* EDUSKUNNAN PANKKIVALIOKUNNALLE

Transkriptio

1 1981 vp. n:o 5 EDUSKUNNAN PANKKIVALTUUSMIESTEN KERTOMUS VUODELTA 1980 * EDUSKUNNAN PANKKIVALIOKUNNALLE HELSINKI 1981

2 SISÄLLYS Sivu Suomen Pankin toiminta Vuoden 1980 taloudellinen kehitys Suomen Pankin rahapolitiikka Rahapoliittiset toimenpiteet Erityisrahoitusjärjestelyt...: 8 Suomen Pankin valuuttapolitiikka Kehitys kansainvälisillä valuutta- ja rahoitusmarkk:noilla Valuuttakurssipolitiikka ja kotimaiset valuuttamarkkinat Pitkäaikaiset pääomanliikkeet ja ulkomainen velka Lyhytaikaiset pääomanliikkeet Valuutantarkkailuun liittyvät toimenpiteet.. 13 Kahdenkeskiset maksujärjestelyt Suomen Pankin tase ja tuloslaskelma Ulkomaat Rahoituslaitokset Julkinen sektori Yritykset Liikkeessä oleva raha ja talletustodistukset 16 Suomen Pankin nettotase Setelinanto Tilinpäätös Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä asioita Tilintarkastus Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus.. 21 Sivu Inventoinnit ja haarakenttoden tarkastukset 21 Längmanin rahastot Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto (SITRA) Suomen Pankin soveltamien korkojen ja päiväluottokoron rajojen korottaminen Valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen rajojen alentaminen Päiväluottomarkkinoiden toiminnan jatkaminen 23 Liikepankkien päiväluotan lisäkorko Vientitalletusten korko Investointitalletusten korko Pankeille myönnettävä koroton käteisvaraluotto 25 Suomen Pankin ulkomaiset luottovaraukset.. 26 Suostumus kiinteistön ostoon Mortgage Bank of Finland Oy:n lainanotto ja lainavarojen käyttö Ulkoma:sia asiamiespankkeja La~j?itus Urho Kekkosen KuntoinstituuttisäätJOlle Toimenhaltijain palkkausten tarkistaminen Johtokunnan vt. jäsenen palkkio Suomen Pankin vuosilomasäännösten muuttaminen Myönnetyt avustukset Johtokunta Haarakenttoden valvojat Pankkivaltuusmiehet Tilintarkastajat ISSN Helsinki Valtion painatuskeskus

3 Suomen Pankin toiminta V uodetz 1980 taloudellinen kehitys Toisin kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa suhdannenousu jatkui Suomessa vuonna Viennin kasvun ja voimakkaan investointitoiminnan ansiosta kokonaistuotanto kasvoi edelleen nopeasti ja työllisyys parantui merkittävästi. Ulkomaankaupan hintojen nousu ja huomattava kysynnän kasvu kiihdyttivät kuitenkin kotimaista inflaatiota. Suomen suhteellisen voimakas taloudellinen kasvu päämarkkina-alueiden kasvuun nähden sekä vaihtosuhteen heikkeneminen heijastuivat vaihtotaseen muuttumisena selvästi alijäämäiseksi. Vuoden mittaan talouspolitiikkaa painotettiin kysynnän kasvua tasoittavaan suuntaan inflaatio- ja velkaantumispaineiden hillitsemiseksi. Kansainvälinen kysyntä laimeni olennaisesti vuoden 1980 aikana. Öljyn hinnannousun aiheuttama vaihtosuhteen heikkeneminen sekä inflaationvastaisen politiikan tehostuminen hidastivat kasvuvauhtia lähes kaikissa teollisuusmaissa. OEC'D-maiden keskimääräinen kokonaistuotanto oli vain yhden prosentin suurempi kuin vuonna Vaikka Suomen viennille tärkeissä maissa kokonaiskysyntä lisääntyi vielä hitaammin kuin koko OECD-alueella, jatkui lännenkaupan kasvu vuoden 1980 loppupuolelle saakka. Koko lännenviennin määrä kasvoi 6 % ja ylitti siten ostajamaiden kokonaistuonnin lisäyksen. Tähän vaikuttivat vuoden alkupuolelle jatkunut kansainvälinen raaka-aineiden varastointiaalto sekä Suomen viennin verraten hyvä kilpailukyky. Viennin määrä Neuvostoliittoon lisääntyi neljänneksen. Nopea kasvu johtui ennen muuta öljyn kallistumisen vuoksi sovituista lisätoimituksista Metsäteollisuustuotteiden viennin lisääntyminen merkitsi huomattavaa markkinaosuuksien kasvua. Metalliteollisuus sai runsaasti uusia tilauksia sekä Neuvostoliitosta että länsimarkkinoilta, joskaan toimitukset eivät vielä kasvaneet kovin paljon. Muusta tavaranviennistä lisääntyi nopeimmin kemiallisen ja vaatetusteollisuuden vienti. Palvelusten viennissä lisääntyivät eniten tulot ulkomaisista rakennusprojekteista sekä matkailusta. Tavaroiden ja palvelusten viennin kokonaismäärä kasvoi 9 %. Suomen ulkomaankauppahintojen nousu jatkui nopeana vuonna Öljyn hinnan jyrkän kohoamisen vuoksi vaihtosuhde heikkeni 4.5 %, mikä vähensi kotimaisten reaalitulojen kasvua noin 1.5 %. Neuvostoliiton kanssa sovitut lisävientitoimitukset lievensivät vaihtosuhteen heikkenemisen vaikutusta tuotantoon ja työllisyyteen. Yritysten tulojen suotuisa kehitys ja kapasiteetin käyttöasteen kohoaminen paransivat edelleen yritysten kannattavuutta ja rahoitusrakennetta. Kannattavuus ylittikin selvästi ja 1970-luvun keskimääräisen tason. Kun lisäksi useimmilla keskeisillä teollisuuden aloilla toimittiin täydellä tuotantokapasiteetilla, investoinnit kasvoivat nopeasti. Tehdasteollisuuden investoinnit lisääntyivät 40 %. Myös palveluelinkeinojen investointitoiminta vilkastui merkittävästi. Ylikuumenemisilmiöiden hillitsemiseksi palveluelinkeinojen talonrakennusinvestointeja pyrittiin lykkäämään marraskuun alussa voimaan tulleella investointiverolla. Yritysten kiinteiden investointien painopiste oli edellisten vuosien tapaan kone- ja laiteinvestoinneissa, mutta myös rakennusinvestoinneissa kasvu oli nopeaa. Koska tavanomaista suurempi osa kone- ja laitehankinnoista suun-

4 4 tautui kotimaahan, joutui erityisesti metalliteollisuuden tuotantokapasiteetin riittävyys koetukselle. Vaikka työllisyyden paraneminen ja ansiotason nopea nousu vauhdittivat kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen nimellistä kasvua, vaihtosuhteen heikkeneminen supisti reaalisen kasvun selvästi pienemmäksi kuin edellisenä vuonna. Kotitalouksien kulutusalttius nousi ja yksityisen kulutuksen määrä kasvoi runsaat 3 %. Kotitalouksien tulojen lisääntyminen näkyi inflaatio-odotusten voimistuessa asuntomarkkinoiden vilkastumisena. Uusien ja vanhojen asuntojen hintaerojen vuoksi kysyntä kohdistui erityisesti vanhoihin asuntoihin. Uusia asuntoja valmistui runsaat eli 2 % enemmän kuin vuonna Julkiset kulutusmenot kasvoivat 3 % ja julkisen sektorin hallinnolliset investoinnit 2 %. Julkisen kysynnän lisäys pysyi siten valtion ja kuntien keskusjärjestöjen välisen järjestelyasiakirjan puitteissa. Valtiontalouden kokonaismenojen määrällinen kasvu jäi varsin pieneksi ja mm. investoinnit sekä finanssisijoitukset supistuivat. Kotimaisen kysynnän kasvua tuki kuitenkin veroasteen lievä aleneminen. Kuntien veroäyrin keskimääräinen hinta pysyi ennallaan. Verotettavien tulojen nopea nimellinen kasvu ja kunnallisten maksujen ja tariffien korotukset pitivät kuntien rahoitusaseman verraten kevyenä. Työtaistelut hidastivat tuotannon kasvua vuoden alkupuolella, mutta niiden aiheuttamat tuotantomenetykset korvautuivat suureksi osaksi vuoden aikana. Bruttokansantuote kasvoi 5.3 % ja teollisuustuotanto 7.5 %. Kokonaistuotannon kasvu jakautui verraten tasaisesti kaikille toimialoille. Taloudellisen kasvun voimistuminen kohotti teollisuuden tuotantokapasiteetin käyttöasteen samalle tasolle, joka saavutettiin 1970-luvun puolivälin korkeasuhdannevuosina. Eräiden teollisuudenalojen tuotantokapasiteetin täyskäyttöisyys rajoitti kysynnän kasvua ja lisäsi samalla inflaatiopaineita. Samalla ilmeni eräillä aloilla ammattitaitoisen työvoiman puutetta. Tuotantokapeikot eivät olleet kuitenkaan niin ahtaita kuin aikaisemmissa suhdannehuipuissa. Työllisten määrä oli keskimäärin henkeä suurempi kuin vuonna Työvoimaosuus (työvoiman osuus työikäisestä väestöstä) kasvoi lähes edellisessä korkeasuhdanteessa saavutetulle tasolle. Työttömyysaste aleni vuoden 1979 yli 6 prosentista 4.9 prosenttiin. Avoimen työttömyyden väheneminen pysähtyi kuitenkin jo vuoden alkupuolella työvoiman tarjonnan lisääntymisen vuoksi. Muihin pohjoismaihin muuttaneiden maara supistui edelleen ja oli henkeä eli vain henkeä paluumuuttoa suurempi. Vuonna 1979 alkanut ulkomaankauppahintojen nopea nousu purkautui kotimaisiin hintoihin ja tuotantokustannuksiin merkittävämmin vasta vuoden 1980 puolella. Samalla alkoivat myös kotimaiset kustannuspaineet kasvaa. Koko kansantalouden yksikkötyökustannukset kohosivat 11 %. Nousuvauhtia lisäsivät lähinnä tuottavuuden kasvun hidastuminen ja sosiaalivakuutusmaksujen kohoaminen. Vaikka palkkaliukuma! suurenivat, ne olivat selvästi pienemmät kuin 1970-luvun korkeasuhdannevuosina. Teollisuuden kansainvälinen hintakilpailukyky yksikkötyökustannuksilla mitattuna heikkeni lievästi. Vilkas kotimainen kysyntä aiheutti kustannusten nousun tavanomaista nopeamman siirtymisen hintoihin. Kuluttajahintaindeksi kohosi vuoden 1980 aikana 13.7 % ja sen keskimääräi~ nen taso oli 11.6 % korkeampi kuin vuonna Palkansaajien ansiotasoindeksi nousi keskimäärin 11.8 %. Tuonnin osuus kokonaistarjonnasta lisääntyi selvästi. Kysynnän voimakas kasvu ja sen muuttuminen kiinteiden ja varastoinvestointien suuntaan kiihdyttivät tuonnin kasvua huomatta, vasti. Investointitavaroita tuotiin 31 % edellisvuotista enemmän ja koko tavarantuonnin mää-. rä kasvoi 13 %. Raakaöljyn ja polttoaineiden tuontihinnat nousivat keskimäärin 46 %. Vaikka energiantuonnin määrä pysyi ennallaan, energiantuonnin osuus tavarantuonnista kasvoi 28 prosenttiin.. Öljyn hinnan kohoaminen kasvatti lähinnä Neuvostoliiton kanssa käytävän kaupan alijäämää, jonka osuus kauppataseen yli 5.8 mrd. markan suuruisesta vajauksesta oli runsas puolet. Palvelustaseessa oli 4.3 mrd. markan ylijäämä. Kun tuotannontekijäkorvausten ja tulonsiirtojen alijäämä oli 3.5 mrd. markkaa, vaihtotaseen alijäämä oli 5 mrd. markkaa eli 2.7 % bruttokansantuotteesta. Yritysten halukkuus pitkäaikaisen pääoman tuontiin oli vähäistä, mikä johtui lähinnä kansainvälisten pääomamarkkinoiden epävakaisuudesta ja kotimaisen rahoituksen aiemmista kustannuksista. Vaikka valtio nosti ulkomaisia luottoja 1.8 mrd. markkaa, pitkäaikaisen pääoman nettotuonti jäi 0.4 mrd. markkaan.

5 5 Tuonnin arvon kasvu sekä eurodollarikorkojen jyrkkä lasku vuoden alkupuolella johtivat lyhytaikaisen pääoman tuonnin huomattavaan lisääntymiseen. Tähän vaikuttivat myös kotimaisten rahoitusmarkkinoiden kiristyminen sekä ennakkomaksut viennistä Neuvostoliittoon. Lyhytaikaisen pääoman nettotuonti kohosi 5.6 mrd. markkaan. Liikepankkien ja Postipankin - lähinnä kaupan rahoitukseen käytetty - osuus tästä oli 4 mrd. markkaa ja yritysten suora nettoluotonotto ja muu pääomantuonti 1.6 mrd. markkaa. Ulkomr.isen pääoman nettomääräinen tuonti ylitti vaihtotaseen vajauksen, joten Suomen Pankin valuuttavaranto kasvoi ilman valuuttakurssimuutoksia 1 mrd. markkaa. Valuuttavarannon vaihtelut vaikuttivat jossain määrin kotimaisiin rahoitusmarkkinoihin, mutta häiriöt olivat vaimeampia kuin aikaisempina vuosina. Valtiontalous kevensi rahamarkkinoita syksyyn saakka, mutta vaikutus muuttui vuoden lopulla päinvastaiseksi ja valtion kassareservit nousivat vuoden alun tasolle. Pankkien luotonannon kasvu kiihtyi vuoden keskivaiheille saakka. Koko vuonna pankkien luotot yleisölle lisääntyivät 20 %, mikä ylitti ottolainauksen kasvun neljällä prosenttiyksiköllä. Suomen Pankin rahapolitiikka Rahapoliiitiset toimenpiteet Rahapolitiikassa jatkettiin edellisen vuoden syksyllä omaksuttua kysynnän kasvua rajoittavaa linjaa, jota vuoden aikana edelleen tiukennettiin. Kansainvälisiltä valuutta- ja pääomamarkkinoilta lyhytaikaisten pääomanliikkeiden välityksellä tulevat paineet ovat viime vuosina nopeasti vaihtelevien valuuttakurssiodotusten ja korkoerojen vuoksi valmistuneet. Yhdessä valtiontalouden kassa-aseman vaihtelujen kanssa tämä on vaikeuttanut rahamarkkinoiden säätelyä. Vaikka rahoitusmarkkinoille tulevat häiriöt eivät olleetkaan yhtä pahoja kuin parina edellisenä vuotena, edellytti rahapolitiikan linjan säilyttäminen kertomusvuoden aikana verraten tiheästi toistuvia tarkistuksia rahapolitiikan mitoituksessa. Rahapolitiikkaa toteutettiin pääasiallisesti säätelemällä liikepankkien keskuspankkirahoitusta ja keräämällä talletuspankeilta kassavarantotalletuksia. Liikepankkien keskuspankkirahoitusjärjestelmää 1 tarkistettiin siten, että S'en keskeiseksi osaksi tulivat päiväluottoihin sovellettavat lisäkorkoportaat. Vuoden aikana muutettiin monesti peruskorkoisten keskuspankkiluottokiintiöiden yhteismäärää ja päiväluottomarkkinoiden lisäkorkoasteikkoa. Suomen Pankki sääteli päiväluottomarkkinoiden kehitystä myös osallistumalla niihin sijoittajana. Päiväluottojen kustannuksiin va1kutettiin lisäksi korontasausjärjestelyllä, jonka tarkoituksena on alentaa valtiontalouden maksuvalmiuden vaihteluista päiväluottomarkkinoiden välityksellä liikepankeille aiheutuvia korkokustannuksia. Seuraavassa tarkastellaan kertomusvuoden aikana suoritettuja rahapoliittisia toimenpiteitä lähinnä kronologisessa järjestyksessä. Helmikuun alusta lukien korkotasoa koto tettiin % prosenttiyksikköä. Korkopäätöksen mukaan Suomen Pankin peruskorko nousi 8 1;2 prosentista 9 14 prosenttiin ja Suomen Pankin muista luotoista perimien korkojen yläraja 9 3/.t prosentista 10 1;2 prosenttiin ja alaraja 6 % prosentista 7 1;2 prosenttiin. Samalla päiväluottokoron yläraja korotettiin 24 prosentista 24 % prosenttiin. Rahalaitosten edellytettiin vastaavasti muuttavan antolainauskatkoiaan ja niiden yläraja nostettiin samalla 11 % prosentista 12 1;2 prosenttiin. Rahalaitokset korottivat ottolainauskorkojaan myös % prosenttiyksikköä helmikuun alusta muiden paitsi shekki- ja postisiirtotilien osalta, joiden korko nostettiin 2 prosenttiin. Aikaisemmin niille ei maksettu korkoa. Samoin helmikuun alusta muutettiin pankkien keskuspankkirahoituksen säätelyjärjestelmää ja rahoituksen ehtoja. Liikepankkien peruskorkoisten keskuspankkiluottokiintiöiden yhteismäärä korotettiin 200 milj. mal'kasta milj. markkaan. Kiintiöt määriteltiin edelleen kuukausikeskiarvoilla ja liikepankin päivittäinen shekkitililuotto sai olla enintään 1.3 kertaa kiintiön suuruinen. Aikaisemmin vastaava kerroin oli 2.5. Samassa yhteydessä poistettiin liikepankkien päiväluotto-oikeuksien ehdottomat ylärajat ja mahdollisuus tehdä obligaatioiden termiinikauppoja. Tilalle tuli järjestely, jonka mukaan Suomen Pankki perii tietyt rajat ylittävästä päiväluotosta asteittain nouse- 1 Liikepankkien keskuspankkirahoitukseen lasketaan pankkikohtaisiin kiintiöihin perustuva keskuspankkiluotto ja liikepankkien päiväluotot vähennet tyinä liikepankkien päivätalletuksilla sekä liikepankkien kanssa tehdyt obligaatioiden termiinikaupat (viimeksi mainitut lakkautettiin lukien).

6 6 vaa lisäkorkoa. Päiväluottojen lisäkorottomat käyttöoikeudet asetettiin viisi kertaa peruskorkoisten kiintiöiden suuruisiksi. Tämän ylittävästä päiväluotosta veloitettiin 4 prosentin lisäkorko. Mikäli päiväluotto kuitenkin ylitti kiintiön kahdeksankertaisen määrän, perittiin ylittävästä osasta 8 prosentin lisäkorko. Kiintiöiden tavoin myös päiväluottorajat määriteltiin kuukausikeskiarvoina (ks. myös s ). Uudistuksen johdosta järjestelmä myös yksinkertaistui teknisesti, sillä pankkien keskuspankkirahoitus tapahtuu tämän jälkeen kokonaisuudessaan tililuottoina. Helmikuussa Suomen Pankki korotti kassavarantosopimukseen perustuvan pankkien talletusvelvollisuuden 3.2 prosentista 3.4 prosenttiin helmikuun lopun ottolainauskannasta. Maaliskuussa kassavarantovelvoite korotettiin 3.6 prosenttiin ja huhtikuussa 3.8 prosenttiin. Helmikuun lopulla Suomen Pankki kehotti rahalaitoksia suhtautumaan erittäin pidättyvästi rahoituksen myöntämiseen uusien sahojen perustamiseen ja sahojen laajennusinvestointeihin, koska markkinatilanne uhkasi synnyttää alueellista puun liikakysyntää ja vaaransi hintasuositussopimuksen noudattamisen. Maaliskuun lopulla tarkistettiin rahalaitoksille vuoden 1979 marraskuussa annettuja luottopoliittisia ohjeita. Uusissa ohjeissa painotettiin meneillään olevan suhdannenousun osoittautuneen arvioitua voimakkaammaksi ja kestoltaan odotettua pidemmäksi. Kysyntäpaineesta johtuvien kustannus- ja hintaliukumien vaaran todettiin selvästi kasvaneen. Inflaation hillintä ja vaihtotaseen vajauksen pysyttäminen kohtuullisena edellyttivät kotimaisen kysynnän nousun tuntuvaa rajoittamista, minkä vuoksi katsottiin välttämättömäksi, että rahalaitokset hidastavat luotonantonsa kasvua. Kesäkuun alusta keskuspankkiluoton peruskorkoisten kiintiöiden yhteismäärää alennettiin 100 milj. markkaa 900 milj. markkaan. Päiväluottojen lisäkorottomat käyttöoikeudet, jotka olivat viisi kertaa kiintiön suuruiset, alenivat siten yhteismääräitään 500 milj. markkaa. Päiväluottojen lisäkorkoasteikkoa kiristettiin samalla siten, että kiintiön kahdeksankertaisen määrän ylittävästä päiväluotosta perittävä lisäkorko korotettiin 8 prosentista 10 prosenttiin. Lisäksi Suomen Pankki ilmoitti tiukentavansa valikoivasti kotimaisten toimitusten rahoitusluottojen myöntämistä. Valtioneuvoston voimaan tulleen päätöksen mukaan sahatavarasta alettiin kantaa vientitalletusta 4 % ja paperimassasta 3 % tuotteen vientihinnasta. Vientitalletusten kantoajaksi määrättiin 12 kuukautta. Kesäkuussa pankkivaltuusmiehet päättivät maksaa vientitalletuksille 3 prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa alemman vuotuisen koron, kuitenkin vähintään vientitalletuslain edellyttämän 5 prosentin koron. Elokuun alusta lukien alennettiin liikepankkien peruskorkoisten keskuspankkiluottokiintiöiden yhteismäärä 900 milj. markasta 700 milj. markkaan. Samalla tiukennettiin päiväluottojen lisäkorkoasteikkoa siten, että lisäkorkoa ryhdyttiin veloittamaan päiväluotosta, joka ylitti kiintiön nelinkertaisen määrän. 10 prosentin lisäkorkoa alettiin periä, kun päiväluotto ylitti kiintiön seitsenkertaisen määrän aikaisemman kahdeksankertaisen sijasta. Kassavarantovelvoite korotettiin samassa yhteydessä 4.2 prosenttiin pankkien heinäkuun lopun ottolainauskannasta. Lokakuun alusta lukien keskuspankkirahoituksen ehtoja tarkistettiin rahoitusmarkkinoiden kausivaihtelujen tasoittamiseksi. Päiväluottojen lisäkorkoasteikkoa muutettiin siten, että 4 prosentin lisäkoron raja nostettiin kunkin pankin kiintiön nelinkertaisesta viisinkertaiseen ja 10 prosentin lisäkoron raja seitsenkertaisesta kahdeksankertaiseen määrään. Oheisissa asetelmissa ovat kertomusvuoden aikana sovelletut keskuspankkiluottokiintiöt ja päiväluottojen pankkikohtaiset käyttöoikeudet. HOP... KOP 0. OKO SKOP SYP 0 AAB 0 Liikepankkien keskuspankkiluottokiintiöt vuonna 1980, milj. mk Yhteensä

7 Liikepankkien päiväluottojen käyttöoikeus vuonna 1980, mllj. mk HOP KOP OKO SKOP SYP AAB Lisäkoroton käyttöoikeus, yhteensä Käyttöoikeus 4 prosentin lisäkorolla, yhteensä tai 10 prosentin lisäkoron alkamisraja Päiväluoton enimmäismäärä. Tämän ylittävä rahoitus edellytti obligaatioiden termiinikauppoja. 2 Lisäkorko oli 8% "80 ja 10% lähtien. 7 V aitioneuvosto päätti ryhtyä kantamaan investointi veroa eräistä talonrakennustöistä marraskuun 3. päivästä lukien. Suomen Pankki ilmoitti lokakuussa rahalaitoksille edellyttävänsä, etteivät nämä myötävaikuttaisi sellaisten rakennushankkeiden rahoittamiseen, jotka kuuluvat voimaan tulevan investointiveron piiriin. Lokakuussa Suomen Pankki päätti myöntää rahalaitoksille korotonta käteisvaraluottoa nii den hallussa olevien kassavarojen rahoittamiseksi, jotta voitaisiin vähentää tarpeetonta käteisrahan käsittelyä ja kuljetusta (ks. s ). Marraskuussa rahalaitoksille annettiin uudet luottopoliittiset ohjeet. Keskuspankkipolitiikan keskeiseksi lähiajan tavoitteeksi nähtiin inflaation hillintä ja vaihtotasevajauksen rajoittaminen. Vuonna 1981 rahalaitosten edellytettiin tähtäävän siihen, ettei keskuspankkirahoituksen käyttö lisäänny. Tämän katsottiin vaativan rahalaitoksilta toistaiseksi kaikilta osin luottopyyntöjen tiukkaa karsintaa. Edellytettiin, että uusia luottoja myönnettäisiin lähinnä kannattavien tuotannollisten investointien rahoitukseen. Lisäksi todettiin, että rahapolitiikan linjaa joudutaan tiukentamaan, ellei talouden tasapainottomuuksien torjunnassa saada riittävää tukea talouspolitiikan muilta lohkoilta. Vuoden lopulla tarkistettiin jälleen keskuspankkirahoituksen ehtoja rahamarkkinoiden tilapäisen kevenemisen ehkäisemiseksi. Liikepankkien peruskorkoisten keskuspankkiluottokiintiöiden yhteismäärä alennettiin joulukuun alusta lukien 700 milj. markasta 600 milj. markkaan, mikä vähensi lisäkorottoman päiväluotan käyttöoikeuden yhteismäärää 500 milj. markkaa. Samassa yhteydessä korotettiin kassavarantovelvoite 4.6 prosenttiin marraskuun lopun ottolainauskannasta. Pankkivaltuusmiehet jatkoivat marraskuussa johtokunnan oikeutta hyvittää päivätalletuksille ja toisaalta veloittaa päiväluotoista vuotuista korkoa siten, että kyseinen korko on ukien enintään 15 prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa korkeampi. Päiväluotoista on veloitettava vähintään peruskorko. Aikaisemmasta poiketen päätös ei ollut määräaikainen vaan on voimassa toistaiseksi. Joulukuussa Suomen Pankki päätti alentaa kausivaihteluiden vuoksi liikepankkien keskuspankkiluoton kiintiöitä tammikuun 1981 ajaksi 10 %. Päiväluottoihin sovelletut lisäkorkorajat alenivat vastaavasti. Koko keskuspankkirahoituksestaan liikepankit maksoivat vuonna 1980 nettomääräisesti keskimäärin 12.4 prosentin koron. 1 Vastaava korko vuonna 1979 oli 9.0 %. Keskuspankkirahoituksen keskimääräisen koron ja peruskoron välinen ero kasvoi edellisen vuoden 1.4 prosenttiyksiköstä 3.2 prosenttiyksikköön vuonna Keskuspankkirahoituksen keskimääräistä korkoa laskettaessa otetaan keskuspankkiluotosta maksetun koron ohella huomioon päiväluottomarkkinoiden käytön liikepankeille aiheuttamat nettokustannukset ja obligaatioiden termiinikauppojen kurssierot.

8 8 Päiväluottokorko oli tammikuussa keskimäärin lähes 13 %. Helmikuun alusta lukien päiväluottokoron luonne muuttui keskuspankkirahoitusjärjestelmän uudistuksen myötä, kun korko ei enää päiväluottojen lisäkorkojen takia kuvannut marginaalirahoituksen hintaa. Helmikuussa päiväluottokorko laski keskimäärin 11 prosenttiin, josta se kevään aikana nousi 12.5 prosenttiin. Tällä tasolla se pidettiin loppuvuoden ajan. Suomen Pankilla oli sijoituksia päiväluottomarkkinoilla koko vuoden ajan. Päiväluottojen kysyntä oli vuoden aikana keskimäärin milj. markkaa ja päivätalletusten tarjonta 868 milj. markkaa. Päiväluottokorko oli keskimäärin 12.4 % ja luoton käyttäjien maksama korko korontasauksen jälkeen ilman lisäkorkoja keskimäärin 12.1 %. Kassavarantovelvoite korotettiin vuoden aikana edellä selostetulla tavalla asteittain 3.2 prosentista 4.6 prosenttiin ottolainauksesta. Marraskuun lopun ottolainauskannan perusteella määräytyneitä kassavarantotalletuksia oli joulukuun lopus sa milj. markkaa. Niiden lisäys vuoden aikana oli milj. markkaa. Valtiolle myytyjä talletustodistuksia oli kertomusvuoden alussa liikkeessä milj. markkaa. Kesällä talletustodistusten määrä oli korkeimmillaan yli 3 mrd. markkaa mutta väheni sen jälkeen ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Rahapolitiikkaan läheisesti liittyviä valtioneuvoston toimenpiteitä kertomusvuoden aikana olivat vientitalletusten ja investointiveron ohella investointivarauksia ja suhdannetalletuksia koskevat päätökset. Huhtikuussa valtioneuvosto jatkoi kertomusvuoden loppuun erityislupaa, jonka perusteella investointivaraus saa olla enintään 70 % tilikauden voitosta. Lokakuussa valtioneuvosto päätti jatkaa kyseistä erityislupaa aina maaliskuun 1981 loppuun asti. Pankkivaltuusmiehet päättivät pidentää vastaavasti sitä aikaa, jolta tehdyille investointitalletuksille Suomen Pankki maksaa lain säätämää vähimmäiskorkoa korkeamman koron. Tämä on puolitoista prosenttiyksikköä Suomen Pankin peruskorkoa alempi. Valtioneuvosto päätti kesäkuussa suhdannetalletusten perimisestä lokakuun alusta lukien. Suomen Pankkiin tehtäville yritysten suhdannetalletuksille maksetaan lainmukainen 3 prosentin vuotuinen korko. Suhdannetalletuksia kertyi vuoden loppuun mennessä 37 milj. markkaa. Vientitalletusten määrä oli vuoden päättyessä 110 milj. markkaa. Suomen Pankin huhtikuussa vuonna 1978 valtiolle myöntämää 700 milj. markan lainaa nostettiin tammikuussa 354 milj. markkaa. Lainaa kuoletettiin yhteensä 188 milj. markkaa ja sen määrä vuoden lopussa oli 512 milj. markkaa. Erityisrahoitusjärjestelyt Suomen Pankin pysyvien erityisrahoitusjärjestelyjen, kotimaisten toimitusten (KTR-luotot), uusvientiluottojen ja lyhytaikaisten vientiluottojen rahoituksen, ehtoja täsmennettiin eräiltä osin vuoden aikana. Lisäksi niiden korkoja nostettiin peruskoron korotusta vastaavasti. Järjestelyjen luottokanta oli vuoden lopussa yhteensä milj. markkaa eli 40 % suurempi kuin vuotta aiemmin. KTR-luotoilla rahoitetaan kotimaisen teollisuuden pääomatavaratoimituksia kotimaisille tilaajille. Rahoitusjärjestelyn tarkoituksena on toimitusluottojen osalta turvata suomalaisille yrityksille ulkomaisten valmistajien kanssa tasaveroiset kilpailuedellytykset kotimaan markkinoilla. Järjestelyyn osallistuvat Suomen Pankki, liikepankit ja Postipankki. KTR-luottojen korkoa nostettiin helmikuun alusta peruskorkoa vastaavasti 9 1;:4 prosenttiin. Suomen Pankin osuus kauppahinnan luetotettavasta osasta pidettiin edelleen 50 prosenttina. Vilkkaana jatkuneen investointitoiminnan johdosta KTR-luottoja varattiin vuoden aikana milj. markkaa eli suurin piirtein saman verran kuin edellisenä vuonna. Varauksista oli edelleen hallitseva osuus metsäteollisuuden koneilla, 56%, ja aluksilla, 19 %. Vuoden päättyessä luotanvarauksia oli milj. markkaa. KTR-luottoja nostettiin vuoden aikana yhteensä milj. markkaa eli kaksi kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna. Vuoden lopussa Suomen Pankin rahoitusosuus KTRluottokannasta oli milj. markkaa. Uusvientiluotoilla rahoitetaan pienen ja keskisuuren teollisuuden viennin kasvusta johtuvaa valmistuksenaikaisen käyttöpääoman lisätarvetta. Rahoittajapankin uusvientiluotosta perimä korko nousi helmikuun alusta 8 1;2 prosenttiin. Uusvientiluottojen luottokanta kasvoi vuoden aikana 44 % ja oli vuoden päättyessä 449 milj. markkaa. Tekstiili-, vaatetus- sekä nahkateollisuuden osuus luottokannasta oli 32

9 9 %, metalli- ja konepajateollisuuden 27 % ja turkistarhauksen 11 %. Vuoden päättyessä uusvientiluottoasiakkaiden lukumäärä oli 1 883, joista turkistarhaajia oli Lyhytaikaisten vientiluottojen rahoitusjärjestely on tarko1tettu vaihdettavina valuuttoina maksettavan viennin yhteydessä ulkomaiselle ostajalle myönnetyn, enintään 24 kuukauden vientiluotan rahoittamiseen. Rahoituksesta yrityksiltä perittäviä korkoja nostettiin helmikuun alusta yleisen koronkorotuksen yhteydessä 8 lh prosenttiin enintään 12 kuukauden vientitcoimituksissa ja 9 prosenttiin yli 12 kuukauden viendtoimituksissa. Lyh)"taikaisten vientiluottojen rahoitusjärjestelyn luottokanta factoring-yhtiöille myönnettävä rahoitus mukaan luettuna kasvoi vuoden aikana 15 % ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Luottokannan kasvu ajoittui vuoden jälkipuoliskolle, jolloin kotimaisen ja ulkomaisen rahoituksen korkoero uudelleen tuntuvasti suureni. Vuoden lopussa koko luottokannasta oli metallituote- ja konepajateollisuuden osuus 44 %, tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuuden 14 % sekä metalliteollisuuden 12 %. Rahoitusta kä)"tti vuoden lopussa 697 yritystä. Suomen Pankin valuuttapolitiikka Kehitys kansainvälisillä valuutta- ja rahoitusmarkkinoilla Kansainväliset valuutta- ja rahoitusmarkkinat olivat vuonna 1980 edellisten vuosien tapaan epävakaat. Epävarmuus aiheutui ennen kaikkea dollarin korkotason nopeista ja suurista muutoksista. Ne taas johtuivat pääasiassa Yhdysvalloissa omaksutusta uudesta rahapolitiikan toimintalinjasta. Vuoden alkaessa amerikkalaisten pankkien parhailta asiakkailtaan perimä lyhytaikainen antolainauskorko eli ns. prime rate oli 15 %. Huhtikuuhun mennessä korko oli noussut jo 20 prosenttiin. Tämän jälkeen korot laskivat nopeasti ja kesällä tämä peruskorko oli alimmillaan 10 ~ %. Toisella vuosipuoliskolla korkotflso alkoi uudestaan nousta ja joulukuussa peruskorko saavutti uuden huipun 21 1,-2 %. Euromarkkinoilla dollarin talletuskorko seurasi tätä kehitystä suhteellisen kiinteästi. Dollarin ja muiden valuuttojen korkoerot vaihtelivat huomattavasti. Korkoerojen muu- tokset ovat lähes koko vuoden vaikuttaneet hallitsevasti valuuttakurssien muutoksiin. Muilla tekijöillä, kuten inflaation ja kauppataseen kehityksellä, oli selvästi pienempi vaikutus kuin aikaisempina vuosina, mikä näkyi mm. Englannin punnan arvon nousuna. Vaikka Englannin inflaatiokehitys oli nopeaa, punta vahvistui vuoden aikana dollariin nähden 7 %. Puntaa tukivat keskimäärin korkean korkotason lisäksi myös Englannin kasvaneet öljytulot. Muista tärkeistä valuutoista Saksan markka heikkeni 13 % dollariin nähden huolimatta maan suhteellisen alhaisesta inflaatiosta. Tämä johtui markan ja dollarin huomattavasta korkoerosta sekä Saksan Iiittotasavallan vaihtotaseen alijäämän suuresta kasvusta. Euroopan talousyhteisön valuuttajärjestelmässä Saksan markka oli ajoittain aivan alarajansa tuntumassa ja keskuspankki joutui tukemaan sen arvoa. Saksan markan kehitystä noudatteleva Sveitsin frangi heikkeni dollariin nähden 11 %. Japanin jeni vahvistui dollariin nähden eniten eli 15 %. Edellisenä vuonna se oli heikentynyt peräti 20 %. Jenin arvoa nostivat Japanin inflaation tuntuva hidastuminen ja kauppataseen vahvistuminen. Myös öljyntuottajamaiden huomattavat sijoitukset Japanin markkinoille tukivat jenin kurssia. Kullan hinnan vuonna 1979 alkanut voimakas spekulatiivinen nousu taittui vuoden 1980 alussa. Tammikuussa kullan hinta oli vielä 840 dollaria unssilta, mutta se aleni vuoden loppuun mennessä 588 dollariin unssilta. Dollarikorkojen suuresta vaihtelusta huolimatta julkistettujen lainojen määrä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla oli lähes yhtä suuri kuin vuotta aiemmin eli noin 120 mrd. dollaria. Lainojen todellinen määrä oli vieläkin suurempi, sillä kertomusvuonna kahdenväliset rahoitusjärjestelyt lisääntyivät. Korkeat korot ja niiden vaihtelut vähensivät lainanottoa euroluottomarkkinoilla. Julkistettujen euroluottojen kokonaismäärä jäi noin 78 mrd. dollariin eli 6 % edellisvuoden määrää pienemmäksi. Öljyä tuovien kehitysmaiden korkea velkaantumisaste alkoi rajoittaa niiden lainanottoa euromarkkinoilla. Teollisuusmaiden lainanotto sitä vastoin kasvoi. Markkinatilanteen vaihteluista huolimatta ulkomaiset obligaatioemissiot kasvoivat hieman edellisvuotisista, yhteensä noin 42 mrd. dollariin. Tästä määrästä kansainvälisten eli euroobligaatioiden osuus oli edelleen suurin eli noin 24 mrd. dollaria. Vaihtuvakorkoiset dol

10 10 lariobligaatiot kasvoivat euromarkkinoilla nopeimmin. Sveitsin, Saksan ja Japanin obligaatiomarkkinat säilyivät edelleen merkittävinä pääoman lähteinä ja ulkomaisten emissioiden yhteismäärä näillä markkinoilla oli likimain yhtä suuri kuin edellisenäkin vuonna. Valuuttakurssipolitiikka ja kotimaiset valuuttamarkkinat Kotimaiset valuuttamarkkinat olivat vuoden 1980 aikana varsin rauhalliset ja Suomen Pankin vaihdettavan valuuttavarannon muutokset pieniä ulkomaisista häiriötekijöistä huolimatta. Vaihdettava varanto oli pienimmillään tammikuussa milj. markkaa ja suurimmillaan heinäkuussa milj. markkaa. Kotimaisten valuutta- ja rahamarkkinoiden kehitystä häidtseviä odotustekijöitä lievennettiin luomalla valuuttaindeksille yhtä suuri liikkumatila kumpaankin suuntaan. Tammikuun 30. päivänä valtioneuvosto päätti Suomen Pankin esityksestä alentaa valuuttaindeksin vaihtelualueen rajoja noin 2 %. Valuuttaindeksin uusiksi rajoiksi tulivat ja Tätä ennen ne olivat olleet ja Valuuttaindeksiluku pidettiin kuitenkin muuttumattomana pisteluvussa Tuonti- ja vientihintojen jatkuvan, nopean nousun aiheuttamien kotimaisten inflaatiopaineiden hillitsemis,eksi Suomen Pankin johtokunta päätti alentaa maaliskuun 25. päivänä valuuttaindeksilukua pisteluvusta pistelukuun 113.1, jossa indeksin kuukausikeskiarvo oli edelleen vuoden 1980 lopussa. Valuuttaindeksiluvun kuukausikeskiarvot vuonna 1980 (1974 = 100) tammikuu heinäkuu helmikuu elokuu maaliskuu syyskuu huhtikuu lokakuu toukokuu marraskuu kesäkuu joulukuu Vuoden aikana eri valuuttojen markkakurssit vaihtelivat kansainvälisen kurssirakenteen muutoksia myötäillen huomattavasti. Valuuttaindeksillä ilmaistu markan ulkoinen arvo vahvistui 2 %. Dollarin markkakurssi nousi 3.5 % ja Englannin punnan 11.1 %. Ruotsin kruunu sitä vastoin heikkeni vuoden aikana markkaan nähden 1.9 %, Saksan markka 8.7% ja Neuvostoliiton rupla 1.3 %. Valuuttojen termiidimarkkinat olivat vuoden alkukuukausina rauhalliset. Suomen Pankin noteeraamat dollarin termiidikurssit perustuivat koti- ja ulkomaisten korkojen eroon eli ns. korkopariteettiin. Huhtikuun 1. päivänä Suomen Pankki vetäytyi vaihdettavien valuuttojen termiidimarkkinoilta eikä enää noteerannut valuuttapankkeja varten dollarille termiinikursseja. Tämän jälkeen pankin voimassa olevien dollarimääräisten termiidisopimusten saldot alenivat vähitellen vuoden aikana. Samalla tulivat voimaan Suomen Pankin antamat uudet termiinimarkkinoita koskevat ohjeet. Näiden tarkoituksena oli muuttaa vaihdettavien valuuttojen termiinimarkkinat sellaisiksi, että ne normaalioloissa ovat valuuttapankkien hoidettavina. Termiinimarkkinat toimivat tämän jälkeen teollisuusmaissa yleisesti noudatetun käytännön mukaisesti. Samassa yhteydessä pankeille annettiin ohjeet suurimmista sallittavista avoimista valuuttapositioista sekä termiinimarkkinoita ja avoimia positioita koskevasta raportoinoista Suomen Pankille. Termiinimarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi pankeille annettiin samalla lupa ulkomaisten luottojen ottoon termiiniostoihinsa liittyvien riskien katteeksi. Termiinimarkkinat ovat toimineet vuoden aikana tyydyttävästi huolimatta dollarin koron voimakkaista vaihteluista. Pankkien noteeraamat termiinikurssit perustuvat ensisijaisesti mainittuun korkopariteettiin, joten dollarin termiinikurssit ovat vaihdelleet suuresti. Suomen Pankki kattaa edelleen pankkien ja niiden asiakkaiden välisiä rupla- ja clearingdollarimääräisiä termiinisopimuksia, sillä pankeilla ei ole muita mahdollisuuksia kattaa näistä sopimuksista syntyviä valuuttariskejä. Suomen Pankilla oli vuoden lopussa ruplamääräisiä termiidisaatavia 102 milj. ruplaa eli 96 milj. ruplaa edellisvuotisia enemmän. Ruplamääräiset termiinivelat olivat 15 milj. ruplaa eli 1.5 milj. ruplaa suuremmat kuin edellisen vuoden lopussa. Suomen Pankin vaihdettava valuuttavaranto kasvoi kertomusvuonna milj. markkaa ja oli vuoden päättyessä milj. markkaa. Varannon lisäys johtui pääasiassa siitä, että vaih-

11 11 Valuuttojen myyntikurssit vuosien 1979 ja 1980 lopussa, mk New York.... Montreal.... Lontoo... Dublin.... Tukholma.... Oslo.... Kööpenhamina.... Frankfurt a.m.... Amsterdam.... Bryssel.... Ziirich.... Pariisi.... Rooma.... Wien.... Lissabon.... Madrid.... Tokio Reykjavik.... Moskova, clearing.... Valuuttalaji USD 1 CAD 1 GBP 1 IEP 1 SEK NOK DKK DEM NLG BEC 2 BEU CHF FRF ITL ATS,pTE ESP JPY ISK SUR' Yhdeltä yksiköitä, muut 100 yksiköitä. 2 Kaupallinen kurssi. 3 Ei-kaupallinen kurssi. dettavat valuuttasaamiset kasvoivat 863 milj. markkaa milj. markkaan. Tammikuun 1. päivästä 1980 lähtien varantoon luetut ulkomaiset joukkovelkakirjat lisääntyivät 376 milj. markkaa ja olivat vuoden lopussa milj. markkaa. Suomen Pankin sidottu varanta supistui kertomusvuoden aikana 79 milj. markkaa. Vuosina 1975 ja 1976 Kansainväliseltä valuuttarahastolta nostettuja öljyluottoja ei kertomusvuonna lyhennetty. Niitä oli vuoden lopussa käytössä 325 milj. markkaa. Vuoden 1980 päättyessä Suomen Pankilla oli ulkomaisten pankkien kanssa valmiiksi neuvoteltuja, valuuttavarannon tukemiseen tarvittaessa käytettävissä olevia luottovarauksia yhteensä milj. Yhdysvaltain dollaria. Kertomusvuoden lopussa luottovarauksia ei ollut käytössä. Pitkäaikaiset pääomanliikkeet ja ulkomainen velka Pitkäaikaisen pääoman tuonti jäi vuonna 1980 huomattavasti ennakoitua pienemmäksi. Yritykset toivat pitkäaikaista pääomaa suhteellisen vähän investointiensa huomattavasta kasvusta huolimatta. Investointien rahoittamista ulkomaisella luotolla vähensivät kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla vuoden ensimmäisellä puoliskolla ja syksyllä vallinneet korkeat korot sekä nopeasti vaihdelleet valuuttakurssiodotukset. Lisäksi pääomantuontitarvetta vähensivät korkeasuhdanteen aikana parantunut yritysten tulorahoitus ja syksyyn saakka liikkumavaraa tarjonneet kotimaiset rahoitusmarkkinat. Kesäkuukausia lukuun ottamatta kotimaisen rahoituksen kustannukset olivat lisäksi ulkomaisia edullisemmat. Pitkäaikaisen pääoman tuonnilla rahoitettiin ensisijaisesti metsä- ja metalliteollisuuden uusinta- ja laajennusinvestointeja. Valtion pääomantuonti ajoittui lähes kokonaan vuoden ensimmäiselle neljännekselle. Valtio toi ulkomaista pääomaa jonkin verran vähemmän kuin edellisenä vuonna eli nettomääräisesti 1.6 mrd. markkaa.

12 12 Suomen ulkomainen velka vuosien lopussa, milj. mk Pitkäaikainen bruttovelka Pitkäaikainen bruttosaatava Pitkäaikainen nettovelka Lyhytaikainen bruttovelka Lyhytaikainen bruttosaatava Lyhytaikainen nettovelka ( +) / nettosaatava (-) Koko ulkomainen nettovelka % BKT:sta markkinahintaan Pitkäaikaisen velan ja saatavan saldot on laskettu saldopäivämäärän kurssin mukaan. 2 Ennakkotieto. Suomen ulkomainen nettovelka kasvoi ennakkotietojen mukaan kertomusvuoden aikana 5.2 mrd. markkaa ja oli vuoden lopussa 29.8 mrd. markkaa. Pitkäaikainen ulkomainen nettovelka kasvoi 0.2 mrd. markkaa, joten pääosa, 5.0 mrd. markkaa, oli lyhytaikaisen nettovelan kasvua. Tähän vaikutti kauppataseen heikkenemiseen liittyvä yritysten kauppaluottovelan kasvu. Ulkomaisen nettovelan osuus markkinahintaisesta bruttokansantuotteesta nousi 0.6 prosenttiyksikköä ja oli vuoden lopussa 15.9 %. Suomen luottokelpoisuus kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla säilyi hyvänä. Suomen pitkäaikainen ulkomainen bruttovelka oli kertomusvuoden lopussa 36.5 mrd. markkaa. Nostot olivat 1.2 mrd. markkaa kuoletuksia suuremmat. Velasta oli vuoden lopussa Yhdysvaltain dollareina 44 %, Sveitsin frangeina 12% ja Saksan markkoina 11 %. Loppuosa velasta jakaantui noin 20 valuutan kesken. Pitkäaikaista ulkomaista pääomaa nostettiin noin viidennes vähemmän kuin edellisenä vuonna eli 5.5 mrd. markkaa, josta suomalaiset obligaatioemissiot ulkomailla olivat 1.5 mrd. markkaa. Ulkomailta nostettiin kertomusvuonna seuraavat 7 suomalaista obligaatiolainaa: Suomen valtio.... Suomen valtio.... Suomen valtio.... Suomen valtio.... Suomen Vientiluotto Oy.. Suomen valtio.... Suomen Teollisuuspankki Oy 1 Laskettu liikkeeseen joulukuussa milj. DEM 1 75 milj. NLG 20 mrd. JPY 15 mrd. JPY 50 milj. USD 80 milj. CHF 50 milj. DEM Pitkäaikaisia tuontiluottoja nostettiin 0.5 mrd. markkaa eli saman verran kuin edellisenä vuonna. Pitkäaikaista bruttovelkaa kuoletettiin kertomusvuonna noin viidennes vähemmän kuin edellisvuonna eli 4.3 mrd. markkaa. Korkean kansainvälisen korkotason johdosta velan korkomenot lisääntyivät 6% 3.2 mrd. markkaan. Rahoituslainojen painotettu keskikorko nousi kertomusvuoden aikana 9.2 prosentista 9.6 prosenttiin. Ulkomaisten yritysten suorat nettosijoitukset Suomeen olivat 104 milj. markkaa eli saman verran kuin edellisenä vuonna. Suomeen tehtyjen suorien nettosijoitusten yhteenlaskettu arvo oli vuoden 1980 päättyessä 2.1 mrd. markkaa. Tällöin Suomessa toimi 926 sellaista yritystä, joissa ulkomaisen omistuksen osuus oli yli 20 %. Suomen pitkäaikainen ulkomainen bruttosaatava kasvoi 15 % ja oli kertomusvuoden lopussa 7.7 mrd. markkaa. Suurimpana eränä, 3.9 mrd. markkaa, saatavakannasta olivat vientiluotot, joiden nettolisäys oli 0.4 mrd. markkaa. Rahoituslainasaatavat pysyivät lähes ennallaan 0.3 mrd. markkana. Kehitysluottosaatavat vähenivät edelleen. Kertomusvuoden aikana niitä muutettiin lahja-avuksi 49 milj. markkaa, joten kehitysluottojen kanta vuoden päättyessä oli 55 milj. markkaa. Suomalaisten yritysten suorat nettosijoitukset ulkomaille olivat kertomusvuoden aikana 481 milj. markkaa, joka oli lähes yhtä paljon kuin edellisenä vuotena. Kertomusvuoden päättyessä ulkomaille tehtyjen suorien nettosijoitusten yhteenlaskettu arvo oli 2.8 mrd. markkaa.

13 13 Tällöin ulkomailla oli sellaista yritystä, joissa suomalaisen omistuksen osuus oli yli 20%. Lyhytaikaiset pääomanliikkeet Vuoden alkukuukausina lyhytaikaisen pääoman tuonti oli vähäistä. Kauppaluottojen nettosaatava lisääntyi kesään saakka, lähinnä koska kansainvälinen korkotaso oli varsin korkea. Lyhytaikaista pääomaa tuotiin kauppaluottoina noin 1.6 mrd. markkaa. Pankkien kautta lähinnä ulkomaankaupan rahoitukseen tarkoitetun lyhytaikaisen pääoman tuonti kasvoi toukokuusta alkaen, kunnes dollarikorkojen uusi nousu loppuvuodesta jälleen vaimensi pääomantuontihalukkuutta. Koko vuoden aikana valuuttapankkien ulkomainen nettovelka lisääntyi noin 4 mrd. markkaa. Valuutantarkkailuun liittyvät toimenpiteet Ulkomaankaupan maksuliikenteen jälkiseurannan tehostamiseksi otettiin huhtikuun 1. päivänä 1980 käyttöön ulkomaankaupan yhtenäistetty tietojärjestelmä. Järjestelmän käyttöönoton edellyttämät muutokset valuuttamääräyksissä tulivat voimaan samanaikaisesti. Lokakuussa Suomen Pankki päätti laajentaa valuuttapankeille myönnettyä oikeutta myydä valuuttaa lähinnä tiettyjen juoksevien maksujen suorittamiseksi. Joulukuussa Suomen Pankki asetti pankeille kiintiöt, joiden puitteissa ne voivat ottaa ulkomaisilta pankeilta luottoja käytettäv,äksi luotonantoon tuojille tuonnin maksamiseksi käteisellä. Toimenpiteen tavoitteena oli kotimaisen rahapolitiikan tukeminen ja samalla myös pankkien kautta tapahtuvan lyhytaikaisen pääoman tuonnin aiempaa tehokkaampi valvonta. Molemmat päätökset tulivat voimaan vuoden 1981 alusta. Valuuttalain voimassaoloaikaa jatkettiin joulukuun 30. päivänä annetulla lailla vuoden 1985 loppuun. Kahdenkeskiset maksujärjestelyt Suomella oli vuoden 1980 päättyessä kahdenkeskiset maksusopimukset kahdeksan sosialistisen maan kanssa. Sopimusten mukaan oli tilivaluuttana Neuvostoliiton kanssa clearingrupla, Bulgarian, Romanian, Saksan demokraat- tisen tasavallan ja Unkarin kanssa clearingdollari sekä Kiinan kansantasavallan kanssa clearingmarkka. Puolan ja TSekkoslovakian kanssa jatkettiin maksujärjestelyä, jonka mukaisesti tilit pidettiin vapaasti vaihdettavina Yhdysvaltain dollareina. Suomen ja Mongolian kansantasavallan kauppasopimuksen mukaan maiden väliset maksut hoidettii:n Suomen Pankissa ja Mongolian kes kuspankissa pidettävien tilien kautta vaihdettavina Yhdysvaltain dollareina. Suomen Pankin tase ja tuloslaskelma Ulkomaat Suomen Pankin vaihdettava valuuttavaranto kasvoi vuoden 1980 aikana milj. markkaa milj. markkaan. Varannon lisäys johtui pääasiassa siitä, että vaihdettavat valuuttasaamiset kasvoivat 863 milj. markkaa milj. markkaan. Ulkomaiset joukkovelkakirjat, jotka kertomusvuoden alusta lähtien on luettu vaihdettavaan valuuttavarantoon, lisääntyivät 376 milj. markkaa ja niiden määrä oli vuoden lopussa milj. markkaa. Vaihtotaseen alijäämän kasvusta ja kansainvälisten korkojen suurista vaihteluista huolimatta vaihdettava varanto pysyi vuoden aikana huomattavan vakaa: na. Muista vaihdettavan varannon eristä kulta pysyi ennallaan milj. markkana, varantaosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa kasvoi 155 milj. markkaa ja erityiset nosto-oikeudet vähenivät 33 milj. markkaa. Sidotuilla valuuttatileillä oli vuoden lopussa nettovelkaa 757 milj. markkaa. Nettovelka kasvoi vuoden aikana 79 milj. markkaa. Sidotut valuuttasaamiset lisääntyivät 54 milj. markkaa 208 milj. markkaan ja sidotut valuuttavelat 133 milj. markkaa 965 milj. markkaan. Suomen Pankin muut ulkomaiset saamiset, jotka käsittävät vain markkaosuuden Kansainvälisessä valuuttarahastossa, Lisääntyivät 486 milj. markkaa milj. markkaan. Tämä johtui Suomen jäsenosuuden korotuksesta Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Suomen Pankin muut ulkomaiset velat kasvoivat 612 milj. markkaa milj. markkaan. Näistä Kansainvälisen valuuttarahaston markkatilit lisääntyivät em. jäsenosuuskorotuksen johdosta 479 milj. markkaa milj. markkaan ja osoitetut erityiset nosto-oikeudet nousivat 133 milj. markkaa 566 milj. markkaan lisäosoitusten vuoksi.

14 14 Kulta... Erityiset nosto-oikeudet.... V aranto-osuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa.... Ulkomaiset joukkovelkakirjat.... Vaihdettavat valuutat.... Sidotut valuutat.... Kulta- ja valuuttasaamiset.... Markkaosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa Muut ulkomaiset saamiset.... Ulkomaiset saamiset yhteensä Vaihdettavat tilit.... Sidotut tilit.... Valuuttavelat Kansainvälisen valuuttarahaston markkatilit.. Osoitetut erityiset nosto-oikeudet.... Määräaikaiset velat.... Muut ulkomaiset velat Ulkomaiset velat yhteensä.... Ulkomaiset nettosaamiset Ulkomaiset tilit milj. mk Muutos Suomen Pankin ulkomaiset nettosaamiset kasvoivat milj. markkaa siten, että ulkomaiset saamiset lisääntyivät milj. markkaa ja ulkomaiset velat 749 milj. markkaa. Vuoden lopussa ulkomaiset nettosaamiset olivat milj. markkaa. Rahoituslaitokset Suomen Pankin nettosaamiset rahoituslaitoksilta lisääntyivät 116 milj. markkaa ja olivat milj. markkaa vuoden lopussa. Liikepankkien keskuspankkirahoitus kasvoi 29 milj. markkaa milj. markkaan. Keskuspankkirahoituksesta kiintiöiden alainen peruskorkoinen shekkitililuotto kasvoi 225 milj. markkaa 458 milj. markkaan, kun taas päiväluotto supistui 196 milj. markkaa milj. markkaan. Suomen Pankin päiväluottomarkkinoilla oli vuoden lopussa päivätalletuksia 290 milj. markkaa ja päiväluottoja milj. markkaa. Päivätalletusten yhteismäärä oli 841 milj. markkaa ja päiväluottojen 196 milj. markkaa pienempi kuin vuoden 1979 lopussa. Päiväluottojen ja päivätalletusten välisen erotuksen, joka vuoden vaihteessa oli milj. mark~ kaa, Suomen Pankki kattoi omalla sijoituksellaan päiväluottomarkkinoille. Tämä oli 645 milj. markkaa suurempi kuin Suomen Pankin vastaava sijoitus edellisen vuoden lopussa. Rahalaitosten kanssa vuonna 1979 solmitun kassavarantosopimuksen mukaisia kassavarantotalletuksia kerättiin lisää milj. markkaa, ja vuoden lopussa kassavarantotalletusten kokonaismäärä oli milj. markkaa. Näistä oli liikepankkien (pl. OKO ja SKOP) talletuksia milj. markkaa, osuuspankkien (ml. OKO) talletuksia 767 milj. markkaa, säästöpankkien (ml. SKOP) talletuksia 981 milj. markkaa sekä Postipankin talletuksia 407 milj. markkaa. Rahoituslaitosten pääomantuontitalletukset, joita vuoden alussa oli 140 milj.

15 15 Pankkien shekkitilit.... Päiväluotot.... Käteisvaraluotot.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamiset rahoituslaitoksilta.... Pankkien shekkitilit.... Päivätalletukset.... Kassavarantotalletukset.... Pääomantuontitalletukset.... Muut.... Velat rahoituslaitoksille.... Nettosaamiset rahoituslaitoksilta.... Rahoituslaitosten tilit milj. mk Muutos markkaa, supistuivat 32 milj. markkaa. Käteisvaraluottoa, jota pankeille ruvettiin myöntämään kertomusvuoden marraskuussa, oli vuoden lopussa 643 milj. markkaa. Suomen Pankin omistamat rahoituslaitosten joukkovelkakirjat lisääntyivät 119 milj. markkaa 527 milj. markkaan. Saamisten ja velkojen lisäksi rahoituslaitoksilla on Suomen Pankille vastuita, jotka ovat syntyneet erilaisten rahoitusjärjestelyjen yhteydessä. Suomen Pankin omistamia vekseleitä, joiden maksamisesta pankit ovat vastuussa, ovat vienti- ja uusvientivekselit. Suomen Pan- kin taseessa nämä sisältyvät saam1s11n yrityksiltä eränä "Viennin rahoitus". Vastuisiin kuuluvat myös pankkien antamat takaukset kotimaisten toimitusten rahoitusluottojen maksamisesta. Julkinen sektori Suomen Pankin saamiset julkiselta sektorilta kasvoivat 341 milj. markkaa milj. markkaan. Suomen Pankin valtiolle vuonna 1978 myöntämästä 700 milj. markan velkakirjalai- Valtion velkakirjat.... Joukkovelkakirjat.... Valtion metallirahavastuu.... Muut.... Saamiset julkiselta sektorilta.... Shekkitilit.... Suhdannerahastotalletukset.... Suhdannetalletukset.... Pääomantuontitalletukset.... Muut.... Velat julkiselle sektorille.... Nettosaamiset julkiselta sektorilta.... Julkisen sektorin tilit milj. mk Muutos

16 16 nasta valtio nosti loppuosan 354 milj. markkaa tammikuussa. Vuoden lopussa lainan määrä oli 512 milj. markkaa, sillä vuoden jälkipuolella valtio maksoi kuoletuksia yhteensä 188 milj. markkaa. Suomen Pankin omistamat valtion joukkovelkakirjat lisääntyivät 143 milj. markkaa sekä muut saamiset julkiselta sektorilta 1 milj. markkaa. Suomen Pankin velat julkiselle sektorille lisääntyivät 204 milj. markkaa 591 milj. markkaan. Valtion suhdannerahastotalletukset, joita vuoden alussa oli 42 mllj. markkaa, kasvoivat 503 milj. markkaa vuoden lopussa suoritetun 500 milj. markan suhdannerahastosiirron ja koron lisäyksen vuoksi. Toisaalta julkisen sektorin pääomantuontitalletukset, joita edellisen vuoden lopussa oli 339 milj. markkaa, nostettiin kokonaisuudessaan vuoden alkupuolella. Uutena eränä on velkoihin julkiselle sektorille kirjattu suhdannetalletukset, joita valtio alkoi periä yrityksiltä lokakuun alusta lukien. Vuoden loppuun mennessä näitä talletuksia oli kertynyt 37 milj. markkaa. Suomen Pankin nettosaamiset julkiselta sektorilta lisääntyivät 13 7 milj. markkaa ja olivat 634 milj. markkaa vuoden lopussa. Yritykset Suomen Pankin saamiset yrityksiltä lisääntyivät 879 milj. markkaa milj. markkaan. Viennin rahoitus, joka sisältää ulkomaiset vekselit ja uusvientivekselit, kasvoi 272 milj. markkaa. Uusvientivekseleiden maara nousi 138 milj. markkaa 449 milj. markkaan ja lyhytaikaisten vientiluottojen määrä 134 milj. markkaa milj. markkaan. Kotimaisten toimitusten rahoitus lisääntyi 609 milj. markkaa milj. markkaan. Yhteensä näiden kolmen erityisrahoitusjärjestelyn luottokanta kasvoi 881 milj. markkaa milj. markkaan. Muista saamisista Suomen Pankin omistamat yritysten joukkovelkakirjat lisääntyivät 15 milj. markkaa ja erittelemättömät saamiset supistuivat 17 milj. markkaa. Velat yrityksille kasvoivat 575 milj. markkaa 978 milj. markkaan. Investointi- ja alushankintatalletukset Hsääntyivät nettomääräisesti 584 milj. markkaa 717 milj. markkaan. Pääomantuontitalletukset supistuivat 171 milj. markkaa. Uutena eränä on velkoihin yrityksille kirjattu vientitahetukset. Valtioneuvoston päätöksen perusteella niitä on koottu yrityksilrtä kesäkuun 1980 alusta lähtien. Vuoden loppuun mennes<sä kyseisiä talletuksia oli kertynyt yhteensä 110 milj. markkaa. Suomen Pankin nettoluotonanto yrityksille kasvoi 304 milj. markkaa ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Liikkeessä oleva raha ja talletustodistukset Liikkeessä olevan rahan määrä lisääntyi 579 miljoonaa ja oli vuoden lopussa milj. markkaa. Tästä oli setelistöä milj. markkaa ja metallirahaa 382 milj. markkaa. Lisäksi tase-erään "Muut velat" sisältyi liikkeessä ole- Yritysten tilit milj. mk Viennin rahoitus.... Kotimaisten toimitusten rahoitus.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamiset yrityksiltä.... Investointi- ja alushankintatalletukset.... Pääomantuontitalletukset.... Vientitalletukset.... Muut.... Velat yrityksille.... Nettosaamiset yrityksiltä Muutos

17 17 via vanhan rahayksikön määräisiä seteleitä 9 milj. markkaa. Liikkeessä olevien talletustodistusten määrä oli vuoden lopussa milj. markkaa eli 200 milj. markkaa suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Suomen Pankin nettotase Yhteenvetona edellä suoritetusta taseen kehityksen tarkastelusta esitetään ohessa Suomen Pankin nettotase pääsektoreittain. + + Nettosaamiset ulkomailta... Nettosaamiset rahoituslaitoksilta... Nettosaamiset yrityksiltä... Neutosaamiset julkiselta sektorilta... Nettosaamiset yhteensä... Liikkeessä olevat talletustodistukset... Liikkeessä oleva raha..... Oma pääoma, arvonjärjestelytilit ja muut,tase-erät, net.to... Nettovdat ja oma pääoma yhteensä Nettotaseen erät milj. mk Muutcs Setelinanto Ensisijainen setelinkate, johon luetaan kultavaranto ja pankin riidattomat ulkomaiset saamiset, lisääntyi vuoden 1980 aikana milj. markkaa milj. markkaan. Toissijainen setelin:kate, joka käs1ttää katekelpoiset ko- timaiset vekselit, kasvoi milj. markkaa ja oli vuoden lopussa ohjesäännön mukaisella ylätajallaan milj. markkaa. Täten koko setelina.nto-oikeus lisääntyi milj. markkaa. Kun setelinanto-oikeuden käyttö, johon luetaan liikkeessä oleva setelistö, vaadittaessa Setelinanto-oikeus Ensisijainen kate... Toissijainen kate... Yhteensä Setelinanto-oikeuden käyttö Liikkeessä olevat setelit... Vaadittaessa maksettavat sitoumukset... Shekkiluotoista nostamatta... Yhteensä Setelinantovara... Setelinantotase milj. mk Muutos maksettavat sitoumukset sekä shekkiluotoista nostamatta oleva määrä, kasvoi yhteensä 756 milj. markkaa, nousi setelinantovara milj. markkaa ja oli vuoden lopussa milj. markkaa Tilinpäätös Seuraavassa esitetään Suomen Pankin tase täysinä miljoonina markkoina vuosien 1979 j.a 1980 lopussa:

18 18 Valitaavaa Kulta.... Erityiset nosto-oikeudet.. Varanta-osuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Ulkomaiset joukkovelkakirjat.... Vaihdettavat valuutat.... Sidotut valuutat.... Kulta ja valuuttasaamiset.. Markkaosuus Kansainvälisessä valuuttarahastossa Muut ulkomaiset saamiset. Pankkien shekkitilit.... Päiväluotot.... Käteisvaraluotot.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamiset rahoituslaitaksi/ta Valtion velkakirjat.... Joukkovelkakirjat.... Valtion metallirahavastuu Muut.... Saamiset julkiselta sektorilta Viennin rahoitus.... Kotimaisten toimitusten rahoitus.... Joukkovelkakirjat.... Muut.... Saamiset yrityksiltä.....muut varat Tase milj. mk Vastattavaa Vaihdettavat tilit.... Sidotut tilit.... Valuuttavelat.... Kansainvälisen valuuttarahaston markkatilit... Osoitetut erityiset nostooikeudet.... Määräaikaiset velat.... Muut ulkomaiset velat... Setelit.... Metalliraha.... Liikkeessä oleva raha.... Liikkeessä olevat talletustodistukset.... Pankkien shekkitilit.... Päivätalletukset.... Kassavarantotalletukset... Pääomantuontitalletukset.. Muut.... Velat rahoituslaitoksille... Shekkitilit.... Suhdannerahastotalletukset Suhdannetalletukset.... Pääomantuontitalletukset.. Muut.... Velat julkiselle sektorille.. Investointi- ja alushankintatalletukset Pääomantuontitalletukset.. Vientitalletukset.... Muut Velat yrityksille Muut velat Arvonjärjestelytilit Kantarahasto Vararahasto Tilivuoden voitto/tappio Oma pääoma Yhteensä Yhteensä

19 Osakkeet ja osuudet nimellisarvo, mk Teollisuusosakkeet , ,- Erityisluottolaitosten osakkeet , ,- Asunto-osakkeet , ,- Kiinteistöosakkeet , ,- Muut osakkeet ja osuudet......:....:....:......:......:......:..::.10.:...:..0.::.25::...:...9.::.50.:..;' ~ =1.::..0-=0-=2.::.5...:..9.::..5.::..0?...,_ Yhteensä , ,- SITRAn peruspääoma , ,- 19 Suomen Pankin tuloslaskelma kertomusvuodelta ja sitä edeltäneeltä vuodelta on seuraava: Tuloslaskelma mk Korkotuotot Korot kotimaisista saamisista ,35 Korot ulkomaisista saamisista ,88 Korot kotimaisista joukkovelkakirjoista ,96 Korot ulkomaisista joukkovelkakirjoista , , , , , ~------~-~~ Yhteensä , ,95 Korkokulut Korot kotimaisista veloista , ,05 Korot ja varausprovisiot ulkomaisista veloista , ,66 ~ ~~~~~~------~~ Yhteensä , ,71 Korkokate , ,24 M.uut tuotot Provisiot , ,08 Kurssierot ,52 Muut tuotot , ,85 ~~~------=-~~~~ ~~~~~ Yhteensä , ,45 Muut kulut Palkat , ,99 Sosiaaliturvamaksut , ,33 Eläkkeet , ,58 Setelien valmistus , ,00 Poistot , ,75 Kurssierot ,53 Muut kulut......:. _ _ _._.._...:...:...:...:...:...:...=..::..::.:._: ,96 :~_:_:...::.:::.=-:..:::.:: ,81 Yhteensä , ,46 Siirto arvonjärjestelytileille ,00 Tilivuoden voitto/tappio , ,23

20 20 Pankin omat varat ennen tilivuoden voiton lisäämistä olivat tilinpäätöksen mukaan milj. markkaa, mikä oli 195 milj. markkaa vähemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Omien varojen vähentyminen aiheutui edellisenä vuonna kirjatusta tappiosta, joka katettiin pankin vararahastosta. Pankin vastuusitoumusten kokonaismäärä oli vuoden päättyessä 622 milj. markkaa eli 158 milj. markkaa pienempi kuin vuoden 1979 lopussa. Pankin taseeseen ei ohjesäännön mukaan ole merkitty pankin omistamien kiinteistöjen, kalustojen eikä osakkeiden ja osuuksien arvoa. Suomen Pankki omistaa mm. pankkikiinteistöt Helsingissä ja niissä kaupungeissa, joissa haarakonttorit toimivat. Pankilla on Vantaan kaupungissa teollisuuskiinteistö, jossa Suomen Pankin setelipaino toimii. Suomen Pankki omistaa myös Mortgage Bank of Finland Oy:n ja Tervakoski Oy:n osakeenemmistöt. Lisäksi pankki on osakkaana mm. Teollistamisrahasto Oy:ssä, Sponsor Oy:ssä sekä eräissä teollisuusyrityksissä. Suomen Pankin omistuksessa on myös Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto, SITRA. Edellisellä sivulla olevassa taulukossa on esitetty pankin omistamien osakkeiden ja osuuksien nimellisarvo! pääryhmittäin vuosien 1979 ja 1980 lopussa. Tuloslaskelman mukaan pankin korkotuotot lisääntyivät 705 milj. markkaa ja olivat yhteensä milj. markkaa. Korkotuottojen kasvuun myötävaikuttivat korkotason nousu kotimaassa ja ulkomailla, rahapolitiikan tiukentaminen sekä keskuspankkirahoituksen ja erityisrahoitusjärjestelyjen luottokannan kasvu. Korkotuotoista kotimaisten saamisten korot lisääntyivät 568 milj. markkaa, ulkomaisten saamisten 7 4 milj. markkaa ja joukkovelkakirjojen 64 milj. markkaa. Suomen Pankin korkokulut kasvoivat 260 milj. markkaa 615 milj. markkaan. Korkokulujen lisäys aiheutui kotimaisten velkojen, lähinnä kassavarantotalletusten ja talletustodistusten, kasvusta. Näille maksetut korot lisääntyivät 268 milj. markkaa. Korot ja varausprovisiot ulkomaisista veloista sen sijaan supistuivat 8 milj. markkaa. Korkotuottojen ja korkokulujen erotus eli korkokate kasvoi 446 milj. markkaa ja oli 879 milj. markkaa. Muut tuotot lisääntyivät 300 milj. markkaa 316 milj. markkaan. Valtaosa lisäyksestä oli valuuttojen kurssieroja, joista syntyi tuottoja nettomääräisesti 296 milj. markkaa. Edellisenä vuonna kurssieroista syntyi tappiota 443 milj. markkaa. Muut kulut ilman kurssieroja supistuivat 29 milj. markkaa. Tämä aiheutui poistojen määrän vähentymisestä 86 milj. markasta 43 milj. markkaan. Muut kuluerät sen sijaan kasvoivat 15 milj. markkaa 130 milj. markkaan. Palkat ja sosiaaliturvamaksut lisääntyivät yhteensä 9 milj. markkaa, eläkkeet 2 milj. markkaa, setelien valmistuskulut 2 milj. markkaa ja erittelemättömät kulut 2 milj. markkaa. ArvonjärjestelytHeille pankin tuotoista siirrettiin 600 milj. markkaa. Pankin voitto tilivuodelta oli 422 milj. markkaa. Voitosta on pankin ohjesäännön mukaan ensiksi katettava vuonna 1979 syntyneen tappion aiheuttama 195 milj. markan suuruinen vararahaston vähennys. Jäljelle jäävästä voitosta on siirrettävä vähintään puolet eli 114 milj. markkaa vararahastoon. Vuoden 1981 avaustaseessa on voitosta siirretty vararahastoon ohjesäännön edellyttämä määrä eli 308 milj. markkaa. Muu osa voitosta eli 114 milj. markkaa on siirretty käyttämättömien voittovarojen tilille ja sen käytöstä päättää eduskunta. Pankkivaltuusmiehet ehdottavat, että käytettävissä oleva voiton osa, ,68 markkaa, siirrettäisiin valtiovarastoon.

21 21 Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä asioita Tilintarkastus Vuoden 1979 valtiopäivillä valitut tilintarkastajat, kunnallisneuvos Mikko Kaarna, valtiotieteen kandidaatti Erkki Liikanen, järjestösihteeri Erkki Kivimäki, diplomi-insinööri Pentti Mäki-Hakola ja agrologi Håkan Malm, toimittivat helmikuuta 1980 pankin vuoden 1979 tilien tarkastuksen. Tilintarkastajien lausunnon mukaisesti pankkivaltuusmiehet myönsivät johtokunnalle vastuuvapauden pankin hallinnosta vuodelta Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus Pankkivaltuusmiehet ovat kertomusvuoden aikana toimittaneet johtosääntönsä määräämän pankin lainausliikkeen ja muiden sijoitusten sekä valuuttakaupan tarkastuksen seuraavina aikoina: helmikuun 22., huhtikuun 18., kesäkuun 17., elokuun 5., lokakuun 22. ja joulukuun 18. päivänä. I nventoinnit ja haarakonttorien tarkastukset a) Pääkonttorissa Johtosääntönsä 6 : n mukaisesti pankkivaltuusmiehet ovat toimittaneet pääkonttorin kassojen ja kassahoivien sekä laina- ja vakuuskirjojen ynnä panttien ja talletusten inventoinnit, joissa ei havaittu aihetta muistutuksiin. b) Haarakonttoreissa Pankkivaltuusmiehet ovat valvoneet, että konttorien valvojat ovat inventoineet haarakonttorien käsikassat ja holvit kerran kuukaudessa sekä vekselit, velkakirjat ja pantit vähintään kolmesti vuodessa. Kaikissa haarakonttoreissa on toimitettu pankin johtosäännön 2 :ssä säädetty tarkastus. Längmanin rahastot Pankkivaltuusmiehet ovat hyväksyneet Längmanin rahastojen tilit vuodelta 1979 ja lähettäneet jäljennökset tileistä eduskunnan pankkivaliokunnalle. Huhtikuun 18. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet hyväksyivät eduskunnan toukokuun 6. päivänä 1969 vahvistamien ohjeiden mukaisesti E. J. Längrnanin B rahastosta vuonna 1977 jaettujen apurahojen tilitykset. Apurahojen oltua edellä mainittujen ohjeiden mukaan haettavina pankkivaltuusmiehet päättivät samassa huhtikuun 18. päivän kokouksessaan, että E. J. Längmanin B-rahastosta kertomusvuonna jakoa varten käytettävissä olleet markkaa jaetaan apurahoja anoneille suppeamman pankkivaltuuston ehdotuksen mukaisesti. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto (SITRA) Pankkivaltuusmiehet ovat hyväksyneet SITRAn tilit vuodelta 1979 ja lähettäneet jäljennökset toimintakertomuksesta, inventaarista ja taseista eduskunnan pankkivaliokunnalle. Suomen Pankin soveltamien korkojen ja päiväluottokoron rajojen korottaminen Tammikuun 29. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta totesi, että pankkivaltuusmiehet päättivät kokouksessaan syyskuun 21. päivänä 1979 korottaa korkotasoa 1.25 prosenttiyksikköä saman vuoden marraskuun alusta. Tämän päätöksen jälkeen ovat korot sekä useissa maissa että kansainvälisillä markkinoilla edelleen nousseet, joskin kansainvälisten korkojen nousu näyttää olevan taittumassa. Suo-

22 22 men taloudellista kehitystä vuonna 1980 koskevien ennusteiden tarkistukset viittaavat aikaisemmin arvioitua selvästi suurempaan vaihtotaseen vajaukseen ja ulkomaisen velkaantumisen uuteen nousuun. Suomen korkotason alhaisuus ja kasvava vaihtotaseen alijäämä aiheuttavat huomattavaa painetta valuuttavarantoa kohtaan. Tällainen kehitys kaventaa mahdollisuuksia harjoittaa tuotantoa ja työllisyyttä tukevaa talouspolitiikkaa vuosina odotettavissa olevan taantuman lieventämiseksi. Johtokunta ilmoitti käsityksenään, että talouspolitiikan liikkumavaraa ajatellen olisi tarkoituksenmukaista edelleen korottaa korkotasoa yksi prosenttiyksikkö lukien. Pankkien antolainauskorkoja korotettaisiin yleensä yksi prosenttiyksikkö. Pankkien ottolainauskorkoja edellytettäisiin korotettavan vastaavasti. Edellä sanotun mukaisesti johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet muuttaisivat tekemäänsä korkopäätöstä siten, että Suomen Pankin peruskorko korotetaan 8.5 prosentista 9.5 prosenttiin vuodessa ja että muunlaista kotimaista luottoa myönnettäessä veloitettavan koron rajat korotetaan 6 % ja 9 34 prosentista 7 % ja 10 % prosenttiin vuodessa sekä että päiväluottokoron rajat korotetaan 8.5 ja 24 prosentista 9.5 ja 25 prosenttiin. Nämä korotukset tulisivat voimaan 1. päivästä helmikuuta Pankkivaltuusmiehet käsittelivät johtokunnan esitystä tammikuun 30. päivänä pitämässään kokouksessa. Käytyjen keskustelujen jälkeen johtokunta muutti esitystään siten, että korkotasoa esitettiin korotettavaksi 0.75 prosenttiyksikköä aikaisemmin esitetyn yhden prosenttiyksikön sijasta. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät tämän esityksen ja päättivät muuttaa tekemäänsä korkopäätöstä siten, että alkaen Suomen Pankin peruskorko on 9 14 % vuodessa ja muunlaista kotimaista luottoa myönnettäessä veloitettavan koron rajat 7.5 ja 10.5% vuodessa sekä päiväluottokoron rajat 9 14 ja 24 % %. Valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen raioien alentaminen Edellä mainitussa tammikuun 30. päivän kokouksessa pankkivaltuusmiehet käsittelivät myös johtokunnan edellisenä päivänä lähettämään kirjelmään sisältyvää esitystä valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen rajojen alentamisesta. Johtokunta totesi, että valtioneuvosto päätti Suomen Pankin esityksestä muuttaa markan ulkoisesta arvosta antamansa päätöksen 4 :n, sellaisena kuin se oli muutettuna valtioneuvoston 16. päivänä helmikuuta 1978 antamalla päätöksellä, kuulumaan: "Valuuttaindeksin vaihtelualueen yläraja on ja alaraja " Tällä päätöksellä valuuttaindeksin vaihtelualuetta samalla laajennettiin aiemmasta noin 4.5 prosentista noin 6 prosenttiin. Valtioneuvoston päätöksen jälkeen Suomen Pankki on pitänyt valuuttaindeksiluvun kuukausikeskiarvon pisteluvussa eli selvästi vaihtelualueen laskennallisen keskipisteen alapuolella. Vuoden 1979 loppupuoliskolla Suomen Pankin valuuttavaranto kääntyi laskuun. Aluksi lasku johtui aiemmin vallinneiden valuuttakurssiodotusten vaimenemisesta, mutta varannon supistuminen jatkui senkin jälkeen, kun revalvaation ja eräiden valuuttasäännösten tarkistusten valuuttavarantovaikutuksen vottun arvioida toteutuneen. Tämä johtui pääasiassa korkojen nopeasta noususta ulkomailla. Pääomanvientiä lienee jossain määrin lisännvt myös se, että valuuttaindeksin mahdollinen liikkumavara vaihtelualueelia on saatettu tulkita vain yhdensuuntaiseksi, markan ulkoisen arvon heikentymisen suuntaan. Viime kuukausina tapahtunut kansainvälispoliittisen tilanteen kiristyminen on lisännyt epävarmuutta myös kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Tämä saattaa herkästi heijastua myös markan ulkoista arvoa koskeviin odotuksiin. Näistä kotimaisten valuutta- ja rahamarkkinoiden kehitystä häiritseviä odotustekijöitä voitaisiin noudatetun valuuttakurssipolitiikan puitteissa lieventää muuttamalla valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen ylä- ja alarajoja alaspäin siten, että viimeaikaiselle valuuttaindeksiluvulle luodaan yhtä suuri liikkumatila kumpaankin suuntaan. Edellä olevan johdosta johtokunta ehdotti, että valuuttaindeksiluvun vaihtelualueen ylärajaksi määrättäisiin ja alarajaksi ja että pankkivaltuusmiehet tekisivät valtioneuvostolle esityksen aikaisemmin mainitun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta vastaavalla tavalla. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan ehdotuksen ja tekivät asiaa koskevan esityksen valtioneuvostolle, joka samana päivänä antamallaan päätöksellä (72/ 80) hyväksyi esityksen ja muutti markan ul-

23 23 koisesta arvosta antamansa paatöksen 4 :n, sellaisena kuin se on syyskuun 21. päivänä 1979 annetussa päätöksessä, näin kuuluvaksi: "V aluuttaindeksiluvun vaihtelualueen yläraja on ja alaraja " Päätös tuli voimaan 30. päivästä tammikuuta maksaa päiväluottotileille tehdyille talletuksille ja veloittaa päiväluotoista koron, joka on enintään 15 prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa korkeampi. Päiväluotoista on veloitettava vähintään peruskorko. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen marraskuun 26. päivänä pitämässään kokouksessa. Päiväluottomarkkinoiden toiminnan jatkaminen Marraskuun 18. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta kiinnitti huomiota siihen, että Suomen Pankin päiväluottomarkkinat ovat olleet toiminnassa runsaat viisi vuotta syyskuun 1975 alusta lukien. Niiden käyttö rahapolitiikan yhtenä välineenä on perustunut pankkivaltuusmiesten päätöksiin, joilla johtokunnalle on määräajaksi annettu oikeus toisaalta hyvittää päivätalletuksille ja toisaalta veloittaa päiväluotoista vuotuista korkoa tietyissä rajoissa. Viimeksi tehty tällainen pankkivaltuusmiesten päätös marraskuun 18. päivältä 1977 on voimassa vuoden 1980 loppuun, minkä vuoksi päiväluottomarkkinoiden toiminnan jatkosta päättäminen on tullut ajankohtaiseksi. Päiväluottomarkkinoiden toiminnasta saadut kokemukset ovat olleet edelleen myönteisiä. Päiväluottomarkkinoiden asema on vuosien mittaan muuttunut marginaalirahoituksen lähteestä ja rahapolitiikan hienosäädön välineestä yhä merkittävämmäksi keskuspankkirahoituksen säätelyvälineeksi. Heinäkuun 1979 ja helmikuun 1980 alusta voimaan tulleiden keskuspankkirahoi tusj ärj estelmän rakennemuutosten jälkeen päiväluottomarkkinoilla on keskeinen asema liikepankkien keskuspankkirahoituksessa. Lisäksi päiväluottomarkkinoiden kautta on voitu ja voidaan edelleen joustavasti tasoittaa valtiontaloudesta aiheutuvia lyhytaikaisia rahamarkkinavaihteluita. Näistä syistä johtokunta katsoi perustelluksi saattaa päiväluottomarkkinoiden toiminta pysyvämmälle pohjalle siten, että päiväluottokorkoa koskevat luvat myönnettäisiin vuoden 1981 alusta toistaiseksi voimassa olevina. Samalla olisi aiheellista sitoa päiväluottomarkkinoiden enimmäiskorko peruskorkoon, ettei siitä tarvitsisi peruskoron muutosten yhteydessä erikseen päättää. Edellä mainituin perustein johtokunta esitti pankkivaltuusmiesten päätettäväksi, että Suomen Pankki saisi lukien toistaiseksi Liikepankkien päivätuoton lisäkorko Tammikuun 23. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti pankkivaltuusmiesten päätettäväksi, että Suomen Pankin johtokunnalla olisi oikeus harkintansa mukaan periä liikepankin päiväluetosta lisäkorkoa, joka voisi yhdessä päiväluottokoron kanssa nousta enintään pankkivaltuusmiesten päiväluottokorolle kulloinkin vahvistamaan ylärajaan asti. Esitystään johtokunta perusteli sillä, että Suomen Pankki on viime vuosikymmeninä miltei jatkuvasti soveltanut liikepankkien keskuspankkirahoituksessa järjestelmää, jonka mukaan liikepankit ovat voineet käyttää peruskorkoista keskuspankkiluottoa pankkikohtaisesti määrätyn kiintiön verran ja kiintiön ylittäminen on ollut mahdollista kasvavaa lisäkorkoa vastaan. Kiintiön ylitykselle on kuitenkin yleensä asetettu yläraja. Vuodesta 1975 lähtien pankit ovat voineet käyttää myös päiväluottoa pankkikohtaisesti määriteltyyn rajaan asti. Käytettyään keskuspankki- ja päiväluotto-oikeutensa kokonaan pankit ovat saaneet keskuspankkirahoitusta obligaatioiden termiinikaupoin. Suomen Pankin johtokunnalla on pankkivaltuusmiesten antama oikeus periä harkintansa mukaan kotimaiselle rahalaitokselle myöntämästään diskontto- ja rediskonttoluotosta lisäkorkoa enintään 4 % koko luoton määrästä. Obligaatioiden termiinikaupoissa on yleensä sovellettu kurssieroa 1h % viikkoa kohti, mikä vuotuiseksi koroksi muunnettuna on 26%. Heinäkuun alusta 1979 siirryttiin liikepankkien keskuspankkirahoituksessa uuteen järjestelmään. Liikepankkien keskuspankkiluotto myönnetään nyt yksinomaan shekkitililuottona, jonka kuukausikeskiarvoina määriteltyjä kiintiöitä pankit eivät saa ylittää. Shekkirililuotosta peritään Suomen Pankin peruskorko. Peruskorkoisen kiintiön ylittävän keskuspankkirahoituksen tarpeen liikepankit voivat tyydyttää ottamalla päiväluottoa Suomen Pan-

24 24 kin päiväluottomarkkinoilta kullekin pankille määrättyyn, verraten korkeaan rajaan asti. Mikäli liikepankin keskuspankkirahoituksen tarve ylittää peruskorkoisen kiintiön ja päiväluottooikeuden yhteismäärän, pankilla on mahdollisuus saada keskuspankkirahoitusta obligaatioiden termiinikaupoin, joiden kurssiero alennettiin uudistuksen yhteydessä ~ prosentiksi viikolta eli 17 ~ prosentin vuotuista korkoa vastaavaksi. Liikepankkien keskuspankkirahoituksen nykyiset muodot täyttävät modernille rahoitusjärjestelmälle asetettavat hallinnolliset ja tekniset vaatimukset lukuun ottamatta obligaatioiden termiinikauppoja, joiden käyttö on selvästi vanhahtavaa. Kokonaiskysyntää hillitsevän rahapolitiikan harjoittamisen kannalta nykyisessä järjestelmässä on se heikkous, että keskuspankkirahoituksen marginaalikorkoa on vaikea nostaa rahapolitiikan ohjaustehon kannalta riittävän korkeaksi, ilman että keskuspankkirahoituksen keskimääräinen korkorasitus samalla nousee tarpeettoman suureksi. Tämä voitaisiin välttää suurentamalla huomattavasti peruskorkoisia shekkiluottokiintiöitä ja korottamalla päiväluottokorkoa, mutta tällöin kärjistyisivät jälleen kiintiöiden pankkikohtaisen jakautuman ongelmat. Toisena vaihtoehtona olisi määritellä päiväluotan käyttöoikeudet niin niukoiksi, että pankit joutuisivat marginaalirahoituksessaan turvautumaan obligaatioiden termiinikauppoihin. Päiväluottokorkoa voitaisiin tällöin alentaa. Tämän ratkaisumallin ongelmana olisi päiväluottooikeuksien pankkikohtaisen jaon lisäksi vanhakantaisten obligaatiokauppojen merkityksen korostuminen. Johtokunta ilmoittikin päätyneensä esittämään ratkaisua, jossa liikepankkien päiväluottooikeudelle ei asetettaisi ehdotonta ylärajaa, mutta jos liikepankin päiväluotan käyttö kuukausikeskiarvona laskettuna ylittäisi asetetun pankkikohtaisen rajan, Suomen Pankki perisi pankilta rajan ylittävästä päiväluotosta asteittain nousevaa lisäkorkoa. Tarkoitus olisi samassa yhteydessä korottaa jossain määrin liikepankkien peruskorkoisia kiintiöitä ja alentaa päiväluottokoron tasoa. Tällöin suhteellisen runsaasti keskuspankkirahoitusta käyttävät pankit joutuisivat maksamaan marginaalirahoituksestaan verraten korkeata korkoa, mutta keskuspankkirahoituksen keskimääräinen korko ja suhteellisen vähän keskuspankkirahoitusta käyttävien pankkien korkorasitus alenisivat. Johtokunta katsoi, että nähtävissä oleviin tilanteisiin riittävä rahapoliittinen ohjausteho voitaisiin saavuttaa, mikäli johtokunta saisi oikeuden periä liikepankeilta päiväluotosta lisäkorkoa siten, että lisäkorko yhdessä päiväluottokoron kanssa nousisi enintään pankkivaltuusmiesten kulloinkin päiväluottokorolle vahvistamaan ylärajaan asti. Kun pankkivaltuusmiehet ovat oikeuttaneet johtokunnan tarvittaessa perimään kaikistakin päiväluotoista korkoa 24 %, esitetty ratkaisu olisi käytännössä pankkien kannattavuuden kannalta selvästi kevyempi, mutta sillä olisi kuitenkin aiheutettuun keskimääräiseen kannattavuusrasitukseen nähden huomattavan suuri rahapoliittinen ohjausteho. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen tammikuun 30. päivänä pitämässään kokouksessa. Vientitalletusten korko Kesäkuun 13. päivänä lähettämässään kirjelmassa johtokunta viittasi valtioneuvoston tekemään päätökseen, jonka mukaan vientitalletuslain (578/79) tarkoittamia talletuksia alettiin periä alkaen sahatavarasta ja paperimassasta. Vientitalletuslaki edellyttää, että Suomen Pankki maksaa vientitalletuksille vähintään 5 prosentin vuotuisen koron. Kun 5 prosentin korkoa on yleiseen korkotasoon verrattuna pidettävä alhaisena, johtokunta esitti, että Suomen Pankki saisi maksaa valtioneuvoston tekemän päätöksen mukaisille vientitalletuksille 3 prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa alemman vuotuisen koron, kuitenkin vähintään vientitalletuslain edellyttämän 5 prosentin koron. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen kokouksessaan kesäkuun 1 7. päivänä. Investointitalletusten korko Maaliskuun 31. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta totesi, että valtiovarainministeriössä on valmisteltu valtioneuvoston päätöstä sen ajan pidentämiseksi kuluvan vuoden loppuun, jona päättyviltä tilikansilta tehtävän investointivarauksen enimmäismäärä saa olla 70 % tilikauden voitosta.

25 25 Korotetun varausoikeuden voimassaolaajan jatkamista on kuluvan vuoden taloudellista kehitystä koskevien tarkistettujen ennusteiden valossa pidettävä perusteltuna. Olisi myös perusteltua pidentää vastaavasti sitä aikaa, jolta tehdyille investointitalletuksille Suomen Pankki maksaa lain säätämää vähimmäiskorkoa korkeamman koron. Tämän mukaisesti johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet päättäisivät täydentää marraskuun 27. päivänä 1979 tekemäänsä päätöstä investointitalletusten korosta siten, että Suomen Pankki maksaa 1 Vz prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa alemman vuotuisen koron myös investointitalletukselle, joka on tehty päättyvän tilikauden voitosta. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen huhtikuun 18. päivänä pitämässään kokouksessa. Lokakuun 9. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta mainitsi, että valtiovarainministeriössä on valmisteilla valtioneuvoston päätös sen ajan pidentämiseksi vuoden 1981 maaliskuun loppuun, jona päättyviltä tilikausilta tehtävän investointivarauksen enimmäismäärä saa olla 70 % tilikauden voitosta. Koska olisi perusteltua pidentää vastaavasti sitä aikaa, jolta tehdyille investointitalletuksille Suomen Pankki maksaa lain säätämää vähimmäiskorkoa korkeamman koron, johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet täydentäisivät huhtikuun 18. päivänä tekemäänsä päätöstä investointitalletusten korosta siten, että Suomen Pankki maksaa 1 Vz prosenttiyksikköä kulloistakin peruskorkoa alemman vuotuisen koron myös investointitalletukselle, joka on tehty päättyvän tilikauden voitosta. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen lokakuun 22. päivänä pitämässään kokouksessa. Pankeille myönnettävä km oton käteisvaraluotto Lokakuun 17. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti seuraavan. Erityisesti kireän rahapolitiikan aikana pankit pyrkivät minimoimaan hallussaan olevien käteisvarojen määrän tarkasti päivittäin vähentääkseen keskuspankkirahoituksen tarvettaan ja siitä aiheutuvia korkokustannuksia. Yleisenä menettelynä on, että pankit kuljettavat työpäivän päättyessä lähes kaikki käteisvaransa paikalliseen postitoimipaikkaan tai Suomen Pankin konttoriin ja hakevat seuraavana aamuna suunnilleen vastaavat rahamäärät samoista lähteistä. Tästä syystä Suomen Pankin, postin ja pankkien kanttareiden välillä liikkuu huomattava määrä rahahuollon kannalta täysin tarpeettomia rahalähetyksiä. Suomen Pankin rahahuollon yhtenä tavoitteena on käteisrahan saannin varmistaminen mahdollisimman turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Suomen Pankkiin tulisi toimittaa pääsääntöisesti vain huonokuntoisia rahoja ja pankista tulisi lähettää hyväkuntoisia tai uusia rahoja suhteellisen harvoin tapahtuvina suurehkoina toimituksina. Turhien rahalähetysten poisjääminen vähentäisi huomattavasti käteisrahan lajitteluun, laskemiseen, pakkaamiseen, kuljettamiseen ja kirjanpitoon liittyvää työtä pankeissa. Lisäksi rahankuljetuksiin liittyvä turvallisuusriski pienenisi. Samoin pankkien toimintavalmius kausiluonteisen tai poikkeuksellisen käteisrahan tarpeen tyydyttämisessä paranisi. Johtokunnan mielestä tarpeetonta käteisrahan käsittelyä ja kuljetusta voitaisiin vähentää myöntämällä pankeille päivittäin koroton käteisvaraluotto, jonka suuruus on sama kuin pankkien hallussa kunakin päivänä olevien kotimaisten setelien ja metallirahojen määrä. Tällä luotolla olisi rahapoliittista merkitystä ainoastaan sen käyttöönottovaiheessa, jolloin pankit saisivat korottoman luotan myös niitä yhteensä noin 400 milj. markan suuruisia hallussaan pitämiään vähimmäiskassoja vastaan, jotka ne tähän asti ovat rahoittaneet korollisella keskuspankkiluotolla. Tästä aiheutuva keventävä vaikutus on tarvittaessa helposti neutraloitavissa tarkistamaila vastaavasti muun keskuspankkirahoituksen ehtoja. Siltä osin kuin järjestely johtaa tavoiteltuun rahakassojen lisäykseen pankeissa, sillä ei ole rahapoliittisia eikä muitakaan sivuvaikutuksia, koska korotonta saatavaa aina vastaa samansuuruinen koroton velka. Edellä esitetyn perusteella ja Suomen Pankin ohjesäännön 17 : n 1 momentin 1 kohtaan viitaten johtokunta esitti pankkivaltuusmiesten päätettäväksi, että Suomen Pankin johtokunta voisi myöntää liike-, säästö- ja osuuspankeille sekä Postipankille tämän hallussa olevien käteisvarojen määräisen korottoman luoton, edel-

26 26 lyttäen että pankki kykenisi osoittamaan käteisvarojensa määrän Suomen Pankin hyväksymällä tavalla. Osuus- ja säästöpankeille käteisvaraluotto myönnettäisiin näiden keskusrahalaitoksina toimivien liikepankkien välityksellä ja vastuulla. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen lokakuun 22. päivänä pitämässään kokouksessa. Suomen Pankin ulkomaiset luottovaraukset Tammikuun.30. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet johtokunnan esityksen mukaisesti päättivät, että Suomen Pankin ulkomaisten pankkien kanssa sopimien luottovarausten enimmäismäärä saadaan korottaa siihenastisesta milj. dollarista milj. dollariin. Huhtikuun 18. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet korottivat enimmäismäärän milj. dollariin. Suostumus kiinteistön ostoon Joulukuun 9. päivänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta ilmoitti, että Suomen Pankin Mikkelin toimitalo sijaitsee Vilhonkadun ja Päiviönkadun kulmauksessa olevalla I kaupunginosan 1.3. korttelin tontilla n:o 18 b, jonka pinta-ala on m 2 ja rakennusoikeus kerrosalaneliömetriä. Rakennusoikeus on käytännöllisesti katsoen loppuun käytetty. Naapurina Vilhonkadun varrella on tontti n:o 18 a, jonka pinta-ala on m 2 ja rakennusoikeus kerrosalaneliömetriä. Suomen Pankki on useiden vuosien ajan käynyt keskusteluja tontin n:o 18 a omistajan kanssa tontin ostamisesta pankille mahdollisia tulevaisuuden tarpeita varten, mutta keskustelut eivät ole johtaneet tulokseen kauppahintaa koskevien erimielisyyksien takia. Tuorein hintapyyntö on markkaa, jota johtokunnan hankkimien selvitysten perusteella on pidettävä ko. tontin kohtuullisena käypänä hintana tällä hetkellä. Edellä olevan johdosta johtokunta esitti, että pankkivaltuusmiehet oikeuttaisivat johtokunnan ostamaan Suomen Pankille Mikkelin kaupungin I kaupunginosan 13. korttelin tontin n:o 18 a enintään markan kauppahinnasta ja muuten sopiviksi katsomillaan ehdoilla. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen joulukuun 18. päivänä pitämässään kokouksessa. Mortgage Bank of Finland Oy:n lainanotto ia lainavaroien käyttö Lokakuun 22. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet johtokunnan esityksen mukaisesti - oikeuttivat Mortgage Bank of Finland Oy:n ottamaan ulkomaista luottoa vuosien aikana vasta-arvoltaan enintään 550 milj. markan määrään asti; - päättivät antaa suostumuksensa sille, että Mortgage Bank of Finland Oy laskee vuosina liikkeeseen yhteensä enintään.300 milj. markan arvosta debentuureja ja obligaatioita, joiden vuotuinen korko on vähintään 7 % ja enintään 9 % ja juoksuaika enintään 15 vuotta, sekä oikeuttivat Suomen Pankin merkitsemään nämä debentuurit ja obligaatiot, joiden ehdoista sovitaan kulloinkin Suomen Pankin ja Mortgage Bank of Finland Oy:n kesken pankkivaltuusmiesten asettamissa rajoissa; - päättivät, että Mortgage Bank of Finland Oy voi käyttää liikkeeseen laskemiensa debentuurilainojen varoja myös kannattavien ja jälkeen toimintansa aloittaneiden teollisuuslaitosten suorittamien vesiensuojeluinvestointien samoin kuin muiden teollisuuden ympäristönsuojeluinvestointien rahoittamiseen. Ko. investointien rahoittamisessa noudatettava! periaatteet vahvistaa Suomen Pankin johtokunta. Ulkomaisia asiamiespankkeja Huhtikuun 18. päivänä ja joulukuun 18. päivänä pidetyissä kokouksissa pankkivaltuusmiehet päättivät, että Privatbanken A.S., K0benhavn, Bayerische Vereinsbank, Miinchen, Fuji Bank Ltd, Tokyo, Nippon Credit Bank Ltd, Tokyo, Sanwa Bank Ltd, Osaka, The Tokay Bank Ltd, Nagoya, Mitsui Bank Ltd, Tokyo, National Bank of Abu Dhabi, Abu Dhabi, Gulf lnternational Bank B.S.C., Manama, Bahrain, National Bank of Kuwait S.A.K., Kuwait, Riyad Bank Ltd, Jeddah, PSP & Company (U.K.) Ltd, London, National Bank of Canada, Montreal, The Taiyo Kobe Bank Ltd,

27 27 Tokyo, Union Bank of Finland (Singapore) Ltd, Singapore, Warburg (S.G.) & Co. Ltd, London, ja Salomon Brothers, New York, otetaan Suomen Pankin ulkomaisiksi asiamiespankeiksi. Lahjoitus Urho Kekkosen Kuntoinstituuttisäätiölle Johtokunnan tekemän esityksen perusteella pankkivaltuusmiehet päättivät kokouksessaan elokuun 5. päivänä antaa suostumuksensa siihen, että Suomen Pankki lahjoittaa tasavallan presidentti Urho Kekkosen BO-vuotispäivän johdosta Urho Kekkosen Kuntoinstituuttisäätiölle sen työn tukemiseksi markkaa. Toimenhaltijain palkkausten tarkistaminen Työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat maaliskuun 1980 loppuun mennessä sopimukset työ- ja virkaehtosopimusten uudistamisesta sopimuskaudeksi Huhtikuun 14. päivänä pankkivaltuusmiehille lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti hyväksyttäväksi Suomen Pankin toimenhaltijoiden palkkaratkaisun sopimuskaudeksi , jossa noudatettaisiin valtion virkaehtosopimuksen päälinjoja seuraavasti: lukien taulukkopalkkoja korotettaisiin 1.3 % markkaa, kuitenkin vähintään 4.6 %, joka kokonaisvaikutukseltaan merkitsisi noin 6 prosentin korotusta palkkakustannuksiin; palkkojen yleiskorotus tulisi olemaan 2.5 % sekä järjestelyvarana keväästä syksyyn siirrettynä 1 %, joka valtion ilmoittamien laskelmien mukaan silloin merkitsee 3.9%. Lisäksi johtokunta esitti, että Suomen Pankin palkkaratkaisuissa ja muissa palvelussuhteen ehdoissa muutoinkin noudatettaisiin soveltuvin osin sopimuskaudella valtion virkaehdoissa tapahtuvia muutoksia. Samalla johtokunta esitti, että syksyn palkkaratkaisun yhteydessä Suomen Pankissa esimiestehtävissä toimivia toimenhaltijoita varten perustettaisiin omat palkkaluokat, joihin johtokunta tulisi soveltamaan kokonaisvaikutukseltaan samanlaisia korotuksia kuin palkkatoimikunnan esittämät yleiskorotukset. Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät johtokunnan esityksen huhtikuun 18. päivänä pitämässään kokouksessa. Johtokunnan vt. jäsenen palkkio Maaliskuun 21. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet johtokunnan esityksen mukaisesti päättivät, että niille pankin toimenhaltijoille, jotka pankkivaltuusmiesten päätöksellä määrätään toimimaan johtokunnan vt. jäseninä johtokunnan varsinaisen vuosiloman aikana taikka jotka johtokunta pankin johtosäännön 12 :n nojalla määrää hoitamaan johtokunnan jäsenen virkaa, maksetaan tehtävän hoitamisesta johtokunnan jäsenen peruspalkan ja ao. toimenhaltijan kulloisenkin kokonaispalkan välinen erotus. Pankkivaltuusmiehet päättivät samalla, että edellä oleva tulee voimaan huhtikuun 1. päivästä Suomen Pankin vuosilomasäännösten muuttaminen Kesäkuun 17. päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet päättivät muuttaa Suomen Pankin vakinaisten ja ylimääräisten toimenhaltijain vuosilomasäännöksiä johtokunnan saman kesäkuun 11. päivänä lähettämän kirjelmän mukaisesti sekä määräsivät, että muutoksia sovelletaan ensimmäisen kerran maaliskuun 31. päivänä 1980 päättyneeitä lomanmääräytymisvuodelta määräytyviin vuosilomiin ja lomakorvauksiin. Myönnetyt avustukset Pankkivaltuusmiehet myönsivät kertomusvuonna yhden avustuksen. Johtokunta Kertomusvuoden aikana johtokunnan kokoonpanossa ja tehtävänjaossa ei tapahtunut muutoksia. Huhtikuun 18. päivänä pankkivaltuusmiehet päättivät, että johtokunnan puheenjohtajan ja jäsenten palkkoja tarkistetaan samoilla perusteilla kuin samana päivänä oli pankin toimenhaltijain osalta päätetty ja että valtion virkaehtosopimuksen mukaisesti kolmatta määrä-

28 28 vuosilisää korotetaan 1.5 prosenttiyksikköä sekä että määrävuosilisiin oikeuttavaksi ajaksi luetaan myös valtioneuvoston ja eduskunnan jäsenyydestä kertyvä aika. Haarakonttorien valvojat Pankin haarakanttatien valvojina ja heidän varamiehinään ovat vuonna 1981 pankkivaltuusmiesten päätöksen nojalla seuraavat henkilöt: Joensuun konttori: valvojat opetusneuvos, filosofian maisteri Aulis Olavi Waldemar Koivusalo ja varatuomari Otto Alvar Gustaf Sorasalmi sekä varamiehet poliisineuvos, varatuomari Leo Ilkka Kalevi Hupli ja kansanedustaja, toimitusjohtaja Mauri Heimo Kalervo Vänskä; Jyväskylän konttori: valvojat varatuomari Uuno Osmo Voimari Aarnio ja ent. pormestari, varatuomari Jaakko Wilhelm Krogerus sekä varamiehet lääninverojohtaja, varatuomari Martti. Ilmari Lahtinen ja piirijohtaja Esa Mikael Riihimäki; Kotkan konttori: valvojat ent. poliisimestari Eero Johannes Kettunen ja varatuomari Leif Gunnar Thuresson Häggblom sekä varamiehet oikeusneuvosmies Heikki Pajari ja verojohtaja, varatuomari Toivo Verneri Rikkinen; Kuopion konttori: valvojat lääninneuvos Toivo Kalevi Kopponen ja poliisimestari, varatuomari Erkki Juhani Vahtonen sekä varamiehet hovioikeudenneuvos Esko Juhani Kilpeläinen ja johtaja, agronomi Pauli Uolevi Ilva; Lahden konttori: valvojat varatuomari Timo Johannes Tuori ja ent. rehtori Ilmari Johannes Vartiainen sekä varamiehet ent. kaupallinen johtaja Toivo Voitto Kullervo Koponen ja talousjohtaja, ekonomi Pentti Juhani Lares; Mikkelin konttori: valvojat rehtori Pauli Veli Vainio ja lääninneuvos Viljo Uolevi Lehtolainen sekä varamiehet oikeusneuvosmies Jorma Kalevi Pekonen ja markkinointijohtaja, merkonomi Erkki Heikki Nevasaari; Oulun konttori: valvojat kaupungintaloustarkastaja, ekonomi Ville Kalevi Matturi ja varatuomari Erkki August Korhonen sekä varamiehet toimitusjohtaja, konsuli Jorma Jalmari Sallamo ja poliisimestari, varatuomari Erkki Eino Haikala; Porin konttori: valvojat pormestari, varatuomari Olavi Einar Koivisto ja toimitusjohtaja, kauppaneuvos Heimo Kalervo Kaitila sekä varamiehet toimitusjohtaja Eino Kivikoski ja apulaiskaupunginjohtaja, varatuomari Mikko Iisakki Sävelä; Rovaniemen konttori: valvojat varatuomari Vilho Johannes Haataja ja lääninverojohtaja, lainopin kandidaatti Erkki Emanuel Ollila sekä varamiehet ekonomi Erkki Antero Vähälä ja konttoripäällikkö, ekonomi Seppo Olavi Söderlund; Tampereen konttori: valvojat pormestari Jyrki Jalo Unto Tuominen ja hallintojohtaja, hallinto-opin kandidaatti Eero Einar Lindfors sekä varamiehet varatuomari Lasse Joutsiniemi ja tullijohtaja, valtiotieteen kandidaatti Veikko Armas Seppänen; Turun konttori: valvojat toimitusjohtaja, ekonomi Heikki Alarik Löyttyniemi ja päätoimittaja, filosofian tohtori Keijo Kalevi Kulha sekä varamiehet professori Jaakko Ilmari Nousiainen ja apulaiskaupunginsihteeri, varatuomari Paavo Aarne Sakari Heinonen; Vaasan konttori: valvojat varatuomari Ake Johannes Helanko ja lääninneuvos Henrik Matias Palomäki sekä varamiehet toimitusjohtaja, lainopin kandidaatti, diplomiekonomi Hans Erich Slotte ja kauppatieteiden tohtori Kauko Kalervo Mikkonen. P ankkivaltuusmie he t Pankkivaltuusmiehinä toimivat vuonna 1980 eduskunnan valitsijamiesten sanottuun tehtävään valitsemat seuraavat henkilöt: Jaatinen, Matti, ekonomi, Laine, Jermu, varatuomari, Maijala, Matti, toimitusjohtaja, Sorsa, Kalevi, yhteiskuntatieteiden maisteri, Björklund, Ilkka-Christian, valtiotieteen kandidaatti,