PARISUHTEEN HUOLTOKIRJA OHJEITA MIEHELLE. Ensivaikutelmat kirjasta. Miehen riski joutua ulkopuoliseksi. Lyhennelmä Kari Kiianmaan kirjasta

Transkriptio

1 Ensivaikutelmat kirjasta Kari Kiianmaan kirja henkii monilla tavoin sitä, että tässä puhuu mies miehelle. Jo kirjan nimi, Parisuhteen huoltokirja, ohjeita miehelle, viittaa maskuliiniseen auton rassaamiseen huoltokirjoineen. Kirjan kappaleiden otsikot ovat lyhyitä ja iskulauseen omaisia, esimerkiksi Mies ja muut miehet ja Mies ja toiset naiset sekä Voiko naisiin luottaa?. Kirjassa on käytetty maskuliinista kieltä mm. vertauskuvissa ja esimerkeissä. Puhutaan mm. vyön alle lyömisestä, syy-seurauslogiikasta, tosimiehistä, miehen mallista, takapakista, työkalupakista, aikalisästä, sinisistä pillereistä (Viagra), homofobiasta, suhteen polttopisteestä sekä todetaan, että parisuhdekursseilla insinööritkin ovat todenneet niissä (= parisuhteen puolesta tehtävissä asioissa) olevan järkeä. Lukijaa puhutellaan veljeksi ja parisuhteen toista osapuolta yksinkertaisesti naiseksi. Tämä korostaa sitä, että kirja on kirjoitettu ensisijaisesti mieslukijalle, jonka kanssa pohditaan parisuhdetta ja sen toista osapuolta, naista. Miehen riski joutua ulkopuoliseksi Kirjan kantava teema on miehen riski joutua ulkopuoliseksi parisuhteessaan ja perheessään. Tätä käsitellään monesta näkökulmasta kautta koko kirjan. Kiianmaan mielestä parisuhteeseen ja kumppaniin asetetut odotukset ovat kasvaneet realistisesti arvioiden liian suuriksi. Erityisesti nuorten naisten odotukset kumppaniaan kohtaan ovat hyvin suuria. Miesten odotukset ovat keskimäärin arkisempia, käytännöllisempiä ja vähemmän romanttisia. Jo häävalmisteluissa monet miehet jäävät statistin rooliin, kun tuleva morsian järjestelee suurta päivää ystävätärensä kanssa. Parisuhteisiin liittyvä kieli ja termistö ovat yhteiskunnassamme pitkälti naisten määrittelemiä ja parisuhteisiin liittyvää keskustelua käydään usein naisten ehdoilla. (Epävirallinen kahden miehen gallupkyselyni vahvisti tämän asian.) Kiianmaan mukaan feminiininen tapa käsitellä parisuhteita koskee myös ammattilaisia. Parisuhdeterapeuteista ja perheasiain sovittelijoista valtaosa on naisia, minkä takia moni mies kokee jäävänsä verbaalisesti alakynteen keskusteltaessa parisuhteessa ja perhe-elämässä ilmenneistä ongelmista. Kuitenkin myös miehet ovat halukkaita puhumaan parisuhteesta, kun se tehdään heidän ehdoillaan ja kielellään, toteaa Kiianmaa. Myöhemmin (mies)lukijalle annetaan ohjeita siitä, miten puhua naisen kanssa. Kiianmaa kannustaa miehiä määrittelemään itse, minkälainen ihminen ja mies haluaa olla ja mitä haluaa elämältään ja suhteiltaan naisiin. Itsensä kehittäminen ja itsetuntemuksen kasvattaminen antavat hyvän pohjan rakentaa toimivia ihmissuhteita. Omat tarpeensa esille tuova, itseensä luotava mies, joka ottaa huomioon myös naisen tarpeet, pääsee pidemmälle kuin mies, joka pyrkii pelkästään miellyttämään naista. Miehen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että parisuhteen vakiintuessa suhteet miespuolisiin kavereihin säilyvät. Kiianmaa on parisuhdetyössään huomannut, että naimisiin menon jälkeen monien miesten yhteydenpito ystäviin vähenee dramaattisesti. Hänen mielestä yksi syy on se, että perheellisten naisten ystävyyssuhteisiin suhtaudutaan hyväksyvämmin kuin perheellisten miesten suhteisiin. Itselleni jäi epäselväksi se, kenen suhtautumisesta tässä puhutaan. Joka tapauksessa, parisuhteen toimivuuden kannalta mies, jolla on myös muuta elämää kuin parisuhde, on elämässään vahvoilla. 1

2 Miespuolisten ihmissuhteiden solmiminen ja ylläpito ovat niin tärkeä asia, että Kiianmaa on kirjoittanut siitä oman kappaleen otsikolla Mies ja muut miehet. Hänen mielestään kasvatuskulttuurimme on suureksi osaksi syyllinen siihen, että miehet eivät oikein osaa solmia ja ylläpitää lämpimiä, vuorovaikutuksellisia suhteita muihin miehiin. Lisäksi moniin miehiin on juurtunut syvälle homofobia, jossa miesten välinen läheisyys on epäilyttävää ja pelottavaa. Kiianmaa kannustaa jakamaan ajatuksiaan ja tunteitaan miespuolisten ystävien kanssa ja vakuuttaa, että hyvät ystävät arvostavat avoimuutta ja vastaavat samalla mitalla. Hän kirjoittaa, että naisilta ei voi saada elämäänsä kaikkea emotionaalista tyydytystä, eikä se ole tarkoituskaan. Parisuhteelle on vain haitaksi, jos odottaa saavansa siltä kaiken. Kirjassa käsitellään myös lastenkasvatusta ja isänä olemista. Lasten syntyessä miehestä tulee helposti äidin pikku apulainen, jolloin hän joutuu perheen ulkojäseneksi. Kiianmaa kehottaa (mies)lukijaa ottamaan paikkansa lapsen elämässä heti tämän syntymästä alkaen. Hän korostaa, että mies ei ole vaimon apulainen, vaan tasaveroinen perheenjäsen ja kumppani. Hän myös kehottaa miettimään, mitä tärkeää lukija voi miehenä antaa lapsilleen. Miehellä on oma luontonsa kasvattajanakin eikä lastenkasvatukselliset näkökohdat ole naisten yksinoikeus. Mies voi esimerkiksi näyttää mallia lapsilleen siitä, miten olla tasaveroinen kasvattaja. Kiianmaa rohkaisee lukijaa olemaan puhuva ja tunteva isä lapsilleen. Hän myös muistuttaa, että eron sattuessa naisella ei ole yksinoikeutta saada lapsia, sillä siihen ei ole mitään psykologista perustetta. Miehen suhde naiseen Kiianmaan mukaan kukaan ei välty lapsuuden tärkeiden ihmisten, kuten isän ja äidin, vaikutuksesta kumppanin valintaan. Niin miehet kuin naisetkin hakevat kumppanikseen ihmistä, joka jollakin tavalla muistuttaa äitiä tai isää tai on tämän vastakohta. Miehen suhde naiseen heijastaa monessa mielessä hänen suhdettaan omaan äitiinsä. Lapsuudessa mies on oppinut tulemaan toimeen äitinsä kanssa ja saattaa käyttää oppimiaan taitoja kaavamaisesti myös parisuhteessaan. Tämä on paradoksaalista, sillä Kiianmaan mukaan kukaan mies ei pohjimmiltaan halua naisensa olevan äiti, vaan kumppani ja rakastajatar. Uutta parisuhdetta solmittaessa Kiianmaa neuvoo kiiruhtamaan hitaasti, mikäli tavoitteena on löytää pysyvä elämänkumppani. Hänen mukaansa moni mies ei usko sitä, että pysyvän suhteen solmimiseen tarvitaan isojen tunteiden lisäksi järkeä ja harkintaa. Hän kehottaa tutustumaan toiseen osapuoleen rauhassa ennen siirtymistä seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tämä siksi, että seksisuhteeseen liittyy helposti voimakkaita tunteita, jotka voivat vaikeuttaa suhteen järkevää arviointia. Hankaluuksia voi esimerkiksi syntyä siitä, että toinen osapuoli on vielä kiinni entisessä suhteessaan tai vaikkapa taloudellisesti riippuvainen omista vanhemmistaan. Rakkaussuhteen arvioiminen järjen näkökulmasta voi kuitenkin mennä joskus yli. Kirjassa kehotetaankin välttämään ylirationaalisuutta ja muistutetaan, että parisuhteeseen kuuluu myös riskien otto. Se on elämää. 2

3 Keskustelu naisen kanssa - työkaluja Kiianmaa antaa neuvoja työkaluja miehelle siitä, miten keskustella naisen kanssa. Neuvoja annetaan sekä tutustumisvaiheeseen että vakiintuneeseen parisuhteeseen. Tutustumisvaiheessa Kiianmaa suosittelee, että mies ei puhu naiselle kuten mies puhuu miehille, koska tällainen puhetapa ikävystyttää monia naisia. Hän vääntää rautalangasta, että miehen ei kannata puhua naiselle vain itsestään eikä varsinkaan entisistä tyttöystävistään. Suhteen luominen on small talkia ja on hyvä osata puhua niitä näitä samalla kun välttää käyttämästä muiden hyviä kommentteja. Kiianmaa alleviivaa, että miesten tapa haastaa toinen keskustelussa on monille naisille pelottavaa. Hän kehottaa kuuntelemaan naista. Kuunteleminen sisältää aktiivisen pyrkimyksen ymmärtää mitä toinen haluaa sanoa. On suotavaa esittää tarkentavia kysymyksiä ja kertoa omat ajatukset ja tunteet arvostelematta toisen sanomaa. Parisuhteen alkuhuumassa keskustelu on usein avointa ja molempien osapuolten mielestä merkityksellistä ja tyydyttävää. Parisuhteen vakiintuessa on hyvä yhdessä pohtia, miten avoin ja keskusteleva suhde säilytetään jatkossakin. Keskustelujen arkipäiväistyminen ja romantiikan lopahtaminen ovat riskejä, jotka voidaan välttää panostamalla parisuhteen avoimuuteen ja vuorovaikutukseen suhteen kehittyessä. On hyväksyttävä, että naisessa samoin kuin itsessä on vikoja ja ärsyttäviä piirteitä ja pyrittävä kehittämään parisuhdetta niistä huolimatta. Tulehtuneeseen parisuhdetilanteeseen haetaan helposti muutosta painostamalla toista muuttumaan. Muutos lähtee kuitenkin aina itsestä ja omien toimintatapojen tarkastelusta, ei toisen muuttamisesta. On mietittävä, mitä itse voi tuoda suhteeseen. Tarvittaessa on haettava rohkeasti ammattiapua parisuhteen ongelmiin. Ammattiauttajan puoleen käännyttäessä miehen on kuitenkin otettava huomioon se, että naiset ovat usein verbaalisesti lahjakkaampia ja tulevat siten helpommin juttuun myös ammattilaisen kanssa. Miehen on pidettävä huoli siitä, että hän saa määritellä parisuhteessa ilmenneet ongelmat omin sanoin ja omasta näkökulmastaan. Kiianmaa kehottaa miestä opettelemaan naisten kieltä tullakseen toimeen ja kuulluksi parisuhteessaan. Naisten viestintä on keskimäärin epäsuorempaa ja hienovaraisempaa kuin miesten. Esimerkiksi kertoessaan ongelmistaan nainen ei pyydä mieheltä valmiita ratkaisuja niihin vaan haluaa ensisijassa tulla kuulluksi. Kertoessaan ongelmistaan miehelleen nainen tavallaan sanoo: Olet minulle tärkeä. Haluan jakaa elämäni kanssasi. Myöhemmin kirjassaan Kiianmaa antaa neuvoja myös siihen, kuinka puhua seksistä naisen kanssa. Hän neuvoo välttämään seksiin liittyvistä ongelmista puhumista rakastelun yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen. Niistä puhutaan vaikkapa autossa tai nojatuolissa vaatteet päällä. Autossa puhuminen on monille helpompaa, koska ei tarvitse katsoa toista silmiin. Väittelyä kannattaa välttää kaikin tavoin, koska myöskään seksistä puhuttaessa ei voita mitään sillä, että lyö sanallisesti toisen laudalta. 3

4 Viha osana antoisaa parisuhdetta Kiianmaa haluaa käsitellä vihaa erillisenä kysymyksenä siksi, että siihen liittyy kulttuurissamme niin paljon väärinkäsityksiä. Vihaa ja sen ilmaisemista on pidetty tabuna ja sitä on yritetty kesyttää lievemmillä ilmauksilla kuten ärtymys tai harmi. Kiianmaa oikoo väärinkäsityksiä sanomalla, että viha kuuluu kiinnostavaan ja emotionaaliseen suhteeseen, jossa on myös seksiä. Oleellista on oppia tunnistamaan vihan tunteet ja purkamaan niitä rakentavasti. Vihan purkamisen tavat ovat opittuja ja niitä voi oppia lisää. Viha on parhaimmillaan omien rajojen ja yksityisyyden puolustamista, mutta pahimmillaan haitallista väkivaltaa. Vihan rakentava ilmaisu tekee suhteesta avoimen, rehellisen ja luo läheisyyttä. Rakentava riitely lähtee siitä, että riitelyn säännöt sovitaan etukäteen. Voidaan esimerkiksi sopia, että kumpi tahansa voi pyytää aikalisää, mikäli tilanne käy liian kuumaksi. Miehelle on erityisen tärkeää rauhoittua ja vetäytyä välillä kauemmaksi. Miehen ruumis nimittäin reagoi paljon voimakkaammin riidoissa kuin naisen ruumis. Esimerkiksi miehen verenpaine nousee korkeammalle ja pysyy kauemmin ylhäällä, jolloin aikalisä voi olla erittäin hyödyllinen. Riita-asiaa ei kuitenkaan pidä jättää ratkaisematta, vaan siihen palataan kun suuttumus ei ole liian pinnassa. Riidan voittaminen ei tuo parisuhteeseen iloa. Kumpikaan osapuoli ei ole voittaja tai häviäjä, vaan riidan tuloksena parisuhde voittaa tai häviää. Riitatilanteissa päämääränä tulee olla parisuhteen kehittäminen eikä toisen jyrääminen. On uskallettava kertoa avoimesti toiselle tunteistaan ja peloistaan ja luottaa siihen, että toinen osapuoli ei käytä tilannetta hyväkseen ja loukkaa. Riitatilanteessa tämä voi olla korkea kynnys ylittää. Kiianmaan mukaan parisuhde on kuitenkin todella pulassa, jos osapuolet eivät pysty riitatilanteessa puhumaan tunteistaan, koska pelkäävät toistensa iskuja vyön alle. Mies ja seksi Miesten yksi suurimpia pelkoja on erektiokyvyn menettäminen. Kiianmaa hälventää pelkoja toteamalla tikkusuoraan, että läheisiä ihmissuhteita ajatellen miehen viisain ruumiinosa on penis. Penis heijastelee hyvin herkästi miehen elämäntilannetta, stressiä ja ihmissuhteiden tilaa. Monin esimerkein valaistaan sitä, kuinka penis voi lopahtamisellaan kertoa miehelle hänen omasta stressitasostaan, parisuhteen ongelmista tai vaikkapa suojella häntä hyppäämästä sänkyyn väärän naisen kanssa. Moni nykymies tuntee suurta painetta naisensa seksuaalisesta tyydyttämisestä. Kiianmaa hälventää myös tätä painetta korostamalla, että rakasteltaessa molemmat osapuolet ovat itse vastuussa omasta tyydytyksestään. Sängyssä on turha suorittaa kaavamaisesti perinteisiä naisen ja miehen, passiivisen ja aktiivisen rooleja, vaan tyydyttävän sukupuolielämän perustana on molempien oikeus olla sekä aktiivinen että passiivinen osapuoli. Toisaalta on myös muistettava, että parisuhteen seksielämä heijastaa koko suhteen tilaa. Nainen ei virity, mikäli mies on perhe-elämässä passiivinen ja päättämätön taikka ilkeä ja aggressiivinen. Eihän mieskään virity naisesta, joka koko ajan pyrkii voittamaan miehensä tai laiminlyö itsensä naisena. Toimiva seksielämä vaatii avointa puhumista, aikaa ja aitoa halua nauttia yhdessäolosta muutoinkin kuin yhdyntä mielessä. Kiianmaan mukaan jotkut naiset eivät uskalla halata miestään, koska pelkäävät tämän 4

5 luulevan sen aina aloitteeksi yhdyntään. Seksuaalinen läheisyys onkin mitä suurimmassa määrin henkistä läheisyyttä, ei yhdyntöjen määrää. Intohimo on suurempaa, jos nauttii läheisyydestä, mutta ei aina pyri orgasmiin. On myös luonnollista, että seksin määrä vaihtelee parisuhteessa ja seksiin liittyvät toiveet eivät aina kohtaa. Mies ja toiset naiset Kiianmaa erottaa kirjassaan syrjähypyt ja rinnakkaissuhteet. Syrjähyppy on henkisesti melko merkityksetön, yhden yön tai korkeintaan viikkoja kestävä seksiin painottunut suhde. Rinnakkaissuhde on henkisesti merkittävämpi (sala)suhde, jossa liikkeelle paneva voima on ihastuminen ja rakastuminen. Sekä syrjähyppyihin että rinnakkaissuhteisiin ajaudutaan yleensä ilman vakaata harkintaa. Vaikka syrjähyppy tai rinnakkaissuhde näyttääkin alkavan sattumalta, alttius siihen kasvaa vähitellen. Suhteesta omaan puolisoon on tullut arkista puurtamista, puhuminen parisuhteen tilasta on vähäistä ja kosketus omiin haluihin ja tarpeisiin on kadonnut. Voi myös olla, että puolison kanssa on ajauduttu yhteen vääristä syistä. Näitä ovat esimerkiksi yksinäisyyden välttäminen, suvun odotukset, turvallisuuden kaipuu, sokea rakastuminen tai riippuvuus. Erityisen raskaaksi miehet kokevat fyysisen haluttomuuden omassa parisuhteessaan, niin omalta kuin puolisonkin puolelta. Uskottomuuskriisin kohdatessa Kiianmaa neuvoo hakemaan ulkopuolista apua. Petetyn on tärkeää ymmärtää syitä kumppaninsa uskottomuuteen ja suhteuttaa se myös omaan toimintaansa. On tärkeää pohtia, miten tilanteeseen on tultu. Vastuu luottamuksen palauttamisesta on kuitenkin aina pettäjällä. Kuten parisuhdekriiseissä muutoinkin, myös uskottomuuskriisissä miehen on puolustettava oikeuttaan määritellä tilanne omin sanoin ja omasta näkökulmastaan, koska muutoin sen tekee joku muu, useimmiten vaimo. Pelkästä naisnäkökulmasta määritelty uskottomuuskriisi kaatuu Kiianmaan mukaan helposti miehen niskaan. Harvemmin puhutaan salasuhteen hyvistä puolista, vaikka niitäkin on. Syyllisyyden tunteista huolimatta salasuhdetta jatketaan joskus jopa vuosia, koska sen kautta koetaan niitä onnen ja tyydytyksen tunteita, joita vakituisesta suhteesta puuttuu. Salarakkaan kanssa puhutaan yleensä hyvin avoimesti kaikesta ja fyysinen vetovoima on suurta. Vaikka jotkut onnistuvat muuttamaan salasuhteen toimivaksi yhteiselämäksi arjessa, on se kuitenkin melko harvinaista. Jos kumppania on vaihdettu lennossa, niin useimmiten suhde kaatuu jo alkumetreille. Mies ja parisuhteen päättyminen Rakkaussuhteen päättymistä käsittelevässä osiossa on paljon samoja teemoja kuin Kiianmaan kääntämä, Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy. Kiinnitän huomiota tässä niihin kohtiin, jotka tässä parisuhdeoppaassa tuovat esiin nimenomaan miesnäkökulmaa. Kiianmaa painottaa sitä, että monet miehet reagoivat erotilanteeseen liian suoraviivaisesti ja lokeroivat erokokemuksen suoraan Ö-mappiin antamatta itsensä surra ja irrottautua suhteesta kunnolla. Riippumatta siitä, onko mies jätetty vai jättäjä, hän ei useinkaan osaa ennakoida eron tuomia tuskia. Syyllisyyden ja vihan rajuja tunteita paetaan helposti uuteen suhteeseen, joka usein päättyy lyhyeen ja vie elämää huonompaan suuntaan. 5

6 Eron työstäminen kunnolla loppuun ennen uutta, merkittävää suhdetta tarjoaa mahdollisuuden henkilökohtaiseen kasvuun niin, että seuraavan suhteen onnistumismahdollisuudet kasvavat. Tilastot eron jälkeisistä (nopeasti solmituista) parisuhteista ovat synkkää luettavaa: Eron todennäköisyys vain kasvaa. Ryntääminen uuteen parisuhteeseen ei nopeuta eron henkistä käsittelyä, vaan yleensä hidastaa sitä. Erokriisin läpikäyminen pakottaa tekemään työtä itsensä kanssa ja sen avulla mies voi määritellä uudelleen sen, minkälainen ihminen haluaa olla. Tavoitteena on löytää onnen avaimet sisältä itsestään, jolloin vastuuta omasta onnesta ei (enää) sälytetä kumppanin harteille. Erossa miehen ihmissuhteet punnitaan. Mies, joka on huolehtinut ystäväsuhteistaan parisuhteensa aikana on eron sattuessa vahvemmilla kuin mies, jonka ainoa ystävä on ollut vaimo. Tässäkään tapauksessa tilanne ei ole toivoton, sillä kaikki voivat hyötyä suuresti osallistumalla Fisherin eroseminaareihin, jotka ovat olleet miesten(kin) keskuudessa todellinen menestys. Koskaan ei ole myöhäistä alkaa rakentaa ystäväverkostoa. Lopuksi Vaikka kirja onkin kirjoitettu mieslukijoille, ovat sen parisuhdeneuvot mielestäni hyviä sukupuolesta riippumatta. Naislukijalle kirja antaa myös ajateltavaa muun muassa sen suhteen, miten voisi omalta osaltaan edistää parisuhteensa tasa-arvoa niin, ettei mies joudu perheen ulkojäseneksi. Toisaalta Kiianmaan viesti viimeisessä, naislukijalle kirjoitetussa kappaleessa on seuraava: Sinä nainen, joka mieluusti puolustat miehiä, usko, että miehet arvostavat sinua mutta pyrkivät käytännössä vapauttamaan sinut omaan elämääsi. Me miehet pärjäämme! 6