Karsamaen kartta-alueen kalliopera

Transkriptio

1 Suomen geologinen kartta Geological map of Finland 1 : Kallioperakarttojen selitykset Lehti 3322 Explanation to the maps of Sheet 3322 Pre-Quaternary rocks Erkki Marttila Karsamaen kartta-alueen kalliopera Summary: Pre-Quaternary rocks of the Karsamaki map-sheet area Geologian tutkimuskeskus Espoo 2002 GTK

2 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND I : Kallioperakarttojen selitykset, Iehti 3322 Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, sheet 3322 Erkki Marttila KARSAMAEN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Karsamaki map-sheet area Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland Espoo 2001

3 Marttila, Erkki Karsamaen kartta-alueen kalliopera. Summary : Pre- Quaternary rocks of the Karsamaki map-sheet area. Geological map q/finland 1 : Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, sheet 3322 Karshmaki. 49 pages. 17 figures and 6 tables. The Karsamaki map-sheet area is located in the southern part of the province Northern Ostrobothnia. 'The area is largely occupied by infracrustal granitic rocks, mainly porphyritic microcline granites. The granodiorite-granite gneiss in the Lake Parkkimajlirvi-Murronpera area seems to represent the oldest basement. A small area of this basement is also visible at the Vcnetpalo dome where it underlies the weathering crust of quart/- feldspar gneisses. The dome is mantled by metavolcanic rocks of the older age group. mica gneisses, and cordierite-bearing rocks. Some parts of the mica gneiss southwest of Lake Parkkimajarvi has augen structure. The granodiorite covering the area from Lake Kuonanjarvi to Kiusanpera is intruded by diabase dykes and dotted with fragments of metavolcanites, mica gneiss, and hornblende gneiss. The metavolcanic rocks of the Lake Kuusaanjarvi area in the western part of the map area represent a younger volcanic group. A 5 to 6 kin broad, strongly sheared and silicified quartz-feldspar gneiss zone trending NNE is located in the eastern part of the map area. At Karsamaki, Zn-Cu mineralisations are connected with the metavolcanic rocks at Lohvanpera, Vuohtojoki. and on the margin of the Venetpalo dome ( Kurpas, Kaskela. Sirs io). Characteristic host rocks of the mineralisations are cordierite-garnet-anthophyllite rocks, chlorite- and sericite-schist, and in some places graphite-bearing gneisses. The ore minerals are pyrite, pyrrhotitc, sphalerite and chalcopy rite. The text is in Finnish, with figure and table captions. and a summary in English. Key words (GeoRef Thesaurus. AGI) : areal geology, explanatory text, bedrock. metamorphic rocks, plutonic rocks, dikes, chemical composition, metal ores, Proterozoic, Karsamaki, Pyhajarvi, Finland Erkki Marttila, Geological Surrec of Finland PB I237,FIN KUOPIO, FINLAND Present address : Erkki Marttila,Scnnoilijantit, 3 A I FLN KCOPIG, FINLAND ISBN

4 Marttila, Erkki Karsumaen kartta-alueen kalliopera. Summary : Pre- Quaternary rocks of the Kiirsumaki map-sheet area. Sieomen geologinen Lima 1 : Kolliope rdkarttgjen selitvk.set 3322 Kdrslimfiki. 49 sivua, 17 kuvaa ja 6 taulukkoa. Kiirsamaen kartta-aluc sijaitsee Pohjois-Pohjaumaan etelaosassa. Alueen kivilajcista paaosa on granitoidcja. joista porlyyriset mikrokliinigraniitit mat vallitsevina. Parkkimajarvcn-Murronperan granodioriitti-graniittigneissi edustanee vanhinta alustaa,josta picni ala kvartsimaasalphgncissien rapautumiskuorcn alta on nakyvissa myos Venetpalon doomissa. Doomia reunustavat metamorfoitunect vanhemman sarjan vulkaniitit, kiillegncissitja kordieriittikivet. Parkkimajarven lounaispuolella kiillegneissi on paikoin silmagncissimaista. Kuonanjiirvcn ympiiristosta Kiusanperalle on granodioriittia, jossa siella taalla on murtokappalcina metav ulkaniitteja seka kii Ile-ja sarvivalkegneissejii. Situ his istavat diabaasijuonet. Lehden liinsircunassa Kuusaanjiirven ympariston metavulkaniitit edustavat puolestaan nuorcmpaa vulkanismia. Lchdcn itaosassa on NNE-suuntainen 5-6 km levea soimakkaasti hiertynytja kvartsiutunut kvartsimaasalpagneissivytihykc. Karsamaella malmiutuminen liittyy metavulkaniitteihin Lohvanpcr ills. Vuohtojoella ja Venetpalon doornin reunassa (Kurpas. Kaskela, Sirvid). Fsiintymien sivukivia luonnchtivat kordieriitti-granaatti-antofvlliittikivet, kloriitti- ja scrisiittiliuskeetja paikoin grafiittipitoiset gneissit. Malmimineraalit ovat rikkikiisu, magneettikiisu. sinkkivalkeja kuparikiisu. Suomenkielisen tckstin lisaksi on englanninkielinen yhteenseto. Kuva-ja taulukkotekstit mat kaksikielisia. Asiasanat (Fingeo-sanasto, GTK) : aluegeologia, karttaselitykset. kalliopera, metamorfiset kivet. syvakivet. juonet. kemiallinen koostumus, metallimalmit. proterotsooincn, Pvhiijarvi, Kurs imaki, Suomi Erkki Marttilct,Geologion tutkinntske.skus,p1 1237,70211 Knopio Nvkeinen o.soite : Erkki Maritila,Samoilijan!Ic 3 A 1,70200 Kuopio

5 SISALLYSLUETTELO - CONTENTS Tutkimusvaiheet 7 Alueen geomorfologiaja kallioperan paljastuneisuus 9 Kallioperan paapiirteet 9 Para- ja ortogneissikompleksi 10 Pintasyntyiset eli suprakrustiset kivilajit 12 Sedimenttisyntyisetkivilajit 12 Meta-arkoosit ja kvartsimaasalpagneissit 12 Kiille- ja sarvivalkebiotiittigneissit 13 Metavulkaniitit 16 Syvasyntyiset eli infrakrustiset kivilajit 21 Ultraemaksisetkivilajit 21 Gabrot ja dioriitit 21 Grano- ja kvartsidioriitit 22 Graniitit 23 Tasarakeinen graniitti 24 Apliitti ja pegmatiitti 25 Juonikivet 26 Muuttuneita kivilajeja 28 Kordieriittipitoiset kivilajit ja serisiitti- ja talkkiliuskeet 28 Kivilajien kemismi, metamorfoosi ja alueen tektoniikka 31 Alueen kallioperan ika ja kivilajien stratigrafia 32 Malmimineraalisaatiot 34 Retkeilykohteita 35 Summary : Pre-quaternary rocks of the Karsamaki map-sheet area 36 Introduction 36 Ortho- and paragneiss complex 36 Supracrustal rocks 37 Infracrustal rocks 38 Dyke rocks 39 Chemism and metamorphosis of the rock types and areal tectonics 39 Age of bedrock and rock type stratigraphy 40 Kirjallisuutta - literature 41 Liite : Taulukko 1. Karsamaen kartta-alueen paragneissien ja sedimenttikivien kemiallisia koostumuksia. Taulukko 2. Karsamaen kartta-alueen vulkaniittien kemiallisia koostumuksia. Taulukko 3. Karsamaen kartta-alueen syvakivien kemiallisia koostumuksia. Taulukko 4. Karsamaen kartta-alueen juonikivien kemiallisia koostumuksia. Taulukko 5. Karsamaen kartta-alueen muuttuneiden kivilajien kemiallisia koostumuksia. Taulukko 6. Karsamaen 3322-karttalehden vulkanogeeniset sulfidiesiintymat (VMSesiintymat) Outokumpu Finnmines Oy :n tutkimusten valossa (Puustjarvi 1992).

6 Appendic : Table I. Chemical composition of the p aragneis.s e.s and sedimeniat_c rocks of the Klirsaniiiki map-sheet area. Table 2. Chemical composition of the volcanic rocks in the Kar.siimiiki map-sheet (it co. Table 3. Chemical composition q/ the ii(fracrustal rocks o/ the Karsaniiiki map-sheet atea Table d. Chemical composition of the dcke rocks of the Kdisamaki map-sheet area. Table 5. Chemical composition of the metamorphic rocks of the Karsamaki map-sheet area. Table h. Volcanogenii sulphide deposits (VMS deposits) of the Kiirsamaki map-.sheet 3322 as seen in the light of the studies carried out by the company Outokunipu Finnniine.s (Puustjarii 1992).

7 Suomen geologinen kartta. Kallioper ikarttojen selitykset I : , Ichti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopcra TUTKIMUSVAIHEET Karsamaen kartta-alue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla ja se on Maanmittaushallituksen kantakartaston 1 : mittakaavainen lehti Kallioperakartta liittyy Geologian tutkimuskeskuksen sarnassa mittakaavassajulkaisemaan Suomen kallioperakartta-sarjaan. Karttalehti kasittaa osia Oulun laanin Karsamaen kunnasta seka Haapajarven, Haapaveden ja Pyhajarven kaupungeista. Lehtea rajoittavat lannessa Nivala 2344, pohjoisessa Piippola 341 1, idassa Salahmi 3324 ja etelassa Pyhajarvi Naista geologinen kallioperakartta on tehty Nivalasta (Salli 1962), sen selitys on yhdistetty Sievin lehden 2342 kanssa (Salli 1966), seka Pyhajarvesta (Marttila 1992a, selitys 1993). Karsamaen lehden alueella ovat aikaisemmin tehneet kallioperatutkiin As ia silloisen Geologisen komissionin geologit J. N. Soikero vuonna ja 1914, W. W. Wilkman 1912 ja Heikki Vayrynen Nama tutkimukset sisaltyvat Wilkmanin (1929, 1931) laatimaan 1 : mittakaavaiseen Suomen geologisen yleiskartan lehteen C 4 Kajaani ja sen selitykseen. Myos Makisen (1916) julkaisemaan Keski-Pohjanmaan 1 : mittakaavaiseen geologiseen kallioperakarttaan sisaltyy Karsamaen alue. Hautala (1968) on tehnyt pro gradu - tutkielman Venetpalon alueelta. Karsamaen geologiaa laajemman malmigeologisen tutkimuksen yhteydessa ovat lisaksi kasitelleet Huhtala et al. (1978) ja Huhtala (1979). Geologinen tutkimuslaitos suoritti alueella 1950 ja -60 -lukujen vaihteessa malminetsintaa mm. Vuohtojoella (Oivanen 1962) ja Sirviossa. Outokumpu Oy :lla oli samoihin aikoihin malmitutkimuksia Venetpalon doomin reunavyohykkeissa Kurpaksessa, Kaskelassa ja Sirviossa seka Maanmittaushal lituksen lehtien 10 ja 12 alueella. Outokumpu Oy :n malminetsintatutkimukset kaynnistyivat uudelleen luvun lopulla. Kallioperakartan 3322 kartoitustyot alkoivat Erkki Marttilan johdolla vuonna 1985, jolloin kenttatoihin osallistuivat Jukka Husa, Sakari Koivula ja Antti Makela. Kenttatyot jatkuivat vuosina , ja niihin osallistuivat Martti- Ian lisaksi Kari Lehto ja Keijo Kinnunen (kuva 1). Kenttakartoituksissa kaytettiin Maanmittaushallituksen I : ja I mittakaavaisia peruskarttoja. Geologian tutkimuskeskuksen aerogeofysikaaliset kartat ovat olleet myos kaytettavissa. Rautaruukki Oy :n Raahen tutkimuslaboratorio on tehnyt kemialliset analyysit. Keijo Kinnunen ja Tiina Miskala ovat avustaneet kartanpiirtamisessa. Kartanpiirtaja Anni Vuori on digitoinut kartan Jukka Kousan opastuksella. Kallioperakarttalehti 3322 Karsamaki painettiin 1992 (Marttila 1992 b). Tekija on saanut arvokasta tietoapua Outokumpu Oy :n geologeilta. Kallioperakartan selityksen kasikirjoituksen tarkastanut Pekka Kallio on myos tehnyt siihen tarkennuksia ja lisayksia. Englanninkieliset osat kaansi Sari Baer. 7

8 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , Iehti 3322 Erkki Marttila Kuva I. Eri henkili iden kartoittamat alueet. Fig. 1. The areas mapped by different persons. ASM = Antti Makela, KVL = Kari Lehto, TJH = Jukka Husa, KKK = Keijo Kinnunen ja ERM = Erkki Marttila B A D C Kuva 2. 1 : ja 1 : karttojen Iehtijaot, joita on kaytetty paikanmaarityksiin tekstissa, kuvissa ja taulukoissa. Fig. 2. Division of the 1 : and 1 : maps, used for location of observations in the text and in the figure and table captains. 8

9 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : , Iehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera ALUEEN GEOMORFOLOGIA JA KALLIOPERAN PALJASTUNEISUUS Karsamaen lansi- ja pohjoispuolelta alkaa Pohjois-Pohjanmaan lakeus ja etelapuolella maisemat muuttuvat keskisuomalaisiksi. Pinnanmuodoiltaan kartta-alue on melko alavaa, ja sita hallitsevat suuret suot ja nevat, kuten koillisessa Karsamaenneva, idassa Haudanneva ja lannessa Vellihonganneva. Vesistojen pinta-ala on vahainen. Jarvista suurin on Parkkimajarvi, joka sijoittuu etelaosaan kuten myos Lohvanjarvi. Osa Kuonanjarvea, Nurmesjarvi ja Kuusaanjarvi sijoittuvat lanteen. Loput ovatkin pienia suolampia. Karttalehden halkaisee Pyhajoki, jonka laaksossa on paikoin laajoja ja paksuja savi- ja hiesukerroksia. Kalliopera on suurelta osalta irtainten maalajien, yleensa moreenin peittamaa, joten kivilajien kartoitus on tuottanut vaikeuksia monissa kohdin. Valtaosan nakyvasta kallioperasta muodostavat granitoidiset kivilajit, joita ovat paaasiassa porfyyrigraniitti ja granodioriittigneissi. Lisatietoa on myds saatu syvakairausraporteista. Kivilajit on usein rajattu geofysikaalisten karttojen avulla. KALLIOPERAN PAAPIIRTEET Karsamaen kallioperaa luonnehtivat syntyperaltaan ja koostumukseltaan erilaiset kivilajit. Pintasyntyisista eli suprakrustisista kivilajeista osa on alkuaan sedimenttisia, ja toinen osa on vulkaanista alkuperaa. Vulkaniitit ovat syntyneet tulivuorten purkaustuotteista laavoista ja heitteleista eli pyroklasteista. Ne ovat Karsamael la kerrostuneet eri vaiheissa alueen vanhimman para- ja ortogneisseja kasittavan kivilajikompleksin paalle. Toisen paaryhman muodostavat magmasyntyiset intrusiivikivilajit eli syvakivet. Niiden kiteytyminen on tapahtunut pitkan ajan kuluessa syvalla kalliokuoressa, ja ne ovat eroosion vaikutuksesta tulleet nakyviin sielta. Magmasyntyisia ovat myos juonikivet, jotka edustavat pinta- ja syvakivien valivaihetta ns. puolipinnallisina kivilajeina. Niiden sula kiviaines eli magma on tunkeutunut ja kiteytynyt kalliokuoren deformaatioissa syntyneisiin halkeamiinja rakoihin seka kerrosten valiin. Siella magma on jaahtynyt nopeammin kuin syvakivet. Juonikivet ovat siten aikaisemmin syntyneita kivilajeja lavistavia ja niita nuorempia. Kalliokuoren erilaisissa deformaatioissa paine ja lampotila, poimutukset ja hierrot muuttavat kivilajien rakennetta ja koostumusta muuttuneiksi eli metamorfisiksi kivilajeiksi. Kallioperan suurrakenteista mainittavimmat ovat alueen kahtia jakava lehden NW-nurkasta SE-nurkkaan ulottuva siirros, Venetpalon doomi ja Ahmakankaan- Miilurannan kupoli (kuva 3). 9

10 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , lehti 3322 Erkki Marttila I do, 7 Kuva 3. Karsamaen kartta-alueen yksinkertaistettu kallioperakartta ja kemiallisia analyyseja varten otettujen naytteiden ottopaikat. 1. Orto- paragneissikompleksi, 2. Syvakivet, 3. Sedimenttikivet, 4. Metavulkaniitit, 5. Muuttuneita kivilajeja, 6. Siirros, 7. Naytenumero. Fig 3. Simplified map of the Karsamdki Pre-Quaternary rock map-sheet area and sites of sampling for chemical analyses. 1. Ortho- and paragneiss complex, 2. Infracrustal rocks, 3. Sedimentary rocks, 4. Metavolcanics, 5. Metamorphic rocks, 6. Fault, 7. Sample number. PARA- JA ORTOGNEISSIKOMPLEKSI Alueen vanhinta kallioperaa, para- ja ortogneissia, on ndkyvissa Venetpalon doomin ja Ahmakankaan-Miilurannan kupolin keskiosassa (08 ja 11), karttalehden etelaosassa lehdilla l0a ja 07C sekd Iso Murtomdessa lehdelld 03D. Tdman gneissikompleksin kivilajit ovat voimakkaasti metamorfoituneet. Yleensa ne ovat keskirakeisia ja harmaita tai hieman punertavia ja koostumukseltaan grano- ja kvartsidioriitteja. Useissa niistd on selvdsti nahtdvissa alkuperaisen sedimentogeenisen biotiittisarvivalkegneissin raitaiset ja juovaisetpiirteet (kuva 1 0

11 Suomen geologinen kartta. Kallioperakartt(jen selitykset I : , lehti 3322 Karsamaen kartta-aluecn kali opera 4). Kivea intrudoivat tavallisesti apliitti- ja pegmatiittijuonet, joissa paikoin on noin yhden senttimetrin lapimittaisia magnetiittikiteita. Venetpalon doomialueen keskustassa Haudanmaessa (08C) on raidallista keskirakeista grano- ja kvartsidioriittigneissia (paragneissia). Loivakaateiset poimuilevat vanhat kerrosrakenteet ovat voimakkaan granitisaation m igmatisoimia. Tama grano-kvartsidioriittinen paragneissi on Venetpalon doomin vanhin kivilaji. Hautala (1968) sanoo sita osuvasti oligoklaasigneissiksi. Kiven paamineraalit ovat plagioklaasi (oligoklaasi), kvartsi, biotiitti ja joskus sarvivalke. Hivenmineraalit ovatepidootti, kloriitti, titaniitti, apatiitti jazirkoni. Mikrokliiniaoligoklaasigneississa on vain paikallisesti ja silloinkin se saattaa olla sekundaarinen mineraali. Haudanmaen paragneissien kemiallinen koosturnus osoittaa ne hyvin graniittisiksi SiO, :n ja K,O :n suhteen. Se lieneejuuri myohemman voimakkaan granitisaation syyta (taulukko I, Bite. analyysit I ja 2). Alussa mainittujen kohteiden Iisaksi harmaata keskirakeista granodioriittigneissia on Raudankalliolla (08B) ja useissa paikoissa lehdilla 09A ja 09D. Jalkimmaisissa paikoissa kivilaji on karkeahkoa ja sisaltaa hienorakeisia kiilleja sarvivalkegneissi- seka amfiboliittisuikaleita. Graniittiset ainekset intrudoivat kivea. Sarakankaan (1 1 B, x = y = ) granodioriittigneissista tehty ikdmaaritys (A 1265) antaa tulokseksi 1913 Ma (Huhma ; julkaisernaton tieto). Grano-kvartsidioriittigneissi, kiille- ja biotiittisarvivalkegneissi muodostavat monissa paikoissa yhteensulautuneita aloja. Talloin on vaikea paatella, kuuluvatko kivilajit para- ja ortogneissikompleksiin vai sen paalle kerrostuneisiin Kuva 4. Haamumaisia hiotiittisarvivalkegnei~ ;in jaanteita alustan paragnei-i- :i. Laatta 15 cm. Fig 4. Relics of ghostlike hiotite hnt -tihlertc/c gnci.ss in the paiagnei.s.c of the basement. Tag /5 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Iso Murtomaki, KarsamLiki, D. x = , y =

12 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : , lehti 3322 Lrkki Marttila Kuva 5. Alustan paiagneissia nlulstultavaa ka.rccasakeista kiillcgneissia. L~stta 12 cm. Fig 5. Coarse-grail d mica gn iss re. ibling ti paragneiss of the ba ment. Tag 12 cm. Valokuva - Photo A. Makela Parkkimajarvi W, Pyhajarvi C, x = , y = sedimentteihin. Min on asia esimerkiksi Parkkimajarven lounaispuolella (07 ja 04) (kuva 5), missy Pyhajarven 3321 lehden 09 puolella on vastaavanlainen kivilajiseurue. PINTASYNTYISET ELI SUPRAKRUSTISET KIVILAJIT Sedimenttisyntyiset kivilajit Meta-arkoosit ja kvartsimaasalpagneissit Pohjagneissikompleksin, para- ja ortogneissien paalla tavataan Venetpalon doomin keskiosassa laajahko ala vaaleanpunertavaa keskirakeista kvartsi- ja plagioklaasivaltaista meta-arkoosia. Kivilaji on taalla Iahes vaaka-asentoisina loivasti poimuilevina kerroksina. Sen rapautumispinta nayttaa "hilseilevalta" ja hiekkaisen rakeiselta. Meta-arkoosin paamineraalit ovat oligoklaasinen plagiokl aasi ja kvartsi. Niita on lahes yhta paljon ja yhteensa noin 90 % kiven mineraaleista. Muut mineraalit ovat muskoviitti, biotiitti, epidootti, kloriitti ja mikrokliini. Lisaksi hivenmineraaleina ovat opaakki, titaniitti, apatiitti ja zirkoni. Kaunista meta-arkoosia on mm. Uposenmaen pohjoispuolella (08C). Samanlaista metaarkoosia on myos Saranevan etelaosassa ( I I A) ja gneissimaisempaa Valikankaan etelaosassa ( I I A). Naiden kemialliset koostumukset (taulukko I, Bite. analyysit 12

13 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera 3 ja 4) tukevat Uposenmaen tyyppista mineraalikoostumusta. Kvartsimaasalpagneissi liittyy laheisesti meta-arkooseihin. Se eroaa metaarkoosista selvalla gneissimaisyydella ja lahenee oligoklaasigneissia lisaantyneen biotiitin vuoksi. Voimakkaasti kvartsiutunutta ja ruhjeliuskeisesti suuntautunutta kvartsimaasalpagneissia on laajalti lehdilla 10 ja I I. Meta-arkoosi ja kvartsimaasalpagneissi sisaltavat monessa paikassa valikerroksina hapanta metatuffia ja metatuffiittia. Min on esimerkiksi Lohvanperalla Haudanlammen etela- ja itapuolella Siirinvuoressa (IOC) ja myds Paulinvuoressa (IOC) seka Kaskelan alueella Hautakankaalla ja siita pohjoiseen doomin reunalla (08C). Meta-arkoosin ja kvartsimaasalpagneissin suoranaista kontaktia pohjagneissiin, oligoklaasigneissiin, ei ole havaittavissa. Nayttaisi silta, etta arkoosiaines olisi oligoklaasigneissin rapautumaa ja sulautuisi konformisti sen paalle selvaa rajaa tekematta. Arkoosiaines saa joukkoonsa tuffimateriaalia ja muodostaa siihen ohuita valikerroksia ennen runsaampaa vulkanismia. Myos emdksiset metatuffit ja peliittiset kiillegneissit ovat melko yleisia vahdisina valikerroksina etenkin kvartsimaasalpagneississa. Kiille- ja sarviviilkebiotiittigneissit Kiille- ja sarvivalkebiotiittigneissialat ovat suhteellisen pienia eri puolilla karttalehtialuetta. Gneissit ovat nivoutuneet laheisesti toisiinsa ja muodostavat Kuva 6. Deformoitunutta raitaista emaksis- vulkaniittia ja kiillegneissia. Laatta 12 cm. Fig 6. Deformed banded nuafic rolcanire and mica gneiss. Tag 12 cm. Valokuva - Photo A. Makelii Hukkaviita. Parkkimajarvi N, Pyhajarvi D, x = y =

14 Suomen gcologinen kartta. Kallioperakarttojen selityksct I : , lehti 3322 L rx X i Ma/ miler yleensa raitaisia kivilajeja. Sedimenttiset ainekset ovat saaneet kerroksiinsa pyroklastista vulkaniittimateriaalia ja painvastoin. Min kerrosten materiaali vaihtelee, koska metamorfoosi lisaa kivilajin raitaisvaikutusta (kuvat 6, 7 ja 8). Kiillegneissit ovat harmaita, raekooltaan I - 2 mm ja selvasti suuntautuneita tai liuskeisia. Niiden paamineraalit oval plagioklaasi (oligoklaasi-andesiini), deformoitunut harmaa kvartsi ja pleokroismiltaan ruskea-vaaleanruskea biotiitti. Lisamineraaleina oval vaihtelevin maarin muskoviitti ja mikrokliini seka paikal- I isesti granaatti. Kloriitti ja epidootti oval muuttumistuotteita. Varsinaisia hivenmineraaleja ovat titaniitti, apatiitti, zirkoni ja harvinaisena turmaliini. Opaakkisista mineraaleista tavataan sulfidi- ja oksidimalmimineraaleja seka grafiittia. Mineraalikoostumukseltaan kiillegneissit ovat nain biotiittiplagioklaasigneisseja. Biotiittisarvivalke- ja sarviv"ilkebiotiittigneissit ovat kiillegneisseja tummempia. Niiden mineraalikoostumuksessa on biotiitin ohella sarvivalkettd, andesiinista plagioklaasia ja kvartsia. Yleiset hivenmineraalit ovat titaniitti, apatiitti, epidootti, kloriitti, karbonaatti ja paikoin opaakkiset sulfidi-ja oksidimalmimineraalit seka grafiitti. Lemppaannevan itapuolella (03C) on vaihteleva sarja gneisseja, joissa alunperin pyroklastisetja sedimenttiset kerrokset vuorottelevat sarvivalke- ja biotiittisarviviilkevaltaisina raitoina. Iso Kortekangas-Murtonevan alueella (03D) on migmatiittiutunutta kiillegneissia. Kivilaji on harmaata, pienirakeista ja raitaista. Siind on runsaasti suonittunutta graniittiainesta, joka paikoin on lis iksi Kuva 7. Raitaista sarvisalkcgnei,siii. Laatta 12 cm. Fig Banded hornblcncle gneiss. Tat 12 cm. Valokuva - Photo K. Lehto. Nuoliramc. Nuttupcra. Karsamaki, B, x = y =

15 Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selitykset I : lehti 3322 Karsam icn kartta-alucen kalliopera Kuva 8. Voimakkaasti deformoitunutta runsaasti kvart a, i maa-ilpaa sisaltavaa I_i,llegneissia. Laatta 12 cm. Fig 5. Flights' deformed quart : /e/d.'pci rich mica gneiss. Tug 12 Cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Kurppaansaari. Nuttupera. Karsamaki, C, x = y = pieniporfyyrista (porfyroblastien Iapimitta noin l cm). Parkkitnajarven ymparistossa (04C ja 07B) on biotiitti- ja biotiittisarvivalkepitoista, vaaleitten ja tummanharmaitten raitojen sisaltamaa silmagneissia. Gneissi on pieni- (1-2 mm) ja keskirakeista, ja se sisaltaa monin paikoin lahes 10 mm pitkia maasalparakeita. Kivea migmatisoivat lisaksi granitoidiset ainekset. Jarven ita-koillispuolella gneississaon kvartsimaasalpaliusketta sulkeumina. Kivilaji muuttuu emaksisen pyroklastimateriaalin lisaantyessa pohjoiseen pain Hukkaviidassa japapanmaessa (04D) sarvivalkepitoisemmiksi sarvivalkebiotiittija sarvivalkegneisseiksi. Nurmesperalla (04D) hienorakeisissakiillegneissikerroksissa on granaatteja. Kivi on poimuttunutta ja sita lavistaa porfyyrigraniitti. Porfyyrigraniitin reunaosissa (05) biotiittisarvivalkegneississa on amfibo- Iiittisia raitoja ja sita migmatisoivat porfyyrigraniitti, pegmatiitti ja apliitti. Porfyyrigraniitissa on monin paikoin sulkeumina runsaasti kiille- ja sarvivalkebiotiittigneissin murskaleita ja suikaleita. Marjokalliossa (05D) gneissi on karkeutunut ja paaosaltaan punertavan harmaata granodioriittigneissia. Kivessa on runsaasti kiharaisia graniittisuonia ja -juonia. Karsikkamaessa ja Kalliosaaressa (06) hapan metavulkaniitti ja kvartsimaasalpaliuske liittyvat laheisesti kiillegneissiin. Kivilajit ovat taalla voimakkaasti hiertyneet. Ruhkaperalla (07D-08A) Pyhajoen uomassa on harmaa kiillegneissi selvasti 1 5

16 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : , lehti 3322 Er.ACki Manilla kerroksellista. Peliittisissa pienirakeisissa (alle 1 mm) ja tummissa biotiittimaasalpa-kvartsi-kerroksissa on rikkonaisia 3-4 mm :n granaattiporfyroblasteja. Biotiittia vahemman sisaltavissa harmaissa grauvakkamaisissa kerroksissa granaatteja sen sijaan ei nay. Kiven liuskepinnoilla on hieman pyriittipirotesilausta. Venetpalon doomia ymparoivat kiille- ja sarvivalkepitoiset gneissit ovat toisiinsa sidoksissa. Ne muodostavat kerrosrakenteisina raitaisia, useimmiten voimakkaasti poimuttuneita paragneisseja, joita graniittiset ainekset migmatisoivat. Kivilajit ovat hieno- ja keskirakeisia biotiitti-sarvivalke-plagioklaasikvartsikoosteisia metagrauvakoita. Sedimenttiset ja vulkaaniset gneissiainekset ovat loiva-asentoisina kerrostumina. Nuttuperalla Nurmesperalle vievan tien varressa (08B, x = , y = ) on nahtavissa kerrostumien ja paraortogneissisen alustan rajakohta. Paikallisesti taalla gneisseissa on alle 2 cm :n deformoituneita granaatteja. Yleensa doomin reuna-alueilla tektoniset liikunnot ja metamorfoosi ovat muuttaneet kivilajeja. Kurppaansaaressa (08C) on yleisten gneissimineraalien lisaksi monin paikoin granaatteja ja gneisseista korkeammassa metamorfoosiasteessa muuttuneita kordieriitti-granaattipitoisia kivilajeja. Kaskelasta Sirvion kautta Sarakankaalle suuntautuneissa happamissa metavulkaniiteissa on kapeita valikerroksia arkoosista kvartsimaasalpagneissia. Saranevan kaakkoispuolella (11B) on hienorakeisissa biotiittigneisseissa korkean metamorfoosin aikaansaamia pienid granaattiporfyroblasteja. Ahmakankaan-Miilurannan kupolissa Palokaarron, Lehtikankaan ja Aittokankaan (lehti 12) kiillegneisseissa on myos tavattu seka paljastumissa etta syvakairauksissa granaatteja. Taalla kiillegneissit sisaltavat monessa paikassa amfiboliitti-, grafiitti- ja karsipitoisia valikerroksia. Vuohtojoen ympariston (09D) suprakrustiset kiille- ja sarvivalkegneissit ovat edellisten tavoin muuttuneiden kivilajien yhteydessa ja sisaltavat useissa kohdissa granaatteja, kuten Oivasen (1962) syvakairausraportista ilmenee. Metavulkaniitit Metavulkaniitit sijaitsevat kartta-alueen eri puolilla pienialaisina esiintymina. Niihin kuuluu synnyltaan emaksisia Iaavoja seka emaksisia ja happamia pyroklastivulkaniitteja. Ne ovat yleensd metamorfoituneet hyvin voimakkaasti ja pyroklastinen aines sisaltaa usein sedimenttiainesta vaihtelevia madria. Kuusaanjarven muodostuman metavulkaniitit muodostavat kemiallisesti jatkuvan kalkkialkalisen sarjan basalteista ryoliitteihin. Kuusaanjarven eteldosan luodolla (05B, x = l, y = ) on emdksistd laavakivea, jossa on havaittavissa deformoitunutta tyynyrakennetta. Se on uraliittiporfyriittinen ja kemialliselta koostumukseltaan se vastaa basalttia (taulukko 2, Bite. analyysi 9). Kuusaanjarven lansipuolella Paskonkankaalla (02D) on tummaa uraliitti- ja uraliittiplagioklaasi-porfyriittia ja muualla plagioklaasiporfyriittia. Paskonkankaan kivessa on raitaisuutta ja uraliittirakeissa on selvaa augiittikiteiden omamuotoisuutta. Uraliittiporfyriitti on basalttinen ja muistuttaa kemismiltadn (taulukko 2, Bite. analyysi 8) Kuusaanjarven luodon tyynylaavaa. Aimolan talon 1 6

17 Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selitykset 1 : , lehti 3322 Karai+lien kartta-alueen kalliopera Kuva 9. Pyrokl tibre' ;iaa. Laatta 15 cm. hig 9. Pvroclast breccia.tag 15 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Honkakallio, Ruhapera, Haapajarvi, B, x = , y = luona (02D, x = , y = ) on emaksisen liuskettuneen metavulkaniitin ja karkearakeisen ofiittisen kvartsidioriitin kontakti. Porfyyrigraniitti leikkaa kontaktikohdassa kivea ja on kasvattanut kalimaasalpakiteita kvartsidioriittiin. Kuusaanjarven etelapuolen kallioissa on pyroklastista metavulkaniittia, jossa on kerrostuneena seka uraliittiporfyriittia etta hienorakeista metatuffia. Uraliittiporfyriitissa on karsimaisia osueita ja sen KO-pitoisuus (2,28 %) on toisin kuin edellisissa suuri (taulukko 2 liite. analyysi 11). Honkakallion paljastumaalalla jarvesta kaakkoon on tummaa emaksista ja intermediaarista pyroklastimateriaalia heittelebreksia- ja lapillituffikerroksineen (kuva 9) (taulukko 2, Bite. analyysit 15 ja 16) seka vulkaanista konglomeraattia. Paijastumaalan italaidalla on pinnalta vaaleanharmaata ja vaaleanpunertavaa hapanta metavulkaniittia (taulukko 2, Bite. analyysi 18). Merkillepantavaa naissa pyroklastisissa metavulkaniiteissa on niiden suurehko K 2 O-pitoisuus 2,74-4,43 9r. Syyna saattaa olla etelapuolella metavulkaniitteja lavistava porfyyrigraniitti. Useissa lansipuolen metavulkaniiteissa kerrosraitoja muodostavat omamuotoiset 5-6 mm :n uraliitti- ja plagioklaasikiteet viittaavat pyroklastiseen heittelemateriaaliin. Niiden perusmassa on hienorakeinen ja koostuu plagioklaasista, sarvivalkkeesta, biotiitista, kvartsista jaepidootista. Plagioklaasiporfyriittista metavulkaniittia on useissa pienissa paljastumissa Kuusaanjarven lansi- ja luoteispuolella, jossa niissa on vahaista rautakiisupirotettakin. Kivi on harmahtavaaja koostumukseltaan intermediaarista (kuva 10). Se sisaltaa hajarakeina omamuotoisia plagio- 1 7

18 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : , lehti 3322 Erkki Marttila Kuva 10. Porfyyrigraniitin breksioimaa kiill, nei iii ja mctavulkaniittia. Laatta 15 cm. Fig 10. Mica gneiss and tnetavolcanite brecciated by porphyry grani- Tag 15 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Tervakangas, Kuusaa. Haapajarvi C, x = , y = L. 1 Kuva 11. Pyroklastibreksiaa. Sarmikkaita intermediaarisia hcitteleita happamassa pyroklasti! t. Laatta 12 cm. Fig 11. Pvroclast breccia. Angular intermediate ejecta in felsic pvroclastt lag 12 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Palonevan lansipuoli. Pyhajarvi, C, x = , y =

19 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , Iehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera Kuva 12. Sarkynytta vulkaanista uraliittiporfyriittia. Laatta 12 cm. Fig 12. Broken volcanic uralite porphvrite. Tag 12 cm. Valokuva - Photo K. Lehto. Kurunkangas, Venetpalon alue, Karsamaki, D, x = , y = kiaasikiteita ja perusmassassaplagiokiaasin Iisaksi biotiittia, sarvivalketta, kvartsia ja epidoottia. Samanlaista plagioklaasiporfyriittia on lisaksi Kuusaanjarvesta noin 5 km luoteeseen sijaitsevissa Hautanevan paijastumissa (lehti C), jotka jaavathieman karttalehden ulkopuolelle. Kivilaji jatkuneekuitenkin geofysikaalisten karttojen perusteella pohjoiskoilliseen Karsamaen karttalehdelle (03C). Karsikkamaen (06A) happamissa metatuffiiteissa on ohuita kerroksia plagioklaasiporfyriittia (taulukko 2, Bite. analyysi 13) ja Lemppaannevan itapuolen (03C) kiillegneisseissa breksioituneena seka plagioklaasiporfyriittia (taulukko 2, Bite. analyysi 17) etta hapanta metavulkaniittia. Oman tyyppinsa metavulkaniittien joukossa muodostavat Vasikkakallion (02C) ymparistossa olevat dasiitti-ryodasiittiset metavulkaniitit. Kivilaji on rapautumispinnaltaan punertavaa ja sisalta tummanharmaata. Se sisaltaa tiiviissa perusmassassa pienic vaaleita plagioklaasirakeita ja monessa kohdassa sarmikkaita tummia lapilleja. Pyroklastirakennetta ilmentcvat lisaksi kiven kerroksellisuudesta johtuvat vaaleahkot ja tumrnahkot raidat. Itse Vasikkakalliossa on nakyvissa yli 20 metric levealti emaksista metavulkaniittia ja emaksista, mantelirakenteista fragmenttilaavaa. Vasikkakallion happaman metavulkaniitin kemiallinen koostumus (taulukko 2, Bite. analyysi 20) on lahes identtinen pari kilometric lannempana olevan Kaarlonmaen (02C) happarnan metatuffiitin kanssa (taulukko 2. Bite, analyysi I9). Honkakallion (05B) happaman metavulkaniitin kemismi (taulukko 2, Bite. analyysi 16) on myos lahella edellisten koostumusta. Naiden happamien 1 9

20 Suornen geologinen kartta, Kalliopcrakarttojcn selitykset I : , Ichti 3322 ErkA.i Marttila Kuva 13. Graniittijuonen lavistamaa hapanta metavulkaniittia. Laatta 12 cm. Fig 13. Felsic metavolcanile pierced hi a granite dvke.tag 12 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Hautakangas, Kaskelan aloe. Pyhajarvi C. x = , y = metavulkaniittien koostumuksessa on SiO,-pi toisuuteen (69,17-71,60 '/() nahden suuri KO-pitoisuus (4,43-4,80 7r). Uraliittihajarakeisia kerrosraitoja on paikoin Parkkimaajarven pohjoispuolen (04 ja 07) sarvivalkegneississa. Idempana intermediaarista ja emaksista metavulkaniittia on raitaisina esiintymina Palomaesta kaakkoon (10C), jossa vulkaniitti on myos osittain muuttunut granaatti-kordieriitti-antofylliittikiviksi (kuva 1 l ). Torvelankankaalla ( I OC) metavulkaniitit sisaltavat uraliittiporfyriittia ja pyroklastibreksiaa. Lauttasaaressa ( IOC) on emaksisen tyynylaavan piirteita (taulukko 2, Bite, analyysi 10). Happarnat metavulkaniitit ovat valittomassa yhteydessa emaksisten metavulkaniittien kanssa koko tally jaksolla (kuva 12) (taulukko 2, Bite. analyysit 15 ja 16). Venetpalon doomin reunamilla pyroklastisten metavvulkaniittien koostumus vaihtelee emaksisista happamiin. Kivet oval yleisesti raitaisia ja muuttuneet monin paikoin kordieriittia, granaattia ja antofylliittia sisaltaviksi kivilajeiksi. Yleista on myos pyroklastisen ja scdimenttisen aineksen sekoittuminen keskenaan. Jakson kiviin liittyva sulfidirnineraalisaatio on aiheuttanut malmitutkimuksia Kurpaksen, Kaskelan, Sirvi6n ja Saraneva-Sarakankaan alueilla (Puustjarvi 1992). Hautala (1968) on tutkimuksessaan kuvannut taman alueen metavulkaniitteja hyvin tarkkaan. Venetpalon Venetojan (08B) happarnissa intrusiivikivi.ssa on brcksisoituneena pyriittipitoista metavulkaniittia (kuva 13) (taulukko 2, Bite. analyysi 14). Se nayttaisi olevan jatkoa Kurpaksesta pohjoiseen suuntautuvalle metavulkaniitti- 2 0

21 Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selityksct I : lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kallioper5 jaksolle, ja on ilmeisesti yhteydessa Ritomaen - Vuohtojoen metavulkaniittimetasedimenttikiville (09D). Ritomaen-Vuohtojoen esiintyman metavulkaniitteja on kuvannut Oivanen (1962) raportissaan. SYVASYNTYISET ELI INFRAKRUSTISET KIVILAJIT Ultraemaksiset kivilajit Ultraemaksisten kivilajien osuus karttalehdella jaa vain pariin pieneen paljastumaan. Lohvanjarven koillisrannalla (10 C, x = , y = ) on nakyvissa muutaman neliometrin ala mustaa karkearakeista peridotiittia. Kiven rapautumispinta on syopynyt koloiseksi. Kolojen lapimitta on noin yksi senttimetri. Kiven paamineraali on oliviini ja se ilmenee selvasti myos kemiallisessa kokonaiskoostumuksessa pienina SiO, :na (38,80 %) ja erittain suurina MgO- (n. 28 %) ja Fe,O, tot. - (yli 17 r/o) pitoisuuksina (taulukko 3, Bite. analyysi 23). Hivenaineista Cr- ja Nipitoisuudet eivat kuitenkaan ylla malmilliseen luokkaan, vaikka ne ovatkin alueen yleista tasoa hieman suuremmat. Taman ultramafisen kivilajin kemismi viittaa uitraemaksiseen pikriittiseen laavaan. Huiheilannevan saarekkeessa (I OD) on vahainen pahkura tummaa karkearakeista hornblendiittia. Heikko ruhjesuunta yhdistaa hornblendiitin edella mainittuun peridotiittiesiintymaan. Gabrot ja dioriitit Karsamaen keskustasta noin 7 km itaan Kokkola - Kajaani-maantien laheisyydessa on Ritomaen gabroesiintyma. Se muodostaa breksioituneen etelareunan laaja-alaisesta gabromassiivista (Wilkman 1931 : ), josta suuri osa on karttalehden pohjoispuolella ( ). Gabro on tummanharmaata, keski- ja karkearakeistaja lisaksi monin paikoin rakenteeltaan ofiittista. Sen paamineraalit ovat plagioklaasi (labradori), augiitti, sarvivalke ja biotiitti. Plagioklaasi on 1-2 x 4-5 mm :n laattamaisina kiteina, jotka ovat usein puristussuuntautuneet. Sarvivalketta on seka primaarisena etta mustien augiittikiteiden reunoilla vihertavana muuttumistuotteena. Biotiitti on pleokroismiltaan selvasti kellertava tai kellertavan tummanruskea. Lisamineraaleina on magnetiittia ja rautakiisuja, jotka ovat tummien mineraalien, erikoisesti biotiitin, yhteydessa. Kivi aiheuttaa magneettista hairiota. Monissa kohdissa gabro vaihtuu rajatta dioriittiseksija kivi saa samalla vaaleamman savyn. Ritomaen gabro-dioriittiesiintyman reunan breksioivassa punertavassa porfyyrigraniitissa on runsaasti murtokappaleina karkearakeista gabroa, raitaista grauvakkamaista kiillegneissia ja metatuffituffiittia. Porfyyrigraniitin lisaksi breksioivana kivena on tasarakeista graniittia. Granitoidien vaikutuksesta murtokappaleisiin on paikoin kasvanut maasalpaporfyroblasteja. Pienialainen gabropahku on Pienen Teerinevan pohjoispuolella Tikkakankaalla (l ID, x = , y = ). Se on harmaan keskirakeisen granodioriittigneissin ymparoimana. Gabron lansipuolella granodioriitissa on 2 1

22 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , lehti 3322 Erkki Marttila sulkeumina hienorakeista tummaa sarvivalkegneissia. Itse gabro on tummaa, karkearakeista (5-8 mm) ja koostuu plagioklaasin lisaksi osittain omamuotoisesta uraliittisesta sarvivalkkeesta. Gabro breksioi ymparillcan olevaa granodioriittigneissia. Nuorimpina kivilajeina pegmatiitti-ja apliittijuonet verkottavatpuolestaan gabroa. Esiintymakohdan kivilajien ikajarjestys on siten seuraava : vanhimpana sarvivalkegneissi, sitten granodioriittigneissi, gabro ja nuorimpina pegmatiitti ja apliitti. Alueen tektoniset deformaatiot ovat vaikuttaneet useaan otteeseen pitkan ajan kuluessa, silla breksioitumisten lisaksi kivilajeissa on nahtavissii monissa kohdissa lahes pohjois-etelasuuntaista hiertymaa ja jopa myloniittia. Grano- ja kvartsidioriitit Pyhajarven karttalehden 3321 puolelta jatkuvat Vaatinperan-Kuonaanjarven alueen granodioriitit Karsamaen 3322 lehdille 01 ja 04. Kokkokallion (01C) granodioriitti on harmaa, keskirakeinen ja melko tasalaatuinen, vaikka sarvivalkkeen ja biotiitin maarat vaihtelevat jonkin verran. Kivessa on havaittavissa kolme heikohkoa suuntaa vanhimmasta nuorimpaan : N40 W, 80 E ; N15 E, 80 W ja N05 W, 80 W. Kallioalueilla on samoissa suunnissa 2-10 cm leveita ruhje- ja myloniittivyohykkeita. Noin yhden metrin paksuiset intermediaariset juonet leikkaavat teravin kontaktein granodioriittia suunnissa N70 W, 70 S ja N30 W, 70 W. Veivarinperalla (01D) granodioriitti lahenee koostumukseltaan kvartsidioriittia. Siina on lapimitaltaan 3 cm :stc 5 x 15 cm :iin tummahkoja ja hienorakeisia sulkeumia. Taalla kivessa on heikko vallitseva vanhempi lahes ita-lansisuunta ja nuorempi noin SW-NE-suunta, jonka kaade on lahes 90. Nevaniemenkallion (O1 D) alueella kivilaji on harmaa keskirakeinen kvartsidiori itti, jossa on pienia haamumaisia kiillegneissisulkeumiaja emaksisia rautakiisupirotteisia vulkaniittisulkeumia. Naistenkallion paljastuma-alan (02C) kivilaji on vaaleanharmaa keskirakeinen ja paikoin suuntautunut kvartsidioriitti-granodioriitti, jossa siella taallc on pienia selvarajaisia ja haamumaisia kiillegneissifragmentteja. Kiusanperan Rimminkalliossa kivi on karkearakeisempaa ja heikosti suuntautunutta. Lisaksi siina on leikkaavia kvarts imaasalpajuonia ja pegmatiittia. Kiusankalliossa kvartsidioriittigranodioriitti on paikoin porfyyrista ja sisaltaa kiillegneissi-ja amfiboliittisulkeumia. Kaarlonmaen (02C) kvartsidioriitti-granodioriitti on rapautumispinnaltaan heikosti punertavaa. Kivessa on sarvivclke- ja kiillegneissisulkeumia ja sita migmatisoi punertava maen ylaosassa oleva graniitti. Kuonanjarven itapuolella (04A-C), Matokankaalla ja Tikkasenkallioilla (04A) on harmaata keskirakeista ja yleensa heikosti suuntautunutta granodioriittia. Tikkasenkallioitten keskialueella on ruhjetta ja myloniittia ja granodioriittia leikkaavat emaksisetjuonet. Juonista leveimmat ovat noin 10 metrisic. Pisimmillacn juoni on nakyvissa yli 100 metric. Naitc juonia leikkaavat edelleen kvartsimaasalpajuonet ja niiden kontakteissa on paikoin kvartsipursumia. Karttalehden lcnsipuoliskolla olevat granodioriitit-kvartsidioriitit vaikuttavat syvakivimaisilta. Maiden kivilajien mineraalit ovat plagioklaasi (oligoklaasi- 2 2

23 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera andesiini), kvartsi, biotiitti, sarvivalke ja mikrokliini. Mineraalien osuus kivessa vaihtelee jonkin verran. Kvartsidioriitissa kalimaasalpaa on kuitenkin plagioklaasia vahemman ja sarvivalketta on enemman kuin biotiittia. Kivilajit ovat yleensa tasarakeisia, suuntautumattomia tai vain heikosti suuntautuneita ja selvasti muita kivilajeja intrudoivaa. Niissa ei ole paragneissien raitaisuuksia kuten pohjagneissikompleksissa karttalehden itapuoliskolla. Ikasuhteeltaan granodioriitti-kvartsidioriitti kuulunee samaan ikaryhmaan kuin Pyhajarven Komujarven kvartsidioriittija Vaatinperan granodioriitti-kvartsidioriitti, eli ovat miljoonaa vuotta vanhoja. Graniitit Karttalehtialueella graniitit muodostavat suurimman intrusiivisten kivilajien ryhman. Esiintymistavaltaan, mineraalikoostumukseltaan ja rakenteeltaan niihin kuuluvat porfyyrigraniitit, tasarakeiset graniitit, apliitit ja pegmatiitit seka gneissiytyneet ja migmatiittiutuneet graniitit. Graniiteista eniten esiintyy porfyyrigraniittia, jota on laaja-alaisina intruusioina karttalehden lansipuolella. Noin 10 km' :n porfyyrigraniittiesiintyma on lisaksi lehdella 1 1. Repaleisempia aloja on Lohvanperalla (10 C-D) ja alueella karttalehden keskiosassa. Porfyyrigraniitit ovat punertavia ja sisaltavat runsaasti erikokoisia ja -muotoisia maasalpahajarakeita. Suurimmat kalimaasalpahajarakeet ovat yleensa intruusioiden keskustassa pienentyen reunaosien kontaktia kohti ja siella hajarakeet ovat tavallisesti puristussuuntautuneet ja soikeamuotoisia. Mikrokliinin lisaksi paamineraaleina ovat plagioklaasi (yleensa oligoklaasi) kvartsi ja biotiitti. Hivenmineraaleina ovat apatiitti, titaniitti, epidootti ja zirkoni seka muuttumistuotteina saussuriitti, serisiitti ja kloriitti. Mul likonnevan lansipuolella (04C)ja Mull ikonkaarrossa (04A) porfyyrigranii ti n mikrokliinihajarakeet ovat punertavia, heikosti suuntautuneita ja kooltaan I - 3 cm, jopa 5 cm pitkia. Samanlaista porfyyrigraniittia on myos koko lehden 04 B ala. Reuna-alueella porfyyrit ovat suuntautuneet ja pitkulaisia. Porfyyrigraniitti breksioi taalla granodioriittisia kivia ja sisaltaa apliittisuonia ja on paikoin jonkin verran ruhjeista. Ristikankaalla ja Kalliosaaressa (05A) porfyyrigraniitin mikrokliinihajarakeet ovat 2 x 5 cm ja graniitin reunaosassa on runsaasti kiille- ja sarvivalkegneissin osittain sulaneita luirakkeita. Lehtien 05C ja 05 D porfyyrigraniitin mikrokliinihajarakeitten pituus vaihtelee 1,5 cm :sta 3 cm :iin, paikoin 4 cm :iin ja muoto pydreahkoista pitkulaisiin. Graniitissa on monin paikoin kiillegneissin suikaleita (kuva 14), ja sita intrudoivat tasarakeinen graniitti seka apliitti- ja pegmatiittijuonet. Lehden 11 alueella on vain muutama paljastuma porfyyrigraniittia, mutta aerogeofysikaalisen harmaasavykartan ja reunaosien breksiavyohykkeiden avulla esiintyma on voitu rajata. Mesiaisnevan pohjoispuolella (11C) porfyyrigraniitti on pieniporfyyrista, mikrokliinihajarakeiden lapimitta on noin yksi senttimetri. Rakenne on heikosti suuntautunut. Massiivin reunaosissa porfyyrigraniitti, apliitti ja pegmatiitti intrudoivat voimakkaasti kvartsimaasalpagneisseja ja grano- 2 3

24 : Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selitykset lehti 3322 Eikki Manrila Kuva 14. Kiillegnei isuikaleita porfyyrigraniiti! L. Laatta 15 cm. Fig 14. Mica gneiss snips in porphyry granite. Tag 15 cm. Valokuva - Photo F. Marttila. Hiidenkaarto, Karsamaki, D, x = y = dioriittisia paragneisseja. Lohvanperalla Lohvanjarven pohjoispuolelta Haudanlammen lansipuolelle ja Lamminperille ulottuu graniittinen vyohyke, jossa on runsaasti breksiaa. Fragmentteina on paaasiassa ofiittisten diabaasi- ja plagioklaasiporfyriittijuonien kappaleita. Breksioivina kivina ovat porfyyrigraniitti, karkearakeinen harmaanpunertava graniitti, apliitti ja pegmatiitti. Porfyyrigraniitin mikrokliinihajarakeet ovat keskimaarin I x 1,5 cm ja suurimmat I x 2,5 cm. Paikoin mikrokliinihajarakeitten ymparilla on vaaleampi keha. Porfyyrigraniitti ulottuu aina Kulhunvuoren- Isonahonkankaan alueelle, ja siella myos reunaosissa on runsaasti porfyyrigraniitin breksioimia kivilajeja. Hajarakeet ovat taallakin suurimmillaan vain noin I x 2 cm. Repaleisia porfyyrigraniittialoja on Venetpalon doomin reunaosissa. Siella porfyyrigraniitti breksioi ja migmatisoi tasarakeisen graniitin, apliitin ja pegmatiitin kanssa metavulkaniitteja ja paragneisseja. Kivilajien ikaryhmittymassa porfyyrigraniitti nayttaa olevan samassa asemassa Pyhajarven porfyyrigraniittien kanssa eli ovat ikaryhmassa Ma (= miljoonaa vuotta) (Kousa et al. 1994). Tasarakeinen graniitti Punertavaa tasarakeista graniittia on lehdilla 03C - D. Se on karkearakeista (5-10 mm) ja paikoin pienina aloina rakeisuudeltaan ja mineraalikoostumukseltaan 2 4

25 Suomen gco Ioginen kartta. Kallioperakarttojen selit\kset I : lehti 3322 Karsamacn kartta-alucen kalliopera Kuv-a 15. Myloniutiutununa punaista graniittia. Laatta 15 cm. Fig 15. M_. Nlonitiled t'cj granite. lag 15 cm. Valokuva - Moo) 0. Marttila. Ruhalaincn. Haapavcsi C. x = , y = hyvinkin homogeenista, mutta se muodostaa myos porfyyrigraniitin, aplitin ja pegmatiitin kanssa migmatiittia. Kauniin punaista ja tasarakeista graniittia on Ruhalaisissa (03C). Toista metric levea myloniittivyohyke on kuitenkin hiertanyt kivea lahes pohjois-etelasuunnassa (kuva 15). Tervakankaalla tasarakeinen ja porfyyrinen graniitti migmatisoi kiillegneissia. Vattulehdossa (03D) tasarakeinen graniitti on myos tiiviissa yhteydessii porfyyrigraniitin, apliitin ja pegmatiitin kanssa. Venetpalon doomin pohjois- ja kaakkoisosissa tasarakeinen graniitti on rajoiltaan epaselvasti sekoittunut porfyyrigraniittiin. Sita on myos punertavina, keskirakeisina (0,5-1,5 min) vaihtelevasti suuntautuneina. mutta muuten melko homogeenisina aloina. Tasarakeisen graniitin paamineraalit ovat paljousjarjestyksessa mikrokliini, kvartsi, plagioklaasi (oligoklaasi), biotiitti ja muskoviitti. Hivenmineraalit ovat epidootti, kloriitti, opaakki, apatiitti, titaniitti ja zirkoni. Maasalvat sisaltavat hieman muuttumistuotteita. Apliitti ja pegmatiitti Apliititja pegmatiitit oval graniittisarjan viimeiset kiteytymat. Ne muodostavat leikkaavia juonia muihin kivilajeihin ja migmatisoivat niita. Graniittien yhteydessa ne eivat kuitenkaan aina muodosta graniittien kanssa selvaa rajaa. Niiden paamineraalit oval mikrokliini, kvartsi ja plagioklaasi, ja lisaksi niissa on pienia maaria kiilletta. paaasiassa muskoviittia. Pegmatiitit ovat nain ollen 2 5

26 Suomen geoiogincn kartta. Kallioperakarttojen se Iitykset I : lehti 3322 Fl-kb Mar"tila yksinkertaisia pegmatiitteja, joissa granaatitkin ovat harvinaisia. Apliitteja ja pegmatiitteja tavataan runsaimmin porfyyrigraniitti-intruusioiden reuna-alueilla ja Venetpalon doomia ympdroivissd graniiteissa. Parkkimajdrven (07A - B) pohjoispuolen mikrokliinikvartsipegmatiiteissa on tavattu hieman turmaliinia. JUONIKIVET Kalliokuoren syvdlle ulottuvat murtumat ovat avautuneet magmojen tulovdyliksi. Magmat ovat kiteytyneet rakoihin juoniksi. Diabaasi- ja porfyriittijuonet muodostavat yksittdisid juonia eri puolilla kartta-alaa ja useamman juonen ryhmid Lohvanperdlla (lehti 10) ja Kuonan Tikkasenkankaalla (lehdet 01-04). Juonet ldvistdvdt erilaisia kivilajeja useaan eri suuntaan (kuvat 16 ja 17). Kuonan Kokkokalliolla (01C) noin metrin leved intermediddrinen juoni ja Tikkasenkallioilla (04A) useat diabaasijuonetldvistdvdt granodioriittia. Juonista yksi on noin 10 metric levea ja sitd voi ndkyvdnd seurata yli 100 metrid. Juonia leikkaavat apliittiset juonet, joiden kontaktissa on paikoin kvartsia. Talld kallioalueella on ruhje- ja myloniittisuuntia. Lohvanperalld (IOA,C) plagioklaasiporfyriitti- ja diabaasijuonet ldvistdvdt atnfiboliittiraitaista sarvivdlkebiotiittigneissid ja porfyrisoitunutta graniittia Idhes koillis-lounassuunnassa. Juonista leveimmdt ovat yli 20-metrisiaja ndkyvdlta pituudeltayli I00-metrisid.Plagioklaasiporfyriittijuonissaplagioklaasi-liistakkeet ovat kooltaan 2-3 x mm ja sekaisin hienompirakeisessa vdlimateriaalissa. Diabaasien liistakkeet ovat selvdsti pienempid. Lohvanjarven pohjoispuolelta Lamminperdlle on porfyyrisessd graniitissa runsaasti plagioklaasiporfyriittijuonien ja hienorakeisen diabaasin murtokappaleita. Haudanlammen eteldpuolella (IOC) plagioklaasiporfyriittijuonet leikkaavat hapanta metavulkaniittiaja etelampdnd kvartsidioriitti-granodioriittia. Vuohtojoen - Ritomden tutkimusjakson Idnsipddssd syvdkairaukset ovat tuoneet esiin diabaasijuonia. Ne leikkaavat jakson suprakrustisia granaattipitoisia kiille- ja sarvivdlkegneissejd, amfiboliitteja ja kordieriittipitoisia kivid (Oivanen 1962). Vasikkakallion (02C) intermediddrinen plagioklaasiporfyriittijuoni leikkaa ryodasiitti-dasiittista metavulkaniittia, jonka katsotaan edustavan alueen nuorempaa vulkanismisarjaa (Kousa et al. 1994). Juoni ei poikkea kemismiltddn (taulukko 4, Bite. analyysi 36) oleellisesti esimerkiksi Kuusaanjdrven eteldrannan vastaavasta juonesta (taulukko 4, Bite. analyysi 33), joka leikkaa myos nuoremman vulkanismin emdksistd metavulkaniittia. Happamat kvartsimaasalpdporfyyrijuonet Kuusaanjdrven itdpuolella (05B) saattavat kuulua samaanjuonimuodostukseen kuin Valkeuslain men eteldpuolen ja Jauhokankaan kvartsimaasdlpdporfyyrijuonet Pyhdjdrven karttalehdelld 3321 (Marttila 1992 ja 1993 : 42-43). Kaarlonmden (02C) kvartsidioriitti-granodioriitissa on kapea emdksinen metadiabaasijuoni, joka poikkeaa selvdsti kemismiltddn (taulukko 4, lute. analyysi 30) muista diabaasi- ja plagioklaasiporfyyriittijuonista. Sen TiO,-, Fe,O,,T- 2 6

27 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : Iehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera Kuea 16. PI ; tiokla, siporfyriittijuoni (vasemmalla) Icik- to hapanta metavulkaniittia. Laatta 15 cm. Fig 16. Plagioclase parphrrite /eke (left) culling through fehaic metarnlcanite. Tug 15 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Lauttasaari, Lohvanpera, Pyhajarvi, C, x = , y = Ku a 17. Keskirab.:inen kvartsiutunut granodioriittignei :, jc ;a on emaksisia sulkeumia. Kivea leikkaavat emaksiset juonet ja edelleen kvartsi-maasalpajuonet. Laatta 12 cm. Fig 17. Medium-grained quartzose granodiorite gneiss with mafic inclusions. lyre rock is cut hr, mufic dukes and further hrr quart, feldspar dukes. Tag 12 cm. Valokuva - Photo K. Lehto Halmemaki, Kiirsamaki, B. x = , y =

28 Suomen gcologinen karita. Kallioperakarttojen selitvkset I : Ichti rkki Martti/a MnO- ja CaO-pitoisuudet ovat tavallista suuremmat. kun taas SiO, ja AI,O,,- pitoisuudet ovat tavallista pienemmat. Toinen alueen juonikivista poikkeava on J iniskankaan pohjoispuolen (1 I B) emaksinen maasalpaporfyyrinen juonikivi, joka mineralogialtaan ja kemismiltalin (taulukko 4, liite. analyysi 38) muistuttaa tholeiittisia oligoklaasiandesiinibasaltteja, lahinn i mugeariitteja. Huomiota herattavat erikoisesti kiven suuret TiO,- ja P,0 5 -pitoisuudet. MUUTTUNEITA KIVILAJEJA Kordieriittipitoiset kivilajit ja serisiitti- ja talkkiliuskeet Karsamaen karttalehdella kordieriittipitoisia kivilajeja on useissa paikoissa. Tavallisesti esiintymat ovat kuitenkin maakerrosten peittamina. jolloin nc on todettu vain syvakairausten tai montutusten avulla. Venetpalon doomia ymparoivissa liuskeissa on metavulkaniittien, sarvivalke-ja kiillegneissien yhteydessa kordieriittipitoisia kivilajeja. Hautala (1968) on kuvannut niita Outokunpu Oy :n syvakairauksien perusteella Kaskelan tutkimusjaksosta lehdilt5 07, 08 ja 1 1. Kaskelan lansipuolella han on todennut alustakivena olevan oligoklaasigneissin ja sen paalla noin metric paksun patjan tummanharmaata, raitaista kordieriittisillimaniitti(ineissia. Sen paamineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi (An,,-An ;o ), biotiitti ja kordieriitti seka hivenmineraaleina muskoviitti, kloriitti, magnetiitti, zirkoni ja paikoin granaatti. Kordieriittisill imaniittigneissi muuttuu etelapuolella kordieriitti-sillimaniitti-kvartsimaasalpaliuskeen valittamana kordieriitti-antofylliittikiveksi. Liuskeessa kvartsi ja plagioklaasi (An,, ) ) ovat valtamineraalit kordieriittiin ja sillirnaniittiin verrattuna. Hivenmineraalit ovat muskoviitti, kloriitti, rutiili ja zirkoni. Kordieriitti-antofylliittikivet ja-gneissit Hautala (op. cit.) ryhmittelee seuraavasti : 1. plagioklaasittomat muunnokset, joihin lukeutuvat A. kordieriittiantofylliittikivet ja B. kordieriittikivet. Molemmissa alaryhmissa ovat edelleen kvartsimaaraan perustuvat tyypit. 2. plagioklaasipitoiset muunnokset ja niissa A. kordieriitti-gedriittigneissit ja B. gedriittigneissit. Kummingtoniittia ja granaatteja tavataan paikoin gedriitin yhteydessa. Jos kordieriittipitoiset kivilajit poikkeavat taalla jo paamineraaliensa erilaisuudessa ja paljoussuhteessa, niin hivenmineraalien erilaisuudessa vaihtelu on viela runsaampaa. Edella mainittujen hivenmineraalien joukkoon mahtuvat eri tyypeissa myos jotkin seuraavista Hautalan (op. cit.) totearnista : apatiitti, ilmeniitti, vihrea spinelli, korundi ja stauroliitti. Sulfidimineraalit kuuluvat yleisesti kordieriittipitoisiin kiviin joko hiven- tai paamineraaleina ja muodostavat jopa niiden yhteyteen malmiutumia. Kaskelan tutkimusalueen koillispuolelle jatkuva liuskejakso sisaltaa Yrjonkankaalla (11 A, x = , y = ) pari pienta paljastumaa, joissa on hyvin karkearakeista granaatti-antofylliitti-kordieriittikivea. Kivi sisaltaa vaaleanpunertavina pesakkeina rikkonaisia granaattikiteita ja amfiboliittiraitoina tummaa, pitkasaloista antofylliittia. Vaaleissa, sinivivahteisissa kohdissa on kordieriittia. Antofylliitissa on siniharmaata hohdetta. joka Geologian tutkimus- 2 8

29 Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selitykset I : lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera keskuksen tutkimuksessaon todettu harvinaiseksi korumineraaliksi nuummiitiksi. Paljasturnan granaatti-antofylliitti-kordieriittikiven kemialiista koostumusta edustaa analyysi 40 (Taulukko 5, Bite). Liuskejakso Sirviosta Piiponkankaan lansipuolitse Porkankankaalle ja haarautuma edelleen Kitulankankaalle ja toisaalta Pienelle Janiskankaalle koostuu kvartsimaasalpaliuskeista seka happamistaja emaksista metavulkaniiteista. Niiden metamorfoituneina muuttumistuotteina on paikoin korderiittipitoisia kivilajejaja serisiittiliusketta. Piiponkankaasta lounaaseen sijaitsee silloisen Geologisen tutkimuslaitoksen 1950-luvun lopulla kaivama tutkimusrnonttu (11 A, x = , y = ) ja sen laheisyydessa 5 x 10 m :n paljastuma (11 A, x = , y = ). Kivilaji molemmissa esiintymissa on kordieriittiantofylliitti-biotiittigneissi. Molemmissa kivilaatu on tasarakeinen ja tiivis ja kiven antofylliittisalot ovat suuntautuneet ; jalkimmaisessa on myos granaatteja ja serisiittipitoista hapanta metavulkaniittia. Kummassakin on runsaasti rautakiisuista johtuvaa ruosteisuutta. Paljasturnan naytteesta on tehty kemiallinen analyysi 41 (taulukko 5. Bite). Porkankankaan (1 1 A, x = , y = ) happamassa metavulkaniitissa on joitakin granaatteja ja mahdollisesti kordieriittia. Kivessa on sely i kerrosmaisuus ja sen mukainen liuskeisuus. Kivi on rapautumispinnalta vaaleaja murrospinnalta harinaa. Kivea leikkaa hienorakeinen tiivis emaksinen juoni. Lansipuolen paljastumassa on serttimaisia tiiviita valikerroksia, jotka ovat deformoituneet soikeiksi liuskeisuussuuntaan. Hautala (op. cit.) mainitsee hieman pohjoisempaa Kitulankaan lounaispuolelta kordieriitti-gedriittigneissin. joka on amfiboliittien ja kvartsimaasalpaliuskeiden valissa. Ymparistossa on kummingtoniittipitoisia amfiboliitteja. Pienen J iniskankaan (I I B, x = , y = ) kivilaji on raitaista biotiittigneissia, jossa on pienisaloista kumrningtoniittia ja kiillepitoisimmissa hieman tummemmissa raidoissa nayttaisi olevan kordieriittia. Kivi on selvasti migmatiittiutunut. Venetpalon doomin lansilaidalla. Nuttuperalla Kurpaksen talon etelapuolella (08A, x = 7083,74, y = 3444,46) oleva kordieriittiantofylliittikivi poikkeaa Hautalan (op. cit.) tutkimuksen mukaan Kaskelan kordieriittiantofylliittikivesta seka mineraalikoostumukseltaan etta rakenteeltaan. Kurpaksen kivessd on vahemman kvartsia, mutta enemman kordieriittia, ja se on myos magnetiitti-, ilmeniitti- ja kloriittipitoisempi (-rikkaampi). Kivi on granoblastinen ja raekoko on keskimaarin 1 mm. Kordieriitti on kivessa kuitenkin lahes 7 mm :n rakeina ja antofylliitti sateettaisina kasaumina, joissa salojen pituus on jopa 5 cm. Pyhajarven Mullikkorameen ( D, Marttila 1992a ja ) pohjoisjatkeella Palomaen etelapuolella (3322 IOC) on pienialaisina paljastumina granaatti-antofylliitti-kordieriittikivilajeja. Ne ovat taalla happamien ja emaksisten metavulkaniittien yhteydessa. Kivilajit muodostavatrakeisuudeltaan hyvin vaihtelevan yhteison, ja siina sarkyneet tummanpunaiset granaatit ja pitkaprismaiset, mustat antofylliittisalokimput muodostavat edelleen omia paaasiallisesti naita mineraaleja sisaltavia karkearakeisia osueita ja raitoja, joissa kordieriitin maara vaihtelee. Koko systeemia lavistaa punertavanharmaa keskirakeinen graniitti. Esiin- 2 9

30 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : , lehti rkki Manila tyman etelapuolella on punertavaa keskirakeista meta-arkoosia, joka koillisessa, happaman metavulkaniitin itapuolella, rnuuttuu vaaleaksi serisiittikvartsiitiksi ja - liuskeeksi. Metavulkaniittien Iansipuolella on punertavanharmaata keskirakeista granodioriittia. Metavulkaniittien ja kordieriittikivien yhteydessa on sulfidimineralisaatiota. Granaatti-kordieriitti-antofylliittikiven kemismia (taulukko 5, Bite. analyysi 39) luonnehtii taalla suuri Fe,_O,tot. (23.89 %o)-pitoisuus ja tavallista suurempi MnO (0,77 %) -pitoisuus. Mustosenaholla Ahmanevan-Miilurannan kaaren pohjoisosassa (12D) on granaattibiotiittikordieriittiplagioklaasigneissi kvartsimaasalpagneissi-metaarkoosiytnparistossa. Gneissin kemismi (taulukko 5, Bite. analyysi 42) poikkeaa alueen muista kordieriittipitoisista kivista pienemmilla Fe,O,tot. (9,87 %)- ja MgO (3,69 %) -pitoisuuksilla ja suuremmilla A1,_O, (18,30 %)-, CaO (7,07 %)- seka Na,O (3.54 %) -pitoisuuksilla. Jalkimmaiset suuret pitoisuudet johtunevatplagioklaasin runsaudesta. Geologisen tutkimuslaitoksen Vuohtojoen-Ritomaen malmitutkimusten syvakairaukset 1950 ja -60 -lukujen vaihteessa toivat esiin muuttuneita kivilajeja, joita Oivanen (1962) on kuvannut raportissaan. Ne kuuluvat kivilajivyohykkeeseen, jossa on suprakrustisia liuskeita, syvakivia ja puolipinnallisia juonikivia. Liuskeisiin kuuluvat a. biotiittiplagioklaasigneissit erilaisine tyyppeineen, joita ovat granaattipitoinen kiilleliuske, biotiittikoyha leptiittigneissi, biotiittimikrokliinigneissi ja sarvivalkegneissi, ja b. kordieriittigneissi rnuunnoksineen, joita ovat kordieriittiantofylliittigneissi paamineraaleineen kvartsi, kordieriitti, antofylliittijabiotiitti ; kordieriittisiilimaniittigneissi paamineraaleineen kvartsi, kordieriitti ja sillimaniitti ; kordieriittigranaattigneissi paamineraaleineen kvartsi, kordieriitti, biotiitti ja granaatti : kordieriittiandalusiittigneissi paamineraaleineen kvartsi, kordieriitti, andalusiitti ja biotiitti ; sillimaniittigneissi paamineraaleineen kvartsi, sillimaniitti, biotiitti ja muskoviitti. Alhaisen metamorfoosiasteen muuttuneita kivilajeja ovat lisaksi kloriittitalkkikivi ja sen paamineraaleina kloriitti, talkki, sillimaniitti ja kvartsi seka kloriittitalkki-antofylliittikivi samoin paamineraalein. Outokumpu Oy :n malmitutkimuksissa kordieriittipitoisia kivilajeja on myohemmin tullut esiin syvakairauksissa Vuorenmaa-Haukinevajaksossa ( l OB). Taalla sivukivena on kiillegneissi, ja systeemiin Iiittyy oleellisesti grafiittia. Vertailussa Karsdmaen karttalehden 3322 kordieriittipitoisten kivilajien kemiallisissa analyyseissa on selvasti pienempi K,O-pitoisuus kuin vastaavissa kivilajeissa Pyhajarven karttalehdella 3321 (Helovuori 1979 : 1087 ; Marttila 3 0

31 Suomen gcologinen kartta, Kallioperakarttojen selityksct I : lchti 3322 Karsam5en kartta-alueen kalliopera 1993 : 26). Suuret rautapitoisuudet Palomaen etelapuolen (Fe,O,T 23,89 %)(taulukko 5, Bite. analyysi 39) ja Yrjonkankaan (Fe,O,T 18,03 %)(taulukko 5, Bite. analyysi 40) granaattikordieriittiantofylliittikivissa vastaavat Pyhajarven Iehden Mataran alueen granaattibiotiittikordieriittikiven Fe,O,T-pitoisuutta 22,49 / (Marttila 1993 : 26, analyysi 59) ja Kiuruveden lehden 3323 Majoonjarven kordieriitti-granaatti-antofylliittikiven kokonaisrautapitoisuutta Fe,O, 2,54 % + FeO 23,04 % (Marttila 1981 : 26. taulukko 3, analyysi 4). Yleisena piirteena kordieriittipitoisissa kivilajeissa on lisaksi suuri TiO,- ja paikallisesti tavallista suurempi MnO-pitoisuus. KIVILAJIEN KEMISMI, METAMORFOOSI JA ALUEEN TEKTONIIKKA Karsamaen karttalehtialan jakaa kahtia luode-kaakkosuuntainen siirros lehden NW-nurkasta SE-nurkkaan. Min syntyneiden lounais- ja koillispuolten kivilajeissa ja niiden kemismissa on havaittavissa mielenkiintoisia eroja, vaikka nayteotanta kemiallisten analyysien tekoon onkin vahainen. Kivilajianalyysien naytteenottopaikat oval kuvassa 2. Siirroksen lounaispuolen intermediaarisissa metavulkaniiteissa on yleisesti suhteellisen suuri K,_O-pitoisuusja K,O/Na,O-suhde vaihtelee arvon I molemmin puolin. Sen sijaan lounaispuolen happamissa metavulkaniiteissa (taulukko2, Bite. analyysit 18-20) K,O-pitoisuus 4,43-4,80 % on 5,5-6 kertaa suurempi ja K,O/Na,O = 1,16-1,24 on yli 7 kertaa suurempi kuin koillispuolella, jossa K,O on 0,80 % ja K,O/Na,O ovat 0,15 ja 0,17 (taulukko 2, Bite. analyysit 21 ja 22). Samoissa kivilajeissa lounaispuolen TiO,-pitoisuus on 1,5-2,5 kertaa suurempi ja AI,O,- seka MnO-pitoisuudetkin ovat hieman suuremmat kuin koillispuolella. Biotiittisarvivalke- ja kiillegneisseissa seka kvartsimaasalpagneisseissa on havaittavissa sama piirre kuin metavulkaniiteissa. Lounaispuolella (taulukko 1, Bite. analyysit 5 ja 6) KO-pitoisuudet4,22 % ja 3,55 % ja K,O/Na,O-suhteet 3,64 ja 1,07 ovat selvasti suuremmat kuin koillispuolella (taulukko l, Bite. analyysit 1-4 ja 7), jossa K,O-pitoisuudet ovat 2,16-0,29% ja K,O/Na,O-suhteet 0,56-0,06. Lounaispuolella TiO,- (0,78 %o ja 0,43 %) ja AI,O,-(18,20% ja 15,15%) pitoisuudetkin oval selvasti suuremmat kuin koillispuolella, jossa TiO,_ on 0,36-0,1 1 c/ ja AI,O, on 13,60-11,60 %. Koillispuolen meta-arkoosin ja kvartsimaasalpagneissin kemialliset koostumukset (taulukko I, Bite. analyysit 3 ja 4) eivatjuuri eroa saman puolen happamista metavulkaniiteista (taulukko 2, Bite. analyysit 21 ja 22). Se saattaa johtua sedimenttiaineksen sisaltamasta vulkaanisesta rapautumismateriaalista, mihin viittaavat mm. K,O :n ja NaO :n samankaltaisuudet. Kivilajien suhteen erot koillis- ja lounaispuolen valilla ovat myos selvat. Koillispuolella oval meta-arkoosit ja kvartsimaasalpagneissit. Samoin kordieriittipitoiset kivilajit jaavat koillispuolelle, jossa ne ovat Venetpalon doomin reunoilla Kurpaksessa (08A ja C). Kaskelassa (08C) ja Sirvion ymparistossa (1 IA) seka Vuohtojoen ymparistossa (09D) ja Palomaen etelapuolen N-S -suuntaisessa 3 1

32 Suomen gcologinen kartta, Kallioperakarttojen sclitykset I : , lehti 3322 Eikki Mai -wk, deformaatiovyohykkeessa ( IOC). Eri puolten kivilajien erilaisuudetja samantyyppisten kivilajien kemismissa oievaterot viittaavat Iounais- ja koillispuolen olevan stratigrafiaitaan eritasoisia kerrostumia. Koillispuoli nayttaisi kohonneen lounaispuolta ylemmaksi ja sen kivilajit edustavat siten eroosion kuluttarnan kallioperdn syvempda leikkausta. Deformaatioissa Venetpalon gneissidoomi erilaisine reunakivilajeineen on pullistunut ylos. Samoin on kohonnut Ahmakankaan-Miilurannan (12) matalampi kupoli grafiitti-karsipitoisine kiillegneissireunuksineen. Lukuisat siirrokset ja granitoidiset intruusiot oval sarkeneet naitd rakenteita. Siirrosten hiertymissd korkeissa lampotiloissa kuumat hydrotermiset Iiuokset ovat muuttaneet emdksiset ja intermedidariset vulkaniititgranaattipitoisiksi kordieriitti-antofylliittikiviksi ja peliittiset sedimenttikivilajit kordieriitti-granaatti-biotiittikiviksi. Toisaalta alhaisissa lampotiloissa ja paineissa siirrosten hierto Iiuoksineen on saanut aikaan kloriittiliuskeita ja arkoosisista kvartsimaasdlpdkivista serisiittikvartsiitteja ja - liuskeita. Korkeaa metamorfoosiastetta edustavat myos migmatiittiutuneet biotiitti-ja biotiittisarvivalkegneissit, joissa paikoin on granaattiporfyroblasteja. Delormaatioiden vaikutusta naissd gneisseissd osoittavat kiharaiset suonet ja nebuliittiset vanhan kivilajin piirteet ja breksiat. Diabaasi-ja plagioklaasiporfyriittijuonien kernialliset koosturnukset (taulukko 4, Bite. analyysit 30-38) luode-kaakkosiirroslinjan molemmin puolin oval samankaltaiset. Juonien magma-aines eroaa kuitenkin jonkin verran sekd vulkaniittien etta syvdkivien koostumuksesta ja rakenteesta. Alueen diabaasien ja plagioklaasiporfyriittien TiO,-pitoisuudet ovat yleensd I - 2 %, suurimmillaan ldhes 2,5 % (taulukko 4, lute. analyysi 30). Myos naiden juonien P,O,-pitoisuudet ylittavat metavulkaniittien P,O, -pitoisuudet. Emaksisid ja intermedidarisia syvdkivia nopeampi magman jaahtyminen on aiheuttanut juonikiviin ofiittisen ja porfyriittisen rakenteen, mutta kemiallinen koostumus, juonikivien suurernpaa TiO,-pitoisuutta Iukuun ottarnatta, ei oleellisesti eroa syvakivistd. Useimmat edella mainituista juonikivistd leikkaavat alueen muita kivilajeja ja oval siten naitd nuorempia. Ne ovat todenndkoisesti syntyneet Venetpalon doomimuodostuksen jalkeen rakoihin, jotka avautuivat jannitysten lauettua doomin ympdriston kallioperaan. Osa juonista on porfyyrigraniittia vanhempia ja osa nuorempia. Lisdksi pegmatiitti- ja apliittijuonet leikkaavat ndita juonia. Tama osoittaa graniittisen magmatismin liittyvan ldheisesti myos doomimuodostukseen. ALUEEN KALLIOPERAN IKA JA KIVILAJIEN STRATIGRAFIA Uudessa 1 : mittakaavaisessa Suomen kallioperakartassa (Korsman et al. 1997) Kdrsdmaen alue sijoittuu Keski-Suomen primitiivisen kaarikompleksin lansirajalle. Karsamden lehden 3322 vanhinta kivilajia tavataan Venetpalon doomin keskiosassa, jossa para- ja ortogneissikompleksi on eroosion paljastamana. Tama kompleksi toimii sedimentti- ja vulkaniittisyntyisten kivilajien alustana. Zirkonin U/Pb-ikdmdaritys (A1265) Venetpalon alueelta Sarakankaan (1 1 B, x 3 2

33 Suomen geologinen kartta, Kallioperakartto_jen selitykset I : lchti 3322 Karsamaen kartta-alueen kallioperli = 7085,86, y = 3450,52) granodioriittigneissista eli oligoklaasigneissista antaa tulokseksi n Ma (Huhma ; julkaisernaton tieto). Kivi kuuluu siten samaan ikaryhmaan 1930 Ma kuin Pyhajarven Kettuperan granodioriittigneissi (A 751 Helovuori 1979 : 1097 : Vaasjoki & Sakko 1988 : 9 ja 13 : Marttila 1993 : 50). Sm- Nd-isotooppianalyysi (266-KER-87) Latvanevan-Sydanojan ( 1 I D, x = , y = ) gneissimaisest i tonaliitista osoittaa, ettei materiaali ole arkeeistaja ettd Ma (milj. vuotta) vanhemman kuoren osuus on jopa pienempi kuin Svekofennidien granitoideissa keskimaarin (Lahtinen & Huhnia 1997). Para- ja ortogneissikompleksin paalle on kerrostunut tasty alustasta todennakoisesti rapautunutta kvartsi- ja maasalpavaltaista sedimenttid, johon on monin paikoin sekoittunut vulkaanista heittelemateriaalia. Vulkanismi on edelleen voimistunut ja muodostanut omia kerrostumia kvartsimaasalpakerroksen paalle. Merellisessa sedimentaatiossa on syntynyt savi-hiekka-pyroklastisekoitteisia grauvakoita, jotka o\ at paavulkanismin laannuttua kerrostuneet sen paalle paksuna kerrostumana. Seka kvartsimaasalpdkerrostuma etta peliitti- ja grauvakkakerrostumat sisdltavat vahaisia kalkki- ja mataliejupitoisuuksia, jotka ovat keskittyneet paaasiallisesti vulkanismin yhteyteen. Vanhan alustan ortogneisseja on vaikea erottaa nuoremmista intrusiivikivista, varsinkin kvartsi- ja granodioriiteista. Deformaatiotja metamorfoosi ovat muuttaneet vanhat intrusi ivikivet gneissimaisiksi ja toisaalta sedimenttisyntyisia kivilajeja syvakivimdisiksi. Osa gneisseista on mobiloitunut ja breksioi, suonittaa tai leikkaa samanikaisia kivilajeja. Nuorempien intrusiivikivien ikajarjestys voidaan osoittaa niiden muita kivilajeja leikkaavista ja breksioivista suhteista. Havaintojen perusteella intrusiivikivilajien ikajarjestys vanhimmasta nuorimpaan nayttaisi olevan seuraava : - Dioriitit ja kvartsidioriitit, jotka kuulunevat ikaryhmaan noin Ma eli samaan kuin Pyhajarven lehden 3321 Komun eli Juskon kvartsidioriitti-dioriitti (Marttila 1993 : 51) ja Settijarven (lehti A) konglomeraatin kvartsidioriittipallot (Marttila 1987). Granodioriitit, jotka leikkaavatja breksioivat kvartsidioriitteja. Tasarakeiset ja porfyyriset graniitit, jotka ovat verrattavissa Pyhajarven lehden porfyyrigraniitteihin ja kuulunevat siten ikaryhmaan Ma (Marttila 1993 : 51). Diabaasit ja porfyyriset juonet. Pegmatiitit ja apliitit. Vulkanismissa nayttaisi olevan kaksi vaihetta, joista vanhempaa vaihetta edustavat ita- ja koillispuolen emaksiset ja happamat metavulkaniitit. Tama vanhempi vulkanismi Hence Pyhajarven Ruotasen ja Riitavuoren metavulkaniittien ikaista eli kuuluu ikaryhmaan 1920 Ma (Marttila 1993 : 15). Nuorempaan vaiheeseen kuuluvat Iannessa olevat Kuusaanjarven ympariston emaksiset tyynylaavat. pyroklastiset uraliitti- ja plagioklaasiporfyriititja happamat metavulkaniitit seka Vasikkakallion dasiitti-ryodasiittiset metavulkaniitit. Kuusaanjarven metavulkaniittimuodostuman ikaa ei ole mdaritetty, mutta Kousa ( 1990 : 29) korreloi sen litologisten samanlaisuuksien perusteella Pihtiputaan metavulkaniittien ikaiseksi eli ± 20 Ma (Aho 1979). Nuorcmpi vulkanismi 3 3

34 Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selitykset I : , lehti 3322 Erkki Mart~ila kuuiunee samaan vaiheeseen Pyhajarven lansipuolen ValkeusIainmen dasiitti- ja andesiittisten metavulkaniittien kanssa (kts. Marttila 1993 : 52). MA LMIMINERAALISAATIOT Geologian tutkimuskeskus ja Outokumpu Oy ovat tehneet malmitutkimuksia useaan otteeseen eri puolilla Karsamaen karttalehtialuetta. Mina mielenkiintoiset ja Iupaavat tutkimukset eivat kuitenkaan viela ole johtaneet ekonomisiin loydoksiin. Geologinen tutkimuslaitos teki vuosina malmitutkimuksia Vuohtojoen-Ritomaen alueella (09D) (Oivanen 1962). Vuosina siella kairattiin kaikkiaan 54 syvakairausreikaa yhteispituudeltaan 8 061,90 metric. Reikien keskisyvyys oli tuolloin 149,29 metric ja syvin reika R5 oli 223,71 metric. Tutkimusala on noin 3 kin pitka ja jakaantui kairausten perusteella A-Lmalmioihin, joissa paaasiallisen kiisuaineksen muodostavat yleensa rikki- ja magneettikiisu. Rikki- ja magneettikiisu ovat sivukivessaan kordieriittigneississa vahvana pirotteena japaikoin myos kompaktina malmina. Rautakiisujen yhteydessa on sd5nnollisesti myos sinkkivalkettaja kuparikiisua. Paikallisesti sinkki- ja kuparipitoisuus lahentelee taloudellisuusrajaa. Sinkin keskipitoisuus vaihtelee eri malmioissa I - 2 % ja on D-malmiossa suurimmillaan lakes 6 % noin 4 metrin matkalla. Kuparin keskipitoisuus on alle 0,5 %, suurimmillaan 0,73 %. Rikkipitoisuus vaihtelee pienimmillacn pirotemalmissa (10-20 % S) ja suurimmillaan kompaktissa pyriitti-sinkkimalmissa (30-40 % S). Hopeapitoisuus on keskimaarin 4-15 glt ja vaihteluraja on 2-36 g/t. Kultapitoisuus on vahainen, keskimaarin 0,2 g/t. Sinkkivalkerikkaissa osissa on bariumia 5-10 %. Nama tiedot perustuvat Oivasen tutkimusraporttiin vuodelta Vuohtojoen-Ritomaen esiintyman tiedoista puuttuvat avokalliot. Malmiutuminen liittyy liuskejaksoon, jonka kivilajit, erilaiset gneissit ja liuskeet seka graniitit, kvartsidioriitit, gabrot ja erilaiset juonet on selvitetty kairauksilla. Yleisin kivilaji on biotiittiplagioklaasigneissi, mutta malmitutkimusten kannalta tarkein kivilaji on Oivasen (1962) mukaan kordieriittigneissi erilaisin muunnoksin. Puustjarven ( 1992 : 85) tutkimuksessa Vuohtojoen litologinen stratigrafia on esitetty alhaalta ylos seuraavasti : a) "pohja"gneissi, b) kiilleliuske ja -gneissi valikerroksina emaksista ja hapanta metatuffia, c) hapan metatuffi, jossa on malmilinsseja ja ylimpana d) mustaliusketta sisaltava kiillegneissi. Geologinen tutkimuslaitos on 1950-luvun lopulla tutkinut myos Sirvion liuskejaksoa. Liuskejakso koostuu kvartsimaasalpaliuskeista seka happamista ja emaksisista metavulkaniiteista ja niiden muuttumistuotteista kordieriitti-granaattiantofylliittikivistaja serisiittisista kvartsimaasalpaliuskeista. Rautakiisupitoisuus (rikki- ja magneettikiisu) nayttaa liittyvan naihin muuttuneisiin kivilajeihin. Malmimineraaleihin kuuluvat rautakiisujen ohella vahaisina pitoisuuksina sinkkivalke ja kuparikiisu. Outokumpu Oy :n malmitutkimuskohteina ovat olleet erikoisesti Venetpalon doomia ymparoivissa liuskevyohykkeissa Kurpas (08A), Kaskela (07D - 08C) ja 3 4

35 Suomen geologinen kartta, Kallioperakaruojen selitykset I : , Iehti 3322 Karsemiien kartta-aluecn kalliopera Sirvion liuskeet (11A- B). Syvakairauksia naiden lisaksi on tehty myos Lehtikankaan (12C) ja Ahmakankaan (12A) valisella kaarella seka Palomaen itapuolella Leskiskankaalle suuntautuneessa vyohykkeessa ( l OC). Puustjarven (op. cit.) rnukaan Kaskelan tutkimusalueella stratigrafiajarjestys on alimmasta ylirnpaan : a) "pohja"gneissi, b) hapan metavulkaniitti, jossa on kiilleliuskettaja emaksista vulkaniittia valikerroksina ja kiisupitoisia linsseja, c) hapan metavulkaniitti, d) ernaksinen metavulkaniitti ja ylimpana e) inustaliusketta sisdltava kiillegneissi. Taulukossa 6 on eraiden Outoku npu Oy :n Karsamaen kartta-alueella 3322 tutkimien vulkanogeenisten sulfidiesiintymien (VMS-esiintymien) malmipitoisuudet. Kaikille naillekohteille on luonteenomaista malmirnineraalisaatioiden liittyminen metavulkaniittien, granaattikiillegneissien ja usein myos kvartsimaasalpagneissien yhteydessa oleviin muuttuneisiin kivilajeihin, joita ovat erilaiset kordieriittipitoiset kivet, serisiittikvartsiitit ja -liuskeet seka kloriittiliuskeet. Sivukiviseureeseen kuuluu usein myos pienet maarat karsikivia ja grafiittipitoisuutta. Malmimineraaleina tyypillisia ovat rikki- ja magneettikiisu seka niiden yhteydessa sinkkivalke ja kuparikiisu vaihtelevin maarin. Lyijyhohde on harvinainen, vahainen lyijypitoisuus liittynee sinkkivalkkeeseen. Kuusaanjarven ympariston metavulkaniiteissa on havaittavissa vahaisia rautakiisujen aiheuttamia ruostetaplia, jotka saattaisivat olla lisatutkimusten tarpeessa sainoin kuin Lohvanperan Lauttasaaren ymparisto. RETKEILYKOHTEITA Kiusanpera, Vasikkakallio, 02C, x = , y = : ylemman vulkaniittisarjan hapanta metavulkaniittia, uraliittiporfyriittia. Kuusaanjarven luodolla, 05B, x = , y = : emaksista metavulkaniittia, uraliittiporfyriittia ja tyynylaavaa. Venetpalo, Kiimakallioitten etelaosa, 4-tielta noin 400 m Nurmesperan tieta, 08B, x = , y = : kivilajikontakti, jossa pohjagneissikompleksin granodioriittigneissia ja sen paalla loiva-asentoisina kerroksina sarvivalkegneissia ja amfiboliittia (metavulkaniittia). Nuttupera, Kurppaanalue, 08C, x = , y = (keskus) : Venetpalon doomin lansireunan poimuttuneita metavulkaniitteja, kiille- ja sarvivalkegneisseja seka karsikiveli. Nuttupera, Hautamaen pohjoispuoli, 08C. x = , y = , ja ympariston sorarnontun paljastumat : doomin keskusosan pohjagneissikompleksin deformoituneita ja migmatiittiutuneita paragneissejd, graniitti-, apliitti- ja pegmatiittiainesta. Nuttupera, Uposenmaen pohjoispuoli, 08C, x = , y = : doomin keskusosan pohjagneissin rapautumasta syntynytta meta-arkoosia (kvartsimaasalpagneissia). Vaaka-asentoista kerroksellisuutta. 3 5

36 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , Ichti 3322 krkki Marttilel Jokikyla, Kaskela, tienvarsi, 08C, x = , y = : doomin kaakkoisen reunan hapanta metatuffiittia. Jokikyla, Kaskela, Yrjonkangas, tien itapuolella n. 100 nm. I I A, x = , y = : doomin kaakkoisen reunan granaatti-antofylliitti-kordieriittikiveu. Lohvanpera, Lohvanjarven ituranta, IOC, x = , y = : pienialainen rantapaljastuma peridotiittia, jonka Mg0-pitoisuus on suuri (27,96 %). Lohvanpera, tienristeys Haudanlammen etelapuolella, IOC, x = , y = : meta-arkoosia ja metatuffiittia. Lauttasaari, tien itapuoli, IOC, x = , y = : hapanta metatuffia ja situ leikkaava plagioklaasiporfyyrijuoni. Lauttasaari. Lien lansipuoli, IOC, x = , y = : emaksisti met avu1kaniittia. Janiskangas, lien lansipuoli, 11B. x = , y = : emaksista metavulkaniittia, mugeariittia. Janiskangas, tien lansipuoli, 1 1 B, x = , y = _5 : noin 70 m levca plagioklaasiporfyyrijuoni ja sen lansipuolella soramonttujen kohdalla juonen kontakti hienorakeiseen kiharaiseen suonigneissiin. Summary : PRE-QUATERNARY ROCKS OF THE KARSAMAKI MAP-SHEET AREA Introduction The Karsamaki snap-sheet area is located in the southern part of Northern Ostrobothnia. The Karsamaki area is situated on the western margin of the Central Finland primitive arc complex in the new map of Pre-Quaternary rocks at I : (Korsman et al. 1997). The Kajaani C 4 lithological map-sheet at I : (Wilkman 1929, 1931 ), Makinen's (1916) geological map at 1 : of Central Finnish Bothnia include the Karsamaki 1 : Pre-Quaternary rock map-sheet. The bedrock is composed of Precambrian rocks metamorphosed and deformed in the Svecokarelian orogeny. Ortho- and paragneiss complex The gneiss complex represents stratigraphically lowest and oldest rocks consisting of ortho- and paragncisses.these are highly metamorphosed, primarily medium-grained, grey or slightly reddish grano- or quartz diorite gneisses, that could also be called oligoclase gneisses. Frequently, they show the banding of the 36

37 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : , lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera original sedimentogenic biotite hornblende gneiss.the gneiss complex rocks are intruded by aplite and pegmatite materials. These oligoclase gneisses are best visible in the Venetpalo dome area, where zircon from the grano diorite gneiss was U/Pb dated as 1913 Ma old. The Sm/Nd isotope analysis on the gneissic tonalite shows that the material is not Archaean, and that the over 1930 Ma old portion of the crust is even smaller than in Svecofennian granitoids on an average Supracrustal rocks Metamorphosed supracrustal rocks are sedimento- or vulcanogenic. Centrally to the Venetpalo dome area, upon the basement gneiss complex, there occurs a rather extensive area of pale reddish medium-grained meta-arkose with oligoclase and quartz as essential minerals in almost equal amounts, totalling ca 90% of the rock's minerals. The remainder of the minerals is formed by muscovite, biotite, epidote, chlorite and microcline. Results from the chemical analyses no. 3 and 4 on metaarkose are shown in table 1. The quartz feldspar gneiss differs from the meta-arkose because of its distinct gneissic features and it approaches oligoclase gneiss because of its increased biotite content. Both the meta-arcose and the quartz feldspar gneiss include thin horizons of mainly felsic and mafic metatuff. In addition, especially quartz feldspar gneisses rather frequently include minor interbeds of pelitic mica gneisses. Direct contact with the gneiss complex rocks is not observed but it seems probable that the meta-arkose and quartz feldspar gneiss materials were formed through the weathering of the basement gneiss complex. The amount of tuff material increases and forms frequently a separate deposit upon the metaarkose and the quartz feldspar gneiss. Reduced deposits of metavolcanic rocks are found in various places in the map-sheet area. They include lavas of mafic origin, and mafic and felsic pyroclasts. Pillow lavas, as well as pyroclastic uralite porphyrite and plagioclase porphyrite, are found around Lake Kuusaanjarvi (map-sheets 02D and 05B). Pyroclastic metavolcanic rocks are usually banded and contain thin interbeds of volcanite material as well as pelitic mica gneisses. Ca 4-5 km SSW of Lake Kuusaanjarvi, the dacite and rhyodacitic metavolcanites form a specific type of their own. The dense matrix contains small pale grains of plagioclase and occasionally angular dark lapilli.the area also includes a 20 m broad zone of mafic metavolcanite, including amygdaloidal fragmented lava among others. The mica and feldspar biotite gneisses are closely associated and form usually banded rocks. The layers of sedimentary materials include pyroclastic volcanite material, and vice versa. Metamorphosis has highlighted the banded effect. The mica gneisses are grey with a grain size of 1-2 mm and distinctly oriented or schistose. The essential minerals are oligoclase andesine, quartz, and biotite. The accessory minerals are muscovite and microcline in varying amounts, and locally garnet.titanite, apatite, zircon, and rarely tourmaline, form the actual accidental minerals. The altered products are chlorite and epidote. Accordingly, 37

38 Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selitykset I : , lehti 3322 Er!ki Marllila as for their mineral composition, the mica gneisses are biotite plagioclase gneisses. The biotite feldspar gneisses and feldspar biotite gneisses are darker in colour than the mica gneisses. In addition to the feldspar of the biotite, they include andesine and quartz. Titanite, apatite, epidote, chlorite, carbonate, occasionally opaque sulphide and oxide ore minerals, as well as graphite represent the common accidental minerals. In many places, the mica- and hornblende-bearing gneisses contain amphibolite-, graphite-, and skarn-bearing interbeds. These could he considered metagraywackas of origin. In certain places, the strong metamorphosis, deformations, and granitoid intrusions render it difficult to distinguish these gneisses from the oligoclasegneisses of the gneiss complex. Infracrustal rocks The map-sheet area is largely covered by infracrustal rocks. Ultramafic infracrustal rocks occur only in a couple of small-scale peridotite and hornblendite outcrops in the SE part of the map-sheet. The chemism of the peridotite suggests a picritic composition (analysis 23). The brecciated southern rim of the relatively extensive Ritomdki gabbro massive is situated on the northern border of the mapsheet. The gabbro is dark grey, medium- and coarse-grained, and frequentlly ophitic in texture. The essential minerals are labradorite, augite, hornblende and biotite. Accessory minerals are magnetite and iron sulphide. The rock type gradates into paler diorite without distinct margins. The brecciating rock is porphyry granite. Grano- and quartzdiorites occur especially in the western part of the mapsheet. The rock types are not separated from each other by distinct borders ; instead, they form a gradual crystallization series. Usually. the rocks are equigranular, massive, or only weakly oriented, and clearly intrude the supracrustic rocks. The banding of paragneisses is absent. Oligoclase andesine, quartz, biotite, hornblende, and microcline form the essential minerals. The mineral composition varies slightly from one side of the map-sheet to the other. The quartz diorite contains more hornblende than biotite and microcline is almost absent. The granodiorites - quartz diorites belong to the age group of 1890 Ma. The granites form the largest group of intrusive rocks. Porphyry granite is the most abundant rock type forming extensive intrusions in the western part of the snap-sheet. Smaller and more ragged intrusions appear also in the eastern and central parts. The microcline phenocrysts of the porphyry granite are reddish, I - 3 cm in size, up to 5 cm long, and generally slightly pressure oriented especially towards the borders of the intrusion. In addition to the microcline, also plagioclase (usually oligoclase), quartz, and biotite are present. Apatite, titanite, epidote, and zircon form the accidental minerals. Some equigranular granite is present associated with the porphyry granite, and as a relatively homogeneous and smallscale area in the northwestern corner of the snap-sheet. The granite is beautifully red, coarse-grained (5-1 0 mm), and composed of the following minerals in order 38

39 Suomen gcologinen kartta. Kallioperakartto_jen selitykset 1 : lehti 3322 Khrsamhen kartta-aluecn kalliopera of abundance : microcline, quartz. oligoclase, biotite, and muscovite. The accidental minerals are apatite, titanite, and zirkon, with epidote and chlorite as altered products. The porphyry granite and the equigranular granite are intruded by pegmatite and aplite, the essential minerals of which are composed of K- feldspar, quartz, plagioclase, and to a minor extent of mica composed mainly of muscovite. The porphyry granite probably belongs to the same age group as the Pyhajarvi 3321 porphyry granites, i.e Ma. Dyke rocks Diabase and porphyry dykes form individual veins in various parts of the map area as well as groups of several dykes, e.g. at Lohvanpera in the southeastern part of the map area. The broadest dykes measure over 20 m in width and over 100 to in visible length. The plagioclase laths in the plagioclase porphyrite dykes measure 2-3 mm x inin and are randomly oriented in the finer-grained matrix. The plagioclase laths of the diabases are clearly smaller in size. The cross-cutting relations reveal that some of the dykes are older than the porphyry granite and some younger. Pegmatite and aplite dykes cut across both the diabase and plagioclase dykes. The mafic metadiabase dyke (analysis 30) of Kaarlonmaki (map-sheet 02C). and the mafic feldspar porphyry dyke of Janiskangas (map-sheet I IB) differ from the above mentioned dykes with respect to their chemism and mineralogy, which resemble tholeiitic oligoclase-andesine basalts, especially mugearites (analysis 38). Chemism and metamorphosis of the rock types and areal tectonics The Karsarndki map-sheet area is divided into two parts by a NW-SE fault extending through the map-sheet area from the northwestern to the southeastern corner. In spite of the reduced number of samples obtained for chemical analyses, differences between the rock types of the southwestern and northeastern sides and their chemism are observed. A generally high K,O-value and a K,O/Na,O value of ca I characterize the intermediate metavolcanic rocks of the southwestern side of the fault. The K,O and the K,O/Na,O values for the southwestern felsic metavolcanic rocks are ca times and more than 7 times. respectively, as high as the respective values for the northeastern side. In the same rock types, the southwestern TiO value is times as high as, and both the Al,O_ and MnO values are slightly higher than on the northeastern side. The biotite hornblendeand mica gneisses, as well as the meta-arkoses and quartz feldspar gneisses, show similar features as the metavolcanic rocks. Of rock types, meta-arkoses and quartz feldspar gneisses occur on the northeastern side. Also the cordieritebearing rocks occur on the northeastern side, located at the margins of the Venetpalo dome, and in the southeast in a N-S trending deformation zone. Differences in the rock types of the two sides, and differences in the chemism of similar rock types, indicate that the northeastern side has risen and that, stratigraphically, its rocks represent a deeper, eroded bedrock section than the 39

40 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : 100 OW lehti 3322 Erkki Marttila rock types of the southwestern side. At the high temperatures of the fault shears, hot hydrothermic fluids have altered the mafic and intermediate volcanic rocks into garnet-bearing cordierite-anthophyllite rocks, and pelitic sedimentary rocks into cordierite-garnet-biotite rocks. On the other hand, at low temperatures and pressures, the shear in the fault with its fluids has created chlorite and talc schists and formed sericite quartzites and -schists from arkosic quartz feldspar rocks. The occasionally garnet-bearing, migmatized biotite- and biotite feldspar gneisses are also intensely metamorphosed. Dyke gneisses and breccias also indicate deformation. Age of bedrock and rock type stratigraphy. : We think that the age order of the rocks of the area from the youngest to the oldest is as follows : Aplites and pegmatites - Diabases and porphyry dykes - Equigranular and porphyry dykes - Equigranular and porphyry granites : age group Ma The Lake Kuusaanjarvi metavolcanites and the Vasikkakallio dacite - rhyodacitic metavolcanites : age group 1883 ± 20 Ma. Granodiorites - Gabbros, diorites, and quartz diorites : age group ca 1890 Ma. Schist and hornblende gneisses - Metavolcanites : age group 1920 Ma. Meta-arkoses and quartz feldspar gneisses - Para- and orthogneiss complex age group 1930 Ma. 4 0

41 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopcra KIRJALLISUUTTA - LITERATURE Aho, L Petrogenetic and geochronological studies of metavolcanic rocks and associated granitoids in the Pihtipuhdas area, central Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin s. Ekdahl, E Raahe-Laalokka -vyohykkeen kchitys ja malmimuodostus. Julkaisussa : Suomen kallioperan kehitys ja raaka-ainevarat Symposio Oulussa I Toimittanut Elias Ekdahl. Vuorimiesyhdistys - Bergsmannaforeningen r.y. Sarja B Ekdahl, E Early Proterozoic Karelian and Svccozone, based on the Pielavesi area. central Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin s. Hahtala, P.O Venetpalon alueen petrologia ja rakenne. Julkaiscmaton pro gradu - tutkielma. Oulun yliopisto. 161 s. Helovuori, O Geology of the Pyhasalmi Ore Deposit, Finland. Economic Geology 74, Huhtala, T The geology and zinc-copper deposits of the Pyhasalmi-Pielavesi district, Finland. Economic geology 74, Huhtala, T., Makela, T., Rauhamaki, E Vihannin-Pyhasalmen alueen sinkkimalmien vulkaanis-stratigrafinen asema. Julkaisussa : Laatokan - Pcrameren malmivyohykesymposio , Vuorimiesyhdistys - Bergsmannaforeningen r.y., III Korsman, K., Koistinen, T., Kohonen,J., Wennerstr6m, M., Ekdahl, E., Honkamo, M., Idman, H., Pekkala, Y. (toim.) Suomen kallioperakartta - Berggrundskarta over Finland - Bedrock map of Finland I : Espoo : Geologian tutkimuskeskus. Kousa, J Paleoproterozoic metavolcanic rocks in the border zone of Savo and Pohjanmaa, central Finland. Julkaisussa : (toim.) IGCP Project 217 Proterozoic Geochemistry National Working Group of Finland. Symposium, Proterozoic Geochemistry, Helsinki Abstracts. Ed. Yrjo Kahk(inen. Department of Geology, University of Helsinki Kousa, J., Marttila, E., Vaasjoki, M Petrology, geochemistry and dating of Paleoproterozoic metavolcanic rocks in the Pyhajarvi area, central Finland. Julkaisussa : Nironen, M. & Kahkonen, Y. (toini.) Geochemistry of Proterozoic supracrustal rocks in Finland. IGCP Project 179 Stratigraphic methods as applied to the Proterozoic record and IGCP Project 217 Proterozoic geochemistry. Geological Survey of Finland, Special Paper 19, Lahtinen, R. & Huhma, H Isotopic and geochemical constraints on the evolution of the Ga Svecofennian crust and mantle in Finland. Precambrian Research 82(1-2), Marttila, E Kiuruveden kartta-alucen kalliopera. Summary : Pre-Quaternary rocks of the Kiuruvesi map-sheet area. Suomen geologinen kartta I , kalliopcrakarttojen selityksct, lehti Geologian tutkimuskeskus. 48 s. Marttila, E Haapajarven Settijarven konglomeraattikcrrostuma/prekambrincn kivikko-sorakerrostuma. Maaselka. Haapajarven ja Reisjarven puolueeton paikallislehti. 27 vsk. 54, s. 8. Marttila, E. 1992a. Pyhajarvi. Suomen geologinen kartta I : , kallioperakartta, lehti Geologian tutkimuskeskus. Marttila, E. 1992b. Karsamaki. Suomen geologinen kartta I : , kallioperakartta, lehti Geologian tutkimuskeskus. Marttila, E Pyh ijarven kartta-alueen kalliopera. Summary : Pre-Quaternary rocks of the Pyhajarvi map-sheet area. Suomen geologinen kartta I : , kallioperakarttojen selitykset, lehti Geologian tutkimuskeskus. 64 s. Makinen, E Ovcrsikt av de prekambriska bildningarna i Mellersta Osterbottcn i Finland (med en oversiktskarta). Summary : On the Pre-Cambrian geology of Central Osterbotten in Finland. Bulletin de la Commission geologique de Finlandc s. Oivanen, P Selostus Geologisen tutkimuslaitoksen malmitutkimuksista Karsamaen pitajan Ritomaen alueella v s.. I1 1. (2 geol. k.). RN : M17/Kar-58-62/1. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. 4 1

42 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , lehti 3322 Erkki Nlcrrnila Puustjarvi H Massiivi.sten sulfidimalmien tutkimukset Pyhasalmen ymparistoss~i. Julkaisussa : Suomen kallioperan kehitys ja raaka-ainevarat. Symposio Oulussa Toirnittanut Elias Ekhdal. Vuorimiesyhdistys - Bergsmannaf6reningen r.y. Sarja B 51, Salli, I Nivala. Suomen geologinen kartta 1 : , kallioperakartta, lehti Geologinen tutkimuslaitos. Salli, Sievi-Nivala. Suomen gcologincn kartta I : Kallioperakarttojen selitys, lehdet Geologinen tutkimuslaitos. 40 s. Vaasjoki, M. & Sakko, M The evolution of the Raahe-Ladoga zone in Finland : isotopic constrains. Geological Survey of Finland. Bulletin 343, Wilkman, W.W Kajaani. Suornen geologinen ylciskartta 1 : Kivilajikartta, Ichti C4. Suomen geologinen toimikunta. Wilkman, W.W Kajaani. Suomen geologinen ylciskartta 1 : Kivilajikartan selitys, lehti C4, 247 s. Suomen geologinen toimikunta. 4 2

43 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen sclitykset 1 : , lehti 3322 Liite - Appendix Karsamaen kartta-alueen kalliopera Taulukko1. Karsamaen kartta-alueen paragneissien ja sedimenttikivien kemiallisia koostumuksia. Table 1. Chemical composition of the paragneisses and sedimentary rocks of the Karsamaki mapsheet area S i02 71, , , TiO2 0,36 0,22 0,20 Oil 0, A , ,80 11,80 18, Fe2O3T 4, , , MnO 010 0, , ,08 MgO ,55 0, ,51 CaO 1,44 1, , , Na2O 4,39 4,27 4,79 4,90 1,16 3, K , ,22 3,55 1,55 P205 0, , , C n,d n,d n,d n n,d Summa ,97 99,89 99,97 99, ,85 Sr ,004 0,010 0,012 0, Zr 0, , , ,019 Ba 0, , ,038 0,093 0,038 V 0, , ,018 0,004 0,006 Cr 0, , ,003 Cu , ,000 0, ,000 Zn 0,007 0, , Ni ,002 0,001 0, , S ,000 0,006 0,002 0,053 0, I. Raitainen biotiittiplagioklaasigneissi - Banded biotite plagioclase gneiss. Haudamnaki. Karsamaki, , x = , y = Keskirakeinen granodioriittigneissi (paragneissi) - Medium-grained granodiorite gneiss (paragneiss). Haudanmaki, Karsamaki, , x = , y = Arkoosigneissi - Arkose gneiss. Saranevan etelapuoli, Pyhajarvi, 3322 I I, x = , y = Kvartsimaasalpagneissi - Quartz feldspar gneiss. Valikangas, Pyhajarvi, , x = , y = Raitainen granaattipitoinen hiotiittigneissi - Banded garnet-bearing biotite gneiss. Ruhkapcra, voimalaitoksen jokiuoma, Pyhajarvi, x = , y = Migmatiittinen kiillegneissi - Miginatitic mica gneiss. Hiidcnkaarto, Karsamaki, , x = , y = Raitainen biotiittisarvivalkegneissi - Banded biotite hornblende gneiss. Sarvikallio, Karsamaki, , x = , y =

44 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , lehti 3322 Erkki Marttila Liite - Appendix Taulukko 2. Karsamaen kartta-alueen vulkaniittien kemiallisia koostumuksia. Table 2. Chemical composition of the volcanic rocks in the Karsamaki map-sheet area SiO2 48,41 49,15 49,50 50, ,00 58,11 Ti02 0, ,59 0,78 0, A603 15, ,07 12,19 10,00 19,10 17, Fe2O3T 10, ,99 8, ,77 MnO 018 0,17 0,17 0,14 0,25 0,12 0, MgO 9, , ,12 4, ,10 CaO 10,24 10,40 9,95 8,18 15, , Na2O , ,35 4, ,52 K20 0, , P205 0,25 0,20 0,08 0,18 0,11 0,21 0,26 0,20 C 0,01 n Summa 97,71 96,99 97,33 96,84 97,00 98,67 98, Sr 0,038 0,036 0, ,030 0,027 0,010 0,030 Zr 0,012 0, , Ba ,010 0,059 0, V 0,024 0,019 0,030 0, ,019 Cr 0, ,028 0,015 0, Cu ,002 0,001 0, ,005 Zn 0, ,014 0, Ni ,024 0,005 0,026 0,004 0,004 0, S 0, ,010 0, Uraliittiporfyriitti, metavulkaniitti - Uralite porphyrite, metavolcanic rock. Paskonkangas, Haapajarvi, , x = , y = Uraliittiporfyriitti, tyynylaava - Uralite porphyrite, pillow lava Kuusaanjarvi, Haapajarvi, , x = , y = Emaksinen vulkaniitti - Mafic volcanic rock Lauttasaari, Pyhajarvi, , x = , y = Uraliittiporfyriitti, metavulkaniitti, jossa karsimaisia osueita - Uralite, porphyrite, metavolcanic rock with skarn intercalations Kuusaanjarven etelaranta, Haapajarvi, , x = , y = Emaksinen metalaava - Mafic metalava. Honkakallio, Haapajarvi, , x = , y = Plagioklaasiporfyriitti, metavulkaniitti - Plagioclase porphyrite, metavolcanic rock. Karsikkamaki, Haapajarvi, , x = , y = Pyriittipitoinen intermediaarinen metavulkaniitti - Pyrite bearing intermediate metavolcanic rock. Venetpalo, Venetoja, Karsamaki, , x = , y = Intermediaarinen metavulkaniitti - Intermediate metavolcanic rock. Honkakallio, Haapajarvi, , x = , y =

45 Liite - Appendix Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera Taulukko 2. jatkuu Table 2. continues SiO2 60, ,90 TiO ,66 0,43 0, ,19 A603 16,46 16,40 14,80 14,64 14,60 12,99 12,40 Fe2O3T 7,15 6,77 4, ,65 2,49 2,06 MnO 0,09 0,11 0,07 0,09 0,08 0, MgO ,83 0,25 0,21 0, CaO , , Na2O ,87 3,88 4,82 5,53 K20 3,70 2, ,80 P205 0,19 0, , ,03 C n,d n n,d n,d 0 01 Summa ,74 99, ,86 99,68 99,80 Sr , ,023 0,011 0,008 Zr 0, ,022 0, Ba , ,094 0,093 0,041 0,031 V 0,016 0,015 0,005 0, ,002 0,001 Cr ,016 0, ,002 Cu 0,005 0,001 0, ,000 0,001 0,000 Zn ,009 0,009 0,008 0,003 0,002 Ni ,001 0,002 0, S ,007 0,011 0,005 0,029 0, Metavulkaniitti, lapillituffi - Metavolcanic rock, lapilli tuff. Honkakallio, Haapajarvi, , x = , y = Plagioklaasiporfyriitti, metavulkaniitti - Plagioclase porphyrite, metavolcanic rock. Lemppaannevan itapuoli, Haapajarvi, , x = , y = Hapan metavulkaniitti - Acid metavolcanic rock. Honkakallio, Haapajarvi, , x = , y = Hapan metavulkaniitti - Felsic metavolcanic rock. Kaarlonmaki, Haapajarvi, , x = , y = Hapan metavulkaniitti - Felsic metavolcanic rock. Vasikkakallio, Haapajarvi, , x = , y = Hapan metatuffi - Felsic metatuff. Lauttasaari, Pyhajarvi, , x = , y = Hapan metavulkaniitti - Felsic metavolcanic rock. Torvelankangas, Pyhajarvi , x = , y =

46 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : , lehti 3322 Erkki Marktila Liite - Appendix Taulukko 3. Karsamaen kartta-alueen syvakivien kemiallisia koostumuksia. Table 3. Chemical composition of the infracrustal rocks of the Karsdmaki map-sheet area SiO , , TiO ,97 0,68 0, A1203 4,10 16,30 15, ,73 Fe203T , ,95 2, MnO 0, M ,63 0, CaO , Na , ,06 K ,99 3,25 1,21 1,57 1, P205 0, ,05 0,04 C n,d n,d n n,d n Summa 91, , ,77 Sr ,027 0, Zr 0,003 0, ,011 0, ,019 Ba , V 0,009 0, , ,004 Cr ,002 0, Cu ,000 0,002 Zn ,004 0, Ni ,002 0, S , ,096 0, Mg-rikas peridotiitti - Mg-rich peridotite. Lohvanjarven itaranta, Pyhajarvi, , x = , y = Keskirakeinen suuntautunut dioriitti - Medium-grained oriented granite. Hautakangas. Pyhajarvi, , x = , y = Keskirakeinen kvartsidioriitti - Medium-grained quartz diorite Mustaniemi, Haapajarvi, , x = , y = Porfyyrinen tonaliitti (rikkikiisupitoinen) - Porphyritic tonalite (pyrite bearing) Torvelan kangas, Pyhajarvi, x = , y = Granodioriitti - Granodiorite.Lapakallio, Pyhajarvi, , x = , y = Migmatiittinen granodioriittigneissi - Migmatitic granodiorite gneiss.janiskangas, Kdrsamaki, , x = , y = Keskirakeinen graniitti - Medium-grained granite. Kaarlonmaki, Haapajarvi, , x = , y =

47 Lute - Appendix Suomen geologinen kartta, KallioperAarttojen selitykset 1 : , lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera Taulukko 4. Karsamaen kartta-alueen juonikivien kemiallisia koostumuksia. Table 4. Chemical composition of the duke rocks of the Karsamaki map-sheet area. % SiO2 46,31 51,10 53,12 53, ,84 64, TiO2 2, , , , A ,91 17, , Fe2O3T 15, , MnO 0, , MgO CaO , Na2O K , ,64 3, ,82 P205 0,57 0, , , ,26 C n,d n,d n,d n,d n,d 0,01 n Summa 98,36 99,67 99, , Sr 0,030 0,084 0, ,024 0, ,057 Zr ,026 Ba , ,098 V , ,016 0, ,025 Cr , ,004 0,003 0, ,009 0,004 Cu 0,004 0, ,004 0,001 0, ,001 0,004 Zn 0,013 0, ,009 0,008 0,012 0,014 0, Ni 0,005 0,004 0,004 0, ,002 0, S 0,144 0,065 0,019 0,129 0, ,022 0, Diabaasijuoni - Diabase duke Kaarlonmaki, Haapajarvi, , x = , y = Diabaasijuoni - Diabase dvke. Lamminpera, Pyhajarvi, , x = , y = Plagioklaasiporfyriittijuoni - Plagioclase porphyrite dyke. Kyllosenkangas, Hukkaviita, Pyhajarvi, , x = , y = Plagioklaasiporfyriittijuoni - Plagioclase porphvrite dyke. Kuusaanjarven etelaranta, Haapajarvi, , x = , y = Plagioklaasiporfyriittijuoni - Plagioclase porphvrite dyke. Haudanlampi, Pyhajarvi, , x = , y = Intermediaarinen juoni - Intermediate dvke. Tervakangas, Karsamaki, , x = , y = Intermediaarinen plagioklaasiporfyriittijuoni - Intermediate plagioclase porphvrite dyke. Vasikkakallio, Haapajarvi, , x = , y = Plagioklaasiporfyriittijuoni - Plagioclase porphvrite dvke. Lauttasaari, Pyhajarvi, , x = , y = Emaksinen maasalpaporfyyrinen juonikivi (mugeariitti) - Mafic feldspar porphvritic dvke rock (mugearite). Janiskangas, Karsamaki, , x = , y =

48 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , lehti 3322 Erkki Marttila Lute - Appendix Taulukko 5. Karsamaen kartta-alueen muuttuneiden kivilajien kemiallisia koostumuksia. Table 5. Chemical composition of the metamorphic rocks in the Karsamaki map-sheet area Si ,80 55,40 Ti02 0, A ,30 Fe2O3T 23,89 18, ,87 MnO ,09 0, M90 7, CaO 1,92 0, ,07 Na2O 019 0,20 0,00 3,54 K , P ,15 0, C n n,d n,d Summa 99, ,78 Sr Zr 0,001 0, ,010 Ba 0,003 0,013 0, V , Cr ,004 Cu 0,021 0, ,000 Zn 0,033 0,004 0, Ni S , 0,741 0, Granaatti-kordieriitti-antofylliittikivi - Garnet-cordierite-anthophyllite rock. Palomaen etelaosa, Pyhajarvi, , x = , y = Granaatti-kordieriitti-antofylliittikivi - Garnet-cordierite-anthophyllite rock. Kaskela, Kivineva-Yrjonkangas, Pyhajarvi , x = , y = Kordieriitti-antofylliitti-biotiittikivi - Cordierite-anthophyllite-biotite rock. Piiponkangas, lounaispuoli, Pyhajarvi, , x = , y = Granaatti-biotiitti-kordieriitti-plagioklaasigneissi - Garnet-biotite-cordierite-plagioclase gneiss. Mustosenaho, Karsamaki, , x = , y =

49 Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : , lehti 3322 Liite - Appendix Karsamaen kartta-alueen kalliopera Taulukko 6. Karsamaen 3322-karttalehden vulkanogeeniset sulfidiesiintymat (VMS-esiintymat) Outokumpu Finnmines Oy :n tutkimusten valossa (Puustjarvi 1992). Table 6. Volcanogenic sulphide deposits (VMS deposits) of the Karsdmkki map-sheet 3322 as seen in the light of the studies carried out by the company Outokumpu Finnmines (Puustjarvi 1992). Mt Cu%Zn%Pb%S%Agg/ Vuohtojoki 0,7 0,3 2, Kaskela 0,1 0,3 3,3 0, Kurpas C 0,1 1,0 0, Kurpas S 0,3 0,5 0,7 a 26 -

50 Julkaistut kallioperakartat (1 : ) ja selitykset (*), Tilapaiskartta [ ] Published maps of Pre- Quaternary rocks (1 : ) and explanations (*), Temporary map [ ] * Signilskar, Lagskar, * 1012 Mariehamn, Kokar, Foglo, * 1021 Geta, Hullberga, * 1023 Kumlinge, Uto, Korppoo, * 1033 Noto, * 1034 Nagu, Inio, * 1042 Vehmaa, Turku, Uusikaupunki, * 1132 Rauma, Ylane, * 1134 Kokemaki, Luvia, Pori, * 1242 Korsnas, Vexala, * 1823 Kilpisjarvi, Ropi, * 1842 Halti, Hanko, Perni6, Jussar6, [* 2014 Tammisaari, 1991.] * 2224 Kuortane, * 2231 Mantta, * 2232 Keuruu, * 2241 Ahtari, * 2313 Alajarvi, * 2314 Evijarvi, Pietarsaari, Kokkola, Kaustinen, * 2324 Kannus, Kyyjarvi, Perho, * 2334 Kinnula, * 2341 Lestijarvi, * 2342 Sievi, * 2343 Reisjarvi, *2344 Nivala, * 2413 Kalajoki, * 2431 Ylivieska, * Pyhajoki, * 2433 Haapavesi, * 2434 Vihanti, * 2441 Raahe, * 2443 Paavola, * 2533 Haukipudas, * 2541 Kemi, * Karunki, *2543 Simo, * 2544 Runkaus, Sieppijarvi, * 3311 Viitasaari, * 3312 Pihtipudas, * 3313 Vesanto, * 3314 Pielavesi, * 3321 Pyhajarvi, * 3322 Karsamaki, * 3323 Kiuruvesi, * 3331 Siilinjarvi, * 3332 Lapinlahti, * 3333 Juankoski, * 3334 Nilsia, * 3341 lisalmi, Vieremd, * 3343 Rautavaara, Rantsila, * 3422 Oulujoki, Utajarvi, Sanginkyla, Sotkamo, Paltamo, Puolanka, Hyrynsalmi, * 3511 Kiiminki, Jonku, Rytinki, Loukusa,1980. * 3612 Rovaniemi, Pelkosenniemi, * 3643 Kursu, Vuotostunturi, * 3713 Sodankyla, * 2021 Salo, Kolari, * 2022 Marttila, Kihlanki, * 3714 Sattanen, * 2023 Suomusjarvi, *2723 Muonio, Peurasuvanto, 1993, *2024 Somero, Kurtakko, Savukoski, Makiluoto, Kittila, * Naatamo, * 2032 Siuntio, * 3012 Pellinki, * Imatra, 1966 * 2034 Helsinki, * 3021 Porvoo, * 4121 Virmutjoki, Lohja, * 3022 Lapinjarvi, Lohilahti, *2042 Karkkila, * Kotka, * Parikkala, * 2043 Kerava, * 3024 Karhula, * Punkaharju, *2044 Riihimaki, * Haapasaari, 1972 * 4213 Kerimaki, *2111 Loimaa, * 3042 Hamina, * 4214 Radkkyla, * 2112 Huittinen, * 3044 Vaalimaa, * 4221 Heinavesi, 1993 * 2113 Forssa, * 3111 Lahti, 1964 *4222 Outokumpu, 1971 * 2114 Toijala, * 3112 Heinola, Joensuu, * 2121 Vammala, 1967 * 3113 Kouvola, * 4224 Kontiolahti, 1971 * 2122 Ikaalinen, * 3114 Vuohijarvi, * 4231 Kitee, Ikaalinen, * 3121 Sysma, * Tohmajarvi, * 2123 Tampere, * 3122 Joutsa, * 2124 Viljakkala-Teisko, 1953 * 3123 Mantyharju, 1978 * 4241 Kiihtelysvaara, * 4242 Eno, * 2131 Hameenlinna, * 2132 Valkeakoski, Hirvensalmi, * 3131 Luumaki, * 4243 Oskajdrvi, Ilomantsi, * 2133 Kark6la, * 3132 Savitaipale, * 4311 Sivakkavaara, * 2134 Lammi, * 3133 Ylamaa, Puukari, * 2141 Kangasala, * 3134 Lappeenranta, * 4411 Ontojoki, Orivesi, * 3141 Ristiina, * 4412 Hiisijarvi, Padasjoki, 1971 * 3142 Mikkeli, 1980 * 4413 Kuhmo, Kaipola, * 3144 Sulkava, 1966 * Lentiira, * 2213 Kuru, * 3223 Rautalampi, * 4421 Moisiovaara, 1986 * 2214 Virrat, * 3224 Karttula, 1991 * Ala-vuokki, Jalasjarvi, Seinajoki, *2222 Seinajoki, * 2223 Alavus, * 3231 Haukivuori, * 3232 Pieksamaki, Rantasalmi, * 3234 Varkaus, Vasarapera, * Kuusamo, * 4613 Rukatunturi, * Salla, Karttoja ja karttaselityksia myy : Geologian tutkimuskeskus (GTK) Julkaisumyynti PL Espoo Pub The maps and explanations may be purchased at : Geological Survey of Finland Publication sales P.O. Box 96 FIN Espoo, Finland Phone E -mail : gsf.fi ; W W W-address : h ttp ://

51 ~J39U '~N X ~~ J8<2 3B" u a 14. 2& ' II * s Karttalehtijako 1 : Map division 1 : ISBN Vammalan Kirjapaino Oy 2002