KONNIVEDEN (14.131) POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA 2005: SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS JA LYHYT YHTEENVETO VUODEN 2005 TULOKSISTA

Transkriptio

1 KONNIVEDEN (4.3) POHJAELÄINTARKKAILU VUONNA 2005: SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS JA LYHYT YHTEENVETO VUODEN 2005 TULOKSISTA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 Marja Anttila-Huhtinen ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty syvännealueen pohjaeläintutkimuksen tulokset Heinolan alapuolisen vesialueen velvoitetarkkailusta. Yhteistarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas. Pohjaeläinnäytteet otettiin Ekman pohjaeläinnoutimella 23 liejupohjaiselta näyteasemalta syksyllä Pohjaeläintutkimuksessa tuli hyvin esille ne alueet, joilla jätevesikuormitus heikentää pohjan laatua. Syvännealueiden pohjaeläimistö soveltuu hyvin jätevesikuormituksen ja sen seurausten tarkkailuun; pohjaeläimet elävät vesialueen pohjalla ja kertovat näin pidemmällä aikavälillä pohjien ekologisesta tilasta ja jätevesikuormituksen vaikutuksista pohjan eliöyhteisöihin. Rinnakkaisten Ekman-nostojen määrä oli Konniselän näyteasemilla kuusi, mutta kaikilla muilla asemilla vain kolme. Tutkimusalue edustaa suurten järvien laajoja syvännealueita, joilla pohjaeläimistö on jo luonnostaan niukkaa. Tästä johtuen täytyy jatkossa muillakin asemilla lisätä rinnakkaisnostojen määrää tulosten luotettavuuden ja niiden antaman informaation lisäämiseksi. Tulosten tarkastelussa ja alueiden luokittelussa käytettiin hyväksi Chironomidi-indeksiä (CI), joka perustuu tiettyjen surviaissääskentoukkien suhteelliseen runsauteen. Indeksi kuvaa pohjien rehevyyttä ja rehevöitymistä. CI:n mukaan tutkimusalueella esiintyi pohjia karusta hyvin reheviin. Karuina ja ekologiselta tilaltaan hyvinä alueina erottuivat yläpuolinen vertailualue (Ruotsalainen) ja Konniselkä, joilla esiintyi karun pohjan vaateliasta surviaissääskilajistoa (Heterotrissocladius subpilosus, Micropsectra sp). Näillä alueilla tavattiin myös puhtaan veden äyriäislajistoa, valkokatkaa (Monoporeia affinis) ja jäännehalkoisjalkaista (Mysis relicta). Vastaavasti pohjan tila oli heikoin Maitiaislahdessa ja Kymenvirran alaosan syvänteessä. Maitiaislahdessa näkyy alueen vanha kuormitus. Kymenvirran alaosan syvänteessä, Enson purkuputken alapuolella, pohja oli makroskooppiselta pohjaeläimistöltään lähes kuollutta. Jätevesien rehevöittävää vaikutusta näkyi myös Rautsaaren pohjoispuolella ja lievempänä Löysinselän syvännealueella. Koko muu tutkimusalue (Kymenvirran ylä- ja alaosat, Konniveden länsija alaosat) oli lievästi karua pohjaa. Kuormitusvaikutukset näkyivät tämän alueen pohjaeläimistössä siten, että vaikka alueen pohjaeläimistö olikin paikoin yksilömääriltään ja biomassoiltaan niukkaa, niin lajisto ei kuitenkaan ole näillä alueilla karujen pohjien herkkää lajistoa kuten Ruotsalaisella ja Konniselällä vaan rehevyydeltään keskimääräisen pohjan lajistoa (Polypedilum pullum, Stictochironomus sp., Sergentia coracina). Heinolan alueella on tehty velvoitetarkkailuihin perustuvaa pohjaeläintutkimusta jo useita vuosikymmeniä. Julkaisussa on tarkasteltu pohjien tilan kehitystä myös pidemmällä aikavälillä. Suurimmat muutokset pohjan tilassa ovat tapahtuneet jätevesikuormituksen lähialueella. Rautsaaren lähiympäristössä pohjan tila oli heikoin 970-luvulla ja 980-luvun alkupuolella. Senjälkeen pohjan tila on hiljalleen kohentunut. Tätä nykyä pohjan tila on huono vain Kymenvirran alaosan syvänteessä ja Maitiaislahdessa. Profundaalialueen pohjaeläintutkimuksen rinnalla toteutettiin vuonna 2005 koeluonteisesti surviaissääskien kotelonahkatutkimus (CPET), joka on raportoitu erikseen. CPETtutkimuksen surviaissääskiaineisto edusti Heinolan alapuolisella vesialueella pääasiassa matalien alueiden lajistoa ilmentäen näin ensisijaisesti päällysveden laatua. CPETtutkimus antoi jätevesikuormituksen vaikutuksista lievemmän kuvan kuin syvännealueiden pohjaeläimistö, jossa näkyi herkemmin alusveteen kohdistuva jätevesikuormitus ja syvillä alueilla ilmenevä hapen kuluminen. Tutkimukset tullaan toistamaan rinnakkaisina vuonna 2009, jolloin CPET-tutkimuksessa tullaan käyttämään erilaista näytteenottostrategiaa kuin vuoden 2005 tutkimuksessa. Vuoden 2009 tutkimusten jälkeen menetelmiä ja niiden antamia tuloksia vertaillaan laajemmin.

3 SISÄLLYS sivu Tiivistelmä Sisällys Johdanto 2 Tarkkailualue 2. Kuormitus Veden laatu 4 3 Aineisto ja menetelmät 6 4 Tulokset 7 4. Yleistä Ruotsalainen Kymenvirta yläosa 4.4 Kymenvirta alaosa 4.5 Maitiaislahti Matinsalmi - Löysinselkä Konnivesi länsiosa Konniselkä Konnivesi alaosa Tutkimusalueen pohjien tila CI:n mukaan vuonna Tulosten tarkastelu 5 6 Pohjien tilan kehitys CI:n perusteella ajanjaksolla Vuoden 2005 pohjaeläintutkimusten yhteenveto ja menetelmien vertailu 2 8 Tarkkailun jatkaminen 22 Viitteet 24 Liitteet

4 JOHDANTO Heinolan alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston / Vaasan hallinto-oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, ja käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Vuoden 2005 tarkkailututkimukset noudattivat jo uutta Hämeen ympäristökeskuksen tarkastamaa ja hyväksymää tarkkailuohjelmaa (lausunto 0300Y , YLO/val/27A/05, ). Uuden ohjelman myötä erityisesti biologinen tarkkailu muuttui ja täydentyi. Konniselän näyteasemilla, joilla pohjaeläinyksilömäärät ovat olleet todella niukkia, lisättiin rinnakkaisnäytteiden lukumäärää. Ja syvännemontun lisäksi näyte otettiin myös välisyvyydestä. Uuden ohjelman mukaan profundaalin pohjaeläinseurannan rinnalla toteutetaan koeluonteisesti uuden tutkimusmenetelmän mukainen surviaissääskien kotelonahkatutkimus (Chironomid Pupal Exivial Technique, CPET). Pohjaeläintutkimukset ovat ohjelmassa mukana joka neljäs vuosi, ja vuosi 2005 oli siis ensimmäinen tutkimusvuosi. Alustavasti kotelonahkatutkimus on mukana myös vuoden 2009 tutkimuksessa. Tämä julkaisu käsittelee Heinolan alapuolisen vesialueen rehevöitymisseurantaan kuuluvan pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimuksen tulokset vuodelta 2005 ja tulosten vertailua aikaisempiin tuloksiin. Samanaikaisesti toteutetun surviaissääskien kotelonahkamenetelmän tulokset on jo raportoitu erikseen 2. Tässä julkaisussa esitetään myös yhteenveto koko pohjaeläintarkkailun tuloksista ja vertaillaan lyhyesti kahta eri tutkimusmenetelmää. Heinolan alapuolisen vesialueen vuoden 2005 tarkkailututkimusten fysikaalis-kemiallisia vedenlaatutuloksia ja alueen jätevesikuormitusta on käsitelty vuosiyhteenvedossa 3 ja rehevöitymisseurantaan kuuluvan perifyton ja piilevätutkimuksen tuloksia omassa yhteenvedossaan 4. 2 TARKKAILUALUE Varsinainen tutkimusalue on Kymijoen Konniveden järviallas (4.3) ja vertailualueena toimii sen yläpuolinen Ruotsalainen (4.4) (kuva, tarkempi kartta liite ). Järvet sijaitsevat välittömästi Kymijoen keskusjärven Päijänteen alapuolella. Kymijoen vedet virtaavat Päijänteestä Kalkkisten kautta ensin Ruotsalaisen järvialtaaseen ja sieltä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

5 Kuva. Heinolan alapuolisen vesialueen pohjaeläintutkimuksen näyteasemat (punaiset pisteet) ja jätevesien purkupisteet (mustat tähdet). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

6 Heinolan kaupungin kohdalla Jyrängön- ja sen jatkeena olevan Kymenvirran kautta Konniveteen. Konniveden pohjoisosaan laskevat koillisesta myös Räävelin reitin vedet (4.7). Konnivedestä vedet virtaavat Vuolenkosken kautta alapuoliseen Kymijokeen. Vastaavat pitkänajan ( ) virtaamat ovat seuraavat: Kalkkinen 233 m 3 /s, Vuolenkoski 238 m 3 /s ja Räävelinreitti (Sulkavankoski) 7 m 3 /s. Molemmat järvialtaat ovat saarien, niemien ja lahtien pilkkomia monimuotoisia altaita, joiden rantoja luonnehtii monin paikoin karuus ja jyrkkyys. Järvien teoreettinen viipymä on noin 40 vuorokautta, joten niitä voidaan pitää läpivirtausjärvinä. Konniveden ja Ruotsalaisen virtaamia ja vesimääriä säännöstellään sekä Kalkkisissa että Vuolenkoskella. Sekä säännöstelystä että yläpuolisen vesistön suuresta järvisyydestä johtuen keskivirtaamien kuukausittainen vaihtelu on hyvin pientä. Erilaisista sää- ja vesioloista johtuen kaikki vuodet ovat kuitenkin vesimääriltään ja virtaamiltaan erilaisia. 2. KUORMITUS Tutkimusalueelle tulee jätevesikuormitusta Heinolan alueen teollisuudesta ja kunnallisesta jätevedenpuhdistamosta (kuva, tarkempi kartta liite ). Taulukossa on esitetty yhteistarkkailussa mukana olevien kuormittajien pistemäinen jätevesikuormitus vuonna Sekä Enson että Kuitulevyn kuormitus ylitti keväällä 2005 ajoittain lupaehdot. Kuitulevyllä oli ylityksiä myös alkuvuodesta Yhteistarkkailussa olevien lisäksi aluetta kuormittaa Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purku Stora Enson purkuputken kautta Kymenvirtaan. Tämä kuormitus on ollut jo vuodesta 993 lähtien jokavuotista. Vuonna 2005 purku ajoittui kevääseen ( ), kesään ( ) ja syksyyn ( ja ), ja vuoden 2005 kokonaiskuormitus oli seuraavanlainen: kloridia kg ja typpeä kg. Heinolan Maitiaislahteen tuli vielä vuonna 2005 vähäistä kuormitusta Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaalta; painoväripitoiset pesuvedet puhdistetaan ultrasuodatuksella ja johdetaan jäähdytys- ja hulevesien kanssa Maitiaislahteen. Kaikki muut jätevedet tehtaalta johdetaan Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle, jonne ultrasuodatetut pesuvedetkin on tarkoitus jatkossa johtaa. Pistemäisen jätevesikuormituksen osuus Konniveden valuma-alueelta tulevasta kokonaisfosforivirrasta oli vuoden 2005 tietojen mukaan n. 53 % ja vastaavasti typpivirrasta 44 % (taulukko 2). Kun ravinnelaskelmissa huomioidaan yläpuolisilta vesireiteiltä tulevat ravinnemäärät, on Konniveden oman valuma-alueen osuus fosforikuormituksesta vain noin % ja typpikuormituksesta noin 4 %. Heinolan alueen jätevesikuormituksen kehitystä pidemmällä aikavälillä on tarkasteltu kuvassa 2. Vuonna 998 jätevesikuormitus oli pientä, mutta sen jälkeen erityisesti kiintoaine- ja fosforikuormitus taas kasvoivat johtuen lähinnä Stora Enson puhdistamon toimintaongelmista. Vuosina kuormitus on ollut taas alhaisella tasolla; ravinnekuormitus oli vuonna 2005 vähäisempää kuin kertaakaan 20 vuoden aikana. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 3

7 Taulukko. Heinolan alueen jätevesien keskimääräinen vuorokausikuormitus vuonna Taulukossa ei ole mukana Kuusakoski Oy:n jätevesikuormitusta. Jätevesi K-aine BOD 7 COD Cr Kok.P Kok.N m 3 /vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj ,6 44,9 Suomen Kuitulevy Oy , 2,7 Heinolan kaupunki , 60 Yhteensä Taulukko 2. Konniveteen kohdistuvan fosfori- ja typpikuormituksen arvio vuodelta Arvio perustuu VEPSiin ja ainevirtaamalaskelmiin. Fosfori kg/vuosi % Typpi kg/vuosi % Konniveden valuma-alue - Teollisuus - Yhdyskunnat - Jätteenkäsittely - Maatalous - Metsätalous - Haja-asutus - Laskeuma - Luonnonhuuhtouma - Hulevesi ,6 2,7 0,0 7,7 3,0 8,0 9,7 8,2 0, , 33,8 0,6 4,9,6,4 8,9 8,6 0,2 Yhteensä Konniveden valuma-alue, yht. Ruotsalainen Räävelinreitti ,9 87, 2, ,3 93,5 2,2 Yhteensä VEDEN LAATU Konniveden vedenlaatua seurataan ensisijaisesti kuormittajien yhteistarkkailututkimuksessa, ja nämä tulokset käsitellään jokavuotisissa yhteistarkkailun yhteenvedoissa 3. Viimeisimmässä pitkäaikaisraportissa on käsitelty Heinolan alapuolisen vesialueen tilan kehitystä aikavälillä Taulukossa 3 on esitetty koottua vedenlaatutietoa vuosien 2004 ja 2005 vedenlaatutarkkailutuloksista. Rehevää Maitiaslahtea lukuun ottamatta jätevesivaikutukset päällysvedessä ovat yleensä vähäisiä; Maitiaislahtea lukuun ottamatta koko muu tutkimusalue on sekä päällysveden fosfori- että klorofyllipitoisuuksien mukaan lähinnä karua. Kuitenkin alusvedessä näkyy ajoittain selkeää, jopa voimakasta jätevesivaikutusta Kymenvirran ja Matinsalmen alueella. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

8 BOD7-kuormitus kg/vrk Enso Kuitulevy Heinolan kaupunki Kiintoainekuormitus kg/vrk Fosforikuormitus kg/vrk Typpikuormitus kg/vrk Kuva 2. Heinolan alueen jätevesikuormituksen kehitys ajanjaksolla Kuvassa ei ole mukana Kuusakoski Oy:n jätevesikuormitusta. Maitiaslahdessa alusvesi on kerrostuneisuuskausina hyvin yleisesti hapetonta. Tämän lisäksi ajoittain selkeää jätevesikuormituksesta johtuvaa hapettomuutta tai hapenvajausta esiintyy Kymenvirrassa ja Matinsalmessa. Myös Löysinselällä ja alempana eteläisellä Konniselällä (Isosaari) havaitaan ajoittain jätevesikuormituksesta johtuvaa alusveden hapenvajausta; alusveden happipitoisuudet ovat selkeästi alhaisempia kuin huomattavasti syvemmillä alueilla Konniselällä tai Ruotsalaisella (taulukko 3). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 5

9 Taulukko 3. Vesialueen Ruotsalainen-Konnivesi vedenlaatu vuoden 2004 ja 2005 tarkkailuaineistojen perusteella (tulosten keskiarvo ja havaintojen määrä n). Näyteasema Kok.P m µg/l keskiarvo (n) Kok.P alusvesi µg/l keskiarvo (n) Klorofylli a µg/l keskiarvo (n) Alusveden ajoitt. selkeää hapenvaj. ** tai hapettomuutta *** Ruotsalainen 6,9 (n=3) 6,5 (n=6) 2,7 (n=6) & Jyrängönv. Maitiaislahti 8,8 (n=24) 4, (n=8) 22,7 (n=6) *** Kymenvirta 8,0 (n=4) 25,0 (n=4) 3,5 (n=4) ** ja *** Matinsalmi 7,8 (n=6),2 (n=6) 3,5 (n=4) *** Löysinselkä 7,2 (n=6) 2,7 (n=6) 2,7 (n=4) ** Konniselkä 7,3 (n=6) 6,7 (n=6) 3,0 (n=4) Isosaari 7,0 (n=6) 6,7 (n=6) 3,5 (n=4) ** Vuolenkoski 7,3 (n=25) Sulkavankoski 7,2 (n=25) 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Pehmeän pohjan pohjaeläinnäytteet haettiin kaikkiaan 23 näyteasemalta (kartta kuva, tarkempi karttakuva liite, koordinaatit ja muut taustiedot liite 2,). Näyteasemista 2 (asemat ja 2) on kuormituksen yläpuolisia vertailuasemia. Muut näyteasemat sijaitsevat Jyrängön- ja Kyminvirran aluella, Konniselällä ja varsinaisella Konnivedellä. Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeita 6, 7, 8. Näytteet otettiin Ekman-pohjanoutimella (nro 2, pinta-ala 23 cm 2 ). Useimmilta näyteasemilta otettiin kolme rinnakkaisnostoa, jotka käsiteltiin erikseen. Uuden ohjelman mukaan Konniselän syvännenäyteasemilta (as 25, 26, 27 ja 28), joilla pohjaeläintiheydet ovat olleet todella alhaisia, otettiin kuusi rinnakkaisnostoa. Näyteasema 28 on uusi näyteasema, ja sen on tarkoitus edustaa Konniselän välisyvyyttä (syv. 35 m). Näytteet seulottiin 0,5 mm:n seulalla ja poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa hyvässä valossa suurennuslaitetta käyttäen ja säilöttiin 70 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin 0, mg:n tarkkuudella. Ennen punnitusta näytteitä pidettiin noin 0 minuuttia vedessä ja sen jälkeen kuivattiin hetken imupaperilla. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Pohjaeläimet määritti Marja Anttila-Huhtinen. Määrityksessä pyrittiin tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle seuraavan kirjallisuuden avulla: Oligochaeta Brinkhurst 963 9, Brinkhurst 97 0 Ephemeroptera: Kuusela 993, Svensson 986 2, Elliott ym Trichoptera Edington & Hildrew 995 4, Wallace ym Chironomidae Chernovskii 949 6, Saether 975 7, Wiederholm Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

10 Aineistosta laskettiin pohjaeläimistön tiheys ja biomassa. Lisäksi aineistosta laskettiin järvien profundaalialueille soveltuva Chironomidae-indeksi (CI), joka perustuu tiettyjen surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen 9 (taulukko 4). Tulokset on tallennettu ympäristöhallinnon HERTTA-palvelun pohjaeläintietojärjestelmään (POHJE). Taulukko 4. Surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva pohjan laatua kuvaava Chironomidi-indeksi (CI), joka voi saada arvoja välillä -5 (hyvin rehevä karu) 9. n i * k i CI = N n i = lajin i yksilömäärä k i = lajin i ekologinen kerroin N = indikaattorilajien kokonaisyksilömäärä Indikaattorilajit: Ekologinen Pohjan kerroin, k ravinteisuus Tanypus spp. Chironomus f.l. plumosus Hyvin rehevä Chironomus f.l. semireductus Chironomus anthracinus Chironomus f.l. thummi 2 Rehevä Chironomus f.l. salinarius Einfeldia spp. Polypedilum nubeculosum Microchironomus tener Sergentia spp. 2,5 Lievästi rehevä Monodiamesa bathyphila Polypedilum f.l. breviantennatum (pullum) 3 Keskimääräinen Microtendipes spp. Stictochironomus spp. Heterotanytarsus apicalis Heterotrissocladius grimshawi 4 Karu Heterotrissocladius maari Mesocricotopus thienemanni Paracladopelma nigritula (syn. obscura) Micropsectra spp. Heterotrissocladius subpilosus 5 Hyvin karu 4 TULOKSET 4. YLEISTÄ Asemakohtaiset neliömetritulokset on esitetty yksilömäärien osalta liitteessä 3 ja biomassojen osalta liitteessä 4. Lisäksi liitteessä 5 on esitetty yksilömäärien osalta nostokohtaiset tulokset (yks/nosto) keskiarvoineen ja hajontoineen (yks/m 2 ). Tulokset on tallennettu ympäristöhallinnon HERTTA-palvelun pohjaeläintietojärjestelmään (POHJE), joten sieltä löytyvät jatkossakin kaikki tulokset. Seuraavassa tuloksia on tarkasteltu ensin yleisellä tasolla, ja sen jälkeen näytealuekohtaisesti. Lopuksi on vielä esitetty pohjan tila tutkimusalueella vuoden 2005 tulosten perusteella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 7

11 Näyteasemat olivat pohjan laadultaan hyvin samankaltaisia, pehmeitä liejuliejumutapohjia, joten näyteasemia ja niiden tuloksia voidaan hyvin vertailla keskenään. Yli puolella näyteasemista seassa oli jonkin verran myös savea. Ainoastaan Kymenvirran alaosalla (as 0B) esiintyi liejun seassa myös kuitua. Aseman 20 näyte on otettu vain 5 metrin syvyydestä. Voimakkaan rantavaikutuksen vuoksi aseman 20 pohjaeläintulokset poikkesivat kaikilta osin hyvin selkeästi muiden asemien tuloksista. Tämän vuoksi asema 20 on jätetty pois tulosten esittelystä ja tulosten tarkastelusta. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassat (kuva 3) olivat pääsääntöisesti pieniä vaihdellen välillä 0,03-3,9 g/m 2. Useimmilla asemilla kokonaisbiomassa jäi alle 0,5 g/m 2, mikä vastaa yleisen luokittelun 20 (taulukko 5) mukaan niukkaravinteista pohjaa. Alhaisimmat biomassat tavattiin Konniselällä välisyvyydessä (as 28) ja Konniveden alaosalla (as 5 ja 23). Lähes kaikki loputkin asemat olivat kokonaisbiomassan mukaan jokseenkin niukkaravinteisia. Poikkeuksen muodostivat rehevän Maitiaslahden suualueella sijaitseva näyteasema (as 7). Biomassan mukaan syvännealueiden selkeästi tärkeimmät pohjaeläinryhmät olivat surviaissääsken toukat ja harvasukasmadot. Näiden ryhmien lisäksi Ruotsalaisella ja Konniselällä biomassaa nostivat valkokatkat (Monoporeia affinis) ja rehevällä Maitiaislahdella sulkasääsken toukat (Chaoborus flavicans). Taulukossa 5 esitetty biomassaan perustuva pohjan ravinteisuus-luokittelu ei välttämättä toimi todella huonokuntoisilla pohjilla; Kymenvirran alaosan syvänteessä (as 0B) sinnitteli pari huonoja oloja sietävää pohjaeläinyksilöä, ja alueen biomassa vastasi niukkaravinteisen pohjan tilannetta. Taulukko 5. Profundaalin makrofaunan keskimääräiseen biomassaan perustuva alustava luokitus 20. WW = märkäpaino. Pohjan ravinteisuus Niukkaravinteinen Joks. niukkaravinteinen Lievästi ravinteikas Ravinteikas Erittäin ravinteikas Myrkyllinen Biomassa g/ m 2 WW 0,-0,5 0,5-,6,6-6,0 6,0-7,0 yli 7,0 alle 0, Pohjaeläinten tiheys vaihteli välillä yks/m 2 (kuva 3). Suurimmat pohjaeläintiheydet tavattiin Jyrängön- ja Kymenvirran alueelta. Kaikissa näytteissä esiintyi pohjaeläimiä, mutta yksilötiheydet olivat todella alhaisia Kymenvirran syvännemontussa (as 0B) ja Konniveden alaosalla. Rinnakkaisnäytteiden määrä oli Konniselän asemilla (as 25, 26, 27 ja 28) 6, ja kaikilta muilla asemilla 3. Kokonaisyksilömäärän keskiarvon keskivirhe (keskihajonta / nostojen neliöjuuri luvun suhde keskiarvoon %) vaihteli eri asemilla välillä 7-00% ollen keskimäärin 34 %. Tämän perusteella useimmilla asemilla tulisi jatkossa nostaa rinnakkaisnäytteiden määrää 2. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

12 yks/m Ruots. Kymenv.ylä Kymenv.ala Maitiaisl. Löysins. Konniv.länsi Konniselkä Konniv.ala chiro oligo muut 4 3,5 3 2,5 g/m2 2,5 0,5 0 Ruots. Kymenv.ylä Kymenv.ala Maitiaisl. Löysins. Konniv.länsi Konniselkä Konniv.ala chiro+oligo muut Kuva 3. Pohjaeläimistön kokonaistiheys (yks/m 2 ) ja kokonaisbiomassa (g/m 2) eri osa-alueilla vuonna 2005 (alueen näyteasemien yksilömäärien / biomassojen keskiarvo). Pohjaeläinten taksoniluku vaihteli kahdesta kuuteentoista (2-6). Eniten taksoneja määritettiin Kymenvirran alueen näyteasemilta, ja vastaavasti vähiten Kymenvirran ja Löysinselän syvännemontuista sekä Konniselän alaosalta, jossa pohjaeläimistö oli muutoinkin hyvin niukkaa (kuva 4, arvot ). Pohjan laatua kuvaava surviaissääski-indeksi (CI, Chironomid index,,00 hyvin rehevä 5,00 hyvin karu) vaihteli eri osa-alueilla välillä.00 4,05 (kuva 4) ja yksittäisillä näyteasemilla välillä,00 4,56 (kuva 5, arvot liite 3.3). Pohjan laatu vaihteli tutkimusalueella siis hyvin rehevästä (Maitiaislahti as 7) hyvin karuun (Konniselkä as 28). Ainoastaan yhdellä asemalla indeksiä ei voitu laskea, koska näytteessä ei esiintynyt lainkaan indeksilajeja. Neljän aseman osalta saatu indeksiluku perustuu vain -2 indeksilajiyksilöön (asemat 0B, 7, 5 ja 23). Koska tulosten tarkastelu perustuu jatkossa paljolti CI-arvoihin, niin liitteessä 3.3 on vielä esitetty asemakohtaisesti indeksilajit ja niiden Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 9

13 yksilömäärät näytteissä. Tulosten mukaan näyteasemien syvyyden ja karuuden välillä oli selvä yhteys, eli syvimmät näyteasemat olivat samalla myös karuimpia (Pearsonin korrelaatiokerroin 0,609, p < 0,0 ** ) taksoniluku Ruots. Kymenv.ylä Kymenv.ala Maitiaisl. Löysins. Konniv.länsi Konniselkä Konniv.ala CI 2 0 Ruots. Kymenv.ylä Kymenv.ala Maitiaisl. Löysins. Konniv.länsi Konniselkä Konniv.ala Kuva 4. Pohjaeläimistön taksoniluku ja surviaissääski-indeksi (CI) eri osa-alueilla vuonna 2005 (alueen näyteasemien taksonilukujen / surviaissääski-indeksien keskiarvo). 4.2 RUOTSALAINEN as (27) ja as 2 (22m) Tämä tutkimusalue edustaa kuormituksen yläpuolista vertailualuetta. Pohjaeläimistö koostui varsinkin ylemmällä asemalla (as ) lähes pelkästään karua pohjaa ilmentävistä lajeista. Harvasukasmadoista vallitsevana oli karun pohjan laji Stylodrilus heringianus ja surviaissääskistä Micropsectra sp. ja Heterotrissocladius subpilosus. Lisäksi alueella esiintyi glasiaalireliktiäyriäistä, valkokatkaa (Monoporeia affinis), joka on puhtaiden vesien 0 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

14 laji. Pohjaeläinbiomassan mukaan (taulukko 5) alueen pohja on jokseenkin niukkaravinteista ja CI:n mukaan karua (kuvat 4 ja 5). CI 5 4,5 4 3,5 3 2,5 27m 22,4m 7m 2 m 3,5m 3m 24m 5m 24m 0m 9m 20,7m 27m 49m 5m 35m 46m 29m 7m 2 7,7m,5 7m 0, B B Kuva 5. Surviaissääski-indeksi laskettuna yksittäisille näyteasemille vuoden 2005 tulosten mukaan. Asemalle 22 ei voitu laskea lainkaan indeksiä, koska asemalla ei esiintynyt lainkaan indeksilajeja. Pylvään päällä näytepaikan syvyys (m). 4.3 KYMENVIRTA YLÄOSA as 4 (7m), as 5 (2m) ja as 9 (3,5m) Pohjaeläinten yksilötiheys oli tällä alueella suurempi kuin Ruotsalaisella (kuva 3). Biomassat eivät kuitenkaan olleet yläpuolista aluetta korkeampia (kuva 3), vaan ilmensivät lähinnä jokseenkin niukkaravinteista pohjaa (kuva 3). Alueella tavatut taksoniluvut olivat suhteellisen korkeita (kuva 4). Harvasukasmadoista vallitsevana oli jokseenkin niukkaravinteisen pohjan laji Srirosperma ferox, mutta asemilla esiintyi myös selkeästi karun pohjan lajeja Stylodrilus heringianus ja Lamprodrilus isoporus. Surviaissääskiindeksin mukaan koko alue oli selkeästi lievästi karua (CI 3,00, kuvat 4 ja 5); ainoa kaikilla asemilla tavattu CI-laji oli Polypedilum pullum. 4.4 KYMENVIRTA ALAOSA as 0 (3m), as 0B (24m) ja as (9,5m) Kymenvirran alaosan syvännemonttu (as 0B) oli ainut tutkimuksen näyteasemista, jolla tavattiin liejun lisäksi kuitua. Tällä Kymenvirran syvännealueella näkyy alusvedessä selkeästi jätevesivaikutusta ja yleensä alusvesi on loppukesästä täysin hapetonta kuten myös loppukesän 2005 vedenlaatututkimuksissa 3. Syvännealueen heikko tila näkyi selkeästi myös aseman 0B pohjaeläimistössä; näytteissä tavattiin vain kaksi pohjaeläinyksilöä eli pohja oli lähes kuollut. Kymenvirran alaosan matalammilla alueilla pohjaeläimistö oli sekä lajistoltaan että yksilömääriltään huomattavasti runsaampaa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

15 Asemilla 0 ja pohja oli biomassojen mukaan jokseenkin niukkaravinteista ja CI:n mukaan lievästi karua (CI 3,00). Runsain harvasukasmatolaji oli jokseenkin karun pohjan laji Spirosperma ferox, mutta tämän lisäksi esiintyi yleisesti myös rehevämmän pohjan lajeja Limnodrilus hoffmeisteri ja Potamothrix sp. Ainoa asemilla 0 ja tavattu CI-laji oli Polypedilum pullum. 4.5 MAITIAISLAHTI as 7 (7m) Maitiaislahden näyteasema sijaitsee Maitiaslahden suualueella, mutta jo tälläkin alueella tulee esille Maitiaislahden rehevyys ja pohjan huono tila. Kaikki asemalla tavatut lajit olivat rehevän pohjan lajeja, ja myös CI:n mukaan pohja oli hyvin rehevä (CI,00, kuvat 4 ja 5). Runsain pohjaeläin oli sulkasääsken toukka (Chaoborus flavicans), jonka esiintyminen yleensä ilmentää pohjan huonoa happitilannetta ja yleistä rehevyyttä. Sulkasääsken toukka ei itse asiassa ole varsinainen pohjaeläin vaan puoliplanktinen; ne kykenevät uimaan alus- ja päällysveden välillä, joten ne pystyvät elämään erityisen huonokuntoisilla pohjilla Kesällä 2006 tehtiin pohjaeläintutkimus Maitiaislahden perukassa liittyen tukkien vesivarastoinnin vesistövaikutusten tarkkailuun. Tuossa tutkimuksessa pohjaeläimistön todettiin koostuvan lähes täysin pelkästään sulkasääskentoukista, mikä kertoo lahtialueen huonosta tilasta MATINSALMI LÖYSINSELKÄ as 6 (8m), as 7 (9m), as 8B (2m) ja as 8 (27m) Alueen lajisto ja esiintyneet indeksilajit kertovat rehevyydestä lievästä rehevyydestä, vaikka pohjaeläinbiomassat olivatkin pieniä ja niiden mukaan alue olisi jopa niukkaravinteinen. Pohjaeläinlajiston perusteella pohjan tila oli huonoin Matinsalmessa (as 6); alueen taksoniluku oli jopa, mutta CI:n mukaan alue oli rehevä (CI,83). Alueella vallitseva indeksilaji oli Polypedilum nubeculosum. Löysinselällä asemalla 7 esiintyi suhteellisen runsas surviaissääskilajisto, mutta lajit olivat enimmäkseen tavallisia jokapaikanlajeja. Näytteessä esiintyi vain yksi indeksilajiyksilö (CI 3,00), joten tulokseen tulee suhtautua varauksella. Löysinselän syvännealueen tuloksissa (as 8B ja 8) näkyi selkeämmin alueen lievä rehevyys. Vallitseva indeksilaji oli Sergentia coracina, ja CI sai arvon 2,5-2,56. Itse syvännemontussa (as 8) rehevyys tuli näkyviin myös taksonien niukkuutena (3 taksonia). 4.7 KONNIVESI, LÄNSIOSA - as 2 (24m) ja as 4 (0m) Jo pohjaeläinten ja taksonien runsaus kertoi suhteellisen hyväkuntoisesta pohjasta Konniveden länsiosan syvännealueella (as 2, 24 m). Syvänne on saman syvyinen kuin ylempänä oleva Kymenvirran syvännemonttu (as 0B), mutta pohjan tila oli tällä alueella 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

16 huomattavasti parempi kuin Kymenvirran syvänteessä. Vallitsevat CI-lajit olivat Sergentia coracina ja Micropsectra sp. CI sai arvon 3,22 eli pohja oli lievästi karua. Ulompana sijaitsevalla matalammalla asemalla (as 4, 0m) sekä lajisto ja yksilömäärät olivat edellistä asemaa niukempia. Runsain harvasukasmato oli melko karun pohjan laji Spirosperma ferox, ja runsain surviaissääskilaji ja samalla ainut CI-laji oli lievää rehevyyttä kuvaava Sergentia coracina (CI=2,5). Näytteessä olevien indeksilajien yksilömäärä ei ollut kuitenkaan erityisen suuri (3 yks). 4.8 KONNISELKÄ - as 25 (49m), as 26 (50,5m), as 28 (35m) ja as 27 (45,5m) Lajistossa tuli hyvin esiin Konniselän pohjan karuus. Alueen pohjaeläimistö on ollut aina hyvin niukkaa. Tähän liittyen näiltä asemilta otettiinkin nyt uuden ohjelman mukaan tulosten luotettavuuden parantamiseksi 6 rinnakkaisnostoa. Lisäksi alueelle lisättiin yksi välisyvyyttä edustava näyteasema (as 28). Yllättävää oli se, että pohjaeläimistö oli kaikilla kriteereillä mitattuna selvästi niukinta välisyvyydessä (as 28). Syvimmillä alueilla biomassat olivat niukkaravinteisen ja jokseenkin niukkaravinteisen välimailla (0,4-0,7 g/m 2 ), mutta välisyvyydessä sekä biomassa, yksilömäärät että taksoniluku olivat niukkoja (0,04 g/m 2, 30 yks/m 2, taksoniluku 4). Kaikilla asemilla tavattiin hyvin karuja olosuhteita ilmentävää Heterotrissocladius subpilosus ta, mutta vain välisyvyydessä (as 28) se oli runsain laji. Syvillä asemilla runsain surviaissääskilaji oli Micropsectra sp. Syvimmät alueet olivat CI:n mukaan karuja (CI 3,7-4,), mutta välisyvyys oli jopa hyvin karu (CI 4,56). Kaikilla asemilla esiintyi lukumääräisesti hyvin CI-indeksilajeja. 4.9 KONNIVESI, ALAOSA - as 5 (29m), as 22 (32m) ja as 23 (7m) Pohjaeläimistö oli näillä asemilla niukkaa kuten aikaisempinakin vuosina. Biomassat kuvasivat niukkaravinteista pohjaa, ja taksoneja tavattiin vain 2-3/asema. Pohjaeläimistön niukkuudesta johtuen oli selvää, että myös CI-lajeja tavattiin niukasti; asemilla 5 ja 23-2 yksilöä ja asemalla 22 ei lainkaan. Tavatut CI-lajit olivat Sergentia coracina ja Stictochironomus, ja alueen CI-arvo oli 2,5-3,0. Alueen jokseenkin niukkaravinteista luonnetta tukee se, että aseman 22 selkeästi runsain laji oli harvasukasmato Spirosperma ferox, joka on jokseenkin niukkaravinteisen pohjan laji. 4.0 TUTKIMUSALUEEN POHJIEN TILA CI:n MUKAAN VUONNA 2005 Lähinnä surviaissääski-indeksiin (CI) perustuva pohjien rehevyystaso Ruotsalainen Konnivesi tutkimusalueella on esitetty kuvassa 6. Niillä asemilla, joilla esiintyi hyvin niukasti CI-indeksilajeja (asemat 0B, 7, 4, 5) on käytetty luokittelussa hyväksi myös näyteaseman muuta pohjaeläindataa ja myös käytössä olevia alusveden vedenlaatutuloksia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 3

17 Ruotsalainen HEINOLA Maitiaislahti Rautsaari Konnivesi = Jätevesien purkupiste = Näyteasema Hyvin karu (CI 4,5-5) Karu (CI 3,5-4,4) Lievästi karu (CI 2,8-3,4) Lievästi rehevä (CI 2,3-2,7) Rehevä (CI,5-2,2) Hyvin rehevä (CI,0-,4) Kuva 6. Profundaalialueen pohjien rehevyystaso tutkimusalueella lähinnä surviaissääski-indeksin (CI) mukaan syksyn 2005 pohjaeläinaineiston perusteella. Surviaissääski-indeksin mukaan Heinolan yläpuolella, Ruotsalaisella ja Jyrängönvirrassa aina Heinolan kaupungin puhdistamolle asti pohja oli karua. Samoin Konneveden pohjoisosissa, Konniselällä pohjat olivat karuja, eikä alueella siis näkynyt jätevesikuormituksen vaikutuksia. Selkeimmin jätevesikuormituksen vaikutukset näkyivät Maitiaislahdella ja Rautsaaren ympäristössä. Maitiaislahden pohja on vanhan kuormituksen seurauksena hyvin rehevää. Rautsaaren ympäristössä pohjan tila oli heikoin Enson purkuputken alapuolella, Kymenvirran syvänteessä, jossa pohja oli lähes kuollut. Purkuputken lähialueella, Matinsalmessa ja Rautsaaren pohjoispuolella pohja oli rehevää. Löysinselän syvännealueella pohja oli lievästi rehevää. Muilla tutkimusalueilla pohja oli lievästi karua (Kymenvirran yläosa, Kymenvirran alaosa syvännealetta lukuun ottamatta, Löysinselkä syvännealuetta lukuun ottamatta, Konniveden länsi- ja alaosat) (kuva 6). 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

18 5 TULOSTEN TARKASTELU Syvännealueiden eli profundaalin pohjaeläinaineisto vuodelta 2005 toi hyvin esille alueiden väliset erot tutkimusalueella; alueet, joilla jätevesikuormitus vaikuttaa pohjan tilaan ja rehevyyteen, erottuivat selkeästi. Heinolan alapuolisen vesialueen vedenlaatutarkkailussa on tullut hyvin esille se, että tällä alueella jätevesikuormituksen vaikutukset eivät juurikaan näy päällysvedessä eikä sen laadussa. Sensijaan jätevesikuormituksen vaikutukset ovat näkyneet heti kuormituksen alapuolella ja lähialueella alusveden laadussa ja erityisesti alusveden hapettomuutena tai selvänä hapenvajauksena. Ajoittain tämä jätevesistä johtuva alusveden hapenvajaus on ollut selkeää jopa Etelä-Konniveden syvännealueella asti 3. Koska Heinolan jätevesikuormituksen vaikutukset näkyvät alapuolisella vesialueella pääsääntöisesti alusvedessä ja pohjan lähellä, soveltuvat profundaalialueen pohjaeläimet erinomaisesti tällä alueella jätevesikuormituksen vesistövaikutusten seurantaan. Lisäksi vesialueet Konnivesi Ruotsalainen ovat yleisesti ottaen syviä keskisyvyyden ollessa Ruotsalaisella metriä ja Konnivedellä 3,7 metriä, ja profundaalialueet ovat vesialueella Ruotsalainen-Konnivesi laajoja. Chironomidae-bioindeksi (CI) perustuu tiettyjen surviaissääskien toukkien suhteelliseen runsauteen ja se kuvaa järvien profundaalialueen pohjien ravinteisuutta, rehevyyttä. CI näyttää soveltuvan tutkimusalueelle hyvin, vaikka osa näytepisteistä sijaitsikin virtausalueella (Jyrängönvirta, Kyminvirta). Pohjaeläinnäytteet otettiin kuitenkin näilläkin näyteasemilla enimmäkseen yli 0-24 m:n syvyydestä. CI:n mukaan karuina ja ekologiselta tilaltaan hyvinä alueina erottuivat yläpuolinen vertailualue, Ruotsalainen sekä Konniselkä. Tämä profundaalialueen pohjaeläintutkimus vahvistaa sitä käsitystä, ettei Heinolan alueen jätevesivaikutuksia näy ainakaan Konniselän pohjan tilassa. Pohjan tila oli heikoin Maitiaislahdessa, jossa näkyy alueen vanha kuormitus, sekä Kymenvirran alaosan syvänteessä, Enson purkuputken alapuolella. Jätevesien rehevöittävää vaikutusta näkyi myös Rautsaaren pohjoispuolella ja lievempänä myös Löysinselän syvännealueella. Koko muu tutkimusalue (Kymenvirran ylä- ja alaosat, Konniveden länsi- ja alaosat) oli lievästi karuja eli rehevyydeltään keskimääräisiä. Jätevesikuormituksen vaikutukset näkyivät tämän alueen pohjaeläimistössä siten, että vaikka alueen pohjaeläimistö olikin paikoin yksilömäärältään ja biomassoiltaan niukkaa, niin lajisto ei kuitenkaan ole näillä alueilla karujen pohjien herkkää ja vaateliasta lajistoa (Heterotrissocladius subpilosus, Micropsectra sp., katkat) kuten Ruotsalaisella ja Konniselällä vaan rehevyydeltään keskimääräisen pohjan lajistoa (Polypedilum pullum, Stictochironomus sp.,sergentia coracina). Näyteaseman syvyyden ja CI-arvon välillä oli tilastollisesti merkitsevä lineaarinen yhteys eli syvimmät asemat olivat pohjiltaan karuimpia. Sama yhteys esiintyy yleisesti Suomen järvissä eli syvät järvet ovat yleensä samalla myös isoja ja karuja, ja vastaavasti matalat järvet ovat yleensä niitä reheviä järviä. Selittäviä tekijöitä ovat ainakin erilainen vesitilavuus ja tähän liittyen erilainen kuormituksen sietokyky. Syvissä järvissä pohjalle laskeutuva orgaaninen aines ehtii myös hajota matkan aikana aika hyvin, ja näin se kuormittaa pohjaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 5

19 vähemmän kuin saman suuruinen kuormitus matalassa järvessä. Syvät ja matalat järvet ovat myös yleensä valuma-alueeltaan (mm. peltoprosentti) ja samalla kuormitukseltaan erilaisia. Heinolan alueella havaittu näyteaseman syvyyden ja CI-arvon välinen yhteys ei liity pelkästään edellä mainittuun, vaan selittyy osittain sillä, että yläpuolinen vertailualue on isoa ja syvää Ruotsalaisen vesistöä, ja samoin syvä Konniselkä jää jätevesivaikutusalueen ulkopuolelle. Sensijaan CI arvojen ja taksonilukujen välillä ei havaittu mitään lineaarista yhteyttä kuten ei myöskään näyteaseman syvyyksien ja taksonilukujen välillä. Konniveden profundaalialueet ovat yleisesti ottaen karuja vesialueita, ja näille alueille on ollut erityisen tyypillistä pohjaeläimistön niukkuus eli sekä pohjaeläinyksilömäärät että biomassat ovat olleet hyvin vähäisiä. Tähän liittyen ja tulosten luotettavuuden lisäämiseksi Konniselän syvännealueella (4 asemaa) otettiin tässä vuoden 2005 tutkimuksessa kuusi (6) rinnakkaisnostoa kolmen (3) asemasta. Tässä tutkimuksessa näillä em. asemilla todetut yksilömäärät olivat selkeästi suurempia kuin aikaisempina vuosina, ja kaikkien näiden asemien näytteissä esiintyi hyvin indeksilajeja. Näiden tulosten perusteella näyttää siltä, etteivät eri vuosien tulokset ole edes täysin vertailukelpoisia, jos toisena vuonna on otettu 3 rinnakkaisnostoa ja toisena 6. Rinnakkaisnäytteiden määrää täytynee jatkossa nostaa muillakin tutkimuksen näyteasemilla, niin että näytteenotto vastaisi paremmin nykyisen pohjaeläintutkimuksen laatuvaatimuksiin. Em. koskee erityisesti Konniselän alaosan näyteasemia, joilla pohjaeläimistö on tunnetusti hyvin niukkaa. Konniveden keskija alaosan näytteissä oli tässäkin tutkimuksessa niukasti indeksipohjaeläimiä, ja tämän vuoksi pohjien tilaa ja rehevyystasoa on vaikea arvioida luotettavalla tasolla. Tulokset jättivät avoimeksi sen, näkyykö jätevesien vaikutus arvioituakin voimakkaammin Konniveden alaosan syvänteissä. Samalla kun vuoden 2005 pohjaeläintutkimuksessa lisättiin Konniselän näyteasemien rinnakkaisnostojen määrää, niin samalla sieltä otettiin ensimmäisen kerran pohjaeläinnäytteet syvännealueen (46-5 m) lisäksi myös välisyvyydestä (35 m, 6 rinnakkaisnostoa). Kaikilla mittareilla mitattuna pohjaeläimistö oli erityisen niukkaa juuri tässä välisyvyydessä; sekä pohjaeläinten biomassa että yksilömäärä olivat todella vähäisiä ja näytteissä tavattiin vain 4 taksonia. Tavatut lajit ilmensivät hyvin karua pohjaa, ja tällä näyteasemalla esiintyikin koko tutkimusalueen selkeästi korkein CI-arvo. 6 POHJIEN TILAN KEHITYS CI:n PERUSTEELLA AJANJAKSOLLA Edellisessä Konnivesi Ruotsalaisen pohjaeläintutkimuksen yhteenvedossa oli esitetty suhteellisen laaja pitkänajan tarkastelu vertaamalla vuoden 200 tuloksia aikaisempien vuosien tuloksiin 23. Em. tarkastelu perustui kokonaisyksilömääriin ja biomassoihin, taksonilukuihin, Chironomidi-indeksiin (CI) sekä yleisesti alueen lajistoon. Seuraava suppeammassa ajallisessa tarkastelussa esitetään CI-arvojen muuttuminen eri osaalueilla, mutta tarkastelussa on toki käytetty hyväksi laajemminkin olemassa olevaa 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

20 pohjaeläinaineistoa. Tutkimuksissa käytetystä määritystasosta johtuen Chironomidi-indeksi on voitu laskea vasta vuoden 984 aineistoista eteenpäin. Näin ollen CI-tarkastelussa ovat mukana vuosien , , , ja pohjaeläinaineistot. Kuvissa 7 ja 8 on esitetty näyteasemittain ja osa-alueittain CI-arvo ajanjaksolla Ruotsalainen Ruotsalaisen pohjan tilassa ei näytä tapahtuneen mitään oleellista muutosta; lajistossa on aina esiintynyt hyvähappisuutta ja niukkaravinteisuutta ilmentäviä lajeja, ja CI:n perusteella pohja on pysynyt karuna (kuva 7). Karuudesta johtuen yksilötiheydet ovat aina olleet tällä alueella aika pieniä, minkä seurauksena saadut pohjaeläinnäytteet ovat voineet poiketa merkittävästikin toisistaan rinnakkaisnostojen määrän ollessa vain kolme. Myös indeksilajien määrä on ollut näytteissä aina vähäinen. Kymenvirta yläosa CI-arvon perusteella tämän alueen tilassa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia ajanjaksolla ; CI on ollut koko ajan välillä 3,0-3,3 eli pohja on ollut lievästi karua. Asemilla 4 ja 5 tavattiin vielä 980-luvun alussa pienessä määrin valko- ja okakatkaa. Näiden lajien puuttuminen lajistosta vuodesta 984 eteenpäin viittaa alueen lievään rehevöitymiseen 980-luvun lopulla. Alimmalla näyteasemalla (as 9) pohjan tila oli kehno vuonna 978, jolloin pohjaeläimistö puuttui alueelta lähes täysin. 980-luvulla pohjan tila kuitenkin koheni, ja CI:n mukaan pohja on ollut lievästi karu jo vuodesta 984 (kuva 7). Kymenvirta alaosa Kymenvirran alaosan syvännemontun (as 0B, syvyys 25 m) pohjaeläinyhteisössä on tullut kaikilla tutkimuskerroilla selkeästi näkyviin jätevesien purkupaikan alapuolisen syvänteen huono tila ja sen yhteys yläpuoliseen kuormitukseen. Tämä syvännemonttu on ollut tutkimuksissa mukana vasta vuodesta 996. Aseman lajisto on ollut lähes pelkästään huonoja olosuhteita sietävää Chironomus plumous surviaissääskentoukkaa. Vuosina 200 ja 2005 näytteissä esiintyi niin vähän makroskooppista pohjaeläimistöä, että näiden tulosten perusteella syvännealueen pohja oli lähes kuollut (kuva 7). Kymenvirran alaosan matalammilla alueilla (as 0 ja ) pohjan tila on kohentunut pidemmällä aikavälillä. Alueen kuormitushistoria on pitkä. Jo 960-luvun tutkimuksissa 28 alueen pohjan todettiin olevan paksun kuitukerroksen peitossa eikä alueella esiintynyt makroskooppista pohjaeläimistöä. Myös 970-luvulla alue oli pohjaeläimistöltään kuollut tai hyvin köyhä. Jätevesien toksisten vaikutusten ja orgaanisen kuormituksen vähenemisen seurauksena (happitilanne koheni) pohjaeläimistö palasi alueelle 980-luvun alussa. Esiintyvä lajisto on ilmentänyt likaantumista tai lievempää rehevöitymistä. CI-lajeista alueella on esiintynyt yleensä sekä rehevyydeltään keskimääräisen pohjan lajia Polypedilum pullum ia että selkeästi rehevän pohjan lajia Chironomus plumosus ta. Vuonna 2005 asmilta 0 ja ei enää tavattu rehevän pohjan CI-lajeja, vaan ainut CI-laji oli P. pullum. Suhteellisen niukkaravinteisen pohjan harvasukasmato Spirosperma ferox oli alueella yleinen (kuva 7). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 7

21 CI Ruotsalainen as as 2 as 3 ka CI Kymenvirta, yläosa as 4 as 5 as 9 ka CI Kymenvirta, alaosa as 0 as 0B as ka CI Maitiaislahti as 6 as 7 as 8 ka Kuva 7. Ruotsalaisen, Kymenvirran ylä- ja alaosan sekä Maitiaislahden näyteasemien surviaissääski-indeksi (CI) vuosina Punainen viiva on alueen näyteasemien keskiarvoviiva. Maitiaislahti Vuoteen 992 asti Maitiaislahdella oli 3 näyteasemaa, mutta vuodesta 996 eteenpäin seurannassa on ollut vain yksi lahden suualueella sijaitseva näyteasema. Lahtialue on ollut jätevesikuormituksesta johtuen likaantunut jo 960-luvulta lähtien, ja 970-luvulla tila 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

22 heikkeni entisestään ja likaantumista ilmentävät lajit yleistyivät. Suoraan Maitiaislahteen kohdistunut jätevesikuormitus on hiljalleen vähentynyt 970-luvulta lähtien 5. Vuosituhannen vaihtuessa lahteen johdettiin enää hyvin vähäistä jätevesikuormitusta, mutta vanha jätevesikuormitus näkyy edelleen vahvasti lahden tilassa. Vuonna 984 lajistossa oli havaittavissa pientä elpymistä eli lajisto oli hieman monipuolisempaa. Pohjaeläimistön perusteella tilanne oli huonoin vuosina 992 ja 996, jolloin asemalla 7 esiintyi vain sulkahyttysen toukkia (Chaoborus), jotka puolipelagisena lajina kestävät todella huonoja olosuhteita. Vuosina 200 ja 2005 tilanne oli hieman kohentunut tästä. CI:n mukaan alue on selkeästi hyvin rehevää (kuva 7). Rautsaaren pohjoispuoli ja Löysinselkä Rautsaaren poispuoleisen alueen (as 6) pohjan tila on ollut huonoimmillaan 970-luvulla ja lukujen taitteessa, jolloin alueella esiintyi korkeintaan likaantumista suosivia tai sietäviä Chironomus- ja Procladius toukkia. 980-luvulla lajisto monipuolistui vallitsevien lajien ollessa rehevää / keskimääräisen rehevää pohjaa ilmentäviä. Vuonna 992 pohjan tila taas taantui selvästi (CI,00). Syksyllä 996 otettiin käyttöön Enson uusi purkuputki, joka purkaa jätevedet selvemmin Kymenvirtaan vähentäen näin jätevesien ajautumista Rautsaaren pohjoispuolelle. Vuonna 996 pohjan tila oli Rautsaaren pohjoispuolella parempi, vaikka CI arvo (,43) kohosi vain lievästi ilmentäen edelleen rehevää pohjaa happiongelmineen. Pohjan tilan koheneminen jatkui vuonna 200, jolloin pohja oli CI:n (2,60) mukaan vain lievästi rehevää. Vuoden 2005 tulosten mukaan pohjan tila oli hieman taantunut edellisestä tutkimuksesta. Samansuuntainen kehitys oli näkyvissä myös toisella Rautsaaren pohjoispuolella sijaitsevalla asemalla (as 7), jossa pohja on ollut 996 vuodesta lähtien lievästi karua (kuva 8). Löysinselän syvännealueella (as 8B ja 8, syvyys 20 m ja yli) pohjan tila on ollut heikoimmillaan 970-luvulla ja 980-luvun alussa; vuonna 98 pohja oli jo 6 metrissä kuollutta. 980-luvulla lajistossa dominoivat likaantumista ja huonoa happitilannetta kestävät lajiryhmät ja 990 lukujen taitteessa pohjan tila parani, ja vuonna 996 lajistossa ei esiintynyt lainkaan selkeitä likaantumisen indikaattorilajeja. Selkeä valtalaji oli lievästi rehevän pohjan laji Sergentia coracina. Vuonna 200 pohjan tila oli syvimmällä alueella heikompi kuin edellisessä tutkimuksessa. Vuonna 2005 pohjan tila oli taas hyvin samankaltainen kuin vuonna 996 (kuva 8). Konniselkä Pohjaeläimistö on ollut tällä alueella säännöllisesti niukkaa sekä yksilömääriltään että lajistoltaan ilmentäen pohjan niukkaravinteisuutta. Alue otettiin mukaan tutkimukseen vasta vuonna 992. Näytteiden väliset erot ovat olleet suuria johtuen siitä, että pohjaeläimistön niukkuudesta huolimatta rinnakkaisnostoja on otettu tähän asti vain 3. Hyvin usein CIarvoakaan ei ole voitu laskea, koska näytteessä ei ole esiintynyt lainkaan indeksilajeja. Niukka lajisto on ilmentänyt lähinnä mesotrofiaa. Vuoden 2005 tutkimuksessa tällä alueella otettiinkin 6 rinnakkaisnostoa, ja saadut yksilö- ja taksonimäärät olivat selkeästi suurempia Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 9

23 CI Rautsaaren pohj.puoli & Löysinselkä as 6 as 7 as 8B as 8 ka CI Konniselkä as 25 as 26 as 27 as 28 ka Konnivesi länsiosa CI 3 2 as 2 as 4 ka CI Konnivesi alaosa as 5 as 22 as 23 ka Kuva 8. Rautsaaren pohjoispuolen, Löysin- ja Konniselän sekä Konniveden länsi- ja alaosan näyteasemien surviaissääski-indeksi (CI) vuosina Punainen viiva on alueen näyteasemien keskiarvoviiva. kuin edellisinä vuosina. Lajistossa esiintyi runsaasti myös CI:n indeksilajeja, ja tuloksissa tuli vahvasti esille alueen karu luonne. Lajiston mukaan pohja oli erityisen karua välisyvyydessä (as 28 35m), joka oli ensimmäistä kertaa mukana tutkimuksissa vuonna 2005 (kuva 8). 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

24 Konnivesi länsiosa Vallitsevina lajeina ovat olleet tällä alueella jokapaikan -lajit eli indifferentit lajit tai keskimääräistä rehevyyttä ilmentävät lajit. Konniveden länsiosan näyteasemat (as 2 ja 4) ovat olleet tutkimuksissa mukana vuodesta 984 lähtien. Vuonna 987 aseman 2 ja vuosina 992 ja 996 kummankaan aseman näytteissä ei esiintynyt lainkaan CI-lajeja, ja näinollen indeksin arvoa ei voitu laskea. CI:n mukaan aseman 2 alueella pohjan tila koheni huomattavasti vuosien 200 ja 2005 välillä. Sensijaan asemalla 4 suuntaus oli päinvastainen; vuonna 200 yleisimpiä CI-lajeja olivat Polypedilum pullum ja Micropsectra, mutta vuonna 2005 valtalaji oli Sergentia coracina kuva 8). Konnivesi alaosa Tällä alueella pohjaeläimistö on ollut aina niukkaa sekä yksilmääriltään että lajistoltaan. Myös biomassat kertovat pohjan niukkaravinteisuudesta. Laajalla alueella on vain kolme näyteasemaa (as 5, 22 ja 23). CI-arvoa ole voitu useinkaan laskea, koska näytteissä ei ole esiintynyt lainkaan indeksilajeja, ja silloinkin kun niitä on esiintynyt, yksilömäärät ovat olleet todella alhaisia. Pohjaeläimistössä ei ole ollut sinänsä havaittavissa mitään selkeitä jätevesikuormituksen vaikutuksia. Vuoden 2005 pohjaeläinaineiston perusteella kävi hyvin esille Konniselän pohjien karuus. Jos Konniveden alaosan lajistoa verrataan KOnniselän lajistoon, on selvää, ettei Konniveden alaosien pohjaeläimistö ole luonteeltaan yhtä karuja ja luonnontilaisia pohjia ilmentävää. Alueen vähäinen pohjaeläimistö on ilmentänyt aina mesotrofiaa eli keskimääräistä rehevyyttä (kuva 8). 7 VUODEN 2005 POHJAELÄINTUTKIMUSTEN YHTEENVETO JA MENETELMIEN VERTAILU Vuoden 2005 Heinolan alapuolisen vesialueen pohjaeläintarkkailuun kuului sekä pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimus että koeluontoisena surviaissääskien kotelonahkatutkimus (Chironomid Pupal Exuvial Technique, CPET). Kotelonahkatutkimuksen tulokset on jo raportoitu erikseen 2. Seuraavassa on lyhyesti vedetty yhteen näiden kahden eri tutkimuksen keskeiset tulokset ja vertailtu lyhyesti näitä kahta eri menetelmää Heinolan alapuolisen vesialueen pohjaeläintutkimusmenetelmänä. Surviaissääskien kotelonahkatutkimus 2 antaa tietoa eri syvyyksien ja habitaattien, kuten ranta (litoraali) ja välisyvyyksien sublitoraali) lajistosta. Koska yksilötiheydet ja lajimäärät ovat rantavyöhykkeessä usein selvästi suurempia kuin syvännealueilla, koostui surviaissääskien kotelonahkanäytteet todennäköisesti lähinnä näiden matalampien alueiden lajistosta. Menetelmän avulla saatava kuva näytepisteiden tilasta erosikin syvännetarkkailun tuloksista, ilmentäen lievempiä kuormitusvaikutuksia kuormituspisteiden lähialueilla ja Maitiaislahdella kuin profundaalialueiden aineisto. Erot viiden näytepisteen surviaissääskiyhteisöjen koostumuksessa osoittautui kuitenkin tilastollisesti merkitseviksi. Parittaisissa vertailuissa Maitiaislahden aineisto erosi selvimmin vertailupisteestä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008 2

25 Näytepistekohtaisesti lajimäärä vaihteli välillä 6-8 ja viiden pisteen kokonaislajimäärä oli yli 00. Pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimuksessa seurataan liejupohjien pohjaeläimistön avulla jätevesikuormituksen vaikutuksia syvännealueiden pohjien ekologiseen tilaan ja rehevyyteen. Nämä profundaalialueen pohjaeläintutkimukset ovat olleet jo pitkään tärkeä osa Heinolan alapuolisen vesialueen tarkkailua; ensimmäiset tutkimukset ovat jo 960- luvulta, joten vertailudataa on käytössä hyvin pitkältä ajalta. Syvännealueiden vedenlaatutarkkailuissakin on tullut hyvin esille, että Heinolan alueen jätevesikuormituksen vaikutukset näkyvät ensisijaisesti juuri alusvedessä ja syvien alueiden pohjilla. Pari kertaa vuodessa toteutettu vedenlaatutarkkailu antaa kuitenkin tietoa vain senhetkisestä vedenlaadusta ja tilanteesta, kun taas syvännealueiden pohjaeläimistö kertoo pidemmällä aikavälillä pohjan ekologisesta tilasta, rehevyydestä ja jätevesikuormituksen vaikutuksista pohjan eliöyhteisöihin. Tulosten tarkastelussa ja alueiden rehevyysluokittelussa käytettiin hyväksi Chironomidi-indeksiä (CI), joka perustuu tiettyjen surviaissääskitoukkien suhteelliseen runsauteen. Kaiken kaikkiaan tutkimusalueella esiintyi rehevyydeltään erilaisia pohjia karuista hyvin reheviin. Karuina ja ekologiselta tilaltaan hyvinä alueina erottuivat yläpuolinen vertailualue (Ruotsalainen) ja Konniselkä. Vastaavasti pohjan tila oli heikoin Maitiaislahdessa ja Kymenvirran alaosan syvänteessä, Enson purkuputken alapuolella. Jätevesien rehevöittämää vaikutusta näkyi myös Rautsaaren pohjoispuolella ja lievempänä myös Löysinselän syvännealueella. Koko muu tutkimusalue oli lievästi karua pohjaa. Konniveden alaosa on pohjaeläibiomassa- ja yksilömääriltään niukkaa ja karua. Lajisto ei kuitenkaan tällä alueella ole karujen pohjien herkkää ja vaateliasta lajistoa kuten Ruotsalaisella ja Konniselällä vaan vallitsevina lajeina ovat rehevyydeltään keskimääräisen pohjan lajit. Jatkossa erityisestä tällä alueella tulisi lisätä rinnakkaisnostojen määrää, mikä lisää tulosten luotettavuutta ja niiden antamaa informaatiota. Vertailtaessa näiden kahden em. tutkimusmenetelmän tuloksia keskenään on ilmeistä, että jätevesikuormituksen vaikutukset ja alueiden väliset erot tulivat voimakkaammin esille profundaalialueen pohjaeläintutkimuksessa. CPET-tutkimuksen surviaissääskiaineisto edusti pääasiassa Heinolan alapuolisen vesialueen matalien alueiden lajistoa. ja saadut tulokset kertonevatkin enemmän alueen päällysveden laadusta. Heinolan alueella jätevesikuormituksen vaikutukset kohdistuvat lievempinä litoraali-sublitoraalivyöhykkeeseen ja sen surviaissääskilajistoon kuin varsinaisten syvännealueiden pohjiin ja pohjaeläinyhteisöihin. Tarkkailu tullaan uusimaan jokseenkin samankaltaisena vuonna Tarkkailuohjelman hyväksymiskirjeen mukaan vuonna 200 tehtävään yhteenvetoon tullaan laatimaan näiden kahden tutkimuskerran tulosten perusteella laajempi yhteenveto menetelmien ja niiden antamien tulosten eroista ja menetelmien käyttökelpoisuudesta Heinolan alueen jätevesikuormitusten vesistövaikutusten tarkkailussa. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

26 8 TARKKAILUN JATKAMINEN Voimassa olevan ohjelman mukaan Heinolan alapuolisen vesialueen pohjaeläintutkimukset tehdään seuraavan kerran syksyllä Tutkimus tultaneen tuolloin toteuttamaan pääsääntöisesti saman ohjelman mukaan kuin vuonna 2005, mutta joiltain osin ohjelmaa tulisi edelleen kehittää. Tässä vuoden 2005 syvännealueen pohjaeläintutkimuksessa nousi tärkeimpänä kehittämiskohteena esille tarvittava rinnakkaisnostojen määrä. Ympäristöoloiltaan samantyyppiseltä näytealueelta otettujen rinnakkaisnäytteiden välinen hajonta kuvaa alueen sisäistä vaihtelua, jonka tunteminen on välttämätöntä eri alueiden ja ajankohtien välisten erojen luotettavaa arviointia varten. Yleisesti ottaen rehevissä järvissä, joissa pohjaeläinten yksilötiheys on suuri, riittää jo vähäisempikin rinnakkaisnäytteiden määrä, mutta karuilla vesialueilla rinnakkaisnäytemäärän tulisi olla suurempi 29,30. Heinolan tutkimusalue pitää sisällään karuja vesialueita (Ruotsalainen, Konniselkä ja Konniveden alaosa), joilla pohjaeläinyksilömäärät ja biomassat ovat luonnostaan hyvin niukkoja. Suurimmalla osalla tutkimusalueen näyteasemista rinnakkaisnostojen määrä on ohjelman mukaan kuitenkin edelleen vain kolme, mikä on standardin 7 mukainen minimirinnakkaisnostomäärä. Ainoastaan Konniselällä (4 asemaa) otettiin uuden ohjelman mukaan vuoden 2005 tutkimuksessa 6 rinnakkaisnostoa. Rinnakkaisnostojen määrän lisäys nosti huomattavasti Konniselän pohjaeläintulosten luotettavuutta; näytteiden yksiöja lajimäärän kasvun myötä Konniselän pohjaeläinlajistosta ja lajien välisistä suhteista saatiin luotettavampi ja tarkempi käsitys. Alueen näytteissä esiintyi myös hyvin pohjan laatua kuvaavia indikaattorilajeja. Samanaikaisesti esim. Konniveden alaosan näyteasemilla 3 rinnakkaisnostolla saadut yksilö- ja lajimäärät olivat todella alhaisia, eivätkä ne sellaisenaan riitä antamaan luotettavaa kuvaa alueen pohjaeläinlajistosta ja suhteista. Myös rinnakkaisnäytteiden hajonta oli suurta. Saatujen tulosten valossa näyttää välttämättömältä lisätä rinnakkaisnostojen määrää niin, että se vastaa nykyistä vaadittavaa tasoa. Ympäristöhallinnon nykyisen ohjeistuksen 2 mukaan järvien profundaalialueen pohjaeläinseurannassa tulisi ottaa Ekman-näytteenotossa rinnakkaisnäytteitä vähintään viisi (5). Suurien järvien laajoilla syvännealueilla suositellaan kuitenkin otettavaksi kahdeksan (8) rinnakkaisnäytettä. Näytemäärän lisääminen nostaa tutkimuskustannuksia, ja tämän vuoksi täytyneekin sopia siitä, voiko näyteasemaverkostoa joiltain osin supistaa. Jotta kotelonahkamenetelmän tuottamat tulokset olisivat paremmin verrattavissa syvännenäytteiden tuloksiin tulisi näytepisteverkoston olla yhtä kattava ja pisteiden sijaittava mahdollisimman lähellä toisiaan. Näin voitaisiin myös paremmin arvioida kotelonahkamenetelmän tarkkailulle mahdollisesti tuottamaa lisäarvoa. Vuoden 2005 tarkkailu toteutettiin CPET-menetelmän osalta vain viidellä näytepisteellä, joka on tutkittavan alueen laajuuteen nähden vähän 2. Pistemäärän vähäisyyteen vaikutti menetelmän koeluontoinen ja täydentävä rooli tarkkailussa, mutta myös se että kultakin näytepisteeltä haettiin suositusten mukaisesti kolme näytettä. Useampi näyte kevään ja syksyn väliseltä ajanjaksolta on välttämätöntä jotta eri ajankohtina kuoriutuvista lajeista Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/

27 saataisiin tietoa. Vaihtoehtoinen lähestymistapa on kerätä kotelonahkanäytteitä vain yhtenä ajankohtana ja keskittyä koko lajiston sijaan ilmentäjälajeihin. Tämän lähestymistavan etuna on, että samalla näytemäärällä voidaan kattaa laajempi alue. Seuraavalle, vuoden 2009 tarkkailututkimukselle ehdotetaankin vain yhtä kevääseen (toukokuun alkupuoli) ajoitettua näytteenottoa, jolloin monet ilmentäjälajit kuoriutuvat. Näin tarkkailun kustannuksiin ei tule muutoksia ja kotelonahkatutkimuksen osalta saadaan saman laajuinen aineisto (5 näytettä) edullisemmin, koska näytteenottoajankohtia on vain yksi. Näytepisteet sijoitetaan siten, että Ruotsalaisen puolella on kaksi vertailupistettä ja eri puolilla Konnivettä loput 3 näyteasemaa, kaikki mahdollisimman lähellä syvännepisteitä. Isoimpien selkien, eli Ruotsalaisen ja Konniselän osalta kotelonahkoja haavitaan tuulen vastaisten rantojen ohella myös syvänteiden päältä ja/tai lähimpien saarten rannoilta, jotta myös kotelonahkamenetelmällä saataisiin tietoa syvimpien alueiden lajistosta. Tarkkailua hoitava taho neuvottelee näistä teemoista ja muistakin mahdollisista velvoitetarkkailun pohjaeläintutkimuksen kehittämiskohteista viranomaisten kanssa, niin että tarkkailu tehdään jatkossakin vaatimukset täyttävällä tavalla. VIITTEET Wilson, R. S. & Ruse, L. P A guide to the identification of genera of chironomid pupal exuviae occurring in Britain and Ireland (including common genera from Northern Europe) and their use in monitoring lotic and lentic fresh waters. The Freshwater Biological Association, Special Publication No Raunio, J Konniveden (4.3) pohjaeläintarkkailu vuonna 2005 surviaissääskien kotelonahkamenetelmän tulokset. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 39/2006, 5 s + liite. 3 Åkerberg, A Heinolan alapuolisen vesialueen tarkkailututkimukset vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 38/2006, 40 s + liitteet. 4 Raunio, J Heinolan Konniveden rehevöitymistutkimus vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 4/2006, 7 s + liitteet. 5 Anttila-Huhtinen, M Heinolan alapuolisen vesialueen (Konnivesi 4.3) tila vuosina , pitkäaikaisraportti. Kymijoen vesi ja ympäristö ry: julkaisu no 08/2003, 67 s + liitteet. 6 Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenootomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 0, 69 s + liitteet. 7 SFS Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Suomen standarsoimisliitto SFS, 7 s. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

28 Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas 87, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 35 s. Brinkhurst, R. O Taxonomical Studies on the Tubificidae (Annelida, Oligochaeta). Internationale Revue der Gesamten Hydrobiologie, Systematische Beihefte 2, 85 s + liitteet. Brinkhurst, R. O. 97. A guide for the identification of British aquatic Oligochaeta. Sci.Publ.Freshw.Biol. Ass. 22:-52. Kuusela, K Suomen surviaistoukkien (Ephemeroptera) lajinmääritys. Eläintieteen laitoksen monisteita 3/993, Oulun yliopisto. Svensson, B. S Sverige dagsländor (Ephemeroptera) bestämning av larver. Ent. Tidskr. 07:9-06. Elliott, J.M., Humpesch, U.H. & Macan, T.T Larvae of the British Ephemeroptera: A key with ecological notes. Freshw.Biol.Ass.Sci.Publ. 49. Edington, J. M. & Hildrew, A. G Caseless caddis larvae of the British sles. A key with Ecological Notes. Freshw. Biol. Ass. Sci. Publ. 53, 34 s. Wallace, I. D., Wallace, B. & Philipson, G. N A key to the Case-Bearing Caddis Larvae of Britain and Ireland. Freshw. Biol. Ass. Sci. Publ. 5:-240. Chernovskii, A. A Identification of larvae of the midge family Tendipedidae (Engl. Transl. By E. Lees 96). Publ. Zool. Inst. Acad. Sci. USSR 3:-86. Saether, O Nearctic and Palearctic Heterotrissocladius (Diptera, Chironomidae). Bull. Fish. Res. Board Can. 93:-67. Wiederholm, T. (ed.) 983. Chironomidae of the Holarctic region. Keys and diagnoses. Part. Larvae. Ent.Scand.Suppl. 9:-457. Paasivirta, L Propsilocerus species in Finland, with a chironomid index for lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late 20 th Century on Chironomidae: an Anthology from the 3 th International Symposium on Chironomidae, pp Paasivirta, L Pohjaeläimistön käyttö vesistöjen tilan arvioinnissa. Luonnon Tutkija 88: SYKE Järvien biologinen seuranta AO03003, seurantaohjelma ja ohjeistus näytteenoton toteuttamiseksi, Moniste, 0 s. Anttila-Huhtinen, Heinolan vaneritehtaan tukkien vesivarastoinnin vesistövaikutukset Konniveden Maitiaislahdella kesällä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 83/2007, 9 s + liitteet. Valkama, J. & Anttila-Huhtinen, M Vesialueen Konnivesi Ruotsalainen ( ) pohjaeläintutkimus 200 ja vertailu aikaisempiin tuloksiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 02/2002, 27 s + liitteet. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/

29 Partanen, P Pohjaeläintutkimukset Konnivedellä, Kymijoella sekä Pyhtään, Kotkan ja Haminan merialueilla v Kymijoen vesiensuojeluyhdistyksen tiedonantoja :-6. Mankki, J Pohjaeläintutkimukset Konnivedellä, Kymijoella sekä Pyhtään, Kotkan ja Haminan merialueilla v Kymijoen vesiensuojeluyhdistyksen tiedonantoja 29:-64. Partanen, P Pohjaeläintutkimukset Konnivedellä, Kymijoella sekä Pyhtään, Kotkan ja Haminan merialueilla v Kymijoen vesiensuojeluyhdistyksen tiedonantoja 39:-38. Nurmi, P Heinolan alueen ja Kymijoen pohjaeläintutkimukset vuonna 996 ja vertailu aikaisempiin tuloksiin. Kymijoen vesiensuojeluyhdistyksen tiedonantoja 56:-29. Pankakoski, M. & Tirronen, E Etelä-Päijänteen, Ruotsalaisen ja Konniveden pohjaeläimistä vuosina Kymijoen vesiensuojeluyhdistyksen julk. 8B:- 5. Meriläinen, J.J., Veijoka, H. & Hynynen, J Zoobenthic communities in relation to the depth zones in a large boreal lake in Finland. Verhandlungen. Internationale Vereinigung fur Theoretische und Angewandte Limnologie 27(2): Veijola, H., Meriläinen, J.J. & Marttila, V Sample size in the monitoring of benthic macrofauna in the profundal of lakes: evaluation of the precision of estimates. Hydrobiologia 322: Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 63/2008

30