Hanna Seitapuro. Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Naapurinvaara ... KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS

Transkriptio

1 K a i n u u n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 16 Hanna Seitapuro Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Naapurinvaara... KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS

2

3 K a i n u u n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 1 6 Hanna Seitapuro Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Naapurinvaara KAJAANI KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS

4 ISSN ISBN (PDF) Kartat ja kuvankäsittely: Aune Haverinen Taitto: Anneli Leinonen Paino: Kajaanin Offsetpaino Oy, Kajaani Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

5 Sisällys 1 Johdanto Menetelmät Suunnittelualueen yleiskuvaus Pinnanmuodot Kasvillisuus ja kasvilajisto Eläinlajisto Nisäkkäät Linnut Hyönteiset Luonnon monimuotoisuuden hoitosuunnitelma Löytyneet kohteet Hoito-ohjeita Erityispiirteiden huomioiminen Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset Kotiahon keinukoivut Kotiahon leppä- ja tuomisaareke Kotiahon inkkarikylä Kotiahon reunavyöhykkeet Kotiahon rantaniitty Paavolan puusaareke Paavolan reunavyöhykkeet Paavolan lato Paavolan lepikkohaka Isoahon puustoinen saareke Urpolan lepikkohaka Urpolan entiset pellot ja puustoinen saareke Rimpilän ja Urpolan välinen piennar Rimpilän lepikkohaka Metsävainion entinen pelto ja puusaareke Peltolan kuusimetsälaidun Peltolan lepikkolaidun Heikkilän metsälaidun Heikkilän maitolaiturin niitty Kukkulan haavikko Osmolan metsälaidun Osmolan kiviaita Osmolan ladon niittyaukeat Keskitalon laitumet Keskitalon kiviaita Keskitalon puustoinen saareke Keskitalon lepikko ja piennar Korholan niitty Korholan lammashaka Korholan mäntysaareke Korholan haka Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 3

6 32 Korholan piennar Kauniston lepikkolaitumet Kauniston metsälaidun Kauniston kiviaita Kauniston puusaareke Loson niityt Vaaralan niitty Vaaralan haka Pertunmäen niitty Seppälän karjakuja Niskalan lepikkohaka Niskalan lammet Viitalan lampi Naapurinvaaran uuden koulun niityt Naapurinvaaran vanhan koulun haka ja niityt Kunnaan koivukuja ja kiviaita Kunnaan lepikkohaka ja pihaketo Kunnaan kukkapelto Ylipellon lepikkohaka Ylipellon entiset pellot Naapurin metsälaidun Harjanteen lepikkohaka Myllypuro Myllypuron suisto Aholan niitty Metsolan metsälaidun Lamminrannan metsälaidun Nummelan puusaareke Lamminrannan kosteikko Sarkkilan niitty Tenetinvirran suojavyöhykkeet Kirjallisuus Liite Maastolomake Kuvailulehti Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

7 1 Johdanto Viime vuosikymmeninä maatalous on kokenut suuria muutoksia. Satojen vuosien kehityksen aikana perinteinen maatalous loi lukuisia erilaisia elinympäristötyyppejä, jotka rikastuttivat Suomen luontoa. Tällaisia alueita ovat mm. perinnebiotoopit, kuten avoimet niityt ja puustoiset hakamaat ja metsälaitumet, sekä erilaiset pientareet ja peltojen keskellä sijaitsevat puustoiset saarekkeet. Näiltä alueilta löysivät lisää kasvutilaa monet maassamme muutoin hyvin pienialaisilla tai satunnaisesti esiintyvillä kasvupaikoilla esiintyvät lajit. Maahamme levisi myös uusia lajeja, jotka saivat kasvupaikan näistä ihmisen luomista elinympäristöistä. Myös maisema muuttui ja kehittyi metsän keskellä sijaitsevista yksittäisistä taloista avoimiksi kylämaisemiksi. Erityisesti 1900-luvun loppupuolella työmenetelmien muuttuessa ja tuotannon tehostuessa perinteisen maatalouden luomat ympäristöt ovat vähentyneet rajusti. Samalla maatalousympäristön luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Vuonna 2003 Suomessa alkoi maa- ja metsätalousministeriön rahoittama hanke, jonka tavoitteena on edistää maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta. Hankkeen puitteissa tehdään luonnon monimuotoisuutta edistäviä suunnitelmia kaikissa maakunnissa. Kainuussa ensimmäiseksi suunnittelualueeksi valittiin Sotkamossa sijaitseva Naapurinvaaran valtakunnallisesti arvokas maisema-alue. Naapurinvaaran maisema-alueen monimuotoisille alueille pitkä viljelyhistoria on muovannut erilaisia elinympäristöjä. Maisema-alue muodostaa myös yhtenäisen viljelyalueen, jossa elinkeinon harjoittaminen on jatkunut näihin päiviin asti. Luonnon monimuotoisuuden suunnittelun eli lumo-suunnittelun tarkoituksena on löytää maatalousympäristössä sijaitsevia luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kohteita. Koko maisema-alueella tehtävän yleissuunnittelun avulla laajat kyläkokonaisuudet voidaan ottaa huomioon. Tällaisen alue-ekologisen suunnittelun avulla aluetta voi ikään kuin katsoa ylhäältä päin lintuperspektiivistä, jolloin eri alueiden väliset yhteydet on helppo havaita. Ihanteellisessa tapauksessa alueiden välille voi luoda vaikkapa ekologisia käytäviä, joita pitkin eliöt voivat levitä alueelta toiselle. Yleissuunnitelman pohjalta viljelijät ja maanomistajat voivat tehdä tarkempia tilakohtaisia suunnitelmia ja viljelijät voivat hakea kohteiden hoitoon maatalouden ympäristötuen erityistukia. Hankkeen tarkoituksena on jakaa tietoa lumo-kohteista ja innostaa viljelijöitä ja maanomistajia hoitamaan arvokkaita kohteitaan. Tämä raportti on yhteenveto Naapurinvaaralla tehdyistä kartoituksista ja kohteille annetuista hoitosuosituksista. Raportti on tarkoitettu ensi sijassa kaikille niille, joiden alueilla lumo-kohteita sijaitsee. Raportista saavat tietoja myös alueella toimivat yhdistykset sekä maatalouden luonnon monimuotoisuuden kanssa työskentelevät viranomaiset. Hankkeen aikana työssä on avustanut ohjausryhmä. Ryhmän puheenjohtajana toimi biologi Maarit Vainio Kainuun ympäristökeskuksesta ja muina jäseninä metsätalousinsinööri Pekka Korhonen Kainuun TE-keskuksesta, kasvinviljelyneuvoja Matti Partanen Kainuun maaseutukeskuksesta, maatalouspäällikkö Veikko Rusanen Sotkamon kunnasta, maanviljelijä Juhani Rimpiläinen Maataloustuottajain Kainuun liitosta, puutarhuri Jarmo Vilmi Sotkamon kunnasta, ympäristösihteeri Taina Huttunen Sotkamon kunnasta ja vs. ylitarkastaja Seija Schroderus-Här- Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 5

8 könen Kainuun ympäristökeskuksesta. Sihteerinä toimi aluksi Irma Tolonen ja hankkeen käynnistyttyä suunnittelija Hanna Seitapuro, jotka molemmat ovat Kainuun ympäristökeskuksesta. 6 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

9 2 Menetelmät Yleissuunnittelun vaiheita olivat tiedottaminen, esiselvityksen tekeminen, maastotyöt ja suunnitelmaraportin laatiminen. Yleissuunnittelu toteutettiin Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluoppaan (Heikkilä 2002) mukaan. Suunnitelman tekeminen alkoi olemassa olevan esiselvitystiedon hankkimisella Naapurinvaaran alueelta. Suunnitelman kannalta ovat tärkeitä tiedot mm. inventoiduista perinnebiotoopeista, maatalouden ympäristötuen erityistukea saavista kohteista, kaavoitustilanteesta, muinaismuistoista, tehdyistä luontoselvityksistä ja kyläsuunnitelmista. Esiselvitysvaiheen jälkeen järjestettiin alueen viljelijöille ja asukkaille sekä alueella toimiville yhdistyksille tiedotustilaisuus Viljelijät ja alueella toimivat yhdistykset kutsuttiin tilaisuuteen kirjeellä ja muut kiinnostuneet tahot lehti-ilmoituksella. Suunnittelun alkamisesta kerrottiin myös tiedotusvälineiden avulla. Maastotyöt tehtiin välisenä aikana. Maastotöiden tarkoituksena oli etsiä suunnittelualueella sijaitsevat, maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet, joita ovat muun muassa Perinnebiotoopit niityt hakamaat metsälaitumet Peltoon rajautuvat elinympäristöt pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet peltojen metsäsaarekkeet peltojen pientareet puukujanteet pientareineen Kosteikot ja pienvedet joen tai ojan levennyksiin ja risteyskohtiin syntyneet kosteikot tulvapellot ja veden vaivaamat pellonosat peltolähteet ympäristöineen Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 7

10 Uhanalaisten lajien esiintymät Muut kohteet avoimet sekakasvustot eli hyötykäytön ja hoidon ulkopuolelle jääneet heinien ja ruohojen valtaamat elinympäristöt, joissa voi olla myös kasvipeitteettömiä kohtia paahteiset hiekkapaljastumat pellot, jotka ovat lintujen kannalta tärkeitä ladot ympäristöineen kiviaidat ja kiviröykkiöt Ennen maastokäyntejä viljelijöihin otettiin yhteyttä ja sovittiin maastokäynnin ajankohta. Monet viljelijät tulivat henkilökohtaisesti maastoon mukaan näyttämään arvokkaita kohteita, osa näytti kohteet kartalta. Tilakäynnin aikana viljelijöillä oli mahdollisuus keskustella alueiden hoidosta ja esittää mielipiteitään. Muiden, kuin viljelijöiden osalta kartoitus sujui siten, että suunnittelijan kulkiessa alueella, hän kartoitti mielenkiintoiset kohteet ja selvitti maanomistajan myöhemmin kertoen samalla kohteen löytymisestä, sen arvosta ja hoidosta. Jotkut maanomistajat ottivat suunnittelijaan yhteyttä myös tämän kulkiessa maastossa. Maastoinventoinnin yhteydessä jokaiselta kohteelta kirjoitettiin maastolomake (liite 1), jossa kohteen elinympäristötyypin ja yleiskuvauksen lisäksi on tietoa myös alueen huomionarvoisista eliölajeista ja aiemmasta maankäytöstä. Tämän suunnitelmaraportin kohdekuvaukset on laadittu inventointilomakkeen kuvauksen perusteella. Suunnittelualue on erityisesti Naapurinvaaran kylän alueella hyvin pienipiirteistä ja mahdollisia kohteita löytyi paljon. Koska maastotöihin käytettävä aika oli rajallinen, kohteita piti karsia. Raporttiin otettiin mukaan kohteet, joilla inventointihetkellä oli merkitystä luonnon monimuotoisuuden kannalta tai joilla selkeästi oli hoidon avulla mahdollisuus kehittyä sellaisiksi. Raporttiin ovat myös päätyneet varmimmin sellaiset kohteet, jotka omistaja on esitellyt suunnittelijalle tai jotka sijaitsevat lähietäisyydellä tiestä. Hyvin pienialaiset kohteet, joiden lajisto ei inventointihetkellä ollut arvokasta, eikä hoitajaa ollut tiedossa, jäivät inventoinnin ulkopuolelle. Samoin pelkästään maisemallista merkitystä omaavat kohteet on jätetty raportista pois. Maastokäynnin yhteydessä näistäkin kohteista kuitenkin keskusteltiin omistajan kanssa. Naapurinvaaran alueella on lisäksi paljon käytöstä poistuneita, umpeen kasvamassa olevia hakamaita ja metsälaitumia. Näistä alueista suunnittelija on kartoittanut vaaranrinteiden laajoja lepikkolaitumia. Näiden lisäksi alueella on myös kuusivaltaisia tai sekapuustoisia metsäalueita, joita selvästi joskus on laidunnettu. Jos hoitajaa ei alueille ollut tiedossa, ne jäivät inventoimatta, sillä kaikkia metsäalueita ei ollut mahdollista kartoittaa. Maastotöiden päätyttyä järjestettiin toinen yleisötilaisuus Tilaisuudessa esiteltiin kuvien avulla kartoituksessa löytyneitä kohteita ja annettiin hoitosuosituksia. Erityisesti kunnostettavien vesistökohteiden osalta pohdittiin kunnostuksen mielekkyyttä ja sitä, millaisin kunnostustoimin kohde kelpaa erityistuen piiriin. Tilaisuudessa keskusteltiin myös Tielaitoksen suorittamasta tienvarsien niitosta. Tilaisuudessa oli nähtävänä suunnittelualueen kartta, johon oli merkitty kaikki löytyneet kohteet. Kartta oli yleisötilaisuuden jälkeen nähtävänä myös Sotkamon kunnantalossa maatalouspäällikkö Veikko Rusasen toimistossa Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

11 Suunnittelualueen yleiskuvaus 3 Yleissuunnittelun alueeksi valittiin Naapurinvaaran valtakunnallisesti arvokas maisema-alue (Haapanen & Heikkilä 1992), joka sijaitsee Sotkamon kunnassa Vuokatin vaarajonon pohjoispäässä. Alueen pinta-ala on noin 2200 hehtaaria. Suunnittelualueeseen kuuluvat Naapurinvaaran, Huuskonniemen, Rannankylän ja Tikkalanniemen kylät (kuva 1). Kuva 1. Naapurinvaaran valtakunnallisesti arvokas maisema-alue on Kainuun ensimmäinen lumoyleissuunnittelun kohde. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 9

12 Naapurinvaaran kylä sijaitsee vaaran laella ja edustaa tyypillistä kainuulaista vaara-asutusta, jossa asutus on keskittynyt vaaran lakiosiin. Tilakeskusten ympärillä ovat pellot ja alempana vaaran rinteillä sijaitsevat metsäiset laidunmaat. Aivan erilainen luonteeltaan on Nuasjärveen työntyvälle niemelle syntynyt Huuskonniemi. Tämä etelään avautuva, alava niemi muodostuu laajoista peltoaukeista, joiden lomassa on tilakeskuksia. Naapurinvaaran eteläpuolella, Nuasjärven rannalla on Rannankylä, joka luonnonpiirteiltään sijoittuu Naapurinvaaran ja Huuskonniemen väliin. Nuasjärveen laskevan Tenetinvirran suulla sijaitsee Tikkalansalmi. Kylät sijaitsevat lähellä toisiaan ja varsinkin Nuasjärven rannalla talot seuraavat toisiaan yhtenäisenä nauhana kylien sulautuessa yhteen. Naapurinvaaran kylässä on säilynyt vanhaa rakennuskantaa ja alue on valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen ympäristö, jolle on laadittu myös kylämaisemasuunnitelma (Aronpää ym. 1996). Nuasjärven rannalta on kahdesta kohdasta löytynyt piisiruja peltoa raivatessa, ja kohteet on merkitty muinaismuistoalueiksi (arkeologi Esa Suominen, suullinen tiedonanto ). Nuasjärven ranta-alueilla rakentamista säätelevät Nuasjärven rantayleiskaava ja Pirttijärvi-Kiimanen-Sapso rantayleiskaava. 3.1 Pinnanmuodot Naapurinvaaran maisema-alueelle luonteenomaisen leiman antavat 274,4 metrin korkeuteen kohoava Naapurinvaara ja sen eteläpuolella 137,9 metrin korkeudessa merenpinnasta kimmeltävä Nuasjärvi. Vaaran suhteellinen korkeus järven pinnasta on 109,1 metriä. Peruskartan mukaan vaaran korkein kohta sijaitsee Naapurinvaaran huvikeskuksen luoteispuoleisella kumpareella, mutta alueella on kolme lähes saman korkuista huippua. Suunnittelualueen kallioperä sijaitsee Kainuun liuskealueella. Kallioperä koostuu pääosin happamista kivilajeista, kuten kiille- ja mustaliuskeista sekä Naapurinvaaran kylän alueella yleisestä kvartsiitista, jonka lomassa on kuitenkin dolomiittiesiintymiä. Vaaran päältä lomakylän rantaan kulkee emäksinen amfiboliliuskeinen juoni, jossa esiintyy korukivinäkin tunnettua granaattia (Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta. Lehti 3433 Sotkamo. Geologinen tutkimuslaitos). Erityisesti kvartsiitti on kova kivilaji ja siitä muodostuneet kallioalueet ovat uhmanneet vuosimiljoonien eroosiota kohoten yhä ympäristöään korkeammalle uljaina jäänteinä muinaista vuorijonosta Karelideista. Suunnittelualueen maaperä on viime jääkauden synnyttämää moreenia, joka peittää allaan olevan peruskallion. Vaarojen lakialueilla moreenipeite ohenee ja paljastaa paikoin vanhan peruskallion. Suunnittelualueen pellot on lähes kokonaan raivattu siltistä muodostuneelle maaperälle, mutta Huuskonniemen eteläosassa myös hiekalle ( geokartta.gsf.fi/). Suunnittelualueeseen kuuluu kaksi Kainuun luonnon- ja maisemansuojelun kannalta tärkeää kallioaluetta (Husa ym. 2000). Naapurinvaaran lounaisrinteellä sijaitsee Naapurinlouhen kallio. Alue erottuu lounaispuolella kulkevalle maantielle jyrkkänä metsäisenä rinteenä, jonka laelta on komeat näköalat alapuolisten kylien yli Nuasjärvelle ja sen takaisille vaaroille. Naapurinlouhen kallion suhteellinen korkeus juurelta huipulle on peräti 80 metriä. Jyrkin kallio on lounaisosassa, missä korkea, osin jyrkänteinenkin rinne kohoaa 45 metriä. Suomen kallioalueiden inventoinnissa Naapurinlouhen kallio on arvioitu kuuluvaksi luokkaan kolme, johon kuuluvat hyvin merkittävät kallioalueet. Naapurinvaaran maisema-alueen itäosassa sijaitsee Rieskavaaran metsäinen selänne, jonka suhteellinen korkeus on 25 metriä. Rinteet ovat varsinkin eteläosassa melko jyrkät ja vaaran päältä avautuvat näkymät ympäröiville kyläalueille ja Vuokatinvaaralle. Rieskavaara on valtakunnallisesti tärkeä geologinen avain- ja 10 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

13 retkeilykohde, ja se on kallioalueinventoinnissa arvioitu kuuluvaksi luokkaan kaksi eli luonnon- ja maisemansuojelun kannalta erittäin arvokkaat kallioalueet (Husa ym. 2000). Nuasjärvi kuuluu Oulujoen vesistön Sotkamon reittiin. Nuasjärvi on säännöstelty, mikä on muuttanut sen luonnollista tulvarytmiä. Suunnittelualueella Nuasjärven rannat muodostuvat useimmiten matalasta, yhdestä kahteen metriä korkeasta törmästä, jota rannan kasvillisuus sitoo paikoilleen. Nuasjärven veden laatu on Kainuun ympäristökeskuksessa vuonna 2004 tehdyn käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvä. Suunnittelualueen itäosassa Nuasjärveen laskevan Tenetinvirran veden laatu on tyydyttävä. 3.2 Kasvillisuus ja kasvilajisto Naapurinvaaran maisema-alue sijaitsee keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä ja kuuluu Kainuun eliömaakuntaan. Keskiboreaalisella vyöhykkeellä eteläinen ja pohjoinen kasvilajisto kohtaavat. Etelässä tavallisia lajeja edustavat kielo ja käenkaali, joita esiintyy Kainuussa vain ravinteisilla kasvupaikoilla. Toisaalta joidenkin pohjoisten lajien eteläisimmät esiintymät ulottuvat keskiboreaaliselle vyöhykkeelle (Kalliola 1973). Naapurinvaaran alue kuuluu myös Kainuun letto- ja lehtokeskuksen alueeseen, joka ulottuu Sotkamon länsiosasta Paltamon kautta Puolangalle ja Suomussalmen luoteisnurkkaan. Kainuun letto- ja lehtokeskuksen alueelle ovat ominaisia korkeat vaaramaastot. Vaarojen rinteillä tavataan tuon tuostakin lehtoista rehevyyttä ja korpinotkoja, joita lähdevedet usein rikastuttavat (Alapassi & Alanen 1988). Naapurinvaaralla lehtokasvillisuudelle ovat luonteenomaisia eteläisen käenkaalin runsaus, kun taas pohjoisia piirteitä kuvaa metsäkurjenpolven runsastuminen. Kasvillisuuden eteläisiä piirteitä vahvistaa vielä monien laidunalueiden sijainti etelään avautuvilla rinteillä. Naapurinvaaralla ihmisen vaikutus on tuntunut jo pitkään, sillä pysyvä asutus tuli alueelle luvuilla. Alun perin alueen lehtomaisia vaaranrinteitä on kaskettu. Kaskeamisen jälkeen alueita niitettiin ja ne toimivat karjan laitumina. Näiden ihmisen toimien ansiosta ovat syntyneet vaaran nykyiset harmaaleppävaltaiset rinteet, joiden kasvillisuutta hallitsevat hakamaat. Hakamaiden lomassa on metsälaidunalueita ja niittyaukeita. Valtakunnallisessa perinnemaisemien inventoinnissa 1990-luvulla Naapurinvaaran alueelta inventoitiin yhteensä 12 perinnebiotooppikohdetta, joista kaksi on valtakunnallisesti, neljä maakunnallisesti ja kuusi paikallisesti arvokkaita (Vainio ym. 2000). Vuosina 2002 ja 2003 alueelta inventoitiin vielä kaksi paikallisesti arvokasta kohdetta (Seitapuro 2004). Suuri osa kohteista on harmaalepikkoisia hakoja tai metsälaitumia. Perinnebiotooppien hoitotyöryhmä (Salminen & Kekäläinen 2000) on mietinnössään nimennyt jokaiselle Suomen maakunnalle perinnebiotooppityypin, jonka säilymisestä maakunta on erityisessä vastuussa. Kainuun vastuualueeseen kuuluvat vaaramaisemaseutujen haat ja metsälaitumet. Naapurinvaaran laajat hakamaat ja metsälaitumet muodostavat Kainuunkin mittakaavassa edustavan luonnonlaidunten kokonaisuuden ja alueen säilyminen on tärkeää. Viljelyn ja karjanhoidon loppumisen seurauksena monet vaaranrinteiden lepikkohaat ja metsälaitumet ovat kuitenkin jääneet ilman käyttöä ja uhkaavat kasvaa umpeen. Pehmeän harmaanvihreät lepikkorinteet luovat Naapurinvaaralle myös maisemallisesti oman, tyypillisen ilmeen, joka erottaa sen muista vaaroista. Pitkään jatkuneen ihmistoiminnan seurauksena Naapurinvaaran kasvilajistossa on runsaasti kulttuurivaikutusta. Niillä vanhoilla hakamailla ja niityillä, joiden käyttö on jatkunut näihin päiviin saakka, kenttäkerroksessa ovat tyypillisiä Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 11

14 tuoreen niityn lajit, kuten heinät nurmirölli ja nurmilauha sekä ruohot siankärsämö, valkoapila, niittyleinikki ja päivänkakkara. Erityisesti lepikkohaoissa on yleinen Pohjois-Suomelle tyypillinen puna-ailakki. Kalliopaljastumien kupeilla, pientareilla ja avoimilla, paahteisilla niityillä kasvaa paikoin runsaasti huomionarvoisia ruohoja, kuten ahomansikkaa, nurmitatarta, särmäkuismaa ja ruusuruohoa. Myös jäkki-heinä ja kalvassara ovat yleisiä. Alueelta on tavattu myös aiemmin Kainuussa silmälläpidettävien luokkaan kuuluneita lehtohorsmaa, pohjanruttojuurta, lehto-orvokkia, kaiheorvokkia ja kivikkoalvejuurta, mutta uusimman uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2000) mukaan lajeilla on nykyään elinvoimainen kanta. 3.3 Eläinlajisto Nisäkkäät Tutkimusalueella kahdessa paikassa on aiemmin tehty havaintoja liito-oravasta. Inventoinnin yhteydessä merkkejä ei kuitenkaan havaittu. Huuskonniemen alueella ruokitaan metsäkauriita, ja alueelle onkin vakiintumassa tällä hetkellä muutaman yksilön suuruinen kanta. Aiemmin kauriit oleskelivat Naapurinvaaran kylän tuntumassa, mutta vaaran rinteille asettunut ilves on asukkaiden mukaan hätistellyt kauriit pois. Alueella runsaina esiintyvät hirvet aiheuttavat laidunalueilla aitojen rikkoutumista Linnut Veden äärellä sijaitseva Huuskonniemi laajoine, alavine peltoaukeineen on muodostunut tunnetuksi lintujen pesimis- ja muuttoaikaiseksi levähdyspaikaksi. Muuttoaikoina alueella levähtävät kapustarinnat sekä silmälläpidettäviin lajeihin kuuluvat suokukot ja keräkurmitsat suurina parvina. Lisäksi alueella vierailee kurkia, joutsenia ja silmälläpidettäviä metsähanhia. Kesäisin peltoaukeilla pesivät kuovit ja töyhtöhyypät. Huuskonniemessä on aiemmin pesinyt myös silmälläpidettäviin kuuluva ruisrääkkä, mutta viime vuosilta siitä ei ole havaintoja. Nuasjärven matalissa lahdissa pesi aiemmin erilajisia vikloja, mutta järven säännöstelyn ja järveen virtaavan puron ojaksi kaivamisen jälkeen niiden elinmahdollisuudet ovat kaventuneet. Tikkalansalmen sillan lähistöltä on pesimähavaintoja viitakerttusesta ja Perttulan peltoaukeita ympäröivissä pensaikoissa on tavattu mustapäätasku luvulla, mutta kummastakaan lajista ei ole havaintoja aivan viime vuosilta. Inventoinnin aikana vaaran päällä sijaitsevien peltoaukeiden tuntumassa äänteli vaarantuneisiin lajeihin luettava käenpiika. Vaaranrinteiden sekapuustoisilta metsälaitumilta on tavattu mustapääkerttuja ja inventoinnin aikana kolmella kohteella lauloi niin ikään uhanalaisiin lajeihin kuuluva tiltaltti. Peltoaukeaa ympäröivän hyväkuntoisen kiviaidan luona inventoijaa varoitteli silmälläpidettävä kivitasku. Satakielen on kuultu laulavan suunnittelualueella silloin tällöin. Hakamaiden kätköissä viihtyvät myös monet kanalinnut, kuten inventoijankin tieltä pakoon lennähtäneet pyyparvet ja teeret. Maisema-alueen linnustosta antoi suullisesti tietoja Eino Karjalainen Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

15 3.3.3 Hyönteiset Naapurinvaaran alueella kulkee hyönteisten seurantareitti, jonka alueelta tavattavia hyönteisiä on tutkittu säännöllisesti vuodesta 1994 lähtien. Reitti sijaitsee Naapurinvaarantien läheisyydessä Hiltulan tilalta Kaunistoon saakka ja vuoteen 2000 mennessä sen varrelta oli tavattu 556 perhoslajia ja 49 pölyttäjähyönteislajia. Määrä on suuri ei-kulttuurivaikutteisiin elinympäristöihin verrattuna (Leinonen & Itämies 2001). Reitin yleisimmät päiväperhoslajit ovat loistokultasiipi, lanttuperhonen ja angervohopeatäplä sekä päiväaktiivinen mesimaayökkönen. Naapurinvaaran hakamaille tyypillinen perhonen on ailakkimittari, jonka toukat käyttävät ravintonaan lepikoiden kenttäkerroksessa yleisenä esiintyvää puna-ailakkia. Toinen alueelle tyypillinen hakamaiden perhonen on ruskosirppisiipi, jonka toukat ruokailevat pääsiassa harmaalepällä. Mesipistiäisistä Naapurinvaaralla runsastuu hakamaiden ja niittyjen ruohotuppaissa sekä sammalen alla pieninä yhdyskuntina pesivä hevoskimalainen. Tyypillisiä perinnebiotooppien tunnus- eli indikaattorilajeja alueella ovat purppurakoisa, jonka toukat käyttävät ravintonaan mintun sukuisia kasvilajeja, sekä Calybites auroguttella miinaajakoi, jonka toukat syövät kuisman lehtiä (Reima Leinonen, suullinen tiedonanto ). Naapurinvaaran edullinen sijainti ja pienilmasto tekevät siitä hyönteisten leviämiskeskuksen pohjoiseen päin. Tästä on esimerkkinä kaunoyökkönen, joka tavattiin Naapurinvaaralta ensimmäistä kertaa Kainuusta vuonna Kesällä 2004 lajia esiintyi perinnebiotooppialueilla koko Kainuussa. Naapurinvaaralla on myös useana vuonna tavattu Etelä-Suomessa varsin yleisiä neitoperhosia (kuva 2) sekä Afrikasta tai Etelä-Euroopasta maahamme vaeltavia amiraaleja ja ohdakeperhosia (Reima Leinonen, suullinen tiedonanto ). Maanviljelyn ja perinnebiotooppien tärkeyttä kuvastaa se, että alueella tehdyn tutkimuksen mukaan laiduntamisen päättyminen vähentää hyönteisten lajimäärää, mutta sen uudelleen aloittaminen kohottaa määrää jo kolmessa vuodessa (Leinonen & Itämies 2001). Kuva 2. Etelä-Suomesta vaeltavat neitoperhoset ovat useana vuonna ihastuttaneet tarkkaavaisia perhosten seuraajia Naapurinvaaralla. Kuva Reima Leinonen. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 13

16 Luonnon monimuotoisuuden hoitosuunnitelma Löytyneet kohteet Naapurinvaaralta löytyi yhteensä 62 luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävää kohdetta (taulukko 1), joista puolet on perinnebiotooppeja. Perinnebiotoopeista hakamaat ovat alueella yleisin kohdetyyppi, mutta myös metsälaitumia ja niittyjä löytyi runsaasti. Naapurinvaaralta on aiemmin inventoitu 14 perinnebiotooppikohdetta, joista yksi on kartoituksen jälkeen pirstoutunut viiteen osaan. Jos nämä otetaan lukuun, alueelta löytyi kesän 2004 kartoituksessa 11 uutta kohdetta. Suurin osa uusista kohteista on hakamaita. Perinnebiotooppien suuri määrä alueella on hyvä asia, sillä ne ovat usein pinta-alaltaan laajoja ja pystyvät ylläpitämään pieniä alueita runsaampaa lajistoa. Perinnebiotoopeista kuitenkin vain kuusi on säännöllisen hoidon piirissä. Taulukko 1. Naapurinvaaran maisema-alueelta löytyneet lumo-kohteet. hakamaat 14 metsälaitumet 8 niityt 8 rantaniityt 1 yht. 31 reunavyöhykkeet 2 saarekkeet 10 pientareet 2 yht. 14 kosteikot 4 purouomat 1 yht. 5 kiviaidat ja -rauniot 4 puukujanteet 1 ladot ympäristöineen 2 entiset pellot 4 suojavyöhykkeet 1 yht. 12 kaikki yht. 62 Hakamaiden jälkeen toiseksi yleisin kohdetyyppi ovat peltojen puustoiset saarekkeet. Kaikki alueelta löytyneet saarekkeet ovat entisiä hakamaita, joita on laidunnettu peltolaitumen yhteydessä. Karjanhoidon loputtua alueet ovat jääneet pois käytöstä ja alkaneet kasvaa umpeen. Pellon ja metsän välisiä reunavyöhykkeitä löytyi vain kahdelta tilalta. Myös reunavyöhykkeet ovat syntyneet laidunta- 14 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

17 misen tuloksena ja karjanhoidon päätyttyä niillä on sama kohtalo kasvaa umpeen, kuin puustoisilla saarekkeillakin. Aktiivisimmat viljelijät ovat tosin hoitaneet saarekkeita ja reunavyöhykkeitä karjasta luopumisen jälkeenkin. Myös leveät peltojen pientareet ovat lähes hävinneet viljelymaisemasta, sillä kartoituksessa niitä löytyi vain kahdelta kohteelta. Pientareet sijaitsevat paikoilla, joissa tehokas peltoviljely ei ole ollut mahdollista. Tilojen lopettaessa myös yhä useammat pellot jäävät ilman hoitoa. Neljällä maatilalla entisiä peltoja on niitetty vielä viljelyn päättymisen jälkeen, jolloin niiden kasvilajisto on monipuolistunut. Hoidon avulla entiset pellot voivat korvata tehomaatalouden myötä hävinneitä niittyjä. Naapurinvaaran alueella on jäljellä muutama hyväkuntoinen tai kunnostuskelpoinen kiviaita. Erityisesti Naapurinvaaran kylän seutu on kivistä aluetta ja kiviraunioita löytyikin lähes jokaiselta kohteelta. Inventoiduista kohteista lähes jokaiseen sisältyy useita kohdetyyppejä. Taulukkoon 1 kohteet on kuitenkin luokiteltu kohteelle luonteenomaisimman tyypin mukaan, jota on myös pinta-alaltaan eniten. 4.2 Hoito-ohjeita Seuraavassa on esitetty luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden yleisiä hoito-ohjeita. Kunkin kohteen kuvauksen yhteydessä ohjeet on esitetty vain lyhyesti. Kohteiden hoito-ohjeissa saattaa kuitenkin olla viittauksia alueisiin liittyviin erityispiirteisin. Puustoisilla kohteilla puustoa pyritään harventamaan siten, että puuston lomaan jää pieniä aukkopaikkoja. Näissä kohdissa auringon valo pääsee maahan asti ja avoimeen kenttäkerrokseen pääsevät leviämään perinnebiotooppien kasvilajit, joita seuraavat kasveja ravintonaan käyttävät eläimet. Harvennuksissa pyritään suosimaan lehtipuita ja havupuut harvennetaan pois. Kauniit maisemapuut sekä suojapuut ja puuryhmät voi kuitenkin jättää. Myös lahot puut jätetään, sillä ne tarjoavat elinympäristön monille harvinaisille eliöille. Jos lahopuista on vaaraa eläimille, ne voi kaataa ja jättää maahan makaamaan. Tavoitteena on puistomainen alue, jossa eri lajiset ja eri ikäiset puut kasvavat ryhmittäin ja ryhmien välissä on pieniä aukkopaikkoja. Lepikoita voi myös harventaa perinteisen kainuulaisen tavan mukaan tasavälein. Myös tällöin kenttäkerros pääsee hyvin kehittymään harvahkon lepikon alla. Perinnebiotoopit on nykysäännösten mukaan aidattava erilleen peltolaitumista. Tämä siksi, että eläinten jaloissa siirtyy viljelylajien siemeniä pellolta perinnebiotoopille. Eläimet myös usein syövät lannoitettujen peltoalueiden viljeltyä heinää ja menevät lepäämään perinnebiotoopeille, jolloin myös lannan mukana siirtyy ravinteita. Lisärehua ei kivennäisiä lukuun ottamatta saa toimittaa perinnebiotooppialueille eikä niitä myöskään saa käyttää pelkästään yölaitumina. Niitto on hyvä suorittaa vasta kasvien kukittua ja siementen tuleennuttua. Niiton jälkeen kasvit saavat kuivua maassa muutaman päivän, jotta siemenet varisevat. Niittojäte on korjattava pois, jottei se jää peittämään ja rehevöittämään aluetta. 4.3 Erityispiirteiden huomioiminen Naapurinvaaran kylän alueella asutuksen, peltojen ja luonnonlaidunalueiden lomassa on paljon puustoisia saarekkeita ja kiviraunioita. Pienipiirteisellä alueella on runsaasti maatalouden ympäristötuen erityistuen piiriin sopivia kohteita. Huuskonniemi poikkeaa suuresti Naapurinvaaran alueesta ja laajojen peltoaukeiden lomasta ei löydy montaakaan erityistuen piiriin kelpaavaa kohdetta. Kuitenkin Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 15

18 myös Huuskonniemi on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue. Huuskonniemen peltoaukeat houkuttelevat suuren määrän pesiviä ja muuttavia lintuja alueilleen, joten pelkkä viljelyn jatkuminen ja peltojen avoimena pysyminen on tärkeää. Lisäksi luonnon monimuotoisuuden edistämisen tuen piiriin voidaan hyväksyä myös peltoalueita, joiden viljelemättä jättäminen aiheuttaisi huomattavaa haittaa linnustolle. Tulevaisuudessa alueelle voi harkita myös riistapeltojen perustamista. 16 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

19 Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset 5 Kunkin kohteen sijainti ja rajausehdotus on esitetty liitekartassa 1 ja hoitosuositukset liitekartassa 2. 1 Kotiahon keinukoivut Kohdetyyppi: Peltojen puusaareke, kiviraunio Kuvaus: Kylätien ja pellon väliin on jäänyt alue, jolla kasvaa kaksi suurta maisemarauduskoivua. Toinen koivuista on leveäoksainen ja tukeva oksanhanka on toiminut lasten keinupuuna. Kenttäkerroksen kasvillisuus on tuoretta heinäniittyä, jossa on myös kangasmaisia piirteitä. Saarekkeen eteläpuoleisella reunalla, pellon laidassa, kasvaa runsaasti tuoreen niityn ruohoja, kuten päivänkakkaroita, kissankelloja ja paimenmataroita sekä huomionarvoista ahomansikkaa. Alueella on myös vanha, lähes kasvillisuuden alle jäänyt pajanpohja ja maahan kaivettu entinen perunakellari. Pellon laitaan on syntynyt kiviraunio ja saarekkeen laidalla on heinäkärväitä nojallaan toisiinsa. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, rohtotädyke Hoito: Paikalle leviävien vadelmien ja puiden taimien raivaaminen pitää alueen avoimena, jolloin maisemaa hallitsevat kauniit koivut säilyvät hyvin näkyvillä. Kenttäkerroksen kasvillisuuden niittäminen parantaa niittylajien elinmahdollisuuksia. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen tai maiseman kehittäminen ja hoito. 2 Kotiahon leppä- ja tuomisaareke Kohdetyyppi: Peltojen puusaareke, piennar, kiviröykkiö Kuvaus: Kylätien ja pellon väliin on syntynyt puusaareke ja kiviröykkiö, jonka ympärillä on piennarta. Alueen länsiosassa on pieni harmaalepikko, jonka lomaan työntyy pensaskerroksesta runsaasti tuomia ja vadelmia. Vesomisen kurissa pitämiseksi aluetta on raivattu. Kenttäkerros on tuoretta, heinävaltaista niittyä, jossa on myös lehtomaisen kankaan ruohoja, kuten metsäkurjenpolvea ja kultapiiskua. Alueen itäosaan on muodostunut pellolta kerätyistä kivistä raunio, jonka ympärillä on tuoreen niityn muodostamaa piennarta. Saarekkeen etelälaidalla pellon reunassa on runsaasti monilajista ruohokasvillisuutta, jossa runsaita lajeja ovat mm. ahopukinjuuri, päivänkakkara, kissankello, heinätähtimö ja aho-orvokki. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, rohtotädyke Hoito: Raivaaminen estää puu- ja pensaskerrosta muodostumasta tiheiköksi. Raivausten seurauksena kenttäkerokseen pääsee runsaasti valoa ja sieltä vapautuu kasvutilaa, joten ainakin ensimmäisinä vuosina vadelmat saattavat levitä runsaina alueelle. Vadelmat voi taltuttaa niittämällä ne jo alkukesällä ensimmäisinä vuosina. Vadelmien taltuttua alueen niittoa voi jatkaa kerran kesässä kasvien kukinnan jälkeen, mikä edesauttaa kukkivien ruohojen runsastumista alueella. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen tai maiseman kehittäminen ja hoito. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 17

20 3 Kotiahon inkkarikylä Kohdetyyppi: Hakamaa, metsälaidun, peltojen puusaareke Kuvaus: Kohde muodostuu pellolle menevän tien molemmin puolin sijaitsevasta perinnebiotooppialueesta ja peltojen keskelle kurottuvasta puustoisesta saarekkeesta (kuva 3). Peltotien länsipuolella sijaitsevalla pienellä kumpareella on sekapuustoista metsälaidunta, jonka kenttäkerrosta hallitsevat metsälauha ja lehtomaisen kankaan ruohot. Peltotien itäpuolen avoimelle hakamaalle luonteenomaisen ilmeen antavat suuret rauduskoivut, joiden alla on timoteivaltaista niittyä. Itää kohti koivuhaka vaihettuu peltojen keskelle ulottuvaksi puusaarekkeeksi, joka muodostaa varsinaisen inkkarikylän. Saarekkeen puusto on mäntyvaltaista ja kasvillisuus heinäistä, lehtomaista kangasta, jossa runsaimpina lajeina esiintyvät mm. metsälauha ja lillukka. Saarekkeen kärjessä on pieni, harmaahirsinen leikkimaja. Peltojen kupeilla on runsaasti kiviraunioita ja koivuhaassa myös suuria maakiviä. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, ruusuruoho Hoito: Länsiosan metsälaitumen puustoa voi varovasti harventaa. Itäosan heinäinen hakamaa ja kuivahko puustoinen saareke ovat luonnostaankin pysyneet melko avoimina, mutta niidenkin harventamista voi tehdä tarpeen mukaan. Niitto on suositeltavaa erityisesti koivuvaltaisella hakamaalla, jolloin niiton seurauksena timotei alkaa hiljalleen väistyä ja sen lomassa sinnittelevät kukkivat ruohot runsastua. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen tai maiseman kehittäminen ja hoito. Kuva 3. Kotiahon inkkarikylän puustoinen saareke on vanha laidunhaka, joka käytön loputtua on pysynyt avoimena kangasmaisen kasvillisuuden ja säännöllisten raivausten ansiosta. Kuva Hanna Seitapuro. 18 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

21 4 Kotiahon reunavyöhykkeet Kohdetyyppi: Reunavyöhyke Kuvaus: Kotiahon tilakeskuksen läheisyydessä peltojen ympärille on erilaisten laidunnuskäytäntöjen seurauksena syntynyt reunavyöhykkeitä. Aluksi alueita laidunnettiin metsälaitumen yhteydessä, mutta karjan siirtyessä peltolaitumille reunavyöhykkeet aidattiin peltolohkojen yhteyteen. Kasvillisuus on monipuolisinta etelään ja lounaaseen avautuvilla alueilla 4a, joilla harmaaleppävaltaisen puuston lomaan on muodostunut monilajisia tuoreen niityn aukkoja (kuva 4). Kohdissa, joissa reunavyöhyke sijaitsee kaltevalla törmällä, kasvillisuudessa on kuivan, heinävaltaisen kankaan lajeja männyn ollessa luonteenomainen puulaji. Pohjoiseen avautuvat reunavyöhykkeet 4b ovat osan päivästä viereisen kuusimetsän varjossa. Kasvillisuus on etelään avautuvia reunavyöhykkeitä heinävaltaisempaa ja pienillä mättäillä kasvaa myös kangasmetsien lajeja. Reunavyöhykkeiden leveys vaihtelee kahdesta viiteentoista metriin. Alueilla on heinäseipäitä ja kärväitä nojallaan toisiinsa. Peltojen reunoille on muodostunut kiviraunioita ja pohjoiseen avautuville alueille on kuljetettu myös sylin kokoisia suuria kiviä. Paikoin on vähän maapuuta. Huomionarvoiset lajit: Nurmitatar, ahomansikka, rohtotädyke. Hoito: Niittyalueille on osin vesonut vadelmia ja puiden taimia, joiden raivaaminen pitää alueet avoimina. Kenttäkerroksen lajiston monimuotoisuus pysyy yllä säännöllisen niiton avulla. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Kuva 4. Edustavimmat reunavyöhykkeet syntyvät usein etelään avautuville suojaisille rinteille, joissa eri eliölajit löytävät kasvupaikan puuston lomaan syntyneiltä aukkopaikoilta. Kuva Hanna Seitapuro. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 19

22 5 Kotiahon rantaniitty Kohdetyyppi: Järvenrantaniitty Kuvaus: Kalliojärven rannalle on syntynyt pohjoiseen ja länteen avautuvaa rantaniittyä, jonka leveys vaihtelee rantavyöhykkeen eri osissa. Leveimmillään avoin alue on laajoissa lahdissa jopa parikymmentä metriä, mutta kapenee olemattomiin niiden välisen niemen nokassa rantatörmän muuttuessa jyrkemmäksi. Saravaltainen rantaniitty vaihettuu ylempänä rannalla korpikastikkavaltaiseksi hieskoivuluhdaksi. Hoito: Alueen laidunnus on päättynyt, mutta omistaja on säännöllisesti raivannut rantoja pitääkseen ne avoimina. Raivaukset ovatkin nykyisellään paras hoitomuoto alueelle. Alueita voi myös niittää. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 6 Paavolan puusaareke Kohdetyyppi: Peltojen puusaareke Kohde: Paavolan pellon keskelle ulottuu kapea puustoinen saareke, jolle on pellolta kerätyistä kivistä muodostunut kiviraunioita. Saareketta hallitsevat kaksi suurta maisemakuusta sekä rauduskoivu, joiden lomaan on vesonut nuorempaa puustoa. Kasvillisuus muodostuu lehtomaisen kankaan lajeista, mutta paahteiselle, etelään avautuvalle pellon pientareelle on muodostunut kapea ketovyöhyke. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka Hoito: Saarekkeelle vesonutta nuorta puustoa voi poistaa, jotta komeat maisemapuut pääsevät esiin. Tarpeen vaatiessa kenttäkerroksen kasvillisuutta voi niittää. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 7 Paavolan reunavyöhykkeet Kohdetyyppi: Pellon ja metsän välinen reunavyöhyke, pellon piennar Kuvaus: Paavolan tilan peltojen ympärillä on reunavyöhykkeitä ja pientareita, joiden monimuotoisuus voi lisääntyä hoidon avulla. Alue 7a muodostuu lounaaseen avautuvasta reunavyöhykkeestä ja länteen avautuvasta pientareesta. Reunavyöhykkeen puusto muodostuu ylispuukoivuista ja männystä, joiden alla kasvaa tiheähköä harmaaleppävaltaista puustoa. Kenttäkerros on lehtomaista kangasta tai puna-ailakin hallitsemaa harmaaleppälehtoa. Alueella on suuristakin kivistä koostuvia raunioita. Itään avautuva piennar muodostaa pellon ja vanhojen maatilan rakennusten väliin toista metriä korkean törmän, jolla kasvaa runsaasti tuoreen niityn lajeja. Piennarta elävöittävät muutamat tuuheat puut. Käyttämättömiin osiin on levinnyt vatukkoa. Alueen 7b reunavyöhykkeet muodostuvat puustoisten osien lomaan syntyneistä pienistä aukkopaikoista, joiden kasvillisuutta hallitsevat vadelma, nurmilauha ja korkeat ruohot. Avoimen pellon reunustalla kasvaa kuitenkin niittylajeja, jotka voivat levitä aukkopaikoille. Alueilla on myös kiviraunioita ja suuria maakiviä. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, rohtotädyke Hoito: Alueen 7a reunavyöhykkeellä voi varovasti harventaa nuorta lehtipuustoa, jotta suuret ylispuut tulevat näkyviin ja uusia maisemapuita pääsee kehittymään. Kenttäkerroksen lajisto monipuolistuu niittämällä, jolloin myös kivirauniot pääsevät esiin. Pientareen parasta hoitoa on niittäminen ja vatukko talttuu 20 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

23 raivaamalla. Alueen 7b aukkopaikoilta voi raivata puiden taimia ja vattuja. Aukkopaikkoja voi myös suurentaa. Niittäminen tuo maan pintaan valoa ja avaruutta, jolloin pellon pientareella elävillä niittylajeilla on mahdollisuus levitä alueelle. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 8 Paavolan lato Kohdetyyppi: Lato ympäristöineen Kuvaus: Paavolan lato ympäristöineen muodostaa saarekkeen peltoaukean keskelle, itään avautuvalle rinteelle (kuva 5). Ladon itäpuolella on hakamainen alue, jossa sekapuuston lomaan on syntynyt tuoreen niityn aukko kääntöpaikalle ja peltotien uralle. Ladon eteläpuolella on monilajista, ruohovaltaista tuoretta niittyä. Peltojen laidoilla kasvaa eri lajisia puita ja alueen länsikulmassa on monirunkoinen, tuuhea pihlaja. Huomionarvoiset lajit: Nurmitatar, rohtotädyke Hoito: Lato on jäänyt pois käytöstä ja ravinteisen maaperän alueella sijaitsevan kohteen kasvillisuus on alkanut kasvaa umpeen. Ladon ympäristön melko tiheää puustoa voi harventaa sekä hakamaisella alueella että peltojen reunoilla. Niittyaukeilla säännöllinen niitto auttaa monipuolisen lajiston säilymistä. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Kuva 5. Paavolan ladon ympärillä on säilynyt monilajista niittyä ja hakamaata. Kuva Hanna Seitapuro. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 21

24 9 Paavolan lepikkohaka Kohdetyyppi: Hakamaa, metsälaidun Kuvaus: Paavolan haka sijaitsee Rieskavaaran kaakkoispuolella. Harmaaleppävaltaisen hakamaan laidunnus on lopetettu jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta hakamaa on ihmeen hyvin säilyttänyt puistomaisen rakenteensa ja umpeenkasvua on tapahtunut vain vähän. Nurmilauhan hallitseman heinäisen kenttäkerroksen lomassa kasvaa puna-ailakkeja ja pieninä laikkuina tuoreen niityn kasvilajeja. Hakamaan eteläpuolella on suurten kuusien luonnehtima metsälaidun, jonka kenttäkerros on lehtomaista kangasta. Paikoin kasvillisuus on korpimaisen hetteistä. Hoito: Laidunnuksen aloittaminen on hakamaan parasta hoitoa. Hakamaalla puuston raivaukset estävät aukkopaikkojen umpeenkasvun. Metsälaitumella harvennusten avulla saa luotua pieniä aukkopaikkoja, jotka parantavat laidunarvoa ja lisäävät riistakanalintujen viihtyvyyttä alueella. Hakamaan kenttäkerros hoituisi parhaiten laiduntamalla, mutta myös niitto on mahdollista. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 10 Isoahon puustoinen saareke Kohdetyyppi: Peltojen puusaareke Kuvaus: Isoahon puusaareke on muodostunut pellon keskellä sijaitsevalle kumpareelle. Sekapuustoista kumparetta on aikoinaan laidunnettu. Nyt menneestä käytöstä kertovat kumpareen suuret ylispuut, joiden lomassa oleviin aukkopaikkoihin on vesonut jo korkeaksikin venähtänyttä nuorempaa puustoa. Kenttäkerrosta hallitsevat metsä- ja nurmilauhan lisäksi lehtomaisten metsien lajit, kuten lillukka ja metsäkurjenpolvi. Hoito: Entisille aukkopaikoille kasvaneiden puiden raivaukset palauttavat kumpareen entisen, hakamaisen rakenteen. Kenttäkerroksen kasvillisuus monipuolistuu niittämällä. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 11 Urpolan lepikkohaka Kohdetyyppi: Hakamaa, entinen pelto Kuvaus: Urpolan laaja lepikkohaka sijaitsee loivalla lounaisrinteellä Naapurinvaaran ja Rieskavaaran välissä. Vaikka laidunnus on lopetettu jo kymmenkunta vuotta sitten, umpeenkasvua on tapahtunut ihmeen vähän. Hakamaan puusto on harmaaleppävaltaista, mutta joukossa kasvaa sekapuustona myös koivuja, pihlajia ja paikoin kuusia. Vanhaa puuta on paljon. Heinäistä kenttäkerrosta hallitsevat nurmi- ja metsälauha, joiden lomassa kasvaa puna-ailakkia. Hakamaan maaperässä on myös hyvin kosteita alueita, joille muodostuneen tiheän lepikon alla kasvaa runsaasti vadelmaa ja mesiangervoa. Itäosassa on kalliopaljastuma, jolla kasvaa huopakeltanoita. Hoito: Hakamaan parasta hoitoa olisi laiduntamisen aloittaminen uudelleen. Aukkopaikoille vesoneiden puiden taimien raivaaminen estää haan umpeenkasvun. Kenttäkerroksen kasvillisuus hoituu parhaiten, jos eläimet syövät sen. Myös niitto on mahdollista, mutta suuritöistä. Peltoalueita voi laiduntamisen lisäksi myös niittää. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 22 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

25 12 Urpolan entiset pellot ja puustoinen saareke Kohdetyyppi: Entinen pelto, peltojen puusaareke Kuvaus: Urpolan tilan hakamaiden kaakkoispuolella on entinen peltoalue, jonka viljely on jo lopetettu, mutta aluetta on niitetty säännöllisesti. Kostealla maaperällä sijaitsevan pellon kasvillisuuden ovat vallanneet korkeat ruohot, kuten mesiangervot ja metsäkurjenpolvet, sekä heinät, kuten nurmilauha. Timoteit kasvavat jäänteenä vanhoista viljelyajoista. Pellot ovat aiemmin toimineet myös laitumena, jolloin niiden yhteydessä on laidunnettu kaakkoispuolista, sekapuustoista metsäsaareketta. Kaukaa katsoen erottuvat saarekkeen vanhat ylispuut, joiden välisiin aukkopaikkoihin on kasvanut nuori, hyväkuntoineen puusto. Hoito: Pellot ja puustoisen saarekkeen voi ottaa uudelleen laidunnuksen piiriin. Peltoalueita voi hoitaa myös niittämällä. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen 13 Rimpilän ja Urpolan välinen piennar Kohdetyyppi: Peltojen piennar Kuvaus: Rimpilän ja Urpolan tilojen välisen laajan peltoaukean keskelle on muodostunut kahdesta kolmeen metriä leveä piennarvyöhyke (kuva 6). Piennar sijaitsee loivasti etelä-lounaaseen avautuvalla rinteellä eikä peltolohkojen välillä ole selvää ojaa. Pientareen yläosan maaperä on alaosia kuivempaa ja kasvillisuutta hallitsevat paikoin runsaanakin kasvustona kukkivat tuoreen niityn ruohot. Alaosia kohti kosteus lisääntyy ja suuret ruohot tulevat vallitseviksi. Pientareen yläpäässä, kylätien vieressä kasvaa kiven kupeella nuori, kaksihaarainen rauduskoivu, josta voi kehittyä kaunis maisemapuu. Hoito: Niittäminen auttaa pientareen lajistoa kehittymään monipuolisemmaksi. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Kuva 6. Peltojen väliin jääneen pientareen kukkaloistoa on mahdollista lisätä hoidon avulla. Kuva Hanna Seitapuro. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 23

26 14 Rimpilän lepikkohaka Kohdetyyppi: Hakamaa Kuvaus: Rimpilän haka sijaitsee lounaisrinteellä Naapurinvaaran ja Rieskavaaran välissä ja liittyy muihin aluetta ympäröiviin hakamaihin. Alueen valtapuita ovat harmaalepät, joiden lomassa kasvaa sekapuustona koivuja, pihlajia ja kuusia. Pääosin vanhan puuston lomassa on aukkopaikkoja, joille on alkanut levitä puiden taimia. Heinien hallitseman kenttäkerroksen valtalajit ovat nurmi- ja metsälauha, mutta niiden lomassa viihtyvät puna-ailakki ja pieninä laikkuina myös tuoreen niityn kasvilajit. Kosteimmille paikoille on levinnyt vadelmaa. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka Hoito: Hakamaalla puuston raivaukset, joita on jo tehtykin, palauttavat alueen kauniin puistomaisen rakenteen. Kenttäkerroksen kasvillisuudelle laidunnus olisi parasta hoitoa, jolloin eläimet söisivät heinävaltaisena säilyneen kasvillisuuden. Jos tekijä löytyy, myös niittäminen on mahdollista. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 15 Metsävainion entinen pelto ja puusaareke Kohdetyyppi: Entinen pelto, peltojen puuryhmä, pellon ja metsän välinen reunavyöhyke Kuvaus: Metsävainion tilakeskuksen ympärillä avautuu laaja peltoaukea. Peltoaukean laidalla, kylätien vieressä sijaitsee tuuhean raidan ja muutamien rauduskoivujen muodostama puustoinen saareke vanhan pajanpohjan kohdalla. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti ahomansikkaa ja ruusuruohoa. Vaaran etelärinteessä sijaitsevan pellon viljely on jo lopetettu, mutta aluetta on niitetty vuosittain. Säännöllisen niiton tuloksena on tuulessa monivärisenä lainehtiva kukkapelto, jonka lajistoon kuuluvat tuoreen niityn kukkivien ruohojen, kuten kissankellon, harakankellon ja päivänkakkaran lisäksi myös mm. metsäkurjenpolvi ja puna-ailakki. Paikoin pellolla on kivipaljastumia ja matalakasvuisia kohtia, joilla kasvaa ahomansikkaa. Keskellä peltoa on suurten pihlajien suojassa hirsiaitta, johon on kerätty vanhoja maatilan esineitä. Peltoalueen itäosat ovat kosteampia heinien ja mesiangervon hallitessa kasvillisuutta. Myös pellon ja sitä ympäröivän metsän reunavyöhykkeet ovat paikoin edustavia. Puuston lomaan syntyneissä aukkopaikoissa on tuoreen niityn kasvilajeja ja jopa harvinaista kangasketomaista kasvillisuutta, jossa harvahkon puolukkakasvuston seassa esiintyy kukkivia ruohoja, jäkkiä ja metsälauhaa. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, ruusuruoho, jäkki Hoito: Säännöllinen niitto pitää yllä ja runsastuttaa entisen pellon lajistoa. Pellon ja metsän reunavyöhykkeillä voi raivata aukkopaikkoihin levinneitä puiden taimia ja niittää mahdollisesti korkeaksi venähtävää kenttäkerroksen lajistoa. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 16 Peltolan kuusimetsälaidun Kohdetyyppi: Entinen pelto, hakamaa, metsälaidun Kuvaus: Vaaran etelä- ja lounaisrinteellä sijaitsee laaja luonnonlaidunalue. Pääosa alueesta on harmaaleppävaltaista hakamaata, jonka kenttäkerros vaihtelee kosteista, suurruohojen vallitsemista alueista tuoreempiin ja matalampiin tuoksusimakkeen ja huomionarvoisen kalvassaran vallitsemiin alueisiin. Tiheimmissä lepikoissa myös puna-ailakki on runsas. Jyrkimmät vaaran rinteet ovat suurten kuusien hallitseman lehtomaisen kankaan suojassa. Vaaran laella on entinen pelto, 24 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

27 jolta on huikeat näköalat eteläpuoleisen kylän yli Nuasjärvelle. Peltoaluetta hallitsee vielä viljelynurmi, mutta pellon reunoilla on ruohovaltaista, monivärisenä kukkivaa tuoretta niittyä. Alue on inventoitu perinnemaisemainventoinnissa ja arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi (M+). Huomionarvoiset lajit: Nurmitatar, särmäkuisma, kalvassara, rohtotädyke Hoito: Aluetta laidunnetaan ja laiduntamisen jatkuminen on alueen parasta hoitoa. Harmaalepikkoa voi raivata, jolloin kenttäkerros muuttuu avoimemmaksi ja heinät ja ruohot menestyvät alueella paremmin. Kovin paljaaksi jyrkkiä vaaranrinteitä ei kannata kuitenkaan harventaa. Jyrkimmät kuusivaltaiset alueet on syytä jättää luonnontilaan. Notkopaikoissa sijaitsevia, laajoja mesiangervokasvustoja voi niittää kasvillisuuden monipuolistamiseksi, kuten omistaja on tehnytkin. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 17 Peltolan lepikkolaidun Kohdetyyppi: Entinen pelto, hakamaa, metsälaidun Kohde: Vaaran etelä- ja kaakkoisrinteellä sijaitsevat entinen laidunpelto sekä sen alapuolella olevat hakamaa- ja metsälaidunalueet. Alueet ovat jääneet pois käytöstä ja entisen, kostealla maaperällä sijaitsevan laidunpellon kasvillisuuden ovat vallanneet mesiangervot ja nokkoset. Kaikki viljelylajit ovat jo hävinneet. Pelto rajautuu umpeenkasvavaan harmaaleppähakaan, jonka kenttäkerroksessa kasvaa vadelman lisäksi myös puna-ailakkia, metsäkurjenpolvea ja hiirenporrasta. Sekä entisen pellon että lepikon maaperä on hyvin kosteaa ja multavaa. Lepikon eteläpuolella on tiheä istutuskuusikko, jonka kenttäkerrosta hallitsevat paikoin lehtomaisen kankaan lajit, paikoin se on kasviton. Kuusikon lomassa on kalliopaljastumia. Alue on inventoitu perinnemaisemainventoinnissa ja arvioitu paikallisesti arvokkaaksi (P+). Huomionarvoiset lajit: Nurmitatar, tiltaltti Hoito: Kostealla ja ravinteisella maaperällä sijaitsevan kohteen kasvillisuus on nopeasti kasvamassa umpeen. Parasta hoitoa alueelle olisi laidunnuksen aloittaminen uudelleen, jonka lisäksi voi raivata puustoa. Entisellä pellolla myös niittäminen on mahdollista. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito tai luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 18 Heikkilän metsälaidun Kohdetyyppi: Hakamaa, metsälaidun Kuvaus: Heikkilän tilan eteläpuoleisilla vaaran rinteillä avautuu monipuolinen laidunalue. Tilaa ympäröiviä peltoja lähinnä on harvapuustoista, harmaaleppävaltaista hakamaata, jonka kenttäkerroksen muodostaa heinävaltainen, tuore niitty. Rinteen alaosissa on laaja metsälaidunalue. Osa metsälaitumista muodostuu harmaaleppälehdoista, joiden kenttäkerroksessa kasvaa puna-ailakkia. Kosteimpia paikkoja hallitsevat vadelma ja saniaiset. Paikoin laidun on kuusivaltainen, jolloin kenttäkerrokselle ovat luonteenomaisia lehtomaisen kankaan lajit. Laidun on pinnanmuodoiltaan vaihteleva. Kumpuilevan maaston lomassa on runsaasti kalliopaljastumia, kivilouhikoita ja jopa parin metrin korkuisia jyrkänteitä. Monet perinnebiotooppien tyyppilajit, kuten ahomansikka, ovat yleisiä koko alueella. Huomionarvoiset lajit: Särmäkuisma, ahomansikka, rohtotädyke, jäkki sekä liito-orava. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 25

28 Hoito: Laidunnuksen aloittaminen turvaa parhaiten arvokkaan alueen säilymisen. Paikoin tiheäksi vesonutta puustoa ja vadelmakasvustoja voi raivata. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 19 Heikkilän maitolaiturin niitty Kohdetyyppi: Tuore niitty Kuvaus: Heikkilän pihatien kupeessa kohoaa punainen maitolaiturimökki, jonka ympärillä on pieni niittyaukea. Alueelle ovat asettuneet monet tuoreiden niittyjen kasvilajit. Niittyaluetta kehystää tuuhea raita. Hoito: Tielaitos niittää kylätien välittömässä läheisyydessä olevan alueen, mutta niitty on tätä vyöhykettä leveämpi. Koko niittyalueen niittäminen antaa monille niityn ruohoille mahdollisuuden levitä laajemmalle alueelle, jolloin kukkaloisto lisääntyy. Sopiva tukimuoto: Kylätien ja metsän välissä olevan alueen sopiminen erityistuen ehtoihin on epävarmaa, sillä kohde ei selkeästi sijaitse maatalousalueella. Vaikka alue ei tuen piiriin kelpaisikaan, tien vierellä oleva sievä niitty maitolaiturin kupeella on sekä luonnon monimuotoisuuden että maiseman kannalta merkittävä. 20 Kukkulan haavikko Kohdetyyppi: Peltojen puusaareke Kuvaus: Kylätien ja pihapiiriä ympäröivän pellon välissä on pienellä kumpareella muodoltaan pitkänomainen, vapaan kujannemainen haavikko. Haavat ovat hyväkuntoisia ja osa melko järeitäkin. Aluetta on ennen laidunnettu viereisen pellon yhteydessä ja kenttäkerroksessa on varsinkin alueen luoteispäässä, kotitien vieressä tuoreen niityn lajeja. Alueelle on levinnyt myös lehtojen ruohoja, kuten metsäkurjenpolvia ja puna-ailakkeja sekä paikoin mesiangervoja. Huomionarvoiset lajit: Nurmitatar Hoito: Ravinteisella kasvupaikalla pensaskerros kasvaa nopeasti tiheäksi ja peittää näkyvyyden pihalta tielle. Säännölliset raivaukset pitävätkin pensaston kurissa. Pensaiden raivaamisen jälkeen kenttäkerroksesta vapautuu kasvutilaa ja sinne pääsee valoa, joten korkeakasvuiset ruohot, kuten mesiangervo, valtaavat helposti paikan. Mesiangervikkoa kannattaa niittää alkukesällä ennen kukintaa, jottei kasvusto ehdi siementää. Vähitellen mesiangervot talttuvat ja niittykasvit valtaavat alaa. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen tai maiseman kehittäminen ja hoito. 21 Osmolan metsälaidun Kohdetyyppi: Hakamaa, metsälaidun Kuvaus: Vaaran etelärinteellä sijaitsee laaja hakamaa- ja metsälaidunalue, jota nykyään laidunnetaan epäsäännöllisesti. Laitumen yläosassa on harmaaleppävaltaista hakamaata, jossa harvahkon puuston lomassa on tuoreen niityn muodostamia aukeita. Rinteen alaosia kohti lepikko tihenee ja kenttäkerroksen valtaavat vadelmat ja mesiangervot. Laitumen alaosa on kuusivaltaista metsälaidunta, jossa lehtomaisen kankaan alueiden lomassa on kosteaa saniaisvaltaista lähteikköä ja lähdekorpea. Huomionarvoisista lajeista laitumen alueella kasvaa ahomansikkaa. Varsinkin alueen yläosissa on paljon lahoa lehtipuuta. Alueella on myös vanhoja 26 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

29 kivikasoja. Perinnemaisemainventoinnin yhteydessä alue on arvioitu paikallisesti arvokkaaksi (P-). Inventoinnin jälkeen kohteella on kuitenkin tehty raivauksia ja se on otettu uudelleen laidunnuksen piiriin, joten arvo on noussut. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, rohtotädyke Hoito: Hoidon tavoitteena on säilyttää ja lisätä alueen avoimuutta ja parantaa perinnebiotooppien lajien menestymismahdollisuuksia. Laiduntamisen jatkuminen on alueelle parasta hoitoa. Tämän lisäksi tiheämmän puuston alueella voi tehdä raivaustöitä, jolloin kenttäkerrokseen pääsee enemmän valoa ja se muuttuu avoimemmaksi. Jos laiduntaminen ei ole mahdollista, yläosien niittyaukeita voi myös niittää. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 22 Osmolan kiviaita Kohdetyyppi: Kiviaita Kuvaus: Vaaran rinteellä sijaitsee etelää kohti laskeutuva kiviaita, joka yläosistaan on muuttunut jo raunioksi. Aidan itäpuolella on kärrytie alapuoleiselle hakamaalle. Vanhan aidan kupeelle on vesonut tuomia ja hieskoivuja ja kivien rakosista kasvavat punaherukat, katajat ja vadelmat. Villiviini rönsyilee aidan päällä. Umpeen kasvavalla kärrytiellä kasvaa tuoreen niityn tyypillisiä ruohoja nurmilauhan, timotein ja maitohorsman lomassa. Kiviaita sijaitsee peltoaukean keskellä ja sinne on hyvä näkyvyys ympäröivistä taloista. Keväisin tuomien kukkiessa alue on kaunis. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, rohtotädyke Hoito: Hoidon tavoitteena on estää alueen umpeenkasvu ja tuoda vanha kiviaita maisemassa esiin sekä parantaa niittylajien elinmahdollisuuksia alueella. Kiviaidalta ja sen ympäristöstä voi raivata puita ja pensaita. Muutamia tuomia voi jättää maisemallisista syistä erityisesti aidan yläosaan tai alaosaan, jossa ne liittyvät alapuoleiseen hakamaahan. Viereisen tiepohjan alue on ollut aiemmin peltona ja alueelle levinneitä tuoreen niityn lajeja voi suosia niittämällä kasvillisuuden kerran kesässä. Korkeakasvuisten, rehevyyttä ilmaisevien lajien kasvustot on hyvä niittää jo ennen kukintaa, jotta lajit eivät ehdi siementää. Aidan yläosan korjaaminen parantaa kohteen arvoa entisestään. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen tai yhdessä alapuoleisen hakamaan kanssa myös perinnebiotooppien hoito. 23 Osmolan ladon niittyaukeat Kohdetyyppi: Lato ympäristöineen Kuvaus: Aivan kylätien vieressä sijaitsee harmaantunut lautalato, jonka itäja länsipuolilla, niin ikään tien vieressä, sijaitsevat pienet niittyaukeat. Niittyaukkojen kasvillisuus on tuoretta niittyä, jolle varsinkin länsipuolella on rehevöitymisen merkkinä levinnyt paikoin koiranputkea ja nokkosta. Itäpuolen niittyä reunustaa kaksi kaunista maisemapuuta: Alhaalta haaroittunut, vanha rauduskoivu ja tuuheaoksainen kuusi. Hoito: Tielaitos niittää kylätien välittömässä läheisyydessä olevan, noin kaksi metriä leveän niittykaistan. Myös tämän alueen ulkopuolelle jäävä alue olisi hyvä niittää, sillä läheisillä tienpientareilla kasvaa joitakin huomionarvoisia perinnebiotooppien kasvilajeja, jotka näin voivat levitä alueelle. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen tai maiseman kehittäminen ja hoito. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 27

30 24 Keskitalon laitumet Kohdetyyppi: Katajaketo, hakamaa, metsälaidun Kuvaus: Keskitalon laitumet sijaitsevat Naapurinvaaran lakiosissa ja etelärinteellä tilakeskuksen läheisyydessä. Tilakeskuksen pohjoispuolella sijaitsevan alueen 24a korkealle rinteelle on pitkän laiduntamisen tuloksena kehittynyt erinomaisen hieno jäkki- ja pienruohovaltainen katajaketo, jossa kukkivat runsaina mm. huopakeltano, kissankello, ahomansikka ja rohtotädyke. Arvokas keto on myös maisemallisesti merkittävässä paikassa näkyessään suoraan kylän sydämeen. Pääosa alueesta on harmaaleppävaltaista hakamaata, jonka kenttäkerros on heinäinen nurmilauhan ja röllin hallitessa kasvillisuutta. Maasto on vaihtelevan kumpareista ja vaaran lakiosista on hienot näköalat alapuoleiseen kylään kauniine rakennuksineen ja viljelyksineen. Tilakeskuksen eteläpuolella avautuvan alueen 24b kasvillisuus on peltoaukeiden lähellä harmaaleppävaltaista hakamaata. Rehevällä paikalla mesiangervo on vallannut kenttäkerroksen. Hakamaan alapuoleisilla rinteillä avautuu kuusivaltainen metsälaidun, jonka kenttäkerros muodostuu lehtomaisen kankaan lajeista. Laitumeen sisältyy myös mäntyvaltainen kalliopaljastuma viiden metrin korkuisine jyrkänteineen ja louhikkoineen. Molemmat osa-alueet on aiemmin inventoitu perinnemaisemainventoinnin yhteydessä maakunnallisesti arvokkaiksi. Alue 24a kuului tuolloin Korholan ja Keskitalon laitumiin (M+) ja alue 24b Keskitalon hakaan (M-). Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, jäkki, rohtotädyke Hoito: Laiduntamisen jatkaminen riittävän intensiivisenä on alueiden parasta hoitoa. Ravinteisilla kasvupaikoilla runsaasti vesovia harmaaleppiä voi raivata, jolloin alueet pysyvät avoimina. Vadelmia, mesiangervoja ja maitohorsmia voi pitää kurissa laiduntamalla alueita voimakkaasti alkukesällä, jolloin eläimet syövät tuoreet versot eivätkä ne ehdi kasvaa korkeiksi ja puisevavartisiksi. Metsälaidunalueilla puuston lomaan voi raivata pieniä aukkopaikkoja, jolloin heinän kasvun lisääntyessä myös laidunarvo paranee. Samalla perinnebiotooppien eliölajit saavat uusia kasvuympäristöjä. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 25 Keskitalon kiviaita Kohdetyyppi: Kiviaita, kiviraunio Kuvaus: Nurmipeltoa ympäröi itä- ja etelälaidoilla vanha kiviaita, mutta länsilaidalla kivet on koottu röykkiöiksi. Pellon laidunnus on jo lopetettu, eikä niittokaan ulotu aivan reunoille asti, joten vadelmat ja maitohorsmat ovat vallanneet aidan ja raunioiden kupeet. Myös muutama maisemapuu on vesonut aidan vierelle. Hoito: Vadelmien ja maitohorsmien niittäminen tuo komean kiviaidan ja - rauniot esiin. Vanhat puut elävöittävät maisemaa, joten ne voi halutessaan jättää aidan kupeelle. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 26 Keskitalon puustoinen saareke Kohdetyyppi: Peltojen metsäsaareke, peltojen kivisaareke Kuvaus: Pellon keskelle on jäänyt pieni metsäsaareke kohtaan, johon on kerätty kiviä. Saareketta on vielä 1970-luvulla laidunnettu ja sen kasvillisuus on umpeen kasvavaa hakamaata, jonka puusto on vanhaa ja harmaaleppävaltaista. Puus- 28 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

31 ton lomassa on näkyvissä vanhoja niittyaukeita, joille on levinnyt vadelmia ja maitohorsmia. Näiden lomassa kasvaa jonkin verran tuoreen niityn tyyppilajeja. Saarekkeen itä- ja kaakkoisosissa on suuria, sammalten peittämiä kivirauniota. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, rohtotädyke Hoito: Saarekkeen hakamaisen ilmeen palauttaminen onnistuu puuston ja pensaston raivauksien avulla. Kenttäkerroksen lajistoa monipuolistaa säännöllinen niitto. Runsaat vadelma- ja maitohorsmakasvustot voi tarvittaessa taltuttaa niittämällä ne jo alkukesällä. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 27 Keskitalon lepikko ja piennar Kohdetyyppi: Hakamaa, piennar, lato ympäristöineen Kuvaus: Vanhalle ladolle johtavan peltotien ja viereisen lepikon väliin on syntynyt 2-4 metriä leveä piennar, josta niittymäiset aukot työntyvät lepikon lomaan. Pientareella kukkivat tuoreen niityn ruohot sekä metsälauha. Vanha hirsilato pärekattoineen sijaitsee pellon laidalla. Ladonkin ympärillä kukkivat vielä paikoin tuoreen niityn ruohot, mutta suurelta osin kasvillisuus on alkanut kasvaa umpeen ja vadelma ja maitohorsma hallitsevat. Ladon ja tien länsipuolella on harmaaleppähaka, jota on 1970-luvulla laidunnettu peltolaitumen yhteydessä. Hakamaan puusto on vanhaa ja lumen katkomia puita on paljon. Kenttäkerros muodostuu lehtolajeista. Ladon vieressä puustoa on raivattu ja lepikon alle on vesonut tiheä vadelmikko. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, rohtotädyke Hoito: Hakamaan puustoa voi harventaa hyvin varovaisesti, sillä ravinteisella maaperällä valoisalle ja avoimelle alueelle leviää helposti vadelmia ja korkeakasvuisia ruohoja, kuten maitohorsmia. Pientareen ja ladon ympäristön niittäminen auttaa niittylajeja runsastumaan alueella. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 28 Korholan niitty Kohdetyyppi: Kallioketo, tuore niitty Kuvaus: Lounaaseen avautuvalla melko jyrkällä rinteellä sijaitsee tuore niitty, jonka yläosien kalliopaljastumakohtiin on syntynyt ketolaikkuja. Niittyä on niitetty kerran kesässä viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan ja sen kesäinen kukkaloisto on huikaiseva. Eri aikoihin kukkivat lajit värjäävät niityn eri tavoin toukokuulta elokuulle saakka. Niitty sijaitsee kumpareisten viljapeltojen keskellä ja sen eri molemmissa päissä on lato. Alueelle on hyvät näköalat läheiseltä kylätieltä, joten se on myös maisemallisesti merkittävällä paikalla. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, huopakeltano, rohtotädyke Hoito: Niiton jatkaminen entiseen tapaan. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 29 Korholan lammashaka Kohdetyyppi: Hakamaa, entinen pelto Kuvaus: Vanha lammashaka muodostuu vaaran lounaisrinteessä sijaitsevasta entisestä peltolaitumesta ja sen etelä- ja itäpuoleisesta hakamaasta. Rinteen tasaiseen kohtaan raivatun entisen pellon lajistoa luonnehtii vielä timotei, mutta viereiseltä niityltä on alkanut levitä alueelle tuoreen niityn lajeja, jotka kasvavat laik- Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 29

32 kuina heinän seassa. Pellon alapuoleisella etelärinteellä harmaaleppähakamaan alla kasvaa heinävaltaista tuoretta niittyä. Jyrkimmät itään avautuvat rinteet ovat kuusivaltaisia ja niiden varjoisaan, lehtomaiseen kenttäkerrokseen on levinnyt myös vadelmaa. Rinteen alapuolella on alun perin ihmisten kaivama lampi, joka on jo hyvin asettunut maisemaan. Lammessa varttui inventointikesänä telkkäpoikue. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka Hoito: Entisen laitumen parasta hoitoa olisi laidunnuksen aloittaminen uudelleen. Aluetta voi hoitaa myös raivaamalla hakamaalle levittäytyviä puiden taimia ja vadelmia ja niittämällä kenttäkerroksen kasvillisuutta. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito tai luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 30 Korholan mäntysaareke Kohdetyyppi: Peltojen puusaareke Kuvaus: Peruskallio kohoaa kumpareena maan pintaan vaaran länsirinteellä aaltoilevien viljapeltojen keskellä. Kumpareen kohdalle on syntynyt hakamainen mäntysaareke, jonka leveäoksaisista puista osa on lähes sata vuotta vanhoja. Aluetta on ennen laidunnettu ympäröivän peltolaitumen yhteydessä. Nykyään sen kenttäkerros on rehevöitynyt juolavehnän ja nokkosen ollessa runsaita, mutta näiden lomassa kukkii vielä tuoreen niityn ruohoja, kuten kissankelloja. Hoito: Alueelle vesovien puiden taimien raivaaminen estää alueen umpeenkasvun ja tuo suuret maisemapuut kauniisti esille. Kenttäkerroksen kasvillisuuden niittäminen taltuttaa rehevyyttä ilmaisevat lajit, jolloin niittylajien elinmahdollisuudet alueella paranevat. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen tai maiseman kehittäminen ja hoito. 31 Korholan haka Kohdetyyppi: Peltojen puusaareke Kuvaus: Entisen laidunpellon ja kylätien väliin on muodostunut hakamaareunus, joka laidunnuksen loputtua on kasvamassa umpeen. Hakamaa muodostaa muutamasta metristä yli kymmeneen metriin leveän törmän, joka kohoaa kylätieltä jopa kolmisen metriä. Pääosa entisen hakamaan puustosta on harmaaleppävaltaista, mutta paikoin on myös haapavaltaisia alueita. Pellon reunassa on tasaisin välein karjan syömiä pihlajia, joiden oksisto avautuu vasta korkeuksissa, johon karja ei ole ylettynyt. Rehevällä paikalla pensaskerroksessa kasvaa runsaasti vadelmaa ja kenttäkerroksen runsaimpia lajeja ovat puna-ailakki ja maitohorsma. Hakamaareunuksen eteläosassa on puolentoista metrin korkuinen, kasvillisuuden lähes peittämä kalliojyrkänne tien vieressä. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, ruusuruoho, rohtotädyke Hoito: Ravinteisella kasvupaikalla puut vesovat nopeasti ja pensaskerrokseen kasvaa tiheä vadelmikko. Vadelmien ja puiden taimien raivaaminen estääkin umpeenkasvua. Raivaustöiden lisäksi kenttäkerroksen kasvillisuutta voi hoitaa niittämällä, jolloin korkeakasvuiset lajit talttuvat ja niittylajeille tulee enemmän kasvumahdollisuuksia. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen tai maiseman kehittäminen ja hoito. 30 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

33 32 Korholan piennar Kohdetyyppi: Peltojen piennar Kuvaus: Kylätien ja peltojen väliin on jäänyt viidestä viiteentoista metriä leveä piennar. Pohjoisosa pientareesta on vanhaa, kivistä kylätien pohjaa, jolle käytön päättymisen jälkeen on levinnyt tuoreen niityn tyyppilajeja. Alueen eteläosa muodostuu tien ja peltojen väliin jäävästä, itään avautuvasta törmästä, joka paikoin kukkii edustavan monivärisenä tuoreena niittynä. Vaaran laella ja peltoaukean keskellä olevat pientareet nauttivat koko päivän auringon paisteesta. Huomionarvoiset lajit: Ruusuruoho Hoito: Tielaitos niittää kylätien välittömässä läheisyydessä olevan alueen. Tämän alueen ulkopuolelle jää kuitenkin valtaosa leveästä pientareesta, jonka säännöllinen niitto vilkastuttaisi kukkaloistoa vielä enemmän. Sopiva tukimuoto: Alueille, joita Tielaitos ei niitä, voi hakea tukea luonnon monimuotoisuuden edistämiseen tai maiseman kehittämiseen ja hoitoon. 33 Kauniston lepikkolaitumet Kohdetyyppi: Keto, tuore niitty, hakamaa, metsälaidun Kuvaus: Kauniston tilaa ympäröi laaja ja monimuotoinen perinnebiotooppialue pinnanmuodoiltaan vaihtelevassa maastossa. Erityisesti tilan välittömässä läheisyydessä sijaitsevalla alueella 33a on paljon eri kokoisia kumpuja ja kumpareita. Paikoin on näkyvissä myös pieniä kalliopaljastumia. Suurin osa laidunalueesta on harmaaleppävaltaista hakamaata ja metsälaidunta. Alueelle on syntynyt myös kuivia ketoja aurinkoisilla paikoilla sijaitsevien kumpareiden lakiosiin sekä koivu- ja kuusivaltaisia hakamaita. Kenttäkerroksen kasvillisuus vaihtelee upeasta pienruohovaltaisesta kedosta tuoreeseen niittyyn ja puna-ailakki-lehdoista ahomansikka-käenkaali valtaisiin hakamaihin ja lehtomaisiin kankaisiin. Paikoin on näkyvissä myös rehevöitymisen merkkejä. Alue 33b on vaaran pohjoisrinteellä, kylätien vieressä sijaitsevaa lepikkohakaa ja -metsälaidunta, jonka kenttäkerros vaihtelee tuoreesta niitystä puna-ailakkivaltaiseen lehtoon. Rinne on lähteikköinen ja paikoin kenttäkerrosta hallitsevat suuret saniaiset, kuten kotkansiipi. Alueella on myös tuoreen niityn laikku. Alue 33b on perinnemaisemainventoinnin yhteydessä kartoitettu nimellä Schroderuksen haka (eteläinen) ja arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi (V). Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, huopakeltano, jäkki, nurmitatar, särmäkuisma, rohtotädyke. Hoito: Laiduntamisen jatkaminen turvaa parhaiten hienojen alueiden säilymisen. Puustoltaan tiheimpiä kohtia voi varovasti harventaa. Erityisesti lepikoiden raivaukset tulee tehdä varovaisesti ja huolehtia raivausten jälkeisen laidunnuspaineen riittävyydestä, etteivät rehevyyttä ilmaisevat lajit, kuten vadelma, pääse leviämään alueelle. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 34 Kauniston metsälaidun Kohdetyyppi: Tuore-kuivahko niitty, metsälaidun Kuvaus: Vaaran pohjoisrinteelle syntynyt metsälaidunalue. Losontien pohjoispuolella sijaitseva alue 34a on harmaaleppä- ja kuusivaltaista metsälaidunta. Alue on kasvamassa umpeen ja kuusivaltaisen puuston lomassa on näkyvissä enää pieniä heinävaltaisia aukkopaikkoja. Losontien vieressä on kuitenkin hieno niitty, jota hallitsevat jäkki ja tuoreen ja kuivahkon niityn ruohot, kuten siankärsämö ja Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 31

34 pikkulaukku. Losontien eteläpuolella sijaitseva alue 34b on rakenteeltaan hakamaisempi. Vanhan, usein järeän lehtipuuston lomassa on nuorempaa, kuusivaltaista puustoa. Puiden lomassa on heinien, ruohojen ja saniaisten hallitsemia aukkopaikkoja. Alue 34a on osa Schroderuksen pohjoista hakaa, joka on perinnemaisemainventoinnin yhteydessä arvioitu paikallisesti arvokkaaksi (P). Huomionarvoiset lajit: Jäkki, ahomansikka, nurmitatar, rohtotädyke Hoito: Laidunnuksen jatkaminen turvaa alueen säilymisen. Puuston harventaminen parantaa alueen laidunarvoa ja lisää perinnebiotooppien lajien elinmahdollisuuksia alueella. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 35 Kauniston kiviaita Kohdetyyppi: Kiviaita Kuvaus: Pellon ja vanhan metsälaitumen välissä on säilynyt harvinaisen hyväkuntoinen kiviaita (kuva 7). Reilun metrin korkuisen ja lähes yhtä leveän aidan kivet ovat tukevasti paikoillaan, mutta aita madaltuu nopeasti lounaispäästään kadoten muutamana pienenä kiviröykkiönä metsään. Pellon puolelta aita on hy- Kuva 7. Pellon ja entisen metsälaitumen välissä komeilee harvinaisen hyvin säilynyt kiviaita, joka kelpaa pesäpaikaksi jopa kivitaskulle. Kuva Hanna Seitapuro. 32 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

35 vässä kunnossa ja sen edustalla on reilun metrin levyinen viljelemätön vyöhyke, jolla kasvaa korkeita ruohoja. Metsälaitumen puoli on kuitenkin alkanut kasvaa umpeen ja aivan aidan kupeelle on jo vesonut pensaita ja puiden taimia. Hyväkuntoisen aidan onkaloissa saattaa pesiä vaikkapa kivitasku, joka varoitteli aitaa tutkivaa inventoijaa. Huomionarvoiset lajit: Kivitasku Hoito: Metsälaitumen puolella pensaston ja puuston raivaukset estävät kasvillisuutta vaurioittamasta aitaa. Pellon puolella aidan vierustan korkeaa kasvillisuutta voi niittää, jotta komea aita näkyisi maisemassa ja ympäristö säilyisi tarpeeksi avoimena kivitaskun pesiä. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 36 Kauniston puusaareke Kohdetyyppi: Peltojen puusaareke Kuvaus: Pellon keskelle ulottuu puustoinen saareke. Hakamaisen saarekkeen puusto on lehtipuuvaltaista haapojen ja harmaaleppien hallitessa muutaman suuren ylispuukuusen alla. Alueella on myös vanhaa puuta. Puuston lomassa on aukkopaikkoja, joille on levinnyt puiden taimia. Aukkokohtien kenttäkerrosta hallitsevat lehtojen suuret ruohot puna-ailakki ja metsäkurjenpolvi yhdessä metsälauhan kanssa. Näiden lomassa sinnittelee joitakin tuoreen niityn lajeja. Saarekkeelle on syntynyt myös kiviraunioita pellolta kasatuista kivistä. Hoito: Kaunis saareke saa takaisin hakamaisen ilmeensä, kun aukkopaikoille vesoneita puiden taimia raivataan. Myös suurempaa puustoa voi harventaa. Niittylajit viihtyvät kenttäkerroksessa paremmin, jos sitä säännöllisesti niitetään. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 37 Loson niityt Kohdetyyppi: Tuore niitty, hakamaa, metsälaidun Kuvaus: Naapurinvaaran pohjoispuolella Loson tilalla on säilynyt kaksi niittyä, jotka ovat aina olleet niitto- tai laidunkäytössä, eikä niitä ole raivattu pelloiksi (kuva 8). Tilan pihapiirin vieressä sijaitsevan alueen 37a kasvillisuus on tuoretta niittyä, jonka pohjalta paljastuu muutamia kiviä. Aluetta on laidunnettu yhdessä viereiselle kumpareelle syntyneen koivuvaltaisen hakamaan kanssa. Tilan kotitien vieressä sijaitsevalla alueella 37b tuoreen niityn tyypillisten lajien lomassa on runsaasti myös matalien kukkivien ruohojen hallitsemia alueita. Niityn ja kotitien välissä kulkee lähes koko matkan pituudelta kiviraunio. Tilakeskuksen läheisyydessä raunion kupeelle on kasvanut kolme koivua ja kuusi, jotka muodostavat pienen kujanteen. Niityn kaakkoispäähän on vesonut muutama puuryhmä ja niittyä on myös laidunnettu sen vierellä sijaitsevan sekapuustoisen metsälaitumen kanssa. Molemmat niityt ovat viehättäviä muistoja menneiltä ajoilta ja perinteinen käyttö on säilyttänyt niiden kasvillisuuden edustavana ja monilajisena. Niityllä 37b kasvaa jopa Kainuussa harvinaista ahdekaunokkia. Huomionarvoiset lajit: Ahdekaunokki, isolaukku, ahomansikka, ruusuruoho, rohtotädyke, jäkki Hoito: Laiduntaminen tai niitto turvaavat arvokkaiden alueiden säilymisen. Niitylle vesovia puiden taimia voi raivata, jolloin alueen avoimuus säilyy. Hakamaalla ja metsälaitumella voi harventaa puustoa ja raivata aukkopaikoille leviäviä puiden taimia, jolloin alueiden laidunarvo paranee ja perinnebiotooppien lajien elinmahdollisuudet paranevat. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 33

36 Kuva 8. Edustavimmat niityt ovat aina olleet niitto- tai laidunkäytössä, mikä on säilyttänyt niiden arvokkaan kasvillisuuden. Kuva Hanna Seitapuro. 38 Vaaralan niitty Kohdetyyppi: Niitty, entinen pelto, peltojen piennar Kuvaus: Naapurinvaaran kylän keskustassa sijaitsee laaja niityn ja entisen pellon muodostama laidunalue. Vaaran korkeimmilla paikoilla sijaitsevalta laitumelta on hienot näköalat ympäröivän kylän ja Nuasjärven yli aina Vuokatinvaaralle saakka. Heinävaltaisen laitumen kasvillisuus on edustavinta niityn lakiosissa, missä on runsaasti maakiviä ja raunioita. Kivien kupeelta versoo runsaasti perinnebiotooppien huomionarvoisia kasvilajeja. Niityn alaosan kasvillisuus on korkeaa heinikkoa ja suuria ruohoja. Laajaa niittyä elävöittävät siellä täällä sijaitsevat puut ja puuryhmät. Erityisen monivärisenä kukkii laidunalueen piennar Vaaralan talon pihassa ja Naapurinvaaran tanssilavalle johtavan tien vieressä, missä mm. ruusuruoho kasvaa suurina, yhtenäisinä kasvustoina. Alue on perinnemaisemainventoinnin yhteydessä kartoitettu nimellä Vaaralan laidun ja arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi (M). Huomionarvoiset lajit: Ruusuruoho, särmäkuisma, ahomansikka, jäkki ja rohtotädyke. Alueella kasvaa runsaasti myös ketoneilikkaa, mutta laji saattaa olla istutuksista levinnyt. Hoito: Laidunnuksen aloittaminen uudestaan turvaa parhaiten hienon laitumen säilymisen. Aluetta voi hoitaa myös niittämällä. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 34 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

37 39 Vaaralan haka Kohdetyyppi: Tuore niitty, hakamaa Kuvaus: Vaaralan tilan eteläpuoleisessa rinteessä on hakamaa ja sen suojassa sijaitseva niitty tai entinen pelto. Etelään ja kaakkoon avautuvalla niityllä kasvaa timotein lisäksi korkeita, kukkivia ruohoja. Kasvillisuudesta tekee edustavan se, että runsaimpiin lajeihin kuuluvat ruusuruoho ja särmäkuisma. Niityn laidalla on vanhoja maisemapuita, joiden lomasta alue vaihettuu hakamaaksi. Harmaaleppävaltaisen puuston siimeksessä on suuria kiviraunioita. Kenttäkerros on heinäinen, mutta kiviraunioiden kupeella kasvaa vielä kukkivia ruohoja, kuten huopakeltanoita. Huomionarvoiset lajit: Ruusuruoho, särmäkuisma Hoito: Alueen parasta hoitoa on laiduntaminen. Hakamaalla voi raivata puustoa siten, että aurinko pääsee välillä paistamaan maahan saakka ja syntyy pieniä aukkopaikkoja. Arvokkaita niittyalueita voi hoitaa myös niittämällä. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 40 Pertunmäen niitty Kohdetyyppi: Tuore niitty, entinen pelto Kuvaus: Pertunmäen tilan pohjoispuolella kohoaa pieni kukkula, jonka rinteet on pääosin raivattu pelloksi, mutta jyrkkä lounaisrinne on säilynyt niittynä. Jyrkkää rinnettä vallitsevat tuoreen niityn kasvilajit, joiden lomaan on alkanut levitä myös pajuja ja puiden taimia. Tuoreen niityn kasvilajeja on paikoin levinnyt myös kumpareen muihin osiin ja länsiosien kivipaljastumien kupeella kasvaa ahomansikoita. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka Hoito: Niiton avulla niittylajien elinmahdollisuudet paranevat ja ne pystyvät runsastumaan koko kumpareen alueella. Kumpareelle vesovia puiden taimia, pajuja ja vadelmia voi raivata, jotta alue säilyy avoimena. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 41 Seppälän karjakuja Kohdetyyppi: Kiviaita, kiviraunio Kuvaus: Seppälän tilalla on säilynyt vanha karjakuja muistona eläinten kuljettamisesta läheiselle metsälaitumelle. Tilakeskuksen läheisyydessä kahden pellon välissä sijaitsevaa karjakujaa reunustavat kiviaidat molemmin puolin. Etäämmällä tilakeskuksesta kiviaidat ovat sortuneet raunioiksi. Käytön loputtua puiden taimet ovat vesoneet aitojen kupeille ja kujan reunamille. Polun ovat vallanneet korkeat heinät ja vadelmat, mutta seassa sinnittelee vielä rohtotädykettä. Huomionarvoiset lajit: Rohtotädyke ja käenpiika Hoito: Ainutlaatuisen karjakujan säilyttäminen onnistuu ympärille vesovaa puustoa raivaamalla. Kenttäkerroksen lajiston niittäminen estää umpeenkasvun, jolloin perinnebiotooppien lajit pystyvät säilymään alueella. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 35

38 42 Niskalan lepikkohaka Kohdetyyppi: Hakamaa, metsälaidun Kuvaus: Naapurinvaaran kaakkoisrinteen kumpareisessa maastossa sijaitsee kunnostettu ja uudelleen käyttöön otettu lepikkohaka. Kumpareiden ja niiden välisten laaksojen korkeuserot ovat jopa toistakymmentä metriä. Kumpareiden lakiosissa on avoimia tai muutaman puun hallitsemia, heinävaltaisia niittyalueita. Siellä täällä on kalliopaljastumia ja maakiviä. Kumpareiden väliset laaksot ovat kosteita ja niihin on vesonut harmaaleppävaltainen puusto, jonka lomassa sekapuustona on myös koivuja, pihlajia ja kuusia. Laaksojen heinävaltaisen kasvillisuuden rikkovat kosteiden notkelmien mesiangervikot. Paikoin hakamaalla on kuusivaltaisia alueita, joiden kenttäkerroksessa kasvaa lehtomaisen kankaan lajeja. Aluetta ympäröi pystyaita. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, jäkki, rohtotädyke Hoito: Laiduntamisen jatkaminen turvaa hienon alueen säilymisen. Rehevällä paikalla pensaskerrokseen vesoo nopeasti vadelmia, joita voi raivata, jollei karja niitä syö. Puuston raivaaminen parantaisi myös kuusivaltaisten alueiden laidunarvoa. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 43 Niskalan lammet Kohdetyyppi: Pieni kosteikko Kuvaus: Naapurinvaaran etelärinteen alapuolella on neljä alun perin ihmisen kaivamaa lampea. Lampien ympärille on vesonut tiheä kiiltopajukko tai harmaaleppävaltainen lehto. Matalien lampien rantaviiva mutkittelee muodostaen välillä niemiä ja lahtia, jotka ovat suojassa veden ylle kaartuvan puuston alla. Paikoin matalille rannoille on muodostunut pieniä saraikkoja. Suojaisissa poukamissa pesi inventointikesänä tavi- ja telkkäpoikueita. Reunapensaikot ovat myös suojaisia pensastolintujen pesimäpaikkoja. Hoito: Lammen rantojen pajukkoa voi silloin tällöin raivata puoliavoimeksi, jotta pöheikkö ei liikaa kasvaisi umpeen. Sorsalinnut menestynevät suojaisissa poukamissa ainakin toistaiseksi ilman toimenpiteitä. Jos poukamat uhkaavat kasvaa umpeen, ohjeita niiden avaamiseen voi kysyä Kainuun ympäristökeskuksesta. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 44 Viitalan lampi Kohdetyyppi: Pieni kosteikko Kuvaus: Viitalan tilan peltojen keskellä sijaitsee pieni lampi, joka on alun perin ihmisen kaivama. Lammen rantojen suojaksi on vesonut tiheä kiiltopajukko ja harmaalepikko ja länsipuolelta sitä reunustaa myös sorea koivikko. Suojaisalla lammella pesi inventointikesänä telkkäpoikue ja rannan pajukoista kuului moniääninen pensaikkolintujen sirkutus. Hoito: Rannan pajukkoa voi raivata puoliavoimeksi. Tällöin se tarjoaa vielä suojaa sorsalinnuille, mutta ei ole liian tiheä pöheikkö pensastolinnuille. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 36 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

39 45 Naapurinvaaran uuden koulun niityt Kohdetyyppi: Tuore ja kuiva niitty Kuvaus: Naapurinvaaran uuden koulun pihapiirissä on paikoin monilajisestikin kukkivia, erilaisia niittyalueita. Pääosa koulun ympäristön niityistä on tuoreita ja niillä kasvaa useita tyypillisiä ruohoja, kuten päivänkakkaroita, kissankelloja ja kuminaa. Urheilukenttää ympäröivälle hietikolle ja pienelle soralle on muodostunut myös kuivia, pienruohovaltaisia niittyjä. Perhoslajistonsa puolesta arvokas on koulun eteläpäädyssä, uuden parkkipaikan alapuolella sijaitseva entinen pelto. Tälle umpeen kasvavalle alueelle on versonut runsas pelto-ohdakekasvusto, jolla ruokailee runsaasti perhosia. Hoito: Koulun ympäristön tuoreet niityt hoituvat parhaiten, kun ne niitetään kerran kesässä kukkimisen jälkeen. Elokuun alkupuoli ennen koulujen alkua lienee useimpina kesinä paras niittoaika. Urheilukentän ympärillä olevat kuivat alueet hoituvat itsestään, eivätkä vaadi hoitoa. Myös ohdakepelto on parhaimmillaan hieman umpeenkasvaneena. Kuitenkin aluetta on hyvä raivata muutaman vuoden välein, jotta alueelle vesovat pajut eivät valtaa koko aluetta, vaan korkeilla ruohoilla olisi kasvutilaa. Sopiva tukimuoto: Koulun ympärillä olevat alueet eivät liity yksityisen maatalouden harjoittamiseen, vaan alueet ovat kunnan omistuksessa. Jos kunta on viljelijä, sekin voi hakea maatalouden erityisympäristötukia. Sopiva tukimuoto kohteelle on luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 46 Naapurinvaaran vanhan koulun haka ja niityt Kohdetyyppi: Kallioketo, tuore niitty, hakamaa Kuvaus: Naapurinvaaran vanhan koulun eteläpuolelle on maankaivuutöiden seurauksena muodostumassa niitty. Alueella esiintyvien joutomaa-alueiden lajien joukossa on myös niittylajeja, jotka hoidon avulla voivat runsastua kasvillisuudessa. Niittyaukkoa reunustavat harvakseltaan kasvat kauniit maisemapuut, kuten suuret männyt, joiden alla kukkii perinnebiotooppien ruohoja. Niittyaukon eteläpuoleisessa rinteessä on harmaaleppävaltaista hakamaata, joka on kasvamassa umpeen vadelmien vallatessa pensaskerroksen. Hakamaan lomassa, maantien kupeessa on myös monilajinen kallioketo, joka on jäämässä alueelle levittäytyvien leppien ja vadelmien varjoon. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, jäkki, rohtotädyke, nurmitatar Hoito: Niittyalueen lajisto kehittyy parhaiten, kun aluetta niitetään säännöllisesti ja hakamaa pysyy avoimena, kun sille levittäytyviä vadelmia raivataan. Erityisesti arvokkaan kalliokedon ympäriltä olisi hyvä raivata vadelmia ja harmaalepän taimia, sekä varovaisesti katajia, jotta alue pysyy avoimena ja aurinko ylettyy paistamaan maahan saakka. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 47 Kunnaan koivukuja ja kiviaita Kohdetyyppi: Puukujanne, kiviaita, kiviraunio Kuvaus: Kunnaan tilan kauniiseen pihapiiriin johtaa suurten rauduskoivujen muodostama puukujanne (kuva 9). Vanhojen koivujen alapuoleisella pientareella kasvaa tuoreen niityn lajeja. Kujanteen vieressä on vanha kiviaita, joka paikoin on murtunut raunioiksi. Ravinteisen lepikon laidassa sijaitseva kiviaita on lähes jäänyt sen ympärille vesoneen lehtopensaikon ja vadelmien lomaan piiloon. Kujanne ja kiviaita päättyvät tilan pihapiirissä olevan hirsiaitan luokse. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 37

40 Hoito: Pientareen kasvillisuutta voi niittää, mikä runsastuttaa kukkivien ruohojen määrää. Vanhan kiviaidan ympärystän raivaaminen tuo aidan ja rauniot esiin. Säännöllisen niiton avulla pientareen lajit voivat levitä kiviaidan ympärille. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Kuva 9. Komeat puukujanteet elävöittävät maisemaa ja niiden alapuoleiset pientareet muodostavat niittymäisiä käytäviä peltojen ja metsien lomaan. Kuva Hanna Seitapuro. 48 Kunnaan lepikkohaka ja pihaketo Kohdetyyppi: Hakamaa, keto Kuvaus: Kunnaan tilan entiset lepikkohaat kuuluvat Naapurinvaaran eteläja kaakkoisrinteiden laajaan lepikkoalueeseen. Harmaaleppävaltaisen hakamaan joukossa on sekapuustona myös pihlajia sekä ylispuustona erilaisista kasvupaikoista johtuen koivuja, kuusia tai mäntyjä. Puusto on vanhaa. Kenttäkerros on puna-ailakkivaltaista lehtoa, johon on levinnyt myös vadelmaa. Paikoin on kalliopaljastumia. Pihapiirin viereisellä rinteellä kasvaa paksurunkoisia ja leveäoksaisia maisemamäntyjä. Hakamaan ja pihapiirin välissä on pieni, moniväristen kukkivien ruohojen hallitsema ketolaikku. Hoito: Hakamaan parasta hoitoa on laiduntamisen aloittaminen uudelleen. Vanhat aukkopaikat saa avoimiksi raivaamalla niille levinneitä vadelmia ja puiden taimia. Jotta puusto uudistuisi, joitakin nuoria taimia kannattaa kuitenkin jättää kasvamaan. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 38 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

41 49 Kunnaan kukkapelto Kohdetyyppi: Entinen pelto Kuvaus: Kunnaan tilan edustalla sijaitsee peltoaukea, jonka viljely on lopetettu. Aluetta on kuitenkin säännöllisesti niitetty ja kasvillisuudessa ovat runsastuneet kukkivat ruohot. Keväisin voikukan keltaiseksi värjäämä pelto muuttuu kesällä puna-ailakin hallitsemaksi kukkaniityksi, jossa punaisen lomassa tuikkivat myös valkeat siankärsämöt ja apilat sekä huomaamattoman vihreäkukkaiset poimulehdet. Hoito: Säännöllinen niitto saa entisen pellon lajiston runsastumaan edelleen, jolloin kukkamereen liittyy yhä uusia värejä. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 50 Ylipellon lepikkohaka Kohdetyyppi: Hakamaa Kuvaus: Ylipellon hakamaa muodostaa laajan alueen Naapurinvaaran kaakkois- ja lounaisrinteille. Harmaaleppävaltaisen puuston lomassa on ylispuina suuria rauduskoivuja, kuusia ja mäntyjä. Puusto on melko vanhaa ja sen lomaan muodostuneille aukkopaikoille on vesonut puiden taimia. Kenttäkerrosta hallitsevat paikoin nurmilauha ja puna-ailakki, paikoin on kangasmaisia käenkaalin luonnehtimia alueita. Hikeville alueille on vesonut vadelmia. Hakamaan lomassa on myös kallioisia kohtia ja umpeen kasvava vanha niitty, jonka vadelma, mesiangervo ja nurmilauha ovat vallanneet. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, jäkki, rohtotädyke Hoito: Laidunnuksen aloittaminen uudelleen turvaa laajan alueen säilymisen. Aukkopaikoille vesoneita puiden taimia ja vadelmia voi raivata, jolloin hakamaan avoimuus säilyy ja palautuu. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 51 Ylipellon entiset pellot Kohdetyyppi: Entinen pelto Kuvaus: Ylipellon tilakeskuksen ympärillä levittäytyvät laajat peltoaukeat, jotka ovat jo jääneet pois viljelystä. Alueita on kuitenkin niitetty, eivätkä ne ole kasvaneet umpeen. Laajoja alueita hallitsevat pääosin korkeat ruohot, kuten mesiangervo, koiranputki ja pelto-ohdake, mutta paikoin joukossa on myös niittylajeja, kuten siankärsämöitä ja hiirenvirnoja sekä varsinkin lepikoiden läheisyydessä puna-ailakkeja. Hoito: Niittäminen taltuttaa vähitellen entisen pellon korkea- ja reheväkasvuiset lajit ja niittyjen matalammat heinät ja ruohot saavat kasvutilaa. Alueita voi myös laiduntaa vaikkapa läheisten lepikoiden yhteydessä. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 52 Naapurin metsälaidun Kohdetyyppi: Hakamaa, metsälaidun Kuvaus: Naapurinvaaran lounais- ja länsirinteellä sijaitsee harmaaleppien hallitsema hakamaa- ja metsälaidunalue. Kohde on kunnostettu ja otettu käyttöön 1990-luvun puolivälissä, ja hoito on edennyt lupaavasti. Laidunnuksen seurauksena rehevällä paikalla pensas- ja kenttäkerrokseen runsaina vesovien vadelmien, Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 39

42 maitohorsmien ja mesiangervojen kasvu on talttumassa ja paikoin tuoreen niityn lajeja on levinnyt tilalle. Alue on myös maisemallisesti merkittävä, sillä sen läpi kulkee retkeilypolkuja läheiseltä lomakylältä Naapurinlouhen kallion laella sijaitsevalle näköalapaikalle. Kohteen keskellä on muuta aluetta pitempään laidunnettu lammashaka, jossa harmaalepikon alle on muodostunut tuoretta, heinävaltaista niittyä. Alue on inventoitu paikallisesti arvokkaaksi (P-), mutta inventoinnin jälkeen hoito on edennyt ja kohteen arvo noussut. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka Hoito: Laidunnuksen jatkaminen turvaa alueen kehittymisen edelleen. Myös lepikossa riittää raivaamista. Jos karja ei syö korkeaksi venähtänyttä kasvillisuutta, sen voi niittää ennen kukintaa, jotta siementämistä ei ehdi tapahtua. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. Kuva 10. Naapurinvaaran alueella on paljon käytöstä pois jääneitä harmaaleppähakoja, jotka on kunnostuksen avulla mahdollista palauttaa käyttöön. Kuva Hanna Seitapuro. 53 Harjanteen lepikkohaka Kohdetyyppi: Hakamaa Kuvaus: Naapurinvaaran jyrkällä lounaisrinteellä sijaitsee Harjanteen tilan entinen laidun (kuva 10). Pääosa alueesta on harmaaleppävaltaista hakamaata, jonka kenttäkerros on heinien ja pensaskerros vadelmien hallitsemaa. Melko vanhan puuston rakenne on kauniin puistomaista. Rinteen alapuoleisen Naapurinlammen rannalla puusto on monilajista ja rannalla myös kiiltopajut ovat runsaita. Rantavyöhykkeellä on paikoin kangasmaista kasvillisuutta. Pohjois- ja luoteisosissaan monimuotoinen laidun vaihettuu Naapurinlouhen kallion alapuolella sijaitsevan komean kuusikon lehtomaiseksi kankaaksi. Laitumella on myös sekapuustoisia kallionkielekkeitä, joiden alueella kenttäkerrosta hallitsevat kangasmetsien lajit. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka ja liito-orava Hoito: Laiduntamisen aloittaminen uudelleen säilyttää hienolla paikalla sijaitsevan monimuotoisen hakamaan. Puuston ja vadelmien raivaukset estävät alueen umpeenkasvun. Jyrkillä rinteillä ja ranta-alueilla raivauksia on kuitenkin tehtävä varovaisesti ja Naapurinlouhen komea kuusikko kannattaa jättää kokonaan rauhaan. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 40 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

43 54 Myllypuro Kohdetyyppi: Purouoma pientareineen Kuvaus: Myllypuro virtaa Naapurinlammesta Rannankylän peltoaukeiden läpi Nuasjärveen (kuva 11). Aikoinaan purouomaa on suoristettu ja syvennetty, joten nykyään se muistuttaa lähinnä valtaojaa, jonka pientareilla vesoo tiheä kiiltopajukko. Puron yli kulkee myös peltotie, jonka alla on siltarumpu. Rummun kohdalla törmät ovat loivat ja niillä kasvaa mesiangervoa ja maitohorsmaa. Hoito: Puronuomien kunnostamiseen voi hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Kunnostamisen tarkoituksena on palauttaa puro mahdollisimman luonnonmukaiseen tilaan tai hoitaa sitä niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy. Kunnostettaessa purouoma entiseen tilaan olisi aluksi yritettävä selvittää vanhan uoman paikka, jonka jälkeen uoma rakennetaan entisen kaltaiseksi, usein mutkittelevaksi ja matalaksi. Tämä on Myllypuron kohdalla vaikeaa, sillä entisestä uomasta on tuskin mitään jäljellä. Ympäröivälle pellolle olisi myös jätettävä tulvilta suojaava vyöhyke. Kunnostuksen yhteydessä pyritään palauttamaan puron entinen eliölajisto. Koska Myllypuron entisestä lajistosta ei ole tietoa, eikä entisiä lajeja ole nykyisessä ojassa enää jäljellä, alueelle kehittyisi kokonaan uusi lajisto kunnostustöiden seurauksena. Myllypuron kohdalla kunnostaminen luonnontilaiseksi ei siis liene mielekäs vaihtoehto. Sen sijaan ojaan voi halutessaan kaivaa pieniä levennyksiä allikoiksi sorsalinnuille, mikä lisää luonnon monimuotoisuutta. Pelkkään ojanvarsien auki pitämiseen ja raivaamiseen ei voi hakea erityistukea, sillä toimenpiteet kuuluvat jo perustuen saamisen edellytyksiin. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Kuva 11. Myllypuro virtaa valtaojan kaltaisessa uomassa Naapurinlammesta Nuasjärveen. Kuva Hanna Seitapuro. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 41

44 55 Myllypuron suisto Kohdetyyppi: Pieni kosteikko Kuvaus: Myllypuron suistoon, Nuasjärven matalaan lahdelmaan, on syntynyt pieni kosteikko (kuva 12). Aivan puron suulla vesi on hyvin matalaa ja sarojen hallitsema kasvillisuus kasvaa luontaisesti nopeasti umpeen. Kauempana puron suusta lahdelma levenee ja rantoja reunustavat leveimmillään jopa toistakymmentä metriä leveät saraikot. Lahdelmassa on keväisin sorsalintuja, mutta säännöstellyn järven pinnan laskiessa alue jää helposti kuiville ja linnut lähtevät. Hoito: Kosteikon kunnostamiseen voi halutessaan hakea maatalouden erityisympäristötukea. Kunnostuksen yhteydessä muun muassa kaivetaan kasvillisuuden lomaan allikoita ja väyliä, joita linnut käyttävät pesintä- ja oleskelupaikkoina. Huomiota on kiinnitettävä siihen, ettei allikoiden reunoista tule liian jyrkkiä, jolloin linnut eivät halutessaan pääse vedestä pois. Kunnostus onkin tehtävä taitavasti ja siihen ryhdyttäessä neuvoja kannattaa kysyä Kainuun ympäristökeskuksesta. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Kuva 12. Myllypuron suistoalue muodostaa matalan lahdelman, jonka linnustollista arvoa voi hoidon avulla lisätä. Kuva Hanna Seitapuro. 56 Aholan niitty Kohdetyyppi: Keto, tuore niitty Kuvaus: Aholan niitty sijaitsee Naapurinlouhen kalliolle vievän retkeilypolun varrella loivassa lounaisrinteessä. Kumpareisen tuoreen niityn lomaan on syntynyt ketomaisia laikkuja, joissa kasvaa mm. ketonoidanlukkoa. Niityllä on myös runsaasti pieniä hiekkapaljastumia, joissa on muurahaisten ja hyönteisten pesiä. Niittyä reunustaa vanha kiviaita, joka on monin paikoin sortunut raunioiksi. Laidunnus on jo lopetettu, joten ympäröivän metsän reunoilta on alkanut levitä alueelle puiden taimia. Myös maitohorsma on paikoin vallannut alaa. Niitty on aiemmin inventoitu ja todettu paikallisesti arvokkaaksi (P). 42 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

45 Hoito: Puiden taimien raivaaminen säilyttää niityn avoimena. Kenttäkerroksen monipuolinen kasvisto säilyy parhaiten laiduntamalla tai niittämällä. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 57 Metsolan metsälaidun Kohdetyyppi: Hakamaa, metsälaidun Kuvaus: Metsolan tilan hiehot laiduntavat Naapurinvaaran länsirinteen alaosassa sijaitsevaa monimuotoista haka- ja metsälaidunaluetta (kuva 13). Hyvin avoimen hakamaan valtapuita ovat harmaalepät, joita kasvaa erityisesti alueen läpi virtaavan pienen puron rannalla. Alueella on myös muutama koivu. Heinäistä kenttäkerrosta vallitsevat nurmilauha ja -rölli. Puron itäpuolella laidun vaihettuu metsälaitumeksi. Pääosin melko nuorten kuusien hallitseman metsälaitumen puusto on tiheää. Laidunnetussa kenttäkerroksessa on jäljellä lehtomaisen kankaan lajeja. Kuusivaltaisten alueiden lomassa on paikoin kauniita, koivujen hallitsemia metsänaukeita, joiden kenttäkerroksessa viihtyvät hakamaidenkin lajit. Ylhäältä vaaran rinteeltä virtaa metsälaitumen läpi puronoroja, joiden varsilla kasvaa saniaisia. Metsälaitumen alaosassa on myös sarojen vallitsema pieni notkelma. Huomionarvoiset lajit: Ahomansikka, jäkki, rohtotädyke Hoito: Laidunnuksen jatkaminen on alueen parasta hoitoa. Metsälaidunalueella tiheimpien kuusikoiden harventaminen ja lehtipuuvaltaisille alueille uusien aukkopaikkojen tekeminen parantavat laidunarvoa. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. Kuva 13. Edustavalla metsälaitumella tiheämmän puuston lomassa on aukkopaikkoja, joilla myös niittylajit voivat menestyä. Kuva Hanna Seitapuro. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 43

46 58 Lamminrannan metsälaidun Kohdetyyppi: Metsälaidun Kuvaus: Naapurinvaaran länsirinteen alaosassa sijaitsee Lamminrannan tilan vasikkalaidun. Pääosin kuusivaltaisen laitumen puusto on melko tiheää ja kenttäkerrosta hallitsevat tuoreen kankaan lajit. Laitumen keskellä on kuitenkin koivikko, jonka heinäisessä kenttäkerroksessa kasvaa metsälauhaa ja kastikoita. Hoito: Puuston harvennukset, joita on jo tehtykin, parantavat alueen laidunarvoa lisäämällä maahan tulevan valon määrää ja kenttäkerroksen tuottokykyä. Sopiva tukimuoto: Perinnebiotooppien hoito. 59 Nummelan puusaareke Kohdetyyppi: Peltojen puusaareke Kuvaus: Kivettömyydestään kuuluisalla Huuskonniemellä Nummelan tilan peltoaukealta on löytynyt sen verran kiviä, että niistä on muodostunut raunio peltoaukean keskelle. Raunion kupeelle on kasvanut monirunkoinen pihlaja ja pajupensaita. Vadelma, timotei ja maitohorsma hallitsevat alueen kasvillisuutta, mutta pellon reunoilla kasvaa myös tuoreen niityn lajeja. Hoito: Pajujen raivaaminen tuo aluetta hallitsevan suuren pihlajan esiin. Raunioiden ympärystän niittäminen lisää niittylajien elinmahdollisuuksia alueella. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 60 Lamminrannan kosteikko Kohdetyyppi: Pieni kosteikko Kuvaus: Huuskonniemellä sijaitsee asutuksen ja peltojen lomassa lampi, jonka luoteisosassa on luhtainen kosteikko. Kosteikon kasvillisuutta hallitsevat korpikastikka ja suursarat, sekä rantoja kiertävä vehkojen vyö. Alueen laidoille on vesonut hieskoivikkoa. Kosteikon reunaan on muodostunut pieniä niemiä ja lahtia sekä kasvillisuuden sekaan ulottuvia kanavia. Hoito: Alueen vesilintuarvoa saattaa parantaa kasvillisuuden sekaan ulottuvien kanavien lisääminen ja siten suojapaikkojen luominen linnuille. Myös pesintään käytettävän tekosaaren valmistamista voi kokeilla. Koska kanavien oikeanlainen ruoppaaminen ja saarien tekeminen vaatii paljon tietoa, kunnostuksia suunniteltaessa kannattaa ottaa yhteyttä Kainuun ympäristökeskukseen parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Sopiva tukimuoto: Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito. 61 Sarkkilan niitty Kohdetyyppi: Tuore niitty Kuvaus: Sarkkilan tilan kotitien molemmille puolille, piharakennusten ja Pohjavaarantien väliin on perinteisen käytön seurauksena muodostunut kaksi niittylaikkua. Kotitien länsipuolella on monilajisesti kukkiva, päivänkakkaran ja tuoksusimakkeen luonnehtima tuore niitty. Kotitien itäpuolella kasvillisuus on puolestaan korkeakasvuisten heinien vallitsemaa. Pienet, säännöllisen hoidon piirissä olevat niittylaikut elävöittävät pihapiirejä ja tienvartta. Erityisesti kotitien länsipuolen kukkiva niitty on viehättävä. Huomionarvoiset lajit: Nurmitatar 44 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

47 Hoito: Säännöllinen niitto takaa kukkaloiston säilymisen ja lajiston monipuolistumisen. Sopiva tukimuoto: Luonnon monimuotoisuuden edistäminen. 62 Tenetinvirran suojavyöhykkeet Kohdetyyppi: Joen rantatörmä Kuvaus: Vuolaasti virtaavan Tenetin suulla Tikkalansalmessa pellot ulottuvat lähes joen rantaan saakka. Joen jyrkät törmät ovat jopa metrin korkuiset ja viljelemätön alue niiden vieressä usein melko kapea. Joen törmää suojaa sortumiselta rantaviivalle kasvanut puusto ja pääosin mesiangervon muodostama tiheä kenttäkerroksen kasvillisuus. Lähellä Tikkalanniemen siltaa ranta loivenee. Virran läheisillä peltoaukeilla pesii runsaasti kuoveja ja töyhtöhyyppiä. Hoito: Nykyistä leveämmän suojavyöhykkeen perustaminen joen rannalle suojaa herkkää rantatörmää eroosiolta ja parantaa alueella elävien lintujen pesintämahdollisuuksia. Sopiva tukimuoto: Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito. Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 45

48 Kirjallisuus Alapassi M. & Alanen A. 1988: Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. Komiteanmietintö 1988:16. Ympäristöministeriö. 279 s. Aronpää H., Jaakola H., Karhu I., Komulainen M., Leinonen A., Lindroos H., Linkola M., Ollila E., Partanen M., Ritvanen U., Saastamoinen J., Tervo K., Tervonen P. & Tolonen J. 1996: Naapurinvaaran kylämaiseman tavoitesuunnitelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 13. Kainuun ympäristökeskus. 54 s. Haapanen A., & Heikkilä T. 1992: Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Työryhmän mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. 204 s. Heikkilä M. (toim.) 2002: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas. Suomen ympäristö 591. Ympäristöministeriö. 60 s. Husa J., Teeriaho J., & Kontula T. 2000: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Kainuussa. Alueelliset ympäristöjulkaisut 194. Ympäristöministeriö. 123 s. Kalliola R. 1973: Suomen kasvimaantiede. WSOY. 308 s. Leinonen R. & Itämies J. 2001: Kainuun perinnemaisemien hyönteiset. Melalahti. Naapurinvaara. Suomen ympäristö 483. Kainuun ympäristökeskus. 93 s. Rassi P., Alanen A., Kanerva T. & Mannerkoski I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä. Ympäristöministeriö. 432 s. Salminen P. & Kekäläinen H. 2000: Perinnebiotooppien hoito Suomessa. Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietintö. Suomen ympäristö 443. Ympäristöministeriö. 162 s. Seitapuro H. 2004: Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja Julkaisematon käsikirjoitus. Kainuun ympäristökeskus. Vainio M., Autio S. & Leinonen R. 2000: Kainuun perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 147. Kainuun ympäristökeskus. 211 s. 46 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

49 Kohdenumero Viljelijän nimi LIITE 1 Maastolomake * merkityistä kohdista on annettu tarkemmat täyttöohjeet liitteessä 3. Inventoijan nimi (ja organisaatio) Pvm Kohteen inventointiin käytetty aika < 0,5 h 0,5 1 h > 1 h Kohteen elinympäristötyyppi (ympyröi jokin seuraavista kohdetta parhaiten kuvaavista tyypeistä) kalliokedot jokinotkot pientareineen kedot ojanotkot pientareineen tuoreet niityt puronotkot pientareineen hakamaat puukujanteet pientareineen metsälaitumet pelto- ja tilustiet pientareineen tulvaniityt joen tai ojan levennyksiin tai risteys- lehdesniityt kohtiin syntyneet (perustetut) kosteikot merenrantaniityt tulvapellot/veden vaivaamat pellonosat järvenrantaniityt laskeutusaltaat reunustoineen joenrantaniityt peltolähteet ympäristöineen nummet avoimet sekakasvustot pellon ja metsän reunavyöhykkeet paahteiset hiekkapaljastumat peltojen metsäsaarekkeet pellot, jotka tärkeitä lintujen muuton, peltojen kivisaarekkeet pesimisen tai ruokailun kannalta peltojen puu- ja pensasryhmät ladot ympäristöineen kiviaidat ja kiviröykkiöt muu, mikä? Sisältyykö tai rajautuuko elinympäristö johonkin seuraavista alueista? Luonnonsuojelualue, mikä? Luonnonsuojeluohjelma-alue, mikä? Natura-alue, mikä? Arvokas maisema-alue, mikä? Muu, mikä? * Kohteen yleiskuvaus * Kasvillisuuden luonnehdinta Puulajit (yli 1,3 m) ja pensaat Kenttäkerros Yleisimmät lajit Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 47

50 Harvinaiset, huomionarvoiset lajit * Rehevyyttä indikoivat lajit Kukkivien mesikasvien runsaus Ei lainkaan Vähän (mesikasvien osuus 0-25 % kasvillisuuden peittävyydestä) Kohtalaisesti (25-50 % kasvillisuuden peittävyydestä) Runsaasti kukkivia mesikasveja (> 50 % kasvillisuuden peittävyydestä) Linnut Huomionarvoiset ja harvinaiset lajit Perhoset Huomionarvoiset ja harvinaiset lajit Nisäkkäät Huomionarvoiset ja harvinaiset lajit Riistaeläimet Rakenteet ja muinaisjäännökset * Nykyinen maankäyttö Aiempi maankäyttö (lyhyt kuvaus ja tietolähde) Hoidon tavoitteet * Suositeltavat hoitotoimenpiteet Sopiva erityistukisopimus tai muu rahoitusmuoto kohteen hoidolle 48 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16

51 Kuvailulehti Julkaisija Kainuun ympäristökeskus Julkaisuaika helmikuu 2005 Tekijä(t) Julkaisun nimi Hanna Seitapuro Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Naapurinvaara Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Julkaisua saatavana myös internetistä Kainuun ympäristökeskuksen sivuilta osoitteesta Perinteinen maatalous on vuosisatojen kuluessa luonut kulttuurimaiseman, johon rakennusten lisäksi kuuluvat oleellisena osana erilaiset luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet. Tällaisia ovat mm. perinnebiotoopit, peltojen puustoiset saarekkeet, pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet, pienvedet ja kivirauniot. Maatalouden muuttuessa näiden kohteiden määrä on vähentynyt suuresti ja samalla ovat tulleet harvinaisiksi ja uhanalaisiksi monet alueilla elävät eliölajit. Myös maisema on muuttunut. Sotkamon Naapurinvaaran valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella tehdyssä luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmassa kartoitettiin luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kohteita. Kartoituksen yhteydessä tarkasteltiin myös kohteiden sopivuutta maatalouden ympäristötuen erityistukikohteiksi ja innostettiin viljelijöitä ja alueen asukkaita hoitamaan arvokkaita kohteitaan. Suunittelualueelta löytyi yhteensä 62 kohdetta. Suurin osa alueista on erilaisia perinnebiotooppeja, joista hakamaat ovat yleisin kohdetyyppi. Myös metsälaitumia, niittyjä ja peltojen puustoisia saarekkeita löytyi runsaasti. Kohteet rajattiin kartalle ja niille laadittiin yleispiirteiset hoitosuositukset. Yleissuunnitelman perusteella viljelijät voivat laatia kohteille tarkempia tilakohtaisia suunnitelmia, joita tarvitaan maatalouden ympäristötuen erityistukia haettaessa. Asiasanat luonnon monimuotoisuus, luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelu Julkaisusarjan nimi ja numero Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 Julkaisun teema Projektihankkeen nimi ja projektinumero Rahoittaja/ toimeksiantaja Maa- ja metsätalousministeriö Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot Julkaisun myynti/ jakaja ISSN ISBN (PDF) Sivuja Kieli 49 Suomi Luottamuksellisuus Hinta Julkinen 13 Kainuun ympäristökeskus, puh. (08) , fax (08) , Julkaisun kustantaja Painopaikka ja -aika Kainuun ympäristökeskus Kajaanin Offsetpaino Oy, Kajaani 2005 Kainuun ympäristökeskuksen moniste 16 49

52 K A I N U U N Y M P Ä R I S T Ö K E S K U S...

53

54