NUKKUMATTIHANKE. Kokemuksia vertaistuesta perheissä, joissa lapsen uni-valverytmi tarvitsee tukea

Transkriptio

1 NUKKUMATTIHANKE Kokemuksia vertaistuesta perheissä, joissa lapsen uni-valverytmi tarvitsee tukea Elina Palkia-Kohvakka ja Nina Simola Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Terveysalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK) Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Palkia-Kohvakka, Elina & Simola, Nina. Nukkumattihanke. Kokemuksia vertaistuesta perheissä, joissa lapsen uni-valverytmi tarvitsee tukea. Helsinki, kevät 2009, 75 s., 7 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, terveydenhoitaja (AMK) ja Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Opinnäytetyö oli kehittämishanke nimeltä Nukkumattihanke, joka toteutettiin kotikäynteinä perheisiin sekä vertaistukiryhmänä Bembölen neuvolassa keväällä Kehittämishanke toteutettiin yhteistyössä Espoon Bembölen neuvolan terveydenhoitajien kanssa. Hankkeen arviointiaineisto koottiin perheiden täyttämien lomakkeiden, Bembölen neuvolan terveydenhoitajien palautteiden sekä opinnäytetyön tekijöiden itsearvioinnin avulla. Opinnäytetyön tavoitteena oli tukea perheitä, joissa tarvittiin tukea lapsen univalverytmiin. Tavoitteena oli myös vanhemmuuden tukeminen sekä vertaistuen tarjoaminen perheille. Tarkoituksena oli lisäksi kehittää neuvolan työmuotoja monipuolisemmaksi. Kehittämishankkeen tulokset sekä kokemukset osoittavat, että tällainen työmuoto voi tukea vanhemmuutta yksilöllisesti sekä antaa perheelle voimavaroja ja uusia toimintatapoja. Työmuoto osoittautui toimivaksi neuvolaympäristöön sekä terveydenhoitajan työtä tukevaksi ja täydentäväksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kotikäynnit ja vertaistukiryhmä yhdistettynä säännöllisiin neuvolaseurantoihin tukevat perhettä kokonaisvaltaisesti ja ovat samalla toimivaa ennaltaehkäisevää perhetyötä. Asiasanat: vertaistukiryhmä, uni-valverytmi, vanhemmuuden tukeminen, kotikäynti, ennaltaehkäisevä perhetyö.

3 ABSTRACT Palkia-Kohvakka, Elina & Simola, Nina. Experiences of peer-group support in families who have children with sleep rhythm problems. Helsinki, Spring Language: Finnish. 75 p., 7 appendices. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Health Care. Degree: Public Health Nurse / Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. This thesis is a project. The purpose of the thesis is to examine how a home visit and peer groups affect families who have children with sleep rhythm problems. The project called Nukkumatti was executed with home visits to the families and four peer group meetings with the mothers. The project was carried out in cooperation with Bemböle child welfare clinic in Espoo, Finland. The theoretical part of the thesis includes information on supporting parenthood, the meaning of peer group support, child sleep rhythm and different kinds of ways to support parenthood. The conclusion of this project is that it is important that parents with these kinds of problems meet in peer groups. Interaction between parents and the professional adviser in the peer group as well as at home visits offered the families support and new methods to be with their child. Keywords: parenthood, peer group, child sleep rhythm, home visit

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO LAPSEN UNI Uni-valverytmin kehittyminen Uni ja sen fysiologinen vaikutus Lapsen unen häiriötekijät NEUVOLA Neuvolatyön historiaa Suomessa Neuvola vanhemmuuden tukijana Espoon kaupungin neuvola vanhemmuuden tukijana VANHEMMUUDEN TUKEMINEN Perhetyö ja ennaltaehkäisevä perhetyö Kotikäynti Vertaistuki Vertaistukiryhmä Vertaisryhmä vanhemmuuden vahvistajana Nukkumattihankkeessa käytettyjä menetelmiä Tassuhoito Hellyystankkaus Jäävuorimenetelmä Kellotaulu NUKKUMATTIHANKKEEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA KOHDERYHMÄ Bembölen neuvola yhteistyökumppanina Nukkumattihankeen kohderyhmä NUKKUMATTIHANKKEEN SUUNNITELU Nukkumattihankkeen suunnittelu Kotikäynnin suunnittelu Työvälineiden suunnittelu ja toteutus Yhteydenotto neuvolaan NUKKUMATTIHANKKEEN TOTEUTUS Kotikäynnit perheiden luona...33

5 7.1.1 Perheiden toiveet ja tavoitteet kotikäynnillä Puhelintuki Nukkumattiryhmän toiminta keväällä Ensimmäinen ryhmätapaaminen Toinen ryhmätapaaminen Kolmas ryhmätapaaminen Neljäs ryhmätapaaminen Kahden perheen ylimääräinen kotikäynti Nukkumattiryhmän viimeinen tapaaminen elokuussa NUKKUMATTIHANKKEEN ARVIOINTI JA POHDINTA Bembölen neuvolan terveydenhoitajien kanssa käyty palautekeskustelu Nukkumattihankkeen palaute ja pohdinta POHDINTA...58 LÄHTEET...60 LIITE 1: Kellotaulu LIITE 2: Kotikäynti lomake perheille LIITE 3: Esite LIITE 4: Nukkumatti Hanke LIITE 5: Espoon kaupungin ohjeistus LIITE 6: Palautelomakkeiden saatekirje LIITE 7: Palautelomake

6 1 JOHDANTO Yhteiskunnan kehittyminen luo erilaisia haasteita ja paineita perheille jokapäiväisessä arjessa selviytymiseen. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa on kyettävä olemaan yhä tehokkaampi ja itsenäisempi. Yhteiskunnan asettamat vaatimukset saattavat johtaa stressiin ja väsymykseen, nämä heijastuvat herkästi perheen toimintakykyyn. Jos joku perheestä alkaa voida pahoin, on koko perheen hyvinvointi vaakalaudalla ja herkästi haavoittuva. Mikäli perheen vaikeudet kasaantuvat, se voi vaarantaa lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen. Yhden perheenjäsenen väsymys on koko perheelle riskitekijä (Lammi-Taskula & Varsa 2001, 1-3.) Tämä opinnäytetyö syntyi tarpeesta tukea vanhemmuutta silloin, kun lapsen univalve-rytmi on sekaisin ja perheet kaipaavat tilanteessa tukea. Työharjoitteluissa sosionomi- ja terveydenhoitajaopintojen aikana olemme huomanneet kuinka perheet kaipaisivat erityistä tukea lapsen uni-valverytmiin sekä tukea vanhempien väsymykseen. Olemme myös työskennelleet erilaisissa terveydenhuollon ja sosiaalialan työpaikoissa, joissa olemme havainneet samankaltaisen erityisen tuen tarpeen. Toinen meistä on mm. työskennellyt Helsingin ensikodin rytmi bluesissa, jossa hoidetaan edelle mainitussa tilanteessa olevia perheitä. Olemme saaneet Ensikodin työskentelymallista tukea omalle työllemme mm. kellotaulun, jota käytämme Nukkumattihankkeessa. Havaintojemme pohjalta syntyi idea toteuttaa vertaistukiryhmä neuvolan kanssa yhteistyössä perheille, joissa lapsella on ongelmia uni-valverytmin kanssa. Erityiseksi vahvuudeksi huomasimme terveydenhoitaja-sosionomi työparina työskentelyn hankkeemme aikana. Tapasimme terveydenhoitaja Minna Kuosmasen sekä Kontulan vauvaperhehankkeen työparin, jotka tekivät samankaltaista työtä perheiden kanssa. Heiltä saimme idean kotikäyntiin ennen vertaistukiryhmää sekä käytännön ideoita toteutukseen ja ryhmän ohjaamiseen sekä suunnitteluun. Tämän jälkeen otimme yhteyttä Bembölen neuvolaan ja sovimme yhteistyöstä. Halusimme kehittää Nukkumattihankkeessa uudenlaisen toimintamallin, joka

7 palvelisi työelämää silloin kun perheessä on lapsi, jolla on uni-valverytmin vaikeuksia. Kehittämämme Nukkumattimalli koostuu kotikäynnistä perheisiin, jolloin tavataan koko perhe kuullaan heidän toiveitaan ryhmään sekä asioita joihin he haluaisivat muutosta lapsen uni-valverytmissä. Nukkumattimalliin kuului lisäksi vertaistukiryhmä sekä puhelintuki. Puhelintuella halusimme tarjota perheille mahdollisuuden soittaa ryhmän ohjaajille ryhmäkertojen välillä, mikäli perhe tarvitsisi lisätukea muutosten toteuttamiseen. Valitsimme ryhmäkertojen sisällöt oman työkokemuksen, työelämän haastatteluiden, kirjallisuuden ja Nukkumattihankkeessa olleiden perheiden toiveiden perusteella. Tämän hankkeen tavoitteena on tarjota erityistä tukea vanhemmuuteen silloin kun perheen lapsella on ongelmia uni-valverytmissä. Tavoitteena on selvittää hyötyvätkö perheet kotikäynnistä ja vertaistukiryhmästä lapsen uni-valverytmin ongelmien ratkaisemisessa ja sopiiko tämänkaltainen työskentely neuvolan yhteyteen.

8 8 2 LAPSEN UNI 2.1 Uni-valverytmin kehittyminen Unen tarve vaihtelee ja vähenee iän myötä. Unen tarve kehittyy vastasyntyneen tunnin useampaan jaksoon jakautuneesta kouluikäisen 8 10 tunnin yhtäjaksoiseen uneen vuorokaudessa. Imeväisikäisen tiheä ravinnon saannin tarve vaikuttaa unen jakautumiseen lyhyisiin jaksoihin. Vastasyntyneellä pisin yhtäjaksoinen uni kestää kahdesta neljään tuntia ja unijaksot jakautuvat tasaisesti ympäri vuorokauden, mutta vähitellen nukkuminen alkaa painottua yöhön. Yösyötöt käyvät tarpeettomaksi kolmen kuuden kuukauden iässä, jos ilta-ateria on riittävä. Kolmen kuukauden iästä alkaen lapset nukkuvat tunnin unitarpeestaan suurimman osan yöllä. Läpi yön nukkuminen on määritelty uneksi, joka jatkuu keskiyöstä viiteen aamulla ja toistuu vähintään neljän viikon ajan. (Hoppu 1998, 79 81; Rintahaka 1991, 1564.) Pienen lapsen unimäärästä oleellisena osana ovat päiväunet. Muutaman kuukauden iässä vauvat nukkuvat kahdet tai kolmet päiväunet. Hyvin ja oikeaan aikaan nukutut päiväunet takaavat usein myös hyvän yöunen. Vaikka unen ja ruokailun rytmiä säätelevät lasta hoitavat vanhemmat, on uni- valverytmin kehitys ensimmäisten kuukausien aikana kuitenkin ensisijaisesti biologisista tekijöistä riippuvainen kypsymisprosessi. Tämän jälkeen on lisääntyvä ja tärkeä merkitys lapsen päivärytmillä. On tärkeää, että lapselle muodostetaan jo varhain ikätasoa vastaavat selkeät ruokailu-, päivä- ja unirytmit. (Almqvist 1996, 294.)

9 9 Kuva 1:Esimerkki keskimääräisestä uni-valverytmistä 6 kuukauden ja 8 kuukauden ikäisellä lapsella kuvattuna kellotauluilla. Aivojen unenaikaisia tapahtumia sähköisesti mitattaessa voidaan todeta aktiivisen ja hiljaisen unen vaiheita sekä aikuisilla että lapsilla. Lapsen sekä aktiivisen että syvemmän unen sykli on noin tunnin mittainen ja aikuisen puolentoista tunnin mittainen unisykli saavutetaan vasta murrosiässä. Lapsi herää herkemmin noin tunnin kuluttua nukahtamisestaan, kun hän siirtyy aktiivisen unen vaiheeseen. Aktiivisen unen vaiheessa lapsi saattaa myös liikehtiä ja äännellä levottomasti. Lapsen unirytmin kannalta olisi hyvä, jos hän päiväunilla nukkuisi useamman unisyklin jakson kerrallaan. (Hoppu 1998, 79.) 2.2 Uni ja sen fysiologinen vaikutus Vauvojen uni poikkeaa usein eri tavoin aikuisen unesta, mutta se kehittyy ensimmäisten vuosien aikana rakenteeltaan ja laadultaan aikuisten unen kaltaiseksi. Uni-valverytmi on yksi biologisista rytmeistä, joiden vakiintuminen on sisäsyntyistä ja kuten kaikkiin sisäsyntyisiin kehitystehtäviin myös tähän vaikuttavat geneettinen sekä temperamenttinen osuus. Yhtenä temperamentin perus-

10 10 osiona pidetään rytmisyyttä, mikä selittää sen, että toisilla vauvoilla on jo sikiöajasta lähtien selkeä rytmi kun taas toisilla rytmisyys on heikompi. Heikko rytmisyys voidaan kuitenkin tulkita voimavaraksi, koska se merkitsee lapsella parempaa epäsäännöllisyyden sietokykyä. Rytmisyys on biologisesti ihmiselle luontaista ja varhainen vaihtelu vireystiloissa vakiintuu vähitellen useimmilla lapsilla säännölliseksi rytmiksi. Keskushermoston kyvyt kehittyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, eli aivot kehittyvät rakenteeltaan käytön kokemusten myötä ja oppivat sopeutumaan ympäristöön. Ulkoinen todellisuus ja sisäisen kehityksen valmiuksien suhde muodostuvat kokonaisuudeksi, jolloin lapsen kokemukset vaikuttavat aivoalueiden ja aivosolujen yhteyksiin ja siten biologiseen kykyyn säädellä aivojen toimintoja. Tämä mahdollistaa varhaisista viikoista alkaen lapsen päivä ja unirytmin säätelemisen ulkoa päin. Lapsi tarvitsee nukkumiskäyttäytymiseensä sitä enemmän tukea ulkoa päin, mitä vähemmän hänellä on rytmisyyteen taipuvuutta ja enemmän vaikeutta itsesäätelyn kehityksessä. (Saarenpää-Heikkilä 2007, ) Lapsen ollessa noin kuuden kuukauden ikäinen muistuttaa hänen unensa aikuisen unta Aivosähkötutkimuksen eli EEG-rekisteröinnin mukaan lapsella on havaittavissa aikuisen vilkeunen piirteitä. Vilkeunella tarkoitetaan tilaa, jossa EEGrekisteröinti viittaa valvetilaan, mutta hengitys- ja silmien lihaksistoa luunkuun ottamatta lihaksisto on lamaantunut. Tämän vuoksi vilkeuni tunnetaan myös REM-unena, joka on lyhennys Rapid Eye Movements, eli vilkkaista silmänliikkeistä. Vilkeunen aikana unien näkeminen on aktiivista ja tuolloin ihminen herää helposti ja muistaa unet herättyään. Aikuiselle tyypillisen vilkeunen kehittyessä aktiivisen unen osuus vähenee noin kolmanneksen unen kokonaismäärästä. Aktiiviuneen sisältyy usein koko kehon motoriikan käyttö, mikä vähenee kuuteen kuukauden ikään mennessä. Vastasyntyneellä aktiiviuni kattaa noin puolet koko unesta. (Mäkelä 2002, 2 4.) Ensimmäisen ikävuoden aikana vilkeunen osuus vähenee ja syvän unen määrä kasvaa. Vastasyntyneellä vilkeunen eli aktiivisen unen määrä saattaa olla jopa 60 prosenttia tai uni voi olla jopa kokonaan aktiivista unta, mikä on normaalia noin puolen vuoden ikään saakka. Unen tarpeen väheneminen iän myötä selittyy vilkeunen määrän laskulla ja syvän unen osuuden kasvulla. Syvän unen

11 11 määrä kasvaa ensimmäisen vuoden aikana ja pysyy suhteellisen samankaltaisena murrosikään asti. (Saarenpää-Heikkilä 2007, 16.) Unen toinen jakso on rauhallinen eli syvä uni, joka on EEG-rekisteröinniltään rakenteeltaan täysin erilaista kuin vilkeuni. Rauhallisen eli syvän unen rakenteellisia tunnusmerkkejä ovat rytmisyys sekä tasaisuus. Syvä uni koostuu neljästä toinen toistaan seuraavasta syvyysvaiheesta, joiden jälkeen uni jälleen kevenee. Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvään uneen palatakseen jälleen kevyempään uneen. Pienen vauvan unisykli on pituudeltaan noin 50 minuuttia, aikuisella se vastaavasti on noin puolitoista tuntia. Tämän eroavaisuuden vuoksi vauvan herääminen ajoittuu yleensä aikuisen syvimmän unen vaiheeseen, jossa aivot eivät ole virittäytyneet valvetilaan ja herääminen saattaa olla hyvinkin tuskallista. Kuuden elinkuukauden jälkeen uni sisältää etenkin aamuyön vaiheessa vilkeunijaksoja ennen hetken kestävää valverajalla viivähtämistä, jonka jälkeen alkaa uusi unisykli. Kuuden kuukauden iässä lapsella on fysiologiset mahdollisuudet nukkua läpi yön ilman lisäruokaa. Vauva kuitenkin tarvitsee kiinnittymisen kohteittensa tuomaa turvallisuuden tunnetta. Tällöin lapsen luo meneminen, tasainen kosketus ja rauhallinen lyhyt puhe nyt on yö, nyt nukutaan tyynnyttävät lasta parhaiten ja auttavat saavuttamaan unen uudelleen. (Mäkelä 2002, 5, 9.) 2.3 Lapsen unen häiriötekijät Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana vauvan vuorokausi rytmittyy eri vireystilojen mukaan ympäristöstä riippuvaisella tavalla. Vauva voi tuolloin omaksua ehdollistavan oppimisen kautta vuorokauden jakautumisen päivään ja yöhön, kun vanhempien toiminta heijastuu vauvaan ja hänen aktiviteettitasoonsa. Vanhemmat voivat luoda hyvän pohjan lapsen unelle houkuttelemalla häntä päiväsaikaan aktiiviseen vuorovaikutukseen ja pitämällä stimulaatiotasoa korkealla, kun taas yöaikaan stimulaation tulisi olla hyvin niukkaa. Jos lapsi herää täysin erilaisessa ympäristössä kuin missä hän on nukahtanut, kiinnittää hän tähän täyden huomion. Ympäristön merkitys lapsen unelle on tärkeä ja huoneen hämäryys yöaikaan vahvistaa lapsen rytmien hahmottamista. Kuitenkaan nukkumisympäristö ei saisi olla täysin pimeä, koska pimeä lisää lapsen hätää. Huo-

12 12 neen hämäryys on siis riittävä. Unilaboratoriossa on seurattu ei-unihäiriöisten ja unihäiriöisten imeväisten nukkumista ja on havaittu, että molemmat ryhmät heräävät säännöllisesti noin joka toisen tai joka kolmannen unikierroksen aikana. Toisella ryhmällä herääminen oli täydellistä ja toisella vain havahtumista valvetilaan; tämä eroavaisuus jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin. Unitutkimukset osoittavat, että terve vauva herää usein kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen uudelleen uuteen sykliin joko itse tai autettuna. Vauvan herääminen omien unisyklien mukaan selittää sen, miksi vauvat ovat päivällä virkeitä, mutta taas häntä yöllä hoitaneet aikuiset eivät. Vauvat, jotka heräilevät toistuvasti öisin ja saattavat valvoa pitkiäkin aikoja herätessään, eivät kykene nukahtamaan omin avuin herättyään. Hyvin nukkuvat lapset puolestaan pystyvät nukahtamaan itsenäisesti. Nämä unihäiriöiset vauvat vaativat aikuiselta paljon tukea ja ymmärrystä, ja hoidon kulmakivi onkin tukea lapsessa olevaa säätelyjärjestelmää, jonka avulla hän pystyy herättyään nukahtamaan uudelleen. Lapsessa olevan säätelyjärjestelmän tukeminen ja kyky nukahtaa uudelleen edellyttää yöaikaisen aktivoimisen välttämistä sekä tiettyjen rauhoittavien menetelmien toistamista. (Mäkelä 2002, 5 7.) Puolen vuoden iässä lapsen kehitys etenee nopeasti motorisella ja emotionaalisella alueella. Tällaisissa voimakkaissa kehityksen vaiheissa yöuni häiriintyy herkästi. Usein aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva saattaa tarvita tässä vaiheessa huomattavan paljon enemmän tukea nukahtamiseen ja unessa pysymiseen. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Kiinnittymissuhteen vakiintuminen 6 10 kuukauden iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeää välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat aikuisen läsnäoloa ja apua omien tunteiden säätelyssä sekä yön ja päivän pitämistä selkeästi erossa toisistaan. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen, esimerkiksi itkuun reagoimattomuus vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnitysmallia, joka saattaa rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä. (Mäkelä 2002, 9.) Unihäiriöiden hoito ei ole erityisen vaikeaa, koska suurin osa lapsista ehdollistuu nopeasti ja melko helposti uusiin käytäntöihin. Kaikissa unihäiriöiden hoito-

13 13 malleissa on keskeistä totuttaa lapsi ehdollisen oppimisen kautta siihen, että yö ja päivä erottuvat selkeästi toisistaan ja että päivällä seurustellaan. Usein unihäiriöiden hoidoksi riittää keskustelu vanhemman tai vanhempien kanssa. Keskusteluissa kerrotaan vauvan unesta ja rytmisyyden kehittymisestä. (Mäkelä 2003, 178.) Montrealin yliopistollisessa lastensairaalassa on kehitetty vuorovaikutuksellisen kehitystutkimuksen huomioon ottava malli lasten unihäiriöiden hoitoon. Siinä on todettu unihäiriöisen vauvan itkun viestivän aitoa tarvetta saada apua sisäisen tilansa säätelyyn. Tässä mallissa luodaan vahva päiväaikainen rytmi ja hänen tarvettaan runsaaseen, aktiiviseen vuorovaikutukseen korostetaan. Tässä mallissa yöllä itkevää lasta ei jätetä yksin, vaan hänen luokseen mennään heti kun itkun luonne kertoo, ettei vauva rauhoitu itsekseen. Vauvan luo ei siis mennä joka itkussa, jos itkun luonne kertoo vauvan pystyvän itsekseen rauhoittumaan. (Mäkelä 2003, 180.)

14 14 3 NEUVOLA 3.1 Neuvolatyön historiaa Suomessa Suomessa neuvoloiden tarjoamia palveluita käyttävät lähes kaikki lapsiperheet ja neuvolatoiminnalla on suomalaisessa yhteiskunnassa pitkät perinteet. Arkkiatri Arvo Ylppö aloitti Lastenlinnassa 1920-luvulla toiminnan, jota pidetään lastenneuvolatoiminnan alkuna Suomessa. Osaksi julkista terveydenhuoltojärjestelmää neuvolatoiminta tuli vuonna 1944, jolloin astui voimaan laki kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista. Lain päätavoitteena oli taata jokaiselle lapselle vanhempien asuinpaikasta, koulutuksesta ja varallisuudesta riippumaton terve kasvu ja kehitys. Myöhemmin vuonna 1972 voimaan tullut kansanterveyslaki antoi osaltaan mahdollisuuden moniammatillisen yhteistyön lisäämiseen sekä neuvoloiden tarjoamien palveluiden aktiiviseen kehittämiseen. Neuvolatyö on käytännössä ollut hyvin pitkälti fyysisen hyvinvoinnin korostamista ja äitilapsikeskeistä. Peruspilarina lastenneuvolatyössä ovat olleet kautta aikojen säännölliset terveystarkastukset, joissa seurataan lapsen psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista kasvua sekä kehitystä ja tarvittaessa ohjattu lisätutkimuksiin ja kuntoutukseen. Lääketieteellisen seurannan rinnalle nousi vanhemmuuden, äitiyden ja isyyden sekä lapsen kehityksen psyykkisten ja sosiaalisten aspektien huomiointi, kun äitiys- ja lastenneuvolat saivat vakiintuneen aseman julkisessa terveydenhuollossa. (Viljamaa 2003, ) 3.2 Neuvola vanhemmuuden tukijana Neuvolan mahdollisuus vanhemmuuden tukijana varhaislapsuudessa on ainutkertainen. Neuvolalla on mahdollisuus lisätä vanhemman kasvatustietoutta sekä mahdollisuus katkaista huonoja kasvatuskäytäntöjä, mikäli se onnistuu herättämään vanhemmat pohtimaan omaa vanhemmuuttaan. Vanhemmuutta voidaan kuvata perheen sisäisenä asiana, johon vaikuttaa ulkoinen toimintaympäristö. Neuvola kuuluu osana tähän ulkoiseen toimintaympäristöön. (Viljamaa 2003, 11, 19.)

15 15 Vanhemmuuteen vaikuttavat monet asiat, vanhemman persoonalliset ominaisuudet, ekonomiset, sosiaaliset ja kulttuuriset olosuhteet, intuitiot sekä perhesuhteiden laatu. Äidin ja isän keskeisimpiä yksilöllisiä kehitystehtäviä on vanhemmuuden integroiminen osaksi omaa persoonallisuuttaan. Vanhemmuudelle ja lapselle tärkeä toimiva varhainen vuorovaikutus pienen lapsen ja vanhemman välillä edellyttää vastavuoroisuutta. Varhainen vuorovaikutus ei ole toisen tahtiin sopeutumista, vaan molempien osapuolten tulee olla aktiivisia vuorovaikutuksessa. Vanhemman velvoite on vastaa lapsen tarpeeseen ja vihjeisiin sekä lievittää pahaa oloa ja luoda kasvua edistäviä tilanteita. Lapsen vastuulla on tuottaa riittävän selkeitä vihjeitä ja vastata vanhemman aktiivisuuteen. Vuorovaikutuksessa häiriöitä ja katkoja voi aiheuttaa esimerkiksi vanhemman stressi tai tiedon puute lapsen kehityksestä. Neuvolassa tulee ottaa huomioon, että äitien ja isien vanhemmuus on erilaista sekä odotukset ja toiveet neuvolan antamia palveluita kohtaan saattavat vaihdella. (Viljamaa 2003,11 12, 14.) Tutkimusten mukaan sosiaalinen tuki ja verkosto vaikuttavat olennaisesti vanhemmuuteen. Neuvola voi toimia lapsiperheiden sosiaalisena verkkona, joka tukee vanhemmuutta. Vanhemmat voivat saada neuvolalta kaikkia sosiaalisen tuen muotoja, kuten käytännön apua, tietotukea ja tunnetukea. Sosiaalisen tuen on todettu vähentävän stressiä ja sitä kautta vaikuttavan myönteisesti yksilön psyykkiseen, sosiaaliseen ja fyysiseen hyvinvointiin. (Viljamaa 2003, ) Neuvolapalveluita koskevien aikaisempien tutkimusten mukaan vanhemmat kaipaisivat lapsen fyysisen terveyden seurannan lisäksi enemmän tukea lapsen psykososiaaliseen kasvuun ja kehitykseen. Neuvola palveluista hyötyvät arvion mukaan ne vanhemmat, joiden voimavarat ovat jo entuudestaan hyvät. (Häggman-Laitila 2002, 173.) Vanhemmuuden aika- kyselyn mukaan vanhemmuuden identiteetti kysymyksiä ei juurikaan käsitellä neuvola- ja päivähoitopalveluissa. Palveluja on viime vuosina kritisoitu siitä, etteivät ne vastaa vanhempien tarpeeseen riittävästi kun vanhemmat haluavat jakaa kokemuksiaan. Vanhemmat eivät koe saavansa riittävästi tukea vanhemmuuden emotionaalisiin ja psykologisiin kysymyksiin tai vuorovaikutusongelmiin. Ammattilaisten tehtävänä on vanhempien uudenlainen

16 16 kohtaaminen ja se tulee olemaan monimuotoinen haaste. Työntekijät tarvitsevat uutta tietoa sekä ymmärryksen lisäämistä modernin vanhemmuuden yhteiskunnallisista reunaehdoista. (Kekkonen 2004, 22.) Neuvolan perhetyön kehittyminen ja laajentuminen on alkanut 2000-luvun alkupuolella erilaisten hankkeiden sekä vuonna 2004 ilmestyneen Sosiaali- Terveysministeriön lastenneuvolaoppaan myötä. Tutkimusten mukaan neuvolan terveydenhoitajien perustöiden rinnalle tarvitaan uusia perheiden tukemisen tapoja. Lapsiperheiden kotipalvelun ja neuvolan perhetyön eroksi on määritelty se, ettei neuvolan perhetyö tarjoa lastenhoitoa eikä kodinhoitoa. Neuvolan perhetyön tavoitteena on perheen voimavarojen vahvistaminen vanhemmuudessa, parisuhteessa, kasvatuksessa ja muissa arjen haasteissa. Neuvolan perhetyöntekijän tehtävänä on tukea ja edistää perheiden elämänhallintaa tilanteissa, joissa edellytetään toistuvia kotikäyntejä. Tällaisia tilanteita voivat esimerkiksi olla itkuisen vauvan vanhemman väsymys, vanhemman lievä masennus, vanhemman epävarmuus hoitajana ja kasvattajana sekä lapsen levottomuus. (Järvinen, Lankinen, Taajamo, Veistilä & Virolainen 2007, 39.) Minkälaisilla keinoilla vanhemmuutta tulisi tukea neuvolassa tulevaisuudessa? Stakesin tutkimuksen mukaan neuvolan työntekijät kertoivat vanhempainryhmien olevan hyvä vanhemmuutta tukeva muoto, myös kohdennettuja pienryhmiä esimerkiksi yksinhuoltajille tai ulkomaalaisille pidettiin toivottuina. Tutkimuksessa työntekijät korostivat myös yksilöllisen tuen ja ohjauksen merkitystä. Työntekijät kokivat, että riskiryhmiin kuuluviksi määritellyt vanhemmat karttaisivat ryhmätilanteita. Yleinen toivomus neuvolan työntekijöiltä on, että heillä olisi nykyistä enemmän aikaa kuunnella vanhempien huolia ja keskustella heidän kanssaan. Yhteistyön lisääminen eri toimijoiden kanssa erityisesti päivähoidon ja sosiaalityön nähtiin hyvänä toimintatapana kehittää vanhemmuuden tukemisen työmuotoja tulevaisuudessa. Neuvolan työntekijät painottivat vastauksissaan tutkimuksessa lisäksi vanhempien verkostoitumisen tukemista erilaisin kerhojen ja perhekahviloiden avulla. Kotikäynteihin panostaminen nähtiin myös hyvänä keinona tukea vanhemmuutta ja tulevaisuudessa niiden toivottiin lisääntyvän. ( Lammi-Taskula & Varsa 2001, )

17 Espoon kaupungin neuvola vanhemmuuden tukijana Espoon kaupunki tukee vanhemmuutta mm. neuvolan järjestämällä perhevalmennuksella. Perhevalmennuksen tavoitteena on tukea vanhemmuutta valmistamalla perhettä vanhemmuuteen sekä vanhemmuuden voimaantuminen. Perhevalmennus tavoitteena on vertaistuki ja molempien vanhempien tasavertaisuus lapsen elämässä. Perhevalmennus toteutetaan hyödyntämällä moniammatillista osaamista. Espoon kaupungin perhevalmennus on tarkoitettu kaikille ensisynnyttäjille. Perhevalmennuksen tapaamiset auttavat perheitä verkostoitumaan sekä tarjoaa vertaistukea raskauden alusta alkaen. Tapaamiskertoja on viisi ennen ja jälkeen lapsen syntymän, tapaamiskerrat kestävät aina 1½ 2 tuntia. Valmennusryhmät kokoontuvat neuvolan, avoimen päiväkodin tai asukaspuiston tiloissa. Perhevalmennuksen ohjaajina vaihtelevat aiheen mukaan sosiaali- ja terveystoimen, seurakunnan ja järjestöjen työntekijät. (Espoon kaupunki 2009.) Perhevalmennuksessa vanhemmat saavat tietoa niin raskauden tuomista muutoksista, synnytyksestä, lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä parisuhteen merkityksestä. Avoimen varhaiskasvatuksen ja päivähoidon vaihtoehtojen kertominen kuuluvat myös osana valmennukseen. (Espoon kaupunki 2009.) Perhevalmennuksen sisältö: Valmennuskerrat ennen lapsen syntymää: E1 ÄIDIKSI JA ISÄKSI, Raskausviikot Tutustuminen toisiin samassa elämäntilanteessa oleviin perheisiin ja vertaistuen mahdollistuminen Perhevalmennuksen merkitys tulevalle äidille ja isälle Tietoa raskaudenajan hyvinvoinnista E2 SYNNYTYS JA KIVUNLIEVITYS, Raskausviikot Synnytykseen valmistautuminen luottavaisesti Tietoa synnytykseen liittyvistä asioista E3 AIKA SYNNYTYKSEN JÄLKEEN JA IMETYS, Raskausviikot Osaan ja uskallan vauvan kanssa, synnytyksen jälkeinen aika, vauvan ensi viikot ja imetyksen tärkeys, perheen suunhoidon merkitys vauvan hyvinvoinnille

18 18 E4 PARISTA PERHEEKSI, Raskausviikot Tietoa parisuhteesta ja sen eri vaiheista sekä vauvan syntymän mukanaan tuomista muutoksista parisuhteeseen, kannustaminen parisuhteen hoitamiseen E5 VARHAINEN VUOROVAIKUTUS JA VASTASYNTYNYT PERHEESSÄ, Raskausviikot Ymmärryksen lisääminen vanhemmuuteen kasvusta, tietoa ja taitoja vauvan tarpeista perheen arjen sujumisessa Valmennuskerrat lapsen syntymän jälkeen: J1 PERHE KOTONA, Vauvat n. 2 kk Kokemusten jakaminen ja vertaisuus, vauva vuorovaikutuksessa isän ja äidin kanssa J2 PERHEEN ARKI, Vauvat n. 3-4 kk Kokemusten jakaminen vauvaperheen arjesta, vauvan ja vanhemman vuorovaikutuksen vahvistuminen, tietoa lapsen puheen ja kielen kehityksestä ja keinoja sen edistämiseksi J3 LAPSI KOTONA VAI PÄIVÄHOIDOSSA, Vauvat n. 4-6 kk Tietoa lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen ja lapsen kotona hoitamisen merkityksestä. Avoimet päiväkodit ja asukaspuistot tutuiksi perheiden kohtaamispaikkoina, tietoa päivähoidon vaihtoehdoista J4 AVOIN VAUVAPERHEILTA, Vauvat n. 6-9 kk Tutustuminen alueen muihin vauvaperheisiin J5 RAKKAUTTA JA RAJOJA, Vauvat n kk Isä ja äiti lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäjinä Päivärytmin ja riittävän unen vaikutus perheelle 1-VUOTISSYNTYMÄPÄIVÄT, Lapset n. 1-vuotiaita Tutustuminen alueen muihin vauvaperheisiin, järjestäjä Espoon kaupungin kulttuuritoimi, kesto noin 1 tunti FYSIOTERAPIA 1. Raskausviikot viikkoa synnytyksestä, jälkitarkastuksen jälkeen Tavoite: edesauttaa lantionpohjanlihasten palautumista synnytyksen jälkeen. Äidin motivoituminen omatoimiseen lantionpohjanlihasten harjoitteluun ja ennaltaehkäisemään toimintahäiriöiden syntyä, koko elämänkaaren ajan. Äidin ja vauvan vuorovaikutuksen vahvistuminen sekä vauvan motorisen kehityksen edistyminen. (Espoon kaupunki 2009.) Neuvolan palveluita käyttävät lähes kaikki lapsiperheet Suomessa, siksi neuvo-

19 19 la tavoittaa laajan sektorin lapsia ja vanhempia. Espoon kaupungin neuvola tarjoaa raskauden seurannan, eli äitiysneuvolan lisäksi lastenneuvolan, jossa seurataan lapsen kasvua ja kehitystä vastasyntyneestä kouluikään asti. Neuvola tukee vanhemmuutta perhevalmennuksen lisäksi myös järjestämällä toiveista äititapaamisia. Perheen tarvitessa apua voi perhe ottaa rohkeasti yhteyttä äitiystai lastenneuvolaan ja saada sieltä tarvittaessa lähete esim. neuvolapsykologille tai perheneuvolaan. Perheneuvolaan voi ottaa myös itse suoraan yhteyttä, kun tarvitsee apua. (Espoon kaupunki 2009.) Espoon Kaupunki tarjoa neuvolan asiakkaille myös perhetyötä silloin kun perheessä on alentunut toimintakyky. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi perheen sairaus, synnytys sekä vamman perusteella. Tavoitteena on tukea tilapäisesti perheen arjesta selviytymistä ja ehkäistä perhetilanteen vaikeutumista. Perhetyön palveluihin kuuluvat lastenhoidolliset sekä kodinhoidolliset tehtävät. Tämän lisäksi perhetyö tukee vanhemmuudessa, kasvatuksessa ja ohjaa hoidossa. Perheet ohjautuvat perhetyöhön piiriin neuvolan, lastensuojelun, vammaispalvelun, erikoissairaanhoidon tai muun palvelun kautta. Perheiden avun tarve arvioidaan ennen työskentelyn aloittamista. (Espoon Kaupunki 2009.)

20 20 4 VANHEMMUUDEN TUKEMINEN 4.1 Perhetyö ja ennaltaehkäisevä perhetyö Perhetyö on työntekijän ammatillista, tavoitteellista työskentelyä perheen tukemiseksi erilaisissa elämätilanteissa. Perhetyö muotoutuu sen mukaan, missä ja millaisissa tilanteissa sitä tehdään, se on siis kontekstisidonnaista. Sillä on kuitenkin aivan oma erityinen tehtävänsä, perheen tukeminen muutoksessa. Perhetyö on määritelty uudessa lastensuojelulaissa yhdeksi avohuollon tukitoimeksi. Perhetyöhön kohdistuu erilaisia odotuksia kuten lastensuojelullisia ja sen avulla on toivottu huostaanottojen määrän vähentyvän. Perhetyön avulla perheen vaikeudet voivat tulla näkyviksi. Perhetyö on paljon muutakin kuin vain lastensuojelua. (Järvinen ym. 2007, ) Ennaltaehkäisevän perhetyön tavoitteena on ylläpitää perheen hyvinvointia ja ehkäistä lyhyitä elämän muutostilanteista aiheutuvia riskejä. Tehtävänä on olla perheelle tukena arjessa ja auttaa perhettä löytämään omat voimavarat. Tämänkaltaisessa työssä painottuu varhainen tukeminen. Työskentely on perheen ja työntekijän kannalta palkitsevaa, koska muutoksia voidaan saada aikaan lyhyessä ajassa. Ennaltaehkäisevän perhetyön asiakkaina ovat usein perheet, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Perhetyöntekijä voi tehdä työtä perheen kotona, jolloin hän kohtaa perheen arkea. Perhetyöntekijän tehtäviin voi kuulua myös vertaisryhmien perustaminen ja ohjaaminen. ( Järvinen ym. 2007, 35.) 4.2 Kotikäynti Kotikäynnin tarkoitus on antaa tukea ja ohjausta perheelle heidän omassa kodissaan, joka on perheelle luonnollinen ja turvallinen ympäristö. Lastenneuvolatyössä kotikäynti mahdollistaa tarkemman ja luontevamman lasten havainnoinnin kuin neuvolakäynti, koska se tapahtuu perheelle luonnollisessa ympäristössä. Kotikäynti antaa mahdollisuuden henkilökohtaisempaan ja kokonaisvaltaisempaan kohtaamiseen, jossa perhe voi tuoda esiin herkempiä ja jopa intiimeiksi kokemiansa asioita luontevammin. Kotikäynnin etuna on, että omassa

21 21 ympäristössään asiakas kokee tilanteen epäviralliseksi ja turvalliseksi eikä hänen tarvitse jännittää. Mikäli kotona on uhkatekijöitä, joiden vuoksi perheen hyvinvointi on vaarassa heikentyä, tilanne muuttuu päinvastaiseksi. Uhkatekijöitä ovat mm. väkivaltaisesti käyttäytyvä perheenjäsen. Ensisijaisen tärkeää kotikäynnillä on pyrkiä kunnioittamaan ja ottamaan huomioon asiakkaan toiveet, mihin koko kotikäynti perustuu. Olennaista kotikäynnillä on antaa perheelle sen tarvitsema oma tila ja yksityisyys sekä mahdollisuus tehdä valintoja. Perheen ei tarvitse kertoa asioita, joita se ei halua. Kotikäynnin tulee perustua aina perheen suostumukseen, vaikka perheellä ei olisi kiinnostusta kotikäyntiin. (Hynynen 1999, ) Neuvolatyössä kotikäyntiä on pidetty perhekeskeisenä ja erityisesti perhettä tukevana työmuotona. Työntekijälle kotikäynti on todettu olevan vaativampaa ja ainutkertaisempaa kuin normaalit neuvolavastaanotot. Perheille kotikäynnin on todettu olevan antoisampaa ja perheen yksilölliset tarpeet on tullut paremmin huomioiduksi. Perheiden on helpompi puhua ongelmistaan kotona kuin vastaanotolla. Kotikäyntien määrä on kuitenkin vähentynyt, jota on selitetty terveydenhoitajien määrän vähentymisellä neuvoloissa. Viljamaan tutkimuksen mukaan neuvola tarjosi perhekeskeisiä palveluita vain pienelle vähemmistölle, äitiysneuvolassa 11 %:lle äitiysneuvolassa ja lastenneuvolassa 22 %:lle. Samaisessa tutkimuksessa arvioitiin neuvolan toimintaa kouluarvosanoin, joista mainittakoon, että vanhemmuuden tukeminen neuvolassa sai vain keskinkertaisen arvion. Neuvolan perhekeskeinen työote sai myös keskinkertaisen arvion (ei hyvä eikä huono). Terveydenhoitajan toimintaan oltiin puolestaan tyytyväisiä. (Viljamaa 2003, 40,77, 84.) Stakesin Vanhemmuuden aika- hankkeen yhteenvedossa käsiteltiin myös kotikäyntiä. Työntekijöiden jatkuvana haasteena on löytää sopiva suhde lapsen ja tai äidin takaa aukeavaan perheeseen. Haaste liittyy myös peruspalvelun ja erityispalveluiden keskinäiseen suhteeseen. Peruspalveluissa kuten neuvolassa suhdetta lapseen ja lapsen perheeseen voidaan vahvistaa ja syventää kotikäynneillä. Kotikäynneillä työntekijän kuva perheestä täydentyy ja monipuolistuu. Kotikäynnit voivat toimia sillanrakentajana erilaisten palvelujen ja perheen välillä. Kotikäyntien sisällyttämistä osaksi palvelutoimintaa tulisikin neuvola- että

22 22 päivähoitopalveluissa lisätä. Tällä tavalla kotikäyntiin turvautuminen ongelmatilanteissa olisi enemmän luontevaa ja vähemmän perhettä syyllistävää. (Kekkonen 2004, 93.) 4.3 Vertaistuki Vertaistuki voidaan määritellä monin eri tavoin. Yhden määritelmän mukaan vertaistuki on yhteisöllistä ja omaehtoista tukea ihmisten kesken, joita yhdistää jokin kohtalonyhteys, jonka yhteiskunta tulkitsee poikkeavaksi edellyttäen enemmän sosiaalista tukea. Vertaistuki ei välttämättä ole tarkoitushakuista toimintaa, vaan se on itse itseään ruokkiva sosiaalinen prosessi. Vertaistuki on tukea, joka antaa samankaltaisessa tilanteessa oleva ihminen, joka jakaa kokemuksen, tiedon ja emootion toisen ihmisen kanssa saaden näin tukea myös häneltä. Vertaistuki tekee oma-aputoiminnasta ainutlaatuista ja se voidaan tulkita kaiken oma-aputoiminnan lähtökohdaksi. Oma-aputoiminnassa lähtökohtana on itsensä sekä toisen ihmisen tasaveroinen auttaminen, mutta kuitenkaan apua ei välttämättä tiedostetusti vastaanoteta tai tarjota. Periaatteellisesti vertaistuki poikkeaa suuresti vapaaehtoisavusta, koska se on samankaltaisen taustan omaavien ihmisten tukea. (Kinnunen 2006, ) 4.4 Vertaistukiryhmä Vertaistukiryhmä koostuu useammasta henkilöstä, jotka ovat keskenään samankaltaisessa tilanteessa ja muodostavat keskenään tukiverkoston. Vertaistukiryhmässä kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei ohjeita anneta ylhäältä päin vaan ohjeet sekä ymmärrys tulevat ryhmältä. Yhteisen kielen sekä yhteisten kokemusten kautta ryhmän jäsenet voivat ymmärtää ja auttaa toinen toisiaan paremmin kuin asiantuntija. Jokainen vertaistukisuhde kehittyy yksilöllisesti toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Eräänä vaihtoehtona omakohtaisen tuen saamiseksi on osallistuminen vertaistukiryhmään, jossa tuki on organisoitua ja koostuu entuudestaan toisille tuntemattomista ihmisistä. Vertaisryhmät voivat syntyä joko ammatti-ihmisen tai tukiryhmää kaipaavan henkilön aloituksesta. Toiminnan kannalta ryhmän koolla on tärkeä merkitys, suositeltavana vertaistukiryhmän kokona pidetään 6 10 jäsen-

23 23 tä. Näin ryhmään on mahdollista syntyä enemmän päämäärätietoista toimintaa, lämpöä ja kiinteyttä. Vertaisryhmiä on luokiteltu usein eri tavoin, yleisemmin käytäntö on kuitenkin ongelmien tai ryhmän teeman mukaisesti. Yhteistyökumppanit, eli ryhmän ulkoinen riippuvuus ja sisäinen itsenäisyys, jolla tarkoitetaan ryhmän ohjaajan roolia, asiantuntija sekä kokemuksellista tietoa. Vertaisryhmä voidaan luokitella rakenteellisesti, mitkä muodostuvat ei yhdistyneet ryhmät (Kinnunen 2006, ) Kun aloitetaan vertaistukiryhmää ohjaajien, on pohdittava, onko ryhmä avoin ja kaikille suunnattu ryhmä vai suljettu ryhmä tietylle valikoidulle joukolle. Avoimia ryhmiä ovat esimerkiksi erilaiset perhekahvilat, niissä voidaan käydä läpi ennalta suunniteltuja teemoja ja ohjelmia. Avoimissa ryhmissä osallistujien sitoutumisen aste on pienempi kuin suljetuissa ryhmissä. Suljetut ryhmät perustetaan jonkin tietyn teeman ympärille, esimerkiksi vauvaperheen vanhemmuus. Suljetulla ryhmällä on selkeä alku ja loppu. Suljettuihin ryhmiin osallistujilta vaaditaan tiettyä sitoutumista ja sääntöjen ja sopimusten noudattamista. Ryhmän koko on yleensä myös rajoitettu eikä ryhmän alkamisen jälkeen oteta uusia ryhmäläisiä. Ohjaajan rooli tämänkaltaisessa ryhmässä on myös aktiivisempi. (Järvinen ym. 2007, 171.) Hyväri (2005, 215.) kuvaa vertaisryhmää näin: Vertaistukiryhmällä ymmärretään toisten auttamisen ja tukemisen vastavuoroisessa suhteessa. Vertaistukiryhmässä kriittisiä ja kriisiytyneitä elämäntilanteita käsitellään yhdessä. Tällaisen ryhmätoiminnan ei tarvitse rajoittua vain kriiseihin vaan siinä voidaan samalla luoda yhteisyyttä ja ystävyyssuhteita. Keskinäisten tukimuotojen vakiinnuttamisessa on tärkeää ottaa huomioon niitä mahdollisuuksia, joita vertaistuki tarjoaa erilaisten työmuotojen kehittämiseen. Nylund (2005, ) pohtii vertaisryhmää seuraavanlaisesti: Vertaisryhmien keskeisenä teemana on ollut useita vuosikymmeniä vertaistuki sekä kokemusten ja tiedon jakaminen ja vaihtaminen. Vertaisryhmissä ennestään tuntemattomat ihmiset tapaavat toisiaan esimerkiksi kerran viikossa. Ryhmän aloitteentekijänä tai perustajina voi olla joko ammattilainen tai kansalaiset yksin tai yhdessä. Vertaisryhmässä ei voi vain keskittyä omaan tilanteeseen, vaan tarkoi-

24 24 tus on jakaa kokemuksia ryhmäläisten kesken. 4.5 Vertaisryhmä vanhemmuuden vahvistajana Ryhmätoiminta on hyvä yhteistyöareena eri ammattilaisille. Esimerkiksi työparina ryhmän ohjaajina toimiminen tutustuttaa eri ammattiryhmään kuuluvat ja vahvistaa molempien ammatillisuutta. Perheiltä voi oppia paljon ryhmissä ja perheet saattavat nostaa keskusteluun sellaisia asioita, joita perhekohtaisissa tapaamisissa ei tule esille. Ennaltaehkäisevässä perhetyössä ryhmät ovat todennäköisesti tehokas työmuoto. Neuvoloissa järjestetään paljon erilaisia vertaisryhmiä esimerkiksi odottaville perheille. Toinen luonteva paikka järjestää vertaisryhmiä on päivähoito. Samanikäisten lasten vanhemmilla saattaa olla samankaltaisia ongelmakohtia, joihin kaipaa vertaistukea ja asioiden pohtiminen vertaisten kanssa saattaa ennaltaehkäistä vakavampien kasvatukseen liittyvien ongelmien syntymistä. Lastensuojelun piirissä olevat perheet hyötyvät myös ryhmätoiminnasta. Perhetyöntekijät voivat koota omista ja muiden tiimeistä perheitä erilaisten teemojen ympärille. Ryhmissä vanhemmat voivat opetella yhdessä erilaisia arjen rutiineja ja lasten hoitamista. (Järvinen ym. 2007, ) 4.6 Nukkumattihankkeessa käytettyjä menetelmiä Tassuhoito Tassuhoito on kotiunikoulu, jonka neuvolapsykologi Katja Rantala toi Suomeen. Tassuhoitoa käytetään HUS:n hoitosuosituksena itkuisten vauvojen yöheräämisiin. Tassuhoidon idea on auttaa vauva tyyntymään takaisin unikuntoon siten, että hänen on mahdollista nukahtaa uudelleen omin avuin. Tyyntyminen aloitetaan kaikkein tehokkaimmalla tavalla, eli kosketuksella. Oleellinen asia tassuhoidossa on, ettei lasta nukuteta vaan hänet rauhoitetaan takaisin unikuntoon. Kun vauva on rauhoittunut, hänet jätetään yksin nukahtamaan. Lapsi ei nukahda tassun alle eikä syliin vaan omaan sänkyyn itsekseen. Tassuhoidon avulla lapsi oppii itsehillintää ja oman olotilansa hallintaa. Tassukosketus viestittää lapselle, että vanhemmat ovat läsnä ja luottamussuhde vahvistuu. (Soininen,

25 ) Vauvan uni on epäsäännöllistä kolmeen kuukauteen asti, jolloin unirytmiin ei erityisesti voida vaikuttaa. Neljästä kuukaudesta eteenpäin alkavat kehittyä yhtenäisemmät unirytmit, joita voidaan määrätietoisemmin ohjata. Tassuhoitoa voi opetella puolivuotiaan lapsen kanssa. Puolivuotiaana lapsi voi syödä illalla kiinteää ruokaa, jolloin nälkä ei enää rytmitä yöunia. (Soininen, 2004.) Tassuotteita on kolmenlaisia, vauvan itkun sävy kertoo milloin mitäkin otetta tarvitaan. Keskeinen keino on fyysinen kontakti, eli kosketus. Kosketusaistin kautta vauva saa tehokkaimmin ja nopeimmin tyynnyttävän ja rauhoittavan viestin: 1. Tassumainen, tukeva painava käsi laitetaan vauvan selkään. Kättä pidetään riittävän kauan, muttei niin kauan, että vauva nukahtaa siihen. Se on selkeä viesti vauvalle: Ei hätää, voit tyyntyä takasin uneen. Vauvaa ei inspiroida hereille, minkä vuoksi valoja ei laiteta päälle, eikä vauvaa houkutella katsekontaktiin. 2. Jos vauvan itku kiihtyy, sivellään rytmikkäästi ja tukevan rauhoittavasti vauvan päätä, selkää ja pakaroita. nämä ovat herkkiä tyynnyttämisen alueita. 3. Jos vauva ei vieläkään rauhoitu, nostetaan hänet syliin tukevasti rintaa vasten, ja siinä tukevasti silitellään vauvan päätä ja selkää. (Soininen 2004.) Tassuhoito on kotiunikoulu, jossa esim. neuvolapsykologi tekee kotikäynnin ja tutustuu vauvan uniympäristöön. Vanhempien kanssa käydään läpi lapsen temperamenttia, eli itsesäätelykykyä ja sietokykyä. Vanhempien ei tule tehdä yöllä liikaa eikä liian vähän rauhoittamistoimia, tällöin vauvalle jää sopivasti tilaa omaksua itsesäätelyä, eli tyyntymistä. (Soininen 2004.) Hellyystankkaus Hellyystankkaus on koko perheen rauhoittumishetki ennen nukkumaan menoa. Hellyystankkaus ei tule toteuttaa kenenkään maaperällä, ei siis kenenkään sängyssä vaan perheen yhteisessä paikassa, kuten esimerkiksi olohuoneen sohvalla tai lattialla. Hellyystankkauksen tärkeämpänä elementtinä on läsnäolo sekä rauhoittuminen nukkumista varten. Hellyystankkauksen aikana voidaan lukea

26 26 satu, silitellä tai vain olla yhdessä. Toiminta ei ole olennaista vaan koko perheen yhdessäolo. (Kuosmanen 2006.) Jäävuorimenetelmä Jäävuorimenetelmä on työmenetelmä, jonka avulla voidaan keskustella perheen arjesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Työskentely aloitetaan piirtämällä jäävuori, jossa näkyy jäävuoren huippu pinnan yläpuolella ja pinnan alla näkyy loppuosa jäävuoresta. Jäävuorimenetelmässä jäävuoren huipulle tulee ne asiat kirjoitettuna, jotka näkyvät joka päivä arjessa ja ovat todennäköisesti myös selkeämpiä esimerkiksi ryhmäläisille. Jäävuoren pinnan alle tulevat ne asiat, jotka eivät näy välttämättä jokapäiväisessä arjessa, mutta ovat tärkeitä ja vaikuttavat esimerkiksi vanhemman arkeen sekä elämään. Työskentely jatkuu niin, että kun ryhmäläiset ovat kirjoittaneet asioita jäävuoreen ohjeiden mukaisesti, käydään läpi ryhmän kanssa millaisia asioita on tullut esille ja miten ne vaikuttavat heidän arkeen. Ryhmäläiset voivat näin saada ideoita toisiltaan ja hahmottaa omaan arkeen vaikuttavia tekijöitä sekä voimavaroja. Olemme oppineet tämän menetelmän sosiaali- ja terveysalan opinnoissa Diakoniaammattikorkeakoulussa Kellotaulu Käytimme koko Nukkumattihankkeen ajan perheiden kanssa kellotaulua(liite1). Kellotaulua käytetään Helsingin Ensikodin rytmi-bluesissa ja olemme saaneet idean sekä käytännön opetuksen sieltä, kun toinen meistä on työskennellyt siellä. Kellotaulussa on kaksi tyhjää kellon kuvaa. Kellotauluun piirretään perheen kanssa tai perheiden kertoman perusteella lapsen uni-valverytmi sekä ateriat. Kellotaulu auttaa perhettä hahmottamaan lapsen uni-valverytmiä sekä aterioiden tiheyttä ja määrää. Tämän työskentelymenetelmän tavoitteena oli lisäksi auttaa perheitä seuraamaan lapsensa uni-valverytmin ja ateriarytmin muutosta Nukkumattihankkeen aikana.

27 27 5 NUKKUMATTIHANKKEEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA KOHDERYHMÄ 5.1 Bembölen neuvola yhteistyökumppanina Bembölen neuvolassa toimii äitiys- ja lastenneuvola. Äitiysneuvolassa seurataan raskautta sekä tuetaan perhettä odotusaikana ja vauvan synnyttyä. Lastenneuvolan tehtävänä on seurata lapsen kasvua ja kehitystä. Lastenneuvolan tärkeänä tehtävänä on myös vanhemmuuden ja perheen jaksamisen tukeminen. Neuvolassa käydään ensimmäisen vuoden aikana terveydenhoitajalla tai lääkärillä keskimäärin 10 kertaa ja leikki-iässä noin viisi kertaa. Osa tarkastuksista tapahtuu kotona tai ryhmissä neuvolassa. Terveydenhoitajan ja lääkärin lisäksi käytettävissä on tarvittaessa eri alojen asiantuntijoita. Bembölen neuvolassa työskenteli Nukkumattihankkeen toteutuksen aikaan keväällä 2007 kolme terveydenhoitajaa, tällä hetkellä neuvolassa työskentelee neljä terveydenhoitajaa. (Espoon kaupunki 2009.) 5.2 Nukkumattihankeen kohderyhmä Nukkumattihankkeen kohderyhmäksi valitsimme perheet, joilla on 8-15 kuukauden ikäinen lapsi. Lapsella ei saanut olla minkäänlaista somaattista sairautta, joka olisi vaikuttanut lapsen uni- ja valverytmiin. Perheellä ei voinut olla muita merkittäviä perheen arkeen vaikuttavia ongelmia. Perheen yhteystiedot saimme Bembölen neuvolan terveydenhoitajilta. Neuvolan terveydenhoitajat esittelivät Nukkumattihankkeen perheelle neuvolakäynnillä Nukkumattihankkeen esitteen kautta sekä meidän antamien tietojen perusteella. Ennen Nukkumattihankkeen esittelyä neuvolan terveydenhoitajat olivat valinneet perheet oman ammattitaidon ja meidän antaman viitekehyksen perusteella.

28 28 6 NUKKUMATTIHANKKEEN SUUNNITELU 6.1 Nukkumattihankkeen suunnittelu Henkilökohtainen kiinnostus on tärkeää kehittämishanketta suunniteltaessa. Hankkeessamme koimme tärkeänä aiemman kokemuksemme ja kiinnostuksemme aihetta kohtaan. Nukkumattihanketta suunniteltaessa koimme vahvuudeksi tiedollisesti ja taidollisesti sen, että toinen opinnäytetyöntekijöistä on terveydenhoitajaopiskelija ja toinen sosionomiopiskelija. Tämän ansiosta pystyimme suunnittelemaan hanketta ja sen toteutusta ottaen huomioon moniammatillisen näkökulman. Aloitimme Nukkumattihankkeen suunnittelun keräämällä ideoita ja tutustumalla jo samankaltaisiin työmenetelmiin. Etsimme hankeideamme kaltaisia työmenetelmiä pääkaupunkiseudulta, joita oli haastava löytää. Huhtikuun alussa 2006 otimme yhteyttä Espoon Tapiolan terveydenhoitaja, perhetyöntekijä Minna Kuosmaseen, jolta halusimme saada työntekijän näkemyksen opinnäytetyön aiheen sopivuudesta. Pian yhteydenoton jälkeen kävimme tapaamassa Kuosmasta Espoon Tapiolan neuvolassa. Terveydenhoitaja ja perhetyöntekijä Minna Kuosmasesta opinnäytetyö hankeemme palvelisi erityisesti perheitä, neuvolaa sekä omaa ammatillista kasvuamme. Kuosmanen ehdotti, että toteuttaisimme opinnäytetyömme vertaistukiryhmän lisäksi kotikäynnin perheeseen, jolloin perhe saisi henkilökohtaista tukea vertaistuen lisäksi. Kotikäynnin etuna olisi myös se, että perheelle voisi antaa henkilökohtaisia vinkkejä uni- ja valverytmin parantamiseen jo ennen ryhmän alkamista. Kotikäynnin toteutuksen edellytys olisi kuitenkin perheen täydellinen suostumus. Kotikäynti mahdollistaisi perheen havainnoimisen heidän omassa ympäristössään, joka helpottaisi vertaistukiryhmän aiheiden suunnittelua. Saatuamme terveydenhoitaja Minna Kuosmaselta ehdotuksen kotikäynnistä pohdimme perusteellisesti kotikäynnin tuomia erilaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia. Pohdimme aluksi, että uskallammeko ottaa kotikäyntiä pakolliseksi perheille, jotta he voisivat osallistua ryhmään. Nostimme asian esille, koska pel-

29 29 käsimme, että käynti kotiin nousisi perheille esteeksi osallistua ryhmään. Toisaalta pohdimme kotikäynnistä olevan niin paljon hyötyä niin perheille kuin meillekin, että päätimme toteuttaa sen. Löysimme myös Kontulan vauvaperhehankkeen, jossa työskenteli sosionomi Katri Laaninen ja terveydenhoitaja Kirsi Lukka. Kävimme tapaamassa työparia huhtikuussa Esittelimme heille idean ja suunnitelman opinnäytetyön hankkeestamme. Halusimme kuulla heidän ammatillisen näkökulman hankkeestamme ja saada kehittämisideoita. Tapaaminen oli antoisa, saimme lisää intoa ja vakuutuimme kentän tarpeesta tämän tyyppiselle työmuodolle. Heiltä saimme idean ryhmäkertojen tauottamiseen, jolloin ohjaajat poistuisivat hetkeksi paikalta reflektoimaan ryhmässä käsiteltyjä asioita sekä mahdollisesti esiin nousseita asioita. Tauko mahdollistaisi ryhmäläisille vapaan keskustelun, joka palvelisi ryhmäläisten tutustumista toisiinsa. Heiltä saimme idean myös tauolla nyyttikesti periaatteella toimivaan mehu ja keksi herkutteluhetkeen. Kontulan vauvaperhehankkeen työpari kertoi, että heidän kokemusten mukaan näin toteutettujen taukojen olevan toimivimpia. Jokaiselle ryhmäläiselle tulisi pieni tehtävä, joka työparin mukaan lujittaisi ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta. Katri Laaninen ja Kirsi Lukka kertoivat, että heidän kokemuksensa mukaan, haastavinta vertaistukiryhmälle olisi puheen rajaaminen, jotta kaikki ryhmäläiset tulisivat kuulluksi. Heidän mielestään ryhmässämme toimiva määrä ryhmäläisiä olisi seitsemän henkilöä tai perhettä. Alustavana ideana meillä oli ohjata vertaistukiryhmä neuvolan tai asukaspuiston tiloissa vanhemmille, joiden lapsella on uni- ja valverytmin kanssa ongelmia. Vertaistukiryhmä olisi suunnattu perheille, joissa olisi pääsääntöisenä ongelmana lapsen uni- valverytmi, eikä heillä tai lapsella olisi muita arkielämään vaikuttavia vaikeuksia. Ajatuksena oli, että ryhmä olisi suljettu ja siihen valittaisiin perheet yhteistyössä neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Olimme suunnitelleet, että ryhmään voisi osallistua 5-8 perhettä, joissa lapsi olisi 8-15 kuukautta. Itse ryhmäkerroille lasten ei olisi tarkoitus osallistua ja ryhmä olisi suunnattu vanhempien ohjaukseen sekä tukemiseen. Kävimme keskustelua siitä millä tavalla isät osallistuisivat ryhmään. Pohdimme isien osallistumista ryhmään, koska Nukkumattiryhmä vaatisi sitoutumista ja kaikilla perheillä ei välttämättä olisi las-