Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 6. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
|
|
- Mauno Tikkanen
- 6 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 6 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
2 Luennon 6 sisältö Interpolointi ja approksimointi Polynomi-interpolaatio: Vandermonden ja Lagrangen interpolaatiopolynomi Newtonin muoto interpolaatiopolynomille Interpolaatiovirheestä Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
3 Luku 5: Interpolointi ja approksimointi Oletetaan, että emme tunne funktion f : R R analyyttistä lauseketta, vaan funktion arvoja on taulukoituna tietyissä pisteissä. Haluttaessa funktion arvo pisteessä jota ei ole taulukoitu, korvataan alkuperäinen funktio jollakin yksinkertaisemmalla funktiolla ja approksimoidaan tämän avulla funktion f arvoa halutussa pisteessä. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
4 Interpolointi Interpoloinnissa halutaan approksimoivan funktion p kuvaajan kulkevan taulukoitujen pisteiden (x i, y i ), y i := f (x i ) kautta, ts. p(x i ) = y i, i = 0,..., n. Tällöin interpolointi tuottaa funktion (interpolantin) p, joka approksimoi funktiota f muissa pisteissä x x i. - Interpolointi: piste x, jossa approksimaatio halutaan, on havaintopisteiden x i ja x j välissä. - Ekstrapolointi: piste x on havaintojen ulkopuolella (x < min{x i } tai x > max{x i }). Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
5 Interpolointi Useat numeeriset menetelmät perustuvat interpoloinnin käyttöön (numeerinen integrointi, differentiaaliyhtälöiden numeeriset ratkaisumenetelmät, tietokonegeometria,...) Interpolantti valitaan yleensä jostakin yksinkertaisesta funktioluokasta, jotta se olisi helppo konstruoida. Yleisesti käytettyjä ovat polynomit, rationaalifunktiot ja paloittaiset polynomit. Tässä esityksessä rajoitutaan tapauksiin, joissa interpolantit ovat polynomeja tai paloittain polynomeja. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
6 Approksimointi (yleinen käyränsovitus) Ei vaadita pisteittäistä osuvuutta vaan tarkastellaan yleisemmin osuvuutta koko tarkasteluvälillä, ja etsitään funktiota p siten, että p f jollakin sopivalla normilla mitattuna (esim. PNS-sovitus). Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
7 Olkoon annettu n + 1 kappaletta datapisteitä (x i, y i ), i = 0,..., n siten, että x i x j, kun i j. Etsitään interpolanttia p lineaarikombinaationa annetuista kantafunktioista ϕ 0,..., ϕ n, jolloin funktio p on muotoa p(x) = n a j ϕ j (x), j=0 missä kertoimet a 0,..., a n ovat vapaita parametreja. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
8 Polynomi-interpolaatio jatkuu Koska funktion p tulee toteuttaa interpolaatioehto p(x i ) = y i, i = 0,..., n, saadaan kertoimet a 0,..., a n lineaarisesta yhtälöryhmästä n a j ϕ j (x i ) = y i, i = 0,..., n. j=0 Yhtälöryhmä voidaan kirjoittaa matriisimuodossa missä X = (ϕ j (x i )) n i,j=0, ja y = [y 0, y 1,..., y n ] T. X a = y, a = [a 0, a 1,..., a n ] T Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
9 Vandermonden interpolaatiopolynomi Suoraviivainen valinta kantafunktioiksi ϕ j on monomit ϕ j (x) = x j, j = 0,..., n, jolloin funktio p on n-asteinen polynomi. Matriisi X on tässä tapauksessa muotoa 1 x 0 x0 2 x x0 n X = (ϕ j (x i )) n i,j=0 = ((x i ) j ) n 1 x 1 x1 2 x x n 1 i,j=0 =. 1 x n xn 2 xn 3... xn n ja sitä sanotaan Vandermonden matriisiksi. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
10 Vandermonden interpolaatiopolynomi jatkuu Olkoon x 0, x 1,..., x n erisuuria reaali- (tai kompleksi-) lukuja ja y 0, y 1,..., y n vastaavat funktion arvot. Tutkitaan sellaisen polynomin olemassaoloa, jolle on voimassa interp.ehto p(x i ) = y i, i = 0,..., n. Lause 5.1 Olkoon annettu n + 1 datapistettä (x 0, y 0 )..., (x n, y n ), missä x i x j, kun i j. Tällöin on olemassa enintään astetta n oleva polynomi p, joka toteuttaa interp.ehdon p(x i ) = y i, i = 0,..., n. Tämä polynomi p on yksikäsitteinen korkeintaan astetta n olevien polynomien joukossa. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
11 Lauseen 5.1. todistus: Olemassaolo Olemassaolo Olkoon X pisteistöön liittyvä Vandermonden matriisi. Jos X z = 0 jollekin z R n+1, niin X z = 1 x 0 x0 2 x x n 0 z 0 z 0 + z 1 x 0 + z 2 x0 2 1 x 1 x1 2 x x1 n z z nx0 n = 0.. = z 0 + z 1 x 1 + z 2 x z nx1 n = 0. 1 x n xn 2 xn 3... xn n z n z 0 + z 1 x n + z 2 xn z n xn n = 0 eli polynomi, jonka kertoimet ovat z i, i = 0,..., n, on korkeintaan astetta n ja sillä on ainakin n + 1 nollakohtaa x i, i = 0,... n. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
12 Lauseen 5.1. todistus: Olemassaolo n.:n asteen polynomilla on täsmälleen n nollakohtaa Edellä saatiin, että polynomi, jonka kertoimet ovat z i, on korkeintaan astetta n ja sillä on ainakin n + 1 nollakohtaa. vektoria z vastaavan polynomin täytyy olla identtisesti nolla z = 0. Koska X z = 0 z = 0, on X kääntyvä. Yhtälöryhmällä X a = y on yksikäsitteinen ratkaisu. väite (interp.polynomin olemassaolo). Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
13 Lauseen 5.1. todistus: Yksikäsitteisyys Yksikäsitteisyys Olkoon q mielivaltainen korkeintaan n-asteinen polynomi, joka myös toteuttaa interp.ehdon (q(x i ) = y i, i = 0,..., n ). Olkoon r := p q, jolloin r on enintään n-asteinen polynomi ja r(x i ) = p(x i ) q(x i ) = y i y i = 0, i = 0,..., n. Koska polynomilla r on n + 1 nollakohtaa, niin r(x) 0. Siis on oltava p = q. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
14 Vandermonden interpolaatiopolynomi jatkuu Vandermonden matriisi on häiriöaltis Interpolaatiopolynomia ei yleensä muodosteta Vandermonden matriisia käyttäen. Käyttämällä muita polynomikantoja monomien sijaan, voidaan interpolaatiopolynomi muodostaa suoraan ilman lineaarisen yhtälöryhmän ratkaisemista. Lauseen 5.1 mukaan päädytään aina samaan polynomiin kannasta riippumatta. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
15 Lagrangen interpolaatiopolynomi Interpolaatiopolynomin Lagrangen muoto saadaan valitsemalla kantafunktioiksi n-asteiset polynomit l j (x) = n ( x xk k=0 k j x j x k ), j = 0,..., n. Nyt saadaan ( ) ( ) ( ) x x1 x x2 x xn l 0 (x) =... = 0 x i, i > 0. x 0 x 1 x 0 x 2 x 0 x n ( ) ( ) ( ) x0 x 1 x0 x 2 x0 x n l 0 (x 0 ) =... = 1 x 0 x 1 x 0 x 2 x 0 x n Sama pätee kaikille l j. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
16 Lagrangen interpolaatiopolynomi jatkuu Saadaan siis eli l j (x i ) = δ ij = { 1, i = j 0, i j X = (l j (x i )) n i,j=0 = I, ja yhtälöryhmän X a = y ratkaisu on triviaalisti a = y, joten interpolaatiopolynomi saa muodon p(x) = n y j l j (x). j=0 Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
17 Esimerkki 5.1. Luku 5: Interpolointi ja approksimointi l j (x) = n ( x xk k=0 k j x j x k ), j = 0,..., n. 1. asteen yleinen Lagrangen interp.polynomi (n = 1): ( ) ( ) x x1 x x0 l 0 (x) =, l 1 (x) = x 0 x 1 x 1 x 0 p 1 (x) = y 0 x x 1 x 0 x 1 + y 1 x x 0 x 1 x 0. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
18 Esimerkki 5.1. jatkuu 2. asteen yleinen Lagrangen interpolaatiopolynomi (n = 2): (x x 1 )(x x 2 ) p 2 (x) = y 0 (x 0 x 1 )(x 0 x 2 ) +y (x x 0 )(x x 2 ) 1 (x 1 x 0 )(x 1 x 2 ) +y (x x 0 )(x x 1 ) 2 (x 2 x 0 )(x 2 x 1 ). 2. asteen interpolaatiopolynomi, joka kulkee pisteiden (x 0, y 0 ) = (0, 1), (x 1, y 1 ) = ( 1, 2) ja (x 2, y 2 ) = (1, 3) kautta: p 2 (x) = 1 (x ( 1))(x 1) (0 ( 1))(0 1) + 2 (x 0)(x 1) (x 0)(x ( 1)) + 3 ( 1 0)( 1 1) (1 0)(1 ( 1)) = x x2. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
19 Huomautus 5.1. Interpolaatiopolynomin olemassaolo tai muodostaminen edellä esitetyillä menetelmillä ei vaadi datapisteiden järjestämistä siten, että x i < x j, kun i < j. Tätä voidaan hyödyntää esimerkiksi silloin, kun datapisteitä lisätään myöhemmin interpolaation tarkkuuden parantamiseksi. Toisaalta tarpeeton epäjärjestys voi hämätä esimerkiksi dataa visualisoitaessa tai ohjelmaa debugattaessa. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
20 Newtonin muoto interpolaatiopolynomille Lagrangen interpolaatiopolynomin tapauksessa kertoimien a j laskeminen oli triviaalia, mutta kantafunktioiden l j lausekkeet olivat melko monimutkaisia. Parempi tasapaino kertoimien ja kantafunktioiden vaatiman laskennan välillä saadaan käyttämällä Newtonin kantafunktiota { 1, j = 0, π j (x) = j 1 k=0 (x x k), j = 1,..., n. Selvästi π j (x) = (x x 0 )(x x 1 )... (x x j 1 ) = 0, kun x = x i, i < j. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
21 Newtonin muoto interp.polynomille jatkuu Esimerkiksi tapauksessa n = 2, matriisi X on muotoa π 0 (x 0 ) π 1 (x 0 ) π 2 (x 0 ) X = (π j (x i )) 2 i,j=0 = π 0 (x 1 ) π 1 (x 1 ) π 2 (x 1 ) π 0 (x 2 ) π 1 (x 2 ) π 2 (x 2 ) = 1 x 1 x x 2 x 0 (x 2 x 0 )(x 2 x 1 ) Eli X on alakolmiomatriisi. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
22 Newtonin muoto interp.polynomille jatkuu Interpolaatiopolynomi voidaan nyt esittää muodossa n p n (x) = a j π j (x) = a 0 + a 1 (x x 0 ) + j=0 + a 2 (x x 0 )(x x 1 ) + + a n (x x 0 )(x x 1 )... (x x n 1 ). Johdetaan seuraavaksi Newtonin muoto interpolaatiopolynomille. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
23 Newtonin muoto interp.polynomille jatkuu Muodostetaan n-asteinen interpolaatiopolynomi lisäämällä korjaustermi n 1-asteiseen interpolaatiopolynomiin: p n (x) = p n 1 (x) + C(x). (1) Nyt C(x) on enintään n-asteinen polynomi. Koska sekä p n että p n 1 interpoloivat dataa n:ssä ensimmäisessä pisteessä, C(x i ) = p n (x i ) p n 1 (x i ) = y i y i = 0, i = 0,..., n 1. polynomi C on muotoa C(x) = a n (x x 0 )(x x 1 )... (x x n 1 ). Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
24 Newtonin muoto interp.polynomille jatkuu Nyt (1) p n (x) = p n 1 (x) + C(x) = p n 1 (x) + a n (x x 0 )(x x 1 )... (x x n 1 ). Koska p n (x n ) = y n, saadaan ratkaistua a n : a n = y n p n 1 (x n ) (x n x 0 )... (x n x n 1 ). Tätä kerrointa a n sanotaan funktion f kertalukua n olevaksi Newtonin jaetuksi differenssiksi ja merkitään f [x 0 ] := a 0 = f (x 0 ), f [x 0, x 1,..., x n ] := a n, n 1. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
25 Newtonin muoto interp.polynomille jatkuu Interpolaatiopolynomille saadaan siten muoto p n (x) = p n 1 (x) + (x x 0 )... (x x n 1 )f [x 0,..., x n ]. Tästä saadaan Newtonin muoto interpolaatiopolynomille: p 0 (x) = f [x 0 ] (= a 0 = f (x 0 ) ) p 1 (x) = p 0 (x) + (x x 0 )f [x 0, x 1 ], = f [x 0 ] + (x x 0 )f [x 0, x 1 ],. p n (x) = f [x 0 ] + (x x 0 )f [x 0, x 1 ] + (x x 0 )(x x 1 )f [x 0, x 1, x 2 ] + + (x x 0 )... (x x n 1 )f [x 0,..., x n ]. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
26 Newtonin muoto interp.polynomille jatkuu Aikaisemmin: p n (x) = n a j π j (x) = a 0 + a 1 (x x 0 ) + j=0 + a 2 (x x 0 )(x x 1 ) + + a n (x x 0 )(x x 1 )... (x x n 1 ) Edellisellä kalvolla: a 0 a {}}{ 1 a {}}{{}} 2 { p n (x) = f [x 0 ] +(x x 0 ) f [x 0, x 1 ] +(x x 0 )(x x 1 ) f [x 0, x 1, x 2 ] + + (x x 0 )... (x x n 1 ) f [x 0,..., x n ]. }{{} a n Ts. jaetut differenssit antavat kertoimet a j. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
27 Lause 5.2. Luku 5: Interpolointi ja approksimointi Jaetuille differensseille on voimassa (j 1, i = 0,.., j 1): f [x i, x i+1,..., x j ] = f [x i+1,..., x j ] f [x i,..., x j 1 ] x j x i. Taulukkoesitys havainnollistaa jaettujen differenssien konstruointia (tässä f [x i ] = f (x i ), i = 0,..., n): x 0 f [x 0 ] f [x 0, x 1 ] f [x 0, x 1, x 2 ] f [x 0, x 1, x 2, x 3 ] x 1 f [x 1 ] f [x 1, x 2 ] f [x 1, x 2, x 3 ] x 2 f [x 2 ] f [x 2, x 3 ] x 3 f [x 3 ] Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
28 Etenevät differenssit Olkoon funktio f taulukoitu välillä [a, b] tasavälisessä pisteistössä x j = a + jh, j = 0,..., n, h = b a n. Määritelmä Olkoon annettu tasavälinen pisteistö x j ja olkoon f j = f (x j ). Etenevä differenssi i f j on luku { f i j, i = 0 f j = i 1 f j+1 i 1 f j, i > 0. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
29 Etenevät ja takenevat differenssit jatkuu Nyt Newtonin muoto interpolaatiopolynomille voidaan muodostaa seuraavasti: ( ) s p n (x 0 + sh) = p n 1 (x 0 + sh) + n f 0 n ( ) s missä s = (x x 0 )/h R ja on binomifunktio i ( ) s = i 1, i = 0, i 1 s l l + 1, i > 0. l=0 Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
30 Interpolaatiovirheestä Jos funktio f korvataan interpolaatiopolynomilla p n, niin yleensä f (t) p(t), jos t ei ole interpolaatiopiste. Interpolaatiovirhettä voidaan arvioida seuraavan lauseen avulla. Lause 5.3 Olkoon f C (n+1) ([a, b]) ja olkoon p P n interpolaatiopolynomi siten, että p(x i ) = f (x i ), i = 0,..., n, missä a x 0 < x 1 <... < x n b. Tällöin jokaiselle x ]a, b[ on olemassa ξ x ]a, b[ siten, että 1 n f (x) p(x) = (n + 1)! f (n+1) (ξ x ) (x x i ). i=0 Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
31 Interpolaatiovirheestä jatkuu Tasaväliselle pisteistölle edellinen lause voidaan esittää myös seuraavassa muodossa. Lause 5.4 Olkoon a = x 0 < x 1 < < x n = b tasavälinen pisteistö, h = x i+1 x i ja f C (n+1) ([a, b]). Silloin f (t) p n (t) M n 4(n + 1) hn+1, t [a, b], missä M n = max f (n+1) (x). x [x 0,x n] Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
32 Esimerkki 5.5 Luku 5: Interpolointi ja approksimointi Lause 5.4.: f (t) p n (t) M n 4(n + 1) hn+1, M n = max f (n+1) (x). x [x 0,x n] Olkoon f (x) = sin x, x 0 = 0 ja x n = π. Tällöin max f (t) p n (t) 1 h n+1, t [x 0,x n] joten polynomi p n suppenee tasaisesti kohti funktiota f välillä [0, π], kun interpolaatiopisteiden lukumäärää n kasvatetaan rajatta. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
33 Interpolaatiovirheestä jatkuu Lauseen 5.4. epäyhtälöä on käytettävä varoen, sillä vakio M n yleensä riippuu myös interp.polynomin asteesta n. Lisäksi vakion M n laskeminen mielivaltaiselle funktiolle f on käytännössä aivan liian työlästä. Funktion f sileys ja datapisteiden paljous ei takaa pientä interpolaatiovirhettä, kuten seuraava klassinen Rungen esimerkki osoittaa. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33
Numeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 7 Ti 27.9.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 7 Ti 27.9.2011 p. 1/39 p. 1/39 Interpolointi Ei tunneta funktion f : R R lauseketta, mutta tiedetään funktion
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 6 To 22.9.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 6 To 22.9.2011 p. 1/38 p. 1/38 Ominaisarvotehtävät Monet sovellukset johtavat ominaisarvotehtäviin Yksi
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 7. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 7 () Numeeriset menetelmät / 43
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 7 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 1 / 43 Luennon 7 sisältö Interpolointi ja approksimointi Interpolaatiovirheestä Paloittainen
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 8. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 8 () Numeeriset menetelmät / 35
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 8 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 8 () Numeeriset menetelmät 11.4.2013 1 / 35 Luennon 8 sisältö Interpolointi ja approksimointi Funktion approksimointi Tasainen
LisätiedotFunktioiden approksimointi ja interpolointi
Funktioiden approksimointi ja interpolointi Keijo Ruotsalainen Division of Mathematics interpolaatio-ongelma 8 Eksponenttifunktion exp(x) interpolointi 3.5 Funktion e^{0.25x} \sin(x) interpolointi 7 3
Lisätiedotx j x k Tällöin L j (x k ) = 0, kun k j, ja L j (x j ) = 1. Alkuperäiselle interpolaatio-ongelmalle saadaan nyt ratkaisu
2 Interpolointi Olkoon annettuna n+1 eri pistettä x 0, x 1, x n R ja n+1 lukua y 0, y 1,, y n Interpoloinnissa etsitään funktiota P, joka annetuissa pisteissä x 0,, x n saa annetut arvot y 0,, y n, (21)
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 9 Ti 4.10.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 9 Ti 4.10.2011 p. 1/44 p. 1/44 Funktion approksimointi Etsitään p siten, että p f, mutta ei vaadita, että
LisätiedotBM20A1501 Numeeriset menetelmät 1 - AIMO
6. marraskuuta 2014 Opetusjärjestelyt Luennot + Harjoitukset pe 7.11.2014 10-14 2310, 14-17 7337 la 8.11.2014 9-12 2310, 12-16 7337 pe 14.11.2014 10-14 2310, 14-17 6216 la 15.11.2014 9-12 2310, 12-16 7337
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 5. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 5 () Numeeriset menetelmät / 28
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 5 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 5 () Numeeriset menetelmät 3.4.2013 1 / 28 Luennon 5 sisältö Luku 4: Ominaisarvotehtävistä Potenssiinkorotusmenetelmä QR-menetelmä
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 8 To 29.9.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 8 To 29.9.2011 p. 1/36 p. 1/36 Interpolointi kuutiosplinillä Osavälit: I i = [t i 1,t i ], i = 1,2,...,n
Lisätiedotx 0 x 1 x 2... x n y 0 y 1 y 2... y n Taulukko 1:
[?, Luku 10], interpolaatio.tex 6.7.04 1 Interpolaatio Olkoon annettu taulukko x 0 x 1 x 2... x n y 0 y 1 y 2... y n Taulukko 1: Voidaan ajatella, että kyse on annetun funktion taulukoiduista arvoista
LisätiedotNumeerinen analyysi Harjoitus 3 / Kevät 2017
Numeerinen analyysi Harjoitus 3 / Kevät 2017 Palautus viimeistään perjantaina 17.3. Tehtävä 1: Tarkastellaan funktion f(x) = x evaluoimista välillä x [2.0, 2.3]. Muodosta interpoloiva polynomi p 3 (x),
LisätiedotPienimmän neliösumman menetelmä
Pienimmän neliösumman menetelmä Keijo Ruotsalainen Division of Mathematics Funktion sovitus Datapisteet (x 1,...,x n ) Annettu data y i = f(x i )+η i, missä f(x) on tuntematon funktio ja η i mittaukseen
Lisätiedotk=0 saanto jokaisen kolmannen asteen polynomin. Tukipisteet on talloin valittu
LIS AYKSI A kirjaan Reaalimuuttujan analyysi 1.6. Numeerinen integrointi: Gaussin kaavat Edella kasitellyt numeerisen integroinnin kaavat eli kvadratuurikaavat Riemannin summa, puolisuunnikassaanto ja
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 12. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 12 () Numeeriset menetelmät / 33
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 12 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 12 () Numeeriset menetelmät 25.4.2013 1 / 33 Luennon 2 sisältö Tavallisten differentiaaliyhtälöiden numeriikasta Rungen
LisätiedotAiheet. Kvadraattinen yhtälöryhmä. Kvadraattinen homogeeninen YR. Vapaa tai sidottu matriisi. Vapauden tutkiminen. Yhteenvetoa.
Yhtälöryhmän ratkaisujen lukumäärä, L8 Esimerkki kvadraattinen Haluamme ratkaista n 4x + y z = x + y + z = 5 x + y + z = 4 4 x 4 + y x y z = + z 5 4 = 5 4 Esimerkki kvadraattinen Yhtälöryhmä on kvadraattinen,
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 3 Ti 13.9.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 3 Ti 13.9.2011 p. 1/37 p. 1/37 Epälineaariset yhtälöt Newtonin menetelmä: x n+1 = x n f(x n) f (x n ) Sekanttimenetelmä:
LisätiedotBM20A5840 Usean muuttujan funktiot ja sarjat Harjoitus 7, Kevät 2018
BM20A5840 Usean muuttujan funktiot ja sarjat Harjoitus 7, Kevät 2018 Tehtävä 8 on tällä kertaa pakollinen. Aloittakaapa siitä. 1. Kun tässä tehtävässä sanotaan sopii mahdollisimman hyvin, sillä tarkoitetaan
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 10 To 6.10.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 10 To 6.10.2011 p. 1/35 p. 1/35 Numeerinen integrointi Puolisuunnikassääntö b a f(x)dx = h 2 (f 0 + f
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 5 Ti 20.9.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 5 Ti 20.9.2011 p. 1/40 p. 1/40 Choleskyn menetelmä Positiivisesti definiiteillä matriiseilla kolmiohajotelma
Lisätiedot13. Taylorin polynomi; funktioiden approksimoinnista. Muodosta viidennen asteen Taylorin polynomi kehityskeskuksena origo funktiolle
13. Taylorin polynomi; funktioiden approksimoinnista 13.1. Taylorin polynomi 552. Muodosta funktion f (x) = x 4 + 3x 3 + x 2 + 2x + 8 kaikki Taylorin polynomit T k (x, 2), k = 0,1,2,... (jolloin siis potenssien
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 4. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 4 () Numeeriset menetelmät / 44
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 4 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 4 () Numeeriset menetelmät 21.3.2013 1 / 44 Luennon 4 sisältö Lineaarisen yhtälöryhmän ratkaisemisesta: Choleskyn menetelmä
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 11. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 11 () Numeeriset menetelmät / 37
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 11 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 11 () Numeeriset menetelmät 24.4.2013 1 / 37 Luennon 11 sisältö Numeerisesta integroinnista ja derivoinnista Adaptiiviset
LisätiedotMS-C1340 Lineaarialgebra ja
MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt Matriisinormi, häiriöalttius Riikka Kangaslampi Kevät 2017 Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto Matriisinormi Matriisinormi Matriiseille
LisätiedotSeurauksia. Seuraus. Seuraus. Jos asteen n polynomilla P on n erisuurta nollakohtaa x 1, x 2,..., x n, niin P on muotoa
Seurauksia Seuraus Jos asteen n polynomilla P on n erisuurta nollakohtaa x 1, x 2,..., x n, niin P on muotoa P(x) = a n (x x 1 )(x x 2 )... (x x n ). Seuraus Astetta n olevalla polynomilla voi olla enintään
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 12 To 13.10.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 12 To 13.10.2011 p. 1/38 p. 1/38 Tavalliset differentiaaliyhtälöt Yhtälöissä tuntematon funktio Tavalliset
LisätiedotMS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 7: Pienimmän neliösumman menetelmä ja Newtonin menetelmä.
MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 7: Pienimmän neliösumman menetelmä ja Newtonin menetelmä. Antti Rasila Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto Kevät 2016
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 3. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 3 () Numeeriset menetelmät / 45
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 3 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 3 () Numeeriset menetelmät 20.3.2013 1 / 45 Luennon 3 sisältö Luku 2: Epälineaarisen yhtälön ratkaiseminen Polynomin reaaliset
LisätiedotToispuoleiset raja-arvot
Toispuoleiset raja-arvot Määritelmä Funktiolla f on oikeanpuoleinen raja-arvo a R pisteessä x 0 mikäli kaikilla ɛ > 0 löytyy sellainen δ > 0 että f (x) a < ɛ aina kun x 0 < x < x 0 + δ; ja vasemmanpuoleinen
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 9. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 9 () Numeeriset menetelmät / 29
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 9 Kirsi Vljus Jyväskylän yliopisto Luento 9 () Numeeriset menetelmät 17.4.2013 1 / 29 Luennon 9 sisältö Numeerisest integroinnist Newtonin j Cotesin kvt Luento 9 ()
LisätiedotAiheet. Kvadraattinen yhtälöryhmä. Kvadraattinen homogeeninen YR. Vapaa tai sidottu matriisi. Vapauden tutkiminen. Yhteenvetoa.
Yhtälöryhmän ratkaisujen lukumäärä, L26 Esimerkki 1 kvadraattinen 1 Haluamme ratkaista n 4x + y z = 2 x + 2y + z = 5 2x + 2y + 2z = 4 4 1 1 1 2 1 2 2 2 x 4 1 2 + y x y z 1 2 2 = + z 2 5 4 1 1 2 = 2 5 4
LisätiedotLiittomatriisi. Liittomatriisi. Määritelmä 16 Olkoon A 2 M(n, n). Matriisin A liittomatriisi on cof A 2 M(n, n), missä. 1) i+j det A ij.
Liittomatriisi Määritelmä 16 Olkoon A 2 M(n, n). Matriisin A liittomatriisi on cof A 2 M(n, n), missä (cof A) ij =( 1) i+j det A ij kaikilla i, j = 1,...,n. Huomautus 8 Olkoon A 2 M(n, n). Tällöin kaikilla
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 4 To 15.9.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 4 To 15.9.2011 p. 1/38 p. 1/38 Lineaarinen yhtälöryhmä Lineaarinen yhtälöryhmä matriisimuodossa Ax = b
Lisätiedot6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset
SARJAT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT 2003 51 6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt Määritelmä 6.1. Olkoon I R avoin väli. Olkoot p i : I R, i = 0, 1, 2,..., n, ja q : I R jatkuvia
Lisätiedot5 Differentiaalilaskentaa
5 Differentiaalilaskentaa 5.1 Raja-arvo Esimerkki 5.1. Rationaalifunktiota g(x) = x2 + x 2 x 1 ei ole määritelty nimittäjän nollakohdassa eli, kun x = 1. Funktio on kuitenkin määritelty kohdan x = 1 läheisyydessä.
LisätiedotEsimerkki 19. Esimerkissä 16 miniminormiratkaisu on (ˆx 1, ˆx 2 ) = (1, 0).
Esimerkki 9 Esimerkissä 6 miniminormiratkaisu on (ˆx, ˆx (, 0 Seuraavaksi näytetään, että miniminormiratkaisuun siirtyminen poistaa likimääräisongelman epäyksikäsitteisyyden (mutta lisääntyvän ratkaisun
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 11 Ti 11.10.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 11 Ti 11.10.2011 p. 1/34 p. 1/34 Automaattiset integrointialgoritmit Numeerisen integroinnin tarkkuuteen
LisätiedotMS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 4: Ketjusäännöt ja lineaarinen approksimointi
MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 4: Ketjusäännöt ja lineaarinen approksimointi Antti Rasila Aalto-yliopisto Syksy 2015 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0202 Syksy 2015 1
Lisätiedoty = 3x2 y 2 + sin(2x). x = ex y + e y2 y = ex y + 2xye y2
Matematiikan ja tilastotieteen osasto/hy Differentiaaliyhtälöt I Laskuharjoitus 2 mallit Kevät 219 Tehtävä 1. Laske osittaisderivaatat f x = f/x ja f y = f/, kun f = f(x, y) on funktio a) x 2 y 3 + y sin(2x),
Lisätiedot2 Funktion derivaatta
ANALYYSI B, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT 2018 2 Funktion derivaatta 1. Määritä derivaatan määritelmää käyttäen f (), kun (a), (b) 1 ( > 0). 2. Tutki, onko funktio sin(2) sin 1, kun 0, 2 0, kun = 0, derivoituva
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 14 To 20.10.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 14 To 20.10.2011 p. 1/39 p. 1/39 Nopeat Fourier-muunnokset Diskreetti Fourier-muunnos ˆf k = 1 N 1 N
Lisätiedot8 Potenssisarjoista. 8.1 Määritelmä. Olkoot a 0, a 1, a 2,... reaalisia vakioita ja c R. Määritelmä 8.1. Muotoa
8 Potenssisarjoista 8. Määritelmä Olkoot a 0, a, a 2,... reaalisia vakioita ja c R. Määritelmä 8.. Muotoa a 0 + a (x c) + a 2 (x c) 2 + olevaa sarjaa sanotaan c-keskiseksi potenssisarjaksi. Selvästi jokainen
LisätiedotMS-A0004/A0006 Matriisilaskenta
4. MS-A4/A6 Matriisilaskenta 4. Nuutti Hyvönen, c Riikka Kangaslampi Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto..25 Tarkastellaan neliömatriiseja. Kun matriisilla kerrotaan vektoria, vektorin
LisätiedotMS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö
MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö Pekka Alestalo, Jarmo Malinen Aalto-yliopisto, Matematiikan ja systeemianalyysin laitos
LisätiedotMS-C1340 Lineaarialgebra ja
MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt Vektoriavaruudet Riikka Kangaslampi kevät 2017 Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto Idea Lineaarisen systeemin ratkaiseminen Olkoon
LisätiedotNumeeriset menetelmät TIEA381. Luento 13. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 13 () Numeeriset menetelmät / 42
Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 13 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 13 () Numeeriset menetelmät 8.5.2013 1 / 42 Luennon 13 sisältö Tavallisten differentiaaliyhtälöiden numeriikasta Moniaskelmenetelmien
Lisätiedoty = k 1 x + b 1, x < s y = k 2 x + b 2, x > s
Aalto-yliopisto, Matematiikan ja Systeemianalyysin laitos mlcurvefit 1. Oletetaan, että meille on annettu dataa muodossa (x k, y k ).k = 1... m, johon muodustuu kaksi murtopisteen erottamaa lineaarista
LisätiedotMS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt
MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt ja pienimmän neliösumman menetelmä Riikka Kangaslampi Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto 2015 1 / 18 R. Kangaslampi QR ja PNS PNS-ongelma
LisätiedotKäänteismatriisi 1 / 14
1 / 14 Jokaisella nollasta eroavalla reaaliluvulla on käänteisluku, jolla kerrottaessa tuloksena on 1. Seuraavaksi tarkastellaan vastaavaa ominaisuutta matriiseille ja määritellään käänteismatriisi. Jokaisella
LisätiedotLineaarialgebra ja matriisilaskenta II. LM2, Kesä /141
Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II LM2, Kesä 2012 1/141 Kertausta: avaruuden R n vektorit Määritelmä Oletetaan, että n {1, 2, 3,...}. Avaruuden R n alkiot ovat jonoja, joissa on n kappaletta reaalilukuja.
LisätiedotLikimääräisratkaisut ja regularisaatio
Luku 3 Likimääräisratkaisut ja regularisaatio Käytännön inversio-ongelmissa annettu data y ei aina ole tarkkaa, vaan sisältää häiriöitä. Tuntemattomasta x on annettu häiriöinen data y F (x + }{{}}{{} ε.
LisätiedotAnalyysi I (sivuaineopiskelijoille)
Analyysi I (sivuaineopiskelijoille) Mika Hirvensalo mikhirve@utu.fi Matematiikan ja tilastotieteen laitos Turun yliopisto 2017 Mika Hirvensalo mikhirve@utu.fi Luentoruudut 19 1 of 18 Kahden muuttujan funktioista
LisätiedotNumeerinen integrointi ja derivointi
Numeerinen integrointi ja derivointi Keijo Ruotsalainen Division of Mathematics Interpolaatiokaavat Approksimoitava integraali I = b a f(x)dx. Tasavälinen hila: x i = a+ (b a)i n, i = 0,...,n Funktion
LisätiedotLineaarikombinaatio, lineaarinen riippuvuus/riippumattomuus
Lineaarikombinaatio, lineaarinen riippuvuus/riippumattomuus 1 / 51 Lineaarikombinaatio Johdattelua seuraavaan asiaan (ei tarkkoja määritelmiä): Millaisen kuvan muodostaa joukko {λv λ R, v R 3 }? Millaisen
Lisätiedot5 Differentiaaliyhtälöryhmät
5 Differentiaaliyhtälöryhmät 5.1 Taustaa ja teoriaa Differentiaaliyhtälöryhmiä tarvitaan useissa sovelluksissa. Toinen motivaatio yhtälöryhmien käytölle: Korkeamman asteen differentiaaliyhtälöt y (n) =
LisätiedotOminaisarvot ja ominaisvektorit 140 / 170
Ominaisarvot ja ominaisvektorit 140 / 170 Seuraavissa luvuissa matriisit ja vektori ajatellaan kompleksisiksi, ts. kertojakuntana oletetaan olevan aina kompleksilukujoukko C Huomaa, että reaalilukujoukko
LisätiedotDIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1. Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS
DIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1 Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS Huomautus. Analyysin yksi keskeisimmistä käsitteistä on jatkuvuus! Olkoon A R mielivaltainen joukko
LisätiedotYhtälöryhmä matriisimuodossa. MS-A0007 Matriisilaskenta. Tarkastellaan esimerkkinä lineaarista yhtälöparia. 2x1 x 2 = 1 x 1 + x 2 = 5.
2. MS-A000 Matriisilaskenta 2. Nuutti Hyvönen, c Riikka Kangaslampi Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto 2..205 Tarkastellaan esimerkkinä lineaarista yhtälöparia { 2x x 2 = x x 2 =
LisätiedotJohdatus reaalifunktioihin P, 5op
Johdatus reaalifunktioihin 802161P, 5op Osa 2 Pekka Salmi 1. lokakuuta 2015 Pekka Salmi FUNK 1. lokakuuta 2015 1 / 55 Jatkuvuus ja raja-arvo Tavoitteet: ymmärtää raja-arvon ja jatkuvuuden määritelmät intuitiivisesti
LisätiedotInversio-ongelmien laskennallinen peruskurssi Luento 3
Inversio-ongelmien laskennallinen peruskurssi Luento 3 Kevät 2011 1 Singulaariarvohajotelma (Singular Value Decomposition, SVD) Olkoon A R m n matriisi 1. Tällöin A voidaan esittää muodossa A = UΣV T,
LisätiedotOrtogonaaliprojektio äärellisulotteiselle aliavaruudelle
Ortogonaaliprojektio äärellisulotteiselle aliavaruudelle Olkoon X sisätuloavaruus ja Y X äärellisulotteinen aliavaruus. Tällöin on olemassa lineaarisesti riippumattomat vektorit y 1, y 2,..., yn, jotka
LisätiedotPolynomit, interpolaatio ja funktion approksimointi
Solmu 3/24 Polynomit, interpolaatio ja funktion approksimointi Heikki Apiola Lehtori Matematiikan laitos, Teknillinen korkeakoulu Johdanto, taustaa Kirjoitus liittyy aihepiiriin numeerinen analyysi, tieteellinen
LisätiedotMS-C1340 Lineaarialgebra ja
MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt QR-hajotelma ja pienimmän neliösumman menetelmä Riikka Kangaslampi Kevät 2017 Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto PNS-ongelma PNS-ongelma
Lisätiedot1 Kertaus. Lineaarinen optimointitehtävä on muotoa:
1 Kertaus Lineaarinen optimointitehtävä on muotoa: min c 1 x 1 + c 2 x 2 + + c n x n kun a 11 x 1 + a 12 x 2 + + a 1n x n b 1 a 21 x 1 + a 22 x 2 + + a 2n x n b 2 (11) a m1 x 1 + a m2 x 2 + + a mn x n
Lisätiedot5 OMINAISARVOT JA OMINAISVEKTORIT
5 OMINAISARVOT JA OMINAISVEKTORIT Ominaisarvo-ongelma Käsitellään neliömatriiseja: olkoon A n n-matriisi. Luku on matriisin A ominaisarvo (eigenvalue), jos on olemassa vektori x siten, että Ax = x () Yhtälön
LisätiedotYhtälöryhmä matriisimuodossa. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. Tarkastellaan esimerkkinä lineaarista yhtälöparia. 2x1 x 2 = 1 x 1 + x 2 = 5.
2. MS-A4/A6 Matriisilaskenta 2. Nuutti Hyvönen, c Riikka Kangaslampi Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto 5.9.25 Tarkastellaan esimerkkinä lineaarista yhtälöparia { 2x x 2 = x + x 2
LisätiedotMat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros Vaimennetun heilurin tilanyhtälöt on esitetty luennolla: θ = g sin θ r θ
Mat-48 Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros Vaimennetun heilurin tilanyhtälöt on esitetty luennolla: θ = g sin θ r θ L ẋ = x ẋ = g L sin x rx Epälineaarisen systeemin tasapainotiloja voidaan
LisätiedotMS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö
MS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö Pekka Alestalo, Jarmo Malinen Aalto-yliopisto, Matematiikan ja systeemianalyysin
LisätiedotLuento 8: Epälineaarinen optimointi
Luento 8: Epälineaarinen optimointi Vektoriavaruus R n R n on kaikkien n-jonojen x := (x,..., x n ) joukko. Siis R n := Määritellään nollavektori 0 = (0,..., 0). Reaalisten m n-matriisien joukkoa merkitään
LisätiedotPienimm"an neli"osumman sovitus
Pienimm"an neli"osumman sovitus Aluksi luentoesimerkki V2 19.3. 2002, V3 lokakuu -02 2013kevat/maple/ restart with(linearalgebra):alias(tr=transpose): with plots : xd:=[-1.3,-0.1,0.2,1.3]; yd:=[0.103,1.099,0.808,1.897];
Lisätiedot7 Vapaus. 7.1 Vapauden määritelmä
7 Vapaus Kuten edellisen luvun lopussa mainittiin, seuraavaksi pyritään ratkaisemaan, onko annetussa aliavaruuden virittäjäjoukossa tarpeettomia vektoreita Jos tällaisia ei ole, virittäjäjoukkoa kutsutaan
LisätiedotLuento 9: Yhtälörajoitukset optimoinnissa
Luento 9: Yhtälörajoitukset optimoinnissa Lagrangen kerroin Oletetaan aluksi, että f, g : R R. Merkitään (x 1, x ) := (x, y) ja johdetaan Lagrangen kerroin λ tehtävälle min f(x, y) s.t. g(x, y) = 0 Olkoon
LisätiedotMS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt
MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt Vektoriavaruudet Riikka Kangaslampi Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto 2015 1 / 17 R. Kangaslampi Vektoriavaruudet Vektoriavaruus
LisätiedotA = a b B = c d. d e f. g h i determinantti on det(c) = a(ei fh) b(di fg) + c(dh eg). Matriisin determinanttia voi merkitä myös pystyviivojen avulla:
11 Determinantti Neliömatriisille voidaan laskea luku, joka kertoo muun muassa, onko matriisi kääntyvä vai ei Tätä lukua kutsutaan matriisin determinantiksi Determinantilla on muitakin sovelluksia, mutta
LisätiedotVapaus. Määritelmä. jos c 1 v 1 + c 2 v c k v k = 0 joillakin c 1,..., c k R, niin c 1 = 0, c 2 = 0,..., c k = 0.
Vapaus Määritelmä Oletetaan, että v 1, v 2,..., v k R n, missä n {1, 2,... }. Vektorijono ( v 1, v 2,..., v k ) on vapaa eli lineaarisesti riippumaton, jos seuraava ehto pätee: jos c 1 v 1 + c 2 v 2 +
LisätiedotMATP153 Approbatur 1B Ohjaus 2 Keskiviikko torstai
MATP15 Approbatur 1B Ohjaus Keskiviikko 4.11. torstai 5.11.015 1. (Opiskeluteht. 6 s. 0.) Määritä sellainen vakio a, että polynomilla x + (a 1)x 4x a on juurena luku x = 1. Mitkä ovat tällöin muut juuret?.
LisätiedotKannan vektorit siis virittävät aliavaruuden, ja lisäksi kanta on vapaa. Lauseesta 7.6 saadaan seuraava hyvin käyttökelpoinen tulos:
8 Kanta Tässä luvussa tarkastellaan aliavaruuden virittäjävektoreita, jotka muodostavat lineaarisesti riippumattoman jonon. Merkintöjen helpottamiseksi oletetaan luvussa koko ajan, että W on vektoreiden
LisätiedotNumeeriset menetelmät
Numeeriset menetelmät Luento 2 To 8.9.2011 Timo Männikkö Numeeriset menetelmät Syksy 2011 Luento 2 To 8.9.2011 p. 1/33 p. 1/33 Lukujen tallennus Kiintoluvut (integer) tarkka esitys aritmeettiset operaatiot
LisätiedotNumeerinen integrointi
Numeerinen integrointi Analyyttisesti derivointi triviaalia, integrointi vaikeaa. Numeerisesti laskettaessa tilanne on päinvastainen. Integrointi on yhteenlaskua, joka on tasoittava operaatio: lähtötietojen
LisätiedotKanta ja Kannan-vaihto
ja Kannan-vaihto 1 Olkoon L vektoriavaruus. Äärellinen joukko L:n vektoreita V = { v 1, v 2,..., v n } on kanta, jos (1) Jokainen L:n vektori voidaan lausua v-vektoreiden lineaarikombinaationa. (Ts. Span(V
LisätiedotMS-A0107 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (CHEM)
. Lasketaan valmiiksi derivaattoja ja niiden arvoja pisteessä x = 2: f(x) = x + 3x 3 + x 2 + 2x + 8, f(2) = 56, f (x) = x 3 + 9x 2 + 2x + 2, f (2) = 7, f (x) = 2x 2 + 8x + 2, f (2) = 86, f (3) (x) = 2x
Lisätiedotinfoa Viikon aiheet Potenssisarja a n = c n (x x 0 ) n < 1
infoa Viikon aiheet Tentti ensi viikolla ma 23.0. klo 9.00-3.00 Huomaa, alkaa tasalta! D0 (Sukunimet A-) E204 (Sukunimet S-Ö) Mukaan kynä ja kumi. Ei muuta materiaalia. Tentissä kaavakokoelma valmiina.
Lisätiedotmin x x2 2 x 1 + x 2 1 = 0 (1) 2x1 1, h = f = 4x 2 2x1 + v = 0 4x 2 + v = 0 min x x3 2 x1 = ± v/3 = ±a x 2 = ± v/3 = ±a, a > 0 0 6x 2
TEKNILLINEN KORKEAKOULU Systeemianalyysin laboratorio Mat-39 Optimointioppi Kimmo Berg 6 harjoitus - ratkaisut min x + x x + x = () x f = 4x, h = x 4x + v = { { x + v = 4x + v = x = v/ x = v/4 () v/ v/4
LisätiedotDeterminantti 1 / 30
1 / 30 on reaaliluku, joka on määritelty neliömatriiseille Determinantin avulla voidaan esimerkiksi selvittää, onko matriisi kääntyvä a voidaan käyttää käänteismatriisin määräämisessä ja siten lineaarisen
LisätiedotKOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012
KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012 RITVA HURRI-SYRJÄNEN 8. Integraalilauseiden sovelluksia 1. Analyyttisen funktion sarjaesitys. (eli jokainen analyyttinen funktio on lokaalisti suppenevan potenssisarjan
LisätiedotFunktiot. funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina.
Funktiot Tässä luvussa käsitellään reaaliakselin osajoukoissa määriteltyjä funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina. Avoin väli: ]a, b[ tai ]a, [ tai ],
LisätiedotMuotoinosa tulkitaan vasta suoritushtkellä.
Syöttö ja tulostus write (*,*) x write (6,*) x write (*,00) x 00 format( x=,f8.3) write(*, ("x=",f8.3) ) x write(*,"( x=,f8.3)") x write(*, ( x=,f8.3) ) x character (len=80) :: form character (len=2) ::
LisätiedotNumeeriset menetelmät Pekka Vienonen
Numeeriset menetelmät Pekka Vienonen 1. Funktion nollakohta Newtonin menetelmällä 2. Määrätty integraali puolisuunnikassäännöllä 3. Määrätty integraali Simpsonin menetelmällä Newtonin menetelmä Newtonin
LisätiedotRatkaisuehdotukset LH 8 / vko 47
Ratkaisuehdotukset LH 8 / vko 47 Tehtävä 1: Olkoot A R n n matriisi, jonka singulaariarvohajotelma on A [ ] [ ] Σ U 1 U r 0 [V1 ] T 2 V 0 0 2 Jossa Σ r on kääntyvä matriisi, [ U 1 U 2 ] ja [ V1 V 2 ] ovat
LisätiedotMatematiikan tukikurssi
Matematiikan tukikurssi Kertausluento 2. välikokeeseen Toisessa välikokeessa on syytä osata ainakin seuraavat asiat:. Potenssisarjojen suppenemissäde, suppenemisväli ja suppenemisjoukko. 2. Derivaatan
LisätiedotYhden muuttujan funktion minimointi
Yhden muuttujan funktion minimointi Aloitetaan yhden muuttujan tapauksesta Tarpeellinen myös useamman muuttujan tapauksessa Tehtävä on muotoa min kun f(x) x S R 1 Sallittu alue on muotoa S = [a, b] tai
Lisätiedot4 Korkeamman kertaluvun differentiaaliyhtälöt
Differentiaaliyhtälöt c Pekka Alestalo 2015 Tässä monisteessa käydään läpi tavallisiin differentiaaliyhtälöihin liittyviä peruskäsitteitä ja ratkaisuperiaatteita. Luennolla lasketaan esimerkkitehtäviä
LisätiedotLineaarikuvausten. Lineaarikuvaus. Lineaarikuvauksia. Ydin. Matriisin ydin. aiheita. Aiheet. Lineaarikuvaus. Lineaarikuvauksen matriisi
Lineaarikuvaukset aiheita ten ten 1 Matematiikassa sana lineaarinen liitetään kahden lineaariavaruuden väliseen kuvaukseen. ten Määritelmä Olkoon (L, +, ) ja (M, ˆ+, ˆ ) reaalisia lineaariavaruuksia, ja
LisätiedotReaalilukuvälit, leikkaus ja unioni (1/2)
Luvut Luonnolliset luvut N = {0, 1, 2, 3,... } Kokonaisluvut Z = {..., 2, 1, 0, 1, 2,... } Rationaaliluvut (jaksolliset desimaaliluvut) Q = {m/n m, n Z, n 0} Irrationaaliluvut eli jaksottomat desimaaliluvut
LisätiedotMatematiikka B1 - avoin yliopisto
28. elokuuta 2012 Opetusjärjestelyt Luennot 9:15-11:30 Harjoitukset 12:30-15:00 Tentti Nettitehtävät Kurssin sisältö 1/2 Osittaisderivointi Usean muuttujan funktiot Raja-arvot Osittaisderivaatta Pinnan
LisätiedotIV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n
IV. TASAINEN SUPPENEMINEN IV.. Funktiojonon tasainen suppeneminen Olkoon A R joukko ja f n : A R funktio, n =, 2, 3,..., jolloin jokaisella x A muodostuu lukujono f x, f 2 x,.... Jos tämä jono suppenee
Lisätiedot6. OMINAISARVOT JA DIAGONALISOINTI
0 6 OMINAISARVOT JA DIAGONALISOINTI 6 Ominaisarvot ja ominaisvektorit Olkoon V äärellisulotteinen vektoriavaruus, dim(v ) = n ja L : V V lineaarikuvaus Määritelmä 6 Skalaari λ R on L:n ominaisarvo, jos
LisätiedotAalto-yliopisto, Matematiikan ja Systeemianalyysin laitos Mat-1.C Matemaattiset ohjelmistot
Aalto-yliopisto, Matematiikan ja Systeemianalyysin laitos Mat-1.C Matemaattiset ohjelmistot Apiola/Kuortti Harjoitus 2 (-3) 21-28.3.2012 DokuT Kirjallinen työ, m-tiedosto/mw-worksheet lähetetään Petrille
LisätiedotLuku 4. Derivoituvien funktioiden ominaisuuksia.
1 MAT-1343 Laaja matematiikka 3 TTY 1 Risto Silvennoinen Luku 4 Derivoituvien funktioiden ominaisuuksia Derivaatan olemassaolosta seuraa funktioille eräitä säännöllisyyksiä Näistä on jo edellisessä luvussa
Lisätiedotf(x 1, x 2 ) = x x 1 k 1 k 2 k 1, k 2 x 2 1, 0 1 f(1, 1)h 1 = h = h 2 1, 1 12 f(1, 1)h 1 h 2
HY / Matematiikan ja tilastotieteen laitos Vektorianalyysi I, syksy 7 Harjoitus 6 Ratkaisuehdotukset 6.. Olkoon f : G R, G = {(x, x ) R x > }, f(x, x ) = x x. Etsi differentiaalit d k f(, ), k =,,. Ratkaisu:
Lisätiedot