajien välisessä sopimustoiminnassa. Sen sijaan yksittäisissä tapauksissa ehdot ovat saattaneet johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Selvityksen lähtökohdat ja esiin nousseet kysymykset Suomessa vallitsee sopimusvapaus ja sopimusvapauteen kuuluu vapaus tehdä myös sellaisia sopimuksia, jotka eivät ole oman edun mukaisia. Sopimusvapauteen kuuluu olennaisena osana se, että osapuolet ovat monilta osin tasaveroisessa asemassa ja osapuolella on todellisuudessa mahdollisuus päättää sopimuksen solmimisesta sekä sopimuksen ehdoista. Tilanteissa, joissa nämä edellytykset

8 eivät täyty, on solmittu kollektiivisia sopimuksia, kuten työehtosopimuksia, tai muutettu tilannetta pakottavan sääntelyn, kuten kuluttajansuojan, kautta. Tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyt sopimukset ovat tästä näkökulmasta täysin omanlaisiaan, koska kyseessä on yksinoikeuden luovutus ja erilaisten sopimistilanteiden kirjo on laaja. Selvityksen lähtökohtana on ollut se, että sopimusvapaus turvataan ja esitettävät sääntelyvaihtoehdot aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa niillä toimialoilla, joilla tekijänoikeuden luovutuksista tehtävät sopimukset ovat kohtuullisia ja joilla sopimusvapaus toteutuu. Selvityksestä käy ilmi, että huoli sopimusehtojen kohtuuttomuudesta ja vaatimukset kohtuullisuussääntelystä aiheutuvat tunteesta, että toinen sopimusosapuoli on selkeästi vahvemmassa asemassa. Kohtuuttomuus voi olla seurausta myös siitä, että useilla aloilla on hylätty vanhat kollektiivisopimukset tai kollektiivinen sopiminen on ollut eri syistä johtuen mahdotonta. Samaan aikaan kollektiivinen menettely sellaisilla aloilla, joilla useat toimijat ovat itsensä työllistäviä ja vahvoista sopimusosapuolista taloudellisesti riippuvaisia, on yleistynyt Euroopassa. EU:n kilpailuoikeudessa on lähdetty siitä, että yksiselitteistä vastausta esimerkiksi korvauksista sopimiseen ei voida antaa, mutta yhtenä arviointikriteerinä on, johtavatko kollektiiviset neuvottelut kiinteisiin hintoihin. Täten euromääräisesti sovitut hinnat ja ehdot eivät ehkä ole kilpailuoikeuden mukaisia silloin kun osapuolina ovat elinkeinonharjoittajat. Tästä voidaan poiketa, jos sopimuksilla ei rajoiteta kilpailua ja menettelyllä saavutetaan tehokkuusetuja. Kilpailuoikeus ei ole ollut esteenä kohtuullissääntelylle Saksassa tai kollektiivisille sopimuksille Ruotsissa ja Tanskassa 2. Selvityksen pohjalta käynnistetään jatkokeskustelut kilpailuoikeuden asettamista reunaehdoista mahdolliselle kohtuullisuussääntelylle Suomessa. Selvityksen yhteydessä on pyritty saamaan kuva vallitsevasta sopimuskäytännöstä. Otanta vallitsevasta sopimuskäytännöstä ei ole kattava, ja se perustuu vain toimitettuun aineistoon. Tämän aineiston perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että käytännössä ehdot tekijänoikeuden luovutuksia koskevissa sopimuksissa ovat valtaosassa tapauksista eri aloilla lähes yhdenmukaiset. Täten voidaan asettaa kyseenalaiseksi se, että nykytilanteessa vallitsisi täydellinen kilpailutilanne ja täydellinen sopimusvapaus. Samaten on syytä todeta, että Suomen markkinoilla tekijöitä ja käyttäjiä on vähän, jolloin toimialat ovat hyvin pieniä, mikä osaltaan rajoittaa myös kilpailumahdollisuuksia ja todellista sopimusvapautta. Laajemmalti kyseessä on viestintä-, elinkeino- ja kulttuuripoliittinen kysymys siitä, millainen Suomen viestintä- ja kulttuurialan tulee olla. Näille aloille on tyypillistä, että ne edustavat luovia aloja, joilla suuri osa tekijöistä on itsensä työllistäjiä ja korkeakoulutettuja. Näillä aloilla tekijänoikeuden luovutuksen saajat ovat erikokoisia yrityksiä, jotka tavoittelevat voittoa, kuten normaaliin liiketoimintaan kuuluu, poikkeuksena julkisen palvelun radio- ja televisioyhtiö Yleisradio. Yrityspuoli on kohtuullisuussääntelyä vastustaessaan esittänyt, että ulkomaalaisten toimijoiden ja markkinamuutosten seurauksena kaikenlainen sääntely voi vaarantaa kotimaisen tarjonnan. Selvää on, että yritystoiminnan on oltava kannattavaa ja voitollista. Samalla on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että jos tavoitteena on turvata kotimainen tuotanto ja kansallis- ja vähemmistökie- 2 Itsensä työllistäjät vertailuselvitys. Työ- ja elinkeinoministeriön raportteja 8/2013. Ratkaisussa MAO 42/10 markkinaoikeus totesi, että tietyissä tilanteissa freelancerit rinnastuvat todellisuudessa työntekijöihin.

9 linen tarjonta Suomessa, se edellyttää sitä, että Suomessa on kyseiset kielet hyvin hallitsevia ammattimaisia tekijöitä. Huoli nykyisten sopimusten kohtuullisuudesta on ilmeisesti lähtenyt nimenomaisesti siitä, että korvaustasoa ja sopimusehtoja ei mielletä sellaisiksi, että laadukas suomalainen työ näillä aloilla olisi taloudellisesti mielekästä. Ruotsissa ja Tanskassa kollektiivinen sopiminen ja keskustelu monilla aloilla osapuolten välillä sopimusten ehdoista on normaali käytäntö. Molemmissa maissa viestintä- ja kulttuurialan koko ja merkitys kansantaloudelle on suurempi kuin Suomessa. Selvityksen lähtökohtana on pidettävä sopimusvapauden ja toimivan yritysrakenteen kunnioittamisen lisäksi sitä, että kohtuullisuus ei tarkoita suurempaa korvausta tai parempia ehtoja vain yhdelle osapuolelle. Selvityksen lähtökohtana on ollut kartoittaa ja tehdä havaintoja nykytilanteesta ja niistä syistä, jotka ovat mahdollisesti johtaneet vaatimuksiin tekijänoikeuslakiin otettavasta kohtuullisuussääntelystä. Tämän kartoituksen jälkeen tarkoituksena on esittää havaintoja ja mahdollisia toimenpiteitä, joilla on mahdollista muuttaa ongelmalliseksi koettuja käytäntöjä tekijänoikeuden luovutuksia koskevissa sopimuksissa. Kohtuullisuuden selvittämistä on arvosteltu siitä, että sillä toteutettaisiin tietynlaista kansalaispalkkaa tai pyrittäisiin määrittämään hintoja tekijänoikeuksille. Tällaisia näkemyksiä on syytä kummeksua, koska kansalaispalkan käsite tarkoittaa vastikkeetonta tulonsiirtoa, kun taas tekijänoikeuden luovutuksessa vastiketta vastaan luovutetaan tekijänoikeus, joka perustuu tekijän tekemään luovaan työhön. Vastaavasti kyse ei ole myöskään hintojen määrittelystä tekijänoikeudelle vaan siitä, että sopimuksessa sovitun vastikkeen ja sopimuksen ehtojen tulee olla kohtuullisia. Tosin ei voida lähteä myöskään siitä, että vastikkeen maksaminen arvottomasta tekijänoikeudesta olisi kiellettyä tai että tekijä ei saisi luovuttaa tekijänoikeuttaan näennäisesti oman etunsa vastaisesti. Selvänä on pidettävä, että millään sääntelyllä ei tule kieltää toimintaa, joka voi näyttäytyä kärjistäen ilmaistuna tyhmältä. Olennaista on, että tällaisissa tilanteissa vallitseva sopimustapa ja sopimuskulttuuri mahdollistaisivat myös toimimisen toisin. Kohtuullisuussääntely Saksassa, Pohjoismaissa ja Euroopan unionissa käyty keskustelu Kohtuullisesta korvauksesta on säädetty tekijänoikeuslaissa Saksassa, jossa tekijänoikeuden systematiikka kuitenkin eroaa monilta osin Suomen tekijänoikeudesta. Saksassa tekijänoikeuden tai käyttöoikeuden siirrossa on tekijällä oikeus korvaukseen. Korvauksen on oltava kohtuullinen (UrhG 11, 32 ja korvausstandardia koskeva 36 ). Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa työnteon yhteydessä syntyy teos eikä etukäteen ole sovittu korvauksesta. Kohtuullisen korvauksen taso perustuu standardiin, jonka määrittelevät tekijät ja tekijänoikeuden käyttäjät yhdessä. Siinä tapauksessa, että standardia ei ole, korvaus on määriteltävä muulla tavalla. Toinen Saksan korvausmalli on niin sanottu bestseller-sääntö (UrhG 32 a ). Bestseller-säännön mukaan jos tekijänoikeudesta saatu korvaus on selkeässä epäsuhdassa teoksesta saatuun tuottoon, sopimusta voidaan sovitella ja tekijälle voidaan maksaa kohtuullinen korvaus suhteessa teoksen kaupalliseen tuottoon. Saksan säännös koskee tekijöitä ja kääntäjiä. Kohtuullisen korvauksen vaatimus ei kuitenkaan rajoitu vain tekijän ja luovutuksensaajan väliseen oikeussuhteeseen, vaan se ulottuu myös niihin, joiden kanssa luovutuksensaaja tekee sopimuksen esimerkiksi teoksen lisensioinnista. Tällöin esimerkiksi kirjankustantajan ja ulkomaisen lisensioijan väliseen sopimukseen voi puuttua teoksen alkuperäinen

10 tekijä, vaikka lisensiointi kuuluisi täysin kustantajan toimivaltaan kustannussopimuksen perusteella. Tämän säännöksen vaikutus korostuu tilanteissa, joissa teoksella on useita eri tekijöitä, koska jokaisella tekijällä on oma oikeutensa vaatia korvauksen kohtuullistamista. Tekijä ei voi luopua oikeudesta kohtuulliseen korvaukseen esimerkiksi sopimalla, että sopimukseen sovelletaan jonkun toisen valtion tekijänoikeuslakia (32 b ). Saksan tekijänoikeuslainsäädännön mukaan (32 ) tekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen silloinkin, kun teoksen käyttö kuuluu tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyn sopimuksen alaan, mutta käyttötapaa ei ole tiedetty sopimuksen solmimishetkellä. Saksan mallin ongelmana on pidetty sitä, että kohtuullisen korvauksen määrää ei ole määritelty missään, vaan sen määritteleminen on jätetty alan tavan ja 36 :ssä tarkoitetun korporatiivisen menettelyn varaan. Samaten sääntely on tehty suurelta osin kirjallisuusalaa varten ja muilla aloilla ei ole samanlaisia kollektiivisia toimijoita, joilla olisi mahdollisuuksia sopia kohtuullisuuden tasosta. Keskeisin ongelma Saksassa on ollut, että suuri osa tekijöistä, teoksista ja käyttötilanteista on erityislaatuisia, jolloin kohtuullisen korvauksen määritelmä on aina tapauskohtainen. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimussuhteessa on aina epävarmuutta, koska toinen sopimuksen osapuolista voi vedota sovittelusäännöksiin ja sovittelun taloudelliset seuraukset eivät ole kummankaan osapuolen tiedossa. Soveltamisalaltaan säännös koskee myös ulkomaisia toimijoita, mutta ei ole tiedossa, kuinka kohtuullistamistuomioon suhtauduttaisiin EU:n ulkopuolella, etenkin Yhdysvalloissa. Myöskään järjestelmän suhteesta EU:n perusvapauksiin ei ole tällä hetkellä käytettävissä arvioita. Saksassa on ollut useita oikeustapauksia ja välimiesmenettelyjä, joista voidaan nostaa esiin kaksi tapausta kääntäjien oikeudesta korvaukseen. Saksassa kääntäjien korvaus perustuu kustantajien sopimaan niin sanottuun Berliinin malliin, jossa kääntäjä saa korvauksena tietyn prosenttiosuuden verottomasta jälleenmyyntihinnasta, kun kirjan myynti ylittää 5000 kappaletta. Ensimmäisessä tapauksessa (Talking to Addison, 2009) katsottiin kääntäjä oikeutetuksi n. 20 %:n osuuteen siitä, mitä tekijälle maksetaan myydystä kirjasta verottoman hinnan perusteella, kun tietty teoksen myyntimäärä (bestseller-ehto) on täyttynyt. Oikeudenkäynnit ja välimiesmenettelyt eivät ole kuitenkaan johtaneet tilanteeseen, jossa sääntely muilla aloilla olisi selkeytynyt tai muilla aloilla olisi syntynyt merkittäviä ennakkotapauksia. Toinen merkittävä tapaus on Destructive Emotions -ratkaisu vuodelta 2011. Tapauksessa ensimmäinen kustantaja julkaisi kovakantisen kirjan ja lisensioi paperikantisen version toiselle kustantajalle, jolloin oikeuskäytännön perusteella sovellettiin edellä mainittua 20 % sääntöä. Lopputuloksena kustantaja joutui maksamaan kääntäjälle yli kaksinkertaisesti sen, mitä olisi joutunut maksamaan, jos olisi itse julkaissut myös paperikantisen version. Molemmat ratkaisut on tehty Saksan korkeimmassa oikeudessa ja jälkimmäinen on todettu Saksan valtiosääntötuomioistuimen ratkaisussa Saksan perustuslain mukaiseksi. Ratkaisu näin ollen kaventaa tekijöiden saamaa osuutta tuloista ja on joissakin tapauksissa ollut kääntäjille huonompi kuin kertakorvaus. Samalla neuvottelukulttuuri kääntäjien ja kustantajien välillä on huonontunut. Pohjoismaisessa tekijänoikeuslainsäädännössä ei tunneta tekijänoikeuslaissa olevaa erityistä kohtuullistamissäännöstä eikä Saksan tyyppistä niin sanottua bestseller-säännöstä. Muissa Pohjoismaissa sen sijaan on Suomea enemmän kollektiivisia sopimuksia eri aloilla. Ruotsissa kohtuullistamissäännös oli laissa vuoteen 1976 saakka, mutta se poistettiin osana erityisten kohtuullistamissäännösten lakkauttamista ja kohtuullisuussääntelyn siirtämistä osaksi Ruotsin yleistä, sopimuksia koskevaa

11 oikeustoimilakia. Ruotsin tekijänoikeuslainsäädännön uudistamisen yhteydessä säännöksen palauttamisesta on keskusteltu (SOU 2011:32). Ruotsissa nykyinen korvauksen sovittelu on Suomen tapaan toteutettu yleisen sopimusoikeuden kautta, kohtuullistamispykälä vastaa sanamuodoltaan ja jopa pykälänumeroltaan oikeustoimilain 36 :ää (SOU 2010: 24 s. 107). Ruotsissa kohtuullinen taso on ollut aikomuksena jättää alan tapojen ja sopimuskäytännön varaan. Ruotsissa on tarkoitus tehdä loppuvuodesta 2014 päätös siitä, eteneekö kohtuullisuuden sääntely lainmuutokseksi. Saksan malli ja Ruotsissa yhden hengen komitean esittämä malli lähtee kahdensuuntaisesta puuttumisesta tekijänoikeuden luovutuksiin: kohtuullinen korvaustaso on ennalta määrätty, joko korporatiivisessa menettelyssä (Saksa) tai sopimuskäytännössä (Ruotsi), ja se on pakko ottaa vähimmäistasona huomioon tekijänoikeuden siirroista sovittaessa. Toisaalta, jos jälkikäteen sopimus osoittautuu kohtuuttomaksi, niin sopimusta voidaan sovitella. Suomessa oikeustoimilain 36 edustaa jälkimmäistä sovittelua, ja voidaan myös väittää, että oikeustoimilain 36 :n pitäisi ohjata sopimuskäytäntöä kohti kohtuullisuutta. Euroopan unionin piirissä kohtuullisen korvauksen kysymys on ollut esillä huhtikuun 2011 immateriaalioikeudellisesta tiedonannosta lähtien. Unionin piirissä on esitetty, että tekijöille tulisi kuulua esimerkiksi vuokraus- ja lainausdirektiivissä määritetyn kirjastokorvauksen tavoin luovuttamattomia oikeuksia, joiden perusteella tekijä saisi aina korvauksen. Helmikuussa 2014 Euroopan parlamentti julkaisi selvityksen kohtuullisesta korvauksesta. Selvityksen mukaan nykyiset sopimuskäytännöt eivät digitalisoitumisen ja uusien jakelukanavien vuoksi turvaa riittävällä tavalla tekijän oikeutta kohtuulliseen korvaukseen ja kohtuullisiin sopimusehtoihin. Tekijät ovat pääsääntöisesti sopimustilanteissa heikommassa asemassa ja erityisesti uusiin jakelukanaviin liittyvät tilitykset ovat harvoin riittävän läpinäkyviä. Yhtenä ratkaisuna selvityksessä esitetään mallisopimuksia ja kollektiivista sopimusmenettelyä. EU:n piirissä kohtuulliseen korvaukseen ja kohtuullisiin sopimusehtoihin liittyvää selvittämistä jatketaan ja tällä hetkellä ei ole merkkejä sitovasta unionitasoisesta sääntelystä. Eri toimialojen tilanne Selvityksen aineisto perustuu eri toimialojen edustajien toimittamaan aineistoon. Aineistoa ovat toimittaneet pääasiassa järjestöt, joilla on hankkeessa merkittäviä intressejä. Selvityksen aikataulussa toimialojen tilannetta kuvaavan aineiston varmentaminen, laajamittainen oma-aloitteinen aineiston hankkiminen ja tarkka analyysi eivät ole olleet mahdollisia. Selvityksessä ei tästä syystä voida ottaa kantaa siihen, onko jollain toimialalla kohtuuttomia ehtoja. Selvityksen tarkoituksena on ollut selvittää nykytilanne, eri intressitahojen toiveet selvityksen suhteen ja eri intressitahojen esittämät ehdotukset tilanteen muuttamisesta. Osa ehdotuksista on jo käsitelty selvityksen rajausten yhteydessä. Toimeksiannon mukaan selvityksessä tulee kartoittaa nykytilanne ja eri vaihtoehdot. Näin ollen selvityksessä on jouduttu ottamaan kantaa siihen, miltä esimerkiksi neuvottelukulttuuri tai osapuolten vaatimukset ovat vaikuttaneet. Aineistosta johtuvista syistä näiden kannanottojen ei voida sanoa perustuvan syvälliseen analyysiin vaan vaikutelmiin, jotka on saatu toimitetun aineiston ja selvityksen tapaamisten aikana.

12 Audiovisuaaliset tuotannot Elokuvateollisuuden osalta taloudellisia lukuja on ollut käytettävissä vain vähän, koska Suomen elokuvasäätiö ei ole toimittanut tarkkaa tietoa elokuvien kustannusrakenteesta. Saatujen tietojen perusteella kotimaisen elokuvan budjetti on keskimäärin 1,3 1,5 miljoonaa euroa, joka on vähän verrattuna muihin Pohjoismaihin. Budjetti voi koostua avustuksista, levittäjän antamasta ennakkomaksusta ja tuottajan omarahoituksesta. Katsojamäärissä Suomessa on suuria vuosittaisia vaihteluja, joten tuottojen ennakoiminen on vaikeaa. Myös tallennejakelu on digitaalisen levityksen myötä laskussa. Tuotantoyhtiöiden liiketulos vaihtelee näin suuresti ja keskimäärin tuotantoyhtiöiden tulos on epävakaampaa kuin levittäjä- ja teatteriyhtiöillä 3. Elokuvien televisiovälittämiseen ja verkkolevittämiseen puolestaan liittyy usein erilaisia tuotantoyhtiön sopimismahdollisuuksia rajoittavia ehtoja, joiden vuoksi tuotantoyhtiöiden on hankittava esimerkiksi näyttelijöiltä kaikki elokuvaa koskevat oikeudet. Tuotantoyhtiöt haluaisivat kohtuullisuussääntelyn koskevan sopimuksia tekijänoikeusjärjestöjen, levitysyhtiöiden ja televisioyhtiöiden kanssa. Näyttelijöiden oikeudet eroavat varsinaisten tekijöiden oikeuksista, eikä heillä ole esimerkiksi oikeutta korvaukseen julkisesta esittämisestä eikä yleisölle välittämisestä kuin tietyiltä osilta. Näyttelijät ovat pääsääntöisesti tuotannoissa työsuhteessa, joten asiaan eivät liity elinkeinonharjoittajia koskevat kilpailukysymykset. Näyttelijöiden esiintymisestä elokuvissa ja televisiotuotannoissa sovitaan työsopimuksella. Alan työehtosopimukset rajoittuvat sopimuksiin televisiotuotannoista YLEn ja muutamien tuotantoyhtiöiden kanssa. Näiden sopimusten perusteella näyttelijät saavat osuuden tuottajan tuloista ja korvauksen mahdollisesta verkkojakelusta. Elokuvatuotannoissa työehtosopimuksia ei ole. Tyypillisessä työsopimuksessa näyttelijä luopuu kaikista oikeuksistaan. Sopimuksella sovittava korvaus jakautuu päiväpalkkaan ja korvaukseen tekijänoikeuden luovutuksesta. Tekijänoikeuskorvauksen osuus on Näyttelijäliiton toimittaman aineiston perusteella yleensä 10 50 % kokonaiskorvauksesta. Usein tekijänoikeuskorvaus maksetaan suuremman prosenttiosuuden perusteella, koska tekijänoikeuskorvauksesta ei makseta pakollisia työnantajamaksuja. Julkisesti tuettujen elokuvien budjeteista näyttelijöiden palkkojen ja tekijänoikeuskorvausten osuus on keskimäärin viisi prosenttia. Joissakin sopimuksissa näyttelijät velvoitetaan luopumaan kaikista oikeuksista, kirjaimellisesti maasta taivaaseen ja tästä ikuisuuteen, kuten Näyttelijäliitto on tilannetta kuvannut. Näyttelijäliiton laskelman mukaan näyttelijän kuvauspäivän päiväpalkka on 500 800 euroa, josta tekijänoikeuskorvauksen osuus on 100 200 euroa, ja jos kuvauspäiviä on 5-10, tulee näyttelijän korvaukseksi kaikista oikeuksista yhteensä 500 2 000 euroa. Pääosan esittäjällä luvut ovat hieman suurempia esimerkiksi 700 1 000 euroa 15 20 kuvauspäivällä eli yhteensä 10 500 20 000 euroa, josta tekijänoikeuskorvaus kaikista oikeuksista on 3 000 8 000 euroa. Ruotsissa ja Tanskassa päiväpalkat ovat kaksin- ja kolminkertaisia ja näyttelijät saavat osuuden myös muista tuloista, koska sopimuksissa ei luovuteta kaikkia oikeuksia. Näyttelijäliiton laskelmien mukaan 1,3 miljoonan elokuvabudjetista kaikkien näyttelijöiden tekijänoikeuskorvausten osuus on 9 000 13 000 euroa, kun esimerkiksi 3,85 % osuudella (Ruotsissa 5 %) 3 Digitalisoitumisen vaikutus elokuva-alan kannattavuuteen ja toimintatapoihin elokuvateatterijakelussa Suomessa. Suomen elokuvasäätiön Aalto-yliopistolla teettämä tutkimus vuodelta 2013.

13 tuottajan tuloista tekijänoikeustulot näyttelijöille olisivat keskiverrolla katsojamäärällä 20 000-30 000 euroa pelkästä teatterilevityksestä. Menestyselokuvilla ja sarjoilla vielä enemmän, etenkin jos tuote saadaan myytyä ulkomaille. Näyttelijän tuloista usein pääosa tuleekin teatterista ja tulot koostuvat monesta lähteestä, joissakin tapauksissa myös työttömyys- ja sosiaaliturvasta. Näillä perusteilla Suomen Näyttelijäliitto toivoo kollektiivista sopimista määrittämään sopimista näyttelijöiden työsopimusten ehdoista ja työsopimuskäytännön ohjaamista tekijänoikeuslainsäädäntöön otettavan kohtuullisuussääntelyn kautta. Musiikkiala Musiikkialalla on taustamuusikkojen työehdoista työehtosopimus, jossa on sovittu myös tekijänoikeuden luovutuksista. Alalla on myös muita työehtosopimuksia. Näistä poikkeavat artistien tai yhtyeiden kanssa tehtävät sopimukset, joita kohtuullisuussääntely koskisi. Musiikkiala on viestintä- ja kulttuurialoista ensimmäisenä kohdannut perinteisen tallennemyynnin romahduksesta seuranneet ongelmat samoin kuin digitaalisen tuottamisen tuomat mahdollisuudet. Digitaalinen suoratoisto ja kappalemyynti ovat vasta muotoutumassa taloudellisesti merkittäväksi toiminnaksi. Samalla musiikin tuottaminen on digitalisoitumisen myötä entistä helpompaa ja on tuonut alalla paljon uusia yrittäjiä. Musiikkialan sopimuksissa tekijänoikeuksista sovitaan joko henkilökohtaisella sopimuksella tai tekijänoikeusjärjestöjen kautta. Tekijänoikeusjärjestöjen kautta voidaan sopia vain osasta oikeuksia. Musiikkialan suuren markkinamuutoksen seurauksena sopimukset ovat joko niin sanottuja mastersopimuksia eli artisti toimittaa levy-yhtiölle valmiin levyn, tai levytyssopimuksia, joissa levy-yhtiö sitoutuu tuottamaan artistin levyn. Molempiin sopimuksiin liittyy usein myös muita ehtoja koskien kiertueita, oheistuotteita ja riskinjakoa. Sopimuksiin ei sisälly pääsääntöisesti palkkaa, vaan artisti saa osan levyn tuottamista tuloista (rojaltit), joihin kohdistuvista vähennyksistä sovitaan sopimuksella sen mukaan, mitä kaikkea levy-yhtiö panostaa tuotantoon. Levy-yhtiöt ovat kertoneet, että ne eivät tee juurikaan pelkkiä levytyssopimuksia, vaan sopimukseen sisältyy aina myös muita ehtoja ja oikeuksia, koska suurin osa levyjulkaisuista on tappiollisia ja yhdellä voitollisella julkaisulla maksetaan useamman tappiollisen julkaisun kulut. Tämän vuoksi musiikkialalla on erityinen riskinjakomalli sopimuksissa, josta esimerkkinä ovat uudet 360 asteen sopimukset, joissa levy-yhtiö on mukana myös muussa artistin toiminnassa kuin pelkässä tallennelevityksessä. Suomen Muusikkojen liitto pitää nykytilanteessa ongelmallisena sitä, että levy-yhtiöt ovat useissa tilanteissa vahvempi osapuoli ja voivat määritellä sen, millaisia rojalteista vähennettäviä kuluja sopimukseen sisältyy ja mikä on sopimuksen kesto. Sopimusehdoissa voidaan myös sopia siitä, että myös muut musiikkialan sopimukset on tehtävä saman yhtiön kanssa. Samoin digitaalinen välittäminen ja sopimukset suoratoistopalvelujen kanssa ovat liiton mukaan johtaneet alhaiseen korvaustasoon, eikä näiden palvelujen tulonjako ole artistien kannalta läpinäkyvää. Ongelmaksi nähdään myös varsinaisen musiikkialan ulkopuoliset toimijat kuten laulukilpailuformaatit, joissa valmiiksi laaditun sopimuksen allekirjoittaminen on edellytys kilpailuun osallistumiselle. Tämän vuoksi Muusikkojen liitto haluaa tekijänoikeuslakiin kollektiivisopimuksiin perustuvan kohtuussääntelyn, jossa huomioidaan alakohtaiset erot.

14 Kirjallisuusala Kirjallisuusalalla on Suomen Kirjailijaliiton toimittaman aineiston perusteella luovuttu suurelta osin yhteispohjoismaisesta normaalikustannussopimusmallista. Mallia käytetään edelleen pohjana muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa kollektiivisesti solmittua alan sopimusta tarkistetaan puolivuosittain, ja esimerkiksi e-kirjoista on neuvoteltu sopimusmalli alan toimijoiden kesken. Suomessa ruotsinkielisiä kirjailijoita edustava tekijäjärjestö ja kustantamot ovat neuvotelleet mallipohjan, johon molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Suomenkielisen kirjallisuuden puolella vastaavaa sopimusta ei ole. Suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa ongelmana pidetään neuvottelukulttuurin puutetta, osapuolten epätasa-arvoista neuvotteluasemaa ja sitä, että palkkiokäytännöt käyttäjäyrityksillä ovat lähes samoja, kuten muutkin sopimusehdot ja näin todellista kilpailua ei ole syntynyt. Palkkioiden osalta ongelmiksi koetaan pokkarit, kirjakerhomyynti, e-kirjat ja yleisesti muu kuin kovakantiset kirjat sekä se, että muista kuin perinteisten kovakantisten kirjojen myynnistä eivät tekijät saa kunnollisia tilitystietoja. Tietokirjailijoiden tekijänoikeuden luovutuksissa ei perustana ole yhteistä sopimusperinnettä. Suomen tietokirjailijoiden toimittaman aineiston perusteella suurin osa julkaisijoista ei kuulu kustannusalan järjestöihin, vaan julkaisijat ovat niin sanottuja sidosryhmäjulkaisijoita. Tietokirjahankkeista ei aina tehdä kirjallista sopimusta ja jos tehdään, sopimukset ovat hyvin pelkistettyjä. Kilpailun kannalta ongelmallista on esimerkiksi peruskoulun ja lukion oppimateriaaleissa se, että kahden toimijan markkinaosuus on yli 90 % ja molempien toimijoiden tekijöille tarjoamat sopimukset ovat samankaltaisia. Korvauskäytäntö yhteispohjoismaisessa mallikustannussopimuksessa oli 16 2/3 % kirjan ohjevähittäishinnasta. Nykyään korvaus on pienellä vaihtelulla 20 % arvonlisäverottomasta myyntihinnasta, josta voidaan vähentää kirjakauppa-alennukset, välityspalkkiot, tuotantokulut tai muita kuluja, joita ei usein täsmennetä. Enimmillään rojaltit ovat 25 % arvonlisäverottomasta nettomyyntihinnasta, jos kyse on tunnetun tekijän teoksesta. Tieto- ja oppikirjallisuudessa rojaltikorvaukset ovat useita prosenttiyksiköitä alhaisempia kuin kaunokirjallisuudessa, usein luokkaa 15 % arvonlisäverottomasta myyntihinnasta. Kaunokirjallisuuden pokkari- ja kirjakerhomyynnistä rojaltitaso on 7 12 % arvonlisäverottomasta myyntihinnasta, e-kirjoissa painetun kirjan luokkaa, äänikirjaoikeuksien osalta 12 %, ja käännösoikeuksissa tulojako voi olla 50 50 tai 75 25. Kirjailijaliittojen toimittaman selvityksen mukaan tietokirjailijoiden kirjoista saamien verollisten bruttotulojen mediaani oli vuonna 2012 1525 euroa vuodessa ja kaunokirjailijoiden vuonna 2010 noin 2000 euroa vuodessa. Ongelmana pidetään sitä, että korvausten perusteena käytettyä nettotuloa ei määritellä ja pokkareiden tai e-kirjojen tuotantokustannusten erot eivät heijastu korvaukseen. Erilaisten lukuaikapalvelujen suhteen ei myöskään käydä neuvotteluja siitä, mikä niissä olisi kohtuullinen korvaustaso. Tietokirjailijoiden kannalta tekijänoikeuslain 3 luvun säännökset tuovat perusturvaa ja tietokirjailijoiden edustajat yhtyvät muiden kirjailijoiden edustajien vaatimuksiin. Joissakin tapauksissa rojalteja maksetaan vasta sen jälkeen, kun kirjan kappaleita on myyty tietty määrä. Tämä liittyy kustannusalan samankaltaisuuteen musiikkialan kanssa eli menestystuotteilla kustannetaan myös ne tuotteet, jotka eivät kata tuotantokustannuksiaan. Tällaisilla ehdoilla etenkin pienet kustantajat haluavat varmistaa sen, että eivät tee liikaa tappiota.

15 Viestinnän keskusliiton (VKL) toimittaman selvityksen mukaan digitaalisten julkaisujen myynti on 4 % kokonaisuudesta, joten laajojen oikeuksien hankkiminen ei tällä hetkellä kasvata kustantajan tulovirtaa. Muilta osin VKL:n toimittama aineisto sopimuskäytännöistä ei sisällä uutta verrattuna kirjailijoiden toimittamaan aineistoon. VKL:n mukaan oikeuksia joudutaan hankkimaan laajasti, jotta liiketoiminnassa voidaan hyödyntää nopeasti ja joustavasti uutta teknologiaa ja vastata kovenevaan kilpailuun. Samalla yksinoikeudet antavat mahdollisuuden puolustautua oikeudenloukkauksilta, joten pelkkä käyttöoikeus ei riitä. Ennusteen mukaan yksittäisen teoksen arvo markkinoilla laskee, kun tarjonta kasvaa mutta kulutus pysyy ennallaan tai supistuu. Vuonna 2012 arvonlisäveroton nettomyynti on ollut painettujen ja digitaalisten kirjojen osalta yhteensä 263 miljoonaa euroa, josta digitaalisten julkaisujen osuus on 17,4 miljoonaa euroa. Vuonna 2008 vastaava luku oli 291 miljoonaa euroa, josta digitaalisten julkaisujen osuus oli 10,9 miljoonaa euroa. Kollektiivisen sopimisen esteenä nähdään kilpailuoikeus. Kääntäjien osalta kirjallisuudessa korvaus on keskimäärin 12 euroa 1000 merkkiä kohden, mutta korvaus vaihtelee kääntäjän osaamisen ja kokemuksen mukaan. Kokonaispalkkio kirjasta on keskimäärin 5000 7000 euroa, jota vastaan luovutetaan kaikki oikeudet. Suomessa kääntäjät ovat itsensä työllistäviä freelancereita, jotka vastaavat itse työnantajamaksuista. Ruotsissa käännösalalla on indeksiin sidottu minisopimus, jonka minimikorvaus on euroissa 10,53 euroa tuhatta merkkiä kohden ja keskimäärin 12,11 euroa. Ruotsissa kääntäjät ovat A-verovelvollisia eli heidät rinnastetaan oheismaksujen osalta työntekijöihin, jolloin työnantaja maksaa sivukulut. Joidenkin käännösten kohdalla Suomessa ehtona on, että kääntäjä saa käännöksen tekemistä varten apurahan. Kääntäjien tilanteen ongelmallisuutta lisää audiovisuaalisen alan käännösten laskenut korvaustaso ja sopimusehdoissa on ollut kyse kisasta pohjalle eli siitä, kuka tarjoaa kilpailukyvyn nimissä vähiten palkkiota ja heikoimmat ehdot. Merkittävin poikkeus on ollut Yleisradio. Seurauksena on ollut, että kun kirja- ja av-käännösten ansiotaso on kääntynyt laskuun ja sopimusehdot ovat muuttuneet muiltakin osin, käännöstyöllä itsensä työllistäminen ei ole kannattavaa ja monet kääntäjät ovat vaihtaneet alaa. Viestintä- ja kulttuuripoliittisesti kyse on siitä, kuinka kauan Suomessa on tarjolla käännöksiä ja minkälainen on käännösten laatu. Freelancejournalistien asema Freelancerjournalisteilla oli kollektiivisesti solmittu sopimus vuoteen 2009 saakka, jolloin neuvottelut uudesta sopimuksesta kariutuivat. Tämän jälkeen Journalistiliitto hävisi markkinaoikeudessa (MAO 42/2010) jutun Sanoma Newsin sopimusehtojen tyyppikohtuuttomuudesta, joskin markkinaoikeuden mukaan yksittäistapauksissa ehdot voivat johtaa kohtuuttomuuteen ja freelancerit on mahdollista rinnastaa työntekijöihin. Tämän jälkeen neuvottelut eivät ole edenneet. Tällä hetkellä freelancertoimittajat työllistävät itsensä yrittäjinä ja tekijänoikeusluovutussopimuksissa luovutetaan kaikki oikeudet. Sopimuksissa sitoudutaan usein myös vahingonkorvausvastuuseen ilman oikeutta saada korvausta tai päättää luovutetun aineiston jatkokäytöstä. Sopimuksilla luovutetaan usein myös oikeus muuttaa luovutettua aineistoa. Aineistoja kierrätetään eri joukkotiedotusvälineissä, joten tekijä voi joutua vastuuseen myös myöhemmästä käytöstä, jos aineistoa on käytetty esimerkiksi sellaisessa yhteydessä, johon haastateltu ei ole antanut suostumustaan.

16 Journalistiliitto on toimittanut aineistoa eri mediayhtiöiden sopimuksista. Tämän aineiston perusteella 16/17 yhtiöistä vaatii edelleenluovutusoikeutta, 12/17 edellyttää muuttamisoikeutta, kahdessa sopimuksessa oikeudet tulee luovuttaa takautuvasti ja laaja vastuuehto on asetettu 6/17 sopimuksista. Yhdessä sopimuksessa on määritelty korvaus edelleenluovutuksesta ja laskutuksessa noudatetaan normaaleja laskutuskäytäntöjä eli kahdesta viikosta yli kuukauteen. TNS-Gallupin Journalistiliiton pyynnöstä tekemän selvityksen mukaan freelancerin verotettava tulo oli vuonna 2012 22 100 euroa, joka on 1200 euroa vähemmän kuin vuonna 2010. Samana aikana työsuhteessa olevien journalistien palkkataso nousi 5 % ja freelancertoimittajien osuus toimittajista on kasvanut. Viestinnän keskusliitto pitää kaikkien oikeuksien luovutusta selkeänä ja tavanomaisena menettelynä, joka mahdollistaa oikeuksien puolustamisen. Erityisesti monikanavainen julkaiseminen edellyttää kaikkien oikeuksien luovuttamista. Monikanavaista julkaisemista ei pidetä perusteena korvaustason tarkistamiselle, koska jakelukanavien määrän kasvu ei tarkoita tulojen kasvua. Mainosmarkkinoille on tullut ulkomaisia kilpailijoita ja yleinen media-alan murros vähentää mediayritysten voittoa. Aikakauslehdistön levikki on laskenut merkittävästi kymmenessä vuodessa ja sama pätee sanomalehtiin. Kehityksen uskotaan jatkuvan tulevaisuudessa yhtä synkkänä, koska jakelukustannukset nostavat entisestään hintoja ja näihin vaikuttavat myös mahdolliset muutokset arvonlisäverotuksessa. Viestinnän keskusliitto ei suostu neuvottelemaan kollektiivisista sopimuksista freelancerjournalisteille. Taideala yleisesti Muilta osin tekijänoikeuden arvoa on mahdollista hahmottaa taiteilijoiden toimeentuloa koskevien tutkimusten avulla. Selvitykseen on toimitettu aineistoa liittyen Taiteen edistämiskeskuksen tulevaan Taiteilijan asema 2010 raporttiin. Aineiston perusteella kuvataide, tanssitaide ja taideteollisuus ovat aloja, joilla suuri osa taiteilijoista jää alle pienituloisuusrajan. Kokonaisuutena taiteilijoista rajan alle jää 17 % kun vuonna 2000 lukema oli 18 %. Vuodesta 2000 vuoteen 2010 tulojen muutokset ovat valokuvaustaide -35 %, elokuvataide -24, tanssitaide -23, kritiikki -22, taideteollisuus - 21, kirjallisuus +2, monialaiset +2, näyttämötaide + 14, kuvataide +21, säveltaide +27, rakennustaide +38 ja kokonaisuutena -10 %. Taiteilijoiden ansiot ovat keskiarvona 30 633 euroa ja mediaanina 27 500 euroa vuodessa. Tästä tuloa varsinaisesta taiteellisesta työstä oli keskimäärin 62 %. Johtopäätökset toimitetun aineiston perusteella Selvitystä varten toimitetusta aineistosta ei ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä tekijänoikeuden luovutussopimusten korvausten tai ehtojen kohtuullisuudesta. Eniten puheenvuoroissa on tullut esiin neuvottelukulttuurin katoaminen ja jopa neuvotteluhaluttomuus. Tästä syystä tekijäjärjestöt ovat kääntyneet opetus- ja kulttuuriministeriön puoleen, jotta neuvotteluyhteyttä eri aloilla voitaisiin kehittää lainsäädännön kautta. Huono neuvottelukulttuuri ja eri alojen tekijöiden tunne sopimusehtojen kohtuuttomuudesta ei ole viestintä- ja kulttuurialan kehityksen kannalta suotuisaa. Laajemmin kyse on suomalaisesta ja Suomen kansalliskielillä ja vähemmistökielillä tuotetusta tarjonnasta. Se edellyttää kannattavan liiketoiminnan periaatteiden mukaan toimivia yrityksiä ja sitä, että koulutetut ja ammattitaitoiset tekijät voivat saada korvauksen työstään. Korvauksen tuoma elin-

17 taso on asia erikseen. Tähän liittyy kysymys siitä, onko ammattimaisen tekijän ansaittava elantonsa työllään. Ensimmäisenä vaihtoehtona on lähteä siitä, että saavuttaakseen keskimääräisen ansiotason Suomessa monien alojen tekijöiden on toimittava sivutoimisesti. Toinen vaihtoehto on hyväksyä, että näillä aloilla on tyydyttävä verraten alhaiseen tulotasoon ja tarvittaessa turvauduttava yhteiskunnan tarjoamiin tukiin. Kysymys on laajemmasta viestintä-, kulttuuri- ja elinkeinopolitiikasta. Ongelmallisena voidaan pitää sitä, että kertakorvauksilla ja kaikkien oikeuksien luovutuksilla ei luoda yhteisöllisyyttä puolustamaan suomalaista kulttuuria ja viestintää ulkomaiselta kilpailulta tai sellaisilta toimijoilta, jotka eivät kunnioita aloilla vakiintuneita menettelyjä. Korvausjärjestelmä ei synnytä rahankiertoa kaikissa kulttuurin ja viestinnän toimijapiireissä. Kaikkien oikeuksien luovutus voi johtaa siihen, että joillakin aloilla jatkolevitysneuvottelut tai vastaavat päätyvät siihen, että luovutuksensaaja on heikommassa asemassa yksinään kuin yhdessä tekijöiden kanssa. Kokonaisuutena vastakkainasettelu ja tunne kohtuuttomuudesta vähentää innovaatioita, yhteishenkeä ja halua etsiä ratkaisuja, jotka olisivat mielekkäitä kaikille osapuolille. Luovan talouden edistämisen ja itsensä työllistäjien aseman parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden kannalta vastakkainasettelu on myös haitallista ja tältä pohjalta lainsäädäntötoimet ovat perusteltuja. Vaihtoehdot Seuraavassa esitetään selvityksen pohjalta eri vaihtoehtoja, jotka ovat mahdollisia ratkaisuja ongelmaan. Ensimmäisenä on syytä esittää vaihtoehtona, että asiassa ei ryhdytä lainsäädäntötoimiin. Esityksiä ei ole kirjoitettu selvityksen aikataulusta johtuen hallituksen esityksen muotoon eikä pykäliä ole muotoiltu täsmällisesti, vaan ehdotukset ovat suuntaa-antavia. 1. Nykytilan säilyttäminen vs. muuttaminen Nykytilan säilyttämistä puoltaa se, että selvitys ei ole erityisen kattava tai analyyttinen. Lainsäädännöllisillä toimenpiteillä vaikutetaan aina eri alojen toimintaan ja erityisesti liiketoiminnan puitteisiin. Monilla tässä selvityksessä käsitetyillä aloilla on menossa suuri murrosvaihe, jossa kohtuullisuussääntely lisäisi sääntelyvaikutuksia ja saattaisi pahimmillaan muuttaa sellaisia toiminnan muotoja, joita ei ole koettu ongelmallisiksi. Nykymallin kritiikki perustuu sellaiseen aineistoon, jonka perusteella ei ole ollut mahdollista tehdä selvitystä siitä, onko nykyinen sopimuskäytäntö joillakin aloilla kohtuuton. Oikeustapauksia ei ole ja esitetyt syyt oikeuskäytännön vähäisyydelle ovat vastakkaiset: joko nykyiset sopimukset ovat kohtuullisia kaikkien osapuolten mielestä tai nykyisten sopimusten kohtuuttomuuden syyt ovat syy myös oikeudenkäyntien vähäisyydelle. Uuteen sääntelyyn liittyy myös kilpailunäkökohtia, joista on mahdollista käydä keskustelua vasta varsinaisen selvityksen valmistumisen jälkeen. Kokonaisuutena voidaan sanoa, että tämä selvitys ei kaikilta osin anna yksiselitteistä kuvaa kohtuullisuussääntelyn tarpeesta, vaan aiheesta tulisi tehdä perusteellisempi ja laajempi selvitys. Muutosta puoltaa se, että tunne tekijänoikeuden luovutussopimusten kohtuuttomuudesta ilmenee laajalti eikä pelkästään tekijäjärjestöissä. Selvityksen aikana monien eri osapuolten taholta on käynyt selväksi, että monilla aloilla neuvottelukulttuuri on äärimmäisen huono tai jopa olematon. Tätä

18 käsitystä on vahvistanut myös se, miten tämän selvityksen tekemiseen on suhtauduttu. Tämän perusteella jonkinlainen ulkopuolinen puuttuminen on tarpeen, jos toimitetun aineiston perusteella saatu kuva siitä, että monilla aloilla ammattimainen tekeminen on johtanut tekijöiden taloudellisen tilanteen heikentymiseen samaan aikaan kun palkansaajien keskimääräinen tulotaso on kehittynyt huomattavasti, on oikea. Kohtuullisuussääntelyllä ei voida eikä ole tarkoituksenmukaista turvata tiettyä elintasoa tai edes toimeentuloa, mutta korvauksista ja sopimusehdoista tulisi olla jonkinlainen yhteinen näkemys tekijöiden ja tekijänoikeuksien hyödyntäjien välillä. Nykyinen neuvottelukulttuuri ja ilmapiiri eivät voi jatkua ilman, että kaikki osapuolet ja Suomen viestintä- ja kulttuurialat kärsivät. 2. Erityinen kohtuullisuussäännös Tekijänoikeuslain 29 Tekijän luovuttaessa tekijänoikeuden kokonaan tai osittain on luovutuksesta tehtävän sopimuksen oltava kohtuullinen. Kun luovutuksen ehdoista on sovittu työehtosopimuksella, sopimusta on pidettävä kohtuullisena. Tekijänoikeuden luovutuksesta tekijän tekemän sopimuksen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimus kokonaisuutena, alalla vallitseva hyvä sopimustapa, sopimuksen osapuolten asema ja sopimusosapuolten tahto sekä se, mitä yleisesti on pidettävä kohtuullisena. Sopimusta voidaan kohtuullistaa sopimusosapuolen vaatimuksesta, jos sopimuksen tekemisen jälkeen on tapahtunut olennaisia muutoksia osapuolten asemassa, tekijänoikeuden luovutuksensaaja ei ole kohtuullisessa ajassa hyödyntänyt saamaansa oikeutta, luovutuksesta saatu korvaus on ilmeisessä epäsuhdassa tekijänoikeuden tuottamaan arvoon tai sopimusta on muuten pidettävä kohtuullistamisvaatimuksen esittämishetkellä ilmeisen kohtuuttomana. Vaatimuksen sopimuksen kohtuullistamisesta voi esittää vain tekijänoikeuden luovutusta koskevan sopimuksen osapuoli. Sopimuksen kohtuullisuusvaatimusta käsiteltäessä tuomioistuimessa voi kohtuullisuusvaatimuksen esittäjän lisäksi edustettuna olla järjestö, joka on ollut sopimassa kyseisen alan hyvää sopimustapaa. Tekijänoikeuden luovutuksesta tehdyn sopimuksen kohtuuttoman ehdon sovittelusta on muutoin voimassa, mitä varallisuusoikeudellisesta oikeustoimista annetussa laissa (228/1929) on säädetty. Erityinen kohtuullisuussäännös tekijänoikeuslaissa vahvistaisi kohtuullisten ehtojen merkitystä nimenomaisesti silloin, kun kyse on tekijänoikeuden luovutuksesta. Säännös loisi näin ennakkovaikutusta ja samalla mahdollistaisi sopimusten jälkikäteisen kohtuullistamisen. Kohtuullisuuden arvioinnissa perusteena olisivat nykyisen oikeustoimilain 36 :n harkintaa muistuttavat kriteerit, jolloin soveltamiskäytännössä erot eivät olisi merkittäviä.

19 Tekijänoikeusalan kannalta merkittävintä olisi, että kohtuullisuuden arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon myös alan sopimustapa ja kollektiivisten neuvottelujen tulokset siitä, mikä alan mukaan on kohtuullista. Alan hyvä sopimustapa olisi sitovia kollektiivisia sopimuksia kevyempi tapa määrittää kollektiivisesti kohtuullisia sopimusehtoja ilman, että tapaa olisi pakko noudattaa kaikissa sopimuksissa. Hyvän sopimustavan sivuuttaminen tulisi kuitenkin aina perustella. Kohtuullistamissäännös antaisi tukea eri alojen neuvottelukulttuurin kehittymiselle ilman, että toimiviin ja eri alojen tilanteille tyypillisiin sopimusehtoihin olisi syytä puuttua. Näin sääntely antaisi mahdollisuuden puuttua ylilyönteihin, tervehdyttäisi neuvottelukulttuuria ja olisi samalla sellainen, ettei siitä aiheutuisi haittoja sellaisilla aloilla, joilla ei ole ongelmia. Oikeudenkäyntien kuluriski säilyisi edelleen ongelmana, mutta säännös mahdollistaisi sen, että oikeudenkäynnissä mukana voisivat olla myös eri osapuolia edustavat järjestöt. Tällöin ajatus kohtuullisuuden perustamisesta alalla sovittuun vallitsevaan tapaan vahvistuisi. Säännös ei myöskään sulkisi pois sitä, että kohtuullisia sopimusehtoja koskevien neuvottelujen lisäksi osapuolet sopisivat vaihtoehtoisista riidanratkaisumalleista. Tältä osin säännös olisi linjassa tekijänoikeusalan yleisen kehittämisen, kuten verkkopvr-kysymys, kanssa, jossa tavoitteena on edistää ongelmatilanteiden ratkaisua osapuolten keskinäisten neuvottelujen kautta. Ehdotettu säännös sisältää myös maininnan olosuhteiden muutoksesta, jolla olisi tarkoitus toteuttaa niin sanottu bestseller -säännös Suomessa. Varsinainen bestseller -säännös aiheuttaisi monille aloille haittavaikutuksia ja yleisen oikeudenmukaisuuden vuoksi sille tulisi olla myös jonkinlainen vastapari. Tästä syystä avoimempi ja vähemmän sitova määrittely huomattavalle olosuhteiden muutokselle toteuttaisi tällaisen kohtuullistamisen vaatimusta tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Kokonaisuutena erityinen kohtuullissäännös toteuttaisi niitä vaatimuksia ja odotuksia, joita kohtuullisuussääntelyn kehittämiselle on asetettu ilman, että lainsäätäjä puuttuisi liian kovakouraisesti toimiviin markkinaehtoisiin järjestelyihin. Sääntely antaisi mahdollisuuden korjata epäkohtia ja tervehdyttää neuvottelukulttuuria. Säännöksen tarkasta sisällöstä ja sen arvioiduista vaikutuksista on käytävä vielä neuvotteluja erityisesti kilpailuviranomaisten ja sopimusoikeuden asiantuntijoiden kanssa. 3. Kohtuullisuusstandardi ja ratkaisumenettely 27 Yleiset määräykset tekijänoikeuden luovutuksesta Tekijänoikeus voidaan, 3 :n säännöksistä johtuvin rajoituksin, luovuttaa kokonaan tai osittain. Tekijänoikeuden luovutuksen sopimusehtojen kohtuullisuudesta säädetään 29 :ssä. Kappaleen luovutukseen ei sisälly tekijänoikeuden luovutus. Tilauksesta tehtyyn muotokuvaan tekijä ei kuitenkaan saa käyttää oikeuttaan tilaajan tai, tämän kuoltua, hänen leskensä ja perillistensä suostumuksetta.

20 Tekijänoikeuden luovutuksesta eräissä tapauksissa säädetään 30 40 sekä 40 b :ssä. Mainittuja säännöksiä on kuitenkin sovellettava vain, jollei toisin ole sovittu. 28 Tekijänoikeuden luovutuksesta tehtävä sopimus Tekijänoikeuden luovutusta on tulkittava suppeasti. Luovutuksensaajan on tarvittaessa pystyttävä osoittamaan luovutuksen asiallinen, ajallinen ja maantieteellinen laajuus kirjallisella sopimuksella. Epäselvissä tapauksissa oikeuksien katsotaan jääneen teoksen luoneelle tekijälle. Ellei kirjallisesti ole toisin sovittu, ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle. Milloin oikeus kuuluu liikkeelle, sen saa luovuttaa yhdessä liikkeen tai sen osan kanssa; luovuttaja on kuitenkin edelleen vastuussa sopimuksen täyttämisestä. Luovutuksensaajan on hyödynnettävä saamansa käyttöoikeus kohtuullisessa ajassa. Jos tämä laiminlyödään, tekijällä on oikeus purkaa sopimus ja pitää saamansa palkkio. Tämä ei estä tekijän oikeutta vaatia luovutuksensaajalta korvausta käyttöoikeuden hyödyntämättä jättämisen aiheuttamasta vahingosta. 29 Oikeus korvaukseen tekijänoikeuden luovutuksessa Tekijän luovuttaessa muun kuin 3 :n mukaisen tekijänoikeuden kokonaan tai osittain, tekijän ja luovutuksensaajan on sopimuksessa noudatettava kohtuullisia ehtoja ja tekijälle on maksettava kohtuullinen korvaus. Mikäli tekijänoikeus luovutetaan osana työsuhdetta ja luovutuksen ehdoista ja korvauksesta on sovittu työehtosopimuksella, ehtojen ja korvauksen on katsottava olevan kohtuullisia. Ehtojen ja korvauksen on katsottava olevan kohtuullisia myös, mikäli ne vastaavat 29 b :n perusteella laadittua puitesopimusta. Muussa tapauksessa kohtuuttoman sopimusehdon sovittelusta on voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa (228/1929) on säädetty. 29 b Tekijänoikeuden luovutuksen kohtuullisuuden määritteleminen Tekijöitä edustavat järjestöt ja käyttäjiä edustavat järjestöt tai yksittäiset käyttäjät sopivat kohtuullisesta ehdoista puitesopimuksilla. Työehtosopimus menee aina puitesopimuksen edelle.