Kolminkertainen marginaali? Nuorisopsykiatrian, lastensuojelun ja kriminaalihuollon piirissä olevat lapset

Transkriptio

1 Kolminkertainen marginaali? Nuorisopsykiatrian, lastensuojelun ja kriminaalihuollon piirissä olevat lapset VTM Noora Hästbacka & VTT Elina Pekkarinen Nuorisotutkimusverkosto III Monitieteiset lastensuojelun tutkimus- ja kehittämispäivät

2 Fact for Minors (Fostering Alternative Care for Troubled Minors) - Selvitys psykiatrisista hoitomuodoista suomalaisissa koulukodeissa EU-komission rahoittama tutkimus- ja kehittämishanke viidessä maassa Italiassa, Espanjassa, Portugalissa, Saksassa ja Suomessa. Keskiössä laitoksiin sijoitetut nuoret, jotka ovat samanaikaisesti lastensuojelun ja mielenterveyspalvelujen piirissä tai niiden tarpeessa, ja joilla on käytöshäiriöitä ja rikollista käyttäytymistä. Hankkeessa kartoitetaan eri maiden käytäntöjä näiden nuorten tukemiseksi sekä erityisesti vaihtoehtoisia hoidollisia sijoitusmuotoja. Tuotetaan esimerkkejä toimivista interventiokäytännöistä Kehitetään käytäntöjä paremmin tarkoitukseensa soveltuviksi Parannetaan sijaishuollossa työskentelevien ammattilaisten valmiuksia työskennellä nuorten kanssa 2

3 Tutkimuksen lähtökohtia Rikoksia tehneet, psyykkisesti oireilevat nuoret päätyvät useissa maissa laitoksiin, joissa ei ole riittävää psykiatrista osaamista. Lasten oikeuksien toteutuminen? Tarvittavien palveluiden, kuten koulutuksen, saavuttaminen? Muissa tutkimukseen osallistuvissa maissa laitoksiin päädytään tuomarin ratkaisulla ja määräajaksi. Seuraamusluonne Suomessa: toimenpiteet perustuvat lastensuojelun huolenpitoon ja ovat irrallaan rikosseuraamusjärjestelmästä. Aiemmissa suomalaistutkimuksissa on todettu, että tahdonvastaisesti hoitoon ja huolenpitoon suhtautuvat käytöshäiriöiset nuoret ovat järjestelmän erityinen kipukohta (Lehto-Salo ym. 2002; Pösö 2004; Lehto-Salo 2011; Timonen-Kallio 2012; Könönen 2016; Sinko 2016). Nämä nuoret ovat tämän hankkeen keskiössä. 3

4 Suomen osatutkimuksen tutkimusasetelma Syksyllä 2016 toteutetussa koulukotiselvityksessä (Pekkarinen 2017) todettiin, että muutamissa koulukodeissa on osastoja, jotka ovat erikoistuneet tämäntyyppisten nuorten hoitoon, kuntoutukseen ja opetukseen. Hankkeessa kaksi näistä koulukodin piirissä toimivista psykiatriseen osaamiseen painottuneista osastoista valittiin tutkimuskohteiksi. Valtion koulukotien alaisen Sairilan koulukodin osasto, Itä-Suomi Perhekuntoutuskeskus Lausteen yksikkö (kaksi osastoa), Länsi-Suomi 4

5 Tutkimuksen aineisto Kevään 2017 aikana on kerätty haastatteluaineisto, joka sisältää 18 yksilöhaastattelua ja kaksi fokusryhmäkeskustelua (yht. 20 haastattelua) - Koulukotiyksiköissä haastateltu yksiköiden johtajia, ohjaajia, opettajaa ja erityistyöntekijää (n=14) - Psykiatrian ja sijaishuollon palvelujen asiantuntijoille tehty yhteensä neljä haastattelua (n=4) - Lastensuojelun monitieteisen asiantuntijaryhmän keskustelu ja fokusryhmäkeskustelu toisessa koulukodeista (n=2) 5

6 Tutkimusosastojen ominaispiirteet Osastojen syntyhistoriat ovat erilaiset, mutta molemmat on perustettu vastaamaan käytännöissä havaittuun hoidon tarpeeseen. Osastot ovat verrattain uusia toiminta on alkanut luvulla Osastot ovat rakenteeltaan erilaisissa: toisessa toimitaan muun koulukodin kanssa samalla tontilla, toisessa eri paikkakunnalla. Osastoilla on normaaliosastoja vahvempi henkilöstömitoitus ja vain 4 5 nuorta kerrallaan. Sijoitukset ovat pitkäaikaisia (vrt. erityisen huolenpidon osastot) Osastojen arjessa painottuu hoidollisuus ja pyrkimys vastata nuorten tarpeisiin kokonaisvaltaisesti psyykkiset erityistarpeet huomioiden. 6

7 Aineiston analyysi Aineistoa analysoidessa on kysytty mikä on toimivaa, mikä toimimatonta ja millaisia kehittämistarpeita tulee esille 1) Suhtautumistavoista nuoriin ja heidän tarvitsemaan tukeen (Teoriat) 2) Palvelujärjestelmästämme (Strategia) 3) Koulukotien erikoistuneista yksiköistä (Organisaatiot) 4) Yksiköiden toimintatavoista (Käytännöt) 5) Ammattilaisten ja organisaatioiden välisestä yhteistyöstä (Yhteistyö) Seuraavassa kerromme analyysin päätulokset. 7

8 Teoriat rakenteiden tasolla Miten nuorten käytöshäiriöitä, rikoskäyttäytymistä tai psyykkistä problematiikkaa selitetään? Miten nuoriin suhtaudutaan? Psykososiaaliset selitysmallit. Varhaisen kiintymyssuhteen vauriot ja kasvuympäristön puutteet sekä neuropsykiatriset poikkeavuudet. Toisaalta kuitenkin sosiaalisaatio- ja alakulttuuriteoriat. Meidän nuorten elämässä näkyy varhaislapsuuden tapahtumat ja monella on hyvinkin rankkoja ollut hyvin pienestä vauvasta asti. He valitsee rikollisen elämäntavan ja siihen kuuluu se että jossain vaiheessa tulee tuomioita. Ne istutaan ja sitten jatketaan. Kehitettävää: Yhteisen vision sekä kielen ja käsitteiden muodostaminen niin että psykiatrinen selitysmalli ei peitä sosiaalista ja yhteiskuntapoliittista tasoa (yhteiskunnan ongelmien yksilöllistyminen) Ja päinvastoin: käytöshäiriöiden neuropsykiatrisen taustan ymmärrys ja sen hoidon osaaminen ovat puutteellisia. 8

9 Organisaatiot VAHVUUDET Kokonaisvaltaisen tuen mahdollistaminen käytännössä: osaston arki, hoidollinen työ, perhetyö, vapaa-ajan toiminnot ja koulunkäynnin tuki yhdistyvät osastolla. Koulukotiyksikön iso vahvuus on kokonaisvaltaisuus. Kun muualla kodin ja koulun välillä voi olla iso etäisyys, täällä on se vahvuus että saadaan paketti tosi tiiviiksi. Se on tärkeä kuntoutumisen edellytys, että on mahdollisuus käydä koulua. HEIKKOUDET Etäisyydet ja eristäytyminen. Yhteyksien ylläpitäminen laitoksen ulkopuolelle vaikeaa ja koulukotiin muodostuu herkästi oma normisto. Et joku tulee tänne tupakoimatta niin ei kauaa mee kun alkaa tupakoimaan, niin ikävää kuin se onkin. [--] Viiltelyistä ja itsemurhayrityksistä on tullu sellainen että se on in. KEHITETTÄVÄÄ Nuorten kiinnittäminen laitoksen ulkopuolisiin yhteisöihin, vertaisryhmän vahvuudet. 9

10 Käytännöt ja metodit yksiköissä VAHVUUDET Omaohjaajajärjestelmä, erityisesti pareittain tehtävä omaohjaajatyö, on toimiva ja kansainvälisesti merkittävä käytäntö. Säännöllinen ja ennustettava arki, jossa nuorten tunteita ja toimintaa sanoitetaan. Tehdään näkyväksi, mitä tapahtuu, miten toimitaan. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen on äärimmäisen haastavaa meidän nuorille. HEIKKOUDET Aikaresurssien putteet niin sijoituksen aikana kuin sen loppuessa. Psykiatristen hoitokeinojen puutteet. Näillä nuorilla on pikkuisen puutteellinen se valmius, että tullaan koppiin ja aletaan puhua jostain tärkeestä, pintaa syvempää. Hirveen hyvin syntyy keskustelua sitten toiminnan yhteydessä. KEHITETTÄVÄÄ Käytöshäiriöiden terapeuttinen hoito mitä se on? Jälkihuollon heikkouksien työstäminen valtakunnan tasolla. 10

11 Instituutioiden välinen yhteistyö VAHVUUDET Parhaimmillaan moniammatillinen työ on avointa, sujuvaa ja kunnioittavaa, perustuen jakamiselle, dialogille ja yhteiselle pohdinnalle. HEIKKOUDET Yhteistyön suurimmat esteet nousivat kommunikoinnin ja luottamuksen puutteesta sekä mielivaltaisista päätöksistä etenkin suhteessa lääkityksiin ja rajoituksiin. Lainsäädäntö ja sen heikko tunteminen tai puutteelinen tulkitseminen vaikeuttivat yhteistyötä etenkin suhteessa salassapitoon. Kun juttelee vaikka terapeutin kanssa niin kyllä mä välillä mietin, että voinko mä sanoa tän jutun tai kertoa, että oli tällaista. KEHITETTÄVÄÄ Tiedonvaihdon esteiden purkaminen (vrt. kuitenkin lasten oikeudet). Kunnioituksen, dialogin ja luottamuksen rakentaminen. 11

12 Johtopäätökset Kansainvälisessä vertailussa suomalaisjärjestelmässä on vahvuutensa. Nuoria ei tuomita hoitoon, eikä sijoitus ole rangaistus. Tahto yhteistyölle ja integraatiolle on vahva. Henkilökunta on koulutettua ja sijaishuollon yksiköt ovat hyvin resursoituja. Sijoitukset ovat pitkäkestoisia ja sisältävät jälkihuoltomahdollisuuden. Kuitenkin järjestelmässä on rajoja ja säröjä, jotka vaikeuttavat moniammatillista yhteistyötä. Tarve kommunikaation ja dialogin vahvistamiselle on suuri. Täytyy kunnioittaa sitä toisen tonttia, niillä on erilaiset reunaehdot. Kun se helposti tulee siihen, varsinkin näiden vaikeiden häiriöiden osalta, että vika on toisessa osapuolessa, kun hoidetaan yhteisiä asioita. Lapsen kokemana sijoitus koulukotiin voi olla rangaistus miten järjestelmä perustellaan sen kohteille? 12

13 Suositukset Eri palvelusektoreiden välille (lastensuojelu, psykiatria, kriminaalihuolto) on luotava yhteinen kieli ja käsitteet. Käytöshäiriöiden oirekuvan ymmärrystä ja hoidon osaamista on lisättävä kaikilla aloilla (ml. psykiatriassa). Lasten ja nuorten palveluiden kenttä on otettava kokonaisuutena haltuun niin rakenne- kuin yksilötasolla. Yhteistyölle on yksilöllisten ratkaisujen lisäksi luotava rakenteelliset ja yleispätevät toimintamallit ja käytännöt. Sijaishuollossa on varmistettava riittävät osaamis-, tila- ja aikaresurssit. Jälkihuoltoon ja jatkohoitoon on satsattava tai suuret panostukset menevät hukkaan. 13

14 Lopuksi Eihän nää nuoret useimmiten halua mitään käyntejä. Et se on se ristiriita aina, et sijoittava sosiaalityöntekijä sanoo, et nyt sen täytyy käydä hoidossa ja joku avaa sen tunnelukot [--]. Että kun sillä on niitä traumoja, niin sen täytyy puhua niistä. Ei se nuori ole välttämättä kiinnostunut, eikä se ole yhtään ajankohtaista, että lähtis niistä puhumaan. Se pikemminkin nostaa karvat pystyyn. Että sellaista ihmekonstia meillä ei ole, että niitä tunnelukkoja jollain tavalla avattaisiin täällä toimistokäynneillä tai ylipäätään. 14

15 Lisätietoja Tutkija (VTM) Noora Hästbacka / Erikoistutkija (VTT) Elina Pekkarinen / Nuorisotutkimusseura ry. / Nuorisotutkimusverkosto Asemapäällikönkatu 1 (3. krs) Helsinki 15

16 Lähteet Kiuru, Kaisa-Elina & Metteri, Anna (2014a) Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuus potilaskertomusaineistossa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2014(51), Kiuru, Kaisa-Elina & Metteri, Anna (2014b) Miten lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välinen raja rakentuu palvelujärjestelmässä? Teoksessa Anneli Pohjola & Merja Laitinen & Marjaana Seppänen (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Kuopio: Unipress, Könönen, Jarmo (2016) Nuorten hoidon erityispiirteitä. Teoksessa Pasanen, Timo & Katajamäki, Kati & Martikainen, Sinikka & Valkonen, Maarit & Leppänen, Leena (toim.) Turvallista liikettä rajapinnoilla Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoito. Helsinki: Helsingin Diakonissalaitos, Lehto-Salo, Pirkko (2011) Koulukotisijoitus nuoren toinen mahdollisuus? Mielenterveyden häiriöiden, oppimisvaikeuksien ja perheongelmien kirjo kehittämishaasteena. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Lehto-Salo, Pirkko & Kuuri, Ari & Marttunen, Mauri & Mahlanen, Auvo & Toivonen, Veli-Matti & Toivola, Pirjo & Närhi, Vesa & Ahonen, Timo & Koponen, Hannu (2002) POLKU-tutkimus. Tutkimus nuorista kolmessa koulukodissa: Psykiatrinen ja neuropsykologinen näkökulma. Stakes Aiheita 16/2002. Helsinki: Stakes. Manninen, Marko (2013) Koulukotiin sijoitettujen nuorten psykiatrinen oirekuva ja ennuste. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksia 112. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Marttila, Eva-Maria (2013) Hyviä yhteistyökäytäntöjä etsimässä: lastensuojelun ja psykiatrian rajapinnoilla. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Pasanen, Timo & Katajamäki, Kati & Martikainen, Sinikka & Valkonen, Maarit & Leppänen, Leena (toim.) (2016) Turvallista liikettä rajapinnoilla Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoito. Helsinki: Helsingin Diakonissalaitos. Pasanen Timo (2001) Lastenkodin asiakaskunta. Psykiatrinen tutkimus lastenkotilasten kehityksellisistä riskija suojaavista tekijöistä, oirehdinnasta sekä hoidon tarpeesta. Turku: Turun yliopisto. Pösö, Tarja (1993) Kolme koulukotia. Tampere: Tampereen yliopisto. Pösö, Tarja (2004) Vakavat silmät ja muita koulukotikokemuksia. Helsinki: Stakes. Sinko, Päivi (2016) Rajapinnoilla. Lapsen erityisten tarpeiden huomioiminen sijaishuoltopaikan valinnassa. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto. Timonen-Kallio, Eeva & Pelander, Tiina (toim.) (2012) Lastensuojelun ja psykiatrian rajapinnoilla. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. 16