Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 30/2006 vp Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta "Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä ja sen jälkeen. Ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ihmisten hyvinvoinnin varmistamiseksi" Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 8 päivänä syyskuuta 2006 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission tiedonannosta "Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä ja sen jälkeen. Ekosysteemipalvelujen säilyttäminen ihmisten hyvinvoinnin varmistamiseksi" (E 87/2006 vp) ympäristövaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ympäristöneuvos Jussi Soramäki, ympäristöministeriö - luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Lisäksi valiokunta on saanut maa- ja metsätalousministeriön kirjallisen lausunnon. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komission tiedonanto yhteisön biodiversiteettipolitiikasta vuosille on vastaus sekä Göteborgin Eurooppa-neuvoston vuonna 2001 antamaan sitoumukseen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden vähentyminen EU:n alueella vuoteen 2010 mennessä että EU:n Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2002 antamaan sitoumukseen hidastaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden vähenemistä globaalilla tasolla. Tiedonanto antaa lyhyen katsauksen biodiversiteetin tilaan sekä EU:n alueella että globaalilla tasolla ja analysoi muutossuuntia sekä niiden syitä. Biodiversiteetin väheneminen johtaa myös ympäristön tarjoamien ekosysteemipalvelujen heikkenemiseen. Näitä ihmiselle välttämättömiä palveluja ovat ruoan, polttoaineen, kuitujen ja lääkkeiden tuotanto, veden, ilman ja ilmaston sääntely sekä maan hedelmällisyyden ja ravinnekierron ylläpito. YK:n Vuosituhannen ekosysteemiarvion mukaan noin kaksi kolmasosaa maailman ekosysteemipalveluista on heikentymässä lajiston rikkauden vähentymisen ja liikakäytön vuoksi. Komissio linjaa tiedonannossa EU:n tavoitteet neljälle biodiversiteettipolitiikan osaalueelle, jotka ovat biodiversiteetin suojelu EU:ssa, suojelu globaalisti, biodiversiteetti ja ilmastonmuutos sekä tietopohja. Yleistavoitteet E 87/2006 vp Versio 2.0

2 ovat: 1) EU:n tärkeimpien luontotyyppien ja lajien suojelu, 2) Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelu ja ennallistaminen suojelualueiden ulkopuolella EU:ssa, 3) Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelu ja ennallistaminen merialueilla suojelualueiden ulkopuolella EU:ssa, 4) Aluekehityksen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen yhteensopivuuden vahvistaminen EU:ssa, 5) Vieraslajien EU:n luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamien vaikutusten merkittävä vähentäminen, 6) Kansainvälisen biodiversiteettiin ja ekosysteemipalveluihin liittyvän hallinnon tehokkuuden merkittävä vahvistaminen, 7) Biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden suojelun tukemisen merkittävä vahvistaminen EU:n ulkoisessa avussa, 8) Kansainvälisen kaupan luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille aiheuttamien kielteisten vaikutusten merkittävä vähentäminen, 9) Biodiversiteetin ilmastonmuutokseen sopeutumisen tukeminen ja 10) Biodiversiteetin suojelun ja kestävän käytön tietopohjan merkittävä vahvistaminen sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti. Lisäksi tiedonannossa määritellään horisontaaliset toimenpidealueet, jotka ovat riittävän rahoituksen järjestäminen, EU:n päätöksenteon vahvistaminen, toimijoiden välisen yhteistyön vahvistaminen ja biodiversiteettiin liittyvän kasvatuksen, tietoisuuden ja osallistumisen vahvistaminen. Tiedonannon ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman keskeinen tavoite on integroida luonnon monimuotoisuuden suojelu yhteisön muihin politiikkoihin. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää komission biodiversiteettitiedonantoa ja sen liitteenä olevaa toimintasuunnitelmaa tärkeinä pyrittäessä saavuttamaan Göteborgin Eurooppa-neuvostossa vuonna 2001 päätetty tavoite biodiversiteetin vähenemisen pysäyttämisestä EU:n alueella vuoteen 2010 mennessä ja katsoo, että komission esittämät kymmenen ensisijaista yleistavoitetta ovat hyvin valittuja. Valtioneuvosto tukee komission esittämää lähestymistapaa, jossa biodiversiteettitavoite pyritään integroimaan mahdollisimman hyvin yhteisön muihin politiikkoihin. EU:n ja sen jäsenvaltioiden tulee lisätä toimia vuoden 2010 biodiversiteettitavoitteen saavuttamiseksi. Tämä edellyttää erityisesti Natura verkoston perustamisen loppuun saattamista ja tehokasta hoitoa sekä yleisesti biodiversiteetin ja erityisesti uhanalaisten lajien suojelun tehostamista, myös suojelualueiden ulkopuolella. Jotta yhteisölainsäädäntö vaikuttaisi tehokkaasti, on tärkeää varmistaa, että luontodirektiivin liitteitä pidetään ajan tasalla uusimpaan tieteelliseen tietoon perustuen. Suojelualueiden perustamisen ja tehokkaan hoidon lisäksi biodiversiteettitavoitteen saavuttaminen vaatii toimia myös suojelualueiden ulkopuolisilla alueilla. Valtioneuvosto tukee komission lähtökohtaa siitä, että maaseutu-, maaseudun kehittämis-, metsä- sekä kalastuspolitiikan tarjoamia mahdollisuuksia biodiversiteetin vähenemisen pysäyttämiseksi hyödynnetään. Merien biodiversiteetin suojelu sekä EU:ssa että globaalisti on välttämätöntä biodiversiteettitavoitteen saavuttamiseksi. Merialueiden Natura verkosto tulee saattaa loppuun tavoitteena kattava ja edustava verkosto EU:n merialueille. Valtioneuvosto tukee komission käsitystä siitä, että myös alueellisen kehityksen tulee tukea biodiversiteettiä ja että siitä aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia on estettävä tai ainakin vähennettävä mahdollisimman paljon. Valtioneuvosto korostaa jäsenmaiden kansallista vastuuta alueja paikallistason maankäytön suunnittelussa erityisesti Natura-verkoston yhtenäisyyden ja kytkeytyneisyyden vahvistamiseksi. Haitallisten tulokaslajien aiheuttaman uhan torjumiseksi on yhteisötasolla tärkeää tehdä strateginen tarkastelu, jossa tulee ottaa huomioon myös ilmastonmuutoksen vaikutukset. Komission ehdottamaa yhteisön tulokaslajistrategiaa olisi täydennettävä luonnonmaantieteelliseen aluejakoon pohjautuvilla alueellisilla toimintaohjelmilla. Valtioneuvosto tähdentää, että maailmanlaajuisia biodiversiteettiin vaikuttavia toimia tulee EU:ssa toteuttaa nykyistä yhdenmukaisemmin. 2

3 Hallintoon, kauppaan ja kehitysyhteistyöhön liittyvien toimien myönteistä yhteisvaikutusta biodiversiteettitavoitteiden kanssa on vahvistettava. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää luonnon monimuotoisuudelle haitallisten kannustimien vähentämiseen. On tärkeää varmistaa YK:n biodiversiteettisopimuksen (CBD) tehokas toimeenpano maailmanlaajuisesti. Ekosysteemipalvelujen keskeinen merkitys kaikelle toiminnalle tulee nostaa yleisesti esiin. Johannesburgissa vuonna 2002 sovittu tavoite biodiversiteetin vähenemisen merkittävästä hidastamisesta maailmanlaajuisesti vuoteen 2010 mennessä tulee integroida paremmin kansainvälisiin ympäristöä ja luonnonvaroja koskeviin prosesseihin, kuten vuosituhannen kehitystavoitteisiin (MDG) ja YK:n metsäfoorumin työhön (UNFF), sekä monenkeskisiin ympäristösopimuksiin, kuten ilmastosopimukseen (UNFCCC) ja aavikoitumissopimukseen (UNCCD), liittyviin asioihin. Yhteistyötä muiden biodiversiteettiä koskevien sopimusten kanssa tulisi myös lisätä. Myös maailmanlaajuisen suojelualueverkoston perustaminen biodiversiteettisopimuksen 7. osapuolikokouksen päätöksen mukaisesti vuoteen 2010 mennessä maa-alueilla ja vuoteen 2012 mennessä merialueilla on ensiarvoisen tärkeää biodiversiteetin suojelulle. EU:n ja sen jäsenvaltioiden tulisi tukea YK:n yleiskokouksessa aloitettua prosessia merien biodiversiteetin suojelemiseksi kansallisen toimivallan ulkopuolisilla alueilla (ml. maailmanlaajuisen merisuojelualueiden verkoston perustaminen vuoteen 2012 mennessä). Tätä koskevan lainsäädännöllisen aukon täyttämiseksi tulee mahdollisimman pian käynnistää neuvotteluprosessi UNCLOS:in (YK:n merioikeusyleissopimus) alaisen toimeenpanosopimuksen laatimiseksi. EU:n on otettava kehityspolitiikan linjauksissa huomioon biodiversiteetin suojelu ja kestävä käyttö tärkeinä kehitysmaiden köyhyyttä vähentävinä tekijöinä. Toimivat ekosysteemipalvelut, jotka tarjoavat ihmisille toimeentuloa, antavat ruokaturvaa ja perustan hyvälle terveydelle, sekä suojaavat luonnonkatastrofeilta, ovat keskeisiä YK:n yleiskokouksen vuonna 2000 hyväksymien Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Valtioneuvosto korostaa tarvetta vahvistaa biodiversiteettiä ja ekosysteemipalveluja suojelevien projektien rahoitusta EU:n ja jäsenvaltioiden ulkoisessa avussa. Biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen säilyttämistä koskevien näkökulmien sisällyttämistä sektorija maakohtaisiin ohjelmiin tulisi lisäksi vahvistaa. EU:n ja sen jäsenvaltioiden tulisi edistää geenivarojen saatavuutta ja hyötyjen jakamista käsittelevien Bonnin ohjeiden täytäntöönpanoa ja panostaa kansainvälisiä geenivaroihin liittyviä järjestelmiä koskevien jatkoneuvottelujen tulokselliseen päätökseen saamiseen vuoteen 2010 mennessä biodiversiteettisopimuksen 8. osapuolikokouksen päätöksen mukaisesti. Kansainvälisen kaupan biodiversiteetille aiheuttamien haitallisten vaikutusten vähentäminen on tärkeää. WTO -sopimusten ja biodiversiteettisopimusten välisiä yhteyksiä olisi vahvistettava. Myös muiden kauppaa koskevien sopimusten, kuten bilateraalisopimusten ja biodiversiteettisopimusten välisiä yhteyksiä olisi vahvistettava. EU:ssa kulutetun puun tulee olla peräisin kestävistä lähteistä. Valtioneuvosto korostaa tarvetta metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan ohjelman (FLEGT) täytäntöönpanoon laittomasti hakatun puun tuonnin estämiseksi. Luonnonvaraisten lintujen suojelemiseksi niillä käydyn kaupan haittavaikutuksilta olisi tärkeää analysoida voimassaolevan EU:n CITES-lainsäädännön toimivuus ja pohtia, voidaanko sitä tarvittaessa tiukentaa siten, ettei uhanalaisilla lintulajeilla käytäisi kauppaa eikä kaupalla aiheutettaisi lajien uhanalaistumista. Ilmastonmuutoksen biodiversiteetille tuomiin uhkiin on tärkeää varautua suunnitelmallisesti. Vain riittävän tiedon ja seurantojen perusteella pystytään arvioimaan nykyisiä ja tulevia kehityssuuntia ja toteuttamaan suojelutoimia kustannustehokkaasti. Biodiversiteettitiedon kansainvälisiä hallinta- ja välitysjärjestelmiä tulisi selkiyttää. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että perustettaisiin kansainvälinen luonnonva- 3

4 rapaneeli, jossa biodiversiteettikysymykset olisivat myös keskeisesti esillä. EU:n tutkimuksen 7. puiteohjelman voimavaroja suunnataan biodiversiteetin suojelun ja kestävän käytön kannalta olennaisiin kysymyksiin ja tutkimustietoa välitetään tehokkaasti yhteisön sisällä. Valtioneuvosto suhtautuu tässä vaiheessa varauksellisesti ehdotetun riippumattoman neuvoa-antavan EU-mekanismin toimivuuteen ja kustannustehokkuuteen ja pitää tärkeänä, että nykyiset tutkimusorganisaatiot sitoutuisivat vahvemmin biodiversiteettitutkimukseen. Tiedeyhteisön ja poliittisen päätöksenteon vuorovaikutus on erittäin tärkeää biodiversiteetin suojelulle. On kuitenkin harkittava tarkoin, ratkaiseeko uuden EU-organisaation luominen tämän ongelman parhaalla mahdollisella tavalla. Biodiversiteettikysymyksistä kansalaisille viestiminen on erittäin tärkeää ja sitä tulisi lisätä. Valtioneuvosto katsoo, että komission esittämän toimintasuunnitelman toimeenpanoa tukevan tiedotuskampanjan sekä yhteisön biodiversiteettiä koskevan viestinnän yleisemmin tulisi lähteä kansallisten olosuhteiden ja tarpeiden huomioonottamisesta. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että yhteistyötä muiden toimijoiden, kuten maanomistajien, kansalaisjärjestöjen ja tiedeyhteisön, kanssa lisättäisiin kuten komissio esittää. Valtioneuvosto pitää yhteistyötä kaikkien toimijoiden kanssa välttämättömänä erityisesti biodiversiteetin suojelemisessa suojelualueiden ulkopuolella ja korostaa tässä yhteydessä vapaaehtoisten toimien ja taloudellisten kannustimien merkitystä. Raportoinnin osalta on tärkeää, että eri raportointivelvollisuuksien välistä yhteensopivuutta lisätään ja niiden tarjoamia synergiaetuja hyödynnetään. Toimintasuunnitelman raportointiaikataulu ja raportoinnin muoto olisi yhteensovitettava esimerkiksi biodiversiteettisopimukselle laadittavien raporttien kanssa ja raportointitaakan merkittävää lisäystä olisi vältettävä. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan korostaa biodiversiteetin suojelun merkitystä. Ihmisen toiminta kiihdyttää edelleen maapallon eliölajien ja niiden elinympäristöjen sekä geenivarojen häviämistä. Arvioiden mukaan uhattuna on eläin- ja kasvilajia. Tiedonannon mukaan EU:ssa arvioidaan olevan häviämässä 42 % nisäkäslajeista, 43 % lintulajeista, 45 % perhoslajeista, sekä 30 % sammakko-, 45 % matelija- ja 52 % makean veden kalalajeista. Biologisen monimuotoisuuden maailmanlaajuinen häviäminen on vielä hälyttävämpää pääasiassa sademetsien tuhoutumisvauhdin vuoksi. Lajien häviämisvauhti on noin 100 kertaa nopeampi kuin fossiilien perusteella laskettu häviämisvauhti. Lajien katoamisen ja lajirunsauden vähenemisen myötä geneettinen monimuotoisuus vähenee merkittävästi. Kun biologisen monimuotoisuuden väheneminen ylittää tietyn kynnyksen, ekosysteemejä on erittäin vaikeaa tai mahdotonta palauttaa ennalleen. Biologinen monimuotoisuus kuitenkin ylläpitää biosfäärimme elinvoimaa, eikä ihmiskuntakaan viime kädessä selviä ilman tätä ylläpitävää järjestelmää. Suomessa luonnon monimuotoisuuden suojelun merkitys ja tarve ymmärretään yleisellä tasolla hyvin. Tietopohjan vahvistaminen on kuitenkin keskeinen tavoite, jotta on mahdollista muodostaa monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kustannustehokas ja sopeutuva toimintapolitiikka ja saavuttaa tavoite monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2010 mennessä. Luonnon monimuotoisuuden monitahoiset yhteiskunnalliset, taloudelliset, sosiaaliset ja oikeudelliset kytkennät edellyttävät monitieteistä lähestymistapaa. Suomessa on käynnissä yli 60 luonnon monimuotoisuudesta tietoa tuottavaa seurantahanketta, joissa kerätään tietoa ekosysteemeissä, elinympäristöissä, lajeissa, lajiyhteisöissä, geenistöissä ja geeneissä tapahtuvista muutoksista. Keskeisiä tutkimushankkeita ovat esimerkiksi FIBRE (biodiversiteetin tutkimusohjelma 4

5 ), METSO (Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden tutkimusohjelma ), MOSSE (monimuotoisuuden tutkimusohjelma ), VELMU (vedenalaisen luonnon inventointiohjelma ) ja FINADAPT (kyky sopeutua ilmastonmuutokseen ). Luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen välinen suhde on uusi, tärkeä tutkimusaihe. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen tulee selvittää, jotta voidaan ennakoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tarvittavia toimia vaikutusten vähentämiseksi ja niihin sopeutumiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi on tässä aloitteellinen boreaalisen ja arktisen alueen maiden yhteistyön tehostamiseksi. Valiokunta korostaa lisäksi, että tutkijoiden ja tiedonkäyttäjien välisen vuoropuhelun lisääminen on tarpeen, kuten myös monitieteellisen tutkimuksen lisääminen ymmärrettävien kokonaisuuksien aikaansaamiseksi käytännön päätöksenteon tueksi. Tämä on erityisesti tarpeen siksi, että tähänastisten luonnonsuojeluekologisten tutkimusteemojen pirstaleisuuden arvioidaan osin vaikeuttaneen tietojen hyödynnettävyyttä. Suomessa on vuosia koskevan biodiversiteettiohjelman arvioinnin myötä saatu runsaasti lisätietoa biologisen monimuotoisuuden nykytilasta ja kehityssuunnista sekä omaksuttujen toimintatapojen ja tehtyjen toimien vaikuttavuudesta. Tarve turvata monimuotoisuutta on arvion mukaan ymmärretty, mutta ohjelman toimet eivät kuitenkaan ole kyenneet pysäyttämään tai kääntämään luonnon monimuotoisuuden kielteistä kehitystä. Tavoitteen saavuttamiseksi valmisteilla on nyt kansallinen luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä koskeva strategia ja toimintaohjelma vuosille Valiokunta kiirehtii toimintaohjelman hyväksymistä ja sen esittelemistä eduskunnalle. Valiokunta painottaa myös, että biodiversiteetin säilyttämisen edellyttämille toimenpiteille tulee esittää riittävä rahoitus. Komission tiedonannon tavoitteena on esittää keinot pysäyttää luonnon monimuotoisuuden vähentyminen EU:n alueella vuoteen 2010 mennessä ja hidastaa sitä merkittävästi globaalilla tasolla. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston laajaan, perusteltuun kantaan pitää tiedonannon yleistavoitteita oikein valittuina ja kannatettavina. Keskeistä on laaja, myös suojelualueiden ulkopuolisia alueita tarkasteleva lähestymistapa ja läpäisyperiaate, jolla biodiversiteettitavoite pyritään integroimaan yhteisön muihin politiikkoihin. Monimuotoisuuden suojelun edellytysten tai "ekosysteemipalvelujen" turvaaminen edellyttää tavoitteen tunnistamista niin laajasti eri sektoreilla, että myös velvoitteet kohdistuvat luontevasti useille eri hallinnonaloille. Biodiversiteettitavoitteen saavuttaminen, toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointi ja seuranta edellyttävät tietopohjan rakentamista ja vahvistamista. Ilmastonmuutoksen ennakoituakin nopeampi eteneminen vaikuttaa merkittävästi lajien tasapainoon ja ekosysteemien säilymiseen, joten asian nostaminen yleistavoitteeksi on perusteltua. Myös globaali ulottuvuus on otettava EU:n politiikassa huomioon myös hankittaessa raakaaineita. Siksi valiokunta pitää tärkeänä, että biodiversiteettiä ja ekosysteemipalveluja suojelevien hankkeiden rahoitusta EU:n ja jäsenvaltioiden ulkoisessa avussa vahvistetaan. EU on pyrkinyt edistämään ympäristöulottuvuuden sisällyttämistä kansainväliseen kauppaan ja maailmanlaajuiseen pyrkimykseen rajoittaa kestävän kehityksen vastaisia tuotanto- ja kulutustapoja. Ponnisteluja on jatkettava, sillä konkreettisia tuloksia on toistaiseksi vähän. Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan korostaa myös tarvetta metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan FLEGT-ohjelman täytäntöönpanoon laittomasti hakatun puun tuonnin estämiseksi. Biodiversiteetin suojelua ja kestävää käyttöä koskevan tutkimuksen rahoituksen turvaaminen on keskeinen osatekijä tietopohjan vahvistamisessa ja valittavien toimenpiteiden arvioinnissa ja valinnassa. Rahoitukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä integrointiperiaate johtaa toisaalta siihen, että monimuotoisuuden suojelu tulee ottaa eri aloilla huomioon, mutta mitään keskitettyä rahoitusmallia ei ole. EU:n tutkimuksen 7. puiteohjelman voimavaroja tulee suunnata biodiversiteetin suojelun ja kestävän 5

6 käytön kannalta olennaisiin kysymyksiin ja edistää tutkimustiedon tehokasta välitystä yhteisön sisällä. Tiedeyhteisön ja poliittisen päätöksenteon vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys biodiversiteettitavoitteen saavuttamisessa. Lausunto Lausuntonaan ympäristövaliokunta ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan. Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2006 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Pentti Tiusanen /vas Oras Tynkkynen /vihr Susanna Haapoja /kesk Rakel Hiltunen /sd Sinikka Hurskainen /sd Tuomo Hänninen /kesk Antti Kaikkonen /kesk Inkeri Kerola /kesk Kari Kärkkäinen /kd Jouko Laxell /kok Mikaela Nylander /r Heikki A. Ollila /kok Säde Tahvanainen /sd Satu Taiveaho /sd Unto Valpas /vas Ahti Vielma /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Marja Ekroos. 6