Erikoistuneen luontomatkailun kehittämismahdollisuudet Kainuussa ja Vienan Karjalassa

Transkriptio

1 Erikoistuneen luontomatkailun kehittämismahdollisuudet Kainuussa ja Vienan Karjalassa Raimo Heikkilä 1. Vienan ja Kainuun rajaseudun luonnon yleispiirteet Kainuun ja Vienan Karjalan rajaseudun luonto edustaa Fennoskandian havumetsäluontoa tyypillisimmillään. Valtakunnanraja noudattaa suunnilleen Maanselän vedenjakajaa. Alueen kallioperän muodostavat valtaosin happamat kivilajit, graniitit ja gneissit. Kallioperän ikä on enimmäkseen 2,7-3,1 miljardia vuotta. Kallioperää verhoavat irtaimet maalajit, enimmäkseen moreenit. Alueella on myös huomattavia hiekasta ja sorasta kerrostuneita harjuja. Maaperä on syntynyt viime jääkauden loppuvaiheessa n vuotta sitten. Kuhmon Juortanansalon Isosuon turpeen kertyminen on alkanut n vuotta sitten. Isosuo on vanhin ajoitettu suo Suomessa. Ilmasto on Kainuussa Suomen mantereisinta: talvi on kylmä ja pitkä, kesä taas lyhyt ja lämmin. Lumipeitteen kesto on likimain puolet vuodesta. Kainuu kuuluu suurelta osin keskiboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen, joten täällä taigaluonto on tyypillisimmillään. Maakunnan pohjoisimmat osat sijoittuvat pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen, jossa puusto on harvempaa ja metsän kasvu hitaampaa. Eteläisen ja pohjoisen lajiston kohtaaminen monipuolistavat luontoa ja nostavat alueella elävien lajien lukumäärää. Kasvillisuus on enimmäkseen varpuvaltaisten karujen kangasmetsien ja karujen pienten soiden muodostamaa mosaiikkia, jota elävöittävät enimmäkseen varsin puhdasvetiset järvet ja virtavedet (Kuva 1). Yleisilmeeltään karua luontoa monipuolistavat liuskevyöhykkeet, joiden ultraemäksiset serpentiini- ja vuolukivet saavat aikaan reheviä lehtoja ja lettoja Kuhmon länsiosassa ja siitä pohjoiseen kohti Suomussalmea sekä Kostamuksen luoteispuolella. Länsi-Kainuun vaarajakson kvartsiiteissa on myös kalkkijuonia, jotka rikastuttavat luontoa monin paikoin. Kuva 1. Luonnontilaista kainuulaista maisemamosaiikkia Elimyssalolta. (Antti Leinonen) Alueelliset ympäristöjulkaisut

2 Etelä- ja Keski-Euroopan näkökulmasta Kainuun luonnossa eksoottisinta on karu ja pohjoinen yleisilme. Kainuun kasvi- ja eläinlajistossa monet kaikkein tavallisimmat lajit ovat pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen rajoittuneita, eikä niitä löydy etelämpää. Itäiset kasvilajit kuten suopursu ja vaivero, jotka ovat tuikitavallisia Kainuussa, ovat etelämpää tuleville suuria elämyksiä. Kainuun ja Vienan lähialueen erityispiirre on vanhojen metsien huomattava osuus metsäalasta. Monet luontomatkailijoita erityisesti kiinnostavat lajit, kuten sinipyrstö, metso, kuukkeli ja lukuisat hyönteiset ovat painottuneet vanhoihin metsiin, joten ne ovat Kainuussa ja Vienan lähialueella helpommin havaittavissa kuin muualla samassa vyöhykkeessä (Rajasärkkä 2004, Várkonyi & Leinonen 2004). Pohjimmaltaan luonto on ollut hyvin samanlaista Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin. Vuodesta 1595 samalla paikalla olleen rajan eri puolilla maankäyttöhistoria on hyvin erilainen, mikä vaikuttaa nykyluontoon ja sen monimuotoisuuteen selvästi (Kuva 2). Erityisesti metsänkäsittelyhistorian erot ovat aiheuttaneet suuria eroja metsäluonnon nykytilaan (Várkonyi & Leinonen 2004). Soiden osuus on suurimmillaan, n. 50 %, laakealla vedenjakajalla Suomen ja Venäjän rajalla sekä Kainuun vaarajakson länsipuolisella nevalakeudella.1960-luvulla alkoivat laajat soiden ojitukset Suomen puolella. Kainuussa on ojitettu metsänkasvuun n. 60 % suoalasta. Vienan puolella soita ei ole ojitettu metsänkasvuun lainkaan. 2. Luontomatkailun määrittely Luontomatkailun perustana on, että matkailun kohteena ja tavoitteena on luonto itsessään, ja että matkailu ei vahingoita luontoa. Luontomatkailu sallii vain sellaista toimintaa, joka noudattaa matkailukohteen luonnon sisäisiä tapahtumia ja rakenteita. Luontomatkailu ei siten voi olla massaturismia. Luontomatkailun edun mukaista on suojella ja säilyttää matkailukohteen ekosysteemejä eli elollisen ja elottoman luonnon muodostamia kokonaisuuksia, joiden osatekijät ovat keskenään vuorovaikutuksessa (Malinen & Keränen 2000). Suuri osa luontomatkailusta on elämysmatkailua, jossa luontoa tarkastellaan kokonaisuutena kiinnittäen huomiota vain kaikkein näkyvimpiin erityispiirteisiin. Erikoistuneeksi luontomatkailuksi voidaan määritellä matkailu, jossa kohteena ovat esimerkiksi tietyt kasvi- tai eläinryhmät. Erikoistuneen luontomatkailun asiakaskunnan muodostavat siis luontoharrastajat, jotka ovat kiinnostuneita esimerkiksi linnuista, kasveista, sienistä tai jostain hyönteisryhmästä, vaikkapa sudenkorennoista. Euroopassa on suuri joukko järjestäytyneitä luontoharrastajia, jotka ovat erikoistuneiden luontomatkailupalvelujen potentiaalisia asiakkaita. Esimerkiksi yksistään Isossa-Britanniassa on yli miljoona lintutieteellisiin yhdistyksiin kuuluvaa lintuharrastajaa. Hyönteis- ja kasviharrastajia Keski-Euroopassa on satoja tuhansia. 3. Linnut ja yöperhoset luontomatkailun kehittämismahdollisuuksien ilmentäjinä Ystävyyden puiston tutkimuskeskuksessa tehtyjen linnusto- ja yöperhostutkimusten perusteella Kainuun vanhat metsät muistuttavat pirstoutumisestaan huolimatta Vienan Karjalan laajoja luonnonmetsiä sekä lajistoltaan että yksilötiheyksiltään (Rajasärkkä 2004, Várkonyi & Leinonen 2004). Samankaltaisuus on sitä suurempaa mitä lähempänä Suomen ja Venäjän välistä rajaa vanhan metsän alueet sijaitsevat. Sekä linnusto että yöperhoslajisto sisältävät useita vanhoihin metsiin erikoistu Alueelliset ympäristöjulkaisut 347

3 Kuva 2. Landsat TM satelliittikuva Kainuun ja Vienan Karjalan rajaseudulta. Valtakunnanraja on merkitty punaisella viivalla. Vanhat metsät erottuvat tummanvihreinä, nuoret metsät vaalean vihertävinä, hakkuuaukot ja muu paljas maa punaisina, vesistöt mustina ja suot sinisävyisinä. Alueelliset ympäristöjulkaisut

4 neita lajeja, joita ei ole mahdollista löytää talousmetsistä. Monet lajeista ovat myös levinneisyydeltään pohjoisia tai itäisiä, ja puuttuvat eteläisemmiltä seuduilta. On ilmeistä, että muissa eliöryhmissä toteutuvat vastaavanlaiset piirteet. Siten Kainuun ja Vienan Karjalan lähialueen metsissä on vahvoja erikoistuneen luontomatkailun vetovoimatekijöitä. Luontomatkailuun liittyy selviä kausiluontoisuuden piirteitä. Linnustoa on helpointa havainnoida keväällä ja alkukesällä, jolloin lintujen aktiivisuus on suurimmillaan, ja muuttolinnutkin ovat pesimäseuduillaan. Kuitenkin monet Kainuun ja Vienan omaleimaiset lintulajit ovat paikkalintuja, kuten monet pöllölajit, metso, pohjantikka ja kuukkeli (Kuva 3.). Niitä voidaan siis havaita ympäri vuoden. Hyönteisiä on mahdollista havainnoida vain kesäaikaan, ja jotkut niistä, kuten harmoyökköset, ovat vielä vuorovuosina runsaina esiintyviä. Kausiluontoisuuden luontomatkailuyrittäjälle aiheuttamia ongelmia on kuitenkin mahdollista kompensoida monipuolisella tarjonnalla. Kuva 3. Kuukkeli kuhmolaisessa metsämaisemassa. (Antti Leinonen) 4. Luontomatkailun kehittämisedellytykset ja mahdollisuudet Erikoistuneen luontomatkailun kehittämisen perusedellytys on ammattitaidon ja osaamisen kehittäminen. Koska yhden ihmisen on mahdotonta hallita kaikkia luonnon erityispiirteitä, on yrittäjien ja osaajien verkostoituminen välttämätöntä. Tasokkaiden palvelujen tuottaminen edellyttää matkailijoille esiteltävän lajiston hyvää tuntemista sekä tietoa siitä miten ja mistä matkailijaa kiinnostavia lajeja löytyy. On huomattava, että kaikkea ei tarvitse välttämättä nähdä. Esimerkiksi helmipöllön puputus kevättalven yönä on hieno elämys (Kuva 4). Ennen kaikkea on tärkeää tietää mitkä kainuulaisen ja vienalaisen luonnon piirteet kiinnostavat matkailijaa. Luonto-osaaminen on Kainuussa vielä kapealla pohjalla, joten koulutuksen kehittäminen on tarpeellista Alueelliset ympäristöjulkaisut 347

5 Kuva 4. Helmipöllö (Antti Leinonen) Luontomatkailukohteiden saavutettavuus on Kainuussa hyvä tiheän tieverkon sekä retkeilijöitä ja matkailijoita palvelevien rakenteiden ansiosta. Luonnonsuojelualueilla voi yleensä liikkua vapaasti jokamiehen oikeudella, jos retkeilee omatoimisesti. Luontomatkailu yritystoimintana on kuitenkin luvanvaraista suojelualueilla. Venäjän puolella Kostamuksen luonnonsuojelualue on suomalaisen luonnonpuiston kaltainen suljettu alue, jolla on mahdollista retkeillä vain tiettyjä reittejä pitkin opastetusti. Suojelualueiden ulkopuolella Venäjällä vallitsee pääsääntöisesti samantyyppinen jokamiehen oikeus kuin Suomessakin. Rajan ylittäminen Vartiuksessa on helppoa, ja vaikka tieverkko onkin Venäjän puolella harva, ovat lukuisat edustavat ja kiinnostavat luontomatkailun kohteet kohtuullisen hyvin saavutettavissa. Matkailun kehittämiseksi tarvitaan lisää majoitus- ja muonituspalveluja erityisesti Vienan Karjalassa, mutta myös Kainuussa on tärkeää tuottaa peruspalveluja, jotka antavat mahdollisuuden matkailutoimen laajentamiseen. Luontomatkailun kehittämiseksi tarvitaan edelleen jatkotutkimuksia. Erityisen tärkeää on selvittää asiakaslähtöisesti mitä sellaisia luontoelämyksiä Kainuu ja Vienan Karjala voivat tarjota, joita matkailijat haluavat. Lisäksi on tärkeää selvittää millaisia palveluja ja rakenteita matkailijat odottavat alueelta (Rämet ym. 2004). Näiden tietojen ja vankan luonnontuntemuksen pohjalta voidaan suunnata investoinnit luontomatkailuun oikein ja kehittää elinkeinoa kestävästi. Lähteet Malinen, Marita & Heimo Keränen Luontomatkailun kehittymisen lähtökohdat Itä-Kainuussa ja Vienan Karjalassa. Metsähallitus. Rovaniemi. 75 s. Rajasärkkä, Ari Kainuun ja Vienan Karjalan metsä- ja suolinnustot sekä niiden merkitys luontomatkailun kannalta. Alueelliset Ympäristöjulkaisut 347, Rämet, Jussi, Jarkko Saarinen & Pekka Kauppila Matkailijat maantieteellisen tutkimuksen kohteena: matkailijatyyppien ja kohdealueiden suhde ja muutos. Terra 116, Várkonyi, Gergely & Reima Leinonen Yöperhoskantojen ekologia Kainuun ja Vienan Karjalan metsämaisemissa. Alueelliset Ympäristöjulkaisut 347, Alueelliset ympäristöjulkaisut

6 Alueelliset ympäristöjulkaisut 347

7 Kuvailulehti Julkaisija Kainuun ympäristökeskus Julkaisuaika Tekijä(t) Raimo Heikkilä & Gergely Várkonyi (toim.) Julkaisun nimi Vienan Karjalan erämaa-alueiden vaikutus Kainuun vanhan metsän eläinpopulaatioihin Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Julkaisussa on tarkasteltu Kainuun vanhan metsän suojelukohteiden linnustoa ja yöperhoslajistoa sekä vertailtu niitä talousmetsiin ja Vienan Karjalan luonnonmetsiin. Vanhoihin metsiin erikoistuneet lajit ovat Suomen itärajan tuntumassa selvästi runsaampia kuin Kainuun länsiosassa. Suurimpien rajanläheisten suojelualueiden lajisto on hyvin samankaltaista kuin Vienan luonnonmetsissä. Kainuun ja Vienan Karjalan vanhoissa metsissä on lukuisia luontomatkailijoita kiinnostavia lajeja, joita ei ole mahdollista havaita etelämpänä. Alueelle on myös tyypillistä itäisten taigalajien esiintyminen. On ilmeistä, että muissakin eliöryhmissä on vastaavia piirteitä. Nämä ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä, joiden varaan olisi mahdollista kehittää luontoharrastajille suunnattua erikoistunutta luontomatkailua. Sen perusedellytys on vankka ja monipuolinen luonnon tuntemus, jonka varassa voidaan tarjota tasokkaita palveluja ja houkutella matkailijoita alueelle. Asiasanat linnusto, yöperhoset, vanhat metsät, luontomatkailu Julkaisusarjan nimi ja numero Julkaisun teema Projektihankkeen nimi ja projektinumero Rahoittaja/ toimeksiantaja Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot Julkaisun myynti/ jakaja Alueelliset ympäristöjulkaisut 347 Luonto ja luonnonvarat Vienan Karjalan erämaa-alueiden vaikutus Kainuun vanhan metsän eläinpopulaatioihin LG EU Interreg III A Karjala -ohjelma, Ympäristöministeriö Kainuun ympäristökeskus, Ystävyyden puiston tutkimuskeskus ISSN ISBN (nid.) (PDF) Sivuja Kieli 133 Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Hinta 10 euroa Kainuun ympäristökeskus, Ystävyyden puiston tutkimuskeskus Lentiirantie 342, Kuhmo Julkaisun kustantaja Painopaikka ja -aika Kainuun ympäristökeskus Kainuun Sanomien kirjapaino 2004 Alueelliset ympäristöjulkaisut

8

9

10 A l u e e l l i s e t y m p ä r i s t ö j u l k a i s u t Vienan Karjalan erämaa-alueiden vaikutus Kainuun vanhan metsän eläinpopulaatioihin Tässä julkaisussa on tarkasteltu Kainuun vanhan metsän suojelukohteiden linnustoa ja yöperhoslajistoa sekä vertailtu niitä talousmetsiin ja Vienan Karjalan luonnonmetsiin. Vanhoihin metsiin erikoistuneet lajit ovat Suomen itärajan tuntumassa selvästi runsaampia kuin Kainuun länsiosassa. Suurimpien rajanläheisten suojelualueiden lajisto on hyvin samankaltaista kuin Vienan luonnonmetsissä. Kainuun ja Vienan Karjalan vanhoissa metsissä on lukuisia luontomatkailijoita kiinnostavia lajeja, joita ei ole mahdollista havaita etelämpänä. Alueelle on myös tyypillistä itäisten taigalajien esiintyminen. On ilmeistä, että muissakin eliöryhmissä on vastaavia piirteitä. Nämä ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä, joiden varaan olisi mahdollista kehittää luontoharrastajille suunnattua erikoistunutta luontomatkailua. Sen perusedellytys on vankka ja monipuolinen luonnon tuntemus, jonka varassa voidaan tarjota tasokkaita palveluja ja houkutella matkailijoita alueelle. Julkaisu on saatavissa myös Internetissä: (Julkaisut) ISBN ISBN (PDF) ISSN Myynti: Kainuun ympäristökeskus, Ystävyyden puiston tutkimuskeskus Lentiirantie Kuhmo puh KAINUUN PL 115 YMPÄRISTÖKESKUS Kajaani