JAKSO 3. Millä tavalla säätelet tunteitasi?

Transkriptio

1 JAKSO 3 Millä tavalla säätelet tunteitasi?

2 Bahama-saarilla me kaikki olemme ihania ja rakastettavia. Pulma nousee siitä, että parisuhteessa ja elämässä me emme aina ole Bahamasaarilla. Joudumme tahtomattamme stressaaviin ja ristiriitaisiin tilanteisiin. Stressiä voi aiheuttaa esimerkiksi kumppanin eksä tai muut koetut kilpailijat, tutustuminen toisen sukuun ja ystäviin, työhön ja harrastuksiin. Samoin erilainen suhtautuminen rahankäyttöön, vapaa-ajan viettämiseen ja päihteiden käyttämiseen voi aiheuttaa jännitteitä suhteeseen. Haastava tilanne on myös silloin, kun pari saa lapsia. Jo pelkkä ajatus lapsen hankkimisesta tai lapsettomuudesta saattaa nostaa esiin ristiriitaisia tunteita parilla. Stressaavassa tilanteessa tapamme käsitellä hankalia tunteita aktivoituu. Näitä tapoja on kolme erilaista, ja olemme oppineet ne lapsuudessamme. TAKERTUVA TYYLI Toista tapaa kutsutaan takertuvaksi tyyliksi. Takertuvasti kiintynyt ihminen on lapsena kokenut, että hänen tarpeisiinsa ei vastata riittävästi. Lasta pelottaa ja hän kokee tulevansa hylätyksi. Hän yrittää selvitä pelkonsa kanssa hakemalla läheisyyttä vanhemmalta ja varmistelemalla, onko vanhempi varmasti tavoitettavissa. Lapsi jää jatkuvaan valmiustilaan ja ripustautuu vanhempaansa. Vanhemman läsnäolo ei poista turvattomuuden tunnetta. Hylätyksi tulemisen pelko tekee lapsen vihaiseksi, ja hän voi takertua pikkuasioihin. Takertuvasti kiintynyt hakee aikuisena jatkuvasti toisten hyväksyntää. Hän ihannoi muita, mutta epäilee omaa arvoaan ja tärkeyttään toisten silmissä. Takertuvasti kiintyneen on vaikea kestää, jos hänen mieleensä nousee hankalia ajatuksia ja tunteita. Hän ahdistuu niistä. Samalla vaikeat kokemukset lisäävät takertujan omaa epävarmuutta siitä, kelpaako hän kumppanilleen. Tämä epävarmuus saa hänet suuttumaan läheisilleen ja hyökkäämään riitatilanteissa. Silloin, kun takertuvasti kiintyneen elämässä tapahtuu jotain hänestä itsestään riippumatonta, hän pystyy paremmin hakemaan tukea läheisiltään. TURVALLINEN TYYLI Ensimmäistä tapaa sanotaan turvalliseksi kiintymystyyliksi. Turvallisesti kiintynyt on lapsena kokenut, että hänen tarpeisiinsa on vastattu. Hän on oppinut, että aikuisia kannattaa lähestyä, koska heiltä saa apua ja tukea. Lapselle kehittyy mielikuva omasta itsestä rakastettavana, hoivan ja huolenpidon arvoisena ihmisenä. Rakastava yhteys vanhempaan rauhoittaa ja tyynnyttää vaikeita tunteita. Aikuisena turvallisesti kiintynyt hakee muilta tukea, kun hänellä on paha olo tai hänen elämässään tapahtuu vaikeita asioita. Hän pystyy kohtaamaan tilanteet rauhallisesti. Silloin, kun emme saa riittävää vastausta omiin tarpeisiimme, meillä on käytössämme kaksi muuta reagointimallia. VÄLTTELEVÄ TYYLI Välttelevästä selviytymisstrategiasta puhumme silloin, kun lapsi ei saa riittävää tukea vanhemmaltaan. Lapsen kokemus on se, että hänen pitää selvitä omillaan ja yksin. Lapsi ei enää lähesty aikuista, koska hän on oppinut, että vanhemman tuen odottaminen vain lisää ahdistuksen tunnetta. Lapsi joutuu vaientamaan omia tarvitsevuuden ja avuttomuuden tunteitaan, jotta hän voi palauttaa oman mielensä tasapainon. Lapsi kokee, että en tarvitsekaan ketään avukseni, selviän yksin. Jo pelkkä ajatus lapsen hankkimisesta tai lapsettomuudesta saattaa nostaa esiin ristiriitaisia tunteita parilla.

3 Aikuisena välttelevästi kiintyneet käsittelevät elämän kriisejä vetäytymällä läheisistään ja yrittäen selvitä omillaan. Läheiset saattavat silloin kokea itsensä ulkopuolisiksi ja yksinäisiksi, jopa jätetyiksi. Välttelevästi kiintyneet saattavat tuoda esiin omaa erinomaisuuttaan suhteessaan toisiin ja heille on tärkeää tukahduttaa kaikki omaan arvoon liittyvät epäilyt. Edellä kuvatut tavat pärjätä tunteiden kanssa eivät ole oikein tai väärin. Ihminen valitsee parhaan tavan niistä selviytymiskeinoista, jotka ovat hänen käytettävisssään. On aivan selvää, että jos ketään ei ole lähestyttävissä, pitää selvitä omillaan vai onko vaihtoehtoja? Kokemukset siitä, miten omaan tarvitsevuuteemme vastataan, muotoutuvat sisäisiksi toimintamalleiksi: Voin luottaa toisten vastaamiseen, olen rakastettu ja rakastamisen arvoinen, tai olen valppaana, etten tule jätetyksi yksin arvottomana, tai minä selviän aina omillani, olen niin hyvä ja pärjäävä. Turvallisessa parisuhteessa voimme työstää näitä sisäisiä toimintamalleja ja oppia luottamaan kumppaniimme. TUNTEIDEN TUKAHDUTTAMINEN Meillä on ollut pitkään se käsitys, että meidän on ensin itse hallittava tunteemme, ennen kuin voimme lähestyä toisia. Todellisuudessa tunteidensäätely tapahtuu parhaiten toisen ihmisen avulla. Tunteiden tukahduttaminen merkitsee pitemmän päälle sitä, että räjähdettä varastoidaan aina vain lisää. Sitten pieni kipinäkin saa syntymään tuhoisan räjähdyksen. On kuin yrittäisit estää tulivuorta purkautumasta tukkimalla tulivuoren suuaukon. Seurauksena olisi räjähdys. Ihmissuhteissa tämä voi tuntua siltä, kuin Rakkaan läheisyys ja kosketus saavat aivojen hälytyskeskuksen ikään kuin nukahtamaan. joutuisit jatkuvasti kävelemään sukkasillaan, ettei tuhoisaa räjähdystä tapahtuisi. Olemme parhaiten varustettuja kohtaamaan elämän haasteet silloin, kun voimme kokea kohtaavamme ne yhdessä. Rakastava suhde on paras ahdistuksen ja pelkojen lievittäjä. Tunteen kanssa toimeen tulemista auttaa jo se, että tunne nimetään. Toinen voi vaikkapa todeta, että näytät surulliselta. Rakkaan läheisyys ja kosketus saavat aivojen hälytyskeskuksen ikään kuin nukahtamaan. Pelko ja ahdistus tyyntyvät. On mahdollista oppia tunnistamaan omaa tarvitsevuutta ja avuttomuutta. On mahdollista huomata, ettei ihmistä ole tarkoitettukaan selviytymään yksin. Me voimme turvallisessa läheisyydessä tunnistaa omat tarpeemme, pelkomme ja huolemme. Voimme lähestyä toista ja hakea toiselta tukea. Silloin kun tunnemme, että joku vastaa meidän syvimpään tarvitsevuuteemme ja samalla poistaa tai helpottaa meidän suurimpia huoliamme ja pelkojamme, sanomme olevamme onnellisia. Jollain syvimmällä tasolla vastaus omaan tarvitsevuuteemme on toinen ihminen. Kumppanin myönteinen suhtautuminen, rakkaus ja ihailu saavat meidät avautumaan ja sitä kautta kasvamaan ihmisinä, niin kuin auringonvalo saa lumpeen kukat aamulla avautumaan. Se saa meidät lähestymään, se saa meidät lähestyttäviksi. MYÖTÄTUNTO Ihmisen on vaikea olla myötätuntoinen muita kohtaan, jos hän on itse stressaantunut. Kaikki energia kuluu silloin omaan selviytymistaisteluun. Silloin ei ole voimavaroja huolehtia toisten hyvinvoinnista. Myötätunto estyy myös silloin, jos jokin asia häiritsee keskittymistämme. Ajattele esimerkiksi sellaista ihmistä, joka keskittyy työhönsä 10 tuntia päivässä, tutkii kotona sähköpostejaan ja vastaa hälyttäviin kännyköihin. Hän rentoutuu ehkä illalla vielä hetken pelien seurassa. Miten tällainen henkilö voisi olla turvallisesti läsnä toiselle? Ei mitenkään. Kumppanin kokemus voi olla, että toinen ei ole millään tavoin henkisesti läsnä, eikä mistään myötätunnosta ole tietoakaan.

4 Silloin, kun emme pysty hakemaan puolisoltamme myötätuntoa vaikeisiin kokemuksiimme, voimme hakea lohtua muista asioista. Toimimattomia keinoja poistaa ahdistusta ja pelkoja voivat olla esimerkiksi tukeutuminen pornoon, seksiin, pelaamiseen, alkoholiin tai muihin päihdyttäviin aineisiin. Niitä käytetään tällöin pahan olon poistajana ja hyvän olon tuojana. Ja näinhän se on: jos pää täyttyy jollain tavoin itseä kiehtovista asioista, silloin pelon ja ahdistuksen ja vaikkapa masennuksen tunteet eivät tunnu niin voimakkaina. Pelko saa meidät keskittymään omien tunteiden hallintaan ja estää toisen ihmisen tunteiden huomaamisen. Suurin paniikki tulee siitä pelosta, että ajaudumme yhä kauemmas toisistamme. Ihminen voi olla täysin jähmettynyt omassa pelossaan ja tällöin kyvytön edes kuulemaan toista. Pelko on meihin sisäänrakennettu. Yksi pelon monista tehtävistä on huolehtia, ettemme joudu eristyksiin niistä ihmisistä, joista olemme riippuvaisia. Uhattuna ihminen hyökkää, vetäytyy tai jähmettyy. Tällöin toimintamme saattaa itse asiassa lisätä mahdollisuutta joutua hylätyksi. Erityisesti tämä vaikeus ilmenee silloin, kun paniikin aiheuttajana on henkilö, joka on ollut tukena, turvana ja rakastettuna. Silloin kyky myötätuntoon toista kohtaan on vähissä. Varmuus toisen myötäelämisestä on niin tärkeää, että jonkin kumppanin aiheuttaman loukkauksen anteeksianto on mahdollista vasta sitten, kun näemme, että kumppani pystyy todella ymmärtämään oman kipumme. OLETKO ENNALTA OHJELMOITU? Ihmisen elämään vauvasta nykyhetkeen sisältyy jokaisella erilaisia määriä rakastavia hetkiä. Psykologi, psykoterapeutti Keijo Markova kertoo kysyneensä aikoja sitten omalta isältään, mik- Olemmeko me miehet ennalta ohjelmoituja toistamaan edellisten sukupolvien mallia jakaa tunteita ihmissuhteissamme? si isä ei voi antaa hänelle positiivista palautetta. Isän vastaus kuului: Ei minuakaan kukaan ole kehunut. Keijo tahtookin nyt kysyä tämän kurssin osallistujilta, olemmeko me miehet ennalta ohjelmoituja toistamaan edellisten suku polvien mallia jakaa tunteita ihmissuhteissamme. Vai onko meillä jokaisella mahdollisuus luoda omasta historiastamme riippumatta uusi tapa ilmaista läheisyyden tunteita rakkaille ihmisillemme? Mikä on sitten elämään sisältyvä, uusi mahdollisuus työstää omaa tapaa käsitellä tunteita? Vastaus kuuluu: aikuisrakkaussuhde antaa meille toisen mahdollisuuden. Eikä tässä vielä kaikki. Jos meillä on tai meille tulee lapsia, sitoutunut läheisyys lapsen kanssa antaa vielä kolmannen mahdollisuuden työstää tunnetason kohtaamista. Eikä tässä edelleenkään ole vielä kaikki: jos meillä on lapsenlapsia, heidän kanssaan avautuu vielä neljäs mahdollisuus. Meillä kaikilla on mahdollisuus harjoitella yhä uudestaan ja uudestaan myötäelämisen, rakkauden ja läheisyyden kieltä niiden ihmisten kanssa, jotka kuuluvat elämänpiiriimme. Ja jos puhutaan rakkauden mikrohetkistä, eli myönteisistä pienistä, tavallisista toisten ihmisten kohtaamisista ihan arkisella tasolla, näitä hetkiä ei ole tarkoituksen mukaista rajata koskemaan vain läheisimpiä ihmisiämme.

5 TEHTÄVÄT 1. Mikä alla olevista väittämistä kuvaa parhaiten sinua? A) Minun on varsin helppo tulla lähelle toisia ja minusta on turvallista olla toisista riippuvainen. En ole huolissani siitä, että minut jätetään enkä siitä, että joku tulee liian lähelle minua. B) Tunnen että muut ovat haluttomia tulemaan niin lähelle minua, kuin minä haluaisin. Olen usein huolissani siitä, rakastaako kumppanini todella minua. Joudun usein hakemaan varmistusta kumppanini rakkaudelle ja huomaan helposti merkkejä siitä, ettei hän haluakaan olla kanssani. Haluan päästä hyvin lähelle kumppaniani, ja tämä joskus pelottaa ihmisiä pois luotani. C) Minusta on epämukavaa olla lähellä toisia. Minulle on vaikeaa luottaa toisiin täydellisesti ja minun on vaikea olla riippuvainen toisista. Usein muut haluavat tulla enemmän lähelleni, mutta minua ahdistaa, jos joku tulee liian lähelle minua. Minusta on tärkeää elää itsenäistä ja oman itseni näköistä elämää. 2. Kun olet ahdistunut, peloissasi ja avuttomana, kenen puoleen haluaisit silloin kääntyä? Miten ajattelisit tämän henkilön vastaavan sillä hetkellä sinun avun tarpeeseesi? Miten tämä henkilö on vastannut sinun elämäsi aikaisemmissa vaiheissa lähestymiseesi? 3. Miten lapsuuden perheessäsi suhtauduttiin tunteisiin? Olivatko jotkut tunteet sallitumpia, kuin toiset? Pohdi tilanteita, joissa tunsit iloa, innostusta, häpeää, vihaa tai surua. Jaa kokemuksesi kumppanillesi tai läheiselle. 4. Mieti elämääsi kuulunut hyvä, turvallinen kokemus. Sulje silmäsi ja uppoudu tuohon kokemukseen. Tunne, millaisia tuntemuksia mielikuva tuo mukanaan. Nauti kaikessa rauhassa mielikuvan tuomasta hyvästä olosta. Voit palata myöhemminkin tähän hyvää oloa tuovaan kokemukseen, kun haluat rauhoittaa omaa mieltäsi. Oman mielen tasolla meillä on mahdollisuus lisätä näitä hyvää oloa tuovia kokemuksia ja näin voimme muuttaa kokemusmaailmaamme positiivisempaan suuntaan. Mielen maailman positiivinen kokeminen on mahdollisuus lisätä omaa hyvinvointiamme. 5. Mieti omaa elämääsi ja yritä hahmottaa siihen kuuluvia negatiivisia kokemuksiasi. Älä uppoudu niiden aiheuttamien tunteiden valtaan. Totea sen sijaan mielessäsi, että jokaisella meistä on myös kokemuksia, jotka eivät tunnu hyvältä ja jotka eivät ole lisänneet hyvinvointiamme. Elämään kuuluu myös kielteisiä kokemuksia. Voit ehkä olla onnellinen siitä, että negatiivinen kokemus ei ole juuri tällä hetkellä värittämässä omaa elämääsi. Samoin voit ajatella tyytyväisenä: olen selvinnyt tuosta vaikeasta hetkestä. Jos huomaat jääneesi jonkin negatiivisen kokemuksen vangiksi, voit olla tyytyväinen tämän huomaamisesta nyt voit ryhtyä toimimaan asian suhteen.