kivennäismaalajeihin eloperäisiin maalajeihin sedimentteihin

Transkriptio

1 MAALAJIT Pääosa Suomen maalajeista on syntynyt jääkauden loppuvaiheessa tai sen jälkeen. Syntytapansa perusteella maalajit jaetaan kivennäismaalajeihin (minerogeenisiin maalajeihin), eloperäisiin maalajeihin (organogeenisiin maalajeihin) ja kemiallisiin sedimentteihin

2 Kivennäismaalajit ovat syntyneet kallioperästä irronneesta ja hienontuneesta kiviaineksesta. Suomessa ja muilla mannerjäätikön aikoinaan peittämillä alueilla tämä on pääosin tapahtunut jäätikön ja sen sulamisen vaikutuksesta. Kivennäismaalajit voidaan edelleen jakaa lajittumattomiin moreeneihin sekä lajittuneisiin maalajeihin. Lajittuneessa maalajissa on vallitsevana yksi tai kaksi maalajitetta. Eloperäisissä maalajeissa on vähintään 20 painoprosenttia eloperäistä ainesta (liejuissa >6 %), loppuosa on kallioperän rapautuessa syntyneitä kivennäismaalajeja. Eloperäistä ainesta kertyy maahan kasvien kuolleista lehdistä, oksista, kuolleiden kasvien juurista ynnä muusta karikkeesta. Kasvien kuollessa alkaa kasvisolun hajoaminen, ja osittain hajonneita kasvinosia kertyy maahan. Samoin kuolleiden eläinten hajoamistuotteista syntyy maahan eloperäistä ainesta. Näissä maalajeissa eloperäisen aineksen osuus on vallitseva, sillä sen tiheys on paljon pienempi kuin kivennäisaineksen. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, samoin kuin muilla mannerjäätikön aiemmin peittämillä alueilla suuri osa eloperäistä maalajeista on syntynyt viimeisen jääkauden jälkeen. Sedimentti tarkoittaa kerrostuvaa maaainesta, joka on siirtynyt paikalle veden, tuulen tai jäätikön vaikutuksesta. Tavallisimmin sedimenttejä syntyy merien, järvien ja jokien pohjiin. Aavikonhiekkadyynit ja lössi, hienojakoinen pöly, kulkeutuvat tuulen mukana.

3 MAALAJIEN VILJELY OMINAISUUDET Viljelyskelpoisuus LAJITTUMATTOMAT Soramoreeni SrMr kuiva, viljelyyn sopimaton hiekkamoreeni HkMr kuivahko hietamoreeni HtMr hikevä, kuohkea hiesumoreeni HsMr vaalea, juokseva, huonohko vilj.maa savimoreeni SMr harvinainen, hyvä viljelysmaa LAJITTUNEET KIVENNÄISMAA sora Sr kuiva, viljelyyn sopimaton karkea hiekka KHk kuiva, viljelyyn sopimaton hieno hiekka HHk poutiva karkea hieta KHt kuohkea, lievästi poutiva hieno hieta HHt hikevä, hyvä viljelysmaa hiesu Hs vaalea, juokseva, kovettuva useimmiten hankala viljellä hietasavi HtS hikevä, murevahko hiesusavi HsS kuorettuva, vaaleahko aitosavi AS vaikea viljellä, hyvä viljelysmaa liejusavi LjS vakea viljellä, vähäravinteinen hiue He kohtalainen viljelysmaa hiuesavi HeS kohtalainen viljelysmaa hietasavi Ht hikevä, hyvä viljelysmaa ELOPERÄISET MAAT lieju Lj helppohoitoinen viljelysmaa järvimuta Jm helppohoitoinen viljelysmaa muta Mt helppohoitoinen viljelysmaa saraturve Ct viljelyskelpoinen metsäsaraturve LCt viljelyskelpoinen rahkasaraturve SCt viljelyskelpoinen ruskosammalsaraturve BCt viljelyskelpoinen rahkaturve St vähäravinteinen, hapan sararahkaturve CSt vähäravinteinen, hapan metsärahkaturve LSt vähäravinteinen, hapan

4 Saraturpeet Saraturvetyyppejä on neljä: ruskosammalsaraturve (BCt), saraturve (Ct), metsäsaraturve (LCt) ja rahkasaraturve (SCt) Sarojen jäännökset ovat vallitsevia, mutta esimerkiksi rahkasaraturve sisältää myös paljon rahkasammalten jäännöksiä. Rahkaturpeet Rahkaturpeita puolestaan on kolmea erilaista: sararahkaturve (CSt), metsärahkaturve (LSt) ja rahkaturve (St). Sararahkaturpeessa rahkasammalten jäännökset ovat vallitsevia, mutta se sisältää myös paljon sarojen jäännöksiä. Rahkaturpeessa rahkasammalien jäännökset ovat vallitsevia. Saraturve (Ct) Rahkaturve (St) B = Bryales, joka on tärkein lehtisammallahko C = Cyperaceae, heimo sarakasvit L = lignidi eli puuvartinen kasvi. Turve sisältää puun kappaleita ja juuria, koska se on syntynyt metsämaan soistuessa. S = Sphagnales, rahkasammallahko t = turve

5 PODSOLIMAANNOS, on maaperän ylin osa kylmänlauhkeassa ilmastossa havumetsävyöhykkeessä, kuten Suomessa. Metsän kasvillisuus ja ilmasto vaikuttavat maannoksen rakenteeseen. Maannos alkaa muodostua metsän pohjalle puista pudonneista neulasista ja kasvijätteistä. Tämä on kerros on varsin ohut ja nimeltään karikekerros (0horisontti). Varsinaisessa podsolissa on selvästi toisistaan erottuvia vyöhykkeitä. Karikkeen alla on vähäravinteinen, hapan ja hitaasti lahoava humuskerros, kangashumuskerros (A1horisontti). Lahoamisen hitaus johtuu ilmanalan viileydestä. Humusta (kangasturvetta, kunttaa) hajottavat sienirihmastot. Sen alla on lahoamisjätteitä sisältävä vaaleanharmaatuhkanharmaa huuhtoutumiskerros (uute eli valkomaa, A2horisontti). Se on kehitynyt kun sadevesi on huuhtonut ravinteita alemmas. Podsolissa syvemmällä maassa on rikastumiskerros (Bhorisontti), joka toisinaan on iskostunut anturamaaksi ja sisältää humusaineiden sekä rauta ja alumiinihydroksidien saostumia. Rautapodsolimaannoksen Bhorisontti on ruosteenvärinen, humuspodsolimaannoksen miltei musta. Vielä syvemmällä on muuttumaton pohjamaa (Chorisontti).

6 Maannokseen ei aina lueta maaperän alempia osia, jossa ovat mm. pohjavesi ja peruskallio, vaikka niiden laatu voikin vaikuttaa maannoksen sisältämiin ravinteisiin. Podsoli on niukkaravinteista melko runsaiden sateiden takia. Uusia ravinteita syntyy lahoamisen tuloksena melko hitaasti. 00) karikekerros 01) humuskerros a) uuttumiskerros b) rikastumiskerros b+c) heikosti muuttunut kerros c) muuttumaton pohjamaa d) pohjavesi e) peruskallio

7 JYVITYS Tilukset jyvitetään eli niiden arvot verrataan keskenään: pjakamista varten tilan halkomisessa ja yhteisen alueen jaossa; pvaihtamista varten uusjaossa, tilusvaihdossa ja muissa järjestelytoimituksissa. Jyvitystä varten erilaiset tilukset erotellaan toimituksen tarkoituksen vaatimalla tavalla (= tilusten kuviointi). Sen jälkeen kullekin tilukselle määritellään jyväluku, joka osoittaa tiluksen arvon verrattuna toisten tilusten arvoihin (KML 195 ).

8 Jyväluku määrätään tiluksen: p kauppaarvon, p tuottoarvon tai p kestävän tuottokyvyn perusteella. Jyväluvun määrittämisessä otetaan huomioon tiluksen käyttötarkoitus, käyttömahdollisuudet, laatu, sijainti sekä mahdollisesti muut sen arvoon vaikuttavat tekijät. Eri perusteiden mukaan jyvitetyt tilukset verrataan keskenään kauppaarvon tai tuottoarvon mukaan eli saatetaan samaan sarjaan.

9 Tiluksen jyväluku ilmoitetaan kokonaislukuna pintaalayksikköä kohden joko suhdelukuasteikolla (esim jyvää) tai käytettäessä kauppaarvoon perustuvaa jyvitystä rahaarvona (esim /ha). RUNKOJYVITYS MAAPERÄNÄYTTEET VILJAVUUSPALVELU Oy

10 MAANKÄYTTÖLAJIT Viljelty maa puutarha pelto peltotyypit laidun Kivennäispelto Turvepelto Suopelto Metsämaa (kasvu min 1 m 3 /ha) metsä ja suotyypit Kitu ja joutomaa (kasvu alle m 3 /ha) Erityismaa Vesialue

11 PELTOTILUSTEN JYVITYS: Maataloustuoton perusteella perusjyväluku tuottokyky viljelykustannukset Luontaisia ominaisuuksia pmaan laatu pruokamultakerroksen paksuus pruokamullan mullaspitoisuus pmaan luontaisen vesitalouden edullisuus pmaan happamuus pperuskuivatusvaikeus pviettävyys ja epätasaisuus pkivisyys ja lohkareisuus phallanarkuus

12 PELTOJEN JYVITYSTAULUKOT Peltotyyppi ja päämaalaji Kivennäis ja multapellot ruokamullan humusprosentin ollessa alle ruokamultakerroksen paksuuden ollessa KHk, Sr, SrMr Hs HHk ja HsMr HkMr, Mt KHt, HsS, LjS, He, HeS SMr ja Lj HtMr, Ht ja As HHt ja HtS Peltotyyppi ja päämaalaji Turve ja suopellot turvekerroksen paksuuden olessa (cm) alle yli 60 maatumisasteen ollessa r s y r s y r s y r s y St LSt CSt SCt LCt, Ct, BCt ja Jm Viljelyskelpoisuus LAJITTUMATTOMAT Soramoreeni SrMr hiekkamoreeni HkMr hietamoreeni HtMr hiesumoreeni HsMr savimoreeni SMr LAJITTUNEET KIVENNÄISMAA sora karkea hiekka hieno hiekka karkea hieta hieno hieta hiesu hietasavi hiesusavi aitosavi liejusavi hiue hiuesavi hietasavi ELOPERÄISET MAAT lieju järvimuta muta saraturve metsäsaraturve rahkasaraturve ruskosammalst. rahkaturve Sr KHk HHk KHt HHt Hs HtS HsS AS LjS He HeS Ht Lj Jm Mt Ct LCt SCt BCt St CSt sararahkaturve metsärahkaturve LSt

13 Muokkauskerroksen orgaanisen aineksen pitoisuus, % Nimitys Lyhenne Taulukko 2. Multavuuden luokitus (ANON a, s. 7). alle yli 40 vähämultainen multava runsasmultainen erittäin runsasmultainen multamaa turvemaa vm m rm erm Mm esim. Ct, St jne. Maatumisaste Visuaalinen arviointi Puristustulos Raakaa Maatumatonta turvetta, kasvirakenne selvästi erotettavissa. Kirkasta vettä, enintään hieman puuromaista. Sopivasti maatunutta Ylimaatunutta Selvästi maatunutta turvetta, kasvirakennetta vielä erotettavissa. Maatunutta turvetta, kasvirakennetta ei erotettavissa. Sameata vettä, osa turpeesta menee sormien välistä. Puristettaessa turvetta suurin osa menee sormien välistä. Taulukko 3. Turpeen maatumisasteet (ANON 1954, s. 1314).

14 Erikoistekijät positiivine n vaikutus, % negatiivine n vaikutus, % jankon ja pohjamaan poikkeuksellinen laatu poikkeuksellinen happamuusaste ruokamullan kivisyys ja lohkareisuus kyntökerroksen kantoisuus ja liekoisuus haitallinen viettävyys kumpuileva maasto hallanarkuus, rajoittuminen metsään tai suohon valaistussuhteet, varjostus

15 Taloudellisia tekijöitä ppellon sijainti phaitallinen varjostus Teknisiä tekijöitä p Peltokappaleen muoto ja koko Vyöhyke, min < Vyöhyke, km, kun nopeus 12,5 km/h 0 0,2 0,2 0,4 0,4 12,5 12,5 < Korjaus peruspisteluku un, % / Taulukko 5. Peltolohkon etäisyyden vaikutus peruspistelukuun.

16 Jyvityksen ongelmia: Jyvityksen lähtökohtana on eräänlainen tiluksen palstaarvo eli tiluksen kyky joko itse muodostaa maankäyttöyksikkö tai tulla sellaisen osaksi. Tällöin se edustaa eräänlaista keskimääräistä vaihtoarvoa.

17 Yleisesti katsotaan, että jyvityksen tulee nojautua jaon jälkeiseen olotilaan (vrt. kaksinkertainen jyvitys) kaikkien osakkaiden tulee jaon jälkeisessä tilanteessa omistaa osuutensa mukainen arvoosuus. Tilusjärjestelyssä syntyvän hyödyn tulee jakautua tasapuolisesti kaikille. Jyvitys kohdistuu vain osaan koko jaettavasta omaisuudesta eli maapohjaan. Muiden omaisuusosien oikeudenmukainen jakautuminen joudutaan turvaamaan lähes kokonaan tileissä vaarana suuret tilikorvaukset. Maatalouden harjoittaminen tulee kyseeseen yhä harvemmalle jakoosakkaalle. Usein jakoosakkaan kannalta ovat tärkeämpiä kauppaarvot ja virkistysarvot.

18 Maataloudellinen arvo sisällöltään on myös hyvin ongelmallinen ja epävarmakin. Erilaiset tuet sotkevat arvonmääritystä ja tuleva kehitys on epäselvä.

19 METSÄMAAN JYVITYS Pääsääntöisesti metsämaa jyvitetään metsätyyppien perusteella. Mutta myöhempää puuston lukua ajatellen metsämaa voidaan jyvittää myös puustokuvioittain. Tällöin puustotili on helpompi laatia. Eri metsä ja suotyyppien keskimääräiset jyväluvut paikkakunnalla voidaan laskea seuraavilla tavoilla: A. Puuston metsätyypeittäisten kehityssarjojen avulla. B. Metsän arvo/tapion taskukirjasta saatavien metsämaan maapohjan arvojen avulla. Taulukoissa on esitetty kunkin metsäkeskuksen kohdalla metsätyypeittäiset maapohjan arvot. Näistä saa helposti selville eri metsätyyppien hintasuhteen.

20

21 Kasvillisuusvyöhyke Kasvupaikkatyyppi EteläSuomi PohjanmaaKainuu PeräPohjola MetsäLappi Karukkokangas Jäkälätyyppi (CIT) Jäkälätyyppi (CIT) Jäkälätyyppi (CIT) Jäkälätyyppi (CIT) Kuiva kangas Kanervatyyppi (CT) Variksenmarjakanervatyyppi (ECT) Mustikkakanervajäkälätyyppi (MCCIT) Juolukkapuolukkavariksenmarja tyyppi (UVET) Kuivahko kangas Puolukkatyyppi (VT) Variksenmarjapuolukkatyyppi (EVT) Variksenmarjamustikkatyyppi (EMT) Juolukkavariksenmarjatyyppi (UVET) Tuore kangas Mustikkatyyppi (MT) Puolukkamustikkatyyppi (VMT) Seinäsammalmustikkatyyppi (HMT) Juolukkavariksenmarjamustikkatyyppi (UVET) Lehtomainen kangas Käenkaalimustikkatyyppi (OMT) Kurjenpolvikäenkaalimustikkatyyppi (GOMT) Kurjenpolvimustikkatyyppi (GMT) Lehto Käenkaalioravanmarjatyyppi (OMaT) Kurjenpolvimetsäimarretyyppi (GDT) + SUOTYYPIT [korpi, räme, neva,]

22 Metsätyyppien nimien lyhenteet tulevat nimikkokasvien tieteellisistä nimistä. Nimikkokasvit ovat: O Oxalis Käenkaali M Myrtillus mustikka De Deschampsia metsälauha L Ledum suopursu E Empetrum variksenmarja U Vaccinium uliginosum juolukka C Calluna kanerva Cl Cladina Poronjäkälä D Gymnocarpium dryopteris metsäimarre V Vaccinium puolukka Ma Maianthemum oravanmarja F Filices saniaiset He Hepatica sinivuokko G Geranium kurjenpolvi Fi Filipendula angervo Py Pyrola talvikki H Hylocomium seinäsammal

23 Jäkälätyyppi (ClT) Maa on yhtenäisen jäkäläkerroksen peitossa. Muu kasvillisuus muistuttaa kanervatyyppiä. Jyvitysasteikko Kanervatyyppi (CT) Erilaiset poronjäkälät sekä seinä ja kynsisammaleet ovat suurin piirtein yhtä yleisiä. Kanervan ja puolukan varpuja on runsaasti. Lisäksi alueella kasvaa kieloa, kultapiiskua, kissankäpälää ja kangasmaitikkaa. Uudistusalat ovat kanervavaltaisia, usein esiintyy myös variksenmarjaa

24 Puolukkatyyppi (VT) Paikoitellen kasvaa poronjäkälää pieninä laikkuina. Seinä ja kynsisammaleet muodostavat yhtenäisiä mattoja. Puolukan sekä mustikan varpuja on runsaasti yhdessän kangasmaitikan kanssa. Opaskasveja ovat metsätähti, lillukka, nuokkutalvikki, oravanmarja ja kevätpiippo. Uudistusalat ovat puolukkavaltaisia ja niillä voi myös kasvaa kanervaa. Heinäkasvillisuus lisääntyy vähitellen

25 Mustikkatyyppi (MT) Sammalpeite on yhtenäinen ja siinä kasvaa kerros ja sulkasammalia. Mustikan ja puolukan varpuja on runsaasti. Kanervaa ei esiinny juuri lainkaan. Avoimemmat paikat ovat ruoho ja heinävaltaisia. Oravanmarja, vanamo ja metsälauha ovat tavallisia lajeja. Opaskasveja ovat metsäkurjenpolvi, metsäimarre, isotalvikki ja metsäkorte. Eri ruohokasvit, erityisesti metsälauha, valtaavat nopeasti uudistusalan. Kosteammilla kasvupaikoilla alueelle leviävät vadelma ja maitohorsma

26 Käenkaalimustikkatyyppi (OMT) Sammalpeite ei yleensä ole täysin yhtenäinen ja se koostuu kerros, seinä ja kynsisammalista. Joskus tavataan myös metsäliekosammalta. Mustikanvarvut ovat korkeita ja reheviä, mutta eivät erityisen marjaisia. Avoimemmilla paikoilla kasvillisuus on erittäin rehevää, valtalajina yleensä vadelma. Opaskasveja ovat käenkaali, nuokkuhelmikkä, kevätlinnunherne, sinivuokko ja metsäorvokki. Uudistusalojen valtalajeja ovat korkeat heinät, vadelma, maitohorsma ja mesiangervo. Pensaat ja vesakko kasvavat erittäin nopeasti

27 Lehto Lehdot ovat reheviä kasvupaikkoja, joiden maaperä on multamaata. Niiden tunnusomaista kasvillisuutta ovat leveälehtiset lehtosammalet, monipuolinen ja runsas heinä ja ruohokasvillisuus sekä saniaiset. Lehtoja esiintyy purojen varsilla, rehevillä rinn la sekä erityisesti kalkkirikkailla mailla

28 Korpi Räme Korpi I Räme I Korpi II Räme II 5 10 Neva

29 Taulukko 8. Sijainnin vaikutus metsä ja kitumaiden peruspistelukuun prosenttia (ANON 1983 b). Erikoistekijöiden vaikutus metsämaiden peruspistelukuun prosenttia (ANON 1983 b, WIIALA 1976). Etäisyys tiehen, m Positiivi nen vaikutus, % Negatiivi nen vaikutus, % Erikoistekijät Positiivi nen vaikutus, % Negatiivi nen vaikutus, % yli kallioperäisyys kivisyys ja louhikkoisuus soistuneisuus ja vetisyys haitallinen kaltevuus ja kumpuilevuus tuulen, lumen ja metsäpalon vaikutus uudistusalan auraus tai mätästys Pellon ja metsän arvosuhteen määrittäminen Pellon ja metsän arvosuhteen tunteminen on tarpeen silloin kun viljelykset ja metsätilukset jyvitetään samaan sarjaan. Arvosuhde määritetään tiluslajiensa puitteissa keskinkertaisia olosuhteita edustavien pelto ja metsätiluksen osalta. Pellon ja metsän arvosuhdetta voidaan tutkia esim. seuraavista näkökohdista:

30 KAUPPAARVON PERUSTEELLA Pellon kauppahinta paikkakunnalla on /ha. Jaettavan alueen pellot vastaavat paikkakunnan keskimääräisiä peltoja ja niiden keskijyväluku on 90. Metsätyypit on suhteutettu omaan sarjaansa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion summaarvotaulukon (EteläSavo) maapohjaarvojen mukaan. Kun metsän arvo tuottopuustoineen oletetaan olevan 5 kertaa maapohjan arvo, saadaan seuraavat euromääräiset ja suhteelliset arvot: Maankäyttölaji Metsäveroluokka Maapohja (summaarvotaul.) /ha /ha suht. arvo Pelto Metsä " " " " IA (OMT) IB (MT) II(VT) III(CT) IV(R1)