Luonnonvaratutkimuksen yhteistyöverkko Yhteistyön jatkuminen LUODE hankkeen päättymisen jälkeen

Transkriptio

1 Yhteistyön jatkuminen LUODE hankkeen päättymisen jälkeen 1

2 Sisältö Luonnonvaratutkimuksen yhteistyöverkko Tausta Tutkimuksen tarve ja tutkimus yhteistyön yleiset sisällölliset lähtökohdat Tutkimusorganisaatioiden strategiat ja osaaminen Yhteistyötahot Tiekartta 2020 ja toteuttamissuunnitelma Suuntaviivat yhteistyölle (Tiekartta) Toteuttamissuunnitelma vuosille Yhteistyön muodot Yhteistyön hallinnointi... 9 Luonnonvaratutkimuksen yhteistyöverkko 1 Tausta Tarve läheisempään yhteistyöhön luonnonvaratutkimuksen alalla johti Lapin Yliopiston, Metsäntutkimuslaitoksen (sittemmin Luonnonvarakeskus), Geologisen tutkimuskeskuksen ja Metsäkeskus Tapion luomaan hankkeen yhteistyön tehostamiseksi vuonna Lapin Liitto rahoituksella hanke on toteutettu vuosina ja se sai nimekseen Luonnonvaraoikeuden tutkimusprofessuuri (LUODE). LUODE hankkeen työpaketti 4 tehtäväksi tavoitteena on tuottaa jatkoehdotus luonnonvaratutkimuksen verkostomaisen osaamiskeskittymän perustamiseksi. Työpaketin tuotoksiksi hankkeen suunnitelmassa asetettiin Tiekartta 2020 ja Osaamiskeskittymän strategia ja toteutussuunnitelma laatiminen. Nämä kummatkin kokonaisuudet on sisällytetty tähän asiakirjaan. Tässä muistiossa esitettään miten luonnonvaratutkimuksen yhteistyö jatkossa järjestetään. Ehdotus perustuu hankkeen aikana saatuun kokemukseen hedelmällisen yhteistyön muodoista ja se samalla heijastaa tutkimuslaitoksien ja yliopistojen yleisen kehityksen suuntaan. Ehdotus on myös laadittu ottaen huomioon se, että yliopistojen ja tutkimuslaitoksien välillä on jo yleiset sopimukset yhteistyöstä. Lisäksi tutkimusorganisaatioiden kesken yleisesti ollaan siirtymässä muodollisista yhteistyösopimuksista yhteistyökäytänteisiin. Verkostomainen tutkimusyhteistyö edellyttää järjestelmällistä ja tavoitteellista toimintaa, jolla on selkeästi määritellyt tavoitteet, ja tutkimusmenetelmät ja aineistot on tunnistettu sekä työnjaosta sovittu. Tämän takia tutkimusyhteistyön konkretisointi aina tarvitaan tutkimussuunnitelma. Lisäksi tutkimusorganisaatiot ovat kehittyneet siten, että tutkijoiden 2

3 on suunnattava työaikansa tietyille hankkeille, joilla on tavoitteet, menetelmät ja aineistot ja työnjako. Näin myös tutkimusorganisaatioiden sisäinen järjestäminen edellyttää tutkimussuunnitelmia. Tutkimuksen rahoitusjärjestelmien kehittymisen takia tutkimusorganisaatioiden johto edellyttää ulkopuolisen rahoituksen hankkimista eikä verkostomaista yhteistyötä voida rakentaa pelkästään tutkimusorganisaatioiden oman panostuksen varaan. Nämä seikat yhdessä tarkoittavat sitä, että verkostomainen tutkimusyhteistyön keskeisin muoto on yhteinen tutkimushanke, jolle haetaan ulkopuolista rahoitusta. Muut yhteistyömuodot, kuten seminaarit, kirjoitukset, tiedeviestintä ja muu vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa, liittyvät yhteisiin tutkimushankkeisiin. Tutkimusyhteistyön hallinnolla on vain tukitehtävän merkitys. Hallinnollisten järjestelyjen tehtävänä on palvella yhteishankkeita ilman, että itse hallintoon kuluu merkittävästi resursseja. Samalla kun tutkimusyhteistyön kehittämisen tulee olla pitkäjänteisestä ja tavoitteellista on huomattava, että rahoitusjärjestelmä vaikuttaa merkittävästi kulloisenkin hankkeen sisältöön. Lisäksi hankkeiden edellyttämä asiantuntemus ja asiantuntijoiden saatavuus vaihtelevat tilanteesta toiseen. Kaikki ehdotukset tutkimushankkeiksi eivät myöskään saa rahoitusta. Näiden seikkojen johdosta tutkimusyhteistyön on sopeuduttava alati muuttuviin olosuhteisiin. Vain verkosto, joka on valmis sopeutumaan ja hyödyntämään aukeavat mahdollisuudet, voi menestyä pitkällä tähtäyksellä. Tutkimushankkeista onkin päätettävä tapaus kerrallaan, vaikka yhteisesti tunnistettujen teemojen kautta verkostomainen tutkimusyhteistyö voi saada sen tarvitseman pitkäjänteisyyden ja suunnitelmallisuuden. Toisin kuin LUODE hanketta suunniteltaessa ajateltiin, tavoitteena ei ole hakea lisärahoitusta tutkimusyhteistyön hallinnolliselle järjestämiselle vuosina , vaan luoda pysyvä yhteistyön muoto. Tämän johdosta ei ole myöskään tarvetta laatia rahoitussuunnitelmaa sillä tavalla kuin uuden rahoituksen hakeminen edellyttäisi. Nyt esitettävä yhteistyö on pysyvää tutkimusyhteistyötä, jota toteutetaan yhteisten hankkeiden kautta ja yhteisesti tunnistettujen teemojen antamissa puitteissa. Yhteistyön organisointi ei edellytä erillistä rahoitusta, vaan kukin organisaatio osallistuu yhteistyöhön oman budjettinsa puitteissa. Muu yhteistyö, mukaan lukien vuorovaikutus muun yhteiskunnan siis tiedon käyttäjien kanssa rakentuu sekin lähtökohtaisesti hankeyhteistyölle. 2 Tutkimuksen tarve ja tutkimus yhteistyön yleiset sisällölliset lähtökohdat LUODE hankkeen tutkimussuunnitelmassa ( ) on selostettu luonnonvaratutkimuksen tarvetta alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Samoin suunnitelmassa on tunnistettu tämän yhteistyön yhteyksiä muihin aloitteisiin. Tällöin tunnistettu tarve luonnonvaratutkimukseen ja luonnonvaratutkimuksen yhteistyöhön on lähtökohtaisesti säilynyt sellaisenaan, joka ei ole yllättävää ottaen huomioon lyhyt ajanjakso. Näin tutkimusyhteistyön yleistä tarvetta ei ole tässä enää tarvetta uudestaan selostaa. 3

4 On kuitenkin huomattava, että vuonna 2014 on hyväksytty kaksi keskeistä valtakunnallista poliittista asiakirjaa, nimittäin biotalousstrategia ja luonnonvaraselonteon päivitys, jotka ovat edelleen vahvistaneet ja tarkentaneet tällöin tunnistettua tarvetta tutkimukselle. Näissä asiakirjoissa korostuu luonnonvarojen laaja alainen merkitys suomalaiselle hyvinvoinnille ja tarve tarkastella taloudellisia, ympäristöllisiä ja sosiaalisia kysymyksiä samanaikaisesti. Luonnonvaraselonteon päivityksessä on edelleen vahvistunut tarve luonnonvaratalouden laaja alaiselle ja eri luonnonvarasektorit ylittävälle lähestymistavalle. Esimerkiksi resurssitehokkuus on kysymys, joka läpäisee kaikki luonnonvaratalouden osa alueet. Biotalous voi avata yhteiskuntataloudellisen kehityksen, jossa yhdistyy ilmastoneutraalitalous uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Mineraalitalouden merkitys on kasvanut tärkeänä osana kiertotaloutta sekä kansallisesti että Euroopassa. Euroopan innovaatio ja teknologiainstituutin perustama raaka aineiden osaamis ja innovaatiokeskittymä (EIT KIC Raw Materials) on aloittanut toimintansa yhtenä toimintapaikkanaan Espoo (GTK). Tutkimusorganisaatiot määrittelevät omat keskeiset tavoitteet strategiassaan. Strategiat hyväksytään huolellisen valmistelun ja usein pitkäaikaisen strategiaprosessin kautta. Strategiat ovat ohjaavia, suuntaa antavia asiakirjoja. Strategioiden tavoitteena on ohjata merkittävä osa tutkimusorganisaatioiden resursseista tiettyyn suuntaan, vaikka muunlaistakin tutkimusta voidaan tehdä. Yhteisiä tutkimusteemoja määriteltäessä on lisäksi huomiota kiinnitettävä osaamiseen. Minkä tyyppistä osaamista eri organisaatiot voivat tarjota tai haluavat kehittää yhteisiin hankkeisiin ja miten teemat tulisi rakentaa, jotta nämä eri osaamiset voidaan tuoda yhteen. 3 Tutkimusorganisaatioiden strategiat ja osaaminen Lapin Yliopistossa on neljä tiedekuntaan, joista erityisesti kahdessa tehdään luonnonvaratutkimusta, nimittäin oikeustieteiden ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Tutkimus Arktisessa keskuksessa, joka on tiedekuntien kokoinen osa yliopistoa, koskee merkittävin luonnonvaroja ja niihin liittyviä kysymyksiä. Arktisessa keskuksessa on myös luonnontieteilijöitä, vaikka muutoin yliopisto painottuu oikeustieteelliseen ja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen. Luonnonvara oikeuden tutkimusprofessuuri on päätetty siirtää keväällä 2015 vahvistamaan Arktisen keskuksen luonnonvaratutkimusta. Näiden osaamisalueiden lisäksi yliopisto tarjoaa osaamista matkailualalla, pedagogiikassa ja muotoilussa. Lapin yliopisto uudisti strategiansa yliopiston tutkimuksen kansainvälisen arviointiraportin suosituksiin perustuen. Visionsa mukaan Lapin yliopisto on vuonna 2025 kansainvälisesti selkeästi profiloitunut ja tunnustettu arktinen ja pohjoinen tiede ja taideyliopisto. Yliopiston strateginen profiili on arktisen ja pohjoisen muutoksen tutkimus. Sitä täsmentävät strategiset painoalat, jotka ovat kestävä kehitys, oikeus ja oikeudenmukaisuus pohjoinen hyvinvointi, koulutus ja työ 4

5 vastuullinen matkailu sekä kulttuurilähtöinen palvelumuotoilu Tämän lisäksi Lapin yliopistolla on Arktinen ja pohjoinen tutkimusohjelma, jolla on kolme teemaa aluetta, joista luonnonvaratutkimuksen kannalta erityisen keskeinen on Pohjoinen ympäristö, luonnonvarat ja arktiset oikeudet. Teema alueen asiantuntijaryhmän puheenjohtajana toimii tutkimusprofessori Timo Koivurova Lapin Yliopiston Arktisesta keskuksesta. Lapin Yliopisto on strategiassaan taikka tutkimusohjelmissaan määritellyt laajasti suuntautumisen kestävään kehitykseen ja luonnonvaroihin. Yliopisto on vahvasti suuntautunut Arktisen alueen kysymyksiin laajemminkin kuin Pohjois Suomessa. On korostettava, että yliopisto luonnonvaratutkimukseen suuntaamat resurssit mahdollistavat luonnonvaratutkimuksen myös Arktisen alueen ulkopuolella, niin Suomessa yleensä kuin laajemmin Euroopassa ja globaalisti. Yliopiston osaaminen liittyy laajasti oikeustieteelliseen ja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen. Luonnonvarakeskus (Luke) on aloittanut toimintansa vuoden 2015 alusta. Suomeen perustettu uusi tutkimus ja asiantuntija organisaatio kattaa fuusioituneiden virastojen (Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos ja Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos) tutkimustoiminnan lisäksi myös Maa ja metsätalousministeriön tilastotoiminnan. Luke tuottaa tietoon perustuvia ratkaisumalleja ja palveluita asiakkailleen, lisäarvoa uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvalle kestävälle ja kilpailukykyiselle elinkeinotoiminnalle tukee yhteiskunnallista päätöksentekoa. Luken tutkimus ja asiantuntijatoiminta on rakennettu osaamispohjaisesti, mikä hyödynnetään monitieteisissä tutkimusohjelmissa ja hankkeissa yhdessä kotimaisten ja kansainvälisten yhteistyökumppaneidemme kanssa. Tutkimuksen suunnittelussa ja suuntaamisessa ovat vahvasti mukana asiakkaat, tiedon ja ratkaisujen loppukäyttäjät. Lukessa tutkimusyksikköinä ovat: Luonnonvarat ja biotuotanto, Vihreä teknologia, Uudet liiketoimintamahdollisuudet ja Talous ja yhteiskunta. Usean tutkimuslaitoksen yhdistäminen yhdeksi suureksi luonnonvarakeskukseksi tämän vuoden alusta on johtanut tarpeeseen luoda uusi tutkimusstrategia uudelle organisaatiolle. Luken strategiset vaikuttavuusalueet ovat uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvat biomassapohjaiset tuotteet ja energia ruokajärjestelmä ja ruokaturva hyvinvointi ja terveys 5

6 kestävä luonnonvaratalous ja politiikka Luonnonvarojen käytön yhteiskunnalliset hyödyt ja käyttöä ohjaavat politiikat ovat Luken toiminnan keskiössä. Lukessa luonnonvaraoikeutta tieteenalana ei tutkita, joten verkostoituminen alan huippututkijoiden kanssa on tärkeää. Geologian tutkimuskeskus (GTK) GTK on kansainvälisesti suuntautunut valtion sektoritutkimuslaitos ja osa työ ja elinkeinoministeriön TEM konsernia ja toteuttaa ministeriön asettamia tutkimus, innovaatio ja energia politiikan linjauksia ja tavoitteita. Laitoksella on vankka asema alueellisena, kansallisena ja kansainvälisenä vaikuttajana. Nykyisessä strategiassa GTK:n perustehtävä on maankamaran ja sen luonnonvarojen kartoitus, tutkimus ja kestävän käytön edistäminen. Laitos vastaa myös alan kansallisesta tietopalvelusta ja perustiedon tuottamisesta päätöksentekijöille ja elinkeinoelämälle. GTK on keskeinen geoalan tutkimuslaitos Suomessa ja samalla osa laajempaa kansallista ja kansainvälistä tutkimusverkostoa. Perustehtävän mukaisen roolin tasapainoinen toteuttaminen ja pyrkimys yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen muodostavat strategian lähtökohdan. GTK:n vaikuttavuusalueet ovat Mineraalivarat ja raaka ainehuolto Energiahuolto ja ympäristö Maankäyttö ja rakentaminen Geologinen tutkimuslaitos on parhaillaan laatimassa uutta strategiaansa uuden pääjohtajan vetämänä. Uusi strategia valmistuu vuoden 2015 aikana. 4 Yhteistyötahot LUODE hanketta on ollut toteuttamassa neljä eri organisaatiota Lapin yliopiston (LAY), Luonnonvarakeskus (LUKE, aikaisemmin Metsätutkimuslaitos), Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja Metsätalouden kehittämiskeskus (TAPIO). Näistä osapuolista kolme ensimmäistä on tutkimusorganisaatioita ja neljäs asiantuntija organisaatio. Kaikille organisaatioille on yhteistä tiedon tuottaminen ja pyrkimys yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tutkimusorganisaatiot ovat lähtökohtaisesti enemmän kiinnostuneita monivuotisista tutkimushankkeista, joissa tiedon hyödyntämisen ajallinen pituus voi olla merkittävä ja asiantuntijaorganisaatio tiedon ja ratkaisujen tuottamisesta välittömiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Itä Suomen yliopisto on myös fokusoitunut luonnonvaratutkimukseen. Itä Suomen yliopistossa on monipuolista luonnonvara osaamista niin yhteiskuntatieteiden, 6

7 oikeustieteiden kuin luonnontieteiden aloilla. LUODE hankkeen aikana on ilmennyt, että Itä Suomen yliopistossa on useita hankkeita vireillä, jotka ovat samansuuntaisia mitä LUODE hankkeen puitteissa on tehty. Lisäksi kaikilla LUODE hankkeen osapuolilla on monia yhteisiä hankkeita Itä Suomen yliopiston kanssa. Oulun Yliopistossa on monipuolista luonnonvaratutkimusta. Thule instituutti on monitieteinen tutkimuskeskus, jonka tutkimus keskittyy ympäristö, luonnonvara, pohjoisuus ja arktisuuskysymyksiin. Kaivosalan tiedekunta, joka on aloittanut toimintansa , perustuu yliopistossa kehitettyyn Oulu Mining School konseptiin, joka on laajennettu geologian, malminetsinnän, kaivostekniikan ja rikastustekniikan kattavaksi osaamiskeskittymäksi. 5 Tiekartta 2020 ja toteuttamissuunnitelma Tutkimusyhteistyötä jatketaan Lapin yliopiston, Geologian tutkimuskeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kesken. Itä Suomen yliopiston LYY Instituutti (luonnonvarat, ympäristö ja yhteiskunta), Oulun Yliopiston Thule instituutille ja kaivannaislana tiedekunnalle tarjotaan tilaisuutta osallistua yhteystyöhän. Yhteistyön yleinen tavoite on edistää monitieteellistä ja ratkaisuhakuista luonnonvaratutkimusta osapuolten välillä ottaen huomioon kun tutkimusorganisaatioiden omat strategiat. Yhteistyö toteutetaan keskeisin osin yhteisissä tutkimushankkeissa. Koko ajanjaksoa ohjaavat yleiset suuntaviivat (tiekartta). Tämän lisäksi vuosille asetetaan yksityiskohtaisemmat sisällölliset tavoitteet. 5.1 Suuntaviivat yhteistyölle (Tiekartta) Yhteisillä tutkimushankkeilla pyritään edistämään seuraavia tavoitteita: Tunnistamaan, kehittämään ja ymmärtämään keinoja, joilla voidaan ohjata Arktisella alueella tapahtuvan luonnonvarojen käytön muutosta kestävään suuntaan. Keinoja on monenlaisia kuten sääntely ja käytänteet, sekä tiedolliset välineet, kuten skenaariot ja arvottamismenetelmät. Tunnistamaan, kehittämään ja ymmärtämään keinoja, joilla voidaan luoda edellytyksiä siirtymälle kohti biotaloutta. Tunnistamaan, kehittämään ja ymmärtämään keinoja, joilla voidaan edistää geologisten luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä. Tunnistamaan, kehittämään ja ymmärtämään keinoja, joilla voidaan vähentää luonnonvarojen käyttöön liittyviä konflikteja Tiekartan toteutuminen edellyttää hankkeita, joissa yhdistetään eri tutkimusorganisaatioiden osaamista ja tätä osaamista edelleen vahvistetaan. Vuoteen vuosina tehdään vähintään 5 tutkimusaloitetta näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Niistä ainakin 2 on kansainvälisiä. Hankkeiden toteuttamiseen osallistuu vähintään 20 tutkijaa eri 7

8 tutkimusorganisaatioista ja hankkeet tuottavat vuoteen 2020 mennessä ainakin 20 tieteellistä kirjoitusta. 5.2 Toteuttamissuunnitelma vuosille Vuosina tutkimuksellisten tavoitteet ovat seuraavat: 1. kehittää ja testata skenaario menetelmää, jolla voidaan ennustaa kaivosteollisuuden kehittymistä laadullisesti ja määrällisesti Lapin alueella; sekä yhdistää tähän menetelmään erilaisten vaihtoehtoisten kehityskulujen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksien arviointivälineitä; 2. Kehittää ja testata GIS pohjaista menetelmää, jolla arvioidaan suunniteltujen ja toteutettujen kaivosten ympäristöjen maankäytöllisten vaihtoehtojen sosioekonomisia ja ekologisia arvoja; 3. Arvioida miten sääntely tukee tai vaikeuttaa maankäytön joustavaa yhteensovittamista ja miten sääntelyn kykyä joustavaan yhteensovittamiseen voidaan vahvistaa: 4. Tutkia erilaisten tiedon muotojen roolia ja merkitystä päätöksenteolle ja kehittää ristiriitojen sovittelun rakenteita. Nämä tavoitteet saavutetaan yhteisessä 13 henkisessä tutkimusryhmässä, jota vetää tutkimusprofessori Jukka Similä. Lisäksi kullakin tavoitteella on oma vastuuhenkilö, jotka ovat: tavoite 1: erikoistutkija Pasi Eilu, GTK; tavoite 2: tutkimus professori Artti Juutinen, LUKE; tavoite 3: tutkimusprofessori Jukka Similä, LaY,; ja tavoite 4: vanhempi tutkija Seija Tuulentie, LUKE. Ryhmä julkaisee vähintään 10 tieteellistä kirjoitusta ja kommunikoi tulokset päätöksentekijöille. 5.3 Yhteistyön muodot Yhteistyön yleisenä lähtökohtana on pysyvä tiedon ja näkemystenvaihto sekä yhteisten toimintamahdollisuuksien etsiminen. Taloudellisia resursseja vaativasta yhteistyöstä päätetään tapauskohtaisesti. Keskeisin yhteistyön muoto on yhteinen tutkimushanke. Muut sisällölliset yhteistyön muodot lähtökohtaisesti liittyvät yhteisiin tutkimushankkeisiin. Näitä ovat esimerkiksi yhteiset tutkimusasetelmat, yhteinen tiedon keruu, yhteiset julkaisut, toisiaan täydentävät julkaisut, yhteiset seminaarit ja yhteisesti järjestetty vuorovaikutus muun yhteiskunnan tutkimustiedon käyttäjien kanssa. Vuorovaikutus voi tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä keskusteluja, työpajoja, tiedotteita, sanomalehtikirjoituksia ja pidempi aikaista osallistumista erilaisiin verkostoihin. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus voi pohjautua yksittäiseen hankkeeseen tai useampaan erilaiseen hankkeeseen. Lisäksi yhteistyötä tehdään yhteisen osaamispohjan vahvistamiseksi esimerkiksi sisäisillä seminaareilla. 8

9 5.4 Yhteistyön hallinnointi Yhteistyötä hallinnoidaan resurssitehokkaasti ja hallinnollisia rutiineja välttäen. Osapuolet muodosta yhteysryhmän, johon kuuluu edustaja kustakin organisaatiosta. Yhteysryhmä kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa ja pitää muutoin aktiivisesti yhteyttä. Yhteysryhmä päättää itse omasta järjestäytymisestään. Lapin Yliopisto kutsuu yhteysryhmän koolle. Yhteysryhmän tärkein tavoite on edistää ja välittää tietoa uusista yhteistyömahdollisuuksista. Yhteistyömahdollisuudet voivat esimerkiksi liittyä tuleviin hankkeisiin, vuorovaikutukseen muun yhteiskunnan kanssa, yhteisten osaamispohjan vahvistamiseen. Hankevalmistelun tai hankkeen alkamaisen jälkeen hankeryhmä vastaa sen etenemisestä. Yhteysryhmä myös seuraa yhteistyön sujumista. Seurantaa varten voidaan kerätä tietoa hankehakemuksista ja niiden volyymista, yhteisistä julkaisuista, tapahtumista ja muista aktiviteeteista. Yhteysryhmä voi, omissa organisaatioissaan keskusteltuaan, myös valita uusia tutkimusteemoja. 9