Kuva Tanja Ahola. Yhteinen iho LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 Kuva Tanja Ahola Yhteinen iho LOPPURAPORTTI Sivuun Ensemble ry Alli Paasikiven Säätiö

2 Hän ei halua kuolla koskaan. Eikä että äiti kuolee. Lupaan. Tanssiteatteri Sivuun Ensemble toteutti Yhteinen iho (työnimi Care) näyttämöteoksen yhteistuotantona Kanneltalon kanssa. Yhteinen iho on tanssiteatteriteos suuresta rakkaudesta, yhteydestä ja irtautumisen vaikeudesta. Koreografi-ohjaaja Ninni Perko pureutuu teoksessaan vanhemman ja lapsen suhteeseen. Näytelmäkirjailija Veera Tyhtilän käsikirjoitukseen pohjautuva teos käy läpi yhden kokonaisen äiti-poikasuhteen sen varhaisesta alusta sen päättymiseen kymmeniä vuosia myöhemmin. Fyysisessä ilmaisussa tutkitaan ihmisen kehitystä tiedostamattomasta sikiöstä ensiaskelten kautta murrosikään ja ikääntymiseen asti. Tanssin rinnalla tarinaa kuljettavat läpisävelletty musiikki, teksti ja visualisointi. Teoksella oli ennakkonäytöksen (26.2.) jälkeen viisi näytäntöä Kanneltalossa Esitys tavoitti ennakkonäytöksineen yhteensä 387 katsojaa. Ennakkonäytökseen kutsuttiin lastensuojelun ja sosiaalialan toimijoita. Esityksellä ei ollut muutoin tiukkaan rajattua kohdeyleisöä. Työryhmässä kohtasi ajankohtainen huipputiimi eri alojen taiteilijoita. Näyttämöllä nähtiin tanssija Oskari Turpeinen (Kinetic Orchestra) ja pitkän linjan tanssija ja näyttelijä Minna Puolanto (Red Nose Company). Musiikin sävelsi Suomi-palkittu säveltäjä, kitaristi Jarmo Saari. Maalauksellisen teoksen visualisoinnista ja puvuista vastasi Alisha Davidow. Valosuunnittelun toteutti Mirkka Saari. Alli Paasikiven Säätiön apuraha oli merkittävä tekijä Yhteinen iho teoksen valmistumiselle. Tukea saatiin Alli Paasikiven Säätiön lisäksi Taiteen edistämiskeskukselta ja Helsingin kaupungilta. Säätiön tuella kustannettiin Veera Tyhtilän käsikirjoitus ja esityksen äidin, Minna Puolannon harjoitteluajan palkka. SIVU 1

3 KOHDERYHMÄ Yhteinen iho esityksen ennakkonäytös suunnattiin lastensuojelun henkilöstölle ja sosiaalialan toimijoille. Ennakkonäytöksen kutsu lähetettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, Helsingin kaupungin Perheneuvolalle, Folkhälsanille, Kamalat äidit -ryhmälle, monimuotoiset perheet yhdistykselle, Helsingin alueen koulujen vanhempainyhdistyksille sekä ensi- ja turvakotien liitolle. Näytöksiin kutsuttiin em. lisäksi lukuisia lasten ja vanhempien hyvinvointiin vaikuttavien tahojen edustajia, kuten Parasta Lapsille ry, Sos-lapsikylä, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Sosiaalitaito, Espoon, Vantaan, Helsingin, Hämeenlinnan ja Hyvinkään lastenkulttuurikeskukset sekä muita mielenterveyden ja ikäihmisten parissa toimivia Sivuun Ensemblen yhteistyötahoja. Teosta itsessään ei kohdennettu tarkasti yhdelle kohderyhmälle. RESIDENSSIT Teosta harjoitettiin kolmessa residenssissä. De Figuranten-taidekollektiivin residenssi , Menen, Belgia. Ninni Perko työskenteli residenssissä koko jakson, Jarmo Saari vieraili muusikkona osan ajasta. Residenssissä työskentely jaksottui omaan aikaan ja yhteistyöhön eurooppalaisten esittävän taiteen ammattilaisten, koreografien, näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa. De Figuranten keskittyy Ensemblen tavoin taiteellaan tasoittamaan heikommassa asemassa olevien henkilöiden ja yhteisöjen asemaa yhteiskunnassa. Vierailu päättyi demoon, jossa Perko ja Saari esittivät residenssissä aikaansaatua materiaalia. SIVU 2

4 Kokko1721-residenssi Ninni Perko työskenteli Itä-Suomessa 10 päivää Belgiasta kerätyn materiaalin pohjalta. Kokko tarjosi työskentelyrauhaa intensiivisen ja kansainvälisesti pulppuilevan De Figurantenin perään. Residenssissä oli kahdeksankuinen poikalapsi, joka oli Perkolle hieno havainnoinnin kohde ja lähdemateriaali äiti-poika-suhdetta käsittelevän teoksen pohjatyötä tehdessä. Esityksen tarkka fyysinen kuvaus eri ikävaiheista pohjautuu pitkälti Kokossa tehtyihin havainnointeihin. Kanneltalon residenssi jaksoittain Kanneltalo tarjosi yhteistyösopimuksessaan harjoitus- ja esitystilan teokselle. TYÖRYHMÄ Esiintyjät: Minna Puolanto ja Oskari Turpeinen Koreografia, ohjaus, sovitus: Ninni Perko Käsikirjoitus: Veera Tyhtilä Musiikki: Jarmo Saari Visualisointi, puvut: Alisha Davidow Valot: Mirkka Saari Kuvat: Tanja Ahola Tuottajat: Krista Mäkinen, Ninni Perko Tuotanto: Tanssiteatteri Sivuun Ensemble, Kanneltalo TAVOITTEET Sivuun Ensemblen tavoitteena oli valmistaa vanhempi-lapsi -suhdetta käsittelevä näyttämöteos, jota tarjotaan esittävän taiteen tapahtumiin, aluekeskuksille sekä teattereihin. Yhteinen iho ponnisti alkunsa Perkon kiinnostuksesta hoivan ilmenemismuotoihin ja kokemuksiin niin hoidettavan kuin hoitajan näkökulmista. Teos oli alun perin osa laajempaa, rahoituksen puutteen takia toteutumatonta Koskettava hoiva -hanketta. Taiteelliset tavoitteet: Valmistaa tinkimätön taideteos vahvan ammattitaidon omaavalla, monitaiteisella työryhmällä. Käsitellä äiti-lapsi-suhteessa ilmenevää vallankäyttöä sekä yhteyden ja siitä irtautumisen ilmenemismuotoja. Kehollistaa ja avata esiintyjäntyöllisesti näyttämölle ihmisen kehityksen vaiheita tiedottomasta sikiöstä ikääntymiseen asti. Havainnoida pyhän ilmenemistä ja merkitystä arjessa, kuten pyhän äitimyytin painolastia henkilökohtaisessa vanhemmuudessa. Ottaa kantaa hoivan merkitykseen kaikenikäisten lähisuhteissa. Tunnustella fyysisen teatterin ja tanssiteatterin kohtaamispintoja, eroavaisuuksia ja estetiikkaa. Hyödyntää fyysisen teatterin lähestymistapoja ja tekniikoita tanssijan ohjauksessa. Ninni Perko opiskeli fyysistä teatterityötä Teatterikorkeakoulun SIVU 3

5 avoimessa yliopistossa. Opinnot keskittyivät Jacques Lecoqin ja Etienne Decrouxin sekä Jerzy Grotowskin menetelmiin ja tekniikoihin. Lajeina olivat Miimi, naamioteatteri, klovneria ja Bouffon. Hankkeen tavoitteet toteutuivat ja teoksen jälleenmyyntiä varten on palkattu osaaikainen tuottaja. Esitystä tarjotaan vuodelle Teos nosti esille epäkohtia ikäihmisten kohtelusta hoivalaitoksissa. PALAUTE JA ARVIOT Elämä kaartaa syntymästä kuolemaan, ja sen jälkeen seuraava sukupolvi jatkaa elämää. Tästä kehästä Sivuun Ensemble on toteuttanut esityksen Yhteinen iho (Kanneltalo 2019) ja joissain kohdin katsojan iho menee vaikutuksesta kanalihalle Äidin (Minna Puolanto) luopumisen tunteet pojan aikuistuessa säväyttävät, samoin vaikeus löytää yhteyttä aikuiseen lapseen. Elämästä irtautumisen hetket liikuttavat Esitys välittää tiiviisti kiperiä kasvatuskysymyksiä, ristiriitaisia äiti-lapsi-tunteita, perheenjäsenten erillisyyttä ja viestintävaikeuksia. Yksi pyöräilykypärä saa eri elämänvaiheissa symboloida sitä, miten haluamme suojella rakasta. Joskus sille on sanoja, usein ei. Joskus pääsemme lähelle, usein emme. Jälkiä toisiimme jätämme. Aina. (Tuija Takala. Tuijata. Kulttuuripohdintoja ) Teatteri & tanssi + sirkus Lukupino Tuijata. Kulttuuripohdintoja Lahen uutisia Koreografi Ninni Perko vastaa viiteen kysymykseen Oskari Turpeisen kasvu sikiöstä aikuiseksi Rööperin lehti HS nosto Esitys sai kiittävää palautetta katsojiltaan. Arvosteluissa nostettiin esille teoksen koskettavuutta ja tarttumapintaa. Yhteinen iho käsitteli vanhemman ja lapsen välistä SIVU 4

6 yhteyttä ja irti päästämisen vaikeutta sekä vallankäyttöä lähisuhteessa. Näkökulmana oli yksinhuoltajaäidin ja pojan välinen suhde. LINKIT Teoksen sivut Kuvia Teaser SIVU 5