Oppimispäiväkirja: syventävä perehtyminen tanssiin

Transkriptio

1 Oppimispäiväkirja: syventävä perehtyminen tanssiin Syventävä perehtyminen kulttuurin sisällöntuotantoon: esittävät taiteet Pia Puustelli

2 1 1. Tutustuminen suomalaiseen taidetanssiin 1.1. Lotta Skaffari (Tanssin läntinen aluekeskus): Tanssin lyhyt historia Vietimme iltapäivän kuunnellen Lotta Skaffaria, joka kertoi meille lyhyesti suomalaisen taidetanssin (erityiesti vapaan/nykytanssin) historiasta. Esitys oli todella mielenkiintoinen! Aihe oli minulle täysin uusi ja minusta oli yllättävää, kuinka lyhyt muun taidetanssin kuin baletin historia Suomessa on. Etenkin, kun luvun pioneerin Maggie Gripenbergin jälkeen se melkein katosi, eikä minkäänlaista ammattimaista vapaata/modernia tanssia juuri päässyt syntymään ennen 1960-lukua ja amerikkalaisen modernin tanssin rantautumista Suomeen. Ja aika outoa on myös se, että modernin/nykytanssin ammatillinen koulutus alkoi Teatterikorkeakoulussa vasta Toinen oivallus tuli tanssitaiteen kytköksistä muiden taiteiden kehitykseen (erityisesti kuvataiteiden). Gripenbergin vapaa tanssi (joka perustui amerikkalaisen Isadora Duncanin tanssi-ilmaisuun) halusi uudistaa tanssitaiteen murtamalla baletin rakenteet. Tämä tapahtui modernismin aikana, jolloin myös kuvataiteessa haluttiin murtautua vanhasta. Esittävä taide muuttui yhä abstraktimpaan suuntaan (ensin ekspressionismi, sitten kubismi ja abstrakti ekspressionismi, joka vaikutti Amerikassa). Sisäinen tunne tuli muotoa tärkeämmäksi ja vaikutteita otettiin luonnosta tai luonnollisuudesta. Seuraavakin modernin tanssin aalto 1960-luvulla kytkeytyy jälleen niin yhteiskunnan kuin taiteenkin piirissä tapahtuneeseen vapautumiseen. Nyt yhteiskunta (hippiliike, naisten vapautuminen, jne.) halusi vapaaksi entisistä sosiaalisista säännöistä ja keskiluokkaisuudesta. Taiteessa modernismi oli nyt muuttunut rakenteeksi, josta murtautuivat underground- ja myöhemmin postmoderniksi määritelty taide. Tanssissa, niin kuin muussakin taiteessa, haettiin kokeellisuutta. Myös 1970-luvun työväenaate ja yhteiskunnallinen realismi näkyivät tanssiteoksissa, samoin kuin muussakin taiteessa. Nyt 2000-luvulla yhä kasvava moninaisuus, poikkitaiteellisuus ja -alaisuus on tuttua nykytanssiteoksissa, kuten muillakin taiteenaloilla. Aina ei voi edes yksiselitteisesti

3 2 määritellä onko kyse tanssi-, teatteri- vai ehkä performanssiesityksestä. Hyvä esimerkki tästä oli esim. viime viikonloppuna näkemäni Alla Poen -esitys Tanssin tiedotuskeskus (verkkomateriaali): Voiko hiipiminen olla tanssia? Seuraavana päivänä opiskelimme Tanssin tiedotuskeskuksen verkkomateriaalia: Voiko hiipiminen olla tanssia? Mielestäni tämä täydensi ja syvensi hyvin edellisenä päivänä oppimaamme. Tekstin alkuosa toimi osittain kertauksena Skaffarin esitykselle kertoen nykytanssin kehityksestä. Lisäksi tekstissä esiteltiin hiukan syvällisemmin eri tanssityylien ominaisuuksia sekä annettiin vinkkejä tanssiesitysten katsomiseen ja tulkintaan. Kokemattomana tanssikatsojana sain hyviä vinkkejä asioista, joihin voi kiinnittää huomiota ja joiden avulla tanssista voi saada enemmän irti. Aionkin seuraavalla kerralla yrittää katsoa tanssiteosta uusin silmin, hiukan analyyttisemmin kuin vain fiilispohjalta! 2. Sanna Rekola (Tanssin tiedotuskeskus): Tiedotuskeskuksen toiminta, tanssin kenttä ja toimijat sekä tanssitaide osana kulttuuripolitiikkaa Rekolan esitys oli erittäin valaiseva ja kiinnostava. Hän oli myös hyvä puhuja. Tanssin tiedotuskeskuksen toiminta oli minulle melko tuntematonta, vaikka olinkin ennestään etsinyt tanssiteattereihin liittyvää tilastotietoa keskuksen verkkosivuilta. Arvelin sen tehtävien lähinnä liittyvän tiedon keruuseen ja sen julkaisemiseen. Opin siis paljon uutta tiedotuskeskuksen tehtävistä, erityisesti liittyen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen (strategiatyö, työryhmissä vaikuttaminen, jne.) ja kansainväliseen yhteistoimintaan sekä vienninedistämiseen. Mieleeni heräsi myös ajatus siitä, että keskus olisi todella mielenkiintoinen työnantaja! Oli mielenkiintoista kuulla keskuksen toiminnan kytköksistä muuhun valtion kulttuuripolitiikkaan, kuten hyvinvoinnin edistämiseen/soveltavaan kulttuurityöhön ja vienninedistämiseen. Vienninedistämistoimintahan on aina toisinaan uutisissa esim. Musexin toiminnan kautta kevyenmusiikin saralla. Lisäksi kansainvälinen yhteistyö ja vastaavien organisaatioiden toiminta (yhtäläisyyksineen ja eroineen) muissa maissa oli kiinnostava aihe.

4 3 3. Lotta Skaffari (Tanssin läntinen aluekeskus): Tanssin apurahat ja rahoitus Skaffarin luento tanssin rahoituksesta oli hiukan kertausta Talouden perusteet ja rahoitus - kurssilla opituille asioille. Skaffari kuitenkin syvensi asiaa tarkastelemalla sitä nimeen omaan tanssin tuotannon näkökulmasta. Oli hyvä keskustella alan käytännöt perinpohjin tuntevan henkilön kanssa, vaikkei hän ei ihan suoraan realiteetteja suostunutkaan sanomaan ääneen, johtuen varmaankin työroolistaan virallisen tahon edustajana. Opin Skaffarilta myös hyviä konkreettisia käytännön vinkkejä eli tuottajan rooleja ja työkaluja, kuten hän niitä nimitti. Tuottajan pitää siis pienissä työryhmissä toimittaessa hallita taloushallinto ja rahoitusapparaatti eli käytännössä pitää yllä apurahakalenteria ja osata budjetointi ja kulujen seuranta, mahdollisesti jopa kirjanpito. Toiseksi tuottajan pitää myös pystyä tarvittaessa toimimaan työantajan roolissa ja hallita siten alan työehtosopimukset ja muut työsopimuksiin liittyvät lait ja säännöstöt. 4. Soveltava tanssi 4.1. Riikka Campomanes (Tanssin läntinen alukeskus): Soveltavan tanssin muodot Soveltavan tanssin päivä oli hyvin mielenkiintoinen ja antoisa. Tunsin soveltavan tanssin muodoista ennestään Aurinkobaletin työharjoittelun ansiosta lähinnä yleisötyöhön kuuluvat koululaisille suunnatut työpajat, avoimet harjoitukset ja vierailuesitykset (sisältäen myös lyhyet varsinaista teosta markkinoivat teaserit tai promoesitykset). Nyt opin, että näiden lisäksi soveltavaan tanssiin kuuluvat myös yhteisötanssi, sosiaalinen koreografia sekä tanssi- ja liiketerapia. Opin myös lisää työpajoista ja niiden monista käyttötavoista eri tarkoituksiin. Soveltavan tanssin eri alueiden rajat ovat toki häilyvät (kuten onko työpaja yleisötyötä vai hyvinvointia edistävää terapeuttista toimintaa), mutta eri alueiden esittely toi hyvin esiin kentän laajuutta ja monipuolisuutta.

5 Kaisa Koulu: Soveltava tanssi käytännössä Koulun osuus täydensi hyvin Campomanesin esitystä tarjoten lihan luiden ympärille. Oli aivan huikean mielenkiintoista kuulla Koulun kertomuksia omista projekteistaan. Mieleen tuli väistämättä, että tässä on todella luova ihminen: hän oli täysin itse keksinyt ja kehittänyt menetelmänsä, aiheensa ja työtapansa esimerkiksi vanhusten, lasten ja perheiden kanssa toimimisessa. Ja hän oli myös joutunut oppimaan paljon kantapään kautta, usein saamatta edes tukea hänet vastaanottaneelta organisaatiolta. Koulun projekteista myös opin kuinka paljon erilaisia tarpeita on soveltavalle tanssille ja soveltavalle taiteelle ylipäätään. Hänen projektiensa kohderyhmien ja sisältöjen kirjo oli valtava. Hienoa, että maailmassa on hänen kaltaisiaan ihmisiä, jotka vilpittömästä auttamisen halusta antavat luovuutensa toisten hyvinvoinnin parantamiseen, vaikka toimeentulo tällä saralla onkin lievästi sanottuna epävarmaa. 5. Rea-Liina Brunow: Tutustuminen tanssiin harjoituksilla Rea-Liina Brunow ohjasi meille tanssiharjoituksia Kutomolla. Päivä oli oikein antoisa, oli hauskaa päästä itsekin liikkumaan. Oli myös mielenkiintoista kokea, miten liikkeitä ja koreografioita voidaan rakentaa improvisaation kautta. Myös alun kehonhuolto-osuus Aleksander- ja Klein-tekniikoineen oli hyödyllinen. Jumiutuneet hartiat saivat päivän aikana kaivattua liikuntaa! Keskusteluissa Brunowin kanssa saimme myös kuulla millaista apua uraansa aloitteleva tanssija kaipaa tuottajalta. Kun rahoitusta ei ennestään ole, on tuottajan tärkeimpiä rooleja hankkia rahoitusta sekä tanssijalle, että oman työnsä palkaksi. 6. Kaisa Kurikka: Tanssin verbalisointi Tanssin sanallistamisesta meille kertoi Kaisa Kurikka, joka työskentelee yliopistossa taiteentutkijana ja sivutyönään tanssin kriitikkona. Olekin lukenut joitain hänen arvioitaan Turun Sanomista. Kurikka jäsensi hyvin eri osa-alueita, joihin tanssista kirjoitettaessa on hyvä kiinnittää huomiota. Kaikkein vaikein näistä on liikkeen kuvailu ja analysointi. Tosin asiaa helpottaa

6 5 se, että nykytanssin kohdalla mitään vakiintunutta sanastoa ei ole, vaan kirjoittaja voi käyttää ihan tavallisia liikettä kuvaavia sanoja. Mielestäni tärkein oppi olikin ehkä se, että tanssista voi ja pitääkin kirjoittaa kuten mistä tahansa asiasta: tanssin verbalisointi on kuvailua ja kerrontaa, tunnetta ja tietoa. Tosin itselläni haasteena on vielä opetella katsomaan tanssia sillä silmällä eli harjaannuttaa silmä poimimaan tanssiesityksestä erillisiä liikekielen osia, liikkeen laatuja, muotoja ja suhteita sekä muita esityksen tehokeinoja ja rakenteita. Siihen tietysti auttaa vain harjoitus! 7. Niina Airaksinen: Teoksen rakentaminen koreografin näkökulmasta Koreografi Niina Airaksinen kertoi meille työtavoistaan ja siitä, miten hän rakentaa tanssiteosta. Tämä oli jälleen erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen esitys. Opimme jälleen paljon siitä, miten tuotannot rakentuvat käytännön tasolla, mitkä ovat eri toimijoiden roolit (esim. koreografi, tanssijat, äänisuunnittelija, tuottaja, jne.) ja miten yhteistyötä tehdään. Airaksinen myös muisti kertoa, että hänen työtapansa on yksi tapa ja että toiset koreografit työskentelevät eri tavoin. Käytännöt tulivat hyvin esiin hänen esimerkkinä käyttämänsä Sojiku-teossarjan kautta. Esitys myös herätti mielenkiinnon mennä katsomaan maaliskuussa esitettävää sarjan neljättä osaa ja olenkin nyt hankkinut siihen lipun. Airaksinen esitti prosessin melko ison ja tiukan ammattimaisesti tuotetun teoksen näkökulmasta. Se oli oikein hyvä, koska kurssilla on aiemmin ehkä esitelty enemmän pienimuotoisempia tuotantoja. Näkökulmasta johtuen hän osasi myös esittää kovia vaatimuksia tuottajan ammattitaidolle. Lisäksi hän toi esiin mahdollisuuden, että isommissa tuotannoissa tuottajan vastuualueita voidaan myös jakaa: koreografi voi vastata käytännön järjestelyistä ja projektijohdosta ja toisaalta viestinnästä ja markkinoinnista voi vastata toinen henkilö/tiimi. 8. Hanna Suhonen: Tanssin tuottaminen käytännössä Vielä viime vuonna esittävän taiteen tuottaja-läänintaiteilijana Pohjois-Karjalassa toiminut Hanna Suohonen päätti kontaktiopetusjaksomme kahden päivän luennoilla kertoen tanssin

7 6 tuottamisesta käytännössä. Suhosen luennot toimivat mielestäni hyvin kurssin lopussa, ikään kuin yhteenvetona tai ympyrän sulkijana. Suhonen on oli selkeä pitkän linjan ammattilainen, jolla oli kokemuksia hyvin erilaisista tuotannoista. Hän oli myös rohkea oman tiensä kulkija, jonka persoonasta huokui päättäväisyys ja rohkeus puolustaa omaa näkemystään, mutta myös huumorintaju ja kekseliäisyys. Suhonen oli joistakin kysymyksistä eri meiltä kuin eräillä muilla kursseilla on opetettu, mutta hän perusteli oman kantansa hyvin ja toi myös esiin, että jokainen voi tilanteen mukaan itse harkita miten asiat ratkaisee. Mielestäni Suhosen luennoissa tavallaan kiteytyi koko kurssin paras anti: saimme hyvin erilaisia (toisinaan jopa ristiriitaisia) näkökulmia tanssin tuotantoon erilaisilta toimijoilta. Koska kentällä tuotannot voivat olla hyvin erilaisia, ei ole olemassa yhtä totuutta. Opin kurssin aikana paljon tästä moninaisuudesta. Vaikka tanssin tuotannossa on tietenkin olemassa yleispäteviä periaatteita ja sääntöjä (kuten lait, yms.) sekä tiettyjä perustoimintoja ja -rakenteita, käytännössä kukin tuotanto ja projekti on kuitenkin erilainen ja työskentelytavat ja -roolit on mukautettava sen mukaisesti.