VANHAN PORVOON. erityismääräykset, sekä ohjeita ja neuvoja iloksi, opiksi ja hyödyksi Vanhan Porvoon rakentajille PORVOON KAUPUNKI

Transkriptio

1 VANHAN PORVOON R A K E N N U S T A P A O H J E A s e m a a a v o j e n erityismääräyset, seä ohjeita ja neuvoja ilosi, opisi ja hyödysi Vanhan Porvoon raentajille Kaupunisuunnittelu 2017 PORVOON KAUPUNKI

2 VANHAN PORVOON R A K E N N U S T A P A O H J E Kaupuniehityslautaunta xxxx.xxxx Kaupunginhallitus xxxx.xxxx Kaupunginvaltuusto xxxx.xxxx Kaupunisuunnittelupäälliö Eero Löytönen Kirjoittajat Anne Rihtniemi-Rauh ja Emilia Saatsi Ohjaus Vapora Museovirasto Porvoon museo Uudenmaan Ely-esus Julaisija Kaupunisuunnittelu Porvoon aupuni ISBN Uloasu ja taitto Emilia Saatsi Käännös Tiia-Liisa Hämäläinen

3 Sisältö Asemaaavan erityismääräyset 4 Korjaajan 10 äsyä 8 Alusi 9 Vanha Porvoo 10 Ohjeita raentamaan ryhtyvälle 12 Yleisiä ohjeita 13 Kaupuniuvallisesti erityyppiset alueet 14 Julisivut 20 Laudoitus 20 Rappaus 20 Ohjeita 21 Kuistit 22 Iunat 24 Ovet 24 Helat 24 Kantavat raenteet 26 Perustuset ja ivijala 26 Alapohja 26 Hirsiruno 27 Sisätilat 29 Aidat ja portit 32 Uloraennuset 33 Talousmuodot pihoissa 35 Pihaulttuurin ehitys 36 Pihatilat 37 Pihan vanha arvojärjestys ja uudet raenteet 38 Kiveyset 40 Sadeveden ohjaus 41 Pengerryset, terassit ja luisat 42 Kasvupaiojen mosaiii 43 Kasvilajisto 44 Kasvilajiston viimeaiaiset muutoset 46 Kuapenit 48 Puusto 50 Suunnittelu ja lisäraentaminen 52 Energiansäästö 53 Esteettömyys 54 Luvan haeminen 54 Hyödyllisiä linejä 55 Kirjallisuutta: 56

4 Asemaaavan erityismääräyset Nämä ohjeet umoavat Vanhan Porvoon asemaaavoissa olevat erityismääräyset ja sisältävät uudet aiia Vanhan Porvoon asemaaavoja osevat erityismääräyset. Muut aavamääräyset ovat asemaaavojen muaisia. Raennushaneeseen ryhtyvän tulee aina selvittää tarvittava lupa raennusvalvonnasta ennen haneeseen ryhtymistä. 1 Asemaaava-alueella olevaa raennusta tai sen osaa ei saa puraa ilman asiasta vastaavan lautaunnan lupaa. Uudisraentamisen aritehtisuunnitteluun on aina valittava Valtioneuvoston suunnittelijoiden vaativuusluoista antaman asetusen tai vastaavan ohjeen muainen vaativan suunnittelun elpoisuusvaatimuset täyttävä suunnittelija. Korjausraentamisen aritehtisuunnitteluun on aina valittava poieusellisen vaativan suunnittelun elpoisuusvaatimuset täyttävä suunnittelija. 2 Raennusluvista vastaavan lautaunnan ja / tai raennustarastajan on äsitellessään haemusta, joa osee: - raennuslupaa, - raennusen tai sen osan puramista, - raennusen orjausta tai muuttamista, raennusen äyttötaroitusen muuttamista tai muuta toimenpidettä, - pylväiden, johtojen tai muiden tenillisten laitteiden asentamista, - iosin pystyttämistä, - terassia, - luonnollisen maanpinnan muuttamista, - aidan raentamista tai muuttamista, evyen raennelman tai jaoaapin pystyttämistä tai raennusen ulonäöön tai aupuniuvaan vaiuttavaan toimenpidettä uten raennusen seinäpäällysteen, ulovärin, atemateriaalin, tai värin muuttamista, - mainoslaitteen tai aurinoeräimien asentamista erityisesti on iinnitettävä huomiota siihen, että hane soveltuu atu-, ortteli- ja pihaoonaisuuteen aupunginosan historiallista omaleimaisuutta ja aupuniuvaa turmelematta. Raennuslupaa ja tarvittaessa toimenpidelupaa äsiteltäessä on otettava huomioon Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmän lausunto. Miäli toimiunnassa ei ole Museoviraston edustajaa on Museovirastoa uultava. Lausunto on annettava olmen (3) uuauden uluessa sen pyytämisestä. 3 Jaoaappien ja muiden unnallistenisten laitteiden, ilmalämpöpumppujen tai muiden vastaavien tenisten laitteiden, mainosten, liieylttien, terassien, laitureiden ja veneiden iinnityslaitteiden raentamisen osalta raennustarastaja voi harita edellytetäänö asiassa toimenpidelupaa. 4 Raennuselle ei voida myöntää purulupaa ennen uin tontille on hyväsytty raennus- tai muutoslupa. 5 Raennuslupaa harittaessa on iinnitettävä huomiota uudisraennusen sopeutumiseen aupuniuvaan ja ortteliin. Raennuslupahaemuseen on tarvittaessa liitettävä laissa määriteltyjen asiairjojen lisäsi muuta luvan äsittelyssä tarpeellista aineistoa, jota voi olla esimerisi: raennushistoriaselvitys, tarennettu tontin äyttösuunnitelma, josta selviää raennusten ulottuvuudet, materiaalit, äyttötaroitus, suunnitellut muutoset, tontin liittyminen orttelioonaisuuteen ja atuveroon, tontin oreusasema naapuritontteihin ja yleisiin alueisiin nähden seä suunnitellut oreuden muutoset, autopaiojen, leiialueiden ja muiden uloalueiden järjestely, seä aidat, portit ja istutuset,- atujulisivupiirustuset naapuriraennusista, perspeiivipiirustuset. Edellä määrätty osee soveltuvin osin myös haemusta julisivun, sen värin, peittämisaineen tai paneeliaritehtuurin muuttamisesta. 6 Märätilaa, vesipistettä, tulisijaa, ullaotilan äyttöönottoa, julisivuja tai raenteita osevat muutoset edellyttävät aina toimenpide tai raennuslupaa. 4

5 7 Kuisteja, tuuliaappeja, lasiverantoja ja niihin verrattavia raennelmia voidaan perustellusta syystä raentaa pihan puolelle tontille sallitun errosalan lisäsi ja raennusalan ulopuolelle seä orjaus- että uudisraentamisen yhteydessä. Raennusoieuden ylittävä errosala saa olla enintään 1/10 o. raennusen errosalasta. Raennusiin ei saa tehdä parveeita. 8 Kaiessa raentamisessa on äytettävä sellaisia raennusaineita, atemateriaaleja ja väriaineita, jota soveltuvat historialliseen aupuniuvaan. Uudis- ja lisäraennusten raentamisessa tulee äyttää alueelle ominaista attomuotoa ja altevuutta. Pääraennusessa tulee olla saumattu jalarännein varustettu äsin- tai onesaumattu peltiate ja talousraennusessa sileä huopaate tai olmiorimoilla varustettu huopaate. Pelti ei saa olla muovipinnoitettu. Katteen värin tulee olla musta. Kiron atteena tulee säilyttää tervattu paanuate. Pelti-, alumiini- tai vinyylilevyjä tai muita vastaavia tuotteita, jota jäljittelevät puuta ei saa äyttää. Aurinoeräimien asennus vaatii toimenpideluvan. Keräimet eivät ole sallittuja, miäli niitä ei voi toteuttaa niin, että ne eivät erotu maisemassa tai atuuvassa haitallisesti vanhasta raenteesta, seinä- tai attopinnasta. Maalämpöaivo tai muut poraaivoa edellyttävät rataisut eivät ole sallittuja. 9 Raennusluvasta vastaavan lautaunnan on raennuslupaa haritessaan ja Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmän lausuntoa antaessaan iinnitettävä erityistä huomiota siihen, että säilytettävissä raennusissa: Korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että raennusen historiallinen ja aritehtoninen arvo seä aupuniuvan annalta merittävä luonne säilyy seä julisivujen että sisätilojen osalta. Milloin raennusen historiallinen asu on vääristetty sopimattomilla muutosilla, on orjaus-, ohennus- ja muutostöiden yhteydessä raennusen asu palautettava joo entistäen tai orjattava muulla raennuseen ja ympäristöön sopivalla tavalla. Jos säilytettävä raennus tuhoutuu, tulee uudisraennusen lähtöohtana olla asemaaavan osoittama tilanne. Vanhoissa raennusissa saa ullaolle raentaa alapuolisen errosen tiloihin liittyviä huonetiloja tontille merityn errosalan lisäsi. Näitä tiloja saa toteuttaa vain silloin un ullaon oreus on riittävä. Vanhat attotuolit ja muut raenteet tulee säilyttää. Ullaotilojen muutostyöt edellyttävät aina raennuslupaa. Ullaotiloihin ei saa avata uusia attopintaan liittyviä iunoita, miäli ne näyvät aduille tai joelle tai riovat haitallisesti sisäpihan puoleisen julisivun eheyttä. Uusia iunoita voi sijoittaa raennusen päätyihin tai ns. hauaiunoisi, miäli ne eivät turmele raennusen julisivujen aritehtuuria. Olemassa olevat ellarit tulee säilyttää. Muurattujen ellaritilojen seiniä ei saa poistaa tai auoja suurentaa avoimempien tilojen saavuttamisesi. Uusia ellareita ei saa tehdä. Hirsiseinän sisä- tai ulopuolista lisäeristämistä ei saa tehdä. Korjaus- ja muutostöiden yhteydessä tulee ovi- ja iuna-auot, niiden muoto ja jaotus, attamistapa ja julisivulaudoitus, ysittäiset raennelmat, savupiiput ja vesirännit, soelit seä muut raennuselle luonteenomaiset ysityisohdat säilyttää. Iunaarmien ja puitteiden ja ovien tulee olla puiset. Muoviset, alumiiniset tai muut vastaavat iuna- tai ovimateriaalit eivät ole hyväsyttäviä. Vanha raennusmateriaali tulee ensisijaisesti säilyttää ja äyttää uudelleen. Uudistettaessa ja täydennettäessä täytyy uuden materiaalin luonteen, laadun ja ominaisuusien vastata vanhaa materiaalia. Korjaus- ja ohennustöiden yhteydessä äytettävien materiaalien on oltava sellaisia, ettei raennusosan lämpö- ja osteusteninen toiminta muutu. Ulomaalausessa on äytettävä perinteisiä maalityyppejä (pellavaöljymaali, alimaali, eittomaali) Ranta-aittojen julisivut on maalattava punaisella eittomaalilla. Ranta-aittoihin ei saa avata uusia iunoita joen puolelle. Iunaluuut, ovet, muut luuut ja laiturit on äsiteltävä mustisi pellavaöljymaalilla tai tervalla tai tervapohjaisella puunsuoja-aineella äsiteltyjä. Kattojen tulee olla mustat. Aluperäinen tai luonteenomainen tilajao, auotus ja iinteä sisustus (uunit, ovet, listat, portaat yms.) säilytetään. 5

6 10 Tontit on aidattava atua, puistoa, toria ja naapuritonttia vasten yhtenäisellä, ympäristöön sopivalla lauta-aidalla. Poistetut aidat tulee orvata uusilla. Tontteja ei saa jaaa sisäisillä aidoilla. Aidassa olevat auot on varustettava pääosin tiiviillä portilla. Aidat ja portit on maalattava pellavaöljymaalilla tai punamullalla. 11 Katu- tai pihatilassa olevien terassien rajausten tulee olla ilmeeltään ja raenteeltaan eveitä ja ilmavia. Rajaus ei saa muodostua umpinaisesi aidasi sivusuunnassa tarasteltuna. Kaiteisiin ei saa iinnittää mainosia. Terasseja ei saa orottaa atupinnasta erillisellä raenteella, vaan atuiveys toimii terassin pintana. Miäli maanpinta on huomattavan epätasainen, voidaan osa terassista orottaa, siten että terassin oonaispinta-alaan nähden orotus ei muodostu merittäväsi. Tällöin orotetun terassipinnan tulee olla mahdollisimman lähellä maanpintaa ja laudoitus tulee maalata mustasi. Veden virtausta adulla tai pihalla ei saa estää. Terassi on väliaiainen raenne, eiä sen alta saa osaan puraa vanhaa iveystä. 12 Tontin uudis- tai lisäraennustoimenpiteen yhteydessä tulee tontilta osoittaa autopaioja 1ap /150 m 2 asuinerrosalaa ohden, uitenin enintään 1 ap / asunto. 1 ap / 150m 2 liie-, toimisto- ja verstaserrosalaa ohden. 1 ap / 250 m 2 julisten raennusten errosalaa ohden. Autopaiamäärästä voidaan poieta perustellusti. 13 Vanhat iveyset ja ammattiin liittyneet raenteet tulee säilyttää. Asemaaava-alueella äytettävien atu- ja pihapäällysteiden on oltava alueen historialliseen luonteeseen sopivia. Asfalttia ei saa äyttää piha-alueilla. Miäli vanha asfaltti poistetaan, se tulee orvata muulaiveysellä tai soralla. Noppaiviä saa äyttää vain atualueilla. Kivituha, betoni-, muovi- tai omposiittiivet eivät ole sallittuja. Paloujat tulee pitää puhtaina ja toimivina. Piha- tai atualueella tehtävät muutoset edellyttävät toimenpidelupaa. Kaiista adunraennus- ja adununnostus-, piha- seä puistosuunnitelmista on pyydettävä Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmän lausunto. 14 Vanha Porvoo on aupuniareologista aluetta. Muinaisjäännöseen ei saa ajota ilman lain nojalla annettua lupaa esimerisi aivamalla, peittämällä, vahingoittamalla tai poistamalla, vaia jäännös sijaitsisi omalla maalla. Ennen raentamista, mieluiten jo ennen suunnittelua, on oltava yhteydessä Museovirastoon mahdollisten tontilla tai atualueella tehtävien areologisten aivausten suunnittelua varten. 15 Vanhan Porvoon alueelle ei saa istuttaa havupuita. Suuriasvuisen pihapuun saa asvattaa vain riittävän suureen pihatilaan, jotta sen osisto ja juuristo eivät ylety naapurin puolelle. 16 Vanhan Porvoon alueelle ei saa tehdä maalämpötai muita poraaivoja. 17 Vanhan Porvoon alueella tulee noudattaa asemaaavaa täydentävää raennustapaohjetta. Museovirasto on laatinut vuonna 2008 Vanhasta Porvoosta aupuniareologisen inventoinnin, jona tavoitteena oli selvittää, millä alueilla ja 1700-luvun alun aavoitetun aupunialueen errostumat ovat todennäöisesti säilyneet ja millä tuhoutuneet. Inventointi on luettavissa Museoviraston verosivuilta ja siihen liittyvät artat, joissa on esitetty aupuniareologisesti merittävät ohteet, ovat seuraavalla sivulla. 6

7 7 Ågatan Kanurinuja Ågatan Hemgränd Vävaregränd Kotiuja Joiatu Mellangatan Sillanmäi Väliatu Väliatu Kirontörmä Ågatan Museitorget Kyrobrinen Joiatu Museotori Flensborgbrinen Gabriel Hagertinj. Ågatan Joiatu Ralinginuja Mellangatan Rihamaatu Mannerheiminatu Kyrogatan Kirotori Kiroatu Vuoriatu Väliatu Berggatan Ralingensgränd Karsmaninuja Brobacen Kirotori Luiouja Kouluuja Kyrotorget Ilolanuja Illbygränd Hörngränd Jungfrustigen Karsmansgränd Kellorinne Klocbr. gatan Kulmauja Borgströmintie Borgströmsvägen Lång- Fredsgatan Rauhanatu Prästgatan Joiatu Krämaregatan Vuoriatu Lundinatu Runeberginatu Rihamaatu Kiroatu Mannerheimgatan Lundagatan Bisopsgatan Rihamaatu Piispanatu Fredsgatan sp Tuomioiro Domyra Puh Tel Vanha raatihuone Gamla rådhuset museo Vallgren- Edelfelt- I I sp sp sp at I IV at V I I I IV tr Paloas. VPK Branst. FBK Paloas. VPK Branst. FBK tr Fredrian puisto Fredriaparen sp tr at I ZMO tr tr tr tr I I I vr I I I I IV I tr I I I IV sp V IV IV IV Långgatan Gymnasiegänd Solgränd Neitsytpolu Savenvalajanuja Itäinen Pitäatu BorggrändLinnanuja Kulmauja Östra Lång- Oiouja Linnanatu Myllyuja Kvarngränd Gengränd tr tr tr at M at tr tr allas bassäng ar at at at Päiväoti Daghemmet Puh. Tel. Kiosi Kios I I sp Strömborgsa läroveret sp I sp I I I I IV sp at I at I I IV sp IV sp IV I Tel. Puh. I Puh. Tel. I Linnanosen luio I vr IV J.L.Runebergs hem J.L.Runebergin oti I sp I M IV I IV Puh. Tel. Kiosi Kios I I sp Strömborgsa läroveret sp I sp I I I I IV sp at I at I I IV sp IV sp IV I Tel. Puh. I Puh. Tel. I Linnanosen luio I vr IV J.L.Runebergs hem J.L.Runebergin oti I sp I M IV I IV Ågatan Lundinatu Joiatu Runebergsgatan Raatihuoneenatu Runeberginatu Lundagatan Piispanatu Alesanterinatu Bisopsgatan Piispanatu K P P1 1K1 7K K K P G E K1 1K K P K1 1G G1 1K P K K P K1 1K K G1 2K P1 8 2K K P K E1 5 3 Runeberginpuisto Runebergsesplanaden 2K P Liite 5 Kantaartta Porvoon aupungin iinteistö- ja mittausosasto 2007 MK 1:4000 Museovirasto, raennushistorian osasto Päivi Haanpää 2007 Porvoo Tutimusellisesti- ja suojelullisesti 1-luoa 2-luoa merittävät atualueet Tutimusellisesti ja suojelullisesti merittävät alueet Punaisilla alueilla tulee toteuttaa areologinen tutimus ennen maanäyttöhanetta ja eltaisilla alueilla maanaivuun aiainen areologinen valvontatutimus. Lähde: Porvoon aupuniareologinen inventointi, Museovirasto 2008 Luoa 1 Luoa 2

8 KORJAAJAN KÄSKYÄ Älä orjaa unnossa olevaa, älä uusi orjattavissa olevaa. Selvitä vaurion syy ja poista se. Korjaa vasta sitten ja orjaa entiselleen. Useimmat vauriot johtuvat huonosta hoidosta ja väärästä orjausesta. Varmista että orjausesi on huollettavissa ja edelleen orjattavissa. Huoltovapaa on usein yhtä uin orjauselvoton. Käytä samoja materiaaleja ja työmenetelmiä uin ennenin on äytetty. Älä oeile uutuusia. Uudet materiaalit on suunniteltu ja valmistettu uusiin taloihin. Palaa suunnittelija ja raentajia, jota tuntevat vanhat raennusmateriaalit ja työtavat. Säilytä vanha raenne ja materiaalit. Vanhan raennusen arvo on sen vanhassa materiaalissa, ei vain tyylissä. Mitä enemmän vanhaa poistetaan, sitä enemmän historiallista arvoa menetetään. Vanhan näöinen ei ole sama uin vanha. Vältä ullaotilojen raentamista. Aputiloja voi raentaa olemassa oleviin tai uusiin uloraennusiin. Vältä raennusen ulonäöön liittyviä muutostöitä. Vanhan raennusen auneus on herästi turmeltuvissa mittasuhteissa ja aidoissa iääissä materiaaleissa. Kannattavimmat lämpötaloudelliset orjauset ovat ilmatiiviyden parantaminen ja yläpohjan lisäeristäminen. Hyväsy epäsäännöllisyysiä ja vinousia. Arvosta tyylierrostumia, historiaa sisältävää ulumaa ja aitoja materiaaleja. Hylää tyylijäljitelmät, materiaalijäljitelmät ja haaveet aluperäistämisestä. Raennuseen sopeutuvat muutoset ovat osa raennusen arvoa ja historiaa. Arvosta perinteistä pihajäsennystä. Pihan arvo on sen vanhassa asvilajistossa ja pinnoissa. Älä muuta pihatilan ilmettä ja mittaaavaa asvattamalla suuria pihapuita tai uusia asvilajieita.

9 Alusi Tämän oppaan taroitusena on ohjata Vanhassa Porvoossa tehtävää orjaamista ja raentamista raennusperintöä säilyttävään ja vaalivaan suuntaan, siten että orjaus- ja täydennysraentamisen lainsäädäntö, ansainväliset julistuset ja hyvät äytännöt otetaan huomioon. Raentamista osevat erityismääräyset osevat aiia Vanhan Porvoon asemaaavoja. Niitä täydennetään oppaassa ohjeilla, jota auttavat tavoittamaan määräysen perusteet ja hengen. Kosa joainen äsin raennettu Vanhan Porvoon raennus on omanlaisensa ysilö, on näissä määräysissä ja ohjeissa vältetty esittämästä suoria rataisuja eri ongelmiin tai määräysten toteuttamiseen luvun puoliväliin asti äsityövaltaisen raentamisen perinne, mittaaava ja materiaalivalioiman niuuus taasivat harmonisen aupuniuvan syntymisen ysityisohtien vaihtelun elävöittäessä oonaisuutta. Muutoset ja lisäyset ovat osa raennusten ja oo alueen historiaa. Raennusosia purettaessa on taraan harittava niiden meritys alueen oonaisuudelle. Vanhat raennuset ertovat menneisyydestä ja monien suupolvien työstä. Uudistamalla menetetään ajan patinan arvouus. Pienimuotoinen piuaupunimiljöö on herästi haavoittuva. Nyyaiainen raentamistapa eroaa vanhasta perinteestä. Onnistunut orjaaminen ja uuden sovittaminen vanhaan miljööseen on osoittautunut haasteellisesi tehtäväsi. Raennusperinnön suojelemisessa on taroitus turvata raennetun ulttuuriympäristön ajallinen ja alueellinen aitous, monimuotoisuus ja erityispiirteet. Vanhojen talojen ja pihojen ysilöllisyys teee niistä aitoja, paiallisia ja säilyttämisen arvoisia. Vanhan aupungin moni-ilmeisyys ja sen säilyminen edellyttävät ysilöllistä ongelmien rataisua ja hienovaraista sovittautumista arvoaaseen miljööseen. Hyvä suunnittelu ja toteutus ovat välttämättömiä onnistuneen lopputulosen annalta. Raennusosia uusittaessa on perinteen muaista tehdä uusi osa vanhan mallin muaisesti. Pihapiireissä on ainutlaatuinen asvupaiojen irjo, joilla on säilynyt harvinaisia perinneasveja ja vanhan ulttuurin seuralaislajeja. Pihapiirissä Perinteen vaalimiseen uuluu entisten asvimaiden, pihatantereen etojen ja iveysten säilyttäminen ja perinneasvien äyttäminen. Vuosittaiset hoitotyöt tulee muistaa niin talossa uin puutarhassa niiden arvon säilyttämisesi. Vanhassa Porvoossa uudisraentajain saa nauttia pienipiirteisestä, vuosiymmenien aiana ehittyneestä ympäristöstä. Raennushaneeseen ryhtyvän on erityisen täreää tarailla ympäristöään ja pohtia, millaisen lisän oma talo ja sen piha ympäristöön tuovat. Asemaaava suojelee ensisijaisesti Suomen oloissa harvinaista, tiivistä vanhaa aupuniraennetta, jollaisen saavuttaminen nyymääräysten ja -vaatimusten puitteissa on hyvin hanalaa, ellei jopa mahdotonta. Asemaaavallista suojelua ja raennusvalvonnan valvontavastuuta ei voida ulottaa aiiin ysityisohtiin. Sisi ysittäisten raennusosien ja niistä muodostuvien oonaisuusien osalta suojelu- ja säilyttämisvastuu on omistajalla, jona valveutuneisuus ja halu vaalia patinaa seä ajan errostumia siirtää arvoasta ja ainutlaatuista raennusperintöämme tuleville suupolville. Ohjeen ovat laatineet Anne Rihtniemi-Rauh ja Emilia Saatsi. Oppaan lähdeteosina on hyödynnetty lopussa olevaa irjallisuuslistaa. 9

10 Vanha Porvoo Kiro ja ellotapuli ovat Porvoon vanhimmat säilyneet raennuset. Kiviiro muurattiin puuiron paialle pääosin 1400-luvun alussa. Myös jotut ellarit saattavat olla esiajalta, ja sisi ne ovat erityisen arvoaita. Kesiaiaisen atuveron perusajatus on yhä nähtävissä. Leveät joen suuntaiset adut toimivat pääväylinä. Poiittaissuuntaan liiennettä välittävät apeat ujat. Katujen linjauset ovat muuttuneet, joten taraa uvaa esiajan Porvoosta on vaiea muodostaa. Vanhasta tonttijaosta löytyy joitain viitteitä. Joirannan porvaristontit, joista monet ovat yhä auppiaiden äytössä, edustavat esiaiaista perinnettä. Kapeat tontit ulottuivat esiajalla adusta atuun läpi orttelin. Väliadulla on muutama uudempi talo, joiden päädyt ovat adulle, uten esiajalla oli tapana. Aitat raennettiin aivan vesirajaan. Nyyiset ranta-aitat ovat uudempia, mutta ne muistuttavat Porvoon historiasta täreänä auppapaiana. Kaupunia raennettiin 1500-luvulla useasti uudelleen hävitysten jäljiltä. Tulipalot, sodat, aupungin laauttamiset ja paomuutot oettelivat aupunilaisia. Asutus uitenin laajeni 1600-luvulla, ja 1700-luvulle tultaessa aupungissa oli lähes 300 asuttua tonttia, joiden lomassa oli pieniä aidattuja asvimaita. Varaaat porvarit omistivat taloutensa eri toimiin taroitettuja tontteja eri puolilla aupunia. Katuuva oli 1700-luvun alussa vaatimaton. Turveatot ja hirsipintaiset harmaat julisivut olivat yleisiä. Ysinertaisin raennus oli ysihuoneinen savutupa. Savuhormilliset uunit tulivat yleisesti äyttöön vasta 1700-luvulla. Kun tuvan toiseen päähän lisättiin huone, saatiin sivuamaritupa. Pienemmästä huoneesta voitiin osa erottaa eteisesi. Parituvasi talo laajennettiin raentamalla asuinhuoneet eteisen molemmin puolin. Eteisen tai tuvan perällä saattoi olla ysi tai useampia amareita. Raennus saattoi muodostua myös rivistä huoneita luvulla aupuni asvoi vähitellen, oettelemusista huolimatta. Kymnaasi ja hiippaunnan esus siirrettiin Viipurista Porvooseen vuonna 1723, jolloin aupuniin muutti hallintomiehiä ja opettajia. Kiroatu ja Vuoriatu levennettiin ja suoristettiin ison vihan jäleen nyyisiin linjoihinsa. Porvarit perustivat atujen varsille puoteja, raennustoiminta oli vilasta ja puutarhaulttuuri eli uoistusauttaan. Asuintonteille istutettiin hedelmäpuita ja syreenimajoja. Puutarhatonteilla viljeltiin hedelmiä ja uusia asvilajeja uten tupaaa ja perunaa. Kymnaasin tontille perustettiin uudenaiainen ooelmapuutarha, jonne saatiin lajistoa Uppsalasta, Linnén asvitieteellisestä puutarhasta luvun lopussa näytepuutarhassa oli 340 asvilajia viiteen ryhmään jaettuna: mausteet, lääe-, ruoaja oristeasvit seä testiili- ja väriasvit. Vuonna 1760 raivonnut tulipalo tuhosi suuren osan aupungista. Tulelta säästyivät muun muassa 1700-luvun alussa raennettu puuiro, vastapystytetty luioraennus seä öyhälistön asuinalue iron itä- ja pohjoispuolella. Ennen paloa eteisamarituvat ja parituvat olivat yleisiä seä säätyläisten että öyhemmän väen asuntoina. Palon jäleen auppiaiden ja viramiesten esuudessa alettiin suosia uusihuoneista niin sanottua aroliinista pohjaaavaa, jossa esellä, eteisen taana on sali ja molemmilla sivuilla on asi amaria. Köyhemmillä alueilla parituvat ja sivuamarituvat pysyivät vallitsevina. Säätyläistonteilla niitä oli vaatimattomammissa sivuraennusissa. Hävitysen toistumisen pelossa aupungin riaimmat porvarit raensivat talonsa ivestä. Linnoitusmestari Gotthard Flensborgin johdolla raennettiin asi iviaittaa ja uusi ivitaloa, muun muassa raatihuone, auppias Holmin talo, appalaisen talo seä ns. Flensborgin talo linnoitusmestarin omasi odisi. Taloissa suosittiin mansardiattoa ja ne pyrittiin teemään asierrosisi. Kesällä 1775 Kuningas Kustaa I:n vierailua varten ivettiin useita atuja, parannettiin toria, aidattiin pääatujen varsilla olevia tontteja ja punamullattiin taloja. 10

11 Numersin laveeraus vuodelta Suurpalosta on ulunut olmeymmentä vuotta. Monet aupuniuvassa edelleen tunnistettavat raennuset erottuvat uvassa, uten myös aupungin selvä pohjoisraja. Muutamia hedelmäpuiden säännöllisiä istutusia näyy rinteen aidatuilla pihoilla. (Porvoon museo) Vaia raennusten ilme on muuttunut vuosien varrella, voi Joiadulla erottaa ustavilaisen aupuni-ihanteen piirteet. Katutila on tiivis, un asierrosiset talot on raennettu vieri viereen apean adun varrelle. Nyyinen Vanha Porvoo on paljolti peräisin 1700-luvun loppupuolelta. Ruotsalaisajalla uulalle ehittynyt aupuni sai Venäjän vallan aiana eteläpuolelleen uuden empireesustan. C.L. Engelin vuonna 1832 suunnitteleman ruutuaavan oli määrä peittää alleen oo Vanha Porvoo. Kaava toteutui Rihamaadun eteläpuolella ja Rauhanadun ja Linnanadun pohjoispäissä. Empiren aupuniraenteelliset ihanteet jäivät Vanhassa Porvoossa saavuttamatta, mutta tyylisuunta vaiutti raentamiseen. Empiretalot jaettiin adun ja pihan puoleiseen osaan sydänseinällä. Poiittaisseinillä saatiin aiaan huonejao. Paloturvallisuussyistä suositeltiin lehtevien puiden istuttamista ja hedelmäpuiden määrä asvoi. Katunäymiä rajasivat aidat, joiden yli näyi paioin syreenipensaiden ja hedelmäpuiden latvusia seä muutamalla tontilla muotoon leiattu jalopuu luvun lopulla muotoutui auppaatujen ilme, joa säilyi Joiadulla ja Väliadulla. Puodit ja verstaat adunvarsilla lisääntyivät, ja julisivuihin avattiin näyteiunoita. Teollistuminen toi aupuniin työväestöä. Kaupuniraennetta tiivistettiin ja moni aalimaa ja puutarha sai väistyä raennusten tieltä. Karjasuojia ja aittoja muutettiin asunnoisi ja useat talot jaettiin pienisi hellahuoneisi, jota annettiin vuoralle. Samalla tontilla saattoi asua jopa toistaymmentä ruoauntaa. Kiinteistön omistaja asui yleensä adun varrella omassa talossaan. Tämä asuntojärjestelmä aloi murtua vasta 1970-luvulla aupungin sosiaalisen raenteen muuttuessa. Ensimmäisenä Vanhan Porvoon suojeluun heräsivät 1900-luvun alun ansallisromantiot. Porvoossa toimineet taiteilijat, Louis Sparre ja Albert Edelfelt, pyrivät teosillaan ja toiminnallaan edesauttamaan vanhan aupungin säilyttämistä. Vuoden 1911 aavasuunnitelma oli hyvästä pyrimysestä huolimatta suojelutavoitteiden vastainen. Kaavassa atuja oli suoristettu ja levitetty sen verran, että olemassa oleva raennusanta olisi vähitellen hävinnyt. Uudistetun aavan muaan raennettiin muutamia taloja, jota perinteisen raennustavan myötä istuvat ympäristöön luontevasti. Kaava todettiin pian uhasi Vanhan Porvoon säilymiselle ja se uusittiin vuonna Vuonna 1955 raennettiin toinen silta, joa siirsi liienteen painopisteen Vanhan Porvoon ja empire-porvoon välille. Vuosina 1974 ja 1993 vahvistetuissa aavoissa on suojelupyrimysiä vahvistettu luvulla ysi aupuniuvan uhauvista on suureisi asvava pihapuusto. Turistivirrat, elintason nousu, elintapojen muutoset seä helposti saatavilla olevien, maailmanlaajuisesti aupattavien, perinteiselle suomalaiselle raennustavalle vieraiden raennusaineiden ja valmiiden raennusosien irjo aiheuttavat muutospaineita raennusille, pihoille ja atutiloille ja lisäävät atuuvaan ja pihoille niille ennestään vieraita raenteita. 11

12 Ohjeita raentamaan ryhtyvälle Savenvalajanuja Vanhan Porvoon reunalla. Kujalla ulivat niin ihmiset uin eläimet. Kulttuurin seuralaisasvit löysivät elintilaa hieaujien pientareilta.(porvoon museo) Tämän raennustapaohjeen alussa olevat erityismääräyset ovat sitovia asemaaavamääräysiä. Ohjeappaleiden aluun on lueteltu ne erityismääräyset, joihin tulee iinnittää erityistä huomiota. Raennettu ympäristö muodostuu erilaisista osista. Joaisen osan, oli sitten yseessä esimerisi atto tai sen raenteet, iuna tai seinäpinta, orjaamisessa tulee huomioida ysittäisen raennusosan seä oonaisuuden raennus- ja ulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen. Tässä raennustapaohjeessa esitetyt ohjeet tarentavat erityismääräysiä ja antavat periaatteet Vanhan Porvoon raennusannasta ja pihapiireistä huolehtimiseen. Ne eivät ole työtenisiä toteutusneuvoja orjaamiseen tai raennusten huoltoon, sillä näihin asioista on perusteellisia ohjeita uudessa raennusperintöä äsittelevässä irjallisuudessa ja Museoviraston orjausortistossa, joa on vapaasti luettavissa viraston verosivuilla. Kirjallisuus- ja verosivuluettelo löytyvät tämän julaisun lopusta. Sopimattomien materiaalien ja asvien äyttö seä vanhojen raennusosien orvaaminen uusilla naertavat ulttuuriperinnön aitoutta. Joainen huattu vanha raennusosa on menetys oonaisuudessa, josta Vanhan Porvoon viehätysvoima ja omalaatuisuus muodostuvat. Historiallinen raennus on ainutlaatuinen oonaisuus, jossa tulipalon aiheuttamat tuhot ovat orvaamattomia. Tästä syystä palosuojauseen ja paloturvallisuuden parantamiseen tulee iinnittää erityistä huomiota. Korjausten ja muutosten suunnittelussa seä toteutusessa tulee äyttää vanhojen raennusten orjaamiseen erioistuneita ammattilaisia. Pieniään ysityisohta ei ole vähäpäitöinen. Perinteisten, hyväsi havaittujen materiaalien ja työtapojen äyttöä seä jatuvaa ylläpitävää huoltoa ei voi liiasi orostaa raennusten ja pihojen hoidossa.välttämättömiä orjaustöitä tehdessä tulee tavoitteena olla ysilöllinen raennuseen sovitettu orjaaminen, jossa äsityötaidolla on edelleen paiansa. Miljöön mittaaavan säilymisen annalta on pihapuiden hoitaminen, sopivien puulajien valinta seä pihamaan pinnoitteiden oieanlainen vaaliminen erittäin täreää. Kulttuurin seuralaislajiston ja perinneasvien säilyminen edellyttää pihapiirin eriluonteisten osien säilyttämistä ainain osittain ja ylläpitoa perinteiseen tapaan. Seuraavat appaleet antavat ohjeita ja asettavat rajoitusia raennusten eri osien orjaamiselle ja ylläpidolle. 12

13 Yleisiä ohjeita Erityismääräyset 5, 8 ja 9 Vanhan aupungin ulttuuriarvot ja oonaisuus ovat lähtöohtana aielle ehittämiselle ja raennusperinnön hoidolle. Eri aiaausien errosellisuus on arvoas osa aupunginosan historiaa. Tavoitteena on suojella raennus- ja ulttuuriperintöä, ja sisi perinteisin, äsityövaltaisin menetelmin valmistetut raennusosat arvotetaan uusia, teollisia osia arvoaammisi. Joainen raennusoonaisuus on ainutlaatuinen ja edellyttää aina tapausohtaista harintaa raennussuojelullisia arvoja punnittaessa. Ennen laajempaa orjausta tulee laatia raennushistoriaselvitys (RHS), joa antaa tietoa raennusen historiasta, muutosvaiheista ja nyytilasta. Selvitys on työväline ylläpito- ja orjaussuunnitteluun, ja se laaditaan ennen orjaustöihin ryhtymistä. Sitä voidaan tarvittaessa täydentää, miäli raenteita avataan orjaustyötä tehdessä tai muuten saadaan lisää tietoa raennusen historiasta. Tehdyt huolto- ja orjaustyöt tulee doumentoida tulevaisuuden varalle. Maanäyttö- ja raennuslai edellyttää äyttö- ja huolto-ohjeen laatimista raennuslupaa vaativissa toimenpiteissä. Korjaussuunnittelussa on huomioitava tarpeet ja mahdollisuudet paloturvallisuuden parantamiselle. Huolellisella suunnittelulla paloturvallisuuden parantaminen voidaan toteuttaa vanhoja raenteita unnioittaen. Vanha Porvoo on aupuniareologista aluetta. Muinaisjäännöseen ei saa ajota ilman lain nojalla annettua lupaa esimerisi aivamalla, peittämällä, vahingoittamalla tai poistamalla, vaia jäännös sijaitsisi omalla maalla. Taroitusena on turvata muinaisjäännöseen liittyvän tiedon säilyminen seä aupunien onreettinen historiallinen jatuvuus. Areologisesti arvoaat alueet näyvät liiteartoissa 1 ja 2. Näillä alueilla on ennen raentamista, mieluiten jo ennen suunnittelua oltava yhteydessä Museovirastoon mahdollisten tontilla tai atualueella tehtävien areologisten aivausten suunnittelua varten. Flesborgintörmä on ollut jo auan ivetty. Aidan yli näyy syreenirivistö. Risteysessä olevan talon iunat on myöhemmin vaihdettu pieniruutuisisi ja atuiveys uudistettu. (Porvoon museo) OHJEITA 13

14 Kaupuniuvallisesti erityyppiset alueet Vanhan Porvoon rias aupunioonaisuus muodostuu luonteeltaan erilaisista alueista, jota antavat lähtöohtia raennussuojelulle. Kauppiaat ja viramiehet asettuivat aupungin parhaille paioille joivarren ja raatihuoneen ja iron ympäristöön. Käsityöläiset valtasivat aupungin etelä- ja pohjoisliepeet. Köyhimmät saivat tyytyä irosta itään sijaitsevaan vaieapääsyiseen mäeen. Myllyujan ympärille, syntynyt myöhäisempi reuna-asutus erottuu omasi alueeseen. Yhteisuntaluoien varallisuuserot uvastuivat raentamisessa ja pihan äytössä. Kauppiaiden ja viramiesten tontit olivat suuria, talot omeita ja ajanmuaisesti oristeltuja. Kauppiastontteihin uului huomattava määrä uloraennusia ja pihalla ivettyjä varastoalueita. Köyhemmille alueille mentäessä mittaaava muuttui, ja raennuset olivat ilmeeltään vaatimattomampia. Ysinertainenin raennus on miljöön oleellinen osa. Raennusen suhde ympäristöönsä teee sen arvoaasi. Vanhassa Porvoossa on poieusellisen paljon säilyneitä uloraennusia, joiden aluperäinen äyttö on ollut hyvin tarasti rajattua. Aittoja on ollut auppatavaran, elintarvieiden, suolan ja vaatteiden säilytyseen, erilaisia työtiloja ja verstaita äsityöläisille, arjasuojia, puu- ja heinävarastoja, talleja, analoita, saunoja seä piuloita. Varsin tavallista on ollut ierrättää raennusosia talousraennusiin, joista voiin löytää vanhoja pääraennusten iunoita, ovia, hirsiä tai heloja. Eri alueilla on toisistaan poieavia ympäristön ominaisuusia. Kauppaadut (Joiatu, Rihamaatu, Väliatu ja Kiroatu) seä auiot, uten Raatihuoneentori ja Kirotori, ovat julisempia uin mutittelevat sivuadut, ja niiden varrella olevat auiot ja puistiot. Kauppiastonteilla ysityinen ja puolijulinen alue nivoutuvat asteittain, un taas asuntopihat on selvästi erotettu adusta. Joiadun ja rannan välisillä pihoilla toimivat liieet ja ravintolat avaavat vanhoja puolijulisia auppiaspihoja nyypäivän aupunivieraalle. Alueellinen jaautuminen näyy myös pihojen raenteessa ja asvilajistossa. Lähes auttaaltaan ivettyjä auppias- tai äsityöläispihoja oli Kirotorin ympärillä ja esiaiaisperäisillä apeilla rantatonteilla. Pihaiveysien uvioinnilla ohjattiin sadeveden ulua, ulureittejä ja toimintoja, uten varastointia. Kivetyillä tonteilla saattoi olla pieni ryytimaa jossain nurassa. Isoja puutarhapihoja oli Joiadun ja Väliadun välisessä rinteessä ja Kirotorin itä- ja pohjoisreunalla. Vaieasti raennettava rinne oli lämmin ja suotuisa arimpienin asvien asvatuseen luvulla suurin tontti uului lääeyrttejä asvattaneelle apteearille. Pienet asuinpihat sijaitsivat pääasiassa ylhäällä allioisella mäellä. Tulliaidan lähellä oli 1700-luvulla alueita pelästään hyötypuutarhoina. Nyyinen Borgströmin puisto on osa pappilan silloista tupaapellosta. Paloujat ovat Vanhassa Porvoossa tonttien väliin jääviä apeita raentamattomia aistaleita, joiden taroitus on ehäistä tulipalojen leviämistä ja joiden autta pintavedet ohjautuvat ohti joea. Vanhan Porvoon paloujiin ei liity puuistutusia. 14

15 Pääadut oli ivetty varhain ja talojen väritys oli selvästi vaihteleva. Kuva Kirotorilta lienee 1900-luvun alusta. Marthagårdenin puutarhan aita rajaa atutilan tiiviisi vaia raennus on sijoitettu pääosin Vanhan Porvoon alueella toteutumattoman empire-aavan muaiseen linjaan. (Porvoon museo) Itäinen Pitäatu. Vaatimattomammat raennuset saivat vasta myöhemmin lautaverhoilun. Nyypäivänä hieapinnat ja niihin liittyvä asvillisuus ovat lähes tyystin hävinneet ujilta. (Porvoon museo) Kouluuja 1900-luvun alussa (Museovirasto) OHJEITA 15

16 Ohjeita Erityismääräyset 2, 3 ja 8 ja 11 Mainos- ja liieylttien tulee olla pienehöjä. Muoviset tai valaistut yltit eivät sovi vanhaan aupuniin. Myös iunateippauset tai maalauset tulitaan luvanvaraisisi liieylteisi tai mainosisi. Mariisien tulee olla vaaleita ja julisivuun sopivia. Mariisi ei pääsääntöisesti saa olla iuna-auoa leveämpi. Mariiseissa ei saa olla uvia tai testejä. Toriojujen tulee olla luonnonvaloisella tai vaalean harmaalla anaalla atettuja. Väliaiaisillein ioseille ja muille vastaaville raennusille tarvitaan erillinen lupa, joa tulee haea ennen raennelman pystyttämistä. Kiosien pintamateriaaleisi sopivat esimerisi lasi, maalattu tai patinoitu metalli ja puu. Muovi, lasiuitu tai vastaavat materiaalit, joita äytetään tyyppiioseissa, eivät ole aupunginosan miljööseen soveltuvia. Kiosia ei saa päällystää mainosteippausin. Katutilassa olevien terassien rajausten tulee olla ilmeeltään ja raenteeltaan eveitä ja ilmavia. Miäli rajausta tarvitaan, ovat sopivia materiaaleja puu, luonnonuituöydet, uaruuut tai mustasi maalattu metalli. Rajaus ei saa muodostua umpinaisesi aidasi sivusuunnassa tarasteltuna. Muovisia, lasisia tai anaalla peitettyjä aiteita ei hyväsytä. Kaiteisiin ei saa iinnittää mainosia. Terasseja ei saa orottaa atupinnasta erillisellä raenteella, vaan atuiveys toimii terassin lattiana. Miäli atupinta on huomattavan epätasainen, voidaan osa terassista orottaa, siten että terassin oonaispinta-alaan nähden orotus ei muodostu merittäväsi. Tällöin orotetun terassipinnan tulee olla mahdollisimman lähellä atupintaa ja laudoitus tulee maalata mustasi. Veden virtausta adulla ei saa estää. Terassi on väliaiainen raenne, eiä sen alta saa osaan puraa vanhaa iveystä. Irtonaiset mainostelineet eli ns. A-standit tuovat ylimääräistä tavaraa atutilaan. Tällaisia irtonaisia mainosia tulisi tarvittaessa olla vain niillä liieillä, joiden tilat sijaitsevat sisäpihoilla ja joilla ei ole näyteiunaa tai raennuseen iinnitettyä liieylttiä adun varrella. Etenin vilaina esäuuausina adut täyttyvät esteillä, jos aii liieet tuovat ulos omat mainostelineensä. Pelastusteiden avoimena pitäminen tulee huomioida pihoilla ja aduilla uusia raennelmia tai evyitä varusteita lisättäessä. Pelastustoimen annalta on täreää, että iinteistöjen osoitemerinnät ja mahdolliset porras- tai asuntonumerot ovat nähtävissä seä päivä- ja yöaiana. Osoitenumero annattaa pyriä sijoittamaan siten että se saa valoa. Paloujat tulee pitää avoimina ja puhtaina seä irtaimistosta, että maahan ertyvästä hieoitushieasta, lehdistä ja siemensyntyisistä puista tai pensaista. Joirannan laitureiden tulee pääsääntöisesti olla rannan suuntaisia, ns. yliiinnityslaitureita. Ponttonilaitureita ei sallita. Laitureiden ja niihin liittyvien portaiden tulee olla puisia, tervattuja tai tervapohjaisella puunsuoja-aineella äsiteltyjä. Laitureita ei saa muuttaa terasseisi, eiä niihin saa tehdä aiteita. OHJEITA 16

17 Persoonallinen yltti huomataan ja muistetaan. Koolla ja räieydellä erottuminen teee hallaa atuuvalle, eiä liieään erotu eduseen. Nyyisiä ja menneitä ylttejä. Vanha uva Kiroadulta (Museovirasto 17

18 Mäisessä maastossa atot ovat oleellinen osa aupuniuvaa auempaa tarasteltuna, mutta myös lähietäisyydeltä aton materiaalit ja ysityisohdat näyttäytyvät jalanulijalle. (Porvoon museo) Katto Vanhassa Porvoossa attomaisema on rias ja se erottuu selvästi osana mäistä maisemaa. Erilaiset atemateriaalit, savupiiput, jalarännit, räystäsourut, lapetiaat, syösytorvet ja attoiunat muodostavat riaan oonaisuuden osana raennusperintöä. Vanhimmissa raennusissa attoa annattelevat hirsiraenteisten päätyjen ja väliseinien varassa olevat vuoliaiset. Myöhemmin äytettiin erilaisia attotuoleja tai attotuolien ja vuoliaisaton yhdistelmää luvun alussa turveatto ja malaatto olivat vielä melo yleisiä luvun puolivälistä alaen raennettiin hienoimpiin taloihin mansardiattoja, joa väistyivät ustavilaisena aiana, un muotiin tulivat antiiin vaiutteiden myötä matalat satula- ja harjaatot. Empireaiana attoihanne oli mahdollisimman loiva ja adulta atsottaessa lähes näymätön satulaatto. Musta palapeltiate sopi hyvin tähän. Huopa- ja peltiatot yleistyivät 1800-luvun lopussa. Rautapeltilevyjä äy- tettiin 1880-luvulta eteenpäin. Vähävaraisilla päreatot olivat yleisiä vielä 1930-luvulla ja sodan jäleenin materiaalipuute ylläpiti päreen äyttöä. Päre- ja lautaattoja on säilynyt uudempien atteiden alla. Ennen 1960-luua, jolloin rullapelti valtasi marinat, tehtiin peltiattoja galvanoidusta peltilevyistä. Peltiä äytettiin pääasiassa pääraennusissa ja huopaa sivuraennusissa. Riippuourut eivät liity porvoolaiseen attomaisemaan, jossa vedenohjaus on perinteisesti tehty jalarännein. Vedenohjauseen äytetyt syösytorvet ovat oleellinen osa atumiljöötä. Ne rytmittävät atua ja tulevat lähelle ävelijää. Sisi niiden materiaaliin ja muotoiluun tulisi iinnittää erityistä huomioita. Musta väri on vaiintunut hallitsemaan Vanhan Porvoon attomaisemaa. Tiiliatto ei osaan saavuttanut suosiota Porvoossa. Monissa taloissa on muutettu attoraenteita ja -muotoa. Onnistuneet muutoset ovat osa arvoasta oonaisuutta. Katto on aina täreä osa aritehtuuria. 18

19 Ohjeita Erityismääräyset 5, 8 ja 9 Peltiatto uuluu pääraennuseen ja huopa uloraennuseen. Tämä arvojärjestys on syytä säilyttää atteita uusittaessa. Ennen atteen vaihtamista tulee tutia ono vanha ate orjattavissa. Korjaaminen säästää paitsi rahaa, myös arvoasta raennusperintöä. Peltiaton tulee olla one- tai äsinsaumattua peltiä ja se tulee varustaa jalarännein. Pelti ei saa olla muovipinnoitettua. Katto tulee maalata mustasi. Poieusen väristä muodostavat Rihamatorin ympäristön ivitalot, joissa nyyinen atteen väri on punainen. Näissä raennusissa peltiate voi olla punainen tai musta. Aluperäisen liuseiviaton palauttaminen on mahdollista. Huopaaton tulee olla musta, sileäpintainen tiivissaumainen huopa tai olmiorimahuopa. Palahuopaa ei hyväsytä. Kiron atteena tulee säilyttää tervattu paanuate. Uudet atetyypit ja niiden detaljit eivät uulu Vanhaan Porvooseen. Kupariate ei arvouudestaan huolimatta uulu Vanhaan Porvooseen, ellotapulia luuun ottamatta. Olemassa olevat upariatteet saa uusia uparisina. Savupiiput pitää säilyttää attoremonttia tehtäessä. Savupiippujen tiiviys tulee taristuttaa ja tarvittaessa tehdä unnostus ennen raenteen peittämistä. Piipuissa oleva hormisto on osa talojen painovoimaista ilmanvaihtoa, joa ei toimi unnolla ilman muurattuja hormeja. Miäli piippujen orjaaminen edellyttää puramista, tulee vanha piippu doumentoida ja tehdä uusi vanhan profiloidun muodon muaisesti tai palauttaa aiempi profiloitu uloasu. Hormisto annattaa suojata piipunhatulla. Uusien iunoiden avaaminen pihanpuoleiseen atonlappeeseen on mahdollista vain, miäli uudet iunat eivät rio talon pihajulisivun eheyttä. Uudet attopintaan liittyvät iunat eivät saa näyä missään atu-, puisto- tai joinäymässä. Uusien attoiunoiden avaaminen edellyttää aina lupaa ja tapausohtaista harintaa. Suppiloeräinten ja syösytorvien tulee olla sinitystä pellistä valmistettuja ja profiililtaan pyöreitä. Vedenpoistojärjestelmät maalataan ensisijaisesti listoitusen tai julisivun väriin. Myös aton väri on toisinaan mahdollinen. Syösytorvien ulmissa tulisi hyödyntää peltisepän taitoja ja suosia teräviä ulmia tehdasvalmisteisten ryppyputien sijaan. Syösytorven sijaan etju tai puinen vedenohjaus eppi voi olla mahdollinen rataisu. Tarvittaessa atolle voi asentaa lumiesteen. Kattovesiä ei saa ohjata siten, että ne valuvat oman tai naapurin raennusen perustusiin. Vedet voi uitenin ohjata naapurin pihan autta, miäli se on maasto-olosuhteiden seä pihan ja adun oreusasemien annalta taroitusenmuaista ja mahdollista naapurin raennuset ja piha-alue huomioiden. Veden ohjautumisesta atolta, pihoilta ja aduilta tulee huolehtia siten, ettei siitä aiheudu haittaa raennusille. Perinteisesti pintavesiä on ohjattu pihojen ivetyillä ouruilla ja raennusten välisillä paloujilla ohti joea. Pintavesien valuntaa ei saa estää terassi- tai muilla raennelmilla. Uudet ilmanvaihtoon tai muuhun teniiaan liittyvät attoraennelmat tulee liittää osasi attomaisemaa siihen soveltuvin pellitysin. Suuria antenneja ja muita uuteen teniiaan uuluvia varusteita ei saa iinnittää atoille, miäli ne näyvät atunäymässä tai vastarannalta. OHJEITA 19

20 Tiivis atutila teee raennusten julisivumateriaaleista ja ysityisohdista äsinoseteltavia. Patina ja ysilölliset rataisut ovat täreä osa aupungin viehättävyyttä. Julisivut Julisivut ovat talon merittävin osa atuuvan annalta. Eri aiaausina raennetut osat ertovat seä aupungin että raennusteniian historiasta. Hyvin säilynyt julisivu paljastaa raentamis- tai orjausajanohdan ja ertoo siihen liittyvistä tyylipiirteistä. Ajallinen errostuneisuus on arvoas osa raennusta ja atunäymää. Laudoitus Hirsipintaisia aupunitalojen julisivuja alettiin 1700-luvun uluessa suojata laudoitusella, joa 1800-luvun aluun asti oli leveä pystylaudoitus. Empiren aiana julisivu verhottiin leveällä vaaapaneelilla, jona viistetty sauma oli iviraentamisen jäljittelyyn sopiva. Listoitusilla ja nuria peittävillä pilastereilla ja muilla antiiin aiheilla jäsenneltiin julisivua luvun jälipuolen ertaustyylien aiana paneeliaritehtuuri ja julisivujen oristelu olivat huipussaan. Raatihuone punamullattiin 1600-luvun puolivälissä, ja 1700-luvun loppupuolisolla punaväriä näyi muissain taloissa. Keittomaali ei suojaa puuainesta. Iunoita ja listoitusia maalattiin enenevissä määrin pellavaöljymaalilla, joa oli väriltään sinertävää imrööinharmaata, vihertävää umbranharmaata tai eltamullalla sävytettyä eltaista. Empireaiana suosiota saivat pellavaöljymaalilla maalattu eltainen julisivu valoisin tai harmain listoitusin seä aiempaa voimaaammat värit. Rappaus Vuoden 1760 aupunipalon jäleen raennettiin muutamia rapattuja ivitaloja. Rappaus voi olla puhdasta alilaastia, hydraulista alilaastia tai alisementtilaastia. Laasti oostuu sideaineesta, joita ovat ali, hydraulinen ali tai ali ja sementti yhdessä seä vedestä ja runoaineesta, joa on hieaa. Ennen 1800-luua äytettiin seinän muurausta myötäilevää ysierrosrappausta. Savitiilen päällä tavallinen on asierrosinen alilaastirappaus, joa voidaan pitää ohuena, ja samalla täsmällisenä. Myös puutaloja on voitu rapata. Pintalaasti voidaan värjätä tai alimaalata luvun alussa ivitalojen väritysessä suosittiin vaaleaa eltaista, valoista ja vaaleaa harmaata valoisin tai harmain listoin. Vuosisadan lopussa vaaleaneltainen vaaleanharmain tai roosanpunaisin listoin oli suosittu yhdistelmä. Kivitaloissa saatettiin äyttää myös voimaasta punaista. Pigmenttien allis hinta rajoitti tummien sävyjen äyttöä. 20

21 Ohjeita Erityismääräyset 1, 2, 3, 5 ja 8 ja 9 Julisivua muuttavat toimenpiteet edellyttävät aina lupaa. Varmista tarvittava lupa raennusvalvontaviranomaiselta. Ulolaudoitusen vauriot ovat tavallisimpia helmassa ja vaaalistoissa seä vaurioituneiden syösytorvien lähellä. Koo laudoitusen uusimiseen on harvoin tarvetta. Yleensä riittää laudoitusen paiaaminen samanlaisella puutavaralla. Paialautoja voi josus joutua teettämään. Sahattu puutavara ei sovi orvaamaan vanhaa höylättyä laudoitusta. Miäli oo laudoitus uusitaan, tulee sen noudattaa aiempaa tai aluperäistä laudoitustyyppiä profiileiltaan ja ainevahvuusiltaan. Tuuletusraottomassa raenteessa oieat maalityypit ovat erityisen täreitä. Maalaamisessa tulee äyttää perinteisiä värejä ja maalityyppejä. Maalityypin tulee olla perinteinen pellavaöljymaali tai eittomaali. Ne läpäisevät osteutta. Alydiöljymaali ei ole perinteinen öljymaali. Muovisideaineiset maalit aiheuttavat osteustenisen risin tuuletusraottomalle seinäraenteelle. Tuuletusrao on ehitetty julisivuraenteisiin vasta uusien maalityyppien seurausena, un raenne ei tiiviin maalipinnan myötä uivunut. Tippa- eli vesilista tulee tehdä puusta, eiä sitä saa pellittää. Lista johtaa veden pois hirsiraenteesta, joten sen unnosta huolehtiminen suojaa hyvin raennusta suuremmilta vaurioilta. Käytettävän puuainesen laatuun ja suoruuteen tulee iinnittää erityistä huomiota. Listat on perinteisesti tehty höylätystä laudasta, jota tulisi äyttää myös orjausissa. Lähes aina on parempi säilyttää aluperäiset listoituset ja orjata niitä. Pelti-, alumiini- tai vinyylilevyjä tai muita vastaavia tuotteita, jota jäljittelevät puuta ei saa äyttää. Puhelin-, sähö-, tietoteniia- seä johtoasennuset tulee tehdä mahdollisimman huomaamattomasti, ja mieluiten pihajulisivujen puolelle. Talotiaat, syösytorvet, tuuletusventtiilit ja muut vastaavat varusteet tulee maalata raennusen julisivun tai listoitusen väriin. Ovien atosissa tulee suosia eveitä, perinteisiä peltiatosia. Katoset maalataan mustisi. Rappausen vauriot syntyvät yleisimmin veden aiheuttamina. Pienet vauriot ovat esteettinen haitta, mutta riinäiset syösytorvet tai muut vastaavat ongelmanaiheuttajat tulee orjata piaisesti. Kosteutta läpäisemätön maalipinta alirappausen päällä aiheuttaa rappausen osteana pysymistä ja irtoamista. Kalirappaus tulee aina maalata alimaalilla. Miäli rappaus on aiemmin maalattu siliaattimaalilla, voi maalausen uudistaa samalla maalityypillä. Rappausen orjauset tulee tehdä samalla alipitoisella laastioostumusella uin aluperäinen rappaus. Liian sementtipitoisen laastin vedenimuyy on huonompi uin alilaastien, minä seurausena vanha alilaasti saattaa orjausten myötä tuhoutua. Kalimaali ei pysy liian sementtipitoisessa laastissa. Puuverhoillun piharaennusen maalaamisessa saa äyttää vain puna- tai eltasävyistä eittomaalia. Pääraennuset maalataan eittomaalilla, miäli tämä on raennusen aiaisempi väri ja raennusen tyyliin sopiva väri. Yleensä puuverhoilluissa pääraennusissa tulee äyttää perinteistä pellavaöljymaalia. Vanhassa Porvoossa tulee säilyttää raennusten julisivujen väritys. Miäli raennus on maalattu ulovuorausen tyyliin sopimattomalla sävyllä, tulee se seuraavan maalaustyön yhteydessä palauttaa taaisin aluperäisesi tai raentamisajalle tyypillisesi sävysi. Uloväritystä muutettaessa tulee tehdä väritutimus raennusen värihistorian selvittämisesi. Värihistorian selvitys liitetään osasi toimenpide- tai raennuslupahaemusta. Väritutimus ei välttämättä taroita johonin löydettyyn sävyyn palaamista, mutta se lisää yleistä ja omistajan tietoutta raennusen vaiheista. Tämä on erityisen täreää, jos oo julisivumateriaali uudistetaan ja myöhemmän tutimusen mahdollisuus menetetään. Parveeita tai orotettuja, julisivuun liittyviä terasseja ei saa tehdä. Ne eivät ole uuluneet Vanhan Porvoon aupuniuvaan, eivätä suomalaiseen perinteiseen raentamiseen. Parveeet näyvät helposti häiritsevästi atuuvaan ja naapurien pihoille. OHJEITA 21

22 Kuistit Kuisti on sisäänäyntiä suojaava, raennusrungosta uloneva huone tai avoin atos. Kuisteja lienee raennettu jo esiajalla, mutta ne yleistyivät vasta 1800-luvulla. Kuisti voi olla avo- tai umpiuisti, joa evytraenteisena voi olla eristämätön tai puolilämmin tila luvun puoliväliin saaa uistit olivat lähes poieusetta eristämättömiä, ja vielä sen jäleen purueristeisinä lämmittämättömiä. Suuret iunat teevät uistista valoisan ja miellyttävän. Kiintoalustuseen voivat uulua omerot tai avattavat penit. Kuistin aritehtuuri voi poieta muusta raennusesta. Myöhemmin raennettu uisti heijastelee oman raennusaiaautensa ihanteita. Sisi empiretyylisessä talossa voi törmätä jugendvaiutteisiin. Runsaasti oristellut niarityyliset uistit eivät ole Vanhalle Porvoolle ominaisia. Kuisti on usein muuta raennusta evyemmin perustettu, miä altistaa sen helposti vaurioille. Perustusten liiuminen vaiuttaa uistin ranoraenteiseen runoon, jona liiuminen saa aiaan vaurioita uistin aton ja talon seinäpinnan välisessä liitosessa. Kylmä uisti on altis osteudelle, mutta yleensä raenteet ovat hyvin tuulettuvia eiä ongelmia synny. Ohjeita Erityismääräyset 1, 2, 5, 6, 7, 8 ja 9 Kuistiin liittyvä hienovaraiset ysityisohdat tulee säilyttää orjausissa. Paneloinnit, vuorilaudat, iinteät penit, omerot ja erilaiset oristeet ovat osa oonaisuutta, joa ärsii näiden ysityisohtien menetysistä. Kylmää uistia ei annata muuttaa lämpimäsi tai puolilämpimäsi tilasi, sillä samalla menetetään vanhoja pintamateriaaleja. Valoisat uistit ovat arvoas osa raennusta. Ne sopivat yleensä huonosti pesutilojen sijoittamiseen, vaia tällä tavoin märätilat on mahdollista saada varsinaisen raennusrungon ulopuolelle. Märätilojen sijoittaminen uistille johtaa yleensä oo raenteen puramiseen ja uudelleenraentamiseen, jolloin pala raennusperintöä menetetään. Jos uisti uitenin päätetään uudistaa, tulee vanhoja raennusosia, uten iunoita ja ovia äyttää mahdollisuusien muaan myös uudella uistilla. Raennussuojelullisista syistä voi toisinaan olla hyvä rataisu tehdä oonaan uusi uisti märätilaa varten, jolloin vanha uisti voidaan säilyttää sellaisenaan. Uusia uisteja tai laajennusia raennettaessa tulee huomioida niiden vaiutus raennuseen oonaisuutena ja tuoda hienovaraisesti muaan myös oman aiaautemme piirteitä. Kuistien atoille ei saa lisätä parveeita, sillä ne eivät ole perinteisesti uuluneet Vanhaan Porvooseen. 22

23 Ylinnä valoisa umpiuisti, jona sisällä portaat ovat suojassa. Sisääntulopoluja on oristettu asvein niin vauraassa uin vaatimattomammassa talossa. Puolilämmin uisti parantaa energiatehouutta, un äynti ei ole suoraan lämpimän ja ylmän välillä. Myös avouistilla on hyvät puolensa. Se suojaa hyvin niin rappusia uin ulo-ovea. Tässä puu on päästetty asvamaan aivan liian lähelle ivijalaa ja talon seinää. (Kuvat Porvoon museo) 23

24 Iunat Alusi iunat olivat pieniä luuuilla suljettavia auoja seinässä, joihin saatettiin laittaa sian virtsaraosta tai nahasta valmistettu alvo. Ensimmäiset lasi-iunat tulivat Suomeen esiajalla luvun ustavilaisiuna oli neli- tai uusiruutuinen. Empireiuna oli uusiruutuinen ja siihen uului usein pieni fortusa, joa helpotti tuuletusta etenin talvisin. Mustasi maalattuja valeiunoita tehtiin sommittelun taia luvun lopulla pystyttiin sylinteripuhallusmenetelmällä valmistamaan aiempaa suurempia laseja. Venäläisvaiutteiden tulosena syntyi olmiruutuinen T-iuna. Iunamuodot ja oot vapautuivat ansallisromantiian aiana luvun lopulla iunaoo on vaihdellut suurista maisemaiunoista pieniruutuisiin, menneen ajan heneä tavoitteleviin iunoihin. Puhallettua lasia valmistettiin Suomessa 1930-luvulle ja vedettyä lasia 1970-luvulle saaa. Lasin elävästä pinnasta valo heijastuu auniisti. Vanhat iunapuitteet ja armit on valmistettu huolella valioidusta, tiiviistä puutavarasta. Kestävän materiaalin ansiosta puitteet on muotoiltu evyisi ja sisäänpäin ohenevisi, miä lisää sisätilojen valoisuutta. Iunat ovat perinteisesti sijainneet julisivussa siten että lasin pinta on samassa tasossa vuorausen pinnan anssa. Vanha iuna on lähes aina orjauselpoinen. Vaia orjaus olisi työlästä, se masaa vaivan. Lasin elävyys, puitteiden eveys ja auniit ysityisohdat puuttuvat teollisesti valmistetuista uusista iunoista. Iunat ja ulo-ovet tuovat aupuniin ilmettä ja ertovat osaltaan talon historiasta. Varaaissa taloissa ne olivat suurimpia ja runsaimmin oristeltuja. Uloraennusiin ja pienempiin taloihin siirrettiin vanhoja iunoita ja heloja. Iunoiden oon, puitejaon, materiaalin, lasin tai helojen muuttaminen vaiuttaa oo atuuvaan. Vanhalla iunalla on suuri historiallinen arvo. Vanhassa Porvoossa on säilynyt runsaasti vanhoja iunoita, miä vaiuttaa merittävästi atuuvaan ja talojen historialliseen ilmeeseen. Tästä arvosta annattaa pitää iinni. Ovet Leveistä laudoista raennettu lanuovi on vanhan aupungin vanhin ovityyppi luvulla alettiin asuinraennusten pääovina äyttää peiliovia, ja lanuovet siirtyivät vähitellen piharaennusiin. Peiliovet olivat alusi ysinertaisia, mutta muuttuivat 1800-luvun lopulla ertaustyylien myötä runsaasti oristelluisi. Erittäin yleinen oli apea pariovi, josta yleensä äytettiin vain toista puoliasta. Kun auppapuodit yleistyivät, ilmestyivät atuuvaan myös taitettavat oviluuut. Vanha ovi edustaa riasta suomalaista äsityöperinnettä. Korjaaminen annattaa ja saattaa olla myös halvempaa uin uuden oven haniminen. Helat Vanhimmat helat taottiin seppien pienissä pajoissa. Ne olivat alliita arvoesineitä, jota äytettiin uudelleen, jos ovia tai iunoita vaihdettiin. Helat olivat taidoaasti oristeltuja luvulla aloitettiin tehdasvalmisteisten ovi- ja iunahelojen äyttö. Uloraennusten ja pirttien saranoissa, luoissa, painieissa ja vetimissä säilyi auemmin ansanomainen tyyli. 24

25 Iunat ovat talon silmät ja ovi äyntiortti! Sisään laneava valo piirtää sirot puitteet esiin. Vanhat iunapuitteet ovat tiheäsyisestä männystä valmistettuja, estäviä ja siroja. Kunnostetut iunat ja ovet ovat paitsi aunis, myös taloudellinen vaitoehto. Kunnostettuja iunoita on helppo huoltaa ja ylläpitää. Kunnostamalla vanhoja raennusosia säilytät ja lisäät talosi raennushistoriallista arvoa. Ohjeita Erityismääräyset 1, 2, 5, 6, 8 ja 9 Taitava puuseppä orjaa vanhojen iunoiden ja ovien puuvauriot ja tarvittaessa teee uudet vanhojen mittojen muaisesti. Vanhat iunat aiine osineen (armit, puitteet, helat ja lasit) tulee unnostaa ja säilyttää mahdollisimman pitään. Iunoiden tiivistäminen, äyntien ja heloitusten taristaminen ja esimerisi lisälasin asentaminen parantavat vanhojen iunoiden lämpötaloutta ja toimivuutta. Tiivistäminen poistaa vedon, joa aiheuttaa ylmyyden tunteen. Korjaamiseen ei tarvita lupaa, ellei iunoiden ulonäöä muuteta. Miäli iunat aiesta huolimatta uusitaan, tulee mittojen, armi- ja puiteprofiilien, materiaalien, väritysen, heloitusen ja liittymisen uloseinään vastata mahdollisimman hyvin aluperäistä tilannetta. Liittyminen vanhaan seinäraenteeseen on suunniteltava huolella. Julisivun reliefivaiutelma, eli iunan uloimman lasin suhde syvyyssuunnassa julisivupintaan, ei saa muuttua. Iunoiden uusimisen yhteydessä on otettava huomioon toimenpiteen vaiutus raennusen ilmanvaihtoon, ja huolehdittava että asuntoihin saadaan riittävästi orvausilmaa myös muutosten jäleen. Helat ja iunalasit voi ierrättää uuteen iunaan. Jos iunat on aiemmin muutettu raennusen tyyliin sopimattomisi, on iunoita uusiessa mahdollista palata puitteiden vanhaan ruutujaoon ja detaljointiin, miäli näistä on tietoa ja vanha jao soveltuu uuteen julisivulaudoituseen. Iuna-auojen muuttamista tulee harita tarasti. Tietoa vanhasta iunajaosta voi löytyä raennusvalvonnan aristosta tai Porvoon museon uva-aristosta. Iunat ja ovet tulee maalata perinteisellä pellavaöljymaalilla. Lasit iinnitetään pellavaöljyitillä, ei silionilla tai listoilla. Ranta-aittojen luuut ja ovet on maalattava mustisi. Pellavaöljymaalin sijaan voi ranta-aittojen ovissa äyttää mustasi sävytettyä tervamaalia tai tervaa. Uusien iunoiden armien ja puitteiden tulee olla puiset. Muoviset, alumiiniset tai muut vastaavat iunamateriaalit eivät ole hyväsyttäviä. Kunnostettaessa tai uusittaessa iunoita tai armeja tulee seinän ja armin väli tiivistää pellavariveellä tai muulla sopivalla luonnonmateriaalilla. Polyuretaanin äyttö ei sovi vanhan raennusperinnön hoitoon. Vanhaan taloon sopii vanha ovi. Uudet tehdasvalmisteiset, muovimaalein maalatut puristeovet ja antiiijäljitelmät ovat vanhassa ympäristössä sopimattomia. Ovet tulee ensisijaisesti orjata. Uudemmat puusepäntyönä tehdyt ovet voivat olla arvoas osa raennusoonaisuutta, vaia ovi ei olisiaan raennuseen tyylillisesti sopivin. Ulo-ovien tavallisimmat vauriot ovat alaosassa, jossa lumi ja osteus ovat saattaneet lahottaa alimpia puuosia. Jos vanha hyvänmallinen ovi joudutaan vaihtamaan, on uuden teettäminen entisen mallin muaan paras vaihtoehto. Vanhan oven voi tallettaa ullaolle muistosi jälipolville. Vanhat helat voi hyvin äyttää uudelleen. Vanha hela on osa raennusoonaisuutta, joa öyhtyy, jos liian moni osa orvataan uudella. OHJEITA 25

26 Hirsitalossa on ysinertainen, massiivinen raenne, joa estää hyvin muodonmuutosia. Vaurioiden orjaaminen on ysinertaista. Korjaamisessa tulisi aina äyttää puuta. Vaurion aiheuttaja tulee poistaa. Kantavat raenteet Alapohja Kellarit ja ivijalat ovat talojen vanhimpia osia. Raennuset on pystytetty samojen perustusten päälle yhä uudelleen. Hirsirungot ovat puuaupungin näymätön ydin. Raennusmateriaali ja -teniia ovat antaneet puitteet, joiden myötä puuaupungille ominaiset mittasuhteet ja muodot ovat ehittyneet. Perustuset ja ivijala Perustusen tehtävänä on siirtää raennusen paino ja raennuseen ohdistuvat uormat alla olevan maaperän annettavisi, siten ettei raennus tai sen osa painu, nouse tai liiu sivusuunnassa. Perustustapaan vaiuttavat maaperän ominaisuudet, uten routivuus, maa-aineserrosten pasuus ja pohjaveden pinnan oreus. Vanha Porvoo on raennettu pääosin moreenimaalle, alliolle ja harjun hiealle. Kuivalla maalla hirsiraennus on ysinertaisimmillaan perustettu nuraivien päälle. Josus maaperä on edellyttänyt syvempää perustusta. Maan alle tehtiin antura, joa oli leveämpi uin siitä alava perusmuuri. Tarvittaessa perusmuurin alle tehtiin hirsinen arina, joa huonoimmilla maalajeilla voitiin varustaa paalutusella. Kivijalasta voidaan luea raennusen historiaa. Koreus, ivityö ja muuraustapa ertovat raenteen iästä ja niiden avulla voidaan erottaa eri aioina raennetut osat. Porvoossa suurimpiin taloihin raennettiin ellari luonnonivestä tiiliholvein. Kellari voi olla oo talon ooinen tai vain pieni uoppa talon alla. Vanhassa Porvoossa osa ellareista on päällä olevia raennusia vanhempia. Osa ellareista voi olla peräisin esiajalta, ja sisi ne ovat erityisen arvoaita. Multapeni on alapohjaraenne, jossa matalaa, laastilla tiivistettyä ivijalaa ja alinta hirttä vasten luotiin turvetta tai muuta täytettä eristeesi. Lattialanuja annattelivat runoon iinnitetyt vasat. Lattiaraenteiden unto ja eristeen lisäämisen tarve tarastettiin irrottamalla seinän viereiset laudat. Multapenin uuluu olla eseltä eristämätön, jolloin huoneesta uleutuva lämpö estää perustusten routavauriot luvulla ryhdyttiin äyttämään täytepohjaraennetta eli ns. rossipohjaa. Molempiin raenteisiin uuluu alustan tuuletus, jona puutteellisuus on yleisin alapohjien ongelmien aiheuttaja. Vaavimmat lahovauriot aiheuttaa lattiasieni, joa pystyy rihmastonsa avulla saamaan osteutta hyvinin auaa, vaia itse raenne olisi uiva. 26

27 Korjausia tehdessä on syytä huolehtia huolellisesta tiivistysestä ilmavuotojen estämisesi. Tiivistys tulee tehdä luonnonmateriaaleilla, jota toimivat samalla osteustenisesti hyvin puun anssa. Hirsiruno Suomalaisissa hirsiraennusissa on jo toista tuhatta vuotta äytetty lamasalvosteniiaa. Vaaasuuntaisesti asetetut hirret on sovitettu toisiinsa varaamalla eli veistämällä hirret huolellisesti yhteensopivisi. Nuraliitoset, tapituset ja arat jäyistävät raenteen. Alin ja ylin hirsierta sitovat iuna- ja oviauojen atoman ehion yhteen. Kivijala antaa nurien ja väliseinien ohdalta. Hirsiseinä on massiivinen raenne, jolla on monta tehtävää. Se on seä antava raenne että lämmöneriste. Hirsiseinä myös varaa lämpöä ja tasaa osteusvaihtelua. Ysiaineisena se on toimintavarmempi ja estää muodonmuutosia paremmin uin errosellinen seinäraenne. Kivijala ja siihen liittyvät ysityisohdat uten ladonta, rappauspinta, saumausmuoto, iven äsittely ja tuuletusluuut ja niiden ritilät tuovat eloa aupuniuvan. Muista huolehtia alapohjan tuuletusesta avaamalla luuut luuut esäsi. Verot pitävät utsumattomat vieraat poissa. 27

28 Ohjeita Erityismääräyset 2, 6, 8, 9, 13 ja 14 Raenteellisiin orjausiin on syytä ysyä ohjeita asiantuntijalta. Raenteita muuttavat orjauset edellyttävät aina toimenpide- tai raennuslupaa. Perustusen pettämiselle voi olla syynä perustusen olosuhteiden muutos, routa tai muutoset maaperän altevuudessa ja veden uleutumisessa. Vaurio etenee yleensä hitaasti, joten ennen orjaamista annattaa rauhassa seurata tilannetta muutama vuosi. Jos nurat ovat pysyneet paioillaan, aatuneesta ivijalasta ei hirsiraenteisessa talossa ole välitöntä haittaa. Raenteellista orjausta vaaditaan, un perustusten liiuminen aiheuttaa haitallisia muutosia talon muissa osissa. Ensisijaisen täreää on poistaa vaurion aiheuttava raenne tai muu syy. Vaurioita aiheuttavat esimerisi puuraenteita vasten tehdyt betonivalut, puutteellinen vedenohjaus, maaperän muuttuneet osteusolosuhteet, runsaat ilmavuodot tai maanpinnan ohoaminen, joa ohjaa veden perustusiin tai raenteisiin. Korjaussuunnittelussa tulee olla hyvissä ajoin yhteydessä naapurin ja aupungin anssa hyvien rataisuvaihtoehtojen artoittamisesi. Kellareita ei saa muuttaa asuintoimintoihin tai vastaaviin taroitusiin varatuisi tiloisi. Käyttötavan muutosista johtuvat raenteelliset muutoset edellyttävät aina raennuslupaa. Multapeniä ei lähtöohtaisesti annata muuttaa rossipohjasi. Jos vanhat eristeet ovat uivia, voi niiden päälle tarvittaessa lisätä uuden errosen turvetta, utterinpurua tai pellavalevyä. Huonetilan ja multapenin välisestä ilmatiiviydestä huolehtiminen on täreää, ettei orvausilma huonetilaan tule eristeen läpi. Multapenin lävitse ulevat tuuletusanavat, jota pidetään esäisin aui ja talvisin iinni. Seä rossipohjan että multapenin tuuletusanavat ovat usein etenin pihoilla jääneet nousseen maanpinnan alle. Kanavat on aivettava esiin alapohjan tuuletusen varmistamisesi. Korjausessa tulee aina huolehtia alapohjan tuuletusesta. Salaojitusen teeminen talojen ympärille on vaativaa, eiä sitä lähtöohtaisesti pidä tehdä. Salaojitus voi uivattaa maata liiaa, mistä voi aiheutua perustusvaurioita. Salaojitus voi muuttaa myös naapurin perustusen olosuhteita. Hirsiseinän ulo- tai sisäpuolista lisäeristämistä mineraali- tai selluvillalla tai muilla eristeillä ei saa tehdä, osa lisäeriste aiheuttaa seä osteustenisen risin että aritehtonisen ilmeen heientymisen. Raennusrungon orjauset tulee aina tarastella tapausohtaisesti ja varmistaa raenteen raenneteninen toimivuus. Ilmantiiviyden parantaminen on toimiva rataisu energiatehouuden parantamiseen. Savirappaus, uitulevyt ja pinopahvi mahdollistavat puuraennuseen uuluvan sisäilman osteutta tasaavan ominaisuuden ja osteudenläpäisyyvyn säilymisen. Tiivistämistä annattaa harita huone errallaan. Jos interiööri on säilynyt, menetetään toimenpiteellä ainutlaatuista raennusperintöä. Silloin annattaa tyytyä armiraojen seä jala- ja attolistojen taustojen tiivistämiseen pellavariveellä ja pahviaistoilla. Ilmatiiviyden parantamisen yhteydessä on huolehdittava orvausilman saannista huonetiloihin. Hirsiraenteen vauriot johtuvat yleensä osteudesta. Lahovaurioita voi löytyä iunoiden alta, yläpohjan ohdalta seä alimmista hirsistä. Alimman hirren vaihto eli engittäminen on perinteisesti uulunut multapeniraenteen huoltoon. Rossipohjassain se voidaan joutua uusimaan, miä ei uitenaan ole tavanomaista huoltotyötä. Kiviraennusissa runovauriot johtuvat yleensä perustusten liiumisesta. Veden jäätyminen rappausen tai tiilien huoosissa voi aiheuttaa vaurioita. Ennen orjaamista selvitetään, eteneeö vaurio. Vauriot voivat olla vanhoja, eivätä edellytä toimenpiteitä. Etenevän vaurion syyn selvittäminen ja poistaminen on tärein toimenpide. Miäli haleamien orjaaminen atsotaan välttämättömäsi, tulee orjausessa äyttää samoja laasteja uin taloa raennettaessa. Uudet soelit eivät saa olla ivilaatoin verhoiltuja. OHJEITA 28

29 Sisätilat Vanhan asuinraennusen tilarataisut ertovat ihmisten elämästä talossa. Sisätilat paljastavat ajan väritysihanteita ja äsityötapoja. Vanhan aupungin sosiaalinen raenne on nähtävissä myös raennusten sisustusissa. Savutuvissa savu noesi seinät. Juhlapäivinä sisätiloihin tuotiin puiden osia, pärepunosia tai anaita oristamaan tiloja. Vasta savupiippujen yleistyttyä sisätiloja ryhdyttiin aunistamaan pysyvämmin. Vanhimmat sisäatot ovat yleensä höylättyä lautaa, joa saattaa olla erilaisin maalausin oristeltu. Vanhimmat hirsiseinät ovat veistettyjä ja usein sisäpuolelta piiluttuja. Niiden peittämiseen ryhdyttiin varallisuuden salliessa. Seinien oristelu edellytti niiden tasaisuutta. Hirsien oloja täytettiin erilaisilla seosilla, joissa saattoi olla savea tai sahajauhosta seä jauholiisteristä tai liimasta tehtyä ittiä. Saumat voitiin täyttää myös puuiiloilla, angassuialeilla tai sanomalehtien yleistyessä niistä ja liisteristä tehdyllä massalla. Hirsiraennusten sisäpuolelle tehtiin myös oo seinän peittäviä savirappausia, joilla tiivistettiin hirsien välisiä saumoja ja parannettiin ilmatiiviyttä. Rappausta ei tehty uuteen, painumattomaan hirteen, ja sisi sen alla saattaa olla vanhempia pintaäsittelyitä. Josus savirappausen päälle tehtiin pintaerros alilaastilla. Seinien maalaamiseen äytettiin liimamaalia. Pohjavärillä maalattua pintaa oristeltiin roiseuvioilla tai sablonimaalausilla. Ennen pinopahvin marinoille tuloa attoja ja seiniä saatettiin paperoida pienemmillä areilla tai pingotetulla säianaalla. Myös sanomalehtiä ja lumppupaperia äytettiin tähän taroituseen. Kustavilaisella ajalla sisätiloissa pyrittiin ysinertaisuuteen. Värit olivat vaaleita ja listoitus ysinertaista. Katto oli sileä ja valoinen, mahdollisesti maalaus- tai ipsioristein varustettu. Lattiat olivat useimmiten maalaamattomat, hienoimmissa taloissa parettia. Seinäpinta jaettiin tavallisesti peiliraenteiseen rintapaneeliin, sileään seinään ja ylänauhaan. Hienoimmissa saleissa rintapaneelin yläpuoliseen seinään iinnitettiin nauloilla pellavaangas, joa uviointi vaihteli ehys- maalausista maisemiin. Täreä asumismuavuutta parantava esintö oli aaeliuunin iertohormisto. Avotaat aloivat väistyä varaavien uunien tieltä. Huonetilojen oreutta asvatettiin parantuneen lämmitysen myötä. Empiren myötä antiiin aiheet saivat suosiota. Seiniin saatettiin maalata telttaanaan tai pylväiön jäljitelmiä. Lattiat maalattiin ja seinän vierellä iersi erivärinen ehystys, joa erotettiin esiosasta apealla tummalla nauhalla. Mattojen äyttö yleistyi luvun ertaustyylit hyläsivät rintapaneelin, mutta eittiössä ja eteisessä saatettiin äyttää oreampaa helmiponttipaneelia. Seinien sablonimaalaus ävi vanhanaiaisesi, sillä teollisia rullatapetteja oli saatavissa ja niiden hinnat lasivat oleellisesti 1800-luvun lopussa. Lattiat maalattiin edelleen. Kansallisromantiian myötä tuli saataville otimaisten suunnittelijoiden tuotteita. Koristeornamentit yleistyivät ja iintoalusteet saivat esiajan jäleen uudelleen suosiota. Lattioiden lisäsi maalaamatonta puupintaa suosittiin uudella tavalla ovissa, paneeleissa, listoissa ja jopa hirsiseinissä. Käytännössä ertaustyylien vaiutus jatui läpi jugend-auden luvulla lassisististen aiheiden äyttö tuli jälleen muodiaasi. Hillityt värit, oristeet ja symmetria olivat ajalle tyypillisiä. Asuntojen sisäoreus madaltui, ja huonealut saivat talonpoiaisia vaiutteita. Seinät, atto ja lattia tehtiin tasaisisi vaaleisi taustoisi. Maalamatonta puuta pidettiin sopimattomana. Tapeteissa ja orimatoissa äytetiin pientä uviointia. Peiliovet olivat vielä yleisiä, mutta uutuutena esiteltiin sileät vaneriovet, joita elävöitettiin matalalla ehyslistalla. Kaaeliuunit olivat suoria ja sileitä. Niiden rinnalla suosittuja olivat peltiuoriset uunit. Sisätiloihin sovitettujen wc- ja ylpyhuonetilojen yleistyminen aloi vasta sotien jäleen. Vanhassa Porvoossa siirtyminen ulohuoneista ja vatipesusta ohti nyyajan muavuusia tapahtui melo hitaasti perusorjausten yhteydessä viimeisen viidenymmenen vuoden aiana. Seinämaalaus Solitanderin talosta 29

30 Ohjeita Erityismääräyset 1, 2, 5, 6,7, 8 ja 9 Märätilaa, vesipistettä, tulisijaa, julisivuja, ullaotilan äyttöönottoa tai raenteita osevat muutoset edellyttävät aina raennuslupaa. Hae tarvittava lupa raennusvalvonnasta ennen uin toimit. Märätilojen raentaminen vanhaan taloon on haasteellista ja edellyttää aina ammattitaitoista suunnittelua. Vanhoja vesialusteita ja valaisimia voi säilyttää, ovathan ne osa raennusen historiaa. Märätiloja suunniteltaessa annattaa tutia myös talousraennusten äyttömahdollisuusia. Saunan, laaduaiden pesutilojen seä odinhoitoon tarvittavien tilojen sijoittaminen vanhaan tai uuteen uloraennuseen voi hyvin olla mahdollista. Silloin pääraennuseen riittävät pienemmät märätilat, miä on yleensä raennustenisesti parempi vaihtoehto. Asuintilojen laajentaminen ylmiin ullaotiloihin ei ole suositeltavaa. Ullaojen raentaminen aiheuttaa helposti ongelmia yläpohjan tuuletusessa. Riittävän lämmöneristysen saaminen ei yleensä ole tilanäytön annalta mahdollista. Kattotuolien silpominen vähentää raenteiden raennushistoriallista arvoa ja voi aiheuttaa ongelmia. Avoimella ullaolla attoraenteiden untoa on helppo seurata ja vuotoohdat huomaa heti. Miäli ullaolle raennetaan, tulee attoraenteiden tuuletusesta huolehtia riittävällä tavalla. Ullaolla tulee olla riittävästi tilaa uuden eristeerrosen teemisesi. Liian ohut eriste aiheuttaa lämmön häviämistä eristeen läpi ja jään muodostumista atolle ja räystäille. Kosteutta läpäisemätön eriste voi aiheuttaa ongelmia erityisesti liitosissa vanhoihin eristeisiin. Uusia iunoita voi sijoittaa pääsääntöisesti vain talon päätyihin, miäli ne sopivat luontevasti niihin. Katonlappeeseen tehtävät iuna on mahdollinen vain pihan puolella, miäli se ei näy atu- tai joinäymässä, attolape on riittävän jyrä ja iuna soveltuu raennuseen ja sen pihamiljööseen. Uudisraentaminen ullaolle voi tuoda muanaan iristyviä poistumistie- ja palo-osastointivaatimusia, joiden toteuttaminen on usein allista ja saattaa hävittää raennusen ulttuurihistoriallisia arvoja. Vanhat vialliset sähöasennuset ovat yleisimpiä tulipalojen aiheuttajia. Kiinteistöjen omistajien tulee huolehtia sähöasennusten unnossapidosta. Vanhat asennuset voi taristuttaa palo- ja henilöturvallisuuden varmistamisesi. Uudet sähöasennuset on parasta tehdä pintavetoina, raenteita riomatta. Vanhan mallisia iinnieitä, ytimiä ja rasioita on saatavana. Niitä äyttämällä teniiasta ei tule silmiinpistävää. Uunit, iintoomerot ja portaat ovat olennainen osa raennusoonaisuutta. Uunit ja hormit ovat osa painovoimaista ilmanvaihtoa. Ne tulee säilyttää ja sovittaa asuntojen orjausissa osasi oonaisuutta. Koneellinen ilmanvaihto ei sovi vanhaan raennuseen. Painovoimaista ilmanvaihtoa ei pidä orvata oneellisilla rataisuilla. Painovoimaista ilmanvaihtoa voi tehostaa uunilämmitysellä ja oiein sijoitetuilla orvausilmaventtiileillä. Märätilojen ja eittiön ilmanvaihtoanavien läpivienteihin voi asentaa vetoa parantavan tuulihatun. Märätilojen vetoa voi tarvittaessa tehostaa puhaltimella, mutta ne eivät saa estää painovoimaisen ilmanvaihdon toimintaa. Vanhat listoituset, uunit, portaat, sisäovet, sisäatot, lattiat, iintoomerot, mahdolliset maalausoristelut ja tapetit ovat arvoaita raennusperinnön osia, joiden hoitoon ja unnostamiseen tulee tarvittaessa äyttää raennusonservaattoria. Jos orjausissa poistetaan uudempia raennusaineerrosia, uten lastulevyjä, voi niiden alta löytyä vanhan iinteän sisustusen säilyneitä osia. Kaii errostumat annattaa doumentoida. Pääsääntöisesti vanhoja raennusosia ei pidä puraa. Vain vanhoilla raennusosilla on ulttuuri- ja raennushistoriallista arvoa. Seinä- tai attomaalausia on mahdollista onservoida. Vanhan talon sisätilojen orjausessa tulee tueutua perinteisten menetelmien ja materiaalien äyttöön. Kannattaa sallia vinoutumat OHJEITA 30

31 ja patina. Liia oiominen ja uudistaminen hävittävät vanhan tilan elävyyden. Talon vaihtaessa omistajaa ohdistuu sisätiloihin uusia vaatimusia ja toiveita. Vanhaan raennuseen ei lainsäädännön puitteissa tarvitse ohdistaa samoja vaatimusia uin uudisraentamiseen. Vanhojen sisäseinien poistaminen tai uluauojen laajentaminen ei ole suositeltavaa. Ne ovat aina lupaa edellyttäviä huoneistomuutosia. Mittauspiirustus Flensborgintalosta TKK 1920 Juhani Vistedt Savirappausella tehtyä tiivistys- ja lisäeristyserrosta ei pidä rioa hirsien esiin ottamisesi, miäli se ei ole rungon vaurioiden orjaamisen annalta välttämätöntä. Tällöinään ei oo huoneen rappausta annata pudottaa alas. Savirappausta voi paiata ja elvyttää ja sen pinta sopii maalattavasi tai tapetoitavasi. Vanhaa raennusta nyyaiaistettaessa pitää unohtaa uudisraentamisen rataisut. Toimintoja voidaan ryhmitellä totutusta poieavalla tavalla, jos asumistottumusissa joustetaan. Pinopahveja ja seinälle pingotettuja anaita on mahdollista iristää, miäli ne ovat löystyneet. Seinien pinnoitteita ei annata poistaa turhaan. Vanhat tapettierroset tiivistävät seinää ja toisaalta aitoa tyylihistoriaa säilyy seuraavillein suupolville löydettäväsi. OHJEITA 31

32 Aidat ja portit Aidat ja portit rajaavat ysityistä ja julista aluetta. Puuaupungissa ne uuluvat adun ja pihan miljööseen. Kaduilla aidat täyttävät raennusten väliset auot ja pihoilla ne liittävät tontin eri raennuset toisiinsa. Niiden avulla syntyy tiivistä aupuniuvaa. Portit on usein oristettu samantapaisin ysityisohdin uin julisivut. Useissa porteissa on eriseen leveämpi uluauo ajoneuvoille ja apeampi äyntiportti jalanulijoille. Joidenin asierrosisten talojen pihoille uljetaan porttiäytävän autta. Asuinpihoille tyypillisiä ovat ihmisen oruiset peittomaalatut umpinaiset aidat, joiden yläreuna seuraa adun oreusvaihteluita. Viljelytaroitusessa olevia tontin osia aidattiin orealla pystysäleaidalla tai harvalla vaaasäleaidalla. Kallioisessa yläaupungissa aidattiin vain adun varsi, mutta ei pihan perän asvimaita. Joiatu 6 TKK aritehtuurin historian laitos 1988 mittauspiirustus, Laura Arpiainen, Marja Törmälä Ohjeita Erityismääräys 10 Tontit tulee aidata asemaaavan muaisesti. Puretut aidat tulee orvata uusilla. Tonteille ei saa tehdä sisäisiä aitoja esimerisi hallinnanjaorajojen muaisesti. Avoimet yhteiset pihat ovat suuri arvo. Portit ja aidat tulee ensisijaisesti orjata. Korjatessa ne pitää raentaa entisten altaisisi tai hyvin niihin liittyvän pää- tai sivuraennusen vuorilaudoitusen tyylin muaisesi. Myös ysityisohdat tulee tehdä huolella. Miäli tontin aita on aiemmin uusittu sopimattomasti, tulee tilanne orjata uutta aitaa raennettaessa. Hyviä malleja voi etsiä niistä taloista, joilla on vielä vanha aita portteineen jäljellä. Aidan ylä- ja alareunan tulee seurailla maaston muotoja. Porrastuminen ei sovi Vanhan Porvoon aupuniuvaan. Uudet aidat tulee raentaa riittävän järeästä, höylätystä puutavarasta. Aidat ja portit maalataan pääatujen varrella perinteisellä pellavaöljymaalilla niiden liittyessä peittomaalattuun raennuseen. Aidat maalataan eittomaalilla niiden liittyessä sivuujien talousraennusiin tai pääatujen eittomaalattuun pääraennusiin. Porttien heloitusen tulee olla perinteinen. Vanhat helat voi siirtää uuteen porttiin tai hania sopivat esimerisi raennustarvieiden ierrätysmyymälästä. Sähötoimiset portit tai puomit eivät uulu Vanhaan Porvooseen. 32

33 Uloraennuset Uloraennuset teevät Vanhan Porvoon pihoista monimuotoisia ja viihtyisiä. Raennushistoriallisessa mielessä uloraennuset ovat yhtä meritysellisiä uin pääraennuset. Arvoltaan ja toiminnaltaan erilaiset raennuset riastavat pihapiirejä ja ertovat tontin entisestä elämästä. Kesiajalla atua reunustivat seä asuin- että talousraennuset luvulta lähtien apuraennuset sijoitettiin tonttien sisäosiin. Tavallisilla asuntotonteillain tarvittiin eläinsuojia, ruoanvalmistustiloja seä aittoja ja liitereitä. Kauppiastonteilla elineinon harjoittaminen vaati suurempia varastomaasiineja. Lämmintä tilaa vaativat talousraennuset raennettiin hirrestä. Niiden viereen lisäiltiin evyempiä lautaraenteisia osia. Pihapiirit täyttyivät vähitellen. Monia raennusia purettiin ja uusia tehtiin samoille perustusille. Teollistumisen ja aupan asvu vähensi talousraennusten tarvetta. Usein raennettiinin vain pieniä äymälän ja liiterin sisältäviä oonaisuusia. Joitain talousraennusia muutettiin asunnoisi ja työtiloisi, etenin sodanjäleisinä asuntopulan vuosina, mutta suuri osa jäi tyhjilleen. Ohjeita Erityismääräyset 1, 2, 4, 5,6, 8 ja 9 Myös ne uloraennuset, jota eivät ole asemaaavassa suojeltuja, tulee pyriä säilyttämään. Täreä osa miljööstä syntyy uloraennusista ja niiden rajaamista tiloista. Uloraennusiin voi sijoittaa aputiloja. Niitä voidaan äyttää luontevasti asumiseen liittyviin toimintoihin uten verstaisi, saunoisi seä pesu- ja odinhoitotiloisi, varastotiloja unohtamatta. Saunatuvasta saa helposti muavan esähuoneen uloraennusen ilmeen ärsimättä. Uloraennuset ovat arvoaita doumentteja entisaiojen elämästä. Myös seuraavalle omistajille pitää jättää merejä historiasta. Uloraennusiin tulee osoittaa asuntoohtaiset varastotilat, joiden tulee olla riittävät asuntoon nähden. Varastotilan ei tarvitse olla asuntoohtaisesti rajattu, mutta sen pinta-alan tulee olla riittävä joaiselle asunnolle. Uloraennusten orjausessa tulee säilyttää niiden luonne talousraennusina. Suojeltuihin uloraennusiin ohdistuva uudisraentaminen tulee tehdä niin sanotun tila tilassa -periaatteen muaisesti. Tällöin säilytetään olemassa olevan raennusen uloinen hahmo, ja uudisraentaminen tehdään erillisesi raenteesi vanhan raennusen sisälle. Tämä ei ole tarpeen, miäli uudisraentaminen ei edellytä ajoamista seiniin, lattioihin tai välipohjiin, vaan on mahdollista hyödyntää olemassa olevia raenteita ja pintoja. Hyvä periaate on, että uudisraentaminen voidaan puraa vanhasta tilasta jäliä jättämättä. Joirannan aittojen joenpuoleisiin päätyihin ei saa tehdä uusia iunoita. Itäinen pitäatu 15 TKK aritehtuurin historian laitos 1988 mittauspiirustus, Minna Raassina 33

34 Isoilla tonteilla oli puutarha yleensä erotettu pihatilasta aidalla. Hyötypuutarhassa oli usein suorat äytävät ja ohopenit. Kasvimaiden reunassa asvatettiin muun muassa viinimarjoja ja arviaisia. Kulmissa saattoi olla hedelmäpuu. (Porvoon museo) Pienellä tontilla ouluujan varrella oli vuonna 1914 tallattua talouspihaa jossa apea, hiljattain ivetty äytävä johtaa pääsisäänäynnille. Tytön taana vasemmalla on hedelmäpuita. Sadevesi erättiin atolta tynnyriin. (Porvoon museo) Lähes oonaan ivettyjä pihoja oli useita Joiadun varrella ja iron torilla. Kuva 1900-luvun alusta. (Museovirasto) 34

35 Talousmuodot pihoissa Puutarhatontteja oli pääasiassa aupungin itäosissa. Kujien pientareilla asvoi monilajisia niittyjä. Kuvan puutarhapihat oli rajattu säleaidoin ja ivimuurein (Kaupunisuunnittelu) Vanhassa Porvoossa on tunnistettavissa neljä erilaista pihatyyppiä. Vaia pihojen äyttö on muuttunut, erottuu usealla pihalla varhainen perustyyppi ja vanhat toiminnalliset osat. Vanhan Porvoon pihatyyppejä ovat ivetyt auppias- ja äsityöläispihat, isot tontit, joilla oli talouspiha ja puutarha, pienet asuinpihat ja hyötypuutarhatontit. Pihojen raenne on peräisin ajalta, jolloin auppiaat ja äsityöläiset harjoittivat ammattiaan otona ja pihapiirissä, ja pihaa alustettiin tarvittavilla välineillä. Varaaat porvarit myös omistivat taloutensa esilaisiin toimiin taroitettuja tontteja eri puolilla aupunia. Kauppiaspihat olivat lähes auttaaltaan ivettyjä, osa niitä äytettiin varastointiin. Pienet asvimaat sijoitettiin suojaisaan nuraan tai aurinoiselle seinustalle. Kiveysen ladonnan uviolla ohjattiin sadeveden ulua, ärryjen ulureittiä ja äsityöammattiin liittyviä toimintoja. Lähes auttaaltaan ivettyjä auppiastalojen tai äsityöläisten pihoja oli Kirotorin ympärillä ja apeilla rantatonteilla. Isoja tontteja, joilla on ollut talouspiha ja puutarha, on useassa orttelissa. Talouspihoja rajasivat raennuset, arjasuojat ja varastot. Ammatissa ja taloudessa äytetty pihan osa, ulureitti seä seinustat olivat usein ivettyjä. Vauraampi väi ivesi oo talouspihan, osa muulaiveys oli helppo harjata puhtaasi ja se esti rinnemaastossa syöpymättä ovatin sateet. Ylhäällä mäellä vähäisemmän väen talouspiha oli paioin tallattua pihaetoa, paioin avoalliota. Puutarha rajattiin talouspihasta säleaidalla tai pensain. Jos tontilta purettiin raennus, sen paialle saatettiin perustaa asvimaa tai puutarha. Pihapuutarhoissa oli pääasiassa eittiöasvimaita, mutta jo 1700-luvulla raadin pöytäirjat ertovat myös tuottoisista marjapensaista ja hedelmäpuista. Varaailla porvareilla oli myös oristeasvi-istutusia ja oleseluun taroitettuja alueita, uten syreeniaidalla rajattu uatarha tai syreenimaja. Pienet asuinpihat sijaitsivat pääasiassa allioisella mäellä, missä asui öyhempää ansaa. Alun perin pienille möeille ei uulunut lainaan pihamaata. Sittemmin nein erotettiin aidalla adusta. Istutusille oli vain vähän tilaa. Kallioisilla pihoilla maa muhevoitui vähitellen, ja pienialaiset puutarhat ovat nyyisin reheviä. Hyötypuutarhatonteilla suurin osa tontista oli otitarveviljelyssä. Kasvimaalla oli esiäytävä, poiiäytävä ja ohopenit ruuduona. Hedelmäpuut ja marjapensaat olivat rivissä reunalla. Ruuduo ei ollut säännöllinen vaan noudatti luontevasti maaston muotoa varsinin allioisilla tai epäsäännöllisen muotoisilla tonteilla. 35

36 Rihamaatu 4:n isosta puutarhasta otettiin valouvia vuonna Puutarha oli jäsennetty aarevin linjoin ja aidattu eriseen muusta pihasta. Etualan äytävää reunustivat orearunoisisi leiatut hedelmäpuut ja ruusupensaat. Puutarhan pohjoisnurassa asvoi hiesoivu. Puiden alla oli niittyä, jolla mutitteli ivetty polu. Sen reunoilla näyy paioin reunusasveja. Pihaulttuurin ehitys Pihoja äytettiin ennen monenlaiseen toimintaan ja pihatila jaautui eriluonteisiin osiin. Paljaat alliot, ivetyt pinnat, tallattu pihatanner, edot ja nurmet, perennapenit seä asvimaat vaihtelivat pienialaisesti ja taroitusenmuaisesti. Aurinoisesta avoimesta pihasta erottui selvästi puolivarjoinen hedelmäpuutarha. Perinteiset hoitotavat ja asvupaiojen irjo muodostivat elinympäristön poieusellisen riaalle asvilajistolle. Samassa pihapiirissä on vuosisatojen uluessa asunut välillä enemmän ja välillä vähemmän perheitä. Kun sivuraennusia muutettiin asunnoisi, tuli tontin pihapiiristä monen perheen yhteinen. Pihatilaa ei jaettu ysityisiin osiin, vaan vanha jao ovaan pihapintaan ja pehmeään puutarhamaahan säilytettiin. Kasvimaasta ehitettiin 1900-luvun jälipuolisolla usein hyötypuutarha ja siitä edelleen oleselupuutarha. Pihojen äyttö muuttuu yhä jatuvasti ja vähitellen. Kivettyjen pintojen, pihaetojen, hyötyasvimaiden ja oristeistutusten tarve ja hoitomahdollisuudet vaihtelevat omistajan ja tilanteen muaan. Nyyisin autopaiat vievät yhä enemmän tilaa. Pihojen hoito on ysipuolistunut ja asvupaiojen irjo on aventunut. Silti monilla pihoilla erottuu yhä varhainen perustyyppi ja pihan osien väliset luonne-erot. Se teee niistä ainutlaatuisia. Perinteiset hoitotavat ja asvupaiojen irjo muodostavat yhä elinympäristön poieusellisen riaalle asvilajistolle. Kasvillisuusinventointien tuloset osoittavat että lajisto on muuttunut ja vanha lajisto on öyhtynyt. Vanhoille ulttuuriympäristöille leimallisia asvilajeja on hävinnyt tai huomattavasti harvinaistunut. Tämä johtuu pääasiassa puiden lisäämästä varjoisuudesta seä, leiattujen nurmioiden pinta-alan laajentumisesta ja maata peittävien terassien raentamisesta. Onnesi monilla aurinoisilla pihoilla on säilytetty pihaetoja ja ryytimaa. Joillein pihoille on palautettu asvimaa ohopeneineen tai pihaetoa äyttäen paiallista pihan maaperää ja ompostimultaa. Näin on pystytty säilyttämään pihan maaperään äteytyvät siemenet, ja vanhan ulttuurin seuralaislajit seä ulttuuriasvit voivat itää ja säilyä. 36

37 Kaartuva sorapintainen ajoäytävä johtaa sivuraennusille. Sisäänäyntien edustat ja seinustat ovat mallielpoisesti ivettyjä. Nuori oivu ei uulu seinustalle. Pihatilat Vanhassa Porvoossa ysityiset pihapiirit ovat seleästi julisesta atutilasta ja toisista tonteista erotettuja. Pihatilat ovat pieniä, yllättäviä ja ysilöllisiä. Rajaavat elementit ovat pienipiirteisiä ja tilan tuntu tiivis. Pihoilla on lämmin pienilmasto, sillä rinnemaasto suuntautuu lounaaseen, varjostavia puita on vähän, raennuset ovat matalia ja aidat estävät tuulen ja ilmavirtauset. Kaltevuudeltaan vaihteleva rinnemaasto lisää pihatilan jännitettä ja ysilöllistä luonnetta. Pihaa voivat luontevasti jäsentää muutamat istutuset ja erilaiset pihaniityt, alliot seä taroitusenmuaiset iveyset ja sorapinnat. Talousraennusten taustoilla on yhä apeat paloujat, joiden autta sadevesi juosi pois pihoilta aduille. Pienet viitteet maassa ertovat pihan vanhasta äytöstä. Maa tiivistyi ärrynpyörien alla ja eniten ulutuselle alttiita ohtia ivettiin. Entisten perennapenien paia erottuu ruohiossa vähän syvemmän vihreänä, samoin vanhat asvimaat. Käytävien ohdat ja arjan äymä, tiivistynyt tai josus ivetty talouspiha erottuvat uivempina ja huonommin asvavina ohtina. Maaperässä on säilynyt aiaisemman asviston siemeniä, jota saattavat itää päästessään maan pinnan lähelle. Entiset istutusohdat ovat yhä oholla ja äytävät painanteina. Soraerrosen tai nurmion alla voi olla vanhoja iveysiä. Kaarevat pihaäytävät seurasivat luontevinta ja helpointa ärryn ulureittiä portilta sisäänäynnille ja vajalle. Vauraampi väi ivesi oo talouspihan, osa muulaiveys oli helppo harjata puhtaasi ja se esti rinnemaastossa syöpymättä ovatin sateet. Joillain puutarhapihoilla oli päääytävän vierillä esäuatai perennaryhmiä. Kallioisten maiden pienemmillä pihoilla oli yleensä tiivistynyt pihatanner ja poluina uivaa etoa. Mutta myös joillain pienillä pihoilla oli ivettyjä poluja. Kasvimaan paia on monilla tonteilla vanhastaan vaiintunut. Joillain tonteilla se on yhä samassa paiassa uin 1830-luvun palovauutusirjan asemapiirros osoittaa. Kaupuniraenteen tiivistyessä moni aalimaa ja puutarha sai väistyä raentamisen tieltä. Paloujat tai palosolat olivat pihojen perimmäisiä ja näymättömiä osia raennusten taustalla. Niillä oli uitenin taroitusensa, sillä ne estivät palon leviämistä suoraan raennusesta toiseen. Palon sattuessa niiden autta päästiin atoille sammuttamaan lentäviä ipinöitä. Niillä oli meritystä myös sadeveden pois ohjaamisessa. 37

38 Pihan vanha arvojärjestys ja uudet raenteet Joiadun varrella oli vuonna 1893 isolla tontilla puutarhassa oleselualue ja asvimaa. Niiden välistä johti äytävä talousraennusille, jota sijaitsivat taustalla. Pallomaisesi leiatut salavat ovat naapurin puolella, aidan taana. Kullain asialla on arvonsa muainen paia pihalla. Portilla on täreä asema atujulisivussa, samoin aidan yli atutilaan aartuvilla pensasaidoilla ja hedelmäpuiden osistolla. Portti on juliseen atutilaan välittävä ja ysityistä tilaa leimaava ohta, joa antaa ensimmäisen mieliuvan talon asuaista. Tähän on toisinaan pihan puolella istutettu syreenipensas tai leiattu puu. Todennäöinen öynnösasvi portin oristeesi on ollut humala. Monilla tonteilla oo portin seutu on ivetty. Pääsisäänäynti oli alun perin pihan puolella. Sen edusta oli pihan arvoain osa. Sitä orostettiin iveysellä ja istutusilla. Useissa 1900-luvun alun uvissa näyy sisäänäynnin vierellä matalia istutusia ja reunusasveja. Monilajiset perenna- ja esäuaistutuset näyttävät olleen yleisiä. Ajan ohjeirjoissa varoitettiin istuttamasta asveja raennusen viereen, jottei osteus nousisi hirsiseinälle. Kätevintä oli ivetä oo seinusta ajoäytävään asti ja sijoittaa puutarha erilleen arvoraennusista. Kesäisin pihatilasta nautittiin ja siellä tehtiin asareita. Pienilläin pihoilla nostettiin pihalle pitä peni. Suurimmilla pihoilla tiloja rajattiin asvillisuudella ja oleselupaiaa aunistettiin istutusilla. Syreeniaidat ja lehvämajat tulivat muotiin 1700-luvulla. Muutamalla suurimmilla puutarhapihalla oli 1700-luvulla huvimaja ja uatarha. Vanhanajan tuosuvat ruusut olivat täreitä 1800-luvun lopusta lähtien. Iltahämärissä tuosuvia asveja, uten illaoa ja heliotrooppia, asvatettiin yleisesti. Huoneasveja tuotiin esäsi ulos. Ne asetettiin lajin valontarpeen ja sateeneston muaan pihalle, usein sisäänäyntiä tai miellyttävää ohtaa orostamaan. Pihapuut olivat harvinaisia ja 1900-luvun aluun saaa ne olivat aina muotoon leiattuja.. Leiattuja pihapuita äytettiin orostamaan aritehtuuria tai pihan oleseluun äytettyä osaa. Vain muutama tällainen leiattu puu on säilynyt jatuvasti hoidettuna 2000-luvulle. Useassa isosi asvaneessa puussa näyy merejä leiaamisesta. Myös hedelmäpuut pidettiin leiaamalla halutussa muodossa ja tuottavina. Isosi asvaneet pihapuut ovat 2000-luvun alussa muuttaneet monen pihatilan luonteen ja mittaaavan täysin. Pihan meritys asuntoon liittyvänä ulotilana on asvanut. Korealla aidalla suojatut pihatilat sopivatin oleseluun erinomaisesti. Uudet atoset ja maasta ohotetut terassit murentavat historiallista aitoutta. Ne muuttavat pihan luonnetta, peittävät rinnemaaston jännittävän muodon ja vievät elintilaa ainutlaatuiselta asvillisuudelta. 38

39 Ohjeita Erityismääräyset 13, 14, 15 ja 16 Muutamissa 1900-luvun alupuolella otetuissa valouvissa näyy porvarisodin sisäänäynnin vierellä seinustalla uivia asveja ja matalaa reunusasvia seä evyt tuoli istuseluun. Kiroatu 9:n pihalla on sisäänäynnin vieressä seinustalla asvatettu daalioita 1900-luvun alussa. Kauempana seinustalla erottuu parsa muita oreampana monilajisessa perennaistutusessa. Raennusella on tavallista oreampi soeli, eivätä istutuset peitä vuorilaudoitusta. Kevyet tuolit olivat siirrettävissä sesongin auneimpien uien viereen tai valon ja varjon muaan pihan miellyttävimpään paiaan. Sorapinnan alta näyttää pilottavan muulaiveys. Pihatilan jäsennys eriluonteisiin osiin, vanhat pihaiveyset ja ryytimaan vanha maaperä siemenpaneineen ovat ainutlaatuista ulttuuriperintöä. Mieti rataisuja, joissa arvoaat ja vanhat osat säilyvät eiä uusi ota hallitsevaa roolia. Uudet toiminnot ja niihin liittyvät raenteet tulee sovittaa hienovaraisesti vanhoille pinnoille sopivimpaan paiaan. Uloraennusia annattaa äyttää osana pihan toimintoja. Materiaali- ja raenneysymysille löytyy yleensä aina vanhoista pihan raennustavoista soveltuvia rataisuja. Pinnan tasaamiseen perinteinen eino on uoppien tasaus soralla tai hiealla. Uusi puutarhaatos ei saa näyä aduille eiä varjostaa naapurien pihaa. Materiaalien tulee olla perinteisiä, muotoielen ysinertaista ja eveää. Terassien tai atosten alta ei saa puraa vanhoja pihaiveysiä. Katoset ja terassit edellyttävät aina tapausohtaista harintaa Vaporassa ja raennuslupaa. Sisäpihoilla ahviloiden ja ravintoloiden uloterassina ensisijainen vaihtoehto on äyttää vanhaa pihapintaa ja sopeuttaa alusteet siihen. Miäli pihapinta on huomattavan epätasainen saa terassin tarvittaessa tehdä lautaraenteisina vanhan pihapinnan tai iveysen päälle. Terassien rajausten tulee olla ilmeeltään ja raenteiltaan eveitä ja ilmavia. Materiaalisi sopivat puu, luonnonuituöydet, uaruuut tai mustasi maalattu metalli. Muovisia, lasisia tai anaalla peitettyjä aiteita ei hyväsytä. Kaiteisiin ei saa iinnittää mainosia. Korotetun terassipinnan tulee olla mahdollisimman lähellä maanpintaa ja musta. Veden virtausta pihalla ei saa estää. Lautaraenteinen terassi on väliaiainen raenne, eiä sen alta saa osaan puraa vanhaa iveystä. Terassiraennelmat tulee voida poistaa iveystä vaurioittamatta. Pihapuina tulee suosia hedelmäpuita. Kun pihoille saadaan valoa ja lämpöä, voidaan säilyttää ja palauttaa monilajisia etoja ja ruohioa, pieniä asvimaita ja oristeistutusia. Kun sivuraennus muutetaan asunnosi ja tontti jaetaan hallinnonjaosopimusella osiin, tulee miettiä taroin ysityisen ja yhteisen pihatilan suhde. Pihapiirissä tulisi säilyttää sen vanha raenne. Pihoja ei saa jaaa tonttien sisäisillä aidoilla tai muilla raenteilla. Tonttien väliset aidat tulee säilyttää. 39

40 Kiveyset Pihoilla voi paioin olla jopa satoja vuosia vanhoja iveysiä. Ensin ivettiin ajoporttien ja vaunuvajojen edustoja. Sadevesiourujen linjat ivettiin pihan pintaan, jotta virtaava vesi ei syövyttänyt altevaa pihaa eiä ohjautunut raennusten alle. Vesiourut erottuvat selvinä painanteina ja ladontauvioina. Paioin pihaiveysessä on suuremmilla ivillä muodostettuja uvioita uten aariaihe oven edustalla tai ajolinja portilta. Joillain auttaaltaan ivetyllä auppiaspihalla on ladottu linjoja ja ruuduoita. Niillä on saatettu meritä erilaisten tavaroiden varastointia tai pysäöintiä. Puutarhassa oleselupaian pintana oli sora tai pihaniitty. Pihapinnalla sadevesiourut ovat auniisti muulaivistä ladottuja. Ne muodostavat iveysuviossa hienon jäsennysen ja orostavat maaston muotoa. Kiveysen lomasta on vettä imeytynyt maastoon ja istutusten juuristoalueille. Joiatu 10 auppiaspihan iveysessä ulivat sadevesijiirit suuntaa vaihtaen, yläpihalla vinosti poiittain ja alapihalla raennusten suuntaisesti. Pihan valaisimet oli iinnitetty raennusten seiniin. Katolta erättiin sadevesi esäaiana tynnyreihin Kauppiaspihojen vanhat iveyset antavat pihatilalle ainutlaatuisen luonteen. Se menetetään, jos piha muutetaan puutarhamaisesi. Maassa tai seinustoilla säilyneet ammattiin liittyvät raenteet ovat vielä harvinaisempaa ulttuuriperintöä. Jos välttämättä halutaan tehdä istutusia lähes auttaaltaan ivettyyn pihaan, on paras istuttaa pensas tai hedelmäpuu iveysen lomaan. Hieoitussepeliä ja -soraa ertyy nopeasti peittäväsi errosesi. Pihasoran alla voi olla piilossa vanha iveys. Hieoitetuilta uluväyliltä tulisi joa evät harjata pois hieoitussepeli. Myös uudet vedenohjausourut tulee tehdä muula- tai nupuiviä ourun pohjalla äyttäen. Betoniourut eivät uulu vanhan porvoon piharaenteisiin. 40 Vanhat atuiveyset tehtiin eriooisista muulaivistä. Noppaivet ovat uusi iveystyyppi. Tässä Flensborgintörmän vanha iveys. Natalia Linsénin uva vuodelta 1898 (Museovirasto)

41 Sadeveden ohjaus Ohjeita Useimmilla pihoilla pintavesiongelma on ohdannut asuaat jo vuosisatoja sitten, un piha oli vielä nyyistä vilaammassa äytössä. Silloin ongelma rataistiin pihan pinnan muotoilulla niin, että vesiouruille tehtiin selvä vietto. Kourut ohjattiin paloujiin, adulle tai suoraan joeen. Rinteessä sadevesiourut jatuivat useamman tontin läpi. Kattojen sadevesi erättiin sulana aiana tynnyreihin ja äytettiin otitaloudessa tai asteluun. Sadevesi on täreä luonnonvara. Pihan asvillisuus tarvitsee maahan imeytyvää sadevettä. Pihapinnalle tuleva sadevesi astelee ja viilentää uumenevat pihaiveyset. Sadevesiviemäreiden aivaminen maan pinnan alle on usein turhaa. Se on haitallista, jos työssä riotaan vanhaa pihaiveystä. Viemäröinti ja tehoas salaojauivatus voi muuttaa oleellisesti maaperän osteustasapainoa, mistä voi aiheutua vaurioita raennusen perustusille ja areologisille errostumille. Oleellista on ohjata vesi pois perustusista. Sadevesien johtaminen putissa paloujiin toimii vain, un putien ritilät puhdistetaan riittävän usein. Kulttuurimaaerroset asvavat vähitellen, jos eloperäisiä materiaalia ja veden muana ulenutta materiaalia ei erätä pois. Varsinin paloujiin ja suojaisille seinustoille ertyy nopeasti veden ulua muuttava erros lehtiarieesta, tomusta ja hieoitushieasta. Myös asvavat puuntaimet muuttavat maan pinnan allistusia. Tonttien rajoilla ja paloujissa on täreä säilyttää oreusasemat. Veden ulu ei saa estyä eiä matalien perustusten tuuletus tueutua. Paloujat tulee tarastaa ja puhdistaa lehtiarieesta vuosittain varsinin niillä pihoilla, joiden läheisyydessä on puita. Maan pinnan noustessa jäävät matalat ivijalat ja tuuletusanavat maan pinnan alle. Lahovaurioiden välttämisesi tulisi monissa paioissa seinän vierillä maan pintaa lasea ja suunnata altevuus raennusista poispäin. Vanhat iveyset ja ammattiin liittyneet raenteet tulee säilyttää. Kiveys ja sadevesiourut tulee joa evät harjata puhtaasi. Kouruihin asvavat puuntaimet tulee iteä iveysistä. Myös paloujat on puhdistettava ja taristettava, että vesi virtaa esteettömästi paloujaa pitin eiä talojen alle. Lahovaurioiden välttämisesi voi maan pintaa lasea seinän vierillä mahdollisuusien muaan ja suunnata altevuutta raennusista poispäin. Ylimmän pintamaan ja heinätuppaat juuristoineen voi poistaa raennusten vierestä ilman mitään virallista lupaa, sillä maan pintaerros on nuorta, eiä sisällä areologisia maaerrosia. Uusia iveysiä tulee tehdä vain, jos on oieasti tarvetta ovalle pinnalle. Ennen uuden iveysen teemistä annattaa tutia, voio pihasta löytyä peittynyt vanha iveys. Uudesi iveyspinnasi sopii parhaiten perinteinen muulaivi. Kiveys voidaan erottaa vanhasta iveysestä iven ooa, muotoa, sävyä tai ladonnan suuntaa vaihtamalla. Noppaiveys on uudempi atupinnoite, mutta sitä voi äyttää pienialaisesti. Mursaamalla valmistettu ivituha ei ole perinteinen pihamateriaali. Betoni- tai omposiittiiviä ei saa äyttää, eiä pihoja saa asfaltoida. Jos vanha asfaltti poistetaan, se tulee orvata muulaiveysellä, soralla tai pihaedolla. Uuden iveysen teeminen ja vanhan iveysen poistaminen edellyttävät toimenpidelupaa. Muista ysyä raennusvalvonnasta ohjeita Autolle varattua ivettyä paiaa voi suurentaa pihan altevuuden säilyttäen. Autopaialle sopii pinnasi myös uiva eto, jossa menestyy paahdeympäristön matalaasvuinen ja huomaamaton asvilajisto. Rosasäiliö on paras sijoittaa uloraennuseen ja tuoda tyhjentämistä varten portin pieleen. Katuiveysiä uusiessa tulee hulevesiä varten palauttaa tai tehdä uudet avonaiset vesiourut. Kadun raenteen sisään asennetut putistot täyttyvät hieoitushieasta ja vesi ohjautuu raennusten perustusiin. Katupintoja ei saa orottaa siten, että ne aiheuttavat haittaa raennusille. Vanhoihin raennusiin lahovaurioita aiheuttavat orotetut atupinnat tulee madaltaa, un atua seuraavan erran orjataan. 41

42 Pengerryset, terassit ja luisat Pihamaata pengerrettiin rinteillä raennusten perustusten, ajoluisien ja puutarhojen vuosi. Kallioisilla tonteilla muotoiltiin penereitä ja tasanteita riittävän syvämultaisen asvimaan perustamisesi. Kalliopainanteiden puutarhat olivat yllättävän reheviä, un niihin ohjattiin sopivasti sadevesiä. Vanhoja luonnonivestä oottuja ivisiä tuimuureja on monilla altevilla pihoilla. Muurit olivat yleensä ns. ylmämuurattuja muureja, jota pysyvät oossa iilaivien ja taidoaan ivien asettelun avulla. Vesi pääsi valumaan pois ivenoloista. Routaaan ei niitä liiutellut, osa niiden taase oli laitettu riittävän areaa maata. Vain ivien lomaan asvaneet puut ovat murtaneet vanhoja ivimuureja ja pengerrysiä. Ohjeita Erityismääräyset 13, 14, 15 ja 16 Kestävä muuri on paras tehdä vanhaan tapaan ivestä latoen. Kalteva piha on tunnusomainen Vanhan Porvoon rinnetonteilla, eiä sitä tule turhaan muuttaa. Rinnettä voi vahvistaa iveämällä vesiourun niihin paioihin, joissa vesi virtaa voimaaasti. Kaivuuja raennustöiden jäleen maan pinta tulee muotoilla luontevasi tontin aluperäisellä maalla. Kaltevaan pintaan sopii erinomaisesti luonnonmuainen eto tai uiva niitty. Se asvaa osittain ja yllätysellisesti itsestään, un maassa säilyneet siemenet itävät. Jos pihaan tuodaan uusia siemeniä, tulisi äyttää vain otimaista antaa olevia uivan asvupaian niittylajiston siemeniä. Tällaisia siemeniä on saatavilla useista veroaupoista. Ilman laastia oottujen, eli ylmämuurattujen, tuimuurien orjaaminen tulee tehdä ensisijaisesti puramalla muuri ja ooamalla se uudelleen entisenlaisesi. Muurin orjaaminen betonilla tai laastilla on haitallista, sillä se muuttaa veden virtausta muuriraenteessa ja voi aiheuttaa uusia suurempia vaurioita. Laastilla ootusta muurista on mahdollista puraa osa ja oota se entisenlaisesi. PIHAN INVENTOINTI KESÄLLÄ 2004 lämmin seinusta ja orea, ilmava soeli puuvaja 1900-lta allio ja lohareita (sirpalesuoja) puutarhamaa (autoorjaamo) 1900-lta tiivistynyt pihatanner (vaunuvaja 1911) sauna 1700-lta betoniluisa soraerrosia pääraennus 1700-lta MERKINNÄT omenapuu poistettu iso puu lohareista ladottu matala muuri Raennusen seinustalle ertynyt irtomaa, joa lahottaa seinää Vesi virtaa raennusen alle 42

43 Kasvupaiojen mosaiii Rinteillä on savi- ja soraerrosien päälle ertyneitä ulttuurimaaerrosia. Avoallioiden lähellä on ohuita pintamaaerrosia; mullan seaista hieaa ja soraa. Sivuraennuselle johtava äytävä on tiivistynyttä pihatannerta, jolla asvaa monilajinen eto. Siinä asvaa ja uii muinaistuloaita ja muutamia entisajan lääeasveja uten pihatatar, maahumala ja niittyhumala. Muurin edessä on pieni uapeni, jossa asvaa perinteisiä oristeasveja uten mysimalvaa, suopayrttiä, rusoliljaa ja tiierinliljaa. Pieneen pihaan mahtuu oleselupaia ja asvimaa, jota reunustavat olme leiattua hedelmäpuuta. Pihaniityllä uivat eväällä pienet vanhat sipuliuaasvit uten lumiellot, evättähdet, idän sinililjat ja narsissit. Kesällä monilajinen pihaniitty leiataan vain pari ertaa, jotta monet villiintyneet perinneasvit ehtivät uia. Viereinen sivu: Inventointiartassa näyvät yhden pihapiirin erilaiset asvupaiat. Kallion vieressä on multavaa puutarhamaata ja talousraennusen edessä tiivistynyt pihatanner. Paloujaan ja ahdelle seinustalle oli ertynyt lehtiarietta, joa lahotti seinustoja. Viereinen sivu: Luonnonivistä oottu tuimuuri on antanut allioisella tontilla asvimaalle syvyyttä. Vesi ja routa eivät rio ladottua muuria. Muurin ja raennusen välissä on riittävä väli, jotta se on helppo pitää puhtaana ja seinusta uivuu. Kuluväylät ja ammatin harjoittamisessa äytetyt pinnat pyrittiin uivattamaan ja iveämään tai sorastamaan. Tunio oli pihan perällä, puutarhan nuralla. Eloperäinen aines ompostoitiin ja äytettiin lannoitusena pihojen asvimailla. Sen vuosi satoja vuosia viljellyt asvitarhamaat ovat voimaas- ja syvämultaisia. Aiojen uluessa ravinteiden ja osteuden ohjaaminen ehitti pihoille ainutlaatuisen pienipiirteisen asvupaiojen mosaiiin. Eläintenpidon loppuminen ja viemäröinti muuttivat rehevöitymisehitysen. Koirien ja ilmaehän typpiuormitus osuvat maastoon eri ohtiin uin entisajan rehevöityminen. Osa ennen runsastyppisistä asvupaioista öyhtyy ja uivuu, un sadevesiä ohjataan sadevesiviemäreihin eiä lehtiomposteihin enää erätä humusta ja ravinteita. Osa paahteisista öyhistä asvupaioista muuttuu ravinteiaammasi, osteammasi ja varjoisammasi, sitä muaa un ympärille asvaa puita ja pensaita. Perinteisen pihaviljelyn ja puutarhanhoidon äytännöt ovat perustana nyyaiaisessa luonnonmuaisessa aupunipihan hoidossa ja viljelyssä. Keinolannoitteiden sijaan äytetään lehtiompostia ja myryjen äyttöä vältetään. Riaasveja itetään meaanisesti ja noosvedellä torjutaan tuholaisia. Puutarhamaan humuspitoisuudesta huolehtiminen vaatii eloperäisen aineen ompostointia ja äyttöä asvimailla, uapeneissä seä hedelmäpuiden ja pensaiden juuristoalueilla. Pihaetoja on hyvä öyhdyttää haravoimalla niittojäte pois. Sen voi äyttää atteesi viljelmillä, pensaiden alla tai ompostoida asvimaita varten. Kasvupaiojen monimuotoisuuden säilyttämisesi on täreä hoitaa erilaisten asvupaiojen asvillisuutta eri tavoin. Eniten hoitoa vaativat rehevät asvimaat ja uapenit, vähiten iveyset, pihaedot ja tiiviisi poljetut pihatantereet. Kasvimaat vaativat paljon hoitoa tuottaaseen hyvin. Paljaasi haratut ja voimaaista riaruohoista ite- 43

44 tyt asvimaan pielet ovat elintilaa monille harvinaisille vanhan ulttuurin seuralaislajeille. Myös ajoittain paljaasi itetyt seinänvieret ja ompostin liepeet ovat sopivia asvupaioja näille vaateliaille ja usein huomaamattoman pienille asveille. Kua- ja yrttipenit, joissa asvatetaan monivuotisia oriste- ja mausteasveja, tarvitsevat vaiintumisen jäleen varsin vähän hoitoa. Monilla pihoilla niissä asvatetaan vanhoja oriste-, mauste- ja lääeasveja Kuivilla vähäravinteisilla pihoilla on puolivillejä niittyjä ja etoja, jota menestyvät lajiriaina vähällä hoidolla. Vähän hoidetut mutta runsasravinteiset seinustat ovat täreää elintilaa monille Vanhan Porvoon harvinaisille muinaistuloaille ja niillä eläville hyönteisille. Liian taran hoitajan siimaleiuri ataisee turhaan varren monelta harvinaiselta ja huomaamattomalta vanhan ulttuurin seuralaisasvilta ennen uin asvi ehtii siementää. Kivettyjä ja sorapohjaisia pihaetoja tai seinustoja tarvitsee puhdistaa puiden taimista ja ertyneestä arieesta erran tai pari esässä. Leiatun nurmion pinta-alaa ei annata asvattaa, osa usein toistuva nurmion leiuu öyhdyttää lajiston monimuotoisuutta, tasalaatuistaa ilmettä ja vie turhaan aiaa. Rehevää pihanurmioa leiataan paioin lähes viioittain mutta pihaniittyjä, joilla uii villiintyneinä perinneasveja ja muinaistuloaita, vain pari ertaa esässä.. Kasvilajisto Kasviston muutos on jatuvaa. Harvinaisia vanhoja asvilajeja häviää ja uusia tuodaan alueelle. Vanhoja asvustoja ja maassa uinuvia siemenpaneja häviää pihojen uudistamisessa, aivuutöissä ja raennusten perusorjaustöiden yhteydessä, un maamassoja vaihdetaan. Kasvien elintila vähenee, un pihoja päällystetään iveysin, terassein tai nurmioin ja asvupaiojen olosuhteet muuttuvat liiaa. Kauaisinta asvihistoriaa edustavat rautaaudella, viiiniaiana tai esiajalla äytetyt hyötyasvit seä riaasvit. Näitä esiintyy vielä muutamissa puutarhoissa ja pappilan seudun niityillä. Jotut näistä asveista ovat omeita ja helposti tunnistettavia. Suurin osa on pieniä ja huomaamattomia, ja vain asiantuntija tunnistaa ne. Tähän harvinaistuvaan, Vanhasta Porvoosta ehä jo hävinneeseen lajistoon uuluvat mm: oiranieli, mustaoiso, ja yläarhiainen. Monilajisilla pihanurmilla asvaa matalia muinaistuloaita, jota ovat vanhoja hyötyasveja. Näitä ovat esimerisi maahumala, niittyhumala ja muulaleinii. Muutamia esiaiaisia isompia rohdos- tai oristeasveja asvaa joillain pihoilla puolivilleinä pensaiden alla ja pihaniityillä. Näitä ovat esimerisi tummatuliua, eltamo, oiruoho, rohtosormustinua ja aileija. Keittiöasvimaat uuluivat aupungissain taloudenpitoon luultavasti jo esiajalla. Juures- ja ryytimaita oli hyötypuutarhatonteilla, suurempien tonttien hyötypuutarhoissa, pienten tonttien ja ivettyjen auppiaspihojen pienissä istutusalueissa. Kasvimailla asvatettuja vanhoja mauste- ja lääeasveja ovat mm: rohtoalmojuuri, ilma-, pilli- ja ruohosipuli, tilli, mausteirveli, aaprottimaruna, piparjuuri, mali, palsamipäivänaara, turinpippuri, orianteri, fenoli, humala, iisoppi, isohirvenjuuri, laventeli, nuula, liperi, vihannesrassi, jalominttu, sasanirveli, basilia, maustemeirami, mäimeirami, anisruoho, rosmariini, rohtoluppio, esäynteli, eltasinappi, tarharaunioyrtti, rohtoraunioyrtti, pietaryrtti, ähäräpietaryrtti, sitruuna-ajuruoho ja tarhaajuruoho. Ainain jo 1600-lu- Kaupungin asvisto oostui aluaan luonnonasveista ja muinaistuloaista. Muinaistuloaat ovat asveja, jota ovat ihmisen myötävaiutusella uleutuneet alueelle ennen 1600-luua. Vuosisatojen ajan aupuniin tuotiin uusia viljelyasveja ja siementen muana myös riaasvilajeja. Alun perin lienee viljelty vain hyötyasveja, mutta oristeistutusienin perinne on vanha. 44

45 vulla on asvatettu juuresten, herneiden ja yrttien lisäsi marjapensaita ja hedelmäpuita. Koristeistutuset ja vierasperäinen lajisto lisääntyivät hyödyn aiaaudella 1700-luvulla, un Porvooseen siirrettiin piispanistuin ja luio. Lajisto riastui huimasti 1800-luvun loppupuolella taimistoviljelyn yleistyessä. Perinteisisi oristeasveisi luetaan viimeistään 1900-luvun aluvuosiymmeninä äyttöön otetut lajit. Osa niistä on jalostettuja ja osa on vieras- tai otoperäisiä luonnonlajeja. Perinneasvit ovat estäviä, asvuolosuhteisiimme sopeutuneita, ja niitä on helppo lisätä. Kartanoasveisi luoitellaan estävät vanhat lajit, joita on vaiea lisätä, mutta joita on ollut myynnissä jo 1900-luvun alupuolella. Niitä on voitu istuttaa aupuni-, artano- ja huvilapuutarhoihin, joihin on ollut varaa ostaa asveja ja tilaa raentaa esimerisi ivioistutusia ja uivia muureja. Maatiaisasvit ovat perinne- ja artanoasvien vanhoja lajieita ja viljelyantoja, jota ovat asvaneet auan Suomessa ja sopeutuneet asvuoloihimme. Vanhat perinneja artanoasvit sopivat uusia auppalajieita paremmin Vanhan Porvoon miljööseen. Kasvit ertovat vanhasta asutusesta, aupasta, merenulusta ja muusta ihmistoiminnasta. Yllä oleva huanputi on Suomessa on joseenin harvinainen, mutta Vanhasta Porvoosta sen tapaa usein. Se on eräs varmimpia merejä vanhasta ulttuurialueesta. Huanputi on myryllinen. Viereisellä sivulla vanhojen puutarhojen suosii Mustialanruusu ja viereisessä uvassa nurmioille ylväytyvä eto-orvoi. Vasemmalla alhalla oleva rohtorasti on luoiteltu silmälläpidettävsi. Oiean alareunan uvassa uoistaa vanhan pihapiirin harmaamalvii. 45

46 Kasvilajiston viimeaiaiset muutoset Seinustalla viljeltiin oriste- ja hyötyasveja. Sisäänäynnin edusta oli vaatimattomassa talossa ivetty muulaivin. Kasvilajistoa on inventoitu Vanhassa Porvoossa 1950-, ja 2010-luvuilla. Inventoinnit osoittavat lajiston muutosen nopeutuneen. Ruohovartisten asvilajien tai lajieiden luumäärä oli 1950-luvulla 181, 1980-luvulla asvimailla viljeltyjä lajeja luuun ottamatta 288 ja 2010-luvulla 480 asvilajia tai lajietta. Vaia lajimäärä asvoi, hävisi olmenymmenen vuoden aiana 92 ruohovartista asvilajia. Niistä 19 lajia hävisi asvimaiden vähentyessä. Tuoreilta ja osteilta pientareilta atosi noin 23 lajia ja uivilta reuna-alueilta 7 lajia. Villiintyneitä viljelyarulaisia väheni pientareilta ja pihoilta 7 lajia. Kuivien aurinoisten paiojen etoasveista hävisi 9 lajia. Yhteensä 1950-luvun jäleen ulttuurinsuosijaasvistosta on hävinnyt 35 lajia. Kaiialla menestyviä joapaian -lajeja on hävinnyt 44. Uusia puutarhaasvilajeja tai lajieita on tuotu Vanhaan Porvooseen 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa noin 270. Itseseen tuli ilman hoitoa pärjääviä lajeja noin 70. Uusista viljellyistä asvilajieista ja lajeista on ravintoasveja 22, perinneasveja 68, artanoasveja 74 ja uusia asveja 93. Uusia puuvartisia asvilajeja tai -lajieita istutettiin 12. Haitallisia tai tarailtavia vieraslajeja on alueella levinnyt 11. Niitä ovat amerianhorsmat, piennarmatara, anadanoiransilmä, japanintatar, pajuasteri, raunioyrttejä, marunatuosui, paimenmatara ja anadanpiisut. Kasvien valinnassa on helppoa vaalia perinteitä, sillä Porvoossa on poieusellisen rias ulttuuriasvilajisto. Käytössämme on lajilistoja 1760-luvulla Porvoon ymnaasiin tuoduista asvilajeista. Vanhoja hienoja lajieita isoäidin oristeasveista on saatavissa useista taimitarhoista. Vanhoista viljelyoppaista löytyy malleja perinteisille istutustavoille. 46

47 Ohjeita Erityismääräyset 13, 14, 15 ja 16 Istutusina tulee suosia pieniä ryytimaita ja perinteisiä uapenejä, joissa on vanhoja estäviä ulttuuriasvilajeja, perinne- ja artanoasveja. Pensaina perinteisimpiä ovat marjapensaat ja puina parhaita ovat hedelmäpuut. Asuaiden tulee vähentää pihoista leviäviä haitallisia vieraslajeja. Kasvinosat pitää ompostoida huolellisesti, jotta niitä ei leviäisi lisää ympäristöön. Juuriston avulla leviäviä asveja tulee poistaa juurineen, ja antaa juuriston uivua ennen ompostointia. Siemenet säilyttävät itämisyynsä ompostoitaessa, joten ne tulee hävittää seajätteen muana. Kaupuni pyrii vähentämään haitallisia lajeja yleisiltä alueilta. Muinaistuloaiden ja vanhojen ulttuurituloaiden säilyminen Vanhan Porvoon asvilajistossa edellyttää vanhan tavan muaista pihan hoitoa. Olisi täreää, että ainain joillain pihoilla pidettäisiin monilajista niittyä ja etotannerta tai muinaisasvimaata vähän uopsutettuna. Pieni epämääräisyys tontin taaosassa tai entisessä talouspihassa sopii useihin Vanhan Porvoon pihapiireihin. Tieto lisää tällaisten muinaisasvien uapanien jännittävyyttä. Vanhaa lajistoa voi säilyttää ylläpitämällä olosuhteita: estämällä varjostavien puiden asvua, säilyttämällä asvupaiojen monimuotoisuuden, hoitamalla maan ravinne- ja humuspitoisuutta ja ohjaamalla veden ulua. Vanhoja siemeniä sisältävää pintamaata ei saa viedä alueelta pois, vaan se tulee äyttää nimenomaan Vanhan Porvoon pihoilla vastaavilla asvupaioilla. Vanhaa siemenpania voi uudistaa antamalla siementen itää, asvien uia ja ypsyttää siemenet. Parhaiten maassa olevan siemenpanin uudistaminen onnistuu niityllä, un rehevöityminen on alussa ja paia on uiva, vähäravinteinen ja aurinoinen. Niitylle tehdään pieni paljas laiu poistamalla pintaasvillisuus ja arie. Maassa olevista siemenistä asvaa asveja, joista itetään pois tutut yleiset asvit ja annetaan harvinaisten asvaa. Pihaniityt, vanhat monilajiset pihanurmiot ja uivat etolaiut ovat arvoaita. Tasalaatuiset leiatut ylvö- tai siirtonurmiot eivät sovi vanhaan pihaan. Muualta tuotu multa on haitallista. Se lisää seinustojen osteutta ja sisältää usein voimaaiden riaasvien siemeniä. Innoaimmat puutarhurit ovat autta aiojen oeilleet uutuusia. Näistä oeiluista suuri osa vaiuttaa vähän pihaoonaisuuteen, mutta ne vievät alaa vanhoilta paiallisilta lajeilta ja harvinaisuusilta. Kooaisi asvavat asvit vaiuttavat myös lähiympäristöön. Ne muuttavat asvuolosuhteita ja aupuni- tai atuuvaa. Aidan oreus on raja, josta vaiutus atuuvaan alaa. Omaa pihapiiriä laajemmalle vaiuttavien asvien tulee olla perinteisiä ja puiden hedelmäpuita. Lajivalinnassa lähdetään asvupaian olosuhteista: valon ja osteuden määrästä seä asvualustan viljavuudesta. Lisäsi mietitään haluttu hahmo erilaisille istutusille pihan eri osissa. Tätä varten tutitaan pihapiirissä menneen ajan toimintoja, arvoasetelmia ja jäsennysen vaihtoehtoja: missä olivat perennapenit, asvimaa ja marjapensaat, miä osa pihasta oli etoa, miten pensaat ja hedelmäpuut jäsensivät pihaa? Monilla pihoilla on jäljellä rias asvilajisto ja joillain ulttuuriasvien harvinaisuusia. On mietittävä taroin, miten arvoasta vanhaa asvillisuutta voi säilyttää ja paljono pystytään hoitamaan uusia hyöty- ja oristeasviistutusia. Köyhtyneille pihoille olisi hyvä lisätä vanhaa harvinaistuvaa lajistoa. OHJEITA 47

48 Kuapenit Kuapenejä oli äytävien varsilla, oleselupaian vierellä, medaljoneina nurmella seä asuinraennusen seinustalla. Istutusuvioista ysinertaisimmat olivat rinnaaiset rivit ja ringit. Seinustan uapeneistä varoitetaan jo vanhoissa ohjeissa. Ne eivät saaneet pitää osteutta seinustalla ja lahottaa vuorausta tai alimpia hirsiä. Ohjeita Erityismääräyset 13, 14, 15 ja 16 Seinustan istutusissa on täreintä seinän ja soelin uivuminen eli vanhojen raenteiden pysyminen unnossa. Seinustalle ertyneet ja matalan perustusen osteana pitävät uapenit tulee poistaa. Jos seinustalle halutaan tehdä uusi istutus, tulee soelin eteen jättää selvä väli. Sen uivumista ja unnossapitoa helpottaa sorastus tai iveys. Tyylillisesti iveys on sopivampi isojen raennusten ja soraus möien viereen. Kuapenien asvivalinnassa on paras äyttää vanhoja perinne- ja artanoasveja. On oltava tarana, että lajit sopivat biologisesti hyvin yhteen, asvupaian ominaisuusiin ja talon tyyliin. Nyyaiainen monilajinen perennapeni voi hyvin sisältää myös muinaistuloaita ja entisen yöimaan yrttejä. Se on ensimmäisten vuosien jäleen helppohoitoisempi uin taraan jäsennetyt esäuien istutusuviot. Haitallisia vieraslajeja ei saa istuttaa eiä antaa levitä Vanhaan Porvooseen, vaan ne tulee poistaa. Seinustalla orea uapeni on haitallinen, osa se estää alapohjan tuuletusen ja lahottaa raenteita. Tällainen istutus pitää poistaa. Sen alta voi löytyä vanha iveys ja ivetty vesiouru. Kovaa ulutusta ja ajoa estävä muulaiven ladonta tehdään asettamalla ivet pystyyn. Ladonta on rasasta työtä, ja sen helpottamisesi on syytä tehdä unnollinen asennushieaerros. Mitä tiiviimpi ladonta on, ja mitä vähemmän asennushieassa on hienoainesta, sitä hitaammin iveys alaa ruohottua. Maata peittävän, evyesti uormitettavan iveysen voi tehdä lappeelle latomalla. Monesti riittää muutamien sileäpintaisten ivien asettelu oieaan ohtaan, esimerisi auton pyörien uran ohdalle tai penin jalojen alle. 48

49 Monen seinustan uapeneissä asvaa vanhan ajan oriste- ja hyötyasveja viljeltynä tai villiintyneenä. Yläuvassa iveysen lomassa asvaa uusia riaasveja ja vanhaa lääeasvia eltamoa. Toisen uvan pionien edessä uivat vanhat oristeasvit päivänaara ja hopehäri, vanhojen nurmien oristeasvi suieroalpi ja niittyjen luonnonua hiirenvirna. Viereisen uvan seinustalla asvaa villiviini ja uii tarha-alpi, pioni, päivänaara, hopeahäri, nurmella uii valoapila ja ruuussa orvoit. Pienen uvan sinisenä uiva maahumala ja orvoi ovat vanhoja oristeasveja. Alauvan seinustalla on hyvin vanhoja hyötyasveja, joista humalaa piti laisääteisesti viljellä Suomessa 1400-luvulta vuoteen Koreaa rohtoliperiä, lipstiaa viljeltiin jo luostariajalla. Kasivuotinen saloruusu ei vielä ole uassa mutta riaasvina uii jo. 49

50 Puusto Runoilijanodin puutarhalla oli vuonna 1907 syreeniaita. Pallon muotoon leiattu vaahtera oli raennusta selvästi matalampi. Puuston rooli aupuniuvassa on muuttunut merittävästi viimeisten vuosiymmenten aiana. Yleisen äsitysen muaan tiiviisti raennetut aupungit olivat vuosisatojen ajan puuttomia. Osasyynä tähän olivat toistuvat tulipalot. Varhaisimmat tiedot porvoolaisten viljelmistä ja istutetuista puista aupunialueella ovat 1600-luvulta. Apteeari Bergström istutti tontilleen adun varteen aupungin ensimmäisen puurivin vuonna Puutarhaviljelyä haluttiin edistää 1700-luvulla, jolloin aupungissa ertyvä lanta määrättiin äyttämään puutarhaviljelmillä, eiä sitä saanut myydä maalaisille. Maistraatin ilmoitusten muaan aupungissa oli ainain omena- ja päärynäpuita, arviais- ja viinimarjapensaita. Hedelmäpuita istutettiin asvimaiden ulmiin ja muutamien puiden riveinä, jos siihen oli tilaa. Puutarhapihoilta näyi jo 1700-luvulla atuuvassa aidan yli muutamia hedelmäpuiden leiattuja latvusia tai syreeniaitaa luvun palovauutusirjoissa mainitaan hedelmäpuiden lisäsi muutamia vaahteroita. Ne sijaitsivat erillään tuotannollisesta pihapuutarhasta, jossa oli vain hedelmäpuita tai poieusellisesti asetelma muotoon leiattuja puita. Puut olivat ajan tavan muaan alisteisia aritehtuurille, muotoon leiattuja ja matalia luvun puolessa välissä alettiin puita suosia paloturvallisuuden lisääjinä. Kaupuniuvallista meritystä oli aitojen yli näyvillä hedelmätarhojen puilla, portinpielien muotopuilla ja iron ympärille istutetuilla leiatuilla lehmusilla. Puutarhaviljelyä edistettiin vielä 1900-luvun alussa, jolloin pihapuutarhojen ja asvimaiden vesi- ja ravinnetaloutta turvattiin lailla naapurin puolelta asvavia puunjuuria ja varjostavia osia vastaan. Kotitarveviljely, puutarhanhoito ja lannoitusta tuottavien eläinten pitäminen loppuivat Vanhassa Porvoossa 1960-luvulla. Sen jäleen luontaisesti ylväytyneet puut levisivät pensasaitoihin, asvimaille ja seinustoille. Vanhan Porvoon maisema- ja atuuvassa tapahtunut suuri muutos johtuu isoisi asvaneista pihapuista. Ne peittävät vastarannalta ja Linnamäeltä vanhan aupungin attomaisemasta monet ysityisohdat ja antavat vaiutelman puutarhaaupungista, ei 1700-luvun puuaupungista. Pienipiirteinen aritehtuuri jää alisteiseen asemaan ja suuriasvuisten puiden varjoon isossa osassa aupunia. Puut riovat perustusia ja räystäitä, varjostavat naapurien pihoja, muuttavat asvuolosuhteita ja aupuniuvaa haitallisesti. Suuresi asvavat havupuut eivät sovi lainaan Vanhaan Porvooseen. Puuvartisia asvilajeja inventoitiin Vanhassa Porvoossa vuonna 2012, jolloin niitä oli yhteensä 75 lajia, lajietta tai muotoa. Kirsioita, luumuja ja omenia seä erilaisia marjapensaita oli useita eri lajieita ja päärynöitä mahdollisesti vain ysi lajie. Koristepensaita inventoitiin 49, isoasvuisia lehtipuita 10 ja havupuita 11 lajia tai lajietta. 50

51 Puutarhojen hedelmäpuut ja syreeniaidat olivat merittäviä atuuvassa. Tontit rajattiin umpinaisilla lauta-aidoilla ja säleaidoilla (Porvoon museo) Ohjeita Erityismääräyset 13, 14, 15 ja 16 Katuuvaan sopivat aidan yli näymään vain perinteiset pihapuutarhojen lajit ja hedelmäpuiden latvuset. Hedelmäpuut ovat atuuvassa ja oo miljöössä täreitä, sillä ne ertovat vanhan aupungin menneestä elämäntavasta ja mittaaavasta. Suurilatvaiset vanhat puut ovat arvoaita, mutta ne sopivat vain muutamille isoille pihoille. Niiden untoa tulee tarailla ja huonountoiset osat poistaa vuosittain. Oireita puun unnon huonontumisesta ovat pienet lehdet tai uivat lehdettömät osat seä runoon tai osiin ilmestyvät äävät. Kuivien osien poistaminen ja latvusen eventäminen vähentävät puun aiheuttamaa vaaraa ja lisäävät puun eliniää. Latvusen vähittäinen typistäminen onnistuu yleensä jalopuilla mutta oivuilla harvoin. Jos aadetusta isosta puusta halutaan säilyttää pihalla muisto, on sopivinta säilyttää rungosta sahattu ohut ieo jollain seinustalla, eiä jättää orea antoa. Siemensyntyisiä puita ei saa päästää asvamaan pihaan tai raennusten ja aitojen viereen. Seinustoilta ja pensasaidoista tulee poistaa puiden taimet joa esä. Tee ilmoitus isoasvuisen puun poistamisesta raennusvalvontaan. Älä istuta suuriasvuista pihapuuta, ellei sille ole riittävästi tilaa omalla pihalla. Pidä se leiaamalla matalampana uin pääraennus. Älä istuta lainaan havupuita. OHJEITA 51

52 Suunnittelu ja lisäraentaminen Erityismääräyset 1-17 Hyvä täydennysraentaminen hyödyntää perinteisiä materiaaleja, sovittautuu mittaaavaan mutta ertoo aritehtuurillaan myös raentamisajanohdasta. Vanha Porvoo on aupuniareologista aluetta. Areologisesti arvoaat alueet näyvät artassa sivulla 7. Näillä alueilla on ennen raentamista, mieluiten jo ennen suunnittelua, oltava yhteydessä Museovirastoon mahdollisten tontilla tai atualueella tehtävien areologisten aivausten suunnittelua varten. Ennen vanhan raennusen laajan orjaus- ja muutossuunnittelun aloittamista tulee raennusesta laatia raennushistoriaselvitys (RHS), joa auttaa ja ohjaa muutosten seä orjausten suunnittelua. Tutimalla raennusta ja siitä olemassa olevaa piirustus-, valouva- ja palovauutusaineistoa seä eräämällä mahdollisesti myös haastattelutietoa, saadaan tietoa talon aiaisemmista vaiheista, muutosista ja mahdollisuusista. Selvitys antaa perusteita restaurointi- ja unnostustyölle. Selvitysoppaaseen voi tutustua Museoviraston verosivuilla. Vanhaan aupuniin uuluu errosellisuus, jossa raennusosat heijastelevat raennusaiaautensa tyyli-ihanteita. Helojen, iunoiden ja muiden arvoaiden raennusosien ierrätys on säilyttänyt osia myös niistä raennusista, jota on jo purettu. Raennusosien ierrättäminen voi johtaa hyvään tuloseen myös lisä- ja uudisraentamisessa. Uudisraentamisessa äytettyjen pintamateriaalin ainevahvuusien tulee olla vanhaan miljööseen sopivia ja aiaa estäviä. Uudisraentaminen suojellussa miljöössä on haasteellista. Joainen aiaausi on jättänyt omat jälensä aupuniuvaan. Tyylijäljittely johtaa helposti sopimattomaan rataisuun, varsinin jos historian aiheet ovat raennuseen pintaan liimattuja oristeita. Hyvä uudisraennus ertoo ysityisohdillaan aiamme raennusihanteista mutta liittyy perinteiseen raennustapaan materiaaleillaan, mittaaavallaan ja raennusteniioillaan. Aito materiaali vanhenee auniisti ja tuottaa seä välittää raennusperintöä myös seuraaville suupolville. Uudisraentamisen tulee olla alisteista vanhalle raennusannalle. Paiasta riippuen tulee suhde vanhaan raennusantaan huomioida esimerisi massoittelun, auotusen ja räystäsoreuden osalta. Julisten tilojen auioiden ja atujen varsilla tämä on täreämpää uin sisäpihoilla. Parhaimmillaan uudisraentaminen riastaa aupuniuvaa positiivisella tavalla, ertoo omasta raennusajastaan ja tuottaa auniisti vanhenevaa raennusperintöä. OHJEITA 52