Turvetuotantoalueen kuivatusvesien pumppaus Pk-yrittäjien turvetuotannon kehittäminen TUTKIMUSRAPORTTI. Esa Kallio, Ari Erkkilä.

Transkriptio

1 TUTKIMUSRAPORTTI Nro VTT-R Turvetuotantoalueen kuivatusvesien pumppaus Pk-yrittäjien turvetuotannon kehittäminen Kirjoittajat: Esa Kallio, Ari Erkkilä Luottamuksellisuus: Julkinen

2

3 2 (51) Alkusanat Pk-yrittäjien turvetuotannon kehittämiseksi käynnisti Keski-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus yhdessä alan toimijoiden ja Motivan kanssa turvetuotannon kehittämishankkeen vuoden 2005 lopussa. Hankkeen kokonaistavoitteena oli pienten ja keskisuurten turvetuotantoa harjoittavien yrittäjien turvetuotannon tehostaminen ja tuotannon ympäristövaikutusten vähentäminen. Hankkeen avulla haluttiin myös helpottaa yritysten keskinäistä yhteistyötä sekä kokemusten ja tiedon vaihtoa, samoin yrittäjien yhteyksiä viranomaisiin, asiakkaisiin ja asiantuntijoihin. Hankkeen yhtenä osatehtävänä oli turvetuotantoalueen kuivatusvesien käsittelyn ja turvekentän kuivattamisen tehostaminen pumppausta kehittämällä. Tähän raporttiin on koottu kyseisen osatehtävän keskeinen sisältö. Raportin toivotaan auttavan turveyrittäjiä ja muita suovesien pumppaamisesta kiinnostuneita. Hankkeen tärkein rahoittaja on ollut Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto, EMOTR. Yksityisinä rahoittajina hankkeessa ovat olleet mukana Suomen turvetuottajat ry, Koneyrittäjien liitto ry, Oy Alholmens Kraft Ab, Fortum Power and Heat Oy, Turveruukki Oy ja Vaskiluodon Voima Oy. Hanketta on johtanut Motiva Oy, koordinoinnissa ja osatehtävien toteuttamisessa ovat olleet mukana VTT, GTK ja Ecotrac Oy. Hankeen toteutusta ohjanneeseen ohjausryhmään on kuulunut edustajat edellä mainituista organisaatioista, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta sekä pk-yrittäjistä Pohjois-Suomen Tavoite 1 alueelta. Useat turpeen tuotantoa harjoittavat yrittäjät ovat osallistuneet tehtävien toteutukseen ja antaneet tietotaitoaan yhteiseen käyttöön samoin kuin useat pumppauslaitteiden edustajat. Kiitokset kaikille hankkeeseen osallistuneille miellyttävästä ja innostuneesta yhteistyöstä! Jyväskylä, joulukuu 2007 Tekijät

4 3 (51) Tiivistelmä pumppaamon suunnittelun vaiheista Seuraavaan taulukoon on koottu pumppaamon suunnittelun vaiheet järjestyksessä ja tieto miltä sivulta alkaen kyseinen asia raportissa esitetään. Suunnitteluesimerkit esitetään liitteissä 2 ja 3. Suunnittelun vaihe Lisätietoa alkaen raportin sivulta: Pumppauksen energialähteen valinta 19 Pumppaustekniikan valinta 25 Pumppaamon mitoitus: Valuma-alueen koon, mitoitusvaluman ja virtaaman määrittäminen 26 Nostokorkeuden määrittäminen 27 Pumppausmatkan määrittäminen 28 Pumpun ja putkiston mitoitus: Putkiston koon esivalinta 29 Virtausvastusten määrittäminen 29 Paikallisvastusten määrittäminen 30 Putkiston häviölaskelmataulukon täyttäminen 31 Virtaushäviökäyrien piirto pumppukäyrästöihin ja toimintapisteen arviointi 31 Pumppaamorakenteiden suunnittelu 32 Pumppaamo Pumppaamo Pumppaamon sijoittuminen turvetuotantoalueen kuivatus- ja vesiensuojelujärjestelyissä. (Modifioitu teoksen Savolainen ym Turvetuotannon vesiensuojeluohjeisto kuvasta 6).

5 4 (51) Sisällysluettelo 1 Johdanto 6 2 Kuivatusolosuhteet, maanomistusolot ja ympäristöluvat 6 3 Yleistä pumpuista Pumpputyypit Pumppukäyrät 10 4 Pumppaamon perustamisessa huomioitavat tekijät Pumppauksen tarve Ympärivuotinen vai tuotannon aikainen pumppaus Pumppauksen energianlähde Sähköverkko Dieselmoottori Dieselaggregaatti Mistä pumpataan Minne pumpataan 18 5 Pumppaamon suunnittelu Pumppauksen energialähteen valinta Sähköpumppaamo Dieselpumppaamo Dieselaggregaatti pumppaamo Energialähteen valinta Pumppaustekniikan valinta Pumppaamon mitoitus Valuma-alueen koko, mitoitusvaluma ja -virtaama Nostokorkeuden määritys Pumppausmatkan määritys Pumpun ja putkiston mitoitus Putkiston koon esivalinta Virtausvastusten määrittäminen Paikallisvastusten määrittäminen Putkiston häviölaskelmataulukon täyttäminen Virtaushäviökäyrien piirto pumppukäyrästöihin ja toimintapisteen arviointi Pumppaamorakenteet Pumppauskaivo Pumppauslautta Pumppaussilta Pumppauslaituri Vapaasti sijoitettava pumppu 39 6 Vesiensuojelurakenteet pumppauksen yhteydessä Vesiensuojelurakenteiden yhteydessä huomioitavaa Varastotilavuudet ja pumppauskierto 42

6 5 (51) 7 Pumppaamon ohjaus Pinnankorkeus ja sen havainnointi Sähköpumppaamon ohjaus ja käynnistimet Dieselpumppaamon ohjaus Dieselaggregaattipumppaamo 48 8 Pumppaamon hankintakustannukset 48 9 Lähdeluettelo 50

7 6 (51) 1 Johdanto Turvetuotantoalueen kuivatusvesien pumppaaminen on tullut monessa tuotantokohteessa tarpeelliseksi tuotantoalueiden pinnan madaltuessa tuotannon edistyessä. Tuotantokentän madaltuessa vesien johtaminen ei enää onnistu luontaisesti laskuojia myöten. Ongelman ratkaisemiseksi joudutaan joko kaivamaan massiivisesti laskuojaa syvemmäksi tai ratkaistaan vesien johtamien pumppaamalla vedet vanhaan laskuojaan. Turvetuotannon päivitetyt ympäristöluvat ja lupaehdot vaativat tehostettuja kuivatusvesien puhdistusmenetelmiä. Niistä tärkein ja yleisemmin vaadittu puhdistusmenetelmä on pintavalutuskenttä. Pintavalutuskentän tulee olla joko luonnontilaista suota tai muuten vesien puhdistukseen soveltuvaa, kasvillisuuden peittämää, turvemaata. Suurin osa uusien lupaehtojen alaisista tuotantoalueista on yli viisitoista vuotta vanhoja, eikä niiden suunnittelussa ole alun alkaen otettu huomioon pintavalutuskentän tarpeellisuutta. Veden johtaminen luontaista laskua hyväksikäyttäen pintavalutuskentälle on harvoin mahdollista. Mikäli tuotantoalueen reunalla, veden laskusuunnassa on pintavalutukseen kelpaavaa aluetta, jää sen pinta väistämättä tuotantosuon kuivatusojituksen vuoksi laskeutusaltaan veden pintaa korkeammalle eikä sinne voida luontaisesti johtaa kuivatusvesiä. Kuivatusvedet on pumpattava korkeammalle tasolle. Muita tehostettuja kuivatusvesien puhdistusmenetelmiä ovat mm. kemiallinen puhdistus ja maaperäimeytys. Kemiallista puhdistusta on sovellettu pääsääntöisesti pumppauksen yhteydessä, vaikkakaan se ei välttämättä tarvitse pumppausta. Kuitenkin kemiallisen puhdistuksen annostelu- ja oheislaitteet vaativat sähköä. Kemikaalien sekoittuminen kuivatusvesiin on tehokkaampaa pumppauksen yhteydessä ja siten myös vesien puhdistuminen. Maaperäimeytyksessä vesi pumpataan putkea myöten imeytysalueelle ja levitetään paineen alaisena. 2 Kuivatusolosuhteet, maanomistusolot ja ympäristöluvat Pumppausta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon kuivatusolosuhteet. Useissa tapauksissa turvealueella pohjamaa muodostaa turvekentälle syvänteitä, joissa on myös paksu turvekerros. Tällaisilla alueilla tehokas kuivatussyvyys (veden pinnankorkeus kuivatusojissa) saattaa asettua varsin syvälle. Vesien johtaminen edelleen laskeutus- ja/tai pumppausaltaalla vielä lisää tätä syvyyttä. Tuotannon alkuvaiheessa suunniteltu ja rakennettu laskeutusallas ja pumppausallas saattavat sijaita kaukana näistä syvänteistä ja niiden korkeustaso olla huomattavasti ylempänä. Tällöin voidaan joutua tilanteeseen, jossa altaita ja pumppaamoa on siirrettävä lähemmäksi näitä syvänteitä tai itse syvänteeseen. Toinen vaihtoehto on rakentaa välipumppaamo, jolla pumpataan näistä syvänteistä ylempänä ja edempänä sijaitseviin laskeutus- ja/tai pumppausaltaisiin. Paras ratkaisu tietysti olisi jos pumppaamo ja altaat voitaisiin sijoittaa valmiiksi edullisempaan paikkaan tuotannon loppuvaihetta ajatellen.

8 7 (51) Tuotannon loppuvaiheessa kuivatusolosuhteiden huonontuminen pienentää kausisaantoa. Pumppaus sekä tuotantopinta-alan pienentyminen kasvattavat tuotantokustannuksia ja siten heikentävät tuotannon kannattavuutta. Loppuvaiheessa tuottajalle jää harkittavaksi ja laskettavaksi milloin tuotanto kannattaa lopettaa. Paksuimmat turvekerrokset tuotetaan viimeiseksi ja tuotannon lopettaminen riippuu jäljellä olevasta tuotantopinta-alasta, vuosituotannosta ja tuotannon kokonaiskustannuksista. Tuottajan on huomioitava ympäristöluvan jälkihoidon määräykset, joissa edellytetään yleensä vesiensuojelurakenteiden toimivuuden jatkumista tuotannon loputtuakin kunnes jälkikäyttö on aloitettu tai alue on luontaisesti kasvittunut. Tuotantoalueella olevien syvänteiden kuivaus pumppauksen avulla aiheuttaa tuotannon loputtua alueella väistämättä tämän alueen vesittymisen kun pumppaus lopetetaan. Tämä tulee ottaa huomioon ympäristösuojeluviranomaisille tehtävässä jälkihoitosuunnitelmassa. Mikäli tuotantoalue on vuokrattu, tulee maanomistajan kanssa keskustella jälkikäytöstä ja sopia asiasta ennen ympäristöluvan hakemista ja pumppaamon rakentamista. 3 Yleistä pumpuista 3.1 Pumpputyypit Pumppu on peruskomponentti kaikkialla, missä nesteitä tai niihin rinnastettavia aineita joudutaan siirtämään tietystä korkeusasemasta ylempään korkeusasemaan. Pumppaus voidaan toteuttaa joko dynaamisilla tai syrjäytyspumpuilla. Dynaamisia pumppuja ovat mm. radiaaliset ja aksiaaliset pumput. Radiaalisilla pumpuilla käsitetään ns. keskipakopumppuja ja niiden eri muunnelmia. Aksiaalisia pumppuja ovat ns. potkuripumput ja niiden eri muunnelmat. Syrjäytyspumppuja ovat muuan muassa mäntä-, siipi-, roottori- ja hammaspyöräpumput. Nesteiden pumppaamiseen käytetään useimmiten dynaamisia pumppuja. Dynaamisista pumpuista löytyy variaatioita jäteveden, lietteiden, kemikaalien ja erilaisten suspensioiden pumppaamiseen (metsä- ja kemianteollisuus). Jätevesi- ja lietepumpuissa käytetään puoliavointa, avointa, yksisolaista tai monisolaista juoksupyörää sekä pyörrevirtajuoksupyörää (vortex), joka sallii nesteen mukana olevia kappalemaisia sekä kuitumaisia kiintoaineita. Puhtaan veden pumppaamiseen tarkoitettu suljettu juoksupyörä ei sovellu tällaisille nesteille. Kuvassa 1 on esitetty muutamia keskipakopumpun juoksupyöriä. Turvetuotannon kuivatusvedet ovat pumppauksen kannalta puhtaan veden ja jäteveden välimaastossa. Turvetuotantoalueen kuivatusvedet saattavat sisältää tuotantoalueen ojista kulkeutuneita kuivia turvekokkareita, pieniä kantoja ja turpeesta lähtöisin olevia kuitukimppuja. Pumpun tulee sietää pieniä määriä kiintoaineita.

9 8 (51) Kuva 1. Keskipakopumpun juoksupyöriä erilaisille nesteille (Sultzer pumps). Kuvassa 1 olevista juoksupyöristä ylhäällä vasemmalla on tarkoitettu puhtaalle vedelle. Ylhäällä oikealla on puoliavoin juoksupyörä hieman epäpuhtauksia sisältävälle vedelle. Alhaalla vasemmalla on tukkeutumaton monisolainen (3- solainen) suljettu juoksupyörä ja oikealla pyörrevirta juoksupyörä. Alarivin juoksupyörät sietävät isoja kiintoaine-partikkeleita ja jopa lietettä (Sultzer pumps 2007). Kuvassa 2 on esitetty 1-solainen ja 2-solainen tukkeutumaton juoksupyörä. Näistä juoksupyöristä (kuvat 1 ja 2) parhaiten turvevesien pumppaamiseen soveltuvat puoliavoin juoksupyörä sekä tukkeutumaton yksisola tai useampi solainen-juoksupyörä. Kuvassa 3 on esitetty potkuripumpun juoksupyöriä (Flygt) jotka soveltuvat matalille nostokorkeuksille ja suurille tilavuusvirtauksille. Juoksupyörän siipikulmat voidaan valita halutun toimintapisteen mukaan ja ne hitsataan haluttuun kulmaan (Flygt 2007) tai ne ovat säädettävissä ja mahdollisesti myöhemmin muutettavissa (Grundfos).

10 9 (51) Kuva 2. Kiintoainetta hyvin sietävät tukkeutumattomat 1-sola ja 2-sola juoksupyörät keskipakopumppuun (Grundfos). Kuva 3. Potkuripumpun juoksupyöriä (Flygt). Puhtaan veden pumppaaminen on perustapaus ja puhtaille nesteille suunnitelluilla pumpuilla saavutetaan parhaimmat hyötysuhteet. Puhtaan veden pumppauksessa suljetulla juoksupyörällä varustetuilla keskipakopumpuilla saavutetaan yli 80 % mekaaninen hyötysuhde. Käytettäessä puoliavoimia, avoimia tai pyörrevirta (vortex) juoksupyöriä hyötysuhde laskee aina noin 30 %:een. Vaikka hyvä hyötysuhde on tavoiteltavaa, on kuivatusvesien pumppaamisessa huomattavasti oleellisempaa pumpun varmatoimisuus. Syrjäytyspumpuista turvetuotannon vesien pumppauksessa kyseeseen tulevat lähinnä lohkoroottoripumput. Roottoripumput ovat itse imeviä ja ne voidaan sijoittaa altaan penkalle. Takaiskuventtiili ei ole välttämätön. Kuvassa 4 on esitetty eräs roottoripumppu (Vogelsang). Kuvasta selviää kyseisen pumpputyypin toimintaperiaate. Roottoripumput sietävät kohtuullisen hyvin turvetuotantoalueen kuivatusvesissä esiintyviä epäpuhtauksia. Roottorit kuluvat ja niitä on kulumisen takia vaihdettava 1-3 vuoden välein riippuen kohteesta (suullinen tiedonanto Arto Lehtosaari, 2007, Turveruukki).

11 10 (51) Kuva 4. Lohkoroottoripumppu päätykappale ja putkiyhteet poistettuna (Vogelsang). Dynaamiset pumput eivät yleensä kykene imemään vettä, mikäli imuputki ja pumppukammio ovat tyhjät. Pumput varustetaan tarvittaessa takaiskuventtiileillä ja pumppu sekä imuputki juotetaan vedellä ennen pumppaamista. Suovesien pumppaamisessa pumppupesä sijoitetaan kuitenkin yleensä pumpattavan nesteen pinnan alapuolelle jolloin ei esiinny näitä ongelmia. Keskipakopumpuista löytyy myös itseimeviä pumppuja. Näissä pumpuissa tulee aina olla siemenvesi ja toiminnan turvaamiseksi imukammiossa läppätakaiskuventtiili (Bentrex 2007a). Takaiskuventtiilin kautta putkistoon liitetyssä paineyhteessä tarvitaan erillinen ilmauspiiri, eli ohut putki, jonka pää on hieman altaan alavesipinnan alapuolella. Pumppua käynnistettäessä (sikäli kun imuletku on tyhjä) saattaa mennä muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin ennen kuin pumppu alkaa pumpata vettä riippuen imuletkun pituudesta ja sen koosta. Takaiskuventtiilit (läppäventtiilit) ovat suovesien pumppaamisessa epävarma ratkaisu, sillä paineputkistossa ei yleensä pumppausjakson jälkeen ole riittävästi painetta (nostokorkeutta) pitämään läppäventtiileitä tiukasti kiinni. Lisäksi turvetuotantoalueiden kuivatusvedet sisältävät yleensä epäpuhtauksia, jotka estävät jossain vaiheessa venttiilien tiiviin sulkeutumisen. Karjatalouden tarpeisiin valmistetaan lietepumppuja, jotka ovat käyttökelpoisia, mutta niistä ei ole kaikilta valmistajilta saatavilla pumppukäyriä. Pumppukäyrien puuttuminen vaikeuttaa pumppaamon mitoitusta ja suunnittelua. Yleensä lietepumpuista ilmoitetaan vain nostokorkeus ja tilavuusvirta. Tilavuusvirta on mahdollisesti suurin mitattu tilavuusvirta pienimmällä nostokorkeudella ja ilmoitetun nostokorkeuden määritelmä vaihtelee. 3.2 Pumppukäyrät Pumppujen valinnassa ja pumppaamon mitoituksessa hyödynnetään pumppukäyriä. Pumppukäyrät voivat olla hyvinkin erilaisia riippuen dynaamisten

12 11 (51) pumppujen juoksupyörästä tai pumpputyypistä. Kuvassa 5 on esitetty erilaisia pumppukäyriä. Kuvasta nähdään, että lohkoroottoripumppu (Jurop 2007) on varsin tunnoton nostokorkeudelle. Lohkoroottoripumppu tuottaa lähes saman tilavuusvirran riippumatta nostokorkeudesta. Dynaamisilla pumpuilla tuotto laskee selvästi kun nostokorkeus kasvaa, potkuripumpuilla enemmän kuin keskipakopumpuilla. Dynaamisilla pumpuilla tehontarve pysyy samassa luokassa riippumatta nostokorkeudesta, sen sijaa syrjäytyspumppuihin kuuluvalla lohkoroottoripumpulla tehontarve kasvaa suorassa suhteessa nostokorkeuteen Nostokorkeus, m Tilavuusvirta, l/s Grundfoss S1064AL Mamec PP-6002 Jurop VL40 Kuva 5. Grundfosin yksisolaisella juoksupyörällä varustetun keskipakopumpun, Mamecin potkuripumpun ja Jurop:n lohkoroottoripumpun pumppukäyrät. Juropin pumpulla on nostokorkeutta yli 4 bar, eli yli 40 metriä. Pumppukäyrät annetaan yleensä nimellisellä kierrosnopeudella. Joskus polttomoottorikäyttöön suunnitelluille pumpuille on annettu pumppukäyriä useille kierrosnopeuksille. Eri kierrosluvuille annetut pumppukäyrät antavat mahdollisuuden soveltaa tai käyttää samaa pumppua erilaisissa kohteissa muuttamalla kierroslukua halutun tilavuusvirran saamiseksi. Mikäli keskipakopumpuille ei löydy muille kierrosnopeuksille käyriä, voidaan riittävällä tarkkuudella laskea uudet pumppukäyrät uudelle kierrosluvulle, mikäli uusi kierrosluku ei poikkea liiaksi nimellisestä kierrosluvusta (Wirzenius 1978). Kierrosluvun säätö voidaan toteuttaa sähköpumpuilla esimerkiksi taajuusmuuttajalla, dieselpumpuilla moottorin kierrosluvun säädöllä ja mahdollisesti välityksiä muuttamalla. Pumppu ja putkisto valitaan aina yhtä aikaa. Pumppukäyrää ei tule tulkita siten, että siitä katsotaan geodeettisen (=staattinen) nostokorkeuden kohdalta pumpun antama tilavuusvirta. Se saattaa johtaa väärän kokoisen pumpun valintaan. Putkisto aiheuttaa virtausvastuksen, joka on sitä suurempi, mitä pienempi putki ja/tai pidempi putkisto on kyseessä. Kuvassa 6 on esitetty pumpun pumppukäyrälle erikokoisten putkistojen (pituus 35 m) putkistohäviökäyrät. Kuvassa geodeettinen nostokorkeus on 3,5 metriä.

13 12 (51) Nostokorkeus, m Tilavuusvirta, l/s Putkisto 150 mm Putkisto 200 mm Putkisto 250 mm Pumppukäyrä Kuva 6. Erään pumpun pumppukäyrä ja 35 meriä pitkän putkilinjan putkistohäviökäyrät kolmella erilaisella sisähalkaisijalla. Putkistokäyriin sisältyy myös paikallishäviöitä. Geodeettinen nostokorkeus on 3,5 metriä. Kuvassa 6 pumppaamon tuotto, toteutuva tilavuusvirta, luetaan kunkin putkistohäviökäyrän ja pumppukäyrän risteyskohdasta, toimintapisteestä. Sisähalkaisijaltaan 150 mm putkistolla pumpattu tilavuusvirta on noin 52 l/s, 200 mm:n putkistolla noin 70 l/s ja 250 mm:n putkistolla vastaavasti noin 75 l/s. Toimintapisteessä vallitseva nostokorkeus kuvaa sitä painetta, mikä vallitsee putkistossa heti pumpun jälkeen. Kyseinen pumppu toimitetaan 150 mm:n letkuliittimellä, millä putkikoolla tulisi ensimmäiseksi mieleen toteuttaa putkisto. Sen sijaan varustamalla pumppaamo 250 mm:n putkistolla saadaan noin 43 % suurempi tilavuusvirta. On tavallista varustaa putkisto kartiolaajennuksella (supistaja väärinpäin) aika pian pumpun jälkeen, jolloin voidaan suuremmalla putkistolla pienentää putkistohäviöitä ja saada pumpusta suurempi tuotto. Markkinoilla olevat jätevesipumput on varustettu varsin pienillä lähdöillä, koska jätevesipumppaamoihin sisältyy yleensä sisäinen putkisto, joka toteutetaan pienemmillä putkilla kuin varsinainen runkolinja. Sisäinen putkisto varustetaan sulkuventtiileillä ja takaiskuventtiilillä sekä muilla mahdollisesti tarvittavilla varusteilla. Venttiilien ja muiden putkistovarusteiden hinnat kasvavat progressiivisesti putkikoon kasvaessa. Venttiilivarusteet eivät ole yleensä tarpeen turvetuotantoalueen kuivatusvesien pumppaamisessa tuotantoaikana lukuun ottamatta tilannetta, jossa purkuputki päättyy yläpuolisen vesitilan vedenpinnan alle, jolloin tarvitaan takaiskuventtiili.

14 13 (51) 4 Pumppaamon perustamisessa huomioitavat tekijät Pumppaamon tarvitsemat rakenteet, varustelu ja niiden mitoitus riippuvat siitä miksi pumpataan, miten pumpataan, mistä pumpataan ja minne pumpataan?: Miksi pumpataan?: pumppauksen tarve: o kuivatusta, o vesiensuojelua varten pumppausteho: o pieni vai suuri nostokorkeus, o lyhyt- vai pitkä pumppausmatka, o pieni vai suuri tilavuusvirta Miten pumpataan?: käyttöaika: o ympärivuotinen käyttö vai, o tuotannon aikainen käyttö (kesäaikainen), voimanlähde: o suorasähkö (sähköverkko), o dieselmoottori tai o dieselgeneraattori (dieselaggregaatti) Mistä pumpataan?: laskeutusaltaasta, laskeutusaltaan alapuolella olevasta pumppausaltaasta vai erillisestä pumppausaltaasta Minne pumpataan?: suoraan alapuoliseen vesistöön, laskeutusaltaaseen, pintavalutuskentälle, imeytyskentälle vai kemialliseen puhdistukseen 4.1 Pumppauksen tarve Pumppauksen tarkoitus vaikuttaa valittavan pumpun (pumppujen) tyyppiin ja sen ominaisuuksiin. Nostokorkeus ja pumppausmatka (putkiston pituus) sekä tuotantoalueen pinta-ala ja mitoitusvaluma vaikuttavat oleellisesti pumpun sekä putkiston mitoitukseen. Vesiensuojelurakenteet asettavat lisävaateita pumppauksen toteutukselle sekä tavalle pumpata. Tarvitaan sopivat tilavuusvirrat, paineet sekä pumppauskierto, varastotilavuudet ja tuotantoalueen virtaamansäätö. Riippumatta siitä, tarvitaanko pumppausta turvetuotantoalueen kuivatusvesien siirtämiseksi laskuojaan tai vesiensuojelun tarpeisiin, on kysymys aina myös tuotantoalueen kuivatuksesta. Toimiva kuivatus on tuotannon perusedellytys ja pumppaamoinvestoinnilla tulee tuotantotoiminta kyetä turvaamaan kohtuullisen pitkälle ajalle, eli 7 10 vuotta

15 14 (51) eteenpäin. Pumppaamon mitoituksessa tulee ottaa huomioon tuotantokentän kuivatussyvyys, jossa tuolloin tuotantoa harjoitetaan. Tehokas kuivatussyvyys saattaa laskea 1 2 metriä tuona aikana. Kuivatussyvyyttä ei kuitenkaan kannata aina, eikä välttämättä ole mahdollista, laskea heti pumppaamon perustamisen yhteydessä tuohon syvyyteen. Pelkästään kuivatusta varten järjestetty pumppaus voidaan useimmiten toteuttaa yksinkertaisesti pengerpumpulla, tyypillisesti potkuripumpulla. Edellyttäen, että nostokorkeus on matala ja pumppausmatkat ovat lyhyitä. Turvetuotantoalueen kuivatusvesiä pumpattaessa vesiensuojelua ja puhdistusta varten tulee huomioon otettavaksi vesiensuojelurakenteiden eritysvaatimukset ja niiden sijainnin vaatimukset veden johtamisesta. Geodeettinen nostokorkeus ja pumppausmatka vaikuttavat pumpun ja putkiston mitoitukseen. Erityisvaatimuksena voidaan eri vesiensuojelurakenteille luetella mm: pintavalutuskenttä; o hydraulista suosituskuormitusta 340 m 3 /ha/vrk ei saa tarpeettomasti ylittää, o pintavalutuskentälle tulevan virtaaman tulee olla tasaista, imeytyskenttä; o pumppaus aina paineellista (nostokorkeus suuri), kemiallinen puhdistus; o pumppaus toteutetaan verkkosähköllä, koska kemiallisen käsittelyn laitteet tarvitsevat sähköä, o pumppaus mahdollisuuksien mukaan säädettävä, o kemiallinen puhdistus onnistuu ainoastaan kesällä (pumppaus mahdollista myös talvella). 4.2 Ympärivuotinen vai tuotannon aikainen pumppaus Tuotannonaikainen pumppaus on perustapaus, jota on harjoitettu varsin pitkään. Tähän verrattuna ympärivuotinen pumppaus asettaa lisävaatimuksia pumppaamiselle ja pumppaamorakenteille. Tuotannonaikaista pumppausta harjoitetaan sulanmaan aikana, eli huhtikuusta lokakuuhun, joskus marraskuuhun asti. Tuotannonaikainen pumppaus kannattaa aloittaa heti keväällä, kun se on mahdollista. Pumppauksen aloittaminen aikaisin aikaistaa myös tuotannon käynnistymistä. Tuotantokauden loputtua kannattaa pumppausta jatkaa mahdollisimman pitkälle syksyyn sillä kenttien kuivatus syksyllä mahdollistaa vesiensuojelurakenteiden häiriöttömät huoltotoimenpiteet ja aikaistaa myös tuotannon aloitusta seuraavana keväänä. Luonnollisesti pumppaamon mahdollisimman pitkä käyttöaika parantaa vesiensuojelun tasoa. Ympärivuotinen käyttö edellyttää kaikin puolin pakkasen, routimisen, jäätymisen ja lumipeitteen ottamista huomioon. Pumput ja putkistot tulee sijoittaa jäätymiseltä suojaan tai pumppaamon toiminta on muuten sellainen, ettei pakkasesta aiheudu haittaa. Pumppausaltaassa tulee olla riittävästi syvyyttä

16 15 (51) samoin kuin pintavalutuskentän jako-ojassa (tai laskuojassa), että pumpulle saadaan jäätymiseltä suojassa johdettua vettä ja vesi kulkeutuu sujuvasti pitkin jako-ojaa. Jako-ojasta veden syöttö pintavalutuskentälle tulee olla myös sujuvaa ja jäätymiset eivät saa estää veden kulkeutumista kentälle. Talvikäytössä (ympärivuotinen pumppaus) dieselpumppaamoja ja dieselgeneraattoreita varten tulee valmistaa eristetty koppi ja dieselmoottorit tulee varustaa kylmäkäynnistyslaittein (Savolainen ym. 1996). Polttoaine tulee vaihtaa talviolosuhteet kestävään laatuun. Pumppaamo voidaan varustaa ulkolämpötilaa mittaavalla rajakytkimellä, joka estää pumpun käynnistymisen kovimpina pakkaskausina. Ympärivuotisella pumppauksella on rajoituksensa. Kemiallinen puhdistus ei onnistu talviaikaan, vaikkakin vesi voidaan pumpata ilman käsittelyä saostusaltaisiin. Veden pumppaaminen talvella imeytyskentälle aiheuttaa putkiston jäätymisiä ja kentän routiessa imeytyminen estyy. Ympärivuotista pumppausta on toistaiseksi sovellettu ainoastaan pintavalutuskentälle ja peruskuivatukseen (pumppaus laskuojaan tai laskeutusaltaaseen). Ympäristöviranomaiset ovat enenevässä määrin vaatineet ympärivuotista pumppausta pintavalutuskentälle vaikka jäätymisongelmat ovat ilmeisiä eikä tutkittua tietoa ympärivuotisesta pumppauksesta tai sen hyödyistä vesien puhdistuksessa ole juuri saatavilla. Ongelma ei ole ainoastaan talviaikaisessa vesien puhdistuksessa, vaan myös talviaikaisen käytön vaikutuksista kesäaikaiseen puhdistustehoon. 4.3 Pumppauksen energianlähde Sähköverkko Pumppauksen energian lähteenä sähkö on luotettava ja helppo ratkaisu. Sähköenergian (sähköverkko) saamiseksi pumppaamon tarpeisiin tulee pumppaamolle rakentaa sähkölinja. Sähköt joko joudutaan vetämään etäältä tai pumppaamon sähköliittymän koko on yli 3*35 A (joillakin jakeluyhtiöillä yli 3*25 A), jolloin pumppaamolle joudutaan vetämään 10 tai 20 kv sähkölinja. Tällainen suurjännitelinja tarvitsee linjan päässä muuntajan. Lisäksi tarvitaan sähköistämiseen kuuluvia varusteita kuten sähkömittari, sulaketaulu, pääkytkin, sähkökaappi yms. Pumppaamolle tulee olla kaikissa olosuhteissa kulkuyhteys. Sähkökäyttöinen pumppu voi olla minkä tyyppinen tahansa. Sähköpumpun käyttöä varten tarvitaan pintavahti, automatiikkaa/releohjaus, käynnistin sekä suojareleitä ja muita suojavarusteita sekä häiriön ilmaiseva vilkkuvalo. Tarvittavat varusteet löytyvät yleensä kaupan tai pumpun toimittajan hyllyltä. Hyvinkin erilaiset asennustavat, erityisesti uppopumpuilla, antavat mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja pumppaamon sekä pumpun asentamiseksi ja asennustelineeksi. Akselipumpussa pumppaamo tarvitsee asennustelineen vedenpinnan yläpuolelle. Uppopumppu voidaan asentaa uppoliittimellä ja johdeputkilla suoraan putkenpäähän, josta se voidaan nostaa yksinkertaisesti nostosilmukasta huolto varten. Uppopumppu voidaan laskea vapaasti seisomaan betonilaatan tai teräslevyn päälle tai uppopumppu asennetaan nostokuiluun sille

17 16 (51) sopivaan istukkaan. Nämä ratkaisut vaativat kuitenkin lisäksi muitakin telineitä ja rakenteita, jotka riippuvat mistä ja missä pumpataan. Tarvittavan sähköliittymän kokoon ja mitoitukseen vaikuttavat käytettävän pumpun sähköteho sekä varsinkin sen ottama käynnistysvirta. Käynnistysvirtaan vaikuttaa myös pumppujen lukumäärä. Yksi iso pumppu ottaa suuremman käynnistysvirtapiikin kuin kaksi puolet pienempää, hieman eri aikaan käynnistyvää pumppua. Suorassa käynnistyksessä esiintyy suurimmat käynnistysvirrat ja käynnistysvirrat pienenevät käytettäessä tähti/kolmiokäynnistintä, pehmokäynnistintä tai pehmokäynnistintä virtarajoittimella. Taajuusmuuttajalla käynnistettäessä ei välttämättä muodostu käynnistysvirtapiikkiä lainkaan Dieselmoottori Dieselkäyttöinen pumppaamo on itsenäinen ja periaatteessa yksinkertainen ratkaisu. Moottori käyttää akselipumppua tai itseimeviä pumppuja kuten roottoripumppua tai keskipakopumppua. Dieselmoottori pumppaamokäytössä tulee olla varustettu sähköstartilla, automaattisella hehkutuksella, öljynpainekellolla (öljynpainevalo), latauksen varoitusilmaisimella (latauksen varoitusvalo), lämpötilan varoitusilmaisimella (lämpötilan varoitusvalo) ja mahdollisesti myös öljynmäärän varoitusilmaisimella. Dieselpumppaamon käyttöä varten tarvitaan pintavahti, automatiikka/releohjaus, käynnistysautomatiikka, suojareleet (sammuttavat moottorin) ja häiriöstä kertovan hälytysvalon (vilkkuvalo). Lisäksi dieselpumppaamo tulee olla varustettu ympäristönsuojeluvaatimukset täyttävällä polttoainesäiliöllä mikä käytännössä tarkoittaa kaksoisvaipalla varustettua polttoainesäiliötä. Pumppaamolle tulee olla kaikissa olosuhteissa kulkuyhteys polttoaine- ja moottorihuoltoa varten. Pumppaamo rakennetaan tukevasti muototeräksestä hitsatulle moottoripetille, joka toimii kiinnitysalustana moottorin lisäksi jäähdyttäjälle, akulle, sääsuojalle. Moottoripeti toimii myös kiinnitysalustana ja tukirakenteena, joko suoraan pumpulle, tai kulmavaihteelle sekä pumppuakselille. Moottorin käyttöautomatiikkaa varten tarvitaan lukollinen vesitiivis kaappi (sähkökaappi), jonne sijoitetaan moottorin käyttölaitteet sekä käyttöautomatiikka. Käyttöautomatiikka ja sähkölaitteet toteutetaan 12 V tai 24 V tasavirralla riippuen kummalla sähköjärjestelmällä dieselmoottori on varustettu. Dieselpumppaamoista saatujen kokemusten mukaan tulee käyttöyksikkö sijaita erillään itse dieselpumppaamosta. Tärinä ei ole hyväksi sähkölaitteille. Akselipumpulla varustettu dieselpumppaamo tarvitsee telineen, jonka päälle pumppaamon peti pulteilla kiinnitetään. Telineen tulee kestää pumppaamon varsin suuri paino. Telineen muoto, malli ja koko riippuvat mistä ja missä pumpataan. Akselipumpulla varustettu dieselpumppaamossa tulee kiinnittää huomiota mahdollisuuteen irrottaa akselipumppu pumppaamosta ja sen rakenteista huoltoa ja talvisäilytystä varten. Itseimevät pumput sijoitetaan yleensä altaan reunalle. Niiden alle tulee tehdä puutavarasta lautta tai teli, jonka päällä pumppaamo makaa. Telin tarkoituksena

18 17 (51) on jakaa pumppaamon paino pehmeällä maalla ja estää siten pumppaamon painumista maaperään ja/tai sortamasta altaan reunoja. Dieselmoottorin mitoitukseen pumppukäytössä vaikuttavat pumpun ottaman tehon lisäksi kulmavaihteen ja/tai erillisen alennusvaihteen hyötysuhde sekä tarvittava varmuuskerroin. Moottorin valinnassa kannattaa suosia matalakierroksisia koneita, joiden käyttöikä on pidempi, tai käytetään moottoria alhaisemmilla kierroksilla ja valitaan kulmavaihteeseen/alennusvaihteeseen sopiva välityssuhde pumpun haluttua toimintapistettä ajatellen Dieselaggregaatti Dieselaggregaatti (=dieselgeneraattori) tuottaa 400 V kolmivaiheista vaihtosähköä. Dieselaggregaatti pumppaamo on itsenäinen, mutta ei niin yksinkertainen ratkaisu kuin dieselpumppaamo. Sähköpumppu voidaan sijoittaa ja asentaa suhteellisen vapaasti m etäisyydelle aggregaatista. Dieselaggregaatti pumppaamoa varten tarvitaan pintavahti ja automatiikat pumppaamon käynnistämiseksi. Dieselaggregaatti pumppaamo tarvitsee erikseen ohjauksen dieselmoottorin käynnistämiseksi ja sähköpumpun käynnistämiseksi. Dieselmoottorin käynnistysautomatiikka toimii 12 tai 24 V tasavirralla ja kun dieselmoottori on käynnistynyt ja aggregaatti tuottaa sähköä, käytetään sähköpumpun ohjaus ja käynnistysautomatiikassa aggregaatin tuottamaa voimavirtaa. Dieselaggregaatteja valmistetaan varavoimakäyttöön joten toimittajalta löytyy valmiiksi käynnistysautomatiikka dieselmoottorin käynnistämiseksi ja sähköpumpun toimittajalta sähköpumpun käynnistämiseksi. Aggregaatin tulee olla tahtigeneraattori, joka kestää sähkömoottorin suuret käynnistysvirrat. Pumppaamon automatiikka voidaan sijoittaa dieselaggregaatin sähkökaappiin, eikä erillistä sähkökaappia tarvita. Pumppaamo tulee olla varustettu ympäristönsuojelu-vaatimukset täyttävällä polttoainesäiliöllä, mikä käytännössä tarkoittaa kaksoisvaipalla varustettua polttoainesäiliötä. Pumppaamolle tulee olla kaikissa olosuhteissa kulkuyhteys huoltoa varten. Aggregaatti voidaan sijoittaa etäälle altaan reunoista, mutta raskaana yksikkönä tarvitsee telin, jonka päälle dieselaggregaatti sijoitetaan. Telin tarkoituksena on jakaa paino pehmeällä maalla ja estää siten aggregaatin painumista maaperään. Sähköpumpun sijoittamisesta pätee sama mitä edellä sähköverkon yhteydessä on kerrottu. Itse aggregaatti joudutaan ylimitoittamaan 2,5 5 kertaa suuremmaksi kuin sähköpumpun nimellisteho (Wihuri Oy Autola 2007). Mitoitus riippuu sähköpumpun käynnistimestä. Tähti/kolmio-käynnistimellä riittää 2,5 3,5 kertainen ylimitoitus. 4.4 Mistä pumpataan Vesi pumpataan joko laskeutusaltaasta tai erillisestä pumppausaltaasta. Mikäli vesi pumpataan laskeutusaltaasta, tulee pumppu tai pumppaamon imuaukko

19 18 (51) sijoittaa laskeutusaltaan loppupäähän. Näin estetään laskeutusaltaaseen laskeutuneen lietteen joutuminen pumppuun. Pumpun suojelemiseksi laskeutuneelta turvelietteeltä voidaan altaan pohjalle ennen pumppaamon tuloaukkoa tai pumpun imuaukkoa sijoittaa matala pohjapato, kynnys. Kynnyksellä estetään mahdollisesti valuvan lietteen kulkeutuminen pumpun imuaukkoon. Kynnys ei saa kuitenkaan estää veden virtaamista pumpulle. Pintapuomilla estetään kelluvan ja aikaa myöten pohjaan vajoavan turpeen joutuminen pumppuun. Lisäksi pumppu on hyvä suojata välpällä riittävän etäällä itse pumpusta. Välppä estää isompien kiintoainepartikkelien joutumisen itse pumppuun. Välppä on muistettava kuitenkin aika ajoin puhdistaa siihen kertyneistä roskista. Pumppausallas voidaan tehdä laskeutusaltaan jatkeeksi, jonka erottaa laskeutusaltaasta ainoastaan rumpuputki tai lyhyt kanava. Oja, jonka pohja on samalla tasolla tai hieman ylempänä kuin laskeutusaltaan (katso edellinen kappale) lietetilan yläraja. Pumppausallas ja siihen johtava kanava suunnitellaan sen verran väljäksi leveys- ja syvyyssuunnassa, että pumpattaessa laskeutus- ja pumppausaltaassa vallitsee sama veden korkeus. Näin saavutetaan suuri yhtenäinen varastotilavuus eikä pumppausallasta tarvitse tehdä tarpeettoman suureksi. Suuri varastotilavuus vähentää käynnistyskertoja ja antaa pidemmät käyntijaksot pumppaamolle (diesel- ja dieselaggregaatti). Vesi voidaan myös pumpata pumppausaltaasta laskeutusaltaaseen. Pumppausaltaalla tulee silloin olla riittävästi pinta-alaa tai pumppausaltaalle johtavia kokoojaojia tulee leventää ja mahdollisesti syventää siltä osin kun pumppaamon käyntirajat pystyvät niitä hyödyntämään. Tavoitteena on saavuttaa riittävän pitkät pumppausjaksot diesel- ja dieselaggregaattipumppaamoille ja vähentää pumpun käynnistyskertoja. Sähköpumppaamolla (sähköverkko) pumppausjaksojen ei tarvitse olla läheskään niin pitkiä. Pumppu tai pumppaamon imuaukko tulee sijoittaa altaan loppupäähän. Pumppausallas tulee tyhjentää sinne kertyneestä lietteestä aivan samoin kuin laskeutusallaskin. Lietteen tyhjennystä varten tulee olla kaivumailla pengerretty lietteen läjitysallas. Laskeutus- tai pumppausaltaan, mikäli laskeutusaltaan yhteydessä on erillinen pumppausallas, poistopäässä tulee olla pumppaamon ohitus; ylivuotopato. Pumppaamon ohituksesta tulee olla ympäristölupaviraston lupa (ympäristölupa). Ohituslupaa on syytä hakea myös ympärivuotisen pumppauksen yhteyteen. Ohitus voidaan toteuttaa esimerkiksi setti- tai mittapadolla. Pumppaamon ohitus on yleensä tarpeellinen pumppaamon häiriö- ja/tai tulvatilanteissa. Sen korkeustaso tulisi määrittää siten, että se toimii automaattisesti vedenkorkeuden kohottua tietylle tasolle pumppaamon käyntirajojen yläpuolelle. Se ei saa mahdollistaa kuivatusta normaaliin tuotannonaikaiseen kuivatussyvyyteen. 4.5 Minne pumpataan Nykyisin lähes kaikki turvetuottajat ovat hakeneet uuden ympäristöluvan ja suurimmassa osassa vanhojakin turvetuotantoalueita on vesiensuojeluratkaisuja ja rakenteita parannettu. Harva tuotantoalue hyväksytään enää pelkällä entisellä perusvesiensuojelutasolla ja harvoin turvetuotantoalueen kuivatusvedet voidaan johtaa laskeutusaltaan jälkeen alapuoliseen vesistöön. Tapauksissa, joissa joudutaan pumppaamaan kuivatuksen takia alapuoliseen ojaan tai laskuojaan, tulee kiinnittää huomiota alapuolisen laskuojan maalajiin ja sen suurimpiin

20 19 (51) sallittuihin virtaamiin. Itse putkenpäässä, tai minne pumppausputki purkaa vetensä, esiintyy suuria virtausnopeuksia, jotka aiheuttavat eroosiota. Purkauspaikkaa on syytä vahvistaa vuoraamalla se geo- tai suodatinkankaalla, jonka päälle on ladottu karkeita kiviä. Pumpattaessa pumppausaltaasta laskeutusaltaaseen voidaan ympäristölupaviraston luvalla (ympäristölupa) laskeutusallas mitoittaa sen maksimivirtaaman mukaan, mikä pumpulta altaaseen tulee. Esimerkiksi, kun valuma-alueen pinta-ala on 50 ha ja pumppaamon mitoitusvalumana käytetään 120 l/s/km 2, hankitaan pumppaamo jonka tilavuusvirta on 60 l/s. Tätä tilavuusvirtaa ja mitoitusvalumaa käytetään laskeutusaltaan mitoitusperusteena. Laskeutusaltaan mitoitusvalumalla (normi) 300 l/s/km 2 laskettuna laskeutusaltaan mitoitusperusteena olisi sen sijaan käytettävä tilavuusvirtaa 150 l/s. Pintavalutuskentälle pumpattaessa tulee varmistaa, ettei kentän hydraulisen kuormituksen suositusarvo tarpeettomasti ylity. Pintavalutuskentän hydraulisen kuormituksen suositusarvo on 340 m 3 /ha vuorokaudessa. Pumppauskierto tulee saada lyhyeksi allasjärjestelyillä sekä pumppaamon käynnistys ja pysäytysrajojen mahdollisimman pienellä välillä. Imeytyskentälle pumpattaessa putkiston pituus ja nostokorkeus muodostuvat suureksi. Vesi levitetään paineellisesti joko sadettamalla tai käyttämällä rei itettyjä putkia. Pumppaus tulee vaatimaan selvästi enemmän tehoa kuin pengerpumppaus. Pumpun ja putkiston valintaan tulee kiinnittää huomiota ja mitoituslaskelmat tulee suorittaa huolellisesti. Kemiallisessa puhdistuksessa pumppaus tapahtuu pumppausaltaasta kemialliseen käsittelyyn jossa puhdistuskemikaalien lisäyksen jälkeen vettä sekoitetaan voimakkaasti. Sekoituksen jälkeen vesi yleensä johdetaan painovoimaisesti avouomia pitkin selkeytysaltaisiin. Muuttuvia valuntatilanteita varten kannattaa pumppaamolle asentaa kaksi eri tehoista pumppua, joiden yhteenlaskettu tuotto vastaa valittua mitoitusvirtaamaa. Kahdella pumpulla saadaan joustavuutta ja varmuutta kuivatukseen ja kemialliseen puhdistukseen. Kemialliselle puhdistukselle on eduksi, jos virtaama on jatkuvaa ja mahdollisimman tasaista. Selkeytysaltaat tarvitsevat suuret lietteen läjitysaltaat, sillä kemiallisessa puhdistuksessa muodostuu paljon vesipitoista lietettä. Pumppaus voidaan tehdä ympärivuotiseksi vaikka kemiallinen puhdistus ei onnistu kuin kesäaikana. 5 Pumppaamon suunnittelu 5.1 Pumppauksen energialähteen valinta Sähköpumppaamo Sähköverkko on luotettavin energialähde, tarvitsee vähiten huoltoa ja on taloudellisin vaihtoehto, mikäli tuottajan ei tarvitse kustantaa omakustannusperiaatteella sähkölinjan rakentamista. Sähköverkko antaa lähes häiriöttömän käytön pumppaamolle ja sen automatiikalle. Automatiikka löytyy hyllystä, useimmiten suoraan pumpun toimittajalta. Sähköverkkokäyttö sallii

21 20 (51) myös taajuusmuuttajan käytön, jolla voidaan pumpun tuottoa säätää joustavasti esimerkiksi tulovirtaaman suhteessa. Valmiita sähköpumppuja, akseli-, uppo-, potkuri- yms. pumppuja, on saatavissa eri toimittajilta. Turvetuotantoalueen kuivatusvesien pumppaamiseen löytyy sähköpumppuja mm. Mamec Oy:ltä, Grundfos:lta, Flygt:ltä, ABS:lta, yms. Mamec:n pengerryspumput ja lietepumput ovat akselipumppuja, joita käyttää vesipinnan yläpuolella oleva sähkömoottori (tai dieselmoottori). Grundfosin, Flygtin ja ABS:in (Pumpex) pumput ovat uppopumpputyyppisiä. Sähköpumppaamon (verkkosähkö) suurimmaksi menoeräksi ei muodostu sähköpumppu vaan sähköliittymä. Sähköliittymän hinta saadaan pyydettäessä kunkin alueen omasta jakeluyhtiöstä. Hinnat ovat useimmiten esitetty jakeluyhtiön omilla verkkosivuilla tiettyyn vedettävään sähkölinjan metrimäärään asti, useimmiten 800 metriä olemassa olevasta jakelumuuntamosta. Vedettävä linja on tuolloin ns. 400 Voltin (0,4 kv) pienjännitelinja ja pääsulakekoko on rajoitettu joko 3*25 A tai 3*35 A. Pääsulakekoko samoin kuin suurin etäisyys soveltuvasta pienjännitejakelumuuntajasta, riippuu sähkön jakeluyhtiöstä. Useimmiten tuotantoalue on hinnastoissa esitettyjen kiinteiden hintojen pohjana olevien etäisyyksien ulkopuolella, jolloin joudutaan vetämään 10 tai 20 kv sähkölinja. Liittymän hinta muodostuu linjan rakentamiskustannuksista sekä pienjännitemuuntajasta. Hinta on tapauskohtainen ja se riippuu maastosta, mahdollisista vesistöjen ja teiden ylityksistä yms. Yleensä pyritään linja vetämään tienviertä toimitusvarmuuden takia. Vattenfallin mukaan (suullinen tiedonanto ) liittymät ovat olleet keskimäärin luokkaa /km. Hintaa laskee, jos linjaa ei toteuteta koko matkaa 20 kv linjana vaan optimoiden muuntajan sijainti. Linja toteutetaan, sekä 20 kv, että pienjännitelinjana. Hintaa laskee myös, jos linjan varrelle tulee muita liittymiä. Sähkön hinta riippuu tehdystä sähkön toimitussopimuksesta ja verkkopalvelusopimuksesta. Sähkön toimitussopimus tehdään halutun (mahdollisesti kilpailutettu) sähkön toimittajan kanssa ja verkkopalvelusopimus verkon haltijan kanssa. Verkkopalvelumaksut sisältävät: - perusmaksun ja mittalaitemaksun riippuu pääsulakekoosta mittalaitemaksu on yleensä kiinteä 3 vaihevirralle - sähkön siirtomaksun sekä sähköveron kiinteä hinta /kwh Pääsulakekoko riippuu sähköpumpun (sähkömoottorin) koosta sekä sen ottamasta käynnistysvirrasta. Käynnistysvirta on suurimmillaan suorassa käynnistyksessä. Sulakekokoa on siten mahdollista pienentää käyttämällä tähti/kolmio- tai pehmokäynnistintä. Pienin käynnistysvirta on taajuusmuuttajalla. Sähkövero on jaettu kahteen luokkaa. Sähköveroluokkaan 1 kuuluu suurin osa sähkönkäyttäjistä (kuluttajat) ja sähköveroluokkaan 2 kuuluvat valmistavaa teollisuutta harjoittavat teollisuusyritykset ja kasvihuoneviljelijät. Turvetuotanto kuuluu sähköveroluokkaan 2.

22 21 (51) Ottaen huomioon pumppauksen luonteen, jossa kesäaikaan pumpataan ympäri vuorokauden, tullee halvimmaksi vuodenaikasiirto-sopimus, jossa sähkön hinta on halvempi kesäaikaan (tuotantokausi) kuin talviaikaan. Ympärivuotinen pumppaus tullee sekin halvemmaksi vuodenaikasiirtosopimuksella sillä sydäntalven aikana ei ole paljonkaan pumpattavaa Dieselpumppaamo Dieselpumppaamo on periaatteessa yksinkertainen ratkaisu. Dieselmoottori käyttää mekaanisen voimansiirron kautta suoraan pumppua. Dieselpumppaamoita valmistavat yritykset ja konepajat komponenteista asiakkaan tarpeen mukaan eikä tämän tyylisillä pumppaamoilla ole välttämättä joukkovalmistuksen etuja hinnan, laadun eikä huollon osalta. Dieselmoottorin mitoituksessa tulee ottaa huomioon pumpun ottama akseliteho, kulmavaihteen hyötysuhde sekä mahdollisesti erillisen alennusvaihteen hyötysuhde. Dieselmoottori valitaan siten, että etsitään moottorin momenttikäyrältä suurin arvo, joka saadaan yleensä alhaisemmalla kierrosluvulla kuin missä moottorin nimellisteho on ilmoitettu. Valitaan kyseinen kierrosluku tai siitä kierrosta suurempi kierrosluku käytettäväksi kierrosluvuksi pumpatessa. Lasketaan tai katsotaan tehokäyrästä moottorin antama teho kyseisellä kierrosluvulla, jonka tulee olla noin % suurempi kuin pumpun ja mekaanisen voimansiirron ottama teho. Moottorin kierrosluvun ja pumpun toimintapisteessä tarvitseman kierrosluvun avulla saadaan tarvittava välityssuhde. Yleensä pienillä dieselpumppaamoilla tulee väistämättä ylimitoitusta, sillä moottoriksi valitaan kolme- tai neljäsylinterinen pieni dieselmoottori, joissa on pumppaamiseen tarvittavaan tehoon nähden runsaasti tehoreserviä. Dieselpumppaamoissa on huomioitava, että kaikki paino on yhdessä paketissa, mikä asettaa asennukselle ja rakenteille mitoitusvaatimuksia. Tehdasvalmisteisia dieselpumppuja markkinoi mm. Esleyhtiö Oy (Jurop lohkoroottoripumppu) ja Sisu-Diesel. Halutuilla ja saatavilla olevilla komponenteilla pumppuja rakentavat ja toimittavat mm. KIICAD (Jurop sekä Diesel- Mamec), Ins.tsto Reijo Mäki-Kyyny (pumppauslautta) ja Pudasjärven turvetyö Oy (pumppauslautta). Lisäksi löytynee muitakin dieselpumppaamojen valmistajia ja toimittajia. Osa turvetuottajista rakentaa itse pumppaamonsa Dieselaggregaatti pumppaamo Dieselaggregaatin (dieselgeneraattorin) ja sähköpumpun yhdistelmä samoin kuin dieselpumppu ovat käyttökelpoisia ratkaisuja siellä missä verkkosähkön käyttö on kustannussyistä kannattamatonta. Dieselaggregaatin käyttö sähköpumpun energianlähteenä on joustavampi ratkaisu dieselpumppaamoon verrattuna. Sähköpumppu ja dieselaggregaatti voidaan sijoittaa suhteellisen vapaasti n metrin etäisyydelle toisistaan. Dieselaggregaatti voidaan sijoittaa siten, ettei se rasita tarpeettomasti altaan reunoja aiheuttaen sortumia eikä estä huoltotoimenpiteitä. Dieselaggregaatteja löytyy markkinoilta useilta valmistajilta ja ne ovat usein sarjavalmisteisia. Dieselaggregaatin valinnassa tulee huomioida seuraavaa: generaattorin tulee olla tahtigeneraattori (synkronigeneraattori), eikä epätahtigeneraattori (asynkronigeneraattori). Tahtigeneraattori kykenee antamaan

23 22 (51) hetkellisesti nimellisvirtaa noin 3-4 kertaa suuremman virran (sähkömoottorin käynnistysvirtapiikki) (Hollolan sähköautomatiikka Oy, 2007). Dieselaggregaatti epätahtigeneraattorilla joudutaan mitoittamaan täysimääräisesti käynnistysvirtapiikin mukaan. Generaattorin magnetointi tulisi tapahtua harjattomasti. Generaattorin staattori magnetoidaan erillisellä magnetointi piirillä joka välittää magnetointivirran staattorille joko hiiliharjojen avulla tai harjattomasti induktiokäämeillä ja tasasuuntausdiodeilla. Harjattomassa generaattorissa on puuttuvien hiiliharjojen ansiosta yksi huoltokohde vähemmän ja toimii turvetuotanto-olosuhteissa luetettavammin. Generaattori tulee olla varustettu hyvälaatuisella, elektronisella jännitteensäätimellä. Hyvälaatuinen jännitteensäädin reagoi nopeasti sähkömoottorin käynnistyksen yhteydessä moottorille tulevan syöttöjännitteen putoamiseen ja mahdollistaa esimerkiksi pehmokäynnistimen käytön. Generaattorin tulisi olla ns. nelinapainen, eli pyöriessään /min antaa 50 Hz vaihtosähkön. Dieselmoottori on yleensä kytketty suoralla välityksellä generaattoriin, jolloin myös dieselmoottori pyörii samalla nopeudella. Vaihtoehtona on yleensä /min pyörivä dieselaggregaatti kaksinapaisella generaattorilla, joka antaa myös 50 Hz vaihtosähkön. Pienempi kierroksista dieselaggregaattia kannattaa suosia, sillä kierrosluvun puolittuessa dieselmoottorin käyttöikä jopa nelinkertaistuu. Karkeasti ottaen /min pyörivällä dieselaggregaatilla on tunnin elinikä ja /min tunnin elinikä (Hollolan sähköautomatiikka Oy, 2007). Markkinoilla olevien dieselaggregaattien nimellistehon ilmoittamisessa esiintyy runsaasti vaihtelua. Useimmiten esitteissä ei ilmoiteta nimellistehon määrittelytapaa ja ne voivat viedä harhaan. Dieselaggregaatille voidaan nimellis-teho ilmoittaa ainakin seuraavilla tavoilla (Hollolan sähköautomatiikka Oy, 2007) (Jantunen, M., 2004): suurin teho o tarkoittaa suurinta hetkellisesti generaattorista saatava tehoa sen rikkoutumatta, hetkellinen on liukuva käsite, sekunnista tuntiin? Pienille aggregaateille ilmoitetaan nimellisteho tähän tyyliin. suurin varavoimateho (LTP, limited-time running power) o tarkoittaa suurinta tehoa, jolla dieselgeneraattoria voidaan käyttää enintään 500 tunnin ajan vuodessa määritellyissä olosuhteissa valmistajan ilmoittaman huoltovälin aikana. Yhtäjaksoinen käyttö on rajoitettu 300 tuntiin varavoimateho (PRP, prime power) o tarkoittaa suurinta tehoa, jolla dieselgeneraattoria voidaan käyttää vaihtelevalla teholla rajoittamaton aika määritellyissä olosuhteissa valmistajan ilmoittaman huoltovälin aikana, ottaen huomioon kuitenkin se, ettei 24 tunnin jaksolla standardin ISO-8528 tavalla laskettu keskiteho saa ylittää tiettyä prosenttimäärää ilmoitetusta varavoimatehosta (PRP). jatkuva teho (COP, continuous power)

24 23 (51) o tarkoittaa tehoa, jolla dieselgeneraattoria voidaan käyttää rajoittamaton aika määritellyissä olosuhteissa valmistajan ilmoittaman huoltovälin aikana Samalle aggregaatille ilmoitettuna nimellistehot pienenevät edellisten määritelmien mukaan ylhäältä alaspäin. Aggregaattia mitoitettaessa pumppausta varten tulisi käyttää PRP tai COP määritelmän mukaan ilmoitettuja nimellistehoja. LTP määritelmän mukaisesti ilmoitettu nimellisteho saattaa myös riittää, sillä käynnistysvirta/teho vaikuttaa aggregaatin mitoitukseen niin voimakkaasti, ettei normaali käynnissä pumppu kuormita sanottavasti aggregaattia, muuten kuin käynnistyksessä. Mikäli aggregaatti mitoitetaan suurimman hetkellisen tehon mukaan, ei moottori käynnisty kunnolla, tai ollenkaan. Laitetoimittajalta voi varmistaa nimellistehojen määritelmät ja saada apua myös aggregaatin mitoituksessa. Dieselaggregaatilta tarvittava antoteho riippuu käynnistysvirran suuruudesta ja aggregaatti mitoitetaan sähköpumpun nimellistehosta, joka kerrotaan kertoimella 2,0 4,0. Tämän lisäksi on hyvä käyttää varmuuskerrointa 1,1 1,5, ettei aggregaattia kuormiteta aina maksimiteholla (Wihuri Oy Autola 2007). Suorassa käynnistyksessä pumpun nimellisteho kerrotaan 4:llä ja edellisten tulo varmuuskertoimella 1,2 1,5 riippuen moottorille ominaisesta käynnistysvirrasta. Näin mitoitettaessa sähköpumpun ottaessa 7 kw (nimellisteho) tulisi aggregaatin antotehon olla kw. Tähti/kolmio-käynnistintä tai pehmokäynnistintä käytettäessä sähköpumpun nimellisteho kerrotaan 2,0:lla 3,0:lla. Varmuuskertoimeksi tarvitsee ottaa vain 1,2 jolloin aggregaatin antotehon tulisi olla kw. Dieselaggregaatteja tuovat maahan tai valmistavat esimerkiksi Wihuri Oy (SDMO ja CAT), Hollolan sähköautomatiikka Oy (Poweri, Pramac, Green Power, Forestcity), Sisu Diesel Oy, Ekström (FG Wilson) jne. Dieselpumppu ja dieselaggregaatti tarvitsevat polttoainesäiliön, jonka tulee täyttää ympäristösuojelun vaatimukset. Tämä tarkoittaa käytännössä kaksoisvaipalla varustettuja öljysäiliöitä Energialähteen valinta Perustavalaatuisin valinta joudutaan tekemään pumppaamon energialähteen suhteen. Keskeisin valinta tehdään käytännössä sähköverkon ja muiden vaihtoehtojen välillä (dieselmoottori ja dieselaggregaatti). Valinta on hyvin pitkälle taloudellinen, mutta myös tekniset toteutusmahdollisuudet vaikuttavat valintaan. Valintaan vaikuttaa lähinnä sähköliittymän kustannus. Sähköyhtiöt antavat kiinteän hinnan 0,4 kv pienjännitesähköliittymille (400 volttia), kun pienjännitelinjaa vedetään korkeintaan metrin etäisyydelle lähimmästä jakelumuuntajasta. Taulukossa 1 on esitetty Vattenfallin liittymishinnastosta ( ) pienjännitesähköliittymän hinta (Vattenfall 2007). Vyöhyke 1 on asemakaava-alue. Vyöhyke 2 on muu kuin asemakaava-alue enintään 400 m:n etäisyydellä lähimmästä jakelumuuntajasta. Vyöhyke 3 on kyseessä, kun sähkön käyttöpaikan suoraan mitattu etäisyys olemassa olevasta

25 24 (51) jakelumuuntajasta on m ja vyöhyke 4, kun etäisyys jakelumuuntajasta on m. Vattenfall sallii pienjännitelinjassa 800 metrin etäisyydellä enää korkeintaan 3 *35 A liittymän (Vattenfall). Taulukko 1. Vattenfallin sulakepohjaiset 0,4kV sähköliittymien hinnat (1.3.07) Mikäli etäisyys lähimmästä jakelumuuntajasta on pidempi kuin edellä mainittu tai tarvittava pääsulakekoko on suurempi kuin jakeluyhtiön hyväksymä, rakennetaan 20 kv tai 10 kv sähkölinja käyttöpisteeseen liittymän tilaajan kustannuksella. Lisäksi liittymän tilaajan kustannettavaksi tulee sähkön käyttöpisteeseen jakelumuuntaja ja sen asennus, johtoerottimet, ylijännitesuojat ja pääkytkin ja pääsulakekaappi. Kuvassa 7 on esitetty Vattenfallin toteutuneiden 20 kv linjojen (+muuntaja) keskihinta vuonna 2006 sekä arvio linjan vedolle epäsuotuisten kustannustekijöiden (+25 %) ja suotuisten kustannustekijöiden vaikutuksesta (-25 %) Liittymän kustannus, k ,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 1,4 1,6 1,8 2 2,2 Etäisyys keskijännitelinjasta, km 20 kv linja + muuntaja, toteutunut keskihinta 20kV linja -25 % 20 kv linja + 25 % Kuva 7. Arvio sähköliittymän hinnasta. Kuva perustuu Vattenfallin pienjänniteliittymän liittymishinnastoon sekä suulliseen tiedonantoon toteutuneiden 20 kv linjojen (+ pienjännitemuuntaja ja liittymä) keskihinnasta. Kuvan 7 hintatiedot ovat suuntaa-antavia arvioita eikä niitä tule käyttää tarkemmassa kustannustarkastelussa, sillä sähköliittymän hinta voi poiketa huomattavasti kuvan arvioista sekä ylös- että alaspäin. Tarkemman tarkastelun pohjaksi kannattaa kysyä sähköliittymästä tarjous kyseeseen tulevalta