Luonnonhoito Suomen talousmetsissä

Transkriptio

1 Luonnonhoito Suomen talousmetsissä Ympäristövaikutusten hallinta on noussut yhä keskeisemmäksi Suomen metsätaloudessa. Se on saanut aikaan muutoksia myös metsien käsittelyssä ja hoidossa. Metsäammattilaisia ja metsänomistajia koulutetaan metsäluonnon hoitoon, ja metsätaloutta kehitetään ympäristön ja metsien monimuotoisuuden kannalta yhä paremmaksi. Metsänhoidon suosituksia ja ohjeita tarkennetaan uusimman tutkimustiedon perusteella ja hakkuiden luonnonhoidon taso arvioidaan joka vuosi. Kehitystyötä tehdään metsäammattilaisten, paikallisten ihmisten, ympäristöviranomaisten ja muiden sidosryhmien yhteistyönä. Lasse Säteri

2 Metsäinen Suomi Suomi on metsien ja järvien maa. Kolme neljäsosaa maan pinta-alasta on metsätalousmaata. Vuosittain metsää hakataan vajaan kahden prosentin alueella. Hakkuut ovat joko kasvatushakkuita, joissa tehdään tilaa kasvavalle puustolle, tai uudistushakkuita, joiden jälkeen metsä uudistetaan siemenpuiden avulla tai viljellen. Suomessa metsien kasvu on suurempi kuin hakkuut, joten maamme puuvarat kasvavat jatkuvasti. Metsien kestävälle käytölle on siten hyvät edellytykset. Metsätalous on Suomessa perhemetsätaloutta. Yksityiset ihmiset omistavat yli 60 prosenttia metsistä, valtio neljänneksen ja metsäteollisuusyritykset noin kymmenen prosenttia. Teollisuuden käyttämästä kotimaisesta puusta lähes 80 % tulee yksityismetsistä. Puuston keskitilavuus valtakunnan metsien 8. inventoinnin mukaan m 3 /ha m 3 /ha m 3 /ha m 3 /ha >200 m 3 /ha Vesi Pelto Suomen kokonaispinta-ala on 34 miljoonaa hehtaaria. Kaksi kolmasosaa tästä on metsää. Vesistöjen osuus on noin 10 % ja peltojen 7 %. Suurin osa maasta kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Aivan pohjoisin Lappi on puutonta tundraa. Pääpuulajeja ovat mänty (46 %), kuusi (36 %) ja koivu (15 %). Lähteet: Metsäntutkimuslaitos, Maanmittauslaitos, Lupa nro 282/MYY/99 Luonnonkuva-arkisto / Paavo Hamunen Metsänhoito on koko metsäympäristön hoitoa Suomalaisten toimeentulo on kautta aikojen perustunut metsään. Edelleenkin yli kolmannes Suomen vientituloista saadaan metsiä hyödyntämällä. Metsänhoidolla onkin Suomessa pitkät perinteet: jo 1886 säädettiin ensimmäinen metsälaki, jolla metsien hävittäminen kiellettiin. Nykyisin metsänhoito on saanut aiempaa laajemman sisällön, ja siitä on tullut koko metsäympäristön hoitoa. Metsäluonnon monimuotoisuutta ylläpidetään monin eri tavoin. Arvokkaimmat metsäkohteet suojellaan perustamalla luonnonsuojelualueita. Suomen metsätalousmaasta on suojeltu 7,6 % ja lisäksi 3 % on rajoitetussa talouskäytössä. Talousmetsissä luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon hakkuiden ja metsänhoitotöiden yhteydessä, ja metsänhoidon tavoitteena on jäljitellä luonnonmetsien kehitystä. Lähes puoli miljoonaa suomalaista omistaa metsää. Uudistushakkuualan koko on yksityismetsissä vajaat kaksi hehtaaria. Koska metsänomistajia on paljon, ja käsittelyalat ovat pieniä, metsäluonto säilyy vaihtelevana.

3 Suojeltujen ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevien metsien pinta-alat ja osuudet kansallisen määritelmän mukaan Luokka Metsämaa Metsä- ja kitumaa ha % ha % 1= Tiukasti suojellut metsät , ,6 1+2a = Suojellut metsät , ,6 1+2a+2b = Suojellut ja rajotetussa metsätalouskäytössä olevat metsät , ,6 Vuoden 1997 alussa tuli voimaan uusi metsälaki, jossa otetaan puuntuotannollisen kestävyyden lisäksi entistä paremmin huomioon metsäluonnon säilyttäminen ekologisesti monimuotoisena ja vaihtelevana. Laissa on määritelty erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden ominaispiirteitä ei saa muuttaa. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi purot, lähteet, pienet lammet, lehtolaikut ja jyrkänteet. Metsälaissa säilytettiin puuntuotannollisen kestävyyden turvaavat säännökset. Metsän saa uudistaa vasta, kun puusto on riittävän iäkästä tai järeää, ja hakatun metsän tilalle on aina perustettava uusi taimikko. Markku Meriluoto Tuli kuuluu havumetsien luontaiseen kiertokulkuun. Kulotus tarjoaa myös elinympäristöjä palanutta puuta vaativille eliölajeille. Kulotuksen määrää metsän uudistamisessa on tarkoitus lisätä vuosittain. Hakkuiden luonnonhoidon laatu arvioidaan joka vuosi Suomessa aloitettiin vuonna 1995 koko maan kattava luonnonhoidon laadun seuranta hakkuualoilla. Seurannassa arvioidaan luontokohteiden säilymistä, hakkuissa säästetyn monimuotoisuudelle arvokkaan puuston määrää, vesiensuojelun ja maanmuokkauksen laatua sekä hakkuiden maisemallisia vaikutuksia. Vuosittain on tarkastettu yli tuhat satunnaisotannalla valittua hakkuualaa yksityisten, metsäteollisuusyritysten ja valtion metsissä. Metsäteho Oy Suomen luonto on melko karua, joten tällaisten rehevien elinympäristöjen säästäminen on monimuotoisuuden säilymisen kannalta erityisen tärkeää. Nämä kohteet ovat usein harvinaisten tai vaateliaiden lajien esiintymisalueita.

4 Luonnonhoidon laadun arvioija työssään. Sanna Kallio Selvityksen tärkeimmät tulokset Vuonna 1999 tarkastettiin hakkuualaa, joiden kokonaispinta-ala oli noin hehtaaria. Arvokkaita luontokohteita löytyi yhteensä 724 kappaletta. Niiden osuus oli noin kolme prosenttia hakkuualojen pintaalasta. Luontokohteet olivat säilyneet hakkuissa yleensä hyvin: 74 % kohteista oli säilynyt ennallaan ja 18 % lähes ennallaan. Osittain säilyneitä kohteita oli 6 % ja tuhoutuneita 2 %. Talviaikaan vaikeasti havaittavien luontokohteiden, kuten lähteiden, rehevien soiden ja pienten purojen säilyttämiseen tulee kiinnittää entistä tarkempaa huomiota. Tällaiset kohteet pyritään kartoittamaan jo lumettomaan aikaan. Metsäluonnon monimuotoisuutta korostavat metsänhoitosuositukset ovat käytössä kaikissa Suomen metsänomistajaryhmissä. Talousmetsien monimuotoisuudelle on tärkeää, että arvokkaat luontokohteet rajataan toimenpiteiden ulkopuolelle uudistushakkuualoille jätetään monimuotoisuudelle arvokasta puustoa ja pyritään lisäämään lahon puun määrää kasvatushakkuissa ja metsänhoitotöissä säästetään monimuotoisuudelle tärkeää lehtipuustoa hakkuissa, maanmuokkauksessa ja kunnostusojituksessa vähennetään ravinteiden huuhtoutumista muun muassa suojavyöhykkeiden avulla hakkuut rajataan niin, että ne sopivat maisemaan, ja metsien virkistyskäyttö otetaan hakkuissa huomioon Tavoitteet yhä korkeammalla Laatu- ja ympäristöasioiden hallinta on noussut yhdeksi metsätalouden keskeisimmistä tavoitteista. Suurimmissa metsäteollisuusyrityksissä ja valtion metsiä hoitavassa Metsähallituksessa on tätä varten otettu käyttöön ISO ympäristöjärjestelmä. Hyvän metsänhoidon taso voidaan osoittaa myös metsäsertifioinnilla. Tätä varten Suomeen on kehitetty perhemetsätalouteen soveltuva sertifiointimalli. Luonnonhoidon laadun arviointien tulokset osoittavat, että Suomen talousmetsien luonnonhoidon taso on nelivuotisen seurantajakson aikana parantunut jatkuvasti. Kaksi kolmasosaa hakkuualoista oli sellaisia, joissa sekä luonnonhoito että puuntuotanto arvioitiin hyväksi. Tulos osoittaa, että luonnonhoito ja puuntuotanto voidaan oikealla suunnittelulla ja toteutuksella yhdistää. Hyvästä kokonaistilanteesta huolimatta noin joka viidenneltä hakkuualalta löytyy vielä parannettavaa. Luonnonhoidon ja puuntuotannon kokonaisuuden hallitseminen edellyttää jatkuvaa metsäammattilaisten ja metsänomistajien koulutusta. Arvokkaiden elinympäristöjen säilyttäminen, lahopuumäärän lisääminen ja vesiensuojelun tehostaminen ovat talousmetsien luonnonhoidon tärkeimpiä kehittämiskohteita.

5 Sanna Kallio Vuonna 1999 uudistushakkuissa jätettiin monimuotoisuuden vuoksi hakkaamatta keskimäärin 6,2 m 3 /h, eli noin 3 % ainespuun kokonaismäärästä % % % Luontokohteiden osuus tarkastetusta alasta Luontokohteiden osuus tarkastetusta pinta-alasta on vaihdellut vuosittain kolmen ja viiden prosentin välillä. Vuoden 1999 tarkastuksissa luontokohteita löytyi joka kolmannelta hakkuualalta. Ennallaan Lähes ennallaan Osittain Ei lainkaan Luontokohteiden säilyminen hakkuissa Luontokohteiden säilyminen on hyvällä tasolla. Pienialaisten ja talviaikaan vaikeasti tunnistettavien kohteiden säilyttämisessä on eniten parannettavaa. Erinomainen Hyvä Välttävä Heikko Luonnonhoidon laadun kokonaisarvio Tulokset ovat kokonaisuutena parantuneet samalla kun luonnonhoidon vaatimustaso on uuden lainsäädännön ja metsäsertifioinnin myötä kasvanut.

6 KESTÄVÄÄ METSÄ- TALOUTTA KOSKEVIA PÄÄTÖKSIÄ SUOMESSA 1990 LUVULLA Suomen hallituksen periaatepäätös metsien kestävän hoidon ja käytön toteuttamiseksi YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (Rio de Janeiro 1992) hyväksyttyjen metsäperiaatteiden mukaisesti. Päätöksessä sitouduttiin siihen, että metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on keskeinen osa talousmetsien hoitoa. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö vahvistivat metsätalouden ympäristöohjelman Hallituksen periaatepäätökset vanhojen metsien suojelusta. Niihin sisältyy luonnontilaista metsää yli hehtaaria ja joutomaita yli ha. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi Suomen kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit Uusi metsä- ja luonnonsuojelulainsäädäntö astui voimaan Uudessa metsälaissa yhdistyvät puuntuotanto ja talousmetsien monimuotoisuuden ylläpito Valtioneuvosto vahvisti kansallisen metsäohjelman. JA KÄYTÄNNÖN TOIMENPITEITÄ uudistettiin metsien käsittelyä koskevat yksityismetsien metsänhoitosuositukset ja Metsähallituksen sekä metsäteollisuusyritysten metsänhoito-ohjeet vastaamaan ympäristöohjelman mukaisia metsän- ja ympäristönhoidon periaatteita. Samalla käynnistettiin metsäammattilaisten laaja koulutus Metsätalouden ympäristöohjelman seurantatyöryhmä aloitti työnsä kehitettiin ja otettiin käyttöön talousmetsien luonnonhoidon laadun arvioinnin seurantamenetelmä valtion metsissä otettiin käyttöön alue-ekologinen suunnittelu, jolla sovitetaan eri intressiryhmien edut ja metsänkäyttömuodot yhteen aloitettiin erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoitus yksityismetsissä ja metsäteollisuusyritysten metsissä aloitettiin kestävän metsätalouden indikaattoreiden kehittäminen ja testaus kehitettiin metsäammattilaisille luonnonhoitoon valmentava tutkinto valmistui ehdotus metsien kestävän hoidon ja käytön sertifiointijärjestelmäksi Suomessa valmistuivat metsäkeskusten ja eri sidosryhmien yhteistyössä laaditut metsälain mukaiset alueelliset metsäohjelmat lopussa valmistuivat Suomen metsäsertifiointistandardit ensimmäisille alueille myönnettiin metsäsertifikaatit. ISBN PL 194 (Unioninkatu 17) HELSINKI Puh. (09) Faksi (09) Soidinkuja HELSINKI Puh. (09) Faksi (09) STUDIO JUSSI R / F.G. Lönnberg 1999