Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät kuulijat,

Transkriptio

1 1 Itsenäisyyspäivän juhlapuhe , Jyväskylän Paviljonki Jari Ojala Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät kuulijat, Mitä on itsenäisyys? Itsenäisyys on abstrakti asia, joka muistetaan useimmiten vain kerran vuodessa, itsenäisyyspäivänä. Muulloin sitä pidetään valitettavan usein itsestäänselvyytenä. Historian muistelu kuuluu itsenäisyyspäivän perinteisiin - siksi varmaan tännekin on juhlapuhujaksi kutsuttu historian ja etnologian laitoksen johtaja. Historia kuuluu paitsi itsenäisyyspäivän perinteisiin myös itsenäisyyteen siksi, että historia opettaa. Historia opettaa kahdella tavalla: historiasta opitaan ja historian kanssa opitaan. Historiasta opimme mitä on tapahtunut ja miksi. Historian kanssa opimme soveltamaan tätä tietoa jokapäiväisissä toimissamme. Voisiko historia opettaa, mitä on itsenäisyys? HISTORIASTA OPITAAN itsenäisen Suomen tarina, se miten tähän on tultu ja miksi. Koulu, taide, media ja tutkimus ovat tuottaneet varsin samansuuntaisen käsityksen Suomen historian pitkästä linjasta, menestystarinan ryysyistä rikkauksiin, siitä kuinka alikehittynyt maa nousi tieteen, teknologian ja koulutuksen kärkeen. Kuinka sisällissodan repimästä kansakunnasta rakentui demokratian ja

2 2 hyvinvoinnin edelläkävijä, kansainvälisesti tunnustettu rauhansovittelija. Itsenäisyyden saaminen on osa tätä kertomusta. Suomen historiasta oppivat suomalaiset, mutta siitä halutaan ottaa oppia myös ulkomailla. Koskaan ei ole Suomen historia ollut niin kysyttyä maamme rajojen ulkopuolella kuin tänään. Suomen menestystarinan resepti halutaan kopioida mitä erilaisimpiin yhteiskuntiin ja sitä halutaan verrata oman maan kehitykseen. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistoon on tullut pelkästään kuluneen syksyn aikana yhteydenottoja ja kysymyksiä Suomen historiaan liittyen Aasiaa, Australiaa, Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa myöden Eurooppaa ja Pohjois- Amerikkaa unohtamatta. Historiasta opitaan, että Suomen tarina ei ole irrallaan ympäröivästä maailmasta ei edes eksoottisimmista maailmankolkista. Suomi on ja on ollut erilaisten yhteyksien kautta vuorovaikutuksessa ympäröivään maailmaan läpi historian. Globalisaatio on pitkä historiallinen prosessi, jossa talous, kulttuuri ja politiikka ovat yhdentyneet ja yhdenmukaistuneet yli kansallisten rajojen. Tämä yhdentyminen on keskeinen osa myös Suomen tarinaa. Suomen tarina on haluttu nähdä lännettymisen pitkänä historiana ristiretkistä nykypäivään; kertomuksena siitä, kuinka Suomesta tuli uskonnollisesti, poliittisesti, kulttuurisesti, taloudellisesti ja kenties sotilaallisestikin osa läntistä Eurooppaa viimeisen noin tuhannen vuoden aikana. Unohtamatta

3 3 kuitenkaan täysin niitä itäisiä vaikutteita, jotka ovat olleet keskeisellä tavalla rakentamassa suomalaisuutta. Niin tänä päivänä kuin satoja vuosia sitten yhteydet maiden ja kansojen välillä ovat muokanneet yhteiskuntia ja talousjärjestelmiä, jopa enemmän kuin valtiot ja imperiumit viikinkien aikaan purjelaivan nopeudella, tänä päivänä lähes silmänräpäyksessä. Yhteydet ovat mahdollistaneet kaupan, investointien, sodan, uskonnon, muuttoliikkeiden, tietämyksen siirron, lajien ja kasvien sekä tautien liikkumisen paikasta toiseen. Yhteyksiin tarvitaan välineitä; ovat ne sitten konkreettisia ihmisten ja tavaroiden liikuttamiseen tarvittavia laitteita maalla, merellä ja nyttemmin myös ilmassa tai tietoliikenteen radioaaltoja ja kaapeleita. Historia on muutosta. Etenkin suurten muutosten moottoreita läpi historian ovat olleet yhteydet ulkopuoliseen maailmaan. Nämä yhteydet ovat muuttaneet myös Suomea niin uskonnon, talouden, sosiaalisten olojen, politiikan, sotalaitoksen, kulttuurin, kuin teknologiankin osalta. Muutoksen kääntöpuolella on pysyvyys, kuten suomalainen kulttuurinen yhtenäisyys, joka on joko säilynyt tai muuttunut vain vähän ulkoisista yhteyksistä huolimatta. Kaikkina aikoina yhteyksien tuomaa muutosta ja sen nopeutta on pelätty ja kritisoitu. Mutta kaikkina aikoina on myös huomattu yhteyksien aiheuttaman muutoksen välttämättömyys pienelle maalle ja kansakunnalle haluttiin sitä tai ei. Tätä

4 4 korostivat muiden muassa Anders Chydenius 1700-luvulla ja J.V. Snellman ja Uno Cygnaeus 1800-luvulla. Kaikkia yhteyksien tuomia muutoksia ei tarvitse ottaa sellaisenaan vastaan eikä niin ole koskaan tehtykään. Muutos on muokattu suomalaiseen muottiin. Kukaan ei rakenna Suomea puolestamme. Oman yhteiskuntamme olemme rakentaneet ja rakennamme tulevaisuudessakin ihan itse, itsenäisenä kansakuntana. Yhteys ulkopuoliseen määrittää myös itsenäisyyttä: maa ei ole itsenäinen, jos muut valtiot eivät ole sitä itsenäiseksi tunnustaneet. Historiasta opimme, että Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 ei tapahtunut irrallaan ympäröivästä maailmasta. Päinvastoin, itsenäistyminen tapahtui osana ensimmäistä maailmansotaa, Venäjän vallankumouksia, kansainvälisten aatteiden leviämistä ja osana jo verrattain pitkälle kansainvälistyneen suomalaisen talouden tarpeita. HISTORIAN KANSSA OPPIMINEN on hieman eri asia kuin historiasta oppiminen. Historian kanssa oppiminen tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että ymmärrämme kuinka aikaisemmin tehdyt valinnat ja päätökset ovat johtaneet niin yksittäisiä ihmisiä kuin kokonaisia kansakuntia siihen, missä ne nyt ovat. Tämä historian ymmärtäminen auttaa myös ymmärtämään omaa toimintaamme tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Historian kanssa opimme, että kaikilla tänään tekemillämme valinnoilla ja

5 5 päätöksillä on seurauksia tulevaisuudessa; toisilla valinnoilla enemmän, toisilla kenties vähemmän kuin toisilla. Historian kanssa opimme itseämme, yhteiskuntaa ja toimintamme seurauksia ymmärtäviksi, vastuullisiksi, aktiivisiksi kansalaisiksi. Valintojen seuraukset eivät aina ole sitä mitä alun perin ajateltiin tai suunniteltiin. Historioitsija voi toki selittää jälkikäteen tehdyt valinnat joko järkeviksi tai typeriksi. Jokainen valinta on kuitenkin tehty kussakin tilanteessa juuri sen hetken tietämyksen varassa - eikä kukaan tee tarkoituksella tyhmiä valintoja ja päätöksiä, eivät edes poliitikot. Suomalaisilla päättäjillä oli joulukuun alussa 1917 raskaita ja kauaskantoisia valintoja tehtävänään. Julistaako Suomi itsenäiseksi, ja jos julistaa, mitä siitä seuraa? Kukaan ei osannut ennustaa tulevaa, ainoastaan arvuutella mahdollisia tulevaisuuksia. Taloutta ajattelevat taatusti tiesivät mitä irtautuminen Venäjästä pahimmillaan tarkoittaa. Suomen talous oli autonomian aikana integroitunut tiiviisti osaksi keisarikuntaa, viennistä kolmannes suuntautui Venäjälle, joka oli Suomen tärkein yksittäin kauppakumppani. Merkittävä osa uutta teollisuutta ja maan suurimmat teollisuusyritykset oli rakennettu Venäjän viennin varaan, mukaan lukien metalli-, tekstiili- ja paperiteollisuus. Maan tärkein elinkeino, maatalous, oli maitotalouden osalta pitkälti riippuvainen Venäjän viennistä; ja mikä tärkeintä, maan ruokahuolto oli vahvasti sidoksissa Venäjältä tuotavaan viljaan.

6 6 Tilannetta ei ollenkaan helpottanut se, että ensimmäisen maailmansodan myötä vienti länteen perinteinen lankkusilta - oli käytännössä tyrehtynyt ja näin Suomi oli taloudellisesti täysin riippuvainen viennistä Venäjälle. Kansantalouden, ulkomaankaupan ja useiden liikeyritysten näkökulmasta julistautuminen itsenäiseksi oli katastrofi. Maan sisäpolitiikkaa ja sosiaalisia oloja seuraavat olivat varmasti tietoisia joulukuussa 1917 maassa jo pitkään jatkuneesta kahtiajaosta, tuloerojen rajusta kasvusta, ruokahuollon ongelmien aiheuttamista levottomuuksista, ääriryhmien aseistautumisesta, ja siitä, että itsenäistyminen voi johtaa levottomuuksien eskaloitumiseen, jos järjestysvalta murenee. Joulukuuna alussa 1917 Suomi oli kiinni suurlakon vuoksi. Vasemmisto ja oikeisto olivat kyllä yhtä mieltä siitä, että maan oli itsenäistyttävä keinoista oltiin eri mieltä. Venäjän vallankumouksen aallot läiskyivät Suomessakin ja agitaatio kärjisti tilannetta jo valmiiksi epävarmassa tilanteessa. Maassa oleva venäläinen sotaväki teki asian vielä vaikeammaksi. Yhteiskuntarauhaa turvaamaan tarkoitettu sotaväki oli jo aiheuttanut paikallisesti ongelmia, mitä tapahtuisi itsenäistymisen jälkeen? Yhteiskunta oli jo ennen itsenäisyysjulistusta hajoamisen partaalla; ilman sisäistä järjestystä yhteiskunta ei toimi, eikä maa ole suvereeni suhteessa ulkovaltoihin. Sisäpoliittisesti ja sosiaalisesti itsenäiseksi julistautuminen oli katastrofi.

7 7 Ulkopolitiikkaa ja sotilaallista tilannetta seuraavat olivat varmasti tietoisia ajan haasteista joulukuussa 1917; kenelläkään ei ollut tietoa ensimmäisen maailmansodan lopputuloksesta, Venäjän keisarikunta oli syvällä mukana tässä sodassa, josta Suomi oli toistaiseksi välttynyt. Ei ollut mitään takeita, että ulkomaat tunnustaisivat Suomen itsenäisyyden ja ilman ulkomaiden tunnustusta maa ei oikeasti ole itsenäinen. Kaiken lisäksi olot Venäjällä olivat sisäpoliittisesti kaikkea muuta kuin selvät, eikä emämaan ja Suomessa olevan venäläisen sotaväen reaktioista ollut mitään takeita. Ulkopoliittisesti ja sotilaallisesti itsenäiseksi julistautuminen oli uhkapeliä ja näin potentiaalinen katastrofi. Suomen eduskunnan päätös julistaa maa itsenäiseksi oli siis vähintään uhkarohkea. Monet potentiaalisista haasteista toteutuivat: taloudellinen seuraus oli katastrofi ulkomaankaupan tyrehtymisen myötä; ulkovaltojen tunnustuksen saaminen osoittautui konstikkaaksi; sisäpoliittisesti ajauduttiin yhteen Euroopan historian verisimmistä sisällissodista; venäläissotilaiden riisuminen aseista ei sujunut konflikteitta ja lopulta Saksan intervention myötä Suomi tuli tempautuneeksi mukaan maailmanpaloon. Tänään täällä on paikalla paljon yhteiskunnan päättäjiä.

8 8 Moniko olisi valmis vastaavassa tilanteessa, edellä esitetyin uhkakuvin ottamaan riskin, ja olemaan mukana julistamassa maata itsenäiseksi? Onneksi ennen on eri kuin nyt. Tänään meidän ei tarvitse tehdä tuollaisia päätöksiä. Tänään itsenäinen Suomi on historiallisesti katsottuna lähes kaikilla mittareilla paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Lämpimällä kotisohvalla loikoillessa ei voi kuin ihmetellä sitä, missä tilanteessa vaikeita päätöksiä on aikanaan tehty. Suomen eduskunnan päätös joulukuulta 1917 on esimerkki historian kanssa oppimisesta. Siitä kuinka valinnoilla ja päätöksillä on seurauksia. Historian kanssa oppiminen tarkoittaa myös sitä, että ymmärrämme sen tilanteen, missä päätöksiä on tehty. Vuoden 1917 päättäjien usko siihen, että Suomi on pitkällä aikavälillä lopulta vahvempi omillaan kuitenkin voitti ja hyvä niin. Ilman tuota kauaskantoista päätöstä Suomi ei olisi itsenäisyyttä saanut, todennäköisesti pitkään aikaan. Ehkäpä olisimme irtautuneet Venäjästä vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tai olisimme yhä osa Venäjää, kovin toisennäköisenä kansana ja yhteiskuntana kuin mitä olemme nyt. Historian kanssa oppiminen auttaa etenkin nuoria oppimaan historialliseen ja yhteiskunnalliseen ajatteluun; tekemään heistä aktiivisia kansalaisia. Pisa-Suomessa nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen taso ei ole mairitteleva vaikka hyvän historia- ja yhteiskuntatiedon

9 9 opetuksen myötä tiedolliset valmiudet ovatkin kohdallaan, kuten kansainväliset civic -kyselyt ovat osoittaneet. Tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että historiasta oppiminen tapahtuu kouluissa; siis tietämys Suomen ja maailman historian myllerryksissä. Sen sijaan historian kanssa oppiminen tapahtuu kodeissa, elokuvien, musiikin ja tarinoiden kautta siis kansalaisuuteen kasvaminen ja ymmärrys siitä, että olemme itse osa historian prosesseja ja valintoja ja että omat valintamme vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät kuulijat, Historiasta oppiminen ja historian kanssa oppiminen ovat aina ajankohtaisia. Oman maan ja kansan historia ja sen ymmärtäminen osana kansainvälisiä yhteyksiä tulee olla tulevaisuudessakin keskeinen osa koulujen oppimäärää. Historiasta oppiminen ja historian kanssa oppiminen ovat tärkeitä yhteiskunnille ja yhteisöille. Myös se on tärkeää, kuka tarinan menneestämme kertoo ja miten. Maailmassa on surullisia esimerkkejä menneisyyden tietoisesta manipuloinnista. Oman yhteiskunnan ja yhteisön historiatietoisuuden vahvistaminen koskee niin valtioita, kuin vaikkapa kaupunkeja, kuntia tai yrityksiä. Historian kanssa opimme omasta yhteisöstämme, sen tekemistä valinnoista ja niiden vaikutuksista tämän päivän toimintaan. Yhteiskunnat ja yhteisöt ovat rakentuneet historiansa kautta: siksi niitä on mahdotonta ymmärtää ilman historian näkökulmaa.

10 10 Historiasta oppimisen ja historian kanssa oppimisen myötä opimme myös ymmärtämään niitä tilanteita, joissa aikaisempia päätöksiä on tehty, ja sitä kautta kunnioittamaan entistäkin enemmän menneiden sukupolvien työtä. Historia auttaa ymmärtämään ja ottamaan vastuuta tänä päivänä tekemistämme päätöksistä. Historian kanssa opimme, mitä valintoja itsenäisyys on vaatinut ennen ja mitä se vaatii tulevaisuudessa. Historiasta oppiminen ja historian kanssa oppiminen auttavat myös ymmärtämään Suomen itsenäisyyden merkitystä osana ihmiskunnan historiaa. Hyvää itsenäisyyspäivää!