KONNIVEDEN (14.131) SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 2017

Transkriptio

1 KONNIVEDEN (14.11) SYVÄNNEALUEIDEN POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 217 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 Marja Anttila-Huhtinen ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Heinolan alapuolisen vesialueen velvoitetarkkailututkimuksiin kuuluvan pohjaeläintutkimuksen tulokset syvännealueilta. Yhteistarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas. Pohjaeläinnäytteet otettiin Ekman -pohjaeläinnoutimella 2 liejupohjaiselta näyteasemalta syksyllä 217. Pohjaeläintarkkailussa tuli edellisten vuosien tapaan hyvin esille alueet, joilla jätevesikuormitus heikentää pohjan laatua. Surviaissääskilajistoon perustuvien bioindeksien (BQI ja CI) ja muun pohjaeläinaineiston mukaan karuina ja ekologiselta tilaltaan hyvinä alueina erottuivat edelleen yläpuolinen vertailualue Ruotsalainen sekä Konniselkä. Sen sijaan Maitiaislahdella ja Rautsaaren lähiympäristössä näkyi selvää jätevesivaikutusta. Maitiaslahdella pohjan tilaa huonontaa ensisijaisesti vanha kuormitus ja alueen huono vedenvaihtuvuus. Rautsaaren lähiympäristössä eli Kymenvirran alaosan syvänteissä ja Matinsalmessa näkyi ensisijaisesti Kymenvirran alaosalle purettavien jätevesien vaikutus. Jätevesien rehevöittävä vaikutus näkyi lievempänä Löysinselällä, joka oli lievästi rehevää. Koko muu tutkimusalue eli Kymenvirran yläosa ja Konniveden länsi- ja alaosa olivat lievästi karua eli rehevyydeltään keskimääräistä aluetta. Näillä alueilla jätevesien ja muun kuormituksen vaikutus näkyi pohjaeläimistössä siten, että vallitsevia indikaattorilajeja olivat rehevyydeltään keskimääräisen pohjan lajit (Polypedilum pullum, Stictochironomus rosenschoeldi, Sergentia corana). Karujen pohjien herkkiä ja vaateliaita lajejakin (Heterotrissocladius subpilosus, Micropsectra sp., katkat) esiintyi, mutta ne eivät olleet samalla lailla vallitsevia kuin Ruotsalaisella ja Konniselällä Heinolan alueella on tehty vastaavat pohjaeläintarkkailut viimeksi vuosina 29 ja 21. Stora Enson purkupaikan alapuolisessa syvänteessä pohjan tila oli kohentunut merkittävästi viimeisen 1 vuoden aikana. Vielä alkuvuodesta 21 Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan suotovedet purettiin Enson purkuputken kautta, mutta siitä eteenpäin ko. jätevedet on käsitelty Heinolan jätevedenpuhdistamolla ja purettu Kymenvirran yläosalle. Syvänteessä ei myöskään ole havaittu hapetonta tilannetta elokuun 214 jälkeen. Sen sijaan purkupaikan alapuolisessa seuraavassa syvänteessä kehitys ei ole ollut yhtä suotuisaa kuten ei myöskään Rautsaaren pohjoispuolella, Matinsalmessa. Konniveden alaosalla pohja tila oli kohentunut lievästi vuodesta 29.

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILUALUE Alueen kuvaus Kuormitus 2. Veden laatu 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 6 4 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Yksilömäärät, biomassat ja lajisto Bioindeksit ja ekologinen tila Alueellinen tarkastelu ja vertailua aiempiin tuloksiin Ruotsalainen Kymenvirran yläosa Kymenvirran alaosa Maitiaislahti Matinsalmi Löysinselkä Konnivesi länsiosa Konniselkä Konnivesi alaosa 21 TARKKAILUN JATKAMINEN 2 VIITTEET 2 LIITTEET 1- Liite 1 Kartta purkuputkista ja näyteasemista Liite 2 Näyteasemien ja näytteenoton taustatiedot Liite Pohjaeläintulokset Liite 4 Pohjaeläinindeksien (CI ja BQI) laskukaavat Liite BQI ja CI lajien esiintyminen ja indeksiarvot näyteasemilla

4 JOHDANTO Heinolan alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston/etelä-suomen aluehallintoviraston/korkeimman oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, ja käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Tässä julkaisussa on käsitelty Heinolan alapuolisen vesialueen rehevöitymisseurantaan kuuluvan pehmeiden pohjien pohjaeläintutkimuksen tulokset vuodelta 217 ja vertailtu tuloksia edellisiin vastaaviin tutkimuksiin vuosilta 21 ja 29 (Anttila-Huhtinen 214 ja 211). Vuonna 217 toteutetun vedenlaatuseurannan ja perifytontutkimusten tulokset on raportoitu erikseen (Åkerberg & Raunio 218). Rantavyöhykkeen surviaissääsket ovat olleet viimeksi mukana vuoden 216 tarkkailussa (Åkerberg & Raunio 217). Tarkkailututkimukset noudattivat vuonna 217 Hämeen ympäristökeskuksen tarkastamaa ja hyväksymää tarkkailuohjelmaa (lausunto Y2-12, YLO/val/127A/, 27..2) ja siihen tehtyä ja hyväksyttyä pohjaeläintarkkailua koskevaa teknistä muutosta (HAMELY/246/7./21). 2 TARKKAILUALUE 2.1 ALUEEN KUVAUS Varsinainen tutkimusalue on Kymijoen Konniveden järviallas (14.1) ja vertailualueena toimii sen yläpuolinen Ruotsalainen (14.14) (Kuva 1, tarkempi kartta Liite 1). Järvet sijaitsevat välittömästi Kymijoen keskusjärven Päijänteen alapuolella. Kymijoen vedet virtaavat Päijänteestä Kalkkisten kautta ensin Ruotsalaisen järvialtaaseen ja sieltä Heinolan kaupungin kohdalla Jyrängön- ja sen jatkeena olevan Kymenvirran kautta Konniveteen. Konniveden pohjoisosaan laskevat koillisesta myös Räävelin reitin vedet (14.17). Konnivedestä vedet virtaavat Vuolenkosken kautta alapuoliseen Kymijokeen. Vastaavat pitkänajan (196 2) virtaamat ovat seuraavat: Kalkkinen 2 m /s, Vuolenkoski 28 m /s ja Räävelinreitti (Sulkavankoski) 7 m /s. Molemmat järvialtaat ovat saarien, niemien ja lahtien pilkkomia monimuotoisia altaita, joiden rantoja luonnehtivat monin paikoin karuus ja jyrkkyys. Järvien teoreettinen viipymä on noin 4 vuorokautta, joten niitä voidaan pitää läpivirtausjärvinä. Konniveden ja Ruotsalaisen virtaamia ja vesimääriä säännöstellään sekä Kalkkisissa että Vuolenkoskella. Sekä säännöstelystä että yläpuolisen vesistön suuresta järvisyydestä johtuen keskivirtaamien kuukausittainen vaihtelu on hyvin pientä. Erilaisista sää- ja vesioloista johtuen kaikki vuodet ovat kuitenkin vesimääriltään ja virtaamiltaan erilaisia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 1

5 Kuva 1. Heinolan alapuolisen vesialueen pohjaeläintutkimuksen näyteasemat (punaiset pisteet) ja jätevesien purkupisteet (mustat tähdet). Karttaan on merkitty myös yleensä useamman näyteaseman muodostamat näytealueet (yhteensä 9). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

6 2.2 KUORMITUS Tutkimusalueelle tulee jätevesikuormitusta Heinolan alueen teollisuudesta ja kunnallisesta jätevedenpuhdistamosta (Kuva 1, tarkempi kartta Liite 1). Kuormitusta on käsitelty tarkemmin vuosien 216 (Åkerberg & Raunio 217) ja 217 (Åkerberg & Raunio 218) vuosiyhteenvedoissa. Taulukossa 1 on esitetty yhteistarkkailussa mukana olevien kuormittajien pistemäinen jätevesikuormitus vuosina 216 ja 217. Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan suotovedet käsiteltiin Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolla, joten kaatopaikan kuormitus sisältyy kaupungin puhdistamon kuormituslukuihin. Lisäksi kaatopaikan suotovesistä kulkeutui Kymenvirtaa klorideja 6 kg/vrk olettaen, ettei puhdistamokäsittely vähennä kloridipitoisuutta. Maitiaislahteen ei ole laskettu vuoden 28 jälkeen jätevesiä; Stora Enso Packaging Oy:n jätevedet johdettiin vuosina 216 ja 217 Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Pistemäisen jätevesikuormituksen osuus Konniveden lähivaluma-alueelta (14.11) tulevasta ravinnekuormituksesta oli % vuonna 217 (Taulukko 2). Kun ravinnelaskelmissa huomioidaan yläpuolisilta vesireiteiltä tulevat ravinnemäärät, oli Konniveden oman lähivaluma-alueen osuus Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta fosforikuormituksesta 7 % ja typpikuormituksesta 4 %. Heinolan alueen jätevesikuormituksessa tapahtui merkittävää vähenemistä 199-luvulla ja vielä vuonna 2. Sen jälkeen alueen jätevesikuormituksessa ei ole tapahtunut niin merkittäviä muutoksia (Kuva 2). Viimeisen 1 vuoden aikana fosfori- ja kiintoainekuormitus ovat hieman vähentyneet ja happea kuluttava kuormitus kasvanut. Stora Enso on alueen suurin pistekuormittaja, mutta typpikuormitusta tulee eniten kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Taulukko 1. Heinolan alueen jätevesikuormittajien keskimääräinen vuorokausikuormitus vuosina 216 ja 217. Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan suotovedet käsiteltiin Heinolan jätevedenpuhdistamolla, joten kaatopaikan kuormitus sisältyy puhdistamon kuormituslukuihin. Lisäksi suotovesistä kulkeutui Kymenvirtaa klorideja 6 8 kg/vrk.. Jätevesi K-aine BOD7 CODCr Kok.P Kok.N 216 m/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj , 9 Suomen Kuitulevy Oy ,1,1 Heinolan kaupunki , 2 Yhteensä ,8 29 Jätevesi K-aine BOD7 CODCr Kok.P Kok.N 217 m/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj ,2 67 Suomen Kuitulevy Oy ,1,1 Heinolan kaupunki ,1 14 Yhteensä , 27 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

7 Taulukko 2. Arvio Konniveteen kohdistuvasta fosfori- ja typpikuormituksesta vuonna 217. Teollisuuden ja yhdyskuntien kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 217 kuormitustiedoista. Muut tiedot perustuvat vesistömallijärjestelmän VEMALA-osion (V1) kuormitustietoihin ja ainevirtaamiin vuoden 217 osalta. Ruotsalaisesta tuleva ja Konnivedestä poistuva ravinne-virtaama on esitetty vertailun vuoksi myös yhteistarkkailun vedenlaatutuloksiin ja virtaamatietoihin perustuvin ainevirtaamalaskelmin. 2. VEDEN LAATU Konniveden vedenlaatua seurataan ensisijaisesti kuormittajien yhteistarkkailututkimuksessa, ja nämä tulokset käsitellään jokavuotisissa yhteistarkkailun yhteenvedoissa (Åkerberg & Raunia 217, Åkerberg & Raunia 218). Taulukossa on esitetty koottua vedenlaatutietoa vuosien 216 ja 217 velvoitetarkkailujen vedenlaatuseurannoista. Rehevää Maitiaslahtea lukuun ottamatta havaittavat jätevesivaikutukset päällysveden fysikaalis-kemiallisessa laadussa olivat yleensä vähäisiä; Maitiaislahtea lukuun ottamatta koko muu tutkimusalue oli sekä päällysveden fosfori- että klorofyllipitoisuuksien mukaan lähinnä karua. Maitiaslahdessa alusvesi oli kerrostuneisuuskausina hyvin yleisesti hapetonta. Tämän lisäksi ajoittain selkeää jätevesikuormituksesta johtuvaa hapettomuutta tai hapenvajausta esiintyi Kymenvirrassa ja Matinsalmessa. Viimeisen neljän vuoden aikana (214 17) alhaisin havaittu happikyllästys on ollut Maitiaislahdella alle %, Kymenvirrassa alle %, Löysinselällä 28 % ja alempana eteläisellä Konniselällä (Isosaari) 42 %, kun huomattavasti syvemmillä alueilla Ruotsalaisella ja Konniselällä vastaavat luvut ovat olleet 4 % ja 7 %. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

8 6 BOD7-kuormitus 4 kg/vrk Enso Kuitulevy Heinolan kaupunki 2 Kiintoainekuormitus 2 1 kg/vrk Fosforikuormitus 2 2 kg/vrk kg/vrk Typpikuormitus Kuva 2. Heinolan alueen jätevesikuormituksen kehitys ajanjaksolla Kuvassa ei ole mukana Kuusakoski Oy:n jätevesikuormitusta. Kuormituksessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuoden 22 jälkeen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

9 Taulukko. Vesialueen Ruotsalainen-Konnivesi vedenlaatu vuosien 216 ja 217 tarkkailuaineistojen perusteella (tulosten keskiarvo ja havaintojen määrä n). Alusveden happitilannetta on tarkasteltu vuosien tulosten perusteella. Maitiaislahden osalta aineistona on käytetty yhteistarkkailun näyteaseman ja Maitiaislahden erillisen tarkkailun kahden näyteaseman tuloksia vuosilta 216 ja 217. Näyteasema Kok. P µg/l Kok. P µg/l Klorofylli a µg/l Alusvedessä ajoittain 1 metri alusvesi selkeää hapanvaj. O tai OO keskiarvo (n) keskiarvo (n) keskiarvo (n) tai hapettomuutta *** Ruotsalainen & 6, (n=),7 (n=6),7 (n=4) Jyrängönvirta Maitiaislahti 16, (n=24) 18, (n=24) 28,1 (n=12) *** Kymenvirta 8 (n=4) 9,8 (n=4),4 (n=4) o ja *** Matinsalmi 6,6 (n=4) 9,6 (n=4) 4, (n=4) oo ja *** Löysinselkä 7,2 (n=6) 1, (n=6) 4,2 (n=4) o Konniselkä 6,7 (n=6) 6, (n=6),6 (n=4) Isosaari 8, (n=7) 7,9 (n=7),4 (n=4) o Vuolenkoski 6, (n=24) Sulkavankoski 6, (n=2) AINEISTO JA MENETELMÄT Pehmeän pohjan pohjaeläinnäytteet haettiin kaikkiaan 2 näyteasemalta (Kuva 1, Liite 1 tarkempi karttakuva, Liite 2 koordinaatit ja muut taustiedot). Näyteasemista kaksi (asemat 1 ja 2) on kuormituksen yläpuolisia vertailuasemia. Muut näyteasemat sijaitsevat Jyrängön- ja Kymenvirran alueilla, Löysinselällä, Konniselällä ja varsinaisella Konnivedellä. Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992, SFS 1989 ja Kantola ym. 21). Kaikki näytteet otettiin Ekmanpohjanoutimella (nro 2, pinta-ala 21 cm 2 ). 14 näyteasemalta otettiin viisi rinnakkaisnostoa; nämä asemat olivat syvännenäyteasemia, joista osalla pohjaeläintiheydet ovat luontaisesti hyvin alhaisia. Lopuilta 11 näyteasemalta otettiin kolme rinnakkaisnostoa; nämä näyteasemat olivat syvännenäyteasemia ja niiden lähellä sijaitsi välisyvyysasema. Näytteet seulottiin maastossa, mm:n seulalla ja poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa hyvässä valossa suurennuslamppua käyttäen ja säilöttiin 7 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin,1 mg:n tarkkuudella. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Pohjaeläinnäytteiden määrityksestä vastasi Marja Anttila-Huhtinen. Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle ja määrityskirjallisuutena käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internet-sivuille listattua kirjallisuutta (Meissner 212). Nostokohtaiset yksilömäärä- ja tuorepainotulokset on viety ympäristöhallinnon (Hertta) pohjaeläinrekisteriin. Keskimääräiset neliömetritulokset on esitetty liitteessä (Liite ). Aikaisempien vuosien tapaan tulosten tarkastelu perustui lähinnä eri näytealueiden yhdistettyyn aineistoon. Näitä erillisiä näytealueista oli tutkimusalueella kaikkiaan 9 (Kuva 1). Kullakin näytealueella oli näyteasemia 1-4. Samalla näytealueella olevien näyteasemien 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

10 voidaan katsoa yhdessä edustavan ko. aluetta ja sen eri syvyyksiä. Maitiaislahtea ja Matinsalmea lukuun ottamatta rinnakkaisnostojen määrä oli näytealueilla Sekä vuoden 217 aineistoa että vuosien 29, 21 ja 217 aineistoja tarkasteltiin tilastollisesti NMS-ordinaatioanalyysillä, jolla kuvattiin sekä näytealueiden (9 aluetta) että tutkimusvuosien eroja ja yhtäläisyyksiä lajikoostumuksen perusteella. Lisäksi lohkotulla MRBP-testillä tarkasteltiin eri näytealueiden pohjaeläimistön sekä lajimäärien vaihtelun samankaltaisuutta eri tutkimusvuosien sisällä. Tilastolliset testaukset tehtiin ohjelmalla PC- ORD versio Aineistosta laskettiin järvien profundaalialueille soveltuva BQI-indeksi (Wiederholm 198, Johnson 1998) sekä siitä Suomen oloihin kehitelty Chironomidae-indeksi (CI) (Paasivirta 2). Em. indeksit perustuvat tiettyjen surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen (Liite 4). Lisäksi aineistosta laskettiin ekologiseen luokitteluun kehitetyt syvännepohjaeläinindeksi PICM (Profundal Invertebrate Community Metric) (Jyväsjärvi & Hämäläinen 211, Aroviita ym. 212) ja suhteellinen mallinkaltaisuus eli PMA (Percent Model Affinity) (Novak & Bode 1992, Aroviita ym. 212). PICM huomioi surviaissääskien ohella myös muut syvännealueiden taksonomiset ryhmät. PMA:ssa verrataan arvioitavan kohteen lajiston suhteellisia osuuksia vertailuaineistoista laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin. PMA:n, PICM:n havaitun arvon, PICM:n paikkakohtaisen vertailuarvon ja alkuperäisen ELS-arvon (Ekologinen laatusuhde) laskennassa käytettiin hyväksi ympäristöhallinnon sisällä laadittua Excel-laskentapohjaa. Ruotsalainen ja Konnivesi ovat tyypiltään suuria, vähähumuksisia järviä (SVh). 4 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 4.1 YKSILÖMÄÄRÄT, BIOMASSAT JA LAJISTO Näyteasemat olivat pohjan laadultaan hyvin samankaltaisia, pehmeitä liejuliejumutapohjia, joten tuloksia voidaan hyvin vertailla keskenään (Liite 2). Suurimmalla osalla näyteasemista oli liejun seassa jonkin verran myös savea ja lähinnä Kymenvirran yläosalla hiekkaa ja soraa. Kymenvirran alaosan syvillä alueilla (asemat 1B ja 11B) esiintyi liejun seassa pienessä määrin kuitua. Kymenvirran alaosan syvänteessä (as 1B) ja Löysinselän syvänteessä (as 18) oli havaittavissa hyvin lievää rikkivedyn hajua. Lähes kaikilla näyteasemilla oli sedimentin pinnalla selvä hapellinen kerros, jonka paksuus vaihteli 1 cm:stä aina koko näytteen paksuuteen. Lähinnä Maitiaislahden suulla, Kymenvirran alaosalla ja Matinsalmessa ei ollut havaittavissa selvää hapellista pintakerrosta. Kymenvirran yläosasta (as ) aina Konniveden länsiosaan (as 21) näytteissä esiintyi öljyä. Pohjaeläinten tiheydet vaihtelivat näyteasemilla välillä yks/m 2 (Kuva ). Suurimmat pohjaeläintiheydet tavattiin Kymenvirran yläosalla (as 4, ja 9) ja Kymenvirran alaosan syvänteessä (as 1B). Ainoastaan yhdellä asemalla pohjaeläinten yksilötiheys jäi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 7

11 alle 1 yksilöön neliömetrillä, Kymenvirran alaosan välisyvyydessä (as 11). Yksilötiheydet olivat yleisesti pieniä Ruotsalaisella ja Konniveden karuilla alueilla yks/m B 7 1 1B 11 11B B 18 21B B Kuva. Pohjaeläinten kokonaistiheys (yks/m 2 ) eri näyteasemilla (nostojen keskiarvo ja keskihajonta sd) vuonna 217. Rinnakkaisnäytteiden määrä oli 14 asemalla ja lopuilla asemilla. Kokonaisyksilömäärän keskiarvon keskivirhe (keskihajonta/nostojen neliöjuuri -luvun suhde keskiarvoon %) vaihteli näyteasemilla välillä 8 ollen keskimäärin 2 %. Näytteiden yksilömäärien ja hajontalukujen perusteella rinnakkaisnäytteiden määrän tulisi olla useilla näyteasemilla toteutunutta suurempi. Tulosten tarkastelu perustuu kuitenkin useampia näyteasemia sisällään pitäviin näytealueisiin, jolloin rinnakkaisnäytemäärät nousevat jo suuremmiksi (Kuva 4). Näytealueittain tarkasteltuna pohjaeläintiheydet oli suurimpia Kymenvirran ylä- ja alaosalla ja vastaavasti pohjaeläintiheys oli alhaisin yläpuolisella vertailualueella, Ruotsalaisella. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassat olivat pääsääntöisesti pieniä vaihdellen välillä, 4, WW g/m 2. Alueellisesti tarkasteltuna kokonaisbiomassa jäi yleisimmin alle 1,6 g/m 2, mikä vastaa yleisen luokittelun (Paasivirta 1984) mukaan niukkaravinteista jokseenkin niukkaravinteista pohjaa (Taulukko 4). Biomassat nousivat lievästi rehevälle tasolle ainoastaan Maitiaislahden suualueella ja Kymenvirran alaosalla (Kuva 4). Pohjaeläinten biomassa oli pienin yläpuolisella Ruotsalaisella (Kuva 4). 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

12 9 8 surviaissääsket harvasukasmadot katkat muut 7 6 yks/m Ruots. K-virta ylä Maitiaisl. K-virta ala Matinsalmi Löysins. K-vesi länsi K-selkä K-vesi ala 4, surviaisääsket + harvasukasmadot katkat muut g/m2 WW 2, 2 1, 1, Ruots. K-virta ylä Maitiaisl. K-virta alamatinsalmi Löysins. K-vesi länsi K-selkä K-vesi ala lievästi ravinteikas jokseenkin niukkaravinteinen niukkaravinteinen / myrkyllinen Kuva 4. Pohjaeläinten kokonaistiheys (yks/m 2 ) ja -biomassa (g/m 2) eri näytealueilla vuonna 217 (alueen näyteasemien yksilömäärien/biomassojen keskiarvo). Pohjaeläinbiomassan perusteella pohjat olivat useimmilla näytealueilla niukkaravinteisia jokseenkin niukkaravinteisia. Ainoastaan kuormitetuilla vesialueilla Maitiaislahdessa ja Kymenvirran alaosalla biomassat ilmensivät lievää ravinteikkuutta. Biomassan mukaan syvännealueiden selkeästi tärkeimmät pohjaeläinryhmät olivat surviaissääsken toukat ja harvasukasmadot (Kuva 4). Näiden ryhmien lisäksi Ruotsalaisella ja Konniselällä biomassaa nostivat katkat (Monoporeia affinis ja Pallasea quadrispinosa) ja rehevällä Maitiaislahdella sulkasääsken toukat (Chaoborus flavicans). Pohjaeläinten taksoniluku vaihteli tutkimusalueilla välillä 9 28 (Kuva ). Vähiten lajeja tavattiin aiempien vuosien tapaan rehevän Maitiaislahden suualueella (as 7) ja vastaavasti eniten Kymenvirran yläosalla. Lajimäärä oli vähäinen myös Konniselän syvännealueella, jossa pohjaeläimistö oli muutoinkin karuudesta johtuen hyvin niukkaa. Alueen lajimäärään Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 9

13 vaikuttaa tietysti osaltaan näyteasemien määrä ko. tutkimusalueella. Matinsalmen lajimäärä oli yllättävän korkea, vaikka sen osalta tarkastelu perustui vain yhteen asemaan (as 16). Taulukko 4. Profundaalin makrofaunan keskimääräiseen biomassaan(ww=märkäpaino) perustuva pohjan ravinteisuuden alustava luokitus (Paasivirta 1984). Pohjan ravinteisuus Niukkaravinteinen Joks. niukkaravinteinen Lievästi ravinteikas Ravinteikas Erittäin ravinteikas Myrkyllinen Biomassa g/ m 2 WW,1-,,-1,6 1,6-6, 6,-17, yli 17, alle,1 taksonien määrä Ruots. K-virta ylä Maitiaisl. K-virta ala Matinsalmi Löysins. K-vesi länsi K-selkä K-vesi ala Kuva. Pohjaeläinten kokonaislajimäärä eri näytealueilla vuonna 217. Pylvään yläpuolella on esitetty näyteasemien määrä ko. näytealueella; se vaikuttaa osaltaan havaittuun kokonaislajimäärään. Lajimäärä oli suurin Kymenvirran yläosalla ja alhaisin rehevällä pohjalla Maitiaislahden suulla. NMS-ordinaation 1. akseli erotteli asemat selkeästi alueen rehevyyden mukaan; akselin toisessa ääripäässä oli rehevän Maitiaislahden suualue ja toisessa päässä karut alueet Konniselällä, Ruotsalaisella ja Konniveden alaosalla (Kuva 6). Rehevän alueen tyyppilajeja olivat Chaoborus flavicans, Cladopelma viridulum, Propsilocerus jacuticus ja Potamothrix/Tubifex. Vastaavasti karujen vesialueiden tyyppilajeja olivat valkokatka (Monoporeia affinis), Stylodrilus heringianus ja Heterotrissocladius subpilosus (Kuva 6). NMS-ordinaation 2. akseli nosti esille erot Kymenvirran yläosan ja Konneselän pohjaeläinlajistoissa. Virtausolosuhteista johtuen pohja oli Kymenvirran yläosalla selkeästi muita alueita kovempaa, mikä näkyi alueen lajistossa. Konniselkä taas edusti selkeää profundaalialueen pehmeää liejupohjaa. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

14 Kuva 6. NMS ordinaation 1 akseli erotteli näytealueet rehevyyden mukaan. Akselin toisessa reunassa oli rehevän Maitiaislahden suualue ja toisessa ääripäässä karut vesialueet, Konniselkä, Ruotsalainen ja Konniveden alaosa. Molemmilla alueilla oli omat tyyppilajinsa. 2. akseli nosti esille erot Kymenvirran yläosan virtaavamman alueen ja Konniselän pehmeän liejupohjan pohjaeläimistöissä. 4.2 BIOINDEKSIT JA EKOLOGINEN TILA Aluekohtaiset surviaissääskilajistoon perustuvat bioindeksien CI- ja BQI -arvot korreloivat keskenään voimakkaasti (r =,97) (Kuva 7, Taulukko ). Näytealueiden BQI ja CI - arvot on laskettu ko. näytealueen sisällä olevien näyteasemien yhdistetystä aineistosta (Liite ). Näin saadut indeksiarvot perustuvat runsaampaan indeksilajien yksilömääriin eivätkä yksittäiset indeksilajiyksilöt saa liian suurta painoarvoa. CI on kehitetty BQI:stä Suomen oloihin, joten myös vesialueella Ruotsalainen Konnivesi BQI-lajien yksilömäärä oli useilla asemilla selkeästi CI:tä pienempi (Liite ). Tarkkailualueella hyvinkin yleinen Polypedilum pullum on CI:n indeksilaji mutta ei sisälly BQI:n indeksilajistoon. Näinollen CI:n voidaan katsoa toimivan tarkkailualueella BQI:tä paremmin. CI:n mukaan pohja oli hyvin rehevää Maitiaislahden suulla, ja toista ääripäätä edustivat Ruotsalaisen ja Konniselän karut pohjat. Kymenvirran yläosalla sekä Konniveden länsi- ja alaosalla pohja oli lievästi karua, Löysinselällä lievästi rehevää ja Kymenvirran alaosalla sekä Matinsalmessa rehevää (Kuva 7, Taulukko ). Pohjaeläintulosten pohjalta lasketussa indekseissä näkyi selkeästi alueen suurimman jätevesikuormittajan eli Stora Enson kuormitusvaikutukset kuormituksen lähialueella eli Rautsaaren lähiympäristössä. Maitiaislahden tila on taas seurausta ennen kaikkea vanhasta kuormituksesta ja huonosta veden vaihtuvuudesta alueella. Tässä tarkkailussa Maitiaislahden näyteasema sijaitsi lahden suualueella. Vuonna 211 selvitetyn Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 11

15 koko lahtea koskevan pohjaeläintutkimuksen perusteella Maitiaislahti oli kokonaisuudessaan hyvin rehevää (Anttila-Huhtinen & Raunia 212). Taulukko. Surviaissääski-indeksien CI ja BQI arvot näytealueilla vuonna 217. Arvot on laskettu ko. alueen sisällä olevien näyteasemien yhdistetystä aineistosta. CI BQI Ruotsal.,,9 K-virta ylä,9,67 Maitiaisl. 1, 1, K-virta ala 1,7 1,19 Matinsalmi 1,2 1, Löysins. 2,7 2,99 K-vesi länsi,14,28 K-selkä,,66 K-vesi ala,2,41 CI / BQI - arvo 4, 4, 2, 2 1, 1, Ruotsal. K-virta ylä Maitiaisl. K-virta ala Matinsalmi Löysins. K-vesi länsi K-selkä K-vesi ala HK K LK LR R HR CI BQI Kuva 7. BQI ja CI bioindeksien arvot eri näytealueilla vuonna 217. Kuvan oikeassa reunassa on esitetty indeksien mukainen pohjien rehevyystaso: HR= hyvin rehevä, R=rehevä, LR=lievästi rehevä, LK=lievästi karu, K=karu ja HK=hyvin karu. Indeksien mukaan pohja oli hyvin rehevää Maitiaislahden suulla ja vastaavasti karuinta Ruotsalaisella ja Konniselällä. Pylvään yläpuolella on esitetty näyteasemien määrä ko. näytealueella, koska se vaikuttaa osaltaan havaittuun kokonaislajimäärään. Syvännepohjaeläinindeksin PICM-ELS-arvot saatiin tutkimusalueille laskemalla keskiarvo ko. alueen näyteasemien PICM-ELS-arvoista (Taulukko 6, Kuva 8). Ekologisen tilaluokittelun mukaisten raja-arvojen mukaan Maitiaislahtea lukuun ottamatta kaikkien muiden alueiden arvot edustivat erinomaista tilaa. Lähimpänä pudotusta luokkaan hyvä oli Kymenvirran alaosa ja Matinsalmi. Maitiaislahden suualueella tila oli PICM-ELS-arvon perusteella tyydyttävä. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

16 Taulukko 6. Syvännepohjaeläinindeksin PICM-ELS-arvot ja Prosenttinen mallinkaltaisuus indeksin PMA-arvot näytealueille. Arvot on laskettu ko. alueen sisällä olevien näyteasemien vastaavien arvojen keskiarvona. Maitiaislahden, Matinsalmen ja Kymenvirran PMA-arvot on esitetty suluissa, koska ne eivät vastaa olosuhteiltaan suurten vähähumuksisten järvien (SVh) syvännealueita. PICM-ELS PMA Ruotsalainen 1,666,8 Kymenvirta ylä 1,71 (,1) Maitiaislahti,4 (,21) Kymenvirta ala,919 (,22) Matinsalmi,97 (,4) Löysinselkä 1,481,268 Konnivesi länsi 1,429,286 Konniselkä 1,217,47 Konnivesi ala 1,66,9 erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono PMA-indeksin laskemisessa verrataan havaittuja lajistosuhteita ko. vesistötyypin vertailuaineistosta laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin (Novak & Bode 1992, Hämäläinen ym. 27, Aroviita ym. 212). Indeksi soveltuu varsinaisille profundaalialueille. Aluekohtainen PMA indeksi saatiin laskemalla keskiarvo ko. alueen näyteasemien PMA-indekseistä. Ruotsalainen ja Konnivesi edustavat suuria vähähumuksisia järviä (SVh), joten ekologisen tilaluokittelun raja-arvoina käytettiin em. tyypille esitettyjä raja-arvoja (Aroviita ym. 212). PMA-indeksiarvojen (Taulukko 6, Kuva 8) ja raja-arvojen mukaan lajistosuhteet vastasivat ainoastaan Konniselällä erinomaisesti vertailuolosuhteita. Ruotsalaisella ja Konniveden alaosalla vastaavuus oli hyvä ja Löysinselällä sekä Konniveden länsiosalla tyydyttävä. Maitiaislahden, Matinsalmen ja Kymenvirran osalta tarkastelu ei ole perusteltua, koska alueet eivät vastaa olosuhteiltaan (syvyys/virtausolosuhteet) suurten vähähumuksisten järvien syvännealueita. Suurten vähähumuksisten vertailujärvien tyyppilajeja ovat Lamprodrilus isoporus, Potamothrix/Tubifex, Spirosperma ferox, Pisidium, Monoporeia affinis, Procladius, Chironomus anthracinus, Sergentia coracina ja Stictochironomus rosenschoeldi (Aroviita ym. 212). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 1

17 PICM-ELS -arvo 1,8 1,6 1,4 1,2 1,8,6,4,2 2 4 Ruotsalainen Kymenvirta ylä 1 Maitiaislahti 4 Kymenvirta ala 1 Matinsalmi Löysinselkä Konnivesi länsi PICM-ELS PMA 4 Konniselkä Konnivesi ala,,4,4,,,2,2,1,1, PMA - arvo Kuva 8. Syvännepohjaeläinindeksin PICM-ELS-arvot ja Prosenttinen mallinkaltaisuus eli PMAindeksin arvot näytealueilla vuonna 217. Arvot on laskettu keskiarvoina ko. alueen näyteasemien arvoista. Maitiaislahdelle, Matinsalmelle ja Kymenvirran alueille ei ole esitetty PMA-arvoa, koska alueet eivät vastaa olosuhteiltaan suurten vähähumuksisten järvien (SVh) syvännealueita. Maitiaislahtea lukuun ottamatta kaikki muut alueet olivat PICM-ELS-arvojen mukaan erinomaisia. Maitiaislahden suualueen tila oli PICM-ELS-arvon perusteella tyydyttävä. PMA-arvojen mukaan lajistosuhteet vastasivat vain Konniselällä erinomaisesti vertailuolosuhteita (SVh) ja Ruotsalaisella sekä Konniveden alaosalla hyvin. Löysinselällä ja Konniveden länsiosalla vastaavuus oli vain tyydyttävää. 4. ALUEELLINEN TARKASTELU JA VERTAILUA AIEMPIIN TULOKSIIN Seuraavassa käydään läpi eri näytealueiden tila vuoden 217 pohjaeläintulosten perusteella ja verrataan saatuja tuloksia edellisten vastaavien tutkimusten tuloksiin vuosilta 29 (Anttila-Huhtinen 211) ja 21 (Anttila-Huhtinen 214). Vertailu perustuu lähinnä asemaja aluekohtaisiin (laskettu alueen yhdistetystä aineistosta) CI- (Chironomidi-indeksi) ja PICM -arvoihin. PICM arvoina on käytetty näyteasemien havaittuja PICM arvoja ja aluetarkastelussa näiden arvojen keskiarvoja. Havaittujen PICM arvojen käyttö on perusteltua, koska vertaillaan samoja näyteasemia eri tutkimusvuosina. Myös em. tutkimusvuosien NMS-ordinaatioanalyysissä 1. akseli oli rehevyysakseli; akselin toisessa ääripäässä oli rehevän Maitiaislahden suualue ja toisessa päässä karut alueet Konniselällä, Ruotsalaisella ja Konniveden alaosalla (Kuva 9). Ordinaatio toi esille myös sen, että Maitiaslahdella, Konniselällä ja Ruotsalaisella erot eri tutkimusvuosien pohjaeläimistöissä ovat olleet aika pieniä kun taas esim. Matinsalmessa ja Kymenvirran alaosalla vuosien väliset muutokset ovat olleet suurempia. MRBP-testin mukaan tutkimusalueiden välillä oli kokonaisuudessaan eroja. Tutkimusalueiden parittaisessa vertailussa ei kuitenkaan todettu merkittäviä alueiden välisiä eroja, mikä johtunee vuosien välisestä vaihtelusta tutkimusalueen sisällä. MRBP-testin parittaisen vertailun mukaan pohjaeläimistön samankaltaisuus oli suurinta Kymenvirran alaosalla ja Matinsalmessa, Matinsalmessa ja Konniveden länsiosalla sekä Ruotsalaisella ja Konniselällä. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

18 Kuva 9. Tutkimusvuosien 29, 21 ja 217 NMS-ordinaation 1.-akseli erotteli näytealueet rehevyyden mukaan. Akselin toisessa reunassa oli rehevän Maitiaislahden suualue ja toisessa ääripäässä karut vesialueet, Konniselkä, Ruotsalainen ja Konniveden alaosa. Ordinaatio toi esiin myös sen, että eri tutkimusalueilla tutkimusvuosien väliset erot vaihtelivat Ruotsalainen as 1 (26,m) ja as 2 (2m) Tämä tutkimusalue edustaa kuormituksen yläpuolista vertailualuetta. Molemmilla asemilla havaittiin valkokatkaa (Monoporeia affinis), joka on puhtaiden vesien glasiaalireliktiäyriäinen. Pohjaeläimistössä vallitsivat indikaattorilajeista karun pohjan harvasukasmadot (Stylodrilus heringianus, Lamprodrilus isoporus) ja hyvin karun lievästi karun pohjan surviaissääsket (Heterotrissocladius subpilosus, Micropsectra, Paracladopelma nigritulum, Stictochironomus rosenschoeldi, Polypedilum pullum). Pohjaeläinbiomassan mukaan tutkimusalueen pohja oli niukkaravinteista ja CI:n mukaan karua. Myös PICM-ELS-arvojen mukaan alueen ekologinen tila oli erinomainen ja PMAarvon mukaan alueen lajistosuhteet vastasivat hyvin (suuret vähähumuksiset järvet = SVh) vertailujärvien tyyppilajistoa. Ruotsalaisen näyteasemat eivät sijainniltaan edusta parhaalla mahdollisella tavalla Ruotsalaisen varsinaisia profundaali-alueita, jotka ovat yli 4 metriä syviä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 1

19 CI- ja PICM -indeksien mukaan tila oli pysynyt jokseenkin vakaana vuodesta 29; vuodesta 29 vuoteen 21 CI arvo nousi hieman kun taas PICM arvo laski (Kuva 1). Karuudesta johtuen yksilötiheydet ovat tällä alueella aika pieniä, minkä seurauksena eri vuosien pohjaeläinnäytteet voivat poiketa merkittävästikin toisistaan. Kuva 1. Ruotsalaisen sekä Kymenvirran yläosan näyteasemien surviaissääski-indeksit (CI) ja syvännepohjaeläinindeksin (PICM) havaitut arvot vuosina 29, 21 ja 217. Punainen viiva edustaa CI:n osalta kunkin näytealueen näyteasemien yhdistetystä aineistosta laskettua CI-arvoa ja PICM:n osalta näyteasemien keskiarvoa. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

20 4..2 Kymenvirta yläosa asemat 4 (8m), (12m ), 9 (1m) ja 9B (2m) Pohjaeläinten yksilötiheydet olivat tällä alueella tarkkailualueen suurimpia, mutta biomassa ilmensi kuitenkin jokseenkin niukkaravinteista pohjaa. Tällä tutkimusalueella esiintyi myös eniten lajeja. Alueen muita suurempaa yksilötiheyttä ja myös lajimäärää selittää ainakin pohjan karkeampi rakenne, joka puolestaan liittyy alueen virtausolosuhteisiin. Harvasukasmatojen indikaattorilajeista selkeästi vallitseva oli jokseenkin niukkaravinteisen pohjan laji Srirosperma ferox, mutta asemilla esiintyi myös selkeästi karun pohjan harvasukasmatoa, Stylodrilus heringianusta. Selvästi runsain CI-laji oli lievästi karun pohjan Polypedilum pullum. Pohjaeläimistön perusteella alue edusti siis selkeästi lievästi karua pohjaa. PICM-ELS-arvojen mukaan alueen ekologinen tilaluokka oli erinomainen. Alueen pohjaeläimistössä ei ollut havaittavissa kuormitusvaikutuksia, vaikka sekä Heinolan jätevedenpuhdistamon että Suomen Kuitulevyn purkuputket sijaitsevat ko. alueella. Kymijoki virtaa alueella aika kovaa, joten se vaikuttanee osaltaan siihen, että kuormitusvaikutukset siirtyvät alaspäin. CI- ja PICM -indeksien mukaan tila oli pysynyt jokseenkin vakaana vuodesta 29 (Kuva 1). Kokonaislajimäärä on ollut kaikkina tutkimusvuosina suurin juuri Kymenvirran yläosalla. 4.. Kymenvirta alaosa asemat 1 (12,7m), 1B (24m), 11 (9,8m) ja 11B (22m) Stora Enson purkuputken läheisissä alapuolisissa syvänteissä (asemat 1B ja 11B) tavattiin liejun lisäksi kuitua. Purkuputkea lähempänä olevassa syvänteessä (as 1B) esiintyi myös lievää rikkivedyn hajua, mutta pohjaeläimistö oli kuitenkin runsas lajiluvun ollessa jopa 11. Sen sijaan pohjaeläimistö oli hyvin niukkaa alempana olevan syvännealueen välisyvyydessä (as 11) ja vielä senkin alapuolella välisyvyydessä (as 21B). Jätevesikuormitus näkyi Kymenvirran alaosan pohjaeläimistössä. Harvasukasmatojen indikaattorilajeista runsain oli rehevän pohjan Potamothrix/Tubifex -harvasukasmato. CI-lajeista runsaimpia olivat hyvin rehevän rehevän pohjan Chironomus-lajit, mutta myös lievästi karun pohjan lajistoa (Polypedilum pullum, Stictochironomus sticticus) esiintyi. Alueellisen CI:n mukaan Kymenvirran alaosa oli rehevä. Vesipunkkeja (Hydracarina) esiintyi runsaasti; liikkuvina ne eivät ole niin alttiita paikan ympäristöolosuhteille. Kymenvirran alaosalla pohjaeläinyhteisöt ovat olleet epävakaita ja pohjaeläimistö niin niukkaa, ettei surviaissääski-indikaattorilajeja ole välttämättä esiintynyt joillain asemilla lainkaan. Luotettavamman kuvan alueen pohjien tilan kehityksestä saamme tarkastelemalla pohjaeläintuloksia kokonaisuudessaan sekä näyteasemien lajimäärien ja havaittujen PICMarvojen kehitystä (Kuva 11). Heti purkupaikan alapuolisessa syvänteessä (as 1B) pohjan tila on parantunut vajaan 1 vuoden aikana huomattavasti ja myös välisyvyydessä kehitys on ollut positiivista. Enson purkupaikan lähisyvänteen hyvää kehitystä selittänee se, että huhtikuusta 21 lähtien Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan suotovedet on käsitelty Heinolan jätevedenpuhdistamolla ja purettu Kymenvirran yläosalle. Sitä ennen suotovedet Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 17

21 purettiin Enson purkuputken kautta Kymenvirran alaosalle. Ennen purkupaikan vaihtoa lähisyvänteessä vallitsi ajoittain voimakas kerrostuneisuus jätevesikuormituksen seurauksena, ja pohjan tila oli tuolloin erityisen huono. Viimeisin havaittu hapeton tilanne lähisyvänteessä on elokuulta 214. Sen sijaan purkuputkesta kauempana sijaitsevassa syvänteessä (asemat 11 ja 11B) kehitys ei ole ollut yhtä suotuisaa; tämä voi olla yhteydessä siihen, etteivät jätevedet enää samalla tavalla kerrostu Enson purkuputken lähisyvänteeseen vaan vaikutuksia näkyy kauempana alapuolella. Erityisesti välisyvyydessä (as 11) pohjan tila oli vuonna 217 selvästi heikompi kuin vuonna Lajimäärä PICM hav.arvo as 1 as 1B as 11 as 11B Ʃ / k-arvo Kuva 11. Kymenvirran alaosien näyteasemien lajimäärä ja syvännepohjaeläinindeksin (PICM) havaitut arvot vuosina 29, 21 ja 217. = havaittu PICM-arvo. Punainen viiva edustaa PICM:n osalta näyteasemien keskiarvoa. Kymenvirran alaosan kokonaislajimäärä kunakin tutkimusvuonna on merkitty numeerisesti Maitiaislahti asema 7 (6,m) Maitiaislahden näyteasema sijaitsee Maitiaslahden suualueella, mutta jo tälläkin alueella tulee esille Maitiaislahden rehevyys ja pohjan huono tila. Pohjaeläinten biomassa oli tutkimusalueista korkein. Lajeja oli vähän, ja runsaimpia olivat pohjan rehevyyttä ilmentävät lajit. CI:n mukaan pohja oli hyvin rehevää, ja PICM-arvon mukaan alueen ekologinen tila oli vain tyydyttävä. Runsain pohjaeläin oli sulkasääsken toukka (Chaoborus flavicans), jonka esiintyminen ilmentää yleensä pohjan huonoa happitilannetta ja yleistä rehevyyttä. Sulkasääsken toukka ei itse asiassa ole varsinainen pohjaeläin vaan puoliplanktinen; ne kykenevät uimaan alus- ja päällysveden välillä, joten ne pystyvät elämään huonoissakin happiolosuhteissa. Pohjan tila Maitiaislahden suulla oli pysynyt vakaana vuodesta 29 (Kuva 12). 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

22 4.. Matinsalmi Löysinselkä asemat 16 (7,6m), 17 (9m), 18B (2,6m) ja 18 (27,6m) Matinsalmessa ja Rautsaaren pohjoispuolen syvänteessä (as 16) on perinteisesti näkynyt kuormituksen ja erityisesti Kymenvirran alaosalle purettavien jätevesien (Stora Enso + Kuusakoski Oy) vaikutus. Nyt alue oli CI:n mukaan rehevän ja hyvin rehevän rajalla, mutta pohjaeläinten kokonaisbiomassa jäi jokseenkin niukkaravinteiselle tasolle. Alueen pohjan tila oli heikentynyt vuodesta 21 ollen vuonna 217 jokseenkin samalla tasolla kuin vuonna 29 (Kuva 12). Kun vuonna 21 lajimäärä oli 19 ja vallitseva CI-laji Polypedilum nubeculom, niin vuosina 29 ja 217 lajimäärä oli 6 ja 12 vallitsevan CI-lajin ollessa Chironomus plumosus. Löysinselällä (as 17) ja sen syvännealueella (asemat 18B ja 18) pohjaeläinten biomassa oli tasolla jokseenkin niukkaravinteinen. Tarkasteltaessa koko aluetta pohja oli CI:n mukaan lievästi rehevää (CI 2,7). Löysinselän matalalla alueella selkeästi vallitseva CI-laji oli Polypedilum pullum (CI,1). Syvännealueella 2 metrin syvyydessä (as 18B) CI:n valtalaji oli Stictochironomus rosenschoeldi (CI 2,96) ja itse syvännemontussa (as 18) Sergentia coracina (CI 2,48). CI- ja PICM -arvojen mukaan pohjan tila ei ollut Löysinselällä muuttunut oleellisesti vuodesta 29 (Kuva 12) Konnivesi länsiosa as 21B (12,8m), as 21 (24m) ja as 14 (1m) Konniveden länsiosalla pohjaeläinten biomassa oli tarkkailualueen alhaisimpia. Erityisesti syvännealueen välisyvyydessä (as 21B) pohjaeläimiä oli vähän. Tutkimusalueen yhdistetyn aineiston CI-arvon (,14) mukaan alue oli lievästi karua. PMA:n mukaan alueen lajisto vastasi kuitenkin vain tyydyttävästi vertailuolosuhteita (SVh). Yli 2 kilometriä Enson purkuputken alapuolella sijaitsevan syvännealueen (as 21) CI-lajeja olivat ensisijaisesti lievää karuutta ilmentävät Polypedilum pullum ja Stictochironomus. Alueellisesti tarkasteltuna Konneveden länsiosan pohjan tilassa ei ollut tapahtunut oleellista muutosta vuodesta 29 (Kuva 1). Aseman 21B CI-arvo oli vuonna 29 korkea, mutta se perustui vain yhteen Micropsectra -yksilöön. Kuitenkin tarkasteltaessa pohjaeläintuloksia kokonaisuudessaan pohjan tila oli heikentynyt syvännealueen välisyvyydessä (as 21B) vuodesta 29. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 19

23 CI / PICM hav. arvo 4, 4, 2, 2 1, 1, Maitiaislahti (as 7) CI - arvo PICM hav. arvo CI / PICM hav. arvo 4, 4, 2, 2 1, 1, Matinsalmi (as 16) CI - arvo PICM hav. arvo , Löysinselkä CI / PICM hav. arvo 4, 2, 2 1, CI - arvo PICM hav. arvo 1, as 17 as 18B as 18 ka Kuva 12. Maitiaislahden, Matinsalmen ja Löysinselän näyteasemien surviaissääski-indeksit (CI) ja syvännepohjaeläinindeksin (PICM) havaitut arvot vuosina 29, 21 ja 217. Löysinselän kuvassa punainen viiva edustaa CI:n osalta näytealueen näyteasemien yhdistetystä aineistosta laskettua CIarvoa ja PICM:n osalta näyteasemien keskiarvoa. Maitiaislahtea rasittaa vanha kuormitus, ja tämä näkyi myös Maitiaislahden suualueella (as 7), jossa pohja oli hyvin rehevää. Matinsalmessa (as 16) pohjan tila oli lievästi heikentynyt vuodesta 21. Löysinselällä pohjan tila ei ollut muuttunut oleellisesti vuodesta Konniselkä - as 26 (1m), as 28 (7m) ja as 27 (46m) Karuudesta johtuen pohjaeläinten yksilömäärät olivat Konniselällä vähäisiä. Vähiten pohjaeläimiä oli Konniselän syvänteessä (1 m), jossa pohjaeläinten yksilömäärät olivat kuitenkin nyt merkittävästi suurempia kuin vuonna 21. Kuitenkin ko. syvänteen näytteissä esiintyi vain yksi yksilö CI-indeksilajeja (Sergentia coracina). Konniselällä pohjaeläinten 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

24 biomassaa nostivat valkokatka ja okakatka (Monoporeia affinis, Pallasea quadrispinosa). Katkat ilmensivät vesialueen karuutta kuten myös Stylodrilus heringianus harvasukasmato ja hyvin karuja olosuhteita ilmentävä Heterotrissocladius subpilosus surviaissääski. Alueen CI-arvo (,) oli vertailualuettakin (Ruotsalainen) suurempi ja ilmensi pohjan karuutta. Alueen lajistosuhteet vastasivat PMA-arvon mukaan erinomaisesti vertailuvesistöjä. Pohjaeläimistön perusteella Konniselän pohjan tila ei ole muuttunut vuodesta 29 (Kuva 1). Pohjaeläinten niukkuudesta johtuen indeksit ovat perustuneet ajoittain Konniselällä hyvin pieniin yksilömääriin, mikä selittää vuosien välisiä eroja; vuonna 29 CI-arvo oli asemilla 26 ja 28 korkea (CI,), mutta se perustui molemmilla asemilla vain yhteen Heterotrissocladius subpilosus -yksilöön. Jatkossa voitaisiin harkita rinnakkaisnostojen määrän lisäämistä ainakin Konniselän syvänteestä (as 26); näin voitaisiin varmistaa se, että Konniselän pohjan tilatieto on luotettavalla tasolla Konnivesi, alaosa as 1B (1m), as 1 (29m), as 22 (2m) ja as 2 (16,4m) Myös Konniselän alaosalla pohjaeläimistö oli sekä yksilömääriltään että biomassoiltaan niukkaa. CI- arvon (,2) perusteella alue oli lievästi karua. Muutoin alueella vallitsivat CIlajeista karun (Micropsectra) ja lievästi karun (Stictochironomus rosenschoeldi) pohjan lajit, mutta syvimmällä näyteasemalla (22) vallitseva CI-aji oli lievää rehevyyttä ilmentävä Sergentia coracina. Alueella tavattiin myös pienessä määrin valkokatkaa (Monoporeia affinis), joka on puhtaiden vesien glasiaalireliktiäyriäinen. PMA-arvon mukaan alueen lajisto vastasi hyvin vertailuvesistöjen lajisuhteita. CI- ja PICM -arvojen mukaan pohjan laadussa Konniveden alaosalla oli havaittavissa hyvin lievää kohenemista vuodesta 29 (Kuva 1). Myös alueen lajimäärä oli noussut 1 lajista 22 lajiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 21

25 CI / PICM hav. arvo 4, 4, 2, 2 1, 1, Konnivesi länsiosa CI - arvo PICM hav. arvo as 21B as 21 as 14 ka CI / PICM hav. arvo CI / PICM hav. arvo 4, 4, 2, 2 1, 1, 4, 4, 2, 2 1, 1, Konniselkä CI - arvo PICM hav. arvo EI as 26 as 28 as 27 ka Konnivesi alaosa CI - arvo PICM hav. arvo as 1B as 1 as 22 as 2 ka Kuva 1. Konniveden länsiosan, Konniselän ja Konniveden alaosan näyteasemien surviaissääskiindeksit (CI) ja syvännepohjaeläinindeksin (PICM) havaitut arvot vuosina 29, 21 ja 217. Punainen viiva edustaa CI:n osalta kunkin näytealueen näyteasemien yhdistetystä aineistosta laskettua CI-arvoa ja PICM:n osalta näyteasemien keskiarvoa. EI = ei indeksilajeja. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

26 TARKKAILUN JATKAMINEN Voimassa olevan ohjelman mukaan Heinolan alapuolisen vesialueen pohjaeläintutkimukset tehdään seuraavan kerran syksyllä 221. Tutkimus tullaan tuolloin toteuttamaan pääsääntöisesti saman ohjelman mukaan kuin vuonna 217. Ruotsalaisen ja Konneveden karuilla alueilla pohjaeläinyksilötiheydet ovat pieniä. Karuilla reittivesillä suositellaan rinnakkaisnäytemääräksi 8 11 (Kantola ym. 21, Meriläinen ym. 2). Tässä tarkkailussa rinnakkaisnostoja on /asema, mutta kun samalla alueella on useampia näyteasemia, niin aluekohtaiset rinnakkaisnostomäärät nousevat tarkkailualueen karuilla alueilla tasolle Karulla Konniselällä yksilömäärät ovat olleet pienimpiä alueen syvänteessä (as 26), jossa rinnakkaisnostojen määrä voitaisiin nostaa nostosta 8 nostoon, joka lisäisi tilatarkastelun luotettavuutta ko. alueella. VIITTEET Anttila-Huhtinen, M Konniveden (14.11) syvännealueiden pohjaeläintutkimus vuonna 29. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/211. Anttila-Huhtinen, M Konniveden (14.11) syvännealueiden pohjaeläintutkimus vuonna 21. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/214. Anttila-Huhtinen, M. & Raunio, J Maitiaislahden sedimentti-, pohjaeläin- ja kalastotutkimukset vuonna 211. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 12/212. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S. M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M Ohjelma pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita no 7/212. Hämäläinen, H., Aroviita, J., Koskenniemi, E., Bonde, A. & Kotanen, J. 27. Suomen jokien tyypittelyn kehittäminen ja pohjaeläimiin perustuva ekologinen luokittelu. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/27. Johnson, R. K Spatiotemporal variability of temperate lake macroinvertebrate communities detection of impact. Ecological Applications 8:61-7. Jyväsjärvi, J. & Hämäläinen, H Syvännepohjaeläinyhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa luokittelumenetelmien parantaminen ja vertailuolojen tarkentaminen. Raportti, Jyväskylän yliopisto. Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M. 21. Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas 87, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Meissner, K Pohjaeläinten määrityskirjallisuutta Ympäristöhallinnon www-sivut. > Etusivu > Vesi > Pintavesien tila > Pintavesien tilan seuranta > Biologisten seurantamenetelmien ohjeet. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219 2

27 Meriläinen, J.J., Veijola, H. & Hynynen, J. 2. Zoobenthos communities in relation to the depth zones in a large boreal lake in Finland. Verhandlungen. Internationale Vereinigung für Theoretische und Angewandte Limnologie 27(2): Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenootomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 1. Novak, M. A. & Bode, R. W Percent model affinity: a new measure of macroinvertebrate community composition. Journal of the North American Benthological Society 11(1):8-8. Paasivirta, L Pohjaeläimistön käyttö vesistöjen tilan arvioinnissa. Luonnon Tutkija 88: Paasivirta, L. 2. Propsilocerus species in Finland, with a chironomid index for lake sediments.in: Hoffrichter, O. (ed.). Late 2 th Century on Chironomidae: an Anthology from the 1 th International Symposium on Chironomidae, pp SFS Vesitutkimukset, SFS 76. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Suomen standarsoimisliitto SFS. Wiederholm, T Use of benthos in lake monitoring. Journal of the Water Pollution Control Federation 2():7-47. Ympäristöhallinto 212. Pohjaeläinten määrityskirjallisuutta. Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu, , Pintavesien_tilan_seuranta/Biologisten_seurantamenetelmien_ohjeet Åkerberg, A. & Raunio, J Ruotsalainen Konnivesi vesialueen tila vuonna 216. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/217. Åkerberg, A. & Raunio, J Ruotsalainen Konnivesi vesialueen tila vuonna 217. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 27/ Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/219

28 LIITE 1

29 LIITE 2 Heinolan alueen pohjaeläintutkimus syksy 217: näyteasemien ja näytteenoton taustatiedot As Syv. m Pvm. Nostot/ Koordinaatit KKJ YK Pohjan laatu + muuta näyte Koordinaatit ETRS-TMFIN aseman nimi rekisterissä 1 26, Ruotsalainen Vasikkasaari 1 2 2, Ruotsalainen Tähtiniemi 2 4 8, Konnivesi Jyrängönvirta 4 12, Konnivesi Jyrängönvirta Hapellinen kerros?, ruskea lieju, alla harmaa savensekainen lieju, joitain heikkoja sulf.raitoja, alinna liejunsekainen harmaa savi, järvimalmia Hapellista koko näyte (?), ruskea lieju, alla harmaa lieju, joitain heikkoja sulf.raitoja, seassa savea, alinna harmaa liejunsekainen savi, järvimalmia, 2. nosto ei pohjaeläimiä Kokonaan hapellista, ruskea lieju, alla harmaa lieju seassa savea ja hiekkaa Hapellista koko näyte, ruskea lieju, alla harmaa lieju, seassa savea, hiekkaa, soraa. Öljyä joissain nostoissa. 7 6, Ei havaittavissa hapellista kerrosta, mustanharmaa lieju, alla harmaa lieju, joissain nostoissa vähän öljyä, seuloksessa puun Konnivesi Maitiaislahden suu 7 kuorta 9 1, Konnivesi Rautsalo 9 9B 2, Konnivesi Rautsalo 9B 1 12, Konnivesi Kymenvirta 1 1B 24, Konnivesi Kymenvirta 1B 11 9, Konnivesi Kymenvirta 11 11B 22, Konnivesi Kymenvirta 11B 16 7, Konnivesi Matinsalmi , Konnivesi Löysinselkä , Konnivesi Löysinselkä 18 18B 2, Konnivesi Löysinselkä 18B 21B 12, Konnivesi 21B 21 24, Konnivesi , Konnivesi , Konnivesi Konniselkä , Konnivesi Konniselkä , Konnivesi Konniselkä 28 1B 1, Konnivesi 1B 1 29, Konnivesi , Konnivesi etelä , Konnivesi etelä 2 Kokonaan hapellista (?), ruskea lieju, alla harmaa lieju, seassa savea, hiekkaa ja soraa Kokonaan hapellista (?), ruskea pinta, alla tummanharmaa lieju, alinna harmaa liejunsekainen savi, seassa myös vähän hiekkaa ja soraa, öljyä Pinnalla ruskea lieju cm (hapellinen kerros?), alla ohut musta sulf.liejukerros, alinna harmaa savensekainen lieju, öljyä Hapellista kerrosta ei havaittavissa, mustanharmaa lieju, alla ruskea kerros (kuitua?), alinna harmaa savensekainen lieju, öljyä, joitain heikkoja sulf.raitoja, lievä H 2 S (,/), seuloksessa kuitua Hapellista kerrosta vaikea määrittää, ruskea pinta, alla harmaampaa, joitain sulf.raitoja, alinna harmaa saven ja hiekan sekainen lieju, öljyä, 2. nostossa ei pohjaeläimiä Hapellinen kerros n. cm, liejua + kuitua, alla sulf.raitoja, alinna harmaa savensekainen lieju, öljyä Hapellista kerrosta ei havaittavissa, tumman harmaa lieju, alla harmaanruskea lieju, joissain nostoissa öljyä Hapellinen kerros cm, alla tumma lieju, sulf.raitoja, alinna harmaa savensekainen lieju Hapellinen kerros n. 2 cm, alla tummanharmaa lieju, sulf.raitoja, musta sulf.lieju, alinna savensekainen harmaa lieju, lievä H 2 S (,/) Hapellinen kerros n. cm, liejua, alla tummanharmaa lieju, sulf.raitoja, alinna harmaa savensekainen lieju Hapellinen kerros n. cm, alla tummanharmaa lieju, sulf.raitoja, alinna harmaa savensekainen lieju, öljyä Hapellinen kerros n. 2 cm, alla tummanharmaa lieju, sulf.raitoja,, alinna harmaa savensekainen lieju, öljyä Kokonaan hapellista (?), ruskea lieju, alla harmaa savensekainen lieju, alinna harmaa savi, joitain heikkoja sulf.raitoja Hapellinen kerros n. 1 cm, (pinnalla ohut (1-2 mm) ruskeanmusta kerros, alla ruskea lieju), alla musta sulf.lieju, sen alla tummanharmaa lieju, sulf.raitoja, alinna seassa vähän savea Hapellinen kerros n. 2 cm (ohut musta pintakerros, alla ruskea lieju), alla musta sulf.lieju, alinna tummanharmaa savensekainen lieju, sulf.raitoja, 1. nosto kuivunut >>> ei voitu määrittää Hapellinen kerros n. cm (?) (pinnassa ohut 1-2 mm mustanruskea lieju, alla ruskea lieju), alla musta sulf.lieju, sen alla tummanharmaa lieju, sulf.raitoja, alinna seassa vähän savea Kokonaan hapellista (?), ruskea lieju, alempana harmaa savensekainen lieju, alinna harmaa savi Hapellinen kerros n. 1 cm, ruskea pinta, alla mustanharmaa sulf.lieju, alempana seassa savensekainen harmaa lieju, sulf.raitoja Hapellinen kerros 1 cm, alla mustanharmaa sulf.lieju, tummanharmaa lieju, sulf.raitoja, alinna harmaa savensekainen lieju Hapellista kerrosta vaikea määrittää, ruskea/ruskeanmusta lieju, alla savensekainen harmaa lieju, 2. nosto kuivunut >> ei voitu määrittää