Metsä-Lapin suojelutilanneselvitys

Transkriptio

1 Metsä-Lapin suojelutilanneselvitys

2 Metsä-Lapin suojelutilanneselvitys

3 Metsä-Lapin suojelutilanneselvitys TAUSTAA.4 2 SELVITYKSEN TAVOITTEET SELVITYKSEN LAADINTA Tiedonkeruu 3.2 Luokittelu ja analysointi 4 SELVITYSALUEEN KUVAUS Yleiskuvaus 4.2 Luonnonsuojelu 4.3 Metsätalous 5 SELVITYKSEN TULOKSET Suojelutilanne luokittain Pääryhmät Kasvillisuusluokat Puulajivaltaisuus Maaston korkeus Puuston ikäluokat Puuston järeys Puuston keskitilavuus Kuolleen puun määrä 5.2 Ekologisen verkoston rakenne Verkoston pinta-ala Verkoston koko- ja tila-analyysi Muut talouskäytön ulkopuoliset kohteet verkoston täydentäjinä 6 YHTEENVETO..31 Liitteet

4 1 TAUSTAA Metsähallituksen ja luontojärjestöjen välisessä ns. dialogiprosessissa oli mukana myös Metsä-Lapin kasvillisuusvyöhykkeellä sijaitsevia kohteita. Lukumäärällisesti kohteita oli vähän, mutta pintaalallisesti ne muodostivat suhteellisesti ottaen huomattavan osuuden dialogiprosessin pinta-alasta. Yhteensä dialogikohteita oli noin ha, josta Metsä-Lapin alueella oli alun perin vajaat ha. WWF:n ja Metsähallituksen välisessä yhteisessä näkemyksessä tuli tästä pinta-alasta suojelluksi noin ha. Metsä-Lapin alueella on metsäkasvillisuusvyöhykkeistä eniten suojelualueita Suomessa. Tästä syystä dialogiprosessissakaan ei voitu Metsähallituksen mielestä luonnonsuojelubiologisin perustein päättää uusista suojelualueista. Metsähallituksen ja WWF:n keskusteluissa tuli kuitenkin esille tarve selvittää, millaisia kohteita suojelu kattaa Metsä-Lapissa. Keväällä 2006 ( ) Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto vaativat Metsä-Lapin alueelta yli ha lisäsuojelua ja alueiden liittämistä suojelualueisiin perusteena, että alueiden hakkuu merkitsee luonnonmetsien hävittämistä. Aikoinaan 1990-luvun alussa Pohjois-Suomen vanhojen metsien inventointia suunniteltaessa Metsä-Lapin metsäkasvillisuusvyöhyke jäi inventointien ulkopuolelle, koska jo tuolloin vyöhykkeen suojelutilanne nähtiin riittävänä. Alueen suojelualueiden ulkopuolisten iäkkäiden metsien hakkuu nähdään tietyillä tahoilla nykyisin perusteluiltaan yhä enemmän moraalisena kuin ekologisena kysymyksenä. Tämän selvityksen on tehnyt työryhmä, jossa jäseninä ovat olleet Lauri Karvonen Länsi-Lapin metsätaloudesta, Päivi Paalamo Lapin luontopalveluista, Heikki Remes Itä-Lapin metsätaloudesta sekä Juha Sihvo Lapin luontopalveluista. Lauri Karvonen on toiminut työryhmän vetäjänä ja yhdessä Päivi Paalamon kanssa koostanut tämän selvityksen. Heikki Remes ja Juha Sihvo ovat vastanneet Metsähallituksen paikkatietoaineiston käsittelystä ja raporttien teosta tätä selvitystä varten. Päivi Paalamo on vastannut ekologisen verkoston koko- ja tilajakauma-analyysistä. Valtakunnan metsien inventointitiedot on saatu Metsäntutkimuslaitokselta Antti Ihalaiselta. Ari Keskimölö on toimittanut Lapin metsäkeskuksen yksityismetsiä koskevat inventointitiedot. 2 SELVITYKSEN TAVOITTEET Suojelutilanteen Metsä-Lapin metsäkasvillisuusvyöhykkeellä voidaan katsoa olevan määrällisesti riittävä. Tämän selvityksen keskeisimpänä asiana on selvittää suojelualue- ja toisaalta koko ekologisen verkoston laatu. Ekologisella verkostolla tarkoitetaan tässä suojelualueiden ja talousmetsien luonnonsuojelubiologisin perustein toiminnan ulkopuolelle siirrettyjen kohteiden muodostamaa kokonaisuutta. Ekologinen verkosto on määritelty Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelun ohjeessa. Selvityksen perustana ovat tarkastelualueen metsien pinta-ala- ja puustotiedot, joiden perusteella pyritään arvioimaan erityyppisten elinympäristöjen määrää ekologisessa verkostossa. Alueelta on tiedossa jonkin verran uhanalaistietoja. Näitä lajiesiintymätietoja ei voida kuitenkaan selvityksessä käyttää, koska inventointi ei ole ollut kattavaa. Selvityksen valmistumisen jälkeen on tiedossa o ekologisen verkoston nykyinen laajuus sekä pinta-ala- ja puustojakauma erilaisten tunnusten suhteen ja se, o onko ekologinen verkosto mahdollisesti laadullisesti vinoutunut ja pitäisikö sitä joltakin osin täydentää. 4

5 Edellä kerrotun perusteella voidaan päätellä, tuoko mahdollinen lisäsuojelu lisäarvoa ekologisen verkoston rakenteeseen. Selvitys keskittyy pääasiallisesti tarkastelemaan, millainen suojelutilanne Metsähallituksen hallinnassa olevissa metsissä on. Lähinnä lisäinformaationa raportissa tuodaan esille myös Lapin metsäkeskuksen metsälain mukaisten sekä muiden arvokkaiden elinympäristöjen inventointitiedot. Selvitys koskee Metsä-Lapin metsäkasvillisuusvyöhykettä, joka asiaa käsittelevässä kirjallisuudessa esitetään usein merkinnällä 4c ( ks. kartta 1). Ylä-Lapilla tarkoitetaan jatkossa kolmessa pohjoisessa kunnassa olevia po. metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen kuuluvia alueita. 3. SELVITYKSEN LAADINTA 3.1 Tiedonkeruu Selvityksen pohjana on käytetty Metsähallituksen paikkatietojärjestelmän (SutiGis) metsikkökuviotietoja. Metsikkökuvioiden perustiedot on kerätty järjestelmään seuraavasti: o Kittilä o Muonio o Salla, Savukoski o Sodankylä o Inari ja Enontekiö Kuviotietoja on päivitetty tehtyjen toimenpiteiden myötä ja metsiköiden puustoa on kasvatettu vuosittain kasvumalleilla. Ylä-Lapissa metsätalousalueen ulkopuolisille alueille on tehty ns. luontotyyppi-inventointi vuosina Tässä inventoinnissa kuvioilta kerätty tietosisältö on ollut jonkin verran erilainen kuin perinteisiltä metsätalouskuvioilta kerätty tieto. Näiden kuvioiden tietosisältö on konvertoitu SutiGis -muotoon ja siirretty SutiGis -järjestelmään vuonna Johtuen erilaisesta inventointimenetelmästä esimerkiksi puulajivaltaisuustiedot eivät täysin vastaa toisiaan eri menetelmin inventoiduilla alueilla. Selvitystä varten Metsäntutkimuslaitokselta tilattiin valtakunnan metsien 9. inventointiin perustavaa tietoa po. alueen metsävaroista (myöhemmin puhutaan Vmi-tiedoista). Tieto on jaoteltu maanomistajaryhmittäin siten, että tiedot on esitetty valtion maita ja kaikkien maanomistajien maita koskevana. Lisäksi selvityksen käytettävissä on ollut Lapin metsäkeskuksen ns. Mete-kohteiden eli metsälain mukaisten erityisten arvokkaiden elinympäristöjen tiedot. Mete-kartoituksen yhteydessä yksityismailta on luokiteltu myös muut kuin metsälain mukaiset luontokohteet. Kohteiden luokittelu on pääasiassa tehty Meriluodon ja Soinisen julkaisun avainbiotooppikuvauksien perusteella (Meriluoto M. & Soininen T Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus. Helsinki). Sinänsä kohteiden huomiointi metsänkäsittelyssä ei ole metsänomistajalle pakollista, vaan suosituksena. Osin kohteet tulevat huomioitua metsäsertifioinnin kautta. Molempien luontokohderyhmien tiedot koskevat Metsä-Lapin yksityismetsiä. 5

6 3.2 Tiedon luokittelu ja analysointi Selvitystä varten metsät luokiteltiin seuraaviin luokkiin: 1. on luettavat alueet 2. ekologiseen verkostoon luettavat kohteet 3. Muut talouskäytöstä poistetut kohteet 4. rajoitetun käytön kohteet 5. Normaalit talousmetsät Luokkaan 1 luettiin lakisääteiset suojelualueet, suojeluohjelma-alueet, Metsähallituksen omalla päätöksellä perustetut suojelumetsät sekä erämaa-alueet. Lisäksi luokkaan kuului muita Metsähallituksen luontopalvelujen taseessa olevia alueita. Vaikka erämaa-alueilla on ns. luonnonmukaisen metsien käsittelyn alueita, ne ovat uusien Ylä-, Itä- ja Länsi-Lapin luonnonvarasuunnitelmien mukaan siirretty metsänkäsittelyn ulkopuolella. Lisäksi luokkaan on luettu ehdotettu Inarinjärven retkeilyalue, jossa noin 9977 ha alalla metsänkäsittely voi tulevaisuudessa olla mahdollista: Tämä on noin 1 % tarkastelualueen metsämaasta. Tästä asiasta on kerrottu enemmän luvussa 4.2. Luokka 2 sisälsi talousmetsissä metsänkäsittelyn ulkopuolella olevat sekä metsä- että luonnonsuojelulain mukaiset luontokohteet. Lisäksi luokkaan luettiin myös Metsähallituksen omien kriteerien mukaiset toiminnan ulkopuolella olevat luontokohteet. Edelleen luokkaan luettiin ekologiset yhteydet, jotka Itä-Lapissa ovat metsänkäsittelyn ulkopuolella. Ylä- ja Länsi-Lapissa mäntyvaltaisia ekologisia yhteyksiä voidaan käsitellä rajoitetusti, mutta kuitenkin niiden ekologisen luonteen mukaisesti. Uudistushakkuita näillä alueilla voidaan tehdä lähinnä pienaukkohakkuin. Luokkaan kuuluu vielä uhanalaisten lajien esiintymät, joiden elinympäristövaatimukset tulee ottaa metsien käsittelyssä huomioon. Mäntyvaltaisten ekologisten yhteyksien ja luokkaan 2 luetun metsämaan pinta-ala on esitetty alla olevassa asetelmassa. Pinta-alasta Länsi-Lapin puolella eli Muonion ja Kittilän kunnissa on 459 ha eli noin 5 % pinta-alasta. Inarissa kohteista on 53 % ja Itä-Lapin puolella 42 %. Mahdollisen käsittelyn piirissä on siis ha, joka on noin 0,5 % tarkasteltavan alueen metsämaan pinta-alasta. Kunta Pinta-ala, ha Osuus, % Inari % Kittilä % Muonio 41 Salla 96 1 % Savukoski % Sodankylä % Yhteensä Muut talouskäytöstä poistetut kohteet-luokkaan (luokka 3) luetaan muista kuin ekologisista syistä metsänkäsittelyn ulkopuolelle jätettävät metsät. Syynä toiminnan ulkopuolelle jäämiseen ovat lähinnä hankintatekniset tai puuntuotannolliset syyt. Kohde voi olla esim. hyvin jyrkässä rinteessä tai pieni suosaarake ison aavan keskellä, jolloin ei ole tarkoituksenmukaista ottaa metsikkökuviota toiminnan piiriin. Luokkaan voi kuulua myös määräaikaisesti toiminnan ulkopuolelle jätettyjä kuvioita. Täten päätös ei ole välttämättä ole pysyvä, vaan metsikkökuvio voi palautua toiminnan piiriin. Myös metsätalouden toimenpidesuunnittelussa voi kohteiden rajaukset muuttua. rajoitetun käytön kohteisiin (luokka 4) kuuluvat mm. talousmetsissä olevat maisemaja riistakohteet. Luokkaan kuuluvat myös erilaisin maankäyttöpäätöksin virkistyskäyttöön varatut alueet. 6

7 Suojelualueiden ja talousmetsien ekologisen verkoston pinta-aloihin sisältyy edellä kerrotun perusteella yhteensä ha metsämaata, jolla metsänkäsittely on periaatteessa mahdollista (Inarin retkeilyalue ja mäntyvaltaiset ekologiset yhteydet). Tämä aiheuttaa noin 1,5 % -yksikön epävarmuustekijän suojeluun luetun pinta-alan tuloksiin. 4 SELVITYKSEN KUVAUS 4.1 Yleiskuvaus Metsä-Lapin kasvillisuusvyöhykkeeseen sisältyy alueita Enontekiön, Muonion, Kittilän, Sodankylän, Inarin, Savukosken ja Sallan kunnista (kartta 1). Vmi-tietojen mukaan koko alueen maapinta-ala on km 2. Tästä alueesta Metsähallituksen maata on km 2 (88.6 %) ja muilla omistajilla km 2 (11,4 %). Metsämaata on puolestaan km 2, josta Metsähallituksella (86 %) ja muilla km 2 (14 %). Kartta 1. Metsä-Lapin metsäkasvillisuusvyöhyke. 7

8 Metsähallituksen oman paikkatietojärjestelmän (SutiGis) mukaan selvitysalueella Metsähallituksen hallinnassa olevien maiden kokonaispinta-ala on km 2, josta metsämaata on lähes km 2. Tietolähteiden välillä on kokonaispinta-alassa eroa 910 km (noin 4,3 %) siten, että Metsähallituksen oma järjestelmä antaa vähemmän maapinta-alaa. Metsämaan osalta tilanne on samanlainen, mutta ero vielä suurempi (1 878 km 2, 19,3 %). Aiemmasta kokemuksesta tiedetään, että Vmi- ja Metsähallituksen oman metsämaaluokittelun välillä on selvä ero. Valtakunnan metsien inventoinnissa kuvio luokitetaan helpommin metsämaaksi kuin Metsähallituksen omassa luokittelussa. Kitumaata onkin puolestaan Metsähallituksen luokittelussa km 2 (24,1 %) enemmän kuin Vmi-tietojen mukaan. Tässä selvityksessä suojelua koskevat tiedot on laskettu pääosaltaan Metsähallituksen oman paikkatiedon perusteella. Jos vertailuna käytetään Vminventoinnissa käytettyä metsämaan luokittelua, niin esitettävät metsämaata koskevat suojelutiedot ovat jonkin verran aliarvioita. Tämä johtuu siitä, että noin ha kitumaata olisikin Vmiluokituksen mukaan metsämaata. Edellä kerrotusta selviää, että pääosa selvitysalueen metsistä on Metsähallituksen hallinnassa. Tästä johtuen Metsähallituksen metsien suojelutilannetta koskeva tieto kertoo hyvin pitkälle koko kasvillisuusvyöhykkeen suojelutilanteen. Siltä osin kuin on mahdollista, tässä selvityksessä esitetään suojelutilannetiedot kaikkia omistajaryhmiä koskien. Tällöin hyödynnetään Vm- ja Meteinventointitietoja. Metsämaa on lähes kokonaisuudessaan kivennäismaata (98 %). Vain 2 % on joko korpia tai rämeitä. Maa-alasta on kivennäismaita noin 75 %, korpia 2 %, rämeitä 13 % ja nevoja 1. Suot ovat siis pääasiassa karuja rämeitä tai sitten puuttomia aapoja. Edellä mainittu metsä-/ kitumaan luokitusero johtuu pääasiassa siitä, että kivennäismaiden kitumaita on Vm-inventoinnissa luettu metsämaaksi toisin kuin Metsähallituksen omassa luokittelussa. Itse asiassa korpien ja rämeiden luokittelu menee hieman toisin päin. Kitumaata tarkastelualueella on yhteensä noin ha. Tästä noin ha sisältyy suojelualueverkkoon ja noin ha on talousmetsissä. Osa talousmetsien kitumaasta on merkitty erilaisin käyttörajoituksin ja alue-ekologiakoodein (noin ha), mutta koska kitumaat kokonaisuutena ovat metsänhoito-ohjeiden mukaan metsänkäsittelyn ulkopuolella, niin tässä raportissa ei ole eritelty kitumaiden suojelutilannetta. Kitumaista noin 77 % on kivennäismaiden kitumaita, 5 % korpia ja 18 % rämeitä. Kivennäismaan kitumailla puuston keskitilavuus on 24 m 3 /ha ja soilla 18 m 3 /ha. 4.2 Luonnonsuojelu Vyöhykkeellä sijaitsee vain pieniltä osin tai kokonaan 10 erämaa-aluetta. Metsien suojelun kannalta tärkeimmät näistä ovat Vätsärin ja Hammastunturin erämaat. Erämaa-alueisiin kuuluu myös ns. luonnonmukaisen metsien käsittelyn alueita. Erämaa-alueille laadittavien hoito- ja käyttösuunnitelmien mukaan näille alueille on voitu osoittaa hakkuita. Uusimmissa Länsi-, Itä- ja Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelmissa on kuitenkin päätetty jättää erämaa-alueiden kaikki metsät metsätalouden ulkopuolelle. Suuria metsäpinta-aloja sisältyy myös Metsä-Lapin kolmeen kansallispuistoon: Urho Kekkosen kansallispuisto, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto ja Lemmenjoen kansallispuisto. Vyöhykkeellä sijaitsee kaksi luonnonpuistoa, Sompio ja Värriö. Yhdeksäntoista soidensuojelualuetta tai -ohjelmakohdetta kuuluu kokonaan tai osittain Metsä-Lapin vyöhykkeeseen. Metsähallituksen omalla päätöksellä perustettuja suojelumetsiä alueella on kahdeksan kappaletta. Pienimpiä suojelualueita ovat kaksi lehtojensuojelualuetta. on (suojeluluokka 1) kuuluvien kohteiden pinta-ala on hehtaaria. Tästä metsämaata on hehtaaria ja kitumaata ha. ekologinen verkosto on muodostettu täydentämään ja yhdistämään varsinaisia luonnonsuojelualueita. Tämä 8

9 pinta-ala (luokka 2) on suuruudeltaan hehtaaria. Tästä metsämaata on ha ja kitumaata ha (ks. luku 5.1.1). Perustettavaksi suunnitellun Inarin retkeilyalueen maankäyttöstatus on tällä hetkellä virkistysmetsä. Ylä-Lapin alueen kaikki virkistysmetsät ovat merkitty kuuluviksi luontopalveluiden (julkiset hallintotehtävät) taseeseen. Metsähallituksen esityksessä Inarin retkeilyalueen perustamiseksi ( ) alueesta on rajattu metsämaahehtaaria metsätalouskäyttöön, jonka vuotuisena hakkuumääränä on 5000m 3 /v. Uudessa luonnonvarasuunnitelmassa edelleen mainitaan, että ehdotetun Inarin retkeilyalueen hakkuisiin ja haltija kysymykseen (tase) otetaan lopullisesti kantaa retkeilyalueen perustamisen yhteydessä varsinaisessa hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Alla olevassa asetelmassa on esitetty Inarin retkeilyalueeseen sisältyvän ja mahdollisesti metsänkäsittelyn piiriin tulevan metsien kehitysluokkajakauma: Kehitysluokka Pinta-ala, ha Osuus, % Aukea 8 Taimikko % Nuori kasvatusmetsä % Varttunut kasvatusmetsä % Uudistukypsä metsä % Siemenpuumetsä % Erirakenteinen metsä 76 1 % Yhteensä Alue kattaa siis 9977 ha eli noin 1 % tarkastelualueen metsämaasta. Tästä pinta-alasta 5293 ha on uudistusaloja, taimikoita tai siemenpuumetsiköitä. Alue on kokonaisuudessaan luettu jäljempänä esitettävissä tuloksissa suojelualueisiin, koska ne tällä hetkellä kuuluvat luontopalvelujen taseeseen. 4.3 Metsätalous Metsä-Lappi kuuluu organisatorisesti kolmeen eri metsätalouden alueeseen. Ylä-Lapin yksikkö kuuluu kokonaisuudessaan tarkastelualueeseen. Sen sijaan Länsi- ja Itä-Lapista vain alueiden pohjoisosat sisältyvät selvitettävään alueeseen. Ylä-Lapin uudessa luonnonvarasuunnitelmassa metsätalouden käyttöpuusuunnitteeksi on määritelty m 3 /v. Suunnite on laskettu varsinaiselle metsätalousalueelle (noin metsämaahehtaaria). Jos suunnite määriteltäisiin puhtaasti metsätaloudellisin kriteerien samalle alueelle, suunnite voisi olla jopa kaksinkertainen. Erityyppiset maankäyttörajoitteet ja alue-ekologiakohteet jotka sisältyvät tämän raportin tulosten tarkastelu-osaan ajoittavat metsätalouden harjoittamista alueella. Näiden paikkasidonnaisten kohteiden lisäksi Ylä-Lapin suunnitetta vähentää porotalouden huomioonottaminen. Porotalouden huomioonottaminen hoidetaan ennen kaikkea metsätalouden järjestelyn keinoin. Hakkuiden sijoitus tapahtuu paliskuntien kanssa neuvotellen siten, että ne mahdollisimman vähän haittaavat porotaloutta. Täten hakkuujärjestelyt ovat siis Metsähallituksen ja paliskuntien välisiä sopimuskysymyksiä. Länsi- ja Itä-Lapin alueilta ei voida suoraan sanoa, mikä Metsä-Lapissa sijaitsevien talousmetsien suunniteosuus on koko alueiden suunnitteista. Tätä voidaan arvioida lähinnä metsätalouden piirissä olevan metsämaapinta-alan perusteella ja suhteuttaa se alueiden metsämaan kokonaispinta-alaan ja koko alueen käyttöpuusuunnitteeseen. Itä-Lapissa Lapin paliskunnan alueella on tosin erikseen sovittu hakkuujärjestelyistä paliskunnan kanssa. Paliskunnan alueen suunnitteeksi on määritelty m 3 /v. Metsätaloudellisesti tarkastelualueeseen sisältyy kahdenlaisia talousmetsiä. Osa metsätalouden piirissä olevasta alueesta kuuluu suojametsäalueeseen ja osa on periaatteessa normaalia 9

10 talousmetsää. Voimassa olevissa metsänhoito-ohjeissa suojametsäalueelle sekä suojametsäalueen ulkopuolella oleville ns. korkeille alueille on määritetty omat erityisohjeet. Suojametsäalueella hakkuista tulee tehdä erityinen hakkuusuunnitelma, jonka metsäkeskus hyväksyy. Metsä-Lapin talousmetsille on tehty muiden alueiden tavoin alue-ekologiset suunnitelmat Johtuen alueella olevista suurista suojelualueista alue-ekologisen suunnittelun merkitys metsien suojelussa ei ole niin suuri kuin etelämpänä. Paikallisesti alue-ekologisen suunnittelun avulla on kuitenkin voitu suojella niin monimuotoisuuden kuin monikäytönkin kannalta arvokkaita kohteita. 5 SELVITYKSEN TULOKSET Tulokset esitetään seuraavassa raporttitekstissä koskien vain koko Metsä-Lapin aluetta. Tiettyjen tunnusten osalta tiedot on esitetty myös kuntaryhmittäin selvityksen taulukko- ja kuvaliitteessä. Kunnat on ryhmitelty siten, että Enontekiö ja Inari muodostavat oman ryhmänsä ja loput kunnat eli Muonio, Kittilä, Sodankylä, Savukoski ja Salla omansa. On huomattava, että mikään kunta ei ole kokonaisuudessaan mukana, vaan vain kunnan Metsä-Lappiin kuuluva osuus. 5.1 Suojelutilanne Pääryhmät Metsähallituksen metsät Joutomaa ha; 24 % Muu maa ha; Metsämaa ha; 46 % Kitumaa ha; 3 Kuva 1. Maapinta-alan jakaantuminen pääryhmiin Metsähallituksen mailla Metsä-Lapissa. Metsähallituksen hallinnassa olevasta maapinta-alasta 46 % on metsämaata ( ha) (kuva 1). Kitumaata on 3 ( ha) ja joutomaata 24 % ( ha). Asiasta on kerrottu laajemmin luvussa 4.1. Metsä-Lapin suojelualueverkostoon kuuluu tätä nykyä noin ha metsämaata, mikä on noin 48 % vyöhykkeen metsämaasta (kuva 2). Edellä mainittu pinta-ala on pääasiassa kivennäismaiden metsämaata, sillä vain noin 5000 ha siitä on suometsiä. Kun ottaa huomioon myös talousmetsissä 10

11 ekologisen perustein toiminnan ulkopuolelle jätettävät kohteet (noin ha) monimuotoisuutta ylläpitävän verkoston suhteellinen osuus on 51 % metsämaasta. Muulla perusteella talouskäytön ulkopuolella on ha (3 %) ja eri perustein rajoitetussa talouskäytössä ha (9 %). Varsinaista normaalia metsänkäsittelyn piirissä olevaa metsämaata on noin 37 % metsämaan pintaalasta ( ha). Suojeluluokkien suhteellinen jakauma 10 9 % pinta-alasta Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto Metsämaa Kitumaa Joutomaa Kuva 2. Pääryhmittäinen suojelutilanne Metsähallituksen metsissä Metsä-Lapissa. Kitu- ja joutomaalla suojelu- ja ekologisen verkoston suhteellinen osuus on vielä suurempi. Kitumaan osalta suhteellinen osuus on 76 % ja joutomaalla 68 %. Tämä osoittaa, että suojelualueverkosto sisältää suhteellisesti enemmän kitu- ja joutomaata kuin metsämaata. Muiden metsänomistajien metsät Alla olevassa asetelmassa on esitetty metsäkeskuksen tekemän Mete-kartoituksen metsälakikohteiden pinta-ala pääryhmittäin. Metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä on siis metsämaalla 358 kpl yhteensä noin 522 ha. Tämä on 0,28 % alueen yksityismetsien metsämaan pinta-alasta. Metsämaakohteiden keskikoko on noin 1,5 ha. Kaikkiaan metsälakikohteita on 842 ha ja niiden keskikoko noin 1ha. Tämä on 0,3 % yksityismaiden kokonaispinta-alasta. Metsälakikohteet pääryhmittäin Pääryhmä metsämaa kitumaa joutomaa Yhteensä Pinta-ala ha 522,1 170,1 149,8 842,0 kpl Yksityismetsistä kartoitettuja muita tärkeitä elinympäristöjä on alla olevan asetelman mukaan metsämaalla 577 ha. Kaikkiaan kohteita on 3135 ha. Keskikooltaan kohteet ovat noin 1,6 ha. Metsämaakohteiden osuus yksityismetsien metsämaan pinta-alasta on 0,31 % ja koko pinta-alasta 1,12 %. 11

12 Muut tärkeät elinympäristöt pääryhmittäin Pääryhmä metsämaa kitumaa joutomaa Yhteensä Pinta-ala ha kpl Kaikkien maanomistajien metsät yhteensä Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan Metsä-Lapissa on metsämaata km 2. Tästä erilaisin maankäyttöperustein on Vm-inventoinnissa luettu puuntuotannon ulkopuolelle km 2 eli 45,6 %. Tämä pinta-ala on kokonaisuudessaan Metsähallituksen mailla. Yksityismaille on Vminventoinnissa määritetty lisäksi ha (16,7 km 2 ) avainbiotoopeja ja erilaisia metsänkäsittelyssä huomioonotettavia reuna-alueita. Tämä vastaa noin 1,2 % koko alueen metsämaan pinta-alasta. Kun Metsähallituksen mailta lasketaan rajoituksenalaisiksi kohteiksi maankäyttöpäätösten lisäksi mainitut avainbiotoopit ja reuna-alueet, rajoituksenalainen kokonaispinta-ala on km 2. Yhteensä kaikkien metsänomistajien maiden rajoitukset kattavat 6736 km 2, joka vastaa 5 tarkastelualueen metsämaan pinta-alasta. Luokitusten erilaisuudesta johtuen ei suoraan voida sanoa, kuinka vertailukelpoinen tämä luku on tässä selvityksessä käytettyyn suojeluluokitukseen. Suurin osa kuulunee tämä selvityksen luokkiin 1 ja 2, mutta siinä voi olla myös luokan 4 pinta-alaa. Kuten edellä on todettu, että Metsähallituksen ja Vm-inventoinnin pääryhmäluokittelu poikkeaa toisistaan. Tästä syystä Metsähallituksen omista tiedoista laskemaa suojelupinta-alaa ei voida suoraan suhteuttaa Vm-inventoinnin metsämaan kokonaispinta-alaan. Jos koko alueen metsämaan pinta-ala lasketaan siten, että Metsähallituksen maiden osalta käytetään Metsähallituksen omaa metsämaan pinta-alaa ja yksityismaiden osalta Vm-inventoinnin antamaa pinta-alaa, saadaan metsämaan kokonaisalaksi km 2 (= km 2 ). Kaikkien maanomistajien metsämaan suojelu-% voidaan sitten laskea seuraavasti: Metsämaa, km 2 Suojelupinta-ala, km 2 Suojelu-% Metsähallituksen metsät ,3 % Yksityiset metsät ,6 % Yhteensä ,1 % Yllä olevassa asetelmassa on käytetty yksityismetsien osalta suojelupinta-alana metsäkeskuksen tekemän arvokkaiden elinympäristöjen kartoituksen tulosta, joka on pienempi kuin Vminventoinnin vastaava pinta-ala. 12

13 5.1.2 Kasvillisuusluokat Metsähallituksen metsät Kuiva kangas tai vastaava 17 % Karu kangas tai vastaava Lehto tai vastaava Lehtomainen kangas tai vastaava 1 % Tuore kangas tai vastaava 2 Kuivahko kangas tai vastaava 62 % Kuva 3. Metsämaan kasvillisuusluokkajakauma Metsähallituksen mailla Metsä-Lapissa. (Metsämaan kokonaispinta-ala ha). Metsämaasta 62 % on kasvillisuusluokaltaan kuivahkoa kangasta. Tuoretta kangasta on 2 pintaalasta sekä kuivaa kangasta 17 %. Muita kasvillisuusluokkia on hyvin vähän (kuva 3). SUOJELUTILANNE KASVILLISUUSLUOKITTAIN METSÄMAALLA % Pinta-alasta Lehto tai vastaava Lehtomainen kangas tai vastaava Tuore kangas tai vastaava Kuivahko kangas tai vastaava Kuiva kangas tai vastaava Karu kangas tai vastaava Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto Suojelualueverkost o Kuva 4. Eri kasvillisuusluokkien suojelutilanne metsämaalla Metsähallituksen mailla Metsä- Lapissa. 13

14 Metsämaan jakaantuminen suojeluluokkiin kasvillisuusluokittain on esitetty kuvassa 4. Sen mukaan lehdoista ja lehtomaisista kankaista on metsänkäsittelyn ulkopuolella %, kun otetaan huomioon suojelualueet sekä talousmetsien ekologiset kohteet. Etenkin lehtojen osalta talousmetsissä olevat luontokohteet täydentävät lehtojen suojelua huomattavasti. lehtoja on 1/3 suojelluista lehdoista. Karuimmat kasvupaikat ovat heikoiten suojeltuja tällä hetkellä, mutta niidenkin suojeluaste on korkea. Kuivista kankaista, joita on vähiten suojeltuja, noin 37 % kuuluu suojelu- ja ekologiseen verkostoon. luontokohteita on suhteellisesti paljon paitsi tuoreilla kankailla ja sitä rehevimmillä kohteilla myös karukkokankailla. Kitumaiden osalta suojelutilanne on vielä parempi. Rehevistä kasvupaikoista 95 % on merkitty suojelustatuksella, kun otetaan huomioon talousmetsien luontokohteet. Karuimmista kasvillisuusluokista hietikot on vähiten suojeltuja (vajaat 5). Kitumaiden suojeluaste vaihtelee vajaasta 5 lähes 10:iin. Kitumaiden osalta sillä, mihin suojeluluokkaan metsikkö kuuluu, ei kuitenkaan ole merkitystä, koska kitumaat eivät muutenkaan ole metsänkäsittelyn piirissä. Muiden metsänomistajien metsät Alla olevien asetelmien mukaan muiden metsänomistajien metsissä metsälakikohteet keskittyvät tuoreille kankaille ja sitä rehevimmille kasvupaikoille. Metsälakikohteet kasvupaikkaluokittain metsämaalla Kasvupaikkaluokka Lehto vai Lehtomainen Tuore kg tai Kuivahko kg Kuiva kg tai Karukkokg tai Kalliomaa tai Lakimetsä tai vast.suo kg tai vast. suo vast. suo tai vast suo vast suo vast suo hietikko tunturi Yhteensä Pinta-ala ha 54,9 43,3 354,8 68,5 0,7 0,0 0,0 0,0 522,1 kpl Metsälakikohteet kasvupaikkaluokittain kitumaalla Lehto vai vast.suo Lehtomainen Tuore kg tai kg tai vast. suo vast. suo Kasvupaikkaluokka Kuivahko kg tai vast suo Kuiva kg tai vast suo Karukkokg tai vast suo Kalliomaa tai hietikko Lakimetsä tai tunturi Yhteensä Pinta-ala ha 0,0 10,6 39,9 84,2 4,5 0,0 29,8 1,2 170,1 kpl Yksityismetsien muut tärkeät elinympäristöt on esitetty alla olevassa asetelmassa. Metsämaan osalta suurin osa pinta-alasta on kuivahkoa kangasta. Myös tuoreita kankaita on suhteellisen paljon. Muut tärkeät elinympäristöt kasvupaikkaluokittain metsämaalla Kasvupaikkaluokka Lehto vai Lehtomainen Tuore kg tai Kuivahko kg Kuiva kg tai Karukkokg tai Kalliomaa tai Lakimetsä tai vast.suo kg tai vast. suo vast. suo tai vast suo vast suo vast suo hietikko tunturi Yhteensä Pinta-ala ha 1,0 40,4 149,2 374,9 11,1 0,0 0,0 0,0 576,6 kpl Muut tärkeät elinympäristöt kasvupaikkaluokittain kitumaalla Kasvupaikkaluokka Lehto vai Lehtomainen Tuore kg tai Kuivahko kg Kuiva kg tai Karukkokg tai Kalliomaa tai Lakimetsä tai vast.suo kg tai vast. suo vast. suo tai vast suo vast suo vast suo hietikko tunturi Yhteensä Pinta-ala ha 0,0 24,6 332,6 938,0 87,9 5,0 103,4 3,4 1494,8 kpl

15 5.1.3 Puulajivaltaisuus Metsähallituksen metsät Kuusivaltainen sekametsä 5 % Koivuvaltainen sekametsä 9 % Koivikko 3 % Muun puulajin metsikkö Tunturikoivikko 1 % Kuusikko 6 % Mäntyvaltainen sekametsä 9 % Männikkö 67 % Kuva 5. Puulajivaltaisuus metsämaalla Metsähallituksen mailla Metsä-Lapissa. (Metsämaan kokonaispinta-ala ha). Metsämaan puustosta 2/3 on männiköitä (kuva 5). Täten alue on hyvin mäntyvaltaista, kun mäntyvaltaisia sekametsiäkin on vielä 9 %. Kuusivaltaisia metsiä on 11 % ja koivuvaltaisia metsiä 13 %. PUULAJILTAAN ERILAISTEN METSIEN SUOJELUTILANNE METSÄMAALLA Pinta-ala, ha Männikkö Mäntyvaltainen sekametsä Kuusikko Kuusivaltainen sekametsä Koivikko Koivuvaltainen sekametsä Muun puulajin metsikkö Tunturikoivikko Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto Kuva 6. Puulajivaltaisuudeltaan erilaisten metsien suojelutilanne metsämaalla Metsähallituksen mailla Metsä-Lapissa. 15

16 Puulajivaltaisuudeltaan erilaisten metsien suojelutilanne metsämaalla on esitetty kuvassa 6. Suojelutilanne vaihtelee selvästi riippuen puulajivaltaisuudesta. Mäntyvaltaisia sekametsiä on suojelualueilla kaikista vähiten, noin 2. Sen sijaan koivikoita ja koivuvaltaisista metsistä suojelualueilla on 87 % ja ottaen huomioon vielä talousmetsien luontokohteet noin 9 koivuvaltaisista metsistä on toiminnan ulkopuolella. Tunturikoivikoita on käytetystä luokituksesta johtuen vain suojelualueilla. Talousmetsissä vastaavat alueet on luokiteltu pelkiksi koivikoiksi. ekologiseen verkostoon on määritetty suhteellisesti eniten kuusivaltaisia metsiä. Näitä ovat esimerkiksi puronvarret. Muiden metsänomistajien metsät Muiden metsänomistajien metsissä metsälakikohteet ovat selvästi kuusivaltaisia (73 % pinta-alasta). Sen sijaan muut tärkeät elinympäristöt ovat pääasiassa mäntyvaltaisia (alla oleva asetelma). Koivikoita on 17 % pinta-alasta ja männiköt ovat vähemmistönä (1). Metsälakikohteet puulajivaltaisuuden mukaan metsämaalla Pääpuulaji Mänty Kuusi Rauduskoivu Hieskoivu Haapa Harmaaleppä Yhteensä Pinta-ala ha 53,5 379,1 0,0 88,1 0,0 1,5 522,1 kpl Muut tärkeät elinympäristöt puulajivaltaisuuden mukaan metsämaalla Pääpuulaji Mänty Kuusi Rauduskoivu Hieskoivu Haapa Harmaaleppä Yhteensä Pinta-ala ha 339,1 124,6 0,0 102,8 10,1 0,0 576,6 kpl Maaston korkeus Metsähallituksen metsät m 21 % m 5 % m 1 % 401+ m m 5 % m 11 % m 11 % m 17 % m 29 % Kuva 7. Metsämaan jakaantuminen maaston korkeuden perusteella (m mpy) (korkeusvyöhykeittäin) Metsähallituksen metsissä Metsä-Lapissa. (Metsämaan kokonaispinta-ala ha). 16

17 Metsähallituksen metsien metsämaasta noin 26 % sijaitsee alle 200 m mpy (kuva 7). Alueet sijaitsevat lähinnä Länsi- ja Ylä-Lapissa. Metsämaasta 59 % sijaitsee m korkeudella ja 15 % yli 300 m korkeudella. Metsämaan suojelutilanne vaihtelee huomattavasti riippuen maaston korkeudesta (kuva 8). Korkeusvyöhykkeellä m mpy suojelualueita on vajaat 4 metsämaasta. Pienimmällään suojelualueita on vyöhykkeellä m mpy (noin 35 %). Ottamalla huomioon talousmetsien ekologisten kohteet sekä muut talousmetsien metsänkäsittelyn ulkopuoliset kohteet suojelutilanne tälläkin korkeusvyöhykkeellä on %. Maaston korkeuden lisääntyessä suojeluaste nousee tasaisesti niin, että yli 400 m maaston korkeudella olevat metsämaat ovat kaikki suojeltuja. Yli 400 m metsämaan määräkin on tosin hyvin vähäinen. Myös alle 120 m mpy olevat alueet on keskimääräistä selvästi paremmin suojeltuja; suojeluaste on noin 8. Jos tarkastellaan pelkästään uudistuskypsiä metsiä, niin korkeusvyöhykkeen m mpy suojelutilanne on selvästi edellä kerrottua korkeampi (kuva 9). Mainitulla korkeusvyöhykkeellä uudistuskypsien metisen suojeluaste on 55 7 eli 15 2-yksikköä suurempi kuin tarkasteltaessa koko metsämaan pinta-alaa. Uudistuskypsien metsien keskitilavuutta tarkasteltaessa huomataan, että kaikkien puustoisimmat kohteet ovat talousmetsien ekologiset kohteet (kuva 10). Pienin keskitilavuus on luokalla muut talouskäytöstä poistetut kohteet. Muut luokat eivät erotu kovin toisistaan, vaikkakin suojelualueiden keskitilavuus usealla korkeusvyöhykkeellä on pienempi kuin normaalien talousmetsien. Keskitilavuuksien erot eivät kuitenkaan ole kovin suuret (ks. myös kuva 19.) SUOJELUTILANNE KORKEUSVYÖHYKEITTÄIN METSÄMAALLA Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto m m m m m m m m 401+ m Kuva 8. Suojelutilanne metsämaalla eri korkeusvyöhykkeillä Metsähallituksen metsissä Metsä- Lapissa. 17

18 SUOJELUTILANNE METSÄMAALLA UUDISTUSKYPSISSÄ METSISSÄ KORKEUSVYÖHYKEITTÄIN Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto m m m m m m m m 401+ m Kuva 9. Uudistuskypsien metsien suojelutilanne korkeusvyöhykeittäin. UUDISTUSKYPSIEN METSIEN KESKITILAVUUDET KORKEUSVYÖHYKEITTÄIN ekologinen verkosto Muut talouskäytöstä poistetut kohteet rajoitettu käyttö Normaalit talousmetsät 80 Tilavuus, m3/ha m m m m m m m m 401+ m Kuva 10. Eri suojeluluokkien uudistuskypsien metsien keskitilavuudet korkeusvyöhykeittäin. 18

19 Kuvissa 11 ja 12 on tarkasteltu mäntyvaltaisten ja kuusivaltaisten metsien suojelutilannetta eri maaston korkeusvyöhykkeillä. Mäntyvaltaisia metsiä on yhteensä noin metsämaahehtaaria. Korkeusvyöhykkeillä 120 m 280 m mpy suojelualueiden määrä on alimmillaan eli ekologisia kohteita on lisäksi noin pari %-yksikköä kullakin korkeusvyöhykkeellä. Kuusivaltaisia metsiä on noin ha, jotka käytännössä kaikki sijaitsevat maaston korkeudella yli 200 m mpy. Muilla korkeusvyöhykkeillä suojelualueita on 40 8 välillä. ekologiset kohteet lisäävät toiminnan ulkopuolisten kohteiden määrää 10 2-yksiköllä. MÄNTYVALTAISTEN METSIEN SUOJELUTILANNE KORKEUSVYÖHYKEITTÄIN Pinta-ala, ha Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto m m m m m m m m 401+ m Kuva 11. Mäntyvaltaisten metsien suojelutilanne korkeusvyöhykeittäin Metsähallituksen metsissä Metsä-Lapissa. KUUSIVALTAISTEN METSIEN SUOJELUTILANNE KORKEUSVYÖHYKEITTÄIN Pinta-ala, ha Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto m m m m m m m m 401+ m Kuva 12. Kuusivaltaisten metsien suojelutilanne korkeusvyöhykeittäin Metsähallituksen metsissä Metsä-Lapissa. 19

20 5.1.5 Puuston ikäluokat Metsähallituksen metsät 0-20 v 4 % v 15 % yli 200 v 44 % v v 6 % v 21 % Kuva 13. Puuston ikäluokkajakauma metsämaalla Metsähallituksen mailla Metsä-Lapissa. (Metsämaan kokonaispinta-ala ha). Puusto Metsä-Lapissa on iältään vanhaa. Metsiköistä 71 % on yli 100-vuotiaita ( ha) ja 44 % yli 200-vuotiasta ( ha) (kuva 13). Taimikkovaiheen metsiä on hyvin vähän. Puustorakenne on siis hyvin erilainen kuin muilla kasvillisuusvyöhykkeillä. Yli 100-vuotiaista metsistä suojelualueilla on 63 % eli noin ha. Myös yli 200-vuotiaista metsistä suojelualueilla on 63 % eli noin ha (kuva 14). Sen sijaan nuorempia ikäluokkia on suojelualueilla vähän, mikä sinänsä on luonnollista. Nuorista ikäluokista % on talousmetsiä. Tosin noin % niistä on eriasteisessa rajoitetussa käytössä. PUUSTON IKÄLUOKKIEN SUOJELUTILANNE METSÄMAALLA % Pinta-alasta Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto 0-20 v v v v v yli 200 v Kuva l4. Eri-ikäisten metsien jakaantuminen suojeluluokkiin. 20

21 Muiden metsänomistajien metsät Alla olevan asetelman mukaan metsämaalla sijaitsevat metsälakikohteet samoin kuin muut tärkeät elinympäristöt ovat pääasiassa iäkkäitä, yli 100-vuotiaita metsiä. Metsälakikohteiden puusto ikäluokittain metsämaalla (ikä pääjaksojen keski-ikä) Ikäluokka yli 195 Yhteensä Pinta-ala 1,0 6,5 39,1 206,0 235,8 33,6 522,0 kpl Muiden tärkeiden elinympäristöjen puusto ikäluokittain metsämaalla Ikäluokka yli 195 Yhteensä Pinta-ala 3,4 21,2 35,3 92,1 135,5 289,0 576,5 kpl Puuston järeys Metsähallituksen metsät Kuten ikäluokkaluokituksesta kävi ilmi alle 100-vuotiaat metsät ovat pääasiassa normaaleja metsänkäsittelyn piirissä olevia talousmetsiä. Täten vertailu, jossa rinnastetaan eri suojeluluokkien metsät sellaisenaan, ei ole järkevää, koska nuoret ikäluokat ovat luonnollisesti myös keskijäreydeltään pienempiä ja täten vertailu ontuu. Eri suojeluluokkien vertailun lähtökohdaksi on otettu uudistuskypsät metsät, joihin luettiin kehitysluokat 40 (uudistuskypsä metsä), 60 (erirakenteinen metsä) ja suojelualueilla käytössä oleva 80 (vanha metsä). Kuvassa 15 on esitetty näin tehty vertailu. Kuvasta havaitaan, että suhteellisesti eniten suojeltuja metsiä on metsissä, joiden keskiläpimitta on cm (lähes 75 %). Sen sijaan keskiläpimitaltaan alle 20 cm tai yli 30 cm suojeltujen metsien osuus on selvästi pienempi, mutta niissäkin läpimittaluokissa suojeluaste on 25 %:sta yli 4:iin, jos otetaan mukaan talousmetsien ekologiset kohteet. 21

22 SUOJELULUOKKIEN KESKIJÄREYS UUDISTUSKYPSISSÄ METSISSÄ Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto cm cm yli 30 cm Kuva 15. Keskijäreydeltään erilaisten uudistuskypsien metsien jakaantuminen suojeluluokkiin. MÄNTYVALTAISTEN METSIEN KESKIJÄREYS SUOJELULUOKITTAIN UUDISTUSKYPSISSÄ METSISSÄ ekologinen verkosto Muut talouskäytöstä poistetut kohteet rajoitettu käyttö Normaalit talousmetsät yli 30 cm cm 0-20 cm Kuva 16. Eri suojeluluokkiin sisältyvien uudistuskypsien mäntyvaltaisten metsien keskijäreys. 22

23 KUUSIVALTAISTEN METSIEN KESKIJÄREYS SUOJELULUOKITTAIN UUDISTUSKYPSISSÄ METSISSÄ ekologinen verkosto Muut talouskäytöstä poistetut kohteet rajoitettu käyttö Normaalit talousmetsät yli 30 cm cm 0-20 cm Kuva 17. Eri suojeluluokkiin sisältyvien uudistuskypsien kuusivaltaisten metsien keskijäreys. Jos vertaillaan eri suojeluluokkiin sisältyvien pääpuulajiltaaan erilaisten metsien keskijäreyttä (kuvat 16 ja 17), niin havaitaan, että mänty- ja myös kuusivaltaisten metsien osalta suojelualueverkkoon sisältyy vähiten läpimitaltaan yli 30 cm metsiä. ekologiset kohteet kuitenkin paikkaavat tätä tilannetta. Lehtipuuvaltaisten metsien osalta tilanne on 2-jakoinen siten, että lähes kaikki suojelualueverkkoon sisältyvät metsät ovat keskiläpimitaltaan luokassa cm, kun taas muitten suojeluluokkien lehtipuuvaltaiset metsät ovat pääasiassa luokassa alle 20 cm. On muistettava, että kuvat 16 ja 17 osoittavat vain suojeluluokkien suhteelliset osuudet. Nykyisistä uudistuskypsistä mäntyvaltaisista ja keskiläpimitaltaan yli 30 cm metsistä (yhteensä noin ha) suojelualueverkkoon kuuluu 31 % ja talousmetsien ekologiseen verkkoon 8 % (vrt. kuva 18). Täten ko. metsien suojeluaste on 39 %. Kuusivaltaisten metsien osalta vastaavat luvut ovat 17 % ja 38 % eli suojeluaste on 55 %. Pinta-alaltaan po. kuusivaltaisia metsiä on tällä hetkellä noin ha (kuva 19). Kaiken kaikkiaan järeydeltään yli 30 cm metsien osuus kaikista mänty- ja kuusivaltaisista metsistä on kuitenkin hyvin pieni. 23

24 MÄNTYVALTAISET UUDISTUSKYPSÄT METSÄT SUOJELULUOKITTAIN Pinta-ala, ha Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto cm cm yli 30 cm 0-20 cm cm yli 30 cm 0-20 cm cm yli 30 cm 0-20 cm cm yli 30 cm Lehdot, lehtomaiset Tuoreet Kuivahkot Kuivat, karut Kuva 18. Mäntyvaltaisten uudistuskypsien metsien pinta-alat eri suojeluluokissa kasvupaikkatyypeittäin ja järeysluokittain Metsähallituksen metsissä Metsä-Lapissa. KUUSIVALTAISET UUDISTUSKYPSÄT METSÄT SUOJELULUOKITTAIN Normaalit talousmetsät rajoitettu käyttö Muut talouskäytöstä poistetut kohteet ekologinen verkosto Pinta-ala, ha cm cm yli 30 cm 0-20 cm cm yli 30 cm 0-20 cm cm yli 30 cm 0-20 cm cm yli 30 cm Lehdot, lehtomaiset Tuoreet Kuivahkot Kuivat, karut Kuva 19. Kuusivaltaisten uudistuskypsien metsien pinta-alat eri suojeluluokissa kasvupaikkatyypeittäin ja järeysluokittain Metsähallituksen metsissä Metsä-Lapissa 24

25 5.1.7 Puuston keskitilavuus Metsähallituksen metsät Puuston keskitilavuus metsämaalla eri suojeluluokissa on esitetty kuvassa 20. Sen mukaan puuston määrä suojelualueiden metsämaalla (77 m 3 /ha) ei paljon poikkea talousmetsien ekologiseen verkostoon kuuluvien kohteiden puustosta (80 m 3 /ha). Sen sijaan muilla talouskäytöstä poistetuilla kohteilla keskitilavuus on huomattavasti pienempi kuin edellä mainituilla (62 m 3 /ha). Tämä on luonnollisesta, koska viimeksi mainitut ovat usein kasvupaikaltaan marginaalialueita esimerkiksi lakialueita. keskitilavuus on kaikista alhaisin, mikä johtuu taas tehdyistä hakkuista ja sitä kautta muita luokkia poikkeavasta ikärakenteesta. Kuvassa 21 on esitetty puuston keskitilavuus uudistuskypsissä metsissä. Uudistuskypsiin metsiin on luettu kehitysluokat 40 (uudistuskypsä metsä), 60 (erirakenteinen metsä) ja luonnonsuojelualueilla käytössä oleva 80 (vanha metsä). Uudistuskypsien metsien puuston keskitilavuus on noin 90 m 3 /ha. Puustoisimmat kohteet löytyvät talousmetsien ekologisesta verkostosta eli siis esimerkiksi erityyppisiltä avainbiotoopeilta. Suojelualueiden puuston keskitilavuus on jonkin verran keskimääristä alhaisempi (88 m 3 /ha), kun normaaleissa talousmetsissä se on puolestaan hieman suurempi (94 m 3 /ha). Puuston keskitilavuus metsämaalla eri suojeluluokissa Tilavuus, m3/ha ekologinen verkosto Muut talouskäytöstä poistetut kohteet rajoitettu käyttö Normaalit talousmetsät Keskimäärin Kuva 20. Puuston keskitilavuus metsämaalla suojeluluokittain Metsähallituksen metsissä Metsä- Lapissa. 25

26 Puuston keskitilavuus uudistuskypsissä metsissä suojeluluokittain Tilavuus, m3/ha ekologinen verkosto Muut talouskäytöstä poistetut kohteet rajoitettu käyttö Normaalit talousmetsät Keskimäärin Kuva 21. Uudistuskypsien metsien puuston keskitilavuus metsämaalla suojeluluokittain Metsähallituksen metsissä Metsä-Lapissa Kuolleen puun määrä Metsähallituksen metsät Taulukko 1. Kuolleen puun määrä kehitysluokittain kaikissa Metsähallituksen metsissä ja erikseen talousmetsissä (valtakunnan metsien 9. inventointi). Kehitysluokka Pystypuut Maapuut Yhteensä Kaikki MH:n metsät Talousmetsät Kaikki MH:n metsät Talousmetsät Kaikki MH:n metsät Talousmetsät Aukea 0,2 0,2 4,8 4,8 5,0 5,0 Pieni taimikko 2,4 2,4 12,2 12,2 14,6 14,7 Varttunut taimikko 0,7 0,5 13,1 13,3 13,8 13,8 Nuori kasvatusmetsä 1,1 1,0 9,5 11,6 10,6 12,6 Varttunut kasvatusmetsä 2,0 1,7 6,9 7,3 9,0 9,0 Uudistuskypsä 6,5 5,0 13,8 12,2 20,2 17,2 Siemenpuusto 0,0 0,1 8,4 8,4 8,4 8,4 Kitumaa 1,5 1,5 3,2 2,6 4,7 4,1 Taulukossa 1 on esitetty Vmi-tietoihin perustuva kuolleen puuston määrä Metsähallituksen metsissä Metsä-Lapissa. On huomattava, että puhuttaessa aukeista ja taimikoista luvut koskevat käytännössä talousmetsiä, koska suojelualueilla näitä kehitysluokkia ei juuri ole. Vertailtaessa kaikkia metsiä ja talousmetsiä eivät erot ole kovin suuria. uudistuskypsissä metsissä kuollutta puuta on jonkin verran vähemmän (noin 17 m 3 /ha) kuin metsissä keskimäärin (noin 20 m 3 /ha), mikä tarkoittaa sitä, että suojelualueilla kuolleen puun määrä on keskimäärin suurempi kuin talousmetsissä. Suojelualueiden uudistuskypsissä metsissä kuollutta puuta on noin 21 m 3 /ha (kuva 22) ja näissä metsissä kuollutta kuusipuuta on selvästi enemmän kuin talousmetsissä. uudistuskypsissä metsissä kuollutta puuta on siis suhteellisen paljon, mutta se on hakkuita tehtäessä 26

27 jätetty myös metsään säästöpuustona ja maapuuna. Tämä käy ilmi suurena kuolleen puuston määränä pienissä taimikoissa. 18,0 Kuollut puusto talousmetsien ja suojelualueiden uudistuskypsissä metsissä m3/ha 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 11,0 9,1 Maapuut Pystypuut 4,0 2,0 0,0 4,4 5,2 3,5 0,7 0,4 1,2 0,5 0,1 1,0 0,2 0,4 0,7 0,0 Mänty Kuusi Koivu Muu Mänty Kuusi Koivu Muu Talousmetsät Suojelualueet Kuva 22. Kuollut puusto puulajeittain talousmetsien ja suojelualueiden uudistuskypsissä metsissä. 5.2 Ekologisen verkoston rakenne Verkoston pinta-ala Ekologinen verkosto koostuu suojelualueista ja talousmetsien luontokohteista, tässä raportissa suojeluluokista 1 ja 2 (määrittelyt, ks. luku 3.2). Tarkempaa analyysia verkoston pinta-aloista löytyy kappaleesta Verkoston koko- ja tila-analyysi Ekologisen verkoston metsämaan laikkukokoa analysoitiin yhdistämällä enintään 20 metrin etäisyydellä toisistaan olevat verkostoon kuuluvat kuviot samaksi laikuksi (puskurointi MapInfossa). Analyysi tehtiin erikseen ekologiseen verkostoon kuuluville suojeluluokan 1 (suojelualueverkosto) ja 2 (talousmetsien ekologinen verkosto) laikuille. Puskuroinnin vuoksi saadut pinta-alat eivät ole samansuuruisia kuin luvussa on suojeluluokille 1 ja 2 ilmoitettu. Lisäksi analyysistä jätettiin pois alle 0,2 ha laikut, joiden osuus kokonaispinta-alasta on hyvin pieni. on Metsä-Lapissa alueellisesti melko tasaisesti jakautunut. On huomattava, että suojelualueillakaan itse suojelualue ei muodosta yhtä isoa metsämaalaikkua, vaan suojelualueen sisällä metsä-, kitu- ja joutomaan kuviot muodostavat mosaiikkimaisia kokonaisuuksia. Metsämaan kokonaismäärään suhteutettuna vähiten suojelualueverkkoon kuuluvia kohteita on vyöhykkeen eteläisellä reunalla läntistä osaa lukuun ottamatta. Toisaalta tällä alueella on melko tasaisesti jakautunut talousmetsien ekologinen verkosto. Ekologinen verkosto on metsämaan osalta niukka 27

28 Inarin kunnan kaakkoiskulmassa (pois lukien Tsarmitunturin erämaa). Tällä alueella on vähiten paitsi suojelualueverkon kohteita, mutta myös harvahko talousmetsien ekologinen verkosto. Ekologiseen verkostoon kuuluvien yhtenäisten metsämaalaikkujen keskikoko on 59,5 hehtaaria (taulukko 2). ssa laikkujen keskimääräinen koko on 73 hehtaaria. Vastaavasti talousmetsien ekologisessa verkostossa keskikoko on 18,6 hehtaaria. Suojelualueverkossa suurin laikku on yli hehtaaria. Tämä laikku sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuistossa. Myös Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on laajoja yhtenäisiä metsämaan alueita (suurin yhtenäinen laikku ha). Taulukko 2. Metsämaalaikkujen perustietoja. Analyysistä on poistettu alle 0,2 ha laikut. ekologinen verkoston laikut Suojelualueiden ja talousmetsien ekologisten kohteiden muodostamat laikut n laikut Minimikoko, ha 0,2 0,2 0,2 Maksimikoko, ha Keskikoko, ha 73,0 18,6 59,5 Lukumäärä, kpl Kokonaispinta-ala, ha ssa suurten, yli ha laikkujen osuus on 51 % laikkujen yhteenlasketusta pinta-alasta (kuva 23). Yli 100 ha laikut kattavat 85 % suojelualueiden metsämaasta. ekologisessa verkostossa suurin pinta-alaosuus (49 %) sijoittuu kokoluokkaan hehtaaria (kuva 24). luontokohteiden pinta-alasta 88 % sijoittuu laikkuihin, joiden koko on yli 10 ha. 51 %, laikkujen pinta-alan jakaantuminen 2 % 7 % 6 % < 2 ha 2 x < 10 ha 10 x < 50 ha 50 x < 100 ha 100 x < 1000 ha 34 % 1000 ha Kuva 23. n metsämaalaikkujen pinta-alan suhteellinen jakautuminen eri kokoluokkiin (hehtaarein; laikkujen kokonaispinta-ala ha). 28

29 ekologinen verkosto, laikkujen pintaalan jakaantuminen 2 % 1 49 % 25 % < 2 ha 2 x < 10 ha 10 x < 50 ha 50 x < 100 ha 100 x < 1000 ha 1000 ha 14 % Kuva 24. ekologisen verkoston metsämaalaikkujen pinta-alan suhteellinen jakautuminen eri kokoluokkiin (hehtaareina; laikkujen kokonaispinta-ala ha). Metsämaalaikkuja koko aineistossa on kappaletta. ssa laikkuja on kappaletta ja vastaavasti talousmetsien ekologisessa verkossa kappaletta. Suojelualueverkossa alle 2 hehtaarin laikkujen määrä on 55 % (kuva 25) ja talousmetsissä 3 (kuva 26). Suojelualueverkkoon kuuluu 73 kappaletta yli 1000 hehtaarin laikkuja ja 544 kappaletta laikkuja väliltä ha. Talousmetsissä luontokohteet muodostavat yhteensä 88 kappaletta yli 100 hehtaarin laikkua., laikkujen lukumäärän jakaantuminen 4 % 5 % 1 % 14 % 21 % 55 % < 2 ha 2 x < 10 ha 10 x < 50 ha 50 x < 100 ha 100 x < 1000 ha 1000 ha Kuva 25. Suojelualueverkon metsämaalaikkujen lukumäärän suhteellinen jakautuminen eri kokoluokkiin (kokoluokat hehtaareina; laikkujen kokonaismäärä kpl). 29

30 ekologinen verkosto, laikkujen lukumäärän jakaantuminen 6 % 5 % 3 < 2 ha 22 % 2 x < 10 ha 10 x < 50 ha 50 x < 100 ha 100 x < 1000 ha 1000 ha 37 % Kuva 26. ekologisen verkoston metsämaalaikkujen lukumäärän suhteellinen jakautuminen eri kokoluokkiin (kokoluokat hehtaareina; laikkujen kokonaismäärä kpl). Metsämaalaikkujen kokoluokittainen pinta-alan jakaantuminen ekologinen verkosto Pinta-ala, ha < 2 ha 2 x < 10 ha 10 x < 50 ha 50 x < 100 ha 100 x < 1000 ha 1000 ha Laikun kokoluokka Kuva 27. Metsämaalaikkujen kokoluokittainen pinta-alan jakaantuminen suojelualueilla ja talousmetsien ekologisessa verkostossa. Yhteenvetona voidaan todeta, että talousmetsissä, metsänkäsittelyn ulkopuolelle jätetyt kohteet muodostavat suhteellisesti ottaen samankokoisia metsämaan laikkuja kuin mitä suojelualueilla on (kuva 27). Suuret, yli 1000 ha laikut puuttuvat kuitenkin talousmetsistä. Koska talousmetsien kohteet on kuitenkin keskimäärin pienempiä, niissä reunavaikutuksen alaista pinta-alaa on suhteellisesti ottaen enemmän. 30

31 5.2.3 Muut talouskäytön ulkopuoliset kohteet verkoston täydentäjinä Muita metsänkäsittelyn ulkopuolisia kohteita ovat ns. käyttörajoituskoodilla 15 merkityt kohteet. Ne ovat kuviokohtaisesti merkittyjä. Koodin pääasiallinen käyttötarkoitus on määrittää sellaiset kuviot, jotka ovat puuntuotannollisesti tai korjuuteknisesti järkevää jättää toiminnan ulkopuolelle. Ylä-Lapissa koodia on käytetty tätä käyttötarkoitusta laaja-alaisemmin. Koodia on merkitty myös MY-alueille (= metsätalousalue, jolla ympäristöarvoja), joita ovat mm. entiset ns. korkeat alueet. Myös Itä- ja Länsi-Lapissa koodia on käytetty osin vastaavilla mailla. Tästä johtuen noin 75 % po. koodilla merkitystä pinta-alasta sijaitsee korkeudella m mpy. Koodia on tarkastelualueella merkitty yhteensä noin ha pinta-alalle. Osalle tästä pinta-alasta on kuitenkin merkitty myös joku luontokoodi. Pinta-ala, joka yksinomaan po. käyttörajoituskoodista johtuen on toiminnan ulkopuolelle, on noin metsämaahehtaaria. Tästä pinta-alasta noin 64 % on uudistuskypsää tai erirakenteista metsää (kuva 28). Metsätaloussuunnittelun myötä mainittu pinta-ala voi jonkin verran muuttua. Erirakenteinen metsä 5 % Siemenpuusto 6 % Aukea 2 % Taimikko 9 % Nuori kasvatusmetsä 15 % Varttunut kasvatusmetsä 4 % Uudistuskypsä metsä 59 % Kuva 28. Muiden talouskäytön ulkopuolelle siirrettyjen metsämaakuvioiden kehitysluokkajakauma. 6 YHTEENVETO Tällä hetkellä Metsä-Lapin suojelualueverkostoon kuuluu Metsähallituksen hallinnassa olevaa metsämaata noin ha, mikä on noin 48 % vyöhykkeen metsämaasta. Otettaessa huomioon myös talousmetsien ekologinen verkosto (noin ha) suojeltujen metsien osuus on 51 % metsämaasta (yhteensä ha). Varsinaista normaalia metsänkäsittelyn piirissä olevaa metsämaata on noin 37 % metsämaan pinta-alasta ( ha). Lopulla metsämaata (noin ha) on erityyppisiä muita metsänkäsittelyn rajoituksia. Edellä kerrottua hehtaarimäärää tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että Metsähallituksen oma paikkatiedon ja Vmi-tiedon metsä-/ kitumaaluokituksen välillä on noin ha ero siten, että Metsähallituksen oma paikkatieto antaa metsämaata vähemmän. Täten osa Metsähallituksen kitumaaksi luokittelemasta alueesta onkin Vmi-tiedoissa metsämaata. Jos Metsäntutkimuksen luokitus katsottaisiin oikeaksi, suojellun metsämaan absoluuttinen pinta-ala luonnollisesti kasvaisi. Kitumaata alueella on Metsähallituksen 31