Ilmari Rostila Eduskunnan sivistysvaliokunta Suomenkielisen väestön tarpeista on huolehdittava perustuslain mukaisesti

Transkriptio

1 Ilmari Rostila Eduskunnan sivistysvaliokunta Suomenkielisen väestön tarpeista on huolehdittava perustuslain mukaisesti Kansalaisaloite ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla kutsuu tarkastele maan kielipolitiikan perusteita. Suomenkielisten ja koko yhteiskunnan edut vaativat nykyistä suvaitsevampaa ja joustavampaa kielipolitiikkaa. Perustuslaki sanoo kielellisistä oikeuksista mm. että Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. (Suomen perustuslaki /731, ) Perustuslain mukainen kieliväestöjen tasapuolinen kohtelu ei nykykäytännöissä kuitenkaan toteudu, koska nyt sovelletut perusteet ovat toiselle väestölle edulliset ja toiselle epäedulliset. Aloitteen lähtökohta on, että perusteiden tulee olla tasapuoliset. Ruotsin opiskelun pakollisuus perus ja jatkoopinnoissa on yhteiskunnan tarve. Kyse ei ole yksilön tarpeesta. On tärkeää huomata, että ruotsinkieliselle tämä yhteiskunnan tarve on sama kuin yksilön tarve. Perustuslaki ei kehota tarkastelemaan Suomen valtion tai suoma- laisen yhteiskunnan sivistyksellisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita, vaan lähtökohtana tulee olla perustuslain mukaan suomen ja ruotsinkielisen väestön tarpeet. Ruotsin pakollisuutta perustellaan usein ruotsinkielisten palvelujen turvaamisella. Pitäisi kui tenkin huomioida, että tästä ruotsinkielisten yhteiskunnallisesta tarpeesta huolehtiminen ei saisi merkitä pakkoa suomenkielisille. Jos perusteena on se, että väestöjen on ymmärrettävä toisiaan, voidaan todeta, että suomen kielisten on toki hyvä ymmärtää ruotsinkielisiä ja päinvastoin, mutta pakko on tässä ylimitoi tettu toimenpide. Väestöjen yhteyksien tulisi perustua vapaaehtoisuuteen eikä pakkoon. Ruotsin kieli osana suomalaisten identiteettiä ei ole myöskään sellainen suomenkielisten tar ve, josta valtio voisi määrätä. Tämäkin ruotsin pakollisuuden peruste on siis vähintäänkin kiistanalainen. 1

2 Entä yhteydet Pohjolaan? Yhteyksien pitäminen Pohjolaan vain ruotsin kielellä rajoittaa tar peettomasti viestinnän mahdollisuuksia. Lisäksi se haittaa suomenkielisten kohdalla tasave roisen kommunikaatiotilanteen rakentumista. Ruotsin pakollisuus merkitsee suomen ja ruotsinkielisten keskinäistä epätasaarvoa ja se li- sää myös epätasaarvoa suomenkielisten keskuudessa. Ruotsin pakollisuutta voidaan pitää myös epätarkoituksenmukaisena, kun ajatellaan oppilaiden resursseja oppia muita vieraita kieliä ja muita tärkeitä aineita, kuten äidinkieltä ja matematiikkaa. Suomen ja ruotsinkielisten keskinäistä epätasaarvoa tarkasteltaessa tulee tunnustaa, että toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuus merkitsee suomen ja ruotsinkielisille väestöil- le eri asioita. Ruotsin pakollisuus suomenkieliselle ja suomen pakollisuus ruotsinkielisille on kaksi eri asiaa. Suomen pakollisuus ei varsinaisesti haittaa ruotsinkielisiä, koska suomen opiskelu on ruotsinkielisille kiistattomasti hyödyllistä. Sen sijaan suomenkielisille ruotsin opiskelun pakollisuus on haitta, joka rakentaa ja ylläpitää epätasaarvoisuutta suhteessa ruot- sinkielisiin. On ymmärrettävä, että ruotsin opiskelu vaatii suomenkielisiltä paljon motivointi- työtä, koska kieltä ei käytetä arjessa ja kielen käytettävyys tulevassa työelämässä on vähäistä. Ruotsinkielisillä ei tällaista motivoinnin tarvetta ole. Entä ruotsin pakollisuuden aiheuttama epätasaarvo suomenkielisten keskuudessa? Vieraisiin kieliin paneutuminen on yhteydessä oppilaiden sosioekonomiseen taustaan. Kotien kyvyt vas- tata ruotsin kielen motivointityön tarpeeseen ovat hyvin erilaisia. Koulutetuilla ja koulutus- myönteisillä vanhemmilla on useimmiten kiinnostusta ja osaamista vaikuttaa lastensa suhtau- tumiseen. On kuitenkin paljon perheitä, jotka eivät tiedosta tai osaa selittää nuorelle etäisiä tavoitteita, kuten ruotsin opiskelun merkitystä virkauran kannalta ja vanhempia, jotka eivät ymmärrä itsekään eksyttäviä käsitepolkuja, esimerkiksi miksi ruotsin kieli pitäisi tulkita osaksi suomenkielisten identiteettiä. Näennäisesti symmetrinen, mutta todellisuudessa epäsymmetrinen kielipolitiikka toimii suomenkielisille epäsuotuisin ehdoin. Epätasapainoa perustellaan toteamalla, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Kansalliskieli on valtion ominaisuus, eikä kansalliskielistä voida johtaa ihmisten, yksilöiden ja yhteisöjen tarpeita. Kielipolitiikkaa tulee muuttaa perus- tuslain pohjalta ja huolehtia suomenkielisten ihmisten, yksilöiden ja yhteisön tarpeista. 2

3 Liite Perustelut Kirjassa Ilmari Rostila (2014) Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu. Suomenkielisten nä- kökulma kielipolitiikkaan. on esitetty ja koottu yhteen tämän lausunnon perusteluja. Kirja löytyy linkistä ruotsionhyvinvointietupdf11.pdf Kysymystä perustuslain suhteesta toisen kotimaisen opiskeluun tarkastellaan sivuilla 41 45, sivuilla 5355 tarkastellaan kysymystä yhteyksien pitämisestä Pohjolaan. Ruotsin pakolli- suutta perustellaan usein ruotsinkielisten palvelujen turvaamisella. Tätä kysymystä tarkastel- laan kirjan sivuilla Suomen ja ruotsinkielisten keskinäistä epäsuhtaa ja kielipolitiikan epätasaarvoa tarkastel- laan kirjan luvussa 2 Ruotsin pakollisuus hyvinvointitappioina (s. 1958). Luvun aluksi pe- rustellaan teoreettisesti, miksi toisen kotimaisen opiskelu muodostaa suomenkieliselle suu- ren, mutta ruotsinkielisille suhteellisen pienen motivointihaasteen. Tarkastelu perustuu vie- raiden kielten opiskelumotivaatioita koskeviin yleisesti tunnettuihin teoreettisiin lähtökoh- tiin. Luvun empiirinen osa muodostaa suomenkielisten ruotsia ja ruotsinkielisten suomea koske- van vertailuasetelman. Toisen kotimaisen kielen määrääminen pakolliseksi sekä peruskoulus- sa että lukiossa on ollut puhtaasti poliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei otettu huomioon pe- dagogisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia. (Sajavaara 2005b, 21: vrt. Lappalainen 1985, Nikki 1998.) Kysymys on lähes viisikymmentä vuotta kestäneestä yhteiskunnallisesta kokei- lusta, johon ajauduttiin ja jonka kohteena maan suomenkielinen väestö on ollut. Mitkä ovat kokeilun tulokset tämän päivän tietojen valossa? Tätä kirjassa tarkastellaan empiirisen vertai- luasetelman avulla, joka koskee suomenkielisten ruotsia ja ruotsinkielisten suomea. Asetel- massa verrataan kielivalintoja, kielen tarpeellisuuden kokemista, asenteita ja motivaatiota, oppimistuloksia sekä muiden vieraiden kielten opiskelua. Oheinen taulukko (taulukko 1) on tarkastelun yhteenveto, joka koskee eri kouluasteita. 3

4 Suomenkielisten ruotsi Ruotsinkielisten suomi Kielivalinnat: peruskoulu B1kieli A1kieli (92,1%) Kielivalinnat: lukio ja yo Bkieli; miehistä alle puolet kirjoit Ataso kirjoitukset. taa Kielen tarpeellisuuden kokeminen ja asenteet: peruskoulu Kielen tarpeellisuuden kokeminen ja asenteet: toisen asteen ammatil- linen peruskoulutus Motivaatio: ammattikorkeakoulu Oppimistulokset: peruskoulu Oppimistulokset lukiossa ja yliop- pilaskokeessa. Oppimistulokset: toisen asteen ammatillinen peruskoulutus Oppimistulokset: ammattikorkea- koulut Oppimistulokset: yliopistot Vieraiden kielten opiskelu: lukio- koulutuksen päättäneet Pikemminkin kielteiset kuin myön- teiset; useimmat kokivat varsin vaikeaksi ja etteivät tarvitse ar- kiasiointiin; 42 % koki tarpeelli- seksi jatkoopinnoissa, 35% työ- elämässä; poikien suhtautuminen selvästi kielteisempää. 50 % katsoi tarvitsevansa kieltä tu- levassa työssä korkeintaan muu- taman kerran vuodessa ja 13 % katsoi, ettei tarvitse koskaan. 20%:lla erittäin korkea, 20%:lla erittäin alhainen; Miehet eivät mo- tivoituneita, naisilla korkeampi motivaatio. Noin 42 % Ei saavuttanut B1 ruotsin oppimäärän tavoitetasoa (peruskielitaidon alkuvaihe). Ilman arviointikelpoista tulosta 14 % kir- joittamisessa ja 18 % puhumisessa. Koski erityisesti poikia. Noin 60 prosenttia saavutti B- ruotsissa vain ns. perustason (A2). Vain 23,8 prosenttia saavutti kor- keaasteen opintoihin edellytettä- vän B1tasoisen ruotsin taidon. 44 % saavutti vain A1 tai A2 tason, jääden alle B1tason, joka tu- lisi olla opinnot aloitettavalla. Heikot kielen taidot omaavien osuus on lisääntynyt. 21,8% saksaa 15,8% ranskaa Koetaan tarpeelliseksi ja hyödylli- seksi. Koetaan tarpeelliseksi ja hyödylli- seksi. Lähes kaikki opiskelijat (98,2 %) uskoivat tarvitsevansa suomea päi- vittäin tai viikoittain. Tulokset selvästi parempia. Vajaa 10 prosenttia saavutti vain ns. perustason (A2). Opiskelijat saavuttavat yleensä vaikeuksitta vaadittavan suomen kielen taitotason, suuri osa ilman erityisiä kieliopintoja. 38,2% saksaa 24,4% ranskaa Taulukko 1. Toista kotimaista eli suomenkielisten ruotsia ja ruotsinkielisten suomea koskeva vertailuasetelma. Kielivalinnat, kielen tarpeellisuuden kokeminen, asenteet ja motivaatio, op- pimistuloksia sekä muiden vieraiden kielten opiskelua eri kouluasteilla. Vertailuasetelma osoittaa, että ruotsin pakollisuus suomenkieliselle ja suomen pakollisuus ruotsinkielisille on kaksi eri asiaa. Suomen pakollisuus ei varsinaisesti haittaa ruotsinkielisiä, koska suomen opiskelu on ruotsinkielisille kiistattomasti hyödyllistä. Sen sijaan suomenkieli- sille ruotsin opiskelun pakollisuus on haitta, joka rakentaa ja ylläpitää epätasaarvoisuutta suhteessa ruotsinkielisiin. Tämä haitta koskee vahvemmin suomenkielisiä poikia kuin tyttöjä. 4

5 Pakollisen ruotsin opiskelun epätasaarvoa lisäävä vaikutus Empiirinen ja teoreettinen tarkastelu osoittaa, että ruotsin opiskelu vaatii suomenkielisiltä paljon motivointityötä. Tämä aiheuttaa sosiaalista epätasaarvoa, koska kodit ovat erilaisia kyvyssä vastata tähän motivointityön tarpeeseen. Vieraisiin kieliin paneutuminen on yhtey- dessä oppilaiden sosiaaliseen taustaan. Yksilöillä on usein vaikeuksia lukemista ja kirjoitta- mista koskevien akateemisten koulutustavoitteiden hyväksymisessä (Corson 1999, 163). Kou- lutetuilla ja koulutusmyönteisillä vanhemmilla on kuitenkin halua, kiinnostusta ja osaamista vaikuttaa lastensa suhtautumiseen. He kykenevät vaikuttamaan siihen, miten lapset tiedosta- vat suhteellisen etäisiä välineellisiä tavoitteita (Gardner ja Lambert 1972). Monissa suomenkielisissä perheissä oppilaat saavat vanhemmilta tukea ruotsin merkityksen tiedostamiseen ajatellen kielen opiskelua yhteiskunnan tarpeena ja etenemistä opintiellä. Vanhemmilla, joilla on kykyä, kiinnostusta ja valmiutta vaikuttaa tässä suhteessa lapsiinsa, on oletettavasti keskimääräisesti enemmän koulutusta. (Keskimäärin) enemmän koulutusta omaavien vanhempien tuella lapsi tai nuori voi tehdä välttämättömyydestä hyveen ja pa- neutua ruotsin opintoihin. Yhteenveto Suomenkielisille ruotsin pakollisesta opiskelusta koituu mittavia hyvinvointitappioita, joita sen sijaan suomen kielen pakollisuus ei aiheuta ruotsinkielisille. Pakollisen ruotsin opiskelun suomenkielisille aiheutuvat hyvinvointitappiot koskevat kielen pakollisuuden ja vähäisen käytettävyyden ristiriidasta syntyvää turhautumista, vaihtoehtoisten hyötyjen menettämistä (menetetty mahdollisuus opiskella muita kieliä ja panostaa vaikkapa äidinkielen lisäopintoihin), vastentahtoisen opiskelun aiheuttamia haittoja kouluviihtyvyydelle, hukkaan heitettyä aikaa ja suhteellisen huonoja oppimistuloksia ja tämän aiheuttamaa kielteistä kokemusta, huonompia mahdollisuuksia hankkia jatkoopiskelupaikka tai saada tutkinto valmiiksi, koulun kielipainotteista raskautta, suomenkielisten ja ruotsinkielisten keskinäistä epätasaarvoisuutta, 5

6 suomenkielisten keskinäisen eriarvoisuuden kasvua oppilaiden sosiaaliseen taustaan (vanhempien koulutus) ja sukupuoleen liittyen, muiden kielten kuin englannin ja ruotsin suhteellisen vähäistä osaamista ja tästä ai- heutuvia rajoitteita työelämässä ja kulttuuriyhteyksissä, sekä epäedullista asemaa ver- rattuna ruotsinkielisiin sekä oman identiteetin määrittelyn ohittamista ja ohentamista, sekä korvaamista kaksikieli- syysidentiteetillä, jota moni ei hyväksy ja tästä johtuvaa heikomman itsetunnon ja huonommuuden kokemuksen riskiä suhteessa ruotsinkielisiin. Kielipolitiikka merkitsee muitakin kuin suoraan opiskeluun liittyviä hyvinvointihaittoja. Näitä ovat esimerkiksi ruotsin kieltä koskevat ylimitoitetut osaamisvaatimukset julkisissa tehtävis- sä, sekä suomenkielisten näkökulmasta piittaamaton pitäytyminen ruotsin kieleen Pohjois- maisessa yhteistyössä. Toisen kotimaisen kielen pakollisuus kohdistuu siis rasituksena (pakollinen, ei hyödylliseksi koettu kieli) suomenkielisiin, mutta ei ruotsinkielisiin (pakollinen, mutta hyödylliseksi koettu kieli). Vaikka suomen kielen merkitys maamme ruotsinkielisille on kokonaan toisenlainen kuin ruotsin merkitys suomenkielisille, silti toisen kotimaisen kielen opetusta kummallekin ryhmälle perustellaan tasaarvolla. Kotimaisten kielten kuuluminen jokaiselle koululaiselle opetettaviin oppiaineisiin ottaa siten huomioon ruotsinkielisten tarpeet, mutta ei suomenkie- listen tarpeita, eikä siten kohtele kieliryhmiä tasapuolisesti. Kielipolitiikan pitäisi perustua tutkittuun tietoon. Tarkastelu nostaa esiin useita kysymyksiä, joita tulisi tutkia nykyistä perusteellisemmin ja ennakkoluulottomasti, ottaen huomioon myös suomenkielisten näkökulma. Tulisi tutkia, mitä vallitseva kielipolitiikka merkitsee suomenkie- listen ja ruotsinkielisten keskinäiselle tasaarvolle. Samoin tulisi tutkia miten sosioekonomi- set tekijät vaikuttavat suomenkielisten ruotsin opiskeluun ja tätä kautta syntyvää sosiaalista epätasaarvoa, erityisesti poikien kohdalla. Elinkeinoelämän tarpeet ja käytännön havainnot esimerkiksi ItäSuomessa ovat nostaneet painavasti esille kysymyksen Suomen kielivarannon yksipuolisuudesta ja monipuolistamisen tarpeesta. Tulisi tutkia, mikä vaikutus ruotsin valin- naisuudella olisi suomenkielisten kielivalintoihin ja kielten osaamisen monipuolistumiseen. Tulisi järjestää tätä koskeva laaja kokeilu. On myös kiinnitetty huomiota siihen, että nykyinen politiikka on epäonnistunut myös ruotsinkielisten palvelujen turvaamisessa. Tulisi tutkia, mi 6

7 ten ruotsinkielisten palvelut voitaisiin järjestää nykyistä paremmin, esimerkiksi käyttämällä ennakkoluulottomasti tietotekniikan mahdollisuuksia. 7