SAIRAANHOITAJA KÄSIHYGIENIAN OHJAAJANA Sairaanhoitajien kokemukset ja näkemykset potilaiden ohjauksessa akuuttiosastolla

Transkriptio

1 SAIRAANHOITAJA KÄSIHYGIENIAN OHJAAJANA Sairaanhoitajien kokemukset ja näkemykset potilaiden ohjauksessa akuuttiosastolla Polina Toivonen ja Ljudmilla Leppik Opinnäytetyö, kevät 2010 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Toivonen, Polina & Leppik, Ljudmilla. Sairaanhoitaja käsihygienian ohjaajana. Sairaanhoitajien kokemukset ja näkemykset potilaiden ohjauksessa akuuttiosastolla. Helsinki, kevät 2010, 81 s., 12 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia ja näkemyksiä potilaan ohjaamisessa käsihygienian suhteen. Tavoitteena oli selvittää sairaanhoitajien mahdollisuuksia vähentää sairaalainfektioriskejä ohjaamalla potilasta oikeaan käsihygieniaan. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1. Minkälaista tietoa sairaanhoitajilla on sairaalainfektioiden ehkäisystä? 2. Miten sairaanhoitajat ohjaavat potilaita ennaltaehkäisemään tartuntoja? Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla, johon osallistui neljä akuuttivuodeosastolla työskentelevää sairaanhoitajaa. Haastattelu suoritettiin ryhmähaastatteluna joulukuussa Aineisto nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin laadullisen sisältöanalyysin mukaan. Litteroinnin jälkeen tunnistettiin kolme ongelmaryhmää: potilastyyppi, henkilökunta ja ohjeistus. Vastaukset analysoitiin näiden ryhmien pohjalta. Hoitohenkilökunnan tiedon tasossa ei ilmennyt merkittäviä puutteita. Kuitenkin haastateltavien mielestä tiedot sairaalainfektioiden ehkäisystä olisivat voineet olla parempia. Haastateltavat kaipasivat tietojen ajan tasalla pitämistä, mutta osaavat hankkia tietoja tarvittaessa myös itsenäisesti. Tulosten mukaan sairaanhoitajat ovat kiinnostuneita saamaan käsihygieniaan ja infektioiden ehkäisyyn liittyvää lisätietoa ja koulutuksia ja pitävät ohjausta oikeaan käsihygieniaan tärkeänä ja tarpeellisena sairaalainfektioiden ehkäisyssä. Suurin ongelma potilaan käsihygieniaohjauksessa ja sen toteuttamisessa oli vanhusten muistamattomuus. Muina potilaaseen liittyvinä asioina esiin tulivat alkoholiriippuvuus, ikääntyvien tottumukset ja sukupuolien väliset erot. Henkilökunnan antamissa ohjeissa ja muistutuksissa tulisi huomioida yksilölliset erityistarpeet ja ohjeet pitää päivittää tarpeen mukaan. Ohjauksen onnistumista vaikeuttavat osaltaan myös henkilökunnan resurssien vähyys ja ajanpuute. Opinnäytetyöstämme on hyötyä sairaalan henkilöstölle, joka on kiinnostunut parantamaan sairaalainfektioiden ehkäisyä. Toivomme että sairaalan hoitohenkilökunta ja hygieniahoitajat sekä myöhemmin sairaalatyöhön tulevat nykyiset opiskelijat löytävät opinnäytetyöstämme hyödyllistä tietoa. Tutkimuksen avulla he voivat myös saada lisää ideoita käsihygienian edistämisestä ja potilaiden ohjauksesta. Asiasanat: sairaanhoitaja, käsihygienia, sairaalainfektio, ennaltaehkäisy, ohjaaminen, kvalitatiivinen tutkimus, teemahaastattelu

3 Tärkein keino ehkäistä epidemian synty ja leviäminen on hyvä käsihygienia. (Kokki & Ristola 1999, 466)

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TAUSTAA JA AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET SAIRAALAINFEKTIOIDEN KUVAUS Eettiset ja juridiset näkökohdat Sairaalainfektioiden esiintyvyys Määritelmä Tilanne Suomessa Sairaalainfektioiden ehkäisy Ympäristö ja sairaalainfektiot Sairaalainfektioiden vaikutus akuuttiosaston potilaisiin KÄSIHYGIENIATIEDOT SAIRAANHOITOTYÖSSÄ Käsihygienian määritelmä Käsien mikrobifloora Käsihygienian tavoitteet ja strategiat Käsien pesun ja desinfektion vaikutus käsien mikrobimäärään Käsien ihon hoito Käsien pesu ja desinfektio käytännössä Sairaanhoitajan ammattitaito Sairaanhoitajan työn vaatimukset Sairaanhoitajan työnkuvaus Potilaan ohjaus osana sairaanhoitajan työtä Potilaan käsihygieniatiedot ja niiden opettaminen sairaanhoitajan työssä POTILASOHJAUS Potilasohjauksen tavoitteet ja tarkoitus Potilasohjauksen toteutus Ohjauksen merkitys infektioiden ehkäisemissä Ikääntyvän potilaan ohjauksen erityispiirteet...34

5 6 TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimusympäristö Tutkimusmenetelmä ja aineiston keruu Teemahaastattelun toteutus Litterointi Aineiston analyysi TULOKSET Vastaukset ensimmäiseen tutkimuskysymykseen: Minkälaista tietoa sairaanhoitajilla on sairaalainfektioiden ehkäisystä Tietoja infektioista, saatu opiskelemisen aikana Minkälaisia tietoja sairaanhoitajat ovat saaneet aiheesta työpaikallaan Sairaanhoitajien tiedot sairaalainfektioehkäisystä Vastaukset toiseen tutkimuskysymykseen: Miten sairaanhoitajat ohjaavat potilaita ennaltaehkäisemään tartuntoja Miten osastolla ohjataan potilaita Potilaiden käsihygienian käytännön toteutus Haastattelussa esiin nousseet ongelmat OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS JA ETIIKKA Opinnäytetyön luotettavuus Opinnäytetyön eettisyys JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA...55 LÄHTEET...61

6 LIITE 1: Tutkimuslupa LIITE 2: Tutkimustiedotteet LIITE 3: Saatekirje LIITE 4: Haastattelukysymykset LIITE 5: Sairaalainfektioiden esiintyvyys erikoisaloittain ja teho-osastojen potilaiden osuus sairaalainfektiopotilaista LIITE 6: Infektion lähde, veriviljelypositiiviset sairaalainfektiot SIRO -sairaaloissa vuosina LIITE 7: Aiheuttajamikrobit, veriviljelypositiiviset SIRO -sairaaloissa vuosina LIITE 8: Tavallisimpiin aiheuttajamikrobeihin liittyvä tapauskuolevuus, veriviljelypositiiviset SIRO -sairaaloissa vuosina LIITE 9: Ikääntyvän erityisyyden huomiointi ohjaustilanteessa LIITE 10: Käsihygienia norovirus -epidemian aikana LIITE 11: Opinnäytetyössä käytetyt käsitteet LIITE 12: Käsihygieniaohje

7 1 JOHDANTO Tämän päivän yhteiskunnassa meillä ovat jatkuvana haasteena erilaiset influenssat ja taudit, ja siksi on syytä tutkia ja painottaa hoitotyössä ennaltaehkäisevää taudinaiheuttajien leviämisen estämistä. Valitsimme aiheeksi Sairaanhoitaja käsihygienian ohjaajana, koska potilaiden käsihygienian osaaminen on tärkeää sairaalainfektioiden ehkäisyssä. Havainnointimme akuuttiosaston toiminnasta vaikutti opinnäytetyön aiheen valintaan. Kun olimme työharjoittelussa akuuttiosastolla, huomasimme että henkilökunnalla ei aina ollut riittävästi aikaa seurata potilaiden käsihygieniaa. Kaikilla potilailla ei myöskään ollut tietoa miten huolehtia omasta käsihygieniastaan ja miksi siitä kannattaa huolehtia. Kiinnostuimme potilaiden käsihygienian toteuttamisesta ja halusimme tutkia huomaamaamme ongelmaa enemmän. Pidämme potilaiden hygieniataitojen opettamista välttämättömänä osana sairaanhoitajan terveydenedistämistyötä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata sairaanhoitajien kokemuksia potilaiden ohjaamisessa käsihygienian suhteen. Työssä kuvataan sairaanhoitajien mahdollisuuksia ohjata potilaita oikeaan käsihygieniaan sairaalainfektioiden torjumiseksi. Sairaaloissa tartunta saadaan yleensä käsien välityksellä joko henkilökunnan kautta tai suoraan toisista potilaista. Kaikki tietävät, että terveydenhuollon henkilöiden käsihygienia on yksi tärkeimmistä keinoista infektioiden torjunnassa. Helsingin seudulla nyt noudatettava Koruton sairaala -kampanja pyrkii osaltaan estämään tartuntoja sairaaloissa (Juntunen 2010, A13). Tavallisesti hoitohenkilökunta pystyy huolehtimaan omasta käsihygieniastaan, mutta hoidossa olevien ihmisten käsien puhtaudesta huolehtiminen on joskus puutteellista. Kuitenkin käsihygienian noudattaminen on aivan yhtä tärkeää potilaille kuin hoitohenkilöstölle.

8 Sairaalassa hoitajan tehtävänä on ohjata ja opastaa potilasta huolehtimaan hygieniasta, siten pienentää potilaan infektioriskiä ja näin parantaa hänen elämänsä laatua. Ennaltaehkäisyssä tehtävä on opettaa, ohjata ja tiedottaa potilaille taudeista ja riskitilanteista. Tavoitteena on, että jokainen potilas olisi motivoitunut käyttäytymään niin, että tartuntariski olisi minimaalisen pieni. (Anttila, Hirvelä, Jaatinen, Polviander & Puska 2001, 110.) Potilaan opettamisen tarkoituksena on edistää sairaalainfektioiden ehkäisyä, kehittää hyvää hoitamista ja nopeuttaa potilaan paranemista sairaalan osastolla. WHO:n raportin mukaan vuoden 1967 jälkeen on tunnistettu 39 uutta tarttuvaa tautia ja niitä syntyy ennätystahtia, noin yksi vuodessa (Haarala, Honkanen, Mellin & Tervaskanto-Mäentausta 2008, 79). Kuten tiedetään, jo yli sata vuotta sitten ymmärrettiin ehkäisevän työn merkitys väestön terveyden edistämisessä. Ennen kiinnitettiin päähuomio siihen, miten voitaisiin sairas parantaa, nyt koetetaan kaikin keinoin valmistaa maaperä sellaiseksi, että voitaisiin taudin tulo estää ja sen aiheuttamat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikeudet, kirjoitti Tyyne Luoma jo vuonna 1926 (Haarala ym. 2008, 14). Nykyaikana, alituisesti syntyvien uusien infektioiden takia (SARS, lintu- ja sikainfluenssa jne.) niiden oikea ehkäiseminen nähdään erityisen ajankohtaisena ongelmana.

9 9 2 TAUSTAA JA AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Potilasohjausta, sairaalainfektioita ja käsihygieniaa on Suomessa tutkittu varsin paljon. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että nämä aiheet ovat tärkeitä niin sairaanhoitajan työssä kuin potilaan turvallisuudessa. Helsingin ammattikorkeakoulun Stadian Sosiaali- ja terveysalalla on vuonna 2008 tehty opinnäytetyö Vanhempien käsihygieniaohjaus sairaalaolosuhteissa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa jo olemassa olevaa tietoa käsihygieniasta ja sen toteuttamisesta sekä ohjaamisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että tämän päivän hoitotyöntekijöillä on varmasti valmiuksia toteuttaa käsihygienian ohjausta, mutta heille tulisi tarjota myös riittävästi resursseja sen toteuttamiselle. Suurin ongelma lienee ajanpuute, joka jo sinänsä on este onnistuneen ohjauksen antamiselle. Jo hoitohenkilökunnan koulutusvaiheessa käsihygieniaan ja sen ohjaamiseen tulisi kiinnittää huomiota ja sisällyttää ne koulutukseen, jolloin siitä tulisi luonnollinen osa hoitotyötä. (Nylander & Leppälä 2008.) Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa vuonna 2008 Anni Liimatan ja Heidi Rautiaisen opinnäytetyönä tekemä kvantitatiivinen havainnointitutkimus Käsien desinfektion toteutuminen hoitotilanteissa kirurgisella vuodeosastolla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa käsien desinfektion toteutumisesta Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän kirurgiselle vuodeosastolle ja hygieniahoitajille. Tutkimuksessa havainnoitiin käsien desinfektion ja desinfektiotekniikan toteutumista hoitotilanteissa. Tutkimustulosten mukaan hoitohenkilökunta desinfioi kätensä useammin huoneesta poistuttaessa kuin sinne mentäessä. Suurin osa hoitohenkilökunnasta jätti desinfioimatta kätensä ennen iv-linjan käsittelyä. Ennen haavan käsittelyä kukaan hoitohenkilökunnan jäsenistä ei desinfioinut käsiään. Käsien desinfektiotekniikassa ilmeni eniten puutteita sormenpäiden ja ranteiden desinfioinnissa. Kaikki hoitohenkilökuntaan kuuluvat ottivat käsihuuhdetta kuiviin käsiin, ja lähes kaikki ottivat käsihuuhdetta riittävän määrän. Hoitohenkilökunnalla oli vähän kelloja ja käsikoruja käytössä, ja hoitohenkilökunnan kynnet olevat lyhyet ja käsin iho ehjä. Tutki-

10 10 mustulosten avulla tutkimusosasto voi kehittää käsihygienian toteutumista. (Liimatta & Rautiainen 2008.) Marjale von Schantz, Sanna Salanterä ja Helena Leino-Kilpi (2007) tekivät tutkimuksen Hoitotyöntekijöiden ja potilaiden tiedot sairaalainfektioista ja käsihygieniasta sairaalainfektion torjunnassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitotekijöiden ja sairaalapotilaiden tietoja sairaalainfektioista ja käsihygieniasta. Tutkimuksen tuloksena oli, että sairaalainfektio käsitteenä tiedettiin hyvin. Potilaat yhdistivät infektiot synnyn leikkaukseen tai hygienian laiminlyöntiin. Osa pelkäsi infektion saamista ja toisaalta toivoi sen välttämistä. Kumpikin vastaajaryhmä aliarvioi sairaalainfektioiden esiintyvyyden. Hoitotyöntekijöiden tiedot sairaalainfektioiden vaikutuksia ja aiheuttajamikrobeista olivat puutteelliset. Tiedot käsihygieniasta olivat keskikertaiset. (von Schantz, Salanterä & Leino-Kilpi 2007.) Maria Kääriäinen (2007) on käsitellyt potilasohjusta tutkimuksessaan Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen. Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli kuvailla ja selittää ohjauksen laatua potilaiden ja hoitohenkilöstön arvioimana. Tutkimuksen toisen vaiheen tarkoituksena oli määritellä ohjauskäsite ja testata käsitteen rakenne. Kehitetyn hypoteettisen mallin mukaan ohjauksen laadulla tarkoitettiin sitä, että ohjaus on hoitohenkilöstön ammatilliseen vastuuseen perustuvaa, potilaan ja hoitohenkilöstön kontekstiin eli taustatekijöihin sidoksissa olevaa, vuorovaikutussuhteessa rakentuvaa, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka on asianmukaisin resurssein toteutettua, riittävää ja vaikuttavaa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ohjauksen teorianmuodostuksessa, ohjauksen laadun kehittämisessä sekä hoitotyön perus- ja täydennyskoulutuksessa. (Kääriäinen 2007.) Jyväskylän ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalalla tehtiin vuonna 2007 opinnäytetyö Tartunnan torjunta. Työ oli toiminnallinen. Ensivastehenkilöstön tietoja mikrobiologiasta, käsihygieniasta ja veritartuntavaarasta selvitettiin kyselytutkimuksen avulla. Työn tarkoituksena oli tuottaa infektioiden torjuntaa käsittelevä ohjekansio Jämsäkosken paloasemalle ja järjestää aiheesta koulutustilaisuus. Tavoitteena oli, että ensivastehenkilöstö saa tietoa infektioiden torjun-

11 11 nasta ja käsihygieniamenetelmistä. Siten on mahdollista parantaa potilasturvallisuutta ja samalla lisätä henkilöstön työturvallisuutta. Kyselytutkimuksen perusteella mikrobiologian perusteet olivat tuttuja, käsihygieniatiedoissa oli puutteita ja veritartuntavaara oli vieras käsite. Käsihygienianmenetelmistä oli suojakäsineiden käyttäminen. Opaskansio ja koulutus sisälsivät perustietoa infektioiden leviämisestä, käsihygieniamenetelminä ja veritartuntavaarallisista taudeista sekä niiden ennaltaehkäisystä. Koulutuksen sisältämien perustietojen oli tarkoitus toimia tukena, kun henkilöstö itse pohtii käytännön sovelluksia infektioiden torjuntaan ensivastetoiminnassa. Koulutuksen myötä paloasemalla otettiin käyttöön käsihuuhde. (Luukko 2007.) Julkaisussa Potilasohjauksen haasteet, Käytännön hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit (Lipponen, Kyngäs & Kääriäinen 2006) esitellään potilasohjauksen kehittämishankkeen tuloksena syntyneitä ohjausmalleja. Laajan tutkimuksen tulosten perusteella kehittämishaasteiksi nousivat ohjaustapahtuma prosessina, ohjauksen organisointi, vuorovaikutus ohjaussuhteessa, sosiaalinen tuki, omaisten ohjaus, demonstrointi, kirjallinen ohjaus, puhelinohjaus ja ryhmäohjaus. Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikössä on vuonna 2005 tehty opinnäytetyö Puhtain käsin projekti. Opinnäytetyön tarkoituksena oli toteuttaa Puhtain käsin -projekti yhteistyössä Oulun yliopistollisen sairaalan lasten tehosteiden hoidon osasto 64:n kanssa. Projektin tehtävänä oli tuottaa Pysäytä pöpöt eteiseen -käsihygieniaohjeistus sekä tehokkaaseen käsihygieniaan ohjaava Pöpön elämää - posteri. Puhtain käsin -projektin tavoitteena on saada vierailevat vanhemmat ymmärtämään käsihygienian tärkeys infektioiden ennaltaehkäisyssä sekä käsihygienian oikeaoppinen toteutus. Tuotteet onnistuivat hyvin ja niille oli selkeästi tarvetta. Posteri toimii huomion herättäjänä osaston värittömässä sisääntuloeteisessä. Osaston sairaalainfektioiden ennaltaehkäisy tulee tehostumaan näiden tuotteiden avulla. Lisäksi tuotteet herättävät myös työntekijöiden huomion oman käsihygienian toteuttamisessa. (Leiviskä, Orpana & Pekkinen 2005.)

12 12 3 SAIRAALAINFEKTIOIDEN KUVAUS 3.1 Eettiset ja juridiset näkökohdat Puhutaan, että sairaalainfektion sattuessa infektion perimmäinen syy on yleensä potilaassa ja siinä sairaudessa, johon potilas on lähtenyt hakemaan hoitoa. Sairaala vapautuu syyllisyydestä, jos sillä on käytössä vain hoitomenetelmiä, joissa odotettavissa oleva terveydellinen hyöty ylittää laskennallisen haitan (mm. sairaalainfektioriskin) ja, jos sairaala on torjunut sairaalainfektioita potilasturvallisuuden vaatimassa mitassa. Työntekijä vapautuu syyllisyydestä, jos hän on valinnut turvallisimman mahdollisen hoitotavan ja noudattaa sairaalainfektioiden torjumiseksi annettuja ohjeita. (Hellsten 1999, 25.) Laki potilaan asemasta ja oikeuksista tähdentää, että potilaan on voitava ratkaisevasti vaikuttaa hänelle tehtyjen tutkimusten ja annetun hoidon valintaan. Periaatteessa laki velvoittaa hoitohenkilökuntaa kertomaan potilaalle suunniteltujen toimien odotettavissa olevat hyödyt ja haitat. Näihin kuuluvat lääketieteelliset riskit, mukaan lukien sairaalainfektiot. Potilaan tulee voida päättää, antaako hän suostumuksensa suunniteltuihin toimiin. (Hellsten 1999, 26.) Potilaan ohjaamisen suhteen laki velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöitä selvittämään potilaalle hänen terveydentilansa, hoidon merkityksen, eri hoitovaihtoehdot ja niiden merkityksen sekä muut seikat, joilla on merkitystä hoidosta päätettäessä. Selvitys on annettava sitten, että potilas ymmärtää sen sisällön. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 168.) 3.2 Sairaalainfektioiden esiintyvyys Sairaalainfektio määritellään hoitoon liittyväksi infektioksi, joka saa alkunsa terveydenhuollon toimintayksikössä tai liittyy siellä tehtyyn toimenpiteeseen. Se on

13 13 hoidon aiheuttama komplikaatio, joka lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Sairaalainfektiot lisääväväät hoidon kustannuksia: mikrobilääkkeiden käyttö ja diagnostisten tutkimusten tarve lisääntyy, hoitojaksot pitenevät, infektiot aiheuttavat uusia hoitojaksoja ja samalla hoitohenkilöstön tarve lisääntyy. Sairaalainfektioiden esiintyvyys on yksi hoidon laadun mittareista. Seuranta- ja torjuntaohjelmiin panostamalla osa sairaalainfektioista on ehkäistävissä. (Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 2005.) Määritelmä Sairaalainfektioista käytetään Suomessa usein amerikkalaista Centers for Disease Controlin sairaalainfektiomääritelmää. Sen mukaan sairaalainfektio on infektio, jota ei ole todettu kliinisesti tai laboratoriokokein potilaan tullessa sairaalaan. (Hellsten 1999, 19.) Sairaalainfektio syntyy, kun potilas kolonisoituu toisista sairaalan potilaista peräisin olevilla mikrobeilla, pääasiassa bakteereilla. Tartunta saadaan yleensä käsien välityksellä joko henkilökunnan kautta tai suoraan toisista potilaista. (Vuorela ym. 1997, 87.) Infektioriski vaihtelee paljon erityyppisillä osastoilla, kirurgisten osastojen ja sisätautiosastojen potilailla riski on suurempi. Koko sairaala huomioiden virtsatieinfektiot ja leikkaushaavainfektiot ovat yleisimpiä, mutta suurin syy sairaalainfektiokuolemille ovat sepsikset ja keuhkokuumeet. Saksalaisen tutkimuksen mukaan akuuttiosastoilla potilaan kuoleman kokonaisriski oli kolminkertainen niillä jotka saivat sairaalainfektion. Sairaalainfektioiden järjestelmällisen rekisteröinnin tavoitteena on vähentää potilaiden riskiä saada hoitoon liittyvä infektio. Käsitteitä ovat insidenssi eli ilmaantuvuus ja prevalenssi eli esiintyvyys. Insidenssi kertoo uusien tapausten määrän tiettynä aikana ja prevalenssi tarkoittaa tapausten määrää yhtenä ajanjaksona. Epidemia on tilanne, jossa taudin insidenssi lisääntyy merkittävästi. (Anttila, Kaila-Mattila, Kan, Puska & Vihunen 1996, )

14 14 Sairaalainfektioilla on suuri merkitys tartunnan saaneelle, hoitolaitokselle, henkilökunnalle ja taloudelle. Inhimillisen kärsimyksen ohella sairausaika pitenee ja lääkitys lisääntyy. Varotoimilla ja huolellisella käsihygienialla on suuri merkitys sairaalainfektioiden ja antibioottiresistenssin torjunnassa. Antibioottiresistenssi tarkoittaa tautia aiheuttavan mikrobin vastustuskykyä antibioottilääkettä kohtaan. (Anttila ym.1996, 91.) Sairaalainfektioepidemiat ovat harvinaisia. Vain 2 4 % kaikista sairaalainfektioista on osa epidemiaa. Epideemisten infektioiden merkitys on kuitenkin suuri. Ne ovat yleensä helpommin ehkäistävissä kuin endeemiset infektiot. Yleisimpiä infektioita epidemioissa ovat sepsikset ja suolistoinfektiot Tilanne Suomessa Sairaalainfektioiden rekisteröinti on epätarkkaa, koska se on harvoin riittävän kattavaa. Kaikki julkaistu tieto viittaa siihen, että sairaalainfektio-ongelma Suomessa on samaa luokkaa kuin Yhdysvalloissa, Englannissa ja Skandinaviassa. Sairaalainfektioita esiintyy noin 5 10 prosentilla sairaalassa hoidetuista potilaista. (Vanas 2006, 26.) Teho-osastoilla % potilaista saa sairaalainfektion. Infektio pitkittää sairaalahoitoa keskimäärin 4 7 vuorokaudella. (Vuorela ym. 1997, 87.) Suomessa arvioidaan esiintyvän vuosittain noin sairaalainfektioita, ja ne myötävaikuttavat henkilön kuolemaan. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL.) Mahdollisesti neljännes näistä infektiokuolemista olisi ehkäistävissä panostamalla riittävästi sairaalahygieniaan ja käsihygieniaan. Sairaalainfektiot ovat tärkein sairaaloiden potilasturvallisuuteen vaikuttava tekijä ja ne lisäävät merkittävästi terveydenhuollon kustannuksia. Infektioiden ilmaantuvuus on keskeinen sairaaloiden laatukriteeri. (Iivanainen ym. 1998, 26.) Kansanterveyslaitos (KTL) aloitti vuoden 1997 lopulla valtakunnallisen sairaalainfektioiden esiintymistä, torjuntaa ja tutkimusta koskevan sairaalainfektioohjelman (SIRO) (Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 2005).

15 15 Vuonna 2005 kansanterveyslaitos julkaisi Kansallisen sairaalainfektioiden prevalenssitutkimuksen tulokset. Tutkimukseen osallistui 5 yliopisto- ja 15 keskussairaalaa sekä 10 muuta akuuttisairaalaa. Tutkimus rajattiin aikuisten akuuttivuodeosastoihin. Tutkimuksen mukaan mikrobiologinen näyte oli positiivinen 53 % sairaalainfektioista. Tavallisimmat aiheuttajamikrobit olivat Esherishia coli, Staphylokokkus aureus ja Enterococcus faecalis. Sairaalainfektioista 5 % oli Clostridium difficilen aiheuttamia ripuleita. Yksi tutkimustuloksista osoitti että sairaalainfektioiden esiintyvyys on korkeampi miehillä kuin naisilla (10 % vs 7 %). Tutkimustuloksien joukossa oli tieto että sairaalainfektiopotilaat olivat vanhempia kuin potilaat, joilla ei ollut sairaalainfektioita. Sairaalainfektioiden esiintyvyys oli korkein kirurgiassa, sisätaudeilla ja syöpätaudeilla. (LIITE 5.) (Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 2005.) Vuosina sairaalainfektio-ohjelmaan (SIRO) osallistui 11 sairaalaa, joissa oli tutkittu veriviljelypositiivisien sairaalainfektioiden esiintyvyyttä. Seurannan kohteena olivat kaikki akuuttiosastoilla hoidetut potilaat. Akuuttisairaalan potilaista joka kymmenes saa vähintään yhden sairaalainfektion. Näistä noin 8 % on veriviljelypositiivisia infektioita. Useat tutkimukset ovat osoittaneet veriviljelypositiivisten sairaalainfektioiden aiheuttavan arviolta 25 % lisäkuolleisuuden ja pidentävän sairaalahoitoa keskimäärin kahdella viikolla. Esiintyvyys vaihteli erikoisaloittain, ja se oli suurin lasten-, sisä- ja syöpätaudeilla. Tehohoitoon liittyvien infektioiden osuus oli suurin kirurgiassa, neurologiassa ja lastentaudeilla. Ohjelman mukaan tavallisin infektiolle altistava tekijä oli keskuslaskimokatetri (LIITE 6). Muita infektion lähteitä olivat virtsatieinfektio ja leikkaushaavainfektio. Tavallisimmat aiheuttajamikrobit olivat koagulaasinegatiiviset stafylokokit, Stafylococcus aureus, Escherichia coli ja enterokokit. (LIITE 7.) Infektioista 9 % oli niin kutsuttuja sekainfektioita eli aiheuttajaksi ilmoitettiin enemmän kuin yksi mikrobi. Tutkituista potilaista 8 % menehtyi 7 vuorokauden kuluessa infektion toteamisesta ja 16 % 28 vuorokauden kuluessa. Menehtyminen oli tavallisinta kandida-, pseudomonas- ja enterokokki -infektioissa. Menehtyneet potilaat olivat iäkkäitä ja heillä oli vaikeita perustauteja. (Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 2007.)

16 Sairaalainfektioiden ehkäisy Sairaalainfektioiden ehkäisyn historia alkaa 1840-luvulta. Unkarilainen obstetrikko Ignac Semmelweis ja englantilainen kirurgi Joseph Lister toivat käsien ja instrumenttien desinfektion leikkaustoimintaan. Postoperatiivinen mortaliteetti pieneni % muutamassa vuodessa. Myöhemmin Louis Pasteur osoitti bakteerien olemassaolon. Tuoreessa tutkimuksessa on todettu käsihygienian tehostamisen vähentävän vielä nykyisen korkeatasoisen sairaalahygieniankin aikana teho-osastojen potilaiden kokonaiskuolleisuutta. Moderni sairaalahygienia käsittää paljon muutakin kuin instrumentti- ja käsihygienian, vaikka ne ovat edelleen yksi sen kulmakivistä. (Hellsten 1999, 24.) Suomessa sairaalainfektioiden torjuntatyön katsotaan alkaneen 1960-luvulla. Lääkintähallinnon ohjekirjeen Sairaalainfektioiden torjunta v mukaan ainakin suurimpiin sairaaloihin tuli nimetä hygieniatoimikunta tarkkailemaan ja valvomaan sairaalainfektioiden esiintymistä, henkilökunnan terveydentilaa ja sijoittamista, antibioottien kulutusta ja järjestämään sairaalahygieniakoulutusta. Samoihin aikoihin aloittivat ensimmäiset hygieniatoimikunnat toimintansa Helsingin ja Tampereen yliopistollisissa keskussairaaloissa. (Kujala, Tiittanen, Klossner 1999, 634.) Onko ehkäisy kannattavaa? On laskettu, että jos sairaalainfektioiden ilmaantuvuus saataisiin vähenemään 15 %, voitaisiin säästyneillä rahoilla kustantaa 250 vuodepaikkaa kohti sairaaloihin puoli lääkärin virkaa, puoli tilastotieteilijän virkaa sekä yksi hygieniahoitajan ja yksi sihteerin virka. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tämä tarkoittaisi yhdeksän lisävirkaa nykyisten viiden ja puolen viran lisäksi pelkästään sairaalainfektioiden ehkäisyyn. (Hellsten 1999, 25.) Perimmäisenä torjunnan tavoitteena on suojata potilasta, työntekijöitä, vierailijoita ja muita terveydenhuollon kanssa tekemisessä olevia henkilöitä. Kyseinen tavoite ulottuu kaikkiin terveydenhuollon toimipisteisiin. (Kujala ym. 1999, 635.)

17 Ympäristö ja sairaalainfektiot 2000-luvulla Hancock (Provost Distinguished Research Professor in the Department of Psychology at the University of Central Florida) on tehnyt tiedon prosessointiteorioista tutkimusta ja uusia päätelmiä (Hancock 2009). Ympäristön ja ihmisen vuorovaikutus on tunnettu tosiasia. Hancockin mukaan ihmisen vuorovaikutus ympäristön kanssa on kuvattu niin, että hän on sisällyttänyt malleihin myös talouden ja yhteisön. Ympäristö vaikuttaa terveyteen monin eri tavoin ja sen fyysiset vaikutukset tapahtuvat ilman, veden, maaperän ja ravinnon välityksellä. Hancockin inhimillisen kehityksen mallissa tuodaan esille kestävän kehityksen sosiaaliset, taloudelliset ja ekologiset näkökulmat ja niiden vaikutus terveyteen. Hancockin mallit ovat olleet taustana, kun Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt ympäristöterveyden käsitettä. (Haarala ym. 2008, 94.) Ympäristö sisältää fyysiset, sosiaaliset, henkiset, kulttuuriset ja taloudelliset näkökulmat. Ne kaikki vaikuttavat ihmiseen ja hänen terveyteensä. Ympäristö ymmärretään kaikeksi, mikä on yksilön ulkopuolella ja siihen kuuluvat luonto, rakennettu ympäristö, työympäristö, asuinympäristö ja vapaa-ajan ympäristö. Ympäristö on terveellinen, kun kaikki nämä asiat ovat kunnossa. (Haarala ym. 2008, 95.) WHO määrittelee ympäristöterveyden niin, että siihen sisältyvät ne ihmisen ja sairauden näkökulmat, joihin ympäristötekijät vaikuttavat. Suomen ympäristöterveysohjelmassa ympäristöön vaikuttavat tekijät perustuvat WHO:n jaotteluun. (Haarala ym. 2008, 95.) Sairaalaympäristöllä tarkoitetaan kaikkia tiloja, pintoja, huonekaluja, välineitä ja aineita, mitä sairaalan sisällä on (lukuun ottamatta ihmisiä). Tosiasiassa ympäristö sisältää aina runsaasti mikrobeja, kun on kosteutta ja orgaanista ainesta. Myös kuivilla pinnoilla mikrobit voivat säilyä eriasteisissa lepotiloissa. (Kujala 1999, 135.) Sairaalan elottomasta ympäristöstä löytyy aina mikrobeja, jotka voivat olla taudinaiheuttajia. Myös muutamat yleiset ympäristömikrobit (esim. Aspergillus -

18 18 homeet), jotka eivät ole tavallisille sairaalapotilaille vaarallisia, saattavat olla suuri riski potilaille, joiden immuniteetti on heikko. (Siitonen 1999, 144.) Sairaalaympäristö pyritään perinteisesti pitämään puhtaana ja jo Florence Nightingale arveli, että selvästi likainen ympäristö suosii infektioiden syntyä (Kujala 1999, ). Sairaanhoitajan ammatillisuuteen liittyy sairaalaympäristövastuullisuus. 3.4 Sairaalainfektioiden vaikutus akuuttiosaston potilaisiin Akuuttisairaanhoidon sekä pitkäaikaissairaanhoidon potilaat ovat tavallisimmin vanhuksia, joilla on monia sairauksia. Heidän taipumuksensa saada infektio on lisääntynyt monista syistä. Yleisistä perussairauksista verenkiertohäiriöt, diabetes ja dementia vaikuttavat tähän suuntaan. Potilailla esiintyy eri elimissä toimintohäiriöitä, jotka altistavat infektioille. Tällaisia ovat virtsarakon tyhjenemishäiriöt, nielemishäiriöt, heikentynyt yskänrefleksi ja alentunut mahalaukun happamuus. Myös vasta-aineiden tuotanto ja soluvälitteisen immuniteetin toiminta heikkenee iän myötä. Potilaiden immobilisaatio, heikentynyt ravitsemustila ja lukuisat lääkitykset voivat edesauttaa infektioiden syntyä. Infektioiden oireet ovat usein epätyypillisiä tai peittyvät monien perussairauksien aiheuttamien vaivojen taakse. Osalla potilaista ei tosin perustilanteesta johtuen pyritäkään enää infektioiden aktiiviseen diagnostiikkaan tai hoitoon. (Sammalkorpi 1999, 544.) Yleisimmät infektioryhmät laitoshoidossa olevilla ovat virtsatie-, hengitystie- sekä iho- ja pehmytkudosinfektiot. Virtsatieinfektiot ovat näistä tavallisimpia. Vaikka ne ovat usein lieväoireisia, ne ovat myös tärkeitä sepsiksen syitä vanhuksilla. Hengitystiesairaudet voivat olla vanhuksilla tavallista vaikeampia. Keuhkokuume on ainoa infektio, jolla on todettu merkittävä yhteys kuolleisuuteen tässä potilasryhmässä. Iho- ja pehmytkudosinfektiot liittyvät usein kroonisiin haavoihin. (Sammalkorpi 1999, 544.) Monet virukset ja bakteerit aiheuttavat suolistotulehduksia ja voivat aiheuttaa epidemioita sekä yhdyskunnassa että laitoksissa. Sairaalasyntyisiä suolistoin-

19 19 fektioita on vaikeampi tunnistaa kuin useimpia muita sairaalainfektioita, ja siten tapausten määrä on todellisuudessa suurempi kuin tilastot osoittavat. Kokin ja Ristolan (1999, ) mukaan sairaalasyntyistä infektioripulia on vaikea erottaa muusta syystä johtuvasta ripulista. Vuosina Suomessa tutkittiin Clostridium difficile -infektioiden esiintyvyyttä. Clostridium difficile on yleisin mikrobilääkitykseen liittyvän ripulin aiheuttaja. Tavallisimmin C. difficile -ripulin saa sairaalapotilas, mutta näitä infektioita esiintyy myös pitkäaikaishoitolaitoksissa ja avohoidossa. Sairaaloissa tapaukset esiintyvät usein osastokohtaisina ryppäinä, joiden aiheuttajina voi olla samanaikaisesti yksi tai useampi C. difficile -kanta. Tutkimuksen mukaan viime aikoina niin Suomessa kuin monissa muissa maissa Clostridium difficile - infektiot ovat lisääntyneet. Suomessa esiintyvyys suureni lähes kaikissa sairaanhoitopiireissä. Huomattavin lisäys tapahtui 65 vuotta täyttäneillä henkilöillä. Taudinkuva on vaikeutunut ja kuolleisuus suurentunut samassa ikäryhmässä. C. difficile leviää kosketustartuntana. Varsinkin ripuloiva potilas erittää bakteeria ja sen itiöitä merkittäviä määriä ympäristöönsä. Itiöt säilyvät ympäristössä hyvin hengissä. Siksi tartuntaketjun katkaisussa hyvä käsihygienia on tämän mikrobin osalta tärkeää. (Lyytikäinen ym ) Akuuttihoitoa antavissa sairaaloissa esiintyy myös resistenttejä bakteereita (Sammalkorpi 1999, 544). Infektioiden aiheuttajat voivat levitä henkilökunnan käsien välityksellä ja joskus suorassa kontaktissa potilaasta toiseen. Leviämisessä oman ongelmansa aiheuttavat dementoituneet tai muuten vain puutteelliseen hygieniaan pystyvät potilaat, joiden liikkumista laitoksessa ei voi estää.

20 20 4 KÄSIHYGIENIATIEDOT SAIRAANHOITOTYÖSSÄ 4.1 Käsihygienian määritelmä Tartunnat leviävät usein sairaalassa työskentelevien, olevien ja asioivien ihmisten käsien välityksellä. Hyvän käsihygienian toteutumiseen jokainen henkilö voi itse vaikuttaa. Henkilökunnan kädet kontaminoituvat helposti erilaisista mikrobilähteistä ja infektiot leviävät sopiviin kohteisiin, jos tartuntatietä ei katkaista. Potilaat saavat käsiinsä mikrobeja omasta floorasta ja eritteistä tai käsin kosketeltavilta pinnoilta (esim. pyörätuolit) ja levittävät infektioita edelleen toisiin potilaisiin ja henkilökuntaan. Myös vierailijat levittävät mikrobeja käsiensä välityksellä. Hyvä käsihygienia ei ole pelkästään henkilökunnan työhön liittyvä infektioiden torjuntatoimenpide, vaan se kuuluu kaikille ihmisille, jotka liikkuvat sairaalaympäristössä. (Tiittanen 1999, 156.) Käsihygienialla tarkoitetaan käsiin kohdistuvia toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään infektioiden ja niitä aiheuttavien mikrobien siirtymistä käsien välityksellä. Näihin kuuluvat mm. käsien pesu ja desinfektio, käsien ihon hoito ja suojakäsineiden käyttö. Tänä päivänä käsihygieniaa pidetään yleisesti yhtenä tärkeimmistä ja tehokkaimmista keinoista potilaasta toiseen tapahtuvien tartuntojen ja infektioiden torjunnassa. (Ojajärvi, Elomaa & Kujala 1999, ) Käsihygienian tehokkuus riippuu kuitenkin käytettävästä tekniikasta ja menetelmästä. 4.2 Käsien mikrobifloora Käsien ihon mikrobifloora jaetaan pysyvään ja väliaikaiseen. Ihon pysyvän mikrobiflooran valtaosan (80 90 %) muodostavat koagulaasinegatiiviset stafylokokit (näistä Staph. epidermidis on yleisin). Toiseksi eniten (n. 10 %) on erilaisia korynebakteereja, joista resistentti Corynebacterium jeikeum voi aiheuttaa ongelmia. Noin % ihmisistä voi olla Staphylococcus aureuksen nenäkantaja. Heillä on todettu olevan myös käsissä useammin Staph. aureuksen bak-

21 21 teereita kuin henkilöillä, jotka eivät ole stafylokokin kantajia. Gramnegatiivisista bakteereista Enterobacter spp. ja Acinetobacter spp. voivat esiintyä pienissä määrin ihon pysyvässä mikrobifloorassa. (Ojajärvi ym. 1999, 168.) Pysyvä mikrobifloora estää vieraiden mikrobien asettumista pysyvästi käsiin. Ihon väliaikaiseen mikrobiflooraan kuuluvat kaikki tauteja aiheuttavat mikrobit. Etenkin Staph. aureus, mukaan luettuna metisilliinille resistentti Staph. aureus eli MRSA, ja gramnegatiivisistä sauvoista Klebsiella-, Serratia- ja Acinobacter lajit kestävät hyvin kuivumista ja säilyvät siksi iholla kauan hengissä. (Ojajärvi ym. 1999, 168.) Ihon kunto vaikuttaa väliaikaiseen flooraan: jos iho on ärtynyt, siinä on keskimäärin enemmän Staph. aureusta, enterokokkeja, kandidaa ja gramnegatiivisia bakteereja. Myös virusinfektiot saattavat levitä käsien välityksellä. Tavallista nuhakuumetta aiheuttavien rinovirusten on osoitettu tarttuvan jo 10 sekunnin pituisen kättelyn seurauksena ja aiheuttavan tartunnan huomattavasti useammin kuin pisara- tai ilmatartunta. Muita käsien välityksellä leviäviä viruksia ovat RS -virus, useata ripulia aiheuttavat virukset (mm. rotavirus) ja epideemistä keratokonjuktiviittia (silmätulehdusta) aiheuttava adenovirus. (Ojajärvi ym. 1999, 169.) 4.3 Käsihygienian tavoitteet ja strategiat Käsien pesun ja desinfektion vaikutus käsien mikrobimäärään Käsien saippuapesun tarkoituksena on puhdistaa kädet liasta ja näin vähentää väliaikaista mikrobiflooraa. Käsien desinfektion tarkoituksena on poistaa käsistä tartuntaa aiheuttavia mikrobeja ja estää tartunnan siirtyminen henkilöstä toiseen käsien välityksellä. Tavallisella nestesaippualla voidaan ihon pinnalla olevien bakteerien lukumäärää vähentää % bakteerilajista ja kontaminaatiotyypistä riippuen. Saippuapesun tehokkuus riippuu siihen käytetystä ajasta: yhden

22 22 minuutin tai sitä pidempi pesuaika vähentää parhaimmillaan kolme kertaa enemmän mikrobimäärää, kuin 15 sekunnin aika. Toisaalta käsien saippuapesu ei poista bakteereja riittävän tehokkaasti, jos kädet ovat runsaasti likaantuneet mikrobeilla. Alkoholihuuhde on nopein ja tehokkain aine käsien desinfektioon. Orgaaninen aines (esim. veri) vähentää vain hieman alkoholin tehoa. Alkoholihuuhteet tehoavat myös useimpiin viruksiin, mm. HIV:een, enteroviruksiin, RSV:een, HAV:een, HBV:een ja rotavirukseen. Alkoholeista etanolin teho viruksiin on huomattavasti parempi kuin tavanomaisen käsien pesun pesuaineella. (Ojajärvi ym. 1999, 170.) Käsien ihon hoito Käsien ihon kunnon ylläpitämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska näin voidaan ehkäistä iho-ongelmien syntymistä. Karhealla ja ihottumaisella iholla on todettu olevan enemmän bakteereita ja mm. taudinaiheuttavia bakteereita kuin ehjällä ja hyväkuntoisella iholla. Käsien ihon kuivumista voidaan ehkäistä ihonhoitoaineilla. Ihon kunnon ylläpitäminen on tärkeää myös siksi, että terveen ihon desinfektio onnistuu paremmin kuin karhean ja kuivan ihon desinfektio. Kynsivallin tulehdukset ja ihottumat on hoidettava huolellisesti, koska niihin voi pesiytyä helposti paitsi tulehdusta aiheuttavia bakteereita, myös muita sairaalassa esiintyviä bakteereita. (Ojajärvi ym. 1999, 175.) 4.4 Käsien pesu ja desinfektio käytännössä Käsien pesu vedellä ja saippualla tai pesuaineella on käsihygienian perusmenetelmä, koska se soveltuu kaikkialle, missä on käytettävissä juoksevaa vettä ja saippuaa. Kädet kostutetaan ensin vedellä, otetaan sitten pesuainetta tai saippualiuosta kyynärpään tai käsivarren avulla koskematta hanoihin käsillä, pestään kädet ja ranteet juoksevan veden alla, huuhdellaan ja kuivataan kädet kertakäyttöpyyhkeellä. Hanat suljetaan samalla kertakäyttöpyyhkeellä. Näin vältetään käsien uudelleen likaantuminen. Nestemäinen saippua on palasaippua parempaa, koska jälkimmäinen kontaminoituu helposti bakteereilla. Vaihtoeh-

23 23 toisesti voidaan käyttää emulsiovalmistetta; sitä hierotaan kuiviin käsiin, huuhdotaan juoksevalla vedellä tai jätetään käsiin ja kuivataan tarvittaessa käsipaperiin. (Ojajärvi ym. 1999, 177.) Kädet pestään ehdottomasti jos tiedetään mahdollisuudesta ripulitautien tarttumiseen. Ripulitaudin aiheuttajana voi olla esimerkiksi norovirus tai Clostridium difficile, joihin alkoholipohjainen huuhde tehoaa huonosti. (LIITE 10.) Käsien desinfektio alkoholihuuhteella on terveydenhuollossa käsihygienian perusmenetelmä, jota suositellaan. Kun kädet desinfioidaan alkoholihuuhteilla, oikeaan tekniikkaan ja valmisteen riittävään käyttöön on kiinnitettävä huomiota, muuten desinfektio saattaa epäonnistua. Desinfektion onnistumiselle on tärkeää, että alkoholihuuhdetta käytetään riittävä määrä, vähintään 3 5 ml. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sormenpäiden huolelliseen desinfektioon, koska peukalon ja sormenpäiden on todettu jäävän usein vaille riittävää desinfektiota. (LIITE 12.) Alkoholihuuhdetta hierotaan kuiviin käsiin ja annetaan kuivua. (Ojajärvi ym. 1999, 178.) 4.5 Sairaanhoitajan ammattitaito Sairaanhoitajan tehtävää kuvataan sairaanhoitajan eettisissä ohjeissa. Aluksi mainitaan toiminnan perusteet eli terveyden edistäminen, sairauden ehkäiseminen, sairauden parantaminen sekä kärsimyksen lievittäminen. Nämä ovat hyvin yleisiä käsitteitä, joten se, miten terveys toiminnan lähtökohta ymmärretään, on oleellinen kysymys sairaanhoitajien hoitokäytäntöjen muotoutumisen kannalta. (Kalkas 1994, 52.) Ammatillisten sitoumusten kuvaukset perustuvat useammin tiettyjen toimintaperiaatteiden (ihmisen kunnioittaminen, omatoimisuuden tukeminen, terveyskeskeisyys) määrittämiseen kuin toiminnan perusteiden (positiivinen terveys, hyvä olo, laadukas elämä) nimeämiseen. Nämä molemmat näkökulmat tulevat kuitenkin esiin niissä erilaisissa teorioissa (inhimillisten tarpeiden teoria, itsehoitoteoria, adaptaatioteoria), joiden perusteella potilaiden ja asiakkaiden tilannetta ja hoidontarvetta hoitotyössä jäsennetään. (Kalkas 1994, 53.)

24 24 Sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan hoitotyön olennainen osa on ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus. Jotta tämä olisi mahdollista, on sairaanhoitajalla ensisijainen vastuu hoitoa tarvitsevista ihmisistä. Tällä tarkoitetaan silloin ammatillista vastuuta. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja ammatillinen vastuu potilaista on hoitajan ja potilaan välisen suhteen lähtökohta. (Kalkas 1994, 53.) Sairaanhoitajan työn vaatimukset Sairaanhoitajan työssä tarvitaan ihmissuhdetaitoja: vuorovaikutustaitoa, empaattisuutta, ystävällisyyttä, ryhmätyötaitoja sekä valmiutta ja halua auttaa ihmisiä erilaisissa ongelmissa. Erilaisten kulttuurien ymmärtäminen ja hyvä kielitaito ovat sairaanhoitajalle eduksi, sillä potilaista yhä useampi on ulkomaalainen. Työ on erittäin vastuullista, ja sairaanhoitaja päättää monista hoitoon liittyvistä asioista melko itsenäisesti. Työ edellyttää taitoa ratkaista ongelmia sekä erityistä tarkkuutta ja huolellisuutta. Monet erilaiset tehtävät vaativat organisointi- ja koordinointikykyä. Sairaanhoitajan on hallittava laaja teoreettinen tieto ja osattava soveltaa sitä käytännön hoitotyössä jokaisen potilaan kohdalla. On kyettävä selittämään potilaalle, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, ) Sairaanhoitajan työnkuvaus Sairaanhoitajat toimivat useissa eri toimipisteissä. He osallistuvat niin potilaiden perushoitoon kuin erikoishoitoon. Perushoitoon liittyy kaikki sairaiden ruumiilliset perustarpeet: ravinnonsaannista, puhtaanapidosta, lämpimänä ja kuivana pitämisestä ja yleisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Erikoishoitoon eli lääketieteelliseen hoitoon liittyy potilaiden valmistaminen lääketieteellisiin toimenpiteisiin, lääkärien määräysten täyttäminen, potilaiden parantumisen tarkkailu ja kirjoihin vienti. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, ) Vuodeosaston sairaanhoitaja työskentelee yleensä vuorotyössä. Sairaanhoitajan perustehtävänä on potilaan tukeminen ja auttaminen, ohjaaminen ja opet-

25 25 taminen sekä hoitotyön kehittäminen. Hänen tehtäviinsä kuuluu erilaisia toimenpiteitä. Sairaanhoitaja suorittaa lääketieteellisiä toimenpiteitä, osallistuu ruoan jakeluun ja perushoitotyöhön. Hän myös havainnoi potilaita, ohjaa ja neuvoo heitä lääkehoitoon liittyvissä asioissa. Sairaanhoitaja toimii potilastyössä ja tiimityössä hoitotyön, ennaltaehkäisevän hoitotyön, terveysneuvonnan ja ohjauksen asiantuntijana. Hän toimii vuorovaikutuksessa niin potilaan kuin potilaan omaisten kanssa. Sairaanhoitajan tehtävä on hoidon koordinointi ja vastuu hoitoon osallistuvan ryhmän johtamisesta. Potilaan opettaminen hyvään hygieniaan on osa sairaanhoitajan työtä. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, ) Potilaan ohjaus osana sairaanhoitajan työtä Potilaan ohjaaminen terveyteen ja sairauteen liittyvissä kysymyksissä on aina ollut osa sairaanhoitajan työtä. Hoitajilla on parhaat mahdollisuudet ohjata potilaita, sillä he ovat ajallisesti eniten tekemisissä heidän kanssaan. (Torkkola, Heikkinen & Tiainen 2002, 26.) Potilasohjaus on sairaanhoitajien omaa ja vahvaa aluetta. Ohjaus kulkee asiakassuhteessa punaisena lankana koko hoitoprosessin ajan. Sairaanhoitajien hyvä koulutus, vankka teoriatieto, hyvät hoitokäytännöt ja vuorovaikutustaidot takaavat onnistuneen lopputuloksen. Potilasohjaus edellyttää tutkitun ja hyväksi havaitun tiedon käyttöä. Ohjauksessa korostuvat sairaanhoitajan persoonalliset taidot ja luovuus. Tilanteet eivät toistu samankaltaisina ja tulisi muistaa, että potilaalle ja asiakkaalle tilanne on ainutkertainen ja jännittäväkin. Potilasohjauksesta voi herkästi tulla pelkkä välttämätön rutiini kaiken kiireen keskellä. (Ohtonen 2009.) Potilaan käsihygieniatiedot ja niiden opettaminen sairaanhoitajan työssä Ihmisessä ja hänen normaalissa elinympäristössään on runsaasti mikrobeja ja osa niistä (normaalifloora sekä transientti floora) voi aiheuttaa infektioita. Sairaalaympäristössä on myös runsaasti mikrobeja, jotka voivat olla taudinaiheutta-

26 26 jia. Koska ihmistä ei voida korvata erilaisissa työtehtävissä ja sairaalle tärkeässä sosiaalisessa kansakäymisessä, on syytä tarkastella epähygieenisyyteen johtavia syitä ja keinoja henkilökohtaisen hygienian parantamiseksi. (Tiittanen 1999, 155.) Hygienia- tai käsihygienia-asiat tuntuvat usein monille niin itsestään selviltä, että ne voidaan tehdä tiedostamatta väärin tai jättää tekemättä. Väärät tavat saattavat tulla esiin vasta sairaalainfektioepidemian selvitysten yhteydessä. Tiedostaminen ja oikea asennoituminen luovat pohjan käsihygienia-asioiden käsittelylle ja käytäntöön soveltamiselle. TtL Marjale von Schantz vuonna 2005 on tehnyt Turun yliopistossa tutkimuksen Sairaalainfektioiden torjunta hoitotyön toimintona. Hoitotyön opiskelijoiden, hoitotyöntekijöiden ja potilaiden tiedot ja käsitykset. Hoitotieteen tutkimuksessa hän selvittää hoitoalan opiskelijoiden, hoitajien ja potilaiden tietoja ja käsityksiä sairaalainfektioista ja niiden torjunnasta. (von Schantz 2005, ) Tutkimuksessa korostui, että infektioiden torjunta on hoitotyöntekijöiden vastuulla. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen tutkimus, jossa analysoidaan sairaalainfektioiden ja niiden torjunnan tietoperustaa ja käsityksiä myös potilaiden omaamat tiedot huomioiden. Tavoitteena on sairaalainfektioiden torjunnan tehostaminen ja infektioiden määrän vähentäminen ja tutkimuksella saadun tiedon hyödyntäminen koulutuksessa ja käytännön hoitotyössä. Tutkimuksen mukaan sairaalainfektio tiedettiin käsitteenä melko hyvin, sen sijaan muilta osin tiedot sairaalainfektioista olivat puutteelliset. Valtaosa opiskelijoista piti sekä harjoittelujaksoilla että koulutuksen aikana oppimiaan asioita infektioiden torjunnan kannalta hyödyllisinä tekijöinä. Hoitajista kolmannes ilmoitti, ettei työnantajan järjestämästä koulutuksesta juurikaan ole hyötyä. Hoitajat, joilla on pidempi työkokemus, enemmän ikää, pidemmän koulutuksen vaativa tutkinto tai jokin erityisvastuualue kokivat koulutukset ja ohjeet hyödyllisiksi. Potilaiden käsihygienian toteutumista tutkimuksessa tarkasteltiin heidän itsensä arvioimana. Lähes jokainen kertoi toteuttavansa käsihygieniaa wc-käynnin jälkeen, mutta heidän käyttämänsä tekniikka jäi tutkimuksen ulottumattomiin. Osalla potilaista ei ollut lainkaan tietoa käsihuuhteen käytöstä. Suuri osa tutkimukseen osallistuneista potilaista käytti wc-käynnin jälkeen käsien puhdistukseen joko vettä ja saippuaa tai

27 27 käsihuuhdetta tai molempia; neljännes tyytyi pelkkään vesihuuhteluun. Osa potilaista ei osannut käyttää käsihuuhdetta, osa taas ei tiennyt, kuuluuko sen käyttö asiaankaan. Osalla potilaista oli käsitys, etteivät infektioita aiheuttavat pieneliöt voi kulkeutua potilaasta toiseen hoitajan tai lääkärin käsissä. Kaikki eivät myöskään uskoneet, että esimerkiksi verisuonikanyylien ja haava-alueiden koskettelu voisi olla infektion riskitekijä. (von Schantz 2005, ) Potilaiden käsihygienian tarkastus ja tarpeellinen ohjaus ansaitsee enemmän huomiota sairaanhoitajan työssä. Marjale von Schantzin päätelmien mukaan potilaiden omaa vastuunottoa hoidosta on tuettava ja potilasopetuksen soveltuvuutta suomalaiseen hoitojärjestelmään pitäisi kokeilla. (von Schantz 2005, ) Toisin sanoen sairaanhoitajan kannattaa yrittää löytää aikaa antaa potilaalle tietoja infektioriskeistä ja niiden välttämisestä.

28 28 5 POTILASOHJAUS Potilaan opettaminen ja terveyskasvatus ovat käsitteitä, joiden merkitykset liittyvät läheisesti toisiinsa. Jo 1800-luvulla Florence Nightingale (1859) kirjoitti terveyskasvatuksen merkityksestä ja korosti sairaanhoitajan opettamistehtävää. Virginia Henderson (1969) jakoi hoitotyön 14 eri tehtävään, joista yksi on auttaa potilasta oppimaan. Hendersonin mukaan opettaminen liittyy kaikkeen, mitä hoitaja tekee. Opetuksen avulla hoitaja voi auttaa potilasta kokemaan sairauden tilaisuudeksi oppia elämään täydellisempää elämää. (Sarvimäki & Stenbock- Hult 1996, 169.) Myös Veteläsuo korostaa tiedon merkitystä potilaalle ja sairaanhoitajan pedagogisen toiminnan tärkeyttä. Jotta potilas pystyisi ottamaan vastuuta omasta terveydestään ja tulevasta työkyvystään, hän tarvitse tietoa niistä sekoista, jotka vaikuttavat hänen terveydentilaansa ja hänen kykyynsä selvitä omin neuvoin. Sairaanhoitajan pedagoginen toiminta Veteläsuon mukaan ei merkitse ainoastaan tiedon välittämistä, vaan myös henkilökohtaista vaikuttamista, niin että potilas suhtautuu myönteisesti kunnon kohentamiseen ja sairauden negatiivisten vaikutusten lievittämiseen. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 170.) Ohjaus on olennainen osa hoitohenkilöstön ammatillista toimintaa ja tärkeä osa asiakkaiden hoitoa. Hyvin onnistuessaan ohjauksella on vaikutusta asiakkaiden terveyteen ja sitä edistävään toimintaan sekä kansantalouteen. Asiakkaiden ohjaaminen haasteellisissa tilanteissa edellyttää ohjauksen tunnistamista ja tiedostamista: mistä tekijöistä ohjaus koostuu eli mitä se oikeastaan on. (Kääriäinen & Kyngäs 2006, 6 8.) Ohjausta kuvataan usein osana hoitotyön ammatillista toimintaa, hoito- tai opetusprosessia. Ammatillisen toiminnan näkökulmasta ohjausta tapahtuu tilanteissa, joissa keskustellaan tavoitteellisesti asiakkaan tilanteeseen liittyvistä asioista. (Karlsen 1997, ) Prosessin näkökulmasta ohjaus on tavoitteellista ongelmanratkaisua, asiakkaan omien kokemusten erittelyä ja niistä oppimista (Phillips 1999, 19 35; Soohbany 1999, 35 40). Voidakseen ymmärtää potilaan

29 29 käyttäytymistä hoitajan tulee tunnistaa arvolähtökohtansa ja hänen on hallittava tieto ohjattavista asioista ja ohjausmenetelmistä. Hoitajilta vaaditaan lisäksi vuorovaikutus- ja johtamistaitoja ohjausilmapiirin luomisessa, ohjausprosessin ylläpitämisessä sekä arvioinnissa. (Kyngäs 2003, ; Mattila 1998, ) Potilaan oppimiseen vaikuttavat monet tekijät. Sairaus tai kriisin vaihe voivat heikentää potilaan kykyä vastaanottaa uutta tietoa. Potilaan ikä, persoonallisuus, kuulo ja näkö vaikuttavat ohjaustilanteessa. (Torkkola, Heikkinen & Tiainen 2002, 31.) 5.1 Potilasohjauksen tavoitteet ja tarkoitus Potilaan opettamisella pyritään auttamaan potilasta hallitsemaan mahdollisimman itsenäisesti. Potilaan opettamisessa opetuksen tavoite liittyy aina hoidon tavoitteeseen, jolloin pyrkimyksenä on tukea hoidon tavoitteen saavuttamista opetuksen keinoin. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 171.) Toisin sanoen potilaan opettamisen tavoitteena (kuten hoidon tavoitteena yleensä) on auttaa potilasta mahdollisimman hyvään elämään. Ohjauksen perusta on sekä asiakkaan että hoitajan taustatekijöiden huomioinnissa. Taustatekijät voidaan jakaa fyysisiin ja psyykkisiin ominaisuuksiin sekä sosiaalisiin ja muihin ympäristötekijöihin. (Kääriäinen & Kyngäs 2006, 6 8.) Asiakkaan fyysisistä ominaisuuksista esimerkiksi ikä, sukupuoli, sairauden kesto, laatu ja sen vaikutus asiakkaan arkielämään vaikuttavat hänen ohjaustarpeisiinsa (Kääriäinen, Kyngäs, Ukkola & Torppa 2005, 10 15). Ohjauksessa huomioitavia psyykkisiä ominaisuuksia ovat erityisesti motivaatio, terveysuskomukset ja kokemukset, mieltymykset, odotukset ja tarpeet sekä oppimistyylit ja valmiudet. (Karlsen 1997, ) Ohjauksen kannalta merkittävät taustatekijät muodostuvat sosiaalisista, kulttuurisista, uskonnollisista ja eettisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat asiakkaan toimintaan. Sekä asiakkaan että hoitajan arvot ovat osa heidän maailmankatsomustaan ja vaikuttavat siihen, miten he lähestyvät ohjauksessa käsiteltäviä asioita. (Kääriäinen & Kyngäs 2006, 6 8.)

30 30 Kääriäisen ja Kynkään (2006) mukaan ohjaus on hoitaja ja potilaan aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa. Ohjaukseen vaikuttavat potilaan ja hoitajan taustatekijät, kuten fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ominaisuudet sekä ympäristötekijät. (Kääriäinen & Kyngäs 2006, 6 9.) Terveydenhuollon henkilöstön päivittäiseen työhön kuuluu neuvojen ja ohjeiden antaminen potilaille. Ohjaustilanteet ovat neuvojen antajan ja neuvojen saajan vuorovaikutuksellista toimintaa ollen joko etukäteen suunniteltuja tai hoitotoimiin liittyviä. Tämä vuorovaikutuksen sosiaalinen luonne poikkeaa jokapäiväisestä sosiaalisesta kommunikaatiosta, sillä viestintätilanteeseen heijastuu mm. potilaan aiemmat kokemukset, sairauden mukanaan tuomat tunnetilat, sairaalaympäristö ja henkilökunnan käyttäytyminen ohjaustilanteessa. (Liimatainen, Kettunen & Poskiparta 1996, 81 89; Nupponen 1998, 61 67; Poskiparta, Kettunen & Liimatainen 1998, ) Ohjaajalta vaaditaan kykyä kuunnella ja havainnoida potilasta (Torkkola 2002, 26 27). Ilman vuorovaikutustaitoja hoitajan on vaikea vaikuttaa ohjattavaan myönteisellä ja tuloksellisella tavalla. Hyvä vuorovaikutus tulee olla jatkuvaa vastavuoroisuutta, jossa kumpikin osapuoli on samanaikaisesti aktiivinen toimija. (Silvennoinen 2004, ) Potilasohjauksessa ohjaajan tulisi arvioida ohjauksen sanoman ymmärrettävyyttä erityisesti vastaanottajan näkökulmasta. Sujuva viestintä onkin edellytys vuorovaikutussuhteen onnistumiselle. Viestinnän vastaanottamisessa on aina kysymys tulkintojen tekemisestä. Viestinnässä havaitseminen perustuu vastaanottamisen taitoihin, joita ovat kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot. (Silvennoinen 2004, ) Potilasohjauksessa hoitaja vaikuttaa omalla käyttäytymisellään ja sanattomalla viestinnällään ohjaustilanteen onnistumiseen. Sanattomaan viestintään kuuluvat puhenopeus, äänen sävyt, ilmeet, eleet, kehon liikkeet ja katseet. Tilankäytöllä ja pukeutumisella on myös vaikutus viestintään. Potilasohjauksessa onkin hyvä huomioida, että viestinnän alkuvaiheessa huomio kiinnittyy enemmän eleisiin ja

31 31 ilmeisiin ja vasta sen jälkeen kuunnellaan sanoja ja niiden merkityksiä. (Silvennoinen 2004, ) 5.2 Potilasohjauksen toteutus. Ohjaajan näkökulmasta on tärkeää hallita reflektoiva ajattelu, tulkinta ja vuorovaikutustaidot. Ohjaajalta vaaditaan avoimuutta, empaattisuutta ja aitoutta. Häneen pitää kunnioittaa potilasta ja yrittää ymmärtää sitä mitä, ja miten potilas tuntee. (Hartmann & Kochar 1994, 103; Wilson-Barnett 1988, 217.) Jäsentämällä sisältöä tietyllä tavalla ja noudattamalla tiettyä opetusstrategiaa pyritään tukemaan potilaan oppimisprosessia. Opetustilanteessa on kuitenkin myös muita tekijöitä, jotka vaikuttavat oppimiseen. Hoitaja vaikuttaa esimerkiksi omien asenteidensa kautta, halusi hän tai ei. Jos hoitaja opettaa terveitä elämäntapoja mutta ei pidä niitä itse tärkeinä, tämä heijastuu opetukseen. Myös ilmapiiri vaikuttaa. Luomalla sallivan, avoimen ilmapiirin, jossa potilas saa esittää kysymyksiä ja kritiikkiä, ilmaista tunteitaan ja kokemuksiaan, hoitaja helpottaa oppimista. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 202.) Ohjaajan asiantuntijuus ja persoonalliset ominaisuudet vaikuttavat ohjauksen onnistumiseen. Potilaan ohjaus edellyttää hoitajalta ohjattavan asian sisällön hyvää tuntemusta. Lisäksi hyvä hoitaja osaa jäsentää opetettavan asian potilaalle sopivaksi ja mielekkäästi kokonaisuudeksi. Siksi hoitaja tarvitsee opetuksellista näkemystä eli tietoja ja kokemusta siitä, miten potilas oppii. Ohjaajan persoonallisten ominaisuuksien, kuten äänenkäytön, rauhallisuuden tai ärtymyksen merkitys korostuvat ohjauksessa. (Torkkola ym. 2002, 29.) Potilasohjausta voi antaa monella eri tapaa. Erilaisia ohjausmenetelmiä ovat yksilö- ja ryhmäohjaus, kirjalliset ohjeet, demonstrointi, videot ja äänikasetit sekä internetja puhelinohjaus (Kyngäs, Kääriäinen, Poskiparta, Johansson, Hirvonen & Renfors 2007, 74, 122, 128). Yksilö- ja ryhmäohjaus: Kun tavoitteet on selvitetty, mietitään, miten potilas omaksuu opittavan asian parhaiten. Ohjausmenetelminä käytetään henkilökoh-

32 32 taista ohjaamista tai ryhmäopetusta. Yksilöllisessä ohjauksessa voidaan poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta tai tehdä muutoksia asiasisältöön. Ryhmäopetuksessa hyödynnetään osanottajien kokemuksia. (Torkkola ym. 2002, 27.) Kirjallinen ohjaus: Potilaat ovat erilaisia yksilöitä, eivätkä kaikki halua pitkiä selityksiä hoitopäätöksiin vaikuttavista tekijöistä. Onkin usein vaikeaa ratkaista, miten yksityiskohtaista tietoa potilas tarvitsee: mitä potilas ymmärtää ihan itse ja mitä hänelle pitää erikseen sanoa. Tiedon määrä ja yksityiskohtaisuus ovat ikuisuuskysymyksiä, joiden ratkaisemiseksi on tehtävä kompromisseja. Vasta käytäntö näyttää, miten paljon tai miten yksityiskohtaista asiaa potilasohjeisiin on hyvä kirjoittaa. Potilasohjeiden tiedot ovat oikein vasta, kun lukija ne ymmärtää. (Torkkola ym. 2002, 14.) Hyvä ohjehan palvele juuri tuon tietyn laitoksen väkeä, niin henkilökuntaa kuin potilaitakin. Mutta vaikka yksiselitteistä hyvän ohjeen reseptiä ei ehkä ole olemassa, niin toki voi antaa hyvän ohjeen suuntaviitoja, joiden avulla kukin yksikkö voi tehdä omannäköisensä ohjeiston. (Torkkola ym. 2002, 34.) Vaikka potilasohjeen tiedot olisivat sinänsä paikkansapitäviä ja ymmärrettäviä, se ei automaattisesti tee ohjeesta toimivaa. Ohjeisiin kuuluvat myös merkitysten ja yhteisyyden rakentumisen ulottuvuudet. Niinpä potilasohjetta arvioitaessa on pureuduttava syvemmälle ja pohdittava, millaiset ohjeet auttavat potilasta ymmärtämään sitä. (Torkkola ym. 2002, ) Ohjeen tarkoitus on vaikuttaa potilaan käyttäytymisen muutokseen. Ohjeen on oltava ymmärrettävä, selkeä ja yksiselitteinen. Demonstrointiohjaus: Havainnollistaminen on koettu hyväksi keinoksi tehosta opittavan asian ymmärtämistä. Mallioppiminen ja harjoittelu edistävät ja taitojen oppimista. Visualisointi on myös oiva keino havainnollistaa. Potilasohjeeseen liitetyt kuvat helpottavat opitun asian mielen palauttamista. (Torkkola ym. 2002, 28.) Tietotekniikkaohjaus: Hyviä oppimisen apuvälineitä ovat myös opetusvideot, cdtietolevyt eli romput sekä tietokonelevykkeille suunnittelut esitykset. Tietotek-

33 33 niikka antaa valtavat mahdollisuudet potilasohjeiden kehittämisen. Esimerkiksi liikkuvan kuvan ja äänen liittäminen ohjeisiin tekee niistä aiempaa informatiivisempia ja havainnollisempia. Uusi tietotekniikka ei kuitenkaan korvaa perinteistä henkilökohtaista ohjausta ja ohjeita paperilla, sillä läheskään kaikilla ei ole haluja, kykyjä tai mahdollisuuksia käyttää uutta tietotekniikkaa. (Torkkola ym. 2002, 28.) Asianmukainen ja sopiva ympäristö edesauttavat ohjauksen onnistumista. Ohjausympäristöksi tulisi valita mahdollisimman rauhallinen ja hyvä häiriötön paikka, joka takaa potilaan yksityisyyden. (Torkkola ym. 2002, ) Onnistunut potilas ohjaus lähtee hoitajan kyvystä ottaa neuvonnan ohjat käsiinsä (Torkkola ym. 2002, 26). Potilasohjauksen onnistuminen edellyttää hoitajalta hyvää suunnittelua ja asiaan perehtymistä. Ohjauksessa tulee huomioida, että potilaiden valmiudet ja halu osallistua omaan hoitoonsa ovat nykyään lisääntyneet yhteiskunnallisen ja kulttuurisien muutoksien myötä. Ohjaustilanteen suunnittelun tuleekin lähteä potilaan tarpeista. Ennen ohjauksen suunnittelua ohjaajan tulisi saada tietoja potilaan aikaisemmista sairauksista, elämänkokemuksesta ja hoitokokemuksista. Ohjauksen onnistumiseksi hoitajan tulee huomioida myös ohjattavan ikä, persoonallisuus, kuulo ja näkö. Näitä tietoja hyväksikäyttäen hoitaja suunnittelee ohjauksen vastaamaan potilaan yksilöllisiä tavoitteita. (Torkkola ym. 2002, 7, ) 5.3 Ohjauksen merkitys infektioiden ehkäisemissä Infektioista on monenlaista haittaa. Niiden seurauksena hoitopäivien määrä sairaalassa usein kaksinkertaistuu. Sairaalainfektiot aiheuttavat Suomessa enemmän hoitojaksoja kuin kaikki vammat yhteenlaskettuna. (Jokimäki 2005, 17.) Yhtä välttämätöntä kuin potilaan ja hoitajan välinen yhteistyö on se, että hoitotyöryhmään kuuluvat tekevät keskenään yhteistyötä tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi (Hietala & Terho 1999, 45). Infektioiden torjuminen on useimmiten mahdollista ja aina kannattavaa. Asianmukaisen toteutuksen edellytyksenä on riittävä tietoperusta niin henkilökunnalla kuin potilaillakin. (von Schantz ym. 2007, 99.)

34 34 Ohjauksen päämäärä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, ja sairauksien ehkäiseminen. Infektio-ohjauksen merkitys on suuri, koska hyvä ohjaus kohottaa niin potilaan turvallisuutta kuin vaikuttaa ja suojaa hänen terveyttään. Infektio-ohjauksen päämäärä on, että potilas ei tartuta muita, mutta ei myöskään tartu itse. Tässä ohjauksessa sairaanhoitaja opettaa potilasta hygienian perussääntöjen ja soveltamiseen käytännössä. 5.4 Ikääntyvän potilaan ohjauksen erityispiirteet Se mitä potilas oppii ja millä tavalla hän oppii, riippuu huomattavasti hänen iästään ja koulutuksestaan. Opinnäytetyössämme tarkasteltavalla akuuttiosastolla valtaosa potilaista on iäkkäitä. Iäkkään potilaan oppimiseen vaikuttavat usein negatiivisesti heikentyneet fysiologiset ja fyysiset voimavarat, kuten näön, kuulon, nopeuden ja ruumiinvoiman heikkeneminen. Myös lyhytmuistin mahdollinen heikkeneminen on otettava huomioon. Älykkyys sinänsä ei kuitenkaan yleensä heikkene, ellei kyseessä ole esimerkiksi dementia tai jokin muu ajattelukykyyn vaikuttava sairaus. Erasmie, Berg & Mårtenssonin mukaan iäkkään ihmisen oppimiskyky voi säilyä pitkään, mikäli hän on motivoitunut ja mahdolliset fyysiset rajoitukset otetaan huomioon. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 184.) Ikääntyvän potilaan erityispiirteet tulee huomioida vuorovaikutuksellisessa ohjaussuhteessa. Ohjaajan vuorovaikutustaidot vaikuttavat ikääntyvän potilaan ohjaustilanteen ilmapiiriin. Vuorovaikutustilanteessa pitäisi korostua ikääntyvän kunnioittaminen, tiedonannon rehellisyys, yksilöllisyys, huumorin käyttö ja aito kuunteleminen. (Kyngäs & Hentinen 2008, 183.) Ikääntyvälle olisi tärkeää tuntea, että hänen hoitonsa kiinnostaa ohjusta antava henkilöä. Liitteessä 9 esitetään ikääntyvän ohjauksen onnistumisen kannalta huomioitavia tekijöitä. (LIITE 9.)

35 35 6 TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuskysymysten avulla määritetään ja rajataan se, mihin kirjallisuuskatsauksella pyritään vastaamaan. Kysymysten perusta on tutkijan taustalla ja aikaisemmilla tiedoilla aiheesta sekä tutkimusintressistä. Tutkimuskysymyksiä voi olla yksi tai useampia. Olennaista on, että tutkimuskysymykset määritetään selkeästi, jotta tutkimusprosessi etenisi mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Tutkimuskysymyksiä voi kuitenkin tarkentaa myöhemminkin prosessin aikana. (Kääriäinen & Lahtinen 2006, ) Opinnäytetyömme koostuu kahdesta tutkimuskysymyksestä. 1. Minkälaista tietoa sairaanhoitajilla on sairaalainfektioiden ehkäisystä. 2. Miten sairaanhoitajat ohjaavat potilaita ennaltaehkäisemään tartuntoja.

36 36 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 7.1 Tutkimusympäristö Vuoden 2004 alussa Helsingin terveystoimi organisoitiin uudelleen ja muodostettiin toimintokohtaiset osastot. Tällöin seitsemästä alueellisesta akuuttitoiminnan yksiköstä muodostettiin yksi osastotasoinen koko kaupungin väestöä palveleva yksikkö, akuuttisairaala. Akuuttisairaala ottaa hoitoon käytännössä kaikki erikoissairaanhoidon lähettämät potilaat. Valtaosa potilaista on yli 75-vuotiaita, mutta osastoilla hoidetaan myös lisääntyvässä määrin mm. työikäisiä päihteiden käyttäjiä ja erilaisten traumojen jälkitiloja. (Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalan vuodeosastontoiminnan arviointi 2008.) Akuuttisairaalan iäkkäiden potilaiden tapaturmista ja sairauksista valtaosa voidaan kuvata neljällä hoitoketjulla, jotka edustavat geriatrian volyymiltaan suurimpia ongelmakenttiä. Esimerkkihoitoketjut ovat lonkkamurtumapotilaan, aivoverenkiertohäiriöpotilaan (AVH), muun päivystyspotilaan ja dementoivan sairauden diagnosoinnin hoitoketju. Dementiapotilaan hoitoketjun korostaminen akuuttisairaalan vanhuspotilaiden hoidossa liittyy taudin etenemiseen kuuluvaan itse taudin tai muun sairauden aiheuttamaan kriisiin, johon usein liittyy myös merkittäviä sosiaalisia aspekteja hoivan järjestämisen, toimeentulon ja asumispalvelujen selvittämisen muodossa. (Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalan vuodeosastontoiminnan arviointi 2008.) Moniammatillinen ryhmätyö iäkkään potilaan hoidossa on tavoitteellista toimintaa, joka pyrkii eri ammattiryhmien edustajien tiedot, taidot ja näkemykset yhdistämällä arvioimaan potilaan tilan, suunnittelemaan hoidon ja mahdollistamaan omaehtoisen kuntoutumisen. Esitiedot sosiaalisesta ympäristöstä, päivittäinen havainnointi ja ohjaus ja potilaan ja omaisten kuuleminen ovat esimerkkejä moniammatillisen ryhmän edustajan toiminnoista. Akuuttisairaalan toiminnan kannalta haastavin ja hankalin on sellainen potilas, joka potee ennalta diagnosoimatonta muistihäiriötä ja sen lisäksi jotakin akuuttia sairautta. (Helsingin kau-

37 37 pungin terveyskeskuksen akuuttisairaalan vuodeosastontoiminnan arviointi 2008.) 7.2 Tutkimusmenetelmä ja aineiston keruu Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus, sillä haluttiin saada tietoa ja selvittää sairaanhoitajien kokemuksista potilasohjauksesta sairaalaninfektioiden ehkäisyjen toteuttamisesta sairaalan akuutilla vuodeosastolla. Opinnäytetyön perusidea on siis kuvata sairaanhoitajien käytännön kokemuksia potilaan ohjaamisessa käsihygienian suhteen. Kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimusmenetelmän valintaan vaikutti se, että se sopi parhaiten opinnäytetyön aiheen käsittelyyn. Kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käytetään silloin, kun tutkimuskohteena ovat asiat, joita ei voi määrällisesti mitata. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 7.) Laadullista tutkimusta ohjaavat sellaiset kysymykset, kuten mitä, miksi ja miten (Kylmä & Juvakka 2007, 31). Kvalitatiivinen tutkimus on kokonaisvaltaista tiedon hankintaa ja aineisto pyritään kokoamaan mahdollisimman luonnollisissa ja todellisissa tilanteissa (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 155). Tutkimukseen osallistuvien näkökulman ymmärtäminen on kvalitatiivisen tutkimuksen tavoite. Laadullisen tutkimuksen tekijällä on aktiivinen rooli ja hänen tavoitteensa on selvittää, mitä tutkittava ilmiö on tutkimukseen osallistuvien henkilöiden näkökulmasta eli mitä todellisuus on heidän näkökulmastaan. Tutkimuksen avulla tätä todellisuutta jäsennetään ja siitä muodostetaan todellisuutta kuvaava teoria. (Kylmä & Juvakka 2007, ) Opinnäytetyömme tutkimustapana käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Teemahaastattelun tärkein piirre on, että haastattelu etenee tiettyjen keskeisten teemojen varassa, eikä rakennu yksityiskohtaisista kysymyksistä. Tämä mahdollistaa sen, että tutkittavien mielipiteet tulevat esille, kun tutkija ei ole tiukasti sidottu tiettyyn näkökulmaan. Teemahaastattelu ottaa huomioon myös sen, että merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa ja ihmisten tulkinnat asioista

38 38 ja heidän asioille antamansa merkitykset ovat keskeisiä. Puolistrukturoitua teemahaastattelussa tärkeää on se, että haastattelun aihepiirit, teema-alueet ovat kaikille samat. (Hirsjärvi & Hurme 2001, ) Joidenkin määritelmien mukaan puolistrukturoidussakin haastattelussa kuten teemahaastattelussa voidaan vaihdella kysymysten järjestystä (Hirsjärvi & Hurme 2001, 47). Lisäksi laadullisen tutkimuksen tutkimustehtävät voivat tarkentua tai niitä voi syntyä lisää tutkimuksen aikana (Kylmä & Juvakka 2007, 26, 31). Opinnäytetyön suunnittelu käynnistyi keväällä Aloitimme tiedon keruulla sairaalainfektioista ja potilasohjauksesta yleisellä tasolla. Kesällä 2009 työhön etsittiin uutta tutkittua tietoa ja työstettiin hanketta eteenpäin. Alussa jaoimme työn kolmeen osa-alueeseen: sairaalainfektioihin, käsihygieniaan sekä potilasohjaukseen. Perehdyimme tehtyihin tutkimuksiin sekä muuhun taustakirjallisuuteen ja artikkeleihin. Näistä kokosimme työn rungon, jonka pohjalta teimme opinnäytetyön. 7.3 Teemahaastattelun toteutus Päädyimme puolistrukturoituun teemahaastatteluun, koska halusimme antaa haastateltaville riittävästi liikkumatilaa kertoa heille tärkeistä asioista kyseessä olevasta aiheesta. Näin meidän oli mahdollista antaa keskustelun ohjautua aiheisiin, jotka kumpusivat haastateltavien vastauksista. (LIITE 3). Ennalta pohtimamme teema-alueet mahdollistivat sen, että saimme kaikilta haastateltavilta vastauksia mielenkiinnon kohteenamme oleviin aiheisiin. Sairaanhoitajien haastattelujen teema-alueet olivat sairaalainfektio, ennaltaehkäisy, sairaanhoitajan tiedot ja taidot, käsihygienia, käsihygienian toteuttaminen, ohjaaminen. Ennen varsinaisen haastattelutyön aloittamista teimme koehaastattelun. Koehaastattelu osoitti laatimamme haastattelurungon käyttökelpoiseksi, joten annoin sen olla ennallaan. Sen sijaan katsoimme aiheelliseksi korjata haastattelukysymyksiä. Osa kysymyksiä jätimme pois tai vaihdoimme toisin, myös olimme

39 39 lisänneet muutamia kysymyksiä, että voisimme saada mahdollisemman kattavia vastauksia kiinnostavista aiheista. Tutkimustamme varten saimme virallisen luvan Helsingin Kaupunki Terveyskeskus Tutkimustoiminnan koordinaatioryhmältä (LIITE 1), minkä jälkeen otimme puhelimitse yhteyttä tutkimuksen yhteyshenkilön terveyskeskuksessa johtavan ylihoitajan kanssa ja kysyimme lupaa haastattelun suorittamiseen meidän valittumme akuuttisairaalassa. Seuraavaksi kysyimme lupaa haastattelua varten akuuttisairaalan ylihoitajalta sekä osastonhoitajalta ja olimme sopineet haastattelun suorittamisen aikaa. Haastattelu suoritettiin aikuisten akuuttiosastolla haastateltavien ehdottamassa työpaikan tilassa, joka oli valittu niin, että haastattelu voitiin toteuttaa keskeytyksittä ja häiriöittä. Haastattelu toteutui osaston haitarihuoneessa, jossa saattoi keskustella aiheesta kahvikupposen ääressä. Lisäksi haastattelun osallistujien ei tarvinnut poistua osastolta. Haastattelun teimme joulukuussa Haastattelumme kesti noin 45 minuuttia. Aloitimme haastattelun kertomalla tutkimuksemme tarkoituksen, tavoitteet, haastateltavien henkilökohtaisen anonymiteetin säilymisen ja tietojen säilyttämiseen liittyvät asiat. Lisäksi painotimme, että he määrittelevät itse, mitä he haluavat kertoa kokemuksistaan työhön liittyvistä asioista. Annoimme haastattelun osallistuville lyhyt kirjalliset tutkimustiedotteet, joissa oli myös meidän sähköpostiosoite ja puhelinnumerot, jotta he voisivat tarvittaessa ottaa meidän yhteyttä. (LIITE 2, 3.) Toteutimme haastattelutilanteen ryhmähaastatteluna. Ryhmähaastattelussa kaikki haastateltavat ovat yhtä aikaa. Haastattelun aikana haastattelijat suuntasivat kysymyksenä kaikille haastateltaville yhtä aikaa, mutta mahdollisuus oli myös kohdentaa kysymys ryhmän yksittäisille jäsenille. Ryhmähaastattelussa haastattelijan tulee saada aikaan keskustelua ryhmän jäsenten kesken. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 61.) Haastateltaessa haastateltavat kävivät keskustelua aihealueista toisten haastateltavia pohtimaan antamiaan vastauksia eri näkökulmasta. Ryhmähaastattelun haittapuolena Hirsjärvi ja Hurme (2001, 63) tuovat esille sen, että ryhmädynamiikka ja valta- asema vaikuttavat haastateltavia puheenvuorojen ja antamiin vastauksin. Tällöin on haastateltavan tehtävä huo-

40 40 mioida myös muut ryhmän jäsenet ja pyytä heiltä kommentteja. Haastattelun aikana etsimme aluksi kysymyksiä teemarungon mukaisesti ja vielä tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 63.) 7.4 Litterointi Tekemämme haastattelun jälkeen suoritimme litteroinnin, eli kirjoitimme haastattelunauhan sanasta sanaan puhtaaksi. Yhteensä kirjoitettua materiaalia meille kertyi 10 sivua, kun kirjasintyyppi oli Times New Roman, fonttikoko 12 ja riviväli 1,5. Litterointivaihe käynnisti aineistoon tutustumisen. Litteroidusta tekstistä lähdimme etsimään vastauksia opinnäytetyömme tutkimuskysymyksiin. Aineiston litteroinnin tarkkuudesta ei ole olemassa yksiselitteisiä ohjeita. Tarkkuus riippuu usein tutkimustehtävästä. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 139.) Teemahaastatteluna kerätty aineisto on yleensä runsas. Aineiston koko riippuu paljon siitä miten syvää haastattelijan ja haastateltavan välinen dialogi on ollut. Aineistoa kerättäessä, ja oikeastaan jo sitä ennen, pitää miettiä miten sitä alkaa analysoida. Analysointitavan ollessa tiedossa voidaan sitä käyttää ohjeena haastatteluja ja niiden litterointia suunniteltaessa. Aineisto kannattaa litteroida heti haastattelun jälkeen, koska tällöin aineisto on vielä tuoretta ja mielenkiintoista. Sitä myös pystyy täydentämään ja selventämään helpommin heti haastattelujen jälkeen. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 135.) Litterointi voidaan tehdä kaikesta kerätystä aineistosta tai esimerkiksi valikoiden teema-alueiden mukaisesti. On tavallisempaa litteroida aineisto kuin tehdä päätelmiä suoraan nauhalta. Siihen, miten tarkasti litterointi tulisi tehdä, ei ole yksiselitteistä ohjetta. Ennen litteroimista olisi hyvä tietää, millä tavalla aineisto analysoidaan ja aiotaanko siinä käyttää jotakin tietokoneille suunnattua analyysiohjelmaa. (Hirsjärvi ym. 2007, 217.) Litterointi suomen kielellä oli varsin haastavaa ja vei paljon aikaa. Nauhaa piti kuunnella pala palalta ja moneen kertaan. Toistuvien kuuntelukertojen jälkeen haastattelu saatiin litteroitua. Joitakin pieniä yksityiskohtia jäi litteroimatta. Myös

41 41 teknisten ongelmien (häiriöitä nauhassa, päällekkäistä puhetta) takia pieni osa haastattelusta jäi litteroimatta. Litterointivaiheessa tekstistä on myös tarkoituksellisesti jätetty pois haastateltavien mainitsemia nimiä yms. tietoja, jottei haastateltavia voisi litteroinnista tunnistaa. 7.5 Aineiston analyysi Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineiston analysointitapoja on monia. Yksi yleisimmistä on aineistolähtöinen analyysi, joka tarkoittaa, että aineistoa luettaessa moneen kertaan esille nousee teemoja, jotka ovat merkityksellisiä aineiston käsittelyssä. Teemat ovat joko yhdensuuntaisia teorian kanssa tai eroavat oletetusta. (Kiviniemi 2001, 68.) Teemoittelun ensimmäinen tehtävä on löytää tekstimassasta tutkimusongelman kannalta olennaiset aiheet. Usein laadullisen tutkimuksen aineiston analysoinnissa jätetään teemat sitaattikokoelmiksi, jotka ovat mielenkiintoisia, mutta eivät vielä kerro tutkimuksen tuloksellisuudesta. Teemoittelu vaatii onnistuakseen mukaansa teorian, joka lomittautuu vastauksiin. (Eskola & Suoranta 2000, ) Analysoimme tutkimusmateriaalin induktiivisen sisällön analyysiä mukaillen eli aineistolähtöisesti. Aloitimme haastattelumateriaalin analysoinnin aineiston pelkistämisellä. Pelkistetyissä ilmauksissa pyrittiin säilyttämään mahdollisimman tarkasti aineistossa esiintyviä termejä. Analysointia jatkettiin yhdistämällä pelkistettyjä ilmauksia kategorioiksi. Abstrahointia jatkettiin kunnes saatiin muodostettua ala- ja yläkategoriat sekä lopulta yhdistettyä kategoriat kolmeen pääkategoriaan. (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2003, ) Opinnäytetyömme kolmeksi pääkategoriaksi muodostuivat tiedot/taidot sairaalainfektioiden torjumisesta, potilasohjaus sekä odotukset ja tarpeet hygieniahoidon ohjaukselle.

42 42 8 TULOKSET Opinnäytetyössä selvitimme teemahaastattelun avulla sairaanhoitajien tiedot ja taidot sairaalainfektioiden ehkäisystä ja heidän kokemuksensa/näkemyksensä potilasohjauksesta tartuntojen ennaltaehkäisemisessä akuuttisairaalan vuodeosastolla. Vastauksissa esiintyi mm. seuraavia osa-alueita: tiedot ja osaaminen, tiedonkulku ja koulutukset, aika- ja henkilökuntaresurssit, hygieniakäytännön järjestelyt, potilaiden opetus ja potilasohjauksen malleja, potilastyyppi, desinfektioaineiden olemassaolo ja saatavuus. Seuraavaksi tarkastelemme lähemmin näitä tekijöitä. Jaottelimme tutkimustulokset osiin tutkimusongelmien mukaisesti. Haastattelun aluksi pyysimme haastateltavia kertomaan, minkälaisia sairaalainfektioita osastolla esiintyy ja kuinka usein. Haastateltavien kertoman mukaan osastolla esiintyy yleisesti: Clostridium-, Noro-, ESBL- infektioita, sekä virtsatieinfektioita ja pneumoniaa. Sairaalainfektioita esiintyy osastolla ympäri vuoden, mutta talviaikana niitä tuntuu olevan enemmän. Haastateltavilta kysyttiin, mikä merkitys potilaan käsihygienian ohjaamisella on sairaalainfektioiden ehkäisyssä. Tähän kysymykseen saatiin selvä vastaus: merkitys on suuri, potilaan tietämys käsihygieniasta on yksi tärkeimmistä asioista tartuntatautien ja sairaalainfektioiden ennaltaehkäisyssä ja tietoja totta kai pitää antaa. 8.1 Vastaukset ensimmäiseen tutkimuskysymykseen: Minkälaista tietoa sairaanhoitajilla on sairaalainfektioiden ehkäisystä Tämän tutkimuskysymyksen pelkistämisessä löysimme kaksi luokkaa: 1. Sairaanhoitajien saamat tiedot sairaalainfektioista sairaanhoitajakoulutuksessa ja työpaikalla. 2. Sairaanhoitajien tiedot sairaalainfektioiden ehkäisyistä.

43 Tietoja infektioista, saatu opiskelemisen aikana Kysymykseen tiedonsaannistaan sairaalainfektioiden aiheuttajista sairaanhoitajan opinnoissa olimme saaneet epämääräisen vastauksen. Eli haastateltavat olivat saaneet koulussa jotain tietoa aiheesta, mutta konkreettista vastausta siihen, millaista tietoa he olivat saaneet, ei vastauksista ilmennyt. -...ihan alkuvaiheessa, mä muistan että silloin ihan ensimmäisenä vuonna niin tota saatiin jotain tietoa. -...varsinaisesti vähän saanut ei ollut (riittävästi). Yksi haastateltava kertoi, että enemmän tietoa kuin kouluaikana, hän oli saanut harjoittelunsa aikana infektio-osastolla. - Mä oon ehkä kaikkein suurin saanut siis koulutus tai tietoa sairaalainfektioista, kun mulla oli eka harjoittelu sairaalassa, MRSA -osastolla. Toinen haastateltava kertoi valmistuneensa sairaanhoitajaksi niin kauan sitten, ettei hän enää muistanut millaista tietoa oli saanut koulussa. - Valmistumisesta on niin monta vuotta aikaa,.. en edes muista... Ylipäätään kaikki haastateltavat totesivat, etteivät he olleet saaneet sairaanhoitajaopinnoissa riittävästi tietoa sairaalainfektioista Minkälaisia tietoja sairaanhoitajat ovat saaneet aiheesta työpaikallaan Haastateltavilta pyrittiin selvittämään mistä lähteistä työpaikalla saadaan ajan tasalla olevia tietoja sairaalainfektioista ja mitä mieltä he ovat työnpaikalla saatavasta hygieniainformaatiosta ja -koulutuksista. Vastauksien mukaan tietoja kannattaa hakea ensisijaisesti itse. Ajan tasalla olevia tietoja ei saa, ellei itse hae niitä aktiivisesti. - Ettei kyll oikein niinku saa tietoa ellei ite sitten hae. - puolentoista vuoden aikana en oo saanut. Ei, en saanu riittävästi.

44 44 Äskeiseen teemaan saatiin vastaukset kaikilta neljältä haastatteluun osallistuneelta. Kolme haastateltavaa totesi lisäksi, että tietojen hakeminen tietokoneella on nopein tapa. - Kun tule infektio... tietokoneen kautta etsimme... Yksi haastateltava kaipasi osastolta puuttuvaa uutta versiota sairaalainfektiokirjasta, josta voisi myös löytää muita työhön liittyviä asioita. Tarpeellisia tietoja voi kuitenkin saada myös hygieniahoitajalta, joka käy tarvittaessa osastolla tai antaa puhelimitse ohjeita. Myös osaston hygieniakansiossa on saatavilla ohjeita. - Hygieniahoitaja soittaa ja antaa puhelimitsekin ohjeet. - Meillä on hygieniakansio. Hygieniayhdyshenkilöhoitoohjeet... - Hygieniahoitaja käy myös osastoilla... Kysymykseen, minkälaista sairaalainfektio-opetusta annetaan työpaikalla, haasteltavat eivät ensin osanneet kertoa mistään sellaisesta. - Ei oo kyllä järjestetty varmaan kertaakaan mitään semmost koulutusta... - En oo käynyt. - Ei mitään semmoisia koulutuksia oo järjestetty... Hiukan myöhemmin haastateltavat kuitenkin muistivat, että sairaalassa on pidetty kaksi koulutusta infektioista. Ensimmäinen koulutus oli, kun talossa vaihdettiin desinfektioainetta; silloin opetettiin niiden oikeaa käyttöä. Toisella kerralla pidettiin koulutus, jossa puhuttiin sikainfluenssaan liittyvistä asioista. Se oli pakollinen kaikille. Sen jälkeen oli tarkoitus, että osastoilla olisi pidetty lyhyt käytännönläheisempi koulutus, mutta se oli jäänyt pois. - Viime keväänä... tuolla luentosalissa... läpi sikainfluenssaan liittyviä asioita... - Mäkin muistin vasta ett olihan se sikainfluenssa. - Se oli ainut, missä on käynyt... (sikainfluenssakoulutus luentosalissa) - Sovittiin, että osastojen hygieniahoitajat pitää osastolla... lyhyen käytännönläheisemmän opetuksen... Mutta se on jäänyt pois... (sikainfluenssainfo)

45 Sairaanhoitajien tiedot sairaalainfektioehkäisystä Vastaukset näihin kysymyksiin olivat edellisten kysymyksien tapaisia. Henkilökunta etsii sairaalainfektioehkäisyyn liittyvää tietoa pääosin tietokoneella (intranet, Terke -sivusto). Osa haastateltavista oli kuitenkin huomannut, että tietojen etsimiseen ei ole aina aikaa. - Terken sivulla... Mutta kellä niitä on aikaa lukee. He kertoivat myös, että vakituinen henkilökunta kyllä tietää mistä tarvittaessa hakevat tietoa. Epävarmuutta ilmeni osastolla työskenteleviä sijaisia, keikkalaisia ja opiskelijoita kohtaan, jotka eivät tällaista tietoa ehkä löydä. - Pääasia että, että henkilökunta tietää missä ne on ja mistä saa hakea tiedot; millä sivuilla ja mistä kansiosta... - Meiän vakituiset työntekijät tietää, mutta meillähän on sijaisia ja keikkalaisia. ja opiskelijoitakin... Lisäksi hygieniaohjeita saadaan hygieniahoitajalta. Myös osaston hygieniakansiossa on saatavilla ohjeita ja eri paikoissa osastolla on kirjallisia ohjeita seinillä. Yksi haastateltava mainitsi, että osastolla on parhaillaan käynnissä koruton sairaala -kampanja, joka parantaa henkilökunnan käsihygienian tasoa. - On nyt alkanut... Koruton sairaala kampanja... - Hygieniakansiossa. - Hygieniahoitajaltakin Seinällä ne ohjeet... kansliassa... käytävälläkin... Haastateltavien mukaan yksityiskohtaiset tiedot ja ohjeet unohtuvat helposti mikäli niitä ei tarvita eli ellei osastolla pitkään aikaan esiinny tiettyä infektiota. - Kun ei oo mitään sairaalainfektiota, se unohdetaan aika nopeasti ohjeet, ei ne pysy päässä... Koulutusta koskevissa vastauksissa haastateltavat edelleen kokivat, että koulutuksesta saatava hyöty oli ollut varsin vähäistä. Jotain hygienia-asioita käytiin läpi ja... vähän vääränlaistakin touhua...

46 Vastaukset toiseen tutkimuskysymykseen: Miten sairaanhoitajat ohjaavat potilaita ennaltaehkäisemään tartuntoja Toinen haastattelukysymys koskee potilasohjaukseen liittyviä asioita. Kysymyksen pelkistämisessä valittiin seuraavat luokat: 1. Potilaiden käsihygienian ohjaus. 2. Potilaiden käsihygienian käytännön toteutus Miten osastolla ohjataan potilaita Kysymykseen: miten osastolla ohjataan potilasta käsihygienian toteuttamisessa, haastateltavat kertoivat, että monella potilaalla on käytössään myös hoitajien antamia henkilökohtaisia käsidesinfektiopulloja. - Me ollaan annettu... jos tietää että on joku infektio (käsidesinfektiopullo)... silloin niinkuin varsinkin kehotetaan niinku käyttämään sitä käsidesiä. - Joillakin on... omat desinfektiopullotkin siin pöydällä....me annetaan. Pyysimme vastaajia kertomaan miten osastolla ohjataan potilaita, minkälaisia potilasohjausmalleja on käytössä, miten potilaat pesevät kätensä ja käyttävät käsidesinfektioainetta. Pyysimme heitä valitsemaan käytettävät ohjausmallit seuraavista: kirjallinen-, puhe-, ryhmä- tai demonstrointiohjaus. Haastateltavat totesivat käyttäneensä kaikkia mainittuja malleja potilasohjaustilanteissa. - Kaikki mitä oli mukana tossa. - Ohjataan tai autetaan, annetaan ihan suoraan käteen liuosta. Haastateltavien kertoman mukaan osastolla on myös vierailijoille tarkoitetut kirjalliset ohjeet. Seuraavaan kysymykseen: kertooko joku potilaalle käsihygienian merkityksestä, mielipiteet erosivat. - Tottakai potilasohjauksessa. - En mä nyt tiedä, että kerrotaanko sitten varsinaisesti... - Minä kerron ainakin... - Tuntuu että se on itsestään selvää...

47 Jos on joku semmoinen että tiedetään ett on joku infektio niin silloin tottakai enemmän... puhutaan siitä. Seuraavaksi kysyttiin miten osastolla opastetaan esimerkiksi henkilökohtainen hygienia, wc-käynnit, ruokailu, lääkkeiden ottaminen ja jätteistä huolehtiminen. Jokainen haastateltava vastasi tähän eri tavalla. Vaan pestään kädet aina vessan käymisen jälkeen ja kun tehdään aamupesut ja ennen ruokaa... tai desinfioidaan potilaitten käsiä Lääkkeet otetaan siitä lääkemukista, että ei kosketa siihen kädellä. Mä luulen vaan että jos on näkyvää siis likaa kädessä siis pestään. Osastolla oli kaikkiaan riittävästi käsihygienia-aineita (saippuaa ja käsidesinfektioainetta) ja sieltä voi löytää myös tarpeeksi kirjallisia ohjeita. Ongelmaksi koettiin jossain määrin puutteellinen informaatio aineiden sijainnista. Sijainnista kertovat laput olivat liian pieniä ja siten vaikeasti havaittavissa ja luettavissa. Joskus myös aineiden sijoittelussa olisi ollut parantamisen varaa. Ei heti huomaa... Ei siin lue mitään. Jopa henkilökunta ei heti huomaa se......peilikaapeissa on laput, mutta siellä on niin pientä tekstiä että huonosilmäisille se on rankkaa Nehän on vähän hankalasti löydettävissä siellä vessassa Ei aina löydä meidän saippuoita. Ne on vähän erikoisessa paikassa. Toisena ongelmana tuotiin esiin henkilökunnan kiire ja aikapula, joka aiheutui osaltaan resurssien vähäisyydestä. Luulen että henkilökunnallakin ei ole aina aikaa muistuttaa. (käsihygieniasta) Voi olla että ei riitä henkilökunta Potilaiden käsihygienian käytännön toteutus Yleisesti potilaiden suhtautuminen käsihygieniaan on hyvää tai vähintään tyydyttävää.

48 48 Monella on kuitenkin onneks semmoinen, ett ne haluu pestä kädet, ett... on jäänyt sentään... tapa mieleen... Ne joilla ei ole muistinongelmia kyllähän... yleensä menee pesemään niitä käsiä. Hyvin. Niin suhtautuu... (käsihygieniaohjaukseen) Kysymykseen kuinka usein potilaat pesevät kätensä, haastateltavat kertoivat omista havainnoistaan: Aamulla...tai tarvittaessa......jos on käynyt vessassa... Potilaiden käsihygienian noudattaminen ruokailun aikana ansaitsee myös huomiota. Haastateltujen hoitajien mukaan potilaat eivät pese käsiänsä säännöllisesti. Ei kyllä varsinaisesti... Pienelle osalle potilaista käsihygieniaan sitoutuminen on vaikeaa. Jotkut on hirveän... omaehtoisia... On ollut semmosia jotka ei niinkun oo halunnut niinkun et peseytyä ollenkaan ja niinkun suhtautunut kauheen kielteisesti niinkun tähän hygieniaan. Haasteeksi mainittiin myös se, että ikääntyneet potilaat eivät ole tottuneet käyttämään desinfektioaineita. Kyllä vanhuksille käsihuuhde ei oo tuttu. Haastateltavien mielestä naispotilaat suhtautuvat käsihygieniaan paremmin ja ovat heidän mielestään huolellisempia siinä kuin miehet. Naiset on tarkempia. Myöskään muistiongelmattomien potilaiden kanssa käsihygienian toteuttamisessa ei ollut ongelmia. Ne joilla ei ole muistinongelmia kyllähän... yleensä menee pesemään niitä käsiä... Kaikki haastatellut näkivät suurimpana ongelmana potilaiden käsihygienian käytännön toiminnassa dementiaa sairastavat potilaat.

49 49...dementia... Tää on isompi ongelma, vaikeus. Jos on muistamaton, ehkä ei... (käsihygieniamerkitys, käsienpesu) Voi olla että dementoituneita potilaita... käsienpesu riittää... Ne menee sekaisin jos otetaan käsihuuhde esille... Kun potilasmateriaali on tällaista dementoitunutta väkeä, niin eipä nuo oikein ymmärrä tätä tai sitä asiaa. Tai ehkä sen hetken se muistetaan, asia pysyy mielessä mutta sitten se häviää. Ei ne vältämättä muista käsiänsä pestä. Meidän ryhmässä... jokainen tarvitsee jonkun ohjaus ja apua... Dementoituneiden infektiopotilaiden kohdalla myös eristys tuottaa ongelmia....potilas ei pysy kun on eristyksessä huoneessa. Ei muista olla, ei pysy huoneessa... Alkoholisoituneet potilaatkin voivat ajoittain aiheuttaa ongelmia. Jos on alkoholisteja, niin mehän ei voida huoneeseen jättää sitten liuosta ollenkaan. (käsidesiä) Haastattelun lopuksi kysyimme haastateltavilta miten heidän mielestään voitaisiin parantaa hoitokäytäntöjä osastolla. Yhdellä vastaajalla ei ollut mitään lisättävää siihen, mutta muilla kuitenkin oli parannusideoita. Ehkä muistamattomille ihmisille joku muistutuslappu. Vessan ovessa voisi lukea että pese kädet, isolla... Lavuaarin vieressä... Peilissä voi olla iso tarra missä lukee jotain ja olis kuva ja nuoli... Olis hyvä... näkyvä tarra missä lukee että tästä saippuaa......jos on Noro tulossa... onko missään muistutettu sitten hyvin, että kädet pitää pestä vedellä ja saippualla... ettei pelkästään käsihuuhdetta, koska siihen Noroon ei tehoo käsihuuhde......ja siitä asiasta pitää myös vierailijoita ja omaista muistuttaa... (Noroinfektioehkäisy) 8.3 Haastattelussa esiin nousseet ongelmat Haastattelujen perusteella valitsimme kolme ongelmaryhmää: potilastyyppi, henkilökunta ja ohjeistus. Osoitetut ongelmat kuvaamme kuviossa 1:

50 50 ONGELMAT POTILAS HENKILÖKUN- TA OHJEISTUS dementoitunut muistamaton alkoholisoitunut ikääntyvä sukupuolta koskevat erot resurssipuutteen aiheuttavat kiire ja aikapula tiedonpuute (vanhat tiedot, tiedon ajantasalla pitäminen, vähäinen työpaikkakoulutus tms.) tilapäisten työntekijöiden olemassaolo (sijaiset, keikkalaiset, opiskelijat yms.) kirjalliset ohjeet (ohjeiden koko, erikoisohjeiden ja informaatiotarrojen puuttuminen sekä kirjallinen muistutus muistamattomille) suulliset ohjeet vierailijoille ja muistutukset potilaille KUVIO 1: Tutkimuksessa esiinnousseet ongelmaryhmät Tutkimuksemme perusteella suurimmaksi potilaita koskevaksi ongelmaksi osastolla nousi vanhuksien muistamattomuus. Potilasaineksen ollessa dementoituneita vanhuksia, syntyy monia vaikeuksia hygieniaohjauksessa. Dementoituneet potilaat unohtavat nopeasti annetut ohjeet eivätkä pysty sen takia noudattamaan hygieniaohjeita. Osa ongelmaa muodostuu myös siitä, että vanhukset eivät ole tottuneet käyttämään käsihuuhdetta nuoruudessaan. Toinen ongelma on joidenkin potilaiden alkoholiriippuvuus. Tällaisten potilaiden huoneisiin ei voi edes jättää omia käsihuuhdepulloja. Pienenä ongelmana ovat sukupuolta koskevat erot. Miesten ja naisten käsihygieniatottumukset eroavat, naiset ovat tarkempia.

51 51 Sellaisten potilaiden kohdalla, jotka osaavat/pystyvät noudattamaan ohjeita, nousee esiin toisenlaisia ongelmia. Toisinaan on vaikea löytää käsihygieniatuotteita. Niitä on haastateltavien mielestä kyllä riittävästi, mutta osittain niiden sijoittelu on hankalaa eli niitä ei aina löydä helposti. Välillä hygieniatuotteiden sijaintia on yritetty selventää opastetarroilla, mutta niiden koko on ollut liian pieni heikkonäköisille. Ohjaus/opastus tietyissä tilanteissa vaatii myös tarkennusta. Jos osastolla esiintyy esimerkiksi Noro-virusta, täytyy muistaa ohjata potilaita, henkilökuntaa, opiskelijoita ja myös vierailijoita pesemään kädet vedellä ja saippualla, koska alkoholipohjainen käsidesinfektioaine ei tehoa kaikkiin viruksiin. Haastatellut ymmärtävät, että ohjaus oikeaan käsihygieniaan on tärkeää ja tarpeellista sairaalainfektioiden ehkäisyssä. Valitettavasti oikeaan ohjaukseen ei ole aina aikaa, koska resurssipula ja kiire häiritsevät. Myös oikean, ajantasalla olevan tiedon hankkiminen on kiireen takia vaikeaa. Koulussa opitut asiat eivät välttämättä enää päde tai ole hyvin muistissa. Tästä syystä haastateltavilla oli kiinnostusta saada käsihygieniaan ja infektioiden ehkäisyyn liittyvää tietoa ja koulutusta....vaikka osaston kokous tai koulutus että päivittää ne tiedot....jotenkin tarkemmin niinku tietoa näistä infektiosta ja näistä mikrobeistä......enemmän niitä koulutuksia....talossa on infektio-osasto niin ehkä sieltäkin sais joskus sovittua jonkun ekspertin meille tunniks opettaan näit asioita. Vakituinen henkilökunta tietää, mistä työssä tarvittavat tiedot voi löytää. Keikkalaisten ja opiskelijoiden osalta tämä ei ole itsestään selvää. Koska käsihygieniaohjeiden noudattaminen on yhtä tärkeää heille kuin muillekin, täytyy myös heidän tietojensa ajantasalla pitämisestä muistaa huolehtia.

52 52 9 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS JA ETIIKKA 9.1 Opinnäytetyön luotettavuus Hanna Vilkan (2005) mukaan laadullisen tutkimuksen toteuttamista ja luotettavuutta ei voi pitää toisistaan erillisinä tapahtumina. Laadullisella tutkimusmenetelmällä tehdyssä tutkimuksessa luotettavuuden kriteeri on itse tutkija ja hänen rehellisyytensä, koska arvioinnin kohteena on tutkijan tutkimuksessa tekemät ratkaisut. Näin ollen tutkijan tulee arvioida tutkimuksensa luotettavuutta jokaisen tutkimusta koskevan valintansa kohdalla. Luotettavuuden arviointia tehdään koko ajan suhteessa teoriaan, analyysitapaan, tutkimusaineiston ryhmittelyyn, luokitteluun, tulkintaan ja johtopäätöksiin. (Vilkka 2005, ) Laadullisen tutkimusmenetelmän mukaan tehdyn tutkimuksen voidaan sanoa olevan luotettava, kun tutkimuskohde ja tulkittu materiaali ovat yhteensopivia eikä teorianmuodostukseen ole vaikuttaneet satunnaiset tai epäolennaiset tekijät. (Vilkka 2005, 158.) Vilkan mukaan laadullisella tutkimusmenetelmällä tehty tutkimus on kokonaisuutena ainutkertainen, eikä sitä voi koskaan toistaa sellaisenaan. (Vilkka 2005, 159.) Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta lisää tutkijan tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta. Tarkkuuden on koskettava tutkimuksen jokaista vaihetta. Tutkijan pitää kertoa totuudenmukaisesti ja tarkasti aineiston hankinnasta. Haastatteluista kerrotaan myös niihin käytetty aika, mahdolliset häiriötekijät ja virhetulkinnat sekä tutkijan itsearviointi tilanteesta. Aineiston analyysissä on keskeisintä luokittelujen tekeminen ja näiden perusteet pitää kertoa lukijalle. (Hirsjärvi ym. 2007, 217.) Luotettavuuteen liittyy myös tulosten tulkinta, johon tutkijan olisi hyvä saada teoreettista tarkastelua mukaan. Myös tähän liittyy sama tarkkuuden vaatimus kuin tutkimuksen toteuttamiseenkin. Tutkijan tulisi kertoa mihin perustaa päätelmänsä ja millä perusteella esittää tulkintojaan. Lukijaa voi helpottaa ja tulkin-

53 53 tojaan rikastuttaa ottamalla mukaan suoria lainauksia haastatteluista. (Hirsjärvi ym. 2007, 218.) Olemme koko opinnäytetyöprosessin ajan pitäneet mielessä luotettavuuden vaatimuksen ja toimineet sen mukaisesti. Teoriaosassa olemme käyttäneet laajasti kirjallisuutta sekä lisäksi luotettavien lehtien artikkeleita. Erilaisia valintoja ja rajauksia tehdessämme olemme pyrkineet siihen, että kaikki valinnat ovat perusteltavissa ja tukevat opinnäytetyön luotettavuutta. Tutkimuskysymyksiä suunnitellessamme taustalla vaikuttivat sekä teoria että tiedossa olleet aikaisemmat tutkimukset. Oman tutkimuksemme luotettavuuteen vaikuttivat positiivisesti myös aikaisemmat omat kokemuksemme työstä ja työharjoittelun ajalta. Meillä oli jo opinnäytetyötä suunnitellessamme varsin selkeä kuva tutkimusongelmasta käytännössä. Litterointiin ja tutkimustulosten analysointiin käytimme runsaasti aikaa. Kirjoittaessamme opinnäytetyötä olemme saaneet myös paljon apua, tukea ja ohjausta Diakin opettajilta. Tämä lisää osaltaan teoriaosan luotettavuutta. Meille itsellemme suomi on kuitenkin vieras kieli, mikä tarkoittaa sitä, että olemme tutustuneet lähdeaineistoon itsellemme vieraalla kielellä. Tutkimuksemme on tehty noudattaen luotettavuuden osalta mahdollisimman korkeita kriteereitä. Tutkimustulokset ovat samansuuntaisia kuin tiedossamme olevissa aiemmissa tutkimuksissa. Tästä huolimatta tutkimustuloksia ei kuitenkaan pidä sellaisenaan varomattomasti yleistää, koska haastateltavina oli kuitenkin vain neljä sairaanhoitajaa yhdestä sairaalasta. 9.2 Opinnäytetyön eettisyys Tutkimusaiheen valinta on eettinen ratkaisu. Tutkijat pohtivat, miksi aihe valitaan ja miksi sitä ryhdytään tutkimaan. (Hirsjärvi ym. 2007, 26.)

54 54 Tutkimuksen tekeminen liittyy monella tavalla hyvän tieteellisen käytännön noudattamiseen eli tutkimusetiikkaan. Tutkimusetiikkaan sitoutuneet tutkijat lähtevät tutkimus-eettisestä keskustelusta ja palaavat lopulta siihen tutkimuksen kuluessa riippumatta siitä missä tutkimusta tehdään tai millä ammatti tai tieteenalalla. Sitoutuminen eettisyyteen velvoittaa kaikkia tutkijoita yhtäläisesti. (Vilkka 2005, 29.) Tutkimusetiikka tarkoittaa yleisesti sovittuja pelisääntöjä suhteessa kaikkeen mikä tutkimukseen liittyy. Hyvä tieteellinen käytäntö edellyttää, että tutkijan on noudatettava rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä ja tutkimustulosten esittämisessä. Tutkimustulosten on täytettävä tieteelliselle tutkimukselle asetetut tavoitteet jotta tutkija noudattaa hyvää tutkimusetiikkaa. Tutkijan on myös osoitettava tehdyllä tutkimuksella tutkimusmenetelmien, tiedonhankinnan sekä tutkimustulosten johdonmukaista hallintaa. (Vilkka 2005, 30.) Tutkimusaineistoa kerätessämme olemme ottaneet huomioon, ettei haastattelemiamme henkilöitä tunnisteta. Olemme tallentaneet aineiston asiallisesti sekä hävittäneet keräämämme haastattelumateriaalin. Lisäksi olemme selvittäneet opinnäytetyössämme tarkasti tutkimuksemme eri vaiheita ja pitäneet mielessämme, että tutkimuksemme noudattaa hyvää tutkimusetiikkaa. Opintojen kuluessa ja omaten myös kokemusta sairaanhoitajan työstä omassa maassamme olemme sisäistäneet sairaanhoitajan työtä ohjaavat eettiset ohjeet, ja ne ovat vaikuttaneet opinnäytetyömme toteuttamiseen.

55 55 10 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Arkielämässä erilaiset mikrobit elävät aina ihmisten keskuudessa. Mikrobit ovat myös tärkeä osa ihmistä, sillä ihmisessä on kymmenen kertaa enemmän mikrobisoluja kuin omia soluja. (Vuorela 1997, 81.) Epäsuotuisissa olosuhteissa bakteerit, virukset ja sienet voivat aiheuttaa tartuntaa. On hyvin tärkeää, että hoitohenkilökunta osaa ehkäistä tartunnan leviämisen. Tartuntatautien ehkäisyn ohjauksessa ja neuvonnassa perusasia on hyvän käsihygienian opastaminen. (Haarala ym. 2008, 82.) Jokainen henkilö on yksilö, jonka tehtävänä on huolehtia omasta hygieniastaan. Hyvän käsihygienian opettaminen lähtee kotoa, joten jo pienten lasten vanhempien on tärkeä opastaa lapsia huolelliseen käsihygieniaan. Sitä on aiheellista opettaa kaikissa ikävaiheissa. Käsihygienian tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa. Suurin osa infektioista tarttuu ihmisten välisissä kontakteissa, joten käsihygieniaa parantamalla voidaan merkittävästi vaikuttaa tartuntojen leviämiseen sairaaloissa ja hoitolaitoksissa. Mielestämme sairaanhoitajilla on tärkeä rooli sairaalainfektioiden leviämisen estämisessä. Onnistuneella ohjauksella ja hyvällä käsihygienialla voidaan tutkitusti vähentää sairaalainfektioiden määrää, parantaa potilasturvallisuutta ja sen myötä hoitokustannuksia. Käsihygienia on halpa, nopea, yksinkertainen ja tehokas tapa torjua infektioita (Keränen 2007, 12 16). Opinnäytetyömme tavoitteena oli kuvata sairaanhoitajien käytännön kokemuksia potilaan ohjaamisessa käsihygienian suhteen. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä oli pyrkimys selvittää sairaanhoitajien tietoja sairaalainfektioiden ehkäisystä. Vaikka haastattelu ei paljastanut merkittäviä puutteita hoitohenkilökunnan tiedon tasossa, vastauksista kuitenkin löydettiin ristiriitaisuutta haastateltavien haluamien ja saamien tietojen välillä. Kaikki haastateltavat olivat samaa mieltä siitä, että henkilökunnan koulussa tai työpaikalla saamat tiedot voisivat olla parempia. He eivät olleet saaneet opiskeluaikana riittäviä tietoja tai he olivat unohtaneet osan niistä ajan kuluessa. Haastateltavat kaipaavat tietojen ajan tasalla pitämistä.

56 56 Tulokset osoittivat myös, että tarvittaessa sairaanhoitajat hankkivat tietoja itsenäisesti. On selkeästi hyvä, että he osaavat löytää tarpeelliset tiedot, mutta niiden hankkimiseen vaikuttaa eittämättä negatiivisesti ajan puute. Osastolla pitäisi kiinnittää myöskin enemmän huomiota tilapäisiin työntekijöihin (sijaiset, keikkalaiset, opiskelijat jne.) ja heidän kouluttamiseensa. Yleensä vakituiset hoitajat luottavat heihin, mutta kukaan ei voi olla aivan varma heidän tiedoistaan ja taidoistaan. Vuonna 2005 Marjale von Schantz (2005) yritti selvittää hoitoalan opiskelijoiden, hoitajien ja potilaiden tietoja ja käsityksiä sairaalainfektioista ja niiden torjunnasta. Tutkijan mielestä jokaisen kohderyhmän käsihygieniatiedot olivat keskimäärin keskinkertaiset. Tutkimuksessaan Sairaalainfektioiden torjunta hoitotyön toimintona. Hoitotyön opiskelijoiden, hoitotyöntekijöiden ja potilaiden tiedot ja käsitykset hän sai tuloksia, jotka ovat lähellä meidän opinnäytetyömme tuloksia. Hänen mukaansa valtaosa hoitajista korostaa tiedon merkitystä infektioiden torjunnassa. Von Schantz kirjoitti, että lähes puolet hoitajista piti työnantajan järjestämää koulutusta lähes merkityksettömänä. Tutkija kaipaa hoitoalalle lisää taudinaiheuttajamikrobeja koskevaa opetusta terveysalan koulutuksessa ja jatkokoulutuksessa. Hoitajien täydennyskoulutusta on lisättävä infektioiden torjunnan tehostamiseksi. Hygieniahoitajien määrää on lisättävä. (von Schantz 2005, ) Olemme Marjale von Schantzin kanssa samaa mieltä. Sairaanhoitaja on velvollinen hyödyntämään ja kehittämään tietojaan ja taitojaan. Hoitotyön teorian ja taitojen kehittäminen taas edellyttää hoitotyön ja terveyspalvelujen tutkimusta. (Hannikainen 1992, 64.) Vuonna 2007 von Schantz, Salanterä ja Leino-Kilpi tekivät tutkimuksen Hoitotyöntekijöiden ja potilaiden tiedot sairaalainfektioista ja käsihygieniasta sairaalainfektioiden torjunnassa. Hän sai samankaltaisia tuloksia kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Tulokset osoittivat taas, että henkilökunta kokee saavansa liian vähän koulutusta sairaalainfektioiden torjunnassa. Hoitotyöntekijöiden tiedot sairaalainfektioiden vaikutuksia ja aiheuttajamikrobeista olivat puutteelliset ja

57 57 tiedot käsihygieniasta yleisesti olivat keskikertaiset. (von Schantz ym. 2007; Luukko 2007.) Uskomme, että työntekijän tiedot käsihygieniasta täytyy pitää ajan tasalla. Hygieniahoitajan koulutukset ja ohjeet työpaikalla voivat vaikuttaa tähän myönteisesti. Olisi hyvä järjestää sairaalainfektioihin liittyvää koulutusta säännöllisesti muutaman kuukauden välein. Tällöin vakituiset hoitajat voisivat tarvittaessa päivittää tietonsa. Samoissa koulutuksissa opiskelijat ja sijaiset voisivat saada hyödyllistä informaatiota. Jokaiselle uudelle työntekijälle tulisi antaa lisäkoulutusta käsihygienian merkityksestä sairaalainfektioiden ehkäisyssä heti työsuhteen alussa. Toisin sanoen käsihygieniakoulutusta tulee olla riittävän usein, säännöllisesti eri ammattiryhmille. (Ojajärvi ym. 1999, ) Voisi olla järkevää suorittaa toisinaan mielipidetutkimuksia hoitohenkilökunnan keskuudessa. Tällöin voisi saada tietoa puutteista tai ongelmista ja kenties jopa ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi. Osastoilla olisi hyvä myös puhua miten työjako järjestettäisiin niin, että resurssi- ja aikapuute ei tuntuisi liian herkästi. Tutkimuksessa Vanhempien käsihygieniaohjaus sairaala-olosuhteissa on todettu, että hoitohenkilökunnan hygieniatiedot ja resurssi- sekä ajanpuute ovat esteitä onnistuneen ohjauksen antamiselle. (Nylander & Leppälä 2008.) Kuvasimme opinnäytetyössä myös hoitotyöhön liittyviä asioita ja niistä enemmän sairaanhoitajan taitoja potilasohjauksen tilanteissa. Hoitotyössä edistetään ja ylläpidetään terveyttä, ehkäistään ja hoidetaan sairautta, kuntoutetaan sairauden tai vamman heikentämää tai hoidetaan kuolevaa. Hoitotyön menetelmät ovat auttamista, tukemista, tarkkailemista ja ohjaamista. (Anttila ym. 1996, 42.) Potilaan ja omaisten opettaminen ja ohjaaminen elämisen toimintoihin liittyvissä ja niihin vaikuttavissa asioissa ovat osa hoitotyötä (Anttila ym. 1996, 55). Opinnäytetyössämme potilaan käsihygieniaohjaus kuuluu opettavaan osaan sairaanhoitotyötä. Selvitimme sairaanhoitajien kokemuksia potilaan käsihygieniaohjauksessa. Lisäksi pääsimme selville potilaiden käytännön käsihygieniaosaamisesta.

58 58 Opinnäytetyömme tulosten perusteella osalla potilaista ei ole riittävästi tietoa käsihuuhteen käytöstä. Potilaiden käsihygieniaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja käsihygienian ohjauksessa on vielä paljon oppimista. Vastauksien analysointi on herättänyt ajatuksia, että osaston yleisohjeet (enemmän kirjalliset) eivät voi olla sopivia kaikille potilaille. Osastolla, jossa suurin osa potilaista on ikääntyviä ja usein myös dementoituneita ihmisiä, pitäisi huolehtia enemmän heidän tarpeistaan. Huononäköiset vanhukset omaksuvat informaation paremmin isoista värikuvista. Opasteissa pitäisi olla selkeä ja helppo tekstitys sekä mieleen jäävät kuvat. Hyvä kuvitus auttaa myös dementoituneiden potilaiden opettamista. Käsihygieniaohjauksessa tulisi ottaa huomioon ohjattavan yksilöllisyys, hänen nykyinen tilanteensa sekä aikuisen oppimisprosessin ominaispiirteet. Ne vaikuttavat uusien asioiden käsittelemiseen ja muistamiseen. Voisi kokeilla erilaisia ohjausmalleja; jotka kasvattavat ohjattavan kiinnostusta ohjaamista kohtaan ja vahvistavat muisti- ja vastaanottamiskykyä. Voisi esimerkiksi käyttää visuaalista materiaalia oppimisen tukena. Hyödyllisenä keinona voisi olla video-ohjaus, joka voitaisiin demonstroida muutaman päivän välein osaston televisiolla. Aikaisemmissa tutkimuksissa (Leiviskä 2005) on todettu, että kuvallinen ja sanallinen viesti auttaa ymmärtämään käsihygienian tärkeyttä sekä käsihygienian oikeaoppista toteutusta. Käsihygieniaa pystytään parantamaan käsihygieniatekniikan opettamista lisäämällä ja erilaisten kirjallisten ohjeiden sekä opaslehtien avulla. Joskus ongelmana on saada osa potilaista ymmärtämään käsihygienian tärkeys sairaalainfektioiden torjunnassa. Monissa tutkimuksissa, myös meidän, on ilmennyt, että naispuoliset potilaat huolehtivat miehiä paremmin käsihygieniastaan. Ranckenin (2006, ) mukaan puutteellista hoitomyöntyvyyttä voidaan parantaa antamalla potilaalle ja hänen lähiomaisilleen käsihygieniasta sopivan kiinnostavaa ja motivoivaa ohjausta. Sairaanhoitajien tulee selvittää vierailijoille ja potilaille kuinka tärkeää hyvä käsihygienia on heidän omalle terveydelleen.

59 59 Erityisesti pitäisi huolehtia käsihygieniasta ruokailuaikana, koska suun kautta, kontaminoituneen ruuan tai juoman välityksellä, tarttuvat suolistoinfektiot. Jopa ulkoisesti terve oireeton kantaja voi levittää tautia, jos käsihygienia on puutteellista. Kaikki suolistoinfektioita aiheuttavat bakteerit, virukset ja parasiitit voivat aiheuttaa epidemioita laitoksissa. Olisi hyvä muistaa, että tärkein keino ehkäistä suolistoinfektioepidemian synty ja leviäminen on hyvä käsihygienia. (Kokki ym. 1999, ) Opinnäytetyömme sekä Marjale von Schantsin (2005, 112) mukaan potilaiden käsihygienia ruokailun yhteydessä on puutteellista. Tilanteissa, joissa potilaiden käsihygienian seuraaminen on mahdotonta, voisi olla hyvänä ratkaisuna antiseptisten kosteuspyyhkeiden käyttäminen. Käsihygienian ohjauksessa tulisi ottaa huomioon myös alkoholisoituneet potilaat. Heidän käyttöönsä ehdottaisimme alkoholittomia desinfektioaineita. Käsihygienia-aineiden vaikea löytäminen joissakin paikoissa aiheutti ongelmia. Osastoilla tulisikin huolehtia siitä, että aineiden löytäminen ja tunnistaminen olisi mahdollisimman helppoa. Esimerkiksi käsienpesu- ja desinfektioaineista ilmoittavat näkyvät tarrat auttaisivat osaltaan käsihygienia toteutumisessa. Opinnäytetyön tuloksien mukaan henkilökunnan, potilaiden ja vieraiden tietoja infektioriskeistä ja niiden välttämisestä pitää lisätä. Norovirus -epidemian aikana ja/tai Clostridiumin esiintymistilanteissa on erittäin tärkeä antaa potilaille ja osaston vieraille erikoisohjeet. Kirjalliset ohjeet voisi laittaa näkyvästi seinille ja lisäksi antaa esitteen. Kaikki osaston käsihygieniaohjeet pitäisi tarvittaessa päivittää. On tärkeä, että osastolla olevat ohjeet ovat ajan tasalla ja nimetyn henkilön vastuulla (von Schantz 2005, 151). Potilaiden käsihygienian noudattamista pitäisi yrittää seurata joka päivä. Olisi myös hyvä muistuttaa potilaita, omaisia ja vieraita käsihygienian välttämättömyydestä riittävän usein. Johtopäätöksenä voimme sanoa että käsihygieniaohjeiden noudattaminen hyödyttää kaikkia osapuolia vähentämällä infektioiden leviämistä, jolloin sairaalainfektioihin menehtyneiden määrä ja hoitopäivien määrä laskee. Näin myös kus-

60 60 tannukset sekä potilaiden inhimilliset kärsimykset vähenevät. Käsihygieniaohjaus pitäisikin olla osa rutiininomaista hoitotyötä ja henkilökunnan tulisi ohjata oikeaan käsihygieniaan paitsi potilaita myös vierailijoita. Tämän opinnäytetyön tekeminen oli helppo aloittaa tutustumalla kattavasti teoriaan ja aiheeseen. Sairaalainfektioista ja käsihygieniasta on tehty aikaisemmin paljon tutkimuksia. Potilaan käsihygienian toteutumista oli kuitenkin tutkittu vain vähän. Toivomme että opinnäytetyömme herättää halua tutkia aihetta lisää. Tämän opinnäytetyön pohjalta voitaisiin esimerkiksi tehdä tutkimus eri ikäryhmien potilaiden käsihygienian toteutumisesta. Erityisesti ikääntyneiden ja dementoituneiden potilaiden ohjauksen erikoispiirteistä tarvitaan lisää tutkimusta. Koska haastatteluryhmänä oli vain neljä samalla osastolla työskentelevää sairaanhoitajaa, olisi mielenkiintoista perehtyä suuremman joukon tietoihin ja taitoihin. Opinnäytetyöstämme on hyötyä sairaalan henkilöstölle, joka on kiinnostunut parantamaan sairaalainfektioehkäisyä mm. potilaiden käsihygieniakoulutuksella. Toivomme että sairaalan hoitohenkilökunta ja hygieniahoitajat sekä myös myöhemmin sairaalaan työhön tulevat nykyiset opiskelijat löytävät opinnäytetyöstämme hyödyllistä tietoa. Tutkimuksen avulla he voivat myös saada lisää ideoita käsihygienian edistämisestä ja potilaiden ohjauksesta. Ammatillinen kasvu on jatkuva oppimisprosessi, jonka kautta henkilö hankkii uransa aikana niitä tietoja, taitoja ja kykyjä, joita hyödyntämällä hän voi vastata muuttuviin ammattitaitovaatimuksiin (Ruohotie 2002, 54 56). Opinnäytetyöprosessissa saimme uusia ja päivitimme unohtuneita sairaalainfektioiden torjuntaan liittyviä tietoja. Tutustuimme potilasohjauksen menetelmiin ja saimme ajatuksia ammatilliseen kehittymiseen. Tuloksiamme voidaan hyödyntää sekä hoitotyön koulutuksessa että käytännön hoitotyössä. Saadut tiedot ovat mielestämme hyödyllisiä myös arkielämässä.

61 61 LÄHTEET Anttila, Kyllikki; Hirvelä, Mervi; Jaatinen, Tiina; Polviander, Marjut & Puska, Eeva-Liisa Sairaalanhoito ja huolenpito. Porvoo: WSOY. Anttila, Kyllikki; Kaila-Mattila, Tuulikki; Kan, Suvi; Puska, Eeva-Liisa & Vihunen, Riitta Hoitamalla hyvää oloa. Porvoo: WSOY. Eskola, Jari & Suoranta, Juha Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 6 painos. Tampere: Vastapaino. Haarala, Päivi; Honkanen, Hilkka; Mellin, Oili-Katriina & Tervaskanto- Mäentausta, Tiina Terveydenhoitajan osaaminen. Helsinki: Edita. Hancock, Peter P.A. Hancock. Personal Web site. Viitattu Hannikainen, Lauri Eettiset säännöt. Turku: Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutti. Hartmann, Ruth A & Kochar, Mahendr S The provision of patient and family education. Patient Education and Counseling 24 (2), Hellsten, Soile Johdanto. Teoksessa Soile Hellsten (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Helsingin kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalan vuodeosastontoiminnan arviointi Viitattu /liitteet/ doc Hietala, Minna & Terho, Kirsti Varotoimet ja eristäminen hoitotyössä. Hoitotyö toiminnot. Teoksessa Minna Hietala & Oili Roth-Holttinen (toim.) Infektiot ja hoitotyö. Helsinki: Kirjayhtymä, Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. Iivanainen, Ansa; Jauhiainen, Mari & Pikkarainen Pirjo Sisätautikirurginen hoito ja hoitotyö. Helsinki: Kirjayhtymä.

62 62 Jokimäki, Päivi Käsihuuhde tappaa mikrobit. Super 4/2005. Juntunen, Esa Hoitajia patistetaan töihin koruttomin käsin. Helsingin Sanomat , A 13. Kalkas, Hertta Tasavertaisuus hoitosuhteessa hoitotyön näkökulma. Teoksessa Koivisto, Jari (toim.) Potilaan oikeudet ja potilasasiamiestoiminta. Helsinki: Suomen kuntaliitto Kansanterveyslaitoksen julkaisuja Sairaalainfektio-ohjelma. Kansallinen sairaalainfektioiden prevalenssitutkimus. B24/2005. Helsinki: Kansanterveyslaitos. Viitattu b24.pdf Kansanterveyslaitoksen julkaisuja Sairaalainfektio-ohjelma. Veriviljelypositiiviset sairaalainfektiot. B20/2007. Helsinki: Kansanterveyslaitos. Viitattu b20.pdf Karlsen, Bjørg Hospital nurses' perceptions of patient teaching. Scandinavian Journal of Caring Sciences 11 (2). Keränen, Tuula 2007: Pitkäaikaishoitolaitosten valmiudet infektioiden torjunnassa. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto: Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Kiviniemi, Kari Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa Juhani Aaltola & Raine Valli. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus, Kokki, Maarit & Ristola, Matti Suolistoinfektiot ja ruokamyrkytykset. Teoksessa Soile Hellsten (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, Kujala, Pekka Ympäristön merkitys infektioissa. Teoksessa Soile Hellsten (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, Kujala, Pekka; Tiittanen, Leena & Klossner, Marja-Liisa Infektioiden torjuntatyö sairaalassa. Teoksessa Soile Hellsten (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. Helsinki: Suomen Kuntaliitto,

63 63 Kylmä, Jari & Juvakka, Taru Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita Kyngäs, Helvi & Hentinen, Maija Hoitoon sitoutuminen ja hoitotyö. Helsinki: WSOY. Kyngäs, Helvi Patient education: perspective of adolescents with a chronic disease. Journal of Clinical Nursing 12. Kyngäs, Helvi; Kääriäinen, Maria; Poskiparta, Marita; Johansson, Kirsti; Hirvonen, Eila. & Renfors, Timo Ohjaaminen hoitotyössä. Helsinki: WSOY. Kääriäinen Maria; Kyngäs Helvi; Ukkola Liisa & Torppa Kaarina Potilaiden käsityksiä heidän saamastaan ohjauksesta. Tutkiva Hoitotyö 3 (1). Kääriäinen, Maria & Kyngäs; Helvi Ohjaus tuttu, mutta epäselvä käsite. Sairaanhoitajalehti nro 10/2006. Kääriäinen, Maria & Lahtinen, Mari Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tutkimustiedon jäsentäjänä. Hoitotiede 18 (1); Kääriäinen, Maria Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen. Oulu: Oulun Yliopisto. Viitattu Latvala, Eila & Vanhanen-Nuutinen, Liisa Laadullisen hoitotieteellisen tutkimuksen perusprosessi: sisällön analyysi. Teoksessa Sirpa Janhonen & Merja Nikkonen (toim.). Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. Helsinki: WSOY Leiviskä, Reija; Orpana Hanna-Maria & Pekkinen Niina Puhtain käsin - projekti. Pysäytä pöpöt eteiseen - käsihygieniaohjeistus ja Pöpön elämää -posteri. Viitattu Liimatainen, Leena; Kettunen, Tarja; Poskiparta, Marita Hoitajan ja potilaan välinen terveysneuvonta sairaalassa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 33/1996: Suplementti. Liimatta, Anni & Rautiainen, Heidi Käsien desinfektion toteutuminen hoitotilanteissa kirurgisella vuodeosastolla. Viitattu nnaytetyo.pd

64 64 Lipponen, Kaija; Kyngäs, Helvi & Kääriäinen Maria Potilasohjauksen haasteet. Käytännön hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit. Oulun yliopistollinen sairaala Oulun yliopisto, Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Oulu. Viitattu Luukko, Anna Karoliina Tartunnan torjunta. Viitattu Lyytikäinen, Outi; Turunen, Heli; Rasinperä, Marja; Könönen, Eija; Vuento, Risto & Keskimäki, Ilmo Vanhusten Clostridium difficile -infektiot ovat lisääntyneet. Alkuperäistutkimus. Suomen Lääkärilehti 32/2007. vsk Mattila, Eija Anneli Potilaan ohjaus sairaanhoidon aikana potilaiden käsityksiä ja kokemuksia. Hoitotiede10. Nupponen, Ritva What is counselling all about Basics in the counselling of health related physical activity. Patient Education and Counselling 33, Nylander, Paula & Leppälä, Henna Vanhempien käsihygieniaohjaus sairaalaolosuhteissa. Viitattu Ohtonen, Helena. Potilasohjaus hoitotyön punainen lanka. Sairaanhoitajaliitto Viitattu Ojajärvi, Juhani; Elomaa, Nina & Kujala, Pekka Käsihygienia ja käsien desinfektio. Teoksessa Soile Hellsten (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, Phillips, Lynn Dianne Patient education. Understanding the process to maximize time and outcomes. Journal of Intravenous Nursing 22 (1). Poskiparta, Marita; Kettunen, Tarja & Liimatainen, Leena Reflective Questions in Health Counseling. Qualitative Health Research. Vol. 8. No. 5. September, Rancken, Heli 2006: Kirurgisilla vuodeosastoilla työskentelevien hoitajien tiedot käsihygienian toteuttamiseen liittyvistä tekijöistä. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto: Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos.

65 65 Ruohotie, Pekka Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Helsinki: WSOY. Sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön osaamisvaatimukset terveydenhuollossa. Viitattu m Sammalkorpi, Kari Infektioiden torjunta pitkäaikaissairaanhoidossa. Teoksessa Soile Hellsten (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, Sarvimäki Anneli & Stenbock-Hult, Bettina Hoito, huolenpito ja opetus. Helsinki: WSOY. Siitonen, Anja Ympäristön mikrobiologinen valvonta. Teoksessa Hellsten, Soile (toim.): Infektioiden torjunta sairaalassa. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, Silvennoinen, Markku Vuorovaikutuksen avaimet. Helsinki: Talentum. Soohbany, Mohammed S Counselling as part of the nursing fabric: where is the evidence? A phenomenological study using reflection on actions as a tool for framing the lived counselling experiences of nurses. Nurse Education Today19. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sairaalainfektiot. Viitattu et/infektiotaudit/sairaalainfektiot/ Tiittanen, Leena Henkilöhygienia. Teoksessa Soile Hellsten (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, Torkkola, Sinikka; Heikkinen, Helena & Tiainen, Sirkka Potilasohjeet ymmärrettäviksi. Opas potilasohjeiden tekijöille. Helsinki: Tammi. Tuomi, Jouni ja Sarajärvi, Anneli Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Vilkka, Hanna Tutki ja Kehitä. Helsinki: Tammi. Wilson-Barnett, Jennifer Patient teaching or patient counselling? Journal of Advanced Nursing 13 (2), von Schantz, Marjale Sairaalainfektioiden torjunta hoitotyön toimintona. Akateeminen väitöskirja. Turku: Turun yliopiston julkaisuja C 239. Lääketieteellinen tiedekunta. Hoitotieteen laitos.

66 66 von Schantz, Marjale; Salanterä, Sanna & Leino-Kilpi, Helena Hoitotyöntekijöiden ja potilaiden tiedot sairaalainfektioista ja käsihygieniasta sairaalainfektion torjunnassa. Hoitotiede Vol. 20, no 2/-08, Vuorela, Pia (toim.) Farmaseuttinen mikrobiologia. Helsinki: Suomen Farmaseuttinen Yhdistys.

67 67 LIITE 1: TUTKIMUSLUPA

68 68 LIITE 2: TUTKIMUSTIEDOTTEET Olemme sairaanhoitajaopiskelijoita Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksikössä. Opintoihin liittyvän opinnäytetyön aihe on Sairaanhoitaja käsihygienian ohjaajana. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata sairaanhoitajien käytännön kokemuksia potilaan ohjaamisessa käsihygienian suhteen. Tutkimus toteutetaan pääkaupunkiseudun sairaalan akuuttivuodeosastolla. Käytännön näkökulma hankitaan haastattelemalla neljää akuuttiosastolla työskentelevää sairaanhoitajaa. Yhdistämällä heidän näkökulmansa, kokemuksensa ja mielipiteensä teoriaan voidaan toivottavasti löytää aiheeseen liittyviä kehityskohteita. Teemakysymykset ovat: 1. Minkälaista tietoa sairaanhoitajilla on sairaalainfektioiden ehkäisystä? 2. Miten sairaanhoitajat ohjaavat potilaita ennaltaehkäisemään tartuntoja? Haastatteluilla halutaan saada tietoa sairaanhoitajien kokemuksista ja näkemyksistä potilasohjauksesta sairaalainfektioiden ehkäisyn toteuttamisesta akuuttisairaalan vuodeosastolla. Avainsanat: sairaanhoitaja, käsihygienia, sairaalainfektio, ennaltaehkäisy, ohjaaminen.

69 69 LIITE 3: SAATEKIRJE Hyvä vastaaja Teemme opinnäytetyötä Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Tämä haastattelu on osa opinnäytetyötämme. Opinnäytetyössämme kuvataan sairaanhoitajien mahdollisuuksia vaikuttaa sairaalainfektioiden riskejä pienentävästi ohjaamalla potilasta oikeaan käsihygieniaan. Kaikki vastaukset käsitellään luottamuksellisesti ja tietoa käytetään vain kyseisessä tutkimuksessa. Haastattelu kestää n. 30 min. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Haastattelun voi halutessa keskeyttää milloin tahansa. Toivomme kuitenkin, että vastaatte niin moneen kysymykseen kuin mahdollista. Mielipiteenne on siis tärkeä. Opinnäytetyön ohjaajina toimivat lehtorit Marianna Zotow ja Eva Laine, jotka työskentelevät Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksikössä. Kiitos kiinnostuksesta ja osallistumisesta opinnäytetyöhömme! Polina Toivonen Ljudmilla Leppik

70 70 LIITE 4: HAASTATTELUKYSYMYKSET A. Minkälaista tietoa sairaanhoitajilla on sairaalainfektioiden ehkäisystä? 1. Minkälaisia sairaalainfektioita osastollanne esiintyy? 2. Minkälaista tietoa sairaalainfektioiden aiheuttajista olette saaneet sairaanhoitajan opinnoissa? 3. Kuinka usein työpaikka koulutuksia järjestetään ja onko niissä mielestänne riittävästi tietoa? 4. Onko henkilökunnalle mielestänne annettu tarpeeksi ohjeistusta sairaalainfektioehkäisyn suhteen? Jos jotakin puuttuu, mitä? 5. Mistä saatte ajan tasalla olevaa tietoa sairaalainfektioehkäisystä ja käsihygieniasta? 6. Minkälaisia tietoja ja taitoja haluaisitte vielä saada aiheesta työnne onnistumista varten? 7. Mikä merkitys potilaan käsihygienian ohjaamisella mielestänne on sairaalainfektioiden ehkäisyssä? B. Miten sairaanhoitajat ohjaavat potilaita ennaltaehkäisemään tartuntoja? 1. Miten osastolla ohjataan potilasta käsihygienian toteuttamiseen? 2. Millaisilla ohjeilla potilaat saavat tietoja infektioriskeistä ja niiden välttämisestä (kirjallisella, puheohjauksella, ryhmäohjauksella, demonstroinnilla jne.)? 3. Miten opastetaan mm. henkilökohtainen hygienia, wc-käynnit, ruokailu, lääkkeiden ottaminen jne.? 4. Onko potilaille esillä käsihygieniakäyttäytymisestä mielestänne tarpeeksi ohjeita? Jos ei ole, millaisia ohjeita tulisi olla enemmän? 5. Miten potilaat suhtautuvat käsihygieniaohjeistukseen? 6. Miten helposti potilaat voivat löytää osastollanne käsienpesu- ja desinfektioaineet? 7. Miten potilaat pesevät kätensä ja miten he käyttävät käsidesinfektioainetta ja onko käsienpesu/desinfektio pisteitä tarpeeksi?

71 71 8. Millä tavoin seurataan potilaiden käsihygieniaa? 9. Minkälaisia heikkouksia/vaikeuksia potilaan ohjauksessa? 10. Miten hoitokäytäntöjä voitaisiin parantaa?

72 72 LIITE 5: SAIRAALAINFEKTIOIDEN ESIINTYVYYS ERIKOISALOITTAIN JA TEHO-OSASTOJEN POTILAIDEN OSUUS SAIRAALAINFEKTIOPOTILAISTA Erikoisala Tutkittuja Potilaita, joilla Tehopotilaita, joilla Sairaalainfektioiden potilaita sairaalainfektio sairaalainfektio (%) esiintyvyys, (%) Kirurgia (7) 10 Sisätaudit (10) 10 Syöpätaudit ja sädehoito (0) 10 Neurologia (14) 9 Neurokirurgia (54) 9 Keuhkosairaudet (8) 5 Hammas-, suu- ja leukasairaudet Naistentaudit ja synnytykset Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Ihoja sukupuolitaudit (0) (0) (25) (0) 2 Silmätaudit (0) 2 Muut (28) 9 Yhteensä (10) 9 Lähde: Kansanterveyslaitos.

73 73 LIITE 6: INFEKTION LÄHDE, VERIVILJELYPOSITIIVISET SAIRAALAINFEK- TIOT SIRO-SAIRAALOISSA VUOSINA Lähde: Kansanterveyslaitos.

74 74 LIITE 7: AIHEUTTAJAMIKROBIT, VERIVILJELYPOSITIIVISET SAIRAALAIN- FEKTIOT SIRO-SAIRAALOISSA VUOSINA Tavallisimmat aiheuttajamikrobit olivat koagulaasinegatiiviset stafylokokit (29 %), Staphylococcus aureus (13 %), Escherichia coli (11 %) ja enterokokit (9 %). Infektioista 9 % oli niin kutsuttuja sekainfektioita eli aiheuttajaksi ilmoitettiin enemmän kuin yksi mikrobi. Aiheuttajamikrobit vaihtelivat potilasryhmittäin. - Lähes kaikilla potilasryhmillä koagulaasinegatiiviset stafylokokit olivat tavallisin aiheuttajamikrobiryhmä. - B-ryhmän streptokokit olivat yleisiä vastasyntyneillä ja synnyttäjillä, viridans-ryhmän streptokokit hematologisilla potilailla. - Hiivasienien osuus korostui vastasyntyneillä ja tehohoitopotilailla. Aiheuttajamikrobi ja ryhmä % Koagulaasinegatiiviset stafylokokit 29 Staphylococcus aureus 13 Escherichia coli 11 Enterokokit 9 Klebsiella-lajit 5 Viridans-ryhmän streptokokit 5 Pseudomonas aeruginosa 4 Enterobacter-lajit 3 Candida albicans 3 B-ryhmän streptokokki 3 Muut hiivat 1 Streptococcus pneumoniae 1 Muut 13 Yhteensä 100 Lähde: Kansanterveyslaitos.

75 75 LIITE 8: TAVALLISIMPIIN AIHEUTTAJAMIKROBEIHIN LIITTYVÄ TAPAUS- KUOLEVUUS, VERIVILJELYPOSITIIVISET SAIRAALAINFEKTIOT SIRO- SAIRAALOISSA VUOSINA Tapauskuolevuus, % 28 vrk:n tapauskuolevuus 7 vrk:n tapauskuolevuus Lähde: Kansanterveyslaitos.

76 76 LIITE 9: IKÄÄNTYVÄN ERITYISYYDEN HUOMIOINTI OHJAUSTILANTEESSA Ikääntyvä Ohjaaja Ikääntyvän yksilöllinen elämänkulku. Ikääntyvän huolellinen haastattelu ja taustatietojen selvittäminen ikääntyvän ja läheisten kanssa. Muisti- ja aistitoimintojen mahdollinen heikentyminen: 1. muutokset kuuloaistissa - korkeiden äänien kuuleminen heikkenee - konsonanttien kuuleminen vaikeutuu - puheenerotuskyky heikkenee - tinnitus 2. muutokset näköaistissa - valon tarve kasvaa 3. muutos muistitoiminnoissa - uuden tiedon sisäistäminen vaatii aikaa. Rauhallinen ohjaustila. Matalalla äänellä selkeästi annetut ohjeet. Huolehtiminen mahdollisten apuvälineiden toimivuudesta. Hyvä, muttei liian kirkas valaistus. Selvitetään, mitä ikääntyvä jo tietää ohjattavasta asiasta. Tarpeeksi pitkä ohjausaika. Ohjausajan valinta ikääntyvän mukaan. Ohjattavien asioiden kertaaminen. Ohjauksen konkretisointi toiminnan kautta- Ammattisanaston välttäminen. Läheisten mukaan ottaminen ohjaukseen. (ks. Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 184.)

77 77 LIITE 10: KÄSIHYGIENIA NOROVIRUS -EPIDEMIA AIKANA - Käsien huolellinen pesu runsaalla vedellä ja saippualla vähentää tehokkaasti norovirustartunnan leviämistä. - Kädet tulee pestä erityisesti aina WC-käynnin jälkeen sekä ennen ruokailua. - Etanolipohjaisten käsidesinfektioaineiden käytön antamasta lisähyödystä käsien pesun ohella norovirusinfektioiden rajaamisessa ei ole selvää näyttöä. Niitä voidaan käyttää epidemian pitkittyessä kuitenkin harkinnan mukaan esimerkiksi majoituslaitoksissa paikoissa, joissa käsien välityksellä tapahtuvia kontakteja on paljon, kuten fysioterapia- ym. hoitoyksiköissä. Tällöin desinfektioaineiden oikeaan käyttöön on annettava tarvittaessa opastusta. - Etanolipohjaisia desinfektioaineita suositellaan käytettäväksi käsien pesun lisäksi tavanomaiseen tapaan hoidettaessa vatsatautipotilaita sairaan- ja vanhustenhoitolaitoksissa. Norovirusepidemian aikana näissä laitoksissa vierailevia omaisia on myös kehotettava sekä pesemään että desinfioimaan kädet ennen ja jälkeen osastolla vierailun. Epidemia-aikaan vierailuja voidaan suositella rajoitettavan. Lähde: Kansanterveyslaitos C

78 78 LIITE 11: OPINNÄYTETYÖSSÄ KÄYTETYT KÄSITTEET ASEPTIIKKA ASEPTINEN BAKTEERI DESINFEKTIO DESINFEKTIOAINE ENDEMIA EPIDEMIA HYGIEENIA HYGIEENINEN IMMUNITEETTI INFEKTIO INFEKTIOTAUTI INFEKTOIDA ITIÖ (BAKTEERI) ITIÖ (SIENI) KOLONISAATIO KONTAMINAATIO KVALITATIIVINEN MIKROBI, MIKRO-ORGANISMI MIKROBILÄÄKE PANDEMIA PATOGEENI PRIONI RESISTENSSI elävän kudoksen tai steriilin materiaalin suojaaminen mikrobikontaminaatiolta poistamalla, estämällä tai tuhoamalla mikroorganismit mikrobeilta suojaava yksisoluinen tumaton (prokaryoottinen) pieneliö eli mikroorganismi, joka lisääntyy jakautumalla 1. patogeeneistä mikrobeista vapauttamista; 2. patogeenien mikrobien tekemistä tehottomiksi (ei vaadita itiöiden tuhoutumista) kemiallinen aine tai aineseos, jolla tauteja aiheuttavat mikrobit tehdään tehottomiksi; käytetään erityisesti elottomiin kohteisiin jatkuvasti väestössä esiintyvä tauti 1. kulkutauti (muualta tuleva) tauti; joka tarttuu suureen osaan jonkin alueen väestöstä; vrt. endemia, pandemia; 2. taudin merkittävä leviäminen; 3. (minkä tahansa) taudin poikkeuksellinen yleisyys jossakin yhteisössä terveysoppi, terveyden hoidollinen puhtaus, oppi terveydestä ja terveyttä ylläpitävistä keinoista. Hygienian aloja ovat mentaali-, sairaala-, sosiaali-, ympäristö ja tuotantohygienia (ks. sairaalahygienia) terveysopillinen, terveydenhoidollinen, terveydenhoidon vaatimusten mukainen, terveellinen, puhdas vastustuskyky, immuunius, vastaanottamattomuus; perinnöllinen tai hankittu vastustuskyky esim. taudinaiheuttajaa tai toksiinia kohtaan tartunta; taudinaiheuttajien tunkeutuminen elimistöön sen ulkopuolelta (suppea merkitys) tai elimistön osasta toiseen (laaja merkitys) elimistössä lisääntyvän pieneliön aiheuttama tauti, jonka aiheuttaja on voinut tulla joko elimistön ulkopuolelta (tartuntatauti) tai elimistöstä itsestään 1. taudinaiheuttajasta: tunkeutua isäntäelimistöön tai sen osasta toiseen; 2. esim. sairaasta tai tartunnankantajasta: aiheuttaa taudinaiheuttajan leviämiseen uuteen yksilöön tai saman yksilön uuteen kudokseen joidenkin bakteerien (Clostridium- ja Bacillus-suvut) paksuseinäinen lepomuoto, joka elomuotoa (= vegetatiivista muotoa) paremmin kestää fysikaallisia ja kemiallisia tekijöitä. (Näitä esiintyy vain grampositiivisilla bakteereilla.) sienten lisääntymistekijöitä mikrobien harmiton lisääntyminen mikrobien joutuminen kudoksiin tai steriilille alueelle, jossa ne eivät kuitenkaan lisäänny laadullinen pieneliö, yksisoluinen eliö, jota ei voi nähdä ilman suurentavaa laitetta, mikroskooppia mikrobin tuottama tai synteettisesti valmistettu lääke, joka estää mikrobien kasvua tai tappaa niitä yli maanosien ulottuva epidemia tautia aiheuttava mikrobi (lajiominaisuus), vrt. virulenssi (sanoista protainacous infektious particle ) pienin tunnettu taudinaiheuttaja (yksi valkuaismolekyyli), lampaiden. Lehmien ja ihmisten eräiden hitaiden keskushermosotautien aiheuttaja vastustuskyky; organismin vastustuskyky sairautta kohtaan; mikrobin vastustuskyky mikrobilääkettä kohtaan

79 79 RESISTENTTI SAIRAALAHYGIENIA SAIRAALAINFEKTIO, NOSO- KOMIAALIINFEKTIO STERIILI TARTUNNANKANTAJA TARTUNTA TARTUNTATAUTI VIRULENTTI VIRUS vastustuskykyinen (mikrobi), tautia tai tuhoa kestävä tartuntojen ehkäisemiseen tähtäävät toimenpiteet sairaan- ja terveydenhoidossa ihfektio, joka on tullut tai saanut alkunsa sairaalahoidon aikana ei sisällä eläviä mikrobeja eikä itiöitä tartuntaa levittävä ihminen tai eläin, joka ei itse ole sairas taudinaiheuttajien siirtyminen yksilöstä toiseen 1. varsinainen tartuntatauti: tauteja, joiden aiheuttajamikrobit siirtyvät joko suoraan tai välillisesti isännästä toiseen; 2. ks. infektiotauti; 3. Suomen tartuntatautilain mukaan: varsinaiset tartuntataudit + muut ihfektiotaudit + taudit, jotka aiheuttuvat mikrobien tuottamista toksiineista taudiaiheutuskykyinen, pahanlaatuinen (mikrobi) mikro-organiismi, jonka perintöaineksena on joko DNA:ta tai RNA:ta ja joka lisääntyy vain elävien solujen sisällä käyttäen hyväkseen näiden tuotantojärjestelmää (ks. Hellsten ym. 1999, )

80

81