KANSALLINEN STRATEGIA BIOHAJOAVAN JÄTTEEN KAATOPAIKKAKÄSITTE- LYN VÄHENTÄMISESTÄ

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ KANSALLINEN STRATEGIA BIOHAJOAVAN JÄTTEEN KAATOPAIKKAKÄSITTE- LYN VÄHENTÄMISESTÄ 1. JOHDANTO Kaatopaikoista annetussa neuvoston direktiivissä (1999/31/EY, jäljempänä kaatopaikkadirektiivi) edellytetään, että jäsenvaltiot laativat kansallisen strategian biohajoavien jätteiden 1 kaatopaikkakäsittelyn vähentämisestä. Strategian tavoitteena on kaatopaikkojen kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden ympäristö- ja terveyshaittojen vähentäminen sekä biohajoavan jätteen kierrätyksen ja muun hyödyntämisen edistäminen. Strategiassa on direktiivin mukaan tarkasteltava kaikkia biohajoavia jätteitä, mutta siinä on kiinnitettävä erityistä huomioita kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan yhdyskuntajätteen 2 määrän vähentämiseen. Viimeksi mainittujen jätteiden kaatopaikkakäsittelylle on direktiivissä asetettu määrälliset vähentämistavoitteet. Suomen kansallisessa strategiassa määritellään tarvittavat toimet kaatopaikkadirektiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Siinä tarkastellaan biohajoavien jätteiden kierrätystä, kompostointia ja muuta biologista käsittelyä sekä energiahyödyntämistä kaatopaikkakäsittelyn vaihtoehtoina. Strategialla täydennetään ja täsmennetään biohajoavien jätteiden osalta jätelaissa (1072/1993) ja sen nojalla annetuissa säädöksissä sekä valtioneuvoston hyväksymässä tarkistetussa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa vuoteen 2005 säädettyjä tai esitettyjä yleisiä tavoitteita, keinoja ja toimia jätealan kehittämiseksi. Strategialla on myös kytkentä kansalliseen ilmastostrategiaan (Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 2001). 2. YHDYSKUNTIEN BIOHAJOAVAT JÄTTEET Kertymä Suomessa syntyi vuonna 1994 yhteensä 2,5 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä. Biohajoavan jätteen osuus oli 2,1 miljoonaa tonnia 3. Biohajoavien yhdyskuntajätteiden määrä kasvaa. Bruttokansantuotteen reaalikasvun perusteella arvioituna yhdyskuntien biohajoavaa jätettä syntyisi Suomessa vuonna 2009 noin 3,0 miljoonaa tonnia ja vuonna 2016 noin 3,4 miljoonaa tonnia. Jos tarkistetussa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa asetetut tavoitteet ja toimet jätteen synnyn ehkäisemiseksi toteutuvat, biohajoavan yhdyskuntajät- 1 Biohajoavalla jätteellä tarkoitetaan kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) ja kaatopaikkadirektiivin mukaisesti jätettä, joka voi hajota aerobisesti tai anaerobisesti, kuten elintarvike-, puutarha-, paperi- ja kartonkijätettä. 2 Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan alaviitteessä 1) mainittujen säädösten mukaisesti asumisessa syntynyttä jätettä sekä ominaisuuksiltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntynyttä jätettä. 3 Vuonna 1994 syntyneen biohajoavan yhdyskuntajätteen määrän ilmoitettiin Euroopan tilastokeskukselle Eurostatille alustavaksi olevan 1,66 miljoonaa tonnia. Suomen ympäristökeskuksessa tehdyn tarkistetun laskelman mukaan määrä on kuitenkin ollut 2,1 miljoonaa tonnia. Tarkistettu luku on ilmoitettu Eurostatille.

2 2 teen määräksi arvioidaan vuonna 2009 noin 2,5 miljoonaa tonnia ja vuonna 2016 noin 2,8 miljoonaa tonnia (kuva 1). 3,5 3,4 3,0 2,8 3 2,8 BKT:n kasvuennusteen perusteella arvioitu biohajoavan yhdyskuntajätteen kertymä 2,5 2,0 2,1 2,4 2,2 2,3 2,5 Toteutunut biohajoavan yhdyskuntajätteen kertymä ja arvioitu kertymä , jossa on otettu huomioon jätteen synnyn ehkäisytoimet 1,5 1,0 1,3 1,2 1,6 1,0 1,0 Kaatopaikkadirektiivin mukainen biohajoavan yhdyskuntajätteen kaatopaikkakäsittelyn sallittu enimmäismäärä 2006, 2009 ja 2016 laskettuna vuonna 1994 syntyneen biohajoavan jätteen määrästä Suomen tavoite 2005, 2009 ja 2016 sekä vuoden 2000 toteutuma 0,5 0,7 0,7 0, Kuva 1. Biohajoavan yhdyskuntajätteen kertymä ja kaatopaikkakäsittely vuoteen 2016 (miljoonaa tonnia). Kehittämistarpeet Kaatopaikkadirektiivissä edellytetään, että biohajoavaa yhdyskuntajätettä sijoitetaan kaatopaikalle vuonna 2006 enintään 75 prosenttia, vuonna 2009 enintään 50 prosenttia ja vuonna 2016 enintään 35 prosenttia laskettuna vuonna 1994 syntyneestä, Euroopan tilastokeskukselle Eurostatille ilmoitetusta ja viraston tilastoimasta biohajoavan yhdyskuntajätteen määrästä (2,1 miljoonaa tonnia 3 ). Tämän mukaisesti biohajoavan yhdyskuntajätteen kaatopaikkakäsittelyä on Suomessa rajoitettava vuonna 2006 enintään 1,6 miljoonaan tonniin, vuonna 2009 enintään 1,0 miljoonaan tonniin ja vuonna 2016 enintään 0,7 miljoonaan tonniin. Vuonna 2016 saa kaatopaikoille siten sijoittaa enää enintään 25 prosenttia tuolloin syntyväksi arvioidusta biohajoavasta yhdyskuntajätteestä. Kaatopaikkakäsittelyä korvaavaa käsittelyä ja hyödyntämistä on vastaavasti lisättävä kaikilla yhdyskuntien jätehuollon sektoreilla. Arvioitu jätemäärän kasvu huomioon ottaen vaihtoehtoiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn on ohjattava vuonna 2009 noin 1,5 miljoonaa tonnia ja vuonna 2016 noin 2,1 miljoonaa tonnia biohajoavaa yhdyskuntajätettä (kuva 1). Tästä aiheutuu huomattavia ke-

3 3 hittämistarpeita yhdyskuntien jätehuollossa. Vuonna 2000 biohajoavaa yhdyskuntajätettä toimitettiin muualle kuin kaatopaikoille noin 0,9 miljoonaa tonnia. Kehittämistoimien suuntaviivat Strategian mukaisin toimin pyritään varmistamaan, että kaatopaikkadirektiivistä johtuvat velvoitteet biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämisestä toteutuvat. Kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) vuonna 1997 asetettu tavoite vuodelle 2005 alittaa direktiivissä vuodelle 2006 määritellyn tavoitetason. Kansalliset vähentämistavoitteet vuosille 2009 ja 2016 asetetaan direktiivin mukaisesti. Strategialla pyritään siihen, että kaatopaikkakäsittelyä korvaavassa järjestelmässä kierrätetään erilliskerättyä keräyspaperia ja -pahvia noin 25 prosenttia ja muuta biohajoavaa ainesta noin 5 prosenttia syntyvästä biohajoavasta jätteestä. Tämän lisäksi tarvitaan uutta jätteiden käsittely- tai hyödyntämiskapasiteettia vuoteen 2009 mennessä noin tonnille ja vuoteen 2016 mennessä noin tonnille biohajoavaa yhdyskuntajätettä. Lisäkapasiteetista pääosa tarvitaan biohajoavan jätteen esikäsittelyyn ja energiana hyödyntämiseen. Käytännössä uusista jätehuoltoratkaisuista ja hankkeista päätetään jätehuoltoalueittain kuntien, laitosten ja yhtiöiden kesken. Näin voidaan ottaa huomioon alueen jätehuollon ja energiahuollon erityispiirteet ja olemassa olevan infrastruktuurin tarjoamat mahdollisuudet ja rajoitukset, kuten lämpöenergian tai maanparannusaineen kysyntä ja tuleva tarve. Alueellinen järjestelmä voi rakentua jätteen syntypaikka- ja aluekeräyksestä, kierrätyksestä, esikäsittelylaitoksista, biologisista hyödyntämis- tai käsittelylaitoksista taikka jätteen energiasisällön hyödyntävistä poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksista samoin kuin näiden erilaisista yhdistelmistä. Jätteiden kierrätyksen tehostamisen ohella kysymykseen tulevat ainakin - erilliskerätyn biojätteen ja puhdistamolietteen kompostointi ja mädätys sekä hyvänlaatuisen kompostin ja mädätteen hyödyntäminen kasvualustoissa ja maaperässä, - sekajätteen esikäsittely mekaanis-biologisessa laitoksessa kierrätyspolttoaineeksi ja biologisesti pysyväksi kaatopaikkajätteeksi, - kierrätyspolttoaineen muu valmistus sekä sen hyödyntäminen energiantuotannossa rinnakkaispolttolaitoksessa ja jätteenpolttolaitoksessa sekä - jätteen hyödyntäminen energiantuotannossa jätteenpolttolaitoksessa. Kaatopaikalle sijoitetaan sellaista biohajoavaa yhdyskuntajätettä, jolle muunlainen käsittely tai hyödyntäminen ei eri syistä ole mahdollista ja joka täyttää kaatopaikkakelpoisuuden vaatimukset. Tällaisia jätteitä voi syntyä esimerkiksi elintarviketuotannossa ja terveydenhuollossa. Kaatopaikalle voidaan sijoittaa myös mekaanis-biologisesti esikäsiteltyä biologisesti stabiloitua yhdyskuntajätettä. 3. MUUT BIOHAJOAVAT JÄTTEET Tarkistetussa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on asetettu vuosille 2005 ja 2010 ulottuvia ohjeellisia tavoitteita teollisuuden ja tuotannon toimialoilla syntyvän biohajoavan jätteen ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamolietteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämiseksi. Selvitysten mukaan asetetut tavoitteet voidaan pääosin saavuttaa tehostamalla nykyistä jätehuoltotoimintaa (taulukko 1).

4 4 Taulukko 1. Teollisen toiminnan ja tuotannon keskeisillä toimialoilla syntyvien biohajoavien jätteiden ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamolietteiden jätehuollon tavoitetila vuosina 2005 tai Tavoitevuosi Jätteen Kokonaisjätemäärä Hyödyntämisen Hyödyntämisaste Kaatopaikalle Kaatopaikka- synnyn määrä (1000 t) (%)* sijoitettava sijoituksen ehkäisyn (1000 t) määrä (1000 osuus (%)* vaikutus (1000 t) t) Yhdyskuntien jä tevedenpuhdista- molietteet Talonrakentamisen jätteet Metsäteollisuuden jätteet Elintarviketeollisuuden jätteet Maaseutuelinkeinojen jätteet (lanta) *) % tavoitevuonna muodostuvasta jätteestä 4. KEINOT JA TOIMET Tarkistetussa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa asetetut ohjeelliset tavoitteet ja siinä esitetyt keinot ja toimet ovat lähtökohtana biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämiselle. Kaatopaikkadirektiivistä johtuvien, luvussa 2 kuvattujen velvoitteiden täyttämiseksi on kuitenkin ryhdyttävä seuraavassa esitettyihin lisätoimiin. Keskeiset hallinnollis-oikeudelliset keinot ja toimet Biohajoavan yhdyskuntajätteen sijoittamista kaatopaikoille säännellään kaatopaikoista annetulla valtioneuvoston päätöksellä (861/1997). Sen mukaan lukien kaatopaikoille ei saa sijoittaa sellaista yhdyskuntajätettä, jonka biohajoavasta jätteestä suurinta osaa ei ole kerätty talteen erillään muusta jätteestä hyödynnettäväksi. Kuten edellä on todettu, säädöksen mukainen vaatimus on riittävä kaatopaikkadirektiivi vuotta 2006 koskevan vähentämistavoitteen saavuttamiseksi. Vuosia 2009 ja 2016 koskevien direktiivien tavoitteiden täytäntöönpano edellyttää kuitenkin nykyisten säännösten täsmentämistä ja kiristämistä. Sisällytetään kaatopaikoista annettuun valtioneuvoston päätökseen kaatopaikkadirektiivin mukaiset, vuosia 2009 ja 2016 koskevat rajoitukset biohajoavan yhdyskuntajätteen kaatopaikkakäsittelylle. Käytännössä rajoitukset merkitsevät, että kaatopaikoille saisi sijoittaa vuonna 2009 enintään 40 prosenttia ja vuonna 2016 enintään 25 prosenttia kyseisenä vuonna syntyväksi arvioidusta biohajoavasta yhdyskuntajätteestä. Säädösteknisesti rajoitukset pyritään ilmaisemaan suhteutettuina vakinaisten asukkaiden, loma-asukkaiden ja työpaikkojen määrään alueella, jota kaatopaikka palvelee. EY:n neuvoston päätöksessä 2003/33/EY on täsmennetty kaatopaikkadirektiivin liitteen II mukaisia yleisiä kaatopaikkakelpoisuuden kriteerejä säätämällä yhtenäisistä ja yksityiskohtaisista perusteista ja menettelyistä jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille. Säädöksen mukaan jäte voidaan hyväksyä kaatopaikalle vain, jos se täyttää kyseistä kaatopaikkaluokkaa varten säädetyt kelpoisuusperusteet.

5 5 Täsmennetyllä menettelyllä tehostetaan kaatopaikkakelpoisuuden selvittämistä ja rajoitetaan sekä yhdyskuntien että yritysten jätteiden sijoittamista kaatopaikalle. Täsmennetään kaatopaikoista annettua valtioneuvoston päätöstä sisällyttämällä siihen mainitun neuvoston päätöksen mukaiset säännökset jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden määrittelystä ja perusteista. Ehdotukset edellä tarkoitetuiksi säännösmuutoksiksi valmistellaan ympäristöministeriössä. Kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä säädetään edellä mainittujen velvoitteiden ohella muista vaatimuksista, joilla voidaan vähentää biohajoavasta jätteestä aiheutuvia haittoja yhdyskuntien ja yritysten kaatopaikoilla. Tällaisia ovat muun muassa vaatimukset kaatopaikkakäsittelyä edeltävästä jätteiden esikäsittelystä ja kaatopaikkakaasun talteenotosta. Säännösten tehokkaalla toimeenpanolla edistetään strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tehostetaan kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen toimeenpanoa kiinnittämällä erityistä huomiota biohajoavien jätteiden esikäsittelyvaatimuksiin ja kaatopaikkakaasun talteenottoon kaatopaikkoja koskevassa ympäristölupamenettelyssä ja valvonnassa. Vastuuviranomaisia ovat ympäristölupavirastot, alueelliset ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Toiminnallinen vastuu on jätteen tuottajalla ja kaatopaikan pitäjällä. Biohajoavien jätteiden jätehuoltoa ohjataan nykyisin monin materiaalikohtaisin jätealan säädöksin. Keräyspaperin talteenotosta ja hyödyntämisestä annetulla valtioneuvoston päätöksellä (883/1998) säännellään jätepaperin keräystä ja hyödyntämistä siten, että vuonna 2005 vähintään 75 prosenttia Suomessa myytävien ja kulutettavien paperituotteiden määrästä otetaan talteen ja hyödynnetään. Pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun valtioneuvoston päätöksen (962/1997) tavoitteena on lisätä käytettyjen pakkausten kierrätystä ja hyödyntämistä ja vähentää niiden kaatopaikkakäsittelyä. Kuitupakkausten hyödyntämistavoitteeksi on säädetty 75 prosenttia. Rakennusjätteistä annetussa valtioneuvoston päätöksessä (295/1997) on asetettu puuperäisten ja muiden rakennusjätteiden lajitteluja hyödyntämisvelvoitteita. Myös puhdistamolietteen käsittelyä ja käyttöä säännellään (mm. valtioneuvoston päätös 282/1994). Tehostetaan jätteiden hyödyntämistä edistävien jätelajikohtaisten säädösten toimeenpanoa ja tiukennetaan tarvittaessa niissä asetettuja kierrätys- ja hyödyntämistavoitteita. Sisällytetään pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2004/12/EY) mukaiset aikaisempaa tiukemmat pakkausjätteiden kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet vastaavaan kansalliseen säädökseen. Ehdotukset tarvittaviksi säädösmuutoksiksi valmistellaan ympäristöministeriössä. Mainittujen tuottajavastuuseen perustuvien säädösten toimeenpanon valvonnasta vastaa valtakunnallisena viranomaisena Pirkanmaan ympäristökeskus. Taloudelliset ohjauskeinot

6 6 Kaatopaikalle toimitettavasta jätteestä peritään veroa sen mukaan kuin jäteverolaissa (495/1996) säädetään. Jäteveron keskeisenä tavoitteena on tehdä biohajoavien ja muiden yhdyskuntajätteiden sijoittaminen kaatopaikoille taloudellisesti vähemmän houkuttelevaksi kuin niiden kierrätys, biologinen hyödyntäminen tai käyttö energiana. Jätteiden hyödyntämisvaihtoehdoille on viime vuosina asetettu tai ollaan asettamassa uusia laatuvaatimuksia. Nämä lisäävät jätteiden hyödyntämisen toteuttamiskustannuksia, jolloin jäteveron ohjausvaikutus voi osoittautua riittämättömäksi. Jätevero on nykyisin 23 euroa ja vuodesta euroa jätetonnilta. Seurataan ja selvitetään jäteverolain toimivuutta ja vaikuttavuutta ja tehdään selvitysten perusteella tarvittaessa esitys jäteveron korottamiseksi sen ohjausvaikutuksen tehostamiseksi. Seurannasta ja tarvittavista selvityksistä vastaa ympäristöministeriö yhteistyössä valtiovarainministeriön kanssa. Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1260/1996) mukaan kulutetusta sähköstä kannetaan valmisteveroa ja toisaalta sähköntuottajalle maksetaan verotukea muun muassa sellaisissa tapauksissa, joissa sähkö tuotetaan yhdyskuntien ja yritysten polttokelpoisista jätteistä valmistetulla kierrätyspolttoaineella tai biologisessa mädätysprosessissa syntyneellä biokaasulla. Veroohjauksella pyritään edistämään jätteiden energiakäyttöä ja osaltaan vähentämään biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelyä. Edellä tarkoitettu verotukijärjestelmä on määräaikainen ja voimassa vuoteen Muut keinot ja toimet Seurataan jätteen energiakäytön kehittymistä ja selvitetään mahdollisuuksia jatkaa sähköverotukea vuodesta 2007 käytettäessä kierrätyspolttoainetta ja biokaasua polttoaineena sähköntuotannossa sekä laajentaa vastaava verokohtelu jätteen muuhun polttoon. Seurannasta vastaavat ympäristöministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö yhteistyössä valtiovarainministeriön kanssa. Biohajoavien jätteiden kaatopaikkakäsittelyn vähentämistä edistetään edellä mainittujen toimien ja tarkistetussa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitettyjen keinojen ohella seuraavasti: Otetaan jätteen synnyn ehkäisy huomioon kestävän kulutuksen ja tuotannon kansallisen ohjelman valmistelussa. Jatketaan valmistelua jätteen synnyn ehkäisyä koskevien toimien, kuten materiaalitehokkuuden neuvontakeskuksen toteuttamiseksi ympäristöministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön sekä tutkimuslaitosten yhteistyönä. Asetetaan ympäristöministeriön työryhmä seuraamaan muiden keskeisten sidosryhmien kanssa jätteen energiahyödyntämisen edellytyksiä ja kehittämistä ottaen huomioon yhdyskuntajätteiden ohella jätevesilietteiden sekä terveydenhuollon ja eläinperäisten jätteiden käsittelyn tarpeet.

7 7 Kehitetään jätteiden kompostointilaitosten ja mädätyslaitosten (biokaasulaitosten) toiminnan ja teknologian seurantaa ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä. Ohjataan tutkimus- ja kehittämisvaroja kompostointi- ja biokaasulaitosten toiminnan, vastaanotettavan jätteen esikäsittelyn ja laitoksen ohjauksen kehittämiseen sekä päästöjen vähentämisen tutkimukseen samoin kuin puhdistamolietteiden käsittelytekniikoiden kehittämiseen ympäristöministeriön, teknologian kehittämiskeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, kuntien jätehuoltoyhtiöiden ja laitosten sekä vesihuoltolaitosten toimin. Turvataan riittävä eläinperäisten jätteiden keräys-, kuljetus- ja käsittelyjärjestelmä eläinperäisistä sivutuotteista annetun EY-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002 muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä) toimeenpanossa. Asetuksen toimeenpano kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle mutta sivuaa myös ympäristöministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön vastuualueita. Asetetaan lannoitelain (232/1993) uudistamisen yhteydessä maa- ja metsätalousministeriön työryhmä selvittämään muun ohella lainsäädännöllisiä ja vapaaehtoisia menettelytapoja puhdistamolietteiden ja kompostituotteiden käytön turvallisuuden ja menekin varmistamiseksi. Tehostetaan jäteneuvontaa erilliskerätyn biojätteen lajittelutarkkuuden ja kompostituotteiden laadun parantamiseksi alueellisten ympäristökeskusten, kuntien ja kuntien jätehuoltoyhtiöiden ja laitosten yhteistyönä. Edistetään kiinteistökohtaista kompostointia ja tehostetaan sen neuvontaa ja valvontaa kuntien, kuntien jätehuoltoyhtiöiden ja -laitosten sekä järjestöjen yhteistyönä. 5. VAIKUTUKSET Tässä biojätestrategiassa kuvataan niitä toimia, joiden avulla voidaan saavuttaa EY:n kaatopaikkadirektiivin mukaiset vaatimukset vähentää biohajoavan jätteen kaatopakkakäsittelyä vaiheittain. Strategiassa tarkoitettujen toimien taloudelliset vaikutukset ovat itse asiassa kaatopaikkadirektiivin käytännön toimeenpanosta aiheutuvia kustannuksia. Strategian taloudellisista ja ympäristövaikutuksista on tehty erilliset selvitykset strategian valmisteluvaiheessa. Biohajoavien yhdyskuntajätteiden jätehuollon pääoma- ja käyttökustannukset olivat vuonna 2000 noin 280 miljoonaa euroa vuodessa. Strategiassa tarkoitettujen toimien johdosta kustannusten arvioidaan nousevan vuoteen 2009 mennessä noin 350 miljoonaan euroon vuodessa ja vuoteen 2016 mennessä noin miljoonaan euroon vuodessa. Kustannuksia lisäävät erityisesti uusien esikäsittelylaitosten, rinnakkais- ja jätteenpolttolaitosten perustaminen sekä keräyksen ja kuljetuksen kasvu. Hyödyntämisratkaisujen eri vaihtoehdoilla on selvitysten mukaan vain vähäisiä kustannuseroja. Arvioiduissa vuotuiskustannuksissa on otettu huomioon myös kaatopaikkakustannuksissa saavutettavat säästöt.

8 8 Vuoteen 2016 mennessä tarvittavan uuden hyödyntämis- ja käsittelykapasiteetin rakentamiskustannuksiksi arvioidaan noin miljoonaa euroa, jossa on otettu huomioon kaatopaikkakapasiteetin pienenemisestä aiheutuvat kaatopaikkainvestointien säästöt. Lisäksi nykyisten hyödyntämisja käsittelylaitosten kunnostukseen arvioidaan tarvittavan noin 60 miljoonaa euroa. Yhteensä rakentamis- ja kunnostuskustannusten arvioidaan olevan vuoteen 2016 mennessä noin miljoonaa euroa. Jätehuollosta aiheutuvista kustannuksista vastaa jätelain mukaan jätteen haltija ellei erikseen ole säädetty tuotteen valmistajan tai maahantuojan jätehuolto- ja kustannusvastuusta. Strategian mukaiset toimet vähentävät toteutuessaan biohajoavista jätteistä ja niiden jätehuollosta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Strategian toteuttaminen tukee kansallisen ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamista. 6. SEURANTA Biohajoavien jätteiden kaatopaikkakäsittelyn vähentämistä seurataan kehittämällä kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä edellytettyä vuosiraportointia kaatopaikoista siten, että sen perusteella voidaan vuosittain seurata kaatopaikkojen biohajoavan jätteen tasetta. Seurannan perusteella valmistellaan tarvittaessa esitykset tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisiksi lisätoimiksi. Biohajoavan jätteen jätehuollon kehittymistä seurataan myös osana jätteiden tilastoinnin ja jätteen synnyn ehkäisyä tukevan jäte- ja raaka-ainetilinpidon yleistä kehittämistä.