294 PÄÄOMAPANOS JA SEN TUOTTAVUUS SUOMESSA VUOSINA *

Transkriptio

1 VATT-ESUSTELUALOTTETA VATT-DSCUSSON AERS 294 ÄÄOMAANOS JA SEN TUOTTAVUUS SUOMESSA VUOSNA * irkko Aulin-Ahmavaara** Jukka Jalava*** Valion aloudellinen ukimuskeskus Governmen nsiue for Economic Research Helsinki 2003

2 * iiämme Reino Hjerppeä hyödyllisisä kommeneisa. aperissa esiey mielipiee ova kirjoiajien omia eiväkä välämää edusa Tilasokeskuksen kanoja. ** Tukija, Talouden rakenee/tilasokeskus; ansanalousieeen doseni, Helsingin Yliopiso *** Yliakuaari, ansanalouden ilinpio/tilasokeskus SBN X SSN Valion aloudellinen ukimuskeskus Governmen nsiue for Economic Research Hämeenie 3, Helsinki, Finland Oy Nord rin Ab Helsinki, ammikuu 2003

3 AULN-AHMAVAARA, RO JALAVA, JUA: ÄÄOMAANOS JA SEN TUOTTAVUUS SUOMESSA VUOSNA Helsinki, VATT, Valion aloudellinen ukimuskeskus, Governmen nsiue for Economic Research, 2003, (C, SSN , No 294). SBN X. Tiiviselmä: Tukimuksessa määriellään neoklassisesa uoanofunkiosa lähien pääoman uoanokykyä kuvaava indikaaori pääomapanokselle sekä veraillaan näiä perineisiin kansanalouden ilinpidon pääomakanoihin. Havainnolliseaan ehokkuuden laskuprofiilin ja poisoprofiilien välinen yheys sekä arkasellaan eräiä poison käsieeseen liiyviä ongelmia. Lisäksi käsiellään eri laauja olevien uoavien pääomakanojen muuosaseiden aggregoinia koko kansanalouden pääomapanoksen määräindeksiksi sekä johdeaan siinä arviava vuokrahinna eri pääomaavaralajeille. Työn empiirisessä osassa arkasellaan eroja perineisen pääomakanojen ja uuden pääomapanosindeksin osoiamassa kehiyksessä. Eri pääomayyppien kasvukonribuuioia sekä niiden vaikuusa pääoman uoavuueen ja kokonaisuoavuueen arkasellaan myös. Asiasana: pääoma, pääomakana, pääomapalvelu, uoavuus AULN-AHMAVAARA, RO JALAVA, JUA: ÄÄOMAANOS JA SEN TUOTTAVUUS SUOMESSA VUOSNA Helsinki, VATT, Valion aloudellinen ukimuskeskus, Governmen nsiue for Economic Research, 2003, (C, SSN , No 294). SBN X. Absrac: This sudy defines saring from a neoclassical producion funcion he indicaors for capial inpu and compares hese wih he radiional capial socks of naional accouns. The connecion beween he paern of efficiency decline and depreciaion is discussed (as well as some problems relaing o he concep of depreciaion). Furhermore, he renal prices needed in he aggregaion of heerogeneous producive capial socks ino a volume index of capial services for he whole economy are derived for he separae ypes of capial. n he empirical par of he paper differences in he radiional capial socks and he new capial services series are observed. A sensiiviy analysis on he impacs of he differen capial measures on growh, capial produciviy and mulifacor produciviy is also performed. ey words: capial, capial sock, capial services, produciviy

4

5 Sisällys 1Johdano 1 2 ääoma kansanalouden ilinpioa koskevissa suosiuksissa 4 3 ääoman ehokkuuden lasku: uoava pääomakana 7 4 Varojen uudelleen arvosus ja poiso: neopääomakana 11 5 ääoman vuokrahinna ja pääomapanos 15 6 ääomalaskelma Suomelle 18 7 Johopääökse 25 irjallisuus 26 Liiee 29

6

7 1 Johdano ääomaeoria on yksi alouseorian vaikeimmisa ja kiisanalaisimmisa alueisa. arl Marxisa ja Cambridgen kiisoisa (conroversies) lähien alousieeilijöiden keskuudessa on vallinnu jakuva erimielisyys siiä, miä pääoma on ja miä esimerkiksi pääoman määrällä arkoieaan. Erimielisyys vallisee mm. jo siiä voidaanko heerogeenisa pääomaa yleensä lainkaan aggregoida yhdeksi pääoman miariksi. Myös pääoman miaaminen käyännössä on ongelmallisa ja kiisojen koheena. ääomaan ja sen miaamiseen liiyvisä asioisa kirjoiava alousieeilijä saakin yleensä varauua melko jyrkkäänkin kriiikkiin yhden ai oisen koulukunnan ahola. Yksi keino orjua kriiikkiä ennakola on esiää lainaus, joka keroo asian ongelmallisuuden. Esimerkiksi Diewer (2001) esiää seuraavan lainauksen Hicksilä (1973): Capial ( am no he firs o discover) is a very large subjec, wih many aspecs; wherever one sars i is hard o bring more han a few of hem ino view. is jus as if one were making picures of a building; hough i is he same building i looks quie differen from differen angles. Myös Hulen (1990) lainaa Hicksiä (1981): Measuremen of capial is one of he nasies jobs ha economiss have se o saisicians. ääoman miaamisen ongelma ova kuienkin perusuvaa laaua olevia alousieeellisä ongelmia, joia ei ole mahdollisa ilasojen uoamisen yheydessä rakaisa. Yksi mahdollinen apa suhauua pääoman määrielyn ja miaamisen ongelmiin on ieysi unohaa ne. Talousieeessä onkin usein apana kirjoiaa huoleomasi edusamaan sekä pääoman arvoa eä sen arjoamaa uoanopanosa ja oleaa molempien laskevan samalla aseella δ, joa sien kusuaan poisoaseeksi. ansanalouden ilinpidossa (SNA93 ja ESA95) oisaala on kaksi pääomakanakäsieä: kiineän pääoman bruokana ja kiineän pääoman neokana. Bruokana on uoajien hallussa ja vielä käyössä olevien kiineiden varojen arvo, arvoeuna uua vasaavin hinnoin, riippumaa niiden iäsä ai odellisesa kunnosa. Neokanaa laskeaessa oleeaan, eä pääomaavaroiden jäljellä oleva arvo alenee johuen siiä, eä niiden odoeavissa oleva uleva uoo vähenevä fyysisesä heikkenemisesä, avanomaisisa vahingoisa, eknisesä vanhanaikaisumisesa sekä vanhenumisesa johuen. erineisiä pääomakanoja on kehiely jo pikään ja niiden helpon saaavuuden akia niiä on käyey uoavuuslaskelmissa. umpikaan kansanalouden ilinpidon pääomakanakäsieisä ei kuienkaan sovellu kovin hyvin uoavuus- ai kasvuilinpiolaskelmissa käy-

8 2 eäväksi. Bruokannassa ei oea huomioon pääomaesineiden uoanokyvyn mahdollisa laskua niiden ikäänyessä. Neokana kuvaa pääoman varallisuusarvoa eikä uoanokykyä. Neoklassiseen eoriaan perusuvassa kasvuilinpidossa ja siihen liiyvässä uoavuusukimuksessa onkin jokseenkin yleisesi päädyy suosielemaan bruo- ja neokanojen sijasa Jorgensonin ja Grilichesin jo vuonna 1967 (Jorgenson & Griliches 1967) esiämää ns. uoavan pääoman käsieeseen perusuvaa pääomapalvelujen viraa pääomapanoksen miariksi. Viime aikoina pääomapanoksen miaaminen on ollu eriyisesi esillä OECD:n piirissä. Vuonna 1993 (OECD 1993) ilmesyneessä eoksessa käydään läpi pääomakanalaskelmien peruskäsiee, eliniä, eloonjäämis- ja kuolleisuusfunkio, sekä veraillaan eri maiden käyänöjä. OECD:n ja Ausralian ilasovirason aloieesa vuodesa 1997 lähien oiminu ns. Canberran-ryhmä on valmisellu käsikirjan (kaso OECD 2001a) kiineän pääoman virojen ja varanojen ilasoimiseen liiyvisä eoreeisisa käsieisä ja käyännön meneelmisä. ääoman miaamisa käsiellään myös OECD:n (2001b) uoavuuskäsikirjassa, joka suosielee uoavan pääoman käsieeseen perusuvaa pääomapanoksen miaria. Eri laauja oleva uoavien pääomakanojen muuosasee aggregoidaan yheen käyämällä painoina vasaavia vuokraushinoja. Täyä yksimielisyyä ei viimeaikaisesa runsaasa keskuselusa huolimaa myöskään empiirisellä puolella ole kuienkaan saavueu (ks. esim. Aulin- Ahmavaara 2003). Erimielisyyde keskiyvä pikäli poisojen määrielyyn ja miaamiseen (ks. esim. Hill & Hill 1999). Myöskään siiä, miä kaikkea pääomaan ulee sisällyää ei vallise äyä yksimielisyyä. Tuoavuusukimuksessa on apana sisällyää pääomaan uoeu kiineä pääoma, maa ja varaso. Näiden lisäksi uoannossa arviaan luonnonvaroja ja inhimillisä pääomaa. Myös ukimus- ja kehiämisoiminaa voidaan piää pääoman muodosuksena (Rouvinen 2002). Eräissä apauksissa (euning 1999) myös rahoiuspääoman sisällyämisä pääomapanokseen on esiey. Tässä paperissa pääomalla arkoieaan, kansanalouden ilinpidon kielellä ilmaisuna uoeua kiineää pääomaa eli periaaeessa koneia, laieia sekä uoeuja aineeomia kiineiä varoja kuen ak-ohjelmia ja ieokanoja. Tavoieena on muodosaa uoavan pääoman uoanokykyä kuvaava indikaaori kiineään pääomaan sisälyvälle pääomapanokselle sekä verailla näiä perineisiin kansanalouden ilinpidon pääomakanoihin. ansanalouden ilinpidon mukaisia pääomakanakäsieiä arkasellaan lähemmin luvussa 2. ääoman uoanokyky sekä siihen liiyvä uoavan pääoman käsie määriellään neoklassisesa uoanofunkiosa lähien luvussa 3. Luvussa 4 johdeaan neoklassisen paradigman mukainen pääoman arvon aleneminen eli poiso, osoieaan ehokkuuden laskuprofiilin ja poisoprofiilien välinen yheys sekä arkasellaan eräiä poison käsieeseen liiyvä ongelmia. Luvussa 5 käsiellään eri laauja olevien uoavien pääomakanojen muuosaseiden aggregoinia koko kansanalouden pääomapa-

9 3 noksen määräindeksiksi sekä johdeaan siinä arviava vuokrahinna eri pääomaavaralajeille. Työn empiirisessä osassa luvussa 6 arkasellaan eroja perineisen pääomakanojen ja uuden pääomapanosindeksin osoiamassa kehiyksessä. Luku 7 sisälää johopääökse.

10 4 2 ääoma kansanalouden ilinpioa koskevissa suosiuksissa Uusimmassa maailmanlaajuisessa ilinpiosuosiuksessa SNA93:ssa 1 on pääomakanaa koskeva kohda melko hajallaan. ohdassa odeaan, eä invesoinikerymämeneelmää yleensä käyeään bruo- ja neokanojen esimoimiseen. anaesimaaeja arviaan SNA93:n mukaan uoannon ja uoavuuden kasvun analysoimiseen sekä varallisuusaseisiin. SNA93:een perusuen on uudiseu myös Euroopan kansanalouden ilinpiojärjeselmä, ESA95 2. Myös ESA95:ssä käsiellään pääomakanaa lyhyesi ja hajanaisesi. nvesoinikerymämeneelmää suosiellaan käyeäväksi aina, kun kiineäsä pääomakannasa ei ole väliönä ieoa (ESA95, 6.04). Neokana on sekä SNA93:n eä ESA95:n kanakäsie. Siä käyeään varallisuusaseissa, panosuooksessa sekä käyöauluissa 3. SNA93 ja ESA95 sisällyävä varojen luokiukseen (ks. uvio 1) ainoasaan vara joihin on olemassa omisusoikeus ja joisa on saaavissa aloudellisa hyöyä niiden hallussapidosa ai niiden käyämisesä ilinpiojärjeselmän määrielemään aloudelliseen oiminaan; äen esim. henkisä pääomaa, kuluuria ja luonnonvaroja (joia ei omisea) ei luea mukaan (SNA93, 2.41). Tässä paperissa arkasellaan, kansanalouden ilinpidon kielellä ilmaisuna uoeuja kiineiä varoja, joa voidaan myös kusua kiineäksi pääomaksi ai pelkäsään pääomaksi. uvio 1. Varojen luokius kansanalouden ilinpidossa Rahoiusvara ja vela (AF.) Muu kuin rahoiusvara (AN.) Valmisamaoma vara (AN.2) Tuoeu vara (AN.1) Aineellise valmisamaoma vara (AN.21) Ainee. valmisamaoma vara (AN.22) iineä vara (AN.11) Varaso (AN.12) Arvoesinee (AN.13) Aineellise kiineä vara (AN.111) Aineeoma kiineä vara (AN.112) Lähde: ESA95, liie 7.1 iineän pääoman bruokannalla arkoieaan uoajien hallussa ja vielä käyössä olevien kiineiden varojen arvoa (ieyllä hekellä ajassa), arvoeuna uua vasaavin hinnoin, riippumaa niiden iäsä ai odellisesa kunnosa. Bruokana 1 Sysem of Naional Accouns 1993, UN, OECD, EU, MF, World Bank, European Sysem of Accouns ESA 1995, Eurosa, EU:ssa kansanalouden ilinpidon ieoja käyeään laajasi alouden seurannan lisäksi myös hallinnollisiin arkoiuksiin (mm. maiden EUjäsenmaksu, alueue, EMU-krieeri, jne.). ESA95 on aseusasoinen säädös, joa jäsenmaiden kansanalouden ilinpidossa on noudaeava. 3 äyöaulukko kuvaa avaroiden ja palveluiden käyöä uoeiain ja käyölajin mukaan, oisin sanoen väliuoekäyöön, kuluukseen, pääoman bruomuodosukseen ai vieniin (ESA95, 9.04).

11 5 siis koosuu menneiden invesoinien kumuloiuneesa arvosa vähenneynä kumuloiuneella poisumalla. iineä vara poiseaan pääomakannasa sen eliniän B pääyyä. Bruokana vuoden lopussa esimoidaan ns. invesoinikerymä (M= perpeual invenory mehod) -meneelmää käyäen: B (1) = s= S 1 0 d B s s B jossa d s on eloonjääneiden osuus pääomaavaroiden kohorisa, joka vuonna äyää s vuoa ja S on ao. avarayyppiä olevan kiineän varan maksimaalinen elinikä 4. Eloonjääneiden suheellinen osuus on ei kasvava ja vähenee lopula nollaan. nvesoinni ilmaisaan sen vuoden hinnoissa, joissa bruokana haluaan esiää. oko kansanalouden bruopääomakana laskeaan eri laauja olevien bruokanojen summana. Bruokanaa ei sellaisenaan arvia SNA93/ESA95 ilinpiojärjeselmässä. Bruokanaa on aiemmin pidey ikään kuin uoanopoeniaalina. oska bruokannassa ei huomioida varojen fyysisä rappeuumisa, niin ise asiassa bruokanaa käyeään ainoasaan välivaiheena uoavien pääomakanojen (ja neokanojen) laskemiseen eikä aina siihenkään. Esimerkiksi Yhdysvalain Bureau of Economic Analysis laskee nykyisin lähes kaikkien pääomaesinelajien osala suoraan neokanaluvu (ks. Fraumeni 1997 ja Jorgenson 1999). iineän pääoman neokana osoiaa kunakin ajankohana käyössä olevan pääoman arvon. ääomaesineen neoarvo määriellään vasaavan uuden pääomaesineen osajan hinnan ja kasauuneen pääoman kulumisen erouksena (ks. SNA93, 6.199). ansanalouden ilipidossa käyeään ermiä kiineän pääoman kuluminen (consumpion of fixed capial) joka arkoiaa periaaeessa samaa kuin alousieeessä yleisemmin käyey ermi: poiso 5. ääoman kuluminen laskeaan SNA93:n mukaan kaikille bruopääomakanaan kuuluville pääomaesineille käyäen joko lineaarisia asapoisoja ai geomerisiä poisoja. iineän pääoman kulumisella arkoieaan kansanalouden ilinpidossa kiineän pääoman arvon vähenemisä, joka on seurauksena ilinpiokauden aikana apahuneesa: i. fyysisesä heikenymisesä, ii. odoeusa vanhanaikaisumisesa, iii. avanomaisisa vahingoisa, iv. vanhenumisesa 6. 4 SNA93 ja ESA95 eivä esiä määrielyjä kaavojen avulla. Tässä esiey kaava ova kirjoiajien ulkina SNA93:n ja ESA95:n sanallisisa määrielyisä. 5 oisojen ja pääoman kulumisen välisä yheyä arkasellaan lähemmin ämän paperin luvussa 4. 6 aso SNA93 koha 6.179, ESA95 koha 6.02 ja az & Herman (1997).

12 6 iineän pääoman kulumisen ulee oisaala SNA93:n (koha 6.193) mukaan kunkin bruokanaan kuuluvan pääomaesineen osala vasaa sen ulevien uoojen diskonaun arvon vähenemisä. Tulevien uoojen diskonau arvo on äydellisesi oimivilla markkinoilla, se hina, s, jonka raionaalisesi käyäyyvä invesoija on valmis s vuoa vanhasa pääomaesineesä maksamaan eli S s (2), s = τ = τ, s+ τ τ + 1 (1 + r), jossa + τ + s τ, on s + τ vuoa vanhan pääomaesineen vuokra-arvo vuonna + τ.

13 7 3 ääoman ehokkuuden lasku: uoava pääomakana Sekä uoavuusanalyysissä eä kasvuilinpidossa on pääomapanosa usein miau joko bruopääomakannalla ai neopääomakannalla (ks. esim. Maddison 1987). umpikaan näisä ei kuienkaan kuvaa pääoman uoanokykyä. Bruokannassa kunkin pääomaesineen oleeaan säilyävän äyden uoanokykynsä elinkaarensa loppuun saakka. Neopääomakana aas on varallisuuskäsie se kuvaa pääomaesineen arvoa, joka ieysi riippuu sen uoanokyvyn odoeusa kehiyksesä koko sen jäljellä olevan elinkaaren aikana, mua ei kuienkaan sen uoanopoeniaalia ieynä ajanjaksona. ääomaesineen varallisuusarvo luonnollisesi laskee sen jäljellä olevan eliniän lyheessä ja ulevien uoojen samalla väheessä, vaikka sen uoanokyky pysyisi muuumaomanakin koko sen eliniän. iineä pääoma uoaa pääomapalveluja uoannolle, oimien uoannonekijänä yhdessä yön ja väliuoepanosen kanssa. ääomaesineen uoamien palvelujen määrä riippuu yleensä esineen iäsä. Oleeaan, eä uuden homogeenisen pääomaavaran uoama palvelunvira on yksi, ja eä suheellinen palvelujen vira on ei-kasvavaa: (3) 1 d ja d = d ( s = 0,1,... ) s s Oleeaan myös eä jokainen pääomaavara lopula poiseaan ai hävieään, niin eä palvelujen vira vähenee nollaan: (4) lim d = 0. s s Merkiään uuden, vuonna hankiun, pääomaesineen uoamaa palvelujen viraa :llä. Edellisenä vuonna, 1, hankiujen pääomaesineiden uoama palvelujen vira on ällöin d 1 1 ja vuonna s hankiujen pääomaesineiden uoama palveluvira d s s un uuden pääomaesineen uoaman palveluvirran ajaellaan olevan suorassa suheessa ämän esineen edusamaan pääomaan voidaan sanoa d s :n myös edusavan vuonna s hankiujen pääomaesineiden suheellisa ehokkuua. ääomapalvelujen vira on luoneva pääomapanoksen edusaja uoanofunkiossa. ääomapalvelujen virran voidaan ajaella edusavan kiineän pääoman palveluja vasaavalla avalla kuin yö edusaa inhimillisen pääoman palveluja. Oleaen eä eri vuosikeraa olevien pääomaavaroiden uoama palvelu voiva äysin korvaa oisensa ja eä on olemassa vain yhä laaua olevia pääomaesineiä eikä väliuoeia käyeä, voidaan uoanofunkio kirjoiaa seuraavasi:

14 (5) A F L, ) = AF( L,[ d + d + d ] = ( S 1 S + 1 Q. uhunkin vuosikeraan kuuluvien pääomaesineiden rajauoos on ällöin. (6) Q s = d s Q / /. 8 oska d 0 = 1, kunkin vuosikerran suheellinen ehokkuus ise asiassa vasaa siihen kuuluvien pääomaesineiden rajauoosa suheessa vasaavan uuden pääomaesineen rajauookseen. Tuoanofunkion (5) hakasuluissa olevaa summaa (7) = s= S 1 0 d s s kusuaan usein uoavaksi pääomakannaksi (esim. Triple 1998, OECD 2001a, 2001b ja ABS 2000). Tuoava pääomakana voidaan ulkia siksi uusien invesoinien määräksi, joka vasaa jäljellä olevien menneiden invesoinien uoanokapasieeia (Hulen 1996). Tuoava pääomakana edusaa periaaeessa aina vain yhä pääomaesinelajia kerrallaan. Joidenkin ukijoiden (esim. Hill 1999) mielesä ulisi mieluummin puhua ao. laaua olevasa pääomapalvelujen virrasa. Yhden pääomaesinelajin apauksessa ongelma ei ieenkään ole kovin merkiyksellinen, koska palveluvirran ajaellaan olevan suoraan verrannollinen pääomakanaan ja ämän suheen voidaan oleaa olevan kaikille samaa laaua olevilla pääomaesineillä yhä suuri. Sen sijaan eri laauja olevien pääomaesineiden kohdalla ei ällaisa oleamusa voida ehdä eikä niiden edusamien uoavien pääomakanojen summaa voida enää piää palveluvirran indikaaorina (ks. arkemmin Hill 1999). Tuoavan pääomakannan ai sen edusaman pääomapalvelujen virran laskemiseksi on ensinnäkin valiava pääomaesineiden ehokkuuden laskuprofiili. Lisäksi on pääeävä, mien bruopääomakanaan liiyvä poisuma käsiellään. Tuoanofunkioon perusuvia rajauooksia ei yleensä unnea. Näin ollen pyriään löyämään jokin uskoava oleamus ikä-ehokkuusprofiilille 7. Mahdollisia oleamuksia ova esimerkiksi vakioehokkuus pääomaesineen poisumaan saakka ai ns. lineaarinen ehokkuuden lasku. Näiä yleisemmin käyeyjä oleamuksia ova ns. geomerinen ehokkuusfunkio (esim. Jorgenson, Gollop & Fraumeni 1987, Fraumeni 1997) ja hyperbolinen ehokkuusfunkio (esim. ABS 2001 ja oumanakos e al. 2001). Geomerinen ehokkuuden lasku määriellään sien, eä jokaisen vuosikerran ehokkuus laskee samassa suheessa. Tällöin 7 Vaihoehoisia ikä-ehokkuus profiileja koskevia olemuksia arkaseleva yksiyiskohaisesi esimerkiksi Jorgenson, Gollop & Fraumeni (1987) ja OECD:n pääomakäsikirja (OECD 2001a).

15 9 s (8) d ( 1 δ ) s =. Sijoiamalla (8) uoavan pääomakannan kaavaan (7) ja anamalla pääomaesineiden vanhea yhdellä vuodella saadaan ikäänymisesä johuvaksi ehokkuuden laskuksi: S 1 S 1 S 1 s + 1 (1 + δ ) s= 0 s= 0 s+ 1 s (9) R = [ d s d s ] s = [ (1 δ ) (1 δ ) ] s = δ s= 0 eli koko uoavan pääomakannan ehokkuus laskee samassa suheessa. Toinen yleisesi käyey ikä-ehokkuus profiili on ns. hyperbolinen ehokkuuden lasku: s (10) d M A =, M ba jossa M on pääomaesineen elinikä, A on varan ikä vuonna ja b on ehokkuuden vähenemisparameri. uen kaavasa (10) helposi huomaa, jos b = 1, ehokkuus pysyy vakiona koko varan eliniän ja jos b = 0 ehokkuus laskee suoraviivaisesi. Jo näiden kahden ääriapauksen peruseella havaisee, eä hyperbolisen ikä-ehokkuus funkion apauksessa ehokkuuden lasku riippuu pääomaesineiden iäsä. Tuoavan pääomakannan kaava (7) on ajaelu sovelleavaksi suoraan invesoinivuosikeroihin. Tällöin esimerkiksi geomerinen ehokkuuden lasku sisälää myös pääomaesineiden poisuman. Ongelmana on ieysi se, eä ällöin pääomaesinee eivä koskaan poisu lopullisesi. Tämä ongelma on käyännössä yleensä hoideavissa sien, eä ne poiseaan riiävän pikän ajanjakson jälkeen jolloin poiseavan pääoman määrä on merkiykseön (ks. esim. oumanakos e al. 2001). Geomerisa ehokkuuden laskua suoraan invesoinivuosikeroihin sovelava yleensä Jorgenson ja hänen oppilaansa ja yheisyökumppaninsa (esim. JGF 1987) Se näyäisi olevan melko yleinen oleamus akaeemisissa öissä yleensäkin. Siä käyää nykyisin pääasiallisesi myös USA:n Bureau of Economic Analysis (ks. Fraumeni 1997). Tehokkuuden laskuprofiilia voidaan sovelaa myös bruokanaan. unkin pääomaesineiden kohorin voidaan ajaella koosuvan eliniän mukaan muodoseuisa osakohoreisa. ullakin ällaisella osakohorilla on ise asiassa oma ehokkuuden laskuprofiilinsa, joka riippuu osakohorin oleeusa eliniäsä. Tää meneelyä sovelava Ausralian ja anadan kansallise ilasoviraso sekä USA:n Bureau of Labor Saisics (ABS 2001, BLS 1997 ja oumanakos e al. 2001). anadalle on laskeu myös uude suoraan geomerisa ehokkuuden laskua sovelava pääomakanna. OECD (2001b) sovelaa ikä-ehokkuus profiilia

16 10 suoraan bruokanaan, s. oleaa, eä ehokkuuden lasku on riippumaon osakohorin oleeusa eliniäsä bruokannassa.

17 11 4 Varojen uudelleen arvosus ja poiso: neopääomakana ääomaesineen arvon muuos koosuu poisoisa ja pääomaesineen uudelleen arvosuksesa: (11) s ( 1 + ρ s )(1 δ s s + 1, + 1 = + 1, + 1, ),, jossa ρ on varan uudelleen arvosusase ja δ on varan poisoase. Ns. uoavuuskoulukuna lähee siiä, eä poisolla arkoieaan kahden perääisiin ikäryhmiin kuuluvan muuen idenisen pääomaesineen hinaeroa samana ajankohana:, s+ 1 (12) δ, s = 1., s Tämä on ikäänymisesä johuva pääoman arvonmeneys, joa kusuaan usein myös poikkileikkauspoisoksi (Diewer 2001, Hill 1999). Esimerkiksi Hulen (1995) kasoo sen myös olevan Hoelling (1925)-Hicks (1942) määrielmän mukainen aloudellisen arvon meneys (poiso) eli se pääoman arvo, joka äyyy laiaa akaisin, joa pääoman reaaliarvo pysyisi muuumaomana. Oleaen, eä pääomaesineiden vuokrahinna ova suoraan verrannollise niiden rajauooksiin saadaan vuokra-hinojen ja ehokkuuden välille yhälön (6) peruseella seuraava yheys:, s (13) d =,0 s. Sijoiamalla (13) nykyarvon kaavaan yhälössä (2) pääomaesineen hina voidaan esiää vasaavan uuden pääomaesineen vuokrahinnan avulla: S (14) s 1 ds+ τ, s = (1 + r) τ = 0 + τ,0 τ + 1. ääomaesineen hina on laskeu ajanjakson alussa ja sen ikä s viiaa samaan ajankohaan. Vuokrahina aas ajaellaan makseavaksi vasa ajanjakson lopussa. Esimerkiksi sellaisen uuden pääomaesineen nykyarvo, jonka maksimaalinen elinikä on 3 vuoa on ällöin:,0 =,0 + 1,1 + 2,2 d0,0 d1,0 d2 + + = ( 1+ r) (1 + r) (1 + r) (1 + r) (1 + r) (1 + r),0 3.

18 12 ääoman ikäänymisesä seuraava arvon meneys eli poikkileikkauspoiso on yhälöiden (12) ja (14) peruseella: (15) D, s = [ d d ] S s 1 s+ τ s+ τ τ,0 δ, s, s =, s, s+ 1 = τ + 1. τ = 0 (1 + r) Yhälösä (15) näkyy ensinnäkin se, eä poisoase määräyyy yksikäsieisesi ehokkuuden laskuprofiilisa. Veraamalla yhälöä (15) yhälöihin (8), (9) ja (14) voi havaia, eä ehokkuuden laskiessa geomerisesi myös poisoase on vakiosuheessa pääomakannan arvoon eli siis geomerinen. aikissa muissa apauksissa ilanne on monimukaisempi. Esimerkiksi lineaarisesa ehokkuuden laskusa ei missään apauksessa seuraa ns. asapoiso. Toisaala yhälön (15) osoiama yheys ehokkuuden laskun ja poisojen välillä on ieysi aina olemassa. Jos ehokkuuden laskuprofiilia on sovelleu suoraan alkuperäisiin invesoinikohoreihin myös poisoaseesa seuraavaa hina-ikä profiilia sovelleaan suoraan alkuperäisiin invesoinikohoreihin ja neopääomakana on S 1 (16) N N = ds N, s s, jossa d s =. s= 0 uakin laaua olevien pääomaesineiden kohorin voidaan ise asiassa ajaella koosuvan eliniän mukaan muodoseuisa osakohoreisa. ullakin ällaisella osajoukolla on oma ehokkuuden laskuprofiilinsa ja sien myös oma ikä-hina profiilinsa (vr. oumanakos e al. 2001). Toisaala voidaan myös oleaa, eä kaikkien samaan kohoriin kuuluvien pääomaesineiden arvo iän mukana noudaaa samaa profiilia niin kauan kun ao. esinee kuuluva bruokanaan. Tällöin neopääomakana on (17) N B = ds ds s. s= 0 S 1 un ikäprofiilia sovelleaan bruokanaan kiineähinaise poiso voidaan laskea kiineähinaisen neokanojen muuoksen ja kiineähinaisen invesoinien erouksena (ks. esim. OECD 2001b). ääomakannan arvon muuoksen oinen osa eli hinnan muuos aas on yhä suuri kuin kahden samanikäisen idenisen pääomaesineen suheellinen hinnan muuos perääisen vuosien välillä: ρ. (18) + 1, s = 1, s, s,0

19 13 ääomaesineen eri vuosikerojen hinnan voidaan ajaella muuuvan samassa suheessa kuin vasaavan uuden pääomaesineen hinnan. SNA:n mukainen pääoman kuluminen sisälää myös pääoman hinojen muuoksen. Siä kusuaan myös aikasarjapoisoksi (Diewer 2001, Hill 1999). Aikasarjapoiso miaa pääomaesineen arvon muuosa kahena peräkkäisenä ajankohana. Tässä paperissa poisolla arkoieaan poikkileikkauspoisoa. ansanalouden ilinpidon pääoman kuluminen vasaa aikasarjapoisoja. Hinojen muuoksen ai uudelleen arvosuksen voidaan ajaella koosuvan yleisesä inflaaion aiheuamasa hinojen muuoksesa, arjonnan ja kysynnän muuosen seurauksena apahuneisa suheellisisa hinojen muuoksesa sekä laadun muuoksesa ai eknisesä vanhanaikaisumisesa sekä misä ahansa hinnan muuoksesa, joka ei suoranaisesi johdu pääomaesineen vanhenemisesa (ks. esim. Hulen 1996 ja Fraumeni 1997). Teknisen vanhenemisen esimerkiksi Fraumeni (1997) määrielee pääomaesineen arvon alenemiseksi, joka johuu siiä, eä uusi pääomaesine on enisä uoavampi, ehokkaampi ai paremmin uoanoon soveluva. Voidaan sanoa, eä uueen pääomaesineeseen siouunu eknologinen muuos aiheuaa eknologisen vanhenemisen vasaavassa vanhassa esineessä (Hulen & Wykoff 1995). Jorgensonin (1999) mukaan aas eknisellä vanhenemisella ei ole miään roolia, mikäli pääomaavaroiden hinna ja määrä on ilmaisu vakiolaauyksiköissä. Esimerkiksi ieokoneiden osala ämä merkisisi, eä invesoinni on ilmaisu yksiköissä, joka osoiava laskenaehokkuua. Tähän pääsään deflaoimalla ieokoneinvesoinni hedonisilla hinaindekseillä, jolloin yhden euron arvoinen kiineähinainen invesoini ieokoneisiin edusaa samaa laskenaehokkuua jokaisena arkaselavana vuoena (ks. esim. Oliner ja Sichel 2000). Myös oikean poisoprofiilin valina on ongelmallinen. uen yhälösä (15) ilmenee ehokkuusprofiili määrielee yksikäsieisesi siihen liiyvän poisoprofiilin. Jos ehokkuusprofiili unneaan voidaan poisoprofiili johaa ja päinvasoin. Eri vuosikeroihin kuuluvien pääomaesineiden rajauoavuuksia ei kuienkaan yleensä unnea, joen niisä lähien ei käyännössä voi oikeaa poisoprofiilia johaa. Toisaala poisoprofiili voiaisiin yhälön (13) peruseella johaa vuokrahinnoisa, jos ne olisiva käyeävissä. ääomaesineiden vuokramarkkina eivä kuienkaan ole niin laaja, eä luoeavaa ieoa saaaisiin. Sen sijaan käyeyjen esineiden myynihinnoisa on USA:ssa johdeu poisoprofiileja. Tähänkin lähesymisapaan ieysi liiyy ongelmia, mua uloksia voidaan myös perusellusi puolusaa (ks. esim. Hulen ja Wykoff 1995, Fraumeni 1997, Jorgenson 1999). Hina-ikä profiilia voidaan sovelaa joko suoraan invesoinien kerymään ai bruokanaan, jossa poisuma on oeu huomioon. Tämä ieysi vaikuaa siihen minkälainen poisoprofiili on uskoava. Vaikka esimerkiksi geomerise poiso ja geomerinen ehokkuuden lasku sovelleuina yheen pääomaesineeseen eivä

20 14 välämää inuiiivisesi vaikua uskoavila, sovelleuna keskimääräisenä ieynä ajankohana hankiuihin samaa yyppiä oleviin esineisiin ne ova selväsi uskoavamma. USA:ssa suorieu empiirise ukimukse ovakin ananee uloksia, joka useimmien ukeva invesoinikerymiin (siis ei bruokanaan) suoraan sovelleuja geomerisia poisoja ja näin ollen myös vasaavalla avalla laskeua ehokkuuden laskua (ks. esim. Hulen & Wykoff 1981 ja 1995, Jorgenson 1996 ja Fraumeni 1997). Näiden ulosen peruseella USA:n Bureau of Economic Analysis (joka siellä huolehii kansanalouden ilinpidosa) on muuanu poisojen laskenameneelmäänsä. Aikaisemmin käyeiin asapoisoja, joia sovelleiin modifioidun Winfrey-jakauman pohjala laskeuun bruokanaan. Ny BEA käyää useimmissa apauksissa suoraan invesoinikerymään sovelleuja geomerisiä poisoja. BEA:n pääekonomisi Barbara Fraumeni (1997) peruselee ää neljällä argumenilla. Ensinnäkin empiirinen evidenssi osoiaa, eä geomerise poiso ova parempi odellisuuden approksimaaio kuin asapoiso ja vähinään yhä hyvä kuin muu poisoprofiili. Toiseksi esimaai geomerisen poisojen oleusaseesa ova käyeävissä (Hulen ja Wykoff 1981). olmanneksi geomerise poiso ova yksinkerainen oleus. Neljänneksi geomerisa poisoprofiilia voidaan väliömäsi sovelaa sen jälkeen, kun uoanoilin asee on laskeu. Tämä ieysi seuraa geomerisen poisojen yksinkeraisuudesa eli siiä, eä poisoase on sama kaikille anneuun pääomaavaraluokkaan kuuluville esineille iäsä riippumaa. Geomerise poiso ova, kuen voi pääellä yhälösä (15) myös ainoa poisoprofiili, joka seuraa suoraan ikä-ehokkuus profiilisa, ilman arvioa diskonauskorosa. BEA käyää geomerisia poisoja kaikille muille pääomaesinelajeille paisi auoille ja ieokoneille. Lisäksi ydinpoloaineelle sekä ohjuksille käyeään edelleen Winfrey-poisumajakaumaa ja asapoisoja.

21 15 5 ääoman vuokrahinna ja pääomapanos asvuilinpidossa ja kansanalouden uoavuusmiauksessa lähökohana on yleensä sandardi neoklassinen uoanofunkio vakiouoo-oleamuksella. Tällöin kokonaisuoavuuden muuosa miaaan Törnqvis-indeksillä. un pääomapanosa käsiellään heerogeenisena myös sen muuosa miaaan Törnqvis indeksillä, jossa eri laauja oleva pääomapanokse on painoeu yheen niiden vuokrahinnoilla. Markkinaasapainossa pääomapanoksen vuokraushina on yhä kuin pääomapanoksen rajauoo. ääomapanoksen aggregoini vuokraushinoja käyämällä huomioi eri pääomaavaroiden uoannollise konribuuio ja äen subsiuuio kohi korkeamman rajauoon omaavia pääomaavarayyppejä implikoi muuosa pääoman laadussa. ääomaavaran vuokrahina voidaan rakaisa pääomaavaran nykyarvoa kuvaavasa yhälösä (14) laskemalla kahden perääisen vuoden nykyarvojen välinen erous ja sijoiamalla siihen poison kaava yhälösä (15): (19) + 1, s (1 + r), s =, s =, s T s 1 τ = 0 + D, s [ d d ] s+ τ s+ τ + 1 τ + 1 (1 + r) + τ,0 Esimerkiksi vuonna hankiun pääomaesineen osala erous on: + 1,0 + 2,1 + 3,2 + 1,1 + 1,2 + 1,0 (1 + r),0 = , (1 + r) (1 + r) (1 + r). (1 + r) (1 + r) Rakaisemalla yhälö (19) vuokrahinnan suheen ja sijoiamalla (12) ja (18) saadaan: (20), s r, s + δ, s, s ρ, s, s =. Yhälö anaa siis bruokanaan kuuluvan vuoa vanhan pääomaesineen vuokraarvon. Tämä on ns. Hall-Jorgenson (1967) vuokrahina, jonka osin Diewer (2001) kasoo olevan peräisin jo Walras la. Vanhempien pääomaesineiden vuokrahinna ova markkinaasapainossa suheellisen ehokkuuksien osoiamassa suheessa vasaavan uuden pääomaesineen vuokrahinaan: (21), 0 r,0 + δ,0,0 ρ,0, 0 =. Yhälössä (21) poisoase δ voidaan esimoida oleeusa ikä-ehokkuus profiilisa. Hinamuuosermi saadaan uusien pääomaesineiden hinaindeksisä. Jäljellä oleva unemaon ekijä on pääoman neouooase r. ääoman uooaseena

22 16 voidaan ex-ane lähesymisavassa käyää joakin normaalikorkoa, esimerkiksi keskuspankin peruskorkoa. Ex-pos lähesymisavassa esimoidaan pääoman sisäinen uooase. Tää varen oleeaan, eä oimialan pääomaulo Ψ vasaa sen saamia laskennallisia vuokrauooja kunakin ajanjaksona : (22) Ψ = j,,0 j,. j ääoman uooase voidaan rakaisa sijoiamalla yhälö (21) yhälöön (22): (23) r Ψ = δ j j,0 j, ( ρ, j,,0 ) j,0 j, j,,0 j,. ääomaulo oleeaan käyännön sovelluuksissa useimmien nimelliseksi arvonlisäykseksi josa on vähenney yöulo 8. Näin laskeun ex-pos uooaseen sijasa voidaan laskelmissa käyää joakin arvioiua, ex-ane uooasea, joka kuvaa ano- ja oolainauskorkojen keskiarvoa. Toeuuneia uooaseia pideään yleensä oikeina uoavuusmiauksessa, koska ne vasaava oeuuneia rajauooksia (vr. esim. Bernd & Fuss, 1986). Schreyerin (2002) mukaan ämä piää paikkansa vain siinä apauksessa, eä pääoman määrää ei lainkaan voida sopeuaa uoanokauden aikana. Ex-pos miari on myös alis miausvirheille (vr. Diewer 2001) ja sen arvioiminen edellyää ieoa pääomakannan asosa. ääomakannan asoa koskeva ilaso ova yleensä vähemmän luoeavia kuin vasaava muuoksia koskeva ilaso (vr. esim. Schreyer, 2002). Näin ollen ei voida yksikäsieisesi sanoa kumpaa uooaseen miausapaa uoavuuslaskelmissa ulisi käyää. ääomakanaan ulisi siä paisi sisäisä uooasea laskeaessa ieysi uoeun kiineän pääoman lisäksi sisällyää ainakin uoanoprosessissa arviava maa ja varaso sekä mahdollisesi myös osa rahoiuspääomasa (vr. Harper 1997, euning 1999, Jalava 2002 ja Aulin-Ahmavaara 2003). Vuokrahinoja käyeään avarayypeiäisen uoavien pääomakanojen aggregoimiseksi pääomapanokseksi oimialoiain. Jos pääomapanos on komponeniensa ranslogariminen funkio, oimialan i aggregoiu pääoma-palvelu eli sen pääomapanoksen volyymi-indeksi c i voidaan esiää seuraavasi (ks. JGF 1987) i, ij, (24) ci = = Π, j i, 1 i, 1 v ij 8 Joka on yhä kuin kansanalouden ilinpidon palkansaajakorvaukse lisäynä yriäjien yöulolla. Se esimoidaan yleensä keromalla yriäjien yöunni palkansaajien keskiansiolla.

23 17 missä paino ν määriellään: (25) 2 / 1, 1, 1, 1,,,,,, + = i ij ij ij ij i ij ij ij ij i v. oko kansanalouden pääomapalvelujen volyymi-indeksi saadaan vasaavasi painoamalla eri oimialojen volyymi-indeksi yheen niiden pääomauloosuuksilla.

24 18 6 ääomalaskelma Suomelle 9 Bruokana koosuu menneiden invesoinien kumuloiuneesa arvosa vähenneynä kumuloiuneella kiineän pääoman poisumalla. Suomessa 10 poisuman oleeaan noudaavan vinoa Weibull-jakaumaa, eli se osa vuoden τ invesoinneisa joka yhä on käyössä vuoden lopussa, noudaaa eloonjäämisfunkioa: (26) ( 1 (1/ α ) Γ α + ) w τ = exp γ, E jossa E on keskimääräinen elinikä, γ = -τ+0,5 ja α on muooparameri. Toimialaa (i) ja avarayyppiä (j) kuvaava alaindeksi on jäey pois noaaion yksinkeraisamiseksi. Reaalinen bruokana vuoden lopulla on: (27) B = w τ τ, τ J + 1 missä τ -J+1 ja τ on vuoden τ reaalinen kiineän pääoman bruomuodosus. J = max{1,5θ,100}, eli maksimaalisen eliniän oleeaan olevan 1,5 keraa keskimääräinen elinikä, mua kuienkin eninään 100 vuoa. Reaalinen neokana vuoden lopulla on: (28) N = d τ w τ, τ J + 1 missä d on 0, kun τ E + 0, 5 ja d = 1 (1/ E)( τ + 0,5) muulloin. 11 τ τ äyimme geomerisä ikä-ehokkuus profiilia uoavien pääomakanojen laskemisessa. Tuoava pääomakana hekellä homogeeniselle pääomaavara-yypille määriellään: (29) τ = 1 (1 d) + = (1 d) τ, = 0 τ missä on kiineän pääoman bruomuodosus ja d poisoase. Toimialaa ja avarayyppiä kuvaava alaindeksi (i ja j) on jäey pois noaaion yksinkeraisami- 9 Laskelma ova julkiseujen ieojen mukaisia. iineähinaisen laskelmien perusvuosi on aso Tilasokeskus (2000). 11 Yhälö (27) ja (28) ova yhenevä yhälöiden (1) ja (17) kanssa, koska τ = s.

25 19 seksi. äyimme ex-ane meneelmässä keskuspankin peruskorkoa pääoman uooaseena ja laskimme kaavan (21) mukaan vuokrahinna. Ex-pos meneelmässä laskimme kaavan (23) mukaisen pääoman sisäisen uooaseen ja laskimme kaavan (21) mukaan vuokrahinna. Näiä vuokrahinoja käyimme yhälöiden (24) ja (25) mukaisesi kahdeksan eri pääomaavarayypin (kaso aulukko 1) aggregoimiseen pääomapalvelujen volyymi-indeksiksi 12. nvesoiniavarayyppiluokius ja keskimääräise käyöiä näkyvä aulukossa 1. ääomaavara luokiellaan myös uoajayypin ja oimialan mukaan mikä seliää elin-ikien variaaion. oialouksien kesokuluusavara, varaso ja maa eivä ole mukana pääomakannoissa. Taulukko 1. iineiden varojen avarayypi ja keskimääräise käyöiä Tavarayyppi eskimääräinen käyöikä vuosina Muu alorakennukse Maa- ja vesirakennukse ja muu rakennelma uljeusvälinee 7 25 Muu konee ja laiee 5 32 Mineraalien esinä 10 Tieokoneohjelmiso 5 Viiheen, kirjallisuuden ja aieen alkuperäiseokse 10 Maan ym. perusparannukse oska asuinrakennukse ova hyvin suuri osa pääomakannasa (39% nimellisesä uoavasa pääomakannasa ja neokannasa sekä 37% nimellisesä bruokannasa vuonna 2001), mua eivä kuienkaan varsinaisesi ole uoannonekijänä jäimme asuinrakennusinvesoinni pois pääomakäsieesämme ja symmerisyyden vuoksi myös oimialan 7021 Asunojen omisus ja vuokraus bruoarvonlisäyksen pois bk:sa perushinaan. Taulukossa 2 13 näkyy uoavan pääomakannan rakenne pääomaavarayypeiäin. Talorakennusen osuus on kasvanu lähes 10 proseniyksikköä ja muodosaa melkein puole kannasa, kun maa- ja vesirakennusen osuus on laskenu 22 proseniin. Yheensä alorakennukse ja maa- ja vesirakennukse muodosava yli 68 prosenia pääomakannasa vuonna uljeusvälineiden sekä koneiden ja laieiden osuus kannasa vuonna 1975 oli kolmasosa kun niiden osuus vuonna 2001 oli 28 prosenia. Aineeomien kiineiden varojen (mineraalien esinä, ieokoneohjelmiso ja alkuperäiseokse) oliva alle 3 prosenia pääomakannasa ja perusparannukse 2 prosenia vuonna Asuinrakennusinvesoinneisa 12 un kiineähinaise uoava pääomakanna aggregoidaan käyäen painoina uusien invesoinihyödykkeiden hinoja saadaan pääoman määrä, ja kun pääomakanna aggregoidaan käyäen vuokraushinoja painoina saadaan pääomapalvelu. 13 Osuude bruo- ja neokannasa liieessä 1.

26 20 puhdiseu invesoiniase (eli käypähinainen invesoini jaeuna käypähinaisella arvonlisäyksellä) muuui 23,2 prosenisa vuosina , 90-luvun alkupuoliskon 18,5 prosenisa 17,7 proseniin vuosina Niin kuin Jalava (2002) huomioi, apahui laman myöä kiineän pääoman osala siirymä inensiivisempään kasvuun - siis alouskasvu saavueiin pienemmillä invesoinneilla ja suuremmalla pääoman uoavuudella kuin aiemmin. nvesoiniaseen vaikuus näkyy aulukossa 3 eri pääomalajien kasvuaseissa, sekä kuviossa 2 14 jossa esieään volyymi-indeksi graafisesi sien, eä vuosi 1975 on normeerau sadaksi. Bruokana on kasvanu muia pääomalajeja huomaavasi nopeammin koko arkaselujakson aikana. Muu pääomayypi kasvoiva vuosina keskimäärin 2,6 2,9 prosenia vuodessa, mua laman aikana kuva muuuu. Vuoeen 1995 mennessä neokana on lähes lamaa edelävällä asolla, niin eä vuosien keskikasvu on lähellä nollaa. ääomapalvelujen keskikasvu oli samaan aikaan kaikkein heikoina: -0,5 prosenia. Vuosina ex-ane pääomapalvelu kasvoiva 1,1 prosenia vuodessa, ex-pos pääomapalvelu 0,9 prosenia vuodessa, neokana puoli prosenia ja pääoman määrä silä välilä. Neokannan ja pääoman määrän ero johuu erilaisisa poisuma-/poiso-oleamuksisa ja merkiävin ekijä pääomapalvelujen ja neokannan erossa liiyy laauekijöihin, eli eriyisesi laman aikana siirymäsä "halvempaan pääomaan" koneinvesoinien väheessä (aulukko 4). Laman jälkeen bruokannan kasvuase on lähempänä pääomapalveluja kuin neokana. ääomakanojen kasvuun vaikuaa myös poisoase, joka on noussu johuen siirymäsä kohi lyhyikäisempiä pääomaavaroia (aulukko 5). Taulukko 2. Osuude nimellisesä uoavasa pääomakannasa avarayypeiäin Muu alorakenn. 36,8 % 39,6 % 42,9 % 46,3 % 42,1% 46,2 % Maa- ja vesirakenn. 26,3 % 24,7 % 23,0 % 20,0 % 23,4 % 22,4 % uljeusvälinee 6,4 % 6,0 % 5,5 % 5,1 % 5,5 % 5,3 % Muu konee ja laiee 26,5 % 25,3 % 24,2 % 24,5 % 24,4 % 21,5 % Mineraalien esinä 0,0 % 0,0 % 0,0 % 0,1 % 0,1 % 0,1 % Tieokoneohjelm. 0,3 % 0,5 % 0,7 % 1,1 % 1,4 % 2,1 % Alkuperäiseokse 0,3 % 0,4 % 0,5 % 0,4 % 0,5 % 0,5 % Maan ym. perusparann. 3,4 % 3,4 % 3,1 % 2,6 % 2,7 % 2,0 % Yheensä 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 % 14 Liieessä 2 on volyymisarjojen piseluvu.

27 21 uvio 2. ääomapalvelu, pääoman määrä, bruokana ja neokana, volyymi-indeksi , (1975=100) pääomapalvelu (ex-ane) pääomapalvelu (ex-pos) pääoman määrä bruokana neokana Taulukko 3. ääoman kasvuasee , % ääomapalvelu (ex-ane) 2,9-0,5 1,1 ääomapalvelu (ex-pos) 2,8-0,5 0,9 ääoman määrä 2,6-0,4 0,7 Bruokana 3,2 1,4 1,2 Neokana 2,7-0,1 0,5 Taulukko 4. Tuoavan pääomakannan kasvuasee avarayypeiäin , % Muu alorakenn. 3,2 0,4 0,8 Maa- ja vesirakenn. 1,2 0,8 0,6 uljeusvälinee 1,3-3,0 0,0 Muu konee ja lai. 3,3-2,2 0,8 Mineraalien esinä 15,2 2,4 2,8 Tieokoneohjelm. 10,2 1,8 6,4 Alkuperäiseokse 2,1-0,2 2,2 Maan ym. perusparann. -0,4-2,2-3,2

28 22 Taulukko 5. Tuoavan pääomakannan poisoasee avarayypeiäin Muu alorakenn. 5,1 % 5,1 % 5,0 % 5,1 % 5,0 % 5,2 % Maa- ja vesirakenn. 5,0 % 5,1 % 5,2 % 5,4 % 5,2 % 5,3 % uljeusvälinee 16,2 % 15,0 % 14,4 % 15,4 % 14,7 % 15,4 % Muu konee ja laiee 14,0 % 13,7 % 14,7 % 15,2 % 15,4 % 16,8 % Mineraalien esinä 30,0 % 24,5 % 25,5 % 25,0 % 25,5 % 24,9 % Tieokoneohjelm. 57,4 % 54,5 % 52,9 % 52,3 % 53,9 % 53,6 % Alkuperäiseokse 25,1 % 25,3 % 25,0 % 25,9 % 25,2 % 25,4 % Maan ym. perusparann. 5,7 % 6,0 % 6,2 % 6,4 % 6,9 % 7,9 % Yheensä 8,4 % 8,3 % 8,6 % 9,3 % 8,9 % 9,7 % Taulukossa 6 näkyvä uusinvesoinien keskihinojen keskikasvu. Muu konee ja laiee esiävä kaikkein malillisina hinakehiysä. Vuoeen 2001 mennessä on hinakehiys ollu nopeina ieokoneohjelmisoissa, muissa alorakennuksissa ja mineraalien esinnässä. Taulukko 6. Uusinvesoinien keskihinojen keskikasvu , % Muu alorakenn. 9,0-2,7 4,3 Maa- ja vesirakenn. 7,6 1,6 2,5 uljeusvälinee 7,9 5,1 2,4 Muu konee ja lai. 6,7 2,3 0,5 Mineraalien esinä 9,9 2,8 3,4 Tieokoneohjelm. 10,0 2,5 4,4 Alkuperäiseokse 9,6 4,4 1,6 Maan ym. perusparann. 9,4 1,9 2,0 Taulukosa 7 näkyy, eä lama-ajan voiojen pieni kansanuoeosuus piää expos uooaseen ex-ane uooasea maalampana 1990-luvun alussa. Vasaavasi myös 90-luvun jälkipuoliskon lihava vuode heijasuva ex-ane uooasea korkeampana ex-pos uooaseena. Bernd & Fuss (1986) havaiseva Yhdysvalain ehdaseollisuua koskevassa ukimuksessaan, jossa he käsielevä pääoma kvasikiineänä uoannonekijänä, eä ex-ane uooaseen käyö suhdannevaihelujen aikana arkoiaa siä, eä pääoman rajauoon arvo eroaa pääoman ulo-osuudesa. Ex-pos uooasea käyeäessä ää ongelmaa ei ole. Lisäksi Bernd & Fuss (1986) oeava, eä ex-pos uooasea käyeäessä ei pääomakanaan ule ehdä korjauksia kapasieein käyöaseen mukaan.

29 23 Taulukko 7. ääoman uooasee (arimeeise keskiarvo), % Ex-ane 8,5 7,2 4,4 Ex-pos 11,5 5,7 14,4 Taulukossa 8 näkyvä pääoman uoavuude vahvisava aulukosa 3 saaua kuvaa. Bruokana on kasvanu nopeimmin koko arkaselujaksona josa johuen pääoman uoavuus bruokannalla miauna on aina kaikkein pienin. Neokana aas yleensä yliarvioi pääoman uoavuuden suheellisen muuoksen (paisi laman aikana). Taulukon 8 silmiinpisävin asia on kuienkin pääoman uoavuuden merkiävä kasvu 90-luvun jälkipuoliskolla. oska ässä paperissa käyeyssä expos uooaseessa ei huomioida varasokanoja ja maaa se on odennäköisesi hieman yliarvioiu. Sili sekä ex-ane eä ex-pos meneelmillä laskeu pääomapanoksen kasvukonribuuio (aulukko 9) ova lähes idenise. Myöskään bruoja neokanojen kasvukonribuuio eivä merkiäväsi eroa pääoma-palveluisa, paisi laman aikana jolloin bruokanna yliarvioiva pääoman panoksen vaikuuksen alouskasvuun. Laman jälkeen neokannan konribuuio on hivenen pienempi kuin muiden pääomayyppien. aikilla pääomamiareilla miauna on pääoman sekä absoluuinen eä suheellinen vaikuus alouskasvuun pienenyny. Ainoasaan ieo- ja viesinäeknologian osala ilanne on oinen. Sillä kuen Jalava & ohjola (2002) markkinauoanoa (pl. asunno) koskevassa ukimuksessaan raporoiva, niin ieo- ja viesinäpääoman konribuuio markkinauoanoon oli 0,3 prosenia vuosina ja 0,7 prosenia vuosina Taulukko 8. ääoman uoavuude , % ääomapalvelu (ex-ane) 0,0-0,1 3,5 ääomapalvelu (ex-pos) 0,1-0,1 3,7 Bruokana -0,3-1,9 3,5 Neokana 0,3-0,4 4,1

30 24 Taulukko 9. ääoman vaihoehoise kasvukonribuuio, BT perushinaan (pl. asunno), volyymin 2,9-0,5 4,7 keskikasvu 1 onribuuio 2 ääomapalvelu (ex-ane) 0,6-0,1 0,3 ääoman määrä 0,5-0,1 0,2 ääoman laau 0,1 0,0 0,1 ääomapalvelu (ex-pos) 0,5-0,1 0,3 ääoman määrä 0,5-0,1 0,2 ääoman laau 0,1 0,0 0,0 Bruokana 0,6 0,3 0,3 Neokana 0,5 0,0 0,2 ääoman ulo-osuus 1 19,3 19,9 27,1 1 rosenia. 2 roseniyksikköä. Luvu eivä välämää summaudu johuen keskiarvoisa ja pyörisyksisä. Taulukossa 10 ova kokonaisuoavuude vaihoehoisen pääomayyppien mukaan. Työpanoksena on käyey laaukorjaamaomia ehyjä yöuneja 15. Neokannan aipumus yliarvioida pääoman uoavuus ei perin suuresi heijasu kokonaisuoavuueen johuen pääoman pienesä ulo-osuudesa. 90-luvun lopulla neokannan avulla laskeu kokonaisuoavuuden suheellinen muuos on hieman muia suurempi koska pääoman ulo-osuus on kasvanu ja neokannan pääoman uoavuus on muia nopeampi. Bruokannan anama laman aikainen kokonaisuoavuuskuva eroaa jälleen enien pääomapalveluisa. Taulukko 10. Vaihoehoise kokonaisuoavuude, % ääomapalvelu (ex-ane) 2,4 2,6 2,9 ääomapalvelu (ex-pos) 2,5 2,6 2,9 Bruokana 2,4 2,2 2,9 Neokana 2,5 2,5 3,0 15 Jalavan & ohjolan (2002) uloksissa oli yöpanoksen laaukorjauksen vaikuus 0,2 0,3 proseniyksikköä markkinauoannon bruoarvonlisäykseen

31 25 7 Johopääökse ääomapalvelujen käyäminen pääomapanosmiarina neo- ai bruopääomakannan sijaan ei juuri muua pääomapanoksen kehiyksesä ähän asi saaua kuvaa jaksolla Sen sijaan 1990-luvun alkupuoliskolla pääomapalveluindeksi, sekä ex-ane eä ex-pos, osoiaa selväsi suurempaa pääomapanoksen laskua kuin neokana. Vasaavasi 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla molemma pääomapalveluindeksi osoiava neokanaa suurempaa kasvua. Näin ollen neokanaan, eli pääoman varallisuusarvoon, perusuva laskelma jossain määrin liioieleva pääoman uoavuuden laskua 1990-luvun alkupuolella ja oisaala yliarvioiva pääoman uoavuuden kasvun 1990-luvun lopulla luvun lopun ulosen valossa näyää myös silä, eä uooaseen valina saaaa jonkin verran vaikuaa pääomapalvelumiareiden ja niihin perusuvien pääoman uoavuusmia-reiden osoiamaan kehiykseen. okonaisuoavuuden kasvussa ero miareiden välillä jäävä melko vähäisiksi koko kansanalouden asolla. ääomavalaisilla oimialoilla pääomapanoksen muuoksen miausapa odennäköisesi vaikuaisi selkeämmin myös arvioiuun kokonaisuoavuuden muuokseen. Jakossa onkin arpeen suoriaa vasaava laskelma myös oimialoiain. Myöskään kasvukonribuuiossa ero miareiden välillä eivä ole kovin huomaavia. ääoman kasvukonribuuio Suomen alouskasvulle asaisen kasvun aikana näyääkin ise asiassa varsin samankalaisela käyeäänpä pääoman miarina sien eoreeisesi oikeaoppisa pääomapalvelua ai kiineän pääoman bruo- ja neokanoja. Laman aikana bruokanaan perusuva arvio kuienkin anaa selväsi liian myöneisen kuvan. Laman jälkeen neokannan konribuuio on hieman pienempi kuin muiden pääomayyppien ja bruokannan kasvuase ja konribuuio on lähempänä oikeaa. Suomen alouskasvulle kiineän pääoman sekä absoluuinen eä suheellinen konribuuio on kaikilla miareilla miauna pienenyny. uen Jalava (2002) huomioi, niin alouemme on nykyisin aiempaa enemmän kokonais-uoavuuden varassa. oikkeuksen pääoman pienenyneessä vaikuuksessa Suomen alouskasvuun muodosaa ieo- ja viesinäeknologia (Jalava & ohjola 2002). erineisen pääoman merkiyksen pieneneminen johuu mm. siiä, kuen David (2002) huomioi, eä kehiyneiden maiden uoannossa on painopise siiryny pelkäsä ruiinien ehokkaasa hallinnoimisesa ongelmanrakaisukykyyn ja innovaaioihin. Vaikka pääoma on siiryny painoomampaan suunaan, niin ei vanha kunnon uoanofunkiossa ole aikansa eläny. Se on vain muuanu muooaan, mikä aiheuaa suuria haaseia kansanalouden pääoma- ja uoavuusilinpidolle.

32 26 irjallisuus: ABS (2000): Ausralian Naional Accouns: Conceps, Sources and Mehods; Saisical Conceps Library, Ausralian Bureau of Saisics. Aulin-Ahmavaara,. (2003): The SNA93 Values as a Consisen Framework for roduciviy Measuremen: Unsolved ssues, The Review of ncome and Wealh, March (ulossa). Bernd, E.R. & Fuss, M.A. (1986): roduciviy Measuremen wih Adjusmens for Variaions in Capaciy Uilizaion and Oher Forms of Temporary Equilibrium", Journal of Economerics 33, s BLS (1997): Handbook of Mehods, Bureau of Labor Saisics. David,. (2002): Does he New Economy Need All he Old R nsiuions? Digial nformaion Goods and Access o nowledge for Economic Developmen, paperi esiey WDER Conference on The New Economy in Developmen oukokuussa 2002, Helsingissä. Diewer, W. E. (2001): Measuring he rice and Quaniy as Capial Services Under Alernaive Assumpions, Deparmen of Economics, Universiy of Briish Columbia, Discussion aper No.: ESA95 (1996): European Sysem of Accouns, Eurosa. Fraumeni, B. M. (1997): The Measuremen of Depreciaion in he U.S.Naional ncome and roduc Accouns, Survey of Curren Business, July Hall, R. E. Jorgenson, D. W. (1967): Tax olicy and nvesmen Behaviour, The American Economic Review, vol. 57. Harper, M. J. (1997): Esimaing Capial npus for roduciviy Measuremen: An Overview of Conceps and Mehods, paperi esiey Canberra-ryhmän kokouksessa Hicks, J (1942): Mainaining Capial nac: a Furher Suggesion, Economica 9. Hicks, J. (1973): Capial and Time, The Clarendon ress, Oxford. Hicks, J. (1981): Wealh and Welfare, Harvard Universiy ress, Cambridge, Massachuses. Hill,. (1999): The roducive Capial Sock and he Quaniy ndex for Flows of Capial Services, paperi esiey Canberra-ryhmän kokouksessa marraskuussa 1999, Washingon, D.C.:ssä, Yhdysvalloissa. Hill, R. J. Hill, T.. (1999): A New Concepual Approach o he Measuremen of Capial Gains, Depleion and Ne Naional roduc, School of Economics, Universiy of Souh Wales, Discussion aper 99/9.

33 27 Hoelling, H. (1925): A General Mahemaical Theory of Depreciaion, Journal of he American Saisical Associaion 20. Hulen, C. R. (1990): The Mesuremen of Capial, eoksessa Bernd, E R. & Triple, J. E. (oim.): Fify years of Economic Measuremen. Sudies in ncome and Wealh, Vol. 54, Chicago Universiy ress, Chicago. Hulen, C. R. (1996): Capial and Wealh in he Revised SNA, eoksessa endrick, J.W. (oim.): The New Sysem of Naional Accouns, luwer Academic ublishers, Boson/ Dordrech/London. Hulen, C. R. Wykoff, F. C. (1995): ssues in he Measuremen of Economic Depreciaion: nroducory Remarks, Economic nquiry, Vol. XXXV; January Hulen C.R. Wykoff, F. C. (1981): The Measuremen of Economic Depreciaion, eoksessa Hulen, C. R. (oim.): Depreciaion, nflaion and Taxaion of ncome from Capial, The Urban nsiue ress, Washingon, D. C. Jalava, J. (2002): Accouning for Growh and roduciviy: Finnish Muli-facor roduciviy , Finnish Economic apers 15, Auumn Jalava, J. ohjola, M. (2002): Economic Growh in he New Economy, Evidence from Advanced Economies, nformaion Economics and olicy 14, June Jorgenson, D. W. (1996): Empirical Sudies of Depreciaion, Economic nquiry, Vol. XXXV, January Jorgenson, D. W. (1999): New Mehods of Measuring Capial, paperi esiey Canberra-ryhmän kokouksessa marraskuussa 1999, Wa-shingon, D.C.:ssä, Yhdysvalloissa. Jorgenson, D. W. Gollop, F. Fraumeni, B. (1987): roduciviy and US Economic Growh, Harvard Universiy ress, Cambridge, Massachuses. Jorgenson, D. W. Griliches, Z. (1967): The Explanaion of roduciviy Change, Review of Economic Sudies, July az, A. J. Herman, S. W. (1997): mproved Esimaes of Fixed Reproducible Tangible Wealh, , Survey of Curren Business, May euning, S. (1999): The Role of Financial Capial in roducion, Review of ncome and Wealh, Series 45, Number 4. oumanakos,. Landry, R. Huang,. Wood, S. (2001): Ne Capial Sock Esimaes and Depreciaion rofiles for Canada: A Comparison Beween Exising Series and a Tes Series Using he BEA Mehodology for he Unied Saes, eoksessa Jorgenson, D.W. Lee, F.C. (oim.): ndusry-level

34 28 roduciviy and nernaional Compeiiveness Beween Canada and he Unied Saes, ndusry Canada Research Monograph, Oawa. Maddison, A. (1987): Growh and Slowdown in Advanced Capialis Economies, The Journal of Economic Lieraure, Vol.XXV, N:o 2. OECD (1993): Mehods Used by OECD Counries o Measure Socks of Fixed Capial, Naional Accouns: Sources and Mehods, N:o 2, aris: OECD. OECD (2001a): Measuring Capial - OECD Manual: Measuremen of Capial Socks, Consumpion of Fixed Capial and Capial Services, aris: OECD. OECD (2001b): Measuring roduciviy - OECD Manual: Measuremen of Aggregae and ndusry-level roduciviy Growh. aris: OECD. Oliner, S. D. Sichel, D. E. (2000): The Resurgence of Growh in he Lae 1990s: s nformaion Technology he Sory?, Journal of Economic erspecives, Vol. 14, s Rouvinen,. (2002): R&D-roduciviy Dynamics: Causaliy, Lags, and 'Dry Holes', Journal of Applied Economics, Vol. V, s Schreyer,. (2002): OECD Capial Services Esimaes: Mehodology and reliminary Resuls, julkaisemaon käsikirjoius. SNA93 (1993): Sysem of Naional Accouns 1993, UN, OECD, EU, MF, World Bank. Tilasokeskus (2000): iineä pääomakana , SVT ansanalous 2000:5. Triple, J. E. (1998): A Dicionary of Usage for Capial Measuremen ssues, paperi esiey Canberran ryhmän kokouksessa syys-lokakuussa 1998, ariisissa, Ranskassa.