KOTKANIEMI. Maisema-, rakennushistoria- ja tilaselvitys. arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto talli oy Vilhelm Helander, Juha Leiviskä, arkkitehdit SAFA

Transkriptio

1 KOTKANIEMI Maisema-, rakennushistoria- ja tilaselvitys arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto talli oy Vilhelm Helander, Juha Leiviskä, arkkitehdit SAFA

2 2

3 TIIVISTELMÄ Tässä selvityksessä on yhdistetty Kotkaniemen päärakennusta ympäröivän maiseman historiaa ja päärakennuksen rakennushistoriaa koskevat tarkastelut. Niiden pohjalta esitetään maiseman kehittämisen suuntaviivat sekä päärakennuksen osalta kotimuseon tilojen käyttöä ja kunnostusta koskevat suositukset. Kotkaniemi on poliittisesti merkittävä henkilöhistoriallinen museo, jonka kiinnostavuus perustuu presidentti P. E. Svinhufvudin ja hänen puolisonsa Ellen Svinhufvudin kotiin, elämänpiiriin ja elämäntyöhön. Kotkaniemellä on merkitystä myös maisemallisena ja rakennushistoriallisena kohteena, joka voi kertoa 1900-luvun alkupuolen valistuneiston maalais elämästä ja miljööstä. Kotimuseon rinnalla Kotkaniemi tarjoaa mahdollisuuksia kotiseututoimintaa palvelevana kokous- ja juhlatilana sekä matkailu kohteena ja retkeilyn ja ulkoilun tukikohtana. Tilaselvitys on tehty yhteistyössä museon toimintaideaa kehittäneiden Anna-Kaisa Ekin ja Kaisa Munukan kanssa. Maisemaselvitys keskittyy päärakennukseen ja piha piiriin siinä vaiheessa, kun ne olivat presidenttiparin kotiympäristönä. Maatalous tilalla on jo lopullisesti päättynyt. Kotka niemen perinteitä puutarhanhoidon alalla voidaan sitä vastoin elvyttää. Ainakin pää rakennuksen lähin ympäristö tulisi kunnostaa palautettavien pääkäytävien ja täydentävien istutusten osalta ja ottaa intensiivisen hoidon kohteeksi. Hedelmä- ja marja tarhoja voidaan osittain palauttaa. Myös kasvimaa voidaan ottaa uudelleen käyttöön, mikäli sen ylläpitämiseen löytyy vapaaehtoisvoimia. Kunnostettu puutarha tuo arvokkaan lisän kotimuseoon ja alueen matkailu- ja virkistyskäyttöön. Selvityksessä on myös osoitettu, miten tuloliikennettä ja pysäköintiä voidaan kehittää. Samalla on osoitettu mahdollisia tulevia tarpeita palvelevien lisärakennusten paikkoja. Uutena kevyenä rakennuksena esitetään saapuvia matkailijaryhmiä ja ulkoilijoita palvelevan huolto- ja oleskelukatoksen rakentamista. Päärakennukseen kohdistuvaa käyttöpainetta voidaan sen avulla keventää. Päärakennus on ulkohahmoltaan ja tilarakenteeltaan hyvin säilynyt. Toimenpiteet tulisi kohdistaa rakennusteknisesti välttämättömiin korjauksiin ja museohuoneiden konservointiin. Päätilat ja niissä säilynyt kalustus ja esineistö antavat hyvän lähtökohdan interiööreihin painottuvalle kotimuseolle. Päätiloihin on kuitenkin vuosikymmenten vaihtelevan käytön aikana tehty pintamateriaalien muutoksia ja ylimaalauksia, jotka eivät vastaa tilojen museaalista arvoa. Lähes kaikille pintarakenteille on syytä tehdä tarkistuksia ja restauroivia toimenpiteitä, jotta ne entistä paremmin muodostaisivat ehjän ja arvokkaan kehyksen museointeriööreille. Selvitys osoittaa myös, että varsin ehjien kotimuseohuoneiden rinnalla on toissijaiseen käyttöön joutuneita tiloja, joiden palauttamiselle museohuoneiksi on tuskin edellytyksiä, varsinkin kun niihin kuuluva kalustus ja esineistö puuttuvat. Nämä tilat eli vanha keittiö lähihuoneineen tarjoavat mahdollisuuksia uusille museoon kuuluville tarpeille: näyttelyille, museopedagogiikalle, kokouksille sekä kahvila- ja tarjoilu toiminnalle. Uusitut tilat voivat palvella yhtäaikaisesti kahtakin n. 40 hengen ryhmää ja toimia muun museotoiminnan rinnalla siitä riippumatta. Ullakon vanhat huoneet palvelevat museon henkilökuntaa. Avoullakko jätetään sellaisenaan rakennushistorialliseksi dokumentiksi. Liitteinä olevissa huonekorteissa on tiivistetty tiedot sisätilojen nykytilasta, historiallisista vaiheista ja pintakerrostumista sekä kehittämissuosituksista. 3

4 4

5 SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä 3 1. Tietoja selvityksen laadinnasta 7 Selvityskohde 7 Selvityksen laadinta 7 2. Selvitystehtävä ja sen taustaa 9 Kotkaniemen maisema-, rakennushistoria- ja tilaselvitys tehtävänä 9 Kotkaniemen merkitys ja toiminta-ajatus 9 Lähtötiedot 10 Kaavoitustilanne Kotkaniemen tilan historian pääpiirteitä 13 Thoméiden aika P. E. ja Ellen Svinhufvudin aika Nuorempien Svinhufvudien aika Museoviraston aika Maisema, puutarha ja sivurakennukset 15 Maiseman ja puutarhan historiaa 15 Sivurakennusten historiaa 21 Johtopäätöksiä 23 Maiseman ja puutarhan kehittämismahdollisuuksia Päärakennus 29 Rakennus-, korjaus- ja muutosvaiheita 29 Nykytila 33 Säilyneisyys 33 Pintarakenteiden säilyneisyys ja esiin saatuja katkelmia vanhemmista pinnoista 35 Johtopäätöksiä 37 Sisätilojen pintojen restaurointimahdollisuuksia 39 Käyttö- ja kehittämismahdollisuuksia Jatkotoimenpiteitä: selvitystarpeita 47 LIITTEET: Kotkaniemen rakennukset, laajuustiedot Huonekortit Valikoima listaprofiileja Piirustusluettelo Piirustukset

6 6

7 1. TIETOJA SELVITYKSEN LAADINNASTA Selvityskohde Presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseo Kotkaniemi rakennuksineen ja piha-alueineen. Tila: Kotkaniemi Kylä: Toikkala Rekisterinumero: 4:19 Osoite: Lappeenrannantie LUUMÄKI Selvityksen laadinta Tilaaja: Museovirasto / Kulttuuriympäristön hoito-osasto Nervanderinkatu 13 PL Helsinki Yli-intendentti Selja Flink puh , sähköposti selja.flink@nba.fi Käyttäjän edustaja: P. E. Svinhufvudin kotimuseo Lappeenrannantie LUUMÄKI Museonhoitaja Sirkka Svinhufvud puh , sähköposti sirkka.svinhufvud@nba.fi Laatijat: arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto talli oy Ratakatu 1b A HELSINKI Minna Lukander, arkkitehti puh , sähköposti minna.lukander@talli.fi Mari Mannevaara, arkkitehti puh , sähköposti mari.mannevaara@talli.fi Vilhelm Helander, Juha Leiviskä, arkkitehdit SAFA Ratakatu 1b A HELSINKI Vilhelm Helander, arkkitehti, professori Jaakko Penttilä, arkkitehti puh , sähköposti helander.leiviska@kolumbus.fi Päärakennuksen pintarakenteiden tutkimuksen ja restauroinnin asiantuntijana Rakennusten värisuunnittelu Petapi Pentti Pietarila, konservaattori 7

8 Ohjausryhmä: Selvitystyön aikana on kokoontunut työryhmä, johon ovat Museo virastosta kuuluneet Selja Flink, Marja Pelanne ja Lea Värtinen, museo- ja matkailutoiminnan kehittämis suunnitelmaa laatineet Anna-Kaisa Ek ja Kaisa Munukka sekä selvityksen laatijoista Minna Lukander, Vilhelm Helander ja Jaakko Penttilä. Taustatietoja Kotkaniemestä: Arvokkaita taustatietoja selvityksen laatijoille ovat Kotkaniemessä käyntien yhteydessä antaneet museonhoitaja Sirkka Svinhufvud sekä Jorma Svinhufvud. Kotkaniemessä säilyneet, sen historiaa valottavat valokuva-albumit ovat myös olleet lainassa selvityksen laatijoilla. Merkittävä osa selvityksen kuvituksesta on peräisin näistä albumeista. 8

9 2. SELVITYSTEHTÄVÄ JA SEN TAUSTAA Kotkaniemen maisema, rakennushistoria- ja tilaselvitys tehtävänä Selvityksessä tehtävänä on ollut analysoida Kotkaniemen rakennushistoriaa ja kotimuseon tilojen käyttöä. Rakennushistoriaselvityksessä ei ole ollut tarkoituksena tutkia rakennushistoriaa syvällisesti, vaan lähinnä analysoida olemassa olevia tietoja ja määritellä niiden pohjalta restauroinnin ja tilasuunnittelun lähtökohtia. Tilaselvityksessä on tutkittu esille tulleiden käyttötarkoitusten soveltuvuutta tarjolla oleviin tiloihin. Se on tehty tiiviissä yhteistyössä museon toimintaideaa kehittäneiden Anna-Kaisa Ekin ja Kaisa Munukan kanssa. Selvitys on käsittänyt myös ympäröivän maiseman tarkastelun ja suppeasti sen kehittämisen suuntaviivat. Se tarkoittaa maiseman pääpiirteiden sekä mahdollisten lisärakentamispaikkojen selvitystä. Keskeisenä lähtökohtana on päärakennuksen ja pihapiirin tila siinä vaiheessa, kun se on ollut P. E. ja Ellen Svinhufvudin asuin paikkana. Selvitys koskee rakennuksia ja maisemaa eli museotoiminnan kehyksiä. Kotkaniemen irtokalustus ja museoesineistö eivät kuulu selvityksen piiriin. Kotkaniemen merkitys ja toiminta-ajatus Kotkaniemi on ennen muuta historiallisesti ja poliittisesti merkittävä henkilöhistoriallinen museo. Sen kiinnostavuus perustuu presidentti P.E. Svinhufvudin ja hänen puolisonsa Ellen Svinhufvudin kotiin, elämänpiiriin ja elämäntyöhön. Kotkaniemellä on merkitystä myös maisemallisesi ja rakennushistoriallisesti kiinnostavana ja elämyksiä tarjoavana kohteena. Kokonaisuus voi kertoa yleisemminkin 1900-luvun alkupuolen valistuneiston maalais elämästä ja kartanonomaisesta miljööstä. Museotoiminnan rinnalla Kotkaniemi tarjoaa kehittämismahdollisuuksia matkailukohteena yleisemmin sekä retkeily- ja ulkoilualueena. Kotkaniemi liittyy osaksi Luumäen ja Lappeenrannan seudun muita matkailunähtävyyksiä. Se voi toimia auto matkailijoiden, polkupyöräretkeilijöiden ja melojien tukikohtana sekä matkailu informaation kiintopisteenä ja paikallistuotteiden esittely- ja myyntipisteenä. Kotkaniemi voi palvella myös paikallista yhdistys- ja seuratoimintaa kokous- ja juhlatilana. Kaikkien näiden toimintojen tarpeet on otettava huomioon puhtaan museotoiminnan rinnalla Kotkaniemeä kehitettäessä. Mainitut muut toiminnat voivat tarjota huomattavia synergiaetuja museotoiminnan kehittämiselle. Päärakennuksen osalta lähtökohtana on luonnollisestikin rakennus sellaisenaan: se on ulkoasultaan ja sisäiseltä tilarakenteeltaan hyvin säilynyt. Toimenpiteet tulisi keskittää rakennusteknisesti välttämättömiin korjauksiin ja konservointiin. Vähäisiin rakennuksen arvoa palauttaviin toimenpiteisiin on samalla varauduttava. Näin kunnostettuina päätilat yhdessä pitkälti säilyneen kalustuksen ja esineistön kanssa antavat hyvän lähtökohdan interiööreihin painottuvalle kotimuseolle. Museon edellyttämät toiminnalliset ratkaisut on pääsääntöisesti rajoitettava vanhojen tilojen puitteisiin. Selvitystyön kuluessa on havaittu, että päärakennuksessa on myös jo aikaisemmin perusteellisesti muutettuja tiloja. Ne voivat tarjota mahdollisuuksia uusien toiminnallisten tarpeiden, kuten näyttelyiden, museopedagogiikan, kokouskäytön ja tarjoilun tilaratkaisuille. Selvitystyön aikana on käynyt ilmeiseksi, ettei suurimuotoiselle lisärakentamiselle ole ainakaan lyhyellä tähtäimellä edellytyksiä. Päärakennuksen käyttöön kohdistuvaa painetta on kuitenkin syytä keventää. Selvityksessä on tutkittu mahdollista lisä- 9

10 rakentamis paikkaa uudelle huoltorakennukselle, jossa matkailijaryhmät ja ulkoilijat saapuessaan voivat kokoontua. Selvityksessä on otettu kantaa myös mahdollisesti tulevaisuudessa tarvittavan suuremman laajennuksen sijoituspaikkaan. Tärkeä osa selvitystyötä koskee Kotkaniemen maiseman ja puutarhan kehitys piirteitä. Selvitys antaa suuntaviivoja ulkotilojen kunnostukselle. Varsinainen maanviljelys ja karjanhoito ovat tilalla lopullisesti päättyneet. Kotkaniemen perinteitä puutarhanhoidon alalla voitaisiin sitä vastoin elvyttää. Ainakin jonkinasteisesti kunnostettu puutarha voi antaa merkittävän lisän Kotkaniemen kotimuseon kokemiseen ja edistää alueen muutakin matkailu- ja ulkoilukäyttöä. Lähtötiedot Selvityksen lähtökohtana ovat tarjous pyyntö , tarjous ja Museoviraston edustajan (Flink) kanssa käyty neuvottelu. Rakennushistoriallinen selvitys Satu Frondelius on vuonna 2003 laatinut Kotkaniemeä koskevan rakennushistoriaselvityksen. Siinä esiin tuotuihin perustietoihin ei ole paljon lisättävää. Tietoja rakennushistoriasta on tässä selvityksessä voitu syventää erityisesti kahdella taholla: maiseman ja pihapiirin historia sekä sisätilojen eri pintakerrostumat. Museotoimintaan ja matkailuun liittyvät selvitykset Kotkaniemen kehittämistä museotoiminnan ja matkailun näkökulmasta ovat Museovirastossa suunnitelleet Anna-Kaisa Ek ja Kaisa Munukka. Tilatarpeista ja -toiveista on neuvoteltu Museovirastossa Myös vuodenvaihteessa valmistunut raportti on ollut käytettävissä selvitystä laadittaessa. Kotkaniemen kehittämiseen liittyviä näkökohtia on myös tuotu esiin P. E. Svinhufvudin Muistosäätiön tilaamassa selvityksessä, jonka on laatinut Vesa Määttä vuonna Rakennustekniset selvitykset Museovirasto on vuonna 2011 teettänyt Kotkaniemen päärakennuksen kuntotarkastuksen, tekijänä insinööritoimisto Siluc Oy. Sitä on käytetty hyödyksi selvitystä laadittaessa. Eri rakennusten tai päärakennuksen eri rakennusosien tarkempi rakennusteknisen kunnon selvitys ei ole kuulunut tähän työhön. Mittaukset T. Hirvonen ja A. Valo Museoviraston rakennushistorian osastolta ovat vuonna 2001 ja 2002 mitanneet piha-alueen (asemapiirustus), päärakennuksen (pohja- ja leikkauspiirustukset, julkisivu itään) sekä renkituvan ja aitat (pohjapiirustukset). Nämä mittauspiirustukset ovat olleet selvitystyön tärkeitä lähtökohtia. Mittauksia on vielä täydennettävä ja tarkennettava yksityiskohtaisemman suunnittelun pohjaksi. Myös alueen nykyinen kasvillisuus olisi inventoitava lajikohtaisesti pihapiirin ja puutarhan kunnostuksen pohjaksi. Samaten olisi vanhoista valokuvista ym. lähteistä pyrittävä selvittämään puutarhan kukoistuskauden kasvilajistoa. Tätä ei talvi olosuhteidenkaan vuoksi ole voitu suorittaa tämän selvityksen yhteydessä. Valokuvadokumentointi Kotkaniemen päärakennuksen on vuonna 2011 valokuvadokumentoinut Tuomas Uusiheimo / Kuvasuunnittelu- & agentuuritoimisto Keksi. Näitä valokuvia on käytetty selvityksen kuvituksena. 10

11 Kaavoitustilanne Rantayleiskaava ja sen määräyksiä Kotkaniemen kiinteistö Rn:o 4:19 rajautuu luoteessa Kivijärveen, kaakossa sitä rajaa valtatie 6. Naapurikiinteistöt sekä koillis- että lounaispuolella ovat yksityisessä omistuksessa hyväksytyssä rantayleiskaavassa Kotkaniemen rakennusryhmä piha-alueineen on merkitty loma- ja matkailualueeksi, Koppolniemi ja kangasmetsä vyöhyke valtatie 6:n varrella maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamis tarvetta. Loma- ja matkailualue on varustettu merkinnällä /s, joka edellyttää, ettei alueen maisemallisia, kulttuurihistoriallisia tai luonnonolosuhteista johtuvia arvoja heikennetä. Lisäksi päärakennus on merkitty kulttuurihistoriallisesti ja/tai kyläkuvan säilymisen kannalta arvokkaaksi rakennukseksi, jota ei saa ilman pakottavaa syytä purkaa ja jossa suoritettavien muutos- ja korjaustöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kulttuuri historiallisesti arvokas ja kyläkuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Kotkaniemen loma- ja matkailualueelle ei rantayleiskaavassa ole merkitty rakennusalaa eikä rakennusoikeuden laajuutta. 11

12 1910-luku? 12

13 3. KOTKANIEMEN TILAN HISTORIAN PÄÄPIIRTEITÄ Thoméiden aika Vuonna 1897 Lappeen tuomiokunnan tuomari Alfred Thomé osti noin 13 hehtaarin palstan Luumäen Toikkalan kylästä. Seuraavana vuonna palsta lohkottiin itsenäiseksi tilaksi, joka sai nimekseen Kotkaniemi. Tila jakautui kahteen osaan: Lappeenrannan tien eteläpuolella olivat niityt ja pellot, pohjoispuolella Kivijärveen pistävälle niemelle asti jatkuva kangas metsä. Vuosina Thomé rakennutti tilalle huvilamaisen päärakennuksen virkaasunnokseen ja perheensä kodiksi. Thomét muuttivat Kotkaniemeen joulukuussa Heti pää rakennuksen jälkeen sen eteläpuolelle rakennettiin pienempi ns. arkistorakennus tuomiokunnan arkisto- ja tuomariharjoittelijoiden asuin tiloiksi ja 1900-luvun vaihteessa päärakennuksesta itään rakennettiin lisäksi navetta ja muita talousrakennuksia. Tuomari Thomé kuoli v P. E. ja Ellen Svinhufvudin aika Vuonna 1908 Thométa seurasi Lappeen tuomiokunnan tuomarin virassa P. E. Svinhufvud. Thomén perikunta tarjosi Kotkaniemen seuraavan tuomarin ostettavaksi. Kauppa tehtiin keväällä 1908, ja näin Kotkaniemi siirtyi ikään kuin tuomarinviran mukana Svinhufvudille ja 1910-luvun vaihteessa Svinhufvud vielä laajensi tilan pinta-alaa maakaupoin n. 100 hehtaariin. Vuonna 1914 Svinhufvud erotettiin tuomarin virasta ja karkotettiin Siperiaan poliittisista syistä. Karkotusvuosina hänen puolisonsa Ellen Svinhufvud huolehti Kotkaniemestä ja pyrki kohentamaan perheen taloudellista tilannetta pitämällä siellä täyshoitolaa. Vuodet Svinhufvud vietti ensin Helsingissä valtiollisten velvollisuuksien parissa ja sitten Turussa pankinjohtajana. Kesällä 1920 hän luopui toimestaan pankinjohtajana ja palasi valtion myöntämän eläkkeen turvin asumaan Kotka niemeen luvun Svinhufvudit asuivat vakituisesti Kotkaniemessä, mutta 1930-luvulla valtiolliset tehtävät veivät Svinhufvudin jälleen Helsinkiin ensin pääministeriksi ( ) ja sitten presidentiksi ( ) ja 1930-luvun aikana kunnostettiin päärakennusta ja rakennettiin muutamia talous rakennuksia (kanala, sikala, talas ja autotalli). Presidenttikauden jälkeen Svinhufvudit asuivat jälleen Kotkaniemessä, jossa P. E. Svinhufvud kuoli vuonna 1944 ja Ellen Svinhufvud vuonna Nuorempien Svinhufvudien aika Ellen Svinhufvudin kuoleman jälkeen Kotkaniemi siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Vuonna 1954 Veikko Eivind ja Aune Svinhufvud aloittivat täyshoitolatoiminnan Kotkaniemessä; kesäisin päärakennus ja ns. arkistorakennus olivat täydessä käytössä. Ns. arkistorakennus tuhoutui salaman sytyttämässä tulipalossa vuonna Myös maataloutta harjoitettiin edelleen ja suorastaan kehitettiin, kun talouspihan vanhat sivurakennukset korvattiin uudella tiilirakenteisella navetalla vuonna Maataloudesta luovuttiin 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1975 Kotkaniemi jaettiin Veikko ja Aune Svinhufvudin jälkeläisten kesken. Lappeenrannantien pohjoispuolella sijainnut osa tilasta, mukaan lukien päärakennus 13

14 pihapiireineen, jäi Jorma ja Sirkka Svinhufvudille, jotka jatkoivat täyshoitolatoimintaa aina vuoteen 1999 asti. Museoviraston aika 1999 Suomen valtio osti Kotkaniemen vuonna 1999, ja siitä alkaen se on ollut Museoviraston hallinnassa. P. E. Svinhufvudin kotimuseo avattiin Kotkaniemessä vuonna Jorma ja Sirkka Svinhufvud asuivat päärakennuksessa (eteläpään huoneissa) vielä 2000-luvun alkuvuosina, minkä jälkeen päärakennus jäi pelkästään museokäyttöön luvun puolivälissä asuinkäyttöön muutettu uusi navetta on toistaiseksi Svinhufvudien kotina. Erkki Räikkönen

15 4. MAISEMA, PUUTARHA JA SIVURAKENNUKSET Maiseman ja puutarhan historiaa Viljelysmaisema Vaikka Kotkaniemi oli uusi tila, se ei ollut uudisraivaustila: pellot ja niityt olivat jakamisten, lohkomisten ja maakauppojen kautta perua vanhasta Hovin tilasta ja osa Toikkalan kylän viljelysmaisemaa. Tässä selvityksessä keskitytään Kotkaniemen päärakennusta ympäröivään huvilamaiseen puutarha- ja ranta maisemaan. On kuitenkin muistettava, että päärakennuksen lähiympäristön ohella Lappeen rannantien eteläpuolinen viljelysmaisema oli tärkeä osa Kotkaniemen päivittäistä elämän piiriä tämä välittyy selvästi ja 1930-luvun valokuva-albumeista (maisteri Räikkösen albumi vuodelta 1928, Kotkaniemi-filmialbumi vuodelta 1936), joissa viljelys maisema on aina mukana. Vuonna 1930 peltoa ja viljeltyä laidunta oli 20 hehtaaria, ja viljelyksessä ruista, kauraa, ohraa, perunaa, juurikasveja, pellavaa sekä rehukasveja ja heinää. Kotkaniemen kannalta merkittävä muutos maisemassa oli vanhan Lappeenrannantien uudelleenlinjaaminen 1950-luvulla. Nykyisin hyvin vilkkaan 6-tien liikennemelu yltää päärakennuksen lähiympäristöön. Tien uudelleenlinjaus on vireillä. Puutarhan perustaminen Kotkaniemen pää- ja talousrakennuksia ei rakennettu Toikkalan kylän vanhojen maatalojen tapaan viljelysten yhteyteen, vaan niistä erilleen Kivijärveen pistävälle niemelle. Sijainti antoi päärakennukselle huvilamaisen luonteen. Rakennuspaikka niemellä oli mäntyvaltaista kangasmetsää, joka vuoden 1898 lohkomis kartassa on kuitenkin merkitty kaskimaana viljelykelpoiseksi; puutarhan perustamista ajatellen ainakin jonkinasteinen soveltuvuus viljelyyn on tietenkin ollut eduksi. Thoméiden ajalta ei ole säilynyt tietoja Kotkaniemen puutarhasta. Todennäköistä kuitenkin on, että puutarhan perustustyö aloitettiin jo 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ainakin raivaamalla päärakennuksen ympäristöä. Päärakennuksen länsi- ja eteläpuolelle vaikuttaa tuolloin valikoiden jätetyn täysikasvuisia koivuja. Svinhufvudien aikana puutarhanhoitoa jatkettiin luvulla puutarhan piirteet olivat vakiintuneet: Päärakennuksen itäpuolella oli käytävien halkoma koristepuutarha. Länsipuolella, järveä kohti viettävällä rinteellä lähimpänä päärakennusta oli koristepuutarha, sen alapuolella hedelmä- ja marjatarha sekä lähimpänä järveä yhdeksään neliöön jaettu kasvimaa. Todennäköisesti puutarhanhoidon painopiste oli ensin lännenpuoleisessa puutarhassa, jossa istutukset ovat jo 1920-luvun valokuvissa varttuneempia luvun valokuvissa pää rakennuksen itäpuolella oli vielä avoin kenttä, mutta ja 1930-luvun valokuvista voi seurata istutusten vähittäistä varttumista ja rehevöitymistä myös idänpuoleisessa puutarhassa. Puutarhan kukoistuskausi 1930-luvulla 1930-luvun lopulle tultaessa Svinhufvudit olivat vaalineet Kotkaniemen puutarhaa jo yli neljännesvuosisadan, ja pitkällisen työn tuloksena puutarha oli kukkeimmillaan. Puutarha oli tuolloin noin hehtaarin laajuinen. Selvitykseen liittyy tätä vaihetta kuvaava ennallistuspiirustus, joka perustuu ensisijaisesti Topografikunnan ilmakuvaan heinäkuulta 1939 sekä Ilmavoimien komentajan P. E. Svinhufvudille joulukuussa 1936 lahjoittaman valokuva-albumin viistoilmakuviin. Viistoilmakuvat on kuvattu useampien vuosien aikana, osa jo 1920-luvun jälkipuolella. Yksityis kohtia on nähtävissä myös ja 1930-luvulla maantasolta otetuissa valo kuvissa. Lisäksi tietoja mm. puutarhan kasvi lajeista on antanut Jorma Svinhufvud. Valokuva-aineiston suhteellisesta 15

16 Puolustusvoimien tiedustelukeskus 234/ heinäkuuta

17 Erkki Räikkönen 1929 (Museovirasto 6616:14) 1930-luvun loppu 17

18 1920- luvun loppu/1930-luvun alku 1930-luvun loppu (Museovirasto 6616:139) 18

19 runsaudesta huolimatta joitakin osia pihapiiristä on jäänyt yhtäältä ilma kuvissa tuuhean puuston peittoon ja varjoon (mm. alueita päärakennuksen ja ns. arkisto rakennuksen välillä sekä päärakennuksen luoteis- ja itäpuolilla), toisaalta maantasolta jokseenkin tyystin kuvaamatta (mm. talous piha). Puutarhan kasvilajien osalta valokuvat tarjoavat lähinnä viitteitä, mutta käsitystä lajistosta voitaneen ainakin jossakin määrin täydentää puutarhassa jäänteinä säilyneet kasvilajit inventoimalla. Päärakennuksen idänpuoleisen puutarhan selkäranka oli pääsisäänkäynnin edustalle johtava pääkäytävä, joka jatkoi Lappeenrannantieltä Kotkaniemeen johtavan pihatien linjaa. Lisäksi puutarhaa halkoivat navetan edustalle johtaneet kapeammat käytävät. Päärakennusta lähestyttäessä pääkäytävää reunustivat edustavat istutukset: käytävän reunassa matalat kukkaistutukset, niiden takana korkeammat kukkaistutukset ja taaimmaisena pensaat. Muita käytäviä reunustivat vaatimattomammin pelkät pensasistutukset. Pääsisäänkäynnin edessä oli pensasistutusten ympäröimä aukio. Lännenpuoleinen puutarha sijaitsi Kivijärveä kohti viettävällä rinteellä. Päärakennuksen poikkipäädyn kohdalta lähti suora pääkäytävä alas rinnettä. Lähimpänä pää rakennusta oli koristepuutarha, jossa pääkäytävä oli reunustettu kivin (ainakin 1920-luvun valokuvissa) sekä kukka- ja pensasistutuksin. Pääkäytävän pohjoispuolella oli metsäisempi käytävälenkki levähdys penkkeineen, eteläpuolella osin kukkaistutusten reunustama käytävälenkki, jonka keskelle jäi nurmikenttä huolellisesti sommiteltuine pyöreine kukkapeteineen. Pää rakennuksen länsiseinustalla ja avoverannan edessä kasvoi köynnöksiä luvun ilmakuvista käy ilmi, että 1930-luvun lopulla puustoa harvennettiin sekä Kivijärven rannassa että puutarhan pohjoispuolella. Näin näkymä päärakennuksen luota (ehkä erityisesti avoverannalta) kohti Kivijärveä avartui. Alempana rinteessä oli hedelmä- ja marjatarha; lajeja olivat mm. omena, luumu, kirsikka, viinimarja ja vadelma luvulla hedelmä puita oli 52 ja marjapensaita 40. Pääkäytävää ja siihen liittynyttä neliömäistä aukiota reunustivat hedelmäpuut ja marjapensaat. Hedelmätarhassa sijaitsi myös korkea salko kotka viireineen. Lähimpänä Kivijärven rantaa oli käytävien yhdeksään neliöön jakama kasvimaa. Pääkäytävän puoleiset neliöt oli varattu monivuotisille lajeille, kuten raparperille, parsalle, maa-artisokalle ja pipar juurelle, muut neliöt yksivuotisille lajeille, joita olivat mm. porkkana, punajuuri ja sipuli. Kasvimaan vieressä ja päärakennuksen etelä päädyssä oli kasvilavoja. Puutarhan taantuminen ja nykytila Puutarha alkoi hitaasti taantua 1950-luvulla. Ilmakuvassa vuodelta 1962 näkyy, että puutarhan puusto oli tuolloin vielä rehevää. Idänpuoleiseen puutarhaan oli syntynyt uusi käytävä aivan päärakennuksen itäseinustalle. Kukka- ja pensasistutukset olivat huomattavasti köyhtyneet, elleivät liki hävinneet. Lännenpuoleisen koristepuutarhan pääpiirteet, käytävät ja osin myös niitä reunustaneet kukka- ja pensasistutukset olivat kuitenkin edelleen nähtävissä. Kasvimaa oli menettänyt säännöllisen geometriset piirteensä; toisaalta sitä oli laajennettu pääkäytävän pohjoispuolelle luvulle tultaessa puutarha oli jo hyvin pelkistynyt. Ilmakuvassa vuodelta 1981 näkyy, että idänpuoleisen puutarhan vanhasta käytäväjärjestelmästä oli jäljellä enää pääkäytävä ja aukio pääsisäänkäynnin edustalla tähän oli tietenkin merkittävänä syynä kulkureittien muuttuminen ns. arkistorakennuksen tuhoutumisen ja vanhojen talousrakennusten purkamisen myötä vuonna Puusto päärakennuksen etelä- ja lounaispuolella oli harventunut. Lännenpuoleisen puutarhan pääpiirteitäkään ei enää voinut tunnistaa. Koristepuutarha, hedelmätarha ja kasvimaa olivat sulautuneet yhdeksi avoimeksi nurmikentäksi. 19

20 Minna Lukander

21 Nykytilanne vastaa suuressa määrin 1980-luvun tilannetta. Lännenpuoleinen puutarha muodostaa edelleen avoimen maisematilan. Vanhaa, huonokuntoista puustoa on 2000-luvun aikana jouduttu entisestään harventamaan, eikä korvaavaa puustoa ole istutettu. Toisaalta rantavyöhyke on vähitellen vesakoitumassa ja Kivijärvelle avautuneet näkymät umpeutumassa. Koppolniemi Kivijärveen pistävä Koppolniemi oli viljelysmaiseman ja puutarhan ohella osa Kotkaniemen päivittäistä elämänpiiriä. Niemen pohjoisosassa, 1. maailmasodan aikana rakennettujen tuliasemien lähellä oli P. E. Svinhufvudin ahkerasti käyttämä ampumapaikka. Koppolniemessä käytiin myös päiväkävelyillä, niin kuin 1920-luvun valokuvista voidaan nähdä (maisteri Räikkösen albumi). Niemen pohjoisrannalla Paijainlahdella sijaitsi myös pärekattoinen talas. Se on saatettu rakentaa vuosina , sillä siitä on useita valokuvia juuri vuodelta 1929 (maisteri Räikkösen albumi). Valokuvissa talaksen vieressä näkyy myös ankka-aitaus. Talaan hahmo näkyy vielä vuoden 1981 ilma kuvassa, mutta on sen jälkeen hävinnyt osin sortuneita perustuksia lukuun ottamatta. Kivijärven säännöstely aloitettiin vuosina Säännöstelyn vaikutuksesta keski määräinen vedenpinta laski noin puoli metriä aikaisempaa alemmaksi. Vedenpinnan alenemisen vaikutus näkyi selvimmin Koppolniemessä, jonka aikoinaan melkein saarimainen kärki kasvoi kiinni mantereeseen, sekä Paijainlahdella, jossa talaksen perustukset jäivät osaksi kuiville. Vuonna 1963 Karjalan Ampujapiiri pystytti P. E. Svinhufvudin ampumapaikalle muistomerkin. Sivurakennusten historiaa Arkistorakennus Ns. arkistorakennus oli rakennettu pian päärakennuksen jälkeen tuomiokunnan arkistoa ja tuomariharjoittelijoiden majoittamista varten. Vuoden 1914 jälkeen, kun P. E. Svinhufvud ei enää ollut tuomarinvirassa, arkistorakennus jäi vähäisemmälle käytölle. Kesäisin siellä asuivat Svinhufvudien lapset perheineen Kotkaniemessä vieraillessaan luvulla ns. arkistorakennuksessa asui Svinhufvudien nuorin poika Veikko Eivind perheineen, ja sen jälkeen se ehti palvella vielä noin vuosi kymmenen ajan täyshoitolakäytössä ennen tuhoutumistaan salaman sytyttämässä tulipalossa vuonna Arkistorakennuksen paikasta muistuttavat vielä maakumpu ja kellari. Talousrakennukset Talousrakennuksista navetta, aitat ja renkitupa oli rakennettu jo Thoméiden aikana. P. E. ja Ellen Svinhufvudien aikana rakennettiin vuonna 1914 talli sekä 1920-luvun lopulla, mahdollisesti vuonna 1928 sikala ja kanala. Talouspihalla sijaitsi toinenkin kanala sekä maakellari, joiden rakentamisajankohdat eivät ole tiedossa luvun alussa kotieläiminä oli 3 hevosta, 8 lehmää ja sonni, 3 sikaa, 5 lammasta, 100 kanaa ja noin 80 kaniinia. Talousrakennukset ovat suurimmaksi osaksi hävinneet. Navetta, talli ja vähäisemmät talousrakennukset purettiin, kun uusi tiilirakenteinen navetta oli vuonna 1965 valmistunut vanhan talouspihan itäpuolelle. Karjatalous jatkui kuitenkin vain noin vuosikymmenen ajan; uusi navetta muutettiin asuinrakennukseksi 1970-luvun puolivälissä. Tällöin muukin maataloudenharjoitus Kotkaniemessä päättyi. Vain Thoméiden ajalta peräisin olevat hirsirunkoiset aitat ja renkitupa jäivät jäljelle. Ne ovat toimineet nuorempien Svinhufvudien aikana täyshoitolavieraiden majoitusrakennuksina. Ainakin 21

22 Erik Dahlberg, Oscar Lindelöf

23 osa niiden ikkunoista on uusittu. Museoviraston toimesta myös aittojen kolmiorimakate on uusittu. Ns. arkistorakennuksen länsipuolella, lähellä kasvimaata sijaitsi jääkellari. Sen rakentamisajankohta ei ole tiedossa. Jääkellari oli hävinnyt viimeistään 1970-luvulle tultaessa. Autotalli Autotalli rakennettiin vuonna 1930, ja se on edelleen olemassa. Sen välittömässä läheisyydessä sijaitsi Kotkaniemen portti. Autotallin lähelle raivattiin pysäköintipaikka 2000-luvun alussa. Sauna ja sen lähiympäristö Päärakennuksesta lounaaseen, lähellä Kivijärven rantaa sijaitsee hirsirunkoinen sauna. Sen rakentamis aika ei ole tiedossa, mutta se saattaa olla vanhimmilta osiltaan peräisin jo Thoméiden ajalta. Saunaa mahdollisesti laajennettiin ja se laudoitettiin ja puna mullattiin P. E. ja Ellen Svinhufvudien aikana. Vesikate on nykyisin aaltopeltiä, arvauksena voidaan esittää sen olleen alunperin päreistä. Myös pyykkitupana toimineen pesuhuoneen sisäseinät on verhoiltu käsittelemättömällä pystypaneelilla. Löylyhuone on sisustettu uudelleen arviolta 1970-luvulla. Sauna lienee jäänyt käytöstä viimeistään 1980-luvulla, jolloin sen pohjoispuolelle rakennettiin uusi saunamökki luvulla hieman saunasta etelään rakennettiin kaksi mökkiä täyshoitolavieraita varten. Saunan läheisyydessä Kivijärven rannassa vaikuttaa sijainneen myös pärekattoinen uimakoppi. (Koppolniemessä on myös uimakoppi, mutta sen rakentamisajankohta ei ole tiedossa se lienee myöhäisempi.) Johtopäätöksiä 1900-luvun alkupuolella Kotkaniemessä yhdistyivät maatilamaiset ja huvilamaiset piirteet. Maataloutta harjoitettiin täysipainoisesti, mutta tilan rakennukset eivät sijainneet viljelysten läheisyydessä, vaan niistä erillään luonnonkauniilla niemellä. Maataloudesta ei ole säilynyt kotimuseon yhteydessä esiteltävää. Aittoja ja renkitupaa lukuun ottamatta muut P. E. ja Ellen Svinhufvudin aikaiset talousrakennukset on purettu jo puoli vuosisataa sitten, eikä lähiympäristö ole koskaan edes ollut viljelysmaisemaa. Sitä vastoin edellytykset huvila-asumisen ja puutarhanhoidon esittelemiseksi kotimuseon yhteydessä ovat yhä olemassa. Maiseman ja puutarhan kehittämismahdollisuuksia Puutarha Kotkaniemen puutarhan ainakin jonkinasteinen kunnostaminen on kotimuseon kehittämisen kannalta keskeistä. Museotoimintaa ja matkailua käsittelevässä raportissaan Ek ja Munukka ovatkin pohtineet, millaisia mahdollisuuksia puutarha kunnostettuna voi tarjota. Puutarhan kunnostuksen pohjaksi on olemassa melko hyvät tiedot sen aikaisemmasta asusta siltä ajalta, kun puutarhanhoitoa harjoitettiin Ellen Svinhufvudin johdolla. Erityisesti viljellyt kasvilajit vaativat vielä lisäselvitystä. Kysymys siitä, missä laajuudessa puutarhaa ja lähimaisemaa voidaan kunnostaa, liittyy ensi sijassa siihen, minkälaisiin istutustoimenpiteisiin resurssit riittävät ja varsinkin siihen, miten ja missä laajuudessa puutarhan jatkuva hoito voidaan järjestää. Vähimmäistoimenpiteenä olisivat päärakennuksen idänpuolisen sisääntuloalueen 23