Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 3/2010 vp Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Vaihtoehtoja biologista monimuotoisuutta koskevaksi EU:n visioksi ja tavoitteeksi vuoden 2010 jälkeen Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 26 päivänä helmikuuta 2010 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Vaihtoehtoja biologista monimuotoisuutta koskevaksi EU:n visioksi ja tavoitteeksi vuoden 2010 jälkeen (E 7/2010 vp) ympäristövaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ympäristöneuvos Jussi Soramäki, ympäristöministeriö - akatemiaprofessori Ilkka Hanski, Helsingin yliopisto. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komissio antoi tiedonannon Vaihtoehtoja biologista monimuotoisuutta koskevaksi EU:n visioksi ja tavoitteeksi vuoden 2010 jälkeen (KOM(2010) 4). Neuvosto pyysi päätelmissään maaliskuussa 2009 komissiota tuottamaan analyysin biodiversiteetin tilasta ja kehityssuunnista ja korosti uuden tavoitteen asettamisen tärkeyttä alkuvuonna Komission tiedonanto on vastaus neuvoston pyyntöön, ja sen tarkoituksena on esittää erilaisia vaihtoehtoja EU:n vuoden 2010 jälkeiselle biodiversiteettitavoitteelle. Komissio toteaa, että useat selvitykset, kuten komission tiedonanto EY:n biodiversiteettitoimintaohjelman väliarvioinnista (KOM(2008) 864) indikoivat sitä, että tavoitetta ei saavuteta. Luontodirektiivin 17 artiklan mukainen raportti näyttää, että vain 17 %:ssa luontodirektiivin luontotyypeistä on suotuisa suojelun taso, kuten direktiivi edellyttää. Komissio tuo esille, että luonnolla on sen itseisarvon lisäksi myös taloudellinen arvo sen tuottamien ekosysteemipalveluiden kautta. Esimerkkejä ekosysteemipalveluista ovat ilmaston sääntely, tulvasuojelu ja veden puhtaus sekä ruokatuotanto. Ekosysteemipalveluiden heikkene- E 7/2010 vp Versio 2.0

2 misen on käynnissä olevan TEEB-hankkeen (The Econonics of Ecosystems and Biodiversity) mukaan arvioitu aiheuttavan jopa 7 % vähennyksen globaaliin bruttokansantuotteeseen vuoteen 2050 mennessä. Biodiversiteetti on yksi EU:n ympäristöpolitiikan prioriteeteista, ja sen tavoitteet on sisällytetty EU:n kestävän kehityksen strategiaan. Keskeisen osan EU:n biodiversiteettipolitiikkaa muodostavat luonto- ja lintudirektiivit sekä komission vuonna 2006 laatima biodiversiteettitoimintasuunnitelma. Luontodirektiivin perusteella laadittu Natura verkosto kattaa 17 % EU:n pinta-alasta. Lisäksi vesipuitedirektiiviin ja meristrategiadirektiiviin olennaisesti sisältyvä ekosysteemilähestymistapa tukee merkittävästi biodiversiteettitavoitteen saavuttamista. Komissio esittää EU:n vuoden 2050 visioksi, että luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja maapallon luonnonpääomaa suojellaan ja arvostetaan ja mahdollisuuksien mukaan palautetaan entiseen tilaan niiden itseisarvon takia ja että ne voivat jatkossakin tukea taloudellista menestystä ja ihmisten hyvinvointia sekä torjua luonnon monimuotoisuuden katoamisesta seuraavia katastrofaalisia muutoksia. Komission tiedonanto sisältää seuraavat vaihtoehdot: Vaihtoehto 1: Vähennetään merkittävästi luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden häviämistä EU:ssa vuoteen 2020 mennessä. Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi sen hyväksymistä, että luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ei pystytä pysäyttämään EU:ssa vuoteen 2020 mennessä. Vaihtoehto 2: Pysäytetään luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä. Toinen vaihtoehto jatkaa nykyisen EU:n biodiversiteettitavoitteen saavuttamisen määräaikaa kymmenellä vuodella. Vaihtoehto 3: Pysäytetään luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja ennallistetaan niitä niin paljon kuin mahdollista. Kolmas vaihtoehto jatkaa nykyisen EU:n biodiversiteettitavoitteen saavuttamisen määräaikaa kymmenellä vuodella. Tavoitteeseen tulee lisäksi velvoite ennallistaa ekosysteemejä niin paljon kuin mahdollista. Tämä velvoite sisältyy jo olemassa olevaan lainsäädäntöön luontodirektiivin soveltamisalan osalta. Vaihtoehto 4: Pysäytetään luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden häviäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja ennallistetaan niitä niin paljon kuin mahdollista sekä tehostetaan EU:n toimia maapallon luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi. Neljäs vaihtoehto jatkaa nykyisen EU:n biodiversiteettitavoitteen saavuttamisen määräaikaa kymmenellä vuodella. Tavoitteeseen tulisi lisäksi velvoite ennallistaa ekosysteemejä niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi siinä velvoitetaan EU tehostamaan toimiaan luonnon monimuotoisuuden vähenemisen estämiseksi globaalilla tasolla. Velvoite ottaa huomioon sen, että on EU:n etujen mukaista ryhtyä toimiin luonnon monimuotoisuuden vähenemisen estämiseksi myös EU:n ulkopuolella. Neuvoston päätettyä EU:n uudesta biodiversiteettivisiosta ja -tavoitteesta komissio aikoo laatia tiedonannon uudesta EU:n biodiversiteettipolitiikasta. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää komission tilannearviota oikeansuuntaisena ja tukee komission ehdotusta EU:n vuoden 2050 biodiversiteettivisioksi. On tärkeää, että visiossa mainitaan sekä luonnon monimuotoisuuden itseisarvo että sen taloudellinen merkitys. Ekosysteemien ennallistaminen on keskeinen työkalu biodiversiteettitavoitteen saavuttamiseksi. Komissio on esittänyt neljä vaihtoehtoista päätavoitetta vuodelle Valtioneuvosto pitää parhaana vaihtoehtoa numero neljä, jonka mukaan nykyisen tavoitteen määräaikaa jatketaan kymmenellä vuodella, sitoudutaan ekosysteemien ennallistamiseen niin paljon kuin mahdollista ja tehostetaan EU:n toimia maapallon luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi. Suomi on usealla eri tavalla jo nyt sitoutunut luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyt- 2

3 tämiseen kansallisesti ja EU:ssa vuoteen 2010 mennessä. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen vuonna 2006 Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi , jossa sitoudutaan pysäyttämään Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä, vakiinnuttamaan Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien kuluessa, varautumaan vuoteen 2016 mennessä Suomen luontoa uhkaaviin maailmanlaajuisiin ympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen, ja vahvistamaan Suomen vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan korostaa biodiversiteetin suojelun merkitystä ekosysteemien säilymisen kannalta ja pitää tarpeellisena kiinnittää suojelun tarpeeseen huomiota korkealla poliittisella tasolla sekä EU:ssa että kansainvälisessä yhteistyössä. YK:n kestävän kehityksen Johannesburgin huippukokouksessa vuonna 2002 päätettiin globaalista tavoitteesta merkittävästi hidastaa biodiversiteetin häviämistä vuoteen 2010 mennessä. EU:n tavoitteeksi päätettiin Göteborgin Eurooppaneuvostossa biodiversiteetin vähenemisen pysäyttäminen. Tavoitteiden toteutumisesta ollaan kaukana, vaikka biodiversiteetin suojelu onkin sisällytetty osaksi kaikkia olennaisia kansainvälisiä sopimusprosesseja. Tästä johtuen on perusteltua vahvistaa biodiversiteetin suojelua uudella, riittävän tavoitteellisella vuoteen 2050 asti ulottuvalla visiolla. Tämä tukee myös aktiivista kansainvälistä yhteistyötä biodiversiteetin turvaamiseksi globaalisti. Uuden biodiversiteettivision hyväksyminen EU:ssa on hyvin ajankohtainen, sillä YK on julistanut vuoden 2010 kansainväliseksi biodiversiteettivuodeksi. Vuoden tarkoituksena on kohottaa yleistä tietämystä biologisesta monimuotoisuudesta ja sitä uhkaavista tekijöistä sekä nostaa aihe uudelleen kansainväliselle poliittiselle agendalle. Vuoden tärkeimpänä tavoitteena on pysäyttää biologisen monimuotoisuuden nopea häviäminen. Biodiversiteetin häviämisen keskeisiä syitä ovat uusien maankäyttötapojen aiheuttama lajien elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen, vaino ja liikasaalistus sekä tulokaslajit. Ilmastonmuutos muodostaa uuden, vaikean uhkan lajien selviytymiselle. Valiokunta tukee komission esittämistä vaihtoehdoista vaihtoehtoa 4, jossa tavoitteeksi otetaan luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen häviämisen pysäyttäminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja niiden ennallistaminen niin paljon kuin mahdollista sekä EU:n toimien tehostaminen maapallon luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi. Ennallistaminen on EU:n lainsäädäntöjärjestelmässä vakiintunut tavoite Natura 2000-verkostoa koskevasta sääntelystä sekä uudesta ympäristövahinkojen korjaamista koskevasta direktiivistä. Mainittu direktiivi on saatettu Suomessa voimaan lailla eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta (383/2009). Laki velvoittaa tietyin edellytyksin palauttamaan ympäristön siihen tilaan, jossa se oli ennen vahinkoa. Jollei se ole mahdollista, on luonnonarvoille aiheutuneen haitan korjaamiseksi tehtävä täydentäviä ja korjaavia toimia tarvittaessa myös muualla kuin ympäristövahingon tapahtumapaikalla. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen haasteeseen liittyy yhä selkeämmin tarve hiilinielujen säilyttämiseen ja kasvattamiseen, joten globaalin näkökulman korostaminen ja ennallistamistavoite muodostavat välttämättömän kokonaisuuden. Biologinen monimuotoisuus on myös jakautunut globaalissa tarkastelussa epätasaisesti, kun useimpien eliöryhmien lajimäärä on paljon suurempi trooppisissa maissa kuin viileillä ilmastovyöhykkeillä. Globaalisti 3

4 ennallistamisen tavoite on erittäin haastava, kun EU:ssakin sääntely on tältä osin varsin uutta. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi toimii aktiivisesti biodiversiteetin suojelun edistämiseksi EU:ssa ja globaalilla tasolla. Suomella on tähän hyvät edellytykset, sillä vuonna 2006 hyväksytty biodiversiteettitoimintaohjelmamme on jo toinen, ja tavoite on sisältynyt ympäristöpolitiikkaamme jo pitkään. Lisäksi Suomessa on vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kirjattu perustuslain tasolle. Vastuu luonnosta kuuluu perustuslain 20 :n mukaan meille kaikille. Uusi luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia koskee vuosia Sen tavoitteena on pysäyttää luonnon köyhtyminen ja vakiinnuttaa luonnon tilan suotuisa kehitys. Strategian toimintaohjelma kattaa eri hallinnonalat, ja siinä on yksilöity kaikkiaan 110 toimenpidettä. Suomen toimintaohjelmassa korostetaan, että biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja ylläpitämiseksi tarvitaan valtioiden ja viranomaisten toimien lisäksi myös elinkeinoalojen, yksityisten yritysten ja kansalaisten toimia. Luonnon toimintakykyä ei voida ylläpitää pelkästään suojelemalla erityisen suojelun keinoin eliölajeja tai elinympäristöjä. Tarvitaan uutta ajattelua luovia ja kokonaisvaltaisia maankäytön suunnittelun menetelmiä, joilla vaimennetaan yhteiskunnan ja talouden luonnolle aiheuttamia haittoja, mutta jotka turvaavat myös luonnosta ja luonnonvaroista elantonsa saavien ihmisten toimeentulon. Suomen biodiversiteettiohjelman keskeisimmät tavoitteet ovat seuraavat: 1) Luonnon monimuotoisuuden suojelun edistäminen luonnonsuojelualueverkostoa kehittämällä ja eliölajien suojelua tehostamalla. 2) Monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön edistäminen osana eri toimialojen suunnittelua ja toimintaa. 3) Tutkimukseen perustuvan luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä koskevan tiedon tuottaminen ja välittäminen kustannustehokkaalle ja sopeutuvalle toimintapolitiikalle. 4) Laajan yhteistyön varmistaminen asianomaisten ministeriöiden ja eri toimijoiden kesken luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja kestävässä käytössä. 5) Monimuotoisuuden säilyttämisen ja kestävän käytön edistäminen maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. Vuoden 2005 lopussa päättyneen, Suomen edellisen biodiversiteettiohjelmakauden tärkeimmiksi haasteiksi tunnistettiin toimintaohjelman laaja-alaisuus, tutkimukseen perustuvan kokonaisnäkemyksen puute luonnon monimuotoisuuden tilasta ja toimintaohjelman vaikuttavuudesta. Haasteita ovat myös toimialavastuiden toteutus käytännössä, uusien toimintatapojen ja taloudellisten ohjauskeinojen löytäminen, suojelupolitiikan sisällön ja tavoitteiden laajempi ymmärrettävyys sekä luonnon monimuotoisuutta koskevan tiedon välittyminen alueellisen ja paikallisen maankäytön ja päätöksenteon avuksi. Vuonna 2016 päättyvässä ohjelmassa tulee päästä parempiin tuloksiin myös näiden osalta. Suomen neljäs lajien uhanalaisuusarviointi on parhaillaan käynnissä. Mittava hanke valmistuu loppuvuonna Arvioinnin piirissä on noin lajia, mikä on noin 30 prosenttia enemmän kuin edellisessä, vuoden 2000 arvioinnissa. Uhanalaisuusarviointi on yksi keskeisistä mittareista, joilla tarkastellaan lajiston monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Vuoden 2011 alussa valmistuu myös kansallisen toimintaohjelman välitarkastus, jossa tulee ottaa huomioon myös EU:n hyväksyttävästä biodiversiteettivisiosta johtuvat mahdolliset ohjelman tarkistustarpeet. Luonnon monimuotoisuus on uhattuna koko maapallolla, sillä lajeja katoaa nykyään kertaa nopeammin kuin tavanomaisesti. Syynä tähän ovat maankäytön muutokset, luonnonvarojen liikakäyttö, ympäristön pilaantuminen ja lajien elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen. Biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen 2010-tavoitteen maailmanlaajuisen seurantakehyksen päämäärät kattavat myös hyvin laajasti biodiversiteettiä tukevia tavoitteita, joita itse ekosysteemien suojelun edistämisen ohella ovat esimerkiksi kestävän käytön ja kulutuksen edistäminen, elinympäristöjen häviämisestä, maankäytön muutoksista ja maaperän heikkenemisestä 4

5 sekä kestämättömästä vesivarojen käytöstä johtuvan rasituksen vähentäminen, ilmastonmuutoksen ja saasteiden biologiselle monimuotoisuudelle aiheuttamiin haasteisiin vastaaminen, alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen sosiokulttuurisen monimuotoisuuden ylläpitäminen ja geenivarojen käytöstä syntyvien hyötyjen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen jaon varmistaminen. Valiokunta toteaa, että ylläkuvattu seurantakehys ilmentää selkeästi biodiversiteetin suojeluun liittyvien haasteiden laajuutta. Kysymys on poikkihallinnollisten toimenpiteiden tarpeesta, kun biodiversiteettinäkökulma sisällytetään kaikkiin relevantteihin politiikkasektoreihin hyvin samaan tapaan kuin mitä ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää. Nämä politiikat on yhteensovitettava molemmat tavoitteet huomioivalla tavalla ja valtavirtaistettava siten, että niiden huomioon ottaminen tapahtuisi kaikilla aloilla ja tasoilla. Valiokunta korostaa, että biodiversiteetin suojelu ja kestävä käyttö on otettava huomioon myös kehityspolitiikan linjauksissa tärkeinä kehitysmaiden köyhyyttä vähentävinä tekijöinä. Toimivat ekosysteemipalvelut, jotka tarjoavat ihmisille toimeentuloa, antavat ruokaturvaa ja perustan hyvälle terveydelle sekä suojaavat luonnonkatastrofeilta, ovat keskeisiä YK:n vuonna 2000 hyväksymien ns. vuosituhattavoitteiden eli kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. EU:n tasolla tulisi edistää siten myös paitsi kehityspolitiikkaa myös geenivarojen saatavuutta ja hyötyjen jakamista koskevien, kansainvälisten geenivaroihin liittyviä järjestelmiä koskevien jatkoneuvottelujen saamista tulokselliseen päätökseen. Valiokunta toteaa vielä, että luonnon itseisarvo ja ekosysteemien säilyminen, lopulta ihmislajin säilymisen turvaava monimuotoisuus muodostaa biodiversiteetin suojelun perustan. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta keskeisiä ovat monimuotoisuuden ja ekosysteemiprosessien, kuten hiilenkierron, vuorovaikutukset. Tietoa myös siitä, missä määrin ekosysteemipalvelujen tuotanto, ekosysteemiprosessit ja ekosysteemien vakaus perustuvat luonnon monimuotoisuuteen, on vielä liian vähän ja tutkimusta tarvitaan. Valiokunta korostaa, että EU:ssa tulee paitsi sitoutua kunnianhimoisiin tavoitteisiin biodiversiteetin häviämisen pysäyttämiseksi ja ennallistamiseksi myös osoittaa riittävästi varoja sekä biodiversiteetin tilaa koskevaan tutkimukseen että tarvittavien toimenpiteiden edistämiseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös vedenalaista biodiversiteettiä koskevan tutkimuksen edistämiseen sekä osana EU:n Itämeri-politiikkaa että kansallisen VELMU-ohjelman toteuttamista. Biodiversiteetin rahoitustarvetta tulee siten arvioida ottaen huomioon erityisesti ekosysteemipalveluiden tuottamat hyödyt. Viime vuosina on pyritty lisäksi laskemaan biodiversiteetin taloudellista merkitystä ihmiskunnalle biodiversiteetin tuottamien ns. ekosysteemipalvelujen kautta. Komission tukemassa tutkimushankkeessa (TEEB The Economics of Ecosystems and Biodiversity) pyritään arvioimaan biodiversiteetin taloudellista merkitystä. Tulokset julkaistaan seuraavassa YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksessa Japanissa lokakuussa Tutkimuksessa tarkastellaan ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia. On ilmeistä, että luonnon köyhtymisellä on suoria taloudellisia vaikutuksia, joita on aliarvioitu merkittävästi. Biologisella monimuotoisuudella ja ekosysteemipalveluilla tulee olla keskeinen merkitys myös tulevissa talousstrategioissa, joiden tavoitteena on edistää kasvua ja vaurautta. Lausunto Lausuntonaan ympäristövaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. 5

6 Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 2010 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Susanna Huovinen /sd vpj. Pentti Tiusanen /vas jäs. Christina Gestrin /r Rakel Hiltunen /sd Timo Juurikkala /vihr Antti Kaikkonen /kesk Timo Kaunisto /kesk Timo Korhonen /kesk Merja Kuusisto /sd Tapani Mäkinen /kok Sanna Perkiö /kok Janne Seurujärvi /kesk Pauliina Viitamies /sd Anne-Mari Virolainen /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Marja Ekroos. 6