KYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU (pehmeät pohjat) VUONNA 2016

Transkriptio

1 KYMIJOEN ALAOSAN POHJAELÄINTARKKAILU (pehmeät pohjat) VUONNA 2016 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018 Marja Anttila-Huhtinen ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan yhteistarkkailun pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä Pehmeiden pohjien pohjaeläinnäytteet otettiin kuudesta suvantomaisesta paikasta joessa sekä näiden yläpuolisesta Pyhäjärvestä ja alapuolisesta Tammijärven järvialtaasta. Kaikilta näytepaikoilta otettiin liejupohjilta 6 rinnakkaisnostoa Ekman-pohjaeläinnoutimella. Tutkimusalueista Pyhäjärvi ja ylin jokinäyteasema (Voikkaa) ovat Kymijoen alaosan nykyisen kuormituksen yläpuolella. Koko aineistosta tavattiin kaikkiaan 65 lajia. Pohjaeläinten kokonaistiheys vaihteli näyteasemilla välillä yks/m 2. Jokinäyteasemille laskettujen indeksien mukaan pehmeät jokipohjat olivat pääsääntöisesti lievästi karuja. Runsaimpia surviaissääski-indikaattorilajeja kaikilla jokipohjilla olivat lievästi karun pohjan lajit Stictochironomus sticticus ja Polypedilum pullum. Ylin jokiasema, Voikkaa, oli ollut näytteenottoaikaan jo lähes 25 vuotta jätevesikuormituksen yläpuolella, mutta indeksien mukaan se ei poikennut muista jokiasemista. Tulosta selittänee se, että jätevesikuormitus ja sen osuus Kymijoen kokonaiskuormituksesta on vähentynyt ja vastaavasti hajakuormituksen kasvanut. Oma vaikutuksensa on myös sillä, että valitut näytealueet ovat joen suvantomaisia painanteita, jotka edustavat joen heikointa ja hitaimmin puhdistuvaa pohjanlaatua. Indeksien mukaan Kymijoen pehmeiden pohjien yleinen kehityssuunta on kuitenkin ollut viimeisen 10 vuoden aikana suotuisa. Järvialtaiden tuloksissa tuli jokiasemia selkeämmin esiin Kymijoen rehevöityminen alajuoksua kohti. Pyhäjärven ja Tammijärven lisäksi tarkastelussa oli mukana myös Kymijoen yläosalla oleva Konnivesi. Viimeisen 10 vuoden aikana pohjan tila on parantunut sekä Pyhäjärvessä että Tammijärvessä, vaikka indeksiarvoissa onkin esiintynyt vuosien välistä vaihtelua. Tutkimusvuosien aineistoa testattaessa todettiin näyteasemien väliset pohjaeläinyhteisöjen lajikoostumus- ja lajien runsauserot erittäin merkitseviksi, mutta eri tutkimusvuodet eivät sen sijaan poikenneet merkitsevästi toisistaan. Verrattaessa vuoden 2016 pohjaeläinaineiston samankaltaisuutta aikaisempiin vuosiin, näytti vaikuttavaksi tekijäksi nousevan virtausolosuhteet; pohjaeläinyhteisön samankaltaisuus oli suurinta vuosien 2012 ja 2008 kanssa. Em. vuosina Kymijoessa virtasi selvästi normaalia enemmän vettä, kuten myös vuonna 2016 alkuvuodesta syksyyn.

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILUALUE Kuormitus Veden laatu 6 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 6 4 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Pohjan laatu Lajisto ja pohjaeläinyhteisöt Bioindeksit ja pohjantila 13 5 TARKKAILUN JATKAMINEN 18 6 YHTEENVETO 18 VIITTEET 19 LIITTEET 1-3 Liite 1 Bioindeksien laskentakaaviot Liite 2 Asemakohtaiset pohjaeläintulokset 2016 Liite 3 Pohjaeläintulosten 2016 koontitaulukko

4 JOHDANTO Kymijoen alaosan (Pyhäjärvi- meri) ja sen edustan merialueen kuormittajilla on Itä-Suomen vesioikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Vuonna 2016 tarkkailu noudatti Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2006 hyväksymää tarkkailuohjelmaa (Dnro 0498Y ) ja em. ohjelman hyväksyttyä muutosesitystä (KASELY/545/07.00/2010, ). Muutosesityksen mukaan Kymijoen alaosan pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimus tehdään jatkossa joka 4. vuosi. Kymijoen alaosan pohjaeläintutkimuksiin kuuluu suvantopaikkojen Ekman-näytteenottoon perustuvan pohjaeläintutkimuksen rinnalla toteutettava surviaissääskien kotelonahkamenetelmä (Chironomid Pupal Exivial Technique, CPET). Hyväksytyn muutosesityksen mukaan pohjasedimentin toksisuutta arvioiva Chironomus epämuodostumatarkkailu toteutetaan seuraavan kerran vuonna 2019 ja sen jälkeen joka viides (5) vuosi. Muutosesityksen myötä Kymijoen alaosan pohjaeläintutkimukseen tuli uutena koskipaikkojen pohjaeläintutkimus. Tämä julkaisu käsittelee Kymijoen rehevöitymisseurantaan kuuluvan pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimuksen tulokset vuodelta Samana vuonna toteutetun surviaissääskien kotelonahkamenetelmän tulokset on raportoitu erikseen (Raunio 2017). Tässä julkaisussa raportoituihin tarkkailuohjelman mukaisiin pohjaeläintutkimuksiin osallistuivat seuraavat Kymijoen alaosan kuormittajat (yläjuoksulta lukien) (Kuva 1): UPM Kymmene Oyj, Kymi Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Kouvolan kaupunki Akanojan puhdistamo, lopettanut 12/14 Mäkikylän puhdistamo UPM, Myllykoski Myllykosken paperitehdas, lopettanut 12/11 Kymen Vesi Oy Halkoniemen puhdistamo, lopettanut 8/10* Huhdanniemen puhdistamo, lopettanut 9/10* Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Anjalan paperitehdas Stora Enso Ingerois Oy Inkeroisten kartonkitehdas Sonoco-Alcore Oy Karhulan kartonkitehdas *toiminnassa tulvatilanteissa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018 1

5 2 TARKKAILUALUE Tarkkailualue käsittää Kymijoen alaosan eli Kymijoen Pyhäjärvestä mereen (Kuva 1). Vesialue on luonteeltaan hyvin jokimainen; lisäksi välillä on muutamia järvilaajentumia. Kymijoki saa lisävesiä Jaalan Pyhäjärven kohdalla Mäntyharjun reitiltä, ja edelleen Kuusankosken yläpuolella Valkealan reitiltä ja lähempänä merta Tammijärven alueelle laskevista Tallus- ja Teutjoesta. Pernoon kohdalla Kymijoki haarautuu kahteen virtaamaltaan lähes yhtä suureen haaraan. Läntinen haara laskee mereen Ruotsinpyhtään ja Pyhtään rajalla, itäinen päähaara Kotkan kaupungin kohdalla. Kymijoen keskisyvyys on 9,5 metriä. Joen pituus Pyhäjärvestä mereen on noin 85 kilometriä. Vesi virtaa Pyhäjärvestä mereen Kymijoen keskivirtaamalla noin kolmessa vuorokaudessa. Ihan alkuvuodesta 2016 Kymijoessa virtasi normaalia vähemmän vettä, mutta keväällä ja kesällä vastaavasti normaalia enemmän vettä. Vuoden keskivirtaama 325 m 3 /s oli vertailujaksoon nähden tavanomainen (MQ m 3 /s). Maakäyttöä hallitsevat Kymijoen alaosalla metsät ja pellot. Suoalueita on vähän, mikä näkyykin Kymijoen veden kirkkautena. 2.1 KUORMITUS Kymijoen alaosalle tulee jätevesikuormitusta sekä teollisuudesta että kunnallisilta jätevedenpuhdistamoilta (Kuva 1). Kymijoen alaosalle tulevaa kuormitusta on käsitelty vuosittaisissa yhteistarkkailun yhteenvedoissa, joista viimeisin on vuodelta 2016 (Muuri & Anttila-Huhtinen 2017). Vastaavasti viimeisin pitkäaikaisraportti, jossa on käsitelty pidemmällä aikavälillä Kymijoen jätevesikuormituksen kehitystä, on vuosilta (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2011). Taulukossa 1 on esitetty kuormittajakohtaisesti Kymijoen pistemäinen jätevesikuormitus vuonna Teollisuus oli edelleen suurin jätevesikuormittaja kiintoaineen ja erityisesti happea kuluttavan COD -kuormituksen osalta. Teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesin typpikuormituksessa ei ollut juurikaan eroa, mutta teollisuuden fosforikuormitus oli noin 1,5 kertainen verrattuna yhdyskuntien kuormitukseen. Kymijoen mereen kuljettamista kiintoaine- ja ravinnemääristä kuitenkin suurin osa on peräisin yläpuolisesta vesistöstä ja alaosan hajakuormituksesta (Muuri & Anttila-Huhtinen 2017). Teollisuus otti käyttöön aktiivilietelaitokset lukujen taitteessa, mikä näkyi tuolloin erityisesti happea kuluttavan orgaanisen aineen (BOD ja COD) kuormituksen vähenemisenä. Samalla myös teollisuuden kiintoaine- ja fosforikuormitus pienenivät luvulla teollisuuden jätevesikuormituksessa ei ole tapahtunut yhtä suuria muutoksia. Kuitenkin myös viimeisen kymmenen vuoden aikana sekä teollisuuden että yhdyskuntien BOD-, kiintoaine ja erityisesti fosforikuormituksessa on ollut laskeva trendi (Kuva 2). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018

6 Kuva 1. Kymijoen alaosan pohjaeläintutkimuksen näyteasemat (punaiset pisteet) ja jätevesien purkupisteet (mustat pisteet). Kartassa on esitetty myös vuosina lopettaneet kuormitustahot. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018 3

7 Taulukko 1. Kymijoen alaosan pistekuormitus vuonna Lisäksi tulee AOX-kuormitusta UPM- Kymmene Kymiltä 319 kg/vrk. Halkoniemen ja Huhdanniemen puhdistamoita on syksystä 2010 alkaen käytetty vain suurten virtaamien aikaan. Kuormittaja TEOLLISUUS Jätevesi K-aine BOD7ATU CODCr Kok.P Kok.N m 3 /vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk UPM-Kymmene, Kymi, paperit. ja sulfaattisellut. Stora Enso, Anjalan paperi- ja kartonkitehtaat Sonoco-Alcore, Karhulan kartonkit , , Teollisuus yhteensä ,0 492 YHDYSKUNNAT Jätevesi K-aine BOD7ATU CODCr Kok.P Kok.N m 3 /vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Kouvola, Mäkikylä ,7 510 Kymen Vesi, Anjala * Halkoniemi * Huhdanniemi ,2 4,8 5,6 5, ,05 0,15 6,8 11,3 Yhdyskunnat yhteensä ,9 528 Teollisuus + yhdyskunnat , Yhdyskuntapuhdistamoiden puolella suurin muutos on ollut pienten puhdistamoiden toiminnan lopettaminen ja jätevesien johtaminen suuriin keskuspuhdistamoihin. Tutkimusalueella on lopettanut 1980-luvun lopulta vuoden 2016 loppuun yhteensä 13 yhdyskuntapuhdistamoa, joista osa kuormitti suoraan Kymijoen alaosaa ja osa purki jätevetensä johonkin Kymijoen alaosalle laskevaan pikkujokeen. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018

8 BOD-KUORMITUS KG/VRK Teollisuus Yhdyskunnat COD-KUORMITUS KG/VRK KIINTOAINEKUORMITUS KG/VRK FOSFORIKUORMITUS KG/VRK TYPPIKUORMITUS KG/VRK Teollisuus Yhdyskunnat Kuva 2. Kymijoen alaosan jätevesikuormituksen happea kuluttavan aineksen (BOD7 ja CODCr) sekä kiintoaine- ja ravinnekuormituksen (kg/vrk) kehitys vuosina Lähde: KAS/VAHTI. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018 5

9 2.2 VEDEN LAATU Kymijoen veden laatua seurataan sekä kuormittajien yhteistarkkailututkimuksessa että viranomaisten toimesta, ja tulokset on käsitelty jokavuotisissa yhteistarkkailun yhteenvedoissa (Muuri & Anttila-Huhtinen 2017) ja pitkäaikaisyhteenvedossa (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2011). Happea kuluttavan orgaanisen aineen kuormitus ei ole enää pitkiin aikoihin aiheuttanut joessa happiongelmia edes pienimmillä virtaamilla, eikä veden happipitoisuudessa ole juurikaan eroa eri näyteasemien välillä. Piste- ja hajakuormituksen vaikutus näkyy tosin edelleenkin useimpien mitattujen aineiden pitoisuusnousuna Rapakosken (kuormituksen yläpuolella) ja kuormituksen alapuolisten näyteasemien välillä, mutta pitoisuusnousut eivät ole suuria (Taulukko 2). Hyvän happitilanteen lisäksi kuormituksen väheneminen näkyy selkeimmin siinä, että jokiveden fosforipitoisuus on laskenut kuormitetulla osalla noin puoleen 1980-luvun tasosta, kun taas kuormituksen yläpuolella fosforipitoisuus on pysynyt jokseenkin samalla tasolla. Vesienhoidon 2. suunnittelukaudella Kymijoen alaosan ekologiseksi tilaksi on todettu tyydyttävä ja kemialliseksi tilaksi hyvää huonompi (Ympäristöhallinto 2014). Tuoreiden vedenlaatutietojen perusteella fosforipitoisuudet olivat kuormituksen yläpuolella erinomaisella tasolla ja alapuolellakin vähintään hyvällä tasolla. Typpipitoisuudet ilmensivät kaikilla asemilla hyvää tilaa. Ekologista laatuluokkaa laskevat kuitenkin sekä joen hydrologis-morfologinen tila (välttävä) että joen pohjassa olevat haitalliset aineet (dioksiinit, furaanit, elohopea) (Verta ym. 1999), joiden poistaminen nykymenetelmillä ei ole turvallista. Myös vaelluskalakantojen nykyinen tila laskee ekologista tilaluokkaa. Taulukko 2. Kymijoen alaosan vedenlaatu kuormituksen yläpuolella (Rapakoski) ja kuormituksen alapuolella (Huruksela, Karhula ja Ahvenkoski) vuosien tulosten perusteella (tulosten keskiarvo ja keskihajonta). Lähde:Hertta. Näyteasema (havaint. määrä) Kok.P µg/l keskiarvo (S.D) Kok.N µg/l keskiarvo (S.D) Sähkönj ms/m keskiarvo (S.D) Sameus FTU keskiarvo (S.D) Rapakoski (24) 10,0 (3,2) 489 (71) 6,4 (0,3) 2,2 (1,1) Huruksela (42) 13,2 (4,8) 557 (67) 7,5 (0,6) 3,6 (2,5) Karhula (24) 16,2 (5,8) 543 (91) 7,7 (0,6) 3,8 (2,1) Ahvenkoski (49) 20,5 (9,9) 597 (149) 7,6 (0,7) 8,3 (6,9) 3 AINEISTO JA MENETELMÄT Vuoden 2016 pohjaeläinnäytteet haettiin loppusyksystä kaikkiaan kahdeksalta eri näyteasemalta (Kuva 1, Taulukko 3). Pyhäjärven ja Tammijärven näyteasemat edustavat Kymijoen alaosan selkeitä järvialtaita tutkimusalueen ylä- ja alapäässä. Näyteasemat sijaitsevat kummankin järven läpivirtausalueella. Muut kuusi näyteasemaa ovat joen suvantomaisia paikkoja, joilta löytyy pehmeää liejupohjaa. Näyteasemista Pyhäjärvi ja Voikkaa edustavat Kymijoen alaosan nykyisen kuormituksen yläpuolista tilaa ja vastaavasti viisi virtapaikkaa ja Tammijärvi kuormituksen alapuolista tilaa. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018

10 Taulukko 3. Näyteasemien (nimi pohjaeläinrekisterissä) syvyydet, näytteenottopäivämäärät, pohjanlaatutiedot ja sekä näyteasemien viralliset että tarkat koordinaatit (KKJ YK ja ETRS-TM35FIN) vuonna Asema Syv Pvm Pohjan laatu + muuta Koord. KKJ YK m Koord. ETRS TM35FIN viralliset tarkat Pyhäjärvi (0) 11, lieju, alla harmaa savensekainen lieju (Kymijoki, Pyhäjärvi 0) hapellinen pintakerros n. 3 cm Voikkaa (1) 9, lieju, alla savensekainen lieju; kuitua ja puun (Kymijoki, Väkkärä) paloja, kaikkien nostojen ositus poimittaessa: 1/2 Kuusankoski (2) 6, lieju, alla seassa savea; kuitua (Kymijoki Kuusankoski 6) vähän öljyä havaittavissa kaikissa nostoissa, kaikkien nostojen ositus poimittaessa: 1/2 Mäkikylän alapuoli (8A) 8, lieju, alla seassa vähän savea; kuitua ja öljyä (Kymijoki Mäkikylän alapuoli 8A) 2. nostoa lukuunottamatta kaikki nostot ositettu poimittaessa: 1/2 Erottelu (9A) 7,3 8, lieju, seassa savea ja vähän hiekkaa; kuitua (Kymijoki Erottelu 9A) 4. nostoa lukuunottamatta kaikki nostot ositettu poimittaessa: 1/2 Inkeroinen (11) 11, lieju, seassa savea, puunpaloja, hiekkaa; kuitua (Kymij Inkeroinen Koskenalus 11) kaikkien nostojen ositus poimittaessa: 1/ Karhula (13) 3,2 3, lieju, seassa savea ja hiekkaa (Kymij Karhula Jäppilänlahti 14) 2. nosto ositettu poiminnan yhteydessä: 1/ Tammijärvi (23) 9, lieju, alempana seassa savea Kymijoki Tammijärvi 23) hapellinen pintakerros n. 3 cm Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992, SFS 1989, Kantola ym. 2001). Näytteet otettiin Ekman-pohjanoutimella (pinta-ala 231 cm 2 ), ja kultakin näyteasemalta otettiin kuusi (6) rinnakkaisnostoa, jotka käsiteltiin erikseen. Näytteet seulottiin 0,5 mm:n seulalla ja poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa suurennuslampun avulla ja säilöttiin 70 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin 0,1 mg:n tarkkuudella. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Suuria simpukoita (Unio, Anodonta) ei punnittu eivätkä ne siis ole mukana kokonaisbiomassassa. Erityisesti jokiasemilla, joilla esiintyi pohjasedimentissä kuitua, näytteitä jouduttiin osittamaan ennen poimintaa (Taulukko 3). Pohjaeläinnäytteet määritti Marja Anttila-Huhtinen. Eri taksonomisten ryhmien määritystasossa pyrittiin noudattamaan ympäristöhallinnon ohjeita (Meissner ym. 2013). Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle ja määrityskirjallisuutena käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internet-sivuilla listattua kirjallisuutta (Meissner 2012). Nostokohtaiset yksilömäärä- ja tuorepainotulokset on viety ympäristöhallinnon (Hertta) pohjaeläinrekisteriin. Tilastollisena menetelmänä käytettiin NMS-ordinaatioanalyysiä, jolla kuvattiin kaksiulotteisessa ordinaatiossa näytteiden ja näyteasemien eroja ja yhtäläisyyksiä. Tämän lisäksi PerManova testillä tarkasteltiin asemakohtaisia eroja pohjaeläinyhteisöjen koostumuksessa ja asemien parittaisessa vertailussa ja SumF-testi antoi tietoa näyteasemien eroja korostavista lajeista. Vuoden 2016 pohjaeläinaineistoa verrattiin aikaisempiin tutkimusvuosiin Mantelin testillä. PerManova-testillä tarkasteltiin sekä asemien että tutkimusvuosien välisiä eroja vuosien aineistoissa. SumF Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018 7

11 analyysi antoi vielä lisätietoa niistä lajeista, joiden esiintyvyydessä oli suuria asemien tai vuosien välisiä eroja. Tilastollisista analyyseistä vastasi Janne Raunio ja ne tehtiin PC-ORD 6 ohjelmalla. Aineistosta laskettiin tiettyjen harvasukasmatojen ja surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva jokien hitaasti virtaavien osien bioindeksi, RI (River Index, Liite 1) (Paasivirta 1997) ja tästä kehitelty RCI (River Chironomid Index, Liite 1), joka perustuu pelkästään tiettyjen surviaissääskitoukkien suhteelliseen runsauteen (Haikonen ym. 2007). Järvinäyteasemille eli Pyhä- ja Tammijärvelle laskettiin järvien profundaalialueille soveltuva Chironomidae-indeksi (CI) (Liite 1), joka perustuu tiettyjen surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen (Paasivirta 2000) ja järvien ekologiseen luokitteluun kehitetty PICM pohjaeläinindeksi (Profundal Invertebrate Community Metric) (Jyväsjärvi & Hämäläinen 2011, Aroviita ym. 2012). PICM huomioi surviaissääskien ohella myös muut syvännealueiden taksonomiset ryhmät. PICM:n havaitun arvon, paikkakohtaisen vertailuarvon ja alkuperäisen ELS-arvon (Ekologinen laatusuhde) laskennassa käytettiin hyväksi ympäristöhallinnon sisällä laadittua Excel laskentapohjaa. Pyhäjärvi on tyypiltään suuri, vähähumuksinen järvi (SVh) ja Tammijärvi lyhytviipymäinen (Lv). 4 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 4.1 POHJAN LAATU Näyteasemat/-alueet on valittu siten, että kaikkien asemien kaikki nostot otettiin pehmeältä liejupohjalta. Nostot olivat tilavuudeltaan 1-3 litraa (mediaani ja moodi 1,5 litraa). Nostot olivat tilavuudeltaan pienimpiä Karhulan näyteasemalla (as 13) ja vastaavasti suurimpia järvialtaissa eli Pyhä- (as 0) ja Tammijärvessä (as 23). Tarkkailuohjelman mukaisesti Kymijoen pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimuksessa kiinnitetään erityistä huomiota näyteasemien välisen ja sisäisen vertailtavuuden parantamiseen. Näyteasemiksi / -alueiksi on valittu joen suvantopaikkoja, painanteita, joista löytyy hyvin pehmeää liejupohjaa ja josta saa hyvin ja helposti nostettua kaikki 6 rinnakkaisnostoa. Tällaiset alueet edustavat kuitenkin vain yhtä osaa Kymijoessa esiintyvistä erilaisista pohjatyypeistä ja alueista. Liejun lisäksi kaikilla asemilla esiintyi myös savea ja erityisesti Karhulan näyteasemalla myös hiekkaa. Kaikilla jokinäyteasemilla Karhulaa lukuun ottamatta esiintyi pohjasedimentissä enemmän tai vähemmän kuitua, mikä tulee erityisesti esille seulonnassa ja joillain asemilla vasta näytteiden poimintavaiheessa. Seuloksen määrän perusteella kuitua oli eniten Inkeroisten näyteasemalla ja seuraavaksi eniten Voikkaan näyteasemalla. Suuren kuitumäärän vuoksi kaikki tai osa nostoista jouduttiin osittamaan ennen poimintaa välillä Voikkaa Inkeroinen (Taulukko 3). Myös näyteasemien näytteenottosyvyyksissä pyrittiin yhtäläisyyteen, ja suurimmalla osalla näyteasemista syvyyttä olikin noin 10 metriä. Eniten tästä poikkesivat Karhulan (3,3 m) ja Kuusankosken (6,2 m) näyteasemat. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018

12 4.2 LAJISTO JA POHJAELÄINYHTEISÖT Näyteasemien lajilistat ja tulokset on esitetty liitteissä (Liite 2, Liite 3). Määritettyjä taksoneja oli kaikkiaan 65. Pohjaeläinten kokonaistiheys vaihteli välillä yks/m 2 (nostojen välinen keskivirhe %, keskimäärin 15 %) ja kokonaisbiomassa välillä 0,7 3,9 g/m 2 (Kuva 3) Yksilömäärä 4000 yks/m Pyhäj Voikkaa Kuusank Mäkikylä Erottelu Inkeroinen Karhula Tammij Chironomidae Oligochaeta muut 6 5 Biomassa 4 WW g/m Pyhäj Voikkaa Kuusank Mäkikylä Erottelu Inkeroinen Karhula Tammij Chironomidae Oligochaeta muut Kuva 3. Pohjaeläinten kokonaistiheys (yks/m 2 ) ja kokonaisbiomassa (g/m 2 ) Kymijoen alaosan näyteasemilla vuoden 2016 tutkimuksessa. Kaikilla näyteasemilla tärkeimmät pohjaeläinryhmät sekä yksilömäärältään että biomassaltaan olivat surviaissääsket (Chironomidae) ja harvasukasmadot (Oligochaeta). Mäkikylän asemalla biomassaa nostivat myös polttiaistoukat, vesipunkit ja hernesimpukat. Tärkeimmät pohjaeläinryhmät olivat selkeästi surviaissääsket ja harvasukasmadot, joiden osuus oli % näyteasemien kokonaisyksilömääristä (ka 88 %). Myös biomassoista kahden pääryhmän osuus oli vähintään 75 % Mäkikylän asemaa lukuunottamatta (47 %). Pohjaeläinten yksilömäärä oli suurin näyteasemilla Kuusankoski-Mäkikylä-Erottelu sekä Karhulan näyteasemalla. Biomassaa oli eniten Kuusankosken ja Mäkikylän sekä Karhulan näyteasemilla. Sekä yksilömäärä että biomassa olivat pienimmät vertailualueella Pyhäjärvessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018 9

13 Koko aineiston selvästi runsain laji oli jokapaikan surviaissääskilaji Paralauterborniella nigrohalteralis, mutta jo seuraavaksi runsaimpina lajeina tulivat lievästi karun pohjan surviaissääsket Polypedilum pullum ja Stictochironomus sticticus. Muita yleisiä ja runsaana esiintyviä lajeja olivat surviaissääskilaji Tanytarsus pallidicornis-agg., polttiaissääsken toukat (Ceratopogonidae), jokapaikan surviaissääskilaji Procladius ja rehevän pohjan Limnodrilus harvasukasmadot. Surviaissääskilajistoon perustuvien pohjan rehevyyttä kuvaavien indeksien (CI ja RCI) indikaattorilajeista selvästi runsaimpia olivat lievästi karun pohjan lajit Stictochironomus sticticus ja Polypedilum pullum. Jokipaikoista lajeja oli eniten Karhulan näyteasemalla (40 taksonia) ja vähiten Inkeroisten näyteasemalla (18 taksonia). Järvinäyteasemilla lajirunsaus vaihteli välillä 15 (Pyhäjärvi) 13 (Tammijärvi). Biomassoihin perustuvan pohjan ravinteisuusluokituksen (Paasivirta 1984) mukaan Pyhäjärvi oli jokseenkin niukkaravinteinen mutta Tammijärvi jo lievästi ravinteikas (Taulukko 4). Kymijoen yläosalla sijaitsevan Konniveden alaosalla saman syvyysvyöhykkeen keskimääräinen pohjaeläinbiomassa oli vuonna 2013 vain 0,31 g/m 2 (WW) (Anttila-Huhtinen 2014a), joten siellä pohja oli niukkaravinteinen. Taulukko 4. Profundaalin makrofaunan keskimääräiseen biomassaan(ww=märkäpaino) perustuva pohjan ravinteisuuden alustava luokitus (Paasivirta 1984). Pohjan ravinteisuus Niukkaravinteinen Joks. niukkaravinteinen Lievästi ravinteikas Ravinteikas Erittäin ravinteikas Myrkyllinen Biomassa g/ m 2 WW 0,1-0,5 0,5-1,6 1,6 6,0 6,0 17,0 yli 17,0 alle 0,1 Näytteissä esiintyi uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) mainituista lajeista silmällä pidettävä Potamanthus luteus päivänkorento (Kuusankoski) ja vaarantanut Ephemera lineata päivänkorento (Karhula). Nostojen ja näyteasemien pohjaeläinyhteisöjen välistä vaihtelua kuvaavassa NMS ordinaatiossa (Kuva 4) 1. akseli erotteli aikaisempien vuosien tapaan näyteasemia näyteympäristön järvisyyden jokisuuden mukaan. Akselin 1 toisessa päässä olivat järvialtaat Pyhäjärvi ja Tammijärvi. Jokiasemat olivat ko. akselilla liukuvana sarjana siten, että akselin toisessa päässä olivat lähinnä Kuusankosken ja Erottelun näyteasemat. Järvija jokinäyteasemien erot olivat selkeämmät kuin vuonna 2014 vastaten paremminkin vuoden 2012 tilannetta. Vuonna 2012 virtasi selvästi normaalia enemmän vettä kun taas vuonna 2014 virtaamat olivat normaalia pienempiä. Myös vuonna 2016 Kymijoen virtaamat olivat alkuvuodesta aina syksyyn selvästi normaalia suurempia (Muuri & Anttila-Huhtinen 2017). Vesimäärien kasvaessa viipymät lyhenevät ja myös jokisuvantopaikkojen jokimaisuus voimistuu. NMD-ordinaation 2. akselille ei löytynyt selkeää erottelevaa tekijää. Merkittäviä lajeja NMS ordinaation esittämässä erottelussa olivat järvisyyttä ilmentävät Potamothrix/Tubifex, Procladius ja Einfeldia sekä jokisuutta ilmentävät Paralauterborniella 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018

14 nigrohalteralis, Stictochironomus sticticus, Polypedilum pullum ja Ceratopogonidae. NMSordinaation mukaan näyteaseman sisäinen vaihtelu oli suurinta Voikkaalla ja Mäkikylässä (1 näyte), kun taas muilla asemilla sisäinen vaihtelu oli aika vähäistä (Kuva 4). Kuva 4. Näytteenottopaikkojen välistä vaihtelua kuvaavassa NMS-ordinaatiossa 1. akseli erotteli näyteasemat niiden näyteympäristön järvisyyden jokisuuden mukaan. Näyteasemien lajikoostumukset poikkesivat toisistaan erittäin merkitsevästi PerManovatestin mukaan (testisuure F=8,9609, p<0,001). Myös parittaisessa vertailussa näyteasemien väliset erot todettiin yleensä merkitseviksi; ainoastaan Erottelun näyteaseman pohjaeläinyhteisö ei poikennut merkitsevästi Kuusankosken eikä Mäkikylän näyteasemien pohjaeläinyhteisöistä (Taulukko 5), mikä oli havaittavissa myös NMS-ordinaatiossa (Kuva 4). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/

15 Taulukko 5. Näyteasemien pohjaeläinyhteisöjen parittainen testaaminen PerManova-testillä siten, että jokinäyteasemia on vertailtu keskenään ja järvinäyteasemia keskenään. Lähes kaikki näyteasemat poikkesivat toisistaan merkitsevästi. Erottelun näyteaseman pohjaeläinyhteisö poikkesi vähiten sekä Kuusankosken että Mäkikylän näyteasemien pohjaeläinyhteisöistä. Asemien parittainen vertailu t testisuure p Pyhäjärvi Tammij 2,8776 <0,01** Voikkaa K koski 2,7252 <0,01** Voikkaa Mäkikylä 2,0246 <0,01** Voikkaa Erottelu 2,5405 <0,01** Voikkaa Inkeroinen 2,505 <0,01** Voikkaa Karhula 2,4334 <0,01** K koski Mäkikylä 1,6526 <0,01** K koski Erottelu 1,4419 0,071 K koski Inkeroinen 2,6698 <0,01** K koski Karhula 2,6511 <0,01** Mäkikylä Erottelu 1,2868 0,078 Mäkikylä Inkeroinen 2,1300 <0,01** Mäkikylä Karhula 1,6108 <0,01** Erottelu Inkeroinen 2,3738 <0,01** Erottelu Karhula 2,0115 <0,01** Inkeroinen Karhula 2,8794 <0,01** Verrattaessa Mantelin testillä vuoden 2016 pohjaeläinaineistoa vastaaviin tutkimuksiin vuosilta voitiin todeta vuoden 2016 pohjaeläinaineiston yhdenmukaisuus suurimmaksi vuosien 2012 ja 2008 kanssa (Taulukko 6). Vuosina 2008 ja 2012 Kymijoessa virtasi selvästi normaalia enemmän vettä. Vuonna 2016 vuoden keskivirtaama ei ollut juurikaan normaalia suurempi, mutta alkuvuodesta aina syksyyn asti joessa virtasi normaalia enemmän vettä. PerManova testin mukaan näyteasemien väliset erot olivat erittäin merkitseviä vuosien aineistossa, mutta eri vuodet sen sijaan eivät poikenneet toisistaan merkitsevästi. Taulukko 6. Vuoden 2016 pohjaeläinaineiston korrelaatio vuosien 2006, 2008, 2010, 2012 ja 2014 pohjaeläinaineistojen kanssa Matelin testin mukaan. vuosi vuosi r , , , , , Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018

16 4.3 BIOINDEKSIT JA POHJAN TILA Jokinäyteasemille laskettiin River index (RI) ja River Chironomid Index (RCI) (Kuva 5, Liitteet 1 ja 3). Sekä RI:n että RCI:n mukaan jokiasemat olivat pohjanlaadultaan lievästi karuja; ainoastaan syvimmät näyteasemat Voikkaa (RCI) ja Inkeroinen (RI) tipahtivat toisen indeksin mukaan niukasti rehevän puolelle, ja Karhulan näyteasema oli RCI:n mukaan jopa karu. RCI:n laskeminen perustuu surviaissääski-indikaattorilajien runsauksiin. Kaikilla jokinäyteasemilla esiintyi runsaimpina RCI-indikaattorilajeina lievästi karua pohjaa ilmentävät lajit Polypedilum pullum ja Stictochironomus sticticus. Vastaavasti rehevän pohjan indikaattorilajia, Chironomus toukkaa tavattiin vain muutamia yksilöitä Voikkaan, Kuusankosken ja Inkeroisten näytteissä. RCI:n indeksin arvo oli pienin Voikkaan ja RI:n arvo Inkeroisten näyteasemalla; em. asemat olivat näyteasemista syvimpiä ja Inkeroinen samalla myös suvantomaisin (Koskenalusjärvi). Näytepaikan syvyys vaikuttaa osaltaan indeksituloksiin; syvissä painanteissa pohjan tila on yleensä huonompi kuin suvantojen matalammilla alueilla, joissa vesi vaihtuu ja virtaa voimakkaammin ja samalla pohja puhdistuu paremmin (Kuva 5, Liite 3). 4,00 3,50 3,00 RI RCI RI / RCI -arvo 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 Voikk Kuus Mäkik Erott Inker Karh Kuva 5. Pohjan laatu oli jokinäyteasemilla vuonna 2016 RI:n (River Indexin) ja RCI:n (River Chironomid Index) mukaan enimmäkseen lievästi karua; ainoastaan Voikkaa oli RCI:n mukaan ja Inkeroinen RI:n mukaan rehevällä puolella ja Karhula RCI:n mukaan jopa karu. Jokinäyteasemien välinen vaihtelu indeksiarvoissa oli kaiken kaikkiaan hyvin vähäistä eikä niissä näkynyt nykyinen kuormitustilanne. Näytteenottoaikaan Voikkaa oli ollut jätevesikuormituksesta vapaata jo lähes 25 vuotta kun taas alemmille näyteasemille kohdistuu Kymijoen nykyinen jätevesikuormitus. Voikkaan indeksiarvot eivät kuitenkaan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/

17 olleet suurempia kuin Kymijoen alaosalla, mitä selittänee osaltaan hajakuormituksen merkityksen korostuminen samalla kun varsinainen jätevesikuormitus ja sen osuus Kymijoen kokonaiskuormituksesta on vähentynyt. Indeksien mukaan jokinäyteasemien pohjat ovat puhdistuneet ja karuuntuneet ajanjaksolla ; ainoastaan Voikkaan ja Inkeroisten näyteasemilla RCI-arvo oli pudonnut parista edellisestä tutkimuskerrasta (Kuva 8) (Anttila-Huhtinen 2007, Anttila-Huhtinen 2010, Anttila-Huhtinen 2013, Anttila-Huhtinen 2014b, Anttila-Huhtinen 2015). Mäkikylän näyteasemalta on tuloksia vasta vuodesta 2010 eteenpäin; tällä aikavälillä pohjan tilan on indeksien mukaan kohentunut (Kuva 6). 3,5 3 RI 2,5 RI arvo 2 1,5 1 0,5 0 Voikkaa Kuusank Mäkik ap Erottelu Inkeroinen Karhula RI 06 RI 08 RI 10 RI 12 RI 14 RI 16 4,00 3,50 RCI RCI arvo 3,00 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 Voikkaa Kuusank Mäkik ap Erottelu Inkeroinen Karhula RCI 06 RCI 08 RCI 10 RCI 12 RCI 14 RCI 16 Kuva 6. RI ja RCI arvot jokinäyteasemilla tutkimusvuosina Erityisesti asemilla Voikkaa, Inkeroinen ja Karhula pohjat ovat indeksien mukaan puhdistuneet ko. ajanjaksolla. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018

18 Järvinäyteasemille laskettiin järvien profundaalialueille soveltuva Chironomidae-indeksi (Liite 1) ja uusi ekologisessa luokittelussa käytettävä PICM-indeksi (Aroviita ym. 2012). Samassa kuvassa (Kuva 7) on esitetty vastaavat indeksiarvot myös Konnivedelle, joka on Pyhäjärven yläpuolella sijaitseva Kymijoen järviallas. Konniveden indeksiarvot ovat neljän, syvyydeltään metrin näyteaseman (asemat 23, 15B, 14 ja 21B) vuoden 2013 tulosten pohjalta laskettujen indeksien keskiarvoja (Anttila-Huhtinen 2014a). Molempien indeksien mukaan järvialtaiden rehevyys lisääntyi selvästi siirryttäessä Kymijokea alaspäin ja samalla ekologinen tila heikkeni; selvemmin muutos tuli kuitenkin esiin PICM-indeksissä. Järvialtaille laskettujen vertailuarvojen ja ekologisen tilan luokkarajojen mukaan Konniveden eteläosan ekologinen tila oli pohjaeläimistön perusteella erinomainen, mutta nyt myös Pyhäjärven ja niukasti myös Tammijärven tila oli erinomaisen puolella. Konnivedellä yleisimmät PICM indikaattorilajit olivat Stictochironomus rosenschoeldi ja Spirosperma ferox, Pyhäjärvellä Polypedilum pullum ja Cladopelma viridulum ja Tammijärvellä rehevyyttä kuvaavat lajit Limnodrilus, Cladopelma viridulum ja Einfeldia. Sekä PICM että CI arvojen mukaan vuoden 2016 tulokset ilmensivät pohjan tilan suotuisaa kehitystä sekä Pyhäjärvessä että Tammijärvessä viimeisen 10 vuoden aikana (Kuva 8). 3,5 3 2,5 2 E E/H raja arvo Konnev 13 1,5 1 E E Pyhäj Tammij 0,5 0 CI PICM Kuva 7. Kymijoen järvialtaiden CI ja PICM bioindeksiarvot vuonna 2016 sekä PICM-arvon mukainen ekologinen tilaluokka. CI-bioindeksin mukaan Kymijoen järvialtaiden rehevyys voimistui edellisten vuosien tapaan selvästi siirryttäessä jokea alaspäin. Myös PICM- arvojen mukaan ekologinen tila laski jokea alaspäin siirryttäessä, mutta raja-arvojen mukaan ekologinen tila oli vielä Tammijärvessäkin juuri ja juuri erinomaisen puolella (E/H = erinomainen/hyvä raja-arvo). Konniveden aineistona on käytetty vuoden 2013 tuloksia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/

19 3,5 3 CI arvo CI arvo 2,5 2 1,5 1 0, Pyhäj Tammij 2 PICM indeksin arvo 1,5 1 0,5 PICM arvo Pyhäj Tammij Kuva 8. Bioindeksien CI ja PICM kehitys Pyhä- ja Tammijärvessä vuosina Molempien indeksien arvot ilmensivät pohjan tilan kehitystä parempaan suuntaan ajanjaksolla , vaikka Tammijärvessä PICM-indeksi oli hieman notkahtanut edellisestä tutkimusvuodesta Tammijärven osalta voidaan tarkastella pohjan tilan muutosta pidemmälläkin aikavälillä (Kuva 9), koska ko. näyteasema on pysynyt pitkään samana. Pohjan tila ja samalla järven ekologinen tila on kohentunut vuodesta 1994, jolloin koko näytteessä oli yhteensä vain 2 Procladius toukkaa. Sen jälkeen lajimäärä on kasvanut, ja pohjaeläinyhteisö kehittynyt monimuotoisemmaksi. Vielä 2000 luvun alussa pohjaeläinten biomassa oli ravinteikkaalla tasolla, vuosina 2014 ja 2016 biomassa ilmensi jo jokseenkin niukkaravinteista lievästi ravinteista pohjaa. Bioindeksien mukaan Tammijärven pohjan tila oli hieman tipahtanut vuoden 2014 lukemista, jotka olivat parempia kuin koskaan edeltävissä tutkimuksissa (Kuva 9). 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018

20 12 10 Chiro + Oligo biomassa g/m2 8 ww g / m , Taksoniluku taksoniluku ,5 2 Pohjaeläinindeksit 1,5 1 0,5 0 ei indikaattorilajeja CI PICM Kuva 9. Kymijoen Tammijärven pohjaeläintuloksia vuosilta : surviaissääskien ja harvasukasmatojen yhteisbiomassa (g/m 2 ), kokonaislajimäärä sekä bioindeksit CI ja PICM. Biomassan perusteella Tammijärvi on tätä nykyä jokseenkin niukkaravinteinen lievästi ravinteikas kun 2000-luvun alkupuolella se oli vielä ravinteikas. Indeksien mukaan pohjan tila oli vuonna 2014 parempi kuin koskaan aiempina tutkimusvuosina; vuonna 2016 tila oli hieman heikentynyt vuodesta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/

21 5 TARKKAILUN JATKAMINEN Voimassa olevan ohjelman ja hyväksytyn muutosesityksen mukaan Kymijoen alaosan pohjasedimentin toksisuutta arvioiva Chironomus epämuodostumatarkkailu toteutetaan seuraavan kerran vuonna Varsinainen pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimus on seuraavan kerran ohjelmassa syksyllä Hyväksytyn muutosesityksen myötä uutena mukaan tullut koskipaikkojen pohjaeläintutkimus toteutetaan ensimmäisen kerran, kun Kymijoen virtaamatilanne on mahdollisimman suotuisa näytteenoton kannalta. 6 YHTEENVETO Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan yhteistarkkailun rehevöitymisseurantaan kuuluvan pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä Pohjaeläinnäytteet otettiin kuudesta suvantomaisesta paikasta joessa ja näiden yläpuolisesta Pyhäjärvestä sekä alapuolisesta Tammijärven järvialtaasta. Näytteenotossa kiinnitettiin erityistä huomiota näyteasemien sisäiseen ja näyteasemien väliseen vertailtavuuteen ja kaikki näytteet otettiin pehmeiltä liejupohjilta. Kultakin näyteasemalta otettiin 6 rinnakkaisnostoa Ekman-pohjaeläinnoutimella. Näyteasemien syvyys oli useimmilla asemilla noin 10 metriä, mutta Karhulan näyteasemalla syvyyttä oli reilut 3 m ja Kuusankoskella noin 6 m. Tutkimusaluista Pyhäjärvi ja ylin jokiasema Voikkaa ovat Kymijoen alaosan nykyisen kuormituksen yläpuolella. Karhulan näyteasemaa lukuun ottamatta kaikilla jokinäyteasemilla todettiin pohjasedimentissä esiintyvän myös kuitua enemmän tai vähemmän; seulosmäärien perusteella kuitua oli eniten Inkeroisten Koskenalusjärvessä ja Voikkaan näyteasemilla. Aineistosta määritettiin kaikkiaan 65 taksonia. Havaitut lajimäärät vaihtelivat järviasemilla välillä ja jokiasemilla välillä Pohjaeläinten kokonaistiheys oli järvialtaissa ja jokipaikoilla yks/m 2. Vastaavasti kokonaisbiomassa oli 0,7 3,9 g/m 2 (WW). Tärkeimmät pohjaeläinryhmät olivat surviaissääsket ja harvasukasmadot, joiden osuus oli yksilömääristä %. Sekä yksilömäärä että biomassa olivat pienimmät yläpuolisessa Pyhäjärvessä. Pohjaeläinten yksilötiheys oli suurin näyteasemilla Kuusankoski Mäkikylä Erottelu ja alempana jokivarrella Karhulassa. Jokinäyteasemien tyypillisin ja yleisin laji oli jokapaikan surviaissääskilaji Paralauterborneilla nigrohalteralis, mutta jo seuraavaksi runsaimpia lajeja olivat lievästi karun pohjan indikaattorilajit Stictochironomus sticticus ja Polypedilum pullum -surviaissääsket. Jokinäyteasemien pohjanlaatua tarkasteltiin indikaattorilajeihin perustuvien bioindeksien RI:n (River Index) ja RCI (River Chironomid Index) avulla. Molempien indeksien mukaan jokiasemat olivat pohjanlaadultaan pääsääntöisesti lievästi karuja; ainoastaan syvimmät jokinäyteasemat Voikkaa (RCI) ja Inkeroinen (RI) tipahtivat toisen indeksin mukaan niukasti rehevän puolelle. Karhulan näyteasema oli RCI:n mukaan jopa karu. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018

22 Jokinäyteasemien välinen vaihtelu indeksiarvoissa oli vähäistä eikä niissä näkynyt nykyinen kuormitustilanne. Näytteenottoaikaan Voikkaa oli ollut jätevesikuormituksesta vapaata jo lähes 25 vuotta, mutta indeksien mukaan pohjan laatu oli Voikkaalla samaa tasoa kuin alemmilla jokiosuudella. Tätä selittänee hajakuormituksen merkityksen korostuminen samalla kun varsinaisen jätevesikuormitus ja sen osuus Kymijoen kokonaiskuormituksesta on vähentynyt. Oma vaikutuksensa on myös sillä, että valitut näytealueet ovat joen suvantomaisia painanteita, jotka edustavat joen heikointa ja hitaimmin puhdistuvaa pohjanlaatua. Indeksien mukaan Kymijoen pehmeät pohjat ovat puhdistuneet ja karuuntuneet ajanjaksolla ; kuitenkin Voikkaan ja Inkeroisten näyteasemilla vuoden 2016 RCI-arvo oli pudonnut parista edellisestä vuodesta. Järvialtaissa tuli jokiasemia selvemmin näkyviin rehevyyden voimistuminen ja ekologisen tilan heikkeneminen siirryttäessä Kymijokea alaspäin. Järvialtaille laskettiin CI (Chironomidae indeksi) ja ekologiseen luokitteluun kehitetty PICM indeksi. Tarkasteluun otettiin mukaan myös Kymijoen yläosan järvialtaan Konniveden eteläosa. Konnivedellä yleisimmät PICM indikaattorilajit olivat Stictochironomus rosenschoeldi ja Spirosperma ferox, Pyhäjärvellä Polypedilum pullum ja Cladopelma viridulum ja Tammijärvellä rehevyyttä kuvaavat lajit Limnodrilus, Cladopelma viridulum ja Einfeldia. Molempien indeksien mukaan pohjan tilan kehitys on ollut suotuisa sekä Pyhäjärvessä että Tammijärvessä viimeisen 10 vuoden aikana. Pohjaeläinyhteisöjen vaihtelussa korostui tilastollisissa testeissä edellisten vuosien tapaan näyteympäristö eli näytealueen jokimaisuus järvisyys, vaikka järvinäytteet otettiinkin läpivirtausalueelta. Tarkasteltaessa kokonaisuudessaan aineistoa vuosilta pohjaeläinyhteisön lajistolliset erot olivat erittäin merkitseviä näyteasemien välillä, mutta eri tutkimusvuodet eivät sen sijaan poikenneet merkitsevästi toisistaan. Mantelin testin mukaan vuonna 2016 pohjaeläinyhteisöjen samankaltaisuus oli suurinta vuosien 2012 ja 2008 kanssa; em. vuosina Kymijoessa virtasi selvästi normaalia enemmän vettä, ja myös vuosi 2016 oli virtaamiltaan normaalia suurempi alkuvuodesta aina syksyyn. VIITTEET Anttila-Huhtinen, M Kymijoen alaosan pohjaeläintarkkailu vuonna Pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimus ja yhteenveto vuoden 2006 tuloksista. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 161/2007. Anttila-Huhtinen, M Kymijoen alaosan pohjaeläintarkkailu (pehmeät pohjat) vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 204/2010. Anttila-Huhtinen, M Kymijoen alaosan pohjaeläintarkkailu (pehmeät pohjat) vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 225/2013. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/

23 Anttila-Huhtinen, M. 2014a. Konniveden (14.131) syvännealueiden pohjaeläintutkimus vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 235/2014. Anttila-Huhtinen, M. 2014b. Kymijoen alaosan pohjaeläintarkkailu (pehmeät pohjat) vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 242/2014. Anttila-Huhtinen, M Kymijoen alaosan pohjaeläintarkkailu (pehmeät pohjat) vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 253/2015. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Haikonen, A., Paasivirta, L. & Vatanen, S Vantaanjoen yhteistarkkailu kalasto ja pohjaeläimet vuonna Kala- ja vesitutkimus Oy:n kala- ja vesiraportteja nro 1. Jyväsjärvi, J. & Hämäläinen, H Syvännepohjaeläinyhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa luokittelumenetelmien parantaminen ja vertailuolojen tarkentaminen. Raportti, Jyväskylän yliopisto. Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas 87, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Kymijoen vesi ja ympäristö ry Kymijoen alaosan ja merialueen Pyhtää Kotka Hamina tila vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 208/2011, 102 s. Meissner, K Pohjaeläinten määrityskirjallisuutta, Ympäristöhallinnon www-sivut. >Vesi >Pintavesien tila > Pintavesien tilan seuranta >Biologisten seurantamenetelmien ohjeet. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K.-M Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon allentamiseen. Biologisten seurantamenetelmien ohjeet, versio , Ympäristöhallinnon www-sivut. Muuri, L. & Anttila-Huhtinen, M Kymijoen alaosan vedenlaadun yhteistarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 10. Paasivirta, L Pohjaeläimistön käyttö vesistöjen tilan arvioinnissa. Luonnon tutkija 88: Paasivirta, L Paasivirta, L Uusia pohjaeläinindeksejä järvien, jokien ja Itämeren biomonitorointiin. Vesistöjen velvoitetarkkailu-koulutustilaisuus , Suomen ympäristökeskus, Helsinki, moniste. Paasivirta, L Propsilocerus species in Finland, with a chironomid index for lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late 20 th Century on Chironomidae: an Anthology from the 13 th International Symposium on Chironomidae, pp Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Punainen kirja. Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Helsinki Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/2018

24 Raunio, J Kymijoen alaosan pohjaeläintarkkailu vuonna 2016 surviaissääskien kotelonahkamenetelmän tulokset. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 266/2017. SFS Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Suomen standarsoimisliitto SFS. Verta, M., Ahtiainen, J., Hämäläinen, H., Jussila, H., Järvinen, O., Kiviranta, H., Korhonen, M., Kukkonen, J., Lehtoranta, J., Lyytikäinen, M., Malve, O., Mikkelson, P., Moisio, V., Niemi, A., Paasivirta, J., Palm, H., Porvari, P., Rantalainen, A.-L., Salo, S., Vartiainen, T. & Vuori, K.-M Organoklooriyhdisteet ja raskasmetallit Kymijoen sedimentissä: esiintyminen, kulkeutuminen, vaikutukset ja terveysriskit. Suomen ympäristö 334, 72 s. Ympäristöhallinto Vesienhoidon 2. suunnittelukausi, vesimuodostumien luokittelu. Ympäristöhallinnon HERTTA tietojärjestelmä > Vesienhoito, pintavedet > 2. suunnittelukausi > Vesimuodostumat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 268/

25 LIITE 1.1 Harvasukasmatojen ja surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva bioindeksi RI (River Index) jokien hitaasti virtaaville osille. Indeksi voi saada arvoja välillä 1-4 (hyvin rehevä karu) (Paasivirta 1997). ni * ki RI = N n i = lajin i yksilömäärä k i = lajin i ekologinen kerroin N = indikaattorilajien kokonaisyksilömäärä Indikaattorilajit: Ekologinen Pohjan kerroin, k ravinteisuus Tanypus spp. 1 Hyvin rehevä Chironomus f.l. plumosus C. f.l. semireductus C. f.l. reductus Limnodrilus spp. 1,5 Tubifex tubifex Potamothrix hammoniensis Aulodrilus pluriseta Chironomus anthracinus 2 Rehevä C. f.l. fluviatilis C. f.l. thummi C. f.l. salinarius Einfeldia spp. Microchironomus tener Polypedilum nubeculosum Spirosperma ferox Monodiamesa bathyphila 3 Lievästi karu Lumbriculus variegatus Microtendipes spp. Polypedilum breviantennatum Stictochironomus spp. Stylodrilus heringianus Diamesinae 4 Karu Orthocladiinae (paitsi Cricotopus ja Psectrocladius) Tanytarsini

26 LIITE 1.2 Surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva bioindeksi RCI (River Chironomid Index) jokien hitaasti virtaaville osille. Indeksi voi saada arvoja välillä 1-4 (hyvin rehevä karu) (Haikonen ym. 2007). ni * ki n i = lajin i yksilömäärä RCI = N k i = lajin i ekologinen kerroin N = indikaattorilajien kokonaisyksilömäärä kerroin, k ravinteisuus Surviaissääsket ( Chironomidae ) Tanypus 1 Hyvin rehevä Chironomus f.l. plumosus ( 1,0-1,49 ) Chironomus f.l. semireductus Chironomus f.l. reductus Chironomus f.l. fluviatilis 2 Rehevä Chironomus f.l. salinarius ( 1,50-2,49 ) Chironomus f.l. thummi Einfeldia Microchironomus tener Polypedilum nubeculosum Microtendipes 3 Lievästi karu Polypedilum pullum ( 2,50-3,24 ) Stictochironomus Diamesinae 4 Karu Prodiamesinae ( 3,25-4,0 ) Orthocladiinae ( ei Cricotopus ja Psectrocladius ) Tanytarsini ( ei Tanytarsus )

27 LIITE 1.3 Surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva, järvien profundaalialueiden pohjan laatua kuvaava Chironomidi-indeksi (CI), joka voi saada arvoja välillä 1-5 (hyvin rehevä hyvin karu) (Paasivirta 2000). ni * ki CI = N ni = lajin i yksilömäärä ki = lajin i ekologinen kerroin N = indikaattorilajien kokonaisyksilömäärä Indikaattorilajit: Ekologinen Pohjan kerroin, k ravinteisuus Tanypus spp. 1 Hyvin rehevä Chironomus f.l. plumosus Chironomus f.l. semireductus Chironomus anthracinus 2 Rehevä Chironomus f.l. thummi Chironomus f.l. salinarius Einfeldia spp. Polypedilum nubeculosum Microchironomus tener Sergentia spp. 2,5 Lievästi rehevä Monodiamesa bathyphila 3 Keskimääräinen Polypedilum pullum Microtendipes spp. Stictochironomus spp. Heterotanytarsus apicalis 4 Karu Heterotrissocladius grimshawi Heterotrissocladius maeaeri Mesocricotopus thienemanni Paracladopelma nigritulum Micropsectra spp. Heterotrissocladius subpilosus 5 Hyvin karu

28 LIITE 2 Kymijoen pohjaeläinnäytteet syksyltä Kultakin näyteasemalta on 6 rinnakkaisnäytettä. Näytteet otettu Ekman-noutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Tulokset on esitetty yks/nosto ( + näytteen kokonaisyksilömäärä ja prosenttiosuus) sekä kaikkien rinnakkaisnäytteiden mukainen yksilömäärä neliömetrillä keskihajontoineen. Näyteasema / pohjan laatu Asema 0, Pyhäjärvi / harmaa lieju, seassa savea Rinn. näyte summa %- keski- keski- Syvyys m 11,2 11,2 11,2 11,2 11,2 11,2 osuus arvo hajont. Aika yks/m 2 yks/m 2 yks/nosto, yks/näyte, yks/m 2 Nematoda (3) (1) (1) (5) OLIGOCHAETA Potamothrix/Tubifex ,96 96,48 Aulodrilus pigueti 1 1 0,8 7,22 17,67 Piguetiella blanci 1 1 0,8 7,22 17,67 BIVALVIA Pisidium 1 1 0,8 7,22 17,67 ARACHNIDA Hydracarina ,5 43,29 27,38 DIPTERA Chaoboridae Chaoborus flavicans 1 1 0,8 7,22 17,67 Chironomidae Procladius ,7 216,45 128,42 Protanypus 1 1 0,8 7,22 17,67 Cladopelma viridulum ,86 44,71 Microchironomus tener 1 1 0,8 7,22 17,67 Paralauterborniella nigrohalteralis ,86 52,43 Polypedilum pullum ,3 79,37 50,61 Tanytarsus 2 2 1,5 14,43 35,35 Tanytarsus pallidicornis agg ,5 223,67 167,48 Ceratopogonidae Ceratopogonidae 1 1 0,8 7,22 17,67 Summa Lajiluku 15 Aseman 0 biomassatulokset (WW) g/nosto, g/näyte ja g/m 2 Aika Rinnakkaisnäytteet g/nosto WW Summa % osuus K arvo K hajonta Ryhmä g WW g WW/m² g WW/m² OLIGOCHAETA 0,013 0,027 0,002 0,002 0,007 0,003 0,054 52,5 0,387 0,423 BIVALVIA 0,004 0,004 3,8 0,028 0,069 Hydracarina ,001 1,1 0,008 0,004 Chaoboridae 0,003 0,003 3,1 0,023 0,057 Chironomidae 0,008 0,007 0,006 0,006 0,004 0,009 0,04 39,3 0,29 0,08 Ceratopogonidae + + 0,2 0,001 0,004 Summa 0,021 0,034 0,012 0,008 0,011 0,016 0, ,738 0,407

29 Kymijoen pohjaeläinnäytteet syksyltä Kultakin näyteasemalta on 6 rinnakkaisnäytettä. Näytteet on otettu Ekmannoutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Tulokset on esitetty yks/nosto ( + näytteen kokonaisyksilömäärä ja prosenttiosuus) sekä - kaikkien rinnakkaisnäytteiden mukainen yksilömäärä neliömetrillä keskihajontoineen. Nematodien yksilömäärät on esitetty suluissa, eivätkä ne ole mukana kokonaisyksilömäärissä. Näyteasema / pohjan laatu Asema 1, Voikkaa (rekisterissä Kymijoki Väkkärä) / lieju, seassa savea, kuitua, puunpaloja Rinn. näyte summa %- keski- keski- Syvyys m 9,5 9,5 9,5 9,5 9,5 9,5 osuus arvo hajont. Aika yks/m 2 yks/m 2 yks/nosto, yks/näyte, yks/m 2 Nematoda (62) (218) (100) (144) (62) (92) (678) OLIGOCHAETA Limnodrilus ,1 57,72 70,69 Potamothrix/Tubifex ,2 72,15 138,71 Aulodrilus limnobius ,43 35,35 Ripistes parasita ,43 35,35 BIVALVIA Unio tumidus 1 1 0,5 7,22 17,67 ARACHNIDA Hydracarina ,3 115,44 130,35 DIPTERA Chaoboridae Chaoborus flavicans ,43 35,35 Chironomidae Clinotanypus ,43 35,35 Procladius ,2 72,15 85,12 Thienemannimyia 4 4 2,1 28,86 70,69 Chironomus plumosus t ,1 28,86 44,71 Cladopelma viridulum ,2 86,58 77,44 Cryptochironomus ,43 35,35 Demicryptochironomus vulneratus ,43 35,35 Harnischia curtilamellata ,2 72,15 65,18 Paralauterborniella nigrohalteralis ,7 274,17 149,13 Polypedilum pullum ,1 28,86 44,71 Stictochironomus sticticus ,1 28,86 44,71 Tanytarsus ,3 101,01 65,18 Tanytarsus pallidicornis agg ,3 115,44 44,71 Ceratopogonidae Ceratopogonidae ,5 216,45 203,05 Summa Lajiluku 21 Aseman 1 biomassatulokset (WW) g/nosto, g/näyte ja g/m 2 (suursimpukoita ei ole huomioitu) Aika Rinnakkaisnäytteet g/nosto WW Summa % osuus K arvo K hajonta Ryhmä g WW g WW/m² g WW/m² OLIGOCHAETA 0,001 0,001 0,004 0, ,001 0, ,149 0,234 Hydracarina + + 0, , ,014 0,013 Chaoboridae 0,004 0, ,030 0,074 Chironomidae 0,095 0,009 0,045 0,001 0,013 0,002 0,166 80,7 1,196 1,597 Ceratopogonidae 0,003 0,007 0,001 0,001 0, ,013 6,2 0,092 0,108 Summa 0,100 0,021 0,05 0,016 0,015 0,003 0, ,482 1,549