RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2009

Transkriptio

1 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 29 fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Anne Åkerberg JanneRaunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on käsitelty Ruotsalainen-Konnivesi -alueen vedenlaadun yhteistarkkailun tulokset vuodelta 29. Tarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy. Ohjelmassa oli vuonna 29 normaali vedenlaatuseuranta klorofyllinäytteineen 8 syvännehavaintopaikalla ja kuukausittainen virtahavaintopaikkaseuranta kolmella paikalla. Lisäksi ohjelmassa oli päällyslevästö- eli perifytontutkimus ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimus. Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun lisäksi tässä julkaisussa on raportoitu Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n vaneritehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkua Kymenvirtaan koskevia vesistötarkkailutuloksia, Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailutulokset Arrajärveltä ja Iitin kunnan vesistötarkkailutulokset Kymijoen Virransillalta. Kymijoen ainevirtaamat olivat vuonna 29 kiintoaineen osalta ennätyksellisen pieniä. Fosforikuormitus oli hieman tavallista pienempää ja typpikuormitus keskimääräistä tasoa. Kymijoen virtaamat olivat tammi-maaliskuussa keskiarvoa suurempia, ja vähenivät koko ajan vähäsateisen vuoden loppua kohden ollen marras-joulukuussa enää 4 % keskimääräisestä. Vuonna 29 pistekuormitus oli hieman suurempaa kuin edellisenä vuonna. Erityisesti typpi- ja kiintoainekuormitus oli kasvanut edellisvuodesta. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Konniveden päällysveden fysikaalis-kemiallisessa laadussa jätevesien vaikutuksia ei näytteenottokerroilla juuri näkynyt. Kesä- ja elokuussa Kymenvirran hapettomassa alusvedessä vaikutukset näkyivät selvästi; erityisesti sähkönjohtavuus sekä kokonaistyppija ammoniumtyppipitoisuus olivat korkeita. Elokuussa myös Maitiaislahden suualueen ja Matinsalmen hapettomassa alusvedessä vedenlaatu oli huono. Löysinselkä-Saunasaari- Isosaari -alueella alusveden happikyllästysaste oli noin 5 %. Konniselällä happitilanne oli yhtä hyvä kuin kuormituksen yläpuolella Ruotsalaisella. Klorofyllipitoisuuksien mukaan Konniveden alue on karua, paitsi Maitiaislahti erittäin rehevä. Pohjoinen Arrajärvi oli lievästi rehevä, eteläinen rehevä - erittäin rehevä. Levätutkimusten perusteella lievää rehevöitymistä oli havaittavissa Rautsaaren ympäristössä ja Konniselän eteläosassa. Pitkän aikavälin ( ) tulokset osoittivat, että levämäärät ovat etenkin jätevesien purkupisteiden alapuolisilla alueilla laskeneet tasaisesti. Rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimuksissa Maitiaislahden pohjaeläimistö erosi selvimmin Ruotsalaisen vertailualueesta ja ilmensi lievästi rehevää pohjanlaatua. Maitiaislahden ohella Rautsaaren itäpuolisen alueen pohjaeläinlajisto poikkesi lievästi vertailualueesta. Yleisesti ottaen Ruotsalaisen ja Konniveden rantavyöhykkeet olivat luokiteltavissa karuksi tai lievästi karuiksi. Virtahavaintopaikkaseurannan perusteella Kymijoen vedenlaatu ei juuri muutu Jyrängönvirrasta Vuolenkoskelle; ainoastaan ammoniumtyppipitoisuus, joka kertoo jätevesikuormituksesta, oli Vuolenkoskella korkeampi kuin Jyrängönvirrassa. Vuonna 29 myös fosforipitoisuudet olivat Vuolenkoskella suurempia. Fosfori on levien kasvua rajoittava ravinne alueen vesistöissä.

3 SISÄLLYS Tiivistelmä sivu Sisällys 1 Johdanto 1 2 Menetelmät 2 3 Sää ja vesiolot 2 4 Kuormitus Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamo Kokonaispistekuormitus Kokonaiskuormitus 9 5 Heinolan alueen vesistön yhteistarkkailu Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu syvännehavaintopaikoilla Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu virtahavaintopaikoilla Veden hygieeninen laatu Kasviplankton 23 6 Stora Enso Packaging Oy:n ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailu Maitiaislahdella 24 7 Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purku Kymenvirtaan Johdanto Näytteenotto ja analyysit Kuormitus Vesistötarkkailun tuloksia 3 8 Oy Mankala Ab:n velvoitetarkkailu Arrajärvellä 3 9 Iitin kunnan vesistötarkkailu Virransillalla 34 1 Yhteenveto 35 Viitteet 39 Liitteet 1-8

4 JOHDANTO Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen- Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston/ Vaasan hallinto-oikeuden/korkeimman oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, joka vuonna 29 noudatti Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkistettua tarkkailuohjelmaa (lausunto 3Y23-123, YLO/val/127A/5, ). Käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Voimassa olevan ohjelman mukaan vuoden 29 vesistötarkkailuun kuului: - vuosittainen fysikaalis-kemiallinen vedenlaatuseuranta 8 asemalla kolme kertaa vuodessa (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) - virtahavaintopaikkaseuranta 3 näyteasemalla (kartta liite 1.1, koordinaatit liite 2) kerran kuukaudessa. Tämä seuranta palvelee erityisesti ainevirtaamien laskentaa. - rehevöitymisseurantaan kuuluvat kasviplanktonin klorofylli a mittaukset kesäja elokuun näytteenottokerroilla 8 syvänneasemalla - rehevöitymisseurantaan kuuluva perifyton- eli päällyslevästötutkimus ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimus - rehevöitymisseurantaan kuuluva syvännealueiden pohjaeläintutkimus raportoidaan erikseen Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 29 osalta myös: - Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan ja UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaan velvoitetarkkailututkimukset Maitiaislahdella (velvoitteet tarkkailuun ympäristöluvissa Heinolan ympäristölautakunnan päätös Y3/ ja VaHO ) (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2) - Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan jätevesien purun vesistötarkkailun tuloksia. Ohjelma on Kuusakoski Oy:n laatima ja Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymä ( , YSO/137/26, päivitys ) - Mankala Oy:n velvoitetarkkailututkimukset Arrajärvellä (ennakkolupa , Itä-Suomen vesioikeus , nro 92/Va II/84) (kartta liite 1.3, koordinaatit liite 2) - Iitin kunnan Virransillan vesistötarkkailun (79, kartta liite 1.3, koordinaatit liite 2) tulokset. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 1

5 2 MENETELMÄT Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääasiassa SFSstandardien mukaan (liite 3). Analyysit teetettiin KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. 3 SÄÄ JA VESIOLOT Vuosi 29 oli monin paikoin vähäsateinen (kuva 1, liite 4). Tammikuu oli hieman tavanomaista leudompi. Tammikuussa vedenpinnat olivat korkealla sateisen loppuvuoden jäljiltä (Suomen ympäristökeskus 21). Huhtikuussa satoi vain puolet keskimääräisestä (kuva 1). Lumet sulivat huhtikuussa nopeasti. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopussa. Touko- ja heinäkuussa satoi runsaasti. Säteilysumma oli kesällä 29 keskimääräistä suurempi; varsinkin touko-, elo- ja syyskuussa (liite 4). Sisävesien lämpötilat olivat kuluneena kesänä pääasiassa tavanomaista korkeampia. Viileitä jaksoja oli kesäkuussa ennen juhannusta sekä heinäkuun alkupuolella. Pintavedet alkoivat jäähtyä elokuun puolivälissä ja lukemat olivat kuun lopussa ajankohdan keskiarvon tuntumassa. Elo- ja syyskuussa satoi vähän. Syyskuu oli selvästi tavallista lämpimämpi. Lokakuu oli keskimääräistä viileämpi. Marraskuu oli tavallista leudompi. Joulukuun loppupuoli oli hyvin kylmä. Vuoden päättyessä lunta oli koko maassa. lt oc sademäärä mm Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila (ºC) ja kuukauden sadesumma (mm) Lahdessa vuonna 29 ja ajanjaksolla (Ilmatieteen laitos). Huhti- ja syyskuussa satoi alle puolet keskimääräisestä. Heinäkuussa satoi runsaasti. Kymijoen virtaamat olivat tammi-maaliskuussa keskimääräistä suurempia, ja vähenivät koko ajan vuoden loppua kohden ollen marras-joulukuussa enää 4 % keskimääräisestä (kuva 2). Vuoden minimivirtaama (69 m 3 /s) mitattiin Vuoden maksimivirtaama mitattiin 1.1. (Vuolenkoski 488 m 3 /s). Vuoden 29 keskivirtaama oli Vuolenkoskella 212 m 3 /s (MQ m 3 /s) (liite 5). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

6 m³/s % Kuva 2. Kymijoen vesistön virtaama Vuolenkoskella (m 3 /s) 29 ja sekä Vuolenkosken vuoden 29 eri kuukausien keskivirtaaman osuus (%) ajanjakson keskiarvoista (Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä). Konnivettä ja Ruotsalaista on säännöstelty vuodesta 1959 lähtien Vuolenkosken padon avulla tulvasuojelullisista ja voimataloudellisista syistä. Säännöstellyssä tilanteessa vedenkorkeutta pidetään koko avovesikauden ja alkutalven melko tarkasti korkeudessa NN+77,4m, ja sitä on vuonna 26 voimaan astuneiden lupaehtojen mukaan laskettava lumitilanteesta riippuen 3/4/6 senttimetrillä 6.3./2.2./11.2. alkaen. Sulamisvesille tilaa tekevän ns. kevätkuopan ajon aikainen vedenkorkeuden lasku oli vuonna 29 noin 3 cm ja lasku alkoi (kuva 3). Vedenkorkeuden nosto on vuodesta 26 alkaen sallittu jo huhtikuun puolesta välistä, jonka jälkeen vedenpinta nostetaan nopeasti takaisin korkeuteen NN+77,4m. 77,6 77,4 77,2 77, 76,8 76,6 76, Kuva 3. Konniveden vedenkorkeus (NN + m) vuonna 29 ja ajanjaksolla (Hertta). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 3

7 4 KUORMITUS Itä-Suomen ympäristölupavirastolta tuli vuonna 24 ympäristölupapäätökset Stora Enso Oyj Heinolan flutingtehtaalle, Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalle ja Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Luvista valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, josta tuli päätökset Heinolan kaupungin luvasta ei valitettu. Kuitulevyn luvasta valitettiin korkeimpaan oikeuteen, mutta päätös ei muuttunut ja uudet lupaehdot tulivat voimaan Stora Enson luvasta valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta tuli päätös Stora Enso haki päätöksen purkua, mutta päätöksessä purkua ei hyväksytty. Stora Enso haki muutosta ympäristölupaan siltä osin kuin se koskee jätevesipäästöjen raja-arvoja. Päätös muuttuneista lupaehdoista saatiin Itä-Suomen ympäristölupavirastolta STORA ENSO OYJ HEINOLAN FLUTINGTEHDAS Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitusarvot ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat (KHO ), suluissa arvot 12/9 alkaen: kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo BOD7 1 kg/d 8 kg/d CODCr 4 5 ( 5) kg/d 3 5 (4) kg/d Fosfori 8 (9) kg/d 7 (8) kg/d Kiintoaine 5 (1*) kg/d 4 (65) kg/d Typpi (tavoitearvo) 11 kg/d 9 kg/d * 3 kk:n liukuva keskiarvo Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja vuoden keskiarvoina kalenterivuorokautta kohti. Kuormitus oli vuonna 29 kiintoainekuormitusta lukuun ottamatta KHO:n luvan ehtojen mukaista (kuva 4). Kiintoaineluparaja ylittyi huhti-kesäkuussa. Myös KHO:n kiintoaineen vuosiluparaja ylittyi. Joulukuussa voimaan tulleen luvan luparajat eivät ylittyneet. Kuormitus oli kiintoaineen ja hapenkulutusten osalta suurempaa kuin vuonna 28. CODkuormitus oli noin 5 % vuoden 21 tasosta, muu kuormitus oli nyt 2-3 % vuoden 21 tasosta. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

8 Stora Enso O yj, BO D7 1 8 luparaja 1 kg/vrk kg/vrk Stora Enso O yj, CO D Cr 4 luparaja 45 kg/vrk kg/vrk Stora Enso O yj, kiintoaine kg/vrk luparaja 5 kg/vrk Stora Enso O yj, fosfori kg/vrk lu p a ra ja 8 k g /vrk Stora Enso O yj, typpi kg/vrk tavoiteraja 11 kg/vrk Kuva 4. Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 29 (kg/kalenterivrk). Kuvaan on myös merkitty kunkin kuormitusparametrin KHO:n kuukausiluparaja. Kiintoaineen luparaja ylittyi huhti-kesäkuussa. Lähde: Stora Enso Heinolan Flutingtehdas. 4.2 SUOMEN KUITULEVY OY:N HEINOLAN TEHDAS Suomen Kuitulevy Oy:n ympäristöluvan (ISY 63/4/1, , VaHo 6/99/ , KHO ) mukaan vesistöön johdettavan jäteveden kuormitus saa kuukausikeskiarvona olla enintään seuraava ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien: Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 5

9 BOD7 COD Cr kiintoaine kokonaisfosfori 8 kg/vrk 14 kg/vrk 5 kg/vrk 1 kg/vrk Lisäksi COD Cr :n vuosikeskiarvo saa olla enintään 1 kg/vrk. Suomen Kuitulevyn kiintoainekuormitus ylitti huhtikuussa luparajan (kuva 5). Kuormitus oli BOD:n osalta hieman suurempaa kuin edellisenä vuonna, ravinnekuormitus oli selvästi pienempää. Kuormitus oli selvästi pienempää kuin vuonna 27. Ravinnekuormitus oli enää -3 % vuoden 21 kuormituksesta, muu kuormitus oli laskenut neljäsosaan - kolmasosaan. Kuormituksen aleneminen oli seurasta uuden haihdutuslaitoksen käyttöönotosta. Suom en Kuitulevy, BO D7 kg/vrk luparaja 8 kg/vrk Suomen Kuitulevy, COD Cr kg/vrk luparaja 14 kg/vrk Suom en Kuitulevy, kiintoaine kg/vrk luparaja 5 kg/vrk Suom en Kuitulevy, fosfori kg/vrk 1,,8,6,4,2, luparaja 1 kg/vrk Kuva 5. Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 29 (kg/kalenterivrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin luparaja. Lähde: Suomen Kuitulevy Heinola. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

10 4.3 HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO Jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan (ISY 64/4/1, , VaHo 6/1/2, ) mukaiset lupaehdot ovat: neljännesvuosikeskiarvoina - BOD 7atu : 1 mgo 2 /l ja 95 %, - kokonaisfosfori:,3 mg/l ja 95 %, näytekohtaisina (sallitaan kaksi näytettä, jotka eivät täytä lupaehtoja) - COD Cr : 125 mgo 2 /l ja 75 %, - kiintoaine: 35 mg/l tai 9 %. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon fosforitulokset eivät viimeisellä jaksolla olleet lupaehtojen mukaisia (taulukko 1). Kiintoaineen ja COD:n osalta lupaehdot täyttyivät kaikilla tutkimuskerroilla. Vuonna 29 vesistökuormitus oli typpikuormituksen osalta selvästi edellisvuotista ja keskimääräistä suurempaa. Fosfori- ja kiintoainekuormitus oli puolestaan laskenut edellisvuodesta. Taulukko 1. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon BOD7ATU- ja kokonaisfosforipitoisuus ja - reduktioprosentit eri vuosineljänneksillä 29. Lihavoituna tulokset, jotka eivät täyttäneet jakson lupaehtoja. Laskentajakso 1/4 2/4 3/4 4/4 BOD 7ATU mg/l 5, 6,6 4,8 6,3 reduktio% Kok. P mg/l,19,15,13,42 reduktio% KOKONAISPISTEKUORMITUS Heinolan alueen jätevesikuormitus on ollut vuosina 23-9 selvästi pienempää kuin 21-2 typpikuormitusta lukuun ottamatta (kuva 6, liite 6). Vuonna 23 kuormituksen väheneminen johtui pääasiassa Flutingtehtaan kuormituksen vähentymisestä. Vuonna 29 kuormitus oli hieman suurempaa kuin edellisenä vuonna. Erityisesti typpi- ja kiintoainekuormitus oli kasvanut edellisvuodesta. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, lukuun ottamatta typpikuormitusta, josta suurin osa tulee kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Jätevesien fosforikuormitus oli vuonna 29 suurimmillaan marras-joulukuussa ja typpikuormitus lokakuussa. BOD-kuormitus oli suurimmillaan syyskuussa, COD-kuormitus huhtikuussa ja kiintoainekuormitus toukokuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 7

11 BOD7-kuormitus kg/vrk Enso Kuitulevy Heinolan kaupunki Kiintoainekuormitus kg/vrk Fosforikuormitus kg/vrk Typpikuormitus kg/vrk COD-kuormitus kg/vrk Kuva 6. Heinolan alueen pistekuormituksen kehitys viimeisen 1 vuoden ajalta. Jätevesikuormitus on ollut vuosina 23-9 selvästi pienempää kuin 21-2 typpikuormitusta lukuun ottamatta. CODtuloksia on Heinolan jätevedenpuhdistamolta vuodesta 21 alkaen. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

12 4.5 KOKONAISKUORMITUS Virtahavaintopaikkojen vedenlaatutietojen ja virtaamatietojen avulla voidaan laskea ko. paikkojen ainevirtaamat, jolloin tiedetään Konniveteen yläpuolisista vesistöistä (Ruotsalainen, Räävelinreitti) tulevat ainemäärät ja vastaavasti Konnivedestä alapuoliseen vesistöön virtaavat ainemäärät (kuva 7, liite 7). Jyrängönvirrasta ei ole mitattuja virtaamatietoja. Tämän vuoksi Jyrängönvirran osalta ainevirtaamat on laskettu käyttäen yläpuolisen Kalkkisen kuukausikeskivirtaamia. Vuodesta 24 lähtien ei ole enää mitattu Sulkavankosken virtaamia. Virtaamatietoina on käytetty vuosien keskiarvoja. Kokonaisfosfori kg/vrk Jyrängönvirta Vuolenkoski Sulkavankoski Kiintoaine 2 15 kg/vrk Kokonaistyppi kg/vrk Kuva 7. Kokonaisravinteiden ja kiintoaineen kuukausikohtaiset ainevirtaamat (kg/vrk) vuonna 29 Jyrängönvirrassa (Kalkkisten virtaama), Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella. Ainevirtaamat olivat suurimmillaan alkuvuodesta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 9

13 Koko vuoden tasolla tarkasteltuna Kymijoen ainevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 29 kiintoaineen osalta ennätyksellisen pieniä. Fosforikuormitus oli keskimääristä pienempää ja typpikuormitus keskimääräistä tasoa. Vuonna 23 ravinnevirtaamat olivat koko tarkkailuohjelman ajan pienimpiä. Vuonna 29 Kymijoen ainevirtaamat olivat suurimmillaan alkuvuodesta ja vähenivät vuoden loppua kohden virtaamien pienentyessä (kuva 7). Kiintoainepitoisuus oli virtahavaintopaikoilla lähes aina alle määritysrajan (= 1 mg/l). Tällöin laskennassa käytettiin pitoisuutena arvoa,5 mg/l. Konniveteen kohdistuvasta ravinteiden kokonaiskuormituksesta voidaan esittää arvio, jossa on huomioitu sekä hajakuormitus että pistekuormitus. Taulukossa 2 on esitetty vuoden 29 kuormitusarviot. Konniveden valuma-alueen (14.13) osalta ravinnekuormitusarvio perustuu lähinnä Suomen ympäristökeskuksen Vesistökuormituksen arviointi ja hallintajärjestelmään eli VEPS:iin. Hajakuormitustietojen osalta on käytetty vuosien uusimpia saatavilla olevia lukuja. Teollisuuden, yhdyskuntien ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 29 kuormitustiedoista. VEPS käyttää tietolähteinään useita ympäristöhallinnon tietokantoja, kuten pistekuormitustietokantaa (VAHTI). Tietokantojen lisäksi VEPS:in tietolähteenä on malleihin, tilastoihin tai tutkimuksiin perustuvia arvioita eri kuormituslähteistä. Yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tulevien ravinnevirtaamien osalta käytettiin hyväksi edellä esitettyjä vuoden 29 ainevirtaamalaskelmia. Vuoden 29 kuormitusarvion perusteella Konniveden valuma-alueelta tulevasta fosforikuormituksesta noin 5 % ja typpikuormituksesta lähes 7 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta (taulukko 2). Suomen ympäristökeskuksen SYKE-WSFS-Vemala yhdistetyllä hydrologisella ja kuormitusmallilla, jonka hajakuormitustiedot perustuvat vuoden tietoihin saatiin samanlaiset tulokset pistekuormituksen osuudesta käytettäessä vuoden 29 pistekuormitustietoja. Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta valuma-alueen osuus oli aiempien vuosien tasoa eli fosforista 12 % ja typestä 6 % (taulukko 2). Tosin runsasvetisenä vuonna 28 osuus oli selvästi pienempi. Eniten ravinteita tulee yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisen suunnasta. Räävelinreitin osuuden kokonaiskuormituksesta arvioitiin olevan aiempien vuosien tasoa, noin 2 %. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

14 Taulukko 2. Konniveteen kohdistuvan fosfori- ja typpikuormituksen arvio vuodelta 29. Konniveden valuma-alueen osalta kuormitusarvio perustuu ympäristöhallinnon VEPS-mallilla arvioituihin vuosien hajakuormituksiin. Teollisuuden, asutuksen ja jätteenkäsittelyn kuormitustiedot on otettu suoraan saaduista kuormitustiedoista. Ruotsalaisesta ja Räävelinreitiltä tuleva ravinnekuormitusarvio perustuu ainevirtaamalaskelmiin. Konniveden valuma-alueelta tulevasta fosforikuormituksesta noin 5 % ja typpikuormituksesta lähes 7 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta. Fosfori kg/vuosi % Typpi kg/vuosi % Konniveden valuma-alue - Teollisuus , ,6 - Yhdyskunnat , ,7 - Jätteenkäsittely 15, ,7 - Maatalous 464 8, ,9 - Metsätalous 141 2, ,1 - Haja-asutus 482 9, ,1 - Laskeuma 459 8, ,1 - Luonnonhuuhtouma , ,8 - Hulevesi 5,1 288,1 Yhteensä Konniveden valuma-alue, yht , ,5 Ruotsalainen , ,2 Räävelinreitti , ,3 Yhteensä HEINOLAN ALUEEN VESISTÖN YHTEISTARKKAILU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU SYVÄNNEHAVAINTOPAIKOILLA Vuoden 29 syvännehavaintopaikkojen näytteet haettiin maaliskuussa, kesäkuussa ja elokuussa (tulokset liite 8.1). Virtaama oli vuoden näytteenottokerroista suurimmillaan maaliskuussa. Maaliskuu (3., ) Näytepisteiltä 5 ja 8 ei saatu otettua talvinäytteitä heikkojen jääolojen vuoksi. Jäänpaksuus oli Matinsalmessakin (6) vain 13 cm, muilla pisteillä cm, lunta oli 8-25 cm. Vesimassa oli lievästi lämpötilakerrostunutta; lämpötilaeroa pinnan ja pohjan välillä oli muualla noin 2 astetta, paitsi Isosaaren alueella (9) ja Matinsalmessa oli tasalämpöistä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 11

15 Alusveden happitilanne oli melko hyvä koko alueella. Ruotsalaisella (näytepiste, 47 m), Konniselällä (11, 47 m), Maitiaislahden suulla (3, 6 m) ja Löysinselällä (7, 27 m) %, tasalämpöisillä Isosaaren alueella (9, 25 m) ja Matinsalmessa (6, 7 m) % (kuva 8). O2-kyll.% alusvesi III O2-kyll.% alusvesi, VI O2-kyll.% alusvesi, VIII Kuva 8. Alusveden hapen kyllästysaste (%) näytepisteillä maalis-, kesä- ja elokuussa 29. As Ruotsalainen, 3 Maitiaislahti, Konnivesi: 5 Kymenvirta, 6 Matinsalmi, 7 Löysinselkä, 8 Saunasaaren alue, 9 Isosaaren alue, 11 Konniselkä. Maaliskuussa alusveden happitilanne oli melko hyvä koko alueella, pisteiltä 5 & 8 ei näytteitä saatu heikkojen jäiden takia. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli hyvä lukuun ottamatta Kymenvirtaa, josta happi oli loppunut. Elokuussa Kymenvirran lisäksi happi oli lopussa Maitiaislahden suulla ja Matinsalmessa. Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari -alueella alusveden happikyllästysaste oli noin 5 %, Konniselällä ja Ruotsalaisella vajaa 8 %. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

16 Maitiaislahden suulla (3) alusveden sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, kemiallinen hapenkulutus ja typpipitoisuus olivat hieman koholla. Muutoin vesi oli näytteenottoaikaan fysikaalis-kemialliselta laadultaan melko tasalaatuista niillä pisteillä joista nyt saatiin näytteet (kuvat 9-12). Kokonaisfosfori III ug/l pohja-1 Kokonaisfosfori VI ug/l pohja-1 Kokonaisfosfori VIII ug/l m pohja-1 Kuva 9. Kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä maalis-, kesä- ja elokuussa 29 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. Kesä- ja elokuussa Kymenvirran hapettoman (kuva 8) alusveden fosforipitoisuus oli korkea. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 13

17 Ammoniumtyppi VI 29 ug/l m pohja-1 ug/l Ammoniumtyppi VIII m pohja-1 Kuva 1. Ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä kesä- ja elokuussa 29 Heinolassa. Kesä- ja elokuussa Kymenvirran hapettoman (kuva 8) alusveden pitoisuus oli erittäin korkea. Elokuussa pitoisuudet olivat Kymenvirran lisäksi korkeita Maitiaislahden ja Matinsalmen hapettomissa alusvesissä. Maaliskuun alussa Heinolan ympäristötoimistoon oli ilmoitettu Löysinselän verkoissa olevasta mustasta aineksesta sekä oudosta hajusta Flutingtehtaan raakavedessä. Kymijoen vesi ja ympäristö haki 3.3. näytteet Kymenvirrasta Kuitulevyn alapuolelta (tulokset liite 8.1). Tulokset eivät poikenneet alueen normaalista vedenlaadusta. Samaan aikaan Jaalan Pyhäjärvellä verkoissa oli mustaa likaa, joka Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen näytteiden mukaan muodostui piilevän massaesiintymästä. Piilevää havaittiin myös Iitin Leininselällä, joten samasta ilmiöstä on todennäköisesti kyse Löysinselän alueellakin. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

18 COD mg O2/l III m pohja-1 COD mg O2/l VI m pohja-1 COD mg O2/l VIII m pohja-1 Kuva 11. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) (mgo 2 /l) eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa 29 Konnivedellä. Kesäkuussa COD oli koholla Kymenvirran alusvedessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 15

19 Sähkönjohtavuus III 29 ms/m väli pohja-1 Sähkönjohtavuus VI 29 ms/m väli pohja-1 Sähkönjohtavuus VIII ms/m väli pohja-1 Kuva 12. Sähkönjohtavuus (ms/m) eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa 29 Konnivedellä. Maaliskuussa Maitiaislahden suulla (3) alusveden sähkönjohtavuus oli hieman koholla. Kesäelokuussa sähkönjohtavuus oli koholla Kymenvirran alusvedessä. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

20 Kesäkuu ( ) Näytteenottoaikaan pintavedet olivat vain o C. Tutkimusalueella lämpötilakerrostuneisuuden voimakkuus vaihteli pinnan ja pohjan lämpötilaeron ollessa Matinsalmessa (6) 3,5 o C, Ruotsalaisella () 8,5 o C ja muualla 5-7 o C. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli tutkimusalueella muuten hyvä (74-88 %), Maitiaislahden suullakin 67 %, mutta Kymenvirran alusvedestä happi oli loppunut (kuva 8). Maitiaislahden suulla (3) pintaveden ammoniumtyppipitoisuus oli hieman muita korkeampi (kuva 1). Kymenvirran hapettomassa alusvedessä (as 5) näkyi selvää jätevesivaikutusta. Sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, väriarvo, kemiallinen hapenkulutus, fosforipitoisuus ja erityisesti kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuus olivat korkeita. Muutoin vesi oli näytteenottoaikaan fysikaalis-kemialliselta laadultaan melko tasalaatuista kaikilla näytepisteillä. Elokuu ( ) Näytteenottoaikaan päällysveden keskilämpötila oli Konnivedellä peräti o C. Vesi oli selvästi lämpötilakerrostunutta koko tutkimusalueella. Virtausalueella sijaitsevilla Kymenvirran (5) ja Matinsalmen (6) alueella sekä Maitiaislahden suulla (as 3) pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli 8-1 o C, muualla o C. Konnivedellä lämpötilan harppauskerros sijaitsi 1-15 metrin syvyydessä. Jätevesien vaikutus näkyi alusveden happitilanteessa: Maitiaislahden suulla (3), Kymenvirrassa (5) ja Matinsalmessa (6) happi oli lopussa (kuva 8). Löysinselkä- Saunasaari-Isosaari -alueella (7-9) alusveden happikyllästysaste oli noin 5 %, Konniselällä (as 11) ja Ruotsalaisella (as ) vajaa 8 %. Maitiaislahden suualueen (3), Kymenvirran (5) ja Matinsalmen (6) hapettomassa alusvedessä alkaliniteetti ja väriarvo olivat koholla. Nitriitti-nitraattityppipitoisuus oli melko pieni - hapettomissa oloissa vallitsevana typen muotona on ammoniumtyppi, jota olikin runsaasti, Kymenvirrassa erittäin runsaasti (kuva 1). Myös sähkönjohtavuus oli selvästi koholla Kymenvirran alusvedessä (kuva 12). Lisäksi Saunasaaren, Isosaaren ja Konniselän välivedessä ammoniumtyppipitoisuus oli hieman koholla. Lokakuu (1.1.29) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n näytteenottajat havaitsivat 1.1. pohjaeläinnäytteenotossa ollessaan kuitulauttoja Stora Enso Heinolan Flutingtehtaan uuden purkuputken paikkeilla. Suurimmat lautat olivat halkaisijaltaan noin metrin luokkaa. Lisäksi veden pinnalla kellui öljymäisiä läikkiä ja vedessä oli voimakas liuottimen haju. Koska kuitulautat olivat suuria, Flutingtehtaalta arveltiin niiden olevan peräisin ns. vanhasta nollakuitukasasta, vaikka sijaintipaikka olikin uuden purkuputken kohdalla. Tutkimustulosten mukaan vedessä oli normaalia enemmän kiintoainetta ja sähkönjohtavuus oli hieman koholla (taulukko 3). Kokonaisfosforipitoisuus oli huomattavasti Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 17

21 korkeampi kuin Kymenvirrassa normaalisti, sen sijaan kokonaistyppipitoisuus oli normaalilla tasolla. Vedessä ei ollut öljyhiilivetyjä. Haihtuvista yhdisteistä vedessä todettiin olevan kloroformia 1,4 µg/l. Mitattu pitoisuus alitti selvästi pintaveden ympäristölaatunormin 12 µg/l. Kloroformin lähdettä ei saatu selville. Taulukko 3. Kymenvirran vedenlaatutulokset flutingtehtaan purkuputken läheisyydestä 1.1. sekä 1.8. Heinolan yhteistarkkailun näytepisteeltä 5. Yhteistarkkailun piste sijaitsee vajaa 5 metriä purkuputkesta alavirtaan. purkuputken läh HEIN Kiintoaine mg/l 6,6 <1 Sähkönjohtokyky ms/m 18,3 6,9 Kokonaistyppi µg/l Kokonaisfosfori µg/l 16 6 Haihtuvat yhdisteet µg/l todettiin kloroformi 1,4 µg/l Öljyfraktio C1-C21 mg/l <,3 Öljyfraktio C22-C4 mg/l <,3 Vedenlaatumuuttujien vaihtelu eri näytteenottokerroilla Veden happamuutta kuvaavan ph-arvon osalta alueelliset erot olivat kullakin näytteenottokerralla vähäisiä. Päällysveden ph-arvo oli kesällä hieman suurempi kuin talvella johtuen perustuotannon ph-tasoa kohottavasta vaikutuksesta. Alhaisimmat pharvot esiintyivät alusvedessä huonoissa happioloissa, ja ne olivat tasoa 6,5. Veden puskurikykyä kuvaava alkaliniteettiarvo oli yleensä vakaa eri näytepisteiden, ajankohtien ja syvyyksien välillä. Suurin osa havainnoista oli välillä,22-,24 mmol/l, mikä kuvaa veden hyvää puskurikykyä. Alusveden huono happitilanne tai hapettomuus nostaa alusveden alkaliniteettia maksimi oli kesäkuussa Kymenvirrassa,73 mmol/l. Kesäkuussa alkaliniteetti oli normaalia alhaisempi alueella Löysinselkä-Saunasaari- Isosaari-Konniselkä (7-11). Tuolloin alkaliniteetti oli tasoa,15-,19 mmol/l, mikä vastaa tyydyttävää puskurikykyä. Viimeksi 9-luvun lopulla tulokset ovat olleet alle 2 mmol/l. Pintaveden kiintoainepitoisuus on koko tutkimusalueella alhainen, mikä kuvaa osaltaan veden kirkkautta. Talvella pitoisuus oli alle 1 mg/l, kesäkuussa alle 1-1,4 mg/l ja elokuussa alle 1-2 mg/l, suurin pitoisuus oli Matinsalmessa. Veden väriarvot olivat pääasiassa tasoa 2-3 mg Pt/l, mikä osoittaa veden lievää humusleimaa. Suurin väriarvo, 1 mg Pt/l, mitattiin Kymenvirran (5) hapettomasta alusvedestä kesäkuussa. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

22 Syvännehavaintopaikoilla tutkittiin avovesikaudella myös liukoisia ravinteita. Nitriittinitraattityppeä oli päällysvedessä kesäkuussa 2-24 μgn/l ja elokuussa 17-2 μgn/l. Elokuun nitriitti-nitraattityppipitoisuudet olivat laskeneet edellisvuoden poikkeuksellisen suurista arvoista. Tuotantokauden aikaiset päällysveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat luonnontilaisella tasolla eli 5-16 μgn/l muualla paitsi Maitiaislahden suulla (3) 43 µgn/l kesäkuussa ja 27 µgn/l Matinsalmessa (6) elokuussa. Alusveden ammoniumtyppipitoisuus oli kesä- ja elokuussa erittäin korkea Kymenvirrassa ja elokuussa koholla myös Maitiaislahden suulla ja Matinsalmessa (kuva 1). Liuenneen fosforin pitoisuudet olivat pieniä, muualla <2-6 µg/l, Kymenvirran alusvedessä 9-11 µg/l. Mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde (NO2+NO3+NH4-N/liuk.fosfori) vaihteli kesäkuussa Isosaaren alueen (9) 55:stä Konniselän (as 11) 27:ään, ja elokuussa Matinsalmi 35 Saunasaari 71. Mikäli mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä ja mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava (Forsberg ym. 1978). Mineraaliravinteiden suhdeluvun perusteella fosfori on siis selkeästi minimiravinne koko tutkimusalueella. Suhdeluvut olisivat vielä suurempia, mikäli liuenneen fosforin arvona käytettäisiin liuenneen kokonaisfosforin asemasta leville kaikkein käyttökelpoisinta liuennutta fosfaattifosforia (DRP). Kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde vaihteli välillä 48-18; pienimmillään ravinteiden välinen suhde oli Maitiaislahdella (3) ja suurimmillaan Ruotsalaisella (). Mikäli kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 17, on fosfori levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 1, on typpi kasvun minimitekijä (Forsberg ym. 1978). Tämän mukaan koko tutkimusalue on myös kokonaisravinteiden perusteella selvästi fosforirajoitteinen. Näkösyvyyden avulla saadaan yleiskäsitys jätevesien vaikutuksista alapuolisessa vesistössä. Maaliskuussa Konniselällä oli näkösyvyyttä 5,5 m, Matinsalmessa (6), Isosaaren alueella (9) ja Ruotsalaisella () 4,3-4,8 m, Maitiaislahden suulla 4 m ja Löysinselän alueella 3,4 m. Kesällä Konniselkä Isosaari alueella oli näkösyvyyttä 4 ½ m, Maitiaislahden suulla ja Matinsalmessa 3,5 m ja muualla noin 4 m (kuva 13). Kesäkuu Elokuu 5 5 Näkösyvyys m Näkösyvyys m Kuva 13. Näkösyvyys (m) kesänäytteenottokerroilla Ruotsalaisen-Konniveden syvännehavaintopaikoilla vuonna 29. Näkösyvyyttä oli eniten Konniselkä Isosaari -alueella ja vähiten Maitiaislahden suulla ja Matinsalmessa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 19

23 5.2 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU VIRTAHAVAINTOPAIKOILLA Vedenlaatutuloksia on joka kuukaudelta kaikilta kolmelta näytepaikalta (liite 8.2). Kiintoainepitoisuus Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla virtahavaintopaikoilla todella alhaisia. Jyrängönvirrassa pitoisuus oli joka kerralla alle määritysrajan 1 mg/l, Vuolenkoskella kerran 1 mg/l. Suurin pitoisuus mitattiin Sulkavankoskella heinäkuussa, ja sekin oli vain 2,7 mg/l. Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuuden vuodenaikaisvaihtelu oli vuonna 29, kuten aiemminkin, hyvin vähäistä, eikä Jyrängönvirran ja Vuolenkosken arvoissa ollut eroa. Räävelinreitiltä tulevan veden sähkönjohtavuus oli yleisesti selvästi alhaisempi kuin Kymijoen pääreitin (kuva 14). Väri Veden väri oli Konniveden pääreitillä vuonna 29 vakaa, 2-3 mg Pt/l. Räävelinreitiltä purkautuva vesi oli väriltään ruskeampaa. Räävelinreitin veden väriarvo oli korkeimmillaan tammi-huhtikuussa (kuva 14). Typpi Kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvo oli kaikilla virtahavaintopaikoilla noin 54 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet olivat pääasiassa välillä 49-6 µg/l (kuva 14). Minimipitoisuudet, µg/l, mitattiin syyskuussa vähäsateisen jakson jälkeen. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat tammi-, touko- ja elokuussa. Nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet olivat korkeimmillaan tammikuussa ja melko korkeita myös keväällä, jolloin suurin osa esim. pelloilta tulevasta typpikuormasta on nitraattia. Tuotantokauden aikana nitraattipitoisuus laskee, koska levät ottavat nitraatin käyttöönsä. Syksyllä pitoisuudet lähtivät taas nousuun. Pääreitin nitraattipitoisuudet eivät juuri eronneet toisistaan. Sulkavankoskesta purkautuvassa vedessä oli vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä (kuva 15). Ammoniumtyppipitoisuuden vuodenaikaisvaihtelu ei vastaa nitraattitypen vaihtelua vaan on yleensä lähes päinvastainen. Alhaisimmat pitoisuudet mitattiin talvella ja korkeimmat alkusyksystä (kuva 15). Ammoniumtyppipitoisuudet olivat normaalia vesistötasoa eli alle 5-16 μg/l. Edellisenä vuonna pistekuormituksen vaikutus laimeni suurten virtaamien vaikutuksesta, mutta nyt pistekuormituksesta tuleva ammoniumtyppi näkyi selvästi siinä että Jyrängön- ja Sulkavanvirrassa pitoisuudet olivat useimmiten alle määritysrajan 5 µg/l, mutta Vuolenkoskella vain kerran. Vuolenkoskella vuoden tulosten keskiarvo 8,6 µg/l, kun se Jyrängönvirrassa oli 4,5 µg/l ja Sulkavankoskella 5,7 µg/l. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

24 Sähkönjohtavuus ms/m Jyrängönv Vuolenk Sulkavank Väri-arvo 29 mg Pt / l Kokonaistyppi 29 ug / l Kuva 14. Veden sähkönjohtavuus (ms/m), väri (mgpt/l) ja kokonaistyppi (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna 29. Sulkavankosken veden sähkönjohtavuus oli alhaisempi ja väriarvo korkeampi kuin Kymijoen pääreitillä. Fosfori Sekä ajallinen että alueellinen vaihtelu huomioon ottaen kokonaisfosforipitoisuus vaihteli kolmella virtahavaintopaikalla välillä 5-1 µg/l, paitsi Vuolenkoskessa lokakuussa 14 µg/l (kuva 15). Keskiarvojen mukaan fosforipitoisuus oli pienempi Jyrängönvirrassa kuin Vuolenkoskella (5,8 & 6,8 µg/l). Heinolan alueen pistekuormituksesta aiheutuva laskennallinen pitoisuusnousu (pistekuormitus/virtaama) oli vuonna 29 tasoa,4 µg/l. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 21

25 Pitoisuusnousu oli edellisvuonna pienempi johtuen erittäin suurista virtaamista ja vuonna 27 samaa tasoa kuin nyt. Liuennutta kokonaisfosforia oli alle 2-7 µg/l. Jyrängönvirran ja Vuolenkosken tasossa ei juuri ollut eroa. Sulkavankoskella pitoisuudet olivat vuoden alkupuolella suuremmat kuin pääreitillä. NO23-N 29 ug / l Jyrängönv Vuolenk Sulkavank NH4-N 29 ug / l Kokonaisfosfori 29 ug / l Kuva 15. Veden nitriitti-nitraatti-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuus (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna 29. Sulkavankosken vedessä oli vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä. Ammoniumpitoisuudet olivat Vuolenkoskella korkeampia kuin Jyrängönvirrassa ja Sulkavankoskella. Fosforipitoisuudet olivat Jyrängönvirrassa hieman muita pienempiä. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

26 5.3 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Konniveden ja Ruotsalaisen pintaveden hygieenistä laatua tutkitaan kesällä syvännehavaintopaikoilla. Kesän 29 fekaalisten streptokokkitulosten mukaan vesistön hygieeninen tila oli näytteenottokerroilla erinomainen, eli bakteerimäärät olivat aina selvästi alle EU-normien mukaisen (STM asetus 177/28) uimaveden toimenpiderajan (4 fek. enterokokkia/1ml). Fekaalisia streptokokkeja oli tutkimusalueella kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla -3 pmy/1ml. 5.4 KASVIPLANKTON Kasviplanktonin klorofylli-a tuloksia on kesä- ja elokuulta 8 syvännehavaintopaikalta (liite 8.1). Rehevä Maitiaislahti erottui selvästi muusta alueesta (kuva 16). Muuten pitoisuuksissa ei ollut suuria eroja. Klorofyllipitoisuudet olivat kesä- ja elokuun tulosten keskiarvona Maitiaislahden suulla 13 µg/l ja muualla 3,-3,8 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin vuonna 28, paitsi Maitiaislahdella suurempia. 2 chl a ug/l VI VIII Kuva 16. Ruotsalainen-Konniveden syvännehavaintopaikkojen klorofyllipitoisuus (µg/l) kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 29. Rehevä Maitiaislahti (as 3) erottui selvästi muusta alueesta. Kesän 29 vesinäytteenoton yhteydessä havaittiin vain vähän levää. Hämeessä levätilannetta seurattiin viikoittain 15 havaintopaikalla eri puolilla Kanta- ja Päijät-Hämettä. Sinilevähavaintoja tehtiin kesän aikana yhteensä kymmeneltä seurantapaikalta. Kaiken kaikkiaan kesä oli Hämeessä sinilevien osalta rauhallinen ja useimmat esiintymät vähäisiä. Levähavaintoja tehtiin kesällä 29 suunnilleen saman verran kuin edellisenä vuonna (Hämeen ELY 29). Koko maan tilanteesta kertovan valtakunnallisen leväseurannan (Suomen ympäristökeskus 29) mukaan pitkien yhtäjaksoisten hellejaksojen puuttuminen hillitsi levien kasvua ja levälauttojen syntymistä koko kesän ajan. Pitkäaikaisiin keskiarvoihin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 23

27 verrattuna viime kesän tilanne oli sisävesissä selvästi tavanomaista parempi. Sinilevähavaintoja oli keskimäärin 13 % havaintojärvistä, mikä on huomattavasti normaalia vähemmän. Enimmillään leviä havaittiin elokuun alussa, noin 22 % kohteista. Levämäärät olivat suurimmaksi osaksi vähäisiä. Runsaita tai erittäin runsaita esiintymiä oli alle 3 % havaintokohteista. Rehevyysluokituksen mukaan koko tutkimusalue on karua, paitsi Maitiaislahden suualue rehevää. Tämän rehevyysluokituksen mukaan vesistö on karu, mikäli klorofyllipitoisuus on alle 4 µg/l, lievästi rehevä arvoilla 4-1 µg/l, rehevä arvoilla 1-2 µg/l ja erittäin rehevä, mikäli kasvukauden klorofyllipitoisuuden keskiarvo on 2-5 µg/l (Oravainen 1999). Tuotantokauden 29 päällysveden fosforipitoisuuksien perusteella Ruotsalainen, Kymenvirta, Löysinselkä, Isosaari ja Konniselkä olivat karua aluetta, alle 1 µgp/l, ja Maitiaislahden suualue, Matinsalmi ja Saunasaaren alue olivat lievästi reheviä. 6 STORA ENSO PACKAGING OY:N JA UPM WOOD OY:N HEINOLAN VANERITEHTAAN VELVOITETARKKAILU MAITIAISLAHDELLA Maitiaislahteen ei enää vuonna 29 tullut jätevesikuormitusta. Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön- ja Kymenvirran välille johdettuja jätevesiä. Kesäkuusta 28 lähtien myös Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan painoväripitoiset pesuvedet johdettiin muiden jätevesien (tärkkelyspitoiset prosessi- ja pesuvedet sekä saniteettivedet) kanssa Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Maitiaislahteen johdetaan vain jäähdytys- ja hulevedet. UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaalta Maitiaislahteen johdettiin vain jäähdytysvesiä sadevesiviemäreitä pitkin. Vaneritehdas liittyi Maitiaislahden vedenlaadun tarkkailuun vuoden 28 alusta. Vaneritehtaan tuotannollinen toiminta loppui tammikuussa 29. Maitiaislahden vesistötutkimuksen näytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ns. lähtevästä jätevedestä (Packaging) ja kolmesta vesistötarkkailupisteestä (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2). Lisäksi Maitiaislahden suulla on yksi Heinolan yhteistarkkailuun liittyvä näytepiste (Hein3) (kartta liite 1.1). Näytteenottokaivon, johon mm. Packaging Oy:n Maitiaislahteen johdettavat jätevedet menivät, vedenlaatu vaihteli kolmella eri näytteenottokerralla, kuten yleensäkin (taulukko 4). Kaivoon tulee Packagingin hulevesien lisäksi ainakin kaupungin tulvaviemärin vesiä. Bakteeritiheydet olivat erittäin suuria, suurimmillaan elokuussa. Kiintoainepitoisuus oli erityisesti keväällä suuri. Keväällä myös fosforipitoisuus oli selvästi aiempaa suurempi. Sähkönjohtavuus oli kesäkuussa selvästi aiempaa korkeampi. Kaivon tuloksissa ei ole havaittavissa vedenlaadun paranemista sen jälkeen kun pesuvedet on johdettu kaupungin puhdistamolle. Pesuvesien osuus kaivoon tulevista vesistä lienee ollut pieni tai ne ovat olleet puhtaampia kuin muut kaivoon tulevat vedet. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

28 Taulukko 4. Packaging Oy:n jätevesikaivon vedenlaatu vuonna 29. Pvm Kiinto- Johto- BOD CODCr Kok.N Kok.P Fek.strep Kolibak. E.coli aine kyky 7ATU mg/l µg/l µg/l tokokit kpl/ kpl/ mg/l ms/m mg/l kpl/1ml 1ml 1ml , > , > Packaging Oy:n lähialueella (ML4) on matalaa, syvyyttä vain 2-3 metriä, joten happitilanne pysyi siellä vuonna 29, kuten yleensäkin, hyvänä (kartta liite 1.2, tulokset liite 8.3, kuva 17). Sekä Maitiaislahden perukassa (ML3) että rautatiesillan lähellä (ML5) alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina (kuva 18). Vuonna 29 elokuussa happi oli lopussa rautatiesillan luona jo viidessä metrissäkin. Maaliskuussa Maitiaislahden perukassa oli harvinaisen hyvä happitilanne (kuva 17). happikyllästys-% ML3, 5m ML4, 1m ML5, 8m Kuva 17. Maitiaislahden velvoitetarkkailututkimuksen alusveden hapen kyllästysaste (%) eri näytteenottokerroilla vuonna 29. Näytepisteellä 4 on matalaa ja happikyllästys pysyy korkealla. Pisteillä 3 & 5 alusvesi oli elokuussa hapetonta. 6 Happikyllästys-% <5 <5 <5 <5 <5 <4 <5 <5 < maalis kesä elo Kuva 18. Alusveden happikyllästysprosentti Maitiaislahden perukassa (ML3) vuosina 2-9. Alusvesi on yleensä käynyt hapettomaksi kerrostuneisuuskausina; myös vuonna 29 elokuussa. Maaliskuussa happea oli alusvedessä harvinaisen paljon, 55 prosenttia. Alusveden happikyllästys oli kesäkuussa 28 %. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 25

29 Maaliskuussa Maitiaislahden perukan alusveden alkaliniteetti, sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus oli hieman koholla ja rautatiesillan alusveden fosforipitoisuus oli hieman kohonnut (kuva 19). Elokuussa perukan (ML3) hapettomassa alusvedessä sähkönjohtavuus, alkaliniteetti ja ravinnepitoisuudet olivat hieman koholla. Väriarvo oli korkeimmillaan 12 mgpt/l perukan alusvedessä elokuussa. Kaikki pintaveden bakteerimäärät jäivät selvästi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 35/28 annettujen yksittäisten tulosten uimaveden toimenpiderajasta (4 fek. enterokokkia/1 ml, 1 E.colia/1 ml). Aiemmin asetuksessa annettiin raja-arvo myös koliformisille bakteereille, joita piti olla alle 1 /1 ml. Suurimmat pintaveden kokonaiskolimäärät (26 pmy/1 ml) Packagingin lähellä olevalla pisteellä ML4 ylittivät tämän rajan selvästi elokuussa. Elokuussa myös perukan ja rautatiesillan pintavedessä oli runsaasti koliformisia bakteereja; 2 ja 98 pmy/1ml. Lisäksi Packagingin läheisellä pisteellä saatiin kesäkuussakin tulos 2 pmy/1 ml. Juuri kesäja elokuun näytteenottokerroilla Packagingin kohdalla olevasta hulevesikaivosta mitattiin erittäin suuria kokonaiskolimääriä (>2,4 milj./1ml) (taulukko 4). Tuotantokauden 29 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahden perukka ja Packagingin edusta on rehevää, rautatiesillan alue ja suualue lievästi rehevää (kuva 19). Korkeimmillaan päällysveden fosforipitoisuus oli elokuussa Packagingin edustalla ja perukassa, µg/l (kuva 19). Enimmillään fosforia oli maaliskuussa rautatiesillan luona alusvedessä 71 µg/l. Maitiaislahden päällysveden typpipitoisuus oli kesällä noin 64 µg/l, Packagingin edustalla noin 73 µg/l (kuva 2). Maitiaislahti on klorofyllipitoisuuksien mukaan erittäin rehevä, suualueelta rehevä (kuva 21). Maitiaislahdella, kuten yleensäkin rehevillä alueilla, kasviplanktonin määrän ajallinen vaihtelu on suurta. Klorofyllipitoisuuksissa ei ole havaittavissa mitään selvää kehityssuuntaa. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

30 Kokonaisfosfori päällysvedessä Kok.P ug/l ML3, 1m ML4, 1m ML5, 1m Hein3, 1m Kokonaisfosfori alusvedessä 8 Kok.P ug/l ML3, 5m ML5, 8m Hein3, 6m Kuva 19. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 29 (Huom. pisteellä 4 näyte vain 1 metristä). Korkeimmillaan päällysveden fosforipitoisuus oli Packagingin edustalla elokuussa (ML4). Alusveden korkein pitoisuus mitattiin maaliskuussa rautatiesillan luota (ML5). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 27

31 Kokonaistyppi päällysvedessä Kok.N ug/l ML3, 1m ML4, 1m ML5, 1m Hein3, 1m Kokonaistyppi alusvedessä 2 Kok.N ug/l ML3, 5m ML5, 8m Hein3, 6m Kuva 2. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaistyppipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 29. Korkeimmillaan päällysveden typpipitoisuus oli Packagingin edustalla elokuussa (ML4). Korkein alusveden typpipitoisuus mitattiin Maitiaislahden perukasta elokuussa chl a ug/l ML3 ML4 ML5 Heinola3 chl a ug/l ML3 ML4 ML5 Heinola3 Kuva 21. Klorofyllipitoisuus (µg/l) Maitiaislahden näytepisteillä ML3 - ML5 ja Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailun näytepisteellä 3 kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 29. Klorofyllipitoisuus oli kesäkuussa suurin perukassa (ML3) ja väheni suualuetta kohti. Elokuussa suurin pitoisuus mitattiin Packagingin edustalta (ML4). 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

32 7 KUUSAKOSKI OY:N RAJAVUOREN KAATOPAIKAN TASAUSALTAAN VESIEN PURKU KYMENVIRTAAN 7.1 JOHDANTO Kuusakoski Oy hoiti Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan purun tarkkailun myös vuonna 29 itse (Lehtinen & Anttila 21). Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vedet puretaan Stora Enson purkuputken kautta Kymenvirtaan. Purun vesistötuloksia raportoidaan Kuusakoski Oy:n suostumuksella myös tässä yhteistarkkailujulkaisussa. Purku muutettiin vuoden 27 alusta ympäri vuoden jatkuvaksi. Samalla tarkkailuohjelmaan tehtiin muutoksia. Yhteensä jätevettä purettiin vuonna 29 Kymenvirtaan m 3, joka oli hieman pienempi määrä kuin parina edellisenä vuonna. 7.2 NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Kuormituksen laskennassa käytettiin säiliöautoista noin 5 m 3 :n välein otettujen näytteiden pitoisuuskeskiarvoja. Säiliöauton vedestä otettiin näytteet kuusi kertaa. Näytteistä analysoitiin sähkönjohtavuus, kloridi, COD Cr, BOD 7ATU ja kokonaistyppi. Kahdessa laajemmassa analyysissa tutkittiin lisäksi sameus, ph, NH 4 -N, kokonaisfosfori, TOC, liuottimet, fenolit ja metallit (Al, As, Br, Cd, Cr, Cu, Pb, Zn). Näytteet analysoitiin Labtium Oy:ssä. Jäteveden purkamisen vesistövaikutusten seurantapaikat ovat näytepiste 4 (purkuputken yläpuoli) ja Heinolan yhteistarkkailun näytepiste 5 (purkuputken alapuoli) (kartta liite 1.1). Uuden ohjelman mukaan näytteet tulee ottaa pisteiltä 4 ja 5 kaksi kertaa vuodessa sulan veden aikana; keväällä ja syksyllä välisenä aikana. Näytteenottosyvyydet ovat 1 m, 5 m, 1 m ja puoli metriä pohjan yläpuolelta. Näytteistä tutkitaan sähkönjohtavuus, ph, kemiallinen hapenkulutus, kloridi, happi, kokonaistyppi ja fosfori. 7.3 KUORMITUS Säiliöautosta otettujen näytteiden tulosten perusteella voidaan laskea Rajavuoren kaatopaikan jätevesien purusta Kymenvirtaan aiheutuva kuormitus, kun tiedetään vesistöön johdettujen jätevesien kokonaismäärä. Typen ja kloridin kokonaiskuormitus oli vuonna 29 aiempaa suurempaa ja trendi on viime vuosina ollut nouseva (taulukko 5). Taulukko 5. Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purun Kymenvirtaan aiheuttama kloridi- ja typpikuormitus vuosina 26-9: Kloridi Typpi kg/v kg/vrk kg/v kg/vrk Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21 29