METS.ATIETEELLISEN TUTKIMUSLAITOKSEN

Transkriptio

1 METS.ATETEELLSEN TUTKMUSLATOKSEN JULKASUJA COMMUNCATONES NSTTUT FORESTALlS FENNAE MEDDELANDEN FRAN FORSTLGA FORSKNNGSANSTALTEN FNLAND PUBLCATONS OF THE FOEST RESEARCH NSTTUTE N FNLAND MTTELUNGEN DER FORSTLCHEN FORSCHUNGSANSTALTN FNNLAND PUBLCATONS DE L'NSTTUT DE RECHERCHES FORESTERES DE LA FNLANDE 38 HELSNK 950.

2 PUDEN KASVUN VAHTELUSTA JA NDEN MERKTYKSESTA KASVUTUTKM UKSSSA PETSA MKOLA ON VARATONS N TREE GROWTH AND THER SGNFCANCE TO GROWTH STUDES SUMMARY N ENGLSH HELSNK 950 METSJ\NTUTKMUSLATOS Rovaniemen tutkimusasema

3 SislUlys. Sivu Alkusanat... 4 Johdanto... 5 Tutkimusmenetelma Aineiston kerays Mittaus Aineiston matemaattinen kasittely Tutkimusaineisto Puun ian mukainen kasvun kehitys Vaihteluiden suuruus ja alueellisuus Sadekasvun vaihteluiden suuruub Vaihteluiden alueellinen yhtenaisyys Kesapuuprosentin vaihtelut Pituuskasvun vaihtelut Kasvun riippuvaisuus saatekijoista Lampotila ja kasvukauden pituus Kosteus Tuuli Saatekijain vaillinen vaikutus Muut kasvun vaihteluita aiheuttavat ulkoiset tekijat... '. 89 Metsikiin sisaisten tekijain merkitys kasvun vaihteluissa Kasvun jaksollisuus Kasvun vaihteluiden merkitys kaytanniilisissa kasvututkimuksissa Suomen metsien kasvu valtakunnan metsien arvioinnin jalkeisena aikana 8 Kirjalisuusluettelo... '.' Summary...,... '" Helsinki 950. Valtioneuvoston kirjapaino

4 Alkusanat. Puiden kasvun vaihtelu on niin laaja ja monipuolinen kysymys, etta perusteellinen syventyminen sen kaikkiin puoliin ei mahdu yhden tutkimuksen puitteisiin. Toisaalta kysymys on kaytannollisen metsatalouden kannalta siksi tarkea, etta yhtenainen esitys siita koko laajuudessaan on katsottava tarpeelliseksi. Seuraava esitys onkin koetettu laatia niin, etta paapaino on annettu asian kaytannolliselle puoielle. Talloin on monia mielenkiintoisia, mutta kaytannon kannalta vahemman merkitsevia kysymyksia jouduttu sivuuttamaan melko lyhyesti ja viittaamalla erikoistutkimuksiin. Tama tutkimus on tehty virkatyona Metsatieteellisessa tutkimuslaitoksessa, metsanarvioimisen tutkimusosastolla. Osaston johtaja, Suo men Akatemian jasen, prof. Y r j 0 v e s s a 0 antoi v. 945 jo aikaisemmin osaston tyoohjelmassa olleen tutkimuksen loppuun saattamisen minun tehtavakseni. Han on ohjannut minua tyon suunnittelussa, seurannut kaiken aikaa kiinteasti sen edistymista ja lopuksi tarkastanut myos kasikirjoituksen. Olen tasta kaikesta hanelle erittain kiitollinen. Erikoiskysymyksissa olen saanut arvokkaita neuvoja alojen erikoistuntijoilta, kuten prof. J. K era s e t a ilmastoa koskevissa kysymyksissa, tri T. K. K u k k a mae t a vuosilustosarjojen matemaattisessa tasoituksessa ja prof. E s k 0 K a n k a a t a metsatuhojen merkityksen tutkimisessa. Suurta hyotya minulle on myos ollut dosentti B 0 E k u n din (Tukholma) kanssa kaydyista antoisista keskusteluista. Lausun heille kaikille parhaat kiitokseni. Laajan aineiston keraamisessa ja suuritciisessa mittaus- ja laskentatyossa olen saanut apua hyvin monilta henkili:iilta, joita pyydan kiittaa heidan avustaan. Ketaan unohtamatta haluan mainita erityisesti maastossa olleet apulaiseni, silloiset metsatieteen ylioppilaat E r k k i E s k 0 n ja 0 a vip u 0 s k a r i n, lastujen mittaustyon suorittaneen herra Ve i k k 0 M a k k 0 sen, maisteri All i S a 0 v a a ran, joka on suorittanut mm. korrelatiolaskut, ja neiti r m a Vir t a sen, joka on piirtanyt tutkimukseen sisaltyvat kuvat. Lopuksi kiitan maisteri Hi k k a M a k i s t a, joka on kaantanyt englanninkielisen referaatin. Helsingissa, huhtikuussa 950. Peitsa M ikola. Johdanto. Vanhastaan tunnettu asia on, etta puun jokainen vuosilusto ei ole yhta levea eika jokainen vuosikasvain yhta pitka. Tama ilmio sinansa on tarkea tutkimuskohde, ts. pyritaan selvittamaan, mista tekij6ista vuosiluston leveys ja latvakasvaimen pituus tiettyna vuonna riippuvat ja miksi puiden kasvu toisina vuosina on parempi tai huonompi kuin toisina. Sadekasvun osalta tallainen tutkimus tapahtuu tavallisesti suorittamalla ns. vuosilustoanalyysi, so. mittaamalla puusta kunkin vuosiluston leveys erikseen, ja vertaamalla tuloksia muihin vuosittain vaihteleviin tekij6ihin. Mutta paitsi nimenomaisena metsatieteellisena tutkimuskohteena vuosilustoanalyyseilla on laaja kay tanto apumenetelmana monenlaisissa tutkimuksissa metsatieteen ulkopuolellakin. Tarkoituksensa mukaan vuosilustotutkimukset voidaankin jakaa metsatieteellisiin tutkimuksiin ja muiden tieteiden apututkimuksiin, vaikka jyrkkaa rajaa niiden valille onkin mahdoton vetaa. Metsatieteellisista lustotutkimuksista on usein hyotya muillekin tieteille, ja aivan muita tarkoituksia varten tehdyt lustoanalyysit sis alta vat tavallisesti paljon metsatieteellekin arvokasta tietoa. Tutkimusmenetelma on kuitenkin valittava ja aineisto kerattava tutkimuksen tarkoituksen mukaan. Erilaiset tarkoitusperat asettavat tutkimusaineistolle hyvin erilaisia vaatimuksia. Niista eri tutkimusaloista, jotka menetelmanaan kayttavat v u 0 s i- u s to a n a y Y s e j a, voidaan lyhyesti mainita seuraavia (vrt. Or din g 94 a, ss , R u den 945, ss ):. Kokonaan metsatieteen ulkopuoiella on vuosilustotutkimuksia kaytetty apuna arkeologiassa ja etnologiassa pyrittaessa m a a r itt a m a a n van h 0 j e n r a ken nus ten i k a a suorittamalla kaytetyista rakennuspuista vuosilustomittauksia, joita verrataan elavista vanhoist a puista tehtyihin lustoanalyyseihin. Tallaisissa den d r 0 k ron 0- log i sis s a tutkimuksissa on tarkeata, etta on kaytettavissa mahdollisimman kauaksi taaksepain ulottuvia vuosilustosarjoja, ts. puiden, joista vuosilustoanalyysit tehdaan, tulee olla vanhoja. Do u g ass (929) on maarittanyt Arizonan esihistoriallisten intiaaniasutusten ian Pinus ponderosan vuosilustoanalyysien avulla, ja naihin seka viela kauemmas ulottuviin Sequoia giganteasta tehtyihin analyyseihin nojau-

5 6 Peitsa Mikoa 38.5 tuen H u t - de Gee r (935, 938) on yrittanyt maarittaa eraiden esihistoriallisten rakennusten ikaa Skandinaviassa. Vuosilustoanalyysien, jotka on suoritettu kaukana tutkimuspaikasta ja vieraista puulajeista, kayttoon dendrokronologisissa tutkimuksissa on suhtauduttava erittain kriitillisesti. Sen sijaan aineiston laajuudelle ei tarvitse asettaa kovin suuria vaatimuksia, :vaan jo muutamien harvojen puiden perusteella voidaan joskus suorittaa luotettavia ajanmaarityksia. Laheisemmasta menneisyydesta on mm. A and s tad (938) suorittanut tallaisia rakennusten ian tutkimuksia. Selostuksia dendrokronologian menetelmista ja arvosteluja suoritettujen tutkimusten luotettavuudesta ovat esittaneet mm. Erlandsson (939), Ording (94ajab), Huber(943) H0eg (944)ja Ruden (945). Myos metsatutkimuksissa voidaan kayttaa vuosilustoanalyyseja kronologisiin ajanmaarityksiin metsien aikaisempia vaiheita selviteltaessa, kuten hakkuu- ja kulovuosien toteamiseen (esim. T ire n 937). 2. Vuosilustoanalyyseja kaytetaan k 0 r va a m a a n p u u t t u v i arne teo r 0 log i si a h a v a i n t 0 s a r j 0 j a ja niiden avulla tutkitaan ilmaston kehitysta ja muutoksia aikoina, joilta ilmatieteellisia havaintoja ei ole,kaytettavissa. Koska vuosilustojen erilainen leveys eri vuosina johtuu paaasiassa ilmastollisista vaihteluista, voidaan vanhoja puita pitaa vuosisatoja, jopa vuosituhansia vanhoina meteorologisina todistuskappaleina, joiden jokaisessa vuosilustossa kuvastuvat kyseisen vuoden saasuhteet. Erityisesti on vuosilustotutkimuksien avulla koetettu loytaa saannollista jaksollisuutta ilmaston vaihteluissa ja etsia yhteytta niiden ja eraiden avaruuden ilmioiden valilta.. Tunnetuimpia tassa suhteessa ovat amerikkalaisten D 0 u g ass i n ja Hun tin g ton i n tutkimukset. Do u g ass julkaisi ensimmaiset tuloksensa v. 909 ja myohemmin han on selostanut tutkimuksiaan hyvin monissa julkaisuissa, jotka kuitenkin sisaltavat osaksi samoja asioita. Hanen tutkimuksensa, joiden paatulokset sisaltyvat kolmeen niteeseen»climatic cycles and tree growth» (D 0 u g_ ass 99, 928 ja 936), ovat erityisesti kohdistuneet jaksollisuuden etsintaan, ja han onkin kehittanyt taman tutkimushaaran metodiikan sangen pitkalle. Hun tin g ton (94) taas on Sequoia gigantean vuosilustoanayysien perusteella tehnyt johtopaatoksia maapallon i- maston kehityksesta 3000 vuoden aikana. Eraat muutkin ustotutkimukset ovat kohdistuneet erityisesti jaksollisuuden etsintaan. Born a n (927) on yksittaisten puiden vuosilustoanayyseissa todennut enemman tai vahemman saannollista aatomaista vaihteua. A and s tad (934) ja E r and s son (936) ovat suuritoisin matemaattisin askemin tutkineet eri pituisten jaksojen esiintymista, ja 0 r din g (94 a) on kokeillut toisten tutkijain loytamien periodien esiintymista omassa aineistossaan. Seka E r and s son etta 0 r din g ovat todetun jak Puiden kasvun vaihteluislta ja niiden merkityksesta kasvututkimuksissa 7 sollisuuden perusteella kokeilleet tuevien vuosienkin kasvun ennustamista. Vuosilustoanayysit sovetuvat erityisen hyvin avuksi ilmatieteellisiin tutkimuksiin seuduilla, miss a jokin ilmastollinen tekija esiintyy ahella puiden toimeentuon minimia. Tallaisen tekijan vaihteuille puiden kasvun on todettu reagoivan hyvin herkasti. D 0 u g ass i n, H u n tin g ton i n ja muiden amerikkalaisten tutkimukset on tehty yeensa aridisen ilmaston alueella, missa sademaara on tallainen minimitekija, joka lisaksi suuresti vaihteee eri vuosina. Metsanrajaseuduilla, missa lampotia on minimitekija, taas on vuosilustoanalyysein koetettu selvittaa lampotilan kehitysta ja siita aiheutuvia metsanrajan siirtymisia. Taman alan tutkimuksista mainittakoon erityisesti H us tic hi n (948) julkaisu, johon sisaltyy laaja kirjallisuusluettelo ja selostukset muista vastaavista tutkimuksista. 3. Ennenkuin voidaan kayda tutkimaan menneiden aikojen ilmastoa puiden vuosilustojen avulla, on oltava selvilla, m i s t ail rna s t 0- tekijoista puiden kasvu on rllppuvainen ja mill a t a vall a. Nama ovat jo puhtaasti metsatieteellisia kysymyksia. Talla alala on tehty havaintoja ja tutkimuksia hyvin kauan ja monella taholla. Ryhtymatta luettelemaan kaikkia tutkijoita, jotka tasta kysymyksesta ovat kirjoittaneet, viitattakoon vain niihin historiallisiin katsauksiin, joita ovat esittaneet esim. La ita k a r i (920), E rl and s son (936) ja 0 r din g (94 a). Tutkimukset ovat tahan mennessa. selvasti osoittaneet, etta aridisen ilmaston alueella sademaara melkein yksinaan on puiden kasvua maaraava tekija. Suo men ja Skandinavian ilmastossa sen sijaan on kiintein riippuvaisuussuhde loydetty kasvukauden lampotian ja puiden sadekasvun valilta, mutta jo Keski Europassa nayttaa sademaara olevan vaikuttavampi tekija (C i e s a r 907, B 0 h mer e 907, Do u g ass 99). Pituuskasvua koskevia tutkimuksia on paljon vahemman. Ne osoittavat kuitenkin, etta puiden pituuskasvu riippuu saasuhteista suureksi osaksi toisella tavalla kuin sadekasvu. 4. Saasuhteiden vaikutus puiden kasvuun on puhtaasti biologinen kysymys, joka kuuuu puiden yleisia kasvuedellytyksia koskevien tutkimusten alaan. Taksatorisissa tutkimuksissa ei yeensa kiinniteta huomiota yhden tietyn vuoden sade- tai pituuskasvuun, vaan puun ja metsikon kasvun maarittaminen tapahtuu useamman, tavallisesti 5 tai 0, vuoden yhteenasketun sadekasvun ja samoin usean vuoden pituuskasvun perusteella. On siis yeisesti otaksuttu, etta kasvun vuosittaiset heiahteut 5 tai 0 vuoden kuluessatasoittavat toisensa. Mutta jos puiden kasvussa on todettavissa myos pitkaaikaisia vaihteuita, olivat ne sitten jaksollisia tai ei, on niiden vaikutus otettava vakavasti huomioon myos t a k sat 0 r i sis s a k a s v u t u t kim u k sis s a. Mo-

6 8 Peiha Mikoa 38.5 net tutkijat (esim. K 0 mod in 923, R u den 935, 0 r din g 937 ja 94 a) ovat osoittaneet, etta saasuhteiden aiheuttamien vaihteluiden huomiotta jattaminen voi johtaa jopa taksatoristen kasvunmittausten vaaraan tulkintaan, ja joissakin tutkimuksissa tama on otettukin huomioon (esim. v e s sal 0 937). E k un din (944) tutkimus, joka perustuu Suomessa valtakunnan metsien arvioinnissa kerattyyn aineistoon ( v e s sal 0 942), on ensimmainen vakava yritys tasmallisesti laskea ilmastollisten vaihteluiden vaikutus suuressa kasvututkimuksessa. Monet vuosilustoanalyysien tutkijat ovat kasitelleet kysymysta useammalta eri kannalta. Niinpa 0 r din gin teos (94 a), joka on tahan mennessa ilmestynyt taydellisin ja monipuolisin vuosilustotutkimus, sisaltaa kaikki ne nakokohdat, jotka edella on lueteltu. Taman tutkimuksen tarkoitus on metsatieteellinen. Pyrkimyksena on ennen kaikkea tutkia kasvun ilmastollisten vaihteluiden suuruutta ja niiden vaikutusta taksatorisissa kasvututkimuksissa. Paitsi ilmastosta johtuvia, kasitellaan seuraavassa eraita muitakin puiden kasvussa todettavia vaihteluita seka niiden merkitysta. Vuosilustotutkimusten kohteena on ollut paaasiassa manty (Europassa Pinus silvestris, Amerikassa P. ponderosa), mutta myos kuusesta on tehty muutamia tutkimuksia varsinkin Norjassa (E ide 926, E ide m 943). Seuraava tutkimus koskee seka mantya (Pinus silvestris) etta kuusta (Picea excelsa), Suomen tarkeimpia metsapuita. Koska useimpien lehtipuiden vuosilustojen ja pituuskasvainten mittaus on sangen tyolasta, on koivu taytynyt jattaa pois tallaisesta laajaa aineistoa vaativasta tutkimuksesta. Tutkimuksen aineisto on osittain sama, joka kerattiin valtakunnan metsien arvioinnin yhteydessa ja johon perustuvia tutkimuksia v e s sal 0 (942 ja 945) ja E k u n d (944) ovat aikaisemmin julkaisseet. Sen taydennykseksi on myohemmin keratty lisaaineisto, joka selostetaan tarkemmin tutkimusaineistoa koskevassa luvussa. Tutkimusmenetelma. Aineiston kerays. Valtakunnan metsien arvioinnin ohjeissa oli maaratty ( v e s sal 0 936, s. 27), etta vahintaan 60-vuotiaista manty- ja kuusivaltaisista metsikoista, joissa ei ainakaan mainittavassa maarassa ole puita hakattu, vaan jotka nayttavat kehittyneen suurin piirtein luonnon tilassa, otetaan viidesta suurimmasta koepuusta nayte kasvun vaihteluiden tutkimista varten. Talla tavalla on kertynyt aineisto, johon mm. E k u n din (944) tutkimus perustuu ja joka muodostaa tamankin tutkimuksen perusaineiston. Se kasittaa koepuita eri metsatyypeilta seka kovilta mailta ja soilta jokseenkin samassa suhteessa kuin niita on Suo men maaalasta, soilta kuitenkin sopivia metsikoita on osunut arvioimislinjoille suhteellisesti vahemman. Myohemmin hankittu lisaaineisto on keratty jokseenkin saman periaatteen mukaan valituista metsikoista. Lisaksi on koepuita valittaessa pidetty silmalla, etta laheisyydessa ei olisi kantoja eika tuulenkaatoja, ja koepuiksi on otettu mahdollisimman virheettomia yksiloita. R u den in (945, s. 252) mukaan ei koepuun lahella saisi olla kantoa tai tuulenkaatoa 8-0 m:n sateella. Tama lienee kuitenkin liian ankara vaatimus, silla kun tutkittavan ajanjakson pitaisi olla vahintaan 50 vuotta, tapahtuu jokaisessa metsassa tallaisena aikana melkoisesti luonnollista harvenemista, ja jokainen puun kuoleminen vaikuttanee jollakin tavalla naapuripuiden kasvuun. Kun tutkimuksessa ei kayteta yksittaisten puiden vuosiluston leveyksia, vaan useiden puiden keskiarvoja, tasoittanevat luonnollisen harvenemisen aiheuttamat poikkeamiset toisiaan. Tahan kysymykseen palataan viela toisessa yhteydessa. Jos tutkitaan vain saasuhteiden vaikutusta puiden kasvuun, on kaikki hairitsevat tekijat pyrittava eliminoimaan, ja yksi tallainen hairitseva tekija on puiden keskinainen kilpailu. Sen vuoksi H u s tic h (948, s. 32) puoltaa tutkimusten suorittamista metsanrajaseudulla, missa puut kasvavat hyvin harvakseen, vailla kilpailua. Mutta jos tutkimuksilla halutaan selvittaa kasvun vaihteluiden merkitys kaytannollisessa metsataloudessa, on ne suoritettava sellaisissa metsissa, missa metsatalouttakin

7 harjoitetaan. Sen vuoksi on seuraava aineisto keratty etupaassa taystiheata lahentelevista metsik6ista, jollaisia hairiintymatta kehittyneet metsik6t suurimmassa osassa Suo mea ovat. Vaikka tutkimuspaikoiksi koetettiin etsia hakkuilta saastyneita ja muutoinkin mahdollisimman hairiintymatta kehittyneita metsik6ita, aineiston myohempi tarkastus osoitti erilaisia normaalista poikkeavia ilmioita esiintyneen useiden tutkimusmetsikoitten aikaisemmassa kehityksessa. Paikallisilta metsanvartijoilta ym. kyselemalla on voitu varmistautua, etta hakkuita ei ole ko. metsik6issa ollut viime vuosikymmenina, mutta vuotta sitten tapahtuneista hakkuista on usein ollut mahdoton saada tietoja. Kun hakkuut viime vuosisadalla olivat valtionmetsissa usein melko lievia jareimpien puiden poimintahakkuita, on niiden aiheuttama reaktio jaljelle jaavien puiden kasvussa saattanut olla sangen heikko ja jaada huomaamattakin, mika aiheuttaa epavarmuutta paatelmien tekemisessa kauemmaksi taaksepain. Kulo oli entisina aikoina tavallisin metsien saann6llista kehitysta hairitseva tekija. Hyvin monilla tutkimusaloilla on ollut nakyvissa kulon merkkeja, esim. hiiltyneita kantoja, mutta niiden on yleensa voitu todeta ole van peraisin nykyista puustoa vanhemmalta ajalta. Metsik6ita, missa on ollut palokoroja, ei yleensa ole tutkimuskohdiksi valittu. Mutta vuosilustoanalyysit ovat eraiden tutkimuskohtien puiden kehityksessa osoittaneet epasaannollisyytta, joka ilmeisesti johtuu kulosta. Lisaksi on voinut esiintya lievia kuloja, jotka eivat ole jattaneet jalkeensa palokoroja ja joiden aiheuttama reaktio puiden kasvussa on ollut niin heikko, etta se on saattanut jaada huomaamattakin. Minkaanlaisia takeita siita, etta tutkimusmetsikot olisivat kehittyneet taysin hairiintymatta ja etta kasvussa havaittavat vaihtelut johtuisivat vain ilmastosta, ei siis ole olemassa ainakaan vanhempien metsik6iden kohdalta, mutta siihen on kaiken aikaa pyritty. Vain nuorimpien tutkimusmetsik6iden aikaisemmista vaiheista on voitu saada riittava selvyys. Tutkimusmetsikoita on seuraavassa nimitetty koealoiksi. Niista on silmavaraisesti arvioitu eraita taksatorisia tunnuksia seka tehty muistiinpanot maan laadusta, kasvipeitteesta jne. Koepuiden lukumaara kasvun vaihteluita koskevissa tutkimuksissa riippuu suuresti tutkimuksen tarkoituksesta. Dendrokronologisissa tutkimuksissa, missa tarkeinta on maarattyjen merkkivuosien ja -vuosiryhmien toteaminen, riittaa yleensa pienikin koepuumaara. Yksikin huolellisesti valittu puu saattaa antaa vastauksen asetettuun kysymykseen, vaikka varmuus on tietenkin suurempi, jos koepuita on useampia samasta metsik6sta (D 0 u g ass 99, s. 27). Eri tutkijain tutkimuksissaan kayttama aineisto on vaihdellut suuresti. Do u g ass in (99, s ) ryhmissa puiden luku vaihtelee -}7, ja han pitaa 5 puuta riittavana maar ana ainakin niissa oloissa, 38.5 Puiden kasvun vaihteuista ja niiden merkityksesta kasvututkimuksissa missa han on tutkimuksensa suorittanut (94, s. 6). Samoin G 0 c kin (937, s. 2) mukaan 5 tai 0 puuta on sopiva maara. E r and s son i n (936) ryhmissa puiden lukumaara vaihtelee 4-264, kuitenkin niin, etta lukumaara pienenee, mita kauemmaksi taaksepain mennaan. Niinpa hanen v:een 464 ulottuva Kuovhonvuopio-sarjansa perustuu vuosien osalta vain yhteen koepuuhun. 0 r d i n gin (94 a) ryhmissa on puita Ordingin (m.t., s. 52) 6' puuta antoi jokseenkin saman tuloksen kuin 20, mist a ei tietenkaan voida tehda sellaista johtopaat6sta, etta 6 puuta aina olisi riittava maara. R u den i n (945, s. 253) mukaan pitaisi ilmaston ja puiden kasvun valista riippuvaisuutta koskevissa tutkimuksissa samasta metsikosta ottaa 5-20 koepuuta. B 0 man in (927) tutkimuksessa samasta metsikosta otettujen koepuiden lukumaara vaihtelee 5-60, mutt a keskiarvoja ei ole laskettu, vaan kukin koepuu on kasitelty erillisena. Valtakunnan metsien arvioinnin ohjeissa maarattiin kasvun vaihtelua koskevaa tutkimusta varten ottamaan 5 koepuuta koealalta. Saman koealan puista ei kuitenkaan laskettu keskiarvoja, vaan aineisto ryhmiteltiin heti suuremmiksi ryhmiksi. Kirjoittajan keraamassa aineistossa on koepuita samalta koealalta otettu Sekametsikoista, mist a on otettu seka manty- etta kuusikoepuita, lukumaara on ollut vastaavasti isompi, Kiln puita on tuloksia laskettaessa ryhmitelty ian perusteella ja kun muutamia koepuita on jouduttu erilaisista syista hylkaamaan, on lukumaara joissakin ryhmissa vain 0 tai allekin siita. Tallaisten ryhmien antamiin tuloksiin on tietenkin suhtauduttava tietyin varauksin. Taksatorisissa tutkimuksissa, missa halutaan esim. korjata kasvututkimuksen tulosta»normaali-ilmastoom>, vaaditaan tietenkin suurempi aineisto. E k u n din (944) kaytettavissa oli 264 koepuuta, mitka oli ryhmitelty puulajin, maantieteellisen aseman ja kovien maiden ja soiden mukaan, ja vain suurinta ryhmaa (manty Etela-Suomen kovilla mailla), jossa oli 096 puuta, E k un d pitaa riittavana. Tassa tutkimuksessa kaytetyssa aineistossa, joka osaksi on keratty valtakunnan metsien arvioinnin yhteydessa yli maan, osaksi 5-40 koepuuta kasittavina ryhmina koealoilta, nama mqlemmat ryhmat taydentaneviit onnistuneesti toisiaan. Naytteiden otto vuosilustotutkimuksia varten tapahtuu joko rungosta kiekkoja sahaamalla tai kasvukairalla. Edellista menetelmaa ovat kayttaneet esim. Do u g ass ym. amerikkalaiset dendrokronologit, B 0 man (927), E rl and s son (936) ja 0 r din g (94 a). Kairausta ovat kayttaneet mm. K 0 mod in (923 ja 935), E ide (926), N a s u n d (944), E k u n d (942 ja 944) ja H u s tic h (945ja948, Hustich & Elfving 944). Laitakari (920) ym. ovat kayttaneet rinnan molempia menetelmia.

8 2 Peirtsa Mikoa Puiden kasvun vaihteluista ja niiden. merkityksesrta kasvututkimuksissa 3 Kiekkojen kaytto tarjoaa joitakin etuja kairaukseen verrattuna. Mittaus kiekosta voi tapahtua luotettavammin ja mittauksen suunta voidaan valita niin, etta tilapaisia hairioita on mahdollisimman vahan. utta kovin suuren kiekkomaaran kerays ja kasittely on kaytannossa Jopa mahdotonta. Se seikka, etta kairaamalla saadaan samalla vaivalla keratyksi monta kertaa laajempi aineisto kuin kiekkoja sahaamalla, korvaa monin.verroin kiekkojen tarjoamat edut. ve s s a 0 (942,. 52) on osolttanut, etta kasvukaira ei purista kokoon pintalustoja, Joten tallaistakaan virhemahdolisuutta ei sisaly kasvukairan kayttoon. Do u g ass, E r and s son ja 0 r din g (m. t.) ovat mittauksissaan kayttaneet puun tyvesta sahattuja kiekkoja. Osittain lienee tassa ollut tavoitteena paasta mittauksissa mahdollisimman kauaksi taaksepain, mutta tyvileikkauksen kaytto on voinut johtua puhtaasti teknillisista tai taloudellisistakin seikoista (vrt. 0 r din g 94 a, ss )- T!.vileikaus on kuitenkin muodoltaan siksi epasaannollinen ja usem epakeskmen, etta sen kayttoa ei voida suositella ainakaan taksatorisissa lustotutkimuksissa. Born a n (927) on kayttanyt rinnankorkeudelta sahattuja kiekkoja. Mloin lustotutkimuksissa on kaytetty kasvukairalla otettuja lastuja,?n kalrukset suoritettu miltei poikkeukf?etta rinnankorkeudelta (. 3 m Juurenmskasta). G 0 c kin (937) ym. mukaan suhteeliset vaihtelut vuosilustojen leveydessa ovat pitkin runkoa hyvin saman suuruiset ja yhtenaiset ()vertical uniformity)), joten pienet vaihtelut naytteenottokorkeudessa eivat sanottavia vaikuttane tulokseen. Lustojen keskimaarainen leveys saattaa ola erilainen rinnankorkeudela ja ylempana rungossa, ja esim. hakkuun vaikutus saattaa ola suhteelisesti hieman erilainen, mutta mikali tahan mennessa on tutkimuksia suoritettu niin ilmaston aiheuttamat lustonleveyden vaihtelut nayttavat ylempaakin rungossa olevan jokseenkin samanlaiset kuin rinnankorkeudella (D 0 u glass 928, Glock 937, Eklund 942). Rinnankorkeus on yleisin mittauskorkeus, jota kaytetaan mita erilaisimmissa metsatutkimuksissa. Tosin rungon tyviosale ominaiset epasaannolisyydet, kuten poikkileikkauksen epasaannollinen muoto, ulottuvat usein viela jossain maiirin rinnankorkeudelle, mutta joka tapauksessa epasaannollisyydet ovat paljon pienemmat kuin puun tyvessa, ja korkeammalta kairaaminen taas on vaikeata. Tama tutkimus perustuu kokonaan rinnankorkeudelta kasvukairala otettuun aineistoon. Vain parissa tapauksessa, eraiden erikoiskysymysten selvittamiseksi, kairattiin puita rinnankorkeuden lisaksi joltakin muultakin korkeudelta.. Vuosiluson leveys ei ole sarna puun joka puolela. Rungon poikki elkaus polkeaa. usein melkoisesti ympyrasta (vrt. R e n vall 923), Jollom vuoslustojen keskimaarainenkin leveys eri puolila runkoa on erilainen. Puun erilainen paksuuskasvu eri puolilla runkoa johtunee paaasiassa tuulesta ja on selvin tuulille alttiilla paikoilla (E k un d 942, s , Douglass 99, s. 22). Kun samankin vuosiluston leveys, seka absoluuttisesti etta suhteessa vieraisiin lustoihin, saattaa ola melko erilainen riippuen siita, milta puolelta puuta mittaus tapahtuu, ei yhdele ainoale mittaukselle voida antaa kovin suurta arvoa. 0 r din g (94 a) on mitannut kustakin kantoleikkauksesta kaksi. sadetta, ja samoin R u den (945) suosittelee kahden last un kairaamista kustakin koepuusta. E ra n d s son (936) puolestaan on tyytynyt mittaamaan vuosilustot vain yhta sadetta pitkin perustellen tata silli:i, etta puiden suuri lukumaara tasoittaa yksittaisissa puissa esiintyvat epasaannollisyydet. Kun pyrkimyksena on tutkia metsikon eika yksityisen puun kasvua, saadaankin varmaan luotettavampi aineisto kairaamala esim. kahdestakymmenesta puusta lastu kustakin kuin kymmenesta puusta kaksi lastua kustakin. Asia on hie man toinen, jos kaytetaan koko poikkileikkauksia, silla kahdenkymmenen kiekon sahaaminen on tietenkin kaksi kertaa suurempi vaiva kuin kymmenen kiekon. Jos on nahty kiekkojen sahaamisen vaiva, voi olla aiheellista suorittaa kustakin kiekosta useampia mittauksia, ainakin kaksi. Saman puun esim. etela- ja pohjoispuolelta kairatut lastut eroavat toisistaan jokseenkin saman verran kuin saman metsikon kahdesta eri puusta otetut lastut. Seka E ra n d s son etta 0 r din g ovat kantoleikkauksistaan valinneet sellaisen mittaussuunnan, jossa puun kehitys on ollut saannollisin ja lustot selvat. Born a n sen sijaan on mitannut aina samassa ilmansuunnassa. Kun aineisto oli kokonaan kerattava kairaamalla, oli myos ratkaistava, miss a ilmansuunnassa kairaus tapahtuu. Valtakunnan metsien arvioinnin yhteydessa keratyt lastut on kairattu suuntaa valitsematta. Jos siis saasuhteet vaikuttavat puun paksuuskasvuun eri ilmansuuntiin eri tavoin, ovat sellaiset erot tasoittuneet tassa aineistossa. Tuulensuojaisissakin paikoissa, jollaisia taystiheita lahentelevat metsikot tasaisessa maastossa ovat, lienevat vuosilustot keskimaarin leveimmat rung on itapuolella. Sen sijaan suhteelliset vaihtelut ovat eri suunnissa jokseenkin samanlaiset (E k un d 942). Koska suhteelliset mittausvirheet ovat sita pienempia, mita leveampia ovat vuosilustot, on koealoittain keratty lisaaineisto pyritty kairaamaan puiden itapuolelta. Poikkeuksiakin tasta on, esim. rinteessa olevat puut on yleensa kairattu ylapuolelta. Koealan kaikki puut on kairattu aina samassa suunnassa, paitsi milloin jossakin puussa on valitulla suunnalla todettu epasaannollisyytta, esim. lylya, on kairaussuuntaa jonkin verran vaihdettu. Muutamilla koealoilla kaikki koepuut on kairattu useammalta puolelta etupaassa sen seikan tutkimiseksi, voidaanko tuulen vaikutusta todeta vuosiluston leveyden vaihteluissa.

9 t 4 Peitsa Mikoh 38.5 Koepuista, joista lastut on kairattu, on lisaksi mitattu rinnankorkeuslapimitta ja kuoren paksuus sekapituus. Myos on merkitty muistiin latvuskerros seka mahdolliset epasaannollisyydet rungon tai latvuksen muodossa. Monella koealalla piirrettiin lisaksi kartta, josta ilmenee kunkin koepuun asema naapuripuihin verrattuna seka kantojen, kelojen ja tuulenkaatojen sijainti. Mittaus. Sad e k a s v u n mittausta varten metsassa kairatut lastut tauetettiin, ja mittaus tapahtui sisatyona Metsatieteellisessa tutkimuslaitoksessa. Kuivuessaan kairanlastut jonkin verran kutistuvat. Koska jokainen lusto kutistunee suhteellisesti saman verran ja kysymyksessa on saman lastun eri lustojen keskinainen vertailu, ei tasta ole tiettavasti haittaa tutkimukselle ( v e s s a 0 942, s. 52). Linja-arvioinnin yhteydessa keratty lastuaineisto mitattiin kuivana. Myohemmin keratty lastuaineisto liotettiin ennen mittausta noin Yz tuntia vedessa. Tana aikana lastut laajenivat taysin alkuperaiseen pituuteensa. Lastujen kostuttamisen tarkoitus oli osittain poistaa kuivumisen aiheuttama kutistuminen, osittain tehda vuosilustojen rajat selvemmin nakyviksi. Mannyn ja kuusen vuosilustot ovat siksi selvia, ettei mitaan variaineita valttamatta tarvita lustojen erottamiseksi toisistaan. Mutta tyota voidaan helpottaa selventamalla erilaisin variainein lustoja. Milloin kevat- ja kesapuun leveys on mitattava erikseen, on varjaysta pidettava tarpeellisena. Lustojen selventamiseen on kaytetty mm. alkoholia (E rl and s son 936, s. 9), kerosinia (G 0 C k 937, s. 6), aniliinisulfaattia, floroglusiinia ym. Linja-arvioinnin aineistoa mitattaessa kostutettiin tarpeen vaatiessa epaselva kohta lastusta tarpatilla. Lastut silotettiin kuivina hiekapaperila. Myohemmin keratyn aineiston varjaykseen kaytettiin aniliinisulfaattia siten, etta ennen mittausta lastut saivat olla puolisen tuntia veden asemesta laimeassa aniliinisulfaatin vesiliuoksessa. Tama variaine teki kevat- ja kesapuun eron hyvin selvaksi, milloin nekin tahdottiin mitata erikseen. Kahden vuosiluston raja mannyssa ja kuusessa on selva ja jyrkka. Sen sijaan kevat- ja kesapuun raja lust ossa on vyohykeraja, tumman kesapuun vaihtuessa vahittain vaaleaksi kevatpuuksi. Milloin kesa- ja kevatpuu on mitattu erikseen, on rajaksi otettu se kohta, missa tumma kesapuu a k a a muuttua vaaleammaksi. Tama raja vastaa likimaarin sita kohtaa, missa soluontelon lapimitta on yhta suuri kuin onteloiden valisen seinan paksuus Puiden kasvun vaihteluis,ta ja niiden merkityksesta kasvututkimuksissa 5 v e s salon (942, s. 50-5) teoksessa on selostettu koje, jolla valtakunnan metsien arvioinnin yhteydessa keratyn lastuaineiston mittaus tapahtui. Samaa kojetta kaytettiin suurimmassa osassa myohempiakin mittauksia. V. 947 hankittiin Metsatieteelliseen tutkimuslaitokseen Ruotsista uusi lustonmittauskoje, joka on suunniteltu Statens skogsforskningsinstitutissa ja jossa koneen kiertoakselin liike siirtyy suoraan laskukoneeseen, joka vuorostaan kirjoittaa paperiliuskalle suoraan kunkin vuosiluston leveyden. (Koje on edelleen kehitetty ja parannettu N a s u n din 944, ss selostamasta mallista. E k u n d 946.) Koska vuosiluston leveys eri puolilla runkoa vaihtelee melkoisesti ja koska lopullisten tulosten tulee perustua melko suuresta koepuuaineistosta suoritettujen mittausten keskiarvoihin, ei kunkin lust on mittauksessa ole syyta pyrkia kovin suureentarkkuuteen. /20 vuosiluston leveydesta lienee tyydyttava tarkkuus (R u den 945, s. 93 ja 250). Taman mukaan olisi mm:n levyiset lustot mitattava vahintaan 0.05 mm:n tarkkuudella ja 0.5 mm:n levyiset 0.02 mm:n tarkkuudella. Jos kaytettava koje kuitenkin sallii ilman lisavaivaa suuremman tarkkuuden, on tarkempaa mittausta suositeltava, koska se samaha pakottaa mittaajan suurempaan huolellisuuteen. Valtakunnan metsien arvioinnin yhteydessa keratty aineisto mitattiin 0. mm:n tarkkuudella. Koska aineisto kasitti melko runsaasti vanhojakin puita, joissa lustojen leveys oli vain mm, olisi uurempi tarkkuus ouut suotava, mutta aineiston suuruus korvannee mlttauksen epatarkkuuden. Koska kaytetty koje kuitenkin salli tarkemman mittauksen, mitattiin myohemmin keratty lisaaineisto 0.0 mm:n tarkkudella. Ruotsista 947 hankkittu koje suoritti mittauksen automaattlsesti samalla tarkkuudella. Mittauksessa on tarkeinta, etta jokainen lusto tulee merkityksi oikean vuoden kohdalle. Taman seikan varmistamiseksi monet tutkijat (D 0 u g ass, G 0 C k, 0 r din g) ovat piirtaneet kunkin.puun vuosilustoanalyysin paperille ja niita keskenaan vertaamalla varmlstautuneet etta huomattavan leveat tai kapeat )}tunnuslustot)} joka puussa sattuvt samojen vuosien kohdalle. Talla tavalla todetaankin helposti jonkin puun mittauksessa mahdollisesti tapahtunut virhe, jota tamn jalkeen on ruvettava etsimaan. Samaten R u den (945, s. 96 Ja 250) suosittelee jokaisen koepuun lustoanalyysin piirtamist eriksen etenkin sellaisissa tapauksissa, jos on aihetta epailla joidenkm lustojen puuttuvan.. Kun aineisto kasittaa tuhansia puita, on taydellisen lustoanalyysm piirtaminen kustakin puusta liian paljon aikaa ja tyota vaativa tehtava. Tottunut tutkija oppii melko nopeasti lukemaan alkuperaisia mittauspoytakirjoja melkein yhta vaivattomasti kuin graafisia esityksiakin, joten virheiden etsinta voidaan suorittaa tyydyttavasti mittauspoyta-

10 r 6 Peitsa Mikoila 38.5 kirjojenkin perusteella, ehka ka tt "W vissa kohdissa. Kirjoittaja piirsi YO::itllrtamista amna pailyttalyysit, mutta aineiston laajentuessa piirtam' aessa satjen plden anaylivoimaiseksi. Sen Ja ammen olisi kaynyt Mittauksen tarkistaminen ja. h. d. luotettavasti poikkeuksellisten Vr. e en etsmta ta?ahuu helposti ja laajoilla alueilla syntyy tavallisvtuolsen.. per.ustella; Jollom yhtenaisesti. a eveampi tal kapeam. t P' k eukselhsen huonot vuodet.. k p US o. Olk ,S apeat lustot (esim. 93, tavallista uotuis::t Ykleaesnvsua seldvetmpia ja silmaanpistavampi kui vuo e, mutta myo t lustot (esim. 934, 922, 90, 882) ovat d. s.. m.uu amat leveat Myos poikkeuksellisen heikosti' tao.. tkoketta.vssa lapi koko aineiston. volma aastl kehitt yt k.. tunnusmerkillista tietyille vuosille t 'd.. y esapuu on sessa merkkivuosina. ' JOl a VOl aan SllS kityttaa mittauk- Mittauksessa aiheuttavat epavarmuutt'..... puuttuminen ja kaksoislustot. Do u : Ja :rheta JOldenkin lustojen kaksoislustoja melko usein aridissa ilm!st s sn.. mukaan syntyy rajoittava tekij'a. d. ossa, mlssa kosteus on kasvua Ja vuo essa on kaksl sade 'k S.. Europan manty- ja kuusiaineistossa e'... al.aa. en sjaan Pohjoiskaan tutkijat ole tavannut ainoatakaa :J.taJa premmin kuin muutaivan ytimen lahella J' k' t.. vaa kaksolslustoa, paitsi joskus tuksi aluksi kahten ::a.. aaukssa on jokin lusto tuut mitamuist epsaannollis;yksista ka:las!tunut pihkarakkuloista tai JOlssakin tapauksissa oli kesa uu ni' h'.. mittaaj'alta J... yt h P m ekosti kehlttynyt etta se on aan uomaamatta' '.. ' yhdeksi. Taaiset tapaukset on 'kjt 0:. SllS kksi lustoa on mitattu detty. Ul en m tarklstuksessa helposti loy-. Eniten vaikeutta aiheuttivat puuttuvat lustot Jonakin vuonna puu ei kasvais' nk. On mahdotonta, etta joissakin osissa rungon intaa 0 t e an, mutta mlko usein sattuu, etta etta kaytettavaa s!rennu::el: e.odostu tal se jaa niin kapeaksi, E ra n d s son 936 s 7 J k. a on mahdoton todeta (vrt. taan, saattaa lastusta 'pu'utt)' kok s araus on sattunut taaiseen koh-. ua 0 onaan yksi ta'. k'. LlstoJen puuttuminen lienee tavallis useamp m lustoj. ylempana (S 0 mer vi e empaa ungon tyvlosassa kum kuitenkin vain vanhoissa ja hid ':. 5):.LustoJn puuttumista esiintyy sina, jooin ehka jokin m kin.as'7 Sssa Ulssa epasuotuisina vuomass a kasvua. Esim La u.u.. um. astomen tekija on olut estavv J. pm annysta puuttui valista useita lustoj'a. os on 0 Lapissa tama" n. d ut useta epa suo t" UlSa VUOSla. perakkain kuten VUOSlsa an alussa k k" ' tapahtua joka vuosi m tt.,on asvua ya saattanut vahan. ' u a JOs uutta puuta 'tt. esm. -2 solukerrosta, ei mitaan lusto'.. on. VUOS.. amsyntynyt ole muodostunut, vaan usean d k Ja kevat- Ja kesapuun eroineen vuo en asvu on sulautunut yhteen. i! \: 38.5 Puiden kasvun vaihteluista ja niiden merkityksesta kasvututkimuksissa»tunnuslustojen» perusteea on melko helppo todeta, etta yksi tai useampia lustoja mittauksesta puuttuu. Melkoisella todennakoisyydella voidaan useimmiten myos maaritella se vuosi, jolloin lustoa ei ole muodostunut, mutta aivan vuoden tarkkuudea sita ei aina pystyta ratkaisemaan. Pit u u s k a s V u n mittaukset on suoritettu metsassa kaadetuista puista mittaamaa kunkin kasvaimen pituus cm:n tarkkuudella mahdollisimman kauaksi taaksepain. Samanlaista menetelmaa ovat kayttaneet muutkin, jotka ovat tutkineet pituuskasvun vaihteluita (esim. La i t a k a r i 920). Samoista puista, joista tutkittiin pituuskasvu, otettiin myos kairanlastut sadekasvun vaihteluiden selvitysta varten. Aineiston matemaattinen kasittely. Metsikon puiden kasvu on riippuvainen hyvin monesta tekijasta. Tutkittaessa tietyn tekijan tai tekijaryhman, esim. saasuhteiden, vaikutusta kasvuun pyritaan toisten tekijain vaikutus eliminoimaan, mika tapahtuu aineistoa eri tavoin matemaattisesti korjaamaa. Tarkein korjattava tekija on vuosilustojen jatkuva kapeneminen puun ian lisa antyessa. Tasta korjauksesta kaytetaan seuraavassa nimitysta i k a k 0 r ja u s. Toinen tavallinen korjaus on hidas- ja nopeakasvuisten puiden ja metsikoiden saattaminen saman vertaisiksi keskiarvolaskuja ja keskinaisia vertailuja varten, ns. s tan dar dis 0 i n t i. Seuraavass a esitetaan lyhyt katsaus eri tutkijain kayttamiin menetelmiin, mista samalla selviavat syyt tassa tutkimuksessa kaytetyn menetelman valintaan. Kunkin puun erillista standardisointia tarvitaan, jotta keskiarvoja laskettaessa jokainen puu saisi samanlaisen merkityksen ja jotta voitaisiin laskea korjattuja vuosilustosarjoja mahdollisimman kauaksi taaksepain, jolloin _ aineistoon sisaltyvien puiden ollessa eri-ikaisia - puiden luku vahenee, mita kauemmaksi taaksepain mennaan. Do u g ass (928, s. 40) on suorittanut standardisoinnin ennen ikakorjausta jakamall a puun jokaisen luston leveyden niiden keskiarvolla. 0 r din g (94 a, s ), joka on suorittanut ikakorjauksen kullekin puulle erikseen, on suorittanut standardisoinnin ikakorjauksen jalkeen merkitsemall a vuosilustojen keskiarvon (M) l:a ja kertomalla kunkin luston leveyden vastaavalla suhdeluvulla i Samanlaista menetelmaa on kayttanyt A and s tad (938). K 0 mod i n (923, s. 8) on merkinnyt vv:n kokonaissadekasvuksi 000, jolloin siis jokaisessa puussa keskimaaraiseksi lustonleveydeksi. tulee 25. Jokaisen puun standardisointi erikseen on sangen suuritoinen tehtava, josta laajoissa aineistoissa ei liene vastaavaa hyotya. Niinpa Do u g- ass (928, s. 4) on jattanyt sen suorittamatta, jos ryhmassa on yli

11 8 Peits.a Mikoa Puiden kasvun vaihteluis'ta ja niiden merkityksesta kasvututkimuksissa 9 puuta ja ikaerot suhteellisen pienia. Milloin ikakorjausta ei ole tehty, ei ole myoskaan standardisoitu vuosilustoja samaan tasoon. N a s un din (944) ja E kl u n din (944) matemaattisissa korjausmenetelmissa standardisointi tapahtuu ryhmittain laskemalla ns. vuosilustoindeksit, johoin ikakorjausviivan mukainen >)llormaalikasvu>) kunakin vuonna merkitaan 00:lla. Mikiii jonkinlainen ikakorjaus suoritetaan, tapahtui se sitten milla tavalla tahansa, on tallaisten indeksien laskenta ehdottomasti kaytannollisin ja yksinkertaisin standardisoimiskeino. tse asiassa 0 r din gin standardisoiduilla ja korjatuilla keskiarvoilla ja N a s u n din vuosilustoindekseilla ei ole muuta eroa, kuin viimeksi mainitut ovat 00 kertaa suurempia. Sen sijaan Er and s son i n (936, s. 22) menetelma, jossa alkuperaisten ja korjattujen lustonleveyksien keskiarvo on sama, on paljon suuritoisempi. Eliminoitaessa puun vanhenemisen vaikutusta vuosiluston leveyteen pyritaan hakemaan jonkinlainen normaaliviiva, jota kasvu seuraisi, jos saasuhteet olisivat joka vuosi tasmalleen samat eika mitaan muitakaan hairitsevia tekijoita esiintyisi. Talle kayralle on ominaista, etta se lahinna puun ydinta on muutamia vuosia nouseva saavuttaen pian maksimin ja sitten on laskeva, aluksi nopeasti, mutta lahenee puun vanhalla iaha yha enemman vaakasuoraa (R u den 945, ss ). Kunkin vuoden suhteellisen sadekasvun ilmaisee todellisen sadekasvun suhde normaalivii van antamaan arvoon. Normaaliviivan etsimisessa on kaytetty monenlaisia menetelmia aivan silmavaraisesta tasoituksesta matemaattisiin funktioihin saakka. Do u g ass, joka ensimmaisena on kayttanyt ikakorjausta vuosilustoanalyyseissa, on useimmiten piirtanyt normaaliviivan silmavaraisesti, kayttamalla apuna osakeskiarvoja, johoin viiva on ollut joko kayra tai murtoviiva (D 0 u g ass 928, s. 4). Eraassa tapauksessa Do u g ass (94, s. 3) esittaa myos matemaattisen menetelman, joka perustuu kokemukseen, etta vuosiluston leveys on kaantaen verrannollinen puun ian neliojuureen. Suoraviivaista ikakorjausta ovat kayttaneet mm. Wallen (97) ja Kolmodin (923). Wallen on laskenut tasoitusviivan pienimman neliosumman menetelmalla, K 0 mod i n osakeskiarvojen avulla. Suoraviivaista ikakorjausta voidaankin pitaa tyydyttavana, jos tutkittava ajanjakso on lyhyt ja sattuu puiden vanhalle ialle. E ide (926) pitaa ikakorjausta tukimassaan tapauksessa kokonaan tarpeettomana, ts. tutkittavan ajanjakson normaaliviiva on vaakasuora. E ide on tutkinut kasvun vaihteluita 7 vuoden aikana suhteellisen vanhoissa kuusikoissa. Myos H u s tie h (944) on kayttanyt suoraviivaista tasoitusta, mutt a han ei ole pyrkinyt korjaamaan ian aiheuttamaa vuosilustojen kapenemista, vaan maaraamaan lustonleveyden kehityksen suunnan tutkimanaan ajanjaksona. Or din g (-94 a, ss ) on elostaiut ataana hyvin suuritoisen menetelman normaalikayran (>}hvskurve>}) loytamlsekl. Saman tapaisia menetelmia ovat aikaisemmin kayttaneet Hun tn g t 0 (94), E rl and s son (936) ja A a.. a. d (938). Menet.ema perustuu keskiarvojen laskemiseen er-lkalslsta, mutta samaalslssa oloissa kasvaneista puista siten, etta ensm lasketaan yteen.nkin puun lahinna ydinta oleva vuosilusto, sitten toinen lusto ytlmesta Jne.. Koska puut ovat eri-ikaisia, sattuvat samassa asemassa olevat lustot er kalenterivuosille; ja nain ilmaston vaihteluista aiheutuvat ero tasolttuvat. Mikali saadussa kayrassa viela on epasaannollisyytta, tasoltetaa se s. liukuvilla keskiarvoilla. 0 r din g on kayttanyt 2 vuoden keskiarvoja, t kenut kunkin vuoden kohdalla sen ja kummaltakin puolelta 0 s. as h" 'k lahimman vuoden lustonleyeyden keskiaryon. Menetelma on y,..- kakin suuritoinen, jos vain voidaan saada riittava maara.erl-lkalsla, mutta muutoin tasmalleen samanlaisissa oloissa - kasvupakan, metsikon syntytavan, tiheyden ym. puolesta...-:: kasnit.a puita..yos tutkittavien puiden on taytynyt kasvaa haltmtymatta Ja samanlalslsa oloissa, kuin normaaliviivan laskemiseen kaytetyt ovat.kasvane. Mlloin tutkimus koskee metsia, missa on tapahtunut hakkmta, metsapaoja tms., on usein silmavarainen tasoitus ainoa kysymykseen tuleva kemo, ehka osakeskiarvoja apuna kayttaen (E ide m 43).. Normaaliviiva eli kasvukayra muistuttaa - hmpun slvuutettuaan - hyperbelia, joka aluksi laskee melko jyrkasti, mutta pun vanhemmalla ialla yha enemman lahestyy vaakasuoraa. Tama havamto on. antanut aiheen pyrkia ratkaisemaan ikakorjauskysymyksen matemaattlsella hyperbelifunktiolla. N a s u n d (944) on kayttanyt kaavaa: b Y = a +-, x jossa y = vuosiluston leveys lo mm:ssa lausuttuna ja x = vuosiluston jarjestysnumero, kun 2 em ytimesta jatetaan pois laskusta...a b.. 0v.t vakioita, jotka maarataan pienimman neliosumma.etelmala. Tama kaavan kayttaminen edellyttaa joksenkin tasalkla tutklmusmetslkoita tai aineiston ryhmittamista hyvm moneen lkaluokkaan. Koska E k u n din (944) kaytettavissa olleessa aineistossa ikaerot olivat suuret, ei han voinut kaytta.a yllaolevaa kaavaa, vaan on sen sijaan esittanyt seuraavan: -=a+b (x-k) (2) y y on tassakin vuosiluston leveys vuonna x,. x on vusiluku ja k tutkittavan ajanjakson ensimmaisen vuoen edellinen vuosluku. ()

12 R u den (945) perustaa matemaattisen tasoituksen olettamukseen, etta vuosiluston vuotuinen kapeneminen on prosenteissa jatkuvasti sarna. Talla perusteella han on esittanyt funktion: ja edelleen: a y = l.opa: log y = log a - x. log l.op y on tassakin vuosiluston leveys ja x vuosiluston jarjestysnumero laskettuna tietysta aht6kohdasta kasvukayran huipun jalkeen, esim. 2 em ytimesta. Vakioiden a ja p arvot lasketaan pienimman neli6summan menetelmalla. Kaikkia naita matemaattisia tasoitusmenetelmia voidaan tietenkin kayttaa vain kasvukayran laskevalla osalla kaannepisteen jalkeen. Etsittaessa normaaliarvoja lahinna ydinta olevia lustoja vastaavile vuosille on siis kaytettava muita menetelmia. R u den (945, ss ) huomauttaa my6s siita systemaattisesta virheesta, jonka liukuvien keskiarvojen kaytt6 aiheuttaa kasvukayran maksimikohdan lahettyvilla. N as u n din funktion () mukaan kasvukayra on hyperbeli, jonka toisena asymptoottina (x = 0, y = (0) on vuosilusto 2 em ytimesta ja toinen asymptootti on x-akselin suuntainen. Tama merkitsee sita, etta 2 em ytimesta sijaitseva vuosilusto olisi aarett6man levea, ja funktio on siis kaytt6kelpoinen aikaisintaan noin 4 em:n paasta ytimesta lahtien. E k un din funktion (2) pystysuoran asymptootin paikka ei ole kiintea, mutta vaakasuorana asymptoottina on x-akseli itse. x-akselin maaraaminen vaakasuoraksi asymptootiksi perustuu olettamukseen, etta o on se raja-arvo, jota vuosiluston leveys puun vanhetessa jatkuvasti lahestyy. Menetelmassa on heikkoutena se, etta se perustuu lustonleveyksien kaanteisarvojen suoraviivaiseen tasoitukseen ja siis suhteellisen kapeat lustot saavat paljon suuremman painon kuin leveat. Jos halutaan kasvukayran etsinnassa kayttaa hyperbelitasoitusta, jossa kummankaan asymptootin paikka ei ole kiinteasti maaratty, voidaan kayttaa funktiota: b y=a+-- x- k (4) y on vuosiluston leveys, x on sen jarjestysnumero mielivaltaisesta laht6- kohdasta lukien, ja a, b seka k ovat vakioita, joiden arvo lasketaan pienimman neli6summan menetelmalla. Suoritetut koelaskennat osoittivat, etta R u den i n funktio (3) antaa kasvukayralle yleensa liiaksi suoraa lahentelevan muodon. N a s u n din funktio () antaa puiden vanhalla ialla hyvan tuloksen, mutta ydinta lahestyttaessa, missa kayra alkaa yha enemman kaartaa (3) 38.5 Puiden kasvun vaihteluis,ta ja niiden merkitykses'ta kasvututkimuksissa 2 pystysuoran asymptoottinsa suuntaiseksi, puiden kasvu ei nodata tal aista funktiota. Kun kasvukayran laskennassa kaytettavan ajanjakson tulee oha melko pitka, mieluimmin yli 50 vuotta, taytyy N as u n din menetelmalla laskettaessa puiden olla vahintaan ehka 80 vuotta vanhoja. E k u n din funktio (2) on vertailevissa lskentakoeissa. antanut yleensa parempia tuloksia kuin N as u n dn, etenkm pmden nuorella ialla. Menetelma onkin kaytt6kelpoinen yleensa kasvukayran kaannepisteesta lahtien (vrt. ss ). Funktio (4) onehdottomasti joustavin ja suorittaa kasvukayran tasoituksen parhaiten. Sita kaytettaessa vaakasuora asymptootti lankeaa milloin O:n ya-, milloin alapuolee, mika biologisesti on mahdottomuus ja on selitet.avissa va.rr havaintoaineiston puutteellisuuden perusteella. Menetelma on myos tuntuvasti suurit6isempi kuin seka N a s u n din etta E k u n din funktioiden kaytt6. Ei voida vaittaa, etta puiden sadekasvun vaheneminenian lisaantyessa noudattaisi tiettya matemaattista kaavaa..ritettessa. eliminoida saasuhteiden aiheuttamia sadekasvun vuotmsa vahtelmta on kuitenkin pyrittava kayttamaan jotakin matemaattista menetelmaa silmavaraisen tasoituksen tukena ja subjektiivisuuden valttamiseksi. Tassa ty6ssa tekija on valinnut kaytettavaksi Eklundin menetelman, koska se on tuntuvasti funktiota (4) yksinkertaisempi ja menetelman olettamus, etta 0 on se raja-arvo, jota uston leveys jatkuvasti lahestyy, pitanee likimain paikkansa.. Kokonaisuudessaan ikakorjaus ja standardisointi on tapahtunut seuraavasti:. Kasiteltavan puuryhman, esim. koealan kaikkien puiden, vuosilustosarjoille on ensin laskettu keskiarvosarja laskemalla yhteen saman vuoden luston leveys kaikista puista ja jakamalla summa puiden lukumaaralla. Keskiarvosarja on pyritty laskemaan mahdollisimman kauaksi taaksepain. Puuryhman nuorimmat puut maaraavat, mite.pitk vuoslustsarja saadaan. Keskiarvosarja on sitten kuvattu mllhmetnpapen!le Ja sita tarkastelemalla on voitu likimaarin arvioida kayran kaannepsteen sijainti, ts. miten lahee ydinta hyperbelitasoituksella voidaan menna. Kayran alkuosa ennen kaannepistetta, milloin sit akin on haluttu kayttaa hyvaksi, on tasoitettu silmavaraisesti tai 0 r din gin menetelmalla (ilman liukuvia keskiarvoja).. Laskuty6n yksinkertaistamiseksi on keskiarvosarjoista laskettu ensm 5 vuoden osakeskiarvot ja nama on tasoitettu E k u n din men.etelman mukaan. Tasoitettavaan sarjaan on valittu 5-vuotiskausia (pentadeja) pariton luku ja keskimmaiselle niista on annettu jarjestysluku O. Vuosilukujen asemesta kaytetaan pentadien jarjestyslukuja positiiviseen ja negatiiviseen suuntaan, siis kaavassa = a + bx y

13 22 Peitsa MikoJa 38.5 x on pentadin jarjestysluku ja y 5 vuoden vuosiluston keskiarvo; kun pentadeja on pariton luku j.a keskimmainen merkitaan O:ksi, on Ex = o. Koska menetelma perustuu vuosilustojen kaanteisarvojen suoraviivaiseen tasoittamiseen, saavat kapeat lustot (pentadien keskiarvot) suhteellisesti suuremman painon kuin leveat. Tasta syysta nain laskettu kayra ei aina tasoitakaan hyvin lustonleveyksia metsikon nuorella ialla jolloin lustot ovat suhteellisen leveita ja kasvukayra jyrkasti laskeva: va an kayran alkupaa lankeaa kokonaan liian alas tai ylos. Talloin on valttamatonta korjata matemaattisesti lasketun kayran alkupaata joko taysin silmavaraisesti tai 0 r din gin menetelmalla laskettuun kayraan nojautuen. Kovin pitkien vuosilustoanalyysien tasoittaminen yhtena sarjana ei myoskaan yleensa onnistu. Pisimpana tasoitussarjana onkin pidetty 05 vuotta (2 pentadia) ja sit a pitemmat analyysit on tasoitettu useampana osana niin, etta eri tasoitussarjat limittain peittavat toisensa. Esim. v:een 700 ulottuva analyysi on tasoitettu seuraavina osina: , , ja Eri kayrat eivat yleensa lankea aivan yhteen, mutta lopullinen yhtenainen kayra on helppo piirtaa silmavaraisesti naiden osakayrien perusteella. Lopullinen ikakorjaus on suoritettu tasoituskayrasta laskemalla N a s u n din ja E k llj.,n din tavoin kunkin vuoden vuosilustoindeksi, ts. t6dellisen lustonleveyden ja kayran osoittama >mormaalileveydem prosenttinen suhde. Tutkimusaineisto. Valtakunnan metsien arvioinnin yhteydessa keratty koepuuaineisto kasitti kaikkiaan 264 puuta ja jakaantui puulajien seka Etela- ja Pohjois-Suomen kesken taulukon osoittamalla tavalla ( v e s salo 942, s. 5). Taulukko. Vv keratty aineisto. Table. Material gathered in Manty Knnsi Yhteensa Pine Spruce Total Kovat rna at - Firm forest lands: Etelii-Suorni - South Finland Pohjois-Suorni - North Finland Suot - Peat lands: Etelii-Suorni - South Finland Pohjois-Sucrni - North Finland Yhteensii - Total vessalo (942) ja Eklund (944) ovat tata aineistoa kasitellessa an taulukossa esiintyvan ryhmittelyn lisaksi jakaneet suurimman ryhman (manty, Etela-Suomi, kovat maat) ikaluokkiin. Tutkimukset ovat kohdistuneet vain ajanjaksoon Tutkimusalue kasittaa koko Suo men. Kasvun vaihteluiden vertailua varten pienempien alueiden puitteissa maa on jaettu pohjois-etelasuunnassa 8 vyohykkeeseen seka etelaiset vyohykkeet lisaksi lantiseen ja itaiseen puoliskoon siten, kuinkuva osoittaa. Kuva 2 esittaa mannyn vuotuista sadekasvua alueittain vv linja-arvioinnin yhteydessa keratyn aineiston perusteella. Tahan vertailuun on otettu mukaan ainoastaan kovien maiden puut seka alueissa V-V vain ikaluokat ) 8-20 v. Pohjoisissa alueissa on myos vanhempia ikauokkia otettu mukaan. Kuva 3 esittaa vastaavalla tavalla kovien maiden kuusen sadekasvua vuosittain ylla mainitun aineiston perusteella. ) Milloin tiissii tutkirnuksessa puhutaan puiden iiistii, tarkoitetaan sillii aina rinnankorkeusikiiii.

14 24 Peitsa Mikola Puiden ka,8vun vaihtluislta ja ooden merklty'bestii kasvutuj:tkimuks[ssa J 7.f 0.75 Qso iff Y 67.! f6' so Y/ M Q75 0 Y/l Kuva. Tutkimusalueet. - Fig.. Localities ot research.. Tammela 2. Padasjoki 9. Puolanka 0. Savukoski 3. Kuru-Ruovesi. Sompio 4. Pohjankangas 2. Pallasjarvi 5. Saarijiirvi 6. Kivijarvi 3. Enontekiii 4. Lemmenjoki 7. Sotkamo 8. Kuhmo 5. nari 6. Utsjoki lmatieteelliset havaintoasemat - S = Sodankyla. Meteorological stations: T = Tampere, K = Kajaani, r r _------_ _------u! D fg0 f920. fg.jo ffo Kuva 2. Miinnyn vuotuisen siidekasvun vaihtelut vv:n aineiston mukaan. Roomalaiset numerot tarkoittavat alueita (kuva ) ja arabialaiset numerot koepuiden lukumiiiiriii. Fig. 2. Variations in the annual radial growth ot pine in , according to the material of The Roman figures indicate districts of the country (Fig. ), the Arabic numbers of sample trees. 4

15 26 Peirtsa MikoJa Puiden kasvun vaihteluista ja niiden merkityksesta kasvututkimuksissa 27 'Y 35 to!ll fjtj Yll 82 f880 K'l0 900 f!fo ,0 Kuva 3. K uusen vuotuisen sadekasvun vaihtelut vv:n aineiston mukaan. Kts. selitysta kuvassa 2. Fig. 3. Variations in the annual radial growth of spruce according to the material of See text to Fig. 2. f2s.0 "" "" /l.o 9oo '30.9/tO Kuva 4. Vuotuisen sadekasvun vaihtelut vv keratyn taydennysaineiston mukaan. Fig. 4. Variations in the annual radial growth according to the supplementary material gathered in Manty, Pohj.ois-Suoi-Pine, North Finland 4. Kuusi, Pohjois-Suomi-Spruce) North-Finland 2. Etela-Suoml -» South Finland 5.» Etela-Suomi -» South Finland 3. ta-karjala -» East Carelia 6. ta-karjala -» East Carelia Taulukko 2. Vv keratty aineisto. Table 2. Material gathered in Valtakunnan metsien arvlomnin yhteydessa keratyn aineiston taydennykseksi koottiin Metsatieteellisen tutkimuslaitoksen arvioimisosaston toimesta vv lisaaineistoa eri puolilta Suo mea ja ta-karjalasta. Tama taydennysaineisto, jonka maara ja jakaantuminen nakyy taulukosta 2, on kaikki kovita metsamailta. Manty Knnsi Yhteensa Pine Spruce Total Etela-Suomi - South Finland Pohjois-Suomi - North Finland ta-karjala - East Carelia Yhteensa Total

16 28 Peirtsa Mikoa 38.& EteHisuomalainen aineisto on peraisin paaasiassa ta-suomesta, varsinkin Punkaharjun kokeilualueesta ja Nikkarilan hoitoalueesta (alue V E), mutta jonkin verran myos pohjoisempaa (alueesta V) seka Karjalan kannakselta (alue V E). Pohjoissuomalainen aineisto taas on paaasiassa Rovaniemen seudulta (alue ), mutta osaksi Oulujarven ymparilta (alue V) ja Kolarista (alue ).. takarjalainen aineisto on kokonaisuudessaan Aunuksesta, Laatokan ja Aanisjarven valiselta alueelta, joka siis rajoittuu Suo men puoleiseen alueeseen V E. (Alueen V E aineisto on hyvin suurelta osalta peraisin Suojarvelta ja lomantsista.) ta-karjalan aineisto muodostaa hyvin tarkean lisan tutkittaessa kasvun vaihteluissa lansi-itasuunnassa tapahtuvia muutoksia. Vuosien aineistojen tulokset on esitetty kuvassa 4. Vuosilustosarjat on laskettu vain ajanjaksolle Kuva 5. Koeala 22, Tammela. Fig. 5. Sample plot 22, Tammela. Valok. - Photo P. M Puiden kasvun vaihteuista ja niiden merkitykses,ta kasvututkimuksissa 29 Vv keratty aineisto on myoskin eri puolilta maata sit en, etta samalta seudulta on yleensa useampia koealoja. Aineisto muodostaa siten ryhmia, jotka lyhyesti selostetaan seuraavassa. Seudut, mista aineistoa on keratty, on merkitty oheiseen karttaan (kuva ).. Tammelan ainei8to (945 ja 948) on koottu paaasiassa Tainmelan valtion puistosta ( ' p.., 24 0 i.p.) Liesjarven lahist6ta (koealat 6-22), osaksi Tammelan valtionpuiston koillisosasta (koealat 35-4) ja osaksi Hyrkylan valtionpuistosta Pusulasta (koealat 2-5). Seutu on melko ylavaa moreenimaata, ns. Tammelan ylank6a. Tutkimuskohteiksi on saatu seka vanhoja etta nuoria metsik6ita, jotka tutkittavan ajanjakson ovat kasvaneet jokseenkin hakkaamattomina; muutamat koealat ovat vanhoja saast6metsia. Kaikkiaan Tammelan aineisto kasittaa 28 koealaa, joista 24 kovilta mailta ja 4 soilta, ja 57 koepuuta, joista mantyja 325 ja kuusia 92. Taulukko 3. Tammelan aineisto. Table 3. Material from Tammela. Metsa- Koepuut - Sample trees Koeala tai suon:o tyyppi pu:- LUkU- Lapi- Metsikou seutys Sample aj maara ka mitta Site plot no. ree Age Diatype species Number meter 2 OMT Ku ) Tasaik. kuusikko, saastiimetsaa 3 OMT Ku Tasaik. kuusikko, jossa kuusiylispuita Ku VT Ma Tasaik. luonnontilainen mannikko 5 MT Ma S aastometsaa. Taystihea miinty-kuusisekamet- Ku sikko 6 VK Ku Rieman eri-ik. aukkoinen korpikuusikko 7 MT Ma Tasaik. harvahko manty-kuusisekametsa, jossa Ku tihea kuusialikasvos (Kaakkomaen saasto- Ku metsa) 8 OMT Ku Tasaik. taystihea kuusikko 9 R Ma Eri-ik. harva ramemannikko 0 MT Ma Varteva rinnemannikko, seassa ja alikasvok- Ku sena vahan kuusta! MT Ku Taystihea puhdas kuusikko 2 MT Ma Kylvetty mannyn taimisto 3 VT Ma Tasaik. mannikko, hiekkainen Kangas 4 VT Ma Tasaik. puhdas mannikko 5 KR Ma Eri-ik. tihea ja hyvakasvuinen ramemetsa 6 RSR Ma Eri-ik. harva ramemannikko 7 MT Ma Tihea kuusikko, jossa suuria mantyja ylispuina Ku MT Ku Luontaisesti syntynyt tasaik. taimisto 9 OMT Ku Pitkaa ja jareaa kuusikkoa lehtom. maalla 20 OMT Ma S aastometsaa. Varteva mannikko 2 MT Ma Rarvahko jarea mannikko, jossa kuusialikasvos. Ku S aastiimetsaa 22 VT Ma Tasaik. harjumannikko 35 OMT Ma Tasaik. mannikko, jossa kuusialikasvos 36 VT Ma Tasaik. kuusen sek. mannikko 37 VT Ma Tasaik. mannikko 38 MT Ku Rieman eri-ik. puhdas kuusikko 39 VT Ma Tasaik. mannikko 40 MT Ma Vanha tasaik. manty-kuusisekametsa Ku OMT Ma Kaskialalle noussut mant y -koivusekametsa ) Ku = Spruce, Ma = Pine, Lhk = Larch.

17 30 Pei,tsa Miko:la Puiden kasvun vaihte!i.uis,ta ja niiden merkitykses'ta kasvututkimuksissa 3 2. Padasjoen aineisto (948) on kokonaisuudessaan Metsatieteellisen tutkimuslaitoksen Vesijaon kokeilualueesta (6 0 20' p.., 25 i. p.). Suurin Osa koealoista on nuorehkoja metsikoita, joista monet ovat metsanviljelylla perustettuja. Maat ovat enimmakseen kivista moreenia, tuoreita kangasmaita. Padasjoen aineisto kasittaa 7 koealaa, joista vain yksi suolta, ja 35 puuta, joista mantyja 232 kuusia 79 ja lehtikuusia 40. ' Koeala tai su c;c;,-,- Taulukko 5 jatk. - Table 5 cont. Metsa Koepuut - Sample trees n:o tyyppi Puu- Luku Lapi- Metsikon selitys Taji maari ka mitta plot no. type species Number A.ge mete?' _sa_m_p_l_elsit_eree D'='a ' Koeala: f!f- Koepuut Sample trees n:o tyyppi PU- LUkU- J.api- Sample Site lajl maara ka mi!ta plot no Tree A. Dw-. type species Number ge meter MT VT OMT MT MT MT OMT MT R OMT MT OMT OMT OMT VT OMT VT Ma Ma Ku Ma Ma Ma Ku Ma Ku Ma Lhk Ku Ma Lhk Ma Ma Ma Ma c Taulukko 4. Padasjoen aineisto. Table 4. Material from Padasjoki Metsikiin selitys Taystihea, kylvetty mannikkii Kallioinen, aukkoinen, luonnonti. mannikkii stutettu kuusikko Vanha harva mannikkii Tasaik. mannikkii, jossa kuusialikasvosta Kylvetty mannikkii Hieman eri-ik. mannyn sekainen kuusikko Jareata mannikkiia, jossa kuusialikasvos. Saastiimetsaa V. 909 ojitettu rame. Eri-ik. mannikkii stutettu lehtikuusikko stutettu kuusikko Kylvetty mannikkii stutettu lehtikuusikko Kylvetty manty-ehtikuusisekametsa Tasaik. luontaisesti syntynyt mannikkii Kylvetty mannikkii Harvahko varteva mannikkii 28 MT KR VT 3 MT VT MT 34 VT 35 MT 36 VT 37 VT OMT MT 40 R 4 MT 42 OMT 43 CT 44 MT 45 OMT Ma Ku Ma Ma Ku Ma Ma Ku Ma Ku Ma Ku Ma Ma Ku Ma Ma Ku Ma Ma Ku Ma Ku Ma Ma Ku Lhk Ku SaastiimetsaiL Jarea manty-kuusisekamet- ' sikkii Tasaik. melko tihea ramemannikkii Kylvetty mannyn taimisto Tasaik. puhdas kuusikko. Saastiimetsaa ' Harva, hyvin vanha mannikkii. Saastiimetsaa Kylvetty mannyn taimisto, seassa luontaisesti ' noussutta kuusta Kuusettunut kuiva harjanne, jossa harvakseen vanhoja mantyja. Kaskeamisen jalkeen noussut tihea manty- kuusisekametsa, josta lepat jo kuolleet Hidaskasvuinen, kallioperainen mannikkii Tihea nuori mannikkii, syntynyt kulon jalkeen Hyvakasv. jarea rinnekuusikko. Saastiimetsa Tasaik. manty-kuusisekametsa, jossa vanhoja mantyja ylispuina. Saastiimetsaa, Eri-ik. harvahko ramemannikkii Tasaik. tihea kuusikko, jossa vanhoja mantyja ylispuina. Saastiimetsaa.. Vanhaa jareata mannikkiia, jossa lonkm verran kuusialikasvosta. Saastiimetsaa Tasaik. puhdas mannikkii, '.. Hieman epatasainen manty-kuuslsekametslkko, soistuva stutettu ehtikuusikko, seassa luontaisesti noussutta kuusta l ' 3. Kurun-Ruoveden aineisto (945) on osittain keratty Kurun hoitoalueesta Kurun ja Ruoveden kunnista (koealat 23-40), osittain n. 30 km idempaa Korkeakosken hoitoalueesta (koealat 4-45). Seudun asema on noin 62 p.. ja 24 i. p. Maat ovat enimmakseen kivisia moreenimaita, missa tuoreet kangasmetsatyypit ovat vallitsevia. Aineisto sisaltaa seka aivan nuoria metsikoita etta Etela-Suomen vanhimmat tutkimukseen sisaltyvat koemetsikot. Kaikkiaan Kurun-Ruoveden i,?"eisto kasittaa 23 koealaa, joista 9 kovilta mailta ja 4 soilta, seka 395 puuta, JOlsta mantyja 238, kuusia 42 ja lehtikuusia 5. Taulukko 5. Kurun-Ruoveden aineisto. Table 5. Material from Kuru-Ruovesi. Metsa- Koeala Koepuut Sample trees tai suon:o tyyppi pu- Luku- Sample Lapi- Site ajl maara llra mitta Metsikon selitys plotno. type ree Diaspecies Numberl A.ge meter 23 MT Ma Kylvetty harventamaton mannikkii 24 VT Ku Tasaik. puhdas kuusikko 25 VT Ma Vanha harjumannikkii, jossa hidaskasvuinen, Ku kuusiaikasvos 26 HSR Ma Eri-ik. ramemannikkii 27 VK Ku, Eri-ik. vanha kor ikuusikko p 4. Pohjankankaan aineisto (948) kasittaa vain 3 koealaa ja 55 puuta, kaikki mantyja, kuivalta hiekkakankaalta. Taman pikku aineiston tarkoituksena on osoittaa kasvun vaihteluiden suuruutta kaikkein kuivimmilla ja karuimmilla metsamailla. Alue sijaitsee edellisesta n. 60 km lanteen (6 50' p.., 22 40' i. p.). Taulukko 6. Pohjankankaan aineisto. Table 6. Material from Pohjankangas. Metsa- Koepuut - Sample trees Koeala tai snon:o tyyppi Pun- Lnkn- ka mitta Lapi- Metsikou selitys Sample Site maara plot no, type A.ge Dia-,r;pecies Number meter 59 CT Ma Tasaik. puhdas mannikkii 60 CT Ma »»» 6 CT Ma »»» ). Saarijarven aineisto (945) on kokonaisuudessaan Pyhahakin luonnonpuistosta (62 50' p..,25 30' i. p.), missa metsat ovat mahdollisimman luonnontilaisia ja hakkuilta saastyneita. Maa on moreenia ja metsatyypit jonkin verran karumpia kuin etelaisemmilla tutkimusalueilla. Paaosa aineistosta on sangen vanhoja metsik6ita ja puita. Saarijarven aineisto kasittaa kaikkiaan 0 koealaa, joista 8 kovilta mailta ja 2 soilta, seka 99 puuta, joista mantyja 32 ja kuusia 67.

18 6 32 Peiltsa Mikola 38.5 ''' t o.' 'sta JOa niiden R P::,uicL",:"en-k:!l!S=vun, V_atl_'L _,_"'-_U_l _ak]tkoos:ta'k=a=svut-w-t-ki-'m--uk--o-ss-a i Koeala f!rt:!_ Koepuut - Sample trees n:o Sample SOte laj maira ka mitta plotno. Tree T Age Diatype species]j umber meter Taulukko 7. Saarijarven aineisto. Table 7. }\taterial from Saarijarvi. tyyppi Pu- LUkU- Lapi- Metsikiin selitys 46 OMT Mii Hyvin varteva ja jiireii, tiiystihea manty-lmusi- Ku sekametsikko 47 VT Ma Hieman eri-ik. ja epatasainen miinnikkii 48 MT - Ma Vanha, tiheii ja hidaskasvuinen manty-kuusi- Ku sekametsikko 49 MT Ma Vanhoja ylispuita kolmea ikaluokkaa, vall. Ma metsa hidaskasvuista ja ylispuiden alia ki- Ku tuvaa 50 NR Ma Eri-ik. harva ramemannikkii 5 VT Ma Tasaik. puhdas mannikkii. 53 VT Ma Tavstihea tasaik. mannikko 54 MT Mii Harvahko jarea mannikkii, jossa!musialikas- Ku vosta 55 VK Ku Eri-ik. korpikuusikko 56 MT Ma Tihea tasaik. mannikkii, jossa tihea kuusiali- Ku kasvos 6. Kivijarven aineisto (945) on Salamajarven uonnonpuistosta Keski-Suomen jarvialueen ja Pohjanmaan valiselta vedenjakajalta (63 0' p.., 24 50' i. p.). Maa on sangen kivista ja karua, ja kasvillisuudesea on havaittavissa pohjoissuomalaisia piirteita. Kuivat kangasmetsatyypit ovat kovilla mailla vallitsevia ja metsat suurimmaksi osaksi puhtaita mannik6ita. Kivijarven aineisto kiisittaa koealaa, joista kovilta mailta 8 ja soilta 3, seka 92 puuta, joista mantyja 33 ja kuusia 59. Taulukko 8. Kivijarven aineisto. Table 8. Material from Kivijarvi. Metsa- Koepuut - Sample trees Koeala tai suon:o tyyppi Lapi- Sample Pu- J;'ll mliara LukU- ka mitta Site plotnoo ree Age Diatype species Nttmber meter Metsikiin selitys 57 VK Ku Eri-ik. vanha korpikuusikko 58 VT Ma Tasaik. puhdas mannikko 59 VT Ku Rieman eri-ik. harva kuusivalt. sekametsii 60 VT Ma Tasaik. puhdas mannikkii 6 MY Ma Rieman epatasainen kuusivalt. sekametsa Ku VT Ma Vanha puhdas mannikko 63 VT Ma Tasaik. tihea puhdas mannikkii 64 VT Ma Rarva vanha mannikkii, aukkopaikoissa nuo- Ma rennosta 65 R Ma Hyviikasvuinen nuorehko riimemannikko 66 KgR Mii Vanha, harva ramemannikko 67 MT Mii Varteva ja jareii miinty-kuusisekametsikkii Ku F 0 Kuva 6 Koeala 62, Kivij'yi. 0 Sample plot 62, Kwtjarvt. P M tg.. Valok. - Photo,... to kasittaa 7 koealaa, joista vain 'k"'t OO Sotkamon amels. 30 k. puhtaita mann 0 a... o tyj'a 5 ja kuusa. osa Sl k' 45 puuta, J0sta man ksi on suolta, se a.. Y Taulukko 9. Sotkamon amelsto. \ Table 9. Material from Sotkamo. Mtsa- \ Koepuut Sample tre:pi_ \ Metsikiin seutys Koeala tal "nc!- pun- \ Lnku- \ k" \ mitt a n:o tyyppl laji roaara a Dia- Sample Site Tre Number Age \ meter 7. Sotkamon aineisto (946) on keratty Porttijoen latvalta, Pielisen ja Ouujarven valiselta vedenjakajalta (63 50' p.., 29 i. p.). Maat ovat kivisia ja karuja; kovilla mailla ovat kuivat kangasmetsatyypit vallitsevia. Metsat ovat suurimmaksi 5

19 34 Peitsa Mikoa Puiden kasvun vaihteluislta ja niiden merkityksesta kasvututkimuksissa 35 Metsa Koepuut - Sample trees Koeala tai suo n:o tyyppi Lapi- Pu- LUkU- Sample ajl maara ka mitta Site plot no. Dia- type Age spe':is Number meter Taulukko 0. Kuhmon aineisto. Table 0. Material from Kuhmo. Metsikon selitys 88 MT Ma Tasaik. mannikko, jossa kuusialikasvosta 89 VK Ku Eri-ik. korpikuusikko 90 MT Ku Tasaik. tihea kuusikko, joitakin ylispuumantyja 9 MT Ma Kaskiaholle noussut tasaik. mannikko, jossa Ku runsaasti kuusialikasvosta 92 MT Ku Tihea HMT:ia muistuttava kuusikko 93 MT Ku Vanha HMT:ia muistuttava kuusikko 9. Puolangan aineisto (945) kasittaa kaksi melko erillista ryhmaa. Toiseen kuuluu 8 koealaa Puolangan kirkonkylan lahist6ita ( ' p.., ' i. p.), missa maat ovat melko tasaisia, hiekkaisia ja karuja ja metsat mantyvaltaisia. Toisen ryhrnan muodostaa nelja koealaa kirkonkylasta n. 20 km kaakkoon, Paljakkavaaralta, missa kasvillisuus on rehevaa, maasto epatasaista ja met sat miltei puhtaita kuusikoita. Puolangan aineiston 2 koealasta on 9 kovilta mailta ja 3 soilta, ja aineisto kasittaa 226 puuta, joista mantyja 50 ja kuusia 76. Tutkimustulosten esityksessa on Sotkamon, Kuhmon ja Puolangan aineistot useimmiten kasitelty yhtena ryhmana, jota nimitetaan K a in u u n aineistoksi. Taulukko. Puolangan aineisto. Table.. Material from Puolanka. Metsa- Koepuut - Sample trees Koeala tai suon:o tyyppi Lapi- Pu- ajl maara LukU- ka mitta Metsikon selitys Sample Site plotno. ree Dia- type species Number Age meter 68 V'l' Ma Tasaik. puhdas mannikko 69 VT Ma Smp. alalle luont. noussut tihea taimisto 70 CT Ma Tasaik. aukkoinen mannikko 7 ErClT Ma Tasaik. puhdas mannikko 72 R Ma Harvahko hyvakasv. ramemannikkii 73 VT Ma Tasaik. taystihea mannikko 74 MT Ma Tasaik. hyvakasv. puhdas mannikkii 75 KgR Ma Vanha hidaskasv. harva ramemanuikkii 76 MT Ku Jarea hyvakasv. rinnekuusikko 77 MT Ku Jarea ja hyvakasv. kuusikko 27.4 Harva lakikuusikko vaaran laella 79 VK Ku Eri-ik. vanha korpikuusikko 78 MT Ku Savukosken aineisto (946) on keratty Hongikkovaaran seudulta n. 5 km Savukosken Martin kylasta kaakkoon ( ' p.., ' i. p.). Koealat ovat paaasiassa tyypillisilta Etela-Lapin kangasmailta, mutta pari koealaa (n:ot 0-02) on ylempaa tun turin rinteelta, lahelta metsanrajaa. Pera-Pohjolan tarkeimmat metsatyypit (EMT, ErClT ja HMT) ovat tutkimusalueella kaikki edustettuina. Savukosken aineisto kasittaa kaikkiaan koealaa, jotka kaikki ovat kovilta metsamailta, seka 22 puuta, joista rnantyja 40 ja kuusia 72. Metsa- Koepuut Sample trees Koeala tai suon:o tyyppi Pu- Luku- Lapiplot no. type ree Age Diaspecies Number, meter Kuva 7. Koeala 68, Puolanka. Fig. 7. Sample plot 68, Puolanka. Valok. - Photo P. M Taulukko 2. Savukosken aineisto. Table 2. Material from Savukoski Sample Site Jl maara ka mitta Metsikon selitys 95 ErClT Ma Tasaik. puhdas mannikkii 96 ErClT Ma Harvahko mannikkii, jossa puut kahta ika- Ma luokkaa 97 EMT Ma Tasaik. melko tihea mannikko 98 EMT Ma Vanha tasaik. tihea mannikkii 99 EMT Ma Harva, hyvakasvuinen mannikkii 00 ErCT Ma Tasaik. kivikkoinen harjumannikko 0 Tunt. Ku Ha;ryakseen kasvavia kuusia metsanrajalla 02 HMT Ku En-lk. harva paksusammalkuusikko 03 HMT Ku Nuori eri-ik. harva kuusikko 04 EMT Ma Harva manty-kuusisekametsa Ku EMT Ma Tasaik. nuori tihea mannikkii

20 = 36 Peitsa Mikoila Sompion aineisto (946) on keratty SOdankylan pohjoisosasta, Nattas tunturien pohjoispuolelta (68 0' p.., 27 30' i. p.). Osa koealoista on metsaisilta vaaroilta ja alavilta mailta, osa on laki- ja tunturimetsia. Sompion aineisto kasittaa 7 koealaa, joista yksi suolta, seka 60 puuta, joista mantyja 87 ja kuusia 73. Metsa Koepuut - Sample trees Koeala tai suo n:o tyyppi Liipi' Pu:!,- LUkU- Sample J;'ll maara ka mitta Site plot no. Dia- type 8pe'd8 Number Age meter Taulukko 3. Sompion aineisto. Table 3. Material trom Sompio. Metsikou selitys 06 HMT Ku Harva vaarakuusikko 07 HMT Ku Harvahko paksusammalkuusikko 08 Tunt. Mii Harvaa miinnikkiiii metsiinrajalla 09 Lkm. Ku Harvaa kuusikkoa vaaran laella 0 ErClT Mii Vanha harvahko miinnikko EMT Mii Harvakseen susimaisia miintyjii, viilissii hyva- Ma kasv. tiheiitii taimistoa 2 KgR Ku Harvakseen riimeellii kasvavia kuusia 2. Pallasjarven aineisto (949) kasittaa nelja koealaa Pallastunturien etela rinteelta (68 p.., 24 i. p.). Osa koealoista on suojaisista paikoista metsaseudulta, osa tun turin rinteelta lahelta puurajaa. Aineisto kasittaa 35 mantya ja 39 kuusta, yhteensa 74 puuta. Metsa- Koepuut - Sample trees Koeala tai suon:o tyyppi Lapi Pu:!,- LUkU- Sample aj maara ka mitta Site plotno. ree Age Dia type species Number meter Taulukko 4. Pallasjarven aineisto. Table 4. Material from Pallasjarvi. Metsikon selitys 62 HMT Ku Harva koivun sek. paksusammalkuusikko 63 EMT Mii Tasaik. tiheii puhdas miinnikkii 64 ErClT Mii Harva miinnikko liih. metsiinrajaa 65 HMT Ku 9 ll, 24.4 Eri-ik. paksusammalkuusikko liih. metsiinrajaa 3. Enontekion aineisto (949) kasittaa viisi koealaa, joista nelja on n. 0 km Enontekion kirkonkylan pohjoiepuolelta ja yksi viilittomasti Ounasjarven etelapuolelta. Yksi koeala on yksittain kasvavia mantyja tunturikoivikon seassa, muut ovat pohjoisimmista yhtena,isista mantymetsikoista. Aineisto kasittaa yhteensa 95 puuta, jotka kaikki ovat mantyja. Metsa- Koepuut -,. Sample trees Koeala tai suo n;o tyyppi LapipU:!'- LUkU- Sample aj maara ka mitta Site plot no. Dia type 8pe'ds Nt,mber Age meter Taulukko 5. Enontekion aineisto. Table 5. Material trom Enontekio. Metsikon selitys 66 Tunt. Ma Hajallisia eri-ik. miintyjii tunturikoivikossa 67 ErClT Mii Vanha harvahko miinnikkii 68 ErClT Mii Melko tihea tasaik. mannikkii 69 ErClT Ma Nuori harva manty-koivusekametsii 70 ErCT Ma Vanha harvahko mannikko 38.5 Puiden kasvun vaihteluista ja niiden merkityksesta kasvututkimuksissa Lemmenioen aineisto (946) on keratty melko suppealta alueelta Lemmenjoen keskijuoksun varrelta narin lounaisosasta (68 40' p.., 26 i. p.). Seutu on yhtenaisten mantymetsien aluetta. Osa koealolsta on alhaalta jokivarresta, osa ylempaa laakson pohjoisrinteelta. Aineisto kasittaa 0 koealaa ja 73 puuts, kaikki mantyja. Taulukko 6. Lemmenjoen aineisto. Metsa- Koepuut - Sample trees Koeala tai suo' n;o tyyppi Lapi Pu:!,- LUkU- Sample all maara kl mitta Site plotno. ree Dia type species Number Age meter Table 6. Material trom Lemmenjoki. Metsikon selitys 20 ErClT Mii Tiiystiheii tasaik. miinnikkii laakson pohjalla 2 EMT Mii Tiiystiheii tasaik. miinnikko laakson pohjalla 22 EMT Mii Harvahko jiireii vanha miinnikko, paikoin Mii aukkokohdissa nuorennosta 23 EMT Mii Tiiystiheii miinnikko tunturin rinteella liih. metsiinrajaa 24 ErClT Mii Nuori tiheii miinnikko, jossa harvakseen ylis- Mii puita 25 ErClT Mii Vanha harvahko miinnikkii laakson pohjalla 26 ErClT Mii Tasaik. miinnikko, harvakseen ylispuita 27 ErClT Mii Hidaskasv. miinnikkii kivikkoisen vaaran rin- teellii 28 ErClT Mii Harvahko miinnikkii laakson pohjalla 29 ErCT Mii Tasaik. tiheii miinnikkii laakson pohjalla 5. narin aineistoksi (949) nimitetaan seitsemaa melko hajallaan sijaitsevaa koealaa narin kirkonkylan ymparistossa (68 55' p.., 27 i. p.). Ne ovat kaikki puhtaita mannikoita, joissa puusto on sangen vanhaa ja jonkin verran eri-ikaista. narin aineisto kasittaa 95 puuta, kaikki mantyjii. Taulukko 7. narin aineisto. Table 7. Material trom nari. Metsa Koepuut - Sample trees Koeala tai suon;o tyyppi Puu- Luku- Liipi Metsikon selitys Sample aji maara ka mitt a Site plot no. ree type Dia species Number Age meter 7 EVT Ma Vanha tasaik. miinnikko 72 EVT Ma Vanha tasaik. mannikkii 73 ClT Ma Eri-ik. harva mannikkii 74 ClT Ma Hidaskasv. eri-ik. mannikkii 75 ErClT Ma Vanha eri-ik. mannikkii 76 EMT Ma Vanha tasaik. mannikkii 77 EVT. Ma Vanha tasaik. miinnikkii 6. Utsjoen aineisto (946), johon kuuluu 6 koealaa, kasittaa paaasiassa hajallaan kasvavia mantyja tunturikoivuvyohykkeesta varsinaisen havumetsavyohykkeen pohjoispuolelta. Se on keratty Kevojoen keskijuoksun varrelta (69 40' p.., 26 50' i. p.), osittain kurun pohjalta, osittain rinteelta ja kurua reunustavalta tunturitasanteelta. Aineisto kasittaa 76 puuta, kaikki mantyja.