Maahanmuuttaja tai Suomessa syntynyt: ihmisiä kaikki

Transkriptio

1 Maahanmuuttaja tai Suomessa syntynyt: ihmisiä kaikki Mitä maahanmuuttajista tulee mieleen? Pakolaisia, jotka elävät sosiaaliturvan tuella tai kiusaavat paikallisia viemällä näiden työpaikat ja naiset? Näin voisi ehkä ajatella kyyninen syntysuomalainen. Oikeasti maahanmuuttajat eivät juuri eroa niistä, jotka ovat alun perin syntyneet Suomessa. Väestöliiton mukaan työn ja opiskelun takia tulevaa maahanmuuttoa tapahtuu eniten ja toiseksi eniten maahanmuuttajia tulee perhesiteiden, kuten avioliiton kautta. Humanitäärisin syin tulevia maahanmuuttajia oli vuonna 2011 koko summasta vain noin kahdeksan prosenttia. Kun ensimmäiset maahanmuuttajat tulivat 1970-luvulla, harva oli nähnyt valtaväestöstä poikkeavan näköisiä ihmisiä. Vielä 1990-luvulla oli suomalaisia, jotka eivät olleet ikinä nähneet tummaihoista ihmistä. Nyt 2010-luvulla, eri etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä asuu ympäri Suomea ja maahanmuutto on moninaistanut suomalaisuutta. Nykyään myös monet niistä, jotka eivät täysin ulkonäöltään sopeudu normaalisuomalaiseen muottiin, voivat hyvin olla täysin suomalaisia, he ovat voineet syntyä, kasvaa ja käydä koulunsa täällä. Toisaalta maahanmuuttaja voi olla kotoisin esimerkiksi toisesta pohjoismaasta eikä häntä voi ulkonäöllisesti erottaa muista suomalaisista. Alfonso Padilla, yksi ensimmäisistä Suomeen tulleista maahanmuuttajista, kiteyttää asian Iltalehden (Iltalehti ) haastattelussa: Hiukseni ja viikseni olivat silloin vielä tummat. Kun liikuin kadulla, monet tuijottivat minua ja osoittivat sormella. Nykyään Vuosaaren yöbussissa puolet meistä on muualla syntyneitä.

2 Millaisia suomalaiset näkökulmasta? ovat maahanmuuttajien Haastattelin kolmea maahanmuuttajaa saadakseni erilaisia näkemyksiä niin siitä, miten he ovat Suomeen päätyneet kuin siitä, miten sopeutuminen tänne on sujunut. Lisäksi pyysin erästä lukiolaistamme jakamaan tarinansa siitä, miksi hän on muuttanut Suomeen ja kuinka elämä erilaisessa kulttuurissa on sujunut. Mistä olet kotoisin ja mistä syystä muutit Suomeen? Sevda Aliyeva: Olen kotoisin Azerbaidzanista ja muutin Suomeen työn perässä. Mandy Man: Kotimaani on Hong Kong. Tulin Suomeen, koska menin naimisiin mieheni kanssa joka asuu ja työskentelee Suomessa. Olimme vanhoja tuttuja ja tapasimme uudestaan, kun hän oli tullut takaisin Hong Kongiin lomailemaan vuonna Kävimme ulkona ja menimme melko nopeasti naimisiin. Muutimme Suomeen ja olen siitä lähtien asunut täällä. Nigel Keane: Olen kotoisin Irlannista ja muutin Suomeen, koska vaimoni on täältä kotoisin ja halusi muuttaa tänne ja kaipasin itsekin Suomea. Mikä on synnyinmaassasi paremmin kuin Suomessa ja toisin päin? Sevda Aliyeva: Synnyinmaassani ihmiset ovat paljon sosiaalisempia ja suhteet sukulaisiin ovat paljon läheisempiä. Suomessa taas on hyvät mahdollisuudet työllistyä ja saada hyvää koulutusta. Mandy Man: Hong Kongissa on kätevämpää, sillä se on pieni maa ja melkein kaikki kaupat ja ravintolat ovat auki koko päivän. Jos tuntee itsensä nälkäiseksi keskiyöllä, siellä on silti monia vaihtoehtoja ruokapaikaksi! Suomessa taas ei ole yhtään ilmansaasteita, parasta on raikas ilma ja toiseksi parasta ovat suomalaiset, he ovat todella mukavia ja auttavaisia.

3 Kolmas on koulutusjärjestelmä verrattuna Hong Kongiin, oppilailla on täällä enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän paineita. Nigel Keane: Suomessa on paremmat koulut ja Suomi on muutenkin useita maita turvallisempi. Irlannissa ihmiset ovat paljon sosiaalisempia ja ystävällisempiä kuin Suomessa ja Irlannin maisemia ja ravintoloita kaipaa Suomessa. Mikä koulutus sinulla on ja koulutustasi vastaavaa työtä? oletko saanut Suomesta Sevda Aliyeva: Minulla on yliopistokoulutus, olen opiskellut kotimaani yliopistossa lääkäriksi ja olen saanut töitä Suomesta. Tällä hetkellä työskentelen sairaalassa lääkärinä ja olen erikoistunut sisätauteihin. Tämä kaikki on kuitenkin vaatinut minulta paljon työtä, sillä mitään ei elämässä saavuteta helpolla. Kaiken eteen on tehtävä työtä: minun piti ensin opetella suomen kieltä, joka on täysin erilainen kuin oma kieleni. Pitää vain uskaltaa ottaa haasteita vastaan. Mandy Man: Hong Kongissa ensimmäinen työni oli Cathay Pacific Airlinesilla hotelli- ja ryhmämatkatoiminnan esimiehenä kuuden vuoden ajan ja viimeksi työskentelin Dragonairilla lentoemäntänä. Naimisiinmenon ja Suomeen muuttamisen jälkeen olen saanut kaksi poikaa joista pidän huolta, en puhu suomea hyvin ja olen jo melko vanha, minkä takia minun olisi vaikeaa löytää työtä täältä Suomesta. Nigel Keane: Suoritin Irlannissa peruskoulun ja Suomessa perustin oman rakennusfirmani ja olen saanut hyvin töitä.

4 Kuva: Aliisa Rantanen Maahanmuuttajia on lähempänä kuin luuletkaan Hei, olen Rhesa ja käyn Järvenpään lukiota kolmatta vuotta. Olen kotoisin Virosta ja olen asunut Suomessa kolme ja puoli vuotta. Muutin Suomeen vuoden 2011 kesällä ja aloitin yhdeksännen luokan täällä. Muutin tänne osaltaan siksi, että perheeni oli aikaisemmin muuttanut töiden takia tänne, mutta osaltaan siksi, että koin kutsun tulla. Perhepiirissäni on ollut paljon suomalaisia ystäviä, mutta kieli ei ole silti tarttunut. Pitää paikkansa, että kielen oppii vain sitä puhumalla. En ole kertaakaan katunut muuttopäätöstä. Vaikka Viro ja Suomi ovat hyvin läheisiä kieliä, on kulttuureissa kuitenkin paljon eroja. Mielestäni tähän yhteiskuntaan on vaikea sopeutua. Täällä kaikki liikkuu todella hitaasti liikenteestä postin saapumiseen tai asioiden ajamiseen Kelassa. Ihmiset ovat täällä rauhallisia eikä heillä ole mihinkään kiire, siksi näköjään myöhästyminen on

5 myös yleistä. Tämä oli shokki. Lopulta aloin ymmärtää, miten elämä pyörii täällä. Vapaa-aikaa tuli huomattavasti lisää, enkä osannut tehdä sillä mitään. Olen tottunut tekemään paljon töitä ja olemaan kiireinen. Minulla on tiukka aikataulu ja työskentelen koulun ohessa. Yritin ymmärtää, että elämästä voi nauttia. Aina ei tarvitse olla kiire. Toiseksi huomasin, että ihmiset eivät ole niin avoimia. Läheistä ystävyyttä on vaikea kehittää, koska jos on liian avoin, se usein tulkitaan väärin. On myös aiheita joita yritetään välttää, jos ei olla kovin läheisiä ystäviä. Kielen opin kuitenkin aika nopeasti. Kielioppivirheitä kuitenkin riittää. Nyt jopa ajattelen suomeksi ja usein en enää tiedä, onko sana viroa tai suomea. Tykkään erityisesti Suomen koulujärjestelmästä, koska se jättää paljon valinnanvaraa oppilaille tarjoamalla erilaisia kursseja ja on hyvin käytännöllinen. Virossa pidetään kiirettä, opitaan teoria ja päivät ovat melko pitkiä. Suomen lukion koulujärjestelmää voisi verrata ehkä Viron yliopistoon, jossa voi itse päättää mitä opiskelee ja valintoja riittää. On ollut hetkiä jolloin ajattelen, että kuka minä nyt oikein olen. En osaa enää hyvin viroa eikä suomea. Minä olen kuitenkin matkailija tässä maailmassa. Yritän siis nauttia tästä hetkestä ja ottaa kaikkien paikkojen hyvät puolet ja oppia huonommista. Kun on itse avoin, ei mikään voi estää pyrkimästä eteenpäin. On rikkaus tuntea enemmän kulttuureja kuin vain sen oman. Sen kautta alkaa arvostaa omaa kulttuuria ja näkemään, missä on kehittymisen varaa. #myösihminen Suvaitsevaisuusviikko Järvenpään lukiolla Lue lisää

6 Älä unohda vaihtareita! Poseeraamassa vasemmalta Akira (Japani), Minori (Japani), Caio (Brasilia), Liz (Kanada), Bélen (Honduras) ja Michelle (Saksa). Kuvat: Henna Mäkiaho. Onko vaihtarin arki pelkästään museoihin tutustumista ja kosteita kotibileitä? Tarvitseeko läksyjä tehdä ja ovatko kotityöt pakollisia? Lue niin tiedät. Koulumme seitsemän vaihto-opiskelijaa ovat viettäneet jo Suomessa yli sata päivää. Päätimmekin kysyä heidän kuulumisiaan. Saksalainen Michelle, 17, on kotoisin asukkaan kylästä Berliinin läheisyydestä. Suomessa hän asuu Mäntsälässä Hirvihaarassa, joten bussimatkat vievät valitettavan paljon aikaa koulupäivästä. Telinevoimistelua Saksassa harrastavana tyttönä hän mainitsee kaipaavansa liikuntaa, mutta vielä sitä

7 oikeaa lajia ei ole löytynyt. Toimitus aikookin tutustuttaa Michellen Järvenpään hiihtolatuihin ja ulkojäille kunhan kelit sen vain sallivat. Sanasta Suomi Michellelle tulevat mieleen ujot suomalaiset ja kylmät talvet. Saksaa hän mainostaa suomalaisille maana, jossa on sijaa erilaisuudelle, braatvursteille ja juhlimiselle. Going often to parties onkin asia, jonka Michelle olisi ehdottomasti ottanut mukaan Saksasta, sillä hänen kotimaassaan useimmat yökerhot ja baarit avaavat ovensa jo 16 vuotta täyttäneille. 16-vuotias Liv on asukkaan Bielefeldistä kotoisin oleva viulunsoittoa harrastava toinen saksalainen vaihtarimme. Hän on huomannut lähes kaikkien suomalaisten tyttöjen olevan ujoja blondeja, joten hänellä on mielestään hyvät mahdollisuudet sopeutua joukkoon. Liv muistuttaa, että vaihtarille juttelu ei ole oikeasti niin jännittävää kuin millaisena jotkut ykköset ovat sen kokeneet. Hevirokkia ja mustikkapiirakkaa Minori on Järvenpään kokoisesta japanilaisesta kaupungista kotoisin oleva heavy metal -fani. Yksi syy juuri Suomen valitsemiseen olikin palava rakkaus heviin. Lukion Art Caféssakin esiintynyt Minori on löytänyt myös uuden suomalaisen lempibändin: Apulannan. Suomesta Minorille tulevat ensimmäisenä mieleen Muumit ja saunominen. Japanista hän mainitsee näkemisen arvoiseksi Fuji-vuoren ja kirsikkapuut niiden kukkiessa kirkkaan pinkkeinä. Lopuksi Minori lähettää terveisiä lukiolaisille selkeällä suomella: Minä en puhu kovin hyvää suomea tai englantia, mutta minä haluan oppia puhumaan paremmin suomea.

8 Akira ja Minori. Vasta vähän aikaa sitten Japanista kouluumme saapui myös toinen vaihto-oppilas, 17-vuotias Akira. Pari viikkoa Suomessa oleillessaan hän on tykästynyt kovasti suomalaiseen mustikkapiirakkaan ja kuvailee Suomea joulupukin ja saunojen maana. Omasta maastaan hän haluaa nostaa esille maukkaat ruoat, edistyneen tegnologian sekä monet hienot nähtävyydet kuten Tokion Sky Tree. Samba evästää Järvenpään yöhön Caio, 18-vuotias brasilialainen, on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jalkapallofani. Brasiliassa karnevaalit ja sambatanssi ovat näkyvä osa kulttuuria, mutta Suomessa vastaavia asioita Caio ei ole vielä löytänyt. Syksyssä päällimmäisinä ajatuksina pyörivät vain viileys, pimeys ja joulupukin odotus. Reipas täysi-ikäinen odottaa innolla tulevaa vuotta, jonka tarkoituksena olisi oppia lisää eurooppalaisesta kulttuurista ja englannin kielestä. Brasiliasta matkalaukkuun Caio olisi ottanut mukaan niin perheensä, maukkaat ruoat, kuin myös maailman kauneimmaksi rankatut tytöt. Toimitus vinkkaa Caioa tutustumaan Järvenpään yöelämään, josta löytyvät niin maukkaat rullakebabit, kulttuurin ilmentymä grillijonossa ja RT:n tanssilattialta ne maailman oikeasti kauneimmat vaaleahiuksiset tytöt.

9 Belén ja Caio. Kaikkea kannattaa kokeilla Hondurasista kotoisin oleva 17-vuotias Belén päätyi Suomeen isänsä työkaverin suosittelemana. Belén on jo kotimaassaan valmistunut high schoolista, ja ajatteli hakea elämänkokemusta Euroopasta päätyen Suomeen. Hondurasin kuumuuteen tottuneena hän kertoo Suomen olevan kylmä maa, jossa ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, mutta paljon hiljaisempia kuin hänen kotimaassaan. Eteläamerikkalaisille kulttuureille tyypillisesti myös Honduras koostuu jalkapallofaneista ja tummatukkaisista sekä hyvin sosiaalisista ja ulospäinsuuntautuneista henkilöistä. Lukiomme opiskelijoille Belén haluaa sanoa, että elämässä tulee tarttua rohkeasti kaikkiin vastaan tuleviin mahdollisuuksiin saavuttaakseen ja kokeakseen jotain erityistä, ja näin voi todeta ainakin kaikkien kouluumme päätyneiden vaihtareiden tehneen. Yllä olevista lyhyistä esittelyistä puuttuu omaa palstaa lehdessämme kirjoitteleva Liz. Käykäähän kurkkaamassa Liz s Adventures osiota ja näin pääsette tutustumaan syvemmin mielenkiintoiseen vaihtariarkeen

10 Suomessa. Kolme pientä opinto-ohjaajaa ja suuren suuri lukio Järki päätti ottaa selvää, keitä koulussamme hiihtelevät ja opoiksi itseään kutsuvat ihmisolennot todellisuudessa oikein ovat ja mistä he tulevat. Opinto-ohjaajat eli lyhyemmin opot ovat koulumme salaiset voimavarat ja opiskelijoiden tukipilarit, jotka osaavat Wilman kurssitarjottimen käytön vaikka unissaan ja takaperinkin vielä. Monet meistä saattavat tietää heidan nimensä ja tunnistaa käytävillä, mutta keitä he todella ovat, mistä he tulevat ja mikä loppupeleissä on heidän tehtävänsä tässä maailmankaikkeudessa? Sanna-opon hymy toivottaa opiskelijat

11 tervetulleiksi juttelemaan. Kuva: Hanna Kuusisto Keitä te siis oikein olette? Olen Opo-Sanna. Minuun voi törmätä koulun käytävien ja oman työhuoneen lisäksi ympäri kotikaupunkiani Järvenpäätä. Olen Katariina Talvensaari. Perheeseeni kuuluu neljä lasta, aviomies ja koira. Nimeni on Maija Kärävä ja työskentelen tämän lukuvuoden Järvenpään lukiossa. Olen 35-vuotias, asun Helsingissä ja minulla on kaksi lasta. Mitä opinto-ohjaaja oikeastaan tekee? Sanna: Mitä opo EI tee? Opo auttaa, tukee, neuvoo ja kannustaa lukio-opinnoissa, jatko-opintopohdinnoissa ja tarvittaessa monessa muussa asiassa. Katariina: Opinto-ohjaajien työnkuva vaihtelee paljon riippuen siitä, missä työskentelet. Järvenpään lukiossa, johtuen laajasta kurssivalikoimasta, suuri osa työajasta kuluu opiskelijoiden auttamiseen kurssivalinnoissa ja ylioppilastutkintosuunnitelmissa. Sitten on tietysti jatkoopintosuunnitelmat ja siihen liittyvät infot, urapäivät ja oppitunnit. Ohjaan myös yhdistelmäopiskelijoita eli kaksoistutkinnon suorittajia, jotka tulevat ammattioppilaitoksista tänne lukiojaksoille. Maija: Opo ohjaa ja auttaa opiskelijoita kurssivalintojen ja ylioppilaskirjoitusten suunnittelussa, sekä ohjaa jatkoopintoihin. Lisäksi opo on muutenkin nuoren tukena erilaisissa elämäntilanteissa.

12 Katariina toivottaa tsemppiä opiskelijoille. Kuva: Hanna Kuusisto Mitkä ovat olleet teidän tienne opinto-ohjaajiksi? Sanna: Olen ollut aikaisemmin opettajana alakoulussa. Muutaman onnellisen sattuman kautta päädyin tänne Järvenpään lukiolle harjoittelemaan ja sille tielle jäin. Paras juttu ajautumisessa ja tänne päätymisessä on se, että omat alakoulun oppilaani ovat nyt jo lukiolaisia täällä meidän koulussa! Katariina: Olen suorittanut lukion jälkeen liiketalouden perustutkinnon eli olen merkonomi. Työllisyystilanteesta johtuen päätin kuitenkin hakea yliopistoon opiskelemaan. Olen aina ollut kiinnostunut kielistä, joten päädyin opiskelemaan venäjää ja ruotsia. Toimin kielten opettajana ja ohjaajana Keski-Uudenmaan aikuislukiossa 10 vuotta ja suoritin Opintoohjaajan pätevyyden Jyväskylän yliopistossa. Sen jälkeen työskentelin kaksi vuotta Keudalla ja nyt täällä Järvenpään lukiossa lähtikin jo neljäs lukuvuosi käyntiin. En juurikaan itse valinnut tätä työtä, vaan se pikemminkin valitsi minut. Maija: Tulin opon ammattiin kiertoteitse. Opiskelin lukion jälkeen ensin diplomi-insinööriksi ja työskentelin pari

13 vuotta markkinointi- ja viestintätehtävissä. Päätös lähteä opiskelemaan opoksi kypsyi pikkuhiljaa. Mikä teistä on parasta tässä työssä? Opo-Maijalla on insinööritausta. Kuva: Kuusisto Hanna Sanna: Opiskelijat ja työkaverit. Helppo! Katariina: Opiskelijat! Maija: Nuoret itse ja se, kun huomaa opiskelijan päässeen vaikeuksien yli ja selviytyneen erilaisista tilanteista. Esimerkiksi sellaiset tilanteet, kun joku saa opinnot päätökseen, vaikka matkalla olisikin ollut haasteita. Miltä teistä tuntuu olla mukana suunnittelemassa nuorten tulevaisuutta? Sanna: Rinnalla kulkeminen on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Mielestäni nuori tekee kuitekin itse suunnitelman ja minä yritän vain mahdollisimman hyvin auttaa ja tukea tällä matkalla. Katariina: Hienolta. Korostan kuitenkin opiskelijan omaa vastuuta, sillä näen opon roolin lähinnä rinnalla kulkijana.

14 Maija: Todella hienolta. Innostun usein itsekin, kun nuorten kanssa keskustelemme tulevaisuudesta ja pohdimme, mikä olisi opiskelijan oma polku. Entä minkälaisia terveisiä haluatte lähettää opiskelijoille? Sanna: Muistakaa pitää huolta omasta jaksamisesta ja toisistanne! Kenenkään ei ole hyvä olla yksin, joten verkostoitukaa ja tutustukaa. Sitä ei koskaan tiedä milloin siihen vanhaan lukiotuttuun sitten vanhemmalla iällä törmää! Katariina: Tsemppiä! Maija: Uskokaa itseenne ja unelmiinne ja olkaa valmiita tekemään myös töitä unelmienne eteen. Uudet filosofian tuulet ovat täällä Tämän syyslukukauden alussa entisen filosofian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon lehtorimme Seija Aarron saappaisiin on astunut Helsingistä kotoisin oleva Jani Tiirikainen. Kävimme tekemässä tiiviin haastattelun uudelle opettajakasvollemme. Goottipojasta opettajaksi Nuoruudessaan Etu-Töölön lukiosta valmistunut yrittäjäperheen poika kertoo kiinnostuksen filosofiaan ja uskontoon löytyneen lukioaikoina. Ehkä merkittävämpänä syynä kyseiselle tielle lähtemiseen lienee ollut Tiirikaisen innostavat filosofian, psykologian ja uskonnon opettajat. Vaikkei hän lukion jälkeen ollutkaan varma seuraavasta siirrostaan, päätyi hän teologiseen tiedekuntaan sekä myöhemmin myös valtiotieteelliseen. Olemassaolo on aina tuntunut niin kysymykseltä, kuvailee Tiirikainen. Kyseinen virke on myös

15 hänen bloginsa nimenä. Oppiaineita, jotka todellisuutta tavallaan käsittelevät koko Opettajaksi Tiirikainen päätyi ehkäpä jopa yllättäen, sillä lukioaikoina hän kertoo olleensa goottipoika, joka pelkäsi esiintymistä eikä pitänyt yhtään esillä olemisesta. Haettuaan ja päästyään opettajalinjalle kaikki menikin yllättävän hyvin ja tähän sitä sitten päädyttiin, hän kertoo. Vapaa-aikanaan Tiirikainen opiskelee psykologiaa ja haaveileekin ehkä jonain päivänä opettavansa mahdollisesti sitäkin. Filosofia, elämäkatsomustieto ja uskonto ovat Tiirikaisen mielestä oppiaineita, jotka tavallaan käsittelevät koko todellisuutta ja sitä kautta ne kiehtovat häntä. Laatu veti Järvenpäähän Järvenpään lukiolla sanotaan olevan hyvä maine ja tämä sai viimekädessä Tiirikaisen hakemaan avointa paikkaa. Opiskelijoiden on kerrottu olevan innostuneita ja opiskelumyönteisiä, ja reilun kuukauden totuttelun jälkeen Tiirikainen on huomannut asian olevan juurikin näin. Hän kertoo olleensa jopa positiivisesti yllättynyt opiskelijoiden mukavuudesta.ison koulun merkitys muuttuvassa lukion opetusrakenteen maailmassa on myös positiivinen puoli opettajan kannalta. Sama fakta palvelee myös opiskelijoitamme lukiossamme. Tiirikainen on myös erittäin iloinen opiskeluympäristömme hienoista tiloista. Totuushan on, että harvalla opettajalla taikka lukiolaisella on mahdollisuus näin hienoon ja inspiroivaan opiskeluympäristöön. Videopeleistä sähköisiin oppikirjoihin Kuka tahansa ei uskoisi juuri fanaattisen videopelien pelaajan sekä Helsingin suurimpaan jäähalliin kausikortin omaavan kiekkofanin olevan uusi uskonnon ja filosofian opettajamme. Tulevaisuudessa lukiomaailma tulee selkeästi sähköistymään ja tämän kanssa Tiirikainen ei koe joutuvansa

16 ongelmiin. Seitsemän -vuotiaasta lähtien videopelien parissa hyörinyt Tiirikainen kertoo tietotekniikkaan siirtymisen olevan hänelle hyvinkin luontevaa. Uransa aikana hän on ehtinyt jo suunnittelemaan opetuspelejä sekä tällä hetkellä työskentelee filosofian sähköisen oppikirjan parissa. Tiirikainen pyrkii persoonallisen opetustyyliin, jossa hän heittää itseänsä likoon ja koittaa saada opiskelijat innostumaan jopa omalla kustannuksellaankin. Tietotekniikan käyttöä hän ei kuitenkaan halua pitää itseisarvona, vaan pyrkii käyttämään jokaisella kurssilla mahdollisimman monia eri opetustyyliä. Itse hän kertoo haluavansa toimimaan ennemminkin kapellimestarina kuin luokan edessä puhuvana esiintyjänä ja pyrkii tämän tiimoilta saamaan oppilaat keskustelemaan käsiteltävistä aiheista. Iloa oppitunneille Loppuun sijoitimme haastavan kysymyksen siitä, miten Tiirikainen aikoo vastata Aarron jättämään aukkoon koulussamme ja aikooko hän tehdä yhtä pitkän uran lukiossamme kuin Aarto. Sen minkä ilottaa oppii, sen surutta unohtaa. Korvaamaan en häntä tietenkään pysty, mutta uskon pystyväni auttamaan merkittävästikin muun muassa lukiomaailman sähköistymisen kehittymisessä koulussamme, kertoo Tiirikainen. Hän toivoo pystyvänsä opettamaan Järvenpään Lukiossa mahdollisimman pitkään. Harvalla opettajalla on näin hyviä puitteita työlleen, ylistää Tiirikainen, eikä näe mitään syytä sille miksei hän viihtyisi täällä pitkääkin. Mottonaan Tiirikainen pitää lausahdusta: Sen minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa, ja toivoo Aarronkin tavoin iloa opiskelun maailmaan kaiken nykyajan kiireen keskellä. Tätä et tiennyt Jani Tiirikaisesta! Kasvissyöjä Jokerifani

17 Keikkalavojen musiikinluokkaan konkari Ojalan Petrille kitara on kaveri. Kuva: Hanna Kuusisto. Estradin lukion musiikkiluokissa on valloittanut syksyllä uusi taiteilija. Petri Ojalan mukaan musiikillinen elämismaailma on paljon muutakin kuin vain oppitunteja. Petri Ojala aloitti Järvenpään lukiossa musiikinopettajana elokuussa Turusta kotoisin oleva Ojala on kokenut musiikin ammattilainen ja tehnyt uraa niin keikkalavoilla kuin musiikinopettajanakin. Meillä on keikkabussissa usein naurettu, että soittaminen on parasta, mitä mies voi tehdä housut jalassa, hän kommentoi antautumistaan musiikin vietäväksi.

18 Ojala on soittanut muun muassa Dannyn, Nina Tapion, Antti Tuiskun ja Arja Korisevan bändeissä sekä toiminut musiikinopettajana niin musiikki- kuin yleislukioissakin eri puolilla Suomea. Lukionsa hän suoritti Turussa Puolalanmäen musiikkilukiossa ja kirjoitti musiikkiluokalta ylioppilaaksi vuonna Oli selvää, kiinnostaisi, yliopistoon. musiikillisen mediassa sekä että musiikki jatko-opintojenkin aiheena ja Ojala lähti lukemaan maisteriksi Oulun Parhaillaan työn alla on väitöskirja elämismaailman merkityksestä sosiaalisessa kommunikaatiomediassa. Järvenpään lukiossa hyvä miljöö Järvenpään lukioon Ojalan sai hakeutumaan kesällä silmiin osunut työpaikkailmoitus viransijaisuudesta opettaja Matti Rantalan lähdettyä musisoimaan Helsinkiin. Keskeneräinen väitöskirja tosin olisi sekin riittänyt ajankuluksi alkavalle työvuodelle. Järvenpään lukion edistyksellinen musiikkilinjatoiminta kuitenkin houkutteli Ojalan hakemaan paikkaa. Minkälaisen vaikutuksen uuden työpaikan musiikillinen miljöö on tehnyt? Täällä on todella hulppeat tilat, hyvät opiskelijat ja ajanmukaiset varusteet monien muiden yleislukioiden tiloihin ja niiden 1980-luvulta peräisin olevaan kitaravalikoimaan verrattuna, Ojala tiivistää. On luksusta, että opetusta voi hajauttaa neljäänkin eri tilaan. Toki kehitettävää aina löytyy muun muassa teknologian puolelta. Ojala maalailee haavekuvaa utopiasta, jossa musiikintunnilla jokaisella opiskelijalla olisi ipad musiikinopiskelun apuvälineenä. Pelkällä laulukirjalla ei enää pötkitä pitkälle. Musiikintunnit eivät ole ajanhukkaa Muutamaa kitaransointua voisi luonnehtia lukiolaisen perustaidoksi. Opiskelijoiden motivaatio musiikinopiskeluun

19 kuitenkin vaihtelee, sillä kaikki eivät ole yhtä innokkaita kuin musiikkilinjalaiset. Myös isot ryhmäkoot varsinkin ykköskurssilla asettavat joskus rajoja, jolloin ainoa toteutettavissa oleva työskentelytapa voi olla esimerkiksi kitaran soittaminen, kun kaikille opiskelijoille tulisi järjestää jotain musisoitavaa ja kitaroita nyt yleensä riittää kaikille, Ojala toteaa. Tosin ainakin Ruotsissa on tavoite, että jokainen oppisi soittamaan edes jotain, eikä jäisi kammoa soittamista kohtaan. Muutamaa kitaransointua voisi luonnehtia lukiolaisen perustaidoksi, Ojala lisää ja kertoo itse pyrkivänsä opetuksessaan samaan. Musiikin voi myös tuoda nuorten lähelle, sillä suurin osa nuorisoa kuuntelee musiikkia vapaa-ajallaan. Musiikki tarjoaa paitsi rentoutumista ja elämyksiä, myös eväitä ympäröivän maailman tarkasteluun ja taitoja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Ojala näkee asian niin, että siinä missä esimerkiksi urheilulla voi toisille olla suuri merkitys, on toiselle musiikki iso asia elämässä. Ojala kertoo nauraen itsekin pitäneensä aikanaan t-paitaa, jossa luki musiikki pelastanut urheilulta. Myöhemmin hän on kuitenkin itse oivaltanut, että muusikonkin pää toimii paremmin kun fyysisestä kunnostaan huolehtii. Arvovalinta musiikin ja muiden harrasteiden välillä ei ole tarpeen. Opetustyö osana musiikillista elämäntapaa Mikä juuri musiikinopetuksessa on niin kivaa? Tätä kysymystä Ojala kehaisee herkulliseksi pohdinnan aiheeksi. Koulun taideaineena musiikki tarjoaa yhdessä tekemistä ja kokemista. Koulussa jokaiselle löytyy varmasti omaa sopivan tasoista tekemistä, jolloin jokaisella on tilaisuus hoksata että musiikki on ihan kivaa. Musiikinopetus ei ole aina perinteistä opettajajohtoista kuivaa luennointia, vaikka toki teoriaakin tulee hallita. Ennemmin painotetaan juuri tekemistä ja pyritään erilaisiin musiikillisiin elämyksiin. Lukion opettajalla on maailman kriittisin yleisö. Opettajan

20 työ on vaativaa ja edellyttää runsaasti ajankäytön suunnittelua, etenkin kun illat kuluvat pitkälti väitöskirjan edistämiseen. Toisaalta juuri käytännön musiikinopetus on oivallinen väylä itsensä kehittämiseen muusikkona. Lukion opettajalla on maailman kriittisin yleisö, Ojala tokaisee syvän kokemuksen osoittamana. Entä odottaako Petri Ojala innolla ensiesiintymistään Järvenpään lukion kuululla Areenalla? Siellä ainakin riittää kriittistä yleisöä lähes tuhat henkeä. Ojala naurahtaa ja toteaa, että kyllä debyyttiesiintyminen Areenalla on varmaan luvassa jossain vaiheessa lukuvuotta. Lukion opettajabändin tulevaisuus lienee siis turvattu. Elämäntapana filosofia Seija Aarto on tehnyt yli kolmen vuosikymmenen uran Järvenpään lukion filosofian ja uskonnon lehtorina. Koulun oma filosofi kertoo odottavansa eläkettä hyvillä mielin. Seija Aarto aloitti viimeisen lukuvuotensa lukiossa elokuussa Miltä nyt tuntuu? Järvenpään Haikeus, muistot ja nostalgia pyörivät koko ajan mielessä. On niin hurjaa ja lopullista, että pian tämä kaikki täytyy jättää taakse, Aarto pohtii. Ei sentään aivan pian, sillä pitkää ja antoisaa lukuvuotta onneksi riittää vielä. Aarto kertookin nauttivansa jokaisesta hetkestä ja heräävänsä ilomielin pimenevinä syysaamuinakin rakastamansa työnsä pariin. Luonnontieteilijästä humanistiksi Kovasydämisyys ei ollut mun juttuni. Seija Aarto on kotoisin

21 Savosta. Alun perin hän lähti luomaan tulevaisuuttaan apteekin hyllyjen lomaan toimenkuvanaan farmaseutti. Nuorena hänestä ei pitänyt tulla opettajaa. Sen hän kuitenkin tiesi jo tuolloin, että opettajana hänestä ei tulisi samanlaista pelottavaa auktoriteettia kuin mitä hänen omat opettajansa olivat. Aikansa apteekissa aherrettuaan hän ymmärsi kyllästyneensä koviin arvoihin ja rahan tekemiseen ihmisten terveyden kustannuksella. Vastenmielistä oli se, kun apteekkari jäin kysymään asiakkaan vointia tai kohtaaminen on minulle luontaista, rahanteolta. Se kovasydämisyys ei vaan ärähti minulle mikäli kuulumisia. Ihmisten mikä taas oli pois ollut mun juttuni. Kiinnostuksenkohteet vaihtuivat uskontoon ja filosofiaan. Aarto opiskeli teologiaa ja filosofiaa ja päätyi opettamaan ihmistieteitä Järvenpäähän ensin Kartanon silloiseen yläkouluun ja vuodesta 1981 alkaen Järvenpään lukioon, joka silloin toimi Yhteiskoulussa. vielä junaradan toisella puolella Mikä filosofiassa on niin kivaa? Aartolle se on elämäntapa filosofia tarjoaa täytettä elämän tyhjyyteen ja helpottaa pahaa oloa. Jos on ikävä sadepäivä, otan syliini filosofisen kirjan ja syvennyn ajatusseikkailuun. Näköalapaikalla muuttuvassa lukiossa Aartolla on hyvä näkymä lukion vuosikymmenten muutoksiin. Suomalaisen lukiokoulutuksen toistaiseksi radikaalein ja työläin muutos oli 1990-luvun puolivälissä siirtyminen vanhasta luokkamuotoisesta luokattomaan malliin. lukiosta kurssimuotoiseen Se oli mielenkiintoista mutta kaoottista aikaa, sillä

22 opettajat joutuivat pitkälti itse kehittelemään tyhjästä uudet opetusmenetelmänsä kun opetettavat sisällöt muuttuivat, Aarto selostaa. Keskellä kurssimuotoisen lukion rakentelua syntyi kaupungin laatupalkinnonkin myöhemmin ansainnut Järvenpään lukion tutor-toiminta. Ajatuksena oli, että tutorit olisivat aktiivisia opiskelijoita jotka osaltaan avustavat yleisessä selviämisessä tuon muutoksen keskellä, Aarto kertoo. Tutorit ovat kautta aikain tehneet hyvää työtä ja olleet avuksi sekä opettajille että opiskelijoille. Tutor-toiminnan yhteyteen Aarto ja tutorit ovat viime vuosina kehitelleet myös opintopiiritoiminnan mistä Aarto on pitkään unelmoinut. Opintopiirien kantava ajatus on kannustaa opiskelijoita yhdessä oivaltavaan oppimiseen ja helpottaa opiskelun painetta. Kuluvana syksynä toimintaan mukaan otettu välipalatarjoilu tarjoaa myös ruumiin ravintoa aivotyön oheen. Toinen suuri muutos on ollut tietotekniikan läpimurto kouluissa. Tietokoneiden tultua luokkahuoneisiin oli luvassa mittava uuden tekniikan opetteleminen. Vanhojen piirtoheitinkalvojen muuntaminen PowerPoint esityksiksi oli niin ikään edessä. Pian vuosituhannen vaihteen jälkeen sai Järvenpään nykyisen lukiorakennuksen rakennushanke ansaitsemansa huomion edellisvuosikymmenen laman jälkeen. Uudet modernit tilat valmistuivat syksyksi 2003 ja lukio pääsi muuttamaan pois Yhteiskoulun vanhoista ja ahtaista tiloista. Aarto oli muiden silloisten opettajien kanssa mukana suunnitteluprojekteissa. Se on ollut ihanaa, että sain tähän taloon heti oman luokkatilan, hän iloitsee. Kun sitten kerran viime vuonna jouduin pitämään yhden kurssin toisessa luokkahuoneessa, huomasin olevani siellä ihan hukassa enkä osannut tehdä

23 siellä mitään. Olen tullut niin osaksi kolmoskerroksen filosofianluokkaa. Muutoksilta ei vältytä vastedeskään. Ylioppilastutkintolautakunnan kaavailema sähköinen ylioppilaskirjoitus edellyttää Aarton mukaan huolellista valmistelua ja muutoksia kurssien sisällöissä. Puhetta onkin jälleen ollut tieto- ja viestintätekniikan lisäämisestä lukio-opiskelussa. On kyllä hyvä, että pääsen nyt eläkkeelle ja alta pois, Aarto naurahtaa. Ehkä näitä suuria muutoksia onkin jo tarpeeksi kertynyt omalle uralle ja tätä ei välttämättä enää jaksaisi. Asiantuntevat kollegat hoitavat urakan jahka se etenee ajankohtaisemmaksi. Koulua muistellaan hymyssä suin Mikä se sellainen koulu on, jolla ei ole menneisyyttä? Yksi Aarton rakkaudenkohteista lukiossa työnsä, tutorien ja opintopiirien ohella on Järvenpään Yhteiskoulun ja lukion senioriyhdistys. Aartolla on ollut ratkaiseva osa yhdistyksen toiminnassa ja häntä kutsutaankin senioriyhdistyksen äidiksi. Vuonna 2008 perustettu yhdistys on vakiintunut osaksi järvenpääläistä lukioyhteisöä. Kun koulun vanhat opiskelijat jaksavat yhä hymyssä muistella opinaikojaan, viestii sekin osaltaan lukion tehneen hyvää työtä jo vuosikymmeniä sitten, Aarto kertoo. Järvenpään lukion vanhoja opiskelijoita on päätynyt eripuolille maailmaa ja senioriyhdistys edistää osaltaan lukion tunnettavuutta ja markkinointia. Senioriyhdistys perustettiin avuksi tallettamaan koulumme historiaa. Toki se tarjoa myös yhteisöllisyyttä vanhoille opiskelijoille ja opettajille. Yhdistyksen verkkosivuilla

24 pääseekin hyvälle tutkimusmatkalle lukion historiaan. Mikä se sellainen koulu on, jolla ei ole menneisyyttä? Aarto toteaakin. Nuoriso on mukavaa seuraa Nuorekas Aarto kertoo viihtyy hyvin opiskelijoiden parissa. Tunnen usein etten oikein osaa olla aikuisten seurassa. Nuorten parissa saa olla niin paljon vapautuneempi ja luontevampi, Aarto kertoo nauraen mutta lisää vuosien varrella tutuiksi tulleitten kollegoiden olevan toki pääosin asiantuntevia ja kivoja ihmisiä. Hevi-Seijankin nimellä tunnettu opettaja on itsekin ollut muiden tavoin nuori. Minullahan oli tietysti aina parhaimmat releet yllä ja pisimmät kledjut kaikista, hän naurahtaa. Työssään Aarto tapaa päivittäin erilaisia opiskelijoita. Luokattoman lukio-opiskelun ongelmana hän näkee sen, että asioita joudutaan koluamaan kursseilla läpi liian nopeasti ja pintapuolisesti, mikä estää syvällisen perehtymisen ja aiheuttaa tietysti kiireitä niin opettajalle kuin opiskelijallekin. Opiskelijoilla kun tuntuu olevan niin paljon muita asioita priorisoituna opiskelun edelle. Eikös tuo Uosukainenkin joskus sanonut, että elämä on niin kovin nautinnollista, muistelee Aarto ja viittaa päivittäin huomiostamme kilpaileviin lukuisiin virikkeisiin. Hän myös peräänkuuluttaa opiskelun kadonneen ilon palauttamista. Opiskelijoiden psyyke vaihtelee. Miten Aarton kohtaamat lukiolaiset voivat? Pääosa heistä voi hyvin, mutta Aarto on havainnut myös riittämättömyyden ja pahan olon tuntemuksia. Nykypäivänä elämä on niin rajua, että nuoriltakin vain vaaditaan ja vaaditaan. Jossain vaiheessa se

25 vertauskuvallinen kuminauha repeää poikki ja nuori ei enää kestä, Aarto pohtii. Jaksamista helpottamaan hän suosittelee paitsi riittäviä yönunia, myös filosofista tyyneyttä ja kiireettömyyden hyvettä paniikinomainen ähkiminen esimerkiksi koeviikon lähestyessä ei johda mihinkään mutta jättää jälkeensä uupumuksen. Eläkkeellä luvassa kaikkea kivaa Tämä koulu on minulle leipäni suonut, joten mielelläni liehutan lukion lippua jatkossakin! Minkälaisia suunnitelmia Aartolla on eläkepäiviään varten? Aluksi luvassa on tietysti pehmeälasku kesäloman muodossa, mutta elokuu tuo tullessaan uuden elämänvaiheen. Ohjelmassa on paljon mummoilua, sillä aikaa riittää jatkossa enemmän lapsenlapsille, Aarto toteaa saman tien. Pikkuhiljaa aion toteuttaa kaikkia asioita joita olen aina halunnut tehdä, kuten eläkkeellä kuuluukin. Luvassa on paljon kulttuuria ja liikuntaa. Järvenpään lukiota Aarto ei täysin jätä taakseen. Hänellä on suunnitelmissaan olla mukana yhä senioriyhdistyksen toiminnassa ja ylläpitää siten tunnesidettään Järvenpään lukioon. Tämä koulu on minulle leipäni suonut, joten mielelläni liehutan lukion lippua jatkossakin!