Korkeasti koulutettujen ammatinharjoittajana ja yrittäjänä toimiminen. Selvitys AKAVAn jäsenistössä

Transkriptio

1 Korkeasti koulutettujen ammatinharjoittajana ja yrittäjänä toimiminen Selvitys AKAVAn jäsenistössä 1

2 ISBN Painopaikka: Suomen Graafiset Palvelut 2006 Kannen kuvat: Lehtikuva Oy Julkistettu

3 Korkeasti koulutettujen ammatinharjoittajana ja yrittäjänä toimiminen Selvitys AKAVAn jäsenistössä Kaisu Paasio Tommi Pukkinen PK-Instituutti Turun kauppakorkeakoulu 3

4 SISÄLLYS 1. Johdanto... 7 Korkeasti koulutettujen yrittäjyys tilastovälähdys... 7 Selvityksen tavoitteet ja toteutus... 8 Tulosten yleistettävyys ja luotettavuus... 9 Keskeiset käsitteet Akavalaisen ammatinharjoittajan/yrittäjän profiili Ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtymisen taustat...14 Henkilötekijät Palkkatyöhistoria Tilannetekijät Ammatinharjoittajana/yrittäjänä toimiminen...21 Yritystoiminnan alkuvaihe Yritystoiminnan nykytilanne Kokemukset ammatinharjoittamisesta/yrittäjyydestä Ammatinharjoittajan/yrittäjän tulevaisuuden odotukset AKAVAn rooli ammatinharjoittaja-/yrittäjäjäsenten edunvalvonnassa Yhteenveto ja keskustelu...37 Millainen on akavalaisen ammatinharjoittajan / yrittäjän profiili? Ketkä ryhtyvät ammatinharjoittajaksi / yrittäjäksi? Miten ammatinharjoittajat/yrittäjät menestyvät? Miten akateemista ammatinharjoittamista/yrittäjyyttä tulisi edistää? Lähteet...40 Liitteet...41 Kuvioluettelo...45 Taulukkoluettelo...46 Kyselylomake

5 ESIPUHE Korkeasti koulutetun yrittäjyyden merkitys ja kysyntä kasvaa kaiken aikaa. Se on myös välttämätöntä suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja työllisyysasteen kohottamisessa. Ei siis ihme, että korkeasti koulutettujen yrittäjyyden edistäminen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmassa. AKAVAssa on ainakin korkeasti koulutettua ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsentä, mikä on reilut 5 prosenttia kaikista työelämässä olevista akavalaisista. Vaikka akavalainen ammatinharjoittaja-yrittäjäkunta on varsin heterogeeninen, yhteistä heille on oman alansa vankka ammattiidentiteetti ja huippuosaaminen. Ammattiosaajalle yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto palkkatyölle. AKAVA on perinteisesti ollut korkeasti koulutettujen palkansaajien etujärjestö, mutta tulevaisuudessa se toimii entistäkin vahvemmin myös korkeasti koulutettujen ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsentensä edunvalvojana. Tämän selvityksen tavoitteena on ollut kartoittaa ensimmäistä kertaa kattavasti koko akavalaisen yrittäjyyden profiili, yrittäjyyden tila ja edunvalvonnan tarpeet. Tutkimus on tehty yhteistyössä Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutin kanssa. Haluan kiittää Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutin tutkijoita VTM Kaisu Paasiota ja KTM Tommi Pukkista ansiokkaasta työstä akavalaisen yrittäjyyden kartoittamisessa. AKAVA ry Risto Piekka puheenjohtaja 5

6 6

7 1. JOHDANTO Tutkimustulokset osoittavat, että huolimatta yrittäjyyttä suosivista olosuhteista ja myönteisestä asenteesta vain harva suomalainen perustaa tai harkitsee vakavasti yrityksen perustamista. Tilanne koskee erityisesti korkeasti koulutettuja; työssäkäyvistä akateemisen loppututkinnon suorittaneista on yrittäjinä alle kymmenesosa, sen sijaan pelkän perusasteen suorittaneista lähes joka viides työllistää itse itsensä (Tilastokeskus 2004). Viime vuosina tosin akateemisten yrittäjien määrä on ollut kasvussa samalla kun kaikkien yrittäjien määrä on laskenut. Muutos on pääosin ollut seurausta suomalaisten yleisestä koulutustason noususta. (Tilastokeskus 2004) Perinteisesti on totuttu ajattelemaan, että korkea koulutus ja yrittäjyys eivät sovi yhteen, ja tyypillinen työllistymisväylä korkeammin koulutetuille onkin ollut asiantuntijaura julkisella sektorilla tai suurissa organisaatioissa, varsinkin työuran alkuvaiheessa. Viimeaikaiset supistamisvaateet ja murrokset työmarkkinoilla ovat kuitenkin lisänneet kiinnostusta yrittäjyyteen yleisesti ja myös korkeasti koulutettujen keskuudessa. Samaan aikaan myös tiukka raja yrittäjyyden ja palkkatyön välillä on liudentumassa ja palkkatyössä on havaittu enenevässä määrin sellaisia piirteitä, joita on totuttu liittämään yrittäjyyteen. Esimerkiksi työpäivien pidentyminen, työn ja vapaa-ajan hämärtyminen sekä töiden projektiluonne ovat jo enemmänkin sääntö kuin poikkeus myös palkkatöissä. (vrt. Härmä 2004; Paasio Nurmi Heinonen 2006) Korkeasti koulutettujen yrittäjyys tilastovälähdys Yrittäjien koulutustaso on kohonnut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana merkittävästi. Vuonna 2003 Suomessa oli yhteensä noin yrittäjää 1, joista 70 % oli suorittanut jonkin perusasteen jälkeisen tutkinnon, kun vastaava osuus vuonna 1984 oli vain noin 35 %. Myös korkeasti kouluttautuneiden yrittäjien määrä on ollut kasvussa. Alemman korkeakoulututkinnon oli vuonna 2003 suorittanut noin henkilöä ja ylemmän korkeakoulututkinnon noin henkilöä. Korkeasti kouluttautuneiden yrittäjien määrä on kuitenkin edelleen melko pieni verrattuna muilta koulutusasteilta valmistuneisiin. Tämä johtuu osaksi siitä, että väestöstä vielä melko pieni vaikkakin kasvava osa on pidemmälle kouluttautuneita. Toisaalta tilastot osoittavat myös, että yrittäjien osuus eri koulutusasteen suorittaneista alenee koulutustason noustessa (Kuvio 1). Vuonna 2003 esimerkiksi kaikista perusasteen suorittaneista noin 18 % ja keskiasteelta valmistuneista noin 13 % toimi yrittäjänä, kun vastaavasti ylemmältä korkea-asteelta valmistuneista oli yrittäjiä vain noin 7 %. Yrittäjyys ei siten ole perinteisesti ollut akateemisille yhtä todennäköinen uravaihtoehto kuin muille. (Tilastokeskus 2004; 2003) 1 Sisältää myös maatalousyrittäjät ja yrittäjäperheenjäsenet (Tilastokeskus 2004) % 10 5 KOKO TYÖVÄESTÖ ei perusast. jälk. k. keskiaste alin korkea-aste alempi korkea-aste ylempi korkea-aste Kuvio 1 Yrittäjien osuus eri koulutusasteen suorittaneista

8 Selvityksen tavoitteet ja toteutus Edellä esitettyjen tilastojen heikkoutena kuitenkin on, että ne eivät anna tietoa uusimmista suuntauksista yrittäjyysaktiivisuudessa. Tilastoihin lasketaan mukaan kaikki tiettynä ajankohtana yrittäjänä toimivat eli mukana ovat sekä vanhat että uudet yrittäjät. Korkeasti kouluttautuneiden kohdalla tämä tarkoittaa, että historiallisesti keskimääräistä alhaisempi yrittäjien osuus laskee tilastokeskiarvoja vielä kauan sen jälkeen, vaikka yrittäjyysaktiivisuus olisikin kääntynyt kasvuun. Viimeaikaisten suuntausten selvittäminen edellyttää tarkastelun rajaamista koskemaan pelkästään uusien yrittäjien osuuksia eri koulutusasteilla. Tällä tavoin tarkasteltuna korkeasti koulutettujen ryhtyminen yrittäjäksi näyttää olevan 2000-luvulla jokseenkin yhtä yleistä kuin työvoimassa keskimäärin. Esimerkiksi vuonna 2001 noin 0,6 % ylemmän korkea-asteen suorittaneista aloitti uutena yrittäjänä, kun vastaava luku koko työvoimasta oli 0,7 %. Myös Global Entrepreneurship Monitor (GEM)-tutkimuksen uusimmat tulokset osoittavat, ettei koulutusasteiden välillä ole juurikaan eroa yrittäjyysaktiivisuudessa (Arenius 2005b) ja vähäisetkin erot näyttävät olevan tässä suhteessa jopa korkeasti koulutettujen eduksi (Heinonen Kovalainen Pukkinen 2006). Käsillä oleva selvitys kartoittaa korkeasti koulutettujen ammatinharjoittajana ja yrittäjänä (menneisyys), toimiminen (nykytila) sekä tulevaisuus. Edellä kuvatut näkökulmat sisältävät seuraavia teemoja; siirtymä johon kuuluvat vastaajien henkilötiedot, yrittäjyyttä edeltänyt työtilanne, yrittäjyyttä edeltänyt työhistoria yhteensä, aiempi yrittäjäkokemus, yrittäjäksi ryhtymistilanne sekä yrityksen taustatiedot; nykytila, jossa tarkastellaan yrityksen nykytilaa sekä vastaajien kokemuksia yrittäjänä toimimisesta; tulevaisuus keskittyy tutkimukseen osallistuneiden omaan ja toiminnan tulevaisuuteen kymmenen vuoden kuluttua. Selvityksen on tehnyt Turun kauppakorkeakoulun PK- Instituutti ja kohteena olivat AKAVAn jäsenliittojen ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsenet. Selvitys toteutettiin maalis-toukokuussa 2005 sähköpostikyselynä. PK-Instituutti sai AKAVAlta käyttöönsä ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsentensä sähköpostiosoitteet 2. Tässä raportissa esitellään AKAVAn ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsenille toteutetun kyselyn tulokset. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 20 % (1771 vastaajaa), vastausaktiivisuudessa oli eroja jäsenliittojen välillä. Selvitykseen osallistuneet edustivat AKAVAn jäsenjärjestöjä seuraavasti (Taulukko 1): 8 2 AKAVA toimitti kyselyn Lakimiesliiton jäsenille ja vastaavasti Tekniikan Akateemisten Liitto omalle jäsenistölleen. Taulukko 1 Kyselyyn vastanneet ammattijärjestöittäin Ammattijärjestö Lähetetty, Vastannut, Vastaus-% Osuus kaikista henkilölle henkilöä liiton sisällä vastanneista, % Agronomiliitto % 6,5 % Akavan Erityisalat AE % 1,1 % Driftingenjörsförbundet i Finland % 0,3 % Insinööriliitto IL % 2,3 % Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL % 0,3 % Metsänhoitajaliitto % 0,3 % Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia % 0,5 % Suomen Arkkitehtiliitto SAFA % 6,3 % Suomen Ekonomiliitto SEFE % 11,5 % Suomen Eläinlääkäriliitto % 1,9 % Suomen Hammaslääkäriliitto % 7,0 % Suomen Lakimiesliitto % 8,2 % Suomen Lääkäriliitto % 35,2 % Suomen Psykologiliitto % 10,7 % Suomen Puheterapeuttiliitto % 2,3 % Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL % 0,8 % Tekniikan Akateemisten Liitto TEK % 4,1 % Tradenomiliitto % 0,2 % Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL % 0,2 % YTY & Valmentajat % 0,1 % AKAVA YHTEENSÄ % 100 %

9 Tulosten yleistettävyys ja luotettavuus Raportoitavien tulosten yleistettävyyteen vaikuttavat otoksen valinta ja vastausaktiivisuus sekä luotettavuuteen puolestaan vastaajille esitettyjen kysymysten tarkoituksenmukaisuus ja selkeys. Kyselyn vastaajajoukon valinnassa käytettiin harkinnanvaraista otantaa. Selvityksen tilaaja rajasi tarkastelun koskemaan valitsemiensa akavalaisten liittojen ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäseniä. Koska kaikki AKAVAn jäsenliitot ja jäsenliittoihin kuulumattomat korkeasti koulutetut ammatinharjoittajat/yrittäjät eivät ole raportissa edustettuina, tuloksia ei voida automaattisesti yleistää koskemaan kaikkia korkeasti kouluttautuneita ammatinharjoittajia/yrittäjiä Suomessa. Eri koulutusalojen enemmistö on kuitenkin edustettuna, joten lähtökohdat ovat hyvät sille, että selvitys antaa varsin kattavan ja monipuolisen kuvan erityisesti akavalaisista, mutta myös suomalaisista korkeakoulutetuista ammatinharjoittajista/yrittäjistä yleisemminkin. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 20 %, mitä voidaan pitää kohtalaisena tuloksena. Selvitykseen osallistumattomista vastaajista ei ole käytettävissä tarkempia taustatietoja, jolloin heitä ei voida verrata kyselyyn vastanneisiin mahdollisten tulosten yleistettävyyttä heikentävien erojen havaitsemiseksi. Vastauskato on kuitenkin sen verran suuri, että tulosten yleistämisen kanssa on oltava varovainen. Toisaalta akavalaisten ja ylipäätään korkeasti koulutettujen ammatinharjoittajien/yrittäjien taustoja ja toimintaa ei ole tutkittu Suomessa ennen yhtä laajasti, joten vastauskatoon liittyvistä varauksista huolimatta selvitys antaa joka tapauksessa uutta tietoa aiheesta. Internetin käyttö aineiston keruun välineenä on voinut vaikuttaa tulosten yleistettävyyteen kahdesta syystä, ensiksikin selvityksen ulkopuolelle jäivät kaikki henkilöt, joilla ei ollut käytettävissä sähköpostiosoitetta, johon internet-linkki olisi voitu lähettää. 3 AKAVAn jäsenliitoilta saatujen noin ammatinharjoittajan/yrittäjän yhteystiedoista löytyi yhteensä noin sähköpostiosoitetta (ks. edellinen taulukko). Tarkastelun ulkopuolelle jäi siten noin ammatinharjoittajaa/yrittäjää. Näistä henkilöistä ei ollut käytettävissä tarkempia taustatietoja, joten ei voida yksiselitteisesti päätellä, poikkeaako tämä ryhmä systemaattisesti muista tavalla, joka voisi heikentää tulosten yleistettävyyttä. Voidaan lähinnä arvella, että nuoremmilla henkilöillä voisi olla muita todennäköisemmin käytössään oma sähköpostiosoite, jota he myös käyttäisivät sitä keskimääräistä säännöllisemmin, jolloin vastaaminen olisi ollut paremmin mahdollista sille varatun noin kolmen viikon aikana. Vastausaineiston analyysi ei kuitenkaan viittaa tällaiseen vinoumaan, sillä vain pieni osa vastaajista on alle 30- tai 40-vuotiaita. Samoin on mahdollista, että osa-aikaisilla ammatinharjoittajilla/ yrittäjillä on sähköpostiyhteys käytössään muita todennäköisemmin palkkatyönsä kautta. Osa-aikaisesti toimivien suuri osuus aineistossa jättää tilaa tälle tulkinnalle. Niin ikään naisten on havaittu yleensä suhtautuvan hieman miehiä myönteisemmin kyselyihin. Voidaan siis esittää karkea arvio siitä, että osaaikaisten ammatinharjoittajien/yrittäjien ja naisten vastaukset painottuvat raportissa hieman voimakkaammin kuin mikä heidän osuutensa on korkeasti koulutettujen ammatinharjoittajien/yrittäjien keskuudessa muutoin. Tulosten luotettavuuden varmistamiseksi selvitystyön aluksi perehdyttiin aiempaan aihepiiriä käsitelleeseen kirjallisuuteen ja käytiin keskusteluja selvityksen lähtökohdista ja kyselylomakkeen sisällöstä työn tilaajan kanssa. Kyselylomakkeisiin pyydettiin ja saatiin näkemyksiä myös AKAVAn jäsenliittojen edustajilta. Lomakkeen suunnitteluvaiheessa tiedettiin tarkasteltavan kohdejoukon olevan hyvin kirjava. Mukaan oli tulossa iso joukko erilaisia koulutusaloja, joiden välillä ennakoitiin olevan merkittäviä eroja muun muassa sen suhteen, mitä yrittäjyydellä tarkoitetaan. Esimerkiksi terveydenhuoltoaloilla puhutaan useimmiten ammatinharjoittamisesta, joka saa osin samoja, osin erilaisia merkityssisältöjä kuin yrittäjyys. Tämän seurauksena kyselylomakkeessa ja sittemmin myös tässä raportissa käytetään rinnakkaisina, lähes samaa tarkoittavina termeinä yrittäjyyttä ja ammatinharjoittamista. Rinnakkaisten käsitteiden käyttö mahdollisti selvityksen toteuttamisen, mutta samalla kuitenkin pidensi kyselylomaketta ja teki siitä hieman raskaan luettavan. Lisäksi vastausaineiston alustavan tarkastelun yhteydessä havaittiin, että iso osa ammatinharjoittajista, erityisesti terveydenhoitosektoreilla, oli tulkinnut liiketoimintaa koskevien kysymysten viittaavaan siihen työyhteisöön, jossa he 3 Kysely toteutettiin muutoin internetissä paitsi Lakimiesliiton kohdalla postikyselynä, koska jäsenten tavoitettavuuden arveltiin olevan tällä tavoin parempi. 9

10 harjoittivat ammattiaan eli käytännössä usein lääkäritaloihin. 4 Nämä puutteellisesta kysymyksenasettelusta seuranneet virheelliset vastaukset koodattiin jälkikäteen mahdollisuuksien mukaan uudelleen. 5 Toinen keskeinen haaste kyselylomakkeen suunnittelussa oli tarkastelun aikajänne. Tavoitteena oli selvittää ammatinharjoittamista/yrittäjyyttä edeltänyttä työhistoriaa ja taustoja sekä erikseen ammatinharjoittamisen/yrittäjyyden alkuvaihetta, nykytilannetta ja tulevaisuutta. Tarkastelun selkiyttämiseksi kyselylomake jaettiin useisiin osioihin, jotka etenivät aikajärjestyksessä aiemmista tapahtumista nykyhetkeen ja tulevaisuuden odotuksiin. Jälkikäteen arvioituna tämä ajallinen jako olisi pitänyt tehdä lomakkeessa vieläkin näkyvämmäksi ja perustella se paremmin. Saadun palautteen (mm. sähköiset yhteydenotot) perusteella vastaajien oli ollut ajoittain vaikea sisäistää, että erityisesti työhistoriaa koskevat kysymykset todella tarkoittivat ammatinharjoittamista/yrittäjyyttä edeltänyttä aikaa. Erityisesti sivutoimisesti työskentelevien kohdalla työhistoria voi poiketa merkittävästikin sen perustella lasketaanko mukaan myös ammatinharjoittamisen/ yrittäjyyden aikana kertynyt työkokemus. Tulosten luotettavuuden parantamiseksi joidenkin sivutoimisten yrittäjien vastauksia ei otettu työhistorian osalta lainkaan mukaan tarkasteluun, koska ei voitu olla varmoja siitä, miten he olivat asiaa tulkinneet. Erityisesti raportoinnin kannalta merkittävä piirre on, että selvityksessä oli käytössä kolme toisistaan hieman poikkeavaa kyselylomaketta 6, joiden erona oli lähinnä se, että osassa lomakkeita oli muutamia kysymyksiä enemmän kuin muissa. Nämä vastaajamääriltään muista poikkeavat kysymykset on merkitty näkyviin raporttiin kulloisenkin käsiteltävän asian yhteyteen alaviitteeseen. Tulosten luotettavuuteen liittyy keskeisesti myös vastausten totuudenmukaisuus. Voidaan olettaa, että tällaiseen, aika yksityiskohtaisestikin vastaajien henkilökohtaisia taustoja, tilanteita ja mielipiteitä kartoittavaan kyselyyn vastataan melko totuudenmukaisesti. Kyselyssä käsitellyt asiat ovat itseä koskevia, jolloin vastaaminen on kohtuullisen vaivatonta. Myös Internet-kyselyn mahdollistama anonymiteetti varmasti lisää luotettavuutta, koska vastaajat kokevat voivansa vastata rehellisesti esitettyihin kysymyksiin. Lisäksi vastaaja saattoi halutessaan jättää vastaamatta yksittäiseen kysymykseen, jos se tuntui liian henkilökohtaiselta, mitä mahdollisuutta myös jonkin verran käytettiin. Vastausten totuudellisuus on voinut heikentyä lähinnä sellaisissa faktatietoja koskevissa kysymyksissä, jotka ovat tapahtuneet pidemmän aikaa sitten. Esimerkiksi ammatinharjoittamista/ yrittäjyyttä edeltänyttä työhistoriaa voi olla hankala muistaa, jos siirtyminen on tapahtunut esim. 20 vuotta aiemmin. Mahdolliset yksittäiset muistamisen epätarkkuudet tuskin kuitenkaan heikentävät huomattavasti esitettyjen tulosten luotettavuutta. 4 Tämä näkyi erityisesti kysymyksissä, jossa tiedusteltiin työyhteisön omistajien ja palkallisten työntekijöiden määrää sekä yhtiömuotoa. 5 Kaikkien itsensä ammatinharjoittajaksi mieltäneiden (tätä kysyttiin erikseen) henkilöiden työyhteisön omistajien määrä tulkittiin yhdeksi (vastaaja itse) ja palkattujen työntekijöiden määrä nollaksi ts. ammatinharjoittamisen tulkittiin määritelmällisesti tarkoittavan pelkästään itsensä työllistämistä. Samalla tavoin toiminnan (yhtiö)muoto muutettiin toiminimeksi/ammatinharjoittamiseksi, joka luokka on käytössä myös tässä raportissa. 6 Kyselyt toteutettiin ajallisesti porrastetusti, joten lomakkeisiin lisättiin uusia yksittäisiä kysymyksiä matkan varrella. 10

11 Keskeiset käsitteet Alla on joitakin keskeisiä käsitteitä, jotka toistuvat läpi tutkimusraportin. Ammatinharjoittaja. Ammatinharjoittajalla tarkoitetaan itsenäistä, omaan lukuunsa, ilman työnantajan johtoa ja valvontaa työskentelevää henkilöä, jolla ei ole rekisteröityä yritystä. Ammatinharjoittaminen voi olla joko päätoimista tai osa-aikaista. Yrittäjä. Yrittäjällä tarkoitetaan itsenäistä, omaan lukuunsa, ilman työnantajan johtoa ja valvontaa työskentelevää henkilöä, jolla on rekisteröity yritys tai toiminimi. Yrittäjyys ei edellytä oman yrityksen perustamista, vaan myös osakkuus jo aiemmin perustetussa yrityksessä on mahdollinen. Yrittäjyys voi olla joko päätoimista tai osa-aikaista. Yrittäjän määritelmään ei sisälly yrittäjämäinen toiminta toisen palveluksessa (sisäinen yrittäjyys). Päätoiminen ammatinharjoittaja/yrittäjä. Päätoimisuudella tarkoitetaan, että ammatinharjoittajana/yrittäjänä toimiminen on yksilölle pääasiallinen tulonlähde. Vastaavasti sivutoimisuudella tarkoitetaan, että henkilö ansaitsee pääosan toimeentulostaan muutoin kuin ammatinharjoittajana/yrittäjänä. Työnantajayrittäjä. Työnantajayrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka työllistää yrityksessään vähintään yhden henkilön, joka ei ole omistussuhteessa yritykseen. Työllistäminen on kokopäiväistä ja lähtökohtana on, että työntekijälle maksetaan rahapalkkaa. Ammatinharjoittaja toimii määritelmällisesti yksin, eikä voi siten olla työnantaja. Yhteisomistus. Yhteisomistuksella tarkoitetaan, että yrityksen omistaa vähintään kaksi henkilöä, joista ainakin toinen työskentelee yrityksessä päätoimisesti. Ammatinharjoittaja toimii määritelmällisesti yksin, joten yhteisomistus ei ole mahdollista. 11

12 2. AKAVALAISEN AMMATINHARJOITTAJAN / YRITTÄJÄN PROFIILI Kahteen seuraavaan taulukkoon on koottu tutkimukseen osallistuneiden henkilöprofiili sekä toimintaprofiili kyselyn tekohetkellä. Näiden tietojen perusteella on mahdollista hahmottaa yleiskuva AKAVAn ammatinharjoittaja-/yrittäjäjäsenistä. Miehiä on akavalaisten ammatinharjoittajien/yrittäjien keskuudessa hieman naisia enemmän (Taulukko 2). Taulukko 2 Ammatinharjoittajien/yrittäjien henkilöprofiili kyselyhetkellä (prosenttia vastaajista) YHT Yhteensä Terveys Muu sos/terv. Koulutusala 7 Yhteiskuntat. Tekn./ luonn. Maa/metsä/ymp. Sukupuoli nainen mies Yhteensä Ikä enintään 30 vuotta yli Yhteensä Tutkintojen lkm 8 Yksi Useita Yhteensä Asuinpaikka (maakunta) Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Itä-Uusimaa Ulkomaat Yhteensä Yhteensä vastaajia Tutkimukseen osallistuneet AKAVAn jäsenliitot on ryhmitelty analyyseissa seuraavasti: terveysala (lyhennetään taulukossa terveys) pitää sisällään Suomen Hammaslääkäriliiton ja Suomen Lääkäriliiton jäsenet; muu sosiaali- ja terveysala (muu sos/terv.) kattaa Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian, Suomen Eläinlääkäriliiton, Suomen Psykologiliiton ja Suomen Puheterapeuttiliiton jäsenet; yhteiskuntatieteelliseen alaan (yhteiskuntat.) luokiteltiin Akavan Erityisalojen, Suomen Ekonomiliiton, Suomen Lakimiesliiton, Suomen Valtiotieteilijöiden Liiton sekä Tradenomiliiton jäsenet; tekniikan ja luonnontieteiden ala (tekn./luonn.) kattaa Driftingenjörsförbundet i Finlandin, Luonnontieteiden akateemisten liiton, Suomen Arkkitehtiliiton, Tekniikan akateemisten liiton ja Insinööriliiton jäsenet; maa-/metsätaloustieteelliseen ja ympäristöalaan (maa/metsä/ymp.) kuuluviksi katsottiin Agronomiliiton, Metsänhoitajaliiton ja Ympäristöasiantuntijoiden keskusliiton jäsenet. 8 Muilla tutkinnoilla tarkoitetaan muita akateemisia loppututkintoja tai jatkotutkintoja. 12

13 AKAVAn koko jäsenkuntaan verrattuna miesten ja naisten jakauma on päinvastainen (vrt. AKAVA 2004). Naisten osuus korkeasti koulutetuista ammatinharjoittajista/yrittäjistä on kuitenkin suurempi kuin yrittäjien keskuudessa keskimäärin (vrt. Tilastokeskus 2004). Yhteiskuntatieteellisten alojen, teknisten ja luonnontieteellisten alojen sekä maa-, metsätalous- ja ympäristöalojen ammatinharjoittajista/yrittäjistä valtaosa on miehiä, kun taas terveysalalla sukupuolijakauma on tasainen ja muilla sosiaali- ja terveysaloilla naiset ovat ammatinharjoittajien/yrittäjien enemmistönä. akavalaiset ammatinharjoittajaja yrittäjäjäsenet ovat yleisimmin yli 50-vuotiaita. He ovat selvästi iäkkäämpiä kuin muut akavalaiset (vrt. AKAVA 2004). Ammatinharjoittajat/yrittäjät ovat tyypillisesti laajasti kouluttautuneita. Yli puolet kyselyyn vastanneista on suorittanut ammatillisen perustutkinnon lisäksi jonkin toisen loppututkinnon tai yliopistollisen jatkotutkinnon. Useat tutkinnot tai jatkotutkinnot ovat yleisiä etenkin sosiaali- ja terveysaloilla. AKAVAn ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsenet ovat keskittyneet Uudellemaalle, Varsinais-Suomeen ja Pirkanmaalle. Tämä noudattelee akavalaisten yleistä sijoittumista (vrt. AKAVA 2004). Ammatinharjoittajana/yrittäjänä oloaika on akavalaisten keskuudessa tyypillisesti alle 15 vuotta. (Taulukko 3) Taulukko 3 Ammatinharjoittajien/yrittäjien toimintaprofiili kyselyhetkellä (prosenttia vastaajista) YHT Yhteensä Terveys Muu sos/terv. Koulutusala Yhteiskuntat. Tekn./ luonn. Maa/metsä/ ymp. Ammatinharjoittajana/yrittäjänä oloaika Alle vuosi Yli Yhteensä Toiminnan kokoaikaisuus Päätoimista Sivutoimista Yhteensä Omistajien lukumäärä Yksi Useita Yhteensä Toimiminen työnantajana 9 Kyllä Ei Yhteensä Yhteensä vastaajia Toiminnassa korostuu päätoimisuus, tosin terveyssekä muilla sosiaali- ja terveysaloilla sivutoiminen ammatinharjoittaminen/yrittäminen on yleisempää. Usean omistajan yhteisyritykset ja työnantajana toiminen ovat yleisiä muilla kuin sosiaali- ja terveysaloilla, joilla on runsaasti yksin toimivia ammatinharjoittajia. 9 Työnantajalla tarkoitetaan tässä henkilöä, joka työllistää yrityksessään kokopäiväisesti vähintään yhden henkilön, joka ei ole omistussuhteessa yritykseen. 13

14 3. AMMATINHARJOITTAJAKSI / YRITTÄJÄKSI RYHTYMISEN TAUSTAT Yksilön henkilökohtaisilla tekijöillä, työhistorialla ja erilaisilla tilannetekijöillä on aiempien tutkimusten perusteella vaikutusta siihen, millaisen työuran yksilö valitsee. Näitä taustoja tarkastellaan seuraavaksi lähemmin AKAVAn ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsenten kohdalla. Henkilötekijät Kyselyaineistossa selvitettiin millainen on tyypillinen ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi 10 ryhtyvä AKAVAn jäsen, kun henkilötekijöistä tarkastellaan yksilön ikää yrityksen perustamishetkellä sekä yrittäjäroolimalleja. Tulosten mukaan ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhdytään yleisimmin aktiivisimmassa työiässä, noin vuotiaina. AKAVAn jäsenistöstä nuorimpina ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtyvät maa- ja metsätalousaloilta valmistuneet, joista iso osa siirtyy pois palkkatyöstä (ainakin sivutoimisesti) jo alle 30- vuotiaina. Myös terveysalalla siirtymät tapahtuvat melko varhain. Tämä selittyy alalle tunnusomaisella sivutoimisella ammatinharjoittamisella. Suomessa yrittäjäksi ryhdytään keskimäärin melko myöhäisellä iällä, akateemisesti kouluttautuneet vielä muuta väestöä vanhempina. (vrt. Tilastokeskus 2004). Yksinyrittäjien määrä on selvästi työnantajayrittäjiä suurempi. (Taulukko 4) Taulukko 4 Ammatinharjoittajien/yrittäjien henkilökohtaiset taustat (ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhdyttäessä, prosenttia vastaajista) YHT Koulutusala Sukupuoli Päätoimisuus nyt 11 Työnantaja nyt 12 Yhteensveys Ter- Muu Yhteis- Tekn./ Maa/met- N M Päätoi- Sivutoi- Kyllä Ei sos/terv. kuntat. luonn. sä/ymp. minen minen Ikä enintään 30 vuotta yli Yhteensä Roolimallit 13 Omat vanhemmat Puoliso Ystävät Yhteensä vastaajia Ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtyvillä on lähipiirissään runsaasti suotuisia roolimalleja. Hieman alle puolella tutkituista on ammatinharjoittamiseen/ yrittäjyyteen aiempaa kosketusta omien vanhempiensa uravalintojen kautta. Heillä on myös runsaasti ammatinharjoittajana/yrittäjänä toimivia ystäviä tai puolisoita. Eri koulutusaloista roolimallit ovat yleisimpiä maa- ja metsätalous- sekä ympäristöaloilla. Vertailu palkansaajiin havainnollistaa, että yrittäjävanhempien lapset ryhtyvät selvästi muita useammin yrittäjiksi (Heinonen Paasio Pukkinen 2006). 10 Ammatinharjoittajalla/yrittäjällä tarkoitetaan tässä sekä pää- että sivutoimisia ammatinharjoittajia/yrittäjiä. 11 Tutkimukseen osallistuneet henkilöt on ryhmitelty ammatinharjoittamisen/yrittäjyyden päätoimisuuden mukaan siten, että kylläluokassa vastaajat toimivat tutkimushetkellä päätoimisena yrittäjänä/ammatinharjoittajana, kun taas ei-luokassa ammatinharjoittaminen/ yrittäjyys on sivutoimista. 12 Tutkimukseen osallistuneet henkilöt on jaettu kahteen ryhmään sen mukaan, onko yritykseen palkattu kokopäiväisiä työntekijöitä (ei omistajia). 13 Kukin vastaaja on voinut mainita useita roolimalleja, joten prosenttiluvut eivät summaudu sarakkeittain välttämättä 100:aan. 14 Ainakin toinen vanhemmista yrittäjä tai ammatinharjoittaja 14

15 Palkkatyöhistoria Ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtymistä edeltänyttä palkkatyöhistoriaa tarkasteltiin tutkimuksessa yhteensä kahdentoista eri osa-alueen ja niistä johdettujen mittareiden avulla. Palkkatyöuran osaalueita ovat työuran kesto (palkkatyövuosien määrä), työsuhteiden määrä (työnantajien lkm), työsuhteiden sisältö (työnantajasektori, toimialakokemus), työsuhteiden laatu (määräaikaisuus ja osaaikaisuus), työttömyyskokemukset, työtehtävien sisältö (eri tehtävät ja niiden määrä, vastaavuus koulutukseen), urakehitys (johtoasema), palkkatyön ansiotaso, (ilman korvausta) tehdyt ylityöt ja kokemukset yrittäjämäisestä työympäristöstä (töissä alle 10 hengen yrityksissä). 15 Seuraavassa työhistoriatarkastelu on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen keskittyy työnantajiin ja työsuhteisiin (Taulukko 5) ja jälkimmäinen puolestaan painottuu työtehtäviin ja urakehitykseen ammatinharjoittamista/yrittäjyyttä edeltäneessä palkkatyöhistoriassa (Taulukko 6). Tutkimukseen osallistuneet ovat ennen ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtymistään toimineet lähinnä yhdellä toimialalla, mikä korostuu erityisesti terveysalalla toimivien kohdalla. Epätyypillisistä työsuhteista, kuten määräaikaisuuksista, on ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtyneillä kokemuksia, sen sijaan osa-aikaisuuksista aiemmalla työuralla on verraten vähän kokemuksia. Työttömänä on jossain vaiheessa työuraansa ollut noin joka seitsemäs tutkimukseen osallistuneista 17 ; tekniikan ja luonnontieteiden aloilla toimivien ammatinharjoittajien/yrittäjien taustalla on muita ryhmiä enemmän kokemuksia työttömyydestä, terveysalalla puolestaan vähiten. Yli kaksikymmentä vuotta palkkatyössä toimineilla ammatinharjoittajilla/ yrittäjillä korostuu yrittäjyyden sivutoimisuus. (Taulukko 5) Työhistorian perusteella tyypillisellä ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtyneellä AKAVAn jäsenellä on takanaan yli 10 vuoden kokemus palkkatyöstä ja hän on työskennellyt kahden tai kolmen työnantajan palveluksessa kunta- ja yksityisellä sektorilla. Terveysalalla sekä muulla sosiaali- ja terveysalalla toimivien ammatinharjoittajien/yrittäjien kohdalla korostuu työkokemus kuntasektorilla. Tämä selittyy terveydenhuollon perinteisellä organisoitumisella juuri kuntasektorin kautta. Ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtyneiden aiemmista toimialakokemuksista korostuvat terveyssektori 16, palvelut, teollisuus sekä opetus/koulutus ja tutkimus, sen sijaan heillä on vain harvoin kokemusta julkishallinnosta tai rahoitus- ja vakuutustoiminnasta. 15 Palkkatyöhistoriaa tulkittaessa on hyvä huomata, että kenelläkään yksittäisellä ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtyvällä henkilöllä tuskin on kaikkia mahdollisia kokemuksia työhistoriassaan. Sen sijaan aiemman työuran perusteella voidaan tunnistaa useita erilaisia, jopa toisilleen vastakkaisia urapolkuja tai -reittejä, joita pitkin eri yksilöt etenevät kohti ammatinharjoittamista/yrittäjyyttä (ks. tarkemmin Heinonen Paasio Pukkinen 2006). 16 Terveyssektorin korostuminen selittyy sillä, että tutkimukseen osallistui suuri joukko terveysalan edustajia. 17 Työttömyyttä ei tarkasteltu tässä yhteydessä työttömyysjaksojen yhteismäärällä tai -kestolla. 15

16 Taulukko 5 Työhistoria ennen ammatinharjoittamista/yrittäjyyttä: työnantajat ja työsuhteet (prosenttia vastaajista) 18 Muu sos/terv. YHT Yhteensä Terveys Koulutusala Sukupuoli Päätoimisuus nyt Työnantaja nyt Yhteiskuntat. Tekn./ luonn. Maa/metsä/ymp. N M Päätoiminen Sivutoiminen Kyllä Ei Palkkatyövuodet yhteensä Enintään Yli Yhteensä Työnantajat, yhteensä Yksi Yli Yhteensä Työnantajasektori 19 Yksityinen Kunta Valtio Kolmas sektori Toimialakokemus 20 Palvelut Teollisuus Kauppa (tukku- / vähittäis-) Rakentaminen Opetus/koulutus ja tutkimus Rahoitus-/vakuutustoiminta Sosiaalisektori Terveyssektori Julkishallinto Muut alat Toimialat yhteensä yksi kaksi väh. 3 eri toimialaa Yhteensä Työsuhteiden laatu 21 Määräaikaisuuksia Osa-aikaisuuksia Työttömyyskokemukset väh. kerran työttömänä ei työttömyyttä Yhteensä Yhteensä vastaajia Ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtyneet ovat ehtineet sijoittua työurallaan useisiin erilaisiin tehtäviin. Työtehtävien sisältö on kuitenkin voimakkaasti sidoksissa henkilön ammattitaitoon, toisin sanoen terveysalan edustajat ovat tyypillisesti toimineet lääkärinpalvelutehtävissä, lakimiehet juristin tehtävissä jne. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet kokevat palkkatyötehtäviensä vastanneen hyvin koulutustaan, erityisesti terveydenhoitoalalla toimivat ammatinharjoittajat/yrittäjät (Taulukko 6). 18 SEFE:n, TEK:n ja IL:n jäsenistöstä on poistettu sivutoimiset yrittäjät, koska työhistoriasta ei voitu yksiselitteisesti erottaa yrittäjyyttä ennen kertynyttä työkokemusta. 19 Kukin vastaaja on voinut työskennellä useilla sektoreilla, joten %-luvut eivät summaudu sarakkeittain välttämättä 100:aan. 20 Kukin vastaaja on voinut työskennellä useilla toimialoilla, joten %-luvut eivät summaudu sarakkeittain välttämättä 100:aan. 21 Kukin vastaaja on voinut työskennellä useissa työsuhteissa, joten %-luvut eivät summaudu sarakkeittain välttämättä 100:aan. 16

17 Taulukko 6 Työhistoria ennen ammatinharjoittamista/yrittäjyyttä: työtehtävät ja urakehitys 22 (prosenttia vastaajista) Työtehtävien sisältö 23 Muu sos/terv. YHT Yhteensä Terveys Koulutusala Sukupuoli Päätoimisuus nyt Työnantaja nyt Yhteiskuntat. Tekn./ luonn. Maa/metsä/ymp. N M Päätoiminen Sivutoiminen Kyllä Ei Yleishallinto Tietojenkäsittely Henkilöstöhallinto Taloushallinto Myynti ja markkinointi Tuotekehitys / suunnittelu Tuotanto Opetus / tutkimus Kansainväliset tehtävät Lääkäripalvelutehtävät Terveysalan muut tehtävät Sosiaalipalvelutehtävät Juristin tehtävät Asiakaspalvelutehtävät Sihteeri- tai muut toimistoteht Muut tehtävät Työtehtävät yhteensä Yksi Kaksi Kolme Väh. neljä Yhteensä % Vastaavuus koulutukseen 24 erittäin hyvin melko hyvin osittain (enintään) Yhteensä % Urakehitys Johtoasema Ei kokemusta johtoasemasta Yhteensä % Ansiotaso Ansiot palkkatyössä < Ansiot palkkatyössä >= Yhteensä % Ylityökokemus 26 Kyllä, säännöllisesti Kyllä, epäsäännöllisesti à ilman erillistä korvausta Yrittäjämäinen työympäristö Kokemusta <10 hlön org Ei kokemusta <10 hlön org. Yhteensä % Yhteensä vastaajia SEFE:n, TEK:n ja IL:n jäsenistöstä on poistettu sivutoimiset yrittäjät, koska työhistoriasta ei voitu yksiselitteisesti erottaa yrittäjyyttä ennen kertynyttä työkokemusta. 23 Kukin vastaaja on voinut työskennellä useissa työtehtävissä, joten %-luvut eivät summaudu sarakkeittain välttämättä 100:aan. 24 Työsuhteiden vastaavuus koulutukseen oman arvion mukaan asteikolla 1 5 (1=vastaa erittäin hyvin ja 5=ei vastaa lainkaan) 25 Ansiotaso koskee ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtymisajankohtaa, joka vaihtelee vastaajittain 1950-luvulta 2000-luvulle. Näin pitkän aikavälin tarkastelussa ansiotaso ei ole yhteismitallinen, koska keskiansiot ovat kohonneet merkittävästi 50 vuoden aikana. Kyselyyn osallistuneista yrittäjistä kuitenkin noin kaksi kolmasosaa (69 %) on ryhtynyt ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi 1990 luvulla tai sen jälkeen, joten voidaan arvioida, että ansiotason vertailtavuus säilyy tyydyttävästi valtaosassa aineistoa. 26 Vastausprosentit eivät summaudu sarakkeittain välttämättä 100:aan, koska taulukossa on esitetty ylityökokemuksen osalta kaksi erillistä asiaa: ylityötä tehneiden osuus vastaajista ja ylitöitä ilman erillistä korvausta tehneiden osuus vastaajista. 17

18 Tilannetekijät AKAVAn vuonna 2004 toteuttaman työmarkkinatutkimuksen mukaan noin viidennes (19 %) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista arvioi sen hetkisen työnsä vaativuustason olevan koulutustaan alhaisempi. Varsinkin työuran alku ja koulutus ovat yhä useammin epätasapainossa. Alle 30-vuotiaista joka seitsemäs (14 %) arvioi, että ensimmäinen työpaikka ei vastannut koulutuksen tasoa eikä alaa. Epätarkoituksenmukaisiin työtehtäviin työuransa alussa sijoittuneiden määrä on kaksinkertaistunut runsaassa kymmenessä vuodessa. (AKAVA 2004) Yhteiskuntatieteellisten sekä tekniikan ja luonnontieteiden aloilla ammatinharjoittajat/yrittäjät ovat edenneet urallaan selvästi muita useammin johtavaan asemaan. Heillä on myös eniten kokemuksia ilman erillistä korvausta tehdyistä ylitöistä. Samat alat erottuvat edelleen myös siinä, että näissä on muita useammin kokemusta yrittäjämäisestä työympäristöstä sikäli, että ammatinharjoittajat/yrittäjät ovat työskennelleet työuransa aikana myös pienissä, alle kymmenen hengen organisaatioissa. (Taulukko 6) AKAVAn työmarkkinatutkimuksen mukaan heidän jäsenistöstään noin 40 % oli edennyt urallaan joko johtotehtäviin (25 %) tai vaativiin asiantuntijatehtäviin (15 %). Kaikkiaan joka kolmas akavalainen työskentelee esimiesasemassa (AKAVA 2004). Ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtyvillä näyttäisi siten olevan hieman muita useammin johtamiskokemuksia työhistoriassaan. Henkilökohtaisten taustojen ja työhistorian ohella myös yksilön elämäntilanteella ja siinä tapahtuvilla muutoksilla nähdään olevan merkitystä ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtymispäätöksen kannalta. Runsas puolet tutkimukseen osallistuneista siirtyi ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi suoraan pysyvästä palkkatyösuhteesta. Noin joka neljäs oli ollut palkkatyössä määräaikaisessa työsuhteessa ja loput muun muassa opiskelemassa, työttömänä tai perhevapaalla. Tutkimukseen osallistuneilla ammatinharjoittajilla/ yrittäjillä ei ollut taustallaan vuorottelu- tai virkavapausjaksoa. (Kuvio 2) Pysyvästä palkkatyösuhteesta ammatinharjoittajaksi/ yrittäjäksi ryhtyneiden määrä korostuu tekniikan ja luonnontieteiden aloilla sekä yhteiskuntatieteellisillä aloilla. Määräaikainen työsuhde on taustalla erityisesti terveysalan ammatinharjoittajilla/yrittäjillä, sen sijaan useilla maa-/metsätalous- ja ympäristöalojen ammatinharjoittajilla/yrittäjillä edellinen status on ollut päätoiminen opiskelija, mikä selittynee sillä, että tässä ryhmässä on paljon alle 30-vuotiaana ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtyneitä. Työttömyyttä juuri ennen ammatinharjoittamista/yrittäjyyttä on ollut eniten yhteiskuntatieteellisten sekä tekniikan ja luonnontieteiden aloilla. Työttömyyskokemukset ovat sa- palkkatyössä pysyvässä työsuhteessa palkkatyössä määräaikaisessa työsuhteessa opiskelemassa päätoimisesti työttömänä perhevapaalla muualla yrittäjänä edellisessä yrityksessä vuorottelu- tai virkavapaalla % Kuvio 2 Pääasiallinen toiminta ennen ammatinharjoittamista/yrittäjyyttä (n=1685) 18

19 maa luokkaa kuin akavalaisten keskuudessa muutenkin; vertailu esimerkiksi AKAVAn työmarkkinatutkimukseen osoittaa, että vuosina noin 10 % akateemisista oli ollut ainakin jonkin aikaa työttömänä ja/tai lomautettuna. (AKAVA 2004). (Taulukko 7) Taulukko 7 Pääasiallinen toiminta ennen ammatinharjoittamista/yrittäjyyttä (prosenttia vastaajista) YHT Koulutusala Sukupuoli Päätoimisuus nyt Työnantaja nyt Yhteensveys Ter- Muu Yhteis- Tekn./ Maa/met- N M Päätoi- Sivutoi- Kyllä Ei sos/terv kuntat. luonn. sä/ymp. minen minen Pysyvässä työsuhteessa Määräaikaisessa työsuhteessa Opiskelemassa päätoimisesti Työttömänä Perhevapaalla Vuorottelu- tai virkavapaalla Yrittäjänä edellisessä Muualla Yhteensä % Yhteensä vastaajia Ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtymisen motiivia selvitettiin tiedustelemalla tutkimukseen osallistuneilta missä tilanteessa he ryhtyivät ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi. Kyseisessä tilanteessa on havaittavissa sekä veto- että työntötekijöitä. Yrittäjyys oli monelle luonteva kehitysaskel uralla, perustui havaittuun mahdollisuuteen tai haluun kohottaa ansiotasoa, toisaalta vastaajat ilmaisivat tyytymättömyytensä sen aikaiseen työhönsä, ei ollut muita työllistymiskeinoja tai työsuhde oli epävarma tai päättymässä. (Kuvio 3) se oli luonteva askel urakehitykselleni 36 halusin ansaita lisätuloja palkkatyön ohella 33 havaitsin houkuttelevan liiketoimintamahdollisuuden 23 olin tyytymätön työhöni minulle tarjottiin mahdollisuutta ryhtyä yrittäjäksi (esim. perheyrityksen jatkaminen) minulla ei ollut muita varteenotettavia keinoja työllistyä työsuhteeni oli epävarma (esim. lomautuksen tai työttömyyden uhka) työsuhteeni oli päättymässä työnantajani halusi, että työsuhde lopetetaan ja jatkan työskentelyä heille itsenäisenä yrittäjänä Kuvio 3 Ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtymisen tilanne/motiivi (n=1758) % 19

20 Houkutteleva liiketoimintamahdollisuus motivoi erityisesti yhteiskuntatieteellisten sekä tekniikan ja luonnontieteellisten alojen ammatinharjoittajia/yrittäjiä, sen sijaan halu lisätienesteihin kannusti erityisesti terveysalan sekä muiden sosiaali- ja terveysalojen ammatinharjoittajia/yrittäjiä. Edellisen työsuhteen päättyminen, työsuhteen epävarmuus ja muiden työllistymiskeinojen vähäisyys ovat olleet vaikuttimina monille tekniikan ja luonnontieteiden alojen ammatinharjoittajille/yrittäjille. (Taulukko 8) Taulukko 8 Ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhtymisen tilanne/motiivi (prosenttia vastaajista) 27 YHT Koulutusala Sukupuoli Päätoimisuus nyt Työnantaja nyt Yhteensveys Ter- Muu Yhteis- Tekn./ Maa/met- N M Päätoi- Sivutoi- Kyllä Ei sos/terv kuntat. luonn. sä/ymp. minen minen Houkutteleva liiketoimintamahd Halu ansaita lisätuloja Työsuhde päättymässä Työsuhde epävarma Ei muita keinoja työllistyä Työnantajan aloitteesta Tyytymättömyys palkkatyöhön Luonteva askel urakehitykselle Mahdollisuutta tarjottiin Muut tekijä Yhteensä % Yhteensä vastaajia Tutkimukseen osallistuneiden motiivina ryhtyä ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi korostuvat vetotekijät. Esimerkiksi verrattuna AKAVAn jäsenistöön laajemmin, kokemukset työsuhteen päättymisestä tai epävarmuus työn jatkuvuudesta eivät korostuneet akavalaisten ammatinharjoittajien/yrittäjien kohdalla. AKAVAn jäsenistöstä noin joka viides (22 %) koki työpaikkansa olevan uhattuna kyselyhetkellä vuonna 2003 (AKAVA 2004). Kansainvälisen GEM-tutkimuksen mukaan Suomessa työttömyydestä johtuva pakkoyrittäjien määrän on kuitenkin havaittu olevan alhainen, kuten Pohjoismaissa yleensäkin. Vuosien tietojen mukaan pakkotilanne on yrittäjyysaktiivisuuden taustalla vain noin joka kymmenennellä henkilöllä (Arenius Autio Kovalainen 2004). 27 Kukin vastaaja on voinut mainita useita motiiveja, joten taulukon prosenttiluvut eivät summaudu sarakkeittain 100 %:iin, vaan sen yli. 28 Tämä seikka koskee vain sivutoimisina aloittaneita ammatinharjoittajia/yrittäjiä 29 Työnantaja halusi, että työsuhde lopetetaan ja vastaaja jatkaa työskentelyä heille itsenäisenä yrittäjänä/ammatinharjoittajana 20

21 4. AMMATINHARJOITTAJANA / YRITTÄJÄNÄ TOIMIMINEN Ammatinharjoittajana/yrittäjänä toimimista tarkasteltiin toiminnan alkuvaiheen ja nykytilanteen kautta sekä vielä erikseen sen suhteen, millaisia kokemuksia AKAVAn ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsenillä on omasta ammatinharjoittajan/yrittäjän urastaan. Toiminnan käynnistymiseen liittyen käydään läpi yrityksen/toiminnan perustamistapa, yhtiömuoto, toimiala ja sen vastaavuus aiempaan koulutukseen ja työkokemukseen sekä yritystoiminnan muodot ja laajuus mitattuna ammatinharjoittamisen/yrittäjyyden kokoaikaisuudella ja omistajien sekä mahdollisten työntekijöiden määrällä liiketoiminnan alussa. Toiminnan nykytilannetta kyselyhetkellä, keväällä 2005 tarkasteltiin liiketoiminnan laajuudessa tapahtuneina muutoksina, taloudellisena tilanteena sekä kansainvälistymisenä. Lisäksi tutkimukseen osallistuneilta tiedusteltiin heidän kokemuksiaan ammatinharjoittamisesta/yrittäjyydestä. Yritystoiminnan alkuvaihe Yrityksen käynnistämistavoista kaksi selvästi yleisintä tapaa ovat ammatinharjoittajaksi ryhtyminen ja kokonaan uuden yrityksen perustaminen. Vajaa viidennes yrityksistä on jo ollut olemassa tavalla tai toisella valmiina, jolloin kyse on esimerkiksi perheyrityksen sukupolvenvaihdoksesta tai muusta liiketoiminnan siirrosta ostamalla jo toiminnassa oleva yritys. Franchising- tai ketjuyrittäjyys eivät ole olleet AKAVAn ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsenten kohdalla ajankohtaisia tapoja perustaa yritys. (Kuvio 4) ryhdyin ammatinharjoittajaksi (myymään palveluita yksityisesti) perustin kokonaan uuden yrityksen tulin osakkaaksi / yhtiökumppaniksi jo toiminnassa olleeseen jatkoin perheyritystämme (sukupolvenvaihdos) 5 6 ostin jo toimivan yrityksen työskentelin osaksi omistamassani perheyrityksessä (ei varsinainen sukupolvenvaihdos) management buy out/spin-off perustin franchising- tai ketjuyrityksen 0 muu % Kuvio 4 Yrityksen perustamistapa (n=1640) 21

22 Ammatinharjoittajaksi ryhtyminen korostuu kokonaisuutena terveysalalla, uuden yrityksen perustaminen taas yhteiskuntatieteellisten sekä tekniikan ja luonnontieteiden aloilla, perheyrityksen jatkaminen puolestaan maa-/metsätalous- sekä ympäristöaloilla. Ammatinharjoittajaksi ryhtyneet toimivat usein sivutoimisesti, kun taas uuden yrityksen perustaneilla korostuvat päätoimisuus sekä työnantajayrittäjyys. (Taulukko 9) Taulukko 9 Yrityksen perustamistapa (prosenttia vastaajista) YHT Koulutusala Sukupuoli Päätoimisuus nyt Työnantaja nyt Yhteensveys Ter- Muu Yhteis- Tekn./ Maa/met- N M Päätoi- Sivutoi- Kyllä Ei sos/terv kuntat. luonn. sä/ymp. minen minen Ammatinharjoittajaksi ryhtyminen Kokonaan uuden yrityksen perust Perheyrityksen jatkaminen Työhön perheyritykseen (ei spv) Yrityskauppa Franchising tai ketjuyrittäjyys Management buy out / spin-off Yhtiökumppanuus toimivassa yrit Muu Yhteensä % Yhteensä vastaajia Päätoiminen ammatinharjoittaminen/yrittäjyys heti toiminnan alussa on yleistä tutkimukseen osallistuneiden keskuudessa. Sivutoiminen ammatinharjoittaminen/yrittäjyys toiminnan alussa on tavallista terveysalalla sekä muilla sosiaali- ja terveysaloilla. Sen sijaan yhteiskuntatieteellisillä aloilla vain noin joka kuudes toimii sivutoimisena ammatinharjoittajana/ yrittäjänä toimintansa alussa. (Kuvio 5) % sivutoiminen päätoiminen 0 terveysala muu sos. & terv. tekn. & luonn.tiet. yhteiskuntatiet. maa-/metsä- & ymp. yhteensä Kuvio 5 Pää- ja sivutoimisuus ammatinharjoittajaksi/yrittäjäksi ryhdyttäessä (alussa) 22