Kansainvälisen puolustuspolitiikan strategia

Transkriptio

1 Kansainvälisen puolustuspolitiikan strategia strategia

2 Eteläinen Makasiinikatu 8 PL 31, HELSINKI Kansikuva: Puolustusvoimat/Porin Prikaari/Matti Vihurila Muut kuvalähteet: Elli Flen/PE tiedotus, FINCENT Taitto: Tiina Takala/puolustusministeriö Paino: Kirjapaino Keili Oy, 2007 ISBN-13:

3 TIIVISTELMÄ Kansainvälisen puolustuspolitiikan strategia linjaa kansainvälisen puolustuspoliittisen toiminnan periaatteita 2020-luvulla puolustusministeriön hallinnonalalla. Kansainvälinen puolustuspolitiikka on kansainvälisen järjestelmän luonteesta johtuen dynaaminen, jatkuvan muutoksen tilassa oleva ja siksi vaikeasti ennakoitavissa oleva toimiala. Kansainvälisen puolustuspolitiikan keskeiset tulevaisuuteen ulottuvat prosessit ovat: turvallisuusympäristöön vaikuttaminen kansainvälisen voimavaratyön kehittäminen sotilaallinen kriisinhallinta Tulevaisuudessa yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin voi kohdistua hyvin monenlaisia uhkia. Perinteisten sotilaallisten uhkien lisäksi uhkiin sisältyy myös muita ulottuvuuksia. Laaja-alaisia turvallisuusuhkia, esimerkiksi terrorismia tai sortuviin valtioihin liittyviä uhkia, joukkotuhoaseiden leviämistä tai terveyteen kohdistuvia uhkia, voi esiintyä maantieteellisesti kaukana Suomesta, mutta niiden vaikutukset voivat tuntua hyvin konkreettisina myös täällä. Pääosa puolustuspoliittisesta yhteistyöstä tapahtuu eri kansainvälisten järjestöjen kautta. Hallinnonalan toiminnan kannalta erityisesti EU ja Nato muodostavat tärkeät yhteistyöjärjestöt. Tärkeäksi osaksi kansainvälistä puolustuspoliittista yhteistyötä on nousemassa kahdenvälisten suhteiden lähentäminen hallinnonalan kannalta keskeisten maiden kanssa. Kyseeseen tulee erityisesti Itämeren alueen ja pohjoismaiden, Suomen kannalta keskeisten EU:n jäsenmaiden ja Yhdysvaltain puolustushallintojen kanssa lähennettävä yhteistyö. Puolustushallinnon kansainvälisen toiminnan keskeisin haaste on resurssien riittäminen sekä kykyjen kehittämiseen että niiden käyttöön. Puolustushallinnolle haasteellista on kehittää kyky seurata ja analysoida turvallisuusympäristön globaalia kehitystä ja muodostaa siitä tilannekuvaa. Sotilaalliseen kriisinhallintaan kehitettävien joukkojen haasteena on kyetä toimimaan koko kriisinhallinnan skaalassa humanitaarisista avustusoperaatioista taistelutehtäviin. Lisäksi haasteellista on kehittää uudentyyppisiä osallistumismuotoja. Suomen lähialueiden sotilasstrategisen kehityksen seuranta säilyy edelleen painopisteenä. Samalla on varmistettava, että puolustushallinnolla on kyky kohdentaa turvallisuusympäristön seurantaa esimerkiksi kriisinhallinnan tarpeiden kannalta ajankohtaisille kohdealueille. Puolustushallinnon tulee seurata asevalvonnan nopeastikin muuttuvia prosesseja kyetäkseen ennakoimaan muutosten vaikutuksia Suomen puolustuskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen. strategia

4 Puolustushallinto osallistuu kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan ja pyrkii toiminnassa hyödyntämään eri osallistumismuotoja. Hallinnonalan kannalta tärkeää on osallistua uusilla suorituskyvyillä laajaan kirjoon erilaisia konfliktitilanteita. Osallistuminen on osa muiden maiden tukemista, Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osoittamista maailmalla ja kansallisen puolustuskyvyn kehittämistä. Puolustushallinto pyrkii käyttämään operaatioissa kehitettyjä nopean toiminnan kykyjä. Kykyä osallistua kriisinhallintaoperaatioihin tulee laajentaa kaikkiin puolustushaaroihin. Siviili-sotilaskoordinaation tehostamista jatketaan. Suomen puolustuksen kehittämisen tärkeä lähtökohta tarkastelujaksolla on, ettei Suomen osallistumiselle EU:ssa mahdollisesti kehittyvään yhteiseen puolustukseen eikä Nato-jäsenyydelle muodostu käytännön esteitä. Kansainvälinen ulottuvuus on oleellinen osa puolustusvoimien tehtäviä. Rajallisista voimavaroista johtuen puolustusvoimien sotilaallista suorituskykyä on kehitettävä niin, että se on joustavasti käytettävissä kaikkiin puolustusvoimille annettuihin tehtäviin: Suomen sotilaalliseen puolustamiseen, muiden viranomaisten tukemiseen ja osallistumiseen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Puolustusministeriö ohjeistaa tämän strategian perusteella hallinnonalan kansainvälisen toiminnan puolustusvoimille. Kansainvälisen toiminnan strategian linjaukset sisällytetään puolustusministeriön toiminnan ja talouden suunnitteluohjeisiin sekä Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin. 2 Kansainvälinen puolustuspolitiikka

5 Sisällysluettelo 1. TOIMIALAKUVAUS Nykytilan kuvaus Tavoitetila ja keinot Keskeiset prosessit TOIMIALAN TULEVAISUUDEN HAASTEET Turvallisuusympäristöön vaikuttamisen haasteet Kansainvälisen voimavaratyön kehittämisen haasteet Sotilaallisen kriisinhallinnan haasteet LINJAUKSET Turvallisuusympäristöön vaikuttamisen linjaukset Kansainvälisen voimavaratyön kehittämisen linjaukset Sotilaallisen kriisinhallinnan linjaukset TOIMEENPANO strategia

6 4 Kansainvälinen puolustuspolitiikka

7 1. TOIMIALAKUVAUS 1.1. Nykytilan kuvaus Suomen välittömään turvallisuuteen vaikutetaan eri tavoin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keinoin. Suomen turvallisuuteen vaikuttavat yhä enenevässä määrin paitsi sotilaallinen myös taloudellinen ja poliittinen kehitys Euroopassa sekä maailmalla. Siihen vaikuttavat myös Euroopan unionin ja muiden keskeisten toimijoiden, kuten Yhdysvaltain ja Venäjän, keskinäiset suhteet ja niiden yhteistyö maailman kriisien ratkaisussa. Suomi ja sen lähiympäristö eivät ole erillään muusta maailmasta, vaan osa laajempaa kokonaisuutta niin myönteisten mahdollisuuksien kuin vaarojen ja riskien suhteen. Suomi kantaa yhä enemmän vastuuta koko kansainvälisestä turvallisuudesta. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu hyviin kahdenvälisiin suhteisiin, vahvaan vaikuttamiseen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja tehokkaaseen monenkeskiseen yhteistyöhön sekä uskottavaan maanpuolustukseen. Sotilasliittoon kuulumaton Suomi ylläpitää ja kehittää kansallista puolustusta ja uskottavaa suorituskykyä, osallistuu täysipainoisesti EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja kriisinhallintayhteistyöhön, kehittää rauhankumppanuutta Naton kanssa ja säilyttää mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä. Suomen puolustusratkaisu nojaa koko maan puolustamiseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeinen haaste on maamme toimintakyvyn säilyttäminen ja vahvistaminen ympäristön muutoksessa, jossa maailmanlaajuisen kehityksen, alueellisten konfliktien ja laaja-alaisten turvallisuusuhkien merkitys Suomen turvallisuudelle on kasvanut. Puolustuspolitiikka on sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviä ja yleisjärjestelyjä koskevaa valmistelua, päätöksentekoa ja poliittista ohjausta sekä osallistumista kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ylläpitävään toimintaan. Puolustuspolitiikka määrittää sotilaallisen maanpuolustuksen perusteet, joista keskeisimpiä ovat sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävät ja voimavarat, puolustusratkaisun keskeiset periaatteet sekä sotilaallisen maanpuolustuksen lainsäädäntö. Kansainvälisen puolustuspolitiikan merkitys Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kokonaisuudessa on lisääntynyt Euroopan unionin jäsenyyden myötä. Suomi on aktiivisesti edistänyt EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) sekä EU: n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) kehittämistä. Samalla Suomi on toiminut aktiivisesti Naton rauhankumppanuusohjelmassa (PfP). Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan ja ylläpitää tiiviitä suhteita kansainvälisiin turvallisuuspoliittisiin järjestöihin sekä keskeisiin yksittäisiin toimijoihin. 5 strategia

8 Kansainvälinen ulottuvuus on oleellinen osa puolustusvoimien tehtäviä, jotka ovat Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tulevaisuudessa kaikkien tehtävien suunnittelu ja toteutus tulisi kytkeä nykyistä kiinteämmin toisiinsa. Kansainvälisen toiminnan avulla on mahdollista varmistaa, että kansallisen puolustuskyvyn kehittäminen pysyy kiinni ajassa ja seuraa kansainvälisiä kehitystrendejä siten, että kansallisen puolustuksen suorituskyvyt voidaan ylläpitää riittävällä tasolla. Lisäksi osallistuminen kriisinhallintaan on osa Suomen puolustuskyvyn uskottavuuden näyttämistä maailmalla. On myös tärkeää, että Suomi tuo oman panoksensa kansainvälisen turvallisuuden edistämiseen. Kansainvälisten virka-avun luonteisten tehtävien merkitys lisääntyy tarkastelujaksolla Euroopan unionin kehittäessä jäsenmaiden ja EU-instituutioiden yhteistyötä ihmisen ja luonnon aiheuttamiin katastrofeihin vastaamiseksi. Kansainväliseen toimintaan osoitettujen resurssien taso rajoittaa kriisinhallintaan osallistumisen laajuutta. Sotilaalliseen kriisinhallintaan tarkoitetun rahoituksen nykytaso ei mahdollista tarkastelujaksolla toiminnan volyymin ja vaikuttavuuden ylläpitämistä nykyisellä selonteon 2004 edellyttämällä tasolla ja rajoittaa uusien toimintamuotojen kehittämistä kriisinhallinnan tarpeisiin. Tulevaisuudessa operaatiot ovat yhä kauempana Suomesta, isäntämaatuki saattaa puuttua, operaatiot ovat vaativampia ja kaluston kuluminen nopeampaa samalla kun henkilöstökustannukset nousevat. Mikäli hallinnonalalle ei osoiteta lisäresursseja tai kansallisen ja kansainvälisen toiminnan suhdetta ei arvioida uudelleen, tulee puolustushallinnon kansainvälinen toiminta vähentymään huomattavasti. Kansainvälisen toiminnan näivettyminen murentaisi myös kansallisen puolustuksemme uskottavuutta. 6 Kansainvälinen puolustuspolitiikka

9 Toimijat kansainvälisessä puolustuspolitiikassa Puolustusministeriö toimii asiantuntijana valtioneuvostolle puolustuspolitiikassa ja vaikuttaa valtiojohdon toimintaan ja päätöksentekoon hallinnonalan keskeisten kansainvälisten puolustuspoliittisten prosessien osalta. Puolustusministeriö mahdollistaa kansainvälisen toimintaan tarvittavat resurssit. Puolustusministeriö ohjaa Pääesikuntaa kansainvälisen toiminnan kannalta keskeisissä toiminnoissa. Kansainvälisen puolustuspolitiikan toimialaan kuuluu olennaisena osana myös Suomen pysyvien edustustojen ohjeistus EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja Naton toimintaan liittyvissä asioissa. Puolustusministeriö vastaa tarvittavan ohjeistuksen tuottamisesta yhteistyössä ulkoasiainministeriön ja Pääesikunnan kanssa. Puolustuspoliittisten tehtävien menestyksekäs hoito edellyttää toimivia yhteistyösuhteita sekä kansainvälisesti että kansallisesti eri viranomaisiin ja muihin toimijoihin, kuten kansalaisjärjestöihin ja yritysmaailmaan. Toiminnan haasteet edellyttävät tiivistä tietojen vaihtoa ja jatkuvaa yhteistoimintamuotojen kehittämistä eri viranomaisten kesken. Kansallisella tasolla puolustusministeriö toimii yhteistyössä erityisesti ulkoasiainministeriön, sisäasiainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa sotilaallisten kriisinhallintakykyjen kehittämisessä sekä operatiivisen toiminnan osalta. Kansainvälisellä tasolla puolustushallinto toimii EU:n, Naton, YK:n ja eri alueellisten järjestöjen kautta. Lisäksi puolustushallinto ylläpitää tiiviitä suhteita keskeisiin toimijoihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Venäjään. Pohjoismaat, Baltia ja muu lähialue muodostavat Suomelle edelleen tärkeän viiteryhmän Tavoitetila ja keinot Kansainvälisen puolustuspolitiikan tavoitteena on edistää kansallista turvallisuutta toimimalla aktiivisesti kansainvälisen ja Euroopan rauhan ja turvallisuuden hyväksi. Tavoite saavutetaan: turvallisuusympäristön muutosta seuraamalla ja siihen vaikuttamalla suorituskykyisiä joukkoja ja kapasiteettia kehittämällä yhteensopivuutta kehittämällä sekä yhteistoimintaa kehittämällä. Kansainvälisen toiminnan kautta puolustushallinto osallistuu Euroopan unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, Naton toimintaan sekä kansainväliseen kriisinhallintaan. Toimiminen näiden forumeiden kautta edistää myös YK:n kriisinhallintakapasiteetin parantamista. Puolustushallinto osallistuu ETYJ:n poliittissotilaallisen kentän toimintaan ja tukee kenttämissioiden toimintaa tavoitteena alueellisen turvallisuuden parantaminen. Puolustushallinto osallistuu Suomen asevalvontapolitiikan painopisteiden määrittelyyn ja asevalvontapolitiikan toimeenpanoon. Lisäksi puolustushallinnolla on toimivat ja läheiset kahdenväliset suhteet puolustuspolitiikan ja voimavaratyön kannalta keskeisten maiden kanssa. 7 strategia

10 Kansainvälisellä toiminnalla tähdätään yhteensopivuuteen sekä puolustushaarojen ja erikoisosaamisalueiden kykyyn toteuttaa kansainvälisten sitoumustemme mukaiset velvoitteet. Suomi on aktiivisesti mukana nopean toiminnan kehittämisessä sekä edistää joukkojen ylläpitoon liittyvää kehitystyötä. Tärkeänä osana kansainvälistä toimintaa puolustushallinto vahvistaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa kriisinhallintaan ja edistää siviilisotilasyhteistyötä. Yhteensopivuudesta ja joukkojen materiaalisesta kehittämisestä mainitaan tarkemmin puolustusministeriön materiaalipoliittisessa strategiassa Puolustushallinto on aktiivisesti mukana kansainvälisessä sotilaallisten suorituskykyjen kehittämistyössä. Kansainvälisiä pitkän tähtäimen suunnitelmia tulee täysipainoisesti hyödyntää puolustushallinnon työssä. Eurooppalaisen ja transatlanttisen kehityksen mukaisesti eri maat lisäävät kansainvälisen toiminnan resurssien määrää ja parantavat suorituskykyjen laatua. Eurooppalainen kehitys korostaa kansainvälisen toiminnan merkitystä kansallisen puolustuksen kustannuksella. Tämä edellyttää riittävien resurssien takaamista kansainväliselle toiminnalle. Lisäksi tämä edellyttää kansalliseen puolustukseen ja kansainväliseen toimintaan soveltuvien sotilaallisten suorituskykyjen kehittämistä Keskeiset prosessit Kansainvälinen puolustuspolitiikka on kansainvälisen järjestelmän luonteesta johtuen dynaaminen, jatkuvan muutoksen tilassa oleva ja siksi vaikeasti ennakoitavissa oleva toimiala. Suomen puolustuksen kehittämisen tärkeä lähtökohta tarkastelujaksolla on, ettei Suomen osallistumiselle EU:ssa mahdollisesti kehittyvään yhteiseen puolustukseen eikä Nato- jäsenyydelle muodostu käytännön esteitä. Rajallisista voimavaroista johtuen puolustusvoimien sotilaallista suorituskykyä on kehitettävä niin, että se on joustavasti käytettävissä myös kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan sekä laaja-alaisten turvallisuusuhkien torjuntaan (muiden viranomaisten tukeminen) (ks. ministeriön materiaalipoliittinen strategia 2025). Näistä lähtökohdista kansainvälisen puolustuspolitiikan keskeisiksi tulevaisuuteen ulottuviksi prosesseiksi voidaan tunnistaa: turvallisuusympäristöön vaikuttaminen kansainvälisen voimavaratyön kehittäminen sotilaallinen kriisinhallinta. Turvallisuusympäristöön vaikuttaminen Turvallisuusympäristöön vaikuttamisen tavoitteena on seurata ja analysoida turvallisuusympäristön kehitystä ja siinä tapahtuvia muutoksia sekä vaikuttaa eri kansainvälisten toimijoiden kautta puolustushallinnon intressien edistämiseksi. Puolustushallinto osallistuu aktiivisesti monenkeskisten järjestöjen toimintaan sekä pitää aktiivisesti yhteyttä eri maiden puolustushallintoihin ja kansalaisjärjestöihin. 8 Kansainvälinen puolustuspolitiikka

11 Turvallisuusympäristön sekä maa- ja alueseurannan tavoitteena on tuottaa puolustushallinnon strateginen, ennakoiva ja reaaliaikainen tilannekuva Suomen turvallisuusympäristössä tapahtuvasta kehityksestä. Tällaisen tilannekuvan merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Puolustusministeriön tulee kehittää omaa kykyään strategisen tason, ennakoivan sekä reaaliaikaisen turvallisuusympäristön seurantaan ja arviointiin. Puolustusvoimat ylläpitää koko valtiojohtoa tukevaa sotilasstrategista arviota seuraamalla sotilaallisten uhkien kehittymistä. Myös tätä tuetaan syvenevällä kansainvälisellä yhteistoiminnalla. Puolustushallinto osallistuu kansainväliseen asevalvonta- ja aseidenriisuntatoimintaan yhdessä ulkoasianministeriön kanssa ja tukee Suomen aseidenriisunta- ja asevalvontapolitiikan suunnittelua ja toimeenpanoa omalla asiantuntemuksellaan. Asevalvontatoimilla rajoitetaan epäinhimillisimpien aseiden kehitystä ja käyttöä sekä pyritään estämään aseiden päätyminen epävakaille maille tai ei-valtiollisille toimijoille, kuten terroristijärjestöille. Puolustusministeriö valvoo hallinnonalan etuja kansainvälisissä asevalvontaprosesseissa. Puolustusministeriö johtaa asevalvonta- ja aseidenriisuntavelvoitteiden kansallisen toimeenpanon puolustushallinnossa sekä seuraa asevalvonta- ja aseidenriisunta-asioiden toimintalinjausten toimeenpanoa. Kansainvälisen voimavaratyön kehittäminen Suorituskykyjen kehittämistyön tavoitteena on tuottaa kriisinhallintaan soveltuvia joukkoja, suorituskykyjä ja yhteensopivuutta. Suomi osallistuu EU:n ja Naton rauhankumppanuuden puitteissa tehtävään kansainväliseen suorituskykyjen kehittämistyöhön. Tarkastelujaksolla tätä yhteistyötä jatketaan ja osallistutaan aktiivisesti yhteistyömuotojen edelleen kehittämiseen. Mikäli Suomi tarkastelujaksolla liittoutuisi sotilaallisesti, tulisi puolustusratkaisumme soveltuvuutta arvioida uudelleen. Osallistuminen kansainväliseen voimavaratyöhön tapahtuisi edelleen kansallisten suorituskykyjen kehittämisen puitteissa kuitenkin huomioiden kansainväliset vaatimukset. Sotilaallinen kriisinhallinta Suomen toiminta kriisinhallinnassa perustuu kokonaisvaltaiseen kriisinhallinta-ajatteluun, jossa mukana ovat eri kansalliset viranomaistahot. Sotilaallisen kriisinhallinnan keskeiset osa-alueet ovat osallistuminen kansainvälisiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin, joiden toimeenpanijana voi olla YK, EU, Nato, ETYJ tai muu kansainvälinen järjestö tai maaryhmä. Toinen, kehittymässä oleva osa-alue sisältää aseidenriisuntaan sekä neuvontaan ja tukeen sotilasasioissa liittyviä toimintoja. Edellä mainittujen osaalueiden myötä pyritään vaikuttamaan ennakoivasti kriisien ennaltaehkäisyyn. 9 strategia

12 2. TOIMIALAN TULEVAISUUDEN HAASTEET 2.1. Turvallisuusympäristöön vaikuttamisen haasteet Pääosa puolustuspoliittisesta yhteistyöstä tapahtuu eri kansainvälisten järjestöjen kautta. Haasteellista on toiminnan ja rajallisten resurssien jakaminen eri järjestöjen kesken. Hallinnonalan toiminnan kannalta erityisesti EU ja Nato muodostavat tärkeät yhteistyöjärjestöt. Mikäli Suomi liittoutuisi sotilaallisesti seurantajakson aikana, tulisi puolustuspoliittisen toimintamme yhteensovittamiseen EU:ssa ja Natossa uudenlaisia haasteita. Tietyissä puolustuspoliittisissa kysymyksissä hallinnonala osallistuu myös YK:n ja ETYJ:n toimintaan. Seurantajakson aikana uusia alueellisia toimijoita, kuten ASEAN-maat, saattaa tulla vahvemmin esiin. Tämä edellyttää puolustushallinnolta entistä joustavampaa kykyä liittyä erilaisiin yhteistyöjärjestelyihin. Tarkastelujakson aikana tullaan mitä todennäköisimmin palaamaan EU:n perussopimusten uudistamiseen. Tässä yhteydessä tulevat nousemaan esille EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvät kysymykset (esimerkiksi pysyvä rakenteellinen yhteistyö ja ns. avunantovelvoite). Nato puolestaan on uudistamassa kumppanuusjärjestelyjään. Suomen tavoite on parantaa asemaansa kriisinhallintaoperaatioihin joukkoja luovuttavana maana. Lisäksi puolustushallinto tukee ulkoasiainministeriötä eri järjestöjen puheenjohtajuuksien hoitamisessa. Tärkeäksi osaksi kansainvälistä puolustuspoliittista yhteistyötä on nousemassa kahdenvälisten suhteiden lähentäminen hallinnonalan kannalta keskeisten maiden kanssa. Merkittäviä maita ovat pääasiassa ne, joiden kanssa on yhteistyötä kriisinhallinnassa tai alueellisessa toiminnassa tai materiaaliyhteistyötä suorituskykyjen kehittämiseksi. Haasteellista on kohdentaa rajalliset resurssit tärkeiden maiden ja asioiden seurantaan ja lähentää yhteistyötä tiettyjen maiden kanssa. Kyseeseen tulee erityisesti Itämeren alueen ja pohjoismaiden, Suomen kannalta keskeisten EU:n jäsenmaiden ja Yhdysvaltain puolustushallintojen kanssa lähennettävä yhteistyö. Lisäksi Venäjän, Kiinan, Intian ja Brasilian painoarvo alueidensa johtavina valtiotoimijoina kasvaa. Näiden maiden kehityksen arviointiin tulee puolustushallinnossa panostaa. Mikäli positiivinen kehitysskenaario toteutuu, maat ottavat enenevässä määriin osaa kansainväliseen kriisinhallintaan ja toimivat siis Suomenkin kumppaneina maailmalla. Lisäksi ne saattavat muodostua tarkastelujakson loppupuolella vientikohteiksi suomalaiselle puolustustarviketeollisuudelle. Suomi pystyy vaikuttamaan turvallisuusympäristönsä positiiviseen kehitykseen esimerkiksi tukemalla yhdessä muiden maiden kanssa Länsi-Balkanin maiden sekä Ivy-maiden puolustussektorien reformeja päämääränä saada aikaan toimivat ja demokraattisessa valvonnassa olevat asevoimat. 10 Kansainvälinen puolustuspolitiikka

13 Tulevaisuudessa yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin voi kohdistua hyvin monenlaisia uhkia. Perinteisten sotilaallisten uhkien lisäksi uhkiin sisältyy myös muita ulottuvuuksia, joten turvallisuuden käsite on laajentunut. Globaalikehityksen vaikutusten ulottuminen Suomen turvallisuuteen tarkoittaa seurattavien valtioiden ja alueiden sekä seurantaa edellyttävien kysymysten valikoiman laajentumista. Laaja-alaisia turvallisuusuhkia, esimerkiksi terrorismia tai sortuviin valtioihin liittyviä uhkia, joukkotuhoaseiden leviämistä tai terveyteen kohdistuvia uhkia, voi esiintyä maantieteellisesti kaukana Suomesta, mutta niiden vaikutukset voivat tuntua hyvin konkreettisina myös täällä. Puolustushallinnolle haasteellista on kehittää kyky seurata ja analysoida turvallisuusympäristön globaalia kehitystä ja muodostaa siitä tilannekuvaa osana valtioneuvostotason kokonaisuutta. Puolustushallinnolla on tarve tuottaa käsitys tapahtuneista asioista, niihin vaikuttaneista olosuhteista, eri osapuolien tavoitteista ja tapahtumien mahdollisista kehitysvaihtoehdoista, joita tarvitaan päätösten tekemiseksi tietystä asiasta tai asiakokonaisuudesta. Oman haasteensa tuo riittävien resurssien takaaminen eri seurannan tasoille puolustusministeriössä ja puolustusvoimissa. Lisäksi hallinnonalan sisäisen yhteistyön ja tehtävien jaon järjestäminen on tarpeellista. Osana tilannekuvakokonaisuutta puolustusministeriöllä tulisi olla kykyä strategisen tason, ennakoivan ja reaaliaikaisen tilannekuvan ja niihin liittyvien arvioiden tuottamiseen. Puolustusministeriön tilannekuvan kehittämisen tulisi tapahtua yhteistyössä puolustusvoimien ylläpitämän tilannekuvan kanssa. Tilannekuva ja siihen liittyvä arviointi on varsin laaja-alaista: Suomen lähialueen ja kriisinhallintaoperaatioalueiden seurantaa, puolustushallinnon kannalta merkittävien maiden ja alueiden pitkäaikaista seurantaa tai esimerkiksi hallinnonalan ennakoivaa seurantaa tärkeistä turvallisuusaiheista ja potentiaalisista globaaleista uhkista. Turvallisuusympäristön muutos ja nopeasti kehittyvän teknologian sovellukset tuovat haasteita myös asejärjestelmien kehittämiseen ja asevalvontaan. Monenkeskisten sopimusten rinnalle on kehittymässä uudentyyppisiä ja usein myös muiden kuin valtiotoimijoiden liikkeelle panemia asevalvontaprosesseja. Kansainväliset tapahtumat saattavat nopeuttaa näiden prosessien syntyä ja kasvattaa poliittista painetta myös Suomen osallistumisen osalta. Tämä puolestaan tuo haasteita mahdollisten aserajoitusten pidemmän aikavälin ennakoitiin ja suorituskykyjen kehittämiseen. Asevalvontaprosessit voivat vaikuttaa Suomen puolustuskyvyn kannalta tärkeiden asejärjestelmien kansainväliseen statukseen ja saatavuuteen. Erityisesti kemiallisten, biologisten ja radioaktiivisten aineiden leviäminen ja mahdollinen käyttö tuovat haasteita asevalvontatoimintaan. Asevalvonta linkittyy vahvasti myös muiden kansallisten viranomaisten toimintaan, jolloin puolustushallinnon tulee toiminnassaan ottaa yhä enemmän toimijoita huomioon ja tiivistää suhteita eri viranomaistahoihin. Mikäli Suomi liittoutuisi sotilaallisesti seurantajakson aikana, tulisi asevalvontalinjaukset harkita uudelleen ja sopeutettuun TAE-sopimukseen (Tavanomaisia aseita Euroopassa käsittelevä sopimus) liittyminen voisi tulla poliittisesti ajankohtaiseksi. 11 strategia

14 2.2. Kansainvälisen voimavaratyön kehittämisen haasteet Kokonaisvaltainen kriisinhallinta edellyttää toimimista koko kriisinhallinnan skaalassa humanitaarisista avustusoperaatioista taistelutehtäviin kaikissa maasto- ja ilmastoolosuhteissa. EU:n ja Naton nopean toiminnan joukkojen toiminnallinen yhteensovittaminen on eurooppalaisen suorituskykyjen kehittämisen tärkeimpiä haasteita tarkastelujaksolla. Osallistuminen nopean toiminnan suorituskyvyn kehittämiseen edistää myös kansallisten suorituskykyjen kokonaisvaltaista kehittämistä. Sekä EU:n taisteluosasto- että Naton NRF-konseptilla on vahva sotilaallinen transformaatioulottuvuus. Osallistuminen haasteellisiin kriisinhallintaoperaatioihin vie käytännön transformaatiota eteenpäin vaikuttamalla suoraan joukkojen toimintatapoihin ja varustukseen. Kehitettävien suorituskykyjen osalta lähtökohtana on, että Suomi kehittää kansainvälisesti yhteensopivia, monipuolisia ja laadulliset kriteerit täyttäviä sotilaallisia suorituskykyjä. Kehittämisen painopiste on laadullisissa tavoitteissa ja monikansallisessa yhteistyössä, erityisesti EU:n jäsenmaiden suunnitteluprosessin ja Naton kumppanuusjärjestelyjen tarjoamissa puitteissa. Lisäksi Suomi osallistuu aktiivisesti monikansalliseen harjoitus- ja kokeilutoimintaan. EU:n kriisinhallintakykyjen kehittäminen on edennyt dynaamisesti ja suunnitellun aikataulun mukaisesti. Kun kansainvälistä voimavaratyötä koskeva niin kutsuttu Yleistavoite 2010 prosessi saadaan päätökseen, edessä on uuden vastaavanlaisen yleistavoitteen määrittely. Tällöin esille voi nousta kysymys sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisen sitomisesta siviilivoimavarojen kehittämiseen, sillä toistaiseksi näitä kriisinhallintakykyjä on kehitetty rinnakkaisina mutta erillisinä prosesseina. Tällä pystytään myös kokonaisvaltaisemmin vastaamaan laaja-alaisiin turvallisuusuhkiin. EU joka tapauksessa pyrkii yhä tiiviimpään siviili-sotilaskoordinaatioon ja kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan kriisinhallinnassa. Kansainvälisessä sotilaallisten suorituskykyjen suunnittelussa haasteena ovat edelleenkin erityisesti strategisen ja taktisen kuljetuskyvyn vaatimukset. Lisäksi haasteena on erityisosaamisalueiden, kuten tiedustelun, kehittäminen. Myös nopean toiminnan kykyjen kehittäminen sekä joukkojen ylläpitokyky säilyvät keskeisenä tavoitteena. Maavoimapainotteisten taisteluosastojen rinnalla EU:ssa kehitetään myös nopean toiminnan ilma- ja merielementtejä. Tulevaisuuden toimintaympäristössä tarvitaan myös niin sanottuja erikoiskykyjä ja verkostoavusteisia suorituskykyjä. Oman haasteensa tuo eri toimintatasojen tiedonvaihtovaatimusten- ja tarpeiden määritteleminen. Euroopan puolustusviraston (European Defence Agency, EDA) johdolla laadittu pitkän aikavälin visio (Long Term Vision, LTV) kuvaa mahdollista tulevaisuuden toimintaympäristöä vuonna Visiossa painotetaan erityisesti sitä, että tulevaisuudessa on varauduttava monikansallisiin ja useita keinovalikoimia yhdistäviin operaatioihin ympäri maailmaa. Haasteena on paitsi kyetä nopeaan toimintaan myös varautua pitkäkestoisiin kriisinhallintasitoumuksiin. Materiaalivoimavarojen lisäksi tulevaisuuden 12 Kansainvälinen puolustuspolitiikka

15 haasteena on myös saada tarpeeksi pätevää, monialaista osaamista edustavaa henkilöstöä operaatioihin. Suorituskykyjen kehittämisessä on otettava huomioon tiukentuvien puolustusbudjettien asettamat reunaehdot sekä määritetyt uudet haasteet, kuten joukkojen liikuteltavuus ja verkostokeskeisyys. Kumppanimaat voivat osallistua Naton nopean toiminnan joukkoihin muun kuin yhteiseen puolustukseen liittyvän toiminnan osalta. Lisäksi kumppanimaat voivat osallistua harjoitustoimintaan (artikla 5:n harjoitukset pois lukien) edellyttäen, että harjoituksiin osallistuvat joukot kuuluvat operatiivisen voimavarakonseptin OCC:n (operational capabilities concept) mukaiseen joukkopooliin ja ovat läpäisseet siihen liittyvän laadullisen arviointikynnyksen. Tulevaisuudessa ei tultane tekemään eroa jäsenien ja kumppaneiden välillä harjoitustoiminnassa, mutta turvallisuusluokitellun tiedon saannin suhteen ero säilyy. Naton NRF-konsepti on enemmän kuin suoraan kriisinhallinnan tarpeisiin tarvittavien suorituskykyjen kehittämishanke. Konseptilla on keskeinen merkitys Naton sotilaallisen transformaation moottorina, jonka kautta transformaatioon liittyviä uusia konsepteja, menettelytapoja ja teknologioita testataan. Yhteistoimintakyky NRF-joukkojen kanssa tukee täysipainoista osallistumista niin Naton kuin EU:nkin johtamiin vaativiin kriisinhallintaoperaatioihin. Kumppanit kehittävät joukkojansa Naton rauhankumppanuuden suunnittelu- ja seurantaprosessin (PARP, Planning and Review Process) ja operatiivisen voimavarakonseptin (OCC, Operational Capabilities Concept) mukaisesti. Nato -harjoitusten ohella näihin prosesseihin osallistuminen on tarkastelujakson aikana keskeistä käytännön kriisinhallintavalmiuksien kehittämiseksi. Mikäli Suomi liittyisi tarkastelujakson aikana Natoon, siirtyisi Naton kanssa tehtävä suorituskykytyö jäsenmaiden yhteisen puolustussuunnitteluprosessin (DPP) puitteissa tapahtuvaksi. Naton kanssa tehtävän suorituskykytyön tavoitteet asetettaisiin Suomelle tämän jälkeen nykyisten kumppanuustavoitteiden (Partnership Goals) sijasta joukkotavoitteina (Force Goals) puolustussuunnitteluprosessin mukaisesti. Kansainvälinen toimintamme monipuolistuisi ja esimerkiksi henkilöstöä tarvittaisiin nykyistä enemmän ulkomaantehtäviin. Myös ilma- ja merivoimiin kohdistuvat kansainvälisen toiminnan mahdollisuudet ja odotukset lisääntyisivät. EU:n kriisinhallintasuorituskykyjen kehittämisessä käytetään jatkossakin Naton standardeja ja EU:n määrittämiä joukkojen suorituskykyvaatimuksia, jotka ovat pitkälti yhdenmukaisia Naton vastaavien vaatimusten kanssa. EU ei myöskään tule lähivuosina järjestämään omia erillisiä joukkojen harjoituksia, vaan se tukeutuu Naton harjoituksiin tai muihin monikansallisiin ja kansallisiin harjoituksiin. 13 strategia

16 2.3. Sotilaallisen kriisinhallinnan haasteet Puolustushallinto osallistuu omalta osaltaan kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan ja pyrkii toiminnassa hyödyntämään eri osallistumismuotoja. Hallinnonalan kannalta tärkeää on osallistua uusilla suorituskyvyillä laajaan kirjoon erilaisia konfliktitilanteita. Osallistuminen on osa muiden maiden tukemista, Suomen ulko-,turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osaamisen osoittamista maailmalla ja kansallisen puolustuskyvyn kehittämistä. Lisäksi haasteellista on kehittää uudentyyppisiä, eri viranomaistahoja ja muita sidosryhmiä sisältäviä osallistumismuotoja. Toiminnassa on otettava huomioon myös laaja-alaisiin uhkiin ja terrorismiin liittyvät haasteet. Oman haasteensa tuo resurssien riittäminen sekä nopean toiminnan vaativiin operaatioihin osallistumiseen että joukkojen ylläpitoon eri operaatioissa. Sotilaallisen kriisinhallinnan sisällyttäminen puolustusvoimien tehtäviin tarkoittaa, että kriisinhallintaa tulee tarkastella olennaisena osana puolustusvoimien toimintaa. Lisäksi sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa ei voida tarkastella toisistaan erillään. Valtioneuvoston vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjauksen mukaan Suomen osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja rauhanturvaamistoimintaan säilytetään vähintään nykyisellä tasolla. Vuoden 2007 hallitusohjelman mukaan Suomi pyrkii antamaan merkittävän panoksen kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön. Valmiuksia osallistua kansainvälisen kriisinhallinnan tehtäviin parannetaan tiivistämällä yhteistyötä sotilaallisten ja siviilivoimavarojen käytössä sekä vahvistamalla siviilikriisinhallintaa. Sotilaallisen kriisinhallinnan tärkeimmät haasteet ovat taloudellisen kehyksen asettamat rajoitukset sekä kansallisen puolustuksen ja kansainvälisen toiminnan suhde toisiinsa. Kriisinhallintaoperaatiot tulevat uusien kykyjen käyttöönottamisen ja operaatioiden vaativuuden takia tulevaisuudessa nykyistä kalliimmiksi. Jos halutaan ylläpitää vaikuttavuutta ja antaa Suomelta merkittävä panos kriisinhallintaan, rajoittaa nykyinen sotilaalliseen kriisinhallintaan tarkoitettu noin 100 miljoonan euron määräraha toimintaa. Tulevien turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen tulisi sisältää uusi sotilaallisen kriisinhallinnan rahoitusta koskeva linjaus, joka ottaa huomioon puolustusvoimien uusien kriisinhallintaan tarkoitettujen osastojen ja yksikköjen valmistumisen. Sotilaallisen kriisinhallinnan toinen keskeinen haaste liittyy toiminnan vaikuttavuuden lisäämiseen. Monitasoisten ja -tahoisten kriisien hallinta edellyttää kokonaisvaltaisen, turvallisuuden ja kehityksen keskinäisriippuvuuden tunnistamiseen perustuvan lähestymistavan kehittämistä kansallisesti ja kansainvälisesti. Puolustushallinnon tulee aktiivisesti osallistua kokonaisvaltaisen kansallisen kriisinhallintakonseptin laatimiseen yhdessä keskeisten yhteistyötahojensa kanssa tarkastelujakson alussa. Puolustushallinto osallistuu konseptin mahdollisten päivitysten laatimiseen tarkastelujakson puitteissa. 14 Kansainvälinen puolustuspolitiikka

17 Osallistuminen joukoilla sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin kokonaisvaltaisen kriisinhallintalähestymistavan puitteissa on vain yksi, joskin tärkein puolustushallinnon kriisinhallintaan ja konfliktinestoon osallistumisen muoto. Turvallisuussektorin uudistamiseen tukea kaipaavissa maissa sekä aseidenriisuntaan liittyvien toimintamuotojen kehittäminen antaisi puolustushallinnolle mahdollisuuden laajentaa osallistumistaan kriisinhallintaan ja konfliktinestoon yhteistyössä muiden viranomaistahojen ja kansainvälisten kumppanien kanssa. Osana kokonaisvaltaista toimintaa, puolustushallinnon osallistuminen kriisinhallinnan harjoituksiin erityisesti siviiliviranomaisten ja ei-valtiollisten toimijoiden kanssa lisääntyy. Odotettavissa on, että EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä kriisinhallintatoiminnan kehittyminen ja syventyminen seurantajaksolla vaikuttaa omalta osaltaan Suomen osallistumiseen kriisinhallintaoperaatioihin. Yleisesti voidaan arvioida, että kansainvälinen paine kohdistuu Suomen osallistumisen volyymiin. Lisäksi operaatiot muuttuvat vaativimmiksi lähinnä tilannekehityksen ennalta-arvaamattomuuden takia. Mikäli Suomi liittoutuisi sotilaallisesti, tulisi jäsenyys vaikuttamaan myös Suomen kriisinhallintaosallistumisen painopisteisiin. Tällöin olisi entistä paremmin otettava huomioon Nato-johtoisten operaatioiden suorituskykyvaatimukset, mm. koskien joukkojen käytettävyyttä ja ylläpitoa. Nopean toiminnan kykyjen osalta Suomi osallistuisi todennäköisesti vuoronperään sekä EU:n että Naton valmiusvuoroihin. Osallistuminen lisäisi puolustusvoimien osaamista ja edistäisi kansallisen puolustuksen kehittämistä osana liittoumaa. 15 strategia

18 3. LINJAUKSET 3.1. Turvallisuusympäristöön vaikuttamisen linjaukset Puolustushallinto toimii aktiivisesti kansainvälisten järjestöjen kautta. Erityisesti EU ja Nato muodostavat tärkeät yhteistyöjärjestöt. Puolustushallinto osallistuu tarvittaessa EU:n perussopimusten uudistamistyöhön. Tietyissä puolustuspoliittisissa kysymyksissä hallinnonala osallistuu myös YK:n ja ETYJ:n toimintaan ja seuraa myös muiden alueellisten järjestöjen kehitystä. Puolustushallinto tukee ulkoasiainministeriötä eri järjestöjen puheenjohtajuuksien hoitamisessa. Puolustushallinto tukee asiantuntemuksellaan ETYJ:in Suomen puheenjohtajuutta vuonna 2008 ja jatkaa neuvonantajana seuraavalle puheenjohtajamaalle vuoden 2009 ajan. Puolustushallinto varaa puheenjohtajuustuelle riittävät resurssit. Kahdenvälisiä suhteita lähennetään hallinnonalan kannalta keskeisten maiden kanssa. Erityisesti puolustuspoliittista yhteistyötä lisätään sellaisiin maihin, joiden kanssa Suomella on yhteistyötä kriisinhallinnassa ja materiaalisektorilla. Puolustushallinnon tulee syventää turvallisuusympäristön seurantaa palvelevaa yhteistyötä erityisesti Itämeren alueen ja pohjoismaiden, Suomen kannalta keskeisten EU:n jäsenmaiden sekä Yhdysvaltain ja Kanadan puolustushallintojen kanssa. Lisäksi puolustushallinnon tulee seurata kansainvälisen oikeuden kehitystä hallinnonalan kannalta relevanteilla osa-alueilla. Tällä sektorilla puolustushallinnon tulee tehostaa yhteistyötä eri kansallisten viranomaistahojen ja yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa sekä kansainvälisellä tasolla kansainvälisen oikeuden kehityksen kannalta merkittävien tahojen kanssa. Hallinnonalan toiminnan kehittyessä ja muuttuessa tulee varmistaa toimintaa koskevan oikeudellisen ohjeistuksen riittävyys. Turvallisuusympäristön seurannalla ja siihen vaikuttamisella turvataan puolustushallinnon toimintaedellytykset. Erityisesti laaja-alaisiin turvallisuusuhkiin varautuminen ja vastaaminen edellyttävät puolustushallinnolta vahvaa kansainvälistä ja kansallista yhteistyötä sekä ennalta sovittuja yhteistyöjärjestelyjä kokonaismaanpuolustuksen toimintamallin mukaisesti. Puolustushallinnolla tulee olla riittävä kyky seurata ja analysoida turvallisuusympäristön kehitystä ja muodostaa siitä tilannekuvaa osana valtioneuvostotason kokonaisuutta. Tilannekuvaseurannalle on taattava riittävät resurssit. Hallinnonalan sisäisiä yhteistyöjärjestelyjä tulee kehittää päällekkäisten toimintojen vähentämiseksi. Niiden toimivuus arvioidaan säännöllisesti tehtävien itsearviointien avulla. Osana tilannekuvakokonaisuutta puolustusministeriön tulee kehittää omaa rooliaan ja tehtäviään strategisen tason, ennakoivan ja reaaliaikaisen tilannekuvan ja niihin liittyvien arvioiden tuottamisessa. Puolustusministeriön tilannekuvan kehittämisen tulee tapahtua yhteis- 16 Kansainvälinen puolustuspolitiikka

19 työssä puolustusvoimien muodostaman operatiivisen tilannekuvan sekä valtioneuvoston muiden tahojen tilannekuvien kehittämisen kanssa. Puolustushallinto kykenee tuottamaan jatkuvasti reaaliaikaista ja ennakoivaa tilannekuvaa Suomen turvallisuuteen mahdollisesti kohdistuvista sotilaallisista ja laaja-alaisista turvallisuusuhkista. Suomen lähialueiden sotilasstrategisen kehityksen seuranta säilyy edelleen painopisteenä. Samalla on varmistettava, että puolustushallinnolla on kyky kohdentaa turvallisuusympäristön seurantaa esimerkiksi kriisinhallinnan tarpeiden kannalta ajankohtaisille kohdealueille erityisesti valmistauduttaessa EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroihin. Joustava kyky seurata eri alueita ja aiheita edellyttää esimerkiksi kykyä seurata tietyllä aikajaksolla Kiinan tai Intian kehitystä. Puolustushallinnon tulee ylläpitää kykyä seurata asevalvonnan nopeastikin muuttuvia prosesseja kyetäkseen ennakoimaan muutosten vaikutuksia Suomen puolustuskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Puolustushallinnon tulee kyetä tuottamaan ennakoivia arvioita asevalvonnan painopisteiden muutoksista. Nämä tulee ottaa huomioon puolustusvoimien materiaalihankintapäätöksiä valmisteltaessa. Asevalvonta- ja aseriisuntatoiminnan tulee jatkossa olla luontainen osa kriisinhallintatoimintaa, joten se tulee ottaa huomioon kokonaisvaltaisen kriisinhallintastrategian toimeenpanossa. Erityisesti suojelualan osaaminen tulee osaksi kriisinhallintatoimia sekä joukkojen omasuojan osalta että mahdollisten joukkotuhoaseiden todentamiseen liittyvien operaatioiden näkökulmasta. Kehitetään joukkotuhoase- ja suojelualan osaamista puolustushallinnossa ja tiivistetään yhteistyötä siviiliviranomaistahojen kanssa. Puolustushallinto tukee Suomen asevalvontapolitiikan kokonaisuutta varaamalla riittävät voimavarat asevalvontaregiimien toimintaan osallistumiseen. Mikäli Suomi liittoutuisi sotilaallisesti, tulisi selvittää sopeutetun TAE sopimuksen ja muiden Naton kannalta merkityksellisten asevalvontajärjestelyjen vaikutukset puolustusjärjestelmäämme. 17 strategia

20 3.2. Kansainvälisen voimavaratyön kehittämisen linjaukset Suomen tulee osallistua aktiivisesti sekä EU:ssa että Natossa suorituskykyjen kehittämistyöhön, jotta puolustusvoimat kykenee osallistumaan täysipainoisesti kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Kriisinhallintakykyjen kehittämisen ohella EU:ssa ja Natossa tehtävä suunnittelutyö antaa suunnan eurooppalaisten sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiselle. EU:n jäsenenä Suomi osallistuu unionin jäsenilleen asettamien sotilaallisten suorituskykyjen ja niiden tason määrittelyyn. Puolustushallinto osallistuu tarkastelujaksolla aktiivisesti Euroopan puolustusviraston johdolla laadittavan pitkän aikavälin vision, suorituskykyjen kehittämisohjelman ja EU:n uuden yleistavoitteen jatkokehittämiseen. EU:n turvallisuusstrategian ja suorituskykytyön linjausten ohjaava vaikutus tulee ottaa huomioon valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen yhteydessä puolustusvoimien kansainvälisen toiminnan painotuksia ja Suomen kansainvälisten kriisinhallintakykyjen määrää ja laatua tarkistettaessa. Pitkän tähtäimen päämääränä on, että Naton NRF-konsepti muodostaisi tavoitetason, jonka mukaan eurooppalaisten Nato-maiden kaikkia kriisinhallintaoperaatioihin tarkoitettuja, Naton käyttöön osoitettuja joukkoja kehitettäisiin. NRF-konseptin ohjaava vaikutus ulottuu myös EU:n voimavaratyöhön. Jotta Naton ja EU:n johtamiin kriisinhallintaoperaatioihin voidaan osallistua täysipainoisesti, pitää Suomen pystyä yhteistoimintaan Naton nopean toiminnan joukkojen kanssa. Mikäli valtiojohto päättää syventää Naton kanssa tehtävää yhteistyötä, tulee tätä varten varata riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit. Sotilaallisen kriisinhallinnan ja kansainvälisen suorituskykyjen suunnitteluprosessin välille on muodostumassa yhä konkreettisempi side, jolloin tulevaisuuden vaativissa operaatioissa pyritään käyttämään nimenomaan suunnitteluprosesseissa käyttöön ilmoitettuja joukkoja. Käytännössä tämä tarkoittaa ennen muuta NRF- ja EUBG-suorituskykytasolle kehitettyjä joukkoja. Joukkojen on kyettävä toimimaan vaativissa ja vaihtelevissa olosuhteissa. Joukkoja voidaan käyttää monen eri organisaation puitteissa. Yllä mainittu kehitystrendi on huomioitava Suomen kansainvälisten kriisinhallintajoukkojen kehittämisessä. Naton suorituskykyvaatimuksilla on ohjaava vaikutus kansallisten suorituskykyjen kehittämiseen, vaikkakin jäsenmaiden lähtökohta on kansallisessa suunnittelussa. Jäsenenä Suomi kuitenkin osallistuisi Naton kykyjen ja niiden tason määrittelyyn. Puolustusvoimien joukkotuotanto perustuu edelleen kansalliseen joukkotuotantoon erikseen määritellyissä joukko-osastoissa. Kaikki kansainvälisiin tehtäviin koulutettavat saavat koulutuksen myös kotimaan puolustuksen tehtäviin. Suomen kriisinhallintajoukot kootaan joukkorekisteriin, josta suomalaiset kriisinhallintaoperaatioihin lähetettävät joukot ensisijaisesti kootaan. Joukkorekisteriin kuuluvat joukot arvioidaan Naton standardien mukaisesti. Jatkossa puolustushaarojen tulee myös huomioida EU:n piirissä käynnistyvä työ puolustushaarojen yhteisen nopean toiminnan kyvyn kehittämiseksi. 18 Kansainvälinen puolustuspolitiikka

21 Useita ensisijaisesti sotilaallisia suorituskykyjä voidaan käyttää myös yhteiskunnan suojaamiseksi laaja-alaisia turvallisuusuhkia vastaan. Puolustusjärjestelmää kehitettäessä onkin otettava huomioon suorituskykyjen käytettävyys laaja-alaisia turvallisuusuhkia vastaan sekä laaja-alaisten turvallisuusuhkien mahdollinen kohdistuminen puolustusvoimien toimintaan niin kotimaassa kuin kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen -strategian mukaisesti Sotilaallisen kriisinhallinnan linjaukset Seurantajaksolla puolustushallinto osallistuu kokonaisvaltaiseen kriisinhallintaan ja pyrkii toiminnassa hyödyntämään eri osallistumismuotoja. Hallinnonalan kannalta tärkeää on osallistua uusilla suorituskyvyillä laajaan kirjoon erilaisia konfliktitilanteita. Osallistuminen on osa muiden maiden tukemista, Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osaamisen osoittamista maailmalla ja kansallisen puolustuskyvyn kehittämistä. Puolustushallinto pyrkii käyttämään operaatioissa kehitettyjä nopean toiminnan kykyjä. Kykyä osallistua kriisinhallintaoperaatioihin tulee laajentaa kaikkiin puolustushaaroihin. Tuleviin selontekoihin tulisi sisältää tarkistettu linjaus sotilaallisen kriisinhallinnan yleisestä tavoite- ja rahoitustasosta ottaen huomioon kustannustason kohoamisen vaikutukset puolustusvoimien kykyyn osallistua operaatioihin vähintään nykytasolla sekä kriisinhallintaan tarkoitettujen VNS 04:n perusteella kehitettyjen uusien kykyjen valmistuminen vuoden 2010 tuntumassa. Vastaava tavoitetason tarkistus tulee sisällyttää kaikkiin tarkastelujaksolla tehtäviin valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin. Suomi tukee YK:ta osallistumalla sen rauhanturvaamisoperaatioihin ja laajempaan kriisinhallintatoimintaan. Lisäksi Suomi tukee YK:n kriisinhallintaa koskevan yhteistoiminnan kehittämistä alueellisten järjestöjen, kuten EU:n ja Naton kanssa. Puolustushallinto kehittää kokonaisvaltaisesti kriisinhallintatoimintaa ja edistää yhteistyötä siviilikriisinhallintatahojen kanssa. Kokonaisvaltaisen kriisinhallintastrategian mukaisesti puolustusministeriön ja puolustusvoimien tulee varata riittävät, joustavasti käytettävissä olevat resurssit myös asiantuntija-apuun sekä turvallisuussektorin uudistamishankkeisiin (Security Sector Reform, SSR) ja entisten taistelijoiden ja sotilaiden aseistariisuntaan, demobilisointiin ja yhteiskuntaan uudelleen sopeuttamiseen liittyviin hankkeisiin (Disarmament, Demobilisation and Reintegration, DDR). Puolustushallinnon rooli terrorismin torjunnassa ja laaja-alaisiin uhkiin vastaamisessa tulee ottaa huomioon kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden osalta. 19 strategia

22 4. TOIMEENPANO Puolustusministeriö ohjeistaa tämän strategian perusteella hallinnonalan kansainvälisen toiminnan puolustusvoimille. Strategian linjauksista johtuvat selvitystyöt tullaan ohjeistamaan erillisellä ohjauskirjeellä. Linjauksia annetaan lisäksi puolustusministeriön muissa osastrategioissa sekä erityisesti materiaalipoliittisessa osastrategiassa. Kansainvälisen toiminnan strategian linjaukset sisällytetään puolustusministeriön seuraavaan toiminnan ja talouden suunnitteluohjeeseen (TTS). Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin (VNS) sisällytetään tämän strategian keskeiset kohdat. Kehitetään toimeenpanon jälkeistä arviointiprosessia, jotta linjausten vaikutukset voidaan ottaa paremmin huomioon hallinnonalan seuraavan strategiatyön valmisteluissa. Puolustusministeriön kansainvälisen toiminnan strategia päivitetään osana hallinnonalan strategista suunnitteluprosessia. Tämä puolustushallinnon kansainvälisen toiminnan strategia 2025 perustuu puolustusministeriön strategiaan 2025 Turvallisesti tulevaisuuteen. Tätä strategiaa päivitetään neljän vuoden välein tai useammin, mikäli tarvetta ilmenee. 20 Kansainvälinen puolustuspolitiikka

23 strategia

24 Puolustusministeriö Puhelin: vaihde (09) Eteläinen Makasiinikatu 8 Telefaksi: (09) PL 31, HELSINKI