Ohkolanjokilaakson Natura-alueen kaksisiipisistä (Diptera) Jere Kahanpää & Jukka Salmela

Transkriptio

1 Sahlbergia Vol. 12: 43 49, Ohkolanjokilaakson Natura-alueen kaksisiipisistä (Diptera) Jere Kahanpää & Jukka Salmela Kahanpää, J. & Salmela, J. 2007: Notes on the Diptera fauna of the Ohkolanjokilaakso Natura2000 site. Sahlbergia 12: Helsinki, Finland, ISSN Ohkolanjokilaakso is a narrow woodland river valley in Mäntsälä, southern Finland. The diptera fauna of the Ohkolanjokilaakso Natura2000 site was studied during two collecting trips in July and August Among the 93 diptera species recorded there were several noteworthy species. Symplecta chosenensis (Alexander, 1940) (Limoniidae), Teuchophorus monacanthus Loew, 1859 (Dolichopodidae) and Heteromyza rotundicornis (Zetterstedt, 1846) (Heleomyzidae) are new to Finland. Kahanpää, J., Suomen ympäristökeskus, PL 140, Helsinki. kahanpaa@iki.fi. Salmela, J., Bio- ja ympäristötieteiden laitos, PL 35 (YAC4), Jyväskylän yliopisto. jueesalm@cc.jyu.fi. Johdanto Suomen kaksisiipislajisto tunnetaan faunistisesta näkökulmasta katsottuna melko hyvin. Maamme kaksisiipisistä on tehty useita kattavia luetteloita, viimeisimpänä Hackman (1980). Tiedot monien lajien esiintymisalueesta ja elintavoista ovat kuitenkin hyvin puutteellisia. Useimpien luonnonsuojelu- ja Natura-alueiden kaksisiipisistä ei ole käytettävissä edes hajatietoja systemaattisista seurannoista puhumattakaan. Tietojen puute vaikeuttaa sekä lajien että yleisemmin luonnon monimuotoisuuden suojelua. Ohkolanjokilaakso on uusimaalainen Natura2000-alue. Vantaanjoen valuma-alueeseen kuuluvan, melko luonnontilaisen Ohkolanjoen varrella on monia hyönteisten kannalta arvokkaita metsä- ja kosteikkoympäristöjä. Natura-alueelta tunnetaankin useiden valtakunnallisesti harvinaisten perhosten ja kovakuoriaisten esiintymiä. Ohkolanjokilaakso kuuluu dipteralajistoltaan täysin tuntemattomien alueiden joukkoon. Natura-alueen kuvauksen perusteella on kuitenkin selvää, että jokivarrella on myös monia harvinaisten kaksisiipislajien suosimia elinympäristöjä. Siksi se valittiin otantakohteeksi kesällä Tässä artikkelissa kuvattavan kahden otantakerran saaliin perusteella voidaan todeta, että Ohkolanjokilaakso on odotetusti myös dipteralajistoltaan monipuolinen. Alueelta havaittiin 93 kaksisiipislajia, joista kolmea ei ole aikaisemmin Suomesta tavattu. Tutkimusalue ja menetelmät Natura2000-alue Ohkolanjokilaakso on Mäntsälän kunnan lounaisosassa. Ohkolanjoki on pieni, 18 kilometriä pitkä joki, jonka leveys vaihtelee Natura-alueella kahdesta viiteen metriin. Vesi on lievästi savisameaa. Virtaama on kevättulvan aikana noin 0,7 m³/s, mutta tutkimushetkellä, kuivana syyskesänä 2006, hyvin pieni eli noin 0,02 m³/s (Suomen Ympäristökeskuksen WSFS-SYKE -malli). Virtausnopeus on pieni (0,1 m/s) ja jokiuoma meanderoi kapean jokilaakson pohjalla voi-

2 44 Kahanpää & Salmela: Ohkolanjokilaakson kaksisiipisistä KUVA 1: Symplecta chosenensis Alexander. KUVA 2: Symplecta chosenensis Alexander: hypopygium ylhäältä ja parameeri sivulta. / Male genitalia of Symplecta chosenensis Alexander from Finland: hypopygium in dorsal view and paramere in lateral view (insert). makkaasti. Pohja-aines on pääosin upottavaa liejua. Matala vedenkorkeus tutkimusaikana paljasti paikoin hiekka- ja sorasärkkiä, joiden kohdalla virtaus oli nopeampaa, jopa 0,5 m/s. Ohkolanjoen valuma-alueella on maatalousja haja-asutusalueita, joiden tuottama kuormitus näkyy veden laadussa. Natura-alueeseen kuuluu pieni, joen vieressä oleva lähteikkö, joka oli tutkimushetkellä kuivillaan. Lähteikön kohdalla jokivarressa on tihkupintoja. Natura-alueella Ohkolanjoki kulkee kuusivaltaisessa talousmetsässä. Kapean jokilaakson tulva-alueella puusto on on lehtipuuvaltaista. Laakson pohjalla kasvaa leppiä, pajuja ja tuomia. Jokitörmien eroosio on kaatanut uomaan paikoin runsaasti puita. Lahopuuta, lähinnä keskikokoisia kuusia, on vain joen uomassa ja sen välittömässä läheisyydessä. Joen varrella on pieniä, multavia tulvaniittyjä, joiden valtakasvi on mesiangervo. Kaksisiipisiä kerättiin alueelta kahtena päivänä, ja Havaintojakso oli kumpanakin päivänä noin kaksi tuntia. Aikuisia kaksisiipisiä haavittiin joen päältä, rantakasvillisuudesta ja puiden rungoilta noin 600 metrin pituisella, Natura-alueen eteläreunalta alkavalla alueella. Alue, jolta kaksisiipisiä kerättiin, on kokonaisuudessaan yhtenäiskoordinaattiruudussa 6716:3399. Kaikkia havaittuja kaksisiipisiä ei kerätty. Määritystä varten tallennettujen yksilöiden määrä vaihteli heimosta toiseen. Kiilukärpäset (Dolichopodidae) olivat kerääjän (J.K.) päätutkimuskohde, mitkä näkyy havaittujen kiilukärpäslajien määrässä. Kerätyt yksilöt neulattiin (kärpäset) tai säilöttiin etanoliin (sääsket) määritystä varten. Merkittävät lajit Ohkolanjokilaakson Natura-alueelta havaittiin kahden päivän aikana yhteensä 93 kaksisiipislajia (luettelo liitteenä A). Tulosta voidaan pitää hyvänä varsin lyhyeen havaintoaikaan nähden. Useimmat lajit ovat tavallisia metsätai rantalajeja. Viittä lajia voidaan pitää harvinaisena tai muuten merkittävänä:

3 Kahanpää & Salmela: Ohkolanjokilaakson kaksisiipisistä 45 KUVA 3: Heteromyza rotundicornis (Zetterstedt): koiraan otsa ja naama. / Heteromyza rotundicornis (Zetterstedt), male frons and face. Symplecta chosenensis (Alexander, 1940) (Limoniidae) , leg. J. Kahanpää, det. J. Salmela, yksilökoodi jka (neulattu); , leg. & det. kuten yllä (etanolissa). Suomelle ja Pohjois-Euroopalle uusi laji. Pikkuvaaksiaislaji Symplecta (S.) chosenensis (Kuva 1) kuvattiin tieteelle uutena Pohjois-Koreasta (Alexander 1940). Lajin laaja levinneisyysalue ulottuu Iso- Britanniasta Venäjän Kaukoitään, Itä- Siperia ja Mongolia mukaan luettuina (Savchenko1992, Chandler & Crossley 2003). Manner-Euroopassa laji on tavattu Venäjältä, Tshekin tasavallasta, Puolasta, Romaniasta, Slovakiasta ja Liettuasta (Chandler & Crossley 2003 ja siinä olevat viitteet). Koiraan takaruumiin uloin osa, hypopygium, joka on tärkein vaaksiaisten lajimäärityksessä käytetty tuntomerkki, on kuvattu useissa julkaisuissa (Alexander 1940, Lackschewitz 1964 [nimellä Helobia mongolica], Erhan-Dinca 1986, Chandler & Crossley 2003). Muista suvun Symplecta palearktisista lajeista S. chosenensis on helposti erotettavissa kaksikärkisen, haarukkamaisen ulomman gonostyluksen perusteella (Kuva 2). Koiraan parameeri on myös hyvin luonteenomainen: dorsaalipuolelta tarkasteltuna se voi näyttää keihäsmäisen kapealta (ks. (Chandler & Crossley 2003). Sivulta katsottuna parameeri on kuitenkin kaksihaarainen, muistuttaen avoimena olevaa varpuslinnun nokkaa; parameerin kärki on voimakkaasti tummentunut. Lajin naaraan takaruumin taksonomisesti tärkeät osat, vaginal apodeme ja munanasetin, on kuvattu Chandlerin ja Crossleyn (2003) toimesta. Siipisuoni Sc 2 sijaitsee S. chosenensis -lajilla kauempana suonen Rs tyvestä kuin lähilajilla S. novaezemblae scotica (Edwards, 1938) (Chandler & Crossley 2003). Muut alasuvun Symplecta (Symplecta) Suomessa tavattavat lajit ovat verrattain helposti erotettavissa lajista S. chosenensis (ks. Theowald 1971). Lajia Symplecta hybrida (Meigen, 1804) tavataan maassamme laajalti, se esiintyy monenlaisilla kosteikoilla. Sitä vastoin huonosti tunnettu S. novaezemblae scotica on kerätty vain viideltä kohteelta pohjoisimmista maakunnistamme Le ja Li. Näistä viimeaikaisin havainto on Ivalojoen rannalta vuodelta 2003 (J. Salmela, julkaisematon). Iso-Britanniassa lajia S. chosenensis on tavattu ainoastaan rannikon läheisiltä, rinteillä sijaitsevilta tihkupinnoilta; on hyvin todennäköistä että lajin toukat ovat riippuvaisia akvaattisista tai semiakvaattisesti elinympäristöistä (Chandler & Crossley 2003). Lajin suomalaiset yksilöt kerättiin hyvin pieneltä alueelta Ohkolanjoen rannasta kuivan lähteikköalueen kohdalta

4 46 Kahanpää & Salmela: Ohkolanjokilaakson kaksisiipisistä (KKJY : ). Hilara beckeri Strobl, 1892 (Empididae) , leg. & det. J. Kahanpää leg., yksilökoodit jka & H. beckeri on Fennoskandiassa eteläinen tanhukärpänen, joka on yleinen vain Tanskassa ja eteläisimmässä Ruotsisssa. Keski-Ruotsissa ja Etelä-Norjassa se on harvinainen (Chvála 2005). Suomesta on vain kaksi aikaisempaa löytöä, koiras Ab: Karjalohjalta (leg. W. Hellén) 1900-luvun alkupuolelta ja kaksi naarasta Ab: Perniöstä 1800-luvulta (leg. J. Sahlberg) (Chvála 2002). Ohkolanjoen löytö on siten lajin pohjoisin tunnettu esiintymispaikka ja ensimmäinen suomalainen havainto yli viiteenkymmeneen vuoteen. Laji on Uudellemaalle uusi. H. beckeri-koiraiden nähtiin parveilevan sorasärkkien päällä. Parveilu tapahtuu suvulle tyypilliseen tapaan hyvin matalalla ja lento on maanpinnan suuntaista. Teuchophorus monacanthus Loew, 1859 (Dolichopodidae) , leg. & det. J. Kahanpää, yksilökoodi jka Suomelle uusi laji. Pienen, kiiltävän vihreä kiilukärpäsen T. monacanthus Loew levinneisyysalue ulottuu Keski-Skandinaviasta Välimeren alueelle, lännessä Espanjaan ja idässä Pohjois-Kaukasukselle (Negrobov 1991). Keski-Euroopassa T. monacanthus on melko yleinen laji eikä sen löytymistä Suomesta voi pitää suurena yllätyksenä. Euroopasta tunnetaan kahdeksan Teuchophorus-lajia, joista viidellä on laaja levinneisyysalue ja kolmea tavataan vain Välimeren alueelta. Eurooppalaisten lajien koiraat ovat helposti määritettävissä takasäärien muodon ja erikoisen karvoituksen perusteella (Grootaert et al. 1995; Meuffels & Grootaert 1990; Negrobov et al. 1984). Pohjois- ja Keski-Euroopan lajit sisältyvät kaikkiin alueen lajistoa käsitteleviin määrityskaavoihin. Naaraiden määrittäminen on huomattavasti vaikeampaa eikä kaikkien lajien naaraita pystytä luotettavasti erottamaan toisistaan. Suomesta on tavattu kolme Teuchophorus-lajia. T. nigricosta on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta hyvin pienen kokonsa vuoksi se jää helposti huomaamatta. T. spinigerellus tunnetaan vain pääkaupunkiseudulta, jossa sillä on useita paikallispopulaatioita. Teuchophorus-kiilukärpäset ovat märkien rantametsien lajeja. Aikuisia tavataan vain pienten muta- ja liejulaikkujen ympäriltä. Ohkolanjokilaakson hitaasti virtaavien sivupurojen varsilla on runsaasti elintilaa näille kiilukärpäsille. Jokiuoman suojaisilla liejusaarekkeilla havaittiin T. monacanthus-koiraan lisäksi kymmeniä T. nigricosta-koiraita ja naaraita. Heteromyza rotundicornis (Zetterstedt, 1846) (Heleomyzidae) , leg. & det. J. Kahanpää, yksilökoodi jka Suomelle uusi laji. Heteromyza rotundicornis on laajalle levinnyt Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Se on löydetty Norjasta, Ruotsista ja Leningradin alueelta, joten suomalainen havainto oli odotettavissa. Koiras on helposti tunnistettavissa poikkeuksellisen kapeasta naamasta (Kuva 3) ja siitä, että vahvoja dorsosentraalisukasia on myös poikittaissauman (dorsal suture) edessä. Suvun toisella suomalaisella lajille (H. oculata Fallén, 1820) dorsosentraalisukasia on vain mesonotumin takaosassa. Heteromyza on pieni suku, johon kuuluu vain kaksi eurooppalaista lajia, H. commixta Collin, 1901 ja H. rotundicornis (Zetterstedt, 1846), länsipalearktinen H. atricornis Meigen, 1830 ja holarktinen

5 Kahanpää & Salmela: Ohkolanjokilaakson kaksisiipisistä 47 H. oculata Fallen Kaikki lajit ovat mukana Gorodkovin määrityskaavassa (1969). H. atricornis on ilmoitettu Suomesta Fauna Europaea-projektin wwwsivulla (Woźnica 2006). Tähän lajiin kuuluvia suomalaisia yksilöitä ei kuitenkaan ole ainakaan suomalaisissa museoissa. Lajin biologiasta ei ole julkaistu tietoja. Yleisempi lähilaji H. oculata on kasvatettu tunnistamatta jääneeltä, puulla kasvaneelta sieneltä (Smith 1989). Monet heleomyziditoukat elävät saprofageina sekä kasvi- että eläinperäisessä mätänevässä aineksessa. Phaonia kowarzii (Schnabl 1887) (Muscidae) , leg. & det. J. Kahanpää, yksilökoodi jka Sukaskärpänen Phaonia kowarzii (Schnabl) on Euroopassa harvinainen ja itäinen laji, joka on tavattu Suomen lisäksi Ruotsista, Itävallasta, Valko-Venäjältä ja euroopanpuoleisen Venäjän itäosista. Aasian puolella se on laajalle levinnyt; havaintoja on mm. Koreasta, Kiinasta ja Japanista (Pont 1986). Suomesta on kolme aikaisempaa havaintoa: Ka: Hamina (leg. L. Tiensuu), Sa: Mikkeli, Vuolinko (leg. L. Tiensuu) ja Ab: Lohja, Torhola (leg. R. Frey). Lauri Tiensuu kuvasi lajin nimellä Phaonia fulvicornis Tiensuu, 1936 Freyn keräämän yksilön perusteella. Tiensuun nimi on myöhemmin synonymisoitu Schnablin kuvaaman P. kowarzii:n kanssa. Phaonia kowarzii-sukaskärpäsen biologia on selvittämättä. Useimpien Phaonialajien toukat ovat karikekerroksessa tai lahossa puussa saalistavia petoja. Kiitokset Kiitämme tohtori Andrzej Woźnicaa (Dept. of Zoology and Ecology, Agricultural University of Wroclaw) lajin Heteromyza rotundicornis (Zett.) määrityksen varmistamisesta. Kirjallisuutta Alexander, C. P. 1940: Tipulidae from eastern Asia. XLI. Philippine Journal of Science 71: Chandler, P. & Crossley, R. 2003: Symplecta chosenensis (Alexander, 1940) (Diptera, Limoniidae) new to Britain, with comments on the status of S. scotica (Edwards, 1938). Dipterists Digest 10: Chvála M. 2005: The Empidoidea (Diptera) of Fennoscandia and Denmark. IV. Genus Hilara. Fauna Ent. Scand. 40. Brill NV, Leiden. 233 pp. Chvála, M. 2002: Revision of European species of the Hilara quadrivittata group (Diptera: Empididae). Acta Univ. Carol. Biol. 46: Erhan-Dinca, E. 1986: Genus Symplecta (Diptera Limoniidae) in R.S. Romania. In: Lucrarile celei de a III-a Conferinte de Entomologie, Lasi, Mai, 1983: Gorodkov, K. B. 1969: Family Helomyzidae (Heleomyzidae). In: Bei-Bienko, G. Y. & Steyskal, G. C. (Eds.), Keys to the Insects of the European part of the USSR. Diptera and Siphonaptera. Vol 5(2): Nauka Publishers, Leningrad. [In Russian, English translation published in 1988 by the Smithsonian Institution Libraries] Grootaert, P., Stark, A. & Meuffels, H. J. G. 1995: Notes on Mediterranean Teuchophorus species with the description of a new species from the nature reserve in El Kala, north east Algeria (Diptera, Empidoidea, Dolichopodidae). Bull. Inst. R. Sci. Nat. Belg., Ent. 65: Hackman, W. 1980: A check list of the Finnish Diptera II. Cyclorrhapha. Notulae Entomol. 60: Lackschewitz, P. 1964: New and little-known Palaearctic crane-flies of the family Limoniidae (Diptera, Tipuloidea). Ento-

6 48 Kahanpää & Salmela: Ohkolanjokilaakson kaksisiipisistä mol. Obozr. 43: Meuffels, H. J. G. & Grootaert, P. 1990: A new species of Teuchophorus (Diptera, Dolichopodidae) from Sicily. Animalia 17: Negrobov, O. P. 1991: Family Dolichopodidae. In: Sóos, Á. & Papp, L. (Eds.), Catalogue of Palaearctic Diptera 7: Akadémiai Kiadó, Budapest. Negrobov, O. P., Grichanov, I. Y. & Shamshev, I. V. 1984: A survey of Palaearctic species of the genus Teuchophorus (Dolichopodidae, Diptera). Biological Sciences 9: Pont, A. C. 1986: Family Muscidae. In: Sóos, Á. & Papp, L. (Eds.), Catalogue of Palaearctic Diptera 11: Akadémiai Kiadó, Budapest. Savchenko, E., Oosterbroek, P. & Starý, J. 1992: Family Limoniidae. In: Soós, Á., Papp, L. & Oosterbroek, P. (Eds.), Catalogue of the Palaearctic Diptera 1: Akadémiai Kiadó, Budapest. Smith K. G. V. 1989: An introduction to the immature stages of British flies. Handbooks for the Identification of British Insects Vol. 10, Part 14. Royal Entomological Society of London. 280 pp. Theowald, B. 1971: Drei holarktische Symplecta-Arten (Diptera, Limoniidae). Beaufortia 19: Woźnica, A. J. 2006: Fauna Europaea: Heleomyzidae. In: Pape, T. (Ed.), (2006) Fauna Europaea: Diptera, Flies. Fauna Europaea version Liite A - Ohkolanjokilaakson Naturaalueelta havaitut kaksisiipiset (Diptera) & Limoniidae (det. JS) Erioptera (Erioptera) lutea Meigen, 1804 Dicranomyia (Dicranomyia) modesta (Meigen, 1818) Metalimnobia (Metalimnobia) bifasciata (Schrank, 1781) Metalimnobia (Metalimnobia) quadrinotata (Meigen, 1818) Metalimnobia (Metalimnobia) tenua Savchenko, 1976 Pilaria decolor (Zetterstedt, 1851) Pilaria discicollis (Meigen, 1818) Symplecta (Symplecta) chosenensis (Alexander, 1940) Tipulidae (det. JS) Tipula (Lunatipula) limitata Schummel, 1833 Psychodidae (det. JS) Clytocerus ocellaris (Meigen, 1818) Parabazarella subnegleta (Tonnoir, 1922) Paramormia polyascoidea Krek, 1971 Pericoma blandula Eaton, 1893 Pneumia trivialis (Eaton, 1893) Rhagionidae (det. JK) Rhagio lineola Fabricius, 1794 Rhagio scolopaceus (Linnaeus, 1758) Stratiomyidae (det. JK) Sargus flavipes Meigen, 1822 Therevidae (det. JK) Thereva handlirschi Kröber, 1912 Hybotidae (det. JK) Hybos grossipes (Linnaeus, 1767) Ocydromia glabricula (Fallén, 1816) Platypalpus ciliaris (Fallén, 1816) Platypalpus luteus (Meigen, 1804) Platypalpus nigritarsis (Fallén, 1816) Empididae (det. JK) Chelipoda vocatoria (Fallén, 1816) Empis livida Linnaeus, 1758 Gloma fuscipennis Meigen, 1822 Hilara beckeri Strobl, 1892 Hilara intermedia (Fallén, 1816) Hilara litorea (Fallén, 1816) Dolichopodidae (det. JK) Argyra auricollis (Meigen, 1824) Argyra leucocephala (Meigen, 1822) Campsicnemus curvipes (Fallén, 1823) Campsicnemus loripes (Haliday, 1832) Campsicnemus scambus (Fallén, 1823) Chrysotus gramineus (Fallén, 1823) Dolichopus plumipes (Scopoli, 1763) Dolichopus popularis Wiedemann, 1817 Dolichopus simplex Meigen, 1824 Dolichopus trivialis Haliday, 1832 Dolichopus wahlbergi Zetterstedt, 1843 Gymnopternus aerosus (Fallén, 1823) Hydrophorus borealis Loew, 1857 Hydrophorus brunnicosus Loew, 1857 Rhaphium laticorne (Fallén, 1823) Teuchophorus monacanthus Loew, 1859 Teuchophorus nigricosta (von Roser, 1840)

7 Kahanpää & Salmela: Ohkolanjokilaakson kaksisiipisistä 49 Platypezidae (det. JK) Callomyia amoena Meigen, 1824 Callomyia speciosa Meigen, 1824 Lonchopteridae (det. JK) Lonchoptera lutea Panzer, 1809 Pipunculidae (det. JK) Dorylomorpha maculata (Walker, 1834) Chalarus juliae Jervis, 1992 Syrphidae (det. JK) Baccha elongata (Fabricius, 1775) Cheilosia latifrons (Zetterstedt, 1843) Cheilosia pagana (Meigen, 1822) Platycheirus scambus (Staeger, 1843) Sphegina clunipes (Fallén, 1816) Psilidae (det. JK) Psila fimetaria (Linnaeus, 1761) Tanypezidae (det. JK) Tanypeza longimana Fallén, 1820 Strongylophthalmyidae (det. JK) Strongylophthalmyia ustulata (Zetterstedt, 1847) Pallopteridae (det. JK) Palloptera trimacula (Meigen, 1826) Tephritidae (det. JK) Acidia cognata (Wiedemann, 1817) Lauxaniidae (det. JK) Meiosimyza subfasciata (Zetterstedt, 1838) Minettia longipennis (Fabricius, 1794) Sciomyzidae (det. JK) Renocera striata (Meigen, 1830) Sepsidae (det. JK) Sepsis flavimana Meigen, 1826 Acartophthalmidae (det. JK) Acartophthalmus nigrinus (Zetterstedt, 1848) Agromyzidae (det. JK) Agromyza anthracina Meigen, 1830 Cerodontha bimaculata (Meigen, 1830) Opomyzidae (det. JK) Geomyza tripunctata Fallén, 1823 Chloropidae (det. JK) Cetema elongatum (Meigen, 1830) Cetema myopinum (Loew, 1866) Heleomyzidae (det. JK) Heteromyza rotundicornis (Zetterstedt, 1846) Scoliocentra amplicornis (Czerny, 1924) Suillia atricornis (Meigen, 1830) Suillia laevifrons (Loew, 1862) Sphaeroceridae (det. JK) Phthitia (Kimosina) plumosula (Rondani, 1880) Pseudocollinella humida (Haliday, 1836) Rachispoda lutosa (Stenhammar, 1855) Drosophilidae (det. JK) Scaptomyza (Scaptomyza) graminum (Fallén, 1823) Scaptomyza (Parascaptomyza) pallida (Zetterstedt, 1847) Ephydridae (det. JK) Parydra (Chaetoapnaea) pusilla (Meigen, 1830) Parydra (Chaetoapnaea) quadripunctata (Meigen, 1830) Scatophagidae (det. JK) Scatophaga stercoraria (Linnaeus, 1758) Anthomyiidae (det. JK) Botanophila striolata (Fallén, 1824) Fannidae (det. JK) Fannia posticata (Meigen, 1826) Fannia sociella (Zetterstedt, 1845) Muscidae (det. JK) Hydrotaea militaris (Meigen, 1826) Phaonia kowarzii (Schnabl 1887) Phaonia rufiventris (Scopoli, 1763) Thricops cunctans (Meigen, 1826) Thricops nigrifrons (Robineau-Desvoidy, 1830) Thricops semicinereus (Wiedemann, 1817) Tachinidae (det. JK) Allophorocera ferruginea (Meigen, 1824)