Näkökulmia ekotehokkuuden edistämiseen suomalaisilla kehittämisvyöhykkeillä

Transkriptio

1 Näkökulmia ekotehokkuuden edistämiseen suomalaisilla kehittämisvyöhykkeillä Tausta Kehittämisvyöhykkeet ovat nousseet suomalaisen aluekehittämisen ja -suunnittelun ytimeen, ja niistä puhutaan paljon paitsi kilpailukykyisen myös ekotehokkaan aluerakenteen mahdollisuutena. Niillä pyritään ohjaamaan aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehitystä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävämpään suuntaan. Näillä keskeisten liikenneyhteyksien ympärille rakentuvilla vyöhykkeillä (joista käytetään myös esimerkiksi termejä kasvukäytävä ja yhteysväli) nähdään lukuisia mahdollisuuksia liittyen mm. alueiden välisen yhteistyön tiivistämiseen ja aluerakenteen kestävämpään ohjaamiseen. Toistaiseksi kuitenkin lukuisat aluehallinnolliset rajat ja alueiden välinen kilpailu ja edunvalvonta ovat haastaneet kokonaisvaltaisen suunnittelun vyöhykkeiden runkoon tukeutuen, eikä vyöhykkeillä ole ollut riittävää ohjausvaikutusta maankäytön tehostamiseen. Aluerakenteen ohjaamisen näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat, mitä vyöhykkeiden fyysinen yhteys mahdollistaa, ja miten vyöhykkeillä voidaan vaikuttaa aluerakenteen ekotehokkuuteen käytännössä eripuolilla Suomea. Ympäristöministeriön vuonna 2006 julkaisemassa aluerakenteen kehityskuvassa kehittämisvyöhykkeiden nähdään olevan keskeisessä asemassa ohjattaessa aluerakenteen kehitystä etenkin Etelä-Suomessa. Vyöhykkeiden avulla Helsingin seudun liian nopea keskittymiskehitys saadaan ohjattua hallitusti pienemmille kaupunkiseuduille nopeiden raideyhteyksien ulottuville (2006: 23). Helsingistä Hämeenlinnan kautta Tampereelle ulottuvan HHT-kasvukäytävän toimijat ovatkin sitoutuneet vuonna 2013 allekirjoitetussa aiesopimuksessaan edistämään koko HHT-kasvukäytävän kestävää kasvua käytössään olevin keinoin yhdessä alueen elinkeinotoimijoiden kanssa. E-18 -tien ympärille rakentuva Pohjoinen kasvukäytävä on sen sijaan toistaiseksi ollut suhteellisen vähäisessä roolissa tarkasteltaessa aluerakenteen ohjaamissuuntia kansallisesti, huolimatta alueeseen kohdistuneesta kiinnostuksesta esimerkiksi elinkeinoelämän ja kansainvälisten investointien potentiaalisena sijoittumispaikkana. Myös liikennepoliittisessa selonteossa (2012) alue nostetaan merkittävään asemaan, ja Pohjoinen kasvukäytävä - hankkeella pyritään saavuttamaan mahdollisimman suurta vaikuttavuutta liikenteen ja tietoliikenteen infrastruktuuriin toteutetuista miljardi-investoinneista. Sen sijaan pienemmillä ja hajanaisemmilla vyöhykkeillä, kuten Oulu-Kainuu ja Lounaisrannikon kehittämisvyöhykkeillä, ekotehokkuutta ei voida tarkastella pelkästään yhdyskuntarakenteen yhtenäisyyden ja sen tuomien mahdollisuuksien näkökulmasta. Alueiden taloudellista kilpailukykyä kehittäviä vyöhykehankkeita on toteutettu paljon ympäri Suomen, ja myös esimerkiksi Pohjoisella kasvukäytävällä painotetaan liikenne- ja elinkeinopoliittisia näkökulmia. Ekologiseen kestävyyteen ja vyöhykkeiden ekotehokkuuteen painottuvia hankkeita on toteutettu vähemmän vyöhykkeille asetetuista strategisista tavoitteista huolimatta. Kuitenkin kestävään kehitykseen ja resurssien tehokkaampaan käyttöön liittyvät tavoitteet ovat keskeisellä sijalla ohjattaessa Suomen aluerakennetta tulevaisuudessa. Vyöhykkeiden ekotehokkuus viittaa parhaimmillaan asumisen, työpaikkaalueiden ja liikennejärjestelyiden muodostamiin innovatiivisiin kokonaisuuksiin, jolloin MALPE-suunnittelu nousee keskeiseen asemaan vyöhykkeiden tarkastelussa. Toistaiseksi ekotehokkuuden toteutumista kehittämisvyöhykkeillä on kuitenkin käsitelty varsin kapeasta näkökulmasta esimerkiksi ympäristöystävällisiin liikenneratkaisuihin liittyen, eikä ekotehokkaan aluerakenteen merkityksiä ja mahdollisuuksia ole selvitetty vyöhykkeiden kokonaisvaltaisen suunnittelun näkökulmasta. Kokonaisuudessaan ekotehokkuuden käsite on aluerakennetta tarkasteltaessa moniulotteinen sen viitatessa toisaalta varsin kapeasti ekologisen kestävyyden näkökulmaan, mitä on tarkasteltu erilaisten indikaattorien kuten hiilidioksidipäästöjen kautta. Toisaalta taas ekotehokkuus voidaan nähdä kokonaisvaltaisena aluerakenteen kestävyyttä kuvaavana käsitteenä, jolloin sitä ei voida tarkastella irrallaan taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä kuvaavista käsitteistä. Ekotehokkuuden käsitettä 1

2 käytetäänkin paljon rinnakkain kestävän kasvun, taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävä kehityksen, tai resurssiviisauden kanssa, jolloin käsitteen merkitys jää usein pintapuoliseksi ja tarkastelu ympäripyöreäksi. Ekotehokkuuden ollessa yksi keskeisimpiä kehittämisvyöhykkeiden edistämisen taustalla olevia tavoitteita, on olennaista tarkastella käsitteen eri merkityksiä ja kytköksiä suomalaisen aluerakenteen kontekstissa, ja toisaalta myös tunnistaa ekotehokkuuden konkreettisia sisältöjä eri alueilla. Ekotehokkaaseen yhdyskuntasuunnitteluun liittyviä selvityksiä on tehty esimerkiksi pääkaupunkiseudulla (Lahti ym. 2008: Ekotehokkuuden arviointi ja lisääminen Helsingissä; Uudenmaanliitto 2008: Metropolialueelle kestävä aluerakenne), mutta nyt aiemmat selvitykset ja tutkimukset ekotehokkaasta suunnittelusta tulisi tuoda yhteen kehittämisvyöhykkeisiin ja aluerakenteen ohjaamiseen liittyvien tarkasteluiden kanssa. Tavoite Tämän tutkimuksen tavoitteena on a) tarkastella ekotehokkuuden käsitettä alueellisen suunnittelun ja aluerakenteen ohjaamisen yhteydessä, ja tunnistaa käsitteen keskeisiä sisältöjä ja merkityksiä kehittämisvyöhykkeiden näkökulmasta; b) tunnistaa niitä käytännön tekijöitä, miten kehittämisvyöhykkeillä ja niiden kokonaisvaltaisella suunnittelulla on edistetty ja voitaisiin edistää aluerakenteen ekotehokkuutta ja olemassa olevan infrastruktuurin ja rakennetun ympäristön tehokkaampaa käyttöä Suomessa. Keskeiset kysymykset ovat: 1. Miten vyöhykkeiden nähdään edistävän ekotehokasta aluerakennetta ja kestävää kehitystä alueellisen suunnittelun ja kehittämisen strategisissa tavoitteissa ja teorioissa? Mihin kaikkeen ekotehokkuudella viitataan vyöhykkeiden yhteydessä? 2. Millaisia hankkeita kehittämisvyöhykkeillä on toteutettu ekotehokkuuden edistämiseen liittyen kansainvälisesti? 3. Millaisia hankkeita suomalaisilla kehittämisvyöhykkeillä on toteutettu ekotehokkuuden edistämiseen liittyen? 4. Millä edellytyksillä HHT-vyöhyke voisi toteuttaa vyöhykkeen ekotehokkuutta edistäviä tavoitteita konkreettisessa kehittämistoiminnassaan; Millaisia mahdollisuuksia muihin suomalaisiin kehittämisvyöhykkeisiin liittyy ekotehokkaan aluerakenteen näkökulmasta (tarkastelussa ainakin Pohjoinen kasvukäytävä, mahdollisesti myös Lounaisrannikon kehittämisvyöhyke ja Oulu-Kainuu kehittämisvyöhyke)? Tutkimuksen toteutus Selvityksen alussa tehdään kirjallisuuskatsaus aluepiiriin liittyvään teoreettiseen keskusteluun, ja tarkastellaan keskeisiä aluekehittämistä ja -suunnittelua linjaavia strategioita ekotehokkuuteen liitettyjen tavoitteiden ja argumenttien selvittämiseksi. Tämän jälkeen tehdään katsaus kansainvälisiin kehittämisvyöhykkeisiin ja ekotehokkuuden tavoitteeseen liittyviin kehittämishankkeisiin, ja kartoitetaan ekotehokkuuden edistämiseen liittyvät hankkeet suomalaisilla kehittämisvyöhykkeillä. Kehittämisvyöhykkeiden mahdollisuuksia ekotehokkuuden näkökulmasta tarkastellaan pääasiassa HHTvyöhykkeellä, mikä on ainoa yhdyskuntarakenteeltaan lähes yhtenäinen vyöhyke Suomessa. HHT-vyöhyke tarjoaa nauhamaisen taajamarakenteensa, liikenteellisen selkärankansa sekä aktiivisen kehittämistoimintansa vuoksi ajankohtaisen alustan ekotehokkuuden tarkasteluun. Tämän lisäksi ekotehokkuuteen liittyviä mahdollisuuksia tarkastellaan 2-3 alueellisella verrokkivyöhykkeellä (lopullisista tutkimusalueista keskustellaan vielä rahoittajien ja alueellisten toimijoiden kanssa). Mahdollisia verrokkialueita ovat Pohjoinen kasvukäytävä, Lounaisrannikon kehittämisvyöhyke, Oulu-Kainuu kehittämisvyöhyke ja Varkaus-Kuopio-Iisalmi (VKI) kehittämisvyöhyke. Verrokkialueilla keskitytään selvittämään vyöhykkeiden ekotehokkuuteen liittyviä mahdollisuuksia keskeisten toimijoiden haastatteluiden/karttapohjaisen kyselyn kautta, kun taas HHT-vyöhykkeellä ekotehokkuutta tarkastellaan 2

3 monipuolisemmin hyödyntämällä karttapohjaista kyselyä, haastattelemalla alueen keskeisiä toimijoita ja viranhaltijoita ja kartoittamalla ekotehokkuuteen liittyviä erilaisia laskelmia ja lähestymistapoja alueella. Alueellisten toimijoiden näkemyksiä selvitetään toimijoille suunnatun karttapohjaisen kyselyn kautta, missä vyöhykkeitä pyritään visualisoimaan uudella tavalla ilman perinteisiä hallinnollisiin rajoihin sidottuja tarkasteluja (Harava -palvelu, TY:n Maantieteen ja geologian laitoksen kautta). Toimijoita pyydetään pohtimaan, mitä ekotehokas aluerakenne voisi tarkoittaa vyöhykkeiden yhteydessä tulevaisuudessa, ja millä konkreettisilla toimenpiteillä tavoitteisiin päästään. Mahdollisuutena on esim. myös pyytää vastaajia profiloimaan vyöhykkeiden eri alueita kartalla, ja pyytää heitä nostamaan esille konkreettisia alueita ja ideoita ekotehokkuuteen liittyvien hankkeiden toteuttamiseksi. Lisäksi tehdään tarvittava määrä haastatteluja eri aluekehitysviranomaisten ja sidosryhmien edustajien kanssa, ja tehdään paikkatietoon perustuvia analyyseja alueiden kehitysdynamiikasta hyödyntäen mm. YKR-aineistoja. Tulokset ja niiden sovellettavuus Kuva 1. Hankkeen eteneminen ja tulosten sovellettavuus Hanke tuottaa monipuolisesti soveltavaa tietoa kansallisten ja alueellisten toimijoiden käyttöön suunnittelun ja päätöksenteon tueksi (kuva 1): 1) Aluerakenteen ekotehokkuuteen liittyvät selvitykset ja tutkimukset koostetaan yksiin kansiin ja niitä analysoidaan kehittämisvyöhykkeiden näkökulmasta; 2) Kehittämisvyöhykkeisiin liittyvät ekotehokkuutta tavoittelevat hankkeet kartoitetaan kansallisesti ja kansainvälisesti; 3) Toimijoiden näkemysten kartoittamisen pohjalta tuotetaan tietoa siitä, miten ekotehokkuutta tarkastellaan ja tavoitellaan tutkimuksen kohdealueilla, ja mitä tulevaisuuden mahdollisuuksia vyöhykkeisiin liittyy ekotehokkaan aluerakenteen näkökulmasta; 4) Esitetään konkreettisia ratkaisuja siitä, miten ja millä sitouttavilla toimenpiteillä vyöhykkeiden ekotehokkuus saadaan tuota strategioista konkreettiseen suunnittelutyöhön ja käytäntöön. Esitetään uusia toimenpiteitä sekä kartoitetaan työkaluja rajat ylittävään yhteistyöhön ja MALPEsuunnitteluun vyöhykkeiden ekotehokkuuden edistämiseksi. 3

4 Selvityksen lopputuloksena nostetaan esille myös keskeisiä jatkotutkimuksen tarpeita vyöhykkeiden ekotehokkuuteen liittyen. Selvityksessä kartoitetaan työkaluja vyöhykkeiden jatkosuunnitteluun ekotehokkuuden näkökulmasta, joiden työstämiseen selvitetään mahdollisuutta jatkohankkeelle. Jatkohankkeessa tarkasteltaisiin tarkemmin vyöhykkeitä esim. ekotehokkuuslaskelmien pohjalta yhdessä aiheeseen erikoistuneiden tutkijoiden kanssa (mm. SYKE, VTT). Tekijät ja rahoitus Selvityksen toteuttamisen vastuullisena tutkijana toimii FT Helka Kalliomäki Turun yliopiston Maantieteen ja geologian laitokselta. Kalliomäen lisäksi hankkeeseen palkataan projektitutkija avustamaan mm. kyselyn laatimisessa, aineiston keräyksessä sekä tutkimusaineiston analysoinnissa. Mahdollisuuksien mukaan projektitutkijaksi palkataan potentiaalinen väitöskirjan tekijä Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitokselta. Lisäksi selvitetään graduntekijän linkittämistä projektiin. FT Helka Kalliomäki (o.s. Moilanen) on Suomen aluerakenteen viimeaikaisen dynamiikan ja kehittämisvyöhykkeiden, sekä eurooppalaisen aluepolitiikan analyysin ja yhdysvaltalaisen aluesuunnittelun keskeisiä asiantuntijoita Suomessa. Hänellä on noin kahdeksan vuoden aihepiiriin liittyvä työkokemus, lähinnä tutkijana (Turun yliopisto, Oulun yliopisto, Marylandin yliopisto) akateemisista ja soveltavista näkökulmista. Hän on käyttänyt laajasti ja syvällisesti laadullisia ja määrällisiä menetelmiä hallintoasiakirjojen tutkimuksessa, selvittänyt Suomen aluerakenteen dynamiikkaa tulevaisuustutkimuksen menetelmillä sekä käyttänyt myös muita määrällisiä, laadullisia ja paikkatietomenetelmiä tutkimuksissaan. Hän on myös vetänyt aluekehityksen työpajoja ja esitellyt tutkimuksiaan kansainvälisissä kongresseissa sekä kansallisissa ja paikallisissa soveltavissa seminaareissa. Kalliomäki toimii tutkijatohtorina Turun yliopistossa (maantieteen FT-tutkinto valmistui kesällä 2012). Hänen väitöskirjansa ( Regional development zones in spatial development in Finland. Governing spatial development through new territorial frames, ohjaaja Professori Jussi S. Jauhiainen) liittyy suoraan Suomen viimeaikaiseen aluekehitykseen ja aluerakenteen dynamiikkaan keskittyen kehittämisvyöhykkeiden analysointiin eurooppalaisen aluesuunnittelun näkökulmasta. Hänellä on monia muitakin julkaisuja tästä aihepiiristä suomeksi ja englanniksi, esimerkkinä Planning Theory and Practice - lehdessä vuonna 2012 julkaistu, Suomen aluesuunnittelua ja kehittämisvyöhykkeitä arvioiva artikkeli Towards Comprehensive Spatial Development in Europe: A Critical View from Finland. Lisäksi Kalliomäki toimi tutkijana Sisäasiainministeriön ja Pohjois-Pohjanmaan liiton rahoittamassa Kehittämisvyöhykkeet aluekehittämisessä hankkeessa vuonna Hankkeen kokonaiskustannusarvio on EUR, koostuen seuraavista osakuluista (hankkeen laajuudesta voidaan keskustella mahdollisten rahoittajien kanssa): - projektitutkijan palkka (6 kk): EUR - vastuullisen tutkijan palkka (1 kk): 4158 EUR (virkatyönä) - matkakulut: 1000 EUR - yliopiston edellyttämä lisäkustannus (15%): 3374 EUR - YHTEENSÄ: EUR Hankkeen rahoittajat: - Ympäristöministeriö: EUR (?) - Rahoitustarve, rahoittajia selvitetään MAL-verkoston kanssa: EUR Aikataulu Selvitys toteutetaan vuoden 2014 loppuun mennessä, tarkemmasta aikataulusta sovitaan yhdessä rahoittajien kanssa. 4

5 Tulosten julkaiseminen ja niistä tiedottaminen Tutkimus julkaistaan sähköisenä tutkimusraporttina, ja siitä tiedotetaan yhteistyössä MAL-verkoston kanssa hyödyntäen verkoston tiedotuskanavia. Mahdollisuutta painettuun julkaisuun selvitetään hankkeen aikana. Lisäksi tuloksia esitellään MAL-verkoston seminaarissa ja tarvittaessa myös erikseen muille sidosryhmille. Tuloksista tiedotetaan myös sanomalehdissä ja aineistoa hyödynnetään kansainvälisissä tieteellisissä artikkeleissa. 5