VILLAPAITA PÄÄLLÄ TAKIAISPELLOSSA PÄÄTOIMINEN KOHTASI VAPAAEHTOISET Mitä tapahtui, kun seuroihin palkattiin päätoimisia työntekijöitä?

Transkriptio

1 Teksti: PASI KOSKI VILLAPAITA PÄÄLLÄ TAKIAISPELLOSSA PÄÄTOIMINEN KOHTASI VAPAAEHTOISET Mitä tapahtui, kun seuroihin palkattiin päätoimisia työntekijöitä? 4 Liikunta & tiede 49 5 / 2012

2 Harrastajamäärät kasvoivat, toiminta monipuolistui ja laajeni valtaosassa kaksivuotisen seuratukihankkeen seuroista. Lähes 80 prosenttia seura-aktiiveista, valmentajista, ohjaajista ja seurojen yhteistyökumppaneista arvioi seuransa kehittyneen myönteiseen suuntaan. Suunnitelmallisemman otteen ja ammattilaisen panoksen myötä seuroihin syntyi parhaimmillaan hyvä tekemisen meininki, joka innosti myös vapaaehtoistyöhön. Nykyinen elämänmuotomme on asettanut vapaaehtoisuuteen perustuvan yhdistystoiminnan haasteelliseen tilanteeseen. Monet kehityskulut, kuten kaupungistuminen, yksilöllistyminen, kaupallistuminen, työelämän muutokset sekä ajankäytön kirjon moninaistuminen ovat muokanneet yhteiskuntaa ja kulttuuriamme vapaaehtoistyön kannalta kielteiseen suuntaan. Vapaaehtoisuuden kasvualusta ja luonne ovat muuttuneet. Pitkäjänteinen sitoutuminen on harvinaisempaa kuin aikaisemmin ja projektiluonteinen osallistuminen on yleistynyt. Vapaaehtoisorganisaatioihin kohdistuneet odotukset ovat myös muuttuneet. Ennen riitti se, että oltiin yhdessä jonkin asian äärellä. Nyt alamaiskansalaisista vaativiksi asiakkaiksi muuttuneet suomalaiset vaativat myös vapaaehtoisorganisaatioilta tasokasta palvelua ja toimintaa. Samaan suuntaan ovat kehittyneet myös julkishallinnon odotukset. Tämä vaatimustason kasvu pätee ainakin liikunnan ja urheilun alalla toimiviin seuroihin. Lisäksi esimerkiksi oikeudelliset, taloudelliset ja teknologiset haasteet lisäävät tarvetta ammattiosaamiselle myös vapaaehtoisorganisaatioissa. Liikunta- ja urheiluseurat ovat yleisesti ottaen kyenneet pitämään pintansa yhdistyskentällä. Tekijöitä on vielä riittänyt. Pääluvultaan toimijoita on ilmeisesti jopa enemmän kuin koskaan. Seuratoimintaamme on kuitenkin alkanut kohdistua yhä enemmän niin määrällisiä kuin laadullisiakin vaatimuksia samalla, Kuva: ANTERO AALTONEN Liikunta & tiede 49 5 /

3 kun ihmisten mahdollisuudet ja halu sitoutua pitkäjänteiseen vapaaehtoistyöhön eivät ole kohentuneet samassa suhteessa. Kuvattua taustaa vasten ei ole yllättävää, että liikuntajärjestöissä ja valtionhallinnossa alettiin miettiä ammattilaisten tarvetta ja suurempaa roolia myös paikallistason kansalaistoiminnassa. Mallia oli saatavissa myös ulkomailta, sillä ammattilaisten palkkaaminen vastaavanlaisiin seuroihin on yleistynyt monissa maissa. Kansallista liikuntaohjelmaa 2008 valmistellut työryhmä esitti eräänä toimenpidesuosituksena, että seuroille myönnettäisiin valtion liikuntamäärärahoista kehittämistukea. Yhtenä toimenpiteenä käynnistettiin niin sanottu seuratukihanke, jonka puitteissa 200 seuralle myönnettiin tukea päätoimisen työntekijän palkkaukseen 22 kuukauden ajaksi. Kyseessä oli kokeiluprojekti, jonka aikaansaannokset päätettiin myös tutkimuksellisesti arvioida. Tavoitteena oli seurojen harrastajamäärän lisääminen, toiminnan määrällinen ja laadullinen kehittäminen sekä hallinnollisten käytäntöjen kehittäminen. Lisäk si odotettiin, että työsuhteesta tulisi pysyvä eli että ammattilainen jatkaisi palkallisena tukikauden jälkeenkin. Elokuussa 2009 käynnistyneeseen hankkeeseen haki 495 seuraa, joista 200 valittiin liikuntajärjestöjen yhteistyössä toteuttaman valintaprosessin kautta hankeseuroiksi. Kahdeksan seuraa luopui jo hankekauden alkuvaiheessa ja niiden tilalle valittiin viisi seuraa varasijoilta. Hanke käynnistettiin näin ollen käytännössä 197 seurassa, joista muutama vielä luopui tukikauden aikana. Enemmän, monipuolisempaa, laajemmin Tavoitteena olleeseen harrastajamäärän kasvuun kyke ni noin 70 prosenttia vastanneista seuroista. Suurin piirtein ennallaan osallistujien määrä oli pysy nyt noin joka kymmenennessä seurassa ja noin joka viidennessä hankeseurassa harrastajien määrä oli pudonnut. Osallistujia oli tuetuissa seuroissa projektin päättyessä keskimäärin 56 enemmän kuin hankkeen alkaessa. Toimintaryhmien määrä oli lisääntynyt kuudella seuraa kohden. Pääsääntöisesti toiminta oli monipuolistunut ja laajentunut. Monet eri toimintamuodot olivat yleistyneet tuen piiriin päässeissä seuroissa toisin kuin sen ulkopuolelle jääneissä. Erityisesti seuran toiminnasta tiedottavia tilaisuuksia oli useammin ja liikuntaa tarjottiin yleisemmin muille kuin seuran jäsenille. Hankeseurojen valmentajien ja ohjaajien vuosittaisten tapahtumien määrä lisääntyi keskimäärin lähes kymmenellä ohjaajaa kohden. Asiantuntemusta, suunnitelmallisuutta mutta myös korkeammat harrastamisen kustannukset Päätoiminen ammattilainen vapaaehtoispohjalta toimivassa seurassa on tietysti jo sinällään melkoinen resurssilisä. Se näkyi muun muassa osaamisen ja asiantuntemuksen kohentumisena. Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntemuksen arvioitiin parantuneen eniten. Muitakin merkkejä resurssien kasvusta ilmeni. Tukikauden aikana lähes kaikkiin hankeseuroihin saatiin nimittäin myös sivutoiminen palkattu työntekijä ja myös toimivien koulutettujen ohjaajien tai valmentajien määrä kasvoi. Seurojen talouteen muutokset eivät toistaiseksi ehti neet kovin paljoa vaikuttaa. Hanketta edeltäneissä keskusteluissa pelättiin, että valtion seuroille osoittaman suoran tuen myötä kunnat alkaisivat säästää seurojen rahallisesta avustamisesta. Tämä pelko ei kuitenkaan saanut tukea tutkimushavainnoista. Vaikka noin joka neljännen hankeseuran kunnallinen tuki oli vähentynyt, niin vastaavasti kahdessa kolmanneksessa se oli lisääntynyt. Merkittävä havainto oli se, että lasten ja nuorten harrastamisen vuosittaiset kustannukset nousivat hankeseuroissa noin 200 eurolla. Alkuperäinen ajatus siitä, että palkatun työsuhde voitaisiin turvata tukikauden jälkeen nostamatta harrastajilta kerättäviä maksuja, ei ollutkaan kovin realistinen. Eri asia on, onko maksujen nousu seuratoiminnan kokonaisuuden kannalta toivottava asia. Ammattimaistuminen tarkoittaa yleensä sitä, että työtä tehdään parempaan osaamiseen nojaten aiempaa suunnitelmallisemmin, järjestelmällisemmin ja tarkempaan työnjakoon perustuen. Näin arvioitiin yleisesti tapahtuneen myös tämän hankkeen myötä. Merkit ilmapiirin huonontumisesta olivat harvinaisia. Lisäksi hankeseurojen arvioitiin yleisesti paitsi asettavan tavoitteita selkeämmin myös saavuttavan niitä todennäköisemmin. Vaikka kilpaurheilun kohentaminen ei ollut keskeisten tavoitteiden joukossa, tuntui myös kilpaurheilullisten tavoitteiden saavuttaminen ainakin jonkin verran parantuneen. Seurojen yhteistyöaktiivisuudessa eri tahojen kanssa oli tunnistettavissa muutamia muutoksia. Vuorovaikutus tuntui nimittäin vähentyneen sellaisten tahojen kanssa, jotka eivät olleet aivan seuran ydintoimintojen ja palkallisen toimenkuvan kannalta keskeisimpiä. Vastaavasti huomiota oli keskitetty niihin tahoihin, jotka olivat palkallisen uran tässä vaiheessa oleellisimpia. Yhteistyö kotien, koulujen, tiedotusvälineiden ja keskeisten kunnallisten tahojen suuntaan oli vilkastunut. Hyvä tekemisen meininki motivoi Seurojen ammattimaistumista koskevassa keskustelussa nousee yleensä esiin pelko siitä, että palkatun työntekijän myötä vapaaehtoisten osallistuminen hiipuu. Tähän pelkoon liittyen tutkimuksen tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Osassa hankeseuroista vapaaehtoisten määrä oli lisääntynyt, mutta lähes yhtä suuressa osassa kehitys oli ollut päinvastaista. Se on kuitenkin selvää, ettei palkatun tulo välttämättä merkinnyt vapaaehtoisten panoksen vähenemistä. Keskimäärin hankeseurat olivat kyenneet kasvattamaan vapaaehtoistoimijoiden määrää neljällä toimijalla. Se Dorchin ym. (2002) havainto, jonka mukaan vapaaehtoisten tyytyväisyys organisaation suoritustasoon on voimakkain sitoutumista ennustava tekijä, sai vähintäänkin epäsuoraa tukea havainnoistamme. 6 Liikunta & tiede 49 5 / 2012

4 Ammattilaisen myötä vapaaehtoistoimintakin voi olla motivoivampaa. Vastanneista vapaaehtoisista noin 43 prosenttia katsoi, että osallistumiseen motivoituminen oli helpompaa hankkeen lopulla kuin ennen sen alkua. Kokopäiväisen työntekijän ilmaantuminen seuraan ei merkitse välttämättä pienempää työmäärää vapaaehtoisille, vaan pikemminkin päinvastoin. Noin neljännes (27 %) vastanneista vapaaehtoisista kertoi työtaakan keventyneen, mutta 41 prosentin mielestä oli käynyt juuri toisin päin. Painavampi työtaakka ei kuitenkaan ole vapaaehtoistoimijoiden mielestä välttämättä vastenmielinen asia. Lähes kolme neljästä (73 %) niistä vapaaehtoisista, jotka pitivät työtaakkaansa rankempana, näki seuran kehittyneen myönteiseen suuntaan. Todennäköisesti suunnitelmallisemman otteen ja ammattilaisen panok sen myötä on syntynyt tekemisen meininki, jossa vapaaehtoiset viihtyvät ja antavat osuutensa tunteja laskematta. Erityiseen tehtävään palkattu, moneen toimeen tarttuva Ainakin yli 40 palkatun työsuhde päättyi joko hankkeen aikana tai tukikauden loppuessa. Muutamissa hankeseuroissa palkattua oli syystä tai toisesta jouduttu vaihtamaan ja osassa oli päädytty lopettamaan koko pesti. Varsin hyvänä tuloksena voi kuitenkin pitää sitä, että vuosi tukikauden päättymisen jälkeen yli 80 prosentissa vastanneista seuroista ja ainakin noin kahdessa kolmanneksessa kaikista hankeseuroista työsuhde jatkui edelleen. Lisäksi runsaassa puolessa vastanneista seuroista ammattilaisena toimi edelleen sama henkilö kuin keväällä Varmuudella tiedetään, ettei palkkausta jatkettu 28 tukea saaneessa seuroissa. Ammattimaisemmalla otteella pyritään yleensä siihen, että osaamista kanavoituu aiempaa tarkemmin joihinkin tiettyihin työtehtäviin. Urheiluseuran kaltainen vapaaehtoisorganisaatio on kuitenkin työympäristö, jossa harvat palkatut eivät voi pitäytyä kovin kapeassa työtehtävässä. Ammattinimikkeestä huolimatta niin valmennuspäälliköiden, toiminnanjohtajien, kuin lasten ja nuorten liikunnan koordinaattoreidenkin on tartuttava moneen toimeen. Se näkyi myös, kun palkatuilta kysyttiin työn jakautumisesta. Esimerkiksi aikuisten liikunnan edistämiseen palkattujen työstä keskimäärin noin neljännes keskittyi tähän tehtävään ja lasten ja nuorten liikunnan edistämisen pestiin palkattujen panoksesta noin kolmannes kului kyseiseen työhön. Rinnalla oli tehtävä esimerkiksi erilaisia hallinto- ja toimistotehtäviä. Palkattujen työnkuvalle oli tyypillistä monipuolisuuden lisäksi myös jonkinasteinen epämääräisyys. Vain viidennes oli sitä mieltä, että heidän työnkuvansa oli ollut koko ajan selkeä. Toisen viidenneksen mielestä työnkuva oli hankkeen aikana vähitellen selkiintynyt ja oli selkeä hankkeen päättyessä. Noin 70 prosenttia piti tehtäväkenttäänsä vähintäänkin jonkin verran liian laajana. Seuratyölle on tyypillistä myös tietynlainen epäsäännöllisyys. Vain muutama palkatuista kertoi työnsä olevan sekä viikoittain että vuositasolla säännöllistä. Työhön myös käytettiin paljon aikaa. Keskimäärin työhön käytettiin 42 tuntia viikossa ja suurimmillaan säännöllisesti 60 tuntia viikossa. Palkattujen rooli yhtäältä vapaaehtoisten johdettavina ja toisaalta heidän aktivoijinaan on monessa mielessä haasteellinen. Vaatimuksia palkatulle ja hänen työlleen asettavat monet eri tahot ja monenlaisiin asioihin liittyen. Erään vastaajan luonnehdinta, että työ on kuin juoksisi villapaita päällä takiaispellossa, on paljon puhuva. Samalla työ on kuitenkin ilmeisen monipuolista, mielenkiintoista ja innostavaa. Tätä ajatusta tukee se, että vaikka enemmistö palkatuista piti palkkatasoa työn haastavuuteen nähden riittämättömänä, kaksi kolmannesta olisi halukas toimimaan seura-ammattilaisena vielä 20 vuotta tai lopun työuransa. Melkein kaikki vastanneista olivat valmiita toimimaan kyseisissä tehtävissä vähintään vuosia. Palkattu seuratoimija on mahdollisuus Seurojen toimintaa läheltä seuranneita henkilöitä pyydettiin arvioimaan tapahtunutta kehitystä hankkeen päättyessä. Enemmistö heistä arvioi, että seura oli kehittynyt myönteiseen suuntaan kuluneen kahden vuoden aikana. Vastanneista seurajohtajista melkein kaikki olivat samaa mieltä tämän väitteen kanssa ja palkatuistakin noin yhdeksän kymmenestä. Seura-aktiiveista, valmentajista ja ohjaajista sekä seuran yhteistyökumppaneista lähes 80 prosenttia näki seuran kehittyneen myönteiseen suuntaan. Seurojen aikuisliikkujat ja seurassa harrastavien lasten vanhemmat olivat kriittisempiä, mutta näissäkin ryhmissä kehityksen näki myönteiseksi seitsemän kymmenestä. Seuran voimistunut halu kehittyä oli selvästi yleisin yksittäinen piirre, jonka todettiin parantuneen. Tämä havainto antaa perusteita ennakoida, että hankkeen lopullinen anti on nähtävissä vasta tulevaisuudessa. Parantuneen kehittämishalun tulokset voivat olla kauaskantoisia. Vaikka palkallinen työntekijä voi olla piristysruiske myös vapaaehtoisten osallistumiselle, vapaaehtoistyön vetovoiman kehitys arvioitiin harvinaisimmaksi. Seurojen kehitystyöstä ja ajanmukaisuudesta tärkeää pitää huolta Kaksi kolmesta niistä seuroista, joista saatiin riittävästi seurantatietoa, oli pystynyt kehittämään toimintaansa. Noin viidennes ei ollut saanut kovin näkyviä tuloksia ja noin yhdessä kymmenestä kehitys oli mennyt huonompaan suuntaan. Tulosten perusteella palkallisen vaikutus ainakin näin valikoituneeseen joukkoon seuroja näytti lupaavalta. Tämänkaltaisessa tukimuodossa on potentiaalia. Resurssit eivät kuitenkaan riitä tarjoamaan kovin monelle seuralle vastaavaa mahdollisuutta. Palkallisen toimihenkilön hankkiminen ei myöskään ole ajankohtainen ja realistinen vaihtoehto seuratyön kehittämiseen kuin riittävän suurissa seuroissa. Nyt tarjolla ollut tukikausi oli suhteellisen lyhyt ja voi- Liikunta & tiede 49 5 /

5 kin suositella, että vastaavanlaisiin hankkeisiin ryhdytään jatkossa sekä pidemmällä valmistelujaksolla että pidemmillä tukikausilla. Enemmistö palkatuista oli sitä mieltä, että tukikauden tulisi olla vähintään kolme vuotta. Tähän näkemykseen vapaaehtoistoiminnan logiikkaa ymmärtävien on helppo yhtyä. Seuratoimijoilta tällainen tukimahdollisuus edellyttää riittävästi aitoa halua seuran kehittämiseen. Hankerahoitus ei voi olla palkinto jo tehdystä työstä tai keino varainhankinnan aukkokohtien täyttämiseen. Työnantajaksi ei kannata ryhtyä kylmiltään, vaan on syytä puntaroida tarkasti, onko seuralla siihen riittävät edellytykset. Tukimahdollisuutta kannattaisi käyttää seuran vapaaehtoiskunnan laajentamiseen ja tason nostamiseen. Hyvin hoidettuna päätoimisen työntekijän hankkiminen lisää seuran toimintaresursseja. Esimerkiksi vapaaehtoisten työpanos todennäköisesti kohentuu, kun saadaan päälle hyvä tekemisen meininki. Päätoiminen tuntui tuovan myönteistä painetta kehitystyöhön. Monessa tapauksessa kriittisin tekijä oli oikeanlaisen ja sopivan henkilön löytäminen tehtävään. Hyvän tyypin etsimiseen ja hänen viihtymisestään huolehtimiseen seuraväen kannattaa tehdä työtä. Seuroissa harrastavien lasten vanhemmille hankkeen kokemuksista olennainen tieto on, että palkallisen työntekijän myötä toiminnan systemaattisuus ja johdonmukaisuus todennäköisesti kehittyy, osaamisen taso paranee ja näiden myötä toiminnan laatu kohenee. Vaakakupin toisen puolen painoa lisää se, että lasten osallistumiskustannukset näyttävät nousevan. Palkalliseksi työntekijäksi seuraan ryhtyvän on syytä hyväksyä se tosiasia, ettei seura työympäristönä ole monenkaan tyypillisen työpaikan kaltainen. Työ voi olla monipuolista ja suhteellisen vapaata, mutta varsinkin seuran ainoan palkallisen rooli voi olla yksinäinen ja haasteellinen. Hankkeen aikana luotiin jonkin verran verkostoja ja vuorovaikutussuhteita eri seurojen palkallisten välille, mikä on hyvä keino seura-ammattilaisten keskinäiseen tukemiseen. Vapaaehtoispohjalta toimivien yhdistysten hyvinvoinnista ja elinvoimaisuudesta kannattaa nykypäivänä pitää huolta. Seurojen kehitystyöstä ja ajanmukaisuudesta huolehtiminen on tärkeää. Ammattilaisten lisääminen vapaaehtoisten tueksi on yksi tapa. Menettely ei kuitenkaan ymmärrettävästi sovi kaiken tyyppisiin seuroihin ja kaikkiin olosuhteisiin. Liian yksisilmäisesti tähän suuntaan eteneminen voi kulttuurisesti kääntyä koko liikunnan kansalaistoimintaa vastaan. Kansalaistoiminnan perusluonnetta on syytä kunnioittaa, kehitettiinpä seurakenttää sitten ammattilaisnäkökulmaan tai johonkin muuhun ideaan nojaten. PASI KOSKI, FT, dosentti Liikuntakasvatuksen professori Turun yliopisto Sähköposti: Artikkeli perustuu raporttiin Koski P. (2012) Palkattu seuraan mitä seuraa? Seuratoiminnan kehittämistuen tulokset. Jyväskylä: LIKES NÄIN TUTKITTIIN Hakuvaiheessa saatiin perustietoja tukea hakeneista seuroista (n=495). Hankkeen käynnistyessä suoritettiin alkumittaukset, jossa tuen piiriin (n=133) ja sen ulkopuolelle jääneistä (n=73) kerättiin lisää seuratason tietoja. Lisäksi kerättiin tiedot palkatuista ja hänen osaamisestaan (n=184). Arviotietoja seuran lähtötasosta kerättiin eri arviointiryhmiltä (valmentajat/ ohjaajat n=725, seura-aktiivit n=823, aikuisliikkujat n=503, vanhemmat n=640 ja yhteistyökumppanit n=380). Hankkeen aikana tiedusteltiin prosessin etenemisestä seurajohdolta ja palkatuilta eri ajankohtina. (6 kk seurajohdon n=130, palkattujen n=159; 9 kk seurajohdon n=156, palkattujen n=173; 13 kk seurajohdon n=172, palkattujen n=167; 20 kk seurajohdon n=158, palkattujen n=157). Hankkeen päättyessä mittaukset uusittiin. Vastauksia saatiin vähemmän kuin hankkeen alkuvaiheessa. (Seuratiedot tuetuilta n=122, seuratiedot tuen ulkopuolelle jääneiltä n=78, seurajohdon n=102, palkattujen n= 153, valmentajat/ohjaajat n=395, seuraaktiivit n=454, aikuisliikkujat n=212, vanhemmat n=415 ja yhteistyökumppanit n=127). Valtaosa edellä mainituista aineistoista kerättiin Webropol-nettityökalun avulla. Jonkin verran vastauksia saatiin myös sähköpostilla ja perinteisellä postilla. Kerätyt tiedot olivat luonteeltaan kahta eri tyyppiä. Yhtäältä oli kyse faktatiedoista, kuten seuran jäsenmäärästä ja toisaalta arvioperustaisesta tiedosta. Jälkimmäistä kerättiin monitahoarvioinnin periaatteita noudattaen seurojen tilannetta koskien eri ryhmiltä, joiden elämään ja valintoihin seurojen toiminnat koskettivat. Lisäksi hankkeen kuluessa haastateltiin ryhmähaastatteluissa yhteensä 60 henkilöä 33 eri seurasta. 8 Liikunta & tiede 49 5 / 2012