LAUSUNTO PÄIJÄT-HÄMEEN SUUNTAUTUMISVAIHTOEHDOISTA SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISSA

Transkriptio

1 LAUSUNTO PÄIJÄT-HÄMEEN SUUNTAUTUMISVAIHTOEHDOISTA SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISSA LUONNOS Tilaajajohto Puheenjohtaja, toimialajohtaja Mikko Komulainen, Lahti Peruspalvelujohtaja Aino Eerola, Oiva Sosiaali- ja terveysjohtaja Kirsi Korttila, Heinola Kunnanjohtaja Merja Olenius, Hartola Tilaaja Jukka Nurminen, Sysmä Perusturvajohtaja Jaana Pakarinen, Nastola Perusturvan tilaajajohtaja Päivi Pitkänen, Orimattila Terveyspalvelujen johtaja Eeva Leena Saarinen, Lahti

2 Luonnos Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen: lausunto lakiluonnoksesta 1. Taustaa Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseksi ehdotetaan lakia, jossa säädetään kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, tuottamisesta, hallinnosta, suunnittelusta, rahoituksesta ja valvonnasta. Uudistamisella on kolme tavoitetta. Ensimmäinen tavoite on yhdenvertaisten, asiakaslähtöisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoaminen. Toinen tavoite on sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluihin panostaminen. Kolmas tavoite on kustannustehokkaan ja vaikuttavan palvelurakenteen luominen. Tavoitteet pyritään saavuttamaan laajalla sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiolla, jolla tähdätään entistä kattavampiin palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuutta tehostetaan, samoin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä työnjakoa. Integraatiolla myös selkeytetään hallintoa ja lisätään taloudellista läpinäkyvyyttä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sosiaali- ja terveysministeriön strategista ohjausta sekä asiakkaiden ja henkilöstön osallistamista uudistamiseen. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveyshuollon järjestämisestä tuo suuria muutoksia suomalaiseen sosiaali- ja terveyshuollon kokonaisuuteen. Sosiaali- ja terveysalueista muodostetaan riittävän suuria, jotta kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut perustasosta vaativimpiin erityispalveluihin voidaan järjestää. Palvelut integroimalla muodostetaan yhtenäiset palveluketjut, jotka luovat yhtenäisen kokonaisuuden tuottamisvastuullisille. Uudistus luo hyvät edellytykset vahvalle kansalliselle ohjaukselle. Esityksen vahvuutena voidaan pitää vertikaalista ja horisontaalista integraatiota sekä palvelujen järjestämistä entistä asiakaslähtöisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Heikkoutena voidaan pitää kunnallisen itsehallinnon heikentymistä ja sitä, ettei kunnilla enää olisi aiempaa asemaansa palveluiden järjestäjänä. Hallitusohjelman mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta uudistetaan kuntarakenteen uudistamisen ohella. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tekee sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain ennakkoarvion, jonka tulokset julkistetaan Laki vahvistetaan ja tulee voimaan vuoden 2015 alussa. Sosiaali- ja terveysalueen kuntayhtymä aloittaa toimintansa viimeistään Täysimääräisesti uuteen toimintatapaan siirrytään Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä päätti vuonna 2012 hakea siirtoa Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) erityisvastuualueelta Helsingin yliopistollisen sairaalan (HYKS) erityisvastuualueelle. Päätöksen jälkeen sosiaali- ja terveyshuollon uudistuksen kohdealue on kuitenkin muuttunut. Kysymys ei ole enää terveydenhuollon erityisvastuualueesta, vaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon muodostaman kokonaisuuden järjestämisestä. Tämän takia Päijät-Hämeen suuntautuminen edellä mainituille sosiaali- ja terveysalueille pitää tarkastella uudestaan.

3 2. Sisältö Uudistuksessa kunnallisten palvelujen järjestämisvastuu osoitetaan viidelle sosiaali- ja terveysalueen kuntayhtymälle, joihin kuuluvat kaikki alueen kunnat. Sosiaali- ja terveysalueen järjestämispäätöksessä määritellään kunnat ja kuntayhtymät, jotka vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta. Tuottamisvastuussa olevalla kunnalla tai kuntayhtymällä täytyy olla toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset tuottaa sosiaali- ja perusterveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon palveluja. Sosiaali- ja terveysalue ei itse tuota palveluja, mutta tukipalveluista sillä voi olla tuottamisvastuu. Kunnat rahoittavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Rahoitus osoitetaan sosiaali- ja terveysalueille, jotka kohdentavat sen tuottamisvastuullisille kunnille ja kuntayhtymille. Sosiaali- ja terveysalueen järjestämisvastuu vaatii järjestämispäätöksen, joka laaditaan joka neljäs vuosi. Päätöksessä sovitaan tuottamisvastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien kesken toimet ja vastuut alueella. Järjestämispäätös hyväksytään sosiaali- ja terveysalueen sekä sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelumenettelyssä. Päätös sitoo kuntia ja kuntayhtymiä. Tuottamisvastuussa olevat kunnat ja kuntayhtymät tuottavat palvelut omana toimintanaan, minkä lisäksi yksityiset tuottajat voivat järjestää palveluja päätöksessä sovittujen periaatteiden mukaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa ja valvoo toimintaa strategiansa mukaan. Ministeriö neuvottelee vuosittain jokaisen sosiaali- ja terveysalueen kanssa palvelujen hoitamisesta. Alueen järjestämispäätös hyväksytään näissä neuvotteluissa. (Liite 1: Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen, varatoimitusjohtaja Tuula Haatainen, Kuntaliitto.) 3. Sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen eri näkökulmat 3.1. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Kunnilla tulee jatkossakin säilyä kokonaisvastuu ihmisten hyvinvoinnista. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kunnan tehtävä. Hyvinvoinnin edistämisessä on olennaista, että vastuunjako Päijät- Hämeessä on mahdollisimman selkeä. Tämä edellyttää, että kunnilla on mahdollisuus vaikuttaa palveluiden järjestämiseen ja tuottamisvastuun ottamiseen. Lakiluonnoksen mukaan sosiaali- ja terveysalue sekä tuottamisvastuussa olevat kunnat ja kuntayhtymät edistävät hyvinvointia ja terveyttä omassa toiminnassaan ja tarjoavat asiantuntijuuttaan kunnille. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei ole ainoastaan sosiaali- ja terveystoimen asia, joten vastuun on oltava kunnilla. Kokemus turvallisuudesta ja paikallisuudesta edistää hyvinvointia ja terveyttä, ja niiden luomisessa myös sivistys- ja teknisellä toimella on merkittävä asema. Turvallisuus tukee esimerkiksi ikäihmisten kotona pärjäämistä. Yksilön vastuun näkökulma puuttuu laista kokonaan. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä seurataan valtuustokausittain laadittavalla hyvinvointikertomuksella (Liite 2: kuntien hyvinvointikertomukset 2012). Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta järjestämislain luonnoksessa oleva työnjako on epäselvä. Tämä johtuu siitä, että kunnan tulee asettaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet ja määritellä

4 toimenpiteet. Tätä on vaikea toteuttaa, jos järjestämis- ja tuotantovastuu hyvinvointipalvelujen keskeisestä kokonaisuudesta on siirretty muualle tai se on liian pirstaloitunut Palveluiden järjestäminen Palveluiden järjestäminen ja tuottaminen erotetaan toisistaan. Palvelujen järjestämisvastuu on viidellä sosiaali- ja terveysalueella, jotka ovat hallinnollisia organisaatioita. Sosiaali- ja terveysalueen kuntayhtymä vastaa, että kuntien asukkaat saavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Valtaosa nykyisistä ja tulevista sosiaali- ja terveyspalveluista tuotetaan jatkossakin Päijät-Hämeessä. Esityksen mukaista järjestämis- ja tuottamisvastuun erottamista voidaan pitää hyvänä. Kokonaisuuden kannalta on selkeätä, että järjestämisvastuu on kokonaisuudessaan sosiaali- ja terveysalueella ja että järjestämislain mukaisia tuotantoyksikköjä on mahdollisimman vähän. Tämä selkeyttää kokonaisohjausta ja koordinaatiota. Tutkimustoiminta olisi syytä keskittää maakunnallisesti ja kansallisesti. Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän perusterveydenhuollon yksikkö ja sosiaalialan osaamiskeskus pitäisi integroida palvelutuotantoon. Myös niiden välinen integraatio olisi tarkoituksenmukaista. Lakiesityksen mukaan palvelujen järjestämisvastuullisella ei olisi omaa tuotantoa, vaan sen roolina olisi toimia tilaajana. Tällöin järjestäjä tilauksellaan ohjaa koko maakunnan tuotantoa. Vahvan järjestäjän rinnalle vaaditaan myös vahvat tuottajat. Lakiluonnos kuitenkin vähentäisi kuntien itsehallintoa ja kansanvaltaisuutta sekä oikeutta määrätä verotuloistaan. Sosiaali- ja terveysalue myös käyttäisi päätäntävaltaa alueen kuntiin. Sosiaali- ja terveysalue tekee joka neljäs vuosi järjestämispäätöksen palvelujen tuottamisesta. Tuottamisvastuussa olevat kunnat ja kuntayhtymät osallistuvat valmisteluun. Myös asukkaiden osallistaminen on välttämätöntä. Sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyy päätöksen neuvottelumenettelyssä. Sosiaali- ja terveysalue seuraa päätöksen toteutumista vuosittain. Mikäli toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia, voidaan päätöstä muuttaa. Järjestämislain pitäisi pitäytyä palveluiden järjestämisessä ja palveluiden järjestäjän vastata kokonaisintegraatiosta. Järjestämislain 12 :n järjestämispäätös liittyy välillisesti alueellisiin suuntautumisvaihtoehtoihin, koska esityksen mukaisesti järjestämispäätöksessä tultaisiin määrittelemään, miten sosiaali- ja terveyspalvelut toteutetaan. Lakiluonnoksen mukaan kyse olisi päätöksestä, jossa määriteltäisiin Päijät-Hämeen tuottamisorganisaatioiden tehtävät ja niille maksettava korvaus. Tällöin keskeiseksi asiaksi nousee, missä määrin pystytään vaikuttamaan sosiaali- ja terveysalueella laadittavan järjestämispäätöksen sisältöön Palveluiden tuotantotavat Palveluiden tuottamisvastuu on kunnalla tai kuntayhtymällä. Sosiaali- ja terveysalue päättää, mitkä kunnat ja kuntayhtymät ovat tuottamisvastuussa. Tuottamisvastuullisen täytyy täyttää tietyt toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset. Sillä pitää olla riittävä henkilöstö ja muut resurssit. Se vastaa ehkäisevistä, korjaavista, hoitavista, kuntouttavista ja muista sosiaali- ja terveyspalveluista. Ympärivuorokautinen

5 päivystys on tuottamisvastuullisilla kunnilla tai kuntayhtymillä. Teemalliset kuntayhtymät ovat mahdollisia, kuten esimerkiksi Eteva. Viiden vahvan sosiaali- ja terveysalueen malli antaa järjestäjälle hyvät edellytykset turvata palveluiden integraation. Hyvänä puolena voidaan pitää sitä, että tuottamisvastuu voidaan tarvittaessa jakaa paikallisten olosuhteiden edellyttämällä tavalla, eikä integraatiovaatimus kohdistu tuottamiseen. Kunnat ja kuntayhtymät voivat sopia myös yhteistyöstä palvelujen tuotannossa ennen järjestämispäätöstä. Tuottamisvastuullinen kunta tai kuntayhtymä voi hankkia palvelut yrityksiltä tai järjestöiltä. Kunta voi antaa myös palveluseteleitä asukkaalle, joka hankkii palvelun haluamaltaan palveluntarjoajalta. Kustannusten hillinnässä on olennaista hyödyntää monituottajamallia ja kilpailua. Sosiaali- ja terveysalueella voi olla vastuu tukipalveluiden tuottamisesta. Tukipalveluista päätetään järjestämispäätöksessä. Vain poikkeustapauksessa sosiaali- ja terveysalueella voi olla vastuu varsinaisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Erikoissairaanhoidon painoarvo koko sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista on noin kolmannes. Vaativaa erikoissairaanhoitoa tulisi tarkastella omana kokonaisuutenaan. Vastuu vaativammasta erikoissairaanhoidosta olisi vain osalla tuottamisvastuussa olevilla toimijoilla. Tällöin kokonaisvastuu integraation toteutumisesta myös erikoissairaanhoidon osalta olisi ensisijaisesti alueilla. Erityisesti yliopistosairaaloiden roolia ja työnjakokysymyksiä pitäisi tarkastella järjestämisvastuussa olevilla alueilla. Päijät-Häme käyttää yliopistosairaalapalvelujen ostoihin noin 20 miljoonaa euroa. Palveluista kaksi kolmannesta on hankittu Tampereelta ja kolmannes Helsingistä. Kiireellisissä tilanteissa palvelut on hankittu pääsääntöisesti HYKSistä. Päijät-Hämeessä palvelut voitaisiin tuottaa suuremmissa yksiköissä kuin tällä hetkellä. Nykyisin tuotantoyksikköjä on viisi (Aava, Heinola, Lahti, Oiva ja Phsotey). Päijät-Hämeen tilaajajohto ehdottaa, että tuotantoyksikköjä pyrittäisiin vähentämään. Tämä on perusteltua, koska riittävä väestöpohja luo edellytykset tuottaa kaikki palvelut. Myös henkilöstön saatavuuden kannalta on parempi, mikäli tuotantoyksiköitä on aiempaa vähemmän. Lahdella on keskuskaupunkina mahdollisuus tuottaa palvelut itsenäisesti omille asukkailleen Rahoitus ja ohjaus Kunnat rahoittavat sosiaali- ja terveysalueen toimintaa. Rahoituksessa käytetään kapitaatioperiaatetta, jossa huomioidaan tarvetekijät, eli ikärakenne ja sairastavuus. Sosiaali- ja terveysalue määrää maksuosuuden suuruuden. Tarvetekijöiden lisäksi maksuosuuksissa voidaan huomioida muitakin valtionosuustekijöitä. Jakamalla rahoitus yhtenäisin perustein alue varmistaa palvelujen tarpeen arvioinnin sekä palvelutuotannon vaikuttavuuden ja tehokkuuden. Sosiaali- ja terveysalue ohjaa rahoitusta niille toimijoille, jotka kykenevät toimimaan vaikuttavasti ja tehokkaasti. Tarvittaessa se vaihtaa toimijoita, jos nämä eivät ole tehokkaita. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö linjaa pitkän aikavälin strategian. Ministeriöön perustetaan ohjausyksikkö sekä sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta, jossa on edustus sosiaali- ja terveysalueilta.

6 Keskeistä olisi saada rahoitus kannustavaksi. Kapitaatio parantaa etenkin pienten kuntien budjettien ennakoitavuutta ja eliminoi yksittäisiä riskejä. Lisäksi rahoituksessa olisi kapitaation lisäksi huomioitava myös aiheuttamisperiaate. Uudessa mallissa tuottamisvastuullisilla pitäisi olla kannusteita oman toimintansa kehittämiseen. Esimerkiksi vähäinen erikoissairaanhoidon käyttö pienentäisi kunnan maksuosuutta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin investoinnit liikelaitokset mukaan lukien ovat noin 500 miljoonaa euroa vuosina Pirkanmaan sairaanhoitopiirin investoinnit vuosina ovat noin 300 miljoonaa. Uudistuksen vaikutuksia niin investointeihin kuin kuntien talouksiinkin on erityisen vaikea arvioida rahoitusmallin keskeneräisyyden takia. Tulevat sosiaali- ja terveysalueet ovat ennakoivasti syventäneet yhteistyötä tietohallintoon liittyvissä asioissa. Eri alueilla pohditaan, miten saadaan yhteensopivat tietojärjestelmät ja miten yhteistyötä voidaan syventää tietoturvassa ja hankinnoissa. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksesta ei ole saatavilla tarkkoja ja yksityiskohtaisia rahoitusarvioita, vaan rahoitusta joudutaan arvioimaan tämän hetkisillä tiedoilla. Uudistuksen vaikutusten arvioiminen kuntien taloudelle on erityisen vaikeaa. Päijät-Hämeen rahoituspohja on noin 90 % valtakunnallisesta keskiarvosta. Päijät-Häme on tuottanut sosiaali- ja terveyspalvelut keskimäärin muuta maata edullisemmin. Ehdotetussa uudessa mallissa Päijät-Hämeen kustannukset nousevat molemmissa suuntautumisvaihtoehdoissa. Koelaskelma on tehty 30 prosentin sairastavuuskertoimella. Koelaskelmiin sisältyy kuitenkin huomattavaa epävarmuutta, ja tarkkaa, yksityiskohtaista tietoa kustannuksista ja kertoimista ei ole tässä vaiheessa käytettävissä (Liite 3: koelaskelma). Painotetun kapitaatiomallin mukaiset laskelmat viittaavat siihen, että Päijät-Häme maksaisi sosiaali- ja terveyspalveluista selvästi enemmän, jos se kuuluisi Helsingin alueeseen. Tampereen alueessa Päijät-Hämeen kustannukset nousisivat hieman nykyisestä. Valtionosuuksien määräytymistä on vaikea ennakoida, koska valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on kesken. Valtionosuudet voivat pieneltä osin kompensoida Päijät-Hämeelle tulevaa lisämaksua. Kuntien asukaskohtaista osuutta voidaan tasata vuosina , jos se poikkeaa vuosien tasosta. Alue korvaa tuottamisvastuun aiheuttamat kustannukset, ja korvauksen perusteet sovitaan järjestämispäätöksessä. Lakiluonnos lisää selvästi valtion kuntiin kohdistuvaa ohjausta. Valtakunnallisen ohjauksen hyvinä puolina voidaan pitää sitä, että se yhdenmukaistaa raportointia, tilastointia, tuotteistusta, kustannuslaskentaa sekä laadun- ja asiakkuuksien hallintaa. Päijät-Hämeen tilaajajohto esittää, että aiheuttamisperiaate otetaan huomioon rahoituksessa Hallinto ja päätöksenteko Perustuslain 121 :n mukaan kuntien hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Järjestämislain luonnos ei tue perustuslain lähtökohtaa kuntien asemasta ja tehtävistä. Kunnilla on verotusoikeus, ja niille annettavista tehtävistä on säädettävä lailla. Sosiaali- ja terveysalue on kuntayhtymä, ja jokaisen kunnan on kuuluttava johonkin sosiaali- ja terveysalueeseen. Alueiden hallinto tapahtuu

7 pääasiassa kuntalain mukaan. Kunnalla on vähintään yksi edustaja alueen ylimmässä toimielimessä poliittisten voimasuhteiden mukaan. Yhden kunnan äänimäärä ei voi olla yli 50 prosenttia. Lakiluonnoksen mukaan sosiaali- ja terveysalue antaa tuottamisvastuun kunnalle tai kuntayhtymälle. Kaupungeilla ja kunnilla on erilaisia näkemyksiä sosiaali- ja terveysalueen tuottajayksiköiden hallintomallista. Osa alueista pyrkii muodostamaan kuntayhtymiä, jotka olisivat vastuussa palvelujen tuottamisesta. Valtaosa keskuskaupungeista esittää tuottavansa palvelunsa itse. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten riittävät voimavarat ja osaava henkilöstö voidaan turvata. Siksi Päijät-Hämeen täytyy olla vahva vaikuttaja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Paikallisen vaikuttamisen muodot ovat tärkeitä niin sosiaali- ja terveysalueen päätöksenteossa kuin suhteessa valvoviin viranomaisiin. On huomioitava, että uusi sosiaali- ja terveysalue rakennetaan uuden organisaation varaan, ja järjestämislain keskiössä on päättää vain järjestämisestä. Vaikuttamismahdollisuudet keskeisiin luottamuselimiin ovat erilaiset eri suuntautumisvaihtoehdoissa. HYKSin alueella on asukkaita 1,9 miljoonaa, ja TAYSin 1,1 miljoonaa. Vaikuttamismahdollisuudet TAYS-alueella olisivat todennäköisesti paremmat. Sosiaali- ja terveysalue tarvitsee sitoutuneet ja osaavat päättäjät. Uudistuksen edetessä voisi harkita täysitai puoliaikaisia luottamushenkilöitä, jolloin varmistettaisiin, ettei päätöksenteko etäänny ja eriydy liikaa muusta kunnan päätöksenteosta Henkilöstö Kuntien henkilöstösuunnitelmissa pitää varautua uudistukseen. Suunnitelmissa arvioidaan, miten hallinto, talous, kehittäminen ja tukipalvelut organisoidaan, ja mikä on riittävä henkilöstömitoitus ja osaaminen. Toimeentulotuen maksamisen siirtyminen KELAan aiheuttaa myös tarvetta arvioida henkilöstömitoitus ja henkilöstön uudelleen sijoittuminen. Uudistuksessa on syytä jäädyttää esimies- ja johtotason rekrytoinnit väliaikaisesti. Nämä toimenpiteet vaativat yhteistyötä Päijät-Hämeen organisaatioiden kesken. Lakiluonnoksessa mainittu henkilöstön siirtyminen aiheuttaa monelta osin tulkinnallisuutta. Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen edetessä kuntien henkilöstö siirtyisi uusien tuotanto-organisaatioiden palvelukseen. Päijät-Hämeen kunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnot on organisoitu hyvin eri tavoin, ja rajanveto esimerkiksi tukipalveluiden osalta on tässä vaiheessa epäselvä. Nähtävissä kuitenkin on, että henkilöstöresurssien koordinointia yksinkertaistaa ja joustavoittaa se, että tuotanto-organisaatioita on nykyistä vähemmän. Valmisteltaessa Sosiaali- ja terveysalueen järjestämispäätöstä vuosille on myös hyvä käydähenkilöstösuunnitelma läpi. Päijät-Hämeen tilaajajohto esittää, että kunnat varautuvat henkilöstösuunnitelmissa muutokseen, pidättäytyvät väliaikaisesti esimies- ja johtotason rekrytoinneista ja tekevät yhteistyötä henkilöstösuunnittelussa Suuntautumisvaihtoehdot Sosiaali- ja terveyspalveluista suurin osa on peruspalveluja. Vaativan sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palveluja asiakas tarvitsee harvemmin. Siksi pendelöinnin edullisuuden, helppouden tai nopeuden vertailu

8 Helsingin ja Tampereen välillä ei ole ratkaisevaa. Lisäksi akuuteissa potilassiirroissa käytetään helikopteria. Suuntautuminen Helsinkiin onkin perusteltavissa pikemmin elinkeinopoliittisilla kuin sosiaali- ja terveyspoliittisilla seikoilla. Julkisessa keskustelussa suuntautumisvaihtoehdoista on vähemmälle huomiolle jäänyt muutoksen tosiasiallinen sisältö ja kustannukset. Palveluita tuotetaan jatkossakin Päijät-Hämeessä. Keskiössä ovat peruspalveluiden toimivuus esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja vanhuspalveluissa (Liite 4: lääkäreiden kannanotto). Erikoislääkärikoulutusta järjestetään HYKSissä. (Liite 5: PHSOTEY:n diat ). TAYS on tarjonnut konsultoivaa tukea Päijät-Hämeen keskussairaalan erikoistumisen kehittämiseen. Tampereen yliopistossa erikoistuu paljon lääkäreitä yleislääketieteeseen ja geriatriaan, mikä auttaa saamaan lääkäreitä alueellisen yhteistyön syvetessä. Päijät-Hämeen sosiaalialan ja vanhuspalveluiden toimijat ovat tehneet Tampereen kanssa merkittävää sosiaalialan ja vanhuspalveluiden kehittämisyhteistyötä osana Väli-Suomen alueen Kaste-ohjelmaa. Sosiaalityöntekijöiden koulutuksen lisääminen tai muuntokoulutuksen järjestäminen on alueen sosiaalipalvelun varmistamiseksi välttämätöntä. Yhteistyötä koulutusta järjestävien yliopistojen kanssa tulee vahvistaa. Suun terveydenhuollon osalta yhteistyötä tehdään Turun yliopiston kanssa. Avoterveydenhuollolla on varsin toimiva erva-yhteistyö Tampereen yliopistosairaalan kanssa, ja sen toivotaan jatkuvan. Yliopistosairaalat erikoistuvat omiin vahvuuksiinsa. TAYSin sosiaali- ja terveysalueen koko on noin 1,1 miljoonaa asukasta (ml. Lahti). HYKSin sosiaali- ja terveysalueella on 1,9 miljoonaa asukasta. Päijät-Hämeen asukasmäärä on noin 19 prosenttia Tampereen sosiaali- ja terveysalueen asukasmäärästä ja noin 10 prosenttia Helsingin sosiaali- ja terveysalueen asukasmäärästä. Näin vaikutusmahdollisuudet voisivat olla paremmat Tampereen sosiaali- ja terveysalueella kuin Helsingin sosiaali- ja terveysalueella. Päijät-Hämettä voidaan verrata Pirkanmaahan ja Uuteenmaahan. Päijät-Häme on toiseksi suurin maakunta Tampereen sosiaali- ja terveysalueella. Lisäksi Lahti on alueen toiseksi suurin kaupunki, kun Helsingin sosiaali- ja terveysalueella Lahti on neljänneksi suurin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen benchmarking-tuloksissa yliopistosairaaloiden episodituottavuuskehityksessä HYKSin indeksi kasvoi 100:sta 106:een vuosina TAYSin indeksi kasvoi puolestaan 100:sta 115:een. Tällä indeksillä TAYSin tuottavuuden kasvu oli parempi (Liite 6: PSHP:n sairaaloiden tuottavuuskehitys, THL:n benchmarking tulokset 2012). 4. Johtopäätökset Suuntautumisvaihtoehtoja pohdittaessa on selvästi nähtävissä, että molemmissa vaihtoehdoissa on sekä etuja että haittoja. Helsingin suunnassa painottuvat selvästi enemmän muut kuin perinteiset sosiaali- ja terveyshuollon näkökulmat. Erityisesti etuja on nähtävissä elinkeinoelämän ja infrastrukuurin kannalta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta Tampere-suuntautumisvaihtoehto painottuu selvästi parempien vaikuttamis- ja päätöksentekomahdollisuuksien sekä parempien kehittämis- ja koulutusmahdollisuuksien takia.

9 Arvioinnin pohjana on käytetty sote-uudistukseen liittyvää viittä keskeistä näkökulmaa. Järjestämis- ja tuottamisvastuu: palvelujen järjestämisvastuu on viidellä sosiaali- ja terveysalueella. Sosiaalija terveysalue on hallinnollinen organisaatio. Valtaosa sosiaali- ja terveyspalveluista tuotetaan jatkossakin Päijät-Hämeessä. Suuntautumisvaihtoehtoa on arvioitu pääosin siitä lähtökohdasta, että järjestämislaissa otetaan kantaa vain palvelujen järjestämiseen. Lisäksi Päijät-Hämeen tilaajajohto esittää, että hallinnollisten tuotantoyksiköiden määrää vähennetään. Päätöksenteko ja hallinto: toisena keskeisenä näkökulmana on arvioitu päätöksentekoa ja hallintoa. Päijät- Hämeen vaikuttamisen ja päätöksenteon mahdollisuudet ovat paremmat Tampereen alueella. Henkilöstö: henkilöstön siirtyminen aiheuttaa monelta osin tulkinnallisuutta. Suuntautumisvaihtoehtoja pohdittaessa on huomioitu lyhyen ja pitkän aikavälin rekrytoinnit sekä täydennyskoulutus eri professioiden näkökulmasta. Nykyisin yhteistyötä tehdään lääkärikoulutuksen ja sosiaalityöntekijöiden osalta Tampereen yliopiston kanssa. Helsingin osalta nähtiin tärkeänä erikoislääkärikoulutus. Investoinnit ja tukipalvelut: TAYSin investointitaso on hieman matalampi kuin HYKSin. Erikoissairaanhoidon tukipalveluissa tehdään yhteistyötä TAYSin kanssa, mutta sille ei ole estettä myöskään HYKSin kanssa. Synergiat eri tukipalveluissa ovat erilaiset. Kummassakin suuntautumisvaihtoehdossa tarjolla olisi vahvaa osaamista eri tukipalveluissa. Keskiöön nousee yhteistyön vaikuttavuus ja tehokkuus.

10 Asiakas- ja kansalaisnäkökulma: sosiaali- ja terveysalueen suuntautumisvaihtoehdoissa etäisyyksillä ei ole suurta merkitystä asiakkaan kannalta, koska valtaosa palveluista tuotetaan jatkossakin Päijät-Hämeessä. Lisäksi pirkanmaan sosioekonomiset tekijät on samankaltaisia kuin Päijät-Hämeessä.