Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2016) 109 final 2016/0062 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta FI FI

2 1. EHDOTUKSEN TAUSTA 1.1 Tausta PERUSTELUT Ministerikomitea hyväksyi 7. huhtikuuta 2011 Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (yleissopimus nro 210), jäljempänä yleissopimus. Se avattiin allekirjoittamista varten 11. toukokuuta Yleissopimuksen 75 artiklan mukaisesti yleissopimuksen voivat allekirjoittaa ja hyväksyä Euroopan neuvoston jäsenvaltiot, Euroopan neuvoston ulkopuoliset valtiot, jotka ovat osallistuneet sopimuksen valmisteluun, sekä Euroopan unioni. Lisäksi siihen voivat liittyä muut Euroopan neuvoston ulkopuoliset valtiot sen 76 artiklassa määrätyin edellytyksin. Sopimuksesta neuvoteltiin kuudessa tilapäisen erityiskomitean kokouksessa joulukuun 2009 ja joulukuun 2010 välisenä aikana. Euroopan unioni osallistui jäsenvaltioiden rinnalla näihin kokouksiin tarkkailijana. Yleissopimus tuli voimaan 1. elokuuta 2014, kun kymmenes Euroopan neuvoston jäsenvaltio oli ratifioinut sen. EU:n jäsenvaltiosta 12 oli ratifioinut yleissopimuksen 1. helmikuuta 2016 mennessä ja 25 oli allekirjoittanut sen. Yleissopimus allekirjoitettiin Euroopan unionin puolesta [...] annetun neuvoston päätöksen (XXX) 1 mukaisesti sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan päätökseen myöhemmin. Naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa heidän ihmisoikeuksiaan. Se on syrjinnän äärimmäinen muoto, joka perustuu sukupuolten epätasa-arvoon ja edistää ja vahvistaa sitä. Naisten ja miesten tasa-arvo on Euroopan unionin perusarvo ja tavoite, joka on tunnustettu perussopimuksissa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artikla, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artikla) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (23 artikla). Lisäksi perusoikeuskirjassa tunnustetaan ihmisarvo, oikeus elämään ja oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja kielletään epäinhimillinen tai halventava kohtelu sekä kaikenlainen orjuus ja pakkotyö (perusoikeuskirjan 1 5 artikla). Myös vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty YK:n yleissopimus, jonka osapuoli EU on yhdessä EU:n jäsenvaltioiden kanssa 2, velvoittaa suojelemaan naisia väkivallalta. Tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvova YK:n komitea on suositellut, että EU ratifioi Euroopan neuvoston yleissopimuksen yhtenä askeleena vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi 3. Yleisemmällä tasolla EU on voimakkaasti sitoutunut torjumaan väkivaltaa sekä rajojensa sisällä että myös kansainvälisten aloitteidensa yhteydessä REFERENCE TO OJ L. Neuvoston päätös 2010/48/EY, annettu 26 päivänä marraskuuta 2009, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 23, , s. 35). Concluding observations on the initial report of the European Union, CRPD/C/EU/CO/1, , %2fCO%2f1&Lang=en Neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevasta toimintasuunnitelmasta ( ), Neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta ( ) EU guidelines on violence against women and girls and combating all forms of discrimination against them FI 2 FI

3 EU on ottanut määrätietoisesti kantaa 5 naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi ja rahoittaa sitä torjuvia kampanjoita ja ruohonjuuritason hankkeita. Rikoksen uhrien suojelua, lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä sekä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskevassa voimassa olevassa lainsäädännössä on otettu huomioon sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien erityistarpeet. Huolimatta sekä kansallisen että unionin tason toimista, naisiin kohdistuva väkivalta on edelleenkin vakava ongelma: EU:n perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen 6 mukaan joka kolmas nainen EU:ssa on 15 vuotta täytettyään kokenut ruumiillista ja/tai seksuaalista väkivaltaa. Yksi kahdestakymmenestä naisesta on raiskattu. Pätevyyttä edellyttävissä ammateissa tai ylimmän johdon tehtävissä toimivista naisista 75 prosenttia on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Joka kymmenes nainen on kokenut vainoamista tai seksuaalista häirintää uuden teknologian avulla. Sukupuoleen perustuva väkivalta vaikuttaa sekä terveyteen ja hyvinvointiin mutta myös naisten osallistumiseen työmarkkinoille, millä on kielteinen vaikutus heidän taloudelliseen riippumattomuuteensa ja talouteen ylipäätään. Euroopan tasa-arvoinstituutti arvioi, että naisiin kohdistuva sukupuoleen perustuva väkivalta aiheuttaa EU:ssa vuosittain noin 226 miljardin euron kustannukset Yleissopimuksen tarkoitus ja sisältö Yleissopimuksen I luvun mukaisesti sopimuksella luodaan laaja-alaiset oikeudelliset puitteet naisten ja tyttöjen suojelemiseksi kaikenlaiselta väkivallalta. Sen tavoitteena on ehkäistä ja poistaa heihin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa ja saattaa väkivallantekijät syytteeseen. Se kattaa monenlaisia toimenpiteitä tietojen kokoamisesta ja valistuksesta oikeudellisiin toimenpiteisiin, joilla naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodot säädetään rangaistaviksi. Se sisältää toimenpiteitä uhrien suojelemiseksi ja tukipalvelujen tarjoamiseksi, ja siinä käsitellään sukupuoleen perustuvan väkivallan ulottuvuutta turvapaikka- ja muuttoliikeasioiden yhteydessä sekä rajat ylittäviä kysymyksiä. Sillä perustetaan erityinen valvontamekanismi, jolla valvotaan, että osapuolet panevat sopimuksen määräykset tehokkaasti täytäntöön. Yleissopimuksessa määritellään sopimustekstissä käytetyt keskeiset käsitteet. Siinä laajennetaan naisen määritelmä myös alle 18-vuotiaisiin tyttöihin. Osapuolet velvoitetaan tuomitsemaan kaikki syrjinnän muodot huolehtimalla miesten ja naisten tasa-arvon periaatteen soveltamisesta niiden oikeusjärjestyksessä, ja siinä tehdään selväksi, että myönteiset toimet ovat edelleen mahdollisia. Koska sopimus on luonteeltaan ihmisoikeusväline, siinä velvoitetaan kaikki osapuolet varmistamaan, että valtiolliset toimijat pidättäytyvät kaikenlaisista väkivallanteoista, ja noudattamaan huolellisuusvelvoitetta tarkoituksena ehkäistä, tutkia, rangaista ja hyvittää valtiosta riippumattomien toimijoiden väkivallanteot. Yleissopimuksessa nimenomaisesti määrätään, että sitä sovelletaan sekä rauhan aikana että aseellisten konfliktien yhteydessä. Vaikka yleissopimuksella luodaan Ks. esimerkiksi KOM(2010) 491 lopullinen, komission tiedonanto Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi ( ); Council conclusions of 8 March 2010 on the eradication of violence against women in the European Union, Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Strategic engagement for gender equality SWD(2015) 278 final Estimating the costs of gender-based violence in the European Union: Report, , FI 3 FI

4 sitovia velvoitteita ainoastaan naisten osalta, siinä kannustetaan soveltamaan sopimusta kaikkiin perheväkivallan uhreihin eli myös miehiin ja poikiin. Yleissopimuksen II luku täydentää Euroopan neuvoston uusimpien välineiden kolmeosaista lähestymistapaa, joka perustuu rikosten ehkäisyyn, uhrien suojeluun ja syytteeseenpanoon. Siinä velvoitetaan yhtenäisiin toimintaperiaatteisiin 8 ja ilmiön kokonaisvaltaiseen käsittelyyn, sillä siinä tunnustetaan, että kyseiseen lähestymistapaan perustuvat oikeudelliset toimenpiteet eivät yksinään riitä poistamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämä tarkoittaa velvollisuutta asettaa uhrien oikeudet etusijalle kaikissa toimissa ja huolehtia tehokkaasta yhteistyöstä kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden eli viranomaisten, laitosten ja järjestöjen kesken ja kaikilla tasoilla eli kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta on tunnustettava tärkeiksi toimijoiksi, ja osapuolten on kannustettava ja tuettava niiden toimintaa. Osapuolten on annettava käyttöön riittävät rahoitus- ja henkilövoimavarat, jotta yhtenäiset toimintaperiaatteet, toimet ja ohjelmat väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi voidaan toteuttaa, mukaan lukien riittävä rahoitus valtiosta riippumattomille toimijoille. Lisäksi yleissopimuksessa tunnustetaan järjestelmällisen ja riittävän tietojen kokoamisen rooli tehokkaassa päätöksenteossa ja valvontamekanismin suorittamassa toteutettujen toimien valvonnassa luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen pohjalta. Keskeinen määräys koskee yhden tai useamman virallisen elimen nimeämistä tai asettamista vastaamaan toimintaperiaatteiden ja toimien yhteensovittamisesta, täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista, mukaan lukien tietojen kokoamisen, analysoinnin ja levittämisen koordinointi. Yleissopimuksen III luku koskee osapuolten velvoitteita ehkäisevän toiminnan alalla. Yleissopimuksen yleisen linjan mukaisesti osapuolten on omaksuttava monitahoinen lähestymistapa, johon kuuluu valistusta ja sukupuolten tasa-arvoon ja väkivaltaan liittyvien kysymysten käsittelyä virallisen koulutuksen kaikilla tasoilla hyödyntäen soveltuvaa opetusmateriaalia ja opetussuunnitelmia, ja jossa väkivallattomuutta sekä sukupuolten tasaarvoa edistetään myös epävirallisen koulutuksen, urheilun, kulttuurin ja harrastustoiminnan yhteydessä sekä tiedotusvälineissä. Osapuolten on varmistettava, että väkivallan uhrien ja tekijöiden parissa työskenteleville ammattilaisille tarjotaan asianmukaista koulutusta. On myös toteutettava toimenpiteitä tuki- ja hoito-ohjelmien tarjoamiseksi väkivallantekijöille. Tiedotusvälineitä ja tietotekniikan alaa on kannustettava osallistumaan materiaalin tuottamiseen ja itsesääntelyvaatimusten kehittämiseen. Yleissopimuksen IV luvussa vahvistetaan yleiset tiedottamista, tukipalveluja sekä väkivallan uhrien ja todistajien suojelua koskevat periaatteet. Siinä luetellaan aloja, joilla osapuolten on toteutettava tiettyjä toimia. Niihin kuuluvat yleisten (kuten oikeudellinen ja psykologinen neuvonta) ja erityisten tukipalvelujen (turvakodit, maksuttomat ja jatkuvasti palvelevat auttavat puhelimet, seksuaaliväkivallan uhrien lääketieteellinen ja oikeuslääketieteellinen tuki sekä lapsitodistajien erityistarpeisiin vastaaminen) järjestäminen. Lisäksi tarvitaan toimia, joilla kannustetaan väkivallantekojen todistajia tai henkilöitä, joilla on perusteltua syytä epäillä, että tällainen teko on saatettu tehdä tai että uusia väkivallantekoja on odotettavissa, ilmoittamaan asiasta, sekä sääntöjä, joiden mukaan eri alojen ammattilaiset voivat ilmoittaa väkivallasta rikkomatta salassapitovelvollisuuttaan. Aineellista oikeutta koskevassa V luvussa yksilöidään ne väkivallan muodot, jotka edellyttävät rikoslainsäädäntöä, ja edellytetään, että osapuolet säätävät tietyt teot 8 Ks. yleissopimuksen selitysmuistio, d383a FI 4 FI

5 rangaistaviksi rikoslaissaan. Näitä ovat henkinen väkivalta uhkaamalla tai pakottamalla, vainoaminen 9, ruumiillinen väkivalta, seksuaalinen väkivalta ja raiskaukset, pakkoavioliitot, naisen sukupuolielinten silpominen, pakotettu raskauden keskeyttäminen/pakkosterilointi sekä seksuaalinen häirintä. Osapuolten on toteutettava toimia, jotta kunnian ei voida katsoa oikeuttavan mitään näistä teoista. Yleissopimus velvoittaa osapuolet säätämään rangaistavaksi avunannon ja yllytyksen näihin rikoksiin, rikosten yritykset sekä sen aiheuttaminen, että kolmannet henkilöt tekevät tällaisen rikoksen. Lisäksi se velvoittaa säätämään asianmukaisista ja varoittavista seuraamuksista. Seuraamusta määritettäessä voidaan ottaa huomioon jonkin toisen osapuolen jo määräämät lainvoimaiset tuomiot. Kansallisessa oikeusjärjestyksessä on otettava huomioon tietyt raskauttavat seikat yleissopimuksen mukaisesti. Lisäksi yleissopimuksessa velvoitetaan osapuolet varmistamaan, että määriteltyjen rikosten uhreille on tarjolla riittävät oikeussuojakeinot ja korvaukset rikoksen tekijöiltä sekä toissijaisesti valtion varoista maksettava asianmukainen korvaus 10. Väkivaltaisuus on otettava huomioon käsiteltäessä lasten huoltajuutta, tapaamisoikeuksia ja turvallisuutta. Prosessien osalta yleissopimus velvoittaa osapuolet ulottamaan lainkäyttövaltansa tekoihin, joita niiden kansalaiset tai niiden alueella vakituisesti asuvat henkilöt ovat tehneet niiden alueella, sekä pyrkimään ulottamaan lainkäyttövaltansa rikoksiin, jotka kohdistuvat osapuolen kansalaisiin tai osapuolen alueella vakituisesti asuviin henkilöihin 11. Osapuolet eivät saa määrätä pakollisista vaihtoehtoisista ratkaisumenettelyistä. VI luvussa käsitellään prosessioikeutta ja suojelutoimia tutkinnan ja oikeuskäsittelyn aikana. Osapuolten on varmistettava, että lainvalvontaviranomaiset toimivat nopeasti uhrien suojelemiseksi, myös kokoamalla todisteita, ja arvioivat väkivaltatilanteiden vakavuuden sekä niihin liittyvän kuolemanvaaran. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, onko väkivallantekojen tekijöillä saatavillaan ampuma-aseita. Oikeusjärjestyksissä on annettava mahdollisuus määrätä kiireellisiä lähestymiskieltoja ja suojelumääräyksiä aiheuttamatta uhreille kohtuutonta taloudellista tai hallinnollista taakkaa. Yleissääntönä on, että syytteeseenpano vakavimmista rikoksista ei saa riippua uhrin rikosilmoituksesta tai muusta ilmoituksesta 12. Luvussa esitetään avoin luettelo toimista uhrien oikeuksien ja etujen suojelemiseksi, mukaan lukien heidän erityistarpeensa todistajina, kaikissa tutkinnan ja oikeudenkäyntien vaiheissa. Niihin kuuluvat esimerkiksi toimet heidän suojelemisekseen uhkailulta ja uudelleenuhriutumiselta, uhreille ilmoittaminen väkivallantekijän pakenemisesta tai vapauttamisesta tai uhrin ja väkivallantekijän estäminen mahdollisuuksien mukaan joutumasta tekemisiin keskenään. Lapsiuhrien ja -todistajien erityistarpeet on otettava erityisesti huomioon. Osapuolten on säädettävä oikeudesta oikeusapuun. Lisäksi vanhentumissäännökset on laadittava siten, että vakavimpia rikoksia koskeva oikeudenkäynti voidaan panna tehokkaasti vireille sen jälkeen, kun uhri on tullut täysi-ikäiseksi 13. VII luvussa otetaan huomioon se, että naispuoliset maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat ovat erityisen alttiita sukupuoleen perustuvalle väkivallalle, ja siinä määrätään sukupuolen huomioon ottavasta väkivallan käsittelystä tässä yhteydessä. Siinä määrätään, että maahanmuuttajanaisille on annettava mahdollisuus itsenäiseen kotipaikka-asemaan Osapuolet voivat säätää, että henkisestä väkivallasta ja vainoamisesta määrätään rikosoikeudellisten seuraamusten sijasta muita seuraamuksia (ks. 78 artiklan 3 kohta). Osapuolet voivat tehdä tätä velvoitetta koskevan varauman, ks. 78 artiklan 2 kohta. Tätä asiaa koskevasta määräyksestä voidaan tehdä erilaisia varaumia, ks. 44 artikla. Osapuolet voivat kuitenkin tehdä varauman vähäisten ruumiillista väkivaltaa koskevien rikosten osalta, ks. 78 artiklan 2 kohta. Osapuolet voivat tehdä varauman pakkoavioliittojen, naisen sukuelinten silpomisen sekä pakotetun raskauden keskeyttämisen/pakkosteriloinnin osalta. Varauma ei voi koskea seksuaalista väkivaltaa, kuten raiskausta. Osapuolet voivat tehdä varauman kotipaikka-asemaa koskevaan 59 artiklaan, ks. 78 artiklan 2 kohta. FI 5 FI

6 Sukupuoleen perustuva väkivalta on tunnustettava yhdeksi vainon muodoksi, ja sukupuoli on otettava huomioon pakolaisaseman arvioinnissa. Lisäksi osapuolten on otettava käyttöön sukupuolen huomioon ottavat turvapaikkamenettelyt. Luvussa käsitellään myös palauttamiskiellon periaatteen kunnioittamista naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien osalta. VIII luvussa käsitellään osapuolten välistä kansainvälistä yhteistyötä. Osapuolten on tehtävä yhteistyötä yleissopimuksen täytäntöönpanossa ja sovellettava asiaa koskevia, yhteistyöhön liittyviä alueellisia ja kansainvälisiä oikeudellisia asiakirjoja. Osapuolten on varmistettava, että toisen osapuolen alueella tehdyistä rikoksista voidaan nostaa syyte uhrin asuinmaassa. Jos henkilö on välittömässä väkivallan vaarassa, osapuolten on informoitava toisiaan, jotta voidaan toteuttaa suojelutoimia. Tämä luku sisältää myös velvoitteen käsitellä henkilötietoja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (nro 108) mukaisesti. IX luvussa perustetaan mekanismi, jolla seurataan yleissopimuksen täytäntöönpanoa. Yleissopimuksen nojalla perustetaan riippumaton asiantuntijaryhmä (Grevio 15 ), jossa on jäsentä 16. Se muodostetaan riippumattomista ja erittäin pätevistä asiantuntijoista, jotka ovat osapuolten kansalaisia 17. Valintamenettelyn on määrittänyt Euroopan neuvoston ministerikomitea 18. Grevion jäsenet valitsee osapuolten komitea. Osapuolet raportoivat Greviolle, joka voi myös tehdä tarkempia selvityksiä ja maavierailuja. Grevio toimittaa kertomusluonnokset osapuolille huomautuksia varten. Lopulliset kertomukset ja päätelmät lähetetään kyseiselle osapuolelle ja osapuolten komitealle. Komitea voi antaa kyseiselle osapuolelle osoitettuja suosituksia. Grevio voi myös antaa yleisiä suosituksia. Kansallisia kansanedustuslaitoksia kehotetaan osallistumaan yleissopimuksen täytäntöönpanon seurantaan. Grevio toimii työjärjestyksensä 19 mukaisesti. Osapuolten komitea muodostuu yleissopimuksen osapuolten edustajista. Se valitsee Grevion jäsenet. Komitea kokoontuu, kun kolmasosa osapuolista, osapuolten komitean puheenjohtaja tai Euroopan neuvoston pääsihteeri sitä pyytää. X luvussa selvennetään, että yleissopimus ei vaikuta muista kansainvälisistä oikeudellisista asiakirjoista johtuviin osapuolten velvollisuuksiin ja että osapuolet voivat vapaasti tehdä muita kansainvälisiä sopimuksia, jotka koskevat yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita. XI luvussa määrätään menettelystä yleissopimuksen muuttamiseksi. Niitä yleissopimuksen osapuolia, jotka eivät ole Euroopan neuvoston jäseniä, kuullaan muutosehdotuksista. XII luku sisältää loppumääräykset. Niitä ovat muun muassa täsmennys, että yleissopimus ei estä soveltamasta suotuisampia kansallisen lain tai sitovien kansainvälisten asiakirjojen määräyksiä, riitojenratkaisua koskeva lauseke sekä määräykset, jotka koskevat yleissopimuksen allekirjoittamista, ratifiointia ja voimaantuloa ja sellaisten valtioiden Group of Experts on action against Violence against women and domestic violence, naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä. Viisi lisäjäsentä nimitetään 25. ratifioinnin jälkeen. Jäseninä ei saa olla kahta saman osapuolen kansalaista. Resolution CM/Res(2014)43 on rules on the election procedure of the members of the Group of Experts on Action against Violence against Women and Domestic Violence (GREVIO), , %2943&Language=lanFrench&Ve r=original&site=coe&backcolorinternet=dbdcf2&backcolorintranet=fdc864&backcolorlogge d=fdc864 Grevio vahvisti työjärjestyksensä ensimmäisessä kokouksessaan b FI 6 FI

7 liittymistä yleissopimukseen, jotka eivät ole Euroopan neuvoston jäseniä. Siinä määrätään nimenomaisesti, että yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan unionille (75 artiklan 1 kohta) ja että yleissopimus voidaan ratifioida tai hyväksyä, johon tarvittavat asiakirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan. Valtio tai Euroopan unioni voi yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan määritellä alueen tai alueet, joihin yleissopimusta sovelletaan. Tiettyihin yleissopimuksen määräyksiin saa tehdä varaumia viideksi vuodeksi (jatkomahdollisuudella). Yleissopimukseen on liitetty liite, jossa vahvistetaan Grevion jäsenten (ja valtuuskuntien muiden jäsenten) erioikeudet ja vapaudet heidän tehtäviinsä liittyvien maavierailujen yhteydessä. 1.3 EU:n toimintapoliittinen tavoite yleissopimuksen tekemisessä Yleissopimuksen lähestymistapa vastaa täysin unionin monitahoista lähestymistapaa sukupuoleen perustuvan väkivallan ilmiöön sekä EU:n sisäisiin ja ulkoisiin politiikkoihin liittyviä toimenpiteitä. Yleissopimuksen tekeminen antaisi voimakkaan poliittisen viestin EU:n sitoutuneisuudesta naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen, lisäisi sen sisäisen ja ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta sekä kansallisella ja EU:n tasolla toteutettavien toimien keskinäistä täydentävyyttä ja vahvistaisi EU:n uskottavuutta ja vastuullisuutta kansainvälisten kumppaneiden silmissä. Se myös lujittaisi EU:n toimia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, koska se parantaisi sisäistä koordinointia ja tukisi EU:n roolia kansainvälisillä foorumeilla. 2. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ EU:n toimivalta tehdä yleissopimus Vaikka jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta suuressa osassa yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista, etenkin aineellista rikosoikeutta koskevien ja muiden siihen liittyvien V luvun määräysten osalta, huomattava osa yleissopimuksen määräyksistä kuuluu EU:n toimivaltaan, joten sen olisi ratifioitava yleissopimus jäsenvaltioiden rinnalla. Unionilla on toimivalta erityisesti syrjimättömyyttä ja sukupuolten tasa-arvoa koskevissa asioissa (yleissopimuksen I luku) SEUT-sopimuksen 157 artiklan nojalla sekä seksuaalisen häirinnän osalta (yleissopimuksen 40 artikla) työhön ja ammattiin sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuuteen ja tarjontaan liittyvissä asioissa. Sillä on myös SEUT-sopimuksen 82 ja 84 artiklaan perustuva toimivalta ja johdettua lainsäädäntöä yleissopimuksen IV ja VI luvussa tarkoitettujen toimien osalta, jotka liittyvät uhrien suojelemiseen ja tukemiseen, rikostutkintaan, syytteeseenpanoon, prosessioikeuteen ja suojelutoimiin. Naisten ja lasten seksuaaliseen riistoon liittyvien toimien oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohta. EU on SEUT-sopimuksen 78 ja 79 artiklan nojalla toimivaltainen tietyissä turvapaikkaja muuttoliikeasioissa, joihin sovelletaan yleissopimuksen VII luvun määräyksiä. Liikkuvien EU:n kansalaisten ja heidän kolmansista maista olevien puolisoidensa kotipaikka-asema sekä pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten ja heidän puolisoidensa asema kuuluvat EU:n toimivaltaan SEUT-sopimuksen 18, 21, 46, 50, 78 ja 79 artiklan nojalla. Konsulisuojelun (yleissopimuksen 18 artiklan 5 kohta) osalta EU:n toimivalta perustuu SEUT-sopimuksen 23 artiklaan. Lisäksi unionilla on SEUT-sopimuksen 81 ja 82 artiklaan perustuva toimivalta rajat ylittävissä siviili- ja rikosoikeudellisissa asioissa, millä on FI 7 FI

8 merkitystä VII lukuun sisältyvien kansainvälistä yhteistyötä koskevien toimien yhteydessä 20. Sama luku sisältää myös tietosuojaa koskevia velvoitteita, ja tämä ala kuuluu unionin toimivaltaan SEUT-sopimuksen 16 artiklan nojalla. Unioni on antanut runsaasti lainsäädäntöä useimmilla näistä aloista: seksuaalinen häirintä työhön ja ammattiin sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuuteen ja tarjontaan liittyvissä asioissa 21, rikoksen uhrien oikeudet, tuki ja suojelu rikosoikeudenkäyntimenettelyissä, tutkinta ja syytteeseenpano mukaan lukien 22, turvapaikka- ja muuttoliikeasiat sekä kolmansien maiden kansalaisten kotipaikka-asema 23, rajat ylittävä yhteistyö siviili- ja rikosoikeudellisissa asioissa 24, aineellisen rikosoikeuden säännökset lasten suojelemisesta (jotka kuuluvat tyttöjen osalta yleissopimuksen soveltamisalaan) 25, audiovisuaalisia mediapalveluja ja alaikäisten suojelua koskevat säännökset, kaupallista viestintää koskeva syrjintäkielto sekä muun muassa Ks. esimerkiksi yleissopimuksen selitysmuistion 329 kohta, jossa todetaan, että yleissopimuksen 62 artiklan 2 kohta perustuu uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 tehtyyn neuvoston puitepäätökseen 2001/220/YOS (EYVL L 82, , s. 1). Direktiivi 2004/113/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 2004, miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (EUVL L 372, , s. 37); direktiivi 2006/54/EY, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (EUVL L 204, , s. 23); direktiivi 2010/41/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin (EUVL L 180, , s. 1). Direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 315, , s. 57). Asiaa koskevaa johdettua lainsäädäntöä ovat muun muassa 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/81/EY oleskeluluvasta, joka myönnetään kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja (EUVL L 261, , s. 19); direktiivi 2003/86/EY oikeudesta perheenyhdistämiseen (EUVL L 251, , s. 12); direktiivi 2008/115/EY jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, , s. 98); direktiivi 2009/52/EY maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 168, , s. 24); direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (EUVL L 337, , s. 9); direktiivi 2013/33/EU kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (uudelleenlaadittu toisinto) (EUVL L 180, , s. 96); direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (EUVL L 180, s. 60). Ks. myös direktiivi 2004/38/EY Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella (EUVL L 158, , s. 77) ja neuvoston direktiivi 2003/109/EY pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (EUVL L 16, , s. 44). Asetus (EU) N:o 606/2013 yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta (EUVL L 181, , s. 4); direktiivi 2003/8/EY oikeussuojakeinojen parantamisesta rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät yhteiset vähimmäisvaatimukset (EYVL L 26, , s. 41); direktiivi 2004/80/EY rikoksen uhreille maksettavista korvauksista (EUVL L 261, , s. 15); neuvoston puitepäätös 2008/947/YOS vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi (EUVL L 337, , s. 102); direktiivi 2011/99/EU eurooppalaisesta suojelumääräyksestä (EUVL L 338, , s. 2); neuvoston puitepäätös 2009/315/YOS jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä (EUVL L 93, , s. 23); neuvoston päätös 2009/316/YOS eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) perustamisesta puitepäätöksen 2009/315/YOS 11 artiklan mukaisesti (EUVL L 93, , s. 33); neuvoston puitepäätös 2008/675/YOS Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa (EUVL L 220, , s. 32). Direktiivi 2011/93/EU lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta (EUVL L 335, , s. 1). FI 8 FI

9 sukupuoleen perustuvaan vihaan yllyttämisen kielto 26 sekä tietosuoja. 27 Lisäksi EU on antanut lainsäädäntöä jäsenvaltioiden yhteistyöstä EU:n kansalaisten konsulisuojelun alalla 28. Velvoitteita syntyy myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevasta YK:n yleissopimuksesta, jonka osapuolia EU ja sen jäsenvaltiot ovat 29. Tämän yleissopimuksen 6, 7, 15 ja 16 artiklassa edellytetään sopimukseen liittyneiden valtioiden huolehtivan toimivaltansa mukaisesti, että vammaisilla naisilla ja lapsilla on yhdenvertaiset oikeudet ja että vammaisia suojellaan hyväksikäytöltä, väkivallalta ja väärinkäytöksiltä. SEUT-sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionilla on yksinomainen toimivalta siltä osin kuin yleissopimus voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta. Tämä koskee esimerkiksi kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden, mukaan lukien kansainvälistä suojelua saavat henkilöt, kotipaikka-asemaan liittyviä asioita siltä osin kuin niistä säädetään unionin lainsäädännössä, kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyä sekä rikoksen uhrien oikeuksia. Vaikka monet edellä mainituista, voimassa olevista säännöksistä ovat vähimmäisvaatimuksia, viimeaikaisen oikeuskäytännön perusteella ei voida pitää mahdottomana, että yleissopimus vaikuttaisi joihinkin niistä tai muuttaisi niiden ulottuvuutta. 2.2 Ehdotetun neuvoston päätöksen oikeusperusta Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EU:n toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö 30. Jos Euroopan unionin toimea tarkasteltaessa ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tai määrääväksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen, on käytettävä yhtä oikeudellista perustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai tekijä edellyttää. Jos poikkeustapauksessa näytetään, että toimella on useampi samanaikainen tarkoitus, joita ei voida erottaa toisistaan ja joista mikään ei ole toiseen nähden toisarvoinen ja välillinen, tällaista toimea annettaessa on käytettävä useaa eri oikeudellista perustaa 31. Tämän asian kannalta merkityksellisiä Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen perustuvia oikeudellisia perustoja ovat: 16 artikla (tietosuoja), 19 artiklan 1 kohta (sukupuoleen perustuva syrjintä), 23 artikla (toisen jäsenvaltion kansalaisille annettava konsuliviranomaisten suojelu), 18, 21, 46 ja 50 artikla (kansalaisten vapaa liikkuvuus, työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja sijoittautumisvapaus), 78 artikla (turvapaikka sekä toissijainen ja tilapäinen suojelu), 79 artikla (maahanmuutto), 81 artikla (oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa), 82 artikla (oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden Direktiivi 2010/13/EU, audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi (EUVL L 95, , s. 1). Direktiivi 95/46/EY yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, , s. 31); Neuvoston puitepäätös 2008/977/YOS rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta (EUVL L 350, , s. 60). Direktiivi (EU) 2015/637 yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä edustusta vailla oleville unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi (EUVL L 106, , s. 1). Neuvoston päätös 2010/48/EY, tehty 26 päivänä marraskuuta 2009, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 23, , s. 35). Asia C-377/12, komissio v. neuvosto, 34 kohta. Edellä mainittu tuomio, 34 kohta. FI 9 FI

10 alalla), 83 artikla (EU:n laajuisen rikollisuuden määritelmä ja seuraamukset erityisen vakavista rajatylittävistä rikoksista), 84 artikla (periaate, jonka mukaan rikollisuuden torjuntatoimenpiteistä annettavaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ei yhdenmukaisteta) sekä 157 artikla (tasa-arvoiset mahdollisuudet ja miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu työtä ja ammattia koskevissa kysymyksissä). Vaikka yleissopimus sisältää monenlaisia osia, kokonaisuutena sen päätarkoituksena on naisiin kohdistuvien väkivaltarikosten, mukaan lukien perheväkivalta, torjuminen ja tällaisten rikosten uhrien suojelu. Sen vuoksi vaikuttaa asianmukaiselta käyttää päätöksen perustana SEUT-sopimuksen V osastosta ja erityisesti sen 82 artiklan 2 kohdasta ja 84 artiklasta johtuvaa unionin toimivaltaa. Muita asioita koskevat yleissopimuksen määräykset ovat luonteeltaan täydentäviä tai esimerkiksi tietosuojaan liittyvien toimenpiteiden osalta liitännäisiä niille toimenpiteille, jotka muodostavat yleissopimuksen ytimen 32. Näin ollen jotta EU voisi käyttää toimivaltaansa koko yleissopimuksen laajuudelta (lukuun ottamatta elementtejä, jotka eivät kuulu sen toimivaltaan), pääasialliset oikeusperustat ovat SEUTsopimuksen 82 artiklan 2 kohta ja 84 artikla. 2.3 Päätelmät Koska yleissopimus koskee sekä unionin toimivaltaan kuuluvia että sen toimivallan ulkopuolisia asioita, sekä jäsenvaltioiden että unionin olisi liityttävä yleissopimukseen. Tästä toimivallanjaosta johtuen komissio katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden kesken on myös aiheellista vahvistaa järjestelyt yleissopimuksessa määrättyjä täytäntöönpano- ja seurantamekanismeja varten (10 artiklassa tarkoitettu yhteensovittamiselin) sekä tietojen kokoamista ja asiantuntijaryhmälle antamista koskevia velvoitteita varten (yleissopimuksen 11 artiklan 3 kohta sekä artikla). 32 Vaikka jokin elementti olisi liitännäinen, se ei merkitse sitä, ettei unionilla olisi sen suhteen yksinomaista toimivaltaa. Unionin sääntöjen oikeusperustalla ei sinänsä ole merkitystä tarkasteltaessa, vaikuttaako kansainvälinen sopimus näihin sääntöihin, sillä sisäisen säännöstön oikeusperustan ratkaisee sen pääasiallinen tekijä, kun taas sääntö, johon vaikuttamista tutkitaan, voi olla vain tämän säännöstön liitännäinen tekijä. Unionin yksinomaisen toimivallan tarkoitus on muun muassa unionin oikeuden tehokkaan vaikutuksen ja sen säännöillä perustettujen järjestelmien moitteettoman toiminnan säilyttäminen riippumatta niistä mahdollisista rajoituksista, joista määrätään siinä perustamissopimuksen määräyksessä, jota toimielimet ovat käyttäneet näiden sääntöjen antamisen perustana (lausunto 1/03, EU:C:2006:81, 131 kohta). FI 10 FI

11 2016/0062 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 2 kohdan ja 84 artiklan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan kanssa, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän 33, sekä katsoo seuraavaa: (1) Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus, jäljempänä yleissopimus, allekirjoitettiin [...] annetun neuvoston päätöksen [XXX] 34 mukaisesti [...] sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan päätökseen myöhemmin. (2) Yleissopimus, jonka osapuolina on... maata, mukaan lukien... jäsenvaltiota, on ensimmäinen kansainvälinen asiakirja, jolla pyritään poistamaan naisiin, alle 18- vuotiaat tytöt mukaan lukien, kohdistuvaa väkivaltaa, joka on yksi miesten ja naisten sitkeän epätasa-arvon perimmäisistä syistä, sillä siinä asetetaan laaja-alaiset oikeudelliset ja toimintaperiaatteelliset puitteet naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiselle sekä tällaisen väkivallan uhrien suojelemiselle ja auttamiselle. Yleissopimus tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta Yleissopimuksen 75 artiklan mukaisesti Euroopan unioni voi liittyä yleissopimukseen. (3) Yleissopimuksella luodaan laaja-alaiset ja monitahoiset oikeudelliset puitteet naisten suojelemiseksi kaikenlaiselta väkivallalta. Sillä pyritään estämään ja poistamaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa ja saattamaan väkivallantekijät syytteeseen. Se kattaa monenlaisia toimenpiteitä tietojen kokoamisesta ja valistuksesta oikeudellisiin toimenpiteisiin, joilla naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodot säädetään rangaistaviksi. Se sisältää toimenpiteitä uhrien suojelemiseksi ja tukipalvelujen tarjoamiseksi, ja siinä käsitellään sukupuoleen perustuvan väkivallan ulottuvuutta turvapaikka- ja muuttoliikeasioiden yhteydessä. Yleissopimuksella perustetaan erityinen valvontamekanismi, jolla valvotaan, että osapuolet panevat sopimuksen määräykset tehokkaasti täytäntöön. (4) Yleissopimuksen tekeminen unionin osalta edistää miesten ja naisten tasa-arvon toteutumista kaikilla aloilla, mikä on keskeinen tavoite ja arvo unionin kaikessa toiminnassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan mukaisesti. Naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa heidän ihmisoikeuksiaan; se EUVL C [ ], [ ], s. [ ]. EUVL L... FI 11 FI

12 on syrjinnän äärimmäinen muoto, joka perustuu sukupuolten epätasa-arvoon ja edistää ja vahvistaa sitä. Sitoutumalla yleissopimuksen täytäntöönpanoon unioni vahvistaa sitoutuneisuutensa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen omalla alueellaan ja maailmanlaajuisesti ja vahvistaa nykyistä poliittista toimintaansa ja oikeudellista kehystään rikosprosessioikeuden alalla, joka on erityisen tärkeä naisille ja tytöille. (5) Vaikka jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta säätää rangaistavaksi monia naisiin kohdistuvia väkivallan muotoja kansallisessa aineellisessa rikosoikeudessaan, kuten yleissopimuksessa edellytetään, unionin toimivalta kattaa useimmat yleissopimuksen määräykset ja unioni on antanut paljon näitä aloja koskevia sääntöjä. Unioni on erityisesti antanut sääntöjä rikoksen uhrien oikeuksista, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/29/EU 35. Yleissopimuksessa käsitellään myös naispuolisten maahanmuuttajien ja turvapaikkaa tai täydentävää ja toissijaista suojelua hakevien henkilöiden tarpeita siten, että siinä otetaan käyttöön sukupuolen mukaan eriytetty näkökulma näihin asioihin, joista on jo olemassa kattavaa unionin lainsäädäntöä. (6) Unionilla on yksinomainen toimivalta siltä osin kuin yleissopimus voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden soveltamisalaa. (7) Yleissopimuksen olisi täydennettävä voimassa olevia sääntöjä ja edistettävä unionin lainsäädännön johdonmukaista tulkintaa. Yleissopimuksen tehtyään unionin olisi osallistuttava yleissopimuksen mukaisiin täytäntöönpano- ja seurantatoimiin. (8) Sekä unionilla että sen jäsenvaltioilla on toimivaltaa yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Tämän vuoksi sekä unionin että jäsenvaltioiden olisi liityttävä yleissopimukseen, jotta ne voivat yhdessä täyttää yleissopimuksesta johtuvat velvoitteet ja käyttää oikeuksiaan johdonmukaisella tavalla. (9) Direktiivi 2012/29/EU sitoo Irlantia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joten ne osallistuvat tämän päätöksen hyväksymiseen. (10) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. (11) Yleissopimus olisi hyväksyttävä unionin puolesta, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla Hyväksytään Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta unionin puolesta. Yleissopimuksen teksti on tämän päätöksen liitteenä. 2 artikla Neuvoston puheenjohtaja nimeää henkilön, jolla on valtuudet tallettaa unionin puolesta yleissopimuksen 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hyväksymiskirja osoitukseksi siitä, että unioni suostuu sitoutumaan yleissopimukseen. 35 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, , s. 57). FI 12 FI

13 3 artikla Komissio toimii yleissopimuksen 10 artiklassa tarkoitettuna yhteensovittamiselimenä ja täyttää yleissopimuksen IX luvussa määrätyt raportointivelvoitteet unionin toimivaltaan kuuluvissa asioissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa. 4 artikla 1. Komissio edustaa unionia unionin toimivaltaan kuuluvissa asioissa yleissopimuksen nojalla perustettujen elinten kokouksissa, etenkin yleissopimuksen 67 artiklassa tarkoitetussa osapuolten komiteassa. Komissio erityisesti valitsee ja ehdottaa asiantuntijoita naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmään (Grevio) ja osallistuu heidän nimittämiseensä unionin puolesta. 2. Koska yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluu myös asioita, joissa unionilla ei ole toimivaltaa, komissio ja jäsenvaltiot tekevät läheistä yhteistyötä etenkin seurantaan, raportointiin, äänestysjärjestelyihin sekä yleissopimuksen 10 artiklassa tarkoitetun yhteensovittamiselimen toimintaan liittyvissä asioissa. Ne määrittävät etukäteen asianmukaiset järjestelyt tähän tarkoitukseen sekä kantojensa esittämiseen yleissopimuksen nojalla perustettujen elinten kokouksissa. Järjestelyt vahvistetaan menettelysäännöissä, joista sovitaan, jos mahdollista, ennen kuin virallinen hyväksymiskirja talletetaan unionin puolesta. 5 artikla Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä 36. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja 36 Neuvoston pääsihteeristö julkaisee yleissopimuksen voimaantulopäivän unionin osalta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. FI 13 FI