Vanhan Porvoon rakennustapaohje

Transkriptio

1 Vanhan Porvoon raennustapaohje

2 Porvoon aupuni 0 Kaupunisuunnittelu Testi Anne Rihtniemi Rauh ja Emilia Saatsi Toimitus ja taitto Emilia Saatsi Vanhan valouvat Porvoon museo, Museovirasto Uudet valouvat Emilia Saatsi, sivujen ja 8 piirustuset Anne Rihtniemi-Rauh Kannen uva Vanha Porvoo Linnamäeltä nähtynä 900-luvun alussa (Porvoon museo), viereisellä sivulla Alexandra Simolinin puutarha Rihamaatu :ssä ja sivulla olme piha Joiadulta (Porvoon museo)

3 Sisältö Asemaaavan erityismääräyset Alusi Vanhan Porvoon miljööhistoriaa Ohjeita raentamaan ryhtyvälle 7 Yleisiä ohjeita ja määräysiä 7 Kaupuniuvallisesti erityyppiset alueet 8 Katto 0 Julisivut Laudoitus Rappaus Kuistit Iunat ja ovet Iunat Ovet Helat Kantavat raenteet Perustuset ja ivijala Alapohja Hirsiruno Sisätilat Aidat ja portit 8 Uloraennuset 9 Vanhan Porvoon neljä pihatyyppiä 0 Pihatilat Sadeveden ohjaus Maaston penereet, terassit ja luisat Pihoilla on erilaisten asvupaiojen vaihteleva mosaiii Kasvilajisto Kuapenit 8 Puusto 9 Suunnittelu ja lisäraentaminen 0 Energiansäästö Esteettömyys Luvan haeminen Hyödyllisiä linejä Korjaajan ymmenen äsyä Liiteartat areologisesti arvoaista alueista

4 Asemaaavan erityismääräyset Nämä ohjeet umoavat Vanhan Porvoon asemaaavoissa olevat erityismääräyset ja sisältävät uudet aiia Vanhan Porvoon asemaaavoja osevat erityismääräyset. Muut aavamääräyset ovat asemaaavojen muaisia. Raennushaneeseen ryhtyvän tulee aina selvittää tarvittava lupa raennusvalvonnasta. Asemaaava-alueella olevaa raennusta tai sen osaa ei saa puraa ilman asiasta vastaavan lautaunnan lupaa. Raennusluvista vastaavan lautaunnan ja / tai raennustarastajan on äsitellessään haemusta joa osee - raennuslupaa - raennusen tai sen osan puramista - raennusen orjausta tai muuttamista, raennusen äyttötaroitusen muuttamista tai muuta toimenpidettä - pylväiden, johtojen tai muiden tenillisten laitteiden asentamista - iosin pystyttämistä - luonnollisen maanpinnan muuttamista tai puiden aatamista - aidan raentamista tai muuttamista, evyen raennelman tai jaoaapin pystyttämistä tai raennusen ulonäöön tai aupuniuvaan vaiuttavaan toimenpidettä uten raennusen seinäpäällysteen, ulovärin, atemateriaalin, tai värin muuttamista - mainoslaitteen asentamista iinnitettävä erityistä huomiota siihen, että hane soveltuu atu-, ortteli- ja pihaoonaisuuteen aupunginosan historiallista omaleimaisuutta ja aupuniuvaa turmelematta. Raennuslupaa ja tarvittaessa toimenpidelupaa äsiteltäessä on otettava huomioon Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmän lausunto. Miäli toimiunnassa ei ole Museoviraston edustajaa on Museovirastoa uultava. Lausunto on annettava olmen () uuauden uluessa sen pyytämisestä. Jaoaappien ja muiden unnallistenisten laitteiden, ilmalämpöpumppujen tai muiden vastaavien tenisten laitteiden, mainosten, liieylttien, terassien, laitureiden ja veneiden iinnityslaitteiden raentamisen osalta raennustarastaja voi harita edellytetäänö asiassa toimenpidelupaa. Raennuslupaa harittaessa on iinnitettävä huomiota uudisraennusen sopeutumiseen aupuniuvaan ja ortteliin. Raennuslupahaemuseen on tarvittaessa liitettävä laissa määriteltyjen asiairjojen lisäsi muuta luvan äsittelyssä tarpeellista aineistoa, jota voi olla esimerisi: - raennushistoriaselvitys, tarennettu tontin äyttösuunnitelma, josta selviää raennusten ulottuvuudet, materiaalit, äyttötaroitus, suunnitellut muutoset, tontin liittyminen orttelioonaisuuteen ja atuveroon, tontin oreusasema naapuritontteihin ja yleisiin alueisiin nähden seä suunnitellut oreuden muutoset, autopaiojen, leiialueiden ja muiden uloalueiden järjestely, seä aidat portit ja istutuset - atujulisivupiirustuset naapuriraennusista - pereiivipiirustusia Edellä määrätty osee soveltuvin osin myös haemusta julisivun, sen värin, peittämisaineen tai paneeliaritehtuurin muuttamisesta. Raenteita muuttavat orjauset edellyttävät aina seä toimenpide- tai raennuslupaa. 7 Kuisteja, tuuliaappeja, lasiverantoja ja niihin verrattavia raennelmia voidaan perustellusta syystä raentaa pihan puolelle tontille sallitun errosalan lisäsi ja raennusalan ulopuolelle seä orjaus- että uudisraentamisen yhteydessä. Raennusoieuden ylittävä errosala saa olla enintään /0 o. raennusen errosalasta. Raennusiin ei saa tehdä parveeita. 8 Kaiessa raentamisessa on äytettävä sellaisia raennusaineita, atemateriaaleja ja väriaineita, jota soveltuvat historialliseen aupuniuvaan. Uudis- ja lisäraennusten raentamisessa tulee äyttää alueelle ominaista attomuotoa ja altevuutta. Pääraennusessa tulee yleensä olla saumattu peltiate ja talousraennusessa sileä huopaate tai olmiorimoilla varustettu huopaate. Katteen värin tulee olla musta. 9 Tontit on aidattava atua, puistoa, toria ja naapuritonttia vasten yhtenäisellä, ympäristöön sopivalla lauta-aidalla. Aidassa olevat auot on varustettava pääosin tiiviillä portilla. Aidat ja portit on maalattava pellavaöljymaalilla tai punamullalla. Raennuselle ei voida myöntää purulupaa ennen uin tontille on hyväsytty raennus- tai muutoslupa.

5 0 Tontin uudis- tai lisäraennustoimenpiteen yhteydessä tulee tontilta osoittaa autopaioja - ap /0 m asuinerrosalaa ohden, uitenin enintään ap / asunto. - ap / 0m liie-, toimisto- ja verstaserrosalaa ohden. - ap / 0 m julisten raennusten errosalaa ohden. Autopaiamäärästä voidaan poieta perustellusti. Asemaaava-alueella äytettävien atu- ja pihapäällysteiden on oltava alueen historialliseen luonteeseen sopivia. Asfalttia ei saa äyttää piha-alueilla. Miäli vanha asfaltti poistetaan, se tulee orvata muulaiveysellä tai soralla. Noppaiviä saa äyttää vain atualueilla. Kivituha, betoni-, muovi- tai omposiittiivet eivät ole sallittuja. Piha- tai atualueella tehtävät muutoset edellyttävät toimenpidelupaa. Kaiista adunraennus- ja adununnostus-, piha- seä puistosuunnitelmista on pyydettävä Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmän lausunto. Raennusluvasta vastaavan lautaunnan on raennuslupaa haritessaan ja Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmän lausuntoa antaessaan iinnitettävä erityistä huomiota siihen, että säilytettävissä raennusissa: - Korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että raennusen historiallinen ja aritehtoninen arvo seä aupuniuvan annalta merittävä luonne säilyy seä julisivujen että sisätilojen osalta. - Milloin raennusen historiallinen asu on vääristetty sopimattomilla muutosilla, on orjaus-, ohennus- ja muutostöiden yhteydessä raennusen asu palautettava joo entistäen tai orjattava muulla raennuseen ja ympäristöön sopivalla tavalla. - Jos säilytettävä raennus tuhoutuu, tulee uudisraennusen lähtöohtana olla asemaaavan osoittama tilanne. - Vanhoissa raennusissa saa ullaolle raentaa alapuolisen errosen tiloihin liittyviä huonetiloja palomääräysten salliessa tontille merityn errosalan lisäsi. Näitä tiloja saa toteuttaa vain silloin un ullaon oreus on riittävä. Ullaotilojen muutostyöt edellyttävät aina raennuslupaa. Ullaotiloihin ei saa avata uusia attopintaan liittyviä iunoita, miäli ne näyvät aduille tai joelle tai riovat sisäpihan puoleisen julisivun eheyttä. Uusia iunoita voi sijoittaa raennusen päätyihin tai ns. hauaiunoisi, miäli ne eivät turmele raennusen julisivujen aritehtuuria. - Olemassa olevat ellarit tulee säilyttää. - Korjaus- ja muutostöiden yhteydessä tulee ovi- ja iuna-auot, niiden muoto ja jaotus, attamistapa ja julisivulaudoitus, ysittäiset raennelmat, savupiiput ja vesirännit, soelit seä muut raennuselle luonteenomaiset ysityisohdat säilyttää. - Vanha raennusmateriaali tulee ensisijaisesti säilyttää ja äyttää uudelleen. Uudistettaessa ja täydennettäessä täytyy uuden materiaalin luonteen, laadun ja ominaisuusien vastata vanhaa materiaalia. - Korjaus- ja ohennustöiden yhteydessä äytettävien materiaalien on oltava sellaisia, ettei raennusosan lämpö- ja osteusteninen toiminta muutu. - Ulomaalausessa on äytettävä perinteisiä maalityyppejä (pellavaöljymaali, alimaali, eittomaali) - Ranta-aittojen julisivut on maalattava punaisella eittomaalilla. Iunaluuut, ovet, muut luuut ja laiturit on äsiteltävä mustisi pellavaöljymaalilla tai tervalla tai tervapohjaisella puunsuoja-aineella äsiteltyjä. Kattojen tulee olla mustat. - Aluperäinen tai luonteenomainen tilajao, auotus ja iinteä sisustus (uunit, ovet, listat, portaat yms.) säilytetään. Vanha Porvoo on aupuniareologista aluetta. Muinaisjäännöseen ei saa ajota ilman lain nojalla annettua lupaa esimerisi aivamalla, peittämällä, vahingoittamalla tai poistamalla, vaia jäännös sijaitsisi omalla maalla. Ennen raentamista, mieluiten jo ennen suunnittelua, on oltava yhteydessä Museovirastoon mahdollisten tontilla tai atualueella tehtävien areologisten aivausten suunnittelua varten. Vanhan Porvoon alueella tulee noudattaa asemaaavaa täydentävää raennustapaohjetta. Vanhan Porvoon alueelle ei saa istuttaa havupuita. Suuriasvuisen pihapuun saa istuttaa vain riittävän suureen pihatilaan, jotta sen osisto ja juuristo eivät ylety naapurin puolelle.

6 Alusi Vanha Porvoo on vuosisatojen ehitysen tulos. Koonaismiljöö, samoin uin ysittäinen raennus ja raennusosain on eri aiaausien summa. 900-luvun puoliväliin asti äsityövaltaisen raentamisen perinne, mittaaava ja materiaalinäyttö taasivat harmonisen aupuniuvan syntymisen ysityisohtien vaihtelun elävöittäessä oonaisuutta. Muutoset ja lisäyset ovat osa raennusten ja oo alueen historiaa. Ne voivat olla historiallisesti arvoaita, vaia eivät aina aunistaisiaan taloa. Raennusosia purettaessa on taraan harittava niiden meritys alueen oonaisuudelle. Vanhat raennuset ertovat menneisyydestä ja monien suupolvien työstä. Uudistamalla menetetään ajan patinan arvouus. Kosa vanhat raennuset ovat taidoaan äsityön tulosia, tuhlataan menneiden suupolvien työtä. Ysityisohdat ovat täreitä talon ilmeelle ja adun miljöölle. Säilyttämällä raennusosat mahdollisimman aitoina vältetään ulissivaiutelma. Pienimuotoinen piuaupunimiljöö on herästi haavoittuva. Nyyaiainen raentamistapa eroaa vanhasta perinteestä. Raennusten onnistunut orjaaminen ja uuden sovittaminen vanhaan miljööseen on osoittautunut haasteellisesi tehtäväsi. Raennuerinnön suojelemisessa on taroitus turvata raennetun ulttuuriympäristön ajallinen ja alueellinen aitous, monimuotoisuus, ominaisluonnetta ja erityiiirteet. Vanhat talot ja pihat ovat ysilöllisiä, ja juuri nämä erityiiirteet teevät niistä aitoja, paiallisia ja säilyttämisen arvoisia. Pihapiireissä on ainutlaatuinen erilaisten asvupaiojen irjo, jolla on säilynyt harvinaisia perinneasveja ja vanhan ulttuurin seuralaislajeja. Älä siis turhaan pidä pieniäään ysityisohtia vähäpätöisinä. Raennuset saavat olla unnoltaan erilaisia, pieni eseneräisyys teee aupungin vain riaammasi. Välttämättömiä orjaustöitä tehdessä tulee tavoitteena olla ysilöllinen raennuseen sovitettu orjaaminen, jossa äsityötaidolla on edelleen paiansa. Hyvä suunnittelu ja toteutus ovat välttämättömiä onnistuneen lopputulosen annalta. Raennusosia uusittaessa on perinteen muaista tehdä uusi osa vanhan mallin muaisesti. Pihapiirissä perinteen vaalimiseen uuluu entisten asvimaiden, pihatantereen etojen ja iveysten säilyttäminen ja perinneasvien äyttäminen. Vanhan talossa ja hienossa miljöössä asuminen on ilo. Uudisraentajain saa nauttia pienipiirteisestä, vuosiymmenien aiana ehittyneestä ympäristöstä. Korjaaja ja vanhan vaalija annattelee yhteistä ulttuuriperintöä. Uudisraentajan vastuu on suuri, sillä uudet raennuset poieavat herästi epäeduseen vanhassa ympäristössä. Raennushaneeseen ryhtyvän on erityisen täreää tarailla ympäristöään ja pohtia, millaisen lisän oma talo ja sen piha ympäristöön tuovat. Vanhassa Porvoossa asuminen, raentaminen ja orjaaminen ei ole vain raennussuojelua, vaan myös harvinaisen suomalaisen puuaupuniraenteen ja perinteen ylläpitämistä ja välittämistä tuleville suupolville. Voimaaasti asvava puusto muuttaa miljöötä. Vuosittaiset hoitotyöt tulee muistaa niin talossa uin puutarhassain niiden arvon säilyttämisesi. Tämä raentamistapaohje antaa suuntaviivoja vanhan orjaamiseen, uudisraentamiseen ja pihatilojen ja vanhan asviston säilyttämiseen. Tavoitteena on hoitaa ja täydentää ympäristöä estävällä tavalla. Museovirasto on laatinut vuonna 008 Vanhasta Porvoosta aupuniareologisen inventoinnin, jona tavoitteena oli selvittää, millä alueilla 00- ja 700-luvun alun aavoitetun aupunialueen errostumat ovat todennäöisesti säilyneet ja millä tuhoutuneet. Inventointi on luettavissa Museoviraston verosivuilta ja siihen liittyvät artat, joissa on esitetty aupuniareologisesti merittävät ohteet, ovat tämän raportin liitteenä. Oppaan testi perustuu Tore Tallqvistin, Anna-Leena Seppälän ja Anu Ahoniemen laatimaan Vanhan Porvoon vuoden 989 raennustapaohjeeseen ja Anne Rihtniemi-Rauh n Vanhan Porvoon pihojen raennustapaohjeeseen vuodelta 999 seä pihojen asvillisuuden inventointiin vuodelta 0. Ohjeen ovat täydentäneet Anne Rihtniemi-Rauh ja Emilia Saatsi.

7 Vanhan Porvoon miljööhistoriaa Kesiaiaieräisiä raennusia on säilynyt asi: iro ja ellotapuli. Kiviiro muurattiin puuiron paialle pääosin 00-luvun alussa. Myös jotut ellarit saattavat olla esiajalta ja sisi erityisen arvoaita. Kesiaiaisen atuveron perusajatus on yhä nähtävissä. Leveät joen suuntaiset adut toimivat pääväylinä. Poiittaissuuntaan liiennettä välittivät apeat ujat. Katujen linjauset ovat muuttuneet, joten taraa uvaa esiajan Porvoosta on vaiea muodostaa. Vanhasta tonttijaosta saa uitenin viitteitä. Joirannan porvaristontit, joista monet ovat yhä auppiaiden äytössä, edustavat esiaiaista perinnettä. Kapeat tontit ulottuivat esiajalla adusta atuun läpi orttelin. Väliadulla on muutama uudempi talo, joiden päädyt ovat adulle, uten esiajalla oli tapana. Aitat raennettiin aivan vesirajaan. Nyyiset ranta-aitat ovat uudempia, mutta ne muistuttavat Porvoon historiasta täreänä auppapaiana. Kaupunia raennettiin 00-luvulla useasti uudelleen hävitysten jäljiltä. Tulipalot, sodat, aupungin laauttamiset ja paomuutot oettelivat aupunilaisia. Asutus uitenin laajeni 00-luvulla, ja 700-luvulle tultaessa aupungissa oli lähes 00 asuttua tonttia, joiden lomassa oli pieniä aidattuja asvimaita. Varaaat porvarit omistivat taloutensa eri toimiin taroitettuja tontteja eri puolilla aupunia. Katuuva oli 700-luvun alussa vaatimaton. Turveatot ja hirsipintaiset harmaat julisivut olivat yleisiä. Ysinertaisin raennus oli harmaapintainen ysihuoneinen savutupa. Savuhormilliset uunit tulivat yleisesti äyttöön vasta 700-luvulla. Kun tuvan toiseen päähän lisättiin huone, saatiin sivuamaritupa. Pienemmästä huoneesta voitiin osa erottaa eteisesi. Parituvasi talo laajennettiin raentamalla asuinhuoneet eteisen molemmin puolin. Eteisen perällä saattoi olla ysi tai useampia amareita. Toisinaan tuvanin perällä oli amareita. Raennus saattoi muodostua myös rivistä huoneita. 700-luvulla aupuni asvoi vähitellen, oettelemusista huolimatta. Kymnaasi ja hiippaunnan esus siirrettiin Viipurista Porvooseen vuonna 7, jolloin aupuniin muutti hallintomiehiä ja opettajia. Kiroatu ja Vuoriatu levennettiin ja suoristettiin ison vihan jäleen nyyisiin linjoihinsa. Porvarit perustivat atujen varsille puoteja, raennustoiminta oli vilasta ja puutarhaulttuuri eli uoistusauttaan. Asuintonteille istutettiin hedelmäpuita ja syreenimajoja. Puutarhatonteilla viljeltiin hedelmiä ja uusia asvilajeja uten tupaaa ja perunaa. Kymnaasin tontille perustettiin uudenaiainen ooelmapuutarha, jonne saatiin lajistoa Uppsalasta, Linnén asvitieteellisestä puutarhasta. 700-luvun lopussa näytepuutarhassa oli 0 asvilajia viiteen ryhmään jaettuna: mausteet, lääe-, ruoa- ja oristeasvit seä testiili- ja väriasvit. Vuonna 70 raivonnut tulipalo tuhosi suuren osan aupunia. Tulelta säästyivät muun muassa 700-luvun alussa raennettu puuiro, vastapystytetty luioraennus seä öyhälistön asuinalue iron itä- ja pohjoiuolella. Ennen paloa eteisamarituvat ja parituvat olivat yleisiä seä säätyläisten että öyhemmän väen asuntoina. Palon jäleen auppiaiden ja viramiesten esuudessa alettiin suosia uusihuoneista niin sanottua aroliinista pohjaaavaa, jossa esellä, eteisen taana on sali ja molemmilla sivuilla on asi amaria. Köyhemmillä alueilla parituvat ja sivuamarituvat pysyivät vallitsevina. Säätyläistonteilla niitä oli vaatimattomammissa sivuraennusissa. Hävitysen toistumisen pelossa aupungin riaimmat porvarit raensivat talonsa ivestä. Linnoitusmestari Gotthard Flensborgin johdolla raennettiin asi iviaittaa ja uusi ivitaloa, muun muassa: raatihuone, auppias Holmin talo, appalaisen talo seä ns. Flensborgin talo linnoitusmestarin omasi odisi. Taloissa suosittiin mansardiattoa ja ne pyrittiin teemään asierrosisi. Kesällä 77 Kuningas Kustaa I:n vierailua varten ivettiin useita atuja, parannettiin toria, aidattiin pääatujen varsilla olevia tontteja ja punamullattiin taloja. Numersin laveeraus vuodelta 789. Suurpalosta on ulunut olmeymmentä vuotta. Monet aupuniuvassa edelleen tunnistettavat raennuset erottuvat uvassa, uten myös aupungin selvä pohjoisraja. Muutamia hedelmäpuiden säännöllisiä istutusia näyy rinteen aidatuilla pihoilla. (Porvoon museo)

8 Vaia raennusten ilme on muuttunut vuosien varrella, voi Joiadulla erottaa ustavilaisen aupuni-ihanteen piirteet. Katutila on tiivis, un asierrosiset talot on raennettu vieri viereen apean adun varrelle. Nyyinen Vanha Porvoo on paljolti peräisin 700-luvun loppupuolelta. Vanhoilliset porvarit suosivat ruotsalaisvaiutteista raentamistapaa pitälle 800-luvun puolelle, jolloin viramiehet jo oristelivat talonsa uuden empiretyylin muaan. Ruotsalaisajalla uulalle ehittynyt aupuni sai Venäjän vallan aiana eteläpuolelleen uuden empireesustan. C.L. Engelin vuonna 8 suunnitteleman ruutuaavan oli määrä peittää alleen oo Vanha Porvoo. Kaava toteutui Rihamaadun eteläpuolella ja Rauhanadun ja Linnanadun pohjoiäissä. Empiren aupuniraenteelliset ihanteet jäivät Vanhassa Porvoossa saavuttamatta, mutta tyylisuunta vaiutti raentamiseen. Empiretalot jaettiin adun ja pihan puoleiseen osaan sydänseinällä. Poiittaisseinillä saatiin aiaan huonejao. Paloturvallisuussyistä suositeltiin lehtevien puiden istuttamista ja hedelmäpuiden määrä asvoi. Katunäymiä rajasivat aidat, joiden yli näyi paioin syreenipensaiden ja hedelmäpuiden latvusia seä muutamalla tontilla muotoon leiattu jalopuu. ottiin näyteiunoita. Teollistuminen toi aupuniin työväestöä. Kaupuniraennetta tiivistettiin ja moni aalimaa ja puutarha sai väistyä raennusten tieltä. Karjasuojia ja aittoja muutettiin asunnoisi ja useat talot jaettiin pienisi hellahuoneisi, jota annettiin vuoralle. Samalla tontilla saattoi asua jopa toistaymmentä ruoauntaa. Kiinteistön omistaja asui yleensä adun varrella omassa talossaan. Tämä asuntojärjestelmä aloi murtua vasta 970-luvulla aupungin sosiaalisen raenteen muuttuessa. Ensimmäisenä Vanhan Porvoon suojeluun heräsivät 900-luvun alun ansallisromantiot. Porvoossa toimineet taiteilijat, etunenässä Louis Sparre ja Albert Edelfelt, pyrivät teosillaan ja toiminnallaan edesauttamaan vanhan aupungin säilyttämistä. Vuoden 9 aavasuunnitelma oli hyvästä pyrimysestä huolimatta suojelutavoitteiden vastainen. Kaavassa atuja oli suoristettu ja levitetty sen verran, että olemassa oleva raennusanta olisi vähitellen hävinnyt. Uudistetun aavan muaan raennettiin muutamia taloja, jota istuvat historialliseen ympäristöön luontevasti. Kaava todettiin pian uhasi Vanhan Porvoon säilymiselle ja se uusittiin vuonna 9. Vuonna 9 raennettiin toinen silta, joa siirsi liienteen painopisteen Vanhan Porvoon ja empire-porvoon välille. Vuosina 97 ja 99 vahvistetuissa aavoissa on suojelupyrimysiä vahvistettu. 000-luvulla ysi aupuniuvan uhauvista on suureisi asvava pihapuusto. Turistivirrat aiheuttavat muutoaineita raennusille, pihoille ja atutiloille ja lisäävät atuuvaan ja pihoille niille ennestään vieraita raenteita. Savenvalajanuja. Vanhan Porvoon reunalla. Kujalla ulivat niin ihmiset uin eläimetin. Kulttuurin seuralaisasvit löysivät elintilaa myös hieaujien pientareilta.(porvoon museo) 800-luvun lopulla muotoutui auppaatujen ilme, joa säilyi Joiadulla ja Väliadulla. Puodit ja verstaat adunvarsilla lisääntyivät, ja julisivuihin puh-

9 Ohjeita raentamaan ryhtyvälle Ohjeet ovat tämän raennustapaohjeen ydin. Raennettu ympäristö muodostuu erilaisista osista. Joaisen osan, oli sitten yseessä esimerisi atto tai sen raenteet, iuna tai seinäpinta, orjaamisessa tulee huomioida ysittäisen raennusosan seä oonaisuuden raennus- ja ulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen. Ohjeet antavat periaatteet Vanhan Porvoon raennusannasta ja pihapiireistä huolehtimiseen. Ne eivät ole työtenisiä toteutusneuvoja orjaamiseen, sillä näihin asioista on perusteellisia ohjeita uudessa raennuerintöä äsittelevässä irjallisuudessa ja Museoviraston orjausortistossa, joa on vapaasti luettavissa viraston verosivuilla. Kirjallisuus- ja verosivuluettelo löytyvät tämän julaisun lopusta. Sopimattomien materiaalien ja asvien äyttö seä vanhojen raennusosien orvaaminen uusilla naertavat ulttuuriperinnön aitoutta. Joainen huattu vanha raennusosa on menetys oonaisuudessa, josta Vanhan Porvoon viehätysvoima ja omalaatuisuus muodostuvat. Korjausten ja muutosten suunnittelussa seä toteutusessa tulee äyttää vanhojen raennusten orjaamiseen erioistuneita ammattilaisia. Perinteisten, hyväsi havaittujen materiaalien ja työtapojen äyttöä seä jatuvaa ylläpitävää huoltoa ei voi liiasi orostaa raennusten ja pihojen hoidossa. Miljöön mittaaavan säilymisen annalta on pihapuiden hoitaminen, sopivien puulajien valinta seä pihamaan pinnoitteiden oieanlainen vaaliminen erittäin täreää. Kulttuurin seuralaislajiston ja perinneasvien säilyminen edellyttää pihapiirin eriluonteisten osien säilyttämistä ainain osittain ja ylläpitoa perinteiseen tapaan. Seuraavat appaleet antavat ohjeita ja asettavat rajoitusia raennusten eri osien orjaamiselle ja ylläpidolle. Yleisiä ohjeita ja määräysiä Vanhan aupungin ulttuuriarvot ja oonaisuus ovat lähtöohtana aielle ehittämiselle ja raennuerinnön hoidolle. Eri aiaausien errosellisuus on arvoas osa aupunginosan historiaa. Tavoitteena on suojella raennus- ja ulttuuriperintöä, ja sisi perinteisin, äsityövaltaisin menetelmin valmistetut raennusosat arvotetaan uusia, teollisia osia arvoaammisi. Joainen raennusoonaisuus on ainutlaatuinen ja edellyttää aina tapausohtaista harintaa raennussuojelullisia arvoja punnittaessa. Ennen laajempaa orjausta tulee laatia raennushistoriaselvitys (RHS), joa antaa tietoa raennusen historiasta, muutosvaiheista ja nyytilasta. Selvitys on työväline ylläpito- ja orjaussuunnittelun ja se laaditaan ennen orjaustöihin ryhtymistä. Sitä voidaan tarvittaessa täydentää, miäli raenteita avataan orjaustyötä tehdessä tai muuten saadaan lisää tietoa raennusen historiasta. Tehdyt huolto- ja orjaustyöt tulee doumentoida tulevaisuuden varalle. Maanäyttö- ja raennuslai edellyttää äyttö- ja huolto-ohjeen laatimista raennuslupaa vaativissa toimenpiteissä. Vanha Porvoo on aupuniareologista aluetta. Muinaisjäännöseen ei saa ajota ilman lain nojalla annettua lupaa esimerisi aivamalla, peittämällä, vahingoittamalla tai poistamalla, vaia jäännös sijaitsisi omalla maalla. Taroitusena on turvata muinaisjäännöseen liittyvän tiedon säilyminen seä aupunien onreettinen historiallinen jatuvuus. Areologisesti arvoaat alueet näyvät liiteartoissa ja. Näillä alueilla on ennen raentamista, mieluiten jo ennen suunnittelua oltava yhteydessä Museovirastoon mahdollisten tontilla tai atualueella tehtävien areologisten aivausten suunnittelua varten. Flesborgintörmä on ollut jo auan ivetty. Aidan yli näyy syreenirivistö. Risteysessä olevan talon iunat on myöhemmin vaihdettu pieniruutuisisi ja atuiveys uudistettu. (Porvoon museo) 7

10 Kaupuniuvallisesti erityyppiset alueet Vanhan Porvoon rias aupunioonaisuus muodostuu luonteeltaan erilaisista alueista, jota antavat lähtöohtia raennussuojelulle. Kauppiaat ja viramiehet asettuivat aupungin parhaille paioille joivarren ja raatihuoneen ja iron ympäristöön. Käsityöläiset valtasivat aupungin etelä- ja pohjoisliepeet. Köyhimmät saivat tyytyä irosta itään sijaitsevaan vaieapääsyiseen mäeen. Myllyujan ympärille, syntynyt myöhäisempi reuna-asutus erottuu selvästi omasi alueeseen. Yhteisuntaluoien varallisuuserot uvastuivat raentamisessa ja pihan äytössä. Kauppiaiden ja viramiesten tontit olivat suuria, talot omeita ja ajanmuaisesti oristeltuja. Kauppiastontteihin uului huomattava määrä uloraennusia ja pihalla ivettyjä varastoalueita. Köyhemmille alueille mentäessä mittaaava muuttui ja raennuset olivat ilmeeltään vaatimattomampia. Ysinertainenin raennus on usein miljöön oleellinen osa. Raennusen suhde ympäristöönsä teee sen arvoaasi. Vanhassa Porvoossa on poieusellisen paljon säilyneitä uloraennusia, joiden aluperäinen äyttö on ollut hyvin tarasti rajattua. Aittoja on ollut auppatavaran, elintarvieiden, suolan ja vaatteiden säilytyseen, erilaisia työtiloja ja verstaita äsityöläisille, arjasuojia, puu- ja heinävarastoja, talleja, analoita, saunoja seä piuloita. Varsin tavallista oli ierrättää raennusosia talousraennusiin, joista voiin löytää vanhoja pääraennusten iunoita, ovia, hirsiä tai heloja. Eri alueilla on toisistaan poieavia ympäristön ominaisuusia. Kauppaadut (Joiatu, Rihamaatu, Väliatu ja Kiroatu) seä auiot, uten Raatihuoneentori ja Kirotori, ovat julisempia uin mutittelevat sivuadut, ja niiden varrella olevat auiot ja puistiot. Kauppiastonteilla ysityinen ja puolijulinen alue nivoutuvat asteittain, un taas asuntopihat on selvästi erotettu adusta. Joiadun ja rannan välisillä pihoilla toimivat liieet ja ravintolat avaavat vanhoja puolijulisia auppiaihoja nyypäivän aupunivieraalle. Alueellinen jaautuminen näyy myös pihojen raenteessa ja asvilajistossa. Lähes auttaaltaan ivettyjä auppias- tai äsityöläiihoja oli Kirotorin ympärillä ja esiaiaieräisillä apeilla rantatonteilla. Pihaiveysien uvioinnilla ohjattiin sadeveden ulua, ulureittejä ja toimintoja, uten varastointia. Kivetyillä tonteilla saattoi olla pieni ryytimaa jossain nurassa. Isoja puutarhapihoja oli Joiadun ja Väliadun välisessä rinteessä ja Kirotorin itä- ja pohjoisreunalla. Vaieasti raennettava rinne oli lämmin ja suotuisa arimpienin asvien asvatuseen. 700-luvulla suurin tontti uului apteearille, joa asvatti lääeyrttejä. Pienet asuinpihat sijaitsivat pääasiassa ylhäällä allioisella mäellä. Tulliaidan lähellä oli 700-luvulla alueita pelästään hyötypuutarhoina. Nyyinen Borgströmin puisto on osa pappilan silloista tupaapellosta. Kouluuja 900-luvun alussa. Puutarhapihaa rajaa säleaita. (Porvoon museo) Kirotori (Porvoon museo) 8

11 Ohjeita ja määräysiä Mainos- ja liieylttien tulee olla pienehöjä. Muoviset tai valaistut yltit eivät sovi vanhaan aupuniin. Myös iunateippauset tai maalauset tulitaan luvanvaraisisi liieylteisi tai mainosisi. Mariisien tulee olla vaaleita ja julisivuun sopivia. Mariisi ei pääsääntöisesti saa olla iuna-auoa leveämpi. Mariiseissa ei saa olla uvia tai testejä. Toriojujen tulee olla luonnonvaloisella tai vaalean harmaalla anaalla atettuja. Väliaiaisillein ioseille ja muille vastaaville raennusille tarvitaan erillinen lupa, joa tulee haea ennen raennelman pystyttämistä. Kiosien pintamateriaaleisi sopivat esimerisi lasi, maalattu tai patinoitu metalli ja puu. Muovi, lasiuitu tai vastaavat materiaalit, joita äytetään tyyppiioseissa, eivät ole aupunginosan miljööseen soveltuvia. Kiosia ei saa päällystää mainosteippausin. Katutilassa olevien terassien rajausten tulee olla ilmeeltään ja raenteeltaan eveitä ja ilmavia. Miäli rajausta tarvitaan ovat sopivia materiaaleja puu, luonnonuituöydet, uaruuut tai mustasi maalattu metalli. Rajaus ei saa muodostua umpinaisesi aidasi sivusuunnassa tarasteltuna. Muovisia, lasisia tai anaalla peitettyjä aiteita ei hyväsytä. Kaiteisiin ei saa iinnittää mainosia. Terasseja ei saa orottaa atupinnasta erillisellä raenteella, vaan atuiveys toimii terassin lattiana. Miäli atupinta on huomattavan epätasainen, voidaan osa terassista orottaa, siten että terassin oonaiinta-alaan nähden orotus ei muodostu merittäväsi. Tällöin orotetun terassipinnan tulee olla mahdollisimman lähellä atupintaa ja laudoitus tulee maalata mustasi. Veden virtausta adulla ei saa estää. Terassi on väliaiainen raenne, eiä sen alta saa osaan puraa vanhaa iveystä. Irtonaiset mainostelineet eli ns. A-standit tuovat ylimääräistä tavaraa atutilaan. Tällaisia irtonaisia mainosia tulisi tarvittaessa olla vain niillä liieillä, joiden tilat sijaitsevat sisäpihoilla, ja joilla ei ole näyteiunaa tai raennuseen iinnitettyä liieylttiä adun varrella. Etenin vilaina esäuuausina adut täyttyvät esteillä, jos aii liieet tuovat ulos omat mainostelineensä. Pelastusteiden avoimena pitäminen tulee huomioida pihoilla ja aduilla uusia raennelmia tai evyitä varusteita lisättäessä. Joirannan laitureiden tulee pääsääntöisesti olla rannan suuntaisia, ns. yliiinnityslaitureita. Ponttonilaitureita ei sallita. Laitureiden ja niihin liittyvien portaiden tulee olla puisia, tervattuja tai tervapohjaisella puunsuoja-aineella äsiteltyjä. Laitureita ei saa muuttaa terasseisi, eiä niihin saa tehdä aiteita. Persoonallinen yltti huomataan ja muistetaan. Koolla ja räieydellä erottuminen teee hallaa atuuvalle, eiä liieään erotu eduseen. Nyyisiä ja menneitä ylttejä. 9

12 Katto Vanhassa Porvoossa attomaisema on rias ja se erottuu selvästi osana mäistä maisemaa. Erilaiset atemateriaalit, savupiiput, jalarännit, räystäsourut, lapetiaat, syösytorvet ja attoiunat muodostavat riaan oonaisuuden osana raennuerintöä. Vanhimmissa raennusissa attoa annattelevat hirsiraenteisten päätyjen ja väliseinien varassa olevat vuoliaiset. Myöhemmin äytettiin erilaisia attotuoleja tai attotuolien ja vuoliaisaton yhdistelmää. 800-luvun alussa turveatto ja malaatto olivat vielä melo yleisiä. 700-luvun puolivälistä alaen raennettiin hienoimpiin taloihin mansardiattoja, joa väistyivät ustavilaisena aiana, un muotiin tulivat antiiin vaiutteiden myötä matalat satula- ja harjaatot. Empireaiana attoihanne oli mahdollisimman loiva ja näymätön. Musta palapeltiate sopi hyvin tähän. Huopa- ja peltiatot yleistyivät 800-luvun lopussa. Rautapeltilevyjä äytettiin 880-luvulta eteenpäin. Vähävaraisemmilla päreatot olivat yleisiä vielä 90-luvulla. Ennen 90-luua, jolloin rullapelti valtasi marinat, tehtiin peltiattoja galvanoidusta peltilevyistä. Peltiä äytettiin pääasiassa pääraennusissa ja huopaa sivuraennusissa. Riippuourut eivät liity porvoolaiseen attomaisemaan, jossa vedenohjaus on perinteisesti tehty jalarännein. Vedenohjauseen äytetyt syösytorvet ovat oleellinen osa atumiljöötä. Ne rytmittävät atua ja tulevat lähelle ävelijää. Sisi niiden materiaaliin ja muotoiluun tulisi iinnittää erityistä huomioita. Musta väri on vaiintunut hallitsemaan Vanhan Porvoon attomaisemaa. Tiiliatto ei osaan saavuttanut suosiota Porvoossa. Monissa taloissa on muutettu attoraenteita ja -muotoa. Onnistuneet muutoset ovat osa arvoasta oonaisuutta. Katto on aina täreä osa aritehtuuria. Ohjeita ja määräysiä Savupiiput pitää säilyttää attoremonttia tehtäessä. Piipuissa oleva hormisto on osa talojen painovoimaista ilmanvaihtoa, joa ei toimi unnolla ilman muurattuja hormeja. Miäli piippujen orjaaminen edellyttää puramista, tulee vanha piippu doumentoida ja tehdä uusi vanhan profiloidun muodon muaisesti tai palauttaa aiempi profiloitu uloasu. Uusien iunoiden avaaminen pihanpuoleiseen atonlappeeseen on mahdollista vain, miäli uudet iunat eivät rio talon pihajulisivun eheyttä. Uudet attopintaan liittyvät iunat eivät saa näyä missään atu-, puisto- tai joinäymässä. Uusien attoiunoiden avaaminen edellyttää aina lupaa ja tapausohtaista harintaa. Peltiatto uuluu pääraennuseen ja huopa uloraennuseen. Tämä arvojärjestys on syytä säilyttää atteita uusittaessa. Ennen atteen vaihtamista tulee tutia ono vanha ate orjattavissa. Korjaaminen säästää paitsi rahaa, myös arvoasta raennuerintöä. Peltiaton tulee olla one- tai äsinsaumattua peltiä ja se tulee varustaa jalarännein. Perinteinen porvoolainen jalaränni on tuettu rautalatoin, ei olmiorimalla. Pelti ei saa olla muovipinnoitettu. Katto tulee maalata mustasi. Poieusen väristä muodostavat Rihamatorin ympäristön ivitalot, joissa nyyinen atteen väri on punainen. Näissä raennusissa peltiate voi olla punainen tai musta. Aluperäisen liuseiviaton palauttaminen on mahdollista. Huopaaton tulee olla musta, sileäpintainen tiivissaumainen huopa tai olmiorimahuopa. Palahuopaa ei hyväsytä. Kiron atteena tulee säilyttää paanuate. Uudet atetyypit ja niiden detaljit eivät uulu Vanhaan Porvooseen. Kupariate ei arvouudestaan huolimatta uulu Vanhaan Porvooseen, ellotapulia luuun ottamatta. Olemassa olevat upariatteet saa uusia uparisina. Suppiloeräinten ja syösytorvien tulee olla sinitystä pellistä valmistettuja ja profiililtaan pyöreitä. Vedenpoistojärjestelmät maalataan listoitusen tai julisivun väriin. Syösytorvien ulmissa tulisi hyödyntää peltisepän taitoja ja suosia teräviä ulmia tehdasvalmisteisten ryppyputien sijaan. Tarvittaessa atolle voi asentaa lumiesteen. Uudet ilmastointiin tai muuhun teniiaan liittyvät attoraennelmat tulee liittää osasi attomaisemaa siihen soveltuvin pellitysin. Suuria antenneja ja muita uuteen teniiaan uuluvia varusteita ei saa iinnittää atoille, miäli ne näyvät atunäymässä tai vastarannalta. Mäisessä maastossa myös aton materiaalit ja ysityisohdat näyttäytyvät jalanulijalle monessa paiassa lähietäisyydeltä. Tehdasvalmisteiset, muovipinnoitetut ourut ja syösytorvet eivät uulu Vanhaan Porvooseen. Katon lappeen oo tulee huomioida, jotta ourujen ja syösytorvien mitoitus on riittävä. Miäli syösytorvia uusitaan, olisi paras tapa tehdä ne vanhan tavan muaan pala palalta raentamalla. 0

13 Julisivut Julisivut ovat talon merittävin osa atuuvan annalta. Eri aiaausina raennetut osat ertovat seä aupungin että raennusteniian historiasta. Hyvin säilynyt julisivu paljastaa raentamis- tai orjausajanohdan ja ertoo siihen liittyvistä tyylipiirteistä. Ajallinen errostuneisuus on arvoas osa raennusta ja atunäymää. Laudoitus Hirsipintaisia aupunitalojen julisivuja alettiin 700-luvun uluessa suojata laudoitusella, joa 800-luvun aluun asti oli leveä pystylaudoitus. Empiren aiana julisivu verhottiin leveällä vaaapaneelilla, jona viistetty sauma oli iviraentamisen jäljittelyyn sopiva. Listoitusilla ja nuria peittävillä pilastereilla ja muilla antiiin aiheilla jäsenneltiin julisivua. Kattomuoto oli matala satulaatto. 800-luvun jälipuolen ertaustyylien aiana paneeliaritehtuuri ja julisivujen oristelu olivat huipussaan. Raatihuone punamullattiin 00-luvun puolivälissä, ja 700-luvun loppupuolisolla punaväriä näyi jo muissain taloissa. Keittomaali ei suojaa puuainesta. Iunoita ja listoitusia maalattiin enenevissä määrin pellavaöljymaalilla, joa oli väriltään sinertävää imrööinharmaata, vihertävää umbranharmaata tai eltamullalla sävytettyä eltaista. Empireaiana suosiota sai pellavaöljymaalilla maalattu eltainen julisivu valoisin tai harmain listoitusin. Voimaaammat värit saivat suosiota. Rappaus Vuoden 70 aupunipalon jäleen raennettiin muutamia ivitaloja jota rapattiin. Rappaus voi olla puhdasta alilaastia, hydraulista alilaastia tai alisementtilaastia. Laasti oostuu sideaineesta, joita ovat ali, hydraulinen ali tai ali ja sementti yhdessä seä vedestä ja runoaineesta, joa on hieaa. Ennen 800-luua äytettiin seinän muurausta myötäilevää ysierrosrappausta. Savitiilen päällä tavallinen on asierrosinen alilaastirappaus, joa voidaan pitää ohuena, ja samalla täsmällisenä. Myös puutaloja on voitu rapata. Pintalaasti voidaan värjätä tai alimaalata. 700-luvun alussa ivitalojen väritysessä suosittiin vaaleaa eltaista, valoista ja vaaleaa harmaata valoisin tai harmain listoin. Vuosisadan lopussa vaalea eltainen vaaleanharmain tai roosanpunaisin listoin oli suosittu yhdistelmä. Kivitaloissa saatettiin äyttää myös voimaasta punaista. Pigmenttien allis hinta rajoitti tummien sävyjen äyttöä. Ohjeita ja määräysiä Julisivua muuttavat toimenpiteet edellyttävät aina lupaa. Varmista tarvittava lupa raennusvalvontaviranomaiselta. Ulolaudoitusen vauriot ovat tavallisimpia helmassa ja vaaalistoissa seä vaurioituneiden syösytorvien lähellä. Koo laudoitusen uusimiseen on harvoin tarvetta. Yleensä riittää laudoitusen paiaaminen samanlaisella puutavaralla. Paialautoja voi josus joutua teettämään. Sahattu puutavara ei sovi orvaamaan vanhaa höylättyä laudoitusta. Miäli oo laudoitus uusitaan, tulee sen noudattaa aiempaa tai aluperäistä laudoitustyyppiä profiileiltaan ja ainevahvuusiltaan. Tuuletusraottomassa raenteessa oieat maalityypit ovat erityisen täreitä. Maalaamisessa tulee äyttää perinteisiä värejä ja maalityyppejä. Maalityypin tulee olla perinteinen pellavaöljymaali tai eittomaali. Ne läpäisevät osteutta. Alydiöljymaali ei ole perinteinen öljymaali. Muovisideaineiset maalit aiheuttavat osteustenisen risin tuuletusraottomalle seinäraenteelle. Tuuletusrao on ehitetty julisivuraenteisiin vasta uusien maalityyppien myötä un raenne ei tiiviin maalipinnan myötä uivunut. Tippa- eli vesilista tulee tehdä puusta, eiä sitä saa pellittää. Lista johtaa veden pois hirsiraenteesta, joten sen unnosta huolehtiminen suojaa hyvin raennusta suuremmilta vaurioilta. Käytettävän puuainesen laatuun ja suoruuteen tulee iinnittää erityistä huomiota. Listat on perinteisesti tehty höylätystä laudasta, jota tulisi äyttää myös orjausissa. Lähes aina on parempi säilyttää aluperäiset listoituset ja orjata niitä. Pelti-, alumiini- tai vinyylilevyjä tai muita vastaavia tuotteita, jota jäljittelevät puuta ei saa äyttää. Puhelin-, sähö-, tietoteniia- seä johtoasennuset tulee tehdä mahdollisimman huomaamattomasti, ja mieluiten pihajulisivujen puolelle. Talotiaat, syösytorvet, tuuletusventtiilit ja muut vastaavat varusteet tulee maalata raennusen julisivun tai listoitusen väriin. Ovien atosissa tulee suosia eveitä, perinteisiä peltiatosia. Katoset maalataan mustisi. Rappausen vauriot syntyvät yleisimmin veden aiheuttamina. Pienet vauriot ovat esteettinen haitta, mutta riinäiset syösytorvet tai muut vastaavat ongelmanaiheuttajat tulee orjata piaisesti. Kosteutta läpäisemätön maalipinta alirappausen päällä aiheuttaa rappausen osteana pysymistä ja irtoamista. Kalirappaus tulee aina maalata alimaalilla. Miäli rappaus on aiemmin maalattu siliaattimaalilla, voi maalausen uudistaa samalla maalityypillä. Rappausen orjauset tulee tehdä samalla alipitoisella laastioostumusella uin aluperäinen rappaus. Liian sementtipitoisen laastin vedenimuyy on huonompi uin alilaastien, minä seurausena vanha alilaasti saattaa orjausten myötä tuhoutua. Kalimaali ei pysy liian sementtipitoisessa laastissa. Puuverhoillun piharaennusen maalaamisessa saa äyttää vain puna- tai eltasävyistä eittomaalia. Pääraennuset maalataan eittomaalilla, miäli tämä on raennusen aiaisempi väri ja raennusen tyyliin sopiva väri. Yleensä pääraennusissa tulee äyttää perinteistä pellavaöljymaalia. Vanhassa Porvoossa tulee säilyttää raennusten julisivujen väritys. Miäli raennus on maalattu ulovuorausen tyyliin sopimattomalla sävyllä, tulee se seuraavan maalaustyön yhteydessä palauttaa taaisin aluperäisesi tai raentamisajalle tyypillisesi sävysi. Uloväritystä muutettaessa tulee tehdä väritutimus raennusen värihistorian selvittämisesi. Värihistorian selvitys liitetään osasi toimenpide- tai raennuslupahaemusta. Väritutimus ei välttämättä taroita johonin löydettyyn sävyyn palaamista, mutta se lisää yleistä ja omistajan tietoutta raennusen vaiheista. Tämä on erityisen täreää, jos oo julisivumateriaali uudistetaan ja myöhemmän tutimusen mahdollisuus menetetään. Parveeita tai orotettuja, julisivuun liittyviä terasseja ei saa tehdä. Ne eivät ole uuluneet Vanhan Porvoon aupuniuvaan, eivätä suomalaiseen perinteiseen raentamiseen. Parveeet näyvät helposti häiritsevästi atuuvassa ja naapurien pihoilla.

14 Kuistit Kuisti on sisäänäyntiä suojaava, raennusrungosta uloneva huone tai avoin atos. Kuisteja lienee raennettu jo esiajalla, mutta ne yleistyivät vasta 800-luvulla. Kuisti voi olla avo- tai umpiuisti, joa evytraenteisena voi olla eristämätön tai puolilämmin tila. 90-luvun puoliväliin saaa uistit pidettiin lähes poieusetta eristämättömiä, ja vielä sen jäleen purueristeisinä lämmittämättömiä. Suuret iunat teevät uistista valoisan ja miellyttävän. Kiintoalustuseen voivat uulua omerot tai avattavat penit. Kuistin aritehtuuri voi poieta muusta raennusesta. Myöhemmin raennettu uisti heijastelee oman raennusaiaautensa ihanteita. Sisi empiretyylisessä talossa voi törmätä jugendvaiutteisiin. Runsaasti oristellut niarityyliset uistit eivät ole Vanhalle Porvoolle ominaisia. Kuisti on usein muuta raennusta evyemmin perustettu, miä altistaa sen helposti vaurioille. Perustusten liiuminen vaiuttaa uistin ranoraenteiseen runoon, jona liiuminen saa aiaan vaurioita uistin aton ja talon seinäpinnan välisessä liitosessa. Kylmä uisti on altis osteudelle, mutta yleensä raenteet ovat hyvin tuulettuvia eiä ongelmia synny. Ohjeita ja määräysiä Kuistien atoille ei saa lisätä parveeita, sillä ne eivät ole perinteisesti uuluneet Vanhaan Porvooseen. Kuistiin liittyvä hienovaraiset ysityisohdat tulee säilyttää orjausissa. Paneloinnit, vuorilaudat, iinteät penit, omerot ja erilaiset oristeet ovat osa oonaisuutta, joa ärsii näiden ysityisohtien menetysistä. Kylmää uistia ei annata muuttaa lämpimäsi tai puolilämpimäsi tilasi, sillä samalla menetetään vanhoja pintamateriaaleja. Valoisat uistit ovat arvoas osa raennusta. Ne sopivat yleensä huonosti pesutilojen sijoittamiseen, vaia tällä tavoin märätilat on mahdollista saada varsinaisen raennusrungon ulopuolelle. Märätilojen sijoittaminen uistille johtaa yleensä oo raenteen puramiseen ja uudelleenraentamiseen, jolloin pala raennuerintöä menetetään. Jos uisti uitenin päätetään uudistaa, tulee vanhoja raennusosia, uten iunoita ja ovia äyttää mahdollisuusien muaan myös uudella uistilla. Uusia uisteja tai laajennusia raennettaessa tulee huomioida niiden vaiutus raennuseen oonaisuutena ja tuoda hienovaraisesti muaan myös oman aiaautemme piirteitä. Iunat ovat talon silmät ja ovi äyntiortti! Sisään laneava valo piirtää sirot puitteet esiin. Vanhat iunapuitteet ovat tiheäsyisestä männystä valmistettuja, estäviä ja siroja. Kunnostetut iunat ja ovet ovat paitsi aunis, myös taloudellinen vaitoehto. Kunnostettuja iunoita on helppo huoltaa ja ylläpitää. Kunnostamalla vanhoja raennusosia säilytät ja lisäät talosi raennushistoriallista arvoa. Taitava puuseppä orjaa vanhojen iunoiden ja ovien puuvauriot ja tarvittaessa teee uudet vanhojen mittojen muaisesti.

15 Iunat ja ovet Iunat Alusi iunat olivat vain pieniä luuuilla suljettavia auoja seinässä, joihin saatettiin laittaa sian virtsaraosta tai nahasta valmistettu alvo. Ensimmäiset lasi-iunat tulivat Suomeen esiajalla. 700-luvun ustavilaisiuna oli neli- tai uusiruutuinen. Empireiuna oli uusiruutuinen ja siihen uului usein pieni fortusa, joa helpotti tuuletusta etenin talvisin. Mustasi maalattuja valeiunoita tehtiin sommittelun taia. 800-luvun lopulla pystyttiin sylinteripuhallusmenetelmällä valmistamaan aiempaa suurempia laseja. Venäläisvaiutteiden tulosena syntyi olmiruutuinen T-iuna. Iunamuodot ja oot vapautuivat ansallisromantiian aiana. 900-luvun lopulla iunaoo on vaihdellut suurista maisemaiunoista pieniruutuisiin, menneen ajan heneä tavoitteleviin iunoihin. Ovet Leveistä laudoista raennettu lanuovi on vanhan aupungin vanhin ovityyppi. 700-luvulla alettiin asuinraennusten pääovina äyttää peiliovia, ja lanuovet siirtyivät vähitellen piharaennusiin. Peiliovet olivat alusi ysinertaisia, mutta muuttuivat 800-luvun lopulla ertaustyylien myötä runsaasti oristelluisi. Erittäin yleinen oli apea pariovi, josta yleensä äytettiin vain toista puoliasta. Kun auppapuodit yleistyivät, ilmestyivät atuuvaan myös taitettavat oviluuut. Vanha ovi edustaa riasta suomalaista äsityöperinnettä. Korjaaminen annattaa ja saattaa olla myös halvempaa uin uuden oven haniminen. Helat Vanhimmat helat taottiin seppien pienissä pajoissa. Ne olivat alliita arvoesineitä, jota äytettiin uudelleen, jos ovia tai iunoita vaihdettiin. Helat olivat taidoaasti oristeltuja. 800-luvulla aloitettiin tehdasvalmisteisten ovi- ja iunahelojen äyttö. Uloraennusten ja pirttien saranoissa, luoissa, painieissa ja vetimissä säilyi auemmin ansanomainen tyyli. Puhallettua lasia valmistettiin Suomessa 90-luvulle ja vedettyä lasia 970-luvulle saaa. Lasin elävästä pinnasta valo heijastuu auniisti. Vanhat iunapuitteet ja armit on valmistettu huolella valioidusta, tiiviistä puutavarasta. Kestävän materiaalin ansiosta puitteet on muotoiltu evyisi ja sisäänpäin ohenevisi, miä lisää sisätilojen valoisuutta. Iunat ovat perinteisesti sijainneet julisivussa siten että lasin pinta on samassa tasossa vuorausen pinnan anssa. Vanha iuna on lähes aina orjauselpoinen. Vaia orjaus olisi työlästä, se masaa vaivan. Lasin elävyys, puitteiden eveys ja auniit ysityisohdat puuttuvat teollisesti valmistetuista uusista iunoista. Iunat ja ulo-ovet tuovat aupuniin ilmettä ja ertovat osaltaan talon historiasta. Varaaissa taloissa ne olivat suurimpia ja runsaimmin oristeltuja. Uloraennusiin ja pienempiin taloihin siirrettiin vanhoja iunoita ja heloja. Iunoiden oon, puitejaon, materiaalin, lasin tai helojen muuttaminen vaiuttaa oo atuuvaan. Vanhalla iunalla on suuri historiallinen arvo. Ohjeita ja määräysiä Vanhat iunat aiine osineen (armit, puitteet, helat ja lasit) tulee unnostaa ja säilyttää mahdollisimman pitään. Iunoiden tiivistäminen, äyntien ja heloitusten taristaminen ja esimerisi lisälasin asentaminen parantavat vanhojen iunoiden lämpötaloutta ja toimivuutta. Tiivistäminen poistaa vedon, joa aiheuttaa ylmyyden tunteen. Korjaamiseen ei tarvita lupaa, ellei iunoiden ulonäöä muuteta. Miäli iunat aiesta huolimatta uusitaan, tulee mittojen, armi- ja puiteprofiilien, materiaalien, väritysen, heloitusen ja liittymisen uloseinään vastata mahdollisimman hyvin aluperäistä tilannetta. Liittyminen vanhaan seinäraenteeseen on suunniteltava huolella. Julisivun reliefivaiutelma, eli iunan uloimman lasin suhde syvyyssuunnassa julisivupintaan, ei saa muuttua. Iunoiden uusimisen yhteydessä on otettava huomioon toimenpiteen vaiutus raennusen ilmanvaihtoon, ja huolehdittava että asuntoihin saadaan riittävästi orvausilmaa myös muutosten jäleen. Helat ja iunalasit voi ierrättää uuteen iunaan. Miäli iunat on aiemmin muutettu raennusen tyyliin sopimattomisi, on iunoita uusiessa mahdollista palata puitteiden vanhaan ruutujaoon ja detaljointiin, miäli näistä on tietoa ja vanha jao soveltuu uuteen julisivulaudoituseen. Iuna-auojen muuttamista tulee harita tarasti. Tietoa vanhasta iunajaosta voi löytyä raennusvalvonnan aristosta tai Porvoon museon uva-aristosta. Iunat ja ovet tulee maalata perinteisellä pellavaöljymaalilla. Lasit iinnitetään pellavaöljyitillä, ei silionilla tai listoilla. Ranta-aittojen luuut ja ovet on maalattava mustisi. Pellavaöljymaalin sijaan voi ranta-aittojen ovissa äyttää mustasi sävytettyä tervamaalia tai tervaa. Uusien iunoiden armien ja puitteiden tulee olla puiset. Muoviset, alumiiniset tai muut vastaavat iunamateriaalit eivät ole hyväsyttäviä. Kunnostettaessa tai uusittaessa iunoita tai armeja tulee seinän ja armin väli tiivistää pellavariveellä tai muulla sopivalla luonnonmateriaalilla. Polyuretaanin äyttö ei sovi vanhan raennuerinnön hoitoon. Vanhaan taloon sopii vanha ovi. Uudet tehdasvalmisteiset, muovimaalein maalatut puristeovet ja antiiijäljitelmät ovat vanhassa ympäristössä epäaitoja. Ovet tulee ensisijaisesti orjata. Myöhemminin puusepäntyönä tehdyt ovet voivat olla arvoas osa raennusoonaisuutta, vaia ovi ei olisiaan raennuseen tyylillisesti sopivin. Ulo-ovien tavallisimmat vauriot ovat alaosassa, jossa lumi ja osteus ovat saattaneet lahottaa alimpia puuosia. Jos vanha hyvänmallinen ovi joudutaan vaihtamaan, on uuden teettäminen entisen mallin muaan paras vaihtoehto. Vanhan oven voi tallettaa ullaolle muistosi jälipolville. Vanhat helat voi hyvin äyttää uudelleen. Vanha hela on osa raennusoonaisuutta, joa öyhtyy, jos liian moni osa orvataan uudella.

16 Kantavat raenteet Kellarit ja ivijalat ovat talojen vanhimpia osia. Raennuset on pystytetty samojen perustusten päälle yhä uudelleen. Hirsirungot ovat puuaupungin näymätön ydin. Raennusmateriaali ja -teniia ovat antaneet puitteet, joiden myötä puuaupungille ominaiset mittasuhteet ja muodot ovat ehittyneet. Perustuset ja ivijala Perustusen tehtävänä on siirtää raennusen paino ja raennuseen ohdistuvat uormat alla olevan maaperän annettavisi, siten ettei raennus tai sen osa painu, nouse tai liiu sivusuunnassa. Perustustapaan vaiuttavat maaperän ominaisuudet, uten routivuus, maaerrosten pasuus ja pohjaveden pinnan oreus. Vanha Porvoo on raennettu pääosin moreenimaalle, alliolle ja harjun hiealle. Kuivalla maalla hirsiraennus on ysinertaisimmillaan perustettu nuraivien päälle. Josus maaperä on edellyttänyt syvempää perustusta. Maan alle tehtiin antura, joa oli leveämpi uin siitä alava perusmuuri. Tarvittaessa perusmuurin alle tehtiin hirsinen arina, joa huonoimmilla maalajeilla voitiin varustaa paalutusella. Kivijalasta voidaan luea raennusen historiaa. Koreus, ivityö ja muuraustapa ertovat raenteen iästä ja niiden avulla voidaan erottaa eri aioina raennetut osat. Porvoossa suurimpiin taloihin raennettiin ellari luonnonivestä tiiliholvein. Kellari voi olla oo talon ooinen ivestä ja tiilestä holvattu tila tai vain pieni uoppa talon alla. Vanhassa Porvoossa osa ellareista on päällä olevia raennusia vanhempia. Osa ellareista voi olla peräisin esiajalta, ja sisi ne ovat erityisen arvoaita. Alapohja Multapeni on alapohjaraenne, jossa matalaa, laastilla tiivistettyä ivijalaa ja alinta hirttä vasten luotiin turvetta tai muuta täytettä eristeesi. Lattialanuja annattelivat runoon iinnitetyt vasat. Lattiaraenteiden unto ja eristeen lisäämisen tarve tarastettiin irrottamalla seinän viereiset laudat. Multapenin uuluu olla eseltä eristämätön, jolloin huoneesta uleutuva lämpö estää perustusten routavauriot. 800-luvulla ryhdyttiin äyttämään täytepohjaraennetta eli ns. rossipohjaa. Molempiin raenteisiin uuluu alustan tuuletus, jona puutteellisuus on yleisin alapohjien ongelmien aiheuttaja. Vaavimmat lahovauriot aiheuttaa lattiasieni, joa pystyy rihmastonsa avulla saamaan osteutta hyvinin auaa, vaia itse raenne olisi uiva. Hirsiruno Suomalaisissa hirsiraennusissa on jo toista tuhatta vuotta äytetty lamasalvosteniiaa. Vaaasuuntaisesti asetetut hirret on sovitettu toisiinsa varaamalla eli veistämällä hirret huolellisesti yhteensopivisi. Nuraliitoset, tapituset ja arat jäyistävät raenteen. Alin ja ylin hirsierta sitovat iuna- ja oviauojen atoman ehion yhteen. Kivijala antaa nurien ja väliseinien ohdalta. Hirsiseinä on massiivinen raenne, jolla on monta tehtävää. Se on seä antava raenne että lämmöneriste. Ysiaineisena se on toimintavarmempi ja estää muodonmuutosia paremmin uin errosellinen seinäraenne. Kivijala ja siihen liittyvät ysityisohdat uten ladonta, rappauinta, saumausmuoto, iven äsittely ja tuuletusluuut ja niiden ritilät tuovat eloa aupuniuvan. Muista huolehtia alapohjan tuuletusesta avaamalla luuut luuut esäsi. Verot pitävät utsumattomat vieraat poissa.