Turkka Korvenpää. Sammalkartoitukset Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteilla vuonna 2012

Transkriptio

1 Turkka Korvenpää Sammalkartoitukset Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteilla vuonna 0 Raportti (asianumero XX//0XX) Metsähallitus, Luontopalvelut, Etelä-Suomi 5..0

2

3 KUVAILULEHTI JULKAISIJA Metsähallitus, Luontopalvelut, Etelä-Suomi JULKAISUAIKA LUOTTAMUKSELLISUUS Julkinen DIAARINUMERO XX//VVVV SUOJELUALUETYYPPI/ SUOJELUOHJELMA JA NIMI NATURA 000-ALUEEN NIMI JA KOODI TEKIJÄ(T ) JULKAISUN NIMI JULKAISUN TYYPPI TIIVISTELMÄ 0-86-Saaristomeren kansallispuisto, YSA00586, YSA057, YSA0697, YSA057, -7-Ramsön lehtosaaret (lho) + Houtskarin ja Korppoon lehtosaaret, --hevonkackin pähkinälehto (lho + nat laaj), Vaisakon luonnonsuojelualue, Selkämeren kansallispuisto, YSA0859, -95- Pohjanpitäjänlahden rannikko (rso), --Rekijokilaakso (nat), -7- Rekijokilaakso, YSA05668, YSA068, YSA007, YSA065, YSA0550, YSA0506, YSA0577, -06-Kriipi, Suolahti, Vittiänlahti, Uskilanlahti (lvo), 0-8-Isojärven kansallispuisto, -578-Kärppäjärvi, Kuoppa-ahon suojelualue FI0006 Saaristomeri, FI00006 Houtskarin lehdot, FI00005 Åvensorin lehto, FI0005 Vaisakko, FI00007 Uudenkaupungin saaristo, FI Tammisaaren ja Hangon saariston ja Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue, FI0000 Rekijokilaakso, FI00006 Vanajaveden alue, FI0007 Vanajaveden lintualueet, FI09000 Isojärvi Arvajanreitti, FI09006 Kärppäjärven alue Turkka Korvenpää Sammalkartoitukset Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteilla vuonna 0 Raportti Työn tarkoituksena oli Luonnonhoito-LIFE kohteiden sammallajiston selvittäminen alueiden luonnonhoitoa varten. Kartoitukset keskitettiin luonnonhoitokuvioille sekä niiden lähiympäristöön. Kaikkiaan kartoitettiin aluetta, joista 8 sijaitsi Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Maastotyöt suoritettiin kesälokakuussa 0. Dragsviksgårdissa ne oli kuitenkin tehty jo vuonna 007. Kartoitusten kokonaisala oli runsas 600 ha, mutta Kärppäjärven alue kattoi tästä yksinään noin 80 ha. Yhteensä tehtiin 0 sammalhavaintoa, joista 96 koski suojeltavia lajeja. Erityisesti suojeltavista lajeista tehtiin 5 havaintoa, muista uhanalaisista 56 havaintoa, silmälläpidettävistä lajeista havaintoa ja luontodirektiivin II-liitteen lajeista havaintoa. Valtaosa em. havainnoista koski aiemmin tuntemattomia esiintymiä. Yksittäisistä löydöistä merkittävimmät olivat äärimmäisen uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan kantokinnassammalen löytyminen Kärppäjärveltä, vaarantuneen ja erityisesti suojeltavan isolimisammalen löytyminen Dragsviksgårdista ja vaarantuneen kalliokaulussammalen löytyminen Isojärveltä. Rosmanskärillä havaittiin uusi erityisesti suojeltavaksi lajiksi ehdotetun silohiippasammalen esiintymä. EU:n luontodirektiivin liitteeseen II sisältyvä korpihohtosammal löydettiin Rekijoelta ja Kärppäjärveltä. Myöskään nämä esiintymät eivät olleet aiemmin tiedossa. Lajistoltaan arvokkaimpia olivat Jurmo, Isojärvi ja Kärppäjärvi, mutta lähes kaikilta alueilta löytyi suojeltavia lajeja. Raportissa esitetään suosituksia, joilla sammalet voidaan asianmukaisesti huomioida alueiden hoidossa AVAINSANAT MUUT TIEDOT SUOSITELTAVA VIITTAUS Korvenpää, Turkka 0: Sammalkartoitukset Etelä-Suomen luontopalveluiden Luonnonhoito-Life kohteilla vuonna 0. - Raportti (asianumero 0//008). Metsähallitus, luontopalvelut, Etelä-Suomi,..0.x s. SIVUMÄÄRÄ 9 s.+ liite KIELI suomi JAKAJA Metsähallitus, luontopalvelut HINTA -

4 Sisällys Johdanto... 5 Kartoituskohteet... 5 Kartoitusmenetelmät... 6 Yhteenveto tuloksista Tulokset Jurmo Bodö Rosmanskär Långholm Hevonkack Vaisakko Liesluoto Dragsviksgård Rekijoki Sydänniemi Ikkala Isojärvi Kärppäjärvi... Kirjallisuus... 8 Liitteet Liite Kartoituskohteilta löydetyt lajit... 9

5 Johdanto Kaikki kartoitukset tehtiin osana Luonnonhoito-LIFE -hanketta. Tarkoituksena oli kerätä tietoa alueiden sammalistosta luonnonhoidon tarpeisiin. Pyrkimyksenä oli, että näin voitaisiin välttää harvinaisten lajien esiintymien katoamista vahingossa hoitotoimien vuoksi ja mahdollisuuksien mukaan parantaa alueiden laatua sammalten kannalta. Kartoituskohteet Kartoitettaviksi kuvioiksi valittiin kaikki LIFEssä mukana olevat kuviot. Niitä reunustavia tai lähiympäristössä sijaitsevia kuvioita kartoitettiin, mikäli hoitotoimien ajateltiin voivan jotenkin vaikuttaa em. kuvioiden sammallajistoon. Taulukko. Kartoitusten kohteet, sijainti, kartoitettu pinta-ala, käytetty maastotyöaika sekä kartoitusten tekijät. Kartoituksen ensisijainen tavoite oli toimenpidesuunnittelu (TPS). TuK=Turkka Korvenpää. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoitt ajat b Parainen FI0006 Jurmo TPS 07,8 TuK Saaristomeren kansallispuisto, YSA00586, YSA0697, YSA057, YSA057 b Parainen FI0006 Bodö TPS 8,6 TuK Saaristomeren kansallispuisto b Parainen FI00006 Rosmanskär TPS, TuK -7- Ramsön lehtosaaret (lho)+houtskar in ja Korppoon lehtosaaret b Parainen FI0006 Långholm TPS 8, 8 TuK Saaristomeren kansallispuisto b Parainen FI00005 Hevonkack TPS, 7 TuK -- Hevonkackin pähkinälehto (lho+nat laaj) b Salo FI0005 Vaisakko TPS,6 6 TuK Vaisakon luonnonsuojelu alue b Uusikaupunki FI Selkämeren kansallispuisto Liesluoto TPS 0,6 9 TuK 5

6 b Raasepori FI Dragsviksgård TPS, TuK -95- Pohjanpitäjänl ahden rannikko (rso) a Salo/Somero FI0000 Rekijoki TPS 9, 0 TuK -- Rekijokilaakso (nat), YSA068, YSA0506, YSA0550, YSA05668 a Valkeakoski FI00006 Sydänniemi TPS,7 TuK YSA0577 a Valkeakoski FI0007 Ikkala TPS 7,5 TuK -06- Kriipi, Suolahti, Vittilänlahti, Uskilanlahti (lvo) b Kuhmoinen FI09000 Isojärvi TPS,5 5 TuK 0-8- Isojärven kansallispuisto b Kuhmoinen FI09006 Kärppäjärvi TPS 8, 8 TuK Kärppäjärvi yht. 6,8 08 * Kartoitustehokkuus: kokonaisuudessaan erittäin hyvin kartoitettu suojelukohde, uusintakartoituksissa ei todennäköisesti löytyisi uutta lajistoa juurikaan koko suojelukohde hyvin kartoitettu, uusintakartoituksissa voisi kuitenkin löytyä vielä jonkin verran uutta lajistoa suojelukohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) hyvin kartoitettu kaikkien resurssien/ mikrohabitaattien osalta suojelukohteen tietyt osat (jotka näkyvät tallennetussa jäljessä) hyvin kartoitettu tietyn resurssin/mikrohabitaatin osalta, mutta muita resursseja katsottu vain satunnaisesti 5 suojelukohteella on käyty vain pikaisesti, eikä lajistosta ole saatu selkeää kuvaa. Kartoitusmenetelmät Kartoituksen maastotyöt suoritettiin samalla menetelmällä, jolla toimenpidesuunnitelmiin liittyviä sammalkartoituksia on aiemminkin tehty. Taimikkoa tai nuorta metsää kasvavat kuviot tutkittiin suhteellisen nopeasti, mikäli ei ollut erityistä syytä arvella, että niissä voisi esiintyä luonnonsuojelullisesti arvokasta lajistoa. Näin voisi olla, jos kuviolla esiintyisi esimerkiksi ravinteisia kivilajeja. Erityisesti työssä keskityttiin sammalten kannalta tärkeisiin elinympäristöihin kuten jyrkänteisiin, lehtoihin ja tavanomaista luonnontilaisempiin metsiin. Resursseista tutkittiin tarkkaan mm. maapuita, kantoja ja haapojen sekä jalopuiden runkoja. Mikäli sammalta ei pystytty maastossa luotettavasti määrittämään, kerättiin siitä näyte mikroskoopilla tehtävää määritystä varten. Tehdyt havainnot on tallennettu Excel-taulukkoon Metsähallituksen verkkolevylle. Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista tehdyt havainnot (myös löytymättä jääneitä aiemmin tunnettuja esiintymiä koskevat havainnot) tallennetaan lisäksi ympäristöhallinnon Hertta järjestelmään. Museonäytteet kerättiin kaikista uhanalaisista, silmälläpidettävistä tai muuten luonnonsuojelullisesti merkittävistä lajeista. Tämän lisäksi kerättiin näytteitä eräistä vaikeasti tunnettavista tai taksonomisesti hankalista lajeista. Näin on myös tulevaisuudessa mahdollista 6

7 tarpeen mukaan tarkastaa määrityksiä tai selvittää esimerkiksi, mihin uuteen taksoniin näyte kuuluu, mikäli nykyään yhtenä lajina pidetty taksoni jaetaan uusiksi lajeiksi. Yhteenveto tuloksista Taulukko. Yhteenveto kartoituksissa kootuista lajien havaintotietojen määristä. tieto tarkoittaa riviä lajihavaintotiedostossa. Suojeltavat lajit: valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset, silmälläpidettävät sekä luonto- ja lintudirektiivin lajit. Muut U: vuoden 00 uhanalaisluokituksessa luokkiin EN ja VU kuuluvat lajit, muut kuin erityisesti suojeltavat (E). Alueellisesti uhanalaiset lajit (RT) ja luontodirektiivin lajit (LuDir) voivat sisältyä muihin luokkiin, joten suojeltavien lajien havaintomäärä ei ole sama kuin sarakkeiden summa. Koodi Kohteen nimi syy Tietoja yht. Suojelt avat yht. E Muut U NT DD RT LuDir FI0006 Jurmo TPS FI0006 Bodö TPS FI00006 Rosmanskär TPS FI0006 Långholm TPS FI00005 Hevonkack TPS FI0005 Vaisakko TPS FI00007 Liesluoto TPS FI Dragsviksgård TPS FI0000 Rekijoki TPS FI00006 Sydänniemi TPS FI0007 Ikkala TPS FI Isojärvi TPS FI09006 Kärppäjärvi TPS yht Tulokset 5. Jurmo Yleistä Jurmo kartoitettiin Maastotyöhön käytettiin yhteensä tuntia. Sää oli koko ajan poutainen, ja maasto monet kausikosteat suopainanteet mukaan lukien enimmäkseen kuivaa. Ilmeisesti tehtyjen ennallistamistoimien vuoksi Träsketin letolla vesi oli hyvin korkealla ja pohjakerros paikoin jopa veden alla, minkä vuoksi sammalia oli vaikea havaita. Taulukko. Jurmon kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttaja b Parainen (Korppoo) FI0006 Jurmo TPS 07,8 TuK 7

8 Kuva. Jurmon länsiosa (valtionmaan kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, YSA-alueen kuviorajat punaisella viivalla ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :000. Kuva. Jurmon keskiosa (valtionmaan kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, YSA-alueen kuviorajat punaisella viivalla ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :000. 8

9 Aiemmat kartoitukset Kimmo Syrjänen (997) kartoitti Jurmon lajistoa osana Saaristomeren kansallispuiston sammalinventointia 990-luvun alkupuolella. Lisäksi Jurmosta on kertynyt runsaasti yksittäishavaintoja, sillä saari on ollut jo vuosikymmeniä kuuluisa monimuotoisesta ja arvokkaasta luonnostaan. Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokantaan on Jurmosta tallennettu uhanalaisen tai silmälläpidettävän sammallajin esiintymää, joista koskee mahdollisesti yhä olemassa olevia esiintymiä. Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kaikki Luonnonhoito LIFE:ssa mukana olevat kuvion kartoitettiin tarkoin, eikä niiltä todennäköisesti olisi enää löydettävissä montaakaan uutta lajia. LIFE kuvioihin rajoittuvia kuvioita tutkittiin sen perusteella, voiko suunniteltu luonnonhoito vaikuttaa kyseisen kuvion sammalistoon. Lisäksi kartoitettiin muut sammalten kannalta arvokkaat kohteet. Näitä olivat Sorgenin letto ja Träsketin suo ympäröivine rehevine tervaleppävaltaisine lehtoineen sekä kaikki Jurmon muut soistumat. Träsketiä ei valitettavasti voitu tutkia kovin hyvin, sillä suo oli osittain erittäin märkä ja upottava, paikoin jopa veden peittämä. Kaikki ennestään tiedossa olevat uhanalaisten ja silmälläpidettävien sammallajien esiintymät tarkastettiin. Kartoittamatta jätettiin Luonnonhoito LIFEiin kuulumattomat todennäköisesti lajistoltaan vaatimattomat alueet. Kaiken kaikkiaan Jurmon sammallajistosta muodostui tutkittujen kohteiden osalta (Träsketiä lukuun ottamatta) erittäin hyvä kuva, ja kokonaisuutenakin voidaan sanoa, että myös koko saaren tasolla lajistosta syntyi nyt tehdyn kartoituksen sekä aiempien tietojen perusteella hyvä käsitys. Kuva. Jurmon itäosa (valtionmaan kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, YSA-alueen kuviorajat punaisella viivalla ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :000. 9

10 Yleiskuvaus Jurmo sijaitsee aivan lounaissaariston etelälaidalla, minkä vuoksi sen ilmasto on hyvin mereinen. Valtaosa saaresta on puutonta nummea ja ketoa. Varsinaista metsää (rehevää tervaleppälehtoa) kasvaa vain Sorgenin ja Träsketin ympäristössä Jurmon eteläosassa. Lisäksi kylän lähellä sijaitsee vuonna 95 istutettu männikkö. Viime mainittu ei sisälly Natura-alueeseen eikä ole suojeltu. Sorgenissa sijaitsee hiekkavallin merestä erottama kosteikko ympäröivine lähdevaikutteisine lettoineen ja tervaleppälehtoineen. Träsketiä kuivatettiin aikoinaan, jolloin se muuttui lammesta lettoiseksi suoksi. Leton vedenpinnantasoa nostettiin sittemmin uudelleen ennallistamistarkoituksessa. Nykyään suo onkin monin paikoin vaikeakulkuinen. Kausikosteita ja pohjavesivaikutteisia, pienialaisia lettoisia soistumia on useita saaren eri puolilla. Vierasvenesataman eteläpuolella sijaitsee kuiva simpukkamaaketo. Jurmon rannat ovat enimmäkseen soraisia tai hiekkaisia. Saaren itäosassa sijaitsee laaja laidun, jota laidunsivat vuonna 0 naudat. Lajisto Jurmossa havaittiin tässä kartoituksessa yhteensä 0 sammallajia, joista 87 lehtisammalia ja maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin yhteensä 8, ja niistä tehtiin kaiken kaikkiaan havaintoa (Taulukko ). Erittäin uhanalaisia lajeja tavattiin, vaarantuneita, silmälläpidettäviä 5, alueellisesti uhanalaisia, harvinaisia ja luontoarvoja osoittavia lajeja. Nummirahkasammal kasvaa melko niukkana kausikosteassa pohjavesivaikutteisessa suopainanteessa Jurmon länsiosassa Bengtsfolsin YSA-alueella (kuvio 6). Kimmo Syrjänen löysi esiintymän vuonna 0. Rannikkorahkasammalta löytyi kylän ja vierasvenesataman väliltä Högbergetin itäpuolen kausikostealta suolta (ysa-kuvio 5). Sen sijaan aiemmin tunnetulta paikalta saaren itäosasta lajia ei nyt tavattu. Kasvupaikan paikkatiedot ovat hieman epätarkkoja ja maasto vaikeakulkuista katajikkoa-varvikkoa, joten esiintymä voi edelleen olla olemassa. Rantaväkäsammal kasvaa tunnetulla paikallaan vierasvenesataman itäpuolella hiekkatien viereisessä kausikosteassa kalkkivaikutteisessa lettoisessa painanteessa. Esiintymä on säilynyt elinvoimaisena. Samalla paikalla tavataan myös kalkkijalosammalta. Sitä kasvaa lisäksi vierasvenesataman laidalla kyläkallion painanteessa. Hakahiippasammal löytyi Jurmolle uutena lajina Träsketin itäpuolen kosteasta ja varjoisasta tervaleppävaltaisesta lehdosta. Sitä kasvaa järeän aikoinaan lehdestetyn koivun rungolla noin 0 tupasta. Samassa metsikössä sinnittelee yhä myös yhdellä kannolla esiintyvä lepikkolaakasammal. Träsketin leton lajistoon kuuluvat mm. käyrälehtirahkasammal, lännenkynsisammal, heterahkasammal, kirjorahkasammal ja lettorahkasammal. Sen sijaan letolta aiemmin löydettyjä lettohammassammalta (Leiocolea rutheana, RT), karhunlovisammalta (Lophozia grandiretis, EN, tosin nykyisin arveltu hävinneeksi Jurmosta) ja lettokehräsammalta (Moerckia hibernica, VU) ei nyt havaittu. Träsket oli kartoitusajankohtana erittäin vaikeakulkuinen ja osin veden peitossa, eikä suota voitu tutkia kuin pintapuolisesti. Siten yllä mainitut lajit voivat edelleen kasvaa siellä. Sorgenin leton lajistoon kuuluvat esimerkiksi ryytisammal, kampasammal, rassisammal, tihkulehväsammal ja lettokynsisammal. Varsinaisen leton vieressä tiheäpuustoisessa, rehevässä ja suojaisessa tervalepikossa kasvavat mm. välillä kateissa ollut kantokorvasammal sekä runsaana esiintyvät poimulehväsammal ja hohkasammal (Leucobryum glaucum). Lettosammalistoa kuten lettoväkäsammalta ja lettosirppisammalta tavataan Träsketin ja Sorgenin ohella myös useissa pienialaisissa kausikosteissa suopainanteissa 0

11 Vierasvenesataman eteläpuolen simpukkamaakedolla (valtionmaan kuvio ) kasvavat esimerkiksi kalkkikynsisammal, kalkkisuikerosammal, kalkkikahtaissammal, ripsikellosammal, kielikellosammal ja limisiimasammal. Sen sijaan kedolta aiemmin löydettyjä peikonsammalta (Athalamia hyalina, VU), etelänkellosammalta (Encalypta vulgaris) ja uurrekellosammalta (E. rhaptocarpa, RT) ei nyt havaittu. Maasto oli kartoitusaikana erittäin kuivaa, ja sammalten havaitseminen siten vaikeaa. Lisäksi kedolta oli hiljattain raivattu runsaasti katajaa, mikä on voinut aiheuttaa tilapäistä kalkkilajien taantumista töiden aiheuttaman pohjakerroksen kulumisen vuoksi. Siten em. lajit voivat yhä kasvaa kedolla. Högbergetin eteläpuolen avoimelta hiekkaiselta kentältä (ysa-kuvio, merkitty maastokartassa soistuneeksi) löydettyä kalkkihankasammalta (Riccia beyrichiana, EN) ei kasvupaikan erittäin tarkasta tutkimisesta huolimatta havaittu. Tämä lyhytikäinen laji lienee hävinnyt jonkin liian kuivan kasvukauden aikana. Luhtasammakonsammal löytyi Tvåstanvikenin pohjukan rantaniityltä (valtionmaan kuvio.). Taulukko. Yhteenveto Jurmosta havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja Taulukko 5. Jurmon merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Sphagnum molle nummirahkasammal U EN Sphagnum affine rannikkorahkasammal U EN Campyliadelphus elodes rantaväkäsammal U VU Pseudocalliergon lycopodioides kalkkijalosammal U VU Orthotrichum stramineum hakahiippasammal U VU Sphagnum contortum käyrälehtirahkasammal NT RT Plagiothecium latebricola lepikkolaakasammal U NT Hygroamblystegium humile luhtasammakonsammal NT RT Geocalyx graveolens ryytisammal NT ind., va Jungermannia leiantha kantokorvasammal NT RT va Dicranum brevifolium kalkkikynsisammal RT Dicranum leioneuron lännenkynsisammal RT va Helodium blandowii kampasammal RT Paludella squarrosa rassisammal RT Plagiomnium elatum tihkulehväsammal RT Scorpidium cossoni lettosirppisammal RT useita Scorpidium scorpioides lettolierosammal RT muutama Sphagnum warnstorfii heterahkasammal RT Sphagnum auriculatum rantarahkasammal harv. Cephalozia connivens kynsipihtisammal harv. Bryum archangelicum? nuokkuhiirensammal harv.

12 Brachythecium glareosum kalkkisuikerosammal ind. Campylium stellatum lettoväkäsammal ind. useita Dicranum bonjeanii lettokynsisammal ind. Distichium capillaceum kalkkikahtaissammal ind. Ditrichum flexicaule kalkkikarvasammal ind. Encalypta ciliata ripsikellosammasl ind. Encalypta streptocarpa kielikellosammal ind. Fissidens adianthoides lettosiipisammal ind. Ainakin Myurella julacea limisiimasammal ind. Sphagnum subnitens kirjorahkasammal ind. Sphagnum teres lettorahkasammal ind. Tortella tortuosa kalkkikiertosammal ind. Plagiomnium undulatum poimulehväsammal ind. Herzogiella seligeri kantohohtosammal ind. Tulosten arviointi Jurmo on sammallajistoltaan hyvin merkittävä alue. Varsinkin Träsketin ja Sorgenin letoilla sekä eräissä pienialaisemmissa kausikosteissa ja lettoisissa suopainanteissa kasvaa useita Lounais- Suomessa ja koko maassakin harvinaisia lajeja. Valitettavasti Sorgen on kuitenkin vähitellen menettänyt arvoaan kuivumisen vuoksi. Träsketiä on ennallistettu vedenpintaa nostamalla, ja tämä on saattanut vaikuttaa haitallisesti joihinkin lajeihin. Ennallistamisen vaikutuksia olisi hyvä selvittää tarkemmin. Kalkkilajiston kannalta merkittävä on vierasvenesataman eteläpuolen simpukkamaaketo. Tervaleppälehdoissa esiintyy edustavaa lehtosammalistoa. Niistä löydettiin mm. Jurmolle uutena lajina hakahiippasammal. Nummet ja karummat kedot ovat sen sijaan sammalten kannalta niukkalajisia ja merkitykseltään vähäisiä. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Luonnonhoito-LIFE kuviot ovat enimmäkseen sammallajistoltaan vaatimattomia nummia ja kuivia ketoja. Niitä voidaan suunnitellusti kulottaa ilman haittoja. Toisaalta näitä kuvioita ei voi millään hoitotavalla muuttaa sammalten kannalta otollisemmiksi. Sammallajistoltaan arvokkaalta vierasvenesataman eteläpuoliselta simpukkamaakedolta on hiljattain raivattu runsaasti katajaa. Tämä hyödyttää myös harvinaisia kalkkisammalia, kun happaman neulaskarikkeen kertyminen loppuu. Monet lajit hyötyvät myös varjostuksen vähenemisestä. Jurmon tervaleppälehtojen tulee antaa kehittyä luonnontilassa mutta Sorgenin letolla tehty tervaleppien katkominen on lettosammaliston kannalta hyödyllistä. Leton avoimen osan säilymisestä avoimena tulee tulevaisuudessakin huolehtia raivaamalla vesovia tervaleppiä aika ajoin elleivät laiduneläimet pidä puustoa kurissa. Laidunnuksesta ei ole käytännössä haittaa. Päinvastoin kevyt laidunpaine voi hyödyttää monia lettolajeja, kun tallaus luo vapaata kasvutilaa rahkasammalikon keskelle.

13 5. Bodö Yleistä Bodö kartoitettiin Kartoitukseen käytettiin yhteensä tuntia. Sää oli kumpanakin päivänä pääosin poutainen, ja maasto soita ja soistumia lukuun ottamatta melko kuivaa. Kuivuus ei kuitenkaan olennaisesti vaikuttanut sammalten havaittavuuteen. Taulukko 6. Bodön kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttajat b Parainen (Nauvo) FI0006 Bodö TPS 8,6 TuK Kuva. Bodö (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :000. Aiemmat kartoitukset Kimmo Syrjänen (997) esittää Saaristomeren kansallispuiston sammalia käsittelevässä raportissaan myös havaintoja Bodöstä. Saaren suojeltuun osaan näistä sijoittuu mm. eteläinen etelänpörrösammal. Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokantaan on Bodöstä tallennettu uhanalaisen tai silmälläpidettävän sammallajin esiintymää. Havaintojen paikkatiedot ovat kuitenkin epätarkkoja, ja ainakin yksi havainnoista näyttää koskevan saaren suojelemattomia alueita.

14 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Bodön suojeltujen osien sammalistosta syntyi kartoituksen perusteella varsin hyvä kuva, vaikka joitakin lajeja varmasti olisi vielä löydettävissä. Kartoituksen painopisteet voitiin suunnata tavanomaista tarkemmin sammalten kannalta potentiaalisesti arvokkaille kuvioille, koska olen kartoittanut Bodön luontotyypit vuonna 00 ja tunnen siten tarkkaan saaren biotooppijakauman. Yleiskuvaus Bodö on enimmäkseen kuivista mäntyvaltaisista metsistä, karuista kallioalueista ja pienialaisista soista koostuva saari. Kosteaa tervaleppävaltaista rantalehtoa on Skräckvikin pohjukassa ja saaren keskiosassa. Siellä sijaitsee myös pieni mutta järeäpuustoinen haavikko. Bodössä kasvaa runsaasti metsäomenapuita sekä hieman orapihlajia. Lajisto Bodössä havaittiin tässä kartoituksessa yhteensä 80 sammallajia, joista 68 lehtisammalia ja maksasammalia. Suojeltavia lajeja tavattiin, ja niistä tehtiin kaiken kaikkiaan 6 havaintoa (Taulukko 7). Kimmo Syrjänen löysi vuonna 99 Långvikenin pohjoispuolen notkelmasta yhden haavan rungolta runsaasti nykyisin erittäin uhanalaista ja erityisesti suojeltavaksi lajiksi ehdotettua silohiippasammalta. Havainnon kuvauksen perusteella kasvupaikkaa lienee sijainnut Bodön keskiosan järeää haapaa kasvavassa lehdossa (kuvio 96), josta laji tavattiin nytkin. Tosin Syrjäsen havaintoon sopivaa kasvustoa ei enää löytynyt vaan silohiippasammalta kasvaa nykyään kahdella haavalla niukkana. Noin m etelämpänä (kuvio ) havaittiin kahden lähekkäisen järeän haavan rungolla Bodöstä aiemmin tuntematon aarnihiippasammal. Sitä kasvaa myös lähempänä saaren itärantaa kallioiden välisessä laaksossa (kuvio 6) melko niukkana. Syrjäsen löytämää hakahiippasammalta ei tässä kartoituksessa havaittu. Kasvupaikan paikkatieto on epätarkka, mutta havainnon kuvauksen perusteella esiintymä lienee sijainnut nykyisellä suojelualueella Bodön kaakkoisosassa. Suojaisaa ja kosteaa mikroilmastoa vaativa lepikkolaakasammal löytyi kallioiden välisen kapean pohjois-eteläsuuntaisen laakson soistuneella pohjalla sijaitsevalta (kuvio.) kaatuneen puun juuripaakun tyveltä. Sitä kasvaa sekä turpeisella maalla että lahopuulla. Saman laakson länsireunalla kohoaa karu mutta suojaisa ja korkea jyrkänne. Sillä kasvavat esimerkiksi harvinainen etelänpörrösammal ja luontoarvoja osoittava loukkohohtosammal. Taulukko 7. Yhteenveto Bodöstä havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja

15 Taulukko 8. Bodön merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). ). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Orthotrichum striatum silohiippasammal E EN Orthotrichum gymnostomum aarnihiippasammal U VU Plagiothecium latebricola lepikkolaakasammal U NT ind. Dicranoweisia cirrata etelänpörrösammal harv Tetraplodon mnioides jänönraatosammal harv. Antitrichia curtipendula norkkusammal ind. Herzogiella striatella loukkohohtosammal ind. Orthotrichum affine puistohiippasammal ind. Herzogiella seligeri kantohohtosammal ind. Plagiomnium undulatum poimulehväsammal ind. Tulosten arviointi Sammalten kannalta Bodön suojellun osan kaikkein arvokkain kuvio on saaren keskiosan haapavaltainen lehto (kuvio 96), joissa tavataan esimerkiksi erittäin uhanalaista ja erityisesti suojeltavaksi lajiksi esitettyä silohiippasammalta. Myös muilla Bodön harvoilla lehdoilla ja lehtomaisilla metsillä (esimerkiksi kuvioilla 8, 90 ja 97) on merkitystä sammalten kasvupaikkoina. Kallioiden välisiin laaksoihin on monin paikoin kehittynyt soita tai soistuvia metsiä, joiden vesitalous on säilynyt kuta kuinkin luonnontilaisena. Nekin monipuolistavat Bodön lajistoa. Kuvion länsireunalla kohoavalla karulla mutta suojaisalla jyrkänteellä kasvaa muutamia harvinaisia tai melko harvinaisia lajeja. Sen sijaan Bodön maisemaa hallitsevat karut kallioalueet ja kuivat mäntymetsät ovat sammalten kannalta vaatimattomia elinympäristöjä. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Bodön luonnonhoidon tavoitteena on ennen kaikkea metsäomenapuiden ja orapihlajien elinolojen parantaminen harventamalla puustoa niiden ympäriltä. Pääosin tästä ei ole haittaa sammalille. Kuviolla 96 ei tulisi kuitenkaan suorittaa minkäänlaista puuston harventamista, sillä siellä kasvaa erityisesti suojelluksi lajiksi ehdolla olevaa silohiippasammalta. Laji on erittäin uhanalainen, sen esiintymät ovat miltei poikkeuksetta äärimmäisen niukkoja, ja lajia esiintyy vain lounaissaaristossa. Laji vaatii myös useimpia muita hiippasammalia tiheämpää metsää ja on hyvin herkkä puuston raivaukselle. Kuviolla 96 kasvaa järeiden haapojen ohella myös nuorempaa haapaa, joten lajin tulevaisuus vaikuttaa tällä paikalla melko hyvältä. Sammalten kannalta hoitotoimille ei ole tarvetta. 5

16 5. Rosmanskär Yleistä Rosmanskär kartoitettiin.9.0. Maastotyöhön käytettiin yhteensä tuntia. Sää oli kartoituksen aikana poutainen. Taulukko 9. Rosmanskärin kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttajat b Parainen (Houtskari) FI00006 Rosmanskär TPS, TuK Aiemmat kartoitukset Rosmanskärin sammalistoa ei tiettävästi ole aiemmin kartoitettu systemaattisesti. Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan ei ole saarelta tallennettu yhtään sammalhavaintoa. Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Rosmanskärin sammalistosta syntyi kartoituksen perusteella hyvä kuva, vaikka saarelta ei ollut tiedossa aiempia sammalhavaintoja. Rosmanskär on kooltaan melko pieni, ja laaja karu kallioalue kattaa lähes puolet sen pinta-alasta. Käytännössä koko muu saari on joko Luonnonhoito-LIFE kuvioita tai niiden viereisiä kuvioita. Lisäksi kartoituksen kohdentamisessa auttoi huomattavasti se, että olen laatinut Rosmanskärin luonnonhoitosuunnitelman, minkä yhteydessä kävin saaren tarkoin läpi ja kartoitin mm. Rosmanskärin putkilokasvit. Yleiskuvaus Rosmanskär on tunnettu lehdoistaan, joissa kasvaa mm. karhunlaukkaa (Allium ursinum). Miltei puolet saaresta muodostuu kuitenkin yhdestä karusta ja hyvin vähäpuustoisesta kallioalueesta. Rosmanskärin koillisosassa on tuoretta koivuvaltaista lehtoa ja saaren etelärannalla kallion alla kapea vyö kuivempaa pähkinälehtoa, jonka puusto koostuu lähinnä haavasta, koivusta ja rannan tervalepistä. Itäosassa on kuivia haapa- ja koivuvaltaisia metsiä mataline kallioineen. Rosmanskärin metsissä kasvaa monin paikoin korkeaa ja tiheää, paikoin miltei läpitunkematonta katajikkoa. Lajisto Rosmanskärillä tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä 59 sammallajia, joista 9 on lehtisammalia ja 0 maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin. Etelärannan kuivassa ja katajikkoisessa lehdossa (kuvio ) kasvaa yhden haavan rungolla vähän erittäin uhanalaista ja erityisesti suojeltavaksi lajiksi esitettyä silohiippasammalta. Kuviolta löytyi tihkulehväsammal. Saaren koillisosan lehdossa kasvavat esimerkiksi haapatakkusammal, poimulehväsammal ja kantohohtosammal, joka tosin on lounaissaaristossa yleinen. 6

17 Kuva 5. Rosmanskär (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :5000. Taulukko 0. Yhteenveto Rosmansäriltä havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja Taulukko. Rosmanskärin merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). ). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Orthotrichum striatum silohiippasammal E EN Plagiomnium elatum tihkulehväsammal RT Ulota bruchii haapatakkusammal ind. Plagiomnium undulatum poimulehväsammal ind. Herzogiella seligeri kantohohtosammal ind. Tulosten arviointi Rosmanskärillä kasvaa lounaissaariston lehdoille tyypillistä sammallajistoa. Epifyyttisammalten lajimäärä on kuitenkin alhainen mm. jalopuiden puuttumisen ja haapojen pienen koon vuoksi. Lisäksi tuuli pääsee keväällä ennen lehtien puhkeamista kuivattamaan tehokkaasti puiden runkoja, 7

18 mikä heikentää niillä viihtyvien lajien kasvuoloja. Edellä mainitusta huolimatta etelärannan lehdosta löytyi kuitenkin pieni esiintymä silohiippasammalta. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Rosmanskärin luonnonhoitosuunnitelmassa esitetty katajan poisto parantaa myös lehtosammalten elinmahdollisuuksia. Saarella kasvaa runsaasti haapaa, mutta puut ovat vielä pienikokoisia. Tulevaisuudessa haapojen varttuessa Rosmanskär tarjoaa epifyyteille entistä paremman elinympäristön. Siten silohiippasammalella on mahdollisuuksia säilyä saarella, vaikka suppea esiintymä on luonnollisesti altis satunnaistekijöiden aiheuttamalle häviämiselle. Siellä missä muut puut haittaavat haapojen kasvua tulee kilpailevaa puustoa varovasti harventaa. Saaren harvoilla kosteilla kohdilla näin ei kuitenkaan suojaisan mikroilmaston säilyttämiseksi tule tehdä. Myös kuusta tulee poistaa hoitosuunnitelmassa esitetyllä tavalla, mikä tarkoittaa mm. suunnitelmassa erikseen mainitun kuusirykelmän jättämistä ennalleen. 5. Långholm Yleistä Långholm kartoitettiin.7.0. Maastotyöhön käytettiin yhteensä 8 tuntia. Sää oli kartoituksen aikana poutainen. Taulukko. Långholmin kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttajat b Parainen (Nauvo) FI0006 Långholm TPS 8, 8 TuK Aiemmat kartoitukset Långholmin sammalistoa ei ole tiettävästi aiemmin tutkittu systemaattisesti. Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan ei ole saarelta tallennettu yhtään sammalhavaintoa. Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Kartoitus kattoi Luonnonhoito-LIFE kuviot sekä niihin rajoittuvat kuviot, mikäli suunnitelluilla toimenpiteillä voisi olla vaikutusta viime mainittujen sammallajistoon. Kartoitettujen kuvioiden sammalistosta muodostui hyvä kuva, vaikka saarelta ei ollut tiedossa aiempia havaintoja. Yleiskuvaus Långholm sijaitsee aivan Bodön vieressä, ja saaria erottaa ainoastaan kapea salmi. Långholmissa karut kalliot vuorottelevat enimmäkseen kuivaa männikköä kasvavien kankaiden kanssa. Lehtoja saarella on vain yksittäisinä pienialaisina kuvioina. Varsinaisia soita ja soistuneita metsiä on niin ikään vähän. 8

19 Lajisto Långholmissa tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä sammallajia, joista 8 on lehtisammalia ja maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin. Aarnihiippasammalta kasvaa kahden vierekkäisen haavan rungolla Hummeldalissa pienen lahden pohjukan haapavaltaisessa metsikössä (kuvion 9 itäosa). Esiintymä on erittäin niukka. Hakahiippasammalta löytyi koivun rungolta varttuneesta kuivasta ja harvahkosta mäntymetsästä Mörkvassin läheltä (kuvio ). Kasvusto muodostuu noin 5 tuppaasta. Etelänkynsisammalta kasvaa järeän männyn tyvellä kallioiden välisessä laaksossa heti Långholms huvudetin kaakkoispuolella (kuvio ). Kasvupaikka on kuivaa varttunutta mäntymetsää. Ilmankosteutta lisää männyn vieressä sijaitseva lampare. Kasvusto muodostuu muutamasta kymmenestä osittain yhteen kasvaneesta tuppaasta. Luontoarvoja osoittavista lajeista mielenkiintoisin on lounaissaaristossa hyvin harvinainen pallopäärahkasammal, jota kasvaa varttuneen mäntymetsän hieman soistuneessa painanteessa Hummeldalin itäpuolella (kuviolla 6). Kasvusto on varsin suppea (vain runsas neliömetri), mikä on tyypillistä lajin lounais-suomalaisille esiintymille. Taulukko. Yhteenveto Långholmista havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja Taulukko. Långholmin merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). ). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Orthotrichum gymnostomum aarnihiippasammal U VU Orthotrichum stramineum hakahiippasammal U VU Dicranum tauricum etelänkynsisammal NT RT Antitrichia curtipendula norkkusammal ind. Orthotrichum affine puistohiippasammal ind. Ulota bruchii haapatakkusammal ind. Sphagnum wulfianum pallopäärahkasammal ind., va Tulosten arviointi Långholmin Luonnonhoito-LIFE alueen sammalisto on vähälajinen. Tämä selittyy kuivien ja karujen mäntymetsien sekä karujen kallioiden vallitsevuudella. Sen sijaan sammalten kannalta yleensä runsaslajisia habitaatteja, kuten jyrkänteitä, soita, ravinteisia kallioita tai lehtoja, ei juuri esiinny. Myös maapuuta on vähän, sillä saaristossa lahopuut on perinteisesti kerätty tarkkaan talteen polttopuiksi. Långholm on myös kapean muotonsa ja karujen metsiensä harvapuustoisuuden vuoksi alttiina kuivattaville tuulille pitkinä poutakausina. Edellä mainitusta huolimatta Långholmissa kasvaa muutamia uhanalaisia, silmälläpidettäviä ja harvinaisia lajeja. Nämä eivät keskity millekään tietyille kuvioille vaan sijaitsevat hajallaan eri puolilla saarta. Yksittäisistä metsiköistä voisi kuitenkin nostaa esille Hummeldalin haavikon. Siellä kasvaa runsaasti rungoiltaan rosoisia haapoja, jotka tarjoavat epifyyttilajeille hyviä kasvualustoja. 9

20 Ilmeisesti puiden ohuuden vuoksi haapojen lajisto on silti vielä niukkaa. Haavikko tulee ajan myötä muuttumaan sammalille ja jäkälille paremmaksi. Myös Långholms huvudetissa talon ja korkean heinikon valtaaman entisen pellon laidalla on haavikko. Puusto on vielä nuorta, mutta tulevaisuudessa se tarjoaa hyvälaatuista elinympäristöä epifyyttisammalille. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Långholmin haavikkojen tulee antaa kehittyä luonnontilaisina. Haapojen vierestä ei ole tarpeen poistaa puita, sillä niiden kanssa kilpailevaa puustoa ei juuri ole. Långholm sijaitsee niin kaukana ulkosaaristossa ja sen metsät ovat niin karuja, ettei kuusta saarella mainittavasti esiinny. Långholmissa kasvavien metsäomenapuiden ympäriltä voidaan tarvittaessa kaulata tai kaataa yksittäisiä puita, ei kuitenkaan haapoja tai järeitä koivuja. Aktiivisia hoitotoimia ei sammalten vuoksi ole tarpeen tehdä. Kuva 6. Långholm (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. : Hevonkack Yleistä Hevonkack kartoitettiin.9.0. Maastotyöhön käytettiin yhteensä 7 tuntia. Sää oli kartoituksen aikana poutainen mutta maasto aamupäivällä kosteaa aamukasteen jäljiltä. 0

21 Taulukko 5. Hevonkackin kartoituksen yleistiedot Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttajat b Parainen (Korppoo) FI00005 Hevonkack TPS, 7 TuK Aiemmat kartoitukset Hevonkackin sammalistosta ovat viime vuosikymmeniä tehneet havaintoja ainakin Kimmo Syrjänen (vuosina 99 ja 995) sekä Terhi Korvenpää (vuonna 006). Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan on saarelta tallennettu silmälläpidettävän sammallajin esiintymää. Kaikki havainnot koskevat etelänkynsisammalta (Dicranum tauricum). Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Luonnonhoito-LIFE kuviot ja niiden viereiset kuviot kattavat lähes kokonaan Hevonkackin suojellun osan lehdot ja muut sammalten kannalta arvokkaat elinympäristöt. Yhdistettynä saarelta aiemmin tiedossa olleisiin havaintoihin, syntyi kartoituksessa hyvä kuva Hevonkackin suojelualueen sammalistosta. Lehdoissa on kuitenkin niin suuri määrä epifyyttisammalille arvokkaita haapoja, vaahteroita ja muita lehtipuita, että harvinaisten lajien (mm. uhanalaisten hiippasammalten) kasvurunkoja on varmaankin todellisuudessa nyt havaittua jonkin verran enemmän. Hevonkackin lajistoon voi hyvinkin kuulua esimerkiksi erityisesti suojeltavaksi lajiksi ehdotettu silohiippasammal. Länsirannan rehevissä ja varjoisissa tervalepikoissa kasvanee nyt havaittua runsaammin lepikkolaakasammalta, ja myös notkoritvasammal voisi olla sieltä löydettävissä. Yllä kerrotusta huolimatta saaren suojellun osan lajistosta syntyi kuitenkin riittävän hyvä kuva hoitotoimien suunnittelun tarpeisiin. Yleiskuvaus Hevonkackin suojellun osan metsät ovat enimmäkseen reheviä lehtoja, joissa kasvaa monin paikoin mm. pähkinäpensasta. Kuivia mäntyvaltaisia metsiä esiintyy kallioiden lähellä. Saaren länsirannalla on hyvin varjoisia ja suojaisia varttuneita tervaleppälehtoja. Sisempänä esiintyy tiheää kuusivaltaista sekametsää järeine haapoineen. Siellä täällä kasvaa myös tammea ja mäntyä. Osa männyistä on erittäin järeitä. Hevonkackin keskiosan lounaaseen viettävällä rinteellä tavataan runsaasti haapaa ja jonkin verran vaahteraa. Aivan suojellun alueen eteläreunalla reheväksi niityksi umpeutuneen entisen pellon lähellä sijaitsee keskeltä puuton luhta. Sen reunoilla on varjoisaa tervaleppäluhtaa. Tervaleppien tyvimättäät ovat kehittyneet korkeiksi. Kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuus on varsin harvaa. Lajisto Hevonkackissa tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä 7 sammallajia, joista 6 on lehtisammalia ja 0 maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin 5.

22 Taulukko 7. Yhteenveto Hevonkackista havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja Taulukko 8. Hevonkackin merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). ). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Orthotrichum gymnostomum aarnihiippasammal U VU Orthotrichum stramineum hakahiippasammal U VU Plagiothecium latebricola lepikkolaakasammal U NT ind. 5 Dicranum tauricum etelänkynsisammal NT RT 7 Plagiominum elatum tihkulehväsammal RT Orthotrichum affine puistohiippasammal ind. 6 Ulota bruchii haapatakkusammal ind. Frullania dilatata runkokarvesammal ind. Herzogiella seligeri kantohohtosammal ind. Eurhynchium angustirete lehtonokkasammal ind. Kuva 7. Hevonkack (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :5000.

23 Aarnihiippasammalta kasvaa yhden haavan rungolla melko runsaana Hevonkackin keskiosan lounaaseen viettävän rinteen pähkinäehdossa (kuvio 6.). Puusto on haapavaltaista, ja sekapuuna tavataan mm. vaahteraa ja tammea. Kyseisen lehdon lajistoon kuuluu myös runkokarvesammal. Saman pähkinälehdon yläosassa heti kallion alla haavalla kasvaa hakahiippasammalta. Sitä esiintyy myös yhdellä haavalla varjoisassa ja kuusettuneessa lehdossa hieman etelämpänä (kuvio ). Viime mainittu kasvupaikka sijaitsee lähellä avointa luhtaa. Lepikkolaakasammalta esiintyy suojellun alueen eteläreunan tervaleppäluhdassa (kuvio.5) ainakin kahden tervalepän tyvellä. Sitä on myös länsirannan varjoisassa tervaleppälehdossa (kuvio ) kannolla ja tervaleppien tyvillä. Tästä metsiköstä löytyi myös tihkulehväsammalta. Hevonkackista tunnetaan ennestään useita etelänkynsisammalen kasvustoja. Nyt lajia löytyi yhteensä 7 paikasta eri puolilta suojeltua aluetta. Yksi esiintymä sijaitsee saaren itäosassa (kuvio 7), yksi saaren keskivaiheilla ja viisi sen länsiosassa. Mainittakoon, että lajia ei ennen ole löydetty Hevonkackin itäpuoliskosta. Kasvupaikkoina ovat esimerkiksi järeiden koivujen ja tammen rungot, järeän männyn tyvi sekä kiinteistön etelärajalla sijainneen riukuaidan puiset jäänteet. Tulosten arviointi Hevonkackin lehdot ja luhdat ovat sammalten kannalta erittäin arvokkaita elinympäristöjä. Saaren lehtipuilla kasvaa runsas ja monimuotoinen epifyyttisammalisto. Erityisen tärkeitä ovat haavat ja vaahterat, mutta myös koivuilla, tammilla ja jopa männyillä esiintyy harvinaisia lajeja. Tervaleppäluhdat ja kosteat tervaleppälehdot muodostavat puolestaan erinomaisen kasvuympäristön mm. lepikkolaakasammalelle. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Hevonkackissa kasvaa metsäomenapuita, joiden kasvuoloja on suunniteltu parannettaviksi ympäröivää kilpailevaa puustoa poistamalla. Sammalten kannalta tähän ei ole esteitä. Suojaisten luhtien ja tervaleppälehtojen puustoa ei tule käsitellä. Sen sijaan suojellun alueen eteläosasta olisi syytä kaulata tai mieluummin kaataa muutamia haapoja varjostavia kuusia. Tämä parantaisi epifyyttisammalten kasvuympäristöä. Kaadettujen kuusten oksat tulisi viedä pois alueelta niistä syntyvän happaman neulaskarikkeen vähentämiseksi sekä siksi, etteivät oksat peittäisi lehtokasvillisuutta. Kuusen rungot tulisi siirtää kuviolle maapuiksi, sillä kyseinen kuvio on kostea ja varjoisa, minkä vuoksi se tarjoaa paremmat edellytykset lahopuusammalille kuin kuivemmat kuviot. 5.6 Vaisakko Yleistä Vaisakko kartoitettiin Maastotyöhön käytettiin yhteensä 6 tuntia. Sää oli kartoituksen aikana poutainen, ja maasto melko kuivaa. Aiemmat kartoitukset Monet sammaltutkijat ja -harrastajat ovat retkeilleet Vaisakossa viime vuosikymmeniä. Havaintoja ovat tehneet mm. Kimmo Syrjänen, Terhi Korvenpää, Janne Lampolahti ja Risto Heikkinen. Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan on alueelta tallennettu 8 uhanalaisen tai

24 silmälläpidettävän sammallajin esiintymää. Havainnot koskevat 5 lajia. Havainnoista vain yksi (lepikkolaakasammal (Plagiothecium latebricola)) sijaitsee niin lähellä Luonnonhoito LIFE kuvioita, että suunnitelluilla toimenpiteillä voisi olla vaikutusta esiintymään. Taulukko 9. Vaisakon kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttajat b Salo (Halikko) FI0005 Vaisakko TPS,6 6 TuK Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Luonnonhoito-LIFE kuviot kartoitettin hyvin huolellisesti. Niitä ympäröiviä alueita tutkittiin suhteellisen vähän, sillä suunnitellut hoitotoimet eivät olennaisesti vaikuta lähikuvioihin. Lähinnä keskityttiin rantojen reheviin tervalepikoihin. Suoritettu kartoitus antaa hyvän kuvan Vaisakon siitä osasta, joka on mukana LIFE hankkeessa. Yleiskuvaus Vaisakon Luonnonhoito-LIFE kuviot sijaitsevat suojelualueen keskiosan laaksossa koivulle istutetulla entisellä pellolla, entisen Vaisakon torpan ympäristössä ja torpan sekä em. entisen pellon välissä mäellä. Pellolle istutettu koivikko on aikoinaan jaettu koealoihin, joiden puustoa on harvennettu eri tavoin. Tämän Metsäntutkimuslaitoksen kokeen tarkoituksena oli jalopuiden paikalle leviämisen tutkiminen erilaisissa puuston harvennusvaihtoehdoissa. Pellolle onkin syntynyt runsaasti jalopuiden kuten lehmuksen taimia ja osa niistä on jo ehtinyt kasvaa nuoriksi runkopuiksi. Koivu hallitsee kuitenkin edelleen puustoa. Pellon reunoilla esiintyy paikoin nuoria haapoja. Pellon etelä- ja pohjoispäiden ja rantaviivan välissä kasvaa rehevää tervaleppälehtoa. Vaisakon torpan ympäristössä on entiselle pellolle kehittynyttä korkeakasvuista niittyä, vankkapuustoista jalopuulehtoa ja vähän kalliota. Torpan ja suojelualueen keskiosan laakson välisellä, Luonnonhoito-LIFe:n kuuluvalla mäellä on puolestaan karua kalliota ja jyrkkää lehtorinnettä. Lajisto Vaisakossa tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä 5 sammallajia, joista 7 on lehtisammalia ja 7 maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin. Lepikkolaakasammalta kasvaa Vaisakon keskiosan laakson entiselle pellolle istutetun koivikon eteläpuolella varjoisassa merenrannan tervaleppälehdossa (kuviot 0 ja.) ainakin yhdellä kannolla. Sitä on löydetty myös laakson pohjoispään tervalepikosta, mutta nyt lajia ei sieltä havaittu. Tervalepikkoa tutkittiin kuitenkin vain siltä osin, mihin asti Luonnonhoito LIFE:n hoitotoimien vaikutusten voidaan laajimmillaan kuvitella mahdollisesti ulottuvan. Tihkulehväsammalta löytyi kuviolta. Taulukko 0. Yhteenveto Vaisakosta havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja

25 Kuva 8. Vaisakko (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :9000. Taulukko. Vaisakon merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). ). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Plagiothecium latebricola lepikkolaakasammal U NT ind. Plagiomnium elatum tihkulehväsammal RT Eurhynchium angustirete lehtonokkasammal ind. Tulosten arviointi Vaisakon Luonnonhoito-LIFE kuviot ovat sammallajistoltaan varsin tavanomaisia. Siten ne poikkeavat selvästi monista muista Vaisakon osista, joissa kasvaa runsaasti vaateliaita ja harvinaisia lajeja. Entiselle pellolle istutettuun koivikkoon levinnet jalopuut ovat vielä liian nuoria, jotta niillä kasvaisi epifyyttisammalia. Pellon paikoin korkea kenttäkerros puolestaan estää tehokkaasti maalla kasvavien lajien menestymistä. Myöskään torpan ympäristöstä tai torpan ja istutuskoivikon väliseltä kalliomäeltä ja sen länsireunan rinteeltä ei löytynyt tavallisuudesta poikkeavaa lajistoa. Merenrannan tervalepikot eivät kuulu LIFE hankkeen hoitokohteisiin, vaikka rajoittuvatkin niihin. 5

26 Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Vaisakossa tavoitteena on jalopuumetsien kehittyminen entisille pelloille. Tämä tapahtuu mm. istutuskoivikkoa harventamalla, jolloin jalopuiden kasvua ja taimettumista haittaava puiden välinen kilpailu vähenee. Suunniteltu hoito tulee pitkällä aikavälillä parantamaan vaateliaitten ja harvinaisten sammalten kasvuoloja, ja on siten hyödyllistä myös sammalten kannalta. Hoitotoimet ovat sen verran lieviä, etteivät ne käytännössä vaikuta merenrannan tervalepikoihin. Torpan viereisellä heinittyneellä pellolla ei tällä hetkellä ole juuri lainkaan sammalia voimakkaan kilpailun ja karikkeen kertymisen vuoksi. Siten kaikki toimet, jotka muuttavat nykytilannetta, ovat sammalille eduksi. 5.7 Liesluoto Yleistä Liesluoto kartoitettiin Maastotyöhön käytettiin yhteensä 9 tuntia. Sää oli kartoituksen aikana poutainen. Taulukko. Liesluodon kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttajat b Uusikaupunki FI00007 Liesluoto TPS 0,6 9 TuK Aiemmat kartoitukset Liesluodon sammalistoa ei tiettävästi ole aiemmin systemaattisesti kartoitettu. Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan ei alueelta ole tallennettu yhtään sammalhavaintoa. Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Liesluodon Luonnonhoito-LIFE kuviot kartoitettiin tarkasti. Niitä ympäröiviä kuvioita tutkittiin tarpeen mukaan keskittyen sammalistoltaan potentiaalisesti merkittäviin alueisiin. Työn tuloksena Liesluodon kaakkoisosan lajistosta syntyi kattava kuva. Lisäksi kartoitettiin joitakin sammalten kannalta mielenkiintoisia kuvioita alueen pohjoisosassa. Luonnonhoito-LIFE kuvioita lännempänä sijaitsevan Loukkeenleton sammallajistoa tulisi myös kartoittaa, mikäli koko suojelualueen lajistosta halutaan muodostaa kuva. Yleiskuvaus Liesluodon metsät ovat pääosin tuoreita kankaita, joilla kasvaa varttunutta kuusivaltaista metsää. Etelärannan lähellä tavataan kuitenkin laajalti harvahkopuustoista koivuvaltaista sekametsää, jossa on suhteellisen runsaasti koivupökkelöitä. Eräät havumetsäkuviot ovat jonkin verran tavanomaista luonnontilaisempia maapuineen ja tiheine puustoineen. Siellä täällä metsä on soistunutta, ja kallioita on monin paikoin. Liesluodon eteläranta muodostuu laakeista kallioista ja niiden välisistä kivikkorannoista sekä matalakasvuisista suppeista rantaniityistä. Liesluodon 6

27 sisäosissa on muutamia lampia ja puuttomia pienialaisia nevoja. Nämä rannat, suot ja lammet eivät kuitenkaan sisälly Luonnonhoito-LIFE hankkeeseen. Kuva 9. Liesluoto (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :000. Lajisto Liesluodossa tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä 7 sammallajia, joista 6 on lehtisammalia ja 9 maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin 5. Liesluodon etelärannan lähellä harvahkopuustoisen koivikon (kuvio 98) keskellä sijaitsevassa soistumassa kasvaa luhtarahkasammalta. Hieman kauempana rannasta on tavallista luonnontilaisempaa kuusivaltaista kosteaa metsää (kuviot 96 ja 97), jossa esiintyy metsälovisammalta sekä ainakin kahdella maapuulla havaittua rakkosammalta. Lännempää kosteasta ja tiheästä sekametsästä (kuvio 65) löytyi runsas kasvusto pohjansirppisammalta. Tihkulehväsammalta on puolestaan Lohenkarinpuhdin lähellä sekametsässä. Taulukko. Yhteenveto Liesluodolta havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja

28 Taulukko. Liesluodon merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). ). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Sphagnum inundatum luhtarahkasammal NT ind. Lophozia longiflora metsälovisammal NT RT Nowellia curvifolia rakkosammal NT RT Plagiomnium elatum tihkulehväsammal RT Warnstorfia tundrae pohjansirppisammal RT va Sphagnum subnitens kirjorahkasammal ind. Sphagnum teres lettorahkasammal ind. Eurhynchium angustirete lehtonokkasammal ind. Orthotrichum affine puistohiippasammal ind. Herzogiella seligeri kantohohtosammal ind. Tulosten arviointi Liesluodon sisäosan tavallista luonnontilaisemmat metsiköt ovat lahopuusammalille arvokkaita elinympäristöjä. Alueen lukuisat pienialaiset soistumat ja suot ovat geologisen nuoruutensa vuoksi ohutturpeisia ja siten myös toisinaan melko ravinteisia. Niillä tavataan muutamia vaateliaita lajeja kuten kirjorahkasammalta ja lettorahkasammalta. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Luonnonhoito-LIFE kuviot sijaitsevat pääosin Liesluodon etelärannalla. Siellä tarkoituksena on hoitaa metsiä valkoselkätikan elinympäristönä. Tämä tarkoittaa ainakin alikasvoskuusten poistoa. Suunnitelluista toimista ei kuviolla 98 ole haittaa sammalille, sillä kuvion metsä on jo nykytilanteessakin harvahkoa, ja alikasvoskuusia esiintyy melko vähän. Sen sijaan kuviolla 65 sijaitsevan pohjansirppisammalesiintymän ympärille tulee kosteuden säilyttämiseksi jättää säteeltään noin 0 metrin (eli yhteensä 0 m) levyinen käsittelemätön suojavyöhyke. Kuvioiden 96 ja 97 välisen rajan tuntumaan rakkosammalesiintymän viereen tulisi tuottaa muutama järeä havumaapuu, jotta laji pystyy siirtymään uudelle maapuulle nykyisen kasvualustan lahottua liikaa. 5.8 Dragsviksgård Yleistä Dragsviksgård kartoitettiin jo vuonna 007, mutta kertyneitä aineistoja ei tuolloin määritetty eikä raporttia kirjoitettu, koska alue päätettiin tuolloin sammalkartoituksen maastotöiden jälkeen jättää hoitamatta. Kartoitus tehtiin.,. ja 8.-9, Maastotyöhön käytettiin yhteensä tuntia. Taulukko 5. Dragsviksgårdin kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttajat b Raasepori FI Dragsviksgård TPS, TuK 8

29 Aiemmat kartoitukset Dragsviksgårdin sammalistoa ei tiettävästi ole aiemmin systemaattisesti kartoitettu. Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan ei alueelta ole tallennettu yhtään sammalhavaintoa. Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Dragsviksgårdin lajisto kartoitettiin tarkoin. Joitakin lajeja olisi toki varmaankin vielä löydettävissä, mutta tästä huolimatta saadut tulokset riittävät hyvin luonnonhoidon tarpeisiin. Yleiskuvaus Kartoitetun alueen itäosassa on reheviä varttuneita kuusivaltaisia metsiä ja tervaleppävaltaisia rantalehtoja. Itäisemmän lahden pohjukassa sijaitsee melko luonnontilainen tervaleppäluhta ja tervaleppälehto. Mereen työntyvä niemi muodostuu puustoltaan melko vaihtelevista lehdoista aiemmasta laidunkäytöstä muistuttavine niittylaikkuineen. Storholmen on kasvanut kiinni mantereeseen, mutta sen ja varsinaisen mantereen välissä on edelleen puutonta ruovikkoa. Niemen lehdot ovat selvästi kulttuurivaikutteisia. Lajisto Dragsviksgårdissa tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä 5 sammallajia, joista 5 on lehtisammalia ja 6 maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin 5. Aivan itäisemmän lahden pohjukan melko luonnontilaisen tervaleppälehdon lounaiskulmasta (kuvio.) läheltä voimalinjaa löytyi isolimisammalta. Valitettavasti laji huomattiin vasta mikroskoopilla kantohohtosammalnäytteestä. Kasvupaikka on hyvin suojaisa ja kostea. Kasvualustana on kuoreton, mutta aika kova maapuu. Suojelualueen pohjoisosassa tien ja sähkölinjan välisessä kosteassa lähinnä tervaleppää, kuusta ja koivua kasvavassa lehdossa (kuvio.) olevilta maapuilta löytyivät lepikkolaakasammal ja kantopaanusammal. Itäisemmän lahden pohjukan suojaisassa tervaleppäluhdassa (kuvio.8) mm. pajujen tyvillä kasvaa puolestaan notkoritvasammalta. Tammitakkusammal löytyi niemeltä lehtipuuvaltaisesta lehdosta (kuvio ) maahan kaatuneelta haavan rungolta. Taulukko 6. Yhteenveto Dragsviksgårdista havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja Taulukko 7. Dragsviksgårdin merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, RE = alueellisesti hävinnyt laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). ). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Lophocolea bidentata var. rivularis isolimisammal E VU RE Calypogeia suecica kantopaanusammal U VU va Plagiothecium latebricola lepikkolaakasammal U NT ind. Amblystegium radicale notkoritvasammal NT RT 9

30 Ulota crispa tammitakkusammal NT RT Campylium protensum lehtoväkäsammal ind. Herzogiella seligeri kantohohtosammal ind. Orthotrichum pumilum pikkuhiippasammal ind. Plagiomnium undulatum poimulehväsammal ind. Kuva 0. Dragsviksgård (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :000. Tulosten arviointi Dragsviksgårdin rehevillä ja hyvin suojaisilla suhteellisen luonnontilaisilla tervaleppäluhdilla ja lehdoilla on suuri merkitys sammalten kannalta. Notkoritvasammalta ja lepikkolaakasammalta kasvaa niissä todennäköisesti enemmänkin. Samoin isolimisammalta lienee laajemmalti kuin sitä nyt havaittiin. Sen sijaan kuivemmat lehdot ovat lajistoltaan tavanomaisia, vaikka tammitakkusammal tällaisesta ympäristöstä löytyikin. Esiintymän tulevaisuus näyttää kuitenkin synkältä, koska ainoa kasvurunko on kaatunut maahan. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Kosteiden ja suojaisten tervaleppäluhtien ja lehtojen puusto tulee ehdottomasti jättää käsittelemättä. Myöskään maapuita ei tule niistä siirtää muualle. Sen sijaan muilla alueilla puustoa voidaan sammallajiston tavanomaisuuden vuoksi käsitellä voimakkaastakin ilman, että siitä olisi erityistä haittaa sammallajistolle. Laidunnuksesta ei ole merkittävää haittaa, kunhan isolimisammalesiintymän todellinen laajuus on ennen hoidon aloittamista kunnolla selvitetty ja löydetyt kasvustot rajattu laitumen ulkopuolelle. 0

31 5.9 Rekijoki Yleistä Rekijoki kartoitettiin., ja sekä. ja.7.0 ja Maastotyöhön käytettiin yhteensä 0 tuntia. Sää oli kartoituksen aikana enimmäkseen poutainen, mutta maasto usein kostea. Taulukko 8. Rekijoen kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttajat a Somero-Salo FI0000 Rekijoki TPS 9, 0 TuK Aiemmat kartoitukset Rekijoen sammalista ovat viime vuosikymmeninä tehneet havaintoja ainakin Kimmo Syrjänen ja Juha Pykälä. Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan ei Luonnonhoito-LIFE kuvioilta tai niiden lähiympäristöstä ole tallennettu yhtään sammalhavaintoa. Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Rekijoen Luonnonhoito-LIFE-hankkeessa mukana olevien alueiden lajisto kartoitettiin tarkoin. Erityisesti kiinnitettiin huomiota puustoisten kuvioiden kartoitukseen. Sen sijaan avoimia niittyjä tutkittiin jonkin verran pintapuolisemmin, koska ne olivat usein korkean ruohoston peitossa, jolloin sammalille jää niukasti kasvumahdollisuuksia mm. voimakkaan karikkeenmuodostuksen vuoksi. Joen rannalla kasvavien pajujen ja puiden tyviin kiinnitettiin kuitenkin aina erityistä huomiota, koska niiltä voi löytää silmälläpidettävän tulvasammalen (Myrinia pulvinata) tai merkittäviä luontoarvoja osoittavan viitasammalen (Leskea polycarpa). Yleiskuvaus Rekijoen kartoitusalue jakaantui viiteen erilliseen kohteeseen. Niistä pohjoisin on valtionmaata oleva nk. Haapasaaren alue. Maantie 57:n itäpuolella kasvaa rehevää varttunutta kuusimetsää, jonka keskellä on muutamia puronotkoja. Joen rannassa on vaihtelevan levyistä korkearuohoista ja heinäistä niittyjä sekä yksittäisiä pajuja. Myllyniitynnotkon ja maantie 59 välissä Häntälässä kartoitettiin Rekijoen länsipuolella sijaitsevia alueita. Aivan maantien vieressä kasvaa varttunutta kuusimetsää. Muu osa tästä osaalueesta koostuu rehevistä niityistä, metsälaitumista ja hiljattain raivatuista hakamaista. Kartoitetun alueen keskivaiheilla sijaitsee vielä lähes kasviton savinen maanvyörymä. Alueella laidunsi kartoituspäivänä muutama nauta. Häntälästä Murronkulmalle vievän tien varrella kartoitettiin valtiolle kuuluvia alueita Rekijoen etelä- ja länsipuolella. Tien länsipuoli koostuu varttuneista ja rehevistä kuusimetsistä. Maapohja on lähes kaikkialla lehtoa. Varsinkin Korvenojan laaksossa puusto on melko luonnontilaista. Itse Korvenoja on uomaltaan luonnontilaisena säilynyt syvälle maahan uomansa uurtanut puro. Korvenojan pohjoispuolella kasvaa paikoin runsaasti haapaa, ja joen rannalla on ajoittain tulvivia harmaaleppävaltaisia metsiköitä.

32 Kuva. Rekijoki, Haapasaaren alue (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :000. Kuva. Rekijoki, Myllyniitunnotkon alue (valtionmaan kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, YSA-alueen kuviorajat punaisella viivalla ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :8000

33 Kuva. Rekijoki, Kotiranta (valtionmaan kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, YSA-alueen kuviorajat punaisella viivalla ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :0000 Kuva. Rekijoki, Mäkilä (valtionmaan kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, YSA-alueen kuviorajat punaisella viivalla ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :8000.

34 Lähellä Salo-Somero tietä kartoitettiin kaksi YSA-aluetta (YSA05668Rekijoen itäpuolella ja YSA068 Rekijoen länsipuolella). Joen itäpuolella esiintyy paikoin edustavaa ketoa ja hakamaita. Joen länsipuolella on puolestaan melko luonnontilaista kuusivaltaista metsää (Mäkilän metsä), jossa on hieman keskimääräistä enemmän maapuuta. Sekapuuna kasvaa paikoitellen mm. järeää haapaa. Maapohja on tuoretta ja paikoin kosteaa lehtoa. Jokilaakson monin paikoin hyvin jyrkän rinteen alla aivan rannalla kasvaa siellä täällä mm. harmaaleppiä ja koivuja. Metsän keskellä on muutamia Rekijoen rantaan laskeutuvia notkoja., ja alueen pohjoisosassa kapealti niittyä. Molemmat YSA-alueet ovat laidunnuksessa. Myös Vehkalon pohjoispuoli (YSA-alueilla YSA065 ja YSA007) kartoitettiin pintapuolisesti. Siellä kasvaa melko luonnontilaista kuusivaltaista sekametsää, jossa tavataan sekapuuna kohtalaisen runsaasti haapaa. Vehkalo on uomaltaan luonnontilainen rehevä puro, joka on uurtanut maahan syvän laakson. Erityisesti rinteen päällä esiintyy hyvin runsaasti kapeaa maapuuta. Rekijoen kylässä kartoitettiin joen itäpuolella Haalista vähän pohjoiseen sijaitsevia alueita (YSA0550 ja YSA0506). Koskelan talon kohdalla on kivikkoinen koski, jonka rannoilla esiintyy kapealti korkean veden aikaan tulvan alle jäävää pajukkoa. Rantatasanteelta maasto nousee äkisti lehtomaiseksi kuusivaltaiseksi metsäksi. Etelämpänä ja idempänä on hiljattain raivattua hakamaata, niitylle istutettua nuorta männikköä ja tuomitiheikköjä. Joen rannalla esiintyy laajoja kosteita ja tuoreita niittyjä. Joen varrella kasvaa niin yksittäisiä pajuja kuin tiheitä ajoittain tulvan alle jääviä pajuvaltaisia pensaikkojakin. Lajisto Rekijoella tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä 9 sammallajia, joista 75 on lehtisammalia ja 7 maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin. Niistä on valtakunnallisesti uhanalaisia, 6 silmälläpidettäviä ja alueellisesti uhanalaisia. Direktiivilajeja havaittiin. Taulukko 9. Yhteenveto Rekijoelta havaitusta lajistosta, tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja Mäkilän metsässä kasvaa useita harvinaisia sammalia. Aivan joen rannalta jyrkän rinteen alta alueen eteläosasta (kuvio 5) löytyi yhdeltä kannolta runsaahko kasvusto korpihohtosammalta. Samalla kuviolla havaittiin myös todennäköinen etelänlaakasammal (määritys vaatii vielä tarkastuksen) ja uurrenukkasammal. Pohjoisempana joen rantaviivalla ajoittain veden peittämien puiden ja pensaiden tyvillä (kuvioilla 0 ja 6) kasvaa puolestaan tulvasammalta ainakin kolmessa eri kohdassa. Mäkilän metsän keskivaiheilla Rekijoen varteen viettävässä notkossa (kuvioiden ja 8 rajalla) esiintyy kahdella maapuulla rakkosammalta ja yhdellä maapuulla metsälovisammalta. Metsän luoteiskulmassa luoteeseen kohti jokirantaa laskeutuvalla rinteellä kasvaa yhden järeän haavan rungolla haapariippusammal. Haapasaaren alueelta maantien itäpuolelta aivan joenrannasta (kuviolta 8.) rinteen alta löytyi poimulehväsammalta. Siitä hieman kaakkoon varttuneen ja tiheän lehtomaisen kuusimetsän keskellä sijaitsevan puronotkon varrella esiintyy lepikkolaakasammalta yhden kannon puronpuoleisella sivulla.

35 Korvenojan pohjoispuolelta joenmutkasta aivan rantaviivalta harmaalepän tyveltä löytyi tulvasammal. Veräjämäen pohjoisrinteellä (kuvio ) kasvaa tihkulehväsammalta. Haalissa Koskelan talon viereisen kosken varrella aivan jokivarren tasanteelle laskevan rinteen tyvellä on poimulehväsammalta. Koskenrannan kivikosta maahan pudonneelta oksalta löytyi puolestaan luhtasammakonsammal. Jonkin matkaa alavirtaan joen rannalla kasvaa tiheää pajukkoa, jossa on myös tuomea ja vähän harmaaleppää. Joen tuoman sedimenttikerroksen peittämillä puiden ja pensaiden tyvillä esiintyy hyvin runsaasti tulvasammalta. Taulukko 0. Rekijoen merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). ). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen, al.uusi=alueellisen uhanalaisuustarkastelun aluelle uusi). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Herzogiella turfacea korpihohtosammal U VU II va Neckera pennata haapariippusammal U VU va Myrinia pulvinata tulvasammal NT RT va 5 Plagiothecium nemorale? etelänlaakasammal NT RT Lophozia longiflora metsälovisammal NT RT Nowellia curvifolia rakkosammal NT RT Plagiothecium latebricola lepikkolaakasammal U NT ind. Hygroamblystegium humile luhtasammakonsammal NT uusi al. Dicranella grevilleana uurrenukkasammal RT Plagiomnium elatum tihkulehväsammal RT Plagiomnium undulatum poimulehväsammal RT Barbilophozia kunzeana aapapykäsammal harv. Orthotrichum pallens kalvashiippasammal harv. 5 Leskea polycarpa viitasammal ind. 6 Herzogiella seligeri kantohohtosammal ind. Thuidium assimile sirohavusammal ind. Eurhynchium angustirete lehtonokkasammal ind. Tulosten arviointi Mäkilän metsä on sammalten kannalta hyvin arvokas. Siellä kasvaa useita suojaisia ja kosteita olosuhteita vaativia lajeja. Haapasaaren alueen varjoisa varttunut kuusimetsä tarjoaa sammalille niin ikään hyvän kasvuympäristön. Sen sijaan Myllyniitynnotkon ja maantien välissä joen länsirannalla ei kasva harvinaista lajistoa. Korvenojan varrella ja lähiympäristössä on rikas sammalfloora, vaikka erityisen harvinaisia sammalia ei nyt yhtä tulvasammalkasvustoa lukuun ottamatta löytynytkään. Haalissa jokivarren pajukot ja koski ovat sammalistoltaan arvokkaita. Jokirannan sedimentin peittämät puiden ja pensaiden tyvet ovat kaikkialla Rekijoen varrella arvokkaita tulvasammalen ja luontoarvoja osoittavan viitasammalen elinympäristönä. Samoin maanvyörymissä voi kasvaa mielenkiintoista lajistoa. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Mäkilän metsän puuston tulee antaa kehittyä luonnontilaisesti. Valitettavasti YSA-alueen länsirajalle on hakattu noin kymmenen metriä leveä avoin kaistale, joka kuivattaa metsän 5

36 mikroilmastoa. Metsälovisammalen ja rakkosammalen kasvupaikkojen lähelle voisi harkita tuotettavaksi muutamaa järeää maapuuta, jotta nämä lajit pystyvät siirtymään uusille rungoille, kun nykyiset kasvurungot lahoavat liikaa. Laidunnuksesta ei liene suurta haittaa, vaikka eläimet voivatkin talloa maapuita. Toisaalta laidunnus synnyttäisi habitaatteja kosteissa metsissä lannalla kasvaville Etelä-Suomessa voimakkaasti taantuneille sompasammalille. Haapasaaren alueella maantien itäpuolella sijaitsevan kuusimetsän tulisi antaa kehittyä luonnontilaisena. Metsää voidaan laiduntaa ilman, että siitä olisi haittaa sammalille. Myllyniitunnotkon ja maantien välissä sijaitsevalla alueella ei kasva harvinaisia sammalia, eikä siellä ole yhtä maanvyörymää lukuun ottamatta sammalten kannalta arvokkaita biotooppeja. Siten sammalet eivät aseta hoidolle minkäänlaisia reunaehtoja. Toisaalta sammalia hyödyttäviä hoitotoimiakaan ei ole erityistä tarvetta tehdä. Korvenojan ympäristön metsien tulisi antaa kehittyä ilman puuston kohdistuvia hoitotoimia. Maantien itäpuolella niitynreunalla (kuvio 50.) kasvavien nuorten haapojen olisi hyvä antaa kasvaa isommiksi, sillä niillä kasvaa jo nyt harvinaista kalvashiippasammalta. Haalissa jokivarren pajukot tulisi ehdottomasti jättää raivaamatta, koska niissä esiintyy hyvin runsaasti tulvasammalta. Laidunnuksesta ei ole haittaa. Ylipäätään kaikkialla Rekijoen varrella tulee parhaimmat ja laajimmat joenrannan pajukot pyrkiä säilyttämään. Sen sijaan kauempana rannasta sijaitsevat pajukot, joiden tyville ei kerry joen tuomaa sedimenttiä, eivät ole tulva- ja viitasammalen elinympäristöä eivätkä muutenkaan sammalten kannalta erityisen tärkeitä. 5.0 Sydänniemi Yleistä Sydänniemi kartoitettiin.6.0. Maastotyöhön käytettiin yhteensä tuntia. Sää oli kartoituksen aikana poutainen. Taulukko. Sydänniemen kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttajat a Valkeakoski FI00006 Sydänniemi TPS,7 TuK Aiemmat kartoitukset Sydänniemen sammalistoa ei tiettävästi ole aiemmin systemaattisesti kartoitettu. Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan ei alueelta ole tallennettu yhtään sammalhavaintoa. Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Sydänniemen Luonnonhoito-LIFE alue on pieni eikä siellä juuri ole sammalten kannalta tärkeitä resursseja kuten maapuita tai ravinteisia kiviä tai kallioita. Lyhyestä maastotyöajasta huolimatta alue tuli hyvin tarkoin kartoitetuksi. 6

37 Yleiskuvaus Sydänniemen kartoitettu osa koostuu puustoltaan paikoin voimakkaasti harvennetuista lehdoista. Alueella kasvaa hieman pähkinäpensasta. Puustossa on runsaasti haapaa, ja kuviolla 7 on kallio rehevine reunalohkareikkoineen. Lajisto Sydänniemessä tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä 7 sammallajia, joista on lehtisammalia ja maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin ei havaittu lainkaan. Merkittävin löytö oli luontoarvoja osoittava kantohohtosammal. Taulukko. Yhteenveto Sydänniemestä havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja Taulukko. Sydänniemen merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Herzogiella seligeri kantohohtosammal ind. Kuva 5. Sydänniemi (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :000. 7

38 Tulosten arviointi Sydänniemessä ei kantohohtosammalta lukuun ottamatta kasva tavallisuudesta poikkeavaa sammallajistoa, eikä alue ole siten rehevyydestään huolimatta nykyään sammalten kannalta erityisen merkittävä. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Sammalten kannalta Sydänniemeä kannattaa hoitaa lehtona. Tosin sammalten eduksi ei ole nopeasti tehtävissä mitään erityistä. Vähitellen puuston kasvaessa alue muuttunee kuitenkin sammallajistoltaan monimuotoisemmaksi. 5. Ikkala Yleistä Ikkala kartoitettiin 8. ja Maastotyöhön käytettiin yhteensä tuntia. Sää oli kartoituksen aikana poutainen. Taulukko. Kohteen ja kartoituksen yleistiedot (= sama kuin rivit taulukossa, myös alakohteet jos merkitty taulukkoon, jos kohteella on kartoitettu muutamana päivänä, niin maastotyöhön päivittäin käytetty aika voidaan erotella tähän taulukkoon esim. +7 samassa järjestyksessä kuin taulukkoon merkityt päivät). Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttajat a Valkeakoski FI0007 Ikkala TPS 7,5 TuK Aiemmat kartoitukset Ikkalan sammalistoa ei tiettävästi ole aiemmin systemaattisesti kartoitettu. Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan ei alueelta ole tallennettu yhtään sammalhavaintoa. Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Ikkalan Luonnonhoito-LIFE kuviot ympäröivine kuvioineen kartoitettiin tarkoin. Lisäksi tutkittiin Luonnonhoito-LIFE alueen lähistöllä sijaitseva rehevä korpi. Suolahden rantaluhtia kartoitettin vain vähän, koska ne eivät kuulu LIFE-hankkeen piiriin ja koska suurimmalla osalla niistä on käytännössä mahdotonta liikkua. Yleiskuvaus Ikkala kartoitettu alue koostuu kolmesta erillisestä osasta. Suurin niistä on Ikkalan talon pihaan rajoittuva metsäinen alue. Sen länsiosassa kasvaa lehtomaista varttunutta kuusivaltaista metsää. Pyrkänän pellon eteläpuolella on melko luonnontilaisena säilynyttä vetistä ruohokorpea (kuvio ), jonka puustoa hallitsee koivu. Korven eteläreunalla virtaa puro. Idempänä sijaitsee kaksi hiljalleen reunoiltaan umpeenkasvavaa niittyä. Niitä ympäröivät metsät ovat enimmäkseen haapavaltaista puustoa kasvavaa putkilokasvistoltaan edustavaa lehtoa. Mäenrinteet ovat paikoin 8

39 kivikkoisia. Järvenrannalla kasvaa kosteaa luhtaista lehtimetsää, jossa esiintyy mm. tervaleppää. Sen itäpuolella vesirajassa tavataan ruokoluhtaa. Palstan etelärajalla on melko hyväkuntoinen aita, mutta merkkejä laidunnuksesta ei ollut nähtävissä. Härkiniityn ja Pyrkänän peltojen ja järven välissä tavataan harvapuustoista luhtaa. Puustossa vallitsee koivu. Monin paikoin maasto on hyvin vaikeakulkuista. Suolahden pohjukassa tavataan kosteita koivikoita, joissa luhtaisuus lisääntyy järveä lähestyttäessä. Metsä muuttuu melko äkisti kapeaksi pensas- ja avoluhdaksi. Alueelle on kaivettu tiheään leveitä ja suoria järveen virtaavia ojia, joiden vuoksi metsässä on hankalaa liikkua. Lajisto Ikkalassa tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä sammallajia, joista 6 on lehtisammalia ja 5 maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin. Taulukko 5. Yhteenveto Ikkalasta havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja Taulukko 6. Ikkalan merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Oxystegus tenuirostris turrisammal NT Fissidens adianthoides lettosiipisammal ind. Neckera oligocarpa ryppyriippusammal ind. Järvenrannan lähellä rantaa kohti laskevan rinteen kivikossa (kuvio ) kasvaa kosteita kasvupaikkoja vaativa turrisammal. Lettosiipisammal löydettiin idempää järvenrannan lehtipuuvaltaisesta metsästä (kuvio ). Ryppyriippusammal havaittiin umpeutuvan niityn ja haapavaltaisen tuoreen lehdon rajalla kivellä. Tulosten arviointi Ikkalassa tavataan sinänsä edustavaa lehtosammalistoa. Myös ruohokorven lajisto on luontotyypille ominaista. Harvinaisia lajeja ei turrisammalta lukuun ottamatta kuitenkaan löydetty. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Ikkalaa suunnitellaan hoidettavaksi valkoselkätikkametsänä. Sammalten kannalta tähän ei ole esteitä. Mahdollinen laidunnus Ikkalan talon ja järven välisellä palstalla aiheuttaisi luonnollisesti jossakin määrin tallaantumista, mutta merkittävät haitat ovat ehkäistävissä oikealla laidunpaineella. Sammalten kannalta alueella ei ole tarvetta hoitoon. 9

40 Kuva 6. Ikkala, pohjoisin palsta (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. : Isojärvi Yleistä Isojärvi kartoitettiin Maastotyöhön käytettiin yhteensä 5 tuntia. Maasto oli kasrtoituksen aikana kosteaa. Taulukko 7. Isojärven kartoituksen yleistiedot. Kasv. Lohk o Kunta Koodi Kohteen nimi Syy Ala (ha) Maastotyöaika (h) Tehokkuus* Kartoi ttajat b Kuhmoinen FI09000 Isojärvi TPS,5 5 TuK Aiemmat kartoitukset Isojärveltä ovat 000 -luvulla tehneet sammalhavaintoja ainakin Johanna Hallman ja Anna Mäkelä. Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan ei Luonnonhoito-LIFE kuvioilta tai niiden lähiympäristöstä ole kuitenkaan tallennettu yhtään sammalhavaintoa. 0

41 Kuva 7. Isojärvi, pohjoisosa (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :000. Kuva 8. Isojärvi, eteläosa (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :000.

42 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Luonnonhoito-LIFE kuviot kartoitettiin tarkoin. Niitä reunustavien kuvioiden lajistoa tutkittiin tarpeellisessa määrin sen mukaan, esiintyykö kuviolla sammalten kannalta merkittäviä resursseja tai onko kuviolla sammalille arvokkaita biotooppeja. Salovuoren pohjoisrinteen jyrkänteet kartoitettin myös, vaikka kartoitusjäljen mukaan näin ei tehtykään. Kartoituksen tarkkuus riittää hyvin luonnonhoidon tarpeisiin. Yleiskuvaus Kartoitettu alue sijaitsee Isojärven suojelualueen itäosassa Salovuoren tienoilta etelään. Metsien ikä vaihtelee melko nuorista iäkkäisiin metsiin. Kaiken kaikkiaan seutu on suhteellisen rehevää, minkä vuoksi seka- ja kuusimetsät vallitsevat. Siellä täällä esiintyy pienialaisia rämeitä ja korpia. Salovuoren itä- ja pohjoisrinteet ovat erittäin jyrkkiä ja paikoin kallion reunoilla on jyrkännettä. Lajisto Isojärvellä tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä sammallajia, joista 6 on lehtisammalia ja 7 maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin 6 ja uhanalaisuusluokkiin kuulumattomia (mukaan lukien silmälläpidettävät), alueellisen uhanalaisuustarkastelun alueelle uusia, lajeja. Taulukko 8. Yhteenveto Isojärvellä havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja Taulukko 9. Isojärven merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen, al.uusi=alueellisen uhanalaisuustarkastelun aluelle uusi). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Lophozia ascendens pikkulovisammal VU va Calypogeia suecica kantopaanusammal U VU va Jamesoniella autumnalis kalliokaulussammal U VU uusi al. Schistostega pennata aarnisammal NT ind. 7 Anastrophyllum hellerianum kantoraippasammal NT RT va 6 Lophozia longiflora metsälovisammal NT ind. Mylia taylorii kallionäivesammal NT RT ind. Barbilophozia kunzeana aapapykäsammal LC uusi al. Calypogeia muelleriana loukkopaanusammal LC uusi al. Isojärveltä löytyi useita pikkulovisammalen, kantopaanusammalen, metsälovisammalen ja kantoraippasammalen esiintymiä. Varsin harvinaista on kantoraippasammalen kasvaminen kannolla tutkitun alueen pohjoisreunalla (kuvioiden 69 ja 7 rajalla). Salovuoren itärinteeltä löytyi maapuulta kalliokaulussammalta. Kyseessä on harvinaisin Isojärveltä havaittu sammallaji. Salolammesta hieman etelään soistuneessa ja melko tiheässä havumetsässä havaittiin maapuulla

43 kallionäivesammal. Aarnisammalta kasvaa tuulenkaatojen juuripaakuilla paljaalla mineraalimaalla mm. Salovuoren pohjoispuolella soistuneessa notkossa lähellä tietä (kuviolla 7), Salovuoren itärinteellä (kuviolla 79) ja kartoitetun alueen keskivaiheilla jyrkänteen alapuolisessa suojaisessa laaksossa (kuviolla 88). Viime mainitusta laaksosta löytyi myös alueellisen uhanalaisuustarkastelun alueelle uutena aapapykäsammal. Niin ikään alueellisen uhanalaisuustarkastelun alueelle uusi laji on kartoitetun alueen eteläosassa luonnontilaisessa metsässä sijaitsevalta maapuulta löytynyt loukkopaanusammal. Tulosten arviointi Isojärven kartoitettu alue on sammalistoltaan arvokas. Sen varttuneissa tavallista luonnontilaisemmissa metsissä kasvaa useassa paikassa harvinaista lahopuulajistoa. Joskus näitä lajeja tavataan myös nuoremmissa metsissä mikroilmastoltaan suojaisissa kohdissa. Niin ikään varjoisia oloja vaativaa aarnisammalta esiintyy monesti runsaana muutamilla kuvioilla. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Isojärven varttuneiden metsien tulee antaa kehittyä luonnontilaisina. Maapuuta ei yleensä ole tarvetta lisätä, koska sitä syntyy riittävästi luontaisestikin. Kalliokaulussammalen kasvuston lähelle olisi kuitenkin hyvä siirtää muutamia järeitä kuusimaapuita, joille laji voi levitä nykyisen kasvualustan lahottua liikaa. Puustoltaan nuoria kuvioita voidaan käsitellä esimerkiksi lehtojen hoitoa silmälläpitäen. Jyrkänteiden tyvelle on kuitenkin aina syytä jättää riittävästi varjostavaa puustoa niin, etteivät kosteus- ja valaistusolot muutu. 5. Kärppäjärvi Yleistä Kärppäjärvi kartoitettiin.-.7., ja Maastotyöhön käytettiin yhteensä 8 tuntia. Sää oli kartoituksen aikana enimmäkseen poutainen mutta maasto yleensä kosteaa. Taulukko 0. Kärppäjärven kartoituksen yleistiedot. Kasv. lohko Kunta Koodi Kohteen nimi syy ala (ha) Maastotyöaika (h) tehokkuus* Kartoi ttaja b Kuhmoinen FI09006 Kärppäjärvi TPS 8, 8 TuK Aiemmat kartoitukset Riitta Ryömä kartoitti sammallajistoa Iso Kärppäjärven länsirannalla ja suojelualueen lounaisosassa vuonna 008. Hän löysi mm. silmälläpidettäviä metsälovisammalta (Lophozia longiflora) ja kantoraippasammalta (Anastrophyllum hellerianum) sekä alueellisesti uhanalaista kantohohtosammalta (Herzogiella seligeri). Ympäristöhallinnon HERTTA tietokantaan ei ole Kärppäjärveltä tallennettu muita sammalhavaintoja.

44 Arvio kohteen kartoitustehokkuudesta Merkittävä osa Luonnonhoito-LIFE kuvioista on taimikkoa tai nuorta entistä talousmetsää. Tällaisia kuvioita kartoitettiin vain pintapuolisesti, koska niillä ei yleensä ole suurta merkitystä sammalten elinympäristöinä. Kuvioita tutkittiin kuitenkin sen verran, että voitiin todeta, ettei niillä esiinny ravinteisia kiviä tai kallioita tai reheviä soistumia, joilla voisi kasvaa merkittävää lajistoa ympäröivän puuston kehitysvaiheesta riippumatta. Lisäksi tutkittiin taimikoilla sijaitsevat järeät jättöpuuhaavat, vaikka niilläkin harvinaisempaa lajistoa voi kasvaa lähinnä vain jäänteenä hakkuuta edeltäneen metsän sammalistosta. Luonnonhoito-LIFE kuvioista kiinnitettiin erityistä huomiota Portinvuoren alueen luonnonmetsiin, jotka kartoitettiin tarkkaan. Myös eräitä muita Kärppäjärven luonnonmetsiä tutkittiin, jotta Luonnonhoito-Life kuvioiden sammallajistollisesta merkityksestä suhteessa koko suojelualueen lajistoon saataisiin hyvä kuva. Kuva 9. Kärppäjärvi, pohjoisosa (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :8000. Yleiskuvaus Kärppäjärvelle tyypillistä on metsien ikärakenteen kaksijakoisuus. Toisaalta alueella on runsaasti taimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä, toisaalta myös paljon iäkkäitä luonnonmetsiä. Edustavimmat metsät sijaitsevat Portinvuoren ympäristössä. Siellä on mm. erittäin rehevä kivikkoinen purolaakso ja runsaslahopuustoista sekametsää, jossa kasvaa runsaasti järeää haapaa. Portinvuoren kaakkoisrinteellä kohoaa suojaisia ja osin vähän tavallista ravinteisempia jyrkänteitä. Suojelualueen rajalla sijaitsee luonnontilainen lähteinen ruohokorpi. Iäkkäitä luonnonmetsiä on myös alueen lounaisosassa.

45 Lajisto Kärppäjärvellä tavattiin tässä kartoituksessa yhteensä sammallajia, joista 89 on lehtisammalia ja maksasammalia. Suojeltavia lajeja havaittiin ja uhanalaisuusluokkiin kuulumattomia (mukaan lukien silmälläpidettävät) alueellisen uhanalaisuustarkastelun alueelle uusia lajeja. Taulukko. Yhteenveto Kärppäjärveltä havaitusta lajistosta ja tallennetuista havainnoista. Kaikki yhteensä Suojeltav at yhteensä Erityisesti suojeltava t Muut uhanalais et NT DD RT LuDir Lajeja Havaintoja Taulukko. Kärppäjärven merkittävimmät lajit. LSA: luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltava (E) tai uhanalainen (U). UH = uhanalaisuusarvioinnin luokka (RE, CR, EN, VU, NT, DD), RT = alueellisesti uhanalainen laji, LuDir = luontodirektiivin laji (II ja/tai IV-liite). Muu=muu status (ind.=luontoarvoja osoittava laji, va=suomen kansainvälinen vastuulaji, harv.=harvinainen, al.uusi=alueellisen uhanalaisuustarkastelun aluelle uusi). Tieteellinen nimi Suomalainen nimi LSA UH RT LuDir Muu Esiintymiä Scapania apiculata kantokinnassammal E CR va Neckera pennata haapariippusammal U VU va Calypogeia suecica kantopaanusammal U VU va Lophozia ascendens pikkulovisammal VU va 5 Orthotrichum gymnostomum aarnihiippasammal U VU 6 Herzogiella turfacea korpihohtosammal U VU II va Schistostega pennata aarnisammal NT ind. 7 Anastrophyllum hellerianum kantoraippasammal NT RT va Lophozia longiflora metsälovisammal NT ind. Jungermannia leiantha kantokorvasammal NT ind., va Nowellia curvifolia rakkosammal NT uusi al. Helodium blandowii kampasammal RT Herzogiella seligeri kantohohtosammal RT Lophozia sudetica pohjanlovisammal uusi al. Calypogeia muelleriana loukkopaanusammal uusi al. Barbilophozia kunzeana aapapykäsammal uusi al. Amphidium mougeotii paakku-uurnasammal ind. Fissidens adianthoides lettosiipisammal ind. Aulacomnium androgynum nuppihuopasammal ind. Lejeunea cavifolia ketjusammal ind. Cynodontium polycarpon eteläntorasammal ind. Harpanthus flotovianus purokaltiosammal ind., va Kärppäjärven luonnonmetsissä esiintyy monia maapuilla kasvavia vaateliaita lajeja. Niitä ovat esimerkiksi metsälovisammal, kantoraippasammal ja kantopaanusammal, joilla on alueella vahvat kannat. Hieman niukempi lahopuusammal on pikkulovisammal. Kantokorvasammalta kasvaa Portinvuoren itäpuolella lähteisessä ruohokorvessa (os. 6, kuvio 7) ja suojelualueen eteläosassa valtatielle vievän tien eteläpuolella luonnonmetsän ympäröimässä puuttomassa niukkakasvisessa kausikosteassa luhtalaikussa (os. 6, kuvio ). Jälkimmäisellä paikalla sillä on seuranaan alueellisen uhanalaistarkastelun alueelle uusi aapapykäsammal. Alueellisen uhanalaisuustarkastelun alueelle uusi laji on myös Onkiaisen itäpuolella kosteassa 5

46 luonnonmetsässä (os. 6, kuvio ) ojan yli ulottuvalla maapuulla havaittu rakkosammal. Niin ikään lahopuulaji on Portinvuoren kaakkoispuolella varjoisassa saniaislehdossa (os. 6, kuvio 76) kasvava korpihohtosammal. Samaan sukuun kuuluu kantohohtosammal, jota löytyi Portinvuoren kaakkoisrinteen metsästä (os. 6, kuvio ). Riitta Ryömä löysi lajia myös suojelualueen länsireunalta valtatielle vievästä tiestä etelään, mutta tätä esiintymää ei nyt käyty tarkastamassa. Iso Nahkiaisen länsipuolella luonnonmetsän ympäröimässä kausikosteassa luhtalaikussa olevilla maapuilla kasvaa purokaltiosammalta. Alueellisen uhanalaisuustarkastelun alueelle uutena löytyi loukkopaanusammal kaikkiaan neljältä paikalta. Lahopuusammalista kaikkein harvinaisin (ja samalla koko vuoden 0 kartoitusten harvinaisin sammal) on Portinvuoren kaakkoisrinteen rehevästä runsaslahopuustoisesta luonnonmetsästä (os. 6, kuvio ) löytynyt kantokinnassammal. Sitä kasvaa järeällä kuorettomalla maapuulla. Kuva 0. Kärppäjärvi, keskiosa (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :8000. Suojaisaa ympäristöä vaatii myös tuulenkaatojen juuripaakkujen paljaalla mineraalimaalla esiintyvä aarnisammal, jota löytyi useasta paikasta. Kuoppa-ahon pohjoispuolen luonnonmetsissä (os. 6, kuviot ja ) kasvaa ennen kaikkea haapojen rungoilla viihtyvä haapariippusammal. Niin ikään tavallista luonnontilaisemmissa metsissä haavoilla esiintyvää aarnihiippasammalta löytyi Kuoppa-ahon pohjoispuolelta (os. 6, kuvio ), mutta myös Iso Nahkiaisen läheltä luonnonmetsän ja rämeen rajalta. Jäänteenä luonnonmetsästä kasvaa Pesäjärven koillispuolen taimikossa erittäin niukasti haapariippusammalta yhden järeän jättöpuuhaavan rungolla. Vastaava tilanne on kyseessä myös Portinvuoren laella hakkuunreunan jättöpuuhaaparyhmässä havaitun aarnihiippasammalen kohdalla. 6

47 Kampasammal löytyi Portinvuoren kaakkoispuolen lähteisestä ruohokorvesta. Alueellisen uhanalaisuustarkastelun alueelle uusi laji on Iso Nashkiaisen pohjoisrannan rämeeltä löydetty pohjanlovisammal. Tulosten arviointi Kärppäjärven luonnonmetsät ovat lahopuusammalten kannalta erittäin arvokkaita. Niissä viihtyvät myös haavoilla kasvavat haapariippusammal ja aarnihiippasammal. Suhteellisen edustavaa jyrkännelajistoa kasvaa Portinvuorella. Hyvin säilyneitä ja sammalistoltaan melko arvokkaita ovat myös eräät soistumat ja suot. Kuva. Kärppäjärvi, eteläosa (kuviorajat merkitty sinisellä viivalla, ja kartoitusjälki (kuljettu reitti) violetinpunaisella viivalla). Maanmittauslaitos /MML/. :8000. Hoidon, ennallistamisen ja käytön ohjauksen suositukset Kärppäjärven luonnonmetsät tulee pääsääntöisesti jättää hoitotoimien ulkopuolelle. Lehmuksien ympäriltä voidaan kuitenkin varovasti poistaa niitä varjostavia puita. Niin ikään kilpailevan puuston hieman varjostamien nuorten haapojen ympäriltä kannattaa raivata puustoa Portinvuoren eteläpuolella. Näin voidaan edesauttaa haapajatkumon kehittymistä. Järeiden lahopuiden tuomista kantokinnassammalesiintymän viereen kannattaa harkita. Näin voitaisiin paremmin turvata lajin säilyminen Kärppäjärvellä. Taimikkoa ja nuorta metsää kasvavat kuviot ovat sammallajistoltaan 7