Tampere Kiinteistö- ja rakennusalojen tuottavuus -esitutkimus 4/2006

Transkriptio

1 Tampere 2005 Kiinteistö- ja rakennusalojen tuottavuus -esitutkimus 4/2006

2 Alkusanat Kiinteistö- ja rakennusalojen tuottavuus esitutkimus oli toimialajärjestöjen yhteinen hanke, jossa perehdyttiin toimialatason tuottavuuden mittaamiseen liittyviin kysymyksiin. Projektia veti Jukka Pekkanen Rakennusteollisuus ry:stä ja ohjasi toimialaliittojen edustajista muodostettu johtoryhmä, johon kuuluivat: Heikki Jämsä Asfalttiliitto ry Juhana Olkkola Kiinteistöpalvelut ry Terho Salo Rakennusteollisuus RT ry Mauri Marttila Suomen Kiinteistöliitto ry Tapani Karonen Suomen Maanrakentajien Keskusliitto ry Juhani Reen ( saakka) Suomen Toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry Helena Kinnunen ( lähtien) Suomen Toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry Pekka Pajakkala VTT Projektiin tilattiin alihankinta VTT:ltä. VTT:n projektiryhmään kuuluivat Terttu Vainio, Hannu Kauranen, Markku Kiviniemi ja Kari Nissinen sekä Eero Nippala Tampereen ammattikorkeakoulusta. Tämä yhteenveto on laadittu projektin osakkaiden käyttöön ohjausryhmän kokouksissa ja workshopeissa käsitellystä aineistosta. Projektin tuloksista on laadittu projektin osakkaille yhteinen kalvoaineisto (1.), joka koostuu projektin tuloksista, tuottavuusteoriasta ja alan esittelykalvoista. Alakohtaiset aineistot (2. 5.) sisältävät nimensä mukaisesti kyseisen toimialan tuottavuutta kuvaavaa aineistoa. 1. Kiinteistö- ja rakennusalojen tuottavuus 2. Infra-alan tuottavuus 3. Talonrakentamisen tuottavuus 4. Tuottavuus näkökulma kiinteistöjen omistamiseen 5. Kiinteistöpalvelujen tuottavuus 2

3 Sisällysluettelo Alkusanat...2 Käsitteet Johdanto Tausta Tavoitteet Toteutus Kiinteistö- ja rakennusala Päätuotteet ja niitä tuottavat prosessit Makrotason muutokset Tuottavuus Mitä tarkoitetaan tuottavuudella? Tuottavuuden mittaaminen Kansantalouden tason tuottavuus Toimialatason tuottavuus (tuottavuuskatsaus) Kiinteistöpääoman tuottavuus Kiinteistöpääoman tuottavuus tilastoissa Kiinteistöpääoman tuottavuus reaalimaailmassa Kiinteistöpalvelut Kiinteistöpalvelujen tuottavuus tilastoissa Kiinteistöpalvelujen tuottavuus reaalimaailmassa Talonrakentaminen Talonrakentamisen tuottavuus tilastoissa Talonrakentamisen tuottavuusmuutokset reaalimaailmassa Infratuotanto Infratuotannon tuottavuus tilastoissa Infratuotannon tuottavuus reaalimaailmassa Yhteenveto ja johtopäätökset Yhteenveto Johtopäätökset

4 Lähdeluettelo...50 Workshopit ja haastattelut...51 Kiinteistö workshop Talo workshop Infra workshop I Infra workshop II Infra workshop III Haastattelut helmi-maaliskuu Liitteet A ote glabalisaatioraportista B rakennetilasto ja työvoimatutkimus 4

5 Käsitteet Tuottavuus (productivity) on talouskasvun selittämätön osuus : tuotannon määrän muutos x yksikköhintojen muutos x tuottavuus = talouskasvun muutos. Työn tuottavuus (productivity of work) tuottavuuskatsauksessa bruttoarvonlisäys jaettuna työtunneilla. Pääoman tuottavuus (productivity of capital) tuottavuuskatsauksessa bruttoarvonlisäys jaettuna bruttopääomakannalla. Pääomaintensiteetti (intensity of capital) bruttopääoma jaettuna työtunneilla. Toimitilapääomaintensiteetti on toimitiloihin sidottu bruttopääoma jaettuna työtunneilla. Bruttoarvonlisäys (gross value added) kertoo tuotantotoiminnalla luodun arvon. Se on tuotoksen arvo vähennettynä välituotekäytön arvolla tai yksinkertaisemmin lisäämällä tulosyksikön käyttökatteeseen palkkasaajakorvaukset. Kiinteän pääoman bruttomuodostuksella (gross fixed capital formation) tarkoitetaan kiinteiden varojen bruttohankintoja. Kiinteän pääoman kuluminen (consumption of fixed capital) eli arvon väheneminen johtuu normaalista kulumisesta, ennakoitavissa olevasta vanhenemisesta tai satunnaisista vahingoista. Kiinteä pääoma =kiinteät varat (fixed assets) ovat tuotantoprosessin tuotoksina syntyneitä aineellisia tai aineettomia varoja, joita itseään käytetään toistuvasti tai jatkuvasti tuotantoprosessissa. Kiinteään pääomaan luetaan kuuluvaksi asunnot, muut rakennukset ja rakennelmat, koneet, laitteet ja kuljetusvälineet sekä kasvatettavat varat. Bruttopääomakanta on että kiinteän pääoman poistamaton osuus on arvotettuna 'uutta vastaavin' hinnoin, iästä ja todellisesta kunnosta riippumatta. Palkansaajakorvaukset (compensation of employees) koostuva palkoista ja palkkioista sekä työnantajan sosiaaliturvamaksuista. Pääoman bruttomuodostus (gross capital formation) on kiinteän pääoman bruttomuodostus + varastojen muutokset + arvoesineiden nettohankinnat. 5

6 Toimiala (industry): Tuotantotoimintaa harjoittavat talousyksiköt (toimipaikat tai institutionaaliset yksiköt) luokitellaan niiden tuottamien tuotteiden ja käyttämien panosten ja tuotantoprosessin luonteen perusteella toimialoiksi. Tuotos (output) koostuu tilinpitoajanjakson aikana tuotetuista tuotteista, lukuun ottamatta saman paikallisen toimialayksikön saman tilinpitoajanjakson aikana tuottamia ja käyttämiä tuotteita. Välituotekäyttö (intermediate uses) sisältää tuotoksen aikaansaamiseksi käytetyt tavarat ja palvelut lukuun ottamatta kiinteitä varoja, joiden käyttö kirjataan kiinteän pääoman kulumisena. 6

7 1. Johdanto 1.1 Tausta Suomi maailmantaloudessa selvitysryhmä ( globalisaatiotyöryhmä ) nosti tuottavuuden yhdeksi avaintekijäksi Suomen pärjäämiselle tulevaisuudessa maailmantaloudessa. Taustaksi tälle tavoitteelle esitettiin toimialojen työn tuottavuuskehitys Kiinteistö- ja rakennusalat saivat raportissa kyseenalaisen kunnian edustaa toimialoja (liite A), joiden tuottavuus oli kehittynyt heikoiten mainitulla tarkasteluaikavälillä [1]. Globalisaatioraportissa käsitellään tuottavuuden komponenteista vain työn tuottavuutta, koska sen katsotaan olevan tuottavuuskehityksen eri tekijät kokoava johdettu muuttuja. Työn tuottavuudesta on myös saatavissa parhaiten kansainvälisiä vertailutietoja. Tämä tuottavuusmuuttuja on kehitetty kuvaamaan teollisuuden tuottavuutta ja se sopii edelleenkin parhaiten toimialoille, missä tuotetaan lukumääräisesti paljon tuotteita ja tuottavuutta kehitetään tuotantoteknologian innovaatioiden kautta. Kiinteistö- ja rakennusaloilla tuotantoteknologioissa ja tuotannon organisoinnissa on tapahtunut paljon muutoksia viimeisten vuosien aikana. Töitä ja töiden ohjausta on koneellistettu ja digitalisoitu sekä tehostettu erikoistumalla. Lopputuotteet ja palvelut ovat muuttuneet. Erityisesti rakennusten ja infrarakenteiden ikääntyminen ja sitä myötä lisääntynyt korjausrakentaminen on muuttanut tuotannon sisältöä. Uusista rakennuksista ja rakenteista on tullut monimuotoisempia ja teknisempiä. Rakennushankkeiden pilkkoontuminen, kiinteistönpidon ammattimaistuminen ja julkisen sektorin uudelleen järjestelyt ovat siirtäneet työvoimaa toimialalta toiselle. Näkemykset alan muutoksista ja kehityksestä ovat vastakkaisia virallisten tuottavuustilastojen antaman kuvan kanssa. Tämä on herättänyt kysymyksen siitä, miten tuottavuusmittaus ottaa huomioon tuotannon rakenteessa tapahtuneet muutokset? Miten hyvin teollisuustoimialoille räätälöidyt tuottavuusmittarit ylipäätänsä sopivat palvelualoille? Ovatko toimialojen mittaustulokset vertailukelpoisia keskenään? Tälle projektille asetettiin tavoitteeksi: 1.2 Tavoitteet I. Lisätä projektin osapuolten ymmärrystä tuottavuuskäsitteestä, sen osatekijöistä ja vaikuttavuudesta sekä kansantalouteen että toimialan uusiutumiseen. 7

8 II. Arvioida kuinka hyvin viralliset tuottavuusmittarit (Tilastokeskuksen tuottavuuskatsaus) kuvaavat kiinteistö- ja rakennusalan tuottavuuden kehitystä vertaamalla tilastomaailmaa käsitykseen reaalimaailmasta. III. Ehdottaa alalle jatkotoimia tuottavuuden kehittämiseen tai kehityksen seurantaan (esim. reaalimaailmaa paremmin kuvaavat mittarit). IV. Avata sidosryhmille kokonaisuus "kiinteistö- ja rakennusala": mitkä ovat alan pääprosessit, lopputuotteet ja palvelut sekä niiden rooli yhtenä kansantalouden ja yritysten kilpailukykytekijänä sekä kuvata mitä merkittäviä muutoksia alalla, lopputuotteissa ja palveluissa on tapahtunut / tapahtumassa. 1.3 Toteutus Projektin aluksi koostettiin Tilastokeskuksen aineistoista sekä itse kiinteistö- ja rakennusalaa ja että tuottavuuskehitystä kuvaava aineisto. Siinä avattiin arkikielelle tilastokäsitteet ja tuottavuustietojen laskentamenetelmä ja sen yhteydessä tehdyt olettamukset. Aineiston sisälsi: Sekä valmiit aikasarjat tuottavuuskatsauksesta että samoin periaattein laskettavissa olleet, tarkemmat toimialakohtaiset tarkastelut. Toimialakohtaiset rakennuspääomatilastot. Toimialakohtaiset tilastot ja niiden analysoinnin, mm. toimintojen siirtymisen toimialalta toiselle ja muutokset yritysrakenteissa. Rakennustilastojen analysoinnin mm. rakentamin sisällössä tapahtuneiden muutosten osalta. Aineisto analysoitiin ja arvioitiin workshopeissa. Workshopit järjestettiin erikseen talonrakentamisesta, kiinteistöalasta ja infra-alasta. Workshopeissa pyrittiin tunnistamaan asiantuntijavoimin sektoreiden merkittävimmät joko tuotantoprosessissa tai lopputuotteissa makrotasolla näkyvät muutokset, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet alan tuottavuuskehitykseen. Kolmantena tavoitteena tilaisuuksissa oli ideoida keinoja, miten yrityksiä kannustettaisiin jatkuvaan tuottavuuden kehittämiseen myös tulevaisuudessa. Projektin käynnisti toimintaympäristöstä nousseet paineet vastata kysymykseen, miksi kiinteistö- ja rakennusaloilla tuottavuus on kehittynyt heikosti. Tästä syystä oleellinen osa projektia oli viestintäaineiston kokoaminen käytettäväksi eri foorumeilla ja viestinnässä eri kohderyhmille kannustettaessa alan yrityksiä tuottavuustalkoisiin ja sitä kautta kehittämään toimintaa, hakemaan liiketoiminta- ja ansaintamahdollisuuksia. 8

9 2. Kiinteistö- ja rakennusala 2.1 Päätuotteet ja niitä tuottavat prosessit Alan tehtävänä on luoda puitteet elinkeinoelämälle ja työn tekemiselle, asumiselle ja vapaa-ajanvietolle. Kaikki yhteiskunnassa rakennetut rakennukset, rakenteet, väylät ja verkostot on rakennettu palvelemaan jotakin näistä päätehtävistä. 70 prosenttia Suomen kansallisvarallisuudesta (560 miljardia euroa) on sidottu näihin puitteisiin (kuva 1). Eniten rahaa sitoutuu vuosittain asumiseen mitattiin sitä sitten pääoman arvostuksella, tuotannon arvolla tai rakennusten ylläpidon määrällä. Työllisten määrä oli vuonna 2005 noin 2,3 miljoonaan henkilöä. Näistä 85 % työskentelee sisätiloissa. Lopuista 15 prosentista työntekijöistä huomattava osa tekee työtään "tien päällä" logistiikkapalveluissa tai rakennustyömailla. Kansallisvarallisuus 2005 yhteensä 560 mrd. Asuinrakennukset 31 % Muut rakennukset 20 % Ohjelmistot, varastot ja muut 5 % Maa-ja vesirakenteet 10 % Koneet, laitteet, kuljetusvälineet 10 % Muut maa-alueet ja luonnonvarat 3 % Metsät 10 % Lähde: Tilastokeskus & VTT 10/2005 Rakennettu ympäristö 11 % Kuva 1. Suomen kiinteän pääoman eli kansallisvarallisuuden arvo vuonna Rakennettua ympäristöä ylläpidetään, kunnostetaan ja uudistetaan vuosittain noin 6 prosentilla niiden arvosta. Vuonna 2005 rakennettuun ympäristöön sijoitettiin yhteensä 34 miljardia euroa, josta 65 prosenttia kului olemassa olevien rakennusten, rakenteiden, väylien ja verkostojen yllä- ja kunnossapitoon (kuva 2). Suhdanneherkkien uudis- ja korvausinvestointien osuudeksi jäi 35 prosenttia. Kiinteistö- ja rakennusalan tuotannosta vakaana pysyvän osuuden ja suhdanneherkän osuuden suhde vaihtelee kansantalouden tilan mukana. 9

10 Rakennetun ympäristön tuotanto ja ylläpito Tuotannon arvo 34 mrd. Työllisyys hlöä Uudistalonrakentaminen Korjausrakentaminen (pl.kunnossapito) Maa- ja vesirakentaminen Kiinteistönpito (ml.kunnossapito) 0 Lähde: Tilastokeskus & VTT Kuva 2. Rakentamisen ja kiinteistönpidon lopputuotteiden ja palvelujen tuotannon arvo ja työllistävyys. Työllisiin on laskettu mukaan sekä välittömästi että välillisesti työllistyneet, esimerkiksi talonrakentamisen työllisyys sisältää sekä työmailla että tuoteteollisuudessa ja palvelujen piirissä työllistyneet. Rakennetun ympäristön tuottamisen ja ylläpidon osuus koko kansantaloudesta on neljännes. Alan merkitys vaihtelee kansantalouden eri sektoreilla. Asumisen kokonaiskustannuksista suurin osa liittyy tavalla tai toisella kiinteistö- ja rakennusalaan. Tilojen rakentaminen, korjaaminen ja ylläpito ovat merkityksellinen menoerä myös koulutustoimialalla. Rakennetun ympäristön tuottaminen ja ylläpito tarjoavat työpaikan työntekijälle. Työllisten lukumäärä verrattuna kokonaistyöllisyyteen (2,3 milj. työntekijää) on huomattavan suuri. Työllisistä 1/3 työskentelee kiinteistöalalla, 1/3 rakennustyömailla sekä 1/3 alaan liittyvillä teollisuus- ja palvelualoilla. Alalle sijoitettavasta rahasta prosenttia tuloutuu julkiselle sektorille yritysten ja työntekijöiden välittöminä tai välillisinä veroina sekä vajaa 10 prosenttia sosiaaliturvaja työeläkemaksuina. Rakennetun ympäristön osia ovat: Tie- ja katuverkko Raideverkko Vesiväylät Lentokentät ja terminaalit Vesihuoltojärjestelmät Energiahuoltojärjestelmä Ympäristörakenteet Asuinrakennukset Liike- ja toimitilarakennukset Julkiset tai yleiset rakennukset Tuotanto- ja varastorakennukset. 10

11 Kiinteistö- ja rakennusala - talojen, väylien ja verkostojen rakentaminen ja korjaaminen - talojen, väylien ja verkostojen yllä- ja kunnossapito Aineettomat palvelut Rahoitus, vakuutus Kiinteitösijoitus Koulutus Kiinteistökauppa Tutkimus Asuntokauppa Kaavoitus Edunvalvonta Viranomaisohjaus Rakennusvalvonta Catering Toimisto Pankki, posti Logistiikka Telematiikka Käyttäjäpalvelut Hoito Turvallisuus Hankekohtaiset palvelut Projektinjohto Suunnittelu Urakointi: -maa-ja pohja - rakennustekninen - talotekninen -pinta Omistajapalvelut Omaisuuden hallinta Rakennuttaminen Manageeraus Kuva 3. Kiinteistö- ja rakennusalan palvelujen ja lopputuotteiden tuottamiseen osallistuvat tahot. 2.2 Makrotason muutokset Muut palvelut Kuljetukset Rakennustarvikekauppa Rakennuskonevuokraus Rakennustuotteiden tuonti Rakennustuotteiden valmistus Maa-aineisten otto ja jalostus Kohdekohtaiset palvelut Tekninen kiinteistönhoito Ulkoalueiden hoito Kunnossapito Jätehuolto Siivous Vesihuolto Energiahuolto Talouden romahtaminen 1990-luvun alussa koetteli eniten pääomaintensiivisiä aloja ja niitä palvelevia toimialoja, kuten uudistalonrakentamista. Maa- ja vesirakentaminen jatkui entisentasoisena ja korjausrakentamisessa pystyttiin purkamaan korjausvelkaa uudisrakentamisesta vapautuneilla resursseilla. Rakennustuoteteollisuus suuntasi kansainvälisille markkinoille ja siellä menestyivät erityisesti puu-, talotekniikka ja muu metallituotteita rakentamiseen valmistava teollisuus. Mennyttä 1990-lukua voidaan luonnehtia yhdistymisen ja yhteistyön sekä kansainvälistymisen vuosikymmeneksi. Alalla oli tehty kansallisen tason yritysjärjestelyjä jo edellisellä vuosikymmenellä, nyt olivat vuorossa pohjoismaisen ja osittain eurooppalaisen tason yritysjärjestelyt. Rakentamista on viime vuosina ohjannut voimakkaasti aluerakenteen muutos ja muuttoliike, joka keskittää väestöä vetovoimaisiin kaupunkeihin ja niiden ympäristökuntiin. Muuttuneet ja kasvaneet liikennevirrat vaativat sekä joukkoliikenneratkaisuja että väyläinvestointeja. Rakentaminen valmiille kaupunkialueille asettaa reunaehtoja: puuttumista olemassa olevaan rakennettuun ympäristöön sekä viemään osan rakentamisesta maan alle. Rakentamisessa painottuvat investoinnit olemassa olevaan rakennettuun ympäristöön - rakennuksiin, väyliin ja verkkoihin. Investoinnit ovat yhtäältä korjausrakentamista, toisaalta uudistamista nyky-yhteiskunnan vaatimuksia paremmin palveleviksi. 11

12 Rakentamisen organisoituminen on jatkuva muutosprosessi, joka pyrkii vastaamaan ympäristön muutoksiin sekä hyödyntämään sen hetkisen teknologian ja tietämyksen. Historiassa on tunnistettavissa ajanjaksoja, jolloin rakennusliikkeet omistivat rakennustuoteteollisuutta merkittäviä määriä tai ajanjaksoja, jolloin toiminta on pilkottu taloudellisen riskin hallitsemiseksi. Integroituminen kansainvälisille markkinoille on myös tuonut Suomeen pääomaa ulkomailta sekä kiinteistöjen että yritysten omistuksen muodossa. Se on myös vähentänyt urakoinnin riippuvuutta kotimaisesta tuoteteollisuudesta. Tämän päivän ja tulevaisuuden kriittiseksi resurssiksi on osoittautunut talotekniikkaurakointi, jota rakennusliikkeet ovat ostaneet hallintaansa. Kiinteistö- ja rakennusalaan ovat vaikuttaneet myös sen asiakastoimialoilla tehdyt strategiset linjaukset. Yritysten keskittyessä ydinosaamiseensa on kiinteistöihin sijoitettu omaisuus ja niiden hoitaminen myyty tähän tehtävään erikoistuneille toimijoille. Samoin on menetelty myös valtion kiinteistöjen kanssa - omistus ja omaisuuden hoito sekä kiinteistöihin liittyvä palvelutoiminta on annettu tähän tehtävään erikoistuneelle organisaatiolle. Kuntasektorin on ottanut askeleita samaan suuntaan yhtiöittämällä asuinkiinteistöt. Nämä ratkaisut ovat pedanneet tilaa uudenlaisen, ammattimaisen kiinteistöliiketoiminnan syntymiselle. Kiinteistöpalveluala on ollut yksi ulkoistettuja toimintoja vastaanottava eli muille toimialoille välituotteita tarjoava ala ja tästä syystä tämän alan yritysten toimenkuva on monimuotoistunut. Kiinteistöpalveluita voidaan pisimmälle vietynä luonnehtia alaksi, joka tarjoaa läsnäolopalveluita muille toimialoille. Palveluvalikoimaan voi kuulua tyypillisiä rakentamisen palveluita, sihteeripalveluita, catering-toimintaa, huoltoa, vartiointia, siivousta, aulapalveluita, jne. Tässä projektissa on rajauduttu perinteisiin kiinteistöjen kohdekohtaisiin tai alueellisesti toteutettuihin ylläpitopalveluihin eli tekniseen kiinteistönhoitoon ja sen yhteydessä tehtäviin kunnossapitotöihin, ulkoalueiden hoitoon, siivoukseen ja jätehuoltoon sekä omistajapalveluihin (kuva 3). Näiden tehtävien osuus kiinteistönpidon kustannuksista on 60 % ja työllisistä 90 %. Ulkopuolelle jätettävät vesihuolto ja energiahuolto ovat prosessitoimintoja, joiden kustannusvaikutus on suuri, mutta ne toteutetaan teollisesti toisaalla kuin itse kiinteistössä. Kiinteistöpalvelut eivät ole samalla tavoin globaalia toimintaa, koska niitä eikä niiden kohteena olevia kiinteistöjä voida pääsääntöisesti siirtää maasta toiseen. Ala on kuitenkin kansainvälistynyt nopeasti sekä kiinteistöomistuksen että kiinteistöpalveluja tarjoavien yritysten omistuksen kautta. 12

13 3. Tuottavuus 3.1 Mitä tarkoitetaan tuottavuudella? Euroopan kansallisten tuottavuuskeskusten liitto (EANPC) määrittelee tuottavuuden "jäännöstekijäksi", joka jää talouskasvusta selittämättä sen jälkeen kun kaikkien tuotannontekijöiden määrällinen kasvu on otettu huomioon. Tuottavuus paranee, kun työ korvataan pääomalla eli jalostustyötä tehdään ilman ihmistyöpanosta [2]. Kokonaistuottavuus on painotettu laskelma siitä, miten hyvin kaikkia tuottavuuteen vaikuttavia osatekijöitä (työ, pääoma, materiaalit, energia) käytetään hyväksi, kehitetään ja hallitaan halutun tuotoksen aikaansaamiseksi. Osatekijöistä pääomalla (koneet, laitteet) voidaan korvata työtä. Pääomaa ja sitä kautta työtä voidaan korvata alihankinnoilla. Työpanoksesta (henkilöstön lukumäärä tai työtunnit) on saatavissa kaikkien helpoimmin mitattavissa olevaa tietoa, joten sitä käytetään eniten ja usein ainoana tuottavuuden mittarina. Työn tuottavuuden katsotaan kuvastavan useiden eri tekijöiden kuten teknologisen kehityksen, pääomasijoitusten, käyttöasteen, energiankäytön, johtamistaidon sekä ammattitaidon ja työpanoksen yhteisvaikutusta tuottavuuteen. Tuotannontekijöitä eivät ole ainoastaan perinteiset työ (inhimillinen voimavara), pääoma (raha, tuotantorakennukset ja koneet) ja raaka-aineet, vaan enenevässä määrin myös aika, tila ja toimintaympäristöön liittyvät voimavarat. Tuottavuus ei ole omalla painollaan etenevä prosessi, vaan kehitys voi juuttua paikoilleen infrastruktuurin taantumisen, koulutustason heikkenemisen, lakkojen ja yhteiskunnallisten levottomuuksien takia. Tuottavuus on kannattavuuden osatekijä, toinen tekijä on tuotantopanosten ja myytävän tuotoksen välinen hintaero (kuva 4). Kannattavuus voi kohentua, vaikka tuottavuus heikkenisi. Tuottavuus on myös merkittävä osatekijä kilpailukyvyssä. Yksittäisen työsuorituksen tai työlajin tasolla tuottavuuden muutosta voidaan tarkastella reaalisuurein (kuva 5). Yleensä jo yrityksen tasolla joudutaan luopumaan reaalisuureisiin perustuvista tuottavuusmittareista ja siirtymään rahaprosessin mittaamiseen. Rahamittareita käytettäessä joudutaan ottamaan huomioon rahanarvonmuutokset. Rahanarvon muutos voi liittyä joko tarkasteluvuosiin (inflaatio) tai tarkastelualueisiin (ostovoimapariteetti). 13

14 Tuottavuus ja kannattavuus Tuotos Tuotteiden ja palveluiden laatu ja määrä Tuotot Tuotteiden ja palveluiden määrä kerrottuna myyntihinnoilla Myyntihinnat Tuotteiden ja palveluiden myyntihinnat Tuottavuus Tuotos jaettuna käytetyillä panoksilla Kannattavuus Tuotot vähennettynä kustannuksilla Hintasuhde Myynti- ja ostohintojen suhde Panos Panosten määrä ja laatu Kustannukset Panosten määrä kerrottuna ostohinnoilla Ostohinnat Panosten ostohinnat Kuva 4. Tuottavuus ja kannattavuus ovat toisilleen läheiset mutta silti eri käsitteet. Reaaliprosessi - rahaprosessi kannattavuus omistaja konserni tulosyksikkö työmaa/hanke/asiakas/kohde tuottavuus työlajit Kuva 5. Oikeaoppisessa tuottavuusmittauksessa ei saisi olla mukana rahasuureita. Tällainen mittaaminen onnistuu vain työsuoritusten tai työlajien tasolla. Yhteismitallisuusongelmien takia yrityksissä mitataan enemmän kannattavuutta kuin tuottavuutta. 14

15 Tuottavuus on keino monien yleisesti hyvänä pidettyjen tavoitteiden saavuttamisessa (kuva 6). Kilpailu kannustaa Innovaatiot mahdollistaa Tuottavuus talouskasvu työllisyys teknologia työterveys- ja turvallisuus ympäristösuojelu Yhteiskuntasopimus työn organisointi osaaminen laatu työaika palkka Kuva 6. Tuottavuus osana yhteiskunnan ja talouden kehitystä. Talouskasvu: auttaa yhteiskunnan myönteistä kehitystä. Kilpailu ja laatu: kilpailu kehittää tuottavuutta ja edesauttaa kasvua. Tuottavuus ilman laatua on yhtä merkityksetöntä kuin laatu ilman tuottavuutta. Laatu tarkoittaa tuotteen tai palvelun soveltuvuutta käyttötarkoitukseensa. Innovatiivisuus ja teknologia: teknologia on tärkein tuottavuuteen vaikuttava tekijä. Innovaatiot eivät saa rajoittua tuotantoteknologiaan, vaan tarvitaan myös uusia tuotteita ja palveluita, työn organisointia ja työolosuhteita. Työllisyys: kansantalouden tasolla tuottavuus on luonut tai säilyttänyt kansakunnan työpaikkoja, vaikka yritystasolla työpaikat ovat voineet huveta. Palvelualoihin liittyy tuottavuusparadoksi, jonka mukaan voimakas työllisyyden kasvu merkitsee tuottavuuden kasvutahdin taantumista. Työnorganisointi ja oppivat organisaatiot: työpaikan fyysinen rakenne, niveltyminen ympäristöön - erityisesti toimittajiin ja asiakkaisiin - on merkittävä tuottavuuden kehityksen lähde. 15

16 Työturvallisuus, työterveys ja työolosuhteet: taloudelliset tavoitteet eivät saa olla ristiriidassa työolosuhteita koskevien tavoitteiden kanssa. Osaaminen: muutoksiin vastataan ammattitaidolla. Korkea ammattitaito on ratkaiseva tuottavuutta ja tehokkuutta määräävä kilpailutekijä. Ympäristönsuojelu: "vihreä tuottavuus" osoittaa usein myös merkittävää teknologista osaamista. Työmarkkinaosapuolien yhteistyö: osapuolten sitoutuminen ja yhteisymmärrys lisää tuottavuutta. Tuottavuuden kasvu merkitsee kansantalouden tasolla elintasoa ja kilpailukykyä, yrityksessä se parantaa liiketoiminnan kannattavuutta ja sitä kautta tekee kehittymisen ja investoimisen mahdolliseksi. Ilman tuottavuuden kasvua ei voi yksilötasolla syntyä uusia, kestäviä työsuhteita ja parempaa ansiotasoa. Palvelualojen heikko tuottavuuskehitys on herättänyt paljon keskustelua. Aihetta on käsitelty mm. Tampere Crossing tapahtumassa, jossa kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti uudet teknologiat [3]. Tuottavuuden kasvattaminen on välttämätöntä hyvinvoinnin turvaamiseksi. Se mm. mahdollistaa työajan lyhentämisen. Tuottavuutta kasvattaa säästäminen, koska sitä kautta saadaan pääomia työn tuottavuutta lisääviin investointeihin. Investoinnit teknologian uusimiseen ovat tärkeitä, koska uusi teknologia on yleensä tuottavampaa kuin vanha. Tehokkailla toimintatavoilla resursseista saadaan enemmän irti. Uutta teknologiaa synnyttävien innovaatioiden ohella tärkeitä elementtejä ovat inhimillinen pääoma ja osaaminen. Aloilla, missä tuotanto kasvaa nopeasti tai pääomakannan pitoaika on lyhyt, teknologia uusiutuu nopeimmin. Ilman uutta teknologiaa tuottavuuden kasvu tapahtuu hyödyntämällä olemassa oleva teknologia mahdollisimman tehokkaasti, imitaatiolla, osaamisella ja nopealla oppimisella. Tuottavuutta kasvattaa myös kapasiteetin käyttöasteen nostaminen ja skaalatuotot (yrityskoko). Työintensiiviset alat (palvelualat) eivät pysty hyödyntämään teknologian kehitystä yhtä tehokkaasti kuin pääomaintensiiviset alat. Palvelualojen osuus taloudesta tulee kasvamaan ja sitä kautta hidastamaan kansantalouden tuottavuuskehitystä. 16

17 Palvelualoilla olisi ehkä tuottavuuden sijaan panostettava vaikuttavuuden mittaamiseen (esim. koulutus), koska tuottavuuden ohella myös työllisyys on tärkeää. Palvelualojen tuottavuuskysymystä on käsitelty myös valtionneuvoston teettämässä selvityksessä [4]. Siinä on kiinteistö- ja liike-elämän palvelut jaettu kahtia tarkasteltaessa palvelualojen työn tuottavuutta suhteessa teollisuuden työn tuottavuuteen (teollisuus = 100). Kiinteistöpalveluihin on laskettu ryhmä toimiala KB eli omistajatoiminnat ja kiinteistönhoidon palvelut (TOL ryhmä 70). Se ei sisällä KBryhmään kuuluvia turva- ja siivoustöitä. Kiinteistöpalvelujen (KA) suhdeluvuksi on saatu 593, liike-elämän palvelujen 67 ja koko palvelusektorin 79. Edellä mainittu palvelualojen kehitys, tuottavuus ja kilpailu - raportissa on todettu, että tuottavuus on kiinni pääomavaltaisuudesta. Ja sitähän kiinteistöpalvelut nimenomaan on, jos siihen lasketaan mukaan ammattimaisesti kiinteistöjä omistava toimiala "702 Omien asuntojen ja muiden kiinteistöjen vuokraus ja hallinta". Työn tuottavuuteen vaikuttaa pääoman ohella alalla sovellettava teknologia, työvoiman koulutustaso ja valmiudet, yritysten johto ja liiketoimintaosaaminen sekä kilpailutilanne. Kiinteistöpalveluissa suomalaiset yritykset luokitellaan mm. ICT:n hyödyntäjinä kärkiluokkaan. Tämän projektin yhteydessä pidetyssä kiinteistöalan workshopissa Matti Pohjola alusti tuottavuusteoriasta ja tuottavuuden mittaamisesta. Hän kytki tuottavuuskehityksen yksinkertaisesti yritysten liiketoimintaan: yritysten tehtävänä on kannattava liiketoiminta. Liiketoiminnan kannattavuutta voidaan kohentaa tuotteiden hintaa nostamalla, uusilla tuotteilla ja palveluilla, edullisemmilla panoskustannuksilla esim. siirtämällä tuotanto halvan tuotannon maihin tai yksinkertaisesti parantamalla tuottavuutta. Kokonaisen toimialan kannattavuutta ja tuottavuutta voidaan kohentaa siten, että tehottomimmat yritykset ottavat oppia tehokkaista tai sitten yritykset kautta linjan toimivat tehokkaammin. 3.2 Tuottavuuden mittaaminen Kansantalouden tason tuottavuus Kansantalouden tasolla tuottavuutta mitataan yleisesti suhteuttamalla bruttokansantuote joko asukaslukuun tai työllisten määrään. Tällä yksinkertaisesti laskettavissa olevalla muuttujalla verrataan kansantalouksien tuottavuuksia keskenään. Kuvassa 7 on asetettu 17

18 tämän muuttujan vertailutasoksi Yhdysvaltojen tuottavuus (bkt/asukas). Euroopan Unionin maissa tuottavuus näin mitaten vaihtelee %:ssa Yhdysvaltojen tuottavuudesta. Euroopan maista tuottavuuttaan verrattuna Yhdysvaltojen tuottavuuteen on parantanut eniten Irlanti ja toiseksi eniten Suomi. Suhteessa Yhdysvaltoihin tarkastelujaksolla tuottavuus on heikentynyt eniten Sveitsissä ja Japanissa [5]. Tämän muuttujan käyttö sopii yhden maan kehityksen seurantaan tai keskenään samantyyppisten maiden vertailuun (esim. Pohjoismaat). Kyseenalaista on verrata erilaisia ja eri hintatason maita toisiinsa, koska ostovoimakorjaus ei pysty puhdistamaan hintatason vaikutusta, vaan kärjestä tässä vertailussa löytyvät sellaiset maat kuin Norja ja Sveitsi. Mielenkiintoista on Irlannin kiilaaminen kolmanneksi tuottavimmaksi maaksi. U.S.A Norway Ireland Switzerland Denmark Austria Canada U.K. Netherlands Finland Sweden France Japan Italy Spain New Zealand BKT per asukas 1994 ja 2004, ostovoimakorjattu, USA= Lähde: Groningen Growth and Development Centre and The Conference Board Kuva 7. Oheisessa kuvassa on verrattu muutamien kansantalouksien tuottavuuden kehitystä suhteessa Yhdysvaltoihin vuosina 1994, 1999 ja Tarkasteltu muuttuja on bkt / työtunti, joka on muutettu ostovoima huomioiden dollareiksi Toimialatason tuottavuus (tuottavuuskatsaus) Toimialojen tasolla tuottavuutta mitataan jakamalla jalostusarvo siihen tarvittujen työtuntien määrällä (=työn tuottavuus) tai pääomien määrällä (=pääoman tuottavuus). Yhteen painotettuna ne kertovat kansantalouden tai toimialan kokonaistuottavuuden. 18

19 Jalostusarvo kuvaa toimialan tai yrityksen tuottamaa arvonlisäystä tuotantoketjussa ja se määritellään: liikevaihto - ostot tai käyttökate + palkkakustannukset Henkilömäärän sijasta käytetään yksikkönä työtunteja, koska se ottaa huomioon ylityöt ja lomautukset. Tämä on tärkeä ominaisuus suhdanteiden äärivaiheissa. Pääoman tuottavuus mittaa tuotannon määrää pääomapanosyksikköä kohti. Pääomalla tarkoitetaan tässä yhteydessä reaalipääomaa eli rakennuksia, koneita, laitteita ja kuljetusvälineitä. Pääomapanoksena käytetään yleensä bruttopääomakantaa. Pääoman tuottavuus on eri asia kuin pääoman tuotto, joka on kannattavuusmittari. Kansainvälisissä vertailuissa käytetään muuttujana työn tuottavuutta, koska siitä on saatavissa helpommin tilastotietoja. Kansalliset tilastokeskukset toimittavat tilastotiedot OECD:lle (STructural ANalysis [STAN] database), josta Groningenin yliopisto (University of Groningen, Netherlands) on laatinut valmiiksi laskelmat tuottavuuskehityksestä [5]. Oheisissa kuvissa 8 ja 9 on esitetty työntuottavuuden kehitys muutamissa maissa ja Euroopan Unionissa vuodesta 1995 vuoteen Tarkasteluajanjaksolla Euroopan Unionin työn tuottavuus rakentamisessa ("construction" toimiala, joka sisältää sekä talon- että infrarakentamisen) on kehittynyt vaatimattomasti, mutta myönteisesti. Parhaiten työn tuottavuus on kehittynyt Saksassa ja Englannissa. Pohjoismaissa työn tuottavuus on heikentynyt. Kiinteistöliiketoiminnoissa ("real estate activities" toimiala, joka sisältää kiinteistöjen rakennuttamisen, vuokrauksen, hallinnan ja välityksen) tuottavuus on kehittynyt Euroopan Unionissa heikommin kuin rakentamisessa. Eurooppalaisesta kehityksestä poikkeavat parempaan suuntaan mm. Suomi, Saksa ja varsinkin Ruotsi. Norjassa kiinteistöliiketoimintojen tuottavuus on kehittynyt heikosti. 19

20 120 Rakentamisen tuottavuus, arvonlisäys työtuntia kohden 1995 =100 UK 110 Germany 100 EU 15 Finland 90 Sweden Lähde: Groningen Growth and Development Centre and The Conference Board Norway Kuva 8. Arvonlisäys työtuntia kohden rakentamisessa eli työn tuottavuus, kehitys Kiinteistöliiketoiminnan tuottavuus, arvonlisäys työtuntia kohden 1995 =100 Sweden 120 US Germany 100 Finland 80 EU 15 Norway Lähde: Groningen Growth and Development Centre and The Conference Board Kuva 9. Arvonlisäys työtuntia kohden kiinteistöjen omistajatoiminnoissa eli työn tuottavuus, kehitys