Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2012) 677 final 2012/0320 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan unionin edun vuoksi, työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä koskeva Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus vuodelta 1990 (yleissopimus nro 170) FI FI

2 PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Jäsenvaltiot voivat tämän ehdotuksen ansiosta oikeudellisesti ratifioida työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 170 vuodelta 1990, jäljempänä kemikaaleja koskeva yleissopimus nro 170 tai yleissopimus. Kemikaaleja koskeva yleissopimus nro 170 hyväksyttiin kansainvälisen työkonferenssin 77. istunnossa 25. kesäkuuta 1990, ja se tuli voimaan 4. marraskuuta Yleissopimuksen päämääränä on kemikaalien aiheuttamien sairauksien ja vammojen ehkäisy ja vähentäminen työpaikalla, ja se parantaa lisäksi väestön ja ympäristön suojelua. Kesäkuuhun 2012 mennessä kemikaaleja koskevan yleissopimuksen nro 170 oli ratifioinut 17 ILOon sopimuspuolina kuuluvaa valtiota. Se on yksi niistä ILOn yleissopimuksista, jotka ILO on luokitellut ajan tasalla oleviksi ja joita näin ollen aktiivisesti tuetaan. Euroopan unioni (EU) on sitoutunut edistämään ihmisarvoista työtä niin sisäisesti kuin ulkosuhteissaan. Työnormit ovat ihmisarvoisen työn käsitteen keskeinen osatekijä. ILOn yleissopimusten ratifiointi jäsenvaltioissa on näin ollen merkittävä osoitus unionin johdonmukaisesta politiikasta työnormien parantamiseksi maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi on tarpeen poistaa jäsenvaltioiden ratifioimistoimia mahdolliset haittaavat oikeudelliset esteet EU:n tasolla sellaisten yleissopimusten osalta, joiden sisältö ei aiheuta ongelmia nykyisen unionin säännöstön kannalta. Kemikaaleja koskevan yleissopimuksen nro 170 määräyksissä käsitellään seuraavia: kemikaalien arvioinnin laatiminen, kemikaalien toimittajien työnantajille antamat tiedot, työntekijöille tiedottaminen, asianmukaisten ehkäisytoimien tarpeellisuus sekä työntekijöiden suojeluohjelmien toteuttaminen. Yleissopimuksen I osa sisältää soveltamisalaa ja määritelmiä koskevia määräyksiä, II osassa vahvistetaan yleiset periaatteet, III osa koskee luokitusjärjestelmiä ja niihin liittyviä toimenpiteitä, IV osassa viitataan työnantajien ja V osassa työntekijöiden velvollisuuksiin ja VI osassa esitetään työntekijöiden oikeudet, mukaan lukien työntekijöiden oikeus vetäytyä vaarallisesta tilanteesta niin, että heillä on tällaisia oikeuksiaan käyttäessään suoja epäoikeudenmukaisia seuraamuksia vastaan. Yleissopimuksen VII osa koskee tiedotusvelvollisuuksia, kun on kyse kemikaalien viennistä niitä tuoviin ILOn jäsenvaltioihin. EU:ssa kemikaalien turvallisuus on tärkeä näkökohta sosiaali-, ympäristö- ja sisämarkkinapolitiikan yhteydessä, ja sitä säännellään useilla unionin säädöksillä, joita ovat muun muassa seuraavat: - asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 1 ; - Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY 1 EUVL L 351, , s. 1. FI 2 FI

3 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 2 ; - Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/37/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta (kuudes neuvoston direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan l kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 3 ; - neuvoston direktiivi 98/24/EY työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä (neljästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Ei sovelleta. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Kun otetaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 5 laatimat ulkoista toimivaltaa koskevat säännöt ja erityisesti se, mitä on säädetty kemikaaleja koskevan yleissopimuksen nro 170 tekemisestä ja ratifioinnista 6, jäsenvaltiot eivät voi itsenäisesti päättää yleissopimuksen ratifioimisesta ilman neuvoston ennakkosuostumusta, koska jotkin yleissopimuksen osat kuuluvat unionin toimivaltaan. Euroopan unioni puolestaan ei voi ratifioida mitään ILOn yleissopimuksia, koska ainoastaan valtiot voivat olla niiden sopimuspuolia. Jos sopimuksessa käsiteltävä asia kuuluu osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen parhaalla mahdollisella tavalla yhteistyö yleissopimuksen ratifioinnissa ja kyseisestä yleissopimuksesta juontuvien sitoumusten täytäntöönpanossa. 7 Neuvosto on sellaisten viime vuosikymmenen aikana hyväksyttyjen kolmen ILOn yleissopimuksen osalta, jotka kuuluvat osittain unionin toimivaltaan, valtuuttanut jäsenvaltiot ratifioimaan unionin edun vuoksi ne osat, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan EUVL L 396, , s. 1. EUVL L 158, , s. 50. EYVL L 131, , s. 11. Yhteisöjen tuomioistuimen AETR-tuomio, asia 22/70, , Kok., 1971, 263; ks. myös SEUTsopimuksen 3 artiklan 2 kohta, jossa kodifioidaan nämä periaatteet. Yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/91, , Kok., 1993-I, s Yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/91 (ks. edellinen alaviite), 36, 37 ja 38 kohta. Viime vuosikymmenen aikana on tehty kolme neuvoston päätöstä jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan ILOn yleissopimuksia: neuvoston päätös, tehty 7 päivänä kesäkuuta 2007, jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan yhteisön edun vuoksi, merityötä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2006 yleissopimus (EUVL L 161, , s. 63); neuvoston päätös, tehty 14 päivänä huhtikuuta 2005, jäsenvaltioille annettavasta valtuutuksesta ratifioida Euroopan yhteisön edun vuoksi merenkulkijoiden henkilöllisyystodistusta koskeva Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 185 (EUVL L 136, , s. 1) ja neuvoston päätös, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2010, jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan unionin edun vuoksi, kalastusalan työtä FI 3 FI

4 Erityisesti, mitä tulee kemikaaleja koskevaan yleissopimukseen nro 170, tuomioistuin on jo vuonna 1993 todennut, että vaarallisten aineiden ja valmisteiden luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskeva sääntely on jo edennyt niin pitkälle, etteivät jäsenvaltiot enää voi ulkosuhteissa toimia täysivaltaisina tällä alalla. 9 Tämän jälkeen asiaan liittyvää unionin säännöstöä on kehitetty edelleen ja konsolidoitu. Tätä alaa säännellään lähinnä aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetulla asetuksella (EY) N:o 1272/2008, jäljempänä asetus. Asetuksella pannaan unionin tasolla täytäntöön Yhdistyneiden kansakuntien kehittämä kemikaalien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettu luokitus- ja merkintäjärjestelmä (GHS). SEUT-sopimuksen 114 artiklaan perustuva unionin lainsäädäntö on huomattavan paljon yksityiskohtaisempi kuin kemikaaleja koskevassa yleissopimuksessa nro 170 vahvistetut yleiset periaatteet. Yleissopimuksessa vahvistettujen yleisten periaatteiden ja asetuksen välillä ei ole ristiriitaa. ILOn peruskirjan 19 artiklan 8 kohdasta on seurauksena, että yleissopimus sisältää vähimmäisnormit, mikä tarkoittaa sitä, että pantaessa yleissopimus täytäntöön kansallisella tasolla voidaan määrätä tiukemmat normit kuin yleissopimuksessa. Työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä koskevien sääntöjen nojalla omaksutussa toimintamallissa ei ole epäjohdonmukaisuutta yleissopimuksen ja tällä alalla annetun unionin säännöstön vähimmäisvaatimusten välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin toimenpiteet voivat olla ILOn normeja tiukemmat ja päinvastoin. 10 Tämän ehdotuksen tavoitteena on näin ollen valtuuttaa jäsenvaltiot ratifioimaan unionin edun vuoksi ne kemikaaleja koskevan yleissopimuksen nro 170 osat, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan. Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 218 artiklan 6 kohtaan, jota sovelletaan soveltuvin osin yhdessä SEUT-sopimuksen 114 artiklan kanssa, joka tarjoaa oikeusperustan lainsäädännön lähentämisestä aineiden ja seosten luokituksen, merkintöjen ja pakkaamisen alalla annettavalle unionin lainsäädännölle koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimus (yleissopimus nro 188) (EUVL L 145, , s. 12). Yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/91, 25 ja 26 kohta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/91, 18 kohta. FI 4 FI

5 2012/0320 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan unionin edun vuoksi, työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä koskeva Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus vuodelta 1990 (yleissopimus nro 170) EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan yhdessä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, ottaa huomioon Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon 11 sekä katsoo seuraavaa: (1) Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio kannustavat sellaisten työtä koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia, jotka Kansainvälinen työjärjestö on luokitellut ajan tasalla oleviksi, sillä näin edistetään Euroopan unionin pyrkimyksiä edistää kaikille unionissa ja sen ulkopuolella ihmisarvoista työtä, jonka tärkeä osatekijä on työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelu ja parantaminen. (2) Työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 170 vuodelta 1990, jäljempänä yleissopimus, III osan säännöt kuuluvat suurelta osin sen lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen lähentämisestä luokituksen, merkintöjen ja pakkaamisen alalla annetun unionin säännöstön piiriin, jota on kehitetty vuodesta 1967 lähtien ja vahvistettu edelleen 12. (3) Näin ollen jotkin yleissopimuksen osat kuuluvat unionin toimivaltaan, eivätkä jäsenvaltiot voi näiden osien osalta tehdä sitoumuksia unionin toimielinrakenteen ulkopuolella 13. (4) Euroopan unioni ei voi ratifioida yleissopimusta, koska ainoastaan valtiot voivat olla sen sopimuspuolia. (5) Tässä tilanteessa jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten on tehtävä yhteistyötä yleissopimuksen ratifioimiseksi EUVL C,, s Asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, , s. 1). Yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/91, , Kok., 1993-I, s. 1061, 26 kohta. FI 5 FI

6 (6) Neuvoston olisi sen vuoksi valtuutettava ne jäsenvaltiot, joita lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen lähentämisestä luokituksen, merkintöjen ja pakkaamisen alalla annettu unionin lainsäädäntö sitoo, ratifioimaan yleissopimus unionin edun vuoksi, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla Jäsenvaltiot valtuutetaan ratifioimaan unionille perussopimusten nojalla annettuun toimivaltaan kuuluvilta osin työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä koskeva Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus vuodelta 1990 (yleissopimus nro 170). 2 artikla Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Puheenjohtaja FI 6 FI