Raision kaupunkiniityt: Tuulilankedon hoitosuunnitelma 2011 Biota Tech Oy

Transkriptio

1 Raision kaupunkiniityt: Tuulilankedon hoitosuunnitelma 2011 Biota Tech Oy Jari Hietaranta ja Heidi Maarit Wennerstrand

2 Sisällys YMPÄRISTÖN NYKYTILA... 2 Alueen sijainti ja rajaukset... 2 Luonnonolosuhteiden pääpiirteet... 2 Alueen nykytila ja nykyinen käyttö... 3 NYKYTILANNE... 3 Kasvillisuus ja luontotyyppi-inventoinnit... 3 Kasvilistaukset... 4 Hoitokuviot... 6 HOITO JA KUNNOSTUS... 7 Peruskunnostustarve ja peruskunnostustoimenpiteet... 7 Vuosittaiset hoitotoimenpiteet... 9 Tuulilankedon hoitokuvioiden kuvaus ja hoitotoimenpiteet... 9 Suuren kalliokedon reunavyöhyke(alue nro 1)... 9 Tuore kangas (alue nro 3) Suuren kalliokedon ja suurruohoniityn välinen vyöhyke (alue nro 2) Tuoreen kankaan ja suurruohoniityn välinen vyöhyke (alue nro 2) Suurruohoniityt (alueet 5a ja 5b) Soistuva alue alueen eteläosassa (alue nro 6 osin aluerajauksen ulkopuolella) Pienet ketolaikut ja kalliokedot (nrot 7 11) Katajat (ei numeroa) HOITOTOIMENPITEET JA KUSTANNUKSET Peruskunnostus (aloitusvuosi) Vuosittaiset hoitotoimet (raivaus, laidunnus, niitto ym.) Yhteensä ( )

3 YMPÄRISTÖN NYKYTILA Alueen sijainti ja rajaukset Tuulilanketo sijaitsee Raision kaupungissa, Kerttulan alueella, Friisilän luontokoulun ja verstaiden läheisyydessä. Suunnittelualue sijoittuu Raision keskustan tuntumaan ja se on asutuksen ympäröimä, joskaan asutusta tai tiiviisti rakennuttua ympäristöä ei ole kovin tiiviisti kohteen välittömässä läheisyydessä. Tuulilanketoa ympäröivät Tuulilantie sekä vanha Friisilän maalaispihapiiri. Alueelle johtavat polut Tuulilantieltä sekä Friisilän pihasta. Hoito- ja käyttösuunnitelman alkuperäiseksi kohdealueeksi ei ole merkitty Tuulilanketoa kokonaisuudessaan, mutta hoito- ja käyttösuunnitelmaan sisältyy paikoin kohdealueen rajojen ulkopuolisia alueita, jotka silti kuuluvat Tuulilanketoon. Varsinainen kohdealue on kooltaan verrattain suppea: vain 0,41 ha. Luonnonolosuhteiden pääpiirteet Tuulilanketo kuuluu avoimiin perinnebiotooppeihin. Alueella on kallioketoa sekä kalliota reunustavina vyöhykkeinä eri kuivuusasteista niittyä. Eri vyöhykkeet pitävät lisäksi sisällään pistemäisiä, kuivempia, ketomaisia laikkuja. Erillisillä liitekartoilla alueen luontotyypit on pyritty rajaamaan. Tuulilankedon pinta-alasta noin puolet on avointa kalliorinnettä. Kedon Friisilän tilan puoleisessa reunassa on soistuvaa, vetisempää rinnealuetta sekä Tuulilantien puoleisessa reunassa metsäinen vyöhyke, joka on lähinnä tuoretta mustikkatyypin kangasta osin siinä on myös lehtomaisen kankaan piirteitä. Suuri osa kohdealueesta on eriasteista niittyä. Kohdealueella on lisäksi pylväsmäisiä katajia kuin myös ketomaisia laikkuja. Tuulilanketo on ollut aikaisemmin laidunhakaa, mutta laiduntamisen loputtua kedolle kasvoi pikkuhiljaa puustoa ja vuosien saatossa keto kasvoi umpeen (Lehtonen, 2007) luvulla Tuulilanketoa on ryhdytty ennallistamaan paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen toimesta. 2

4 Alueen nykytila ja nykyinen käyttö Vuonna 2000 Tuulilankedon kunnostuksesta tehtiin aloite Raision kaupungille, ja lupa myönnettiin puiden kaatamiseen. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys ryhtyi vuonna 2002 ennallistamaan ketoa (Lehtonen 2007). Hoito aloitettiin kasvustoa harventamalla, esimerkiksi laajalle levinnyttä vadelmaa raivattiin pois ja ketoa alettiin niittää säännöllisesti. Aluksi niittoja tehtiin kahdesti vuodessa, kesäkuussa ja elokuussa. Myöhemmin niittoja on toteutettu kerran vuodessa, kesäkuun puolivälin jälkeen. Niitto on toteutettu talkoovoimin ja kasvimassa haravoitu kasoihin. Raision kaupunki on hoitanut niittomateriaalin poisviemisen. Tuulilankedolla kasvaa nykyään ketojen lajistoa, kuten pensasmaisia ja pylväsmäisiä katajia, mäkitervakkoa, keltamataraa, ahosuolaheinää, huopakeltanoa, lampaannataa, nurmirölliä, tuoksusimaketta, keto-orvokkia, kissankelloa ja sikoangervoa. Kedolla kasvaa lisäksi lehtomaitikkaa sekä koko Suomessa (Ahvenanmaata lukuun ottamatta) rauhoitettua valkolehdokkia. Kedolla kulkee läheisen luontokoulun tekemiä luontopolkuja. Keto on osa Friisilän perinnemaisemakokonaisuutta ja se toimii luontokoulun oppimisympäristönä (Lehtonen, 2007). Kedon läheisyydessä sijaitsee myös Hulvelan palvelukeskus, josta on lyhyt kävelymatka kedolle. Lisäksi Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen Luonnonkukkien päivän kasviretket kohdistetaan tavallisesti kedolle. (Lehtonen, 2007.) Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen mukaan alueella on laadittu maankäyttösuunnitelma, jossa Tuulilankedolle olisi sijoitettu omakotiasutusta nykyisen lähiympäristön tapaan. Kaavasuunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu ja alue on nyt kaavoitettu virkistyskäyttöön. Tuulilanketo on Raision kaupungin omistuksessa. NYKYTILANNE Kasvillisuus ja luontotyyppi-inventoinnit Tuulilankedon alueeseen tutustuttiin alustavasti suunnittelumaastokäynnillä Varsinais- Suomen ELY-keskuksen ja Raision kunnan edustajien kanssa. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen edustajien keskusteltiin kahdesti kesäkuussa 2011 Tuulikedon 3

5 nykyisistä hoitotoimista. Tuulilankedon kasvillisuutta kartoitettiin neljänä eri ajankohtana. Kartoituksia suoritettiin 31.5., 6.6., sekä Ajankohdat valittiin toukokuun lopun ja kesäkuun loppupuolen väliltä niillä perustein, että kartoitukset tuli suorittaa ennen Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen tekemää Tuulilankedon hoitoniittoa. Tuulilankedon kasvilajeja on kartoitettu aikaisemminkin. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen mukaan yhdistyksen edesmennyt jäsen Ritva Toivola teki vuonna 1992 kasvillisuuskartoituksen, johon kuuluivat myös Friisilän ja Kylä-Klemelän piha-alueet. Tässä selvityksessä luontotyyppien kartoitus ja hoitokuvioiden rajaaminen GPS-laitteella suoritettiin kolmena eri ajankohtana: 6.6., 9.6. sekä Ajankohdan valinnoissa noudatettiin samaa linjaa kuin kasvilajien inventointien ajankohtien valinnassa. Kasvilistaukset Seuraavassa taulukossa ovat listattuna Tuulilankedolla havaitut kasvilajit sekä arvio lajien esiintyvyydestä. Harmaalla tekstillä merkittyjen lajien esiintyvyyttä ei arvioitu. Kohteen lajeista mainittakoon valkolehdokki ja lehtomaitikka. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto tai kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 2 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 3 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys %) 4 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys %) 5 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Suomenkielinen lajinimi Latinankielinen lajinimi kallion reuna eri asteiset niityt mäntykankaan reuna ahomansikka Fragaria vesca ahomatara Galium boreale 2 ahosuolaheinä Rumex acetosella 1 1 aholeinikki Ranunculus polyanthemos 2 aho-orvokki Viola canina 1 harakankello Campanula patula 1 heinätähtimö Stellaria graminea 1 2 hernesara Carex viridula hevonhierakka Rumex longifolius 1 hiirenporras Athyrium filix-femina 1 hiirenvirna Vicia cracca 2 4

6 eri Suomenkielinen lajinimi Latinankielinen lajinimi kallion reuna asteiset niityt hopeahanhikki Potentilla argentea 1 1 huopakeltano Pilosella officinarum 1 juhannusruusu Rosa pimpinellifolia 1 juolavehnä Elymus repens 2 jänönsara Carex ovalis mäntykankaan reuna kalliokielo Polygonatum odoratum 1 karhunputki Angelica sylvestris 2 karviainen Ribes uva-crispa 1 kataja Juniperus communis keltamaksaruoho Sedum acre 1 keltamatara Galium verum 2 3 keräpäävihvilä Juncus conglomeratus ketohanhikki Potentilla anserina 1 keto-orvokki Viola tricolor 1 ketopiippo Luzula campestris kevätleinikit Ranunculus auricomus 2 kielo Convallaria majalis 1 1 kirjopillike Galeopsis speciosa 2 kissankello Campanula rotundifolia 2 1 koiranheinä Dactylis glomerata koiranputki Antriscus sylvestris 3 kyläkellukka Geum urbanum 1 1 käenkaali Oxalis acetosella lampaannata Festuca ovina lehtomaitikka Melampyrum nemorosum 1 leppä Populus tremula 1 maitohorsma Epilobium angustifolium mesiangervo Filipendula ulmaria 1 metsäapila Trifolium medium 3 metsälauha Deschampsia flexuosa mustikka Vaccinum myrtillus 1 1 mäkikaura Helictotrichon pubescens mäkitervakko Lychnis viscaria 1 1 mäkivirvilä Vicia tetrasperma mänty Pinus sylvestris 2 niittyleinikki Ranunculus acris 1 2 niittynurmikka Poa pratensis 3 niittysuolaheinä Rumex acetosa nokkonen Urtica dioica 2 nurmilauha Deschampsia cespitosa nurmipiippo Luzula multiflora nurmipuntarpää Alopecurus pratensis 3 nurmirölli Agrostis capillaris 1 2 nurmitädyke Veronica chamaedrys 2 3 nurmitähkiö Phleum pratense 1 4 ojakellukka Geum rivale 2 ojakärsämö Achillea ptarmica oravanmarja Maianthemum bifolium 1 paimenmatara Galium album 1 2 Peltokierto Convolvulus arvensis 1 peltolemmikki Myosotis arvensis 2 pelto-orvokki Viola arvensis 4 5

7 Suomenkielinen lajinimi Latinankielinen lajinimi kallion reuna eri asteiset niityt mäntykankaan reuna peltopillike Galeopsis bifida 2 pihlaja Sorbus aucuparia 1 2 poimulehti Alchemilla sp. 1 punanata Festuca rubra päivänkakkara Leucanthemum vulgare 1 pölkkyruoho Arabis glabra 1 rauduskoivu Betula pendula 1 ruusu sp. Rosa sp. 1 rohtotädyke Veronica officinalis ruohosipuli Allium schoenoprasum 1 rätvänä Potentilla erecta 1 1 siankärsämö Achillea millefolium sikoangervo Filipendula vulgaris 1 syysmaitiainen Leontodon autumnalis 2 1 särmäkuisma Hypericum maculatum suo-ohdake Cirsium palustre 1 tammi Querqus robur 1 1 terttuselja Sambucus racemosa 1 1 tervaleppä Alnus glutinosa 1 tuoksusimake Anthoxanthum odoratum vadelma Rubus idaeus valkoapila Trifolium repens 3 valkolehdokki Platanthera bifola 1 valkovuokko Anemone nemorosa 1 2 viherjäsenruoho Scleranthus annuus voikukka Taraxacum sp Hoitokuviot Keto on jaoteltu kasvillisuuden mukaisesti hoitokuvioihin. Kohteella pyrittiin ennakkosuunnitelman mukaisesti verraten yksityiskohtaiseen inventointiin, ja alueelta otetut GPS-pisteet ovat hoitokuvioittain omissa taulukkotiedostoissaan. On huomattava että GPS-laitteen koordinaattivirhe voi olla melkoisen iso, tässä tapauksessa 15 m. Hoitokuvioiden GPS-rajapisteiden kohdalla on myös mainittu pisteen sijoittamista helpottava tieto maamerkki tai kasvilaji GPS:n virhemarginaalin takia. Osassa tiedostoista on myös listattu vapaamuotoisesti hoitokuviolla kasvavia kasvilajeja sekä osassa on arvioitu lajin esiintyvyyttä hoitokuviolla. Hyvin pienialaiset pistemäiset kohteet ovat omassa tiedostossaan. Esimerkkinä mainittakoon rauhoitetun valkolehdokin sijainti. Omaksi tiedostokseen on myös talletettu kuvien kuvauspisteiden sijainnit. Hoitokuviot, suppeat pistemäiset kohteet, huomionarvoinen kasvillisuus, katajat ja polut on esitelty 6

8 kokonaisuudessaan liitteessä 4. Yleispiirteenä voidaan todeta, että ehdotonta raivausta ja harvennusta vaativia kohteita tai puita ei alueella ole. Hoitotoimenpiteet ovat melko pienimuotoisia; vadelmien niitto ja kuivuneiden katajien harventaminen tai poisto. Kaatoa vaativia yksilöitä Tuulilankedolla ei maastoon merkitty. Tuulilankedon hoitokuvioita ja aluerajauksia tai muita huomionarvoisia kohteita ovat: suuri kallioketo (nro 1) suuren kalliokedon ja suurruohoniityn välinen kapea vaihettumisvyöhyke (nro 2) tuoreen kankaan reuna (nro 3) metsäkankaan ja suurruohoniityn välinen kapea reunavyöhyke (nro 4) suurruohoniityt (erilliset 5a ja 5b) soistuvan alueen reuna-alue (nro 6) kalliokedot (7a ja 7b, pistemäinen ) loiva kalliokohouma (nro 8) kalliosydäminen kohouma (nro 9, pistemäinen kohde) kuivahko kumpare (nro 10, pistemäinen kohde) kuivempien kohteiden jonomainen vyöhyke (nro 11, useita pieniä ketomaisia kohteita niityllä) alueen polut (nro 12abc) katajat (pistemäisiä, ei numeroa) huomionarvoiset kasviesiintymät ja yksittäiskohteet (nro 13) HOITO JA KUNNOSTUS Peruskunnostustarve ja peruskunnostustoimenpiteet Puiden raivaaminen tai harventaminen tai muu peruskunnostus ei ole tarpeellista pitkään jatkuneiden aktiivisten hoitotoimen takia. Jos kohdealueen Tuulilantien puoleisessa laidassa olevat mäntyjä poistetaan, voi kankaan reunavyöhyke muuntua ketomaisemmaksi. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan toimia suositella. 7

9 Myös esimerkiksi kostealla osalla sijaitseva iso tuomi (ks. kuva 1, alue 6) ja pihlajat ovat esteettisten sekä maisemallisten arvojen kannalta mielekkäitä säilyttää alueen reunalla. Vaikka suurten em. mainittujen runkomaisten puiden karsimista ei pidetä oleellisena, on näiden taimia taas tarpeellista poistaa niittämällä, jotta alue ei kasva umpeen ja rehevöidy. Kuva 1. Kuva otettu kohti länsireunan metsäaluetta. Etualalla kuivahkoa ketoniittyä. Maa-aineksen poistot tai lisäykset eivät ole alueella tarpeellisia perustoimia. Uusia kasveja ei istuteta. Niitty- ja ketokasvillisuus saadaan säilymään ja runsastumaan niittojen ja taimien harvennuksen avulla. Opetuskäyttöä varten Tuulilankedon kosteaan ja alavaan osaan (alue nro 6) on aiemmin istutettu harmaaleppää ja tervaleppää. Nämä voidaan säilyttää. Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen mukaan Raision ympäristölautakunta lahjoitti puut luontokoululle, ja puiksi valittiin luontokoulun opetuskäyttöön sopivat lajit. Koska alueella risteilee entuudestaan polkuja, ja lähialueen koulut ja päiväkodit käyvät alueella tutustumassa luontoon ja kasvillisuuteen, voidaan tulevaisuudessa harkita myös alueen luonnosta ja kasvilajistosta kertovien opastetaulujen sijoittamista alueelle. 8

10 Vuosittaiset hoitotoimenpiteet Tuulilankedolla pääasialliseksi hoitomuodoksi sopivat niitot joko käsin tai koneellisesti toteutettuna. Vaikka runkomaisten puiden karsimista ei pidetä kovin oleellisena, puiden ja pensaiden taimia on tarpeellista poistaa ja harventaa säännöllisesti, jotta alue ei kasva umpeen ja rehevöidy. Vuosittaisten niittojen tavoitteena on lisäksi saada tavanomaisen heinälajiston määrä pienemmäksi, jotta niittykasvit pääsevät rauhassa siementämään. Niitot tulee toteuttaa ketoa köyhdyttävästi siten, että raivausjätteitä ei jätetä hoidettavalle alueelle, vaan jätteet viedään alueelta pois. Niitto suoritetaan tarpeen mukaan kerran tai kahdesti kesässä. Mikäli loppukesä on kuiva, yksikin niittokerta heinä-elokuun vaihteessa riittää. Muutamana ensimmäisenä vuonna peruskunnostuksen jälkeen niitto kahdesti kesässä (heinäkuun alussa ja elokuussa) voi olla tarpeen rehevöitymisen estämiseksi, mutta olosuhteiden salliessa suosituksena on niittää alue vain kerran kesässä. Lehtomaitikkaa ja rauhoitettua valkolehdokkia tulee varoa niitettäessä. Laidunnusta ei nähdä kovinkaan suositeltavana, sillä kedon halki kulkee polkuja ja keto on virkistys- ja opetuskäytössä. Alue on myös pinta-alaltaan vaatimaton. Tuulilankedon hoitokuvioiden kuvaus ja hoitotoimenpiteet Seuraavassa on esitetty hoitokuvioittaiset toimenpiteet. Toimenpiteen ovat pääosin koko alueella samantyyppiset. Suuren kalliokedon reunavyöhyke(alue nro 1) Kedon suuri yhtenäinen kallioinen osa ei varsinaisesti kuulu kohdealueeseen, vaan kohdealue rajautuu kallion reunaan (ks. liite 4). Kalliokedolla kasvaa muun muassa katajaa, mäkitervakkoa, lampaannataa sekä ahosuolaheinää. Kallion reunan läheisyydessä sijaitsee lisäksi kuivempien pistemäisten kohteiden vyöhyke. Tämä alue ei tarvitse tällä hetkellä erityisiä hoitotoimenpiteitä. 9

11 Tuore kangas (alue nro 3) Tuoreen kankaan reuna rajoittuu ketoon (ks. liite 4). Metsäkangas ei varsinaisesti kuulu kohdealueeseen. Luonnonhoidollisia toimenpiteitä ei reunan tuntumassa tällä hetkellä tarvita (ks. kuva 2). Kuva 2. Tuoreen kankaan reunapuustoa kedolta käsin nähtynä. Kankaalla kasvaa runsaasti kieloa ja mustikkaa. Erityisiä hoitotoimenpiteitä ei tarvita, mutta tulevaisuudessa voidaan joitain puita poistaa reunasta. Suuren kalliokedon ja suurruohoniityn välinen vyöhyke (alue nro 2) Varsinaisen kalliokedon reunan ja suuruohoniityn väliin sijoittuu niitä erottava, kapea rajoiltaan hieman epämääräinen vyöhyke (ks. liite 4). Vyöhykkeen leveys vaihtelee metrin välillä. Vyöhykkeellä kasvavista lajeista mainittakoon ahosuolaheinä, siankärsämö, maitohorsma, kastikka (sp.), nurmitädyke, huopakeltano ja hiirenvirna. Kalliorinteen reunassa oleva vyöhyke saa ylempää kalliolta pintavaluntana sadevettä mutta kärsii kuitenkin säännöllisesti myös kuivuudesta. Kalliokedon ja suuruohoniityn välisen vyöhykkeen kasvillisuutta voidaan tarvittaessa niittää, mutta kovin intensiivisiä hoitoja ei tarvita. Tuoreen kankaan ja suurruohoniityn välinen vyöhyke (alue nro 2) Metsäkankaan ja suurruohoniityn välissä on niitä erottava kapea vaihettumisvyöhyke (ks. liite 4). Vyöhykkeen sisälle rajautuu osittain mäkitervakkoa runsaasti kasvava alue. Vyöhykkeen lajistoa ovat mäkitervakon lisäksi muun muassa niittysuolaheinä, nurmipuntarpää, vadelma, kielo, 10

12 nurmitädyke, rätvänä, kissankello, sara (sp.), heinätähtimö, valkovuokko, mesiangervo, leinikki (sp.), särmäkuisma, siankärsämö, niittysuolaheinä, niittynätkelmä ja huopakeltano. Alue tulee niittää joko käsin tai koneellisesti. Kuva 3. Kuvasta oikealle alkaa laaja lähes kasviton kallioketo (alue 1), jonka alapuolella on ensin tuoretta niittyä (5 a) ja jonka alapuolella on kuvassa näkyvä kallioketomainen vyöhyke (alue 11). Suurruohoniityt (alueet 5a ja 5b) Alueen niityt on jaettu kahteen erilliseen kokonaisuuteen: tuoreeseen suurruohoniittyyn sekä kosteahkoon suurruohoniittyyn (ks. liite 4). Tuulilantien suunnasta (lännestä) katsottuna vasemmalta oikealle niittyalue muuttuvat asteittain hieman kosteammiksi. Tuore suurruohoniitty (alue 5a) sijaitsee Tuulilantien suunnalta katsottuna alueen etelä- reunassa. Niitty on kohtuullisen kuiva ja siinä kasvaa pääosassa ruohokasveja ja lisäksi niittysuolaheinää sekä myös lehtomaitikkaa. Kosteahko suurruohoniitty (alue 5b) sijaitsee niittyalueen keskellä. Kasvillisuus eroaa hieman tuoreen suurruohoniityn kasvillisuudesta. Alueen kasvillisuutta ovat muun muassa matara (sp.), mesiangervo, nurmipuntarpää, vadelma, hevonhierakka, harakankello, koiranputki, nurmitädyke, karhunputki, puna-apila, aitovirna, poimulehti (sp.), nokkonen, niittysuolaheinä, kyläkellukka, särmäkuisma, harakankello, rohtotädyke, suo-ohdake, voikukka (sp.), koiranputki ja poimulehti (sp.). Rinteen alaosassa niitty muuttuu soistuvaksi (ks. kuva 5, alue nro 6). 11

13 Kuva 4. Kuva kohti pohjoista. Kuvassa vasemmalla mäntykangas (alue nro 3. Kuvan keskellä suurruohoniittyä (alue 5b). Aivan oikealla häämöttää kalliokedon reuna (alue nro 1). Metsän reunassa on hieman kuivempi kapea vyöhyke, jolla kasvaa mm. mäkitervakkkoa (alue nro 4). Niittyjä hoidetaan vuosittaisilla niitoilla. Niitto suoritetaan tarpeen mukaan kerran tai kahdesti kesässä. Mikäli loppukesä on kuiva, yksikin niittokerta heinä-elokuun vaihteessa riittää. Muutamana ensimmäisenä vuonna peruskunnostuksen jälkeen niitto kahdesti kesässä (heinäkuun alussa ja elokuussa) voi olla tarpeen rehevöitymisen estämiseksi, mutta olosuhteiden salliessa suosituksena on niittää alue vain kerran kesässä, kun kukkiminen on tapahtunut. Niitoissa olennaista on saada heinän määrää pienennettyä sekä poistaa runsastumaan pyrkivät vadelmat ja taimet. Niittojen ulkopuolelle jätetään rauhoitetut lajit ja mäkitervakko. 12

14 Kuva 5. Kuvassa oikealla komeita pylväsmäisiä katajia. Etualan katajikko ei ole kovin hyvässä kunnossa. Kuvasta ilmenee hyvin mosaiikkimainen kasvillisuus; siellä täällä niityn pinnasta nousee esiin lohkare tai avokallio. Näiden reunoille kehittyy kuivempia elinympäristöjä. Soistuva alue alueen eteläosassa (alue nro 6 osin aluerajauksen ulkopuolella) Soistuvan alueen reuna (ks. liite 4) rajautuu osittain Friisilän pihapiiristä Tuulilantielle kulkevan polun suuntaisesti (ks. kuva 5). Alue on paikoitellen hyvin märkää ja soistuvaa. Se saa runsaasti vettä ja kosteutta pinta- ja pinnanalaisena valuntana rinteen yläosista ja pysyy ilmeisen kosteana myös kuivina jaksoina, koska vyöhykkeellä kasvaa muun muassa suo-ohdaketta. Kosteaa rinnealuetta voidaan niittää muiden niittojen ohessa. Ainakin silloin tällöin niitto on tarpeen, jotta alueen kasvilajisto ei levittäydy varsinaisen niityn kosteampiin keski- ja alaosiin. Varsinaista heinälajistoa soistuvalla alueella ei esiintynyt. Puuston runsastuminen estetään, jotta ne eivät varjosta varsinaista ketoaluetta. Pienet ketolaikut ja kalliokedot (nrot 7 11) Pieniä ketolaikkuja ja kallioketoja sijaitsee Tuulilankedon eri vyöhykkeiden sisällä (ks. liite 4). Toiset niistä ovat hieman leveämpiä tai laajempia ja toiset hyvin pieniä (ks. kuvat 3 ja 6). Kallioketo 7a on vyöhykemäinen kallioinen muodostelma. Pistemäinen kallioketo 7b mitattiin kooltaan noin kaksi metriä kertaa puolitoistametriseksi. Sillä kasvaa pääosin keltamaksaruohoa. Loiva kalliokohouma (nro 8) on pitkänomainen vyöhyke, jossa kasvaa muun muassa nurmirölliä, metsälauhaa, kalliokieloa, maitohorsmaa, leinikkiä (sp.), karhunputkea, rohtotädykettä, rätvänää, nurmitädykettä, peltolemmikkiä, valkovuokkoa, tuomipihlajan ja pajun taimia sekä reuna-alueella 13

15 särmäkuismaa ja kyläkellukkaa. Kalliosydäminen kohouma (alue nro 9) on kuiva, pistemäinen kohde. Kohouman ympärillä kasvaa mäkitervakkoa, kalliokieloa, leinikkiä (sp.), vadelmaa, siankärsämöä, koivun ja tuomipihlajan taimia sekä vähäisessä määrin puna-apilaa. Kuivahko kumpare (alue nro 10) on pistemäinen kohde, jossa kasvaa muun muassa paimenmataraa, siankärsämöä, leinikkiä (sp.) sekä heiniä (sp.). Alueen heinälajistoa on esitetty tarkemmin kasvilistassa. Kuivempien kohteiden jono (11ad) on nauhamainen vyöhyke kallioalueen läheisyydessä. Kuivahkossa, pienessä pisteessä 11a kasvaa ahosuolaheinää ja vadelmaa sekä reuna-alueilla siankärsämöä, nurmitädykettä sekä särmäkuismaa. Kuivahkossa, matalahkossa ja harvahkossa pisteessä 12b kasvaa nurmitädykettä, paimenmataraa, leinikkiä (sp.), ahomansikkaa, niittysuolaheinää ja vadelmaa. Kuivahkossa pisteessä 12c kasvaa mäkitervakkoa, puna-apilaa, leinikkiä (sp.), kissankelloa, mataraa (sp.), nurmipuntarpäätä ja vadelmaa. Kuivahkossa pisteessä 11d kasvaa rohtotädykettä, ahosuolaheinää, niittysuolaheinää, nurmitädykettä, ahomansikkaa, metsälauhaa sekä koivun, pihlajan ja tuomen taimia. Suositeltavia hoitotoimenpiteitä ovat vuosittainen niitto sekä erityisesti vadelman runsastumisen ja taimettumisen estäminen. Katajat (ei numeroa) Joko yksittäin tai pienissä ryhmissä olevat katajat on merkitty kartalle pistemäisiä kohteita (liite 4). Katajat ovat pylväsmäisiä ja kaipaavat harvennusta vain kuivettuessaan. HOITOTOIMENPITEET JA KUSTANNUKSET Tuulilankedon aluetta on aktiivisesti hoidettu paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen toimesta. Hoitotoiminta jatkunee ennallaan myös tulevaisuudessa. Suojeluyhdistys on toteuttanut vuosittain niittoja ja tätä työtä tulee jatkaa myös tulevaisuudessa. Puustoa on poistettu jo runsaasti ja laajamittaisiin puiden poistoihin ei ole tarvetta. Alue on kooltaan 0,41 ha. Pienen kokonsa takia se ei liene potentiaalinen kohde laidunnukselle, vaan aluetta kannattaa ylläpitää jatkossakin 14

16 ihmisvoimin. Alue on niin pieni, että hoitotoimia ei ole tarpeen eriyttää eri alueille. Hoitotoimenpiteet on mielekästä suunnitella ainakin viideksi vuodeksi kerrallaan, mielellään jopa kymmenen vuoden periodille. Tässä yhteydessä hoitotoimet suunnitellaan viiden vuoden periodille ( ). Peruskunnostus (aloitusvuosi) Tuulilankedon raivaus ja harvennus on käytännössä toteutettu ja sille ei ole enää tarvetta. Ainoastaan muutamia kuolevia yksittäisiä katajia tulee poistaa, ja nämä raivaukset voidaan toteuttaa vuosittaisten hoitotoimien yhteydessä. opastekylttien rakentaminen ketoalueelle, polkujen perustus 4500 /sopimuskausi Vuosittaiset hoitotoimet (raivaus, laidunnus, niitto ym.) Vuosittaiset hoitotoimenpiteet ( ) koostuvat lähinnä käsivoimin toteutetusta niitosta, vähäisestä puuston tai pensaiden raivauksesta ja raivausjätteen poiskuljettamisesta sekä polkujen ja opastekylttien ylläpidosta. Toimenpide Työtunteja/vuosi /h /vuosi Kustannukset aikavälillä Niitto tai raivaus käsin esim. raivaussahalla Niittojätteen korjuu käsityönä Polkujen huolto ja kylttien ylläpito Hoitopäiväkirjan ylläpito Yhteensä

17 Yhteensä ( ) - peruskunnostuksen kustannukset: hoito- ja ylläpitokustannukset: 9795 Tuulilanketo soveltuu hyvin EU:n maatalouden ympäristötuen erityistukialueeksi. Alueella on runsaasti perinnebiotoopin piirteitä. Aluetta on jo hoidettu intensiivisesti useita vuosia, ja tuleva hoito on lähinnä nykyisten toimien jatkamista. Tuulilanketo soveltuu myös erinomaisesti opetus- ja virkistyskohteeksi. LIITTEET Liite 1: Karttakuva Tuulilankedon aluerajauksista LÄHTEET Lehtonen H Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen Internet-sivuilla oleva lyhennelmä Helena Lehtosen Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehteen 1/2007 kirjoittamasta Tuulilan keto -artikkelista. Viitattu