ASPA-kartoituksia 1/2012 Riitta Majava-Keränen ISBN ISSN X (painettu) ISSN (pdf) Painopaikka: SOLVER Palvelut Oy

Transkriptio

1

2 Asumispalvelusäätiö ASPA on yleishyödyllinen säätiö, joka edistää vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksia asua ja elää itsenäisesti tavallisessa asuinympäristössä. Säätiön toiminta-aluetta on koko maa. Säätiö kehittää yksilöllistä, laadukasta ja turvallista asumista sekä pyrkii yleisesti vaikuttamaan asuntojen ja koko yhdyskuntarakenteen suunnitteluun ja rakentamiseen tasaveroisesti kaikille yhteiskunnan jäsenille soveltuviksi. Säätiö hankkii ja rakennuttaa asuntoja, kehittää asumisen palveluita sekä tuottaa ja välittää tietoa erityisryhmien asumisesta. Säätiö omistaa asumispalveluita tuottavan ASPA Palvelut Oy:n. Tarve-projekteilla kartoitetaan vammaisten ihmisten tai mielenterveyskuntoutujien asumiseen liittyviä palvelutarpeita. Kartoituksessa selvitetään rajatun, kohdennetun asiakasryhmän palvelutarpeet yhdessä kunnassa tai yhteistoiminta-alueella. Projektit toteutetaan yhteistyössä kuntien, järjestöjen ja asiakkaiden kanssa Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Projekteista julkaistut raportit löytyvät pdf-muodossa osoitteesta ASPA-kartoituksia 1/2012 Riitta Majava-Keränen ISBN ISSN X (painettu) ISSN (pdf) Painopaikka: SOLVER Palvelut Oy Valokuvat: Riitta Majava-Keränen Kuvitus: Jaana Myllymäki MR 1/12

3 Tiivistelmä Nyt on oma asunto ja kissa Kehitysvammaisten aikuisten asumispalvelujen Tarve-projekti Kalajoki-Merijärvi yhteistoiminta-alueella Tekijä: Asumispalvelusäätiö ASPA / Riitta Majava-Keränen Vuosi: 2012 Selvityksen tavoitteena oli kerätä tietoa asumiseen liittyvistä tarpeista ja toiveista Kalajoki-Merijärvi yhteistoiminta-alueella asuvilta aikuisilta kehitysvammaisilta henkilöiltä yksilöllisen palvelusuunnittelun tueksi sekä yhteistoimintaalueen kehitysvammapalvelujen kehittämiseksi. Projektissa käsiteltiin tämän hetkistä tilannetta asumisen ja palveluiden suhteen sekä selvitettiin lähitulevaisuuden asumis- ja palvelutarpeita. Selvityksen taustalla olivat vuonna 2010 toteutuneet Kalajoen ja Himangan kuntaliitos sekä ASPAn edellisen selvitysprojektin (vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelutarpeita kartoittava Selvitysprojekti Ylivieskan seutukunnassa vuonna 2005) jälkeen tulleet muutokset asumispalveluihin. Selvityksessä haastateltiin 30 (18 55 v.) kehitysvammaista henkilöä sekä heidän omaisiaan ja lähityöntekijöitä ja 29 henkilön tietoja käytettiin. Kartoituksen tulokset edustavat siis kohdennetun ryhmän palvelutarpeita kaikkiaan 114 yhteistoiminta- alueella asuvan kehitysvammaisen ihmisen joukosta. Haastatelluista miehiä oli 13 ja naisia 16. Haastateltavien joukossa oli vanhempiensa, vanhempansa tai muun läheisen kanssa asuvia sekä asumispalveluyksiköissä asuvia henkilöitä. Projektissa kartoitettiin myös Kalajoen kaupungin itse tuottamat asumiseen liittyvät palvelut kehitysvammaisille henkilöille. 4

4 Saatuja tuloksia asumispalveluista sekä niitä tukevista palveluista: Alueella tarvitaan kehitysvammaisille ihmisille lisää yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia asumisen ja asumista tukevien palvelujen vaihtoehtoja: Opiskelunsa päättäville nuorille tarvitaan lähivuosien aikana yksilöllisiä ja yhteisöllisyyttä tukevia asumisen ratkaisuja, jotta saadut valmiudet itsenäiseen elämään vahvistuvat ja säilyvät. Yksilöllistä, lyhytaikaista asumispalvelua (tilapäishoito) tarvitaan alueella enemmän ja sitä tulee kehittää niin, että palvelua on riittävästi saatavilla ja että se sisällöltään vastaa asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita ja tukee aktiivisuutta. Iäkkäiden tai ikääntyvien vanhempien luona asuvien kehitysvammaisten henkilöiden sekä heidän omaistensa yksilöllisten palveluiden tarve tulee lisääntymään. Usealle haastatellulle ja heidän perheilleen palvelukokonaisuus on epäselvä. He eivät välttämättä tiedä, mitä palveluja on haettavissa ja millä perusteella. Haastateltavien mukaan henkilökohtaista apua tarvitaan, etenkin yksilöllisen vapaa-ajan mahdollistamiseksi. Myös tukihenkilötoiminnalle ja ohjatulle virkistys- ja vapaa-ajan toiminnalle on tarvetta. 5

5 Sisällysluettelo 1. Johdanto Kalajoen kaupunki Merijärven kunta ja yhteistoiminta-alue Kartoituksen tausta ja kohderyhmä Kartoituksen tavoitteet 9 2. Asumisen palveluja koskevaa lainsäädäntöä Palvelujen järjestämiseen liittyviä käsitteitä Ihmisoikeussopimukset ja vammaispoliittiset ohjelmat Palvelujen ja rakentamisen laatusuositukset Palvelujen järjestämisen laatusuositukset Asuntojen rakentamiseen laatusuositukset vuosiksi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) Kehitysvammaisten ihmisten asumisen palvelut yhteistoiminta-alueella Kalajoella käytössä olevat asumispalvelut Asumista tukevat muut palvelut Vapaa-ajan toiminta Kalajoella Tarve-projektin toteutus ja tulokset Haastateltujen taustatiedot Haastateltavien tuen ja avun tarve Haastateltavien käytössä olevat asumista tukevat palvelut Kartoituksessa ilmenneet asumispalvelutarpeet Harrastus- ja vapaa-ajan tarpeet Toimenpidesuositukset 47 Lähteet 50 Liitteet 51 6

6 1. Johdanto Jokaisella ihmisellä on oikeus itsenäiseen elämään, valita itse miten, missä ja kenen kanssa asuu sekä toimia esteettömästi yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä. Myös kehitysvammaisille henkilöille nämä oikeudet on taattu lainsäädännöllä, ihmisoikeussopimuksilla sekä vammaispoliittisilla ohjelmilla. Uudistettu vammaispalvelulaki (2009), Suomen vammaispoliittinen ohjelma vuosille , yksilöllisen tuen laatukriteerit sekä laatusuositukset kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen vuosiksi vaikuttavat yhteiskunnassa vallitseviin palvelu- ja toimintamalleihin siten, että kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeus sekä vaikutusmahdollisuudet toteutuvat. Meneillään oleva muutosvaihe kehitysvammaisten ihmisten asumisessa ja siihen liittyvien palveluiden järjestämisessä näkyy yhteiskunnassa siten, että laitoshoitoa hajautetaan ja yhteiskuntaa rakennetaan ja kehitetään niin, että kehitysvammaiset ihmiset voivat toimia yhteiskunnan täysivaltaisina aktiivisina jäseninä. Tällä hetkellä Suomessa asuu laitoksissa pitkäaikaisesti 2000 ja lyhytaikaisesti 400 kehitysvammaista ihmistä. Omaisten luona asuu n kehitysvammaista henkilöä ja tulevaisuudessa suurin osa heistä tulee tarvitsemaan mahdollisuudet itsenäiseen elämään. (Puhakka A ) Raportin nimi: Nyt on oma asunto ja kissa kertovat siitä, että yksilöllinen palvelujen järjestäminen sekä riittävä apu ja tuki voivat toteuttaa kehitysvammaisen henkilön pitkäaikaisen unelman itsenäisestä elämästä. 1.1 Kalajoen kaupunki Kalajoki on Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa sijaitseva reilun asukkaan rantakaupunki, jonka maapinta-ala on 922 neliökilometriä. ( [luettu ].) Kalajoesta tuli kaupunki vuoden 2002 alusta. Kalajoella on toteutettu kaksi kuntaliitosta: Raution kunta liittyi Kalajoen kuntaan vuonna 1973 ja Himangan kunta Kalajoen kaupunkiin Kalajoen suurimpia kyliä ovat: Himanka, Tynkä, Rautio, Pahkala, Rahja, Hillilä ja Kärkinen-Typpö. Kalajoen naapurikuntia ja -kaupunkeja ovat Pyhäjoki, Merijärvi, Alavieska, Ylivieska, Sievi, Kannus ja Kokkola. Ouluun on matkaa 130 km ( [luettu ].) ja Kokkolaan 68 km. ( [luettu ].) 7

7 Vuonna 2010 tapahtuneen kuntaliitoksen yhtenä tavoitteena on ollut turvata asukkaiden peruspalveluiden saatavuus, riittävä palvelutaso sekä palveluiden kehittäminen. ( [luettu ].) Kuntaliitoksen myötä kehitysvammahuollossa on tapahtunut muutoksia, jotka luovat haasteita riittävien asumispalveluiden järjestämiseen. 1.2 Merijärven kunta ja yhteistoiminta-alue Merijärvi on n asukkaan maalaiskunta, joka sijaitsee Oulun läänin eteläosassa. Merijärven pinta-ala on 238 neliökilometriä. Merijärven naapurikuntia ja kaupunkeja ovat: Kalajoki, Pyhäjoki, Alavieska, Ylivieska ja Oulainen. ( [luettu ].) alkaen Kalajoen kaupunki ja Merijärven kunta ovat muodostaneet yhteistoiminta-alueen, jossa Kalajoen kaupunki järjestää Merijärven kunnan kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut isäntäkuntaperiaatteella. ( [luettu ].) Kalajoki-Merijärvi yhteistoiminta-alueen toimielimenä toimii perusturvalautakunta, jossa on sekä Kalajoen että Merijärven edustajia. Kalajoen kaupunki tuottaa Merijärven terveys- ja sosiaalipalvelut ostopalveluna ja Merijärven kunta maksaa toteutuneista palveluista. Kalajoki-Merijärvi yhteistoiminta-alueella asuu yhteensä 114 kehitysvammaista henkilöä. 1.3 Kartoituksen tausta ja kohderyhmä Asumispalvelusäätiö ASPA on toteuttanut vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelutarpeita kartoittavan selvitysprojektin Ylivieskan seutukunnassa vuonna Kalajoen ja Himangan kuntaliitoksen ja em. selvitystyön jälkeen asumispalveluihin on tullut muutoksia, mm. perhekoti Reimarin toiminnan lopettaminen. Nämä seikat luovat haasteita riittävien, asiakkaiden tarpeita vastaavien asumispalveluiden järjestämiselle. Kalajoen Kehitysvammaisten Tuki ry teki Kalajoen kaupungille aloitteen tarvekartoituksen toteuttamiseksi. Aloitteen pohjalta erityshuollon johtoryhmä teki päätöksen hakea projektia Asumispalvelusäätiö ASPAlta tavoitteena kehittää nykyisiä asumispalveluja vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin. Kartoitusta varten haastateltiin vuotiasta kehitysvammaista ihmistä sekä heidän omaisiaan ja lähityöntekijöitä. Kaupungin kehitysvammapalvelut valitsi haastateltavat henkilöt ja hankki luvat haastattelujen toteuttamiseksi. Haastatelluista 29 antoi luvan käyttää tietojaan kartoituksessa. Haastatteluun osallistuneet henkilöt asuivat vaihtelevasti mm. lapsuuden kodissa, koulun asuntoloissa, tukiasunnoissa sekä ryhmäkodeissa. Haastateltavat saivat pal- 8

8 velusuunnittelunsa tueksi haastattelun perusteella laaditun henkilökohtaisen palvelutarvekuvauksensa, joka luovutettiin asiakkaan luvalla myös kehitysvammapalvelujen työntekijöiden käyttöön. Tarve-projektin ohjausryhmään nimettiin seuraavat jäsenet: perusturvajohtaja Anne Mäki-Leppilampi, kehitysvammahuollon johtaja Päivi Siironen, sosiaalityön palveluohjaaja Sanna Tavasti, vastaava ohjaaja Kristiina Sillankorva, ohjaaja Päivi Niinistö, vastaava hoitaja Tarja Manninen, Kalajoen Kehitysvammaisten Tuki ry:n pj. ja vammaisneuvoston jäsen Ritva Keränen, Kalajoen Kehitysvammaisten Tuki ry:n jäsen Päivi Harala-Toivanen, vammaisneuvoston jäsen Mirjami Alaranta, Asumispalvelusäätiö ASPAn kehittämissuunnittelija Päivi Huuskonen ja projektivastaava Riitta Majava-Keränen. Ohjausryhmän kokouksiin osallistui myös OAMK kuntoutuksen ohjaaja opiskelija Tanja Peltonen. ASPA rekrytoi projektivastaavan toteuttamaan projektia ajalla Kartoituksen tavoitteet Selvityksen tavoitteena oli kerätä tietoa kehitysvammaisten ihmisten asumiseen liittyvistä tarpeista yksilöllisen palvelusuunnittelun tueksi ja asiakkaiden osallistamiseksi omaan palvelusuunnitteluunsa yhteistoiminta-alueen kehitysvammapalvelujen kehittämiseksi sekä valtakunnallisen (VAMPO) että Oulun läänin vammaispoliittisen ohjelman (2009) linjausten mukaisesti tulevaisuuden asumisratkaisujen kehittämiseksi asiakkaiden tarpeiden perusteella. 9

9 2. Asumisen palveluja koskevaa lainsäädäntöä Kehitysvammaisten ja vammaisten henkilöiden asumisesta ja siihen liittyvistä palveluista säädetään useissa eri laeissa. Palveluita järjestettäessä yksi keskeinen lähtökohta on normaalisuuden periaate, joka tarkoittaa vammaisten ihmisten oikeutta elää kuten valtaosa ihmisistä elää. Palvelujen ja tukitoimien kautta tulee pyrkiä turvaamaan kehitysvammaiselle ja vammaiselle henkilölle mahdollisuus samaan asemaan muiden kanssa sekä toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. ( [luettu ].) Vammaispalveluja myönnettäessä ensisijaisina lakeina toimivat yleislait, mm. sosiaalihuoltolaki sekä kansanterveyslaki. Jos yleislakien perusteella ei saada tarvittuja palveluja järjestettyä riittävästi, sovellettaviksi tulevat erityislait, joista ensisijainen on vammaispalvelulaki. Jos vammaispalvelulain mukaiset palvelut eivät ole riittäviä tai sopivia, on asiakkaalla oikeus saada kehitysvammalain mukaisia palveluita. ( [luettu ].) Suomen perustuslaki Suomen perustuslain 6 :n mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain 19 :n mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Lisäksi julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Perustuslain 22 :n mukaan julkisen lain on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen (Suomen perustuslaki 731/1999). Sosiaalihuoltolaki Sosiaalihuollolla tarkoitetaan tässä laissa mm. sosiaalipalveluja, toimeentulotukea ja sosiaaliavustuksia. Sosiaalihuollon tarkoitus on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä. Lain mukaan kunnilla on velvollisuus järjestää sosiaalipalvelut, joihin kuuluvat mm. sosiaalityö, kasvatus- ja perheneuvonta, kotipalvelut, asumispalvelut, laitoshuolto, perhehoito sekä vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten henkilöiden työtoiminta. (Sosiaalihuoltolaki 710/1982) Palvelut tulee järjestää niin vammaiselle henkilölle kuin muillekin kuntalaisille ensisijaisesti sosiaalihuoltolain sekä kansanterveyslain (66/1972) säädösten mukaisesti. 10

10 Asumispalveluilla tarkoitetaan palvelu- ja tukiasumisen järjestämistä ja niitä annetaan henkilöille, jotka erityisestä syystä tarvitsevat apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä. Kunnan tehtävänä on myös mm. kehitysvammaisten erityishuollon, vammaisuuden perusteella järjestettävien palvelujen ja tukitoimien sekä omaishoidon tuen järjestäminen. (Sosiaalihuoltolaki 710/1982.) Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista Tämän lain tarkoitus on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Lain mukaan asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ilman syrjintää, hänen ihmisarvoaan, vakaumustaan sekä yksityisyyttään kunnioittaen. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on laadittava palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. On otettava ensisijaisesti huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Lisäksi asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jos täysi-ikäinen asiakas ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun syyn vuoksi pysty ymmärtämään asiaa, osallistumaan tai vaikuttamaan palveluidensa tai muiden toimenpiteiden suunnitteluun tai toteuttamiseen, on asiakkaan tahtoa selvitettävä yhteistyössä hänen laillisen edustajansa, omaisen tai muun läheisen henkilön kanssa. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000.) Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987.) Vammaispalvelulaki Vammaispalvelulain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Tämän lain mukaisia palveluita ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve. Tämän lain mukaisia palveluita ja tukitoimia koskevat päätökset on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kulu- 11

11 essa siitä, kun vammainen henkilö tai hänen edustajansa on esittänyt palvelua tai tukitointa koskevan hakemuksen, jollei asian selvittäminen erityisestä syystä vaadi pitempää käsittelyaikaa. Vammaispalvelulaki on ensisijainen suhteessa kehitysvammalakiin. Kunnan on huolehdittava siitä, että kunnan yleiset palvelut soveltuvat myös vammaiselle henkilölle. Kunnan täytyy järjestää vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen ja henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987.) Kehitysvammalaki Kehitysvammalaissa säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja. Erityishuollon tarkoituksena on edistää henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista, hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa hoito ja muu huolenpito. Erityishuoltoon kuuluvia palveluita ovat mm. tutkimus, terveydenhuolto, ohjaus ja kuntoutus, työtoiminnan ja asumisen järjestäminen, henkilökohtaisten apuvälineiden järjestäminen, yksilöllinen hoito ja muu huolenpito, omaisen tai muun läheisen henkilön ohjaus ja neuvonta sekä tiedotustoiminta erityishuoltopalveluista. (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977.) 12

12 3. Palvelujen järjestämiseen liittyviä käsitteitä Asumiseen liittyvät käsitteet Asunto. Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on määritellyt yleiset laatutavoitteet täyttävän asunnon tunnuspiirteet. Niiden mukaan henkilökohtaiset asuintilat ovat enemmän kuin huone. Henkilökohtaisten asuintilojen tulee sisältää seuraavat elementit: oma eteinen, keittiö/keittonurkkaus, kylpyhuone, eriytetty makuutila, oleskelutila, henkilökohtaiset säilytystilat, lisäsäilytystilat, jos henkilöllä on apuvälineitä, parveke tai piha-alue ja riittävät viestintäyhteydet, jotka mahdollistavat sosiaali- ja turvatekniikan. (Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta 2010.) Palveluasuminen sisältää vammaispalveluasetuksen mukaan asunnon sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Oleellista on, että henkilöllä on toimiva asunto, jossa asuessaan hänellä on asukkaan oikeudet ja velvollisuudet ja että hän saa riittävästi palveluja ja tukea asumiseensa. Palveluita voivat olla: avustaminen asumiseen liittyvissä toiminnoissa, kuten liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtainen hygienia, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi. Asiakkaan näkökulmasta keskeistä on palveluiden riittävyys, palvelukokonaisuuden saumattomuus ja asiakaslähtöisyys. Kunta on velvollinen järjestämään palveluasumisen vaikeavammaiselle henkilölle, jos henkilö vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee välttämättä palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista ja mikäli hän ei ole jatkuvan ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa ( vammaispalvelujen-kasikirja/ [luettu ].) Kehitysvammaisten asumispalveluja järjestettäessä on vielä jossain määrin käytössä perinteinen järjestelmälähtöinen jaottelu, jossa asiakkaan asumismuoto määrittyy tuen tarpeen mukaan seuraavasti: Tuettu asuminen on asumista vuokra- tai omistusasunnossa varsin itsenäisesti, kuitenkin niin, että asukas saa tukea tarpeidensa mukaisesti arjen asioiden hoitamiseen. Ohjattu asuminen on tarkoitettu sellaisille henkilöille, jotka tarvitsevat jonkin verran jatkuvaa apua. Henkilökunta on paikalla vain osan vuorokautta. Autettu asuminen sisältää ympärivuorokautisen avun ja hoidon asukkaille. (ARA. Palveluasumisen opas, 2011.) 13

13 Yksilöllisen tuen laatukriteerit (Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta) ohjaavat määrittelemään asumista ja palveluja asiakaslähtöisesti. Palvelut suunnitellaan ja järjestetään yksilöllisesti yhdistellen erilaisia palvelujen järjestämistapoja, ja henkilö voi asua missä haluaa. Asuminen voidaan toteuttaa asiakkaan omassa omistus-, vuokra-, tai muussa vastaavassa asunnossa tai palvelutalossa, palveluasumisryhmässä tai muussa asumisyksikössä. Palvelut voidaan järjestää mm. henkilökohtaisena apuna, kotipalveluna tai kotihoitona, omaishoidon tuella, kotisairaanhoidon avulla sekä yhdistämällä näitä tukimuotoja ja tarvittaessa luomalla yksilöllisiä palveluratkaisuja. ( [luettu ].) Lyhytaikainen asumispalvelu eli tilapäishoito on lyhytaikaiseen hoidontarpeeseen vastaava palvelu, jota voidaan järjestää mm. henkilön kodissa, perhehoitona, asumisyksikössä tai muussa vastaavassa henkilölle soveltuvassa paikassa. Tilapäishoito tulee kysymykseen omaishoitajan vapaiden aikana tai hoitoa voidaan järjestää muutoin perheen jaksamisen tueksi. Kehitysvammaisilla henkilöillä on oikeus tilapäishoitoon kehitysvammalain mukaisena palveluna (2 kohdat 6 ja 10) ja se on erityishuoltoa. Tilapäishoidon tarve tulee mainita erityishuolto-ohjelmassa, mutta maininta ei voi olla asiakkaan kannalta tilapäishoidon järjestämisen edellytys. Asiakkaan toiveet ja tarpeet tulee ottaa huomioon hoitotapaa ja paikkaa valittaessa (asiakaslaki 4 ja 8 ). Tilapäishoidosta voidaan periä maksu ylläpitokustannuksista, mutta ei itse hoidosta aiheutuvia kustannuksia, jos kyseessä ei ole alle 16-vuotiaalle annettava osittainen ylläpito. ( [luettu ].) Palvelusuunnitteluun liittyvät käsitteet Subjektiivinen oikeus Vammaispalvelulaissa säädetään, että kunnilla on ehdoton velvollisuus tarjota tiettyjä palveluita ja tukitoimia eli asiakkaalla on subjektiivinen oikeus näihin palveluihin ja tukitoimiin, jos hän täyttää asetuksessa määritellyt vaikeavammaisuuden kriteerit. Tällöin hänen on saatava anomansa etuus sosiaalitoimen määrärahatilanteesta huolimatta. (Malm M. ym. 2006) Kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluja ja tukitoimia vammaispalvelulaissa ovat: kuljetuspalvelut, palveluasuminen, henkilökohtainen apu, päivätoiminta, asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet. ( [luettu ].) 14

14 Vammaisuus ja vaikeavammaisuus Vammaispalvelulain mukaan vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on vamman tai sairauden johdosta pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. Vaikeavammaisuus on käsite, jonka sisältö määrittyy suhteessa vammaisen ihmisen elämäntilanteeseen ja ympäristöön ja merkitsee runsasta avun, palveluiden ja tukitoimien tarvetta. Vaikeavammaisuus määritellään aina suhteessa toimintaan tai palvelun tarpeeseen, mm. henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelu, palveluasuminen ja päivätoiminta. Toimintakyky käsitteenä liittyy laajasti ihmisen hyvinvointiin ja sillä tarkoitetaan sitä, miten henkilö selviytyy välttämättömistä päivittäisen elämän toiminnoista siinä ympäristössä, jossa hän elää. Toimintakyvyn arviointi on osa asiakkaan palvelusuunnittelua. Toimintakyvyn arvioinnissa tulee ottaa huomioon toimintakyvyn eri ulottuvuudet: fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä elin- ja asuinympäristöön liittyvät tekijät. Vammaisen henkilön oma arvio toimintakyvystään on yhteydessä mm. hänen terveyteensä, sairauksiinsa, toiveisiinsa sekä tekijöihin, jotka haittaavat suoriutumista päivittäisistä perustoimista: arjen askareissa, työssä, opiskelussa ja vapaaajalla. Nämä kaikki ulottuvuudet tulee huomioida, jotta saadaan tarpeeksi kattava käsitys henkilön toimintakyvystä hänen palvelutarpeidensa selvittämiseksi. ( [luettu ].) Palvelusuunnitelma Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa tulee laatia palvelusuunnitelma tai jokin muu vastaava suunnitelma, josta on käytävä ilmi asiakkaan yksilöllinen tilanne niiltä osin kuin se vaikuttaa palvelujen sisällöstä, järjestämistavasta ja määrästä päättämiseen. Se on suunnitelma niistä palveluista ja tukitoimista, joita vammainen henkilö tarvitsee selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästä. Palvelusuunnitelman tarkoitus on ohjata vammainen henkilö saamaan hänelle sopivat ja tarkoituksenmukaiset palvelut sekä tarkistaa, että nykyiset palvelu- ja tukimuodot vastaavat hänen voimavarojaan ja tarpeitaan. Yksilöllinen palvelusuunnitelma on palvelujen järjestämisen toimintasuunnitelma, joka laaditaan yhteisymmärryksessä vammaisen henkilön, tarvittaessa hänen omaistensa, läheistensä tai muun laillisen edustajansa kanssa sekä (moniammatillisen) sosiaalihuollon toteuttajan kanssa. Asiakkaan näkemys, toiveet ja mielipiteet tarvittavista palveluista ja tukitoimista kirjataan palvelu- 15

15 suunnitelmaan. Palvelusuunnitelman laatiminen on prosessi, joka alkaa asiakkaan toimintakyvyn arvioimisesta sekä hänen tarpeidensa kuulemisesta ja päättyy suunnitelman kirjaamiseen. Asiakkaan tulee normaalin hakumenettelyn mukaan hakea palvelusuunnitelmaansa sisältyviä palveluja, jotka palvelun järjestäjän tulee myöntää asiakkaalle, ellei ole perusteltua syytä menetellä toisin. Suunnitelma sitoo kuntaa ja siitä poikkeava palvelu tai tukitoimi tulee perustella. Myös asiakkaan hakiessa suunnitelmasta poikkeavaa palvelua tai tukitointa, on hänen perusteltava hakemuksensa hyvin. Perusteena voi olla esimerkiksi asiakkaan avun tarpeen muuttuminen. Palvelusuunnitelma tulee tarkistaa, jos vammaisen henkilön palvelutarpeessa tai olosuhteissa tapahtuu muutoksia sekä muutoinkin tarpeen mukaan. Suunnitelmaan kirjataan maininta siitä, kuinka usein suunnitelma tarkistetaan (vähintään 2-3 vuoden välein) sekä minkälaiset olosuhteiden muutokset aiheuttavat palvelusuunnitelman tarkistamisen. Vammaisella henkilöllä on oikeus vaatia palvelusuunnitelman tarkistamista. ( [luettu ].) Palvelusuunnitelma on kuvaus siitä avun, tuen ja palveluiden yhdistelmän kokonaisuudesta, minkä kehitysvammainen henkilö tarvitsee pystyäkseen elämään mahdollisimman yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Erityishuolto-ohjelma (EHO) Osa kehitysvammaisen henkilön palveluista järjestetään erityishuoltona ja ne ovat asiakkaalle pääsääntöisesti maksuttomia, mutta erityishuolto-ohjelmaan täytyy myös kirjata, mistä palveluista asiakkaalta peritään maksu. Erityishuolto-ohjelma (EHO) on erillinen päätösasiakirja, josta käyvät ilmi ne kehitysvammaisen tarvitsemat palvelut, jotka järjestetään erityishuoltona eli kehitysvammalain nojalla. EHO:n ulkopuolelle voi jäädä palveluita, jotka järjestetään esim. vammaispalvelulain nojalla ja näin ollen kyseiset palvelut tulee kirjata palvelusuunnitelmaan, ja kunnan tulee tehdä niistä erillinen päätös. Yksilöllinen erityishuolto-ohjelma on väline, joka antaa oikeussuojaa yksittäiselle kehitysvammaiselle henkilölle. Kehitysvammalain mukaan se on laadittava jokaiselle kunnassa asuvalle erityishuollon tarpeessa olevalle. ( [luettu ].) Erityishuoltona järjestettäviä palveluita ovat mm. työtoiminta, päivätoiminta, asumisen tukitoimet, tilapäishoito ja kuntoutusohjaus. Erityishuolto-ohjelma tulee laatia yhdessä asianomaisen henkilön, hänen edunvalvojansa tai muun huoltajan sekä sosiaalilautakunnan kanssa. Eri- 16

16 tyishuolto-ohjelmaan voidaan hakea muutosta aluehallintovirastolta, jos joku em. tahoista katsoo, ettei EHO ole tarkoituksenmukainen. ( [luettu ].) Palvelujen toteuttamiseen liittyvät käsitteet Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukainen palvelu, johon palvelun myöntämiskriteerit täyttävällä vaikeavammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus. Se on välttämätöntä toisen ihmisen antamaa apua niissä tavanomaisissa elämään liittyvissä toimissa, jotka henkilö tekisi itse, mutta vamman tai sairauden vuoksi hän ei selviä niistä itse. Lisäksi se on itsenäisen elämän mahdollistaja vaikeavammaiselle henkilölle. Palvelun myöntämisen edellytyksenä on, että vammainen ihminen osaa itse ilmaista välttämättömän avun sisällön ja toteutustavan. Hänen tulee voida itse määritellä, missä asioissa hän tarvitsee apua. (Räty 2010) Henkilökohtainen apu ei ole hoivaa, hoitoa ja valvontaa. Lähiomainen ei pääsääntöisesti voi toimia henkilökohtaisena avustajana. Myös kehitysvammainen henkilö on oikeutettu saamaan henkilökohtaista apua, jos hän kykenee määrittelemään mihin haluaa apua, kenet haluaa avustajakseen ja miten apu toteutetaan. Avun tarpeen määrittely ei edellytä puhekykyä tai kirjoitustaitoa, vaan myös vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä tai tukihenkilöä tulee voida käyttää. ( [luettu ].) Kehitysvammaisen henkilön henkilökohtainen apu voidaan toteuttaa esim. tuetun työnjohtajuuden avulla, jolloin palvelu toteutetaan kunnan omana tai ostopalveluna. Henkilökohtaista apua voidaan myöntää seuraaviin toimintoihin: päivittäiset toimet (mm. liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen, kotityöt, lääkärikäynnit sekä lasten päivittäisiin toimiin osallistuminen), työ ja opiskelu, harrastukset, yhteiskunnallinen osallistuminen sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Päivittäisiin toimiin, työhön ja opiskeluun apua tulee järjestää siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä, muihin toimiin vähintään 30 tuntia kuukaudessa. Jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein, vammaispalvelulain mukaan kunnalla ei ole velvollisuutta henkilökohtaisen avun järjestämiseen. 17

17 Kunnan on järjestettävä siihen oikeutetuille henkilöille henkilökohtaista apua myös vapaa-ajan toimintoihin, joita ovat harrastukset, yhteiskunnallinen osallistuminen ja vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Henkilön elämäntilanne, mielenkiinnon kohteet ja toiveet vaikuttavat siihen, kuinka paljon hän apua tarvitsee. Henkilökohtaista apua vapaa-ajan toimintoihin voi saada vaikeavammainen henkilö. Vaikeavammaisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä että henkilö tarvitsee välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen näistä toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Lisäksi vammaispalvelulaki edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toimintatapa. Henkilökohtaista apua vapaa-ajan toimintoihin tulee järjestää vähintään 30 tuntia kuukaudessa. Kunta voi järjestää henkilökohtaisen avun kolmella tavalla: 1. Työnantajamalli Vaikeavammainen henkilö toimii työnantajan asemassa, jolloin kunta korvaa hänelle avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset sekä muut kohtuulliset avustajasta koituvat välttämättömät kulut. Työnantajana voi toimia myös huoltaja tai muu edunvalvoja, jos avustettava on vajaavaltainen (esim. lapsi). 2. Palvelusetelimalli Kunta antaa vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten sosiaalihuoltolaissa tarkoitetun palvelusetelin, jonka arvo on kohtuullinen. Tällöin henkilö voi valita itse henkilökohtaisen avun toteuttavan palveluntuottajan. 3. Avustajapalvelumalli Kunta hankkii vaikeavammaisella henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjestää palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muiden kuntien kanssa. Henkilökohtaisen avun eri järjestämismuotoja voidaan yhdistää toisiinsa sekä mm. muihin vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Myös asumispalveluyksikössä asuvalla vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus henkilökohtaiseen apuun. Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää henkilökohtaista apua kaikkien kolmen vaihtoehdon mukaisesti ja yleinen vaihtoehto onkin työnantajamalli. Jotta henkilökohtainen apu toteutuisi lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla, kunnassa tulisi olla käytössä myös jokin muu järjestämistapa kuin työnantajamalli (esim. 18

18 palveluseteli, kunnan oma toiminta tai ostopalvelu). Tällöin henkilökohtaisen avun piiriin pääsevät myös sellaiset vaikeavammaiset henkilöt, jotka eivät kykene toimimaan työnantajina. Tärkeintä kaikkien järjestämistapojen osalta on, että asiakkaalla säilyy itsemääräämisoikeus ja valinnanvapaus avustamisen sisällön, ajankohdan ja avustavan henkilön suhteen. ( sekä [luettu ].) Palveluseteli on yksi kunnan käytettävissä olevista palveluiden järjestämistavoista. Kunta hyväksyy ne yksityiset palvelujen tuottajat, joiden palveluiden maksamiseen asiakas voi käyttää kunnan myöntämää palveluseteliä. ( net. [luettu ].) Sosiaalihuollon asiakasmaksulaki määrittelee maksuttomat sosiaali- ja terveyspalvelut. Jos vammainen henkilö on oikeutettu saamaan maksuttomia palveluita (mm. kehitysvammalaissa määrätty erityishuolto ja kuljetus, henkilökohtainen apu sekä palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut) ja hän käyttää palveluseteliä näiden palveluiden maksamiseen, tulee palvelusetelin arvon olla riittävä. Tässä tapauksessa henkilöltä ei voida vaatia, että hän kustantaisi itse osan palvelusta. Muissa kuin asiakasmaksulain nojalla maksuttomiksi määrätyissä palveluissa tulisi palvelusetelin arvo määritellä siten, että se on asiakkaan kannalta kohtuullinen. ( [luettu ].) Perhehoito tarkoittaa henkilön hoidon, kasvatuksen tai ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Sen tavoitteena on antaa mm. kehitysvammaiselle henkilölle mahdollisuus perheenomaiseen huolenpitoon, hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Perhehoidolla pyritään edistämään henkilön hyvinvointia sekä tukemaan hänen kasvuaan ja kehitystään. Perhehoidossa voi olla kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia kehitysvammahuollon palveluna sekä pitkä- että lyhytaikaisessa perhehoidossa. Perhehoitoa voidaan toteuttaa sekä toimeksianto- että ostopalvelusopimuksella. Toimeksiantosopimus tehdään kunnan ja perhehoitajan kesken ja kunta sijoittaa kehitysvammaisen henkilön perhehoitajan kotiin eli perhekotiin. Aikuisen kehitysvammaisen perhehoidossa on tärkeää ottaa huomioon hänen tarpeensa yhteisöllisyyteen sekä taata hänelle mahdollisuus yksityisyyteen. Yksilöllisen tuen/avun määrän ja muodon selvittäminen myös perhehoidossa tukee kehitysvammaisen henkilön toimintakykyä ja itsenäisyyttä. ( [luettu ].) 19

19 Kuljetuspalvelut Vammaispalvelulain 8 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa vuoksi välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kuljetuspalvelu on subjektiivinen oikeus vaikeavammaiselle henkilölle, joten se on kunnan erityiseen järjestämisvelvollisuuteen kuuluva palvelu. Puhuttaessa kuljetuspalveluista vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei sairautensa tai vammansa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Kun henkilön vaikeavammaisuutta arvioidaan, on kiinnitettävä huomiota henkilön sairaudesta ja vammasta saatavaan lääkärintodistukseen ja sen merkitykseen kuljetuspalvelujen järjestämisessä. Jos kysymyksessä on työ- ja opiskelumatkat, vaikeavammaisen tulee poikkeuksellisesti esittää tarpeestaan kuljetuspalveluihin yksityiskohtaisempaa selvitystä. Opiskelu- ja työmatkat järjestetään tarpeen edellyttämässä laajuudessaan ja lisäksi vammaispalveluasetuksen mukaan järjestetään vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa. ( fi/fi-fi/vammaispalvelujen-kasikirja/ [luettu ].) Työ- ja päivätoimintaa järjestetään työ-, toiminta- ja monitoimikeskuksissa. Työ- ja päivätoiminnan asiakkaat osallistuvat toimintaan huoltosuhteessa. He saavat työkyvyttömyyseläkettä, sekä heille voidaan maksaa verotonta työosuusrahaa enintään 12,00 euroa päivässä. Kunnalla on järjestämisvastuu työtoiminnasta henkilöille, joilla ei ole edellytyksiä työsuhteiseen työhön. Työtoiminta on luonteeltaan kuntouttavaa ja asiakkaat työskentelevät omien voimavarojensa mukaan. Työtoiminta on yleensä tekstiili- ja puutyötä sekä tilaustöitä yrityksille ja yksityisille henkilöille. Työtoiminnan muotoja on toimintakeskuksissa tapahtuva työtoiminta sekä avotyötoiminta eli tuettu työtoiminta. Avotyötoiminta tarkoittaa huoltosuhteista työtoimintaa, jossa kehitysvammaiset henkilöt voivat tehdä avustavaa työtä tavallisella työpaikalla esim. kaupassa, puutarhalla, vanhusten palvelukeskuksessa tai päiväkodissa. Myös avotyötoiminnasta saa työosuusrahaa. Kehitysvammainen henkilö voi jakaa työaikansa esim. siten, että on osan viikoittaisesta työajastaan avotyöpaikassa ja osan toimintakeskuksessa tai sitten hän voi osallistua vain toiseen työtoiminnan muotoon. 20

20 Kehitysvammaisten ihmisten asemasta työelämässä käydään jatkuvasti keskustelua. Ammatillisen tutkinnon suorittaneet kehitysvammaiset henkilöt ohjautuvat useimmiten opiskelun jälkeen palkkatyön sijasta työtoimintaan. Kehitysvammaisten ihmisten työtoimintaa tulisikin kehittää tuetun työllistämisen suuntaan niin, että se olisi polku palkkatyöhön. ( Tyo/tyolla_osallisuutta_loppuraportti_netti.pdf [luettu ].) Päivätoiminta Vammaisten henkilöiden päivätoimintaan kuuluu kodin ulkopuolella järjestettyä itsenäisessä elämässä selviytymistä tukevaa ja sosiaalista vuorovaikutusta edistävää toimintaa. Päivätoimintaa järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään työkyvytöntä henkilöä, jolla vamman tai sairauden aiheuttaman erittäin vaikean toimintarajoitteen vuoksi ei ole edellytyksiä osallistua sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 e :ssä tarkoitettuun työtoimintaan ja jonka toimeentulo perustuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettäviin etuuksiin. Päivätoimintaa on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan siten, että vaikeavammainen henkilö voi osallistua toimintaan viitenä päivänä viikossa tai tätä harvemmin, jos vaikeavammainen henkilö kykenee osallistumaan työtoimintaan osa-aikaisesti tai siihen on muu hänestä johtuva syy. Sekä vammaispalvelulain että kehitysvammalain nojalla järjestetty päivätoiminta on maksutonta. Vammaispalvelulain mukaisen päivätoiminnan kuljetuksista ja aterioista voidaan kuitenkin periä maksu. Kehitysvammalain nojalla erityishuoltona järjestetyn päivätoiminnan kuljetukset ovat maksuttomia, jolloin kehitysvammaisen henkilön edun mukaista on järjestää päivätoiminta ja siihen liittyvä kuljetuspalvelu kehitysvammalain nojalla. ( fi/vammaispalvelujen kasikirja/paivatoiminta [luettu: ].) Kehitysvammaisen henkilön ylläpidosta voidaan kuitenkin periä maksu (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista /734). Omaishoito tarkoittaa vanhuksen vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Omaishoitajana voi toimia ainoastaan hoitajaksi suostuva hoidettavan omainen tai muu läheinen henkilö. Omaishoito ei poista henkilön oikeutta esim. vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun. 21

21 Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Omaishoidon tuen järjestämisvastuu on kunnalla, mutta tuki on määrärahasidonnainen, eli tukeen ei ole subjektiivista oikeutta. Kunnan tulee kuitenkin huolehtia siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisena kuin kunnassa ilmenevä tarve edellyttää. Omaishoidon tuesta laaditaan omaishoitajan ja kunnan välinen sopimus, jonka liitteenä tulee olla hoito- ja palvelusuunnitelma, joka on luotu yhdessä hoidettavan ja omaishoitajan kanssa. ( [luettu ].) Omaishoidon tukea myönnetään sitovuuden ja/tai vaativuuden perusteella ( [luettu ]). Omaishoitosuhteen katsotaan usein toteutuvan vain virallisessa kunnan tukemassa hoitosuhteessa, vaikka omaishoitotilanteen olemassaolo ei ole riippuvainen virallisesta tuesta ( [luettu ]). 22

22 4. Ihmisoikeussopimukset ja vammaispoliittiset ohjelmat Ihmisoikeussopimusten tarkoituksena on taata kaikille ihmisille yhdenvertainen asema, vapaus, esteettömyys ja turvallisuus yhteiskunnassa. Vammaispoliittisilla ohjelmilla pyritään kehittämään kestävää ja vastuullista vammaispolitiikkaa. Edellä mainitut sopimukset ja ohjelmat tukevat toisiaan ja perustuvat syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden periaatteisiin. YK:n ihmisoikeussopimukset Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi ja julkisti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuonna Julistuksen sanoma on, että ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia, luovuttamattomia ja kuuluvat yhdenvertaisesti maailman kaikille ihmisille. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen poliittinen ja moraalinen vaikutusvalta on huomattavan suuri, vaikka se ei ole valtioita oikeudellisesti velvoittava asiakirja. Julistus on ollut perustana myöhemmin solmituille kansainvälisille ihmisoikeussopimuksille. ( [luettu ].) Julistuksen artikloissa käsitellään mm. seuraavia seikkoja: kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan; kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen; jokaisella on oikeus riittävään elintasoon; jokaisella on oikeus opetukseen sekä jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteesta sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. ( [luettu ].) YK:n voimassaoleviin ihmisoikeussopimuksiin kuuluu mm. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966). Sopimus sisältää säännöksiä mm. sanan-, yhdistymis- ja uskonnonvapaudesta. Lisäksi se sisältää yleisen syrjintäkiellon. Ihmisoikeussopimuksiin kuuluu myös Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966). Tämä sopimus sisältää mm. työhön, työoloihin, terveyteen, asumiseen, ravinnonsaantiin, koulutukseen ja kulttuuriin liittyviä oikeuksia. Suomen osalta sopimus on tullut voimaan vuonna ( formin.finland.fi/public/ [Luettu ].) 23

23 YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista Yhdistyneissä kansakunnissa on vuonna 2006 hyväksytty vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus. Suomi allekirjoitti sopimuksen vuonna 2007, mutta sopimuksen ratifiointi (lopullinen voimaansaattaminen) edellyttää Suomen lainsäädännön tarkistamista ja saattamista sopimuksen edellyttämälle tasolle. Yleissopimuksen tavoitteena on taata vammaisille henkilöille yhdenvertainen kohtelu muiden kanssa kaikilla elämän aloilla sekä kieltää kaikenlainen syrjintä vammaisuuden perusteella. Lisäksi yleissopimuksessa painotetaan vammaisten henkilöiden oikeutta esteettömyyteen ja saavutettavuuteen yhteiskunnassa sekä oikeutta itsenäiseen elämiseen, asumiseen ja liikkumiseen. ( [luettu ].) Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on vuonna 2008 perustettu kehitysvamma-alan järjestöjen ja julkisten toimijoiden yhteistyöverkosto. Se edistää YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa Suomessa ja tekee työtä asumiseen liittyvien palveluiden laadukkaan järjestämisen puolesta. ( [luettu ].) Suomen vammaispoliittinen ohjelma vuosiksi (VAMPO) Suomen vammaispoliittisessa ohjelmassa linjataan vuosien konkreettiset vammaispoliittiset toimenpiteet sekä yhteiskunnalliset kehityskulut, joilla tavoitellaan kestävää ja vastuullista vammaispolitiikkaa. Ohjelman tarkoitus on, että vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus, tasa-arvoinen osallisuus ja syrjimättömyys toteutuisivat yhteiskunnassa. Ohjelma on jaettu 14 sisältöalueeseen ja siinä on 122 korjaus- ja kehittämistoimenpide-ehdotusta, joilla epäkohtiin voidaan puuttua. Toimenpiteet liittyvät elämän eri osa-alueisiin kuten: koulutus ja opiskelu, työ, terveydenhuolto ja kuntoutus, sosiaaliturva, turvallisuus ja koskemattomuus, liikennepalvelu, rakennettu ympäristö, kulttuuri ja vapaa-aika sekä itsenäinen elämä (perhe ja asuminen). Vammaispoliittisen ohjelman toimenpiteillä varmistetaan seuraavat tavoitteet: 1. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioinnin edellyttämien säädösmuutosten valmistelu ja voimaansaattaminen. 2. Vammaisten henkilöiden sosioekonomisen aseman parantaminen ja köyhyyden torjunta. 24

24 3. Erityispalveluiden ja tukitoimien saatavuus ja laatu maan eri puolilla. 4. Yhteiskunnan esteettömyyden laaja-alainen vahvistaminen ja lisääminen. 5. Vammaistutkimuksen vahvistaminen: tietopohjan lisääminen sekä laadukkaiden ja monipuolisten menetelmien kehittäminen vammaispolitiikan toteuttamisen ja seurannan tueksi. (STM 2010.) Oulun lääninhallituksen vammaispoliittinen ohjelma 2009 Oulun lääninhallituksen vammaispoliittisen ohjelman tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksia ja tasavertaisuutta muiden kansalaisten kanssa. Kuntien toimintalinjaukset ja lainsäädännön monimuotoinen tulkinta ovat aiheuttaneet sen, että vammaispalveluiden tasavertainen saatavuus ja asiakkaan edun mukaisten palveluiden järjestäminen eivät ole kaikilta osin toteutuneet. Vammaispoliittinen ohjelma antaa linjauksia ja suosituksia, joita kunnat ja muut toimijat (esim. järjestöt) voivat hyödyntää tehdessään ja toteuttaessaan omia vammaispoliittisia ohjelmiaan ja suunnitelmiaan. Oulun läänin vammaispoliittisen ohjelman taustalla ovat Suomen lainsäädäntö sekä kansainväliset ohjelmat ja sopimukset, jotka koskevat yleisiä ihmisoikeuksia ja erillisiä vammaisten henkilöiden oikeuksia yhteiskunnassa. Oulun läänin vammaispoliittinen työryhmän asettamat keskeiset suositukset ovat: 1. Kuntiin/seutukuntiin tulee perustaa vammaisneuvostot. Tavoitteena on, että kunnalliset tai seudulliset vammaisneuvostot toimivat koko läänin alueella tavoitteellisesti ja niiden toiminta on riittävän resursoitu. 2. Kuntiin/seutukuntiin tulee laatia vammaispoliittiset ohjelmat, jotka tulisi tehdä laaja-alaisella asiantuntijuudella. Lisäksi kunnallisessa tai seudullisessa vammaispoliittisessa ohjelmassa tulisi olla seuraavat osa-alueet: a. Yleiset palvelut ovat niin toimivia ja esteettömiä, että ne ovat vammaisten ihmisten käytettävissä ja saavutettavissa. b. Mahdollistetaan vammaisten henkilöiden yhdenvertainen osallistuminen koulutukseen, opiskeluun, työllistymiseen, vapaa-ajan viettoon sekä harrastuksiin. c. Parannetaan vammaisten ja kehitysvammaisten ihmisten osallisuutta ja heidän omaa vaikuttamistaan heitä koskevien asioiden ja palveluiden järjestämisessä. d. Huolehditaan, että vammaisten ja kehitysvammaisten asumispalveluja kehitetään valtakunnallisten linjausten mukaisesti. (OLH 2009) 25

25 Oulun lääninhallituksen vammaispoliittisessa ohjelmassa mainitaan Suomen vammaispoliittinen selonteko, joka suositeltiin ottamaan huomioon kunnallisten/seudullisten vammaispoliittisten ohjelmien teossa. Vuonna 2010 valmistunut Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO perustuu tähän selontekoon. Oulun lääninhallituksen ja Suomen vammaispoliittisissa ohjelmissa käsitellään samoja osa-alueita ja niillä on samankaltaiset tavoitteet, mm. vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus yhteiskunnassa. Tavoitteisiin pyritään kehittämistoimenpiteillä, joita ovat mm: vammaisten henkilöiden tarvitsemat laadukkaat palvelut tulee järjestää, vammaisten ja kehitysvammaisten henkilöiden esteetön ja yhdenvertainen osallistuminen kaikkeen yhteiskunnan toimintaan on mahdollistettava sekä vammaisten ja kehitysvammaisten palveluita tulee kehittää. Me itse ry Asumispoliittinen julkilausuma Jokaisella henkilöllä tulee olla oikeus omaan nimeen ovessa. Meidän asuminen tulee suunnitella samoin kuin kaikkien muidenkin kansalaisten. Haluamme yksilöllisiä valinnanmahdollisuuksia asumiseen, emme massavaihtoehtoja. Pakkomuutot on jyrkästi kiellettävä! Kaikki muutot tulee valmistella huolella ja yksilöllisesti. Meillä tulee olla mahdollisuus muuttaa lapsuudenkodista. Kotikunnan on taattava meille sopiva asunto ja asumiseen tarvittava yksilöllinen tuki. Meillä on oikeus valita asuinpaikkakuntamme. Meillä on oikeus valita asuinkumppanimme. Haluamme koteihimme avustajia, emme hoitajia. Emme halua leimaavia nimityksiä kodeistamme. Asuntotuotannon suunnittelussa tulee huomioida erityisryhmät. Älkää suunnitelko tai rakentako mitään meitä kuulematta! Me Itse ry on vuonna 1999 perustettu kehitysvammaisten ihmisten oma kansalaisjärjestö, joka puolustaa heidän oikeuksiaan ja tukee heidän osallistumistaan yhteiskunnan toimintaan tasavertaisina kansalaisina. Järjestöllä on noin 900 jäsentä ja noin 30 eri puolilla Suomea toimivaa alajaosta. ( ].) 26

26 5. Palvelujen ja rakentamisen laatusuositukset 5.1 Palvelujen järjestämisen laatusuositukset Vammaisten ihmisten asumispalvelujen laatusuositus on julkaistu vuonna 2003 Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Suomen kuntaliiton toimesta. Suosituksen tavoitteena on tukea kuntia vammaisten henkilöiden asumisen ja asumispalveluiden kehittämisessä. Suosituksen lähtökohtina ja perustana ovat olleet tasa-arvo, yhdenvertaisuus, asiakaslähtöisyys ja asumisen monimuotoisuus. Kuntien johto, johtavat viranhaltijat ja luottamushenkilöt voivat käyttää suositusta päätöksenteon ja käytännön toteutuksen apuna. Suosituksen toivotaan tukevan myös palveluja toteuttavan henkilöstön toimintaa. Suosituksen sisältö koostuu viidestä osasta: Vammaisten ihmisten asumisen tarpeet mukaan kuntasuunnitelmaan Rakennettu ympäristö esteettömäksi ja toimivaksi Riittävästi esteettömiä ja toimivia asuntoja Yleiset palvelut kaikkien saavutettaviksi Yksilöllisillä palveluilla yhdenvertaisuuteen Suositukseen on kirjattu kunkin osan kohdalta tavoitteet eli suositusosa, keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi, arvioinnista ja seurannasta. Suosituksen tavoitteena on antaa välineitä, näkemyksiä ja suuntaviivoja päätöksenteon tueksi. Suositus on kuvaus tavoitetilasta vammaisten ihmisten asumisen ja sitä tukevien palveluiden osalta. (STM 2003) Yksilöllisen tuen laatukriteerit on määritelty Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunnassa. Neuvottelukunnan jäsenyhteisöt ovat sitoutuneet laatusuosituksiin, jotka painottavat, että palvelut tulee järjestää vammaisen ihmisen yksilöllisen tuen tarpeen mukaisesti asunnossa, joka on omien toiveiden mukainen. Tulevina vuosina yhteiskunnassa on ratkaistavana kehitysvammaisten asumiseen ja palveluihin liittyen kaksi suurta haastetta, jotka ovat vanhempien kodeista muuttavien kehitysvammaisten ihmisten asuminen ja yhteiskunnan jäsenenä elämisen järjestäminen sekä laitosasumisen purkamiseen liittyvät kehitysvammaisten asumisen ja itsenäisen elämän tukipalveluiden järjestelyt. (Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta 2010) 27

27 Asunto omien toiveiden mukainen asunto mahdollisuus valita kenen kanssa asuu ja missä normaalin asunnon tunnuspiirteet asunnot tavallisessa asuinympäristössä Yksilöllinen tuki on yksilöllisesti suunniteltu, toteutettu ja hinnoiteltu. on tarpeen mukaista, joustavaa ja henkilön valitsemaa. perustuu käyttäjälähtöiseen tuen tarpeen arviointiin. mahdollistaa kehittymisen ja oppimisen. 5.2 Asuntojen rakentamiseen laatusuositukset vuosiksi Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on koonnut vuonna 2010 laatusuositukset kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen. Yhtenä lähtökohtana on näkemys tulevaisuuden asumisesta, joka perustuu perus- ja ihmisoikeuksille; joka mahdollistaa yhtäläisen osallistumisen; muodostuu asuntoratkaisusta ja siihen yhdistettävästä tuesta ja avusta sekä suunnitellaan yksilöllisesti kunnioittaen henkilön toiveita ja tarpeita. Laatusuositukset nojaavat kansallisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin ja linjauksiin. Kunnat, kuntayhtymät, järjestötaustaiset toimijat sekä yksityiset yhteisöt ja yritykset ovat avainasemassa uusien asuntojen rakentamisessa ja hankinnassa. Keskeinen tavoite on, että kunnissa on riittävästi esteettömiä ja toimivia asuntoja kehitysvammaisille kuntalaisille ja asumista tukevat palvelut. Laatusuositus jakaantuu yleisiin periaatteisiin ja erillisiin suosituksiin, jotka koskevat henkilökohtaisia tiloja sekä yhteistiloja. Asuntojen tulee täyttää yleiset asunnon tunnuspiirteet, joita ovat oma eteinen, keittiö/keittonurkkaus, kylpyhuone, oleskelutilasta eriytetty makuutila, henkilökohtaiset ja tarvittavat lisäsäilytystilat, parveke tai piha-alue sekä riittävät viestintäyhteydet sosiaali- ja turvatekniikan mahdollistamiseksi. Huone ei ole asunto. Asuntojen rakentamisen lähtökohtana ovat kehitysvammaisten henkilöiden yksilölliset asumisen tarpeet. Tämän laatutavoitteen toteutuminen edellyttää sitä, että tulevat asukkaat tiedetään ainakin jossakin määrin ennen kuin aloitetaan varsinainen asuntojen suunnittelu ja heidän avun ja tuen tarpeensa kartoitetaan luotettavalla ja vertailukelpoisella tavalla. Fyysisten tilojen täytyy olla esteettömät ja niissä tulee olla turvallista liikkua. Esteet- 28

28 tömyyteen liittyy mm. seuraavia seikkoja: tiloissa ei ole liian suuria tasoeroja eikä kynnyksiä, jotka vaikeuttavat liikkumista, ovet ovat tarpeeksi leveät ja ovet helposti avattavat, tiloissa on tarvittavat tukikaiteet, keittiökalusteet ovat sopivalla korkeudella ja keittiölaitteissa on ajastimet sekä henkilökohtaiset pesutilat ovat tilavat ja riittävästi varusteltu niin, että niissä on turvallista toimia sekä piha-alue on esteetön ja turvallinen. Rakentamisen lähtökohtana on asuntojen muunneltavuus tarpeen mukaan uusiin käyttötarkoituksiin. Lisäksi tärkeitä laatutavoitteita ovat: asuntojen keskeinen sijainti, jolloin palveluiden, harrastusten ja päivätoiminnan/työpaikan saavutettavuus on hyvä eikä erityisryhmien asumista keskitetä tietyille alueille. Rakentamisohjelmassa tulee ottaa huomioon myös vaativaa sairaanhoitoa tarvitsevien kehitysvammaisten henkilöiden avun tarpeet asumisessaan. 5.3 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) Valtion asuntorahasto muuttui vuonna 2008 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukseksi (ARA). ARA kuuluu ympäristöministeriön hallinnon alaan ja vastaa keskeisesti valtion asuntopolitiikan toimeenpanosta. ARAn periaatteena on, että jokaisella on oikeus hyvään asumiseen. ARA myöntää asumiseen ja rakentamiseen liittyviä avustuksia, tukia ja takauksia; ohjaa ja valvoo ARAasuntokannan käyttöä; tukee pienien ja keskituloisten talouksien ja erityisryhmien asunto-olojen parantamista. ( [luettu ].) ARAN julkaisemien suunnitteluohjausperiaatteiden tavoitteena on saada aikaan kohtuuhintaisia erilaisia tarpeita vastaavia, esteettömiä ja viihtyisiä asuntoja ja asumisvaihtoehtoja, jotka sijaitsevat laadukkailla ja sosiaalisesti tasapainoisilla alueilla. (Valtion asuntorahasto 2005). Periaatteensa mukaisesti ARA ei rahoita laitosmaisia kohteita. Eri erityisryhmien sijoittamista samaan kohteeseen ei hyväksytä ja ryhmäkotiyksikön osalta on suositeltava koko 5-10 asuntoa/asuinhuonetta. Asukasta kohden tilaa tulisi olla neliömetriä. Tähän on laskettu ryhmäkotitilat sekä asukkaan välittömiä tarpeita varten toteutettavat apu- ja yhteistilat. Erityisryhmien asuntojen tulee olla kodikkaita, pitkäikäisiä, tarkoituksenmukaisia ja esteettömiä. Asuntojen tulee sijaita osana muuta asutusta ja tarjota asukkailleen mahdollisuus integroitumiseen ja sosiaalisuuteen sekä tukea omatoimisuutta ja kuntoutumista. (Ympäristöministeriö 2011, 39) 29

29 6. Kehitysvammaisten ihmisten asumisen palvelut yhteistoiminta-alueella Kalajoen perusturvapalveluissa kehitysvammahuolto ja vammaispalvelut kuuluvat perhepalveluiden piiriin. Kalajoen kaupunki järjestää kehitysvammaisten kuntalaisten tarvitsemat palvelut pääosin omana toimintanaan. Erikoissairaanhoitoa saadaan Tahkokankaalla ja Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa. Kalajoen Kehitysvammaisten Tuki ry on mukana kehitysvammapalveluiden kehittämisessä ja omaiset sekä kehitysvammaisten henkilöiden läheiset ovat kehitysvammahuollolle tärkeitä yhteistyötahoja. Kalajoen kaupungin sisäinen sekä eri yhteistyötahojen (mm. seurakunnat, useat oppilaitokset, joissa erityislinjoja ja kehityspoliklinikat) välinen verkostoyhteistyö toimii hyvin ja tällä ehkäistään mm. toimintojen ja palveluiden päällekkäisyyksiä. Kalajoen kaupungin perusturvalautakunta on nimennyt erityishuollon johtoryhmän, joka on palveluasioiden käsittelyssä mukana. Nämä tekijät luovat hyvän perustan vammais- ja kehitysvammapalveluiden monipuoliselle kehittämiselle. Kehitysvammahuoltoon kuuluu mm. avohuollon ohjaus, autetun asumisen yksiköt Puistola ja Ankkuri sekä monitoimikeskukset Maakari ja Kuunari. Kalajoki-Merijärvi alueella kehitysvammaisia henkilöitä asuu yhteensä 114, joista Merijärvellä asuu 12 henkilöä. Kotihoidossa asuu 66 kehitysvammaista henkilöä, joita perheineen tuetaan avohuollon ohjauksella. Perhehoidossa asuu 3 henkilöä. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa ei ole yhtään kehitysvammaista henkilöä. Vuokra-asunnoissa asuville kehitysvammaisille henkilöille annetaan asumispalveluohjausta. Ostopalveluna tuotettua asumispalvelua käyttää muutama asiakas myös Kalajoen ulkopuolella. Tilapäishoitoa (lyhytaikainen asumispalvelu) toteutetaan autetun asumisen yksikössä tilapäishoitopaikalla sekä tilapäisellä perhehoidolla, kehitysvammaisten lasten ryhmälomituksella, palvelusetelillä (omaishoitajille) sekä lyhytaikaisella perhehoidolla (ostopalveluna Kehitysvammaisten Palvelusäätiöltä). Ennaltaehkäisevää perhetyötä toteutetaan tarpeen mukaan myös kehitysvammaisten lasten perheissä. Vuoden 2012 aikana Kalajoen kaupungin vammaispalveluille tullaan luomaan uusi kriteeristö, jossa tehdään linjaukset vammaispalvelulain mukaisista palveluista. Tällä hetkellä Kalajoen kaupungin vammais- ja kehitysvammahuolto järjestävät kehitysvammaisille henkilöille henkilökohtaista apua tarvittaessa. Avun käyttäminen on lyhytjaksoista, satunnaista ja sitä pyritään käyttämään ennakoivasti. Henkilökohtaisen avun kohdalla vaikeavammaisuus määritellään yksilöllisesti. Erityishuoltona järjestetään tarvittaessa avustajia sekä yksilö- että erilaisten ryhmien avustamiseen. Kuljetuspalvelut toteutetaan pääsääntöisesti erityishuoltona. Lisäksi vammaispalveluita ovat tukiviittomaopetus, asunnon muutostyöt ja kiinteät apuvälineet (vammaispalvelujen kautta). 30

30 6.1 Kalajoella käytössä olevat asumispalvelut Ryhmäkoti Ankkuri on Himangalla sijaitseva 7-paikkainen, 1994 perustettu autetun asumisen yksikkö, josta saa ympärivuorokautista apua ja tukea. Asukkaat ovat kehitysvammaisia ihmisiä, joiden ikäjakauma on vuotta. Talossa on yhden hengen huoneita, kahdella huoneella on aina yhteinen wc ja suihku. Muut tilat ovat yhteisessä käytössä. Ryhmäkodissa on valkoinen huone rentoutumista varten. Asukkailla on mahdollisuus käydä tien toisella puolella olevissa palvelukeskuksen päivätiloissa saunomassa ja uimassa. Ryhmäkoti Ankkuriin tulee lounas ja päivällinen Himangan palvelukeskuksesta, muut ateriat tehdään itse. Pyykit pesetetään vieressä sijaitsevassa pesulassa. Asukkaista muutama osallistuu siivoukseen omien taitojensa mukaan. Ruuan/välipalojen valmistukseen asukkaat eivät osallistu. Asukkaiden päivään kuuluu mm. ulkoilua, musiikin kuuntelua, viriketoimintaa ym. arkipäivän toimia. Osa asukasta osallistuu työ- ja päivätoimintaan Monitoimikeskus Kuunarissa. Asukkaat osallistuvat asiointiin, joka voidaan yhdistää ulkoilun yhteyteen. Yleiset palvelut sijaitsevat noin kilometrin päässä ryhmäkodista. Ryhmäkoti Ankkurissa on yhteensä seitsemän työntekijää, joista kuusi lähihoitajaa ja vastaava hoitaja. Hoitajista kaksi on aamuvuorossa, iltavuorossa on 1-2 työntekijää. Yövuorossa on yksi työntekijä. Ryhmäkoti Ankkuri. Ryhmäkoti Puistola Ryhmäkoti Puistola on Kalajoen keskustassa sijaitseva kehitysvammaisten ympärivuorokautinen asumisyksikkö. Puistolassa on 14 vakituista asuinpaikkaa, yksi tilapäispaikka ja pihapiirissä kuusi tukiasuntoa. Ryhmäkoti Puistola on aloittanut toimintansa (vanha puoli) vuonna 1990, laajennus (uusi puoli) on tehty vuonna Jokaisella asukkaalla on käytössään oma huone, jonka voi sisustaa omilla huonekaluilla. Osassa huoneista on oma wc ja yhdessä huoneessa on oma suihku. Lisäksi asukkailla on käytössään yhteiset oleskelutilat, yhteensä yhdeksän wc:tä, kylpyhuone ja sauna. 31

31 Pääateriat tuodaan Puistolaan terveyskeskuksen keittiöltä ja itse järjestetään aamu- ja iltapalat, päiväkahvit sekä viikonloppuisin ja pyhäpäivinä päivällinen. Asukkaiden vaatepyykit pestään Puistolassa ja liinavaatteet pesulassa. Asukkaiden arkeen kuuluvat yhteiset ruokailuhetket ja kotitöihin osallistuminen omien voimavarojen mukaan. Suurin osa Puistolan asukkaista käy työ- ja päivätoiminnassa Monitoimikeskus Maakarissa, joka sijaitsee kävelymatkan päässä. Osa asukkaista opiskelee jatko-opinnoissa oppilaitosten erityislinjoilla. Asukkaat voivat osallistua viriketoimintaan ja retkille. Ryhmäkoti Puistola sijaitsee kävelymatkan päässä yleisistä palveluista ja tämä helpottaa asukkaiden liikkumista ja asiointia. Ryhmäkodin asukkaiden ikäjakauma on vuotta. Osa heistä tarvitsee intensiivistä apua ja tukea, osalla tuen tarve on kevyempi. Jokaisella asukkaalla on omahoitaja, joka tukee ja ohjaa asukasta yksilöllisten tarpeiden mukaan. Jokaiselle asukkaalle laaditaan toiminnan tueksi yksilöllinen kirjallinen kuntoutus- ja palvelusuunnitelma. Puistolassa asukas kohdataan yksilönä omine toiveineen ja tarpeineen asukkaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Asukasta kannustetaan omatoimisuuteen hoitajien ohjaamana ja tukemana. Puistolassa pidetään tärkeänä kodinomaisuutta ja asukkaiden viihtyvyyttä. Tukiasunnot on tarkoitettu itsenäisemmin pärjääville erityishuollon asiakkaille, jotka voivat tarvittaessa käyttää Ryhmäkoti Puistolan tarjoamia palveluja. Ryhmäkoti Puistola. 32

32 Ryhmäkodin asukkaiden ikäjakauma ja vaihtelevat tuen tarpeet luo haasteita asumiseen ja hoitotyöhön. Tässä tilanteessa korostuu yksilöllinen tuki ja apu, jota tukee omahoitajajärjestelmä. Lisäksi asumisratkaisuilla on voitu vaikuttaa viihtyvyyteen siten, että samaan ikäluokkaan kuuluvien asukkaiden huoneet sijaitsevat samalla puolella taloa. Ryhmäkodissa on yhteensä 10 työntekijää: vastaava hoitaja, 7 lähihoitajaa ja 2 hoitoapulaista, joista toinen on oppisopimuskoulutuksessa lähihoitajaksi. Lähihoitajat tekevät 3-vuorotyötä: aamuvuorossa on arkena 3 ja viikonloppuisin 2 työntekijää, iltavuorossa on 2, tarvittaessa 3 hoitajaa, yövuorossa on 1 hoitaja. 6.2 Asumista tukevat muut palvelut Monitoimikeskus Maakari Kalajoella sijaitseva monitoimikeskus Maakari on aloittanut toimintansa vuonna Se tarjoaa monipuolisia kuntouttavia palveluja, työ- ja päivätoimintaa, vajaakuntoisille henkilöille. Vajaakuntoisuus voi johtua kehitysvammaisuudesta, mielenterveysongelmasta, syrjäytymisestä yms. Valtaosa Maakarin asiakkaista on kehitysvammaisia henkilöitä. Asiakkaat saavat kuntoutusta, ohjausta ja tukea tasapainoisen mielenterveyden ylläpitämisessä sekä fyysisten ja sosiaalisten valmiuksien oppimisessa ja ylläpitämisessä. Jokaisella asiakkaalla on henkilökohtainen kuntoutus- ja palvelusuunnitelma, jota päivitetään säännöllisin väliajoin yhteistyössä verkoston kanssa. Monitoimikeskus Maakarin toiminnassa otetaan huomioon yhteisöllisyys sekä kuntouttava ja ennaltaehkäisevä työote. Monitoimikeskus Maakari Kalajoella. 33

33 Maakarin työtoiminnan ryhmiä ovat: kädentaito-, puu- ja tekstiili- keittiö- ja siivoustyön ryhmät sekä avotyöpaikat. Avotyöpaikkoina toimivat mm. Kalajoen kaupungilla sisäisten lähettien tehtävät sekä päiväkoti, kirjasto, Puistola, ryhmäperhepäiväkodit, päiväkodin keittiö, ateriakuljetus, toimintatupa ja seniorikeskuksen keittiö. Kaupungin ulkopuolella avotyöpaikkoja on seurakunnalla, ABC-myymälässä sekä Merijärvellä Salmenrannan palvelukeskuksessa. Kesäisin Maakarin toimintana on järjestetty kesäkerhotoimintaa perusopetuksessa oleville lapsille ja jatko-opinnoissa oleville nuorille. Maakarin tuotteita myydään omassa myymälässä sekä erilaisissa tapahtumissa. Lisäksi Maakarissa tehdään tilauksesta alihankintatöitä yrityksille sekä muita tilaustöitä yksityisille tilaajille. Maakarin Vihreä talo, jossa työskentelee kädentaitojen ryhmä. Monitoimikeskus Maakari on avoinna viitenä päivänä viikossa ja asiakkaat osallistuvat toimintaan oman kuntonsa mukaan 1-5 päivänä viikossa. Monitoimikeskuksessa on jakelukeittiö, jonne ruuan kuljettaa kaksi Maakarin kävijää seniorikeskuksen keittiöltä. Maakarissa työskentelee 3 kokopäiväistä ja yksi puolipäiväinen ohjaaja, vastaava ohjaaja sekä 4 apuohjaajaa. Vuoden 2010 tilaston mukaan Monitoimikeskus Maakarissa oli kävijöitä yhteensä 67, joista 57 kävijää oli Kalajoelta ja 10 kävijää Merijärveltä. Avotyössä kävi yhdeksän henkilöä, joista 7 osa-aikaisesti ja 2 kokoaikaisesti. Maakari toimii myös opiskelijoiden työssäoppimispaikkana, työharjoittelupaikkana, työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa ja työelämävalmennuksessa olevien työpaikkana sekä yhdyskuntapalvelun suorittamispaikkana. Monitoimikeskus järjestää yhdessä 34

34 eri toimijoiden kanssa harrastustoimintaa, mm. retkiä, erilaisia tapahtumia sekä liikunta- ja musiikkiryhmiä. Ammattiopisto Arteman liikunta- ja hyvinvointiyrittäjäopiskelijat ohjaavat asiakkaille Maakarin omien liikuntaryhmien lisäksi yksilöllistä liikuntaa ja hyvinvointiin liittyvää toimintaa yhtenä päivänä viikossa. Tulevaisuuden haasteena koetaan ikääntyneiden kehitysvammaisten henkilöiden työ- ja päivätoiminta. Suunnitteluvaiheessa on senioritoiminta, jossa ikääntyville kävijöille olisi oma ryhmä. Ikääntyvällä kehitysvammaisella asiakkaalla tulisi myös olla mahdollisuus jäädä eläkkeelle työ- ja päivätoiminnasta. Monitoimikeskus Kuunari Monitoimikeskus Kuunari on Himangalla sijaitseva työ- ja päivätoimintakeskus, jonka toiminta on vuonna 2010 Kalajoen ja Himangan kuntaliitoksen yhteydessä siirtynyt Kalajoen kaupungin tuottamaksi palveluksi. Monitoimikeskuksen toiminta tukee asiakkaiden psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten valmiuksien oppimista ja ylläpitämistä. Kaikille asiakkaille on toteutettu toimintakyvyn arviointi ja laadittu henkilökohtainen kuntoutus- ja palvelusuunnitelma. Kuunari on pieni yksikkö, jossa yhteisöllisyys on tärkeässä roolissa. Kuunarin työtoiminnan ryhmiä ovat: puu- ja tekstiilityön ryhmät, keittiö- ja siivoustyön ryhmä sekä avotyöpaikat. Avotyötoimintaa toteutetaan sekä yksilöllisesti että ryhmätoimintana. Avotyöpaikkoja on monipuolisesti käytössä, mm. lähetin työ, ruuan kuljetusta, vaippa- ja siivouspalvelua, tuotteiden hyllyttämistä kaupassa ja pesulassa työskentelyä. Kuunarissa tehdään tilaus- ja entisöintitöitä yksityisille henkilöille sekä alihankintatöitä yrityksille tilauksesta. Monitoimikeskus Kuunari Himangalla. 35

35 Työtoiminnan ryhmissä valmistetut tuotteet myydään Kuunarin myymälässä sekä erilaisissa myyjäisissä. Kuunarissa on jakelukeittiö, jonne ruuan kuljettaa Kuunarin kävijät vuoroviikoin palvelukeskuksesta. Monitoimikeskus Kuunari on avoinna viitenä päivänä viikossa ja asiakkaat osallistuvat toimintaan omien voimavarojensa mukaan 3-5 päivänä viikossa. Monitoimikeskus Kuunarin toiminta tukee yhteisöllisyyttä myös vapaa-ajan ja harrastustoiminnan avulla. Kuunarin tiloissa toimivat mm. taidepiiri, väriä ja iloa elämään ryhmä, partio sekä kansalaisopiston vetämä ensiapuryhmä. Lisäksi monitoimikeskuksesta käydään säännöllisesti retkillä ja seurakunnan työntekijä pitää säännöllisesti hartaushetkiä. Vuonna 2010 Kuunarissa kävi 27 asiakasta, joista 4 oli Kokkolasta ja 5 Kannuksesta. Päivittäin toimintaan osallistui n. 20 asiakasta. Marraskuuhun 2011 mennessä kokkolalaisten kävijöiden työtoiminta päättyi Kuunarissa. Itsenäisessä avotyötoiminnassa kävi osa-aikaisesti 6 asiakasta. Kuunarin tiloissa järjestetään kouluikäisille kehitysvammaisille tarvittaessa iltapäivähoitoa, josta vastaa heidän avustajansa. Monitoimikeskus Kuunarin henkilökuntaan kuuluvat: vastaava ohjaaja, 1 ohjaaja sekä 2 apuohjaajaa. Kuunari toimii opiskelijoiden työssäoppimispaikkana, työharjoittelupaikkana sekä työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa ja työelämävalmennuksessa olevien työpaikkana. 6.3 Vapaa-ajan toiminta Kalajoella Kalajoki on matkailukaupunki, jossa on Kalajoen Hiekkasärkkien matkailukeskus. Kalajoella on hyvät uimarannat sekä monipuolisia palveluita tarjoava kylpylä. Kaupungilla on käytössä erityisliikuntakortti, joka on tarkoitettu vammaisille ja pitkäaikaissairaille ja sen tavoitteena on aktivoida heidät omaehtoiseen liikunnan harrastamiseen. Kortti oikeuttaa alennukseen uimahallin ja kuntosalin käyttömaksusta. Lisäksi Kalajoella on mm. jäähalli, keilahalli, golfkenttä, hiihtoladut/kuntoradat, ravirata, tenniskentät, yleisurheilu- ja palloilukentät sekä ulkoilualueet ja -reitit. Lisäksi Kalajoen Kansalaisopisto järjestää monipuolisia kursseja, mm. musiikkikoulu, yksinlaulupiiri, taiteen perusopetus ja posliininmaalaus. ( [luettu ].) Kansalaisopiston toimintana kokoontuu viikoittain Musiikkia erityisryhmille/ bändikurssi sekä viikoittaiset Musiikkia erityisryhmille -kurssit ryhmäkoti Puistolassa, pienluokka A:ssa sekä Kalajoen Kr. opiston erityislinjalla ja lisäksi kaksi musiikkiryhmää monitoimikeskus Maakarissa. 36

36 Kalajoella toimii rytmiorkesteri Katke ry. Yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää erityisryhmien musiikkiharrastusta sekä edistää ja tukea musiikkitoiminnan kehitystä yhdistyksen kotipaikkakunnalla. Rytmiorkesteri Katkeella sekä Mätke-bändillä on vuosittain useita esiintymisiä Kalajoella sekä myös Kalajoen ulkopuolella. Myös rytmiorkesteri Katkeen ja Mätke-bändin toiminta ovat lähteneet kansalaisopiston toiminnasta. Rytmiorkesteri Katke järjestää vuosittain Kalajoella alueellisen live-karaoke tapahtuman yhteistyössä Monitoimikeskus Maakarin kanssa. Kalajoen Kehitysvammaisten Tuki ry on valtakunnalliseen Kehitysvammaisten Tukiliittoon kuuluva vuonna 1975 perustettu yhdistys, joka tukee kehitysvammaisia henkilöitä ja heidän perheitään, huolehtii erityishuollon ja sosiaaliturvan toteutumisesta ja virkistystoiminnasta. Toimintaan kuuluu edunvalvonnan lisäksi retket, musiikkitapahtumat, urheilukilpailuihin osallistuminen sekä yhteiset juhlat. Yhdistyksen varainhankinta koostuu jäsenmaksuista ja toritapahtumien järjestämisestä. ( [luettu ].) Kaupungin kehitysvammapalvelut, Kehitysvammaisten Tuki ry sekä muut tahot tekevät yhteistyötä kehitysvammaisten henkilöiden vapaa-ajan toiminnan järjestämiseksi. Tukihenkilötoiminnassa ovat mukana mm. yksityiset henkilöt, SPR, seurakunnat, yhdistykset ja järjestöt sekä entiset Perhekoti Reimarin vapaaehtoistyöntekijät. Erityisryhmien vapaa-ajantoimintaa, paikallisia ja alueellisia tapahtumia suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä mm. Kalajoen Akatemian, alueen oppilaitosten, seurakunnan, vammaisneuvoston, Kalajoen Kristillisen Opiston, Arteman sekä yhdistysten kanssa (esim. urheiluseurat ja Rytmiorkesteri Katke). Vapaaehtoistoiminta, avustukset ja lahjoitukset osaltaan mahdollistavat kehitysvammaisten henkilöiden osallistumisen toimintaan. 37

37 7. Tarve-projektin toteutus ja tulokset Kalajoki-Merijärvi yhteistoiminta-alueen Tarve-projekti aloitettiin ohjausryhmän kokouksella, jossa käytiin läpi projektin taustoja ja sovittiin tavoitteista. Projektivastaava aloitti työt , sopi haastatteluajat ja toteutti haastattelut 30 kehitysvammaiselle henkilölle ajalla sekä kirjoitti haastatteluiden pohjalta henkilökohtaiset yhteenvedot. Yhteenvedot toimitettiin haastatelluille omaan käyttöön sekä heidän luvallaan myös Kalajoen kehitysvammahuollon käyttöön palvelusuunnittelun tueksi. Lisäksi projektivastaava kartoitti alueen asumis-, päivä- ja työtoimintapalvelut. Ohjausryhmän toisessa kokouksessa projektivastaava esitteli haastattelujen tuloksia tilastomuodossa. Ohjausryhmä keskusteli niiden herättämistä ajatuksista ja pohti tulosten perusteella toimenpidesuosituksia alueen palvelujen kehittämiseksi. 7.1 Haastateltujen taustatiedot Kartoituksen tiedot kerättiin haastattelemalla 30 kehitysvammaista henkilöä sekä heidän omaisiaan, läheisiään ja lähityöntekijöitä. 29 haastateltua henkilöä antoi luvan käyttää antamiaan tietoja. 12 haastattelussa oli läsnä omaisia, 4 haastattelussa oli läsnä lähityöntekijä, 4 kehitysvammaista henkilöä haastateltiin ilman omaisia tai lähityöntekijää, 1 haastattelu tehtiin kokonaan omaiselle, 3 haastattelua tehtiin kehitysvammaiselle henkilölle ja omaiselle erikseen ja 5 haastattelua tehtiin omaisille kehitysvammaisen asiakkaan läsnä ollessa. Yksin omaiselle tehty haastattelu sekä omaisille kehitysvammaisen asiakkaan läsnä ollessa tehdyt haastattelut toteutettiin näin, koska kehitysvammaiset henkilöt itse eivät joko halunneet kommunikoida tai kyenneet kommunikoimaan. Haastattelun jälkeen 5 asiakkaan kohdalla diagnooseihin liittyviä lisätietoja kysyttiin lähityöntekijältä tai muulta kehitysvammapalvelun työntekijältä. Haastateltujen ikäjakauma oli vuotta, heistä 16 oli naisia ja 13 miehiä. Haastatelluista oli vuotiaita vuotiaita vuotiaita vuotiaita 6 Haastatelluista: 14 asui lapsuuden kodissa tai vanhemman luona 4 asui lapsuuden kodissa osa-aikaisesti sekä koulun asuntolassa tai ryhmäkodissa 8 asui tuetusti/tukiasunnossa 3 asui autetun asumisen yksikössä (ryhmäkoti) 38

38 Haastatteluun osallistuneista 21 asui Kalajoen alueella (Kalajoki ja Himanka), 4 Merijärvellä ja 4 muilla paikkakunnilla, joihin kuuluvat opiskelupaikkakunnilla sekä muuten eri paikkakunnalla asuvat henkilöt. Diagnoosina lievä kehitysvamma tai kehityshäiriö oli 18 haastatellulla, keskivaikea kahdeksalla ja vaikea kolmella haastatellulla. Downin syndrooma oli kahdeksalla henkilöllä. Kartoituksessa ilmeni, että 16 haastatellulla kehitysvammaisella, heidän omaisillaan tai lähityöntekijöillä ei ollut tiedossa kehitysvamman syytä eli syy oli tuntematon. 18 haastatelluista oli pitkäaikaissairauksia, joista yleisimmät olivat diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Mielenterveysongelmia ilmeni seitsemällä haastatelluista. Autismin kirjoon kuuluvia piirteitä oli seitsemällä henkilöllä. Palvelusuunnitelmien päivitykset olivat yhteistoiminta-alueella käynnissä kartoituksen aikana. Ilmeni, että usealle asiakkaalle/perheelle oman palvelukokonaisuuden hahmottaminen oli hataraa tai kokonaisuus oli epäselvä. Ilman kysymyksen tarkentamista osa haastateltavan omaisista ei tiennyt mikä on palvelusuunnitelma tai milloin se on päivitetty, onko laadittu erityishuoltoohjelmaa tai kuntoutusohjelmaa, mitä ne ovat ja miksi ne laaditaan. Palvelusuunnitelman tuntemus oli parempi kuin erityishuolto-ohjelman tuntemus. 7.2 Haastateltavien tuen ja avun tarve Arvioitaessa haastateltavien tuen ja avun tarpeita tarkasteltiin haastateltavien kykyä selviytyä päivittäisistä toiminnoista, joita ovat itsestä huolehtiminen, kodinhoito, työ, opiskelu, oppiminen ja ihmissuhteet. Henkilöt, joilla avun ja tuen tarve oli merkittävä (13), todennäköisesti hyötyisivät yksilöllisestä, intensiivisestä ohjauksesta ja saisivat valmiuksia itsenäisempään toimintaan. Merkittävän avun ja tuen piirin kuuluvat haastateltavat (3) pystyivät kyllä huolehtimaan osasta päivittäisistä toiminnoistaan, mutta pitkäaikaissairaudet aiheuttaisivat hoitamattomina hengenvaaran eikä heillä itsellään ollut taitoja pitää sairaudet tasapainossa ilman toisen ihmisen apua. Matala (4) Henkilö tarvitsee apua joissain seuraavissa päivittäisissä toiminnoissa: itsestä huolehtiminen, kodinhoito, työ, opiskelu, oppiminen, ihmissuhteet Kohtalainen (9) Henkilö tarvitsee apua useissa yllä mainituissa asioissa Merkittävä (13) Henkilö ei kykene itsenäisesti huolehtimaan suurimmasta osasta päivittäisiä toimintoja. Hän pystyy kontrolloimaan omaa elämäänsä ja elinympäristöään vain osittain Kriittinen (3) Henkilö ei pysty itsenäisesti suoriutumaan mistään päivittäisistä toiminnoista ja on hengenvaarassa ilman toisen ihmisen apua 39

39 Alla olevasta kaaviosta ilmenee kartoituksen pohjalta tehty arvio haastateltavien tämän hetkisestä sekä lähitulevaisuuden avun ja tuen tarpeesta em. päivittäisten toimien lisäksi. Avun ja tuen tarpeeseen vaikuttavia seikkoja olivat mm. lähitulevaisuudessa tapahtuva elämänmuutos (koulun päättyminen, lapsuudenkodista pois muuttaminen tai tavoite muuttaa erilaiseen asumisympäristöön), iäkkäiden/ikääntyvien vanhempien luona asuminen ja siinä tulevat mahdolliset muutokset sekä kuntoutuminen tilapäisen/äkillisen toimintakyvyn laskun jälkeen. 12 Sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä 10 Itsenäistymisessä 5 Kommunikoinnissa 7 Kodin ulkopuolisissa asioissa 6 Työssä 6 Terveyden ylläpitämisessä 11 Omaishoitajan tai omaisen jaksamisessa Haastateltujen avun ja tuen tarve 10 Toimintakyvyn ylläpitämisessä 6 Uusiin toimintatapoihin mukautumisessa 8 Vanhemmista erossa olemisessa 2 Hoitotoimenpiteissä 6 Uusiin toimintaympäristöihin sopeutumisessa Kaavio 1. Haastateltujen avun ja tuen tarve päivittäisten toimintojen lisäksi. Edunvalvoja oli yhdeksällä haastateltavista, yksi hoiti raha-asiat itsenäisesti ja muilla raha-asioita hoiti omainen. Jokainen haasteltavista käytti jonkin verran valvotusti rahaa tai opetteli sen käyttöä joko käteisenä, kortilla maksua tai tilille ostamista. Haasteita rahan käytössä aiheuttivat rahan arvon ymmärtämättömyys, tuhlaileva rahan käyttö tai hintakäsitysten puuttuminen (onko tuote halpa, kohtuuhintainen vai kallis). Puhelimen käytössä 16 haastateltavaa tarvitsi apua, ohjausta tai valvontaa, Itsenäisesti puhelimella soitti kahdeksan henkilöä ja viisi haastateltavaa ei käyttänyt itse puhelinta, mutta puhuivat siihen, jos se annettiin heille ja puhelu yhdistettiin heidän puolestaan. 40

40 7.3 Haastateltavien käytössä olevat asumista tukevat palvelut Kuljetuspalveluja käytti yhteensä 21 haasteltavaa, joista koulu- tai työmatkoihin 13, vapaa-ajan matkoihin 5 ja molempiin 3. Monitoimikeskusten (työ- ja päivätoiminta) palveluja käytti 17 henkilöä. Monitoimikeskusten toimintaan ja niiden tuottamiin palveluihin oltiin erittäin tyytyväisiä. Haastatellut kävijät ja heidän omaisensa kokivat, että työ- ja päivätoiminta on mielekästä, monipuolista ja kuntouttavaa. Tilapäishoitoa tarvittaessa käytti 11 henkilöä, joista kartoituksen mukaan kukaan ei käyttänyt sitä tällä hetkellä säännöllisesti. Ateria- ja vaatehuoltopalveluita käytti 13 haastateltavaa, jotka asuivat oppilaitosten asuntoloissa, tuetun asumisen piirissä tai autetun/tuetun asumisen yksiköissä. Kartoituksen mukaan yhdelläkään haastatteluun osallistuneella ei ollut käytössään säännöllisesti henkilökohtaista apua. Yhdellä haastatellulla oli säännöllisesti tukihenkilö vapaa-ajalla tukenaan. 5 haastateltua käytti kuntoutuspalveluja, joita olivat mm. fysioterapia ja musiikkiterapia. Taulukko 1. Käytössä olevat asumista tukevat palvelut ja niiden lisätarve. 41

41 8. Kartoituksessa ilmenneet asumispalvelutarpeet Kartoituksessa arvioitiin kyselyyn osallistuneiden henkilöiden tavoiteasuminen viiden vuoden sisällä. Arvio sisältää tavoiteasumiseen liittyvän avun/ tuen tarpeen tulevaisuudessa. Avun/tuen tarpeen määrittely suhteessa tavoiteasumiseen: Ympärivuorokautinen hoito/hoiva Henkilö tarvitsee säännöllistä henkilökohtaista hoitoa ja hoivaa ympäri vuorokauden. Henkilö ei välttämättä suoriudu mistään päivittäisistä toimista ilman hänelle annettavaa apua. Apu on välttämätön ympäri vuorokauden. Säännöllinen ympäri vuorokauden saatavilla oleva apu Henkilö tarvitsee säännöllistä henkilökohtaista ohjausta ja apua päivittäisissä toimissa. Henkilö pärjää pääsääntöisesti yöt yksin, mutta tarvittaessa avun on oltava saatavilla ympäri vuorokauden. Säännöllinen päivittäinen avun tarve Henkilö tarvitsee säännöllistä ohjausta päivittäisissä toimissaan, ei kuitenkaan ympäri vuorokauden. Avun ja ohjauksen tarvetta on esim. arjen taidoissa sekä päätöksentekotilanteissa. Apu tulee olla saatavilla läheltä esim. kutsuttaessa tai haettaessa. Säännöllinen, vähäinen avun tarve Henkilö selviytyy itsenäisesti päivittäisistä toimistaan ja asioidensa hoitamisesta vähäisen tuen avulla. Tueksi voi riittää esim. se, että henkilö tietää, mistä apua tarvittaessa saa tai esim. tukikäynnit 1-2 kertaa viikossa. Vähäinen avun tarve Henkilö selviytyy itsenäisesti päivittäisistä toimistaan ja asioiden hoitamisesta vähäisen tuen avulla. Avun tarve on satunnaista ja henkilö tietää, mistä apua tarvittaessa saa. 42

42 Tavoiteasuminen Ympäri vuorokautinen hoito/ hoiva Säännöllinen, ympäri vuorokauden saatavilla oleva apu/ tuki Säännöllinen päivittäinen avun/tuen tarve Vähäinen säännöllinen avun/ tuen tarve Vähäinen, satunnainen avun/ tuen tarve ½-2 vuoden aikana 2-5 vuoden aikana Taulukko 2. Haastateltujen tavoiteasuminen ½-5 vuoden sisällä. Kartoituksessa ilmeni, että yövalvonta loi turvallisuuden tunteen osalle asiakkaista ja/tai omaisista, mutta muuta käytännön tarvetta heidän kohdallaan yövalvonnalle ei ollut ilmennyt. Pohdittavaksi nousikin, voitaisiinko systemaattisella asumis- ja muuttovalmennuksella vähentää turvattomuuden tunnetta yöaikaan ettei yövalvontaa tarvittaisi vain varmuuden vuoksi. Lisäksi osalla haastatelluista oli paljon hoitoa/tarkkailua tarvitsevia pitkäaikaissairauksia, joiden vaikutus avun/tuen tarpeeseen tulevaisuudessa tuli ottaa huomioon arviota tehdessä. Oli pohdittava, onko sairauksien tasapainoon saaminen/sairauksien hoidon keveneminen mahdollista ja tulisivatko nämä seikat vaikuttamaan ympäri vuorokauden saatavilla olevan avun/tuen tarpeeseen. Haastatelluista 4 asui ikääntyneiden tai lähitulevaisuudessa ikääntyvien vanhempien/vanhemman tai omaishoitajan kanssa. Heistä lisäavun/ tuen tarve 6 kuukauden marginaalilla tulee olemaan yhdellä ja 1-2 vuoden marginaalilla kolmella henkilöllä. Muuttamisen tarve tulee luultavasti olemaan kaikilla viiden vuoden marginaalilla. Näiden perheiden avun/tuen tarpeen kokonaistilanne on otettava huomioon palveluja suunniteltaessa. On selvitettävä yksilölliset palvelutarpeet sekä kehitysvammaisen että ikääntyneen omaisen kohdalla sekä huomioitava molempien etu. Kun nykyinen asumismuoto ei ole enää heidän kohdallaan toimiva, tulee mahdollistaa, että perhe voisi halutessaan pysyä yhdessä myös muutoksen jälkeen. Esimerkiksi niin, että kehitysvammainen henkilö ja omainen voisivat riittävän avun turvin asua joko yhdessä tai toistensa välittömässä läheisyydessä. Haastatelluista 10 henkilöä oli opiskelemassa joko yhteistoiminta-alueella tai sen lähikunnissa. Heistä muuttamisen tarve tulee ajankohtaiseksi kuuden kuukauden marginaalilla yhdellä (opinnoista riippumatta), 1-3 vuoden mar- 43

43 ginaalilla viidellä sekä 3-5 vuoden marginaalilla kahdella henkilöllä. Heillä asumisen tavoitteena on mahdollisimman itsenäinen asumismuoto. Tavoiteasumista arvioitaessa heistä neljällä tulee olemaan säännöllisen päivittäisen avun/tuen tarve ja kolmella säännöllisen ympäri vuorokauden saatavilla olevan avun/tuen tarve. Nämä nykyiset opiskelijat tulevat tarvitsemaan opintojen päätyttyä mahdollisemman itsenäisen ja yksilöllisen asumisen, etteivät saadut valmiudet itsenäiseen elämään häviä. Haastattelujen mukaan tuetun asumisen tulisi olla yksilöllistä ja yhteisöllisyyttä tukevaa. Esim. tulisi mahdollistaa lähekkäin asuvien asukkaiden välisten aitojen vuorovaikutussuhteiden muodostuminen niin, että heistä voisi olla seuraa toisilleen. Kartoituksessa ilmeni, ettei Kalajoella ole nuorille itsenäistyville kehitysvammaisille henkilöille tarpeeksi sopivia asumismuotoja. Näin ollen heillä ei ole mahdollisuuksia valita, missä haluavat asua. Kalajoen ja Himangan kuntaliitoksen jälkeen Perhekoti Reimarin toiminta on päättynyt ja sen asukkaat muuttivat erilaisin asumisratkaisuin eri puolille Kalajokea. Perhekodin tilat ovat toistaiseksi kehitysvammahuollon lasten ryhmälomituksen ja lyhyiden tilapäishoitojen käytössä. On vielä epäselvää millaiseen käyttöön tilat tullaan tulevaisuudessa ottamaan. Kartoituksessa ilmeni, että Perhekoti Reimarin toiminnan loppuminen ja sen avoinna oleva tulevaisuus ovat aiheuttaneet hämmennystä kehitysvammahuollon asiakkaiden keskuudessa. Koettiin, että paikan ja siellä järjestettävien palveluiden tulevaisuudesta ei ole tiedotettu riittävästi. Kartoituksessa ilmeni, että tilapäishoitoa (lyhytaikainen asumispalvelu) tarvitsevat asiakkaat ja heidän perheensä kokivat, ettei hoitoa saada aina järjestymään toivottuna/tarvittuna ajankohtana tai toivotulla tavalla. Syinä tähän nähtiin Perhekoti Reimarin toiminnan loppuminen ja näin ollen tilapäishoitopaikkojen väheneminen. Kalajoen kaupungilla on vaihtoehtoisina mahdollisuuksina tilapäishoidon järjestämiselle tilapäinen perhehoito, lasten ryhmälomitus, ryhmäkodin tilapäispaikka sekä omaishoitajan vapaan palveluseteli. Nämä mahdollisuudet eivät ilmenneet kartoituksessa. Pohdittavaksi jää, onko haastattelijan esittämä kysymys tilapäishoidosta ymmärretty väärin; eikö näitä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia mielletä tilapäishoidoksi ja pitäisikö eri palveluvaihtoehdoista tiedottaa tehokkaammin. Muita kartoituksessa ilmenneitä yksittäisiä tarpeita olivat: kuljetuspalvelujen tarve koulumatkoille ja vapaa-ajan tapahtumiin sekä avotyöpaikkojen tarve itsenäistyville nuorille. Nämä tarpeet kirjattiin henkilökohtaisiin yhteenvetoihin, jotka toimitettiin myös kehitysvammahuollon käyttöön palvelusuunnitelman tueksi. 44

44 Tukiasunnoissa ja lapsuuden kodeissa asuvien haastateltujen henkilöiden fyysiset asumisratkaisut olivat suurimmalta osin laatusuosituksia vastaavia (oleskelu, nukkuminen, keittiö ja peseytymistilat). Palveluasumisessa fyysiset asumisratkaisut eivät kaikilta osin vastanneet laatusuosituksia, esim. asukkailla oli käytössään vain oma huone ilman omaa keittiötä, wc:tä ja pesutiloja. Nämä asumisen puutteet hankaloittavat arjen, esimerkiksi aamutoimien, sujumista ja rajoittavat yksityisyyttä sekä mahdollisuutta harjoitella ja ylläpitää arjen taitoja. Kalajoen Kehitysvammaisten Tuki ry:n ja vammaisneuvoston edustajat projektin ohjausryhmästä ottivat kantaa erityisesti ryhmäkoti Puistolan osalta siihen, että ryhmäkotiasumisessa yksityisyyden puute ja eri tavoin haastavien asiakkaiden asuminen yhdessä vahvistaa asiakkaiden haastavaa käyttäytymistä ja turvattomuuden tunnetta asumisessa. Haasteita luo myös eri-ikäisten, tuen ja palvelujen tarpeiltaan hyvin erilaisten ihmisten yhteisasuminen. Järjestöjen ja omaisten mukaan tarvittaisiin enemmän asumisen vaihtoehtoja ja asiakkaille mahdollisuuksia valita miten ja kenen kanssa asuu. Monitoimikeskusten (Maakari ja Kuunari) toimintaan oltiin erittäin tyytyväisiä. Kartoitukseen osallistuneet monitoimikeskusten asiakkaat ja heidän omaisensa kokivat, että työ- ja päivätoiminta on mielekästä, monipuolista ja kuntouttavaa. Yhteistyö henkilökunnan, asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa koettiin toimivaksi. 45

45 9. Harrastus- ja vapaa-ajan tarpeet Kartoitukseen osallistuneilla kehitysvammaisilla henkilöillä oli eri harrastuksia, mm. musiikki (kuuntelu sekä soittaminen), lukeminen, tietokonepelien pelaaminen, tv:n katselu, käsityöt, askartelu, lenkkeily ja muu liikunta. Useimmat harrastukset painottuivat kotiympäristöön ja monella heistä oli seuranaan ja avustajanaan omainen. Koettiin, että Kalajoen kaupungin alueella ei ole riittävästi harrastusmahdollisuuksia kehitysvammaisille henkilöille päivä- ja työtoiminnan ja opiskelun ulkopuolella, esim. ohjattua ilta- ja viikonloppuaikaan sekä kesäisin. Haastellut kokivat, että henkilökohtaisen avun tai tukihenkilön avulla harrastusmahdollisuudet laajentuisivat. Virkistys- ja vapaa-ajan toimintaan toivottiin lisää mahdollisuuksia, esim. kerhotoimintaa, pihatapahtumia, liikuntaa ja diskoja. Lisäksi ilmeni, että henkilökohtaista avustajaa vapaa-ajalle tarvitsee 4 henkilöä ja tukihenkilöä/ vapaa-ajan ohjaajaa 8 henkilöä. Monitoimikeskusten ohjattuun harrastus- ja viriketoimintaan sekä retkiin oltiin erittäin tyytyväisiä ja niihin osallistuminen oli aktiivista. Harrastusmahdollisuudet Kalajoella ovat monipuoliset, mm. liikuntamahdollisuudet sekä kansalaisopiston kurssit. Ryhmämuotoista toimintaa ja tapahtumia järjestetään säännöllisesti. Koska useat haastateltavat kuitenkin kokivat, että vapaa-ajan mahdollisuuksia ei ole riittävästi, vapaa-ajan toimintojen kysyntä ja tarjonta ei ilmeisesti kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi järjestöjen ja kaupungin yhteistyöllä, systemaattisen henkilökohtaisen avun ja/tai tukihenkilötoiminnan avulla voitaisiin mahdollistaa kehitysvammaisten ihmisten osallistuminen yleisiin vapaa-ajan palveluihin ja oman yhteisönsä asioihin. Tarjolla olevien vapaa-aikapalvelujen ja harrastusmahdollisuuksien sosiaalista ja fyysistä esteettömyyttä lisäämällä sekä räätälöimällä yksilöllisiä vapaa-ajan toimintoja voitaisiin madaltaa osallistumiskynnystä. 46

46 10. Toimenpidesuositukset Seuraavat toimenpidesuositukset kehitysvammapalvelujen kehittämiseksi perustuvat Kalajoki-Merijärvi Tarve-projektissa kerättyihin tietoihin, kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen ja siihen liittyvien palveluiden kartoitukseen projektissa, tässä raportissa esiteltyihin lakeihin, suosituksiin ja ohjelmiin sekä Tarve-projektin ohjausryhmässä käytyyn keskusteluun. Suositus 1: Vahvistetaan eri hallintokuntien ja kolmannen sektorin välistä yhteistyötä kehitysvammapalvelujen kehittämiseksi. Palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää palvelujen järjestäjän, muiden hallintokuntien, asiakkaiden ja omaisten sekä kolmannen sektorin välistä yhteistyötä. Tarve-projektia varten koottu monipuolinen ohjausryhmä on luonut pohjaa yhteisen kehittämistyön jatkamiselle. Kehittämistyössä hyödynnetään Tarve-projektin sekä OAMK:n kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija Tanja Peltosen Kalajoen kaupungin kehitysvammahuollon kanssa toteutettavan kartoituksen tuloksia. Peltosen tekemä kartoitus painottuu kaikkien Kalajoki- Merijärvi yhteistoiminta-alueen kehitysvammaisten henkilöiden asumis- ja tilapäishoidon tarpeisiin. Suositus 2: Toteutetaan yksilöllistä palvelusuunnittelua kehitysvammahuollossa. Palveluja järjestettäessä tulee yhdistellä monipuolisesti erilaisia järjestämistapoja, mm. henkilökohtainen apu, kotihoito ja palveluseteli asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan niin, että asiakas voi aidosti valita missä ja kenen kanssa asuu. Suositus 3: Otetaan henkilökohtainen apu aktiivisemmin käyttöön yhtenä kehitysvammaisten asiakkaiden palvelujen järjestämisen tapana. Henkilökohtainen apu mahdollistaa kehitysvammaisen ihmisen itsenäisen elämän ja osallistumisen. Se on kokonaisvaltainen tapa järjestää palveluja, esim. palveluasumisen järjestäminen omaan kotiin henkilökohtaisen avun turvin, ei pelkästään apu vapaa-aikaan. Toteutettaessa henkilökohtaista apua esimerkiksi avustajapalvelumallissa kunta hankkii vaikeavammaisella henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjestää palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä muiden kuntien kanssa. 47

47 Kehitysvammaisen henkilön tulee saada henkilökohtaisen avun osalta tarvitsemaansa apua työnjohtajuuteen. Tämä voidaan toteuttaa tuetun päätöksenteon avulla. Tuetun päätöksenteon lähtökohtana on, että kehitysvammainen henkilö käyttää itsemääräämisoikeuttaan ja hänellä on oikeus saada tukea päätösten tekemiseen. Henkilöllä on tukihenkilö tai ryhmä tukihenkilöitä, jotka voivat olla omaisia, viranomaisia tai tuttuja henkilöitä. Tuetun päätöksenteon tavoitteena on kannustaa ja rohkaista kehitysvammaista henkilö tekemään itseään koskevia päätöksiä ja valintoja. ( Suositus 4: Hankitaan/uudisrakennetaan kehitysvammaisille henkilöille laatusuositusten mukaisia asuntoja ensisijaisesti normaaliin asuntokantaan. Palvelut järjestetään omaan asuntoon esim. henkilökohtaisen avun ja em. eri palveluja yhdistelemällä. Haastatelluista merkittävällä osalla on edellytykset selviytyä hyvin suunnitellulla, yksilöllisellä tuella omassa kodissa. Edelliseen viitaten suositus Reimarin/Ankkurin laajennukseen: mikäli saneerataan, kiinnitetään huomiota asuntojen laatusuositusten mukaisuuteen sekä siihen, ettei synny asuntokeskittymää. Ankkuri on palvelujen suhteen sijainniltaan sopiva kohde laajennukseen, koska kaikki palvelut ovat lähellä ja ryhmäkoti sijaitsee taajaman keskustassa normaalissa asuntokannassa. Ankkurin muutto entisen Reimarin tiloihin, joita laajennettaisiin, toisi lisäkustannuksia jokapäiväisiin toimintoihin. Selvitetään tarvittaessa ARAn rahoitusvaihtoehdot Ankkurin/Reimarin laajennuksen osalta. Suositus 5: Otetaan entisen Perhekoti Reimarin tilat kokeiluluonteisesti käyttöön asumisyksikkönä nuorille itsenäistyville kehitysvammaisille henkilöille, jotka ovat muuttamassa opintojen päätyttyä takaisin kotipaikkakunnalle. Yksikössä asumisen tavoitteena on, että nuoret saavat valmiuksia ja opiskeluaikana hankitut valmiudet pysyisivät yllä muuttaa itsenäiseen asumiseen sekä päästä työelämään. Yksikössä asuminen on määräaikaista ja sen aikana valmistellaan muuttoa omaan kotiin. Reimarin tilat sopivat ko. käyttöön, koska ne mahdollistavat arjen taitojen harjoittamisen ja ylläpitämisen. 48

48 Suositus 6: Kehitetään lyhytaikaista asumispalvelua (tilapäishoito). Tulee kartoittaa onko yhteistoiminta-alueella ja lähikunnissa perheitä, jotka olisivat sopivia ja halukkaita tilapäisen perhehoidon järjestämiseen. On koettu, että entisen Perhekoti Reimarin työntekijän käytössä ollut asunto on sopiva tila tilapäishoidon järjestämiseen. Huomioidaan, että lyhytaikainen asumispalvelu on sisällöltään asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita vastaavaa. Suositus 7: Kehitetään edelleen järjestöjen, seurojen, yhdistysten ja kaupungin välillä sekä henkilökohtaista apua/tukihenkilötoimintaa vapaa-ajan toimintaan osallistumisen mahdollistamiseksi. Henkilökohtaisen avun tai tukihenkilötoiminnan avulla alueen yleiset sekä erityisryhmille suunnatut, monipuoliset vapaa-ajan palvelut voitaisiin saada entistä paremmin kehitysvammaisten ihmisten käyttöön. Erityisen tärkeää olisi mahdollistaa yleisten, kaikkien kuntalaisten käytössä olevien vapaa-ajan palvelujen yksilöllinen käyttö. Jo olemassa olevaa yhteistyötä oppilaitosten kanssa kerhojen, jumppien ja diskojen järjestämiseksi tulee edelleen kehittää. Selvitetään, voiko kansalaisopisto tai muu taho järjestää ATK-kurssin kehitysvammaisille henkilöille. Suositus 8: Järjestetään säännöllisesti infotilaisuuksia kehitysvamma- ja vammaispalveluista kehitysvammaisille henkilöille sekä heidän perheilleen. Infotilaisuuksien avulla palvelukokonaisuuden hahmottaminen sekä tarpeellisen tiedon saanti helpottuu ja selkeytyy. Ne myös toimisivat matalan kynnyksen tilaisuuksina perheille ja kehitysvammaisille henkilöille ottaa aktiivisesti yhteyttä kehitysvamma- ja vammaispalveluihin omia palvelujaan koskevissa asioissa. 49

49 Lähteet Kirjallisuus Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta Laatusuositukset kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen vuosiksi Saatavana suositukset_kv_asuntojen_rakentamiseen_08_03_2010.doc. Luettu Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista /734 Malm M, ym Esteistä mahdollisuuksiin Vammaistyön perusteet. WSOY, Helsinki. OLH 2009: Oulun lääninhallituksen vammaispoliittinen ohjelma Sosiaali- ja terveysosasto. Oulun lääninhallituksen julkaisusarja ISSN Julkaisu n:ro 128. Puhakka A. 2011: Yksi naapureista esimerkkejä kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisestä asumisesta. Kehitysvammaliitto. Forssa Print. Räty T Vammaispalvelut. Kynnys ry. (uudistettu painos) STM 2010: Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle. Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:4 STM 2003: Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus. Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:4. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977) Luettu Luettu Luettu Luettu [luettu ] Luettu , , Luettu julkilausumat/#henkil%c3%b6kohtain en%20avustaja%20-julkilausuma Luettu Luettu Luettu Luettu Luettu , asp?contentid=25003&lan=fi/luettu Internetsivustot Lainsäädäntö saatavana Suomen perustuslaki (731/1999) Sosiaalihuoltolaki (710/1982) Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987), muutos (981/2008) Viranhaltijoiden ja työntekijöiden haastattelut Kehitysvammahuollon johtaja Päivi Siironen, sosiaalityön palveluohjaaja Sanna Tavasti, vastaava ohjaaja Kristiina Sillankorva, koti- ja asumispalvelujohtaja Vuokko Pöyhtäri, vastaava hoitaja Tarja Manninen, vastaava hoitaja Sonja Mäkinen. 50

50 Liitteet Liite 1. Asumispalvelusäätiö ASPAn asuntojen hankinta sekä kahden oven ja hajautetun asumisen mallit Asumispalvelusäätiö ASPAssa sekä rakennutetaan ja peruskorjataan vanhoja asuntoja Valtion asuntorahaston (ARA) avustuksella ja korkotukilainalla, että hankitaan asuntoja normaalista asuntokannasta RAYn osarahoituksella. ASPAssa toteutetaan kehitysvammaisten asumisen laatusuosituksia niin, että asukkailla on asunnon kriteerit täyttävät henkilökohtaiset tilat sekä oma ulko-ovi. Asumispalvelusäätiö ASPAn asunnot vuokrataan vuotiaille vammaisille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille, jotka tarvitsevat asumisessaan tukea. Asukkaat voivat hakea yleistä asumistukea vuokrakuluihin. ASPAn omistamiin asuntoihin vuokralainen voi saada asumispalveluja ASPA Palvelut Oy:ltä tai joltain muulta palveluntuottajalta, kunnan omana palveluna tai henkilökohtaisen avun turvin. Enemmän tukea tarvitseville asukkaille hyvä vaihtoehto on kahden-oven asunto (kuva 1), jossa tuki voi olla hyvinkin tiivistä. Vähemmän tukea tarvitsevat voivat asua hajautetusti normaalissa asuntokannassa ja saada palvelut palveluytimestä (kuva 2). Kahden oven periaate Asumispalvelusäätiö ASPA on kehittänyt kahden oven periaatteen, joka tarjoaa tiiviimmän asuntoryhmän asukkaalle mahdollisuuden valita itselleen sopivasti yhteisöllisyyttä ja yksityisyyttä. Periaatetta on alettu toteuttaa ASPAn toiminnassa 2000-luvun alussa. Kahden oven asunnossa on ulko-ovi, josta asukas ja hänen vieraansa voivat kulkea tapaamatta ryhmän muita asukkaita tai palveluntuottajan henkilökuntaa. Näin turvataan asukkaan oikeus yksityisyyteen. Asunnon toinen ovi johtaa suoraan ryhmän yhteistilaan, joka toimii asukkaiden kohtauspaikkana ja henkilökunnan tukikohtana. Kuva 1. Esimerkki kahden oven periaatteella toteutetusta ratkaisusta. 51

51 Hajautetun asumisen malli Hajautetun asumisen malli on tapa yhdistää asuminen normaalissa asuntokannassa ja riittävät palvelut asumisessaan tukea tarvitseville ihmisille. Mallin keskiössä on asumispalveluryhmä. Asumispalveluryhmän muodostavat asiakkaiden asunnot (kuvassa keltaiset ikkunat) ja erillinen huoneisto (punaiset ikkunat), joka toimii palveluhenkilökunnan tukikohtana sekä asukkaiden yhteistilana. Yhteistilan tarkoitus on edistää asukkaiden keskinäisiä sosiaalisia suhteita ja vertaistukea. Asunnot ja yhteistila sijaitsevat tavallisessa asuinympäristössä ja asunnot ovat vuokra- tai omistusasuntoja. Asumismuoto ja ryhmän asuntojen lukumäärä vaihtelevat asiakkaiden tarpeiden mukaan. Perusperiaatteena on, että asuntoryhmä pysyy riittävän pienenä ja rakeisena muun asutuksen keskellä. Asunnot voivat sijaita kaupungissa tai kyläkeskuksessa. Siihen, kuinka lähellä toisiaan asunnot sijaitsevat, vaikuttaa yksikön asukkaiden avuntarve. Ympärivuorokautisesti paljon apua tarvitsevien asunnot sijaitsevat lähellä toisiaan ja yhteistila esimerkiksi samassa kerrostalossa kuin asunnot, sillä palvelut on järjestettävä lyhyellä odotusajalla ja joustavasti. Jos palvelut saadaan kutsulaitteella, asiakaan on pystyttävä itse arvioimaan, milloin hän tarvitsee apua. Kuva 2. ASPAn hajautetun asumisen malli. 52

52 Liite 2. Kalajoen kaupungin asumisyksiköiden kuvaukset Ryhmäkoti Puistola Omistaja Kalajoen kaupunki Yhteystiedot Mehtäkyläntie Kalajoki vastaava hoitaja Tarja Manninen Perustamisvuosi 1990, laajennus 1996 Fyysinen rakenne Kohderyhmä Asiakaspaikkoja Henkilökunta Erityispiirteet Puistola on autetun asumisen yksikkö. Asuinhuoneita 15, joista 8 vanhalla puolella ja 7 uudella puolella Yhteiset tilat: vanha puoli: olohuone ja avokeittiö, uusi puoli: olohuone, avokeittiö, sauna, kylpyhuone 9 wc:tä, joista osa asukashuoneissa sekä suihku yhdessä asukashuoneessa Ympäri vuorokauden hoitoa, apua ja tukea tarvitsevat aikuiset kehitysvammaiset henkilöt (autetun asumisen yksikkö) 14 vakituista, 1 tilapäispaikka, 6 tukiasuntoa 10 työntekijää: vastaava hoitaja, 7 hoitajaa ja 2 hoitoapulaista Ryhmäkoti Puistolassa asuvien kehitysvammaisten ikäjakauma on suuri, ja iäkkäiden ja ikääntyvien kehitysvammaisten osuus on yli puolet asukkaiden kokonaismäärästä. 53

53 Ryhmäkoti Ankkuri Omistaja Kalajoen kaupunki Yhteystiedot Kannuskyläntie Himanka vastaava hoitaja Sonja Mäkinen Perustamisvuosi 1994 Fyysinen rakenne Kohderyhmä Omakotitalo, joka on muutettu ryhmäkodin tiloiksi. Asuinhuoneita 7, joista kahdessa on yhteinen wc ja suihku Yhteiset tilat: olohuone, keittiö, kylpyhuone, wc ja valkoinen huone ympäri vuorokauden hoitoa, apua ja tukea tarvitsevat aikuiset kehitysvammaiset (autetun asumisen yksikkö) Asiakaspaikkoja 7 Henkilökunta Erityispiirteet 7 työntekijää: vastaava hoitaja ja 6 lähihoitajaa Ankkurin asukkaat ovat vaikeasti kehitysvammaisia henkilöitä. Henkilökunnalla on hoitajataustainen koulutus ja he ovat perehtyneet haastavasti käyttäytyvien henkilöiden hoitoon. 54

54