Vanhan Porvoon rakennustapaohje

Transkriptio

1 Vanhan Porvoon raennustapaohje

2 Porvoon aupuni 0 Kaupunisuunnittelu Testi Anne Rihtniemi Rauh ja Emilia Saatsi Toimitus ja taitto Emilia Saatsi Vanhan valouvat Porvoon museo, Museovirasto Uudet valouvat Emilia Saatsi, sivujen ja 8 piirustuset Anne Rihtniemi-Rauh Kannen uva Vanha Porvoo Linnamäeltä nähtynä 900-luvun alussa (Porvoon museo), viereisellä sivulla Alexandra Simolinin puutarha Rihamaatu :ssä ja sivulla olme piha Joiadulta (Porvoon museo)

3 Sisältö Asemaaavan erityismääräyset Alusi Vanhan Porvoon miljööhistoriaa Ohjeita raentamaan ryhtyvälle 7 Yleisiä ohjeita ja määräysiä 7 Kaupuniuvallisesti erityyppiset alueet 8 Katto 0 Julisivut Laudoitus Rappaus Kuistit Iunat ja ovet Iunat Ovet Helat Kantavat raenteet Perustuset ja ivijala Alapohja Hirsiruno Sisätilat Aidat ja portit 8 Uloraennuset 9 Vanhan Porvoon neljä pihatyyppiä 0 Pihatilat Sadeveden ohjaus Maaston penereet, terassit ja luisat Pihoilla on erilaisten asvupaiojen vaihteleva mosaiii Kasvilajisto Kuapenit 8 Puusto 9 Suunnittelu ja lisäraentaminen 0 Energiansäästö Esteettömyys Luvan haeminen Hyödyllisiä linejä Korjaajan ymmenen äsyä Liiteartat areologisesti arvoaista alueista

4 Asemaaavan erityismääräyset Nämä ohjeet umoavat Vanhan Porvoon asemaaavoissa olevat erityismääräyset ja sisältävät uudet aiia Vanhan Porvoon asemaaavoja osevat erityismääräyset. Muut aavamääräyset ovat asemaaavojen muaisia. Raennushaneeseen ryhtyvän tulee aina selvittää tarvittava lupa raennusvalvonnasta. Asemaaava-alueella olevaa raennusta tai sen osaa ei saa puraa ilman asiasta vastaavan lautaunnan lupaa. Raennusluvista vastaavan lautaunnan ja / tai raennustarastajan on äsitellessään haemusta joa osee - raennuslupaa - raennusen tai sen osan puramista - raennusen orjausta tai muuttamista, raennusen äyttötaroitusen muuttamista tai muuta toimenpidettä - pylväiden, johtojen tai muiden tenillisten laitteiden asentamista - iosin pystyttämistä - luonnollisen maanpinnan muuttamista tai puiden aatamista - aidan raentamista tai muuttamista, evyen raennelman tai jaoaapin pystyttämistä tai raennusen ulonäöön tai aupuniuvaan vaiuttavaan toimenpidettä uten raennusen seinäpäällysteen, ulovärin, atemateriaalin, tai värin muuttamista - mainoslaitteen asentamista iinnitettävä erityistä huomiota siihen, että hane soveltuu atu-, ortteli- ja pihaoonaisuuteen aupunginosan historiallista omaleimaisuutta ja aupuniuvaa turmelematta. Raennuslupaa ja tarvittaessa toimenpidelupaa äsiteltäessä on otettava huomioon Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmän lausunto. Miäli toimiunnassa ei ole Museoviraston edustajaa on Museovirastoa uultava. Lausunto on annettava olmen () uuauden uluessa sen pyytämisestä. Jaoaappien ja muiden unnallistenisten laitteiden, ilmalämpöpumppujen tai muiden vastaavien tenisten laitteiden, mainosten, liieylttien, terassien, laitureiden ja veneiden iinnityslaitteiden raentamisen osalta raennustarastaja voi harita edellytetäänö asiassa toimenpidelupaa. Raennuslupaa harittaessa on iinnitettävä huomiota uudisraennusen sopeutumiseen aupuniuvaan ja ortteliin. Raennuslupahaemuseen on tarvittaessa liitettävä laissa määriteltyjen asiairjojen lisäsi muuta luvan äsittelyssä tarpeellista aineistoa, jota voi olla esimerisi: - raennushistoriaselvitys, tarennettu tontin äyttösuunnitelma, josta selviää raennusten ulottuvuudet, materiaalit, äyttötaroitus, suunnitellut muutoset, tontin liittyminen orttelioonaisuuteen ja atuveroon, tontin oreusasema naapuritontteihin ja yleisiin alueisiin nähden seä suunnitellut oreuden muutoset, autopaiojen, leiialueiden ja muiden uloalueiden järjestely, seä aidat portit ja istutuset - atujulisivupiirustuset naapuriraennusista - pereiivipiirustusia Edellä määrätty osee soveltuvin osin myös haemusta julisivun, sen värin, peittämisaineen tai paneeliaritehtuurin muuttamisesta. Raenteita muuttavat orjauset edellyttävät aina seä toimenpide- tai raennuslupaa. 7 Kuisteja, tuuliaappeja, lasiverantoja ja niihin verrattavia raennelmia voidaan perustellusta syystä raentaa pihan puolelle tontille sallitun errosalan lisäsi ja raennusalan ulopuolelle seä orjaus- että uudisraentamisen yhteydessä. Raennusoieuden ylittävä errosala saa olla enintään /0 o. raennusen errosalasta. Raennusiin ei saa tehdä parveeita. 8 Kaiessa raentamisessa on äytettävä sellaisia raennusaineita, atemateriaaleja ja väriaineita, jota soveltuvat historialliseen aupuniuvaan. Uudis- ja lisäraennusten raentamisessa tulee äyttää alueelle ominaista attomuotoa ja altevuutta. Pääraennusessa tulee yleensä olla saumattu peltiate ja talousraennusessa sileä huopaate tai olmiorimoilla varustettu huopaate. Katteen värin tulee olla musta. 9 Tontit on aidattava atua, puistoa, toria ja naapuritonttia vasten yhtenäisellä, ympäristöön sopivalla lauta-aidalla. Aidassa olevat auot on varustettava pääosin tiiviillä portilla. Aidat ja portit on maalattava pellavaöljymaalilla tai punamullalla. Raennuselle ei voida myöntää purulupaa ennen uin tontille on hyväsytty raennus- tai muutoslupa.

5 0 Tontin uudis- tai lisäraennustoimenpiteen yhteydessä tulee tontilta osoittaa autopaioja - ap /0 m asuinerrosalaa ohden, uitenin enintään ap / asunto. - ap / 0m liie-, toimisto- ja verstaserrosalaa ohden. - ap / 0 m julisten raennusten errosalaa ohden. Autopaiamäärästä voidaan poieta perustellusti. Asemaaava-alueella äytettävien atu- ja pihapäällysteiden on oltava alueen historialliseen luonteeseen sopivia. Asfalttia ei saa äyttää piha-alueilla. Miäli vanha asfaltti poistetaan, se tulee orvata muulaiveysellä tai soralla. Noppaiviä saa äyttää vain atualueilla. Kivituha, betoni-, muovi- tai omposiittiivet eivät ole sallittuja. Piha- tai atualueella tehtävät muutoset edellyttävät toimenpidelupaa. Kaiista adunraennus- ja adununnostus-, piha- seä puistosuunnitelmista on pyydettävä Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmän lausunto. Raennusluvasta vastaavan lautaunnan on raennuslupaa haritessaan ja Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmän lausuntoa antaessaan iinnitettävä erityistä huomiota siihen, että säilytettävissä raennusissa: - Korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että raennusen historiallinen ja aritehtoninen arvo seä aupuniuvan annalta merittävä luonne säilyy seä julisivujen että sisätilojen osalta. - Milloin raennusen historiallinen asu on vääristetty sopimattomilla muutosilla, on orjaus-, ohennus- ja muutostöiden yhteydessä raennusen asu palautettava joo entistäen tai orjattava muulla raennuseen ja ympäristöön sopivalla tavalla. - Jos säilytettävä raennus tuhoutuu, tulee uudisraennusen lähtöohtana olla asemaaavan osoittama tilanne. - Vanhoissa raennusissa saa ullaolle raentaa alapuolisen errosen tiloihin liittyviä huonetiloja palomääräysten salliessa tontille merityn errosalan lisäsi. Näitä tiloja saa toteuttaa vain silloin un ullaon oreus on riittävä. Ullaotilojen muutostyöt edellyttävät aina raennuslupaa. Ullaotiloihin ei saa avata uusia attopintaan liittyviä iunoita, miäli ne näyvät aduille tai joelle tai riovat sisäpihan puoleisen julisivun eheyttä. Uusia iunoita voi sijoittaa raennusen päätyihin tai ns. hauaiunoisi, miäli ne eivät turmele raennusen julisivujen aritehtuuria. - Olemassa olevat ellarit tulee säilyttää. - Korjaus- ja muutostöiden yhteydessä tulee ovi- ja iuna-auot, niiden muoto ja jaotus, attamistapa ja julisivulaudoitus, ysittäiset raennelmat, savupiiput ja vesirännit, soelit seä muut raennuselle luonteenomaiset ysityisohdat säilyttää. - Vanha raennusmateriaali tulee ensisijaisesti säilyttää ja äyttää uudelleen. Uudistettaessa ja täydennettäessä täytyy uuden materiaalin luonteen, laadun ja ominaisuusien vastata vanhaa materiaalia. - Korjaus- ja ohennustöiden yhteydessä äytettävien materiaalien on oltava sellaisia, ettei raennusosan lämpö- ja osteusteninen toiminta muutu. - Ulomaalausessa on äytettävä perinteisiä maalityyppejä (pellavaöljymaali, alimaali, eittomaali) - Ranta-aittojen julisivut on maalattava punaisella eittomaalilla. Iunaluuut, ovet, muut luuut ja laiturit on äsiteltävä mustisi pellavaöljymaalilla tai tervalla tai tervapohjaisella puunsuoja-aineella äsiteltyjä. Kattojen tulee olla mustat. - Aluperäinen tai luonteenomainen tilajao, auotus ja iinteä sisustus (uunit, ovet, listat, portaat yms.) säilytetään. Vanha Porvoo on aupuniareologista aluetta. Muinaisjäännöseen ei saa ajota ilman lain nojalla annettua lupaa esimerisi aivamalla, peittämällä, vahingoittamalla tai poistamalla, vaia jäännös sijaitsisi omalla maalla. Ennen raentamista, mieluiten jo ennen suunnittelua, on oltava yhteydessä Museovirastoon mahdollisten tontilla tai atualueella tehtävien areologisten aivausten suunnittelua varten. Vanhan Porvoon alueella tulee noudattaa asemaaavaa täydentävää raennustapaohjetta. Vanhan Porvoon alueelle ei saa istuttaa havupuita. Suuriasvuisen pihapuun saa istuttaa vain riittävän suureen pihatilaan, jotta sen osisto ja juuristo eivät ylety naapurin puolelle.

6 Alusi Vanha Porvoo on vuosisatojen ehitysen tulos. Koonaismiljöö, samoin uin ysittäinen raennus ja raennusosain on eri aiaausien summa. 900-luvun puoliväliin asti äsityövaltaisen raentamisen perinne, mittaaava ja materiaalinäyttö taasivat harmonisen aupuniuvan syntymisen ysityisohtien vaihtelun elävöittäessä oonaisuutta. Muutoset ja lisäyset ovat osa raennusten ja oo alueen historiaa. Ne voivat olla historiallisesti arvoaita, vaia eivät aina aunistaisiaan taloa. Raennusosia purettaessa on taraan harittava niiden meritys alueen oonaisuudelle. Vanhat raennuset ertovat menneisyydestä ja monien suupolvien työstä. Uudistamalla menetetään ajan patinan arvouus. Kosa vanhat raennuset ovat taidoaan äsityön tulosia, tuhlataan menneiden suupolvien työtä. Ysityisohdat ovat täreitä talon ilmeelle ja adun miljöölle. Säilyttämällä raennusosat mahdollisimman aitoina vältetään ulissivaiutelma. Pienimuotoinen piuaupunimiljöö on herästi haavoittuva. Nyyaiainen raentamistapa eroaa vanhasta perinteestä. Raennusten onnistunut orjaaminen ja uuden sovittaminen vanhaan miljööseen on osoittautunut haasteellisesi tehtäväsi. Raennuerinnön suojelemisessa on taroitus turvata raennetun ulttuuriympäristön ajallinen ja alueellinen aitous, monimuotoisuus, ominaisluonnetta ja erityiiirteet. Vanhat talot ja pihat ovat ysilöllisiä, ja juuri nämä erityiiirteet teevät niistä aitoja, paiallisia ja säilyttämisen arvoisia. Pihapiireissä on ainutlaatuinen erilaisten asvupaiojen irjo, jolla on säilynyt harvinaisia perinneasveja ja vanhan ulttuurin seuralaislajeja. Älä siis turhaan pidä pieniäään ysityisohtia vähäpätöisinä. Raennuset saavat olla unnoltaan erilaisia, pieni eseneräisyys teee aupungin vain riaammasi. Välttämättömiä orjaustöitä tehdessä tulee tavoitteena olla ysilöllinen raennuseen sovitettu orjaaminen, jossa äsityötaidolla on edelleen paiansa. Hyvä suunnittelu ja toteutus ovat välttämättömiä onnistuneen lopputulosen annalta. Raennusosia uusittaessa on perinteen muaista tehdä uusi osa vanhan mallin muaisesti. Pihapiirissä perinteen vaalimiseen uuluu entisten asvimaiden, pihatantereen etojen ja iveysten säilyttäminen ja perinneasvien äyttäminen. Vanhan talossa ja hienossa miljöössä asuminen on ilo. Uudisraentajain saa nauttia pienipiirteisestä, vuosiymmenien aiana ehittyneestä ympäristöstä. Korjaaja ja vanhan vaalija annattelee yhteistä ulttuuriperintöä. Uudisraentajan vastuu on suuri, sillä uudet raennuset poieavat herästi epäeduseen vanhassa ympäristössä. Raennushaneeseen ryhtyvän on erityisen täreää tarailla ympäristöään ja pohtia, millaisen lisän oma talo ja sen piha ympäristöön tuovat. Vanhassa Porvoossa asuminen, raentaminen ja orjaaminen ei ole vain raennussuojelua, vaan myös harvinaisen suomalaisen puuaupuniraenteen ja perinteen ylläpitämistä ja välittämistä tuleville suupolville. Voimaaasti asvava puusto muuttaa miljöötä. Vuosittaiset hoitotyöt tulee muistaa niin talossa uin puutarhassain niiden arvon säilyttämisesi. Tämä raentamistapaohje antaa suuntaviivoja vanhan orjaamiseen, uudisraentamiseen ja pihatilojen ja vanhan asviston säilyttämiseen. Tavoitteena on hoitaa ja täydentää ympäristöä estävällä tavalla. Museovirasto on laatinut vuonna 008 Vanhasta Porvoosta aupuniareologisen inventoinnin, jona tavoitteena oli selvittää, millä alueilla 00- ja 700-luvun alun aavoitetun aupunialueen errostumat ovat todennäöisesti säilyneet ja millä tuhoutuneet. Inventointi on luettavissa Museoviraston verosivuilta ja siihen liittyvät artat, joissa on esitetty aupuniareologisesti merittävät ohteet, ovat tämän raportin liitteenä. Oppaan testi perustuu Tore Tallqvistin, Anna-Leena Seppälän ja Anu Ahoniemen laatimaan Vanhan Porvoon vuoden 989 raennustapaohjeeseen ja Anne Rihtniemi-Rauh n Vanhan Porvoon pihojen raennustapaohjeeseen vuodelta 999 seä pihojen asvillisuuden inventointiin vuodelta 0. Ohjeen ovat täydentäneet Anne Rihtniemi-Rauh ja Emilia Saatsi.

7 Vanhan Porvoon miljööhistoriaa Kesiaiaieräisiä raennusia on säilynyt asi: iro ja ellotapuli. Kiviiro muurattiin puuiron paialle pääosin 00-luvun alussa. Myös jotut ellarit saattavat olla esiajalta ja sisi erityisen arvoaita. Kesiaiaisen atuveron perusajatus on yhä nähtävissä. Leveät joen suuntaiset adut toimivat pääväylinä. Poiittaissuuntaan liiennettä välittivät apeat ujat. Katujen linjauset ovat muuttuneet, joten taraa uvaa esiajan Porvoosta on vaiea muodostaa. Vanhasta tonttijaosta saa uitenin viitteitä. Joirannan porvaristontit, joista monet ovat yhä auppiaiden äytössä, edustavat esiaiaista perinnettä. Kapeat tontit ulottuivat esiajalla adusta atuun läpi orttelin. Väliadulla on muutama uudempi talo, joiden päädyt ovat adulle, uten esiajalla oli tapana. Aitat raennettiin aivan vesirajaan. Nyyiset ranta-aitat ovat uudempia, mutta ne muistuttavat Porvoon historiasta täreänä auppapaiana. Kaupunia raennettiin 00-luvulla useasti uudelleen hävitysten jäljiltä. Tulipalot, sodat, aupungin laauttamiset ja paomuutot oettelivat aupunilaisia. Asutus uitenin laajeni 00-luvulla, ja 700-luvulle tultaessa aupungissa oli lähes 00 asuttua tonttia, joiden lomassa oli pieniä aidattuja asvimaita. Varaaat porvarit omistivat taloutensa eri toimiin taroitettuja tontteja eri puolilla aupunia. Katuuva oli 700-luvun alussa vaatimaton. Turveatot ja hirsipintaiset harmaat julisivut olivat yleisiä. Ysinertaisin raennus oli harmaapintainen ysihuoneinen savutupa. Savuhormilliset uunit tulivat yleisesti äyttöön vasta 700-luvulla. Kun tuvan toiseen päähän lisättiin huone, saatiin sivuamaritupa. Pienemmästä huoneesta voitiin osa erottaa eteisesi. Parituvasi talo laajennettiin raentamalla asuinhuoneet eteisen molemmin puolin. Eteisen perällä saattoi olla ysi tai useampia amareita. Toisinaan tuvanin perällä oli amareita. Raennus saattoi muodostua myös rivistä huoneita. 700-luvulla aupuni asvoi vähitellen, oettelemusista huolimatta. Kymnaasi ja hiippaunnan esus siirrettiin Viipurista Porvooseen vuonna 7, jolloin aupuniin muutti hallintomiehiä ja opettajia. Kiroatu ja Vuoriatu levennettiin ja suoristettiin ison vihan jäleen nyyisiin linjoihinsa. Porvarit perustivat atujen varsille puoteja, raennustoiminta oli vilasta ja puutarhaulttuuri eli uoistusauttaan. Asuintonteille istutettiin hedelmäpuita ja syreenimajoja. Puutarhatonteilla viljeltiin hedelmiä ja uusia asvilajeja uten tupaaa ja perunaa. Kymnaasin tontille perustettiin uudenaiainen ooelmapuutarha, jonne saatiin lajistoa Uppsalasta, Linnén asvitieteellisestä puutarhasta. 700-luvun lopussa näytepuutarhassa oli 0 asvilajia viiteen ryhmään jaettuna: mausteet, lääe-, ruoa- ja oristeasvit seä testiili- ja väriasvit. Vuonna 70 raivonnut tulipalo tuhosi suuren osan aupunia. Tulelta säästyivät muun muassa 700-luvun alussa raennettu puuiro, vastapystytetty luioraennus seä öyhälistön asuinalue iron itä- ja pohjoiuolella. Ennen paloa eteisamarituvat ja parituvat olivat yleisiä seä säätyläisten että öyhemmän väen asuntoina. Palon jäleen auppiaiden ja viramiesten esuudessa alettiin suosia uusihuoneista niin sanottua aroliinista pohjaaavaa, jossa esellä, eteisen taana on sali ja molemmilla sivuilla on asi amaria. Köyhemmillä alueilla parituvat ja sivuamarituvat pysyivät vallitsevina. Säätyläistonteilla niitä oli vaatimattomammissa sivuraennusissa. Hävitysen toistumisen pelossa aupungin riaimmat porvarit raensivat talonsa ivestä. Linnoitusmestari Gotthard Flensborgin johdolla raennettiin asi iviaittaa ja uusi ivitaloa, muun muassa: raatihuone, auppias Holmin talo, appalaisen talo seä ns. Flensborgin talo linnoitusmestarin omasi odisi. Taloissa suosittiin mansardiattoa ja ne pyrittiin teemään asierrosisi. Kesällä 77 Kuningas Kustaa I:n vierailua varten ivettiin useita atuja, parannettiin toria, aidattiin pääatujen varsilla olevia tontteja ja punamullattiin taloja. Numersin laveeraus vuodelta 789. Suurpalosta on ulunut olmeymmentä vuotta. Monet aupuniuvassa edelleen tunnistettavat raennuset erottuvat uvassa, uten myös aupungin selvä pohjoisraja. Muutamia hedelmäpuiden säännöllisiä istutusia näyy rinteen aidatuilla pihoilla. (Porvoon museo)

8 Vaia raennusten ilme on muuttunut vuosien varrella, voi Joiadulla erottaa ustavilaisen aupuni-ihanteen piirteet. Katutila on tiivis, un asierrosiset talot on raennettu vieri viereen apean adun varrelle. Nyyinen Vanha Porvoo on paljolti peräisin 700-luvun loppupuolelta. Vanhoilliset porvarit suosivat ruotsalaisvaiutteista raentamistapaa pitälle 800-luvun puolelle, jolloin viramiehet jo oristelivat talonsa uuden empiretyylin muaan. Ruotsalaisajalla uulalle ehittynyt aupuni sai Venäjän vallan aiana eteläpuolelleen uuden empireesustan. C.L. Engelin vuonna 8 suunnitteleman ruutuaavan oli määrä peittää alleen oo Vanha Porvoo. Kaava toteutui Rihamaadun eteläpuolella ja Rauhanadun ja Linnanadun pohjoiäissä. Empiren aupuniraenteelliset ihanteet jäivät Vanhassa Porvoossa saavuttamatta, mutta tyylisuunta vaiutti raentamiseen. Empiretalot jaettiin adun ja pihan puoleiseen osaan sydänseinällä. Poiittaisseinillä saatiin aiaan huonejao. Paloturvallisuussyistä suositeltiin lehtevien puiden istuttamista ja hedelmäpuiden määrä asvoi. Katunäymiä rajasivat aidat, joiden yli näyi paioin syreenipensaiden ja hedelmäpuiden latvusia seä muutamalla tontilla muotoon leiattu jalopuu. ottiin näyteiunoita. Teollistuminen toi aupuniin työväestöä. Kaupuniraennetta tiivistettiin ja moni aalimaa ja puutarha sai väistyä raennusten tieltä. Karjasuojia ja aittoja muutettiin asunnoisi ja useat talot jaettiin pienisi hellahuoneisi, jota annettiin vuoralle. Samalla tontilla saattoi asua jopa toistaymmentä ruoauntaa. Kiinteistön omistaja asui yleensä adun varrella omassa talossaan. Tämä asuntojärjestelmä aloi murtua vasta 970-luvulla aupungin sosiaalisen raenteen muuttuessa. Ensimmäisenä Vanhan Porvoon suojeluun heräsivät 900-luvun alun ansallisromantiot. Porvoossa toimineet taiteilijat, etunenässä Louis Sparre ja Albert Edelfelt, pyrivät teosillaan ja toiminnallaan edesauttamaan vanhan aupungin säilyttämistä. Vuoden 9 aavasuunnitelma oli hyvästä pyrimysestä huolimatta suojelutavoitteiden vastainen. Kaavassa atuja oli suoristettu ja levitetty sen verran, että olemassa oleva raennusanta olisi vähitellen hävinnyt. Uudistetun aavan muaan raennettiin muutamia taloja, jota istuvat historialliseen ympäristöön luontevasti. Kaava todettiin pian uhasi Vanhan Porvoon säilymiselle ja se uusittiin vuonna 9. Vuonna 9 raennettiin toinen silta, joa siirsi liienteen painopisteen Vanhan Porvoon ja empire-porvoon välille. Vuosina 97 ja 99 vahvistetuissa aavoissa on suojelupyrimysiä vahvistettu. 000-luvulla ysi aupuniuvan uhauvista on suureisi asvava pihapuusto. Turistivirrat aiheuttavat muutoaineita raennusille, pihoille ja atutiloille ja lisäävät atuuvaan ja pihoille niille ennestään vieraita raenteita. Savenvalajanuja. Vanhan Porvoon reunalla. Kujalla ulivat niin ihmiset uin eläimetin. Kulttuurin seuralaisasvit löysivät elintilaa myös hieaujien pientareilta.(porvoon museo) 800-luvun lopulla muotoutui auppaatujen ilme, joa säilyi Joiadulla ja Väliadulla. Puodit ja verstaat adunvarsilla lisääntyivät, ja julisivuihin puh-

9 Ohjeita raentamaan ryhtyvälle Ohjeet ovat tämän raennustapaohjeen ydin. Raennettu ympäristö muodostuu erilaisista osista. Joaisen osan, oli sitten yseessä esimerisi atto tai sen raenteet, iuna tai seinäpinta, orjaamisessa tulee huomioida ysittäisen raennusosan seä oonaisuuden raennus- ja ulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen. Ohjeet antavat periaatteet Vanhan Porvoon raennusannasta ja pihapiireistä huolehtimiseen. Ne eivät ole työtenisiä toteutusneuvoja orjaamiseen, sillä näihin asioista on perusteellisia ohjeita uudessa raennuerintöä äsittelevässä irjallisuudessa ja Museoviraston orjausortistossa, joa on vapaasti luettavissa viraston verosivuilla. Kirjallisuus- ja verosivuluettelo löytyvät tämän julaisun lopusta. Sopimattomien materiaalien ja asvien äyttö seä vanhojen raennusosien orvaaminen uusilla naertavat ulttuuriperinnön aitoutta. Joainen huattu vanha raennusosa on menetys oonaisuudessa, josta Vanhan Porvoon viehätysvoima ja omalaatuisuus muodostuvat. Korjausten ja muutosten suunnittelussa seä toteutusessa tulee äyttää vanhojen raennusten orjaamiseen erioistuneita ammattilaisia. Perinteisten, hyväsi havaittujen materiaalien ja työtapojen äyttöä seä jatuvaa ylläpitävää huoltoa ei voi liiasi orostaa raennusten ja pihojen hoidossa. Miljöön mittaaavan säilymisen annalta on pihapuiden hoitaminen, sopivien puulajien valinta seä pihamaan pinnoitteiden oieanlainen vaaliminen erittäin täreää. Kulttuurin seuralaislajiston ja perinneasvien säilyminen edellyttää pihapiirin eriluonteisten osien säilyttämistä ainain osittain ja ylläpitoa perinteiseen tapaan. Seuraavat appaleet antavat ohjeita ja asettavat rajoitusia raennusten eri osien orjaamiselle ja ylläpidolle. Yleisiä ohjeita ja määräysiä Vanhan aupungin ulttuuriarvot ja oonaisuus ovat lähtöohtana aielle ehittämiselle ja raennuerinnön hoidolle. Eri aiaausien errosellisuus on arvoas osa aupunginosan historiaa. Tavoitteena on suojella raennus- ja ulttuuriperintöä, ja sisi perinteisin, äsityövaltaisin menetelmin valmistetut raennusosat arvotetaan uusia, teollisia osia arvoaammisi. Joainen raennusoonaisuus on ainutlaatuinen ja edellyttää aina tapausohtaista harintaa raennussuojelullisia arvoja punnittaessa. Ennen laajempaa orjausta tulee laatia raennushistoriaselvitys (RHS), joa antaa tietoa raennusen historiasta, muutosvaiheista ja nyytilasta. Selvitys on työväline ylläpito- ja orjaussuunnittelun ja se laaditaan ennen orjaustöihin ryhtymistä. Sitä voidaan tarvittaessa täydentää, miäli raenteita avataan orjaustyötä tehdessä tai muuten saadaan lisää tietoa raennusen historiasta. Tehdyt huolto- ja orjaustyöt tulee doumentoida tulevaisuuden varalle. Maanäyttö- ja raennuslai edellyttää äyttö- ja huolto-ohjeen laatimista raennuslupaa vaativissa toimenpiteissä. Vanha Porvoo on aupuniareologista aluetta. Muinaisjäännöseen ei saa ajota ilman lain nojalla annettua lupaa esimerisi aivamalla, peittämällä, vahingoittamalla tai poistamalla, vaia jäännös sijaitsisi omalla maalla. Taroitusena on turvata muinaisjäännöseen liittyvän tiedon säilyminen seä aupunien onreettinen historiallinen jatuvuus. Areologisesti arvoaat alueet näyvät liiteartoissa ja. Näillä alueilla on ennen raentamista, mieluiten jo ennen suunnittelua oltava yhteydessä Museovirastoon mahdollisten tontilla tai atualueella tehtävien areologisten aivausten suunnittelua varten. Flesborgintörmä on ollut jo auan ivetty. Aidan yli näyy syreenirivistö. Risteysessä olevan talon iunat on myöhemmin vaihdettu pieniruutuisisi ja atuiveys uudistettu. (Porvoon museo) 7

10 Kaupuniuvallisesti erityyppiset alueet Vanhan Porvoon rias aupunioonaisuus muodostuu luonteeltaan erilaisista alueista, jota antavat lähtöohtia raennussuojelulle. Kauppiaat ja viramiehet asettuivat aupungin parhaille paioille joivarren ja raatihuoneen ja iron ympäristöön. Käsityöläiset valtasivat aupungin etelä- ja pohjoisliepeet. Köyhimmät saivat tyytyä irosta itään sijaitsevaan vaieapääsyiseen mäeen. Myllyujan ympärille, syntynyt myöhäisempi reuna-asutus erottuu selvästi omasi alueeseen. Yhteisuntaluoien varallisuuserot uvastuivat raentamisessa ja pihan äytössä. Kauppiaiden ja viramiesten tontit olivat suuria, talot omeita ja ajanmuaisesti oristeltuja. Kauppiastontteihin uului huomattava määrä uloraennusia ja pihalla ivettyjä varastoalueita. Köyhemmille alueille mentäessä mittaaava muuttui ja raennuset olivat ilmeeltään vaatimattomampia. Ysinertainenin raennus on usein miljöön oleellinen osa. Raennusen suhde ympäristöönsä teee sen arvoaasi. Vanhassa Porvoossa on poieusellisen paljon säilyneitä uloraennusia, joiden aluperäinen äyttö on ollut hyvin tarasti rajattua. Aittoja on ollut auppatavaran, elintarvieiden, suolan ja vaatteiden säilytyseen, erilaisia työtiloja ja verstaita äsityöläisille, arjasuojia, puu- ja heinävarastoja, talleja, analoita, saunoja seä piuloita. Varsin tavallista oli ierrättää raennusosia talousraennusiin, joista voiin löytää vanhoja pääraennusten iunoita, ovia, hirsiä tai heloja. Eri alueilla on toisistaan poieavia ympäristön ominaisuusia. Kauppaadut (Joiatu, Rihamaatu, Väliatu ja Kiroatu) seä auiot, uten Raatihuoneentori ja Kirotori, ovat julisempia uin mutittelevat sivuadut, ja niiden varrella olevat auiot ja puistiot. Kauppiastonteilla ysityinen ja puolijulinen alue nivoutuvat asteittain, un taas asuntopihat on selvästi erotettu adusta. Joiadun ja rannan välisillä pihoilla toimivat liieet ja ravintolat avaavat vanhoja puolijulisia auppiaihoja nyypäivän aupunivieraalle. Alueellinen jaautuminen näyy myös pihojen raenteessa ja asvilajistossa. Lähes auttaaltaan ivettyjä auppias- tai äsityöläiihoja oli Kirotorin ympärillä ja esiaiaieräisillä apeilla rantatonteilla. Pihaiveysien uvioinnilla ohjattiin sadeveden ulua, ulureittejä ja toimintoja, uten varastointia. Kivetyillä tonteilla saattoi olla pieni ryytimaa jossain nurassa. Isoja puutarhapihoja oli Joiadun ja Väliadun välisessä rinteessä ja Kirotorin itä- ja pohjoisreunalla. Vaieasti raennettava rinne oli lämmin ja suotuisa arimpienin asvien asvatuseen. 700-luvulla suurin tontti uului apteearille, joa asvatti lääeyrttejä. Pienet asuinpihat sijaitsivat pääasiassa ylhäällä allioisella mäellä. Tulliaidan lähellä oli 700-luvulla alueita pelästään hyötypuutarhoina. Nyyinen Borgströmin puisto on osa pappilan silloista tupaapellosta. Kouluuja 900-luvun alussa. Puutarhapihaa rajaa säleaita. (Porvoon museo) Kirotori (Porvoon museo) 8

11 Ohjeita ja määräysiä Mainos- ja liieylttien tulee olla pienehöjä. Muoviset tai valaistut yltit eivät sovi vanhaan aupuniin. Myös iunateippauset tai maalauset tulitaan luvanvaraisisi liieylteisi tai mainosisi. Mariisien tulee olla vaaleita ja julisivuun sopivia. Mariisi ei pääsääntöisesti saa olla iuna-auoa leveämpi. Mariiseissa ei saa olla uvia tai testejä. Toriojujen tulee olla luonnonvaloisella tai vaalean harmaalla anaalla atettuja. Väliaiaisillein ioseille ja muille vastaaville raennusille tarvitaan erillinen lupa, joa tulee haea ennen raennelman pystyttämistä. Kiosien pintamateriaaleisi sopivat esimerisi lasi, maalattu tai patinoitu metalli ja puu. Muovi, lasiuitu tai vastaavat materiaalit, joita äytetään tyyppiioseissa, eivät ole aupunginosan miljööseen soveltuvia. Kiosia ei saa päällystää mainosteippausin. Katutilassa olevien terassien rajausten tulee olla ilmeeltään ja raenteeltaan eveitä ja ilmavia. Miäli rajausta tarvitaan ovat sopivia materiaaleja puu, luonnonuituöydet, uaruuut tai mustasi maalattu metalli. Rajaus ei saa muodostua umpinaisesi aidasi sivusuunnassa tarasteltuna. Muovisia, lasisia tai anaalla peitettyjä aiteita ei hyväsytä. Kaiteisiin ei saa iinnittää mainosia. Terasseja ei saa orottaa atupinnasta erillisellä raenteella, vaan atuiveys toimii terassin lattiana. Miäli atupinta on huomattavan epätasainen, voidaan osa terassista orottaa, siten että terassin oonaiinta-alaan nähden orotus ei muodostu merittäväsi. Tällöin orotetun terassipinnan tulee olla mahdollisimman lähellä atupintaa ja laudoitus tulee maalata mustasi. Veden virtausta adulla ei saa estää. Terassi on väliaiainen raenne, eiä sen alta saa osaan puraa vanhaa iveystä. Irtonaiset mainostelineet eli ns. A-standit tuovat ylimääräistä tavaraa atutilaan. Tällaisia irtonaisia mainosia tulisi tarvittaessa olla vain niillä liieillä, joiden tilat sijaitsevat sisäpihoilla, ja joilla ei ole näyteiunaa tai raennuseen iinnitettyä liieylttiä adun varrella. Etenin vilaina esäuuausina adut täyttyvät esteillä, jos aii liieet tuovat ulos omat mainostelineensä. Pelastusteiden avoimena pitäminen tulee huomioida pihoilla ja aduilla uusia raennelmia tai evyitä varusteita lisättäessä. Joirannan laitureiden tulee pääsääntöisesti olla rannan suuntaisia, ns. yliiinnityslaitureita. Ponttonilaitureita ei sallita. Laitureiden ja niihin liittyvien portaiden tulee olla puisia, tervattuja tai tervapohjaisella puunsuoja-aineella äsiteltyjä. Laitureita ei saa muuttaa terasseisi, eiä niihin saa tehdä aiteita. Persoonallinen yltti huomataan ja muistetaan. Koolla ja räieydellä erottuminen teee hallaa atuuvalle, eiä liieään erotu eduseen. Nyyisiä ja menneitä ylttejä. 9

12 Katto Vanhassa Porvoossa attomaisema on rias ja se erottuu selvästi osana mäistä maisemaa. Erilaiset atemateriaalit, savupiiput, jalarännit, räystäsourut, lapetiaat, syösytorvet ja attoiunat muodostavat riaan oonaisuuden osana raennuerintöä. Vanhimmissa raennusissa attoa annattelevat hirsiraenteisten päätyjen ja väliseinien varassa olevat vuoliaiset. Myöhemmin äytettiin erilaisia attotuoleja tai attotuolien ja vuoliaisaton yhdistelmää. 800-luvun alussa turveatto ja malaatto olivat vielä melo yleisiä. 700-luvun puolivälistä alaen raennettiin hienoimpiin taloihin mansardiattoja, joa väistyivät ustavilaisena aiana, un muotiin tulivat antiiin vaiutteiden myötä matalat satula- ja harjaatot. Empireaiana attoihanne oli mahdollisimman loiva ja näymätön. Musta palapeltiate sopi hyvin tähän. Huopa- ja peltiatot yleistyivät 800-luvun lopussa. Rautapeltilevyjä äytettiin 880-luvulta eteenpäin. Vähävaraisemmilla päreatot olivat yleisiä vielä 90-luvulla. Ennen 90-luua, jolloin rullapelti valtasi marinat, tehtiin peltiattoja galvanoidusta peltilevyistä. Peltiä äytettiin pääasiassa pääraennusissa ja huopaa sivuraennusissa. Riippuourut eivät liity porvoolaiseen attomaisemaan, jossa vedenohjaus on perinteisesti tehty jalarännein. Vedenohjauseen äytetyt syösytorvet ovat oleellinen osa atumiljöötä. Ne rytmittävät atua ja tulevat lähelle ävelijää. Sisi niiden materiaaliin ja muotoiluun tulisi iinnittää erityistä huomioita. Musta väri on vaiintunut hallitsemaan Vanhan Porvoon attomaisemaa. Tiiliatto ei osaan saavuttanut suosiota Porvoossa. Monissa taloissa on muutettu attoraenteita ja -muotoa. Onnistuneet muutoset ovat osa arvoasta oonaisuutta. Katto on aina täreä osa aritehtuuria. Ohjeita ja määräysiä Savupiiput pitää säilyttää attoremonttia tehtäessä. Piipuissa oleva hormisto on osa talojen painovoimaista ilmanvaihtoa, joa ei toimi unnolla ilman muurattuja hormeja. Miäli piippujen orjaaminen edellyttää puramista, tulee vanha piippu doumentoida ja tehdä uusi vanhan profiloidun muodon muaisesti tai palauttaa aiempi profiloitu uloasu. Uusien iunoiden avaaminen pihanpuoleiseen atonlappeeseen on mahdollista vain, miäli uudet iunat eivät rio talon pihajulisivun eheyttä. Uudet attopintaan liittyvät iunat eivät saa näyä missään atu-, puisto- tai joinäymässä. Uusien attoiunoiden avaaminen edellyttää aina lupaa ja tapausohtaista harintaa. Peltiatto uuluu pääraennuseen ja huopa uloraennuseen. Tämä arvojärjestys on syytä säilyttää atteita uusittaessa. Ennen atteen vaihtamista tulee tutia ono vanha ate orjattavissa. Korjaaminen säästää paitsi rahaa, myös arvoasta raennuerintöä. Peltiaton tulee olla one- tai äsinsaumattua peltiä ja se tulee varustaa jalarännein. Perinteinen porvoolainen jalaränni on tuettu rautalatoin, ei olmiorimalla. Pelti ei saa olla muovipinnoitettu. Katto tulee maalata mustasi. Poieusen väristä muodostavat Rihamatorin ympäristön ivitalot, joissa nyyinen atteen väri on punainen. Näissä raennusissa peltiate voi olla punainen tai musta. Aluperäisen liuseiviaton palauttaminen on mahdollista. Huopaaton tulee olla musta, sileäpintainen tiivissaumainen huopa tai olmiorimahuopa. Palahuopaa ei hyväsytä. Kiron atteena tulee säilyttää paanuate. Uudet atetyypit ja niiden detaljit eivät uulu Vanhaan Porvooseen. Kupariate ei arvouudestaan huolimatta uulu Vanhaan Porvooseen, ellotapulia luuun ottamatta. Olemassa olevat upariatteet saa uusia uparisina. Suppiloeräinten ja syösytorvien tulee olla sinitystä pellistä valmistettuja ja profiililtaan pyöreitä. Vedenpoistojärjestelmät maalataan listoitusen tai julisivun väriin. Syösytorvien ulmissa tulisi hyödyntää peltisepän taitoja ja suosia teräviä ulmia tehdasvalmisteisten ryppyputien sijaan. Tarvittaessa atolle voi asentaa lumiesteen. Uudet ilmastointiin tai muuhun teniiaan liittyvät attoraennelmat tulee liittää osasi attomaisemaa siihen soveltuvin pellitysin. Suuria antenneja ja muita uuteen teniiaan uuluvia varusteita ei saa iinnittää atoille, miäli ne näyvät atunäymässä tai vastarannalta. Mäisessä maastossa myös aton materiaalit ja ysityisohdat näyttäytyvät jalanulijalle monessa paiassa lähietäisyydeltä. Tehdasvalmisteiset, muovipinnoitetut ourut ja syösytorvet eivät uulu Vanhaan Porvooseen. Katon lappeen oo tulee huomioida, jotta ourujen ja syösytorvien mitoitus on riittävä. Miäli syösytorvia uusitaan, olisi paras tapa tehdä ne vanhan tavan muaan pala palalta raentamalla. 0

13 Julisivut Julisivut ovat talon merittävin osa atuuvan annalta. Eri aiaausina raennetut osat ertovat seä aupungin että raennusteniian historiasta. Hyvin säilynyt julisivu paljastaa raentamis- tai orjausajanohdan ja ertoo siihen liittyvistä tyylipiirteistä. Ajallinen errostuneisuus on arvoas osa raennusta ja atunäymää. Laudoitus Hirsipintaisia aupunitalojen julisivuja alettiin 700-luvun uluessa suojata laudoitusella, joa 800-luvun aluun asti oli leveä pystylaudoitus. Empiren aiana julisivu verhottiin leveällä vaaapaneelilla, jona viistetty sauma oli iviraentamisen jäljittelyyn sopiva. Listoitusilla ja nuria peittävillä pilastereilla ja muilla antiiin aiheilla jäsenneltiin julisivua. Kattomuoto oli matala satulaatto. 800-luvun jälipuolen ertaustyylien aiana paneeliaritehtuuri ja julisivujen oristelu olivat huipussaan. Raatihuone punamullattiin 00-luvun puolivälissä, ja 700-luvun loppupuolisolla punaväriä näyi jo muissain taloissa. Keittomaali ei suojaa puuainesta. Iunoita ja listoitusia maalattiin enenevissä määrin pellavaöljymaalilla, joa oli väriltään sinertävää imrööinharmaata, vihertävää umbranharmaata tai eltamullalla sävytettyä eltaista. Empireaiana suosiota sai pellavaöljymaalilla maalattu eltainen julisivu valoisin tai harmain listoitusin. Voimaaammat värit saivat suosiota. Rappaus Vuoden 70 aupunipalon jäleen raennettiin muutamia ivitaloja jota rapattiin. Rappaus voi olla puhdasta alilaastia, hydraulista alilaastia tai alisementtilaastia. Laasti oostuu sideaineesta, joita ovat ali, hydraulinen ali tai ali ja sementti yhdessä seä vedestä ja runoaineesta, joa on hieaa. Ennen 800-luua äytettiin seinän muurausta myötäilevää ysierrosrappausta. Savitiilen päällä tavallinen on asierrosinen alilaastirappaus, joa voidaan pitää ohuena, ja samalla täsmällisenä. Myös puutaloja on voitu rapata. Pintalaasti voidaan värjätä tai alimaalata. 700-luvun alussa ivitalojen väritysessä suosittiin vaaleaa eltaista, valoista ja vaaleaa harmaata valoisin tai harmain listoin. Vuosisadan lopussa vaalea eltainen vaaleanharmain tai roosanpunaisin listoin oli suosittu yhdistelmä. Kivitaloissa saatettiin äyttää myös voimaasta punaista. Pigmenttien allis hinta rajoitti tummien sävyjen äyttöä. Ohjeita ja määräysiä Julisivua muuttavat toimenpiteet edellyttävät aina lupaa. Varmista tarvittava lupa raennusvalvontaviranomaiselta. Ulolaudoitusen vauriot ovat tavallisimpia helmassa ja vaaalistoissa seä vaurioituneiden syösytorvien lähellä. Koo laudoitusen uusimiseen on harvoin tarvetta. Yleensä riittää laudoitusen paiaaminen samanlaisella puutavaralla. Paialautoja voi josus joutua teettämään. Sahattu puutavara ei sovi orvaamaan vanhaa höylättyä laudoitusta. Miäli oo laudoitus uusitaan, tulee sen noudattaa aiempaa tai aluperäistä laudoitustyyppiä profiileiltaan ja ainevahvuusiltaan. Tuuletusraottomassa raenteessa oieat maalityypit ovat erityisen täreitä. Maalaamisessa tulee äyttää perinteisiä värejä ja maalityyppejä. Maalityypin tulee olla perinteinen pellavaöljymaali tai eittomaali. Ne läpäisevät osteutta. Alydiöljymaali ei ole perinteinen öljymaali. Muovisideaineiset maalit aiheuttavat osteustenisen risin tuuletusraottomalle seinäraenteelle. Tuuletusrao on ehitetty julisivuraenteisiin vasta uusien maalityyppien myötä un raenne ei tiiviin maalipinnan myötä uivunut. Tippa- eli vesilista tulee tehdä puusta, eiä sitä saa pellittää. Lista johtaa veden pois hirsiraenteesta, joten sen unnosta huolehtiminen suojaa hyvin raennusta suuremmilta vaurioilta. Käytettävän puuainesen laatuun ja suoruuteen tulee iinnittää erityistä huomiota. Listat on perinteisesti tehty höylätystä laudasta, jota tulisi äyttää myös orjausissa. Lähes aina on parempi säilyttää aluperäiset listoituset ja orjata niitä. Pelti-, alumiini- tai vinyylilevyjä tai muita vastaavia tuotteita, jota jäljittelevät puuta ei saa äyttää. Puhelin-, sähö-, tietoteniia- seä johtoasennuset tulee tehdä mahdollisimman huomaamattomasti, ja mieluiten pihajulisivujen puolelle. Talotiaat, syösytorvet, tuuletusventtiilit ja muut vastaavat varusteet tulee maalata raennusen julisivun tai listoitusen väriin. Ovien atosissa tulee suosia eveitä, perinteisiä peltiatosia. Katoset maalataan mustisi. Rappausen vauriot syntyvät yleisimmin veden aiheuttamina. Pienet vauriot ovat esteettinen haitta, mutta riinäiset syösytorvet tai muut vastaavat ongelmanaiheuttajat tulee orjata piaisesti. Kosteutta läpäisemätön maalipinta alirappausen päällä aiheuttaa rappausen osteana pysymistä ja irtoamista. Kalirappaus tulee aina maalata alimaalilla. Miäli rappaus on aiemmin maalattu siliaattimaalilla, voi maalausen uudistaa samalla maalityypillä. Rappausen orjauset tulee tehdä samalla alipitoisella laastioostumusella uin aluperäinen rappaus. Liian sementtipitoisen laastin vedenimuyy on huonompi uin alilaastien, minä seurausena vanha alilaasti saattaa orjausten myötä tuhoutua. Kalimaali ei pysy liian sementtipitoisessa laastissa. Puuverhoillun piharaennusen maalaamisessa saa äyttää vain puna- tai eltasävyistä eittomaalia. Pääraennuset maalataan eittomaalilla, miäli tämä on raennusen aiaisempi väri ja raennusen tyyliin sopiva väri. Yleensä pääraennusissa tulee äyttää perinteistä pellavaöljymaalia. Vanhassa Porvoossa tulee säilyttää raennusten julisivujen väritys. Miäli raennus on maalattu ulovuorausen tyyliin sopimattomalla sävyllä, tulee se seuraavan maalaustyön yhteydessä palauttaa taaisin aluperäisesi tai raentamisajalle tyypillisesi sävysi. Uloväritystä muutettaessa tulee tehdä väritutimus raennusen värihistorian selvittämisesi. Värihistorian selvitys liitetään osasi toimenpide- tai raennuslupahaemusta. Väritutimus ei välttämättä taroita johonin löydettyyn sävyyn palaamista, mutta se lisää yleistä ja omistajan tietoutta raennusen vaiheista. Tämä on erityisen täreää, jos oo julisivumateriaali uudistetaan ja myöhemmän tutimusen mahdollisuus menetetään. Parveeita tai orotettuja, julisivuun liittyviä terasseja ei saa tehdä. Ne eivät ole uuluneet Vanhan Porvoon aupuniuvaan, eivätä suomalaiseen perinteiseen raentamiseen. Parveeet näyvät helposti häiritsevästi atuuvassa ja naapurien pihoilla.

14 Kuistit Kuisti on sisäänäyntiä suojaava, raennusrungosta uloneva huone tai avoin atos. Kuisteja lienee raennettu jo esiajalla, mutta ne yleistyivät vasta 800-luvulla. Kuisti voi olla avo- tai umpiuisti, joa evytraenteisena voi olla eristämätön tai puolilämmin tila. 90-luvun puoliväliin saaa uistit pidettiin lähes poieusetta eristämättömiä, ja vielä sen jäleen purueristeisinä lämmittämättömiä. Suuret iunat teevät uistista valoisan ja miellyttävän. Kiintoalustuseen voivat uulua omerot tai avattavat penit. Kuistin aritehtuuri voi poieta muusta raennusesta. Myöhemmin raennettu uisti heijastelee oman raennusaiaautensa ihanteita. Sisi empiretyylisessä talossa voi törmätä jugendvaiutteisiin. Runsaasti oristellut niarityyliset uistit eivät ole Vanhalle Porvoolle ominaisia. Kuisti on usein muuta raennusta evyemmin perustettu, miä altistaa sen helposti vaurioille. Perustusten liiuminen vaiuttaa uistin ranoraenteiseen runoon, jona liiuminen saa aiaan vaurioita uistin aton ja talon seinäpinnan välisessä liitosessa. Kylmä uisti on altis osteudelle, mutta yleensä raenteet ovat hyvin tuulettuvia eiä ongelmia synny. Ohjeita ja määräysiä Kuistien atoille ei saa lisätä parveeita, sillä ne eivät ole perinteisesti uuluneet Vanhaan Porvooseen. Kuistiin liittyvä hienovaraiset ysityisohdat tulee säilyttää orjausissa. Paneloinnit, vuorilaudat, iinteät penit, omerot ja erilaiset oristeet ovat osa oonaisuutta, joa ärsii näiden ysityisohtien menetysistä. Kylmää uistia ei annata muuttaa lämpimäsi tai puolilämpimäsi tilasi, sillä samalla menetetään vanhoja pintamateriaaleja. Valoisat uistit ovat arvoas osa raennusta. Ne sopivat yleensä huonosti pesutilojen sijoittamiseen, vaia tällä tavoin märätilat on mahdollista saada varsinaisen raennusrungon ulopuolelle. Märätilojen sijoittaminen uistille johtaa yleensä oo raenteen puramiseen ja uudelleenraentamiseen, jolloin pala raennuerintöä menetetään. Jos uisti uitenin päätetään uudistaa, tulee vanhoja raennusosia, uten iunoita ja ovia äyttää mahdollisuusien muaan myös uudella uistilla. Uusia uisteja tai laajennusia raennettaessa tulee huomioida niiden vaiutus raennuseen oonaisuutena ja tuoda hienovaraisesti muaan myös oman aiaautemme piirteitä. Iunat ovat talon silmät ja ovi äyntiortti! Sisään laneava valo piirtää sirot puitteet esiin. Vanhat iunapuitteet ovat tiheäsyisestä männystä valmistettuja, estäviä ja siroja. Kunnostetut iunat ja ovet ovat paitsi aunis, myös taloudellinen vaitoehto. Kunnostettuja iunoita on helppo huoltaa ja ylläpitää. Kunnostamalla vanhoja raennusosia säilytät ja lisäät talosi raennushistoriallista arvoa. Taitava puuseppä orjaa vanhojen iunoiden ja ovien puuvauriot ja tarvittaessa teee uudet vanhojen mittojen muaisesti.

15 Iunat ja ovet Iunat Alusi iunat olivat vain pieniä luuuilla suljettavia auoja seinässä, joihin saatettiin laittaa sian virtsaraosta tai nahasta valmistettu alvo. Ensimmäiset lasi-iunat tulivat Suomeen esiajalla. 700-luvun ustavilaisiuna oli neli- tai uusiruutuinen. Empireiuna oli uusiruutuinen ja siihen uului usein pieni fortusa, joa helpotti tuuletusta etenin talvisin. Mustasi maalattuja valeiunoita tehtiin sommittelun taia. 800-luvun lopulla pystyttiin sylinteripuhallusmenetelmällä valmistamaan aiempaa suurempia laseja. Venäläisvaiutteiden tulosena syntyi olmiruutuinen T-iuna. Iunamuodot ja oot vapautuivat ansallisromantiian aiana. 900-luvun lopulla iunaoo on vaihdellut suurista maisemaiunoista pieniruutuisiin, menneen ajan heneä tavoitteleviin iunoihin. Ovet Leveistä laudoista raennettu lanuovi on vanhan aupungin vanhin ovityyppi. 700-luvulla alettiin asuinraennusten pääovina äyttää peiliovia, ja lanuovet siirtyivät vähitellen piharaennusiin. Peiliovet olivat alusi ysinertaisia, mutta muuttuivat 800-luvun lopulla ertaustyylien myötä runsaasti oristelluisi. Erittäin yleinen oli apea pariovi, josta yleensä äytettiin vain toista puoliasta. Kun auppapuodit yleistyivät, ilmestyivät atuuvaan myös taitettavat oviluuut. Vanha ovi edustaa riasta suomalaista äsityöperinnettä. Korjaaminen annattaa ja saattaa olla myös halvempaa uin uuden oven haniminen. Helat Vanhimmat helat taottiin seppien pienissä pajoissa. Ne olivat alliita arvoesineitä, jota äytettiin uudelleen, jos ovia tai iunoita vaihdettiin. Helat olivat taidoaasti oristeltuja. 800-luvulla aloitettiin tehdasvalmisteisten ovi- ja iunahelojen äyttö. Uloraennusten ja pirttien saranoissa, luoissa, painieissa ja vetimissä säilyi auemmin ansanomainen tyyli. Puhallettua lasia valmistettiin Suomessa 90-luvulle ja vedettyä lasia 970-luvulle saaa. Lasin elävästä pinnasta valo heijastuu auniisti. Vanhat iunapuitteet ja armit on valmistettu huolella valioidusta, tiiviistä puutavarasta. Kestävän materiaalin ansiosta puitteet on muotoiltu evyisi ja sisäänpäin ohenevisi, miä lisää sisätilojen valoisuutta. Iunat ovat perinteisesti sijainneet julisivussa siten että lasin pinta on samassa tasossa vuorausen pinnan anssa. Vanha iuna on lähes aina orjauselpoinen. Vaia orjaus olisi työlästä, se masaa vaivan. Lasin elävyys, puitteiden eveys ja auniit ysityisohdat puuttuvat teollisesti valmistetuista uusista iunoista. Iunat ja ulo-ovet tuovat aupuniin ilmettä ja ertovat osaltaan talon historiasta. Varaaissa taloissa ne olivat suurimpia ja runsaimmin oristeltuja. Uloraennusiin ja pienempiin taloihin siirrettiin vanhoja iunoita ja heloja. Iunoiden oon, puitejaon, materiaalin, lasin tai helojen muuttaminen vaiuttaa oo atuuvaan. Vanhalla iunalla on suuri historiallinen arvo. Ohjeita ja määräysiä Vanhat iunat aiine osineen (armit, puitteet, helat ja lasit) tulee unnostaa ja säilyttää mahdollisimman pitään. Iunoiden tiivistäminen, äyntien ja heloitusten taristaminen ja esimerisi lisälasin asentaminen parantavat vanhojen iunoiden lämpötaloutta ja toimivuutta. Tiivistäminen poistaa vedon, joa aiheuttaa ylmyyden tunteen. Korjaamiseen ei tarvita lupaa, ellei iunoiden ulonäöä muuteta. Miäli iunat aiesta huolimatta uusitaan, tulee mittojen, armi- ja puiteprofiilien, materiaalien, väritysen, heloitusen ja liittymisen uloseinään vastata mahdollisimman hyvin aluperäistä tilannetta. Liittyminen vanhaan seinäraenteeseen on suunniteltava huolella. Julisivun reliefivaiutelma, eli iunan uloimman lasin suhde syvyyssuunnassa julisivupintaan, ei saa muuttua. Iunoiden uusimisen yhteydessä on otettava huomioon toimenpiteen vaiutus raennusen ilmanvaihtoon, ja huolehdittava että asuntoihin saadaan riittävästi orvausilmaa myös muutosten jäleen. Helat ja iunalasit voi ierrättää uuteen iunaan. Miäli iunat on aiemmin muutettu raennusen tyyliin sopimattomisi, on iunoita uusiessa mahdollista palata puitteiden vanhaan ruutujaoon ja detaljointiin, miäli näistä on tietoa ja vanha jao soveltuu uuteen julisivulaudoituseen. Iuna-auojen muuttamista tulee harita tarasti. Tietoa vanhasta iunajaosta voi löytyä raennusvalvonnan aristosta tai Porvoon museon uva-aristosta. Iunat ja ovet tulee maalata perinteisellä pellavaöljymaalilla. Lasit iinnitetään pellavaöljyitillä, ei silionilla tai listoilla. Ranta-aittojen luuut ja ovet on maalattava mustisi. Pellavaöljymaalin sijaan voi ranta-aittojen ovissa äyttää mustasi sävytettyä tervamaalia tai tervaa. Uusien iunoiden armien ja puitteiden tulee olla puiset. Muoviset, alumiiniset tai muut vastaavat iunamateriaalit eivät ole hyväsyttäviä. Kunnostettaessa tai uusittaessa iunoita tai armeja tulee seinän ja armin väli tiivistää pellavariveellä tai muulla sopivalla luonnonmateriaalilla. Polyuretaanin äyttö ei sovi vanhan raennuerinnön hoitoon. Vanhaan taloon sopii vanha ovi. Uudet tehdasvalmisteiset, muovimaalein maalatut puristeovet ja antiiijäljitelmät ovat vanhassa ympäristössä epäaitoja. Ovet tulee ensisijaisesti orjata. Myöhemminin puusepäntyönä tehdyt ovet voivat olla arvoas osa raennusoonaisuutta, vaia ovi ei olisiaan raennuseen tyylillisesti sopivin. Ulo-ovien tavallisimmat vauriot ovat alaosassa, jossa lumi ja osteus ovat saattaneet lahottaa alimpia puuosia. Jos vanha hyvänmallinen ovi joudutaan vaihtamaan, on uuden teettäminen entisen mallin muaan paras vaihtoehto. Vanhan oven voi tallettaa ullaolle muistosi jälipolville. Vanhat helat voi hyvin äyttää uudelleen. Vanha hela on osa raennusoonaisuutta, joa öyhtyy, jos liian moni osa orvataan uudella.

16 Kantavat raenteet Kellarit ja ivijalat ovat talojen vanhimpia osia. Raennuset on pystytetty samojen perustusten päälle yhä uudelleen. Hirsirungot ovat puuaupungin näymätön ydin. Raennusmateriaali ja -teniia ovat antaneet puitteet, joiden myötä puuaupungille ominaiset mittasuhteet ja muodot ovat ehittyneet. Perustuset ja ivijala Perustusen tehtävänä on siirtää raennusen paino ja raennuseen ohdistuvat uormat alla olevan maaperän annettavisi, siten ettei raennus tai sen osa painu, nouse tai liiu sivusuunnassa. Perustustapaan vaiuttavat maaperän ominaisuudet, uten routivuus, maaerrosten pasuus ja pohjaveden pinnan oreus. Vanha Porvoo on raennettu pääosin moreenimaalle, alliolle ja harjun hiealle. Kuivalla maalla hirsiraennus on ysinertaisimmillaan perustettu nuraivien päälle. Josus maaperä on edellyttänyt syvempää perustusta. Maan alle tehtiin antura, joa oli leveämpi uin siitä alava perusmuuri. Tarvittaessa perusmuurin alle tehtiin hirsinen arina, joa huonoimmilla maalajeilla voitiin varustaa paalutusella. Kivijalasta voidaan luea raennusen historiaa. Koreus, ivityö ja muuraustapa ertovat raenteen iästä ja niiden avulla voidaan erottaa eri aioina raennetut osat. Porvoossa suurimpiin taloihin raennettiin ellari luonnonivestä tiiliholvein. Kellari voi olla oo talon ooinen ivestä ja tiilestä holvattu tila tai vain pieni uoppa talon alla. Vanhassa Porvoossa osa ellareista on päällä olevia raennusia vanhempia. Osa ellareista voi olla peräisin esiajalta, ja sisi ne ovat erityisen arvoaita. Alapohja Multapeni on alapohjaraenne, jossa matalaa, laastilla tiivistettyä ivijalaa ja alinta hirttä vasten luotiin turvetta tai muuta täytettä eristeesi. Lattialanuja annattelivat runoon iinnitetyt vasat. Lattiaraenteiden unto ja eristeen lisäämisen tarve tarastettiin irrottamalla seinän viereiset laudat. Multapenin uuluu olla eseltä eristämätön, jolloin huoneesta uleutuva lämpö estää perustusten routavauriot. 800-luvulla ryhdyttiin äyttämään täytepohjaraennetta eli ns. rossipohjaa. Molempiin raenteisiin uuluu alustan tuuletus, jona puutteellisuus on yleisin alapohjien ongelmien aiheuttaja. Vaavimmat lahovauriot aiheuttaa lattiasieni, joa pystyy rihmastonsa avulla saamaan osteutta hyvinin auaa, vaia itse raenne olisi uiva. Hirsiruno Suomalaisissa hirsiraennusissa on jo toista tuhatta vuotta äytetty lamasalvosteniiaa. Vaaasuuntaisesti asetetut hirret on sovitettu toisiinsa varaamalla eli veistämällä hirret huolellisesti yhteensopivisi. Nuraliitoset, tapituset ja arat jäyistävät raenteen. Alin ja ylin hirsierta sitovat iuna- ja oviauojen atoman ehion yhteen. Kivijala antaa nurien ja väliseinien ohdalta. Hirsiseinä on massiivinen raenne, jolla on monta tehtävää. Se on seä antava raenne että lämmöneriste. Ysiaineisena se on toimintavarmempi ja estää muodonmuutosia paremmin uin errosellinen seinäraenne. Kivijala ja siihen liittyvät ysityisohdat uten ladonta, rappauinta, saumausmuoto, iven äsittely ja tuuletusluuut ja niiden ritilät tuovat eloa aupuniuvan. Muista huolehtia alapohjan tuuletusesta avaamalla luuut luuut esäsi. Verot pitävät utsumattomat vieraat poissa.

17 Korjausia tehdessä on syytä huolehtia huolellisesta tiivistysestä. Tiivistys tulee tehdä luonnonmateriaaleilla, jota toimivat samalla osteustenisesti hyvin puun anssa. Hirsitalossa on ysinertainen, massiivinen raenne, joa estää hyvin muodonmuutosia. Vaurioiden orjaaminen on ysinertaista. Korjaamisessa tulisi aina äyttää puuta. Vaurion aiheuttaja tulee poistaa. Ohjeita ja määräysiä Kellareita ei saa muuttaa asuintoimintoihin tai vastaaviin taroitusiin varatuisi tiloisi. Käyttötavan muutosista johtuvat raenteelliset muutoset edellyttävät aina raennuslupaa. Muurattujen ellaritilojen seiniä ei saa poistaa tai auoja suurentaa avoimempien tilojen saavuttamisesi. Uusia ellareita ei saa tehdä. Perustusen pettämiselle voi olla syynä perustusen olosuhteiden muutos, routa tai muutoset maaperän altevuudessa ja veden uleutumisessa. Vaurio etenee yleensä hitaasti, joten ennen orjaamista annattaa rauhassa seurata tilannetta muutama vuosi. Jos nurat ovat pysyneet paioillaan, aatuneesta ivijalasta ei hirsiraenteisessa talossa ole välitöntä haittaa. Raenteellista orjausta vaaditaan, un perustusten liiuminen aiheuttaa haitallisia muutosia talon muissa osissa. Multapeniä ei lähtöohtaisesti annata muuttaa rossipohjasi. Jos vanhat eristeet ovat uivia, voi niiden päälle tarvittaessa lisätä uuden errosen turvetta, utterinpurua tai pellavalevyä. Huonetilan ja multapenin välisestä ilmatiiviydestä huolehtiminen on täreää, ettei orvausilma huonetilaan tule eristeen läpi. Multapenin lävitse ulevat tuuletusanavat, jota pidetään esäisin aui ja talvisin iinni. Seä rossipohjan että multapenin tuuletusanavat ovat usein etenin pihoilla jääneet nousseen maanpinnan alle. Kanavat on aivettava esiin alapohjan tuuletusen varmistamisesi. Raenteellisiin orjausiin on syytä ysyä ohjeita asiantuntijalta ja varmistaa raennusluvan tarve raennusvalvonnasta. Korjausessa tulee aina huolehtia alapohjan tuuletusesta. Salaojitusen teeminen talojen ympärille on vaativaa, eiä sitä lähtöohtaisesti pidä tehdä. Salaojitus voi uivattaa maata liiaa, mistä voi aiheutua perustusvaurioita. Salaojitus voi muuttaa myös naapurin perustusen olosuhteita. Hirsiseinän ulo- tai sisäpuolista lisäeristämistä mineraali- tai selluvillalla tai muilla eristeillä ei saa tehdä, osa lisäeriste aiheuttaa seä osteustenisen risin että aritehtonisen ilmeen heientymisen. Raennusrungon orjauset tulee aina tarastella tapausohtaisesti ja varmistaa raenteen raenneteninen toimivuus. Ilmantiiviyden parantaminen on ustannustehoas ja toimiva rataisu energiatehouuden parantamiseen. Kuitulevyt ja pinopahvi mahdollistavat puuraennuseen uuluvan sisäilman osteutta tasaavan ominaisuuden ja osteudenläpäisyyvyn säilymisen. Tiivistämistä annattaa harita huone errallaan. Jos interiööri on säilynyt, menetetään toimenpiteellä ainutlaatuista raennuerintöä. Silloin annattaa tyytyä armiraojen seä jala- ja attolistojen taustojen tiivistämiseen pellavariveellä ja pahviaistoilla. Ilmatiiviyden parantamisen yhteydessä on huolehdittava orvausilman saannista huonetiloihin. Hirsiraenteen vauriot johtuvat yleensä osteudesta. Lahovaurioita esiintyy usein aton ja iunoiden alla, nurissa seä alimmissa hirsissä. Alimman hirren vaihto eli engittäminen on perinteisesti uulunut multapeniraenteen huoltoon. Rossipohjassain se voidaan joutua uusimaan, miä ei uitenaan ole tavanomaista huoltotyötä. Kiviraennusissa runovauriot johtuvat yleensä perustusten liiumisesta. Veden jäätyminen rappausen tai tiilien huoosissa voi aiheuttaa vaurioita. Ennen orjaamista selvitetään eteneeö vaurio. Vauriot voivat olla vanhoja, eivätä edellytä toimenpiteitä. Etenevän vaurion syyn selvittäminen ja poistaminen on tärein toimenpide. Miäli haleamien orjaaminen atsotaan välttämättömäsi, tulee orjausessa äyttää samoja laasteja uin taloa raennettaessa. Uudet soelit eivät saa olla ivilaatoin verhoiltuja.

18 Sisätilat Vanhan asuinraennusen tilarataisut ertovat ihmisten elämästä talossa. Sisätilat paljastavat ajan väritysihanteita ja äsityötapoja. Vanhan aupungin sosiaalinen raenne on nähtävissä myös raennusten sisustusissa. Savutuvissa savu noesi seinät. Juhlapäivinä sisätiloihin tuotiin puiden osia, pärepunosia tai anaita oristamaan tiloja. Vasta savupiippujen yleistyttyä sisätiloja ryhdyttiin aunistamaan pysyvämmin. Vanhimmat sisäatot ovat yleensä höylättyä lautaa, joa saattaa olla erilaisin maalausin oristeltu. Vanhimmat hirsiseinät ovat veistettyjä ja usein sisäpuolelta piiluttuja. Niiden peittämiseen ryhdyttiin varallisuuden salliessa. Seinien oristelu edellytti niiden tasaisuutta. Hirsien oloja täytettiin erilaisilla seosilla, joissa saattoi olla savea tai sahajauhosta seä jauholiisteristä tai liimasta tehtyä ittiä. Saumat voitiin täyttää myös puuiiloilla, angassuialeilla tai sanomalehtien yleistyessä niistä ja liisteristä tehdyllä massalla. Hirsiraennusten sisäpuolelle tehtiin myös oo seinän peittäviä savirappausia, joilla tiivistettiin hirsien välisiä saumoja ja parannettiin ilmatiiviyttä. Rappausta ei tehty uuteen, painumattomaan hirteen, ja sisi sen alla saattaa olla vanhempia pintaäsittelyitä. Josus savirappausen päälle tehtiin pintaerros alilaastilla. Kustavilaisella ajalla sisätiloissa pyrittiin ysinertaisuuteen. Värit olivat vaaleita ja listoitus ysinertaista. Katto oli sileä ja valoinen, mahdollisesti maalaus- tai ipsioristein varustettu. Lattiat olivat useimmiten maalaamattomat, hienoimmissa taloissa parettia. Seinäpinta jaettiin tavallisesti peiliraenteiseen rintapaneeliin, sileään seinään ja ylänauhaan. Hienoimmissa saleissa rintapaneelin yläpuoliseen seinään iinnitettiin nauloilla pellavaangas, joa uviointi vaihteli ehysmaalausista maisemiin. Täreä asumismuavuutta parantava esintö oli aaeliuunin iertohormisto. Avotaat aloivat väistyä varaavien uunien tieltä. Huonetilojen oreutta asvatettiin parantuneen lämmitysen myötä. Empiren myötä antiiin aiheet saivat suosiota. Seiniin saatettiin maalata telttaanaan tai pylväiön jäljitelmiä. Lattiat maalattiin ja seinän vierellä iersi erivärinen ehystys, joa erotettiin esiosasta apealla tummalla nauhalla. Mattojen äyttö yleistyi. 800-luvun ertaustyylit hyläsivät rintapaneelin, mutta eittiössä ja eteisessä saatettiin äyttää helmiponttilaudasta tehtyä oreampaa paneelia. Seinien sablonimaalaus ävi vanhanaiaisesi, sillä teollisia rullatapetteja oli saatavissa ja niiden hinnat lasivat oleellisesti 800-luvun lopussa. Lattiat maalattiin edelleen. Kansallisromantiian myötä tuli saataville otimaisten suunnittelijoiden tuotteita. Koristeornamentit yleistyivät ja iintoalusteet saivat esiajan jäleen uudelleen suosiota. Lattioiden lisäsi maalaamatonta puupintaa suosittiin uudella tavalla ovissa, paneeleissa, listoissa ja jopa hirsiseinissä. Käytännössä ertaustyylien vaiutus jatui läpi jugend-auden. Seinien maalaamiseen äytettiin liimamaalia. Pohjavärillä maalattua pintaa oristeltiin roiseuvioilla tai sablonimaalausilla. Ennen pinopahvin marinoille tuloa attoja ja seiniä saatettiin paperoida pienemmillä areilla tai pingotetulla säianaalla. Myös sanomalehtiä ja lumppupaperia äytettiin tähän taroituseen. 90-luvulla lassisististen aiheiden äyttö tuli jälleen muodiaasi. Hillityt värit, oristeet ja symmetria olivat ajalle tyypillisiä. Asuntojen sisäoreus madaltui, ja huonealut saivat talonpoiaisia vaiutteita. Seinät, atto ja lattia tehtiin tasaisisi vaaleisi taustoisi. Maalamatonta puuta pidettiin sopimattomana. Tapeteissa ja orimatoissa äytetiin pientä uviointia. Peiliovet olivat vielä yleisiä, mutta uutuutena esiteltiin sileät vaneriovet, joita elävöitettiin matalalla ehyslistalla. Kaaeliuunit olivat suoria ja sileitä. Niiden rinnalla suosittuja olivat peltiuoriset uunit. Mittauiirustus Flensborgintalosta TKK 90 Juhani Vistedt

19 Ohjeita ja määräysiä Vanhat listoituset, uunit, portaat, sisäovet, sisäatot, lattiat, iintoomerot, mahdolliset maalausoristelut ja tapetit ovat arvoaita raennuerinnön osia, joiden hoitoon ja unnostamiseen tulee tarvittaessa äyttää raennusonservaattoria. Jos orjausissa poistetaan uudempia raennusaineerrosia, uten lastulevyjä, voi niiden alta löytyä vanhan iinteän sisustusen säilyneitä osia. Kaii errostumat annattaa doumentoida. Pääsääntöisesti vanhoja raennusosia ei pidä puraa. Vain vanhoilla raennusosilla on ulttuuri- ja raennushistoriallista arvoa. Seinä- tai attomaalausia on mahdollista onservoida. Vanhan talon sisätilojen orjausessa tulee tueutua perinteisten menetelmien ja materiaalien äyttöön. Kannattaa myös sallia vinoutumat ja patina. Liia oiominen ja uudistaminen hävittävät vanhan tilan elävyyden. Talon vaihtaessa omistajaa ohdistuu sisätiloihin uusia vaatimusia ja toiveita. Vanhaan raennuseen ei tarvitse lainsäädännön puitteissa tarvitse ohdistaa samoja vaatimusia uin uudisraentamiseen. Vanhojen sisäseinien poistaminen tai uluauojen laajentaminen ei ole suositeltavaa. Ne ovat aina lupaa edellyttäviä huoneistomuutosia. Savirappausella tehtyä tiivistys- ja lisäeristyserrosta ei pidä rioa hirsien esiin ottamisesi, miäli se ei ole rungon vaurioiden orjaamisen annalta välttämätöntä. Tällöinään ei oo huoneen rappausta annata pudottaa alas. Savirappausta voi paiata ja elvyttää ja sen pinta sopii maalattavasi tai tapetoitavasi. Märätilojen raentaminen vanhaan taloon on haasteellista ja edellyttää aina ammattitaitoista suunnittelua. Vanhoja vesialusteita ja valaisimia voi säilyttää, ovathan ne osa raennusen historiaa. Märätiloja suunniteltaessa annattaa tutia myös talousraennusten äyttömahdollisuusia. Saunan, laaduaiden pesutilojen seä odinhoitoon tarvittavien tilojen sijoittaminen vanhaan tai uuteen uloraennuseen voi hyvin olla mahdollista. Silloin pääraennuseen riittävät pienemmät märätilat, miä on yleensä raennustenisesti parempi vaihtoehto. Märätilaa, vesipistettä, tulisijaa tai raenteita osevat muutoset edellyttävät aina raennuslupaa. Hae tarvittava lupa raennusvalvonnasta ennen uin toimit. Vanhaa raennusta nyyaiaistettaessa pitää unohtaa uudisraentamisen rataisut. Toimintoja voidaan ryhmitellä totutusta poieavalla tavalla, jos asumistottumusissa joustetaan. Alexandra Simolinin talon nurasali Rihamaatu :ssä noin vuonna 900. (Porvoon museo) Pinopahveja ja seinälle pingotettuja anaita on mahdollista iristää, miäli ne ovat löystyneet. Seinien pinnoitteita ei annata poistaa turhaan. Vanhat tapettierroset tiivistävät seinää ja toisaalta aitoa tyylihistoriaa säilyy seuraavillein suupolville löydettäväsi. Uudet sähöasennuset on parasta tehdä pintavetoina, raenteita riomatta. Vanhan mallisia iinnieitä, ytimiä ja rasioita on saatavana. Niitä äyttämällä teniiasta ei tule silmiinpistävää. Asuintilojen laajentaminen ylmiin ullaotiloihin ei ole suositeltavaa. Ullaojen raentaminen aiheuttaa helposti ongelmia yläpohjan tuuletusessa. Riittävän lämmöneristysen saaminen ei yleensä ole tilanäytön annalta mahdollista. Kattotuolien silpominen vähentää raenteiden raennushistoriallista arvoa ja voi aiheuttaa ongelmia. Avoimella ullaolla attoraenteiden untoa on helppo seurata ja vuotoohdat huomaa heti. Ullaon muuttaminen asuintiloisi naertaa varastointimahdollisuusia. Miäli ullaolle raennetaan, tulee attoraenteiden tuuletusesta huolehtia riittävällä tavalla. Ullaolla tulee olla riittävästi tilaa uuden eristeerrosen teemisesi. Liian ohut eriste aiheuttaa lämmön häviämistä eristeen läpi ja jään muodostumista atolle ja räystäille. Kosteutta läpäisemätön eriste voi aiheuttaa ongelmia erityisesti liitosissa vanhoihin eristeisiin. Uusia iunoita voi sijoittaa pääsääntöisesti vain talon päätyihin, miäli ne sopivat luontevasti niihin. Katonlappeeseen tehtävät iuna on mahdollinen vain pihan puolella, miäli se ei näy atu- tai joinäymässä, attolape on riittävän jyrä ja iuna soveltuu raennuseen ja sen pihamiljööseen. Uudisraentaminen ullaolle voi tuoda muanaan iristyviä poistumistie- ja palo-osastointivaatimusia, joiden toteuttaminen on usein allista ja saattaa hävittää raennusen ulttuurihistoriallisia arvoja. Uunit, iintoomerot ja portaat ovat olennainen osa raennusoonaisuutta. Uunit ja hormit ovat osa painovoimaista ilmanvaihtoa. Ne tulee säilyttää ja sovittaa asuntojen orjausissa osasi oonaisuutta. Koneellinen ilmanvaihto ei sovi vanhaan raennuseen. Painovoimaista ilmanvaihtoa ei pitäisi orvata oneellisilla rataisuilla. Painovoimaista ilmanvaihtoa voi tehostaa uunilämmitysellä ja oiein sijoitetuilla orvausilmaventtiileillä. Märätilojen ja eittiön ilmanvaihtoanavien läpivienteihin voi asentaa vetoa parantavan tuulihatun. Märätilojen vetoa voi tarvittaessa tehostaa puhaltimella, mutta ne eivät saa estää painovoimaisen ilmanvaihdon toimintaa. 7

20 Aidat ja portit Aidat ja portit rajaavat ysityistä ja julista aluetta. Puuaupungissa ne uuluvat adun ja pihan miljööseen. Kaduilla aidat täyttävät raennusten väliset auot ja pihoilla ne liittävät tontin eri raennuset toisiinsa. Niiden avulla syntyy tiivistä aupuniuvaa. Portit on usein oristettu samantapaisin ysityisohdin uin julisivut. Useissa porteissa on eriseen leveämpi uluauo ajoneuvoille ja apeampi äyntiportti jalanulijoille. Joidenin asierrosisten talojen pihoille uljetaan porttiäytävän autta. Joissain pihoissa on vanhoja luonnonivestä oottuja ivisiä tuimuureja. Muurit voivat olla laastilla oottuja tai ns. ylmämuurattuja muureja, jota pysyvät oossa iilaivien ja taidoaan ivien asettelun avulla. Ohjeita Tontit tulee aidata asemaaavan muaisesti Portit ja aidat tulee ensisijaisesti orjata. Korjatessa ne pitää raentaa entisten altaisisi tai hyvin niihin liittyvän pää- tai sivuraennusen vuorilaudoitusen tyylin muaisesi. Myös ysityisohdat tulee tehdä huolella. Miäli tontin aita on aiemmin uusittu sopimattomasti, tulee tilanne orjata uutta aitaa raennettaessa. Hyviä malleja voi etsiä niistä taloista, joilla on vielä vanha aita portteineen jäljellä. Aidan ylä- ja alareunan tulee seurailla maaston muotoja. Porrastuminen ei sovi Vanhan Porvoon aupuniuvaan. Uudet aidat tulee raentaa riittävän järeästä, höylätystä puutavarasta. Aidat ja portit maalataan pääatujen varrella perinteisellä pellavaöljymaalilla niiden liittyessä peittomaalattuun raennuseen. Aidat maalataan eittomaalilla niiden liittyessä sivuujien talousraennusiin tai pääatujen eittomaalattuun pääraennusiin. Porttien heloitusen tulee olla perinteinen. Vanhat helat voi siirtää uuteen porttiin tai hania sopivat esimerisi raennustarvieiden ierrätysmyymälästä. Sähötoimiset portit eivät uulu Vanhaan Porvooseen. Ilman laastia oottujen eli ylmämuurattujen tuimuurien orjaaminen tulee tehdä ensisijaisesti puramalla muuri ja ooamalla se uudelleen entisenlaisesi. Muurin orjaaminen betonilla tai laastilla on sopimatonta, sillä se muuttaa veden virtausta muuriraenteessa ja voi aiheuttaa uusia suurempia vaurioita. Laastilla ootusta muurista on mahdollista puraa osa ja oota se entisenlaisesi. Asuinpihoille tyypillisiä ovat ihmisen oruiset peittomaalatut umpinaiset aidat, joiden yläreuna seuraa adun oreusvaihteluita. Viljelytaroitusessa olevia tontin osia aidattiin orealla pystysäleaidalla tai harvalla vaaasäleaidalla. Kallioisessa yläaupungissa aidattiin vain adun varsi, mutta ei pihan perän asvimaita. 8 Joiatu TKK aritehtuurin historian laitos 988 mittauiirustus, Laura Arpiainen, Marja Törmälä

21 Uloraennuset Uloraennuset teevät Vanhan Porvoon pihoista monimuotoisia ja viihtyisiä. Raennushistoriallisessa mielessä uloraennuset ovat yhtä meritysellisiä uin pääraennuset. Arvoltaan ja toiminnaltaan erilaiset raennuset riastavat pihapiirejä ja ertovat tontin entisestä elämästä. Kesiajalla atua reunustivat seä asuin- että talousraennuset. 00-luvulta lähtien apuraennuset sijoitettiin tonttien sisäosiin. Tavallisilla asuntotonteillain tarvittiin eläinsuojia, ruoanvalmistustiloja seä aittoja ja liitereitä. Kauppiastonteilla elineinon harjoittaminen vaati suurempia varastomaasiineja. Lämmintä tilaa vaativat talousraennuset raennettiin hirrestä. Niiden viereen lisäiltiin evyempiä lautaraenteisia osia. Pihapiirit täyttyivät vähitellen. Monia raennusia purettiin ja uusia tehtiin samoille perustusille. Teollistumisen ja aupan asvu vähensi talousraennusten tarvetta. Usein raennettiinin vain pieniä äymälän ja liiterin sisältäviä oonaisuusia. Joitain talousraennusia muutettiin asunnoisi ja työtiloisi, etenin sodanjäleisinä asuntopulan vuosina, mutta suuri osa jäi tyhjilleen. Ohjeita ja määräysiä Uloraennuset tulee pääasiallisesti säilyttää. Uloraennusiin voi sijoittaa aputiloja. Niitä voidaan äyttää luontevasti asumiseen liittyviin toimintoihin uten verstaisi, saunoisi seä pesu- ja odinhoitotiloisi. Saunatuvasta saa helposti muavan esähuoneen uloraennusen ilmeen ärsimättä. Uloraennuset ovat arvoaita doumentteja entisaiojen elämästä. Myös seuraavalle omistajille pitää jättää merejä historiasta. Uloraennusten orjausessa tulee säilyttää niiden luonne talousraennusina. Suojeltuihin uloraennusiin ohdistuva uudisraentaminen tulee tehdä niin sanotun tila tilassa -periaatteen muaisesti. Tällöin säilytetään olemassa olevan raennusen uloinen hahmo, ja uudisraentaminen tehdään erillisesi raenteesi vanhan raennusen sisälle. Tämä ei ole tarpeen, miäli uudisraentaminen ei edellytä ajoamista seiniin, lattioihin tai välipohjiin, vaan on mahdollista hyödyntää olemassa olevia raenteita ja pintoja. Hyvä periaate on, että uudisraentaminen voidaan puraa vanhasta tilasta jäliä jättämättä. Joirannan aittojen joenpuoleisiin päätyihin ei saa tehdä uusia iunoita. Uloraennusten orjaamisessa tulee äyttää perinteisiä materiaaleja ja menetelmiä asemaaavan erityismääräysten muaisesti. Itäinen pitäatu TKK aritehtuurin historian laitos 988 mittauiirustus, Minna Raassina 9

22 Vanhan Porvoon neljä pihatyyppiä Vanhassa Porvoossa on tunnistettavissa neljä erilaista pihatyyppiä. Vaia pihojen äyttö on muuttunut, erottuu usealla vanhan Porvoon pihalla varhainen perustyyppi ja pihan vanhat toiminnalliset osat. Vanhan Porvoon pihatyyppejä ovat ivetyt auppias- ja äsityöläiihat, isot tontit, joilla oli talouiha ja puutarha, pienet asuinpihat ja hyötypuutarhatontit. Pihojen raenne on peräisin ajalta, jolloin auppiaat ja äsityöläiset harjoittivat ammattiaan otona ja pihapiirissä ja pihaa alustettiin tarvittavilla välineillä. Kauppiaihat olivat lähes auttaaltaan ivettyjä, osa niitä äytettiin varastointiin. Pienet asvimaat sijoitettiin suojaisaan nuraan tai aurinoiselle seinustalle. Lähes auttaaltaan ivettyjä auppiastalojen tai äsityöläisten pihoja oli Kirotorin ympärillä ja apeilla rantatonteilla. Kiveysen ladonnan uviolla ohjattiin sadeveden ulua, ärryjen ulureittiä ja äsityöammattiin liittyviä toimintoja. Isoja tontteja, joilla on ollut talouiha ja puutarha, on useassa orttelissa. Talouihoja rajasivat raennuset, arjasuojat ja varastot. Ammatissa ja taloudessa äytetty pihan osa, ulureitti seä seinustat olivat usein ivettyjä. Ylhäällä mäellä talouiha oli paioin tallattua pihaetoa, paioin avoalliota. Puutarha rajattiin talouihasta säleaidalla tai pensain. Jos tontilta purettiin raennus, sen paialle saatettiin perustaa asvimaa tai puutarha. Pihapuutarhoissa oli pääasiassa eittiöasvimaita, mutta jo 700-luvulla raadin pöytäirjat ertovat myös tuottoisista marjapensaista ja hedelmäpuista. Varaailla porvareilla oli myös oristeasvi-istutusia ja oleseluun taroitettuja alueita, uten syreeniaidalla rajattu uatarha tai syreenimaja. Pienet asuinpihat sijaitsivat pääasiassa allioisella mäellä, missä asui öyhempää ansaa. Alun perin pienille möeille ei uulunut lainaan pihamaata. Sittemmin nein erotettiin aidalla adusta. Istutusille oli vain vähän tilaa. Kallioisilla pihoilla maa muhevoitui vähitellen, ja pienialaiset puutarhat ovat nyyisin reheviä. Hyötypuutarhatonteilla suurin osa tontista oli otitarveviljelyssä. Kasvimaalla oli esiäytävä, poiiäytävä ja ohopenit ruuduona. Hedelmäpuut ja marjapensaat olivat rivissä reunalla. Ruuduo ei ollut säännöllinen vaan noudatti luontevasti maaston muotoa varsinin allioisilla tai epäsäännöllisen muotoisilla tonteilla. Monille aurinoisille pihoille on palautettu pihaeto tai ryytimaa ohopeneineen paiallisesta pihan maaperästä ja ompostimullasta. Näin toimimalla säilytetään pihan maaperään äteytyvät siemenet, ja vanhan ulttuurin seuralaislajit seä ulttuuriasvit voivat itää ja säilyä alueella. Rihamaatu :n isosta puutarhasta otettiin valouvia vuonna 9. Puutarha oli aidattu eriseen muusta pihasta. Etualan äytävää reunustivat orearunoisisi leiatut hedelmäpuut ja ruusupensaat. Puutarhan pohjoisnurassa asvoi hiesoivu. Puiden alla oli niittyä, jolla mutitteli ivetty polu. Sen reunoilla näyy paioin reunusasveja. (Porvoon museo) Kirotorin reunalta. Seinustalla on monilajinen istutus. Oppaiden neuvoista huolimatta tehtiin istutusia lähelle seinustoja myös silloin un talon ivijala oli matala. (Museovirasto) Kouluujan varrelta uvattiin piha esällä 9. Pienellä tontilla on tallattua talouihaa jossa johtaa apea, hiljattain ivetty äytävä pääsisäänäynnille. Tytön taana vasemmalla on hedelmäpuita. Sadevesi erättiin atolta tynnyriin. (Porvoon museo) Myös pienempien asuinraennusten edustalla oli monilajisia istutusia ja peni istuselua varten. Aurinoisimmilla seinustoilla asvattiin mm tomaatteja ja muita hyötyasveja. (Museovirasto) 0

23 Pihatilat Vanhassa Porvoossa ysityiset pihapiirit ovat seleästi julisesta atutilasta ja toisista tonteista erotettuja. Pihatilat ovat pieniä, yllättäviä ja ysilöllisiä. Rajaavat elementit ovat pienipiirteisiä ja tilan tuntu tiivis. Pihoilla on lämmin pienilmasto, sillä rinnemaasto suuntautuu lounaaseen, varjostavia puita on vähän, raennuset ovat matalia ja aidat estävät tuulen ja ilmavirtauset. Aurinoisesta avoimesta pihasta erottui selvästi puolivarjoinen hedelmäpuutarha. Pihoja äytettiin ennen monenlaiseen toimintaan ja pihatila jaautui eriluonteisiin osiin. Paiojen arvojärjestys ja erilainen ilme olivat täreitä. Paljaat alliot, ivetyt pinnat, tallattu pihatanner, edot ja nurmet, perennapenit seä asvimaat vaihtelivat pienialaisesti ja taroitusenmuaisesti. Perinteiset hoitotavat ja asvupaiojen irjo muodostavat yhä elinympäristön poieusellisen riaalle asvilajistolle. Kasvillisuusinventointien tuloset osoittavat, että lajisto on muuttunut ja että osa vanhoille ulttuuriympäristöille leimallisista asveista on hävinnyt tai huomattavasti harvinaistunut. Tämä johtuu pääasiassa puiden lisäämästä varjoisuudesta seä nurmioiden istuttamisesta ja terassien raentamisesta. Joillain puutarhapihoilla oli päääytävän vierillä esäua- tai perennaryhmiä. Kallioisten maiden pienemmillä pihoilla oli yleensä tiivistynyt pihatanner ja poluina uivaa etoa. Mutta myös joillain pienillä pihoilla oli ivettyjä poluja. Kasvimaan paia on monilla tonteilla vanhastaan vaiintunut. Joillain tonteilla se on yhä samassa paiassa uin 80-luvun palovauutusirjan asemapiirros osoittaa. Kaupuniraenteen tiivistyessä moni aalimaa ja puutarha sai väistyä raentamisen tieltä. Suurimmilla pihoilla tiloja rajattiin asvillisuudella. Syreeniaidat ja lehvämajat tulivat muotiin 700-luvulla. Todennäöinen asvi portin oristeesi on ollut humala. Vanhanajan tuosuvat ruusut olivat täreitä 800-luvun lopusta lähtien. Iltahämärissä tuosuvia asveja, uten illaoa ja heliotrooppia, asvatettiin yleisesti. Huoneasveja tuotiin esäsi ulos. Ne asetettiin lajin valontarpeen ja sateeneston muaan pihalle, usein sisäänäyntiä tai miellyttävää ohtaa orostamaan. Pihapuut olivat harvinaisia ja 900-luvun alupuolisolla saaa aina muotoon leiattuja. Vain muutama tällainen leiattu puu on säilynyt jatuvasti hoidettuna 000-luvulle. Useassa isosi asvaneessa puussa näyy merejä leiaamisesta. Myös hedelmäpuut pidettiin leiaamalla halutussa muodossa ja tuottavina. Pienet viitteet maassa ertovat pihan vanhasta äytöstä. Maa tiivistyi ärrynpyörien alla ja eniten ulutuselle alttiita ohtia ivettiin. Entisten perennapenien paia erottuu ruohiossa usein vähän syvemmän vihreänä, samoin vanhat asvimaat. Käytävien ohdat ja arjan äymä, tiivistynyt tai josus ivetty talouiha erottuvat uivempina ja huonommin asvavina ohtina. Maaperässä on säilynyt aiaisemman asviston siemeniä, jota saattavat itää päästessään maan pinnan lähelle. Entiset istutusohdat ovat yhä oholla ja äytävät painanteina. Soraerrosen tai nurmion alla voi olla vanhoja iveysiä. Kullain asialla on arvonsa muainen paia pihalla. Portilla on täreä asema atujulisivussa, samoin aidan yli atutilaan aartuvilla pensasaidoilla ja hedelmäpuiden osistolla. Portti on juliseen atutilaan välittävä ja ysityistä tilaa leimaava ohta, joa antaa ensimmäisen mieliuvan talon asuaista. Tähän on toisinaan pihan puolella istutettu syreenipensas tai leiattu puu. Toisilla tonteilla oo portin seutu on ivetty. Pääsisäänäynti oli alun perin pihan puolella ja sen edusta oli arvoainta osaa pihasta. Sitä orostettiin iveysellä. Ajan ohjeirjoissa varoitettiin istuttamasta asveja raennusen viereen, jottei osteus nousisi hirsiseinälle. Kätevintä oli ivetä oo seinusta ajoäytävään asti ja sijoittaa puutarha erilleen arvoraennusista. Kaarevat pihaäytävät seurasivat luontevinta ja helpointa ärryn ulureittiä portilta sisäänäynnille ja vajalle. Vauraampi väi ivesi oo talouihan, osa muulaiveys oli helppo harjata puhtaasi ja se esti rinnemaastossa syöpymättä ovatin sateet. Muutamissa 900-luvun alupuolella otetuissa valouvissa näyy porvarisodin seinustalla uivia asveja. Kuvan Kiroatu 9:n pihalla muun muassa parsaa ja dahlioita. Kevyet pihaalusteet olisivat yhä pihoille sopivin vaihtoehto. Sirot tuolit ovat siirrettävissä sesongin auneimpien uien viereen tai valon ja varjon muaan pihan miellyttävimpään paiaan. Kuvassa erottuu sorapinnan alta paioin esiin tuleva muulaiveys. Hieoitushieaa ertyy iveysille varsin nopeasti L U peittävä O erros. N Hieaäytävät N O on S tarasti rajattu nurmialueista.. (Ysityinen. uvaooelma) 0

24 Ohjeita ja määräysiä Kasvimaasta ehitettiin usein hyötypuutarha ja siitä edelleen oleselupuutarha. 900-luvun lopulla monella pihalla oli puuston ympäröimä leiattu nurmio. Varjoisuuden lisääntyessä perinteiset puutarhalajit menettävät elinmahdollisuutensa. Puuston ehitysessä tulee suosia hedelmäpuita, jolloin pihoille saadaan valoa ja lämpöä. Näin voidaan säilyttää ja palauttaa monilajisia etoja, ruohioa, asvimaita ja oristeistutusia leionurmien rinnalle. Pihatilan jäsennys eriluonteisiin osiin, vanhat pihaiveyset ja ryytimaan vanha maaperä siemenpaneineen ovat ainutlaatuista ulttuuriperintöä. Osa vanhasta ulttuurilajistosta edellyttää asvimaan tai puutarhan hoitoa perinteiseen tapaan. Jopa satoja vuosia vanhat auppiaihan iveyset antavat pihalle ainutlaatuisen luonteen, joa menetetään, jos piha muutetaan puutarhamaisesi. Maassa tai seinustoilla säilyneet ammattiin liittyvät raenteet ovat harvinaista ulttuuriperintöä. Vanhat iveyset ja ammattiin liittyneet raenteet tulee säilyttää. Vaia pihan äyttö muuttuu, on täreää säilyttää pihan osien luonne-erot ja mahdollisimman paljon vanhoja asvullisia pintoja. Uudet toiminnot ja niihin liittyvät raenteet tulee sovittaa hienovaraisesti vanhoille pinnoille sopivimpaan paiaan. Uloraennusia annattaa äyttää osana pihan toimintoja. Materiaali- ja raenneysymysille löytyy yleensä aina vanhoista pihan raennustavoista soveltuvia rataisuja. Pinnan tasaamiseen perinteinen eino on uoppien tasaus soralla tai hiealla. Pinnasi sopivat sora, eto tai muulaiveys. Hieoitussepeliä ja -soraa ertyy nopeasti peittäväsi errosesi. Kiveys ja sadevesiourut tulee joa evät harjata puhtaasi. Kouruihin asvavat puuntaimet muuttavat maan pinnan allistusia, minä vuosi aii puuntaimet tulee iteä iveysistä. Katenneesta ourusta vesi juosee raennusten alle tai pitin pihaa. Pitämällä vesiourut unnossa ja puhdistamalla paloujat niihin ertyneestä ainesesta estetään sade- ja sulamisveden aiheuttamat osteusvauriot raennusissa. Veden muana uleva hieoitussora uleutuu sadevesiviemäreiden ansille ja tuii viemäreitä. Hieoitussorat on puhdistettava myös paloujilta ja taristettava, että vesi virtaa esteettömästi paloujaa pitin eiä talojen alle. Uusista iveyinnoista vanhaan pihaan sopii parhaiten aupungin perinteeseen uuluva muulaivi. Kiveys voidaan erottaa vanhasta iveysestä iven ooa, muotoa, sävyä tai ladonnan suuntaa vaihtamalla. Ovien ja porttien edustoilla voi äyttää myös isompia luonnoniviä. Uuden iveysen teeminen edellyttää toimenpidelupaa. Muista ysyä raennusvalvonnasta ohjeita. Ennen uuden iveysen teemistä annattaa tutia, voio pihasta löytyä peittynyt vanha iveys. Noppaiveys on uudempi atupinnoite, eiä sovellu hyvin historialliseen pihamiljööseen. Sitä voi äyttää vain pienialaisesti. Betoni- tai omposiittiiviä ei saa äyttää. Autolle varattua ivettyä paiaa voi suurentaa pihan altevuuden säilyttäen. Autopaialle sopii pinnasi myös uiva eto, jossa menestyy paahdeympäristön matalaasvuinen ja huomaamaton asvilajisto. Rosasäiliön voi sijoittaa uloraennuseen ja tuoda tyhjentämistä varten portin pieleen. Pyyinarut voi iinnittää seiniin perinteiseen tapaan. Tomutustelineesi äy ysinertainen raennusten väliin iinnitetty puuorsi. Tasalaatuiset leiatut nurmiot sopivat paremmin uusiin ympäristöihin. Nurmioa varten muualta tuotu multa on haitallista, osa se peittää uivia etolaiuja, lisää seinustojen osteutta ja sisältää usein voimaaiden riaasvien siemeniä. Jos välttämättä halutaan tehdä istutusia lähes auttaaltaan ivettyyn pihaan, on paras istuttaa pensas tai hedelmäpuu iveysen lomaan. Pihoja ei saa asfaltoida. Jos vanha asfaltti poistetaan, se tulee orvata muulaiveysellä tai soralla. Mursaamalla valmistettu ivituha ei ole sopiva perinteinen pihamateriaali. Puutarhamajoja ja -atosia on aiemmin ollut vain riaimpien porvarien tonteilla. Uusien atosten teeminen pihoille ei ole suotavaa. Miäli atos uitenin halutaan tehdä, se ei saa näyä aduille tai naapurien pihoille. Katoset ja terassit edellyttävät aina tapausohtaista harintaa ja raennuslupaa. Käytettävien materiaalien ja pintaäsittelyiden tulee olla perinteisiä, muotoielen ysinertaista ja eveää. Terassien tai atosten alta ei saa puraa vanhoja pihaiveysiä. Piha-alueilla on asunut vuosisatojen uluessa enemmän ja vähemmän perheitä. Silti pihat ovat säilyttäneet yhtenäisen luonteensa. Kun sivuraennus muutetaan asunnosi ja tontti jaetaan hallinnonjaosopimusella osiin, tulee miettiä taroin ysityisen ja yhteisen tilan suhde. Pihapiirissä tulee säilyttää sen avoin raenne, vanhat ivetyt pinnat, avoalliot, pihaedot ja istutetut alueet. Vanha Porvoo on aupunialuetta, jossa pihat ovat perinteisesti olleet usean talouden yhteisiä. Pihoja ei saa jaaa tonttien sisäisillä aidoilla tai muilla raenteilla. Tonttien välisiä aitoja ei saa puraa. Muotituotteet eivät saa ohittaa esteettisen sopivuuden rajoja. Maasta orotetut terassitasot ja lautalattiat eivät sovi ulo-olohuoneisiin ysityiihoille Vanhaan Porvooseen. Ne muuttavat pihan luonnetta, peittävät rinnemaaston jännittävän muodon ja vievät elintilaa ainutlaatuiselta asvillisuudelta. Pihoilla mahdollisesti tehtävien muutosten tulisi olla sellaisia, etteivät ne estä vanhan tilanteen palauttamista. Sisäpihoilla ahviloiden ja ravintoloiden ensisijainen vaihtoehto on äyttää terassina vanhaa pihapintaa ja sopeuttaa alusteet siihen. Miäli pihapinta on huomattavan epätasainen saa terassin tarvittaessa tehdä lautaraenteisina vanhan pihapinnan tai iveysen päälle. Terassiraennelmat tulee voida poistaa iveystä vaurioittamatta. Terassien rajausten tulee olla ilmeeltään ja raenteiltaan eveitä ja ilmavia. Materiaalisi sopivat puu, luonnonuituöydet, uaruuut tai mustasi maalattu metalli. Rajaus ei saa muodostua umpinaisesi aidasi sivusuunnassa tarasteltuna. Muovisia, lasisia tai anaalla peitettyjä aiteita ei hyväsytä. Kaiteisiin ei saa iinnittää mainosia. Tällöin orotetun terassipinnan tulee olla mahdollisimman lähellä maanpintaa ja laudoitus tulee maalata mustasi. Veden virtausta pihalla ei saa estää. Terassi on väliaiainen raenne, eiä sen alta saa osaan puraa vanhaa iveystä.

25 Alla olevan mittauiirustusen muainen puutarha näytti tältä. Hyötypuutarhassa asvatettiin muun muassa viinimarjoja ja arviaisia. (Porvoon museo). Vuonna 98 mitattu hyötypuutarha Kiroadun varrelta. Siinä oli luostaripuutarhoista periytyvä jao neljään osaan. Yhden ruudun nurassa ja seinustalla oli hedelmäpuu. Marjapensaita oli reunoilla. Kadun varteen meritty pensasaita saattoi olla syreeniä. Kujien pientareilla asvoi monilajisia niittyjä ja ulureitti oli ulunutta tannerta. Kuvan puutarhapihat oli rajattu säleaidoin ja ivimuurein. (Kaupunisuunnittelu)

26 Sadeveden ohjaus Useimmilla pihoilla pintavesiongelma on ohdannut asuaat jo vuosisatoja sitten, un piha oli vielä nyyistä vilaammassa äytössä. Silloin ongelma rataistiin pihan pinnan muotoilulla niin, että vesiouruille tehtiin selvä vietto. Kourut ohjattiin paloujiin, adulle tai suoraan joeen. Kattojen sadevesi erättiin sulana aiana tynnyreihin ja äytettiin otitaloudessa tai asteluun. Sadevesiviemäreiden aivaminen maan pinnan alle on usein turhaa. Se on haitallista, jos työssä riotaan vanhaa pihaiveystä. Viemäröinti ja tehoas salaojauivatus voi muuttaa oleellisesti maaperän osteustasapainoa, mistä voi aiheutua vaurioita raennusen perustusille ja areologisille errostumille. Oleellisempaa on ohjata vesi pois perustusista. Pihapinnalle tuleva sadevesi astelee pihaedot ja viilentää uumenevat pihaiveyset. Sadevesien johtaminen putissa paloujiin toimii vain, un putien ritilät puhdistetaan riittävän usein lehdistä, hieoitushieasta ja rosasta. Tonttien rajoilla ja paloujissa on täreä säilyttää oreusasemat, jotta veden ulu ei esty eiä matalien perustusten tuuletus tueudu. Paloujat tulee tarastaa ja puhdistaa lehtiarieesta vuosittain varsinin niillä pihoilla, joiden läheisyydessä on puita. Ohjeita Kestävä muuri on paras tehdä vanhaan tapaan ivestä latoen. Kalteva piha on tunnusomainen Vanhan Porvoon rinnetonteilla, eiä sitä tule turhaan muuttaa. Rinnettä voi vahvistaa iveämällä vesiourun niihin paioihin, joissa vesi virtaa voimaaasti. Kaivuu- ja raennustöiden jäleen maan pinta tulee muotoilla luontevasi tontin aluperäisellä maalla. Kaltevaan pintaan sopii erinomaisesti luonnonmuainen eto tai uiva niitty. Se asvaa osittain ja yllätysellisesti itsestään, un maassa säilyneet siemenet itävät. Jos pihaan tuodaan uusia siemeniä, tulisi äyttää vain otimaista antaa olevia uivan asvupaian niittylajiston siemeniä. Tällaisia siemeniä on saatavilla useista veroaupoista. Kulttuurimaaerroset asvavat vähitellen, jos eloperäisiä materiaalia ja veden muana ulenutta materiaalia ei erätä pois. Kivijalan tuuletusanavat eivät saa jäädä maan pinnan alle. Lahovaurioiden välttämisesi tulisi monissa paioissa seinän vierillä maan pintaa lasea ja suunnata altevuus raennusista poiäin. Ylimmän pintamaan ja heinätuppaat juuristoineen voi poistaa raennusten vierestä ilman mitään virallista lupaa, sillä maan pintaerros on nuorta, eiä sisällä areologisia maaerrosia. Pihapinnalla sadevesiourut ovat auniisti muulaivistä ladottuja. Ne muodostavat iveysuviossa hienon jäsennysen ja orostavat maaston muotoa. Kiveysen lomasta on vettä imeytynyt maastoon ja istutusten juuristoalueille. Joiatu 0 auppiaihan iveysessä ulivat sadevesijiirit suuntaa vaihtaen, yläpihalla vinosti poiittain ja alapihalla raennusten suuntaisesti. Pihan valaisimet oli iinnitetty raennusten seiniin. Katolta erättiin sadevesi esäaiana tynnyreihin. (Porvoon museo) Katuiveysiä uusiessa tulee hulevesiä varten palauttaa tai tehdä uudet avonaiset vesiourut. Kadun raenteen sisään asennetut putistot täyttyvät hieoitushieasta ja vesi ohjautuu raennusten perustusiin. Katupintoja ei saa orottaa siten, että ne aiheuttavat haittaa raennusille. Maaston penereet, terassit ja luisat Pihamaata pengerrettiin rinteillä raennusten perustusten, ajoluisien ja puutarhojen vuosi. Kallioisilla tonteilla muotoiltiin penereitä ja tasanteita riittävän syvämultaisen asvimaan perustamisesi. Kalliopainanteiden puutarhat olivat yllättävän reheviä, un niihin ohjattiin sopivasti sadevesiä. Vanhat terassit on tehty ylmämuuraamalla luonnonivistä, joiden oloista pääsi vesi valumaan pois. Routaaan ei niitä liiutellut, osa niiden taase oli laitettu riittävän areaa maata. Vain ivien lomaan asvaneet puut ovat murtaneet vanhoja ivimuureja ja pengerrysiä.

27 Pihoilla on erilaisten asvupaiojen vaihteleva mosaiii Rinteillä on savi- ja soraerrosien päälle ertyneitä ulttuurimaaerrosia. Avoallioiden lähellä on ohuita pintamaaerrosia; mullan seaista hieaa ja soraa. Kuluväylät ja ammatin harjoittamisessa äytetyt pinnat pyrittiin uivattamaan ja iveämään tai sorastamaan. Tunio oli pihan perällä, puutarhan nuralla. Eloperäinen aines ompostoitiin ja äytettiin lannoitusena pihojen asvimailla. Sen vuosi satoja vuosia viljellyt asvitarhamaat ovat voimaas- ja syvämultaisia. Aiojen uluessa ravinteiden ja osteuden ohjaaminen ehitti pihoille ainutlaatuisen pienipiirteisen asvupaiojen mosaiiin. Eläintenpidon loppuminen ja viemäröinti muuttivat rehevöitymisehitysen. Koirien ja ilmaehän typpiuormitus osuvat maastoon eri ohtiin uin entisajan rehevöityminen. Osa ennen runsastyppisistä asvupaioista öyhtyy ja uivuu, un sadevesiä ohjataan sadevesiviemäreihin eiä lehtiomposteihin enää erätä humusta ja ravinteita. Osa paahteisista öyhistä asvupaioista muuttuu ravinteiaammasi, osteammasi ja varjoisammasi, sitä muaa un ympärille asvaa puita ja pensaita. Perinteisen pihaviljelyn ja puutarhanhoidon äytännöt ovat perustana nyyaiaisessa luonnonmuaisessa aupunipihan hoidossa ja viljelyssä. Keinolannoitteiden sijaan äytetään lehtiompostia ja myryjen äyttöä vältetään. Riaasveja itetään meaanisesti ja noosvedellä torjutaan tuholaisia. Puutarhamaan humuitoisuudesta huolehtiminen vaatii eloperäisen aineen ompostointia ja äyttöä asvimailla, uapeneissä seä hedelmäpuiden ja pensaiden juuristoalueilla. Pihaetoja on hyvä öyhdyttää haravoimalla niittojäte pois. Sen voi äyttää atteesi viljelmillä, pensaiden alla tai ompostoida asvimaita varten. Rihamaatu :n piha vuonna 9. Sisäänäyntien edustat ja seinustat ovat mallielpoisesti ivettyjä. Nuori oivu ei uulu seinustalle. (Porvoon museo) Kasvupaiojen monimuotoisuuden säilyttämisesi on täreä hoitaa erilaisten asvupaiojen asvillisuutta eri tavoin. Eniten hoitoa vaativat rehevät asvimaat ja uapenit, vähiten iveyset, pihaedot ja tiiviisi poljetut pihatantereet. Kuivilla vähäravinteisilla pihoilla on puolivillejä niittyjä ja etoja, jota menestyvät lajiriaina vähällä hoidolla. Vähän hoidetut mutta runsasravinteiset seinustat ovat täreää elintilaa monille Vanhan Porvoon harvinaisille muinaistuloaille ja niillä eläville hyönteisille. Liian taran hoitajan siimaleiuri ataisee turhaan varren monelta harvinaiselta ja huomaamattomalta vanhan ulttuurin seuralaisasvilta, ennen uin asvi ehtii siementää. Kivettyjä ja sorapohjaisia pihaetoja tai seinustoja tarvitsee puhdistaa puiden taimista ja ertyneestä arieesta erran tai pari esässä. Leiatun nurmion pinta-alaa ei annata asvattaa, osa usein toistuva nurmion leiuu öyhdyttää lajiston monimuotoisuutta, tasalaatuistaa ilmettä ja vie turhaan aiaa. Rehevää pihanurmioa leiataan paioin lähes viioittain mutta pihaniittyjä, joilla uii villiintyneinä perinneasveja ja muinaistuloaita, vain pari ertaa esässä. Kasvimaat vaativat paljon hoitoa tuottaaseen hyvin. Paljaasi haratut ja voimaaista riaruohoista itetyt asvimaan pielet ovat elintilaa monille harvinaisille vanhan ulttuurin seuralaislajeille. Myös ajoittain paljaasi itetyt seinänvieret ja ompostin liepeet ovat sopivia asvupaioja näille vaateliaille ja usein huomaamattoman pienille asveille. Kua- ja yrttipenit, joissa asvatetaan monivuotisia oristeja mausteasveja, tarvitsevat vaiintumisen jäleen varsin vähän hoitoa. Monilla pihoilla niissä asvatetaan vanhoja oriste-, mauste- ja lääeasveja. Porvoon ymnaasin ooelmapuutarhan pität lajilistat vuosilta sisältävät monia nyyisin tuttuja, vieraeräisiä oristeasveja : oreaärsämö saloruusu jaloiurunannus raunioila isoritarinannus harjaneilia moosesenpalavapensas rohtosormustinua illao palavaraaus uolanpioni lyhtyoiso lehtosinilatva oristeraparperi Kooelmapuutarhan lajilistoilla oli myös tuttuja ysivuotisia esäuia, öynnösiä ja ryhmäasveja: punarevonhäntä, irjorevonhäntä, ehäua, iinanasteri, uonharjat, ruisaunoi, ultalaa, ruunuaara, reunuäivänaara, tarhauonannus, irjoierto, urpitsa, iinanneilia, ajannäyttäjä, saippo, tuosuherne, esämalvii, sinilobelia, esäuuruoho, sinilupiini, esäleuoija, tarhaneito, tuosureseda, isosamettiua, ryhmäsamettiua, öynnösrassi, paperiua ja tsinnia.

28 Kasvilajisto Kaupungin asvisto oostui aluaan luonnonasveista ja muinaistuloaista. Muinaistuloaat ovat asveja jota ovat ihmisen myötävaiutusella uleutuneet alueelle ennen 00-luua. Vuosisatojen ajan aupuniin tuotiin uusia viljelyasveja ja siementen muana myös riaasvilajeja. Alun perin viljeltiin ehä vain hyötyasveja, mutta oristeistutusienin perinne on vanha. Kasviston muutos on jatuvaa. Vanhoja asvustoja ja maassa uinuvia siemenpaneja häviää pihojen uudistamisessa, aivuutöissä ja raennusten perusorjaustöiden yhteydessä, un maamassoja vaihdetaan. Kasvien elintila vähenee, un pihoja päällystetään iveysin, terassein tai nurmioin ja asvupaiojen olosuhteet muuttuvat liiaa. Kauaisinta asvihistoriaa edustavat rautaaudella, viiiniaiana tai esiajalla äytetyt hyötyasvit seä riaasvit. Näitä esiintyy vielä muutamissa puutarhoissa ja pappilan seudun niityillä. Jotut näistä asveista ovat omeita ja helposti tunnistettavia. Suurin osa on pieniä ja huomaamattomia, ja vain asiantuntija tunnistaa ne. Tähän harvinaistuvaan, Vanhasta Porvoosta ehä jo hävinneeseen lajistoon uuluvat mm: oiranieli (hundtunga, Cynoglossum officinale), mustaoiso (nattsatta, Solanum nigrum) ja yläarhiainen (rustistel, Carduus crius). Monilajisilla pihanurmilla asvaa matalia muinaistuloaita, jota ovat vanhoja hyötyasveja. Näitä ovat esimerisi maahumala (jordreva, Glechoma hederacea), niittyhumala (Prunella vulgaris) ja muulaleinii (Ranunculus ficaria). Muutamia esiaiaisia isompia rohdos- tai oristeasveja asvaa joillain pihoilla puolivilleinä pensaiden alla ja pihaniityillä. Näitä ovat esimerisi tummatuliua (mör ronljus, Verbascum nigrum), eltamo (selört, Chelidonium majus), oiruoho (malört, Artemisia absinthium), rohtosormustinua (fingerborgsblomma, Digitalis purpurea) ja aileija (aleja, Aquilegia vulgaris). Keittiöasvimaat uuluivat aupungissain taloudenpitoon luultavasti jo esiajalla. Juures- ja ryytimaita oli hyötypuutarhatonteilla, suurempien tonttien hyötypuutarhoissa, pienten tonttien ja ivettyjen auppiaihojen pienissä istutusalueissa. Kasvimailla asvatettuja vanhoja mauste- ja lääeasveja ovat mm: rohtoalmojuuri, ilma-, pilli- ja ruohosipuli, tilli, mausteirveli, aaprottimaruna, piparjuuri, mali, palsamipäivänaara, turinpippuri, orianteri, fenoli, humala, iisoppi, isohirvenjuuri, laventeli, nuula, liperi, vihannesrassi, jalominttu, sasanirveli, basilia, maustemeirami, mäimeirami, anisruoho, rosmariini, rohtoluppio, esäynteli, eltasinappi, tarharaunioyrtti, rohtoraunioyrtti, pietaryrtti, ähäräpietaryrtti, sitruuna-ajuruoho ja tarha ajuruoho. Ainain jo 00-luvulla on asvatettu juuresten, herneiden ja yrttien lisäsi marjapensaita ja hedelmäpuita. Koristeistutuset ja vieraeräinen lajisto lisääntyivät hyödyn aiaaudella 700-luvulla, un Porvooseen siirrettiin piianistuin ja luio. Lajisto riastui huimasti 800-luvun loppupuolella taimistoviljelyn yleistyessä. Perinteisisi oristeasveisi luetaan viimeistään 900-luvun aluvuosiymmeninä äyttöön otetut lajit. Osa niistä on jalostettuja ja osa on vieras- tai otoperäisiä luonnonlajeja. Perinneasvit ovat estäviä, asvuolosuhteisiimme sopeutuneita, ja niitä on helppo lisätä. Kartanoasveisi luoitellaan estävät vanhat lajit, joita on vaiea lisätä, mutta joita on ollut myynnissä jo 900-luvun alupuolella. Niitä on voitu istuttaa aupuni-, artano- ja huvilapuutarhoihin, joihin on ollut varaa ostaa asveja ja tilaa raentaa esimerisi ivioistutusia ja uivia muureja. Maatiaisasvit ovat perinne- ja artanoasvien vanhoja lajieita ja viljelyantoja, jota ovat asvaneet auan Suomessa ja sopeutuneet asvuoloihimme. Vanhat perinne- ja artanoasvit sopivat uusia auppalajieita paremmin Vanhan Porvoon miljööseen. Kasvilajistoa on inventoitu Vanhassa Porvoossa 90-, 980- ja 00-luvuilla. Inventoinnit osoittavat lajiston muutosen nopeutuneen. Ruohovartisten asvilajien tai lajieiden luumäärä oli 90-luvulla 8, 980-luvulla asvimailla viljeltyjä lajeja luuun ottamatta 88 ja 00-luvulla 80 asvilajia tai lajietta. Vaia lajimäärä asvoi, hävisi olmenymmenen vuoden aiana 9 ruohovartista asvilajia. Niistä 9 lajia hävisi asvimaiden vähentyessä. Tuoreilta ja osteilta pientareilta atosi noin lajia ja uivilta reuna-alueilta 7 lajia. Villiintyneitä viljelyarulaisia väheni pientareilta ja pihoilta 7 lajia. Kuivien aurinoisten paiojen etoasveista hävisi 9 lajia. Yhteensä 90-luvun jäleen ulttuurinsuosijaasvistosta on hävinnyt lajia. Kaiialla menestyviä joapaian -lajeja on hävinnyt. Uusia puutarhaasvilajeja tai lajieita on tuotu Vanhaan Porvooseen 900-luvun lopussa ja 000-luvun alussa noin 70. Itseseen tuli ilman hoitoa pärjääviä lajeja noin 70. Uusista viljellyistä asvilajieista ja lajeista on ravintoasveja, perinneasveja 8, artanoasveja 7 ja uusia asveja 9. Uusia puuvartisia asvilajeja tai -lajieita istutettiin. Haitallisia tai tarailtavia vieraslajeja on alueella levinnyt. Niitä ovat amerianhorsmat, piennarmatara, anadanoiransilmä, japanintatar, pajuasteri, raunioyrttejä, marunatuosui, paimenmatara ja anadanpiisut. Kasvien valinnassa on helppoa vaalia perinteitä, sillä Porvoossa on poieusellisen rias ulttuuriasvilajisto. Käytössämme on lajilistoja 70-luvulla Porvoon ymnaasiin tuoduista asvilajeista. Vanhoja hienoja lajieita isoäidin oristeasveista on saatavissa useista taimitarhoista. Vanhoista viljelyoppaista löytyy malleja vanhoille istutustavoille. Moni talo on muuttunut vuosien varrella ja sillan länsipuolella olleet raennuset on purettu. Kaupuniuva on silti tuttu. Suuresi asvaneet puut muuttavat aupuniuvaa enemmän uin raennusten muutoset. Kiron päätyin uhaa hävitä vihreiden latvusten taase. (Porvoon museo)

29 Ohjeita ja määräysiä Asuaiden tulisi vähentää pihoista leviäviä haitallisia vieraslajeja. Ne tulee ompostoida huolellisesti, jotta niitä ei leviäisi lisää ympäristöön. Juuriston avulla leviäviä asveja tulee poistaa juurineen ja antaa juuriston uivua ennen ompostointia. Siemenet säilyttävät itämisyynsä ompostoitaessa, joten ne tulee hävittää seajätteen muana. Kaupuni pyrii vähentämään haitallisia lajeja yleisiltä alueilta. Muinaistuloaiden ja vanhojen ulttuurituloaiden säilyminen Vanhan Porvoon asvilajistossa edellyttää vanhan tavan muaista pihan hoitoa. Olisi täreää, että ainain joillain pihoilla pidettäisiin monilajista niittyä ja etotannerta tai muinaisasvimaata vähän uopsutettuna. Pieni epämääräisyys tontin taaosassa tai entisessä talouihassa sopii useihin Vanhan Porvoon pihapiireihin. Tieto lisää tällaisten muinaisasvien uapanien jännittävyyttä. Vanhaa lajistoa voi säilyttää ylläpitämällä olosuhteita: estämällä varjostavien puiden asvua, säilyttämällä asvupaiojen monimuotoisuuden, hoitamalla maan ravinne- ja humuitoisuutta ja ohjaamalla veden ulua. Vanhoja siemeniä sisältävää pintamaata ei saa viedä alueelta pois, vaan se tulee äyttää nimenomaan Vanhan Porvoon pihoilla vastaavilla asvupaioilla. Vanhaa siemenpania voi uudistaa antamalla siementen itää, asvien uia ja ypsyttää siemenet. Parhaiten maassa olevan siemenpanin uudistaminen onnistuu niityllä, un rehevöityminen on alussa ja paia on uiva, vähäravinteinen ja aurinoinen. Niitylle tehdään pieni paljas laiu poistamalla pintaasvillisuus ja arie. Maassa olevista siemenistä asvaa asveja, joista itetään pois tutut yleiset asvit ja annetaan harvinaisten asvaa. Innoaimmat puutarhurit ovat autta aiojen oeilleet uutuusiain. Näistä oeiluista suuri osa vaiuttaa vähän pihaoonaisuuteen, mutta ne vievät alaa vanhoilta paiallisilta lajeilta ja harvinaisuusilta. Kooaisi asvavat asvit vaiuttavat myös lähiympäristöön. Ne muuttavat asvuolosuhteita ja aupuni- tai atuuvaa. Aidan oreus on raja, josta vaiutus atuuvaan alaa. Omaa pihapiiriä laajemmalle vaiuttavien asvien tulee olla perinteisiä ja puiden hedelmäpuita. Kasvit ertovat vanhasta asutusesta, aupasta, merenulusta ja muusta ihmistoiminnasta. Vasemmalla ylärivissä oleva huanputi on Suomessa on joseenin harvinainen, mutta Vanhasta Porvoosta sen tapaa usein. Se on eräs varmimpia merejä vanhasta ulttuurialueesta. Huanputi on myryllinen. Vasemmalla yläuvassa vanhojen puutarhojen suosii Mustialanruusu ja viereisessä uvassa nurmioille ylväytyvä eto-orvoi. Vasemmalla alarivissä oleva rohtorasti on luoiteltu silmälläpidettävsi. Oiean alareunan uvassa uoistaa vanhan pihapiirin harmaamalvii. Lajivalinnassa lähdetään asvupaian olosuhteista: valon ja osteuden määrästä seä asvualustan viljavuudesta. Lisäsi mietitään haluttu hahmo erilaisille istutusille pihan eri osissa. Tätä varten tutitaan pihapiirissä menneen ajan toimintoja, arvoasetelmia ja jäsennysen vaihtoehtoja: missä olivat perennapenit, asvimaa ja marjapensaat, miä osa pihasta oli etoa, miten pensaat ja hedelmäpuut jäsensivät pihaa. Monilla pihoilla on jäljellä rias asvilajisto ja joillain ulttuuriasvien harvinaisuusia. On mietittävä taroin, miten arvoasta vanhaa asvillisuutta voi säilyttää ja paljono pystytään hoitamaan uusia hyöty- ja oristeasvi istutusia. Köyhtyneille pihoille olisi hyvä lisätä vanhaa harvinaistuvaa lajistoa. 7

30 Kuapenit Kuapenejä oli äytävien varsilla, oleselupaian vierellä, medaljoneina nurmella seä asuinraennusen seinustalla. Istutusuvioista ysinertaisimmat olivat rinnaaiset rivit ja ringit. Seinustan uusi uapeni voi olla apea. Sen ja raennusen välin tulee olla uiva ja helposti puhdistettava. Kivetty sadevesiouru uapenin vierellä astelee uapeniä, eiä seinustalle roisu multaista vettä. Ohjeita Seinustan istutusissa on täreintä seinän ja soelin uivuminen eli vanhojen raenteiden pysyminen unnossa. Seinustalle ertyneet ja matalan perustusen osteana pitävät uapenit tulee poistaa. Jos seinustalle halutaan tehdä uusi istutus, tulee soelin eteen jättää selvä väli. Sen uivumista ja unnossapitoa helpottaa sorastus tai iveys. Tyylillisesti iveys on sopivampi isojen raennusten ja soraus möien viereen. Kuapenien asvivalinnassa on paras äyttää vanhoja perinne- ja artanoasveja. On oltava tarana, että lajit sopivat biologisesti hyvin yhteen, asvupaian ominaisuusiin ja talon tyyliin. Nyyaiainen monilajinen perennapeni voi hyvin sisältää myös muinaistuloaita ja entisen yöimaan yrttejä. Se on ensimmäisten vuosien jäleen helppohoitoisempi uin taraan jäsennetyt esäuien istutusuviot. Kohotetuissa uapeneissä näyttää olleen paljon hoitoa vaativa ja vaiea nurmireunus, toisinaan matala reunusasvi. Perennapenin unnostusessa on huolehdittava seinustan uivumisesta, perustusten tuuletusanavien aui pysymisestä ja maan pinnan aadosta raennusesta poiäin. Haitallisia vieraslajeja ei saa istuttaa eiä antaa levitä Vanhaan Porvooseen, vaan ne tulee poistaa. Seinustalla orea uapeni on haitallinen, osa se estää alapohjan tuuletusen ja lahottaa raenteita. Tällainen istutus pitää poistaa. Sen alta voi löytyä vanha iveys ja ivetty vesiouru. Kovaa ulutusta ja ajoa estävä muulaiven ladonta tehdään asettamalla ivet pystyyn. Ladonta on rasasta työtä, ja sen helpottamisesi on syytä tehdä unnollinen asennushieaerros. Mitä tiiviimpi ladonta on, ja mitä vähemmän asennushieassa on hienoainesta, sitä hitaammin iveys alaa ruohottua. Maata peittävän, evyesti uormitettavan iveysen voi tehdä lappeelle latomalla. Monesti riittää muutamien sileäpintaisten ivien asettelu oieaan ohtaan, esimerisi auton pyörien uran ohdalle tai penin jalojen alle. 8

31 Puusto Puuston rooli aupuniuvassa on muuttunut merittävästi viimeisten vuosiymmenten aiana. Yleisen äsitysen muaan tiiviisti raennetut aupungit olivat vuosisatojen ajan puuttomia. Osasyynä tähän olivat toistuvat tulipalot. Varhaisimmat tiedot porvoolaisten viljelmistä ja istutetuista puista aupunialueella ovat 00-luvulta. Apteeari Bergström istutti tontilleen adun varteen aupungin ensimmäisen puurivin vuonna 7. Puutarhaviljelyä haluttiin edistää 700-luvulla, jolloin aupungissa ertyvä lanta määrättiin äyttämään puutarhaviljelmillä, eiä sitä saanut myydä maalaisille. Maistraatin ilmoitusten muaan aupungissa oli ainain omena- ja päärynäpuita, arviais- ja viinimarjapensaita. Hedelmäpuita istutettiin asvimaiden ulmiin ja muutamien puiden riveinä, jos siihen oli tilaa. Puutarhapihoilta näyi jo 700-luvulla atuuvassa orean lauta-aidan yli muutamia hedelmäpuiden leiattuja latvusia tai syreeniaitaa. 800-luvun palovauutusirjoissa mainitaan hedelmäpuiden lisäsi muutamia vaahteroita. Ne sijaitsivat erillään tuotannollisesta pihapuutarhasta, jossa oli vain hedelmäpuita tai poieusellisesti asetelma muotoon leiattuja puita. Puut olivat ajan tavan muaan alisteisia aritehtuurille, muotoon leiattuja ja matalia. 800-luvun puolessa välissä alettiin puita suosia paloturvallisuuden lisääjinä. Kaupuniuvallista meritystä oli aitojen yli näyvillä hedelmätarhojen puilla, portinpielien muotopuilla ja iron ympärille istutetuilla leiatuilla lehmusilla. Puutarhaviljelyä edistettiin vielä 900-luvun alussa, jolloin pihapuutarhojen ja asvimaiden vesi- ja ravinnetaloutta turvattiin lailla naapurin puolelta asvavia puunjuuria ja varjostavia osia vastaan. Kotitarveviljely, puutarhanhoito ja lannoitusta tuottavien eläinten pitäminen loppuivat Vanhassa Porvoossa 90-luvulla. Sen jäleen luontaisesti ylväytyneet puut levisivät pensasaitoihin, asvimaille ja seinustoille. Vanhan Porvoon maisema- ja atuuvassa tapahtunut suuri muutos johtuu isoisi asvaneista pihapuista. Ne peittävät vastarannalta ja Linnamäeltä vanhan aupungin attomaisemasta monet ysityisohdat ja antavat vaiutelman puutarhaaupungista, ei 700-luvun puuaupungista. Pienipiirteinen aritehtuuri jää alisteiseen asemaan ja suuriasvuisten puiden varjoon isossa osassa aupunia. Puut riovat perustusia ja räystäitä, varjostavat naapurien pihoja, muuttavat asvuolosuhteita ja aupuniuvaa haitallisesti. Suuresi asvavat havupuut eivät sovi lainaan Vanhaan Porvooseen. Puuvartisia asvilajeja inventoitiin Vanhassa Porvoossa vuonna 0, jolloin niitä oli yhteensä 7 lajia, lajietta tai muotoa. Kirsioita, luumuja ja omenia seä erilaisia marjapensaita oli useita eri lajieita ja päärynöitä mahdollisesti vain ysi lajie. Koristepensaita inventoitiin 9, isoasvuisia lehtipuita 0 ja havupuita lajia tai lajietta. Ohjeita ja määräysiä Puutarhojen hedelmäpuut ja syreeniaidat olivat merittäviä atuuvassa. Tontit rajattiin umpinaisilla lauta-aidoilla ja säleaidoilla. (Porvoon museo) Katuuvaan sopivat aidan yli näymään vain perinteiset pihapuutarhojen lajit ja hedelmäpuiden latvuset. Hedelmäpuut ovat atuuvassa ja oo miljöössä täreitä, sillä ne ertovat vanhan aupungin menneestä elämäntavasta ja mittaaavasta. Suurilatvaiset vanhat puut ovat arvoaita, mutta ne sopivat vain muutamille isoille pihoille. Niiden untoa tulee tarailla ja huonountoisia osia poistetaan vuosittain. Oireita puun unnon huonontumisesta ovat pienet lehdet tai uivat lehdettömät osat seä runoon tai osiin ilmestyvät äävät. Kuivien osien poistaminen ja latvusen eventäminen vähentävät puun aiheuttamaa vaaraa ja lisäävät puun eliniää. Latvusen vähittäinen typistäminen onnistuu yleensä jalopuilla mutta oivuilla harvoin. Jos aadetusta isosta puusta halutaan säilyttää pihalla muisto, on sopivinta säilyttää rungosta sahattu ohut ieo jollain seinustalla, eiä jättää orea antoa. Siemensyntyisiä puita ei saa päästää asvamaan pihaan tai raennusten ja aitojen viereen. Seinustoilta ja pensasaidoista tulee poistaa puiden taimet joa esä. Hae maisematyölupa puiden poistoon. Älä istuta suuriasvuista pihapuuta, ellei sille ole riittävästi tilaa omalla pihalla. Pidä se leiaamalla matalampana uin pääraennus. Älä istuta lainaan havupuita. 9

32 Suunnittelu ja lisäraentaminen Vanha Porvoo on aupuniareologista aluetta. Areologisesti arvoaat alueet näyvät liiteartassa. Näillä alueilla on ennen raentamista, mieluiten jo ennen suunnittelua, oltava yhteydessä Museovirastoon mahdollisten tontilla tai atualueella tehtävien areologisten aivausten suunnittelua varten. Ennen vanhan raennusen laajan orjaus- ja muutossuunnittelun aloittamista tulee raennusesta laatia raennushistoriaselvitys (RHS), jona taroitus on auttaa ja ohjaa muutosten seä orjausten suunnittelua. Tutimalla raennusta ja siitä olemassa olevaa piirustus-, valouva- ja palovauutusaineistoa seä eräämällä mahdollisesti myös haastattelutietoa, saadaan tietoa talon aiaisemmista vaiheista, muutosista ja mahdollisuusista. Selvitys antaa perusteita restaurointi- ja unnostustyölle. Selvitysoppaaseen voi tutustua Museoviraston verosivuilla. Vanhaan aupuniin uuluu errosellisuus, jossa raennusosat heijastelevat raennusaiaautensa tyyli-ihanteita. Helojen, iunoiden ja muiden arvoaiden raennusosien ierrätys on säilyttänyt osia myös niistä raennusista, jota on jo purettu. Raennusosien ierrättäminen voi johtaa hyvään tuloseen myös lisä- ja uudisraentamisessa. Uudisraentamisessa äytettyjen pintamateriaalin ainevahvuusien tulee olla vanhaan miljööseen sopivia ja aiaa estäviä. Uudisraentaminen suojellussa miljöössä on haasteellista. Joainen aiaausi on jättänyt omat jälensä aupuniuvaan. Tyylijäljittely johtavaa helposti sopimattomaan rataisuun, varsinin jos historian aiheet ovat raennuseen pintaan liimattuja oristeita. Hyvä uudisraennus ertoo ysityisohdillaan aiamme raennusihanteista mutta liittyy perinteiseen raennustapaan materiaaleillaan, mittaaavallaan ja raennusteniioillaan. Aito materiaali vanhenee auniisti ja tuottaa seä välittää raennuerintöä myös seuraaville suupolville. Uudisraentamisen aritehtisuunnitteluun on aina valittava Suomen raennusmääräysooelman muaisesti poieusellisen vaativan suunnittelun elpoisuusvaatimuset täyttävä suunnittelija. Suunnittelijalla tulee olla osaamista raennustaiteen ja -teniian historiasta seä perinteisten materiaalien ja työtapojen äytöstä. Uudisraentamisen tulee olla alisteista vanhalle raennusannalle. Paiasta riippuen tulee suhde vanhaan raennusantaan huomioida esimerisi massoittelun, auotusen ja räystäsoreuden osalta. Julisten tilojen auioiden ja atujen varsilla tämä on täreämpää uin sisäpihoilla. Parhaimmillaan uudisraentaminen riastaa aupuniuvaa positiivisella tavalla, ertoo omasta raennusajastaan ja tuottaa auniisti vanhenevaa raennuerintöä. Kallioisella mäellä ei pienimmillä tuvilla alusi ollut lainaan ysityistä pihamaata. Kuva Pappilanmäeltä Vanhan Porvoon upeesta. (Porvoon museo) 0

33 Energiansäästö Vaia energian säästäminen asumisessa ja raentamisessa on tavoiteltavaa, tulee Vanhassa Porvoossa aiia raentamistoimenpiteitä tarastella ensisijaisesti raennussuojelun annalta. Ilmatiiviyden parantaminen ja eristeen lisääminen yläpohjaan ovat taloudellisimmat raenteelliset energiansäästötoimenpiteet. Omilla asumustottumusillaan voi vaiuttaa merittävästi energianulutuseen. Esimerisi yhden asteen lämpötilan pudotus sisätiloissa vastaa noin viiden prosentin lasua lämmitysenergian ulutusessa. Asunnoissa voi olla eri lämpövyöhyeitä; ylmempiä ja lämpimämpiä tiloja, joiden välillä pidetään ovi iinni. Viileämpiä tiloja ovat luontevasti uistit ja porstuat. Mauuhuoneessain voi olla lämpimiä työ- ja oleselutiloja viileämpää. Vanhoja iunoita annattaa huoltaa siten, että ne äyvät hyvin ja ovat oiein tiivistettyjä. Seä ulo- että sisäpuite tiivistetään oonaan. Miäli uloin lasi huurtuu, voi ulopuitteesta poistaa osan tiivisteestä. Jos huoneessa ei ole orvausilmaventtiiliä, jätetään seä sisä- että ulopuitteen yläreunan tiivisteeseen noin 0 cm:n auo. Tämä sallii orvausilman tulon iunan yläosasta. Vanhojen aaeliuunien, pönttöuunien ja puuhellojen unnossapito ja äyttö on osa toimivaa painovoimaista ilmanvaihtoa. Uunit on lain muaan nuohottava erran vuodessa. Muista huolehtia myös tuloilmaventtiileistä. Ulo- ja sisälämpötilan ollessa lähellä toisiaan painovoimainen ilmanvaihto heienee. Uunin yläosassa mahdollisesti oleva tähtiventtiili annattaa avata. Jos uunissa on vain ysi pelti, se pidetään esäisin aui ilmanvaihdon tehostamisesi. Jos peltejä on asi, pidetään aui vain ylin pelti. Alemman pellin suleminen estää ilman iertämisen uunin posianavien autta. Talvella pellit suljetaan normaalisti uunin äytön jäleen hiillosen sammuttua oonaan. Jos raennus on tyhjillään, annattaa pellit pitää raollaan. Ilmalämpöpumppu ei ole suositeltava varuste vanhoissa taloissa. Ilmalämpöpumppujen uloysiöitä ei saa sijoittaa atujen puolelle eiä siten, että ne näyvät aduille, puistoalueille tai joelle. Suositeltavinta on asentaa uloysiö uistin atveeseen tai esimerisi portaiden alle, siten että se on irti raennusen raenteista. Asennusessa on huolehdittava muun muassa ondenssiveden hallitusta poistosta seä laitteen aiheuttaman äänen vaimentamisesta. Raennusen julisivun väriin maalattu, puurimoista tehty säleiö ätee uloysiön. Ilmalämpöpumppujen asentamisesta on ilmoitettava irjallisesti aupungin raennusvalvontaviranomaiselle ennen pumpun asentamista. Ilmoituseen tulee sisältyä esitys pumpun sijoituaiasta. Raennusvalvontaviranomainen voi ilmoitusen perusteella päättää edellyttääö ilmalämpöpumppu toimenpidelupaa, jolloin asia voidaan äsitellä tarvittaessa myös Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmän oousessa. Tenisiä varusteita uten ilmalämpöpumppuja tai vastaavia asennettaessa on aina ensisijaisesti huomioitava vaiutus aupuniuvaan. Katoille asennettavat aurinoenergiapaneelit muistuttavat attoiunoita. Niitä on lähes mahdotonta sovittaa aupuniuvaan siten, etteivät ne aiheuttaisi häiriötä ulttuurimaisemassa. Nyyiset aurinopaneelit eivät sovi Vanhan Porvoon aupuniuvaan eiä niitä saa asentaa. Maalämpö on paioitellen mahdollinen rataisu. Maalämpö edellyttää toimenpidelupaa. Kaivon sijoitus tulee tehdä pihaympäristön annalta sopivalla tavalla. Maalämpöaivoa tehtäessä on huomioitava maanalainen areologinen perintö, ja aivon poraamisesta on neuvoteltava Museoviraston anssa. Hirsiseinän sisä- tai ulopuolista lisäeristämistä ei saa tehdä. Runoorjauset edellyttävät aina raennetenisen toimivuuden tarastelua. Ilmantiiviyden parantaminen on ustannustehoas ja toimivampi rataisu energiatehouuden parantamiseen. Kuitulevyt ja pinopahvi mahdollistavat puuraennuseen uuluvan sisäilman osteutta tasaavan ominaisuuden ja osteudenläpäisyyvyn säilymisen. Sisäpuolinen lisäeristäminen ei ole suositeltavaa ja se edellyttää aina raenteen toiminnallista tarastelua ja toimenpide- tai raennuslupaa. Ole yhteydessä raennusvalvontaan. Flensborgintalon pihapuutarhan asvillisuudesta näyi atutilaan syreeniaita ja leiattu vaahtera. Talviaiaan otetussa uvassa voi Flensborgintörmän taa-alalla erottaa joen ja Näsin artanon. (Porvoon museo)

34 Esteettömyys Vanhan Porvoon maastonmuodot ovat haasteelliset, eiä normien muaisiin esteettömyysrataisuihin pyriminen ole taroitusenmuaista. Julisen aupunitilan ja julisten raennusten esteettömyyden parantamista tulee uitenin tavoitella aina un se on mahdollista. Katuiveysiä uusittaessa tulee esteettömien reittien, reunaivien luisamaisten liitosohtien ja yleisen saavutettavuuden olla suunnittelun peruslähtöohtia historiallisten arvojen rinnalla. Vanhoissa asuin- ja liieraennusissa esteettömyyteen liittyvät rataisut ovat usein ompromisseja ja säännösiä pitää soveltaa siten että raennusen ja aupuniuvan historialliset arvot säilyvät. Hyvällä tyylitajulla ja huolellisella suunnittelulla asiat ovat yhdistettävissä siten että syntyy uusia hyviä raennetun ympäristön errostumia. Pieniä parannusia voidaan tehdä helposti esimerisi uloportaiden äsijohteilla, irrotettavilla ynnysiiloilla tai ovien avaamista ja sulemista helpottavilla laitteilla. Vanhojen oviauojen leventämistä tulee välttää. Uusissa raennusissa esteettömyys on huomioitava uudisraentamista osevien ohjeiden muaisesti. Luvan haeminen Vanhan Porvoon raennuslupa- ja toimenpidelupamenettely poieaa normaalista raennusluvan haemisesta siten että aiista vanhan aupungin raennus- ja toimenpidelupa-anomusista pyydetään lausunto Vanhan Porvoon raennuslupatyöryhmältä, VaPoRalta. Työryhmään uuluvat Museoviraston, aupunisuunnittelun, raennusvalvonnan ja Porvoon museon edustajat seä olme luottamusmiestä. Haneeseen ryhtyvät tulee aina varmistaa toimenpiteen luvanvaraisuus raennusvalvonnasta. Pieneltäin vaiuttavat muutoset saattavat olla luvanvaraisia Vanhassa Porvoossa ja erityisellä varovaisuudella tulee suhtautua vanhoihin pintoihin ajoamiseen. Katuuvassa tapahtuvat pienetin muutoset voivat olla oonaisuudessa merittäviä. Haneen sijoittuessa aupuniareologisessa selvitysessä osoitetulla alueelle (arttaliitteet x ja y), tulee hyvissä ajoissa olla yhteydessä Museovirastoon ja esustella areologisen valvonnan tai tutimusten tarpeesta. Tämä osee aiea pihalla ja raennusen alla tapahtuvaa aivuutyötä. Raennusvalvonta ohjaa, neuvoo ja myöntää raennus-, toimenpide- ja muut luvat seä suorittaa viranomaisvalvontaa. Vilsettä sillalla. Kiroa ympäröivät lehmuset vehreyttävät aupuniuvaa. Sillan upeessa on ollut useita raennusia ja varhaisteollista toimintaa. (Kaupunisuunnittelu)

35 Hyödyllisiä linejä Porvoon aupuniareologinen inventointi Museoviraston orjausortisto Raennushistoriaselvitysopas Raennuerintö Raennusen vuosihuollon muistilista Puun oieaoppinen polttaminen Raennuerinnön ystävät ry Suomalainen tapettiirja, Maire Heiinen, SKS 009 Talo autta aiojen Kiinteän sisustusen historia, M. Heiinen, K. Heinämies, J. Jaatinen, P. Pietarila, Raentajain ustannus Oy, 989 Turun aaelin aluunit, Helena Soiri-Snellman, Turun maauntamuseo 00 Kirvestyöt, L.H. Roininen, Vammala 97 Suomen esiajan iviirot, Marus Hieanen, SKS 007 Vanhan raentajan sanairja, Eri Helamaa, SKS 00 Suomalainen puuaupuni, Henri Lilius, Anders Nyborg A/S, 98 Porvoon aupungin historia I Porvoon seudun esihistoria Kesiaia ja 00-luu, Torsten Edgren ja C.J. Gardberg, Porvoon aupuni 99 Porvoon aupungin historia 0-809, Ila Mäntylä, Porvoon aupuni 99 Luonnonasvit puutarhassa, Pentti Alano, Tammi, 99 Palavaraaus ja särynytsydän seä muut perinteiset oristeasvit, Pentti Alano, Tammi 99 Bevara & söta en gammal trädgård, Christina Ilminge, Prisma, 00 Uonhattu ja aheraliisa - Perinteiset oriste- ja hyötyasvit, Pentti Alano ja Piro Kahila Blommor från mormors tid, Ulla Beyron Kösträdgården. Det gröna arvet, Lena Israelsson Kirjallisuutta: Suomen aupuniraentamisen historia, Henri Lilius ja Pea Käri, SKS 0 Iunairja. Perinteisen puuiunan unnostaminen, Juulia Miola ja Netta Böö, Moreeni 0 Raennusapteein äsiirja - Byggnadsapoteets handbo. Anette Ringbom, Raennusapteei, Byggnadsapote Oy Ab 009 Talotohtori. Raentajan piujättiläinen, Panu Kaila, WSOY 997 Så renoveras torp och gårdar, Ove Hidemar, ICA Bofärlag Stora boen om byggnadsvård, Göran Gudmundsson, Bonnier Faa 00 Perinnemestarin remonttiirja, Hannu Rinne, WSOY 009 Vanhan talon historia ja hoito Raennuerintöä Turunmaan saaristossa, Curatio Turunmaan orjausraentamisyhdistys ry Moreeni 009

36 Korjaajan ymmenen äsyä Älä orjaa unnossa olevaa, älä uusi orjattavissa olevaa. Selvitä vaurion syy ja poista se. Korjaa vasta sitten ja orjaa entiselleen. Useimmat vauriot johtuvat huonosta hoidosta ja väärästä orjausesta. Varmista että orjausesi on huollettavissa ja edelleen orjattavissa. Huoltovapaa on usein yhtä uin orjauselvoton. Käytä samoja materiaaleja ja työmenetelmiä uin ennenin on äytetty. Älä oeile uutuusia. Uudet materiaalit on suunniteltu ja valmistettu uusiin taloihin. Palaa suunnittelija ja raentajia, jota tuntevat vanhat raennusmateriaalit ja työtavat. Säilytä vanha raenne ja materiaalit. Vanhan raennusen arvo on sen vanhassa materiaalissa, ei vain tyylissä. Mitä enemmän vanhaa poistetaan, sitä enemmän historiallista arvoa menetetään. Vanhan näöinen ei ole sama uin vanha. Vältä ullaotilojen raentamista. Aputiloja voi raentaa olemassa oleviin tai uusiin uloraennusiin. Vältä raennusen ulonäöön liittyviä muutostöitä. Vanhan raennusen auneus on herästi turmeltuvissa mittasuhteissa ja aidoissa iääissä materiaaleissa. Kannattavimmat lämpötaloudelliset orjauset ovat ilmatiiviyden parantaminen ja yläpohjan lisäeristäminen. Hyväsy epäsäännöllisyysiä ja vinousia. Arvosta tyylierrostumia, historiaa sisältävää ulumaa ja aitoja materiaaleja. Hylää tyylijäljitelmät, materiaalijäljitelmät ja haaveet aluperäistämisestä. Raennuseen sopeutuvat muutoset ovat osa raennusen arvoa ja historiaa. Arvosta perinteistä pihajäsennystä. Pihan arvo on sen vanhassa asvilajistossa ja pinnoissa. Älä muuta pihatilan ilmettä ja mittaaavaa asvattamalla suuria pihapuita tai uusia asvilajieita.

37 Ågatan Kanurinuja Ågatan Hemgränd Vävaregränd Kotiuja Joiatu Mellangatan Sillanmäi Väliatu Väliatu Kirontörmä Ågatan Museitorget Kyrobrinen Joiatu Museotori Flensborgbrinen Gabriel Hagertinj. Ågatan Joiatu Ralinginuja Mellangatan Rihamaatu Mannerheiminatu Kyrogatan Kirotori Kiroatu Vuoriatu Väliatu Berggatan Ralingensgränd Karsmaninuja Brobacen Kirotori Luiouja Kouluuja Kyrotorget Ilolanuja Illbygränd Hörngränd Jungfrustigen Karsmansgränd Kellorinne Klocbr. gatan Kulmauja Borgströmintie Borgströmsvägen Lång- Fredsgatan Rauhanatu Prästgatan Joiatu Krämaregatan Vuoriatu Lundinatu Runeberginatu Rihamaatu Kiroatu Mannerheimgatan Lundagatan Bisopsgatan Rihamaatu Piianatu Fredsgatan Tuomioiro Domyra Puh Tel Vanha raatihuone Gamla rådhuset museo Vallgren- Edelfelt- I I at I IV at V I I I IV tr Paloas. VPK Branst. FBK Paloas. VPK Branst. FBK tr Fredrian puisto Fredriaparen tr at I ZMO tr tr tr tr I I I vr I I I I IV I tr I I I IV V IV IV IV Långgatan Gymnasiegänd Solgränd Neitsytpolu Savenvalajanuja Itäinen Pitäatu BorggrändLinnanuja Kulmauja Östra Lång- Oiouja Linnanatu Myllyuja Kvarngränd Gengränd tr tr tr at M at tr tr allas bassäng ar at at at Päiväoti Daghemmet Puh. Tel. Kiosi Kios I I Strömborgsa läroveret I I I I I IV at I at I I IV IV IV I Tel. Puh. I Puh. Tel. I Linnanosen luio I vr IV J.L.Runebergs hem J.L.Runebergin oti I I M IV I IV Puh. Tel. Kiosi Kios I I Strömborgsa läroveret I I I I I IV at I at I I IV IV IV I Tel. Puh. I Puh. Tel. I Linnanosen luio I vr IV J.L.Runebergs hem J.L.Runebergin oti I I M IV I IV Ågatan Lundinatu Joiatu Runebergsgatan Raatihuoneenatu Runeberginatu Lundagatan Piianatu Alesanterinatu Bisopsgatan Piianatu K P P K 7K K 7K 8 P G E 8 9 K K 9 K P K G G K P 7 K 0 K P 7 K K K 0 G K P 8 K K 8 7 P K E Runeberginpuisto Runebergselanaden K P Liite Kantaartta Porvoon aupungin iinteistö- ja mittausosasto 007 MK :000 Porvoo Tutimusellisesti- ja suojelullisesti -luoa merittävät atualueet Liite: Tutimusellisesti ja suojelullisesti merittävät alueet Lähde:Porvoon aupuniareologinen inventointi, Museovirasto 008 Luoa Luoa