BIKINI FITNESS -URHEILIJOIDEN SYÖMISKÄYTTÄYTYMINEN

Transkriptio

1 BIKINI FITNESS -URHEILIJOIDEN SYÖMISKÄYTTÄYTYMINEN Tanja Juntunen Pro gradu -tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Itä-Suomen yliopisto Huhtikuu 2019

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Ravitsemustiede JUNTUNEN, TANJA T. Bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytyminen. Pro gradu -tutkielma, 54 s. ja 2 liitettä (7 s.) Ohjaajat: TtT Reija Männikkö, FT Anna-Maria Teeriniemi Huhtikuu 2019 Avainsanat: syömiskäyttäytyminen, häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, syömishäiriö, bikini fitness, esteettiset lajit, urheilu BIKINI FITNESS -URHEILIJOIDEN SYÖMISKÄYTTÄYTYMINEN Bikini fitness on lajina hyvin ainutlaatuinen, sillä sopusuhtaisen lihaksikas ja naisellinen vartalo on urheilijan ainoa suoritus, eikä siihen liity liikunnallista osuutta. Näyttää siltä, että tanssissa, taitoluistelussa ja muissa esteettisissä lajeissa syömishäiriötä ja häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä esiintyy hieman enemmän verrattuna esimerkiksi joukkuelajeihin. Naiskehonrakentajien syömiskäyttäytymisestä tehtyjen tutkimuksien mukaan ennen kilpailuja voi esiintyä esimerkiksi syömisen rajoittamista, lihomisen pelkoa, ja kontrolloimatonta syömishalua. Bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytymisestä ei tietääksemme ole tehty tutkimusta. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytyminen on, onko ensi kertaa kilpailevien ja kokeneempien urheilijoiden välillä eroa syömiskäyttäytymisessä, vaikuttaako valmentajan kokemus syömiskäyttäytymiseen, montako kilogrammaa urheilijat pudottavat painoa kilpailukauden ulkopuolelta kilpailuihin, ja onko syömishäiriödiagnoosin saaneiden ja terveiden urheilijoiden välillä eroa syömiskäyttäytymisessä. Tutkimusta varten luotiin sähköinen kysely, joka esitestattiin. Kysely lähetettiin sähköpostitse bikini fitness -urheilijoille Suomen Fitnessurheilu Ry:n kautta. Tutkimukseen osallistui 100 urheilijaa. Urheilijoista 51 % ilmoitti punnitsevansa ruokansa aina tai usein ja 26 % ilmoitti kokevansa pakonomaista harjoittelun tarvetta. Vastapainona urheilijat kokivat vain vähän stressiä syömisestä (10 % stressaa aina tai usein ) ja saivat liikunnasta hyvää mieltä (97 %). Kukaan kilpailijoista ei raportoinut sairastavansa syömishäiriötä tällä hetkellä. Aiemmin syömishäiriötä sairastaneilla (n=11) esiintyi terveisiin verrattuna enemmän ruokien punnitsemista ja harjoittelusuunnitelman ylittävää liikuntaa. Syömishäiriötaustaisista 0 % ja terveistä 27 % punnitsi ruokansa harvoin tai ei koskaan (p=0,025) ja 27,3 % syömishäiriötaustaisista ja 62,9 % terveistä ylitti liikuntamäärät harvoin tai ei koskaan, (p=0,001). Painonpudotus kilpailukauden ulkopuolelta kilpailuihin oli urheilijoilla keskimäärin 10 kg. Valmentajan kokemuksen tai urheilijan kokemuksen mukaan tarkasteltuna merkittävää eroa urheilijoiden syömiskäyttäytymisessä ei havaittu. Bikini fitness keskittyy lajina suuresti syömiseen ja kehon muokkaamiseen tähtäävään harjoitteluun. Urheiluun liittyy usein tietynlainen kurinalaisuus, mutta syömisen jäykkä tarkkailu ja liiallinen liikunta herättävät huolta syömiskäyttäytymisen häiriintymisestä. Varsinkin syömishäiriötä aiemmin sairastaneiden urheilijoiden kohdalla syömisen joustamattomuus voi johtaa ongelmiin, joten häiriintyneen syömiskäyttäytymisen tarkkailu valmentajien toimesta ja joustavuuden tukeminen ovat tärkeitä toimia urheilijoiden terveyden hyväksi. 2

3 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences Clinical nutrition JUNTUNEN, TANJA T. Eating Behaviour of Bikini Fitness Athletes Master s thesis, 54 p. and 2 attatchments (7 p.) Instructors: TtT Reija Männikkö, FT Anna-Maria Teeriniemi April 2019 Keywords: eating behaviour, disordered eating, eating disorder, bikini fitness, aesthetic sports, sports EATING BEHAVIOUR OF BIKINI FITNESS ATHLETES Bikini fitness is a very unique sport because the symmetric and proportionate body of the athlete is her only performance. It seems that there are more eating disorders and disordered eating in the aesthetic sports, such as dance and figure scating, than there are in team sports. According to the studies conducted among female body builders, there appears to be constrictive eating, fear of weight gain and uncontrollable drive to eat before bodybuilding competitions. To our knowledge there are no studies concerning the eating behaviour of bikini fitness athletes. The aim of this master s thesis is to shed light on the eating behaviour of bikini fitness athletes. The goal was also to determine if there are differences between the experienced and less experienced athletes; if a possible backround of eating disorders affects the answers and lastly, does an experienced coach have an effect on the athletes eating behaviour. In addition we wanted to find out how much weight do the athletes lose during the diet before competing. An online questionnaire was made for this study and it was pre-tested on three body fitness athletes. The questionnaire was sent through to the bikini fitness athletes via Finnish Fitness Sports Association. A total of 100 athletes participated in this study. The findings suggested that 51 % of the athletes weigh their food always or often. Also 26 % of the athletes felt compulsive need to work out always or often. On the other hand, the athletes reported only little stress regarding eating (10 % stressed about eating always or often ) and exercising made them feel good (97 % answered always or often ). None of the athletes had an eating disorder at the time of answering the questionnaire, but 11 athletes had had a diagnosed eating disorder before. These athletes reported more often weighing the foods (p=0,025) and overexercising (p=0,001) than the athletes with no eating disorder backround. The average amount of weight lost during the diet was 10 kg. The experience of the athlete or the coach had no major effect on the eating behaviour. As a sport, bikini fitness has a strong emphasis on eating and training, aiming at body modification. Discipline is a trait often connected to sports but excessive exercise and ridig or constrictive eating raises concern about disordered eating behaviour. This type of behaviour is even more concerning among the athletes with a history of eating disorder. The coaches play an important role in the early detection of this type of problems and so they can greatly affect the health and well-being of the athletes. 3

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO KIRJALLISUUSKATSAUS Bikini fitness urheilulajina Bikini fitness -urheilijoiden harjoittelu Bikini fitness -urheilijoiden ruokavalio Syömiskäyttäytyminen ja sen häiriöt Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen Syömishäiriöt Syömiskäyttäytymisen arviointimenetelmiä Syömishäiriöt ja syömiskäyttäytyminen urheilussa Syömishäiriöt kehonrakennuksessa ja fitness-urheilussa Syömishäiriöt esteettisissä lajeissa Kehotyytymättömyys urheilijoilla Naisurheilijan oireyhtymä ja kuukautiskierron häiriöt Syömishäiriöiltä suojaavat tekijät urheilussa TAVOITTEET MENETELMÄT Tutkimushenkilöt ja tutkimusasetelma Tutkimuskysely Tilastolliset menetelmät TULOKSET Taustatiedot Bikini fitness urheilijoiden syömiskäyttäytyminen ja harjoittelu Syömishäiriötaustan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Kilpailukokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Valmentajan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Ruokavalion alkuperän vaikutus syömiskäyttäytymiseen Harjoituskauden vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun POHDINTA Lajin erityispiirteet syömiskäyttäytymisessä Urheilijoiden painonpudotus Syömishäiriötaustan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Kilpailukokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Valmentajan vaikutus urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Ruokavalion alkuperän vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Harjoituskauden vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Tutkimusmenetelmien arviointi Kysely

5 Tutkittavat Tutkimuksen ajankohta JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET LIITTEET

6 1 JOHDANTO Suomen Fitnessurheilu Ry:n mukaan vuonna 2017 eri kehonrakennus- ja fitnesslajeissa kilpailulisenssejä oli yhteensä 583 (Isola, 2018). Näistä urheilijoista 246 ilmoitti lajikseen bikini fitness. Lajikuvauksen mukaan bikini fitness -urheilijan vartalon tulee olla urheilullisen ja terveen näköinen (Suomen Fitnessurheilu Ry, 2018). Urheilijat eivät saa olla liian lihaksikkaita tai heidän lihaksensa liian erottuvia. Ylä- ja alavartalon suhteiden tulee olla tasapainoiset. Arvostelussa otetaan urheilijan lihaksiston lisäksi huomioon myös hiukset ja meikki. Urheilijoilla on havaittu olevan enemmän syömishäiriöitä kuin ei-urheilevilla ihmisillä (Sundgot-Borgen ym. 2004, Torstveit ym. 2008). Syömishäiriöiden yleisyys urheilijoilla on noin 20 % (Sundgot-Borgen ym. 2004). Hoikkuutta ihannoivissa, esteettisissä lajeissa syömishäiriöiden yleisyyden on havaittu olevan korkeampi kuin esimerkiksi joukkuelajeissa, kuten sählyssä ( Smolak ym. 2000, Byrne ja McLean, 2002, Torstveit ym. 2008, Kong ja Harris 2015, Robbeson ym. 2015). Esteettisen lajin harrastaminen ei välttämättä kuitenkaan itsessään lisää syömishäiriöriskiä, vaan riskiä saattavat lisätä esimerkiksi valmentajan luomat paineet (Toro ym. 2009) tai halu parantaa urheilusuoritusta laihduttamisen avulla (Krentz ja Warschburger 2011). Bikini fitness urheilijoiden kehon hormonitasapainon toipumisesta kilpailuiden jälkeen on julkaistu vuonna 2016 suomalaistutkimus (Hulmi ym. 2016). Vaikka bikini fitness urheilijoiden kehon toiminnasta on tutkimustietoa, ei syömiskäyttäytymistä ole tietääksemme tutkittu. Tutkimustietoa naiskehonrakentajien syömiskäyttäytymisestä on hieman (Byrne ja McLean 2001). Ennen kilpailuja naiskehonrakentajilla näyttää olevan esimerkiksi kontrolloimatonta syömishalua (Walberg ja Johnston 1991) ja selkeitä paineita saavuttaa optimaalinen ruokavalio (Vega ja Jackson 1996). Bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytymisen tutkiminen toisi arvokasta tietoa lajikulttuurista ja lajin vaikutuksista urheilijoiden syömiseen. Syömishäiriöoireiden aikainen havaitseminen voisi myös helpottua, kun saadaan tietoa bikini fitness -urheilijoiden asenteista ja toimintatavoista liittyen syömiseen ja ravitsemukseen. Vaikka urheiluun kuuluu tietynlainen kurinalaisuus ja ei-urheilijoihin verrattuna urheilijoilla on hyvin erilainen ruokavalio, ei stressiä aiheuttava tai rajoittava syöminen ole missään tilanteessa toivottavaa. 6

7 2 KIRJALLISUUSKATSAUS 2.1 Bikini fitness urheilulajina Kehonrakennus- ja fitness-lajeja on olemassa useita (Suomen Fitnessurheilu Ry, 2018). Naiset voivat kilpailla yhteensä viidessä eri lajissa, joita ovat women s physique, fitness, body fitness, wellness fitness ja bikini fitness. Bikini fitness -urheilijan vartalon tulee lajikuvauksen mukaan olla urheilullisen ja terveen näköinen. Urheilijat eivät saa olla liian lihaksikkaita tai heidän lihaksensa liian erottuvia. Ylä- ja alavartalon suhteiden tulee olla tasapainoiset. Arvostelussa otetaan myös huomioon urheilijoiden hiukset ja meikki. Bikini fitness on lajina hyvin ainutlaatuinen, sillä sopusuhtaisen lihaksikas ja naisellinen vartalo on urheilijan ainoa suoritus, eikä siihen liity liikunnallista osuutta. Vain ulkonäkö ratkaisee. Kilpailujen esikarsinnassa urheilijat ovat ensin yhteisessä rivissä ja sitten heidät jaetaan lavan oikeaan ja vasempaan reunaan kahteen ryhmään (Suomen Fitnessurheily Ry, 2018). Sen jälkeen viisi urheilijaa kerrallaan kutsutaan lavan keskelle tuomariston eteen yhteen riviin, ja urheilijat suorittavat neljä käännöstä oikeaan, jonka aikana tuomarit vertailevat kilpailijoita. Urheilijat asetetaan jälleen yhteen riviin numerojärjestykseen ja he poistuvat lavalta. Alkukilpailussa tuomarit karsivat 15:stä parhaasta urheilijasta vertailujen avulla kuusi urheilijaa, jotka pääsevät finaaliin. Finaalissa urheilijat astelevat lavalle yksitellen lavan takaseinän suuntaisesti, kääntyvät kohti tuomareita, kävelevät lavan etureunaan ennalta merkittyyn paikkaan ja esittävät kaksi vapaavalintaista poseerausta takaa ja kaksi edestä. Kävely saa kestää kokonaisuudessaan 30 sekuntia Bikini fitness -urheilijoiden harjoittelu Bikini fitness urheilijan harjoittelu jaetaan kilpailuun valmistavaan kauteen ja varsinaiseen kilpailukauteen, eli kilpailudieettiin (Saunamäki, 2017). Kilpailukauteen valmistavan kauden aikana bikini fitness urheilijoiden harjoittelu tähtää sopivan lihasmassan hankintaan. Lihakset eivät saa olla kuitenkaan liian suuret, vaan lihaksiston symmetrisyys ja kehon naisellisuus ovat tavoiteltavia piirteitä (Suomen Fitnessurheilu Ry, 2018). Kauden pituus riippuu urheilijan lähtötilanteesta, eli siitä, kuinka paljon lihasmassaa on hankittava. Mikäli lihasmassaa on jo lähtötilanteessa sopivasti, voidaan sitä myös ylläpitää harjoittelun avulla ennen varsinaisen kilpailudieetin aloittamista. Lihasmassan kasvuun tähtäävän harjoittelun lisäksi bikini fitness urheilijat tekevät peruskuntoa ylläpitävää aerobista harjoittelua sekä mahdollisesti korkeatehoisia high intensity interval training (HIIT) harjoituksia (Saunamäki, 2017). 7

8 Fitness-urheilijat valmistautuvat kilpailuihin noin 2 4 kuukauden kilpailudieetin ja harjoittelun avulla (Helms ym. 2014a). Harjoittelu kilpailudieetin aikana tähtää hankitun lihasmassan säilyttämiseen ja rasvamassan pienentämiseen. Suosituksen mukaan kukin lihasryhmä treenataan kahdesti viikossa keskittyen moninivelliikkeisiin ja lisäten tarpeen mukaan pienemmälle alueelle kohdistuvia liikkeitä. Aerobisen harjoittelun määrää voidaan tarvittaessa lisätä tehostamaan energiankulutusta ja siten rasvamassan pienentymistä. Kilpailuihin valmistautumisen, tiukan ruokavalion noudattamisen ja säännöllisten harjoitusten vaikutuksia elimistöön on tutkittu jonkin verran. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan näyttää siltä, että naisurheilijan keho toipuu kilpailuista noin 3 4 kuukaudessa (Hulmi ym. 2016). Neljän kuukauden kilpailudieetin aikana energiaa vähennettiin pääasiassa hiilihydraateista, proteiinin saanti pidettiin korkeana ja aerobista harjoittelua lisättiin energiankulutuksen kasvattamiseksi. Kilpailudieetin aikana havaittiin hormonaalisia muutoksia, kuten seerumista mitatun leptiinin, trijodityroniinin (T3), testosteronin ja estradiolin pitoisuuksien laskua. Myös kuukautishäiriöitä havaittiin. Urheilijoiden paino ja kaikki hormonit lukuun ottamatta T3:a ja testosteronia palasivat 3-4 kuukauden jälkeen normaalille tasolle Bikini fitness -urheilijoiden ruokavalio Erityisesti bikini fitness urheilijoiden ruokavaliosta emme löytäneet tutkimustietoa. Yleiset lihasmassan kasvattamisen periaatteet pätevät kuitenkin myös tässä lajissa. Anabolisen, eli lihasmassaa kasvattavan vasteen aikaansaamiseksi on ruoasta saatavan energian ylitettävä liikunnasta aiheutuva energiankulutus (Mero ym. 2004). Lisäksi proteiinin saantiin on kiinnitettävä erityishuomiota, sillä suositeltava proteiinin saanti urheilijoilla on noin 1,2-2,0 g/kg (Thomas ym. 2016). Lambert ym. (2004) esittivät kehonrakentajalle sopivaksi makroravintoainejakaumaksi E% hiilihydraateista, E% proteiinista ja E% rasvasta. Thomas ym. (2016) suosittelivat urheilijoiden rasvan osuudeksi vähintään 20 E%, jotta ruokavalio ei kavennu turhaan ja rasvaliukoisten vitamiinien saanti voidaan turvata. Kilpailukauteen valmistauduttaessa kehonrakentajat keskittyvät hankkimaan lisää lihasmassaa syömällä enemmän kuin kuluttavat (Mitchell ym. 2017a). Kilpailudieetin aikana kehonrakentajat vähentävät energiansaantia pääasiassa hiilihydraattien määrää pienentämällä. Myös rasvan saantia vähennetään. Kilpailudieetillä suuremmasta proteiininsaannista (>2,0 g/kg) voi olla hyötyä lihasmassan säilyttämisessä painonpudotuksen aikana (Thomas ym. 2016, Helms ym. 2014b). Hiilihydraattitankkausta käytetään kilpailudieetillä noin kerran viikossa, jotta glykogeenivarastot saadaan täytettyä ja urheilijat jaksaisivat harjoituksissa hyvin (Mitchell ym. 2017a). Kilpailuviikolla kehonrakentajat saattavat manipuloida ulkonäköään veden 8

9 juonnilla ja suolan käytöllä, jotta kilpailupäivänä lihakset ja suonet näkyisivät mahdollisimman hyvin. Fitnessurheilijan ruokavalion koostamisessa tulisi huomioida urheilijan yksilölliset tavoitteet, aiemmat kokemukset ja harjoittelu (Thomas ym. 2016). Kilpailudieetin aikana maltillinen painonpudotustahti (<1 % viikossa) näyttäisi tämänhetkisen tiedon valossa säilyttävän parhaiten lihasmassaa. Samanlaista painonpudotustahtia tukee myös tuore tutkimus luonnonmukaisen kehonrakennuksen parista, jossa kilpailudieetti kesti 22±9 viikkoa (Chappel ym. 2018). Vaikka ruokavalion koostamiseen on olemassa viitearvoja sisältäviä ohjeistuksia, ylittävät monet kehonrakentajat varsinkin proteiininsaantisuositukset päivittäisessä ruokavaliossaan (Spendlove ym. 2015). Katsausartikkelin mukaan proteiinin saantia tehostetaan usein proteiinijauheilla ja palautusjuomilla. Naiskehonrakentajilla proteiininsaanti (0,8-2,8 g/kg/päivä), oli kuitenkin maltillisempaa kuin miehillä (1,9-4,3 g/kg/päivä). Systemaattisen katsauksen mukaan hiilihydraattien osuus päivittäisestä energiansaannista jää usein liian pieneksi. Naiskehonrakentajilla kokonaisenergiansaanti vaihteli runsaasti saannin ollessa kcal päivässä. Ruoan valintaan vaikuttavat monet asiat, mutta urheilijoilla ulkonäköön liittyvät paineet voivat olla yksittäinen ruoan valintaa ohjaava tekijä (Birkenhead ja Slater 2015). Vega ja Jackson (1996) havaitsivat tutkimuksessaan, että kehonrakentajat nauttivat useampia aterioita päivän aikana kuin liikuntaa harrastava kontrolliryhmä. Naiskehonrakentajat käyttivät myös tilastollisesti merkitsevästi enemmän lihaa kuin kontrolliryhmä (p<0,001), sekä välttelivät vastaavasti toisia ruokaryhmiä, kuten maitotuotteita ja kasviksia. Tutkittavat näkivät rasvan käytön kehonkoostumuksen parantumisen kannalta haitallisena, ja kehonrakentajat käyttivät rasvaa vähemmän kuin kontrolliryhmä (Vega ja Jackson 1996). Myös Thomas ym. (2016) havaitsivat urheilijoiden rajoittavan varsinkin painonpudotuksen aikana rasvan käyttöä. 2.2 Syömiskäyttäytyminen ja sen häiriöt Syömiskäyttäytymisen on sanottu olevan esimerkiksi ruoan valintaan ja syömiseen liittyvää inhimillistä toimintaa, jota ohjaavat fysiologiset, psykologiset, kulttuuriset ja sosioekonomiset tekijät (VRN, 2010). Syömiskäyttäytymistä ohjaavat muun muassa kehon sisäiset vihjeet, kuten nälän ja kylläisyyden tuntemukset (Bellisle 2003). Syömiskäyttäytymiseen vaikuttavat myös ulkoiset ärsykkeet, kuten ruoan näkeminen ja haistaminen. Monien biologisten mekanismien lisäksi kulttuuriin, ympäristöön ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät tekijät (Ukkola ja Karhunen 2012). Syömiskäyttäytymisen luokittelu terveeksi ja häiriintyneeksi ei ole aivan 9

10 yksinkertaista, mutta yleensä tervettä syömiskäyttäytymistä kuvaa joustavuus sekä nälän ja kylläisyyden viestien mukaan syöminen. Intuitiivinen, eli kehon viestien mukaan syöminen vähentää syömishäiriöoireilua ja on yhteydessä parempaan kehonkuvaan (Linardon ja Mitchell 2017). Joustava syöminen on myös yhteydessä onnistuneeseen painonhallintaan (Stewart ym. 2002). Syömisen fysiologiseen säätelyyn vaikuttavat monimutkaiset mekanismit (Ukkola ja Karhunen 2012). Syömisen säätelyä tapahtuu lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lyhytaikainen syömisen säätely tapahtuu esimerkiksi yhden aterian tai päivän aikana. Greliini ja neuropeptidi-y ovat hormoneja, jotka lisäävät ruokahalua ja kannustavat aloittamaan syömisen. Kylläisyyden tunteeseen ja syömisen lopettamiseen taas liittyvät erityisesti kolekystokiniini, peptidi YY ja glukagonin kaltainen peptidi 1. Pitkällä aikavälillä syömistä säätelevät pääasiassa leptiini ja insuliini, joiden avulla energiansaantia säädellään päivien, viikkojen aikana Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen Häiriintyneeksi syömiskäyttäytymiseksi kutsutaan sellaista ongelmallista syömiseen liittyvää käyttäytymistä, joka ei täytä syömishäiriön kriteerejä (Viljanen ym. 2005). Jäykkä ja rajoittava syömiskäyttäytyminen yhdistetään syömishäiriöoireisiin, mielialan vaihteluihin sekä kehon kokoon ja muotoon liittyviin paineisiin (Stewart ym. 2002). Häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen liittyy esimerkiksi ruokavalion kapeutumista, runsasta ravintolisien käyttöä tai liian vähäistä energiansaantia (Viljanen ym. 2005). Taustalla on esimerkiksi ajatus laihduttamisesta tai kehon muokkaamisesta. Juurisyynä voi olla myös jokin psyykkinen sairaus Syömishäiriöt Syömishäiriöt ovat Käypä hoito -suosituksen mukaan mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen (Syömishäiriöt, Käypä hoito -suositus, 2014). Tunnetuimmat syömishäiriöt ovat anoreksia nervosa ja bulimia nervosa. Lisäksi on olemassa monia epätyypillisiä syömishäiriöitä, jotka eivät täytä määriteltyjen syömishäiriöiden oirekuvausta. Tällaisia ovat esimerkiksi ahmintahäiriö, lihasdysmorfia ja ortoreksia. Anoreksia nervosaan eli laihuushäiriöön sairastunut näkee itsensä liian lihavana, pelkää lihomista ja pyrkii pudottamaan painoaan vähentämällä syömistään rajusti ja joskus syöminen lopetetaan kokonaan (Suokas ja Rissanen, 2017). Anoreksiaa sairastava yrittää vauhdittaa painonpudotustaan harrastamalla todella suuria määriä liikuntaa (Morris ja Twaddle, 2007). Myös ulostus- ja nesteenpoistolääkkeitä saatetaan käyttää painonpudotustarkoituksessa. 10

11 Laihuushäiriön esiintyvyys naisilla on noin 0,9 % ja miehillä 0,3 % (Syömishäiriöt, Käypä hoito suositus, 2014). Bulimia nervosasta eli ahmimishäiriöstä kärsivä henkilö saattaa syödä kerralla nopeasti suuria määriä ruokaa, ja sitten oksentaa (Suokas ja Rissanen, 2017). Ahmiminen on pakonomaista ja toistuvaa. Sairastunut pelkää lihovansa ja voi käyttää itseaiheutetun oksentamisen lisäksi esimerkiksi ulostus- tai nesteenpoistolääkkeitä. Ahmimisen ja oksentamisen lisäksi sairastunut on usein myös ahdistunut tai masentunut, pelkää painonnousua ja voi yliarvioida omaa kokoaan (Levinson ym. 2017). Ahmimishäiriön esiintyvyys on noin 0,9-1,5 % naisilla ja 0,1-0,5 % miehillä (Syömishäiriöt, Käypä hoito suositus, 2014). Ahmintahäiriö BED (binge eating disorder) on yksi epätyypillisistä syömishäiriöistä, joka muistuttaa bulimiaa ilman ahmintaa kompensoivaa oksentamista (Syömishäiriöt, Käypä hoito suositus, 2014). Ahmintahäiriön esiintyvyys väestössä on noin 1,9-3,5 % naisilla ja 0,1-0,3 % miehillä. Lihasdysmorfiasta kärsivä henkilö haluaa tulla lihaksikkaammaksi ja tuntee pakonomaista tarvetta muokata kehoaan (Pope ym. 1997, Pope ym. 2000). Kehoa muokkaavan harjoitusohjelman noudattaminen voi olla niin pakonomaista, että sairastunut jää pois töistä tai sosiaalisista tapahtumista pystyäkseen harjoittelemaan (Leone ym. 2005). Harjoittelua jatketaan myös silloin, vaikka siitä aiheutuisi henkilölle haittaa. Joskus lihasdysmorfiasta kärsivä yrittää piilottaa kehoaan isoilla vaatteilla ja saattaa kokea ahdistusta toisten katseiden kohteena olemisesta. Lihasdysmorfia näyttäisi olevan yleisempää tavoitteellisilla kehonrakentajilla kuin muilla painoharjoittelua harrastavilla henkilöillä (Mitchell ym. 2017b). Ortoreksiaa sairastava henkilö pyrkii pakonomaisesti oikeaoppiseen ja terveelliseen ruokavalioon (Bratman ja Knight, 2000). Sairastunut käyttää runsaasti aikaa ruoan ravitsemuksellisen laadun ja puhtauden tarkkailuun mahdollistaakseen mahdollisimman terveellisen ruokavalion noudattamisen (Donini ym. 2004). Ortoreksia ei ole itsenäinen, virallinen diagnoosi, vaan se on luokiteltu epätyypilliseksi laihuushäiriöksi. Diagnostisiksi kriteereiksi on ehdotettu terveellisen ruokavalion pakonomaista noudattamista, johon ei liity muuta pakonomaista käytöshäiriötä tai esimerkiksi allergian vaatiman ruokavalion noudattamista (Moroze ym. 2015). Näiden lisäksi ehdotettiin kriteereiksi, että ruokavalion noudattaminen vaikeuttaa sosiaalista elämää tai aiheuttaa fyysistä sairautta esimerkiksi ravintoaineiden puutteen kautta. 11

12 2.2.3 Syömiskäyttäytymisen arviointimenetelmiä Syömiskäyttäytymisen ja syömishäiriöiden tutkimisessa usein käytettyjä kyselyitä ovat Eating Disorder Iventory eli EDI (Garner ym. 1983), Eating Disorder Examination Questionnaire eli EDE-Q (Gideon ym. 2016) ja Eating Attitudes Test eli EAT (Garner ym. 1982). Kyselyitä käytetään esimerkiksi itsearvioinnissa herättämään ajatuksia omasta syömiskäyttäytymisestä sekä kliinisessä työssä. EDI-kysely koostuu kahdeksasta eri osa-alueesta, joilla on omat itsenäiset pisteytyksensä (Garner ym. 1983). Osa-alueet kartoittavat kahdeksaa eri piirrettä: pyrkimystä laihuuteen, bulimiaa, tyytymättömyyttä omaan vartaloon, tehottomuutta, perfektionismia, epäluottamusta ihmisiin, omien tunteiden tiedostamista sekä aikuiseksi tulemisen pelkoa. EDI-kyselyä on käytetty laajalti syömiseen liittyvien asenteiden ja käyttäytymismallien tutkimiseen. Mitä enemmän pisteitä saa, sitä suurempi on riski sairastua syömishäiriöihin. EDE-Q -kysely koostuu neljästä eri osa-alueesta, jotka kartoittavat syömiseen liittyviä huolia, syömisen rajoittamista, kehon painoon liittyviä huolia ja kehon muotoon liittyviä huolia (Gideon ym. 2016). Mitä enemmän pisteitä saa, sitä suurempi riski on sairastua syömishäiriöihin. EAT-kyselystä on olemassa kaksi versiota: suppeampi EAT-26 ja useampia kysymyksiä sisältävä EAT-40 (Garner ym. 1982). EAT-kyselyä käytetään syömishäiriöriskin kartoittamiseen. EAT-26 -kyselyn hälyttävänä pisterajana pidetään >20 pistettä. Three Factor Eating Questionnaire (TFE-Q) kartoittaa syömiskäyttäytymistä tietoisen rajoittamisen, hallitsemattoman syömisen ja tunnesyömisen osa-alueiden avulla (Stunkard ja Messick 1985). Alkuperäisessä TFE-Q kyselyssä on 51 kysymystä, mutta on olemassa myös lyhempi, 18 kysymystä sisältävä versio. Torstveit ym. (2008) havaitsivat tutkimuksessaan, että pelkkä itse täytettävä kysely ei ole välttämättä riittävä arvioimaan syömishäiriöriskiä, vaan tarkemman ja laajemman tilannearvion saamiseksi käytetään lisäksi strukturoitua haastattelua. Urheilijoilla syömishäiriöiden seulonta ei ehkä toimi aivan samalla tavalla kuin ei-urheilevilla. Esimerkiksi vähärasvaista kehoa tavoittelevien urheilijoiden ja muiden urheilijoiden välillä saattaa olla eroa tärkeiden, syömishäiriöriskiä kuvaavien kysymysten asettelussa. Kuukautisten säännöllisyys muun muassa voi kertoa vähärasvaista kehoa tavoittelevien urheilijoiden parissa syömishäiriöriskistä, 12

13 kun taas muilla urheilijoilla itseraportoidut syömishäiriökäyttäytymisen piirteisiin liittyvät kysymykset toimivat. (Torstveit ym. 2008) 2.3 Syömishäiriöt ja syömiskäyttäytyminen urheilussa Urheilijoiden parissa syömishäiriöt ovat yleisempiä kuin ei-urheilevassa väestössä (Sundgot- Borgen ym. 2004, Torstveit ym. 2008). Urheilijoiden parissa syömishäiriöiden yleisyys on noin 20 % (Sundgot-Borgen ym. 2004). Eräässä tutkimuksessa syömishäiriöiden yleisyys eliittitason urheilijoilla oli 18 %, kun taas ei-urheilevalla kontrolliryhmällä yleisyys jäi viiteen prosenttiin (Sundgot-Borgen 1993). Syömishäiriöoireilua aiheuttavia tekijöitä urheilussa voivat olla esimerkiksi täydellisyyden tavoittelu, kehonkuvaan liittyvät paineet (Stice ym. 2002) sekä valmentajan luomat paineet (Toro ym. 2009, Arthur-Camaselle ja Quatromoni, 2011). Syömiskäyttäytyminen näyttäisi olevan riippuvainen urheilulajista, sillä esimerkiksi painoluokkalajien edustajilla oli enemmän painonpudotusyrityksiä (85 %) verrattuna palloilulajien edustajiin ja ei-urheileviin kontrolleihin (29-58 %) (Fogelholm ja Hiilloskorpi 1999). Joukkuelajeja ja ulkonäön perusteella arvosteltavia yksilölajeja verratessaan Zucker ym. (1999) havaitsivat, että yksilölajeissa on enemmän syömishäiriöitä. Ero ei ole tilastollisesti merkitsevä (p<0,07), mutta tutkimustuloksissa on nähtävissä trendi, jossa syömishäiriöitä on enemmän yksilölajeissa. Verrattaessa joukkuelajien urheilijoita ja ei-urheilevia kontrollihenkilöitä ei syömishäiriöiden yleisyydessä kuitenkaan havaittu eroa. Kilpailutasolla näyttäisi olevan myös merkitystä urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen, sillä eliittiurheilijat saivat harrastelijoihin verrattuna EAT-26-kyselystä suuremmat pistemäärät, ja olivat siten suuremmassa riskissä sairastua syömishäiriöön (Kong ja Harris 2015) Syömishäiriöt kehonrakennuksessa ja fitness-urheilussa Bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytymisestä ei tietääksemme ole aiemmin julkaistu tutkimuksia. Kehonrakennuksessa kilpailevien naisurheilijoiden syömiskäyttäytymisestä on kuitenkin olemassa hieman tutkimustietoa (Byrne ja McLean 2001). Naiskehonrakentajilla on eräässä tutkimuksessa havaittu olevan enemmän kontrolloimatonta syömishalua, selvää lihomisen pelkoa ja pakkomiellettä ruoasta (Walberg ja Johnston 1991). Tutkimuksessa oli mukana 103 kehonrakentajanaista ja 92 kontrollihenkilöä. Heidän syömiskäyttäytymistään selvitettiin EDI-kyselyn avulla. Naiskehonrakentajilla on mahdollisesti myös enemmän huolta ja paineita saavuttaa optimaalinen ruokavalio (Vega ja 13

14 Jackson 1996). Kehonrakentajilla syömisen rajoittaminen on suurinta kilpailudieetin aikana, ja heti kilpailun jälkeen on raportoitu myös ylensyöntiä, jopa pahoinvointiin asti (Mitchell ym. 2017a). Goldfield ym. (1998) havaitsivat, että kehonrakentajien syömishäiriöriski on kohonnut. Lisäksi kehonrakentajilla näyttäisi olevan samanlaisia psykologisia ja käyttäytymiseen liittyviä piirteitä kuin esimerkiksi anoreksiaa tai bulimiaa sairastavilla henkilöillä. Tämä kolmetoista tutkimusta käsittänyt katsaus sisälsi tutkimuksia, joissa oli niin naisia kuin miehiäkin. Miehet olivat tutkimuksissa kuitenkin yliedustettuja, mahdollisesti koska naisten kehonrakennus ei ollut tuolloin vielä yhtä yleistä kuin miesten Syömishäiriöt esteettisissä lajeissa Vähärasvaista vartaloa tavoittelevissa lajeissa havaittiin olevan enemmän häiriintyneen syömiskäyttäytymisen piirteitä kuin lajeissa, joissa kehon rasvaprosentilla ei ole merkitystä ( Smolak ym. 2000, Byrne ja McLean, 2002,, Torstveit ym. 2008, Kong ja Harris 2015, Robbeson ym. 2015). Nuorilla tanssijoilla ja muodostelmaluistelijoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että esteettisen lajin urheilijoilla häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä on enemmän kuin muissa lajeissa (Van Durme ym. 2012). Smolak ym. (2000) havaitsivat metaanalyysissaan, että erityisesti tanssijoilla riski sairastua syömishäiriöihin on suurentunut verrattuna ei-urheilevaan kontrolliryhmään. Balettitanssijoiden syömiskäyttäytymistä tutkineet Toro ym. (2009) taas tulivat siihen tulokseen, että tanssikoulun opiskelijoilla on samankaltainen riski sairastua syömishäiriöihin kuin ei-urheilevalla kontrolliryhmällä. Esteettisen lajin harrastajien ja ei-urheilevien kontrollien välillä ei havaittu eroa myöskään suomalaistutkimuksessa (Fogelholm ja Hiilloskorpi 1999). Tutkimustulokset eivät ole yksimielisiä, joten esteettisen lajin harrastaminen ei välttämättä itsessään lisää suoraan syömishäiriön riskiä. Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen syitä esteettisissä lajeissa on etsitty esimerkiksi kehonkuvasta, urheiluasusta ja suorituksen parantamisesta painonpudotuksen avulla. Selittäväksi tekijäksi on arveltu myös huolia syömiseen liittyen (Van Durme ym. 2012). Toron ym. (2009) mukaan häiriintynyttä käyttäytymistä voisi selittää esimerkiksi valmentajien tuomat paineet. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi myös olla yhteydessä suorituksen parantamiseen, jota tavoitellaan pienemmän rasvaprosentin avulla (Krentz ja Warschburger 2011). Esteettisten lajien urheilijoilla, kuten muodostelmaluistelijoilla, energiansaanti voi olla hyvin riittämätöntä suureen kulutukseen nähden (Dwyer ym. 2012, Ziegler ym. 2001). Päivittäinen 14

15 energiavaje nuorilla urheilijoilla voi olla kcal/päivä (Ziegler ym. 2001) tai jopa 1204±531 kcal/päivä (Dwyer ym. 2012). Riittämättömän energiansaannin lisäksi havaittiin suojaravintoaineiltaan puutteellisen ruokavalion kompensointia vitamiini- ja kivennäisainevalmisteilla (Ziegler ja Jonnalagadda 2006). Ravintolisien käytössä urheilijoilla nähdäänkin maailmanlaajuinen trendi, jossa eliittiurheilijat käyttävät selvästi muita urheilijoita enemmän erilaisia ravintolisiä (Knapik ym. 2016) Kehotyytymättömyys urheilijoilla Useissa tutkimuksissa kehonkuvan on todettu olevan huonompi esteettisten lajien urheilijoilla (Van Durme ym. 2012, Kong ja Harris 2015, Robbeson ym. 2015). Tyytymättömyys omaan kehoon voi olla häiriintyneen syömiskäyttäytymisen laukaiseva tekijä (Stice ym. 2002). Kehotyytymättömyys mahdollisesti lisää laihduttamiskäyttäytymistä ja laihduttaminen taas saattaa lisätä bulimialle tyypillistä oireilua (Stice ym. 2002). Laihduttaminen saattaa myös pidentää bulimiaoireilun kestoa. Espanjalaistutkimuksessa balettitanssijat, jotka saivat EAT-26 -kyselystä yli 20 pistettä, kokivat merkitsevästi enemmän kehoon liittyviä paineita kontrolleihin nähden (Toro ym. 2009). Tutkittavat ahdistuivat ajatellessaan yleisön katselevan heidän vartaloaan tarkasti, ja välttelivät tilanteita, joissa heidän vartalonsa ovat esillä. Osa heistä jätti jopa osallistumatta kilpailuihin välttyäkseen muiden ihmisten katseilta. Tutkijat pohtivat, vaikuttaako kehotyytymättömyyden tuoma paine häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä lisäävästi, vai kokevatko häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä kärsivät tanssijat enemmän negatiivisia paineita kehostaan. Päinvastaisesti tuoreessa puolalaistutkimuksessa Kantanista ym. (2018) havaitsivat tanssijoilla olevan positiivisempi kehonkuva kuin esimerkiksi salibandyn pelaajilla. Tanssijat saivat kehonkuvaan liittyvästä Feelings and Attitudes Towards the Body Scale -kyselystä (Orbach ja Mikulincer, 1998) parhaat pisteet (20,9±3,0) ja salibandyn pelaajat vastaavasti huonoimmat (14,2±5,1). Tutkittavien painoindeksillä saattaa olla vaikutusta myönteisempään kehonkuvaan, sillä tanssijoiden BMI oli matalampi kuin salibandyn pelaajilla. Myös toinen tutkimusryhmä on havainnut, että suurempi painoindeksi on yhteydessä lisääntyneeseen syömishäiriöoireiluun (Gomes ym. 2011). Kehonkuva voi olla erityisen merkittävä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen laukaisija, jos urheilijan oman painon ja toivotun painon välillä on suuri eroavaisuus (Gomes ym. 2011). Yli puolet tutkimukseen osallistuneista urheilijoista halusi painaa vähemmän, vaikka yli 80 % heistä oli normaalipainoisia. Urheilijat, joilla on syömishäiriöoireilua, voivat nähdä itsensä lihavampina kuin terveet urheilijat, vaikka heidän painoindeksissään tai rasvaprosentissaan ei 15

16 ollut merkitsevää eroa (De Bruin ym. 2011). Muodostelmaluistelijoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että jopa 38 % tutkittavista kertoi tuntevansa itsensä liian painavaksi, vaikka he olivat painoindeksin mukaan normaalipainoisia (Dwyer ym. 2012). De Bruin ym. (2011) havaitsivat tutkimuksessaan kehotyytymättömyyden kohdistuvan esteettisten- ja kestävyyslajien urheilijoilla erityisesti urheilutilanteisiin. Tutkimusryhmä esitti, että urheilijoilla on niin sanottu arkikeho ja urheilijakeho, joilla on omat kontekstinsa ja omat paineensa. Urheilijakehoon kohdistuvat paineet ja tyytymättömyys ennustivat vahvasti häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Lisäksi tutkijat esittivät, että esteettisten lajien tai kestävyyslajien urheilijat kokevat kehonsa sosiaaliseen kauneusihanteeseen sopivammiksi ja voisivat sen vuoksi olla tyytyväisempiä kehoonsa arjessa kuin urheillessa (De Bruin ym. 2011). Myös tanssijoilla tehdyssä tutkimuksessa on arveltu kauneusihanteisiin hyvin istuvan kehon vaikuttavan positiivisesti urheilijan kehonkuvaan (Kantanista ym. 2018). Harjoituskaudella näyttäisi olevan vaikutusta syömiskäyttäytymiseen. Brasilialaisilla vuotiailla telinevoimistelijoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että kilpailukaudella kehotyytymättömyys oli suurempaa kuin ennen kilpailukautta (Neves ym. 2017). Ennen kilpailukautta perfektionismia ja häiriintynyttä syömiskäyttäytyminen esiintyi enemmän kuin kilpailukaudella. Tämän arveltiin selittyvän sillä, että ennen kilpailukautta urheilijat harjoittelevat ahkerasti ja hiovat suoritustekniikoitaan huippuunsa pärjätäkseen kisoissa. Perfektionismin on todettu liittyvän vahvasti häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen naisurheilijoilla (Hopkinson ja Lock 2004) Naisurheilijan oireyhtymä ja kuukautiskierron häiriöt Naisurheilijan oireyhtymällä tarkoitetaan tilaa, jossa energian saatavuus jää liian pieneksi suuren liikuntamäärään nähden (Mervaala ym. 2019). Myös miesurheilijoilla energiansaanti voi olla kulutukseen nähden liian vähäistä ja yleisesti puhutaan suhteellisen energiansaannin riittämättömyydestä (relative energy deficiency syndrome eli RED-S) (Ilander ym. 2014). Niukan energiansaannin taustalla voi olla joko syömiskäyttäytymiseen liittyvää oireilua tai riittämätön syöminen voi olla tahatonta. Naisurheilijan oireyhtymästä ja liian vähäisestä energiansaannista urheilijoilla käytetään joskus nimitystä anorexia athletica (Terve urheilija, 2019). Energian saatavuus lasketaan vähentämällä energiansaannista liikunnan kuluttama energia ja jakamalla se rasvattomalla kehon massalla (Ilander ym. 2014). Määreeksi saadaan kcal/rasvaton painokilo. Energian saatavuuden ollessa yli 45 kcal/rasvaton painokilo 16

17 saavutetaan harjoitusadaptaatiota, eli urheilija kehittyy. Mikäli energian saatavuus on kcal/rasvaton painokilo, saavutetaan hidasta painonlaskua urheilijan terveyttä vaarantamatta. Kun energian saatavuus on alle 30 kcal/rasvaton painokilo, nousee loukkaantumisten ja hormonitasapainon häiriöiden riski (Nattiv ym. 2007). Naisurheilijan oireyhtymään liittyviä oireita ovat kuukautiskierron häiriöt, luun tiheyden heikentyminen ja rasitusvammat (Ilander ym. 2014). Oireyhtymään viittaavia oireita on tutkimuksista riippuen noin %:lla naisurheilijoista (Gibbs ym. 2013). Kaikki kolme oiretta löytyy noin 0-16 %:lla naisurheilijoista. Erään tutkimuksen mukaan vähärasvaista vartaloa ihannoivien lajien urheilijoista jopa 70 % ja 66 % esteettisten lajien urheilijoilla olisivat riskissä sairastua naisurheilijan oireyhtymään (Torstveit, Sundgot-Borgen 2005a). Tämä on tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin esimerkiksi palloilulajien urheilijoilla tai lajeissa, joissa kehon rasvaprosentilla ei ole merkitystä (p<0,001). Noin %:lla naisurheilijoista on jonkinlaisia kuukautiskiertoon liittyviä häiriöitä (De Souza ym. 2010, Gibson ym. 2004). Kuukautisten täydellistä poisjääntiä eli amenorreaa esiintyy noin %:lla naisurheilijoista (De Souza ym. 2010, Gibson ym. 2004). Vähärasvaista kehoa tavoittelevissa lajeissa kuukautiskierron häiriöitä on 24,8 %:lla urheilijoista, mikä on tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin muilla urheilijoilla (13,1 %) (Torstveit ja Sundgot-Borgen, 2005b). Juoksijoilla tehdyn tutkimuksen mukaan kuukautishäiriöiden on havaittu olevan vahvassa yhteydessä häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen (Gibson ym. 2004) Syömishäiriöiltä suojaavat tekijät urheilussa Vuonna 2000 julkaistussa, 34 tutkimusta käsittäneessä meta-analyysissa todettiin, että urheilu voisi mahdollisesti joissain tilanteissa olla myös häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä suojaava tekijä (Smolak ym. 2000). Esimerkiksi yläasteikäisillä kansallisen tason urheilijoilla kehotyytymättömyys oli vähäisempää kuin ei-urheilevalla kontrolliryhmällä, mikä voisi suojata syömishäiriöiltä. Joukkuelajin harrastaminen voi mahdollisesti olla myös yksi suojaava tekijä (Zucker ym. 1999). Joukkuelajien urheilijat saivat kehotyytymättömyyskyselystä pienemmät pistemäärät verrattuna yksilölajien urheilijoihin. Kehon kokoa arvioivan silhuettikokeen perusteella he myös jopa aliarvioivat omaa kokoaan, toisin kuin yksilölajien edustajat, jotka näkivät itsensä suurempana kuin he todellisuudessa olivat. 17

18 Balettitanssijoiden syömiskäyttäytymistä selvittänyt tutkimusryhmä havaitsi, että ammattitanssijoilla EAT-26 -kyselyn pisteet olivat tilastollisesti merkitsevästi pienemmät kuin tanssijaopiskelijoilla (Wyon ym. 2014). Tutkijat selvittivät 189 tanssijan syömiskäyttäytymisen yhteyttä painoindeksin ja ravitsemustietoon. Ammattitanssijoiden painoindeksi oli suurempi kuin tanssiopiskelijoilla ja ravitsemustietotaso oli käänteisessä yhteydessä EAT-26 pisteisiin. Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että hyvä ravitsemustietous voisi mahdollisesti suojata häiriintyneeltä syömiskäyttäytymiseltä. Urheilijoille tulisi antaa tietoa ja ohjausta järkevään painonpudotukseen liittyvistä asioista, jotta rajuja painonpudotuksia ja häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä voitaisiin ehkäistä (Sundgot- Borgen ym. 2013). Urheilijan painonpudotustoive pitäisi aina ottaa tosissaan. Lisäksi valmentajilla tulisi olla riittävästi tietoa syömishäiriöistä ja riittävästä ravitsemuksesta, jotta syömiseen liittyviin ongelmiin osattaisiin tarttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mikäli urheilijalla diagnosoidaan syömishäiriö, pitäisi kilpailemisen mahdollisuutta harkita tarkkaan ja mahdollisesti sopia kriteereistä, jolloin kilpaileminen ei ole urheilijalle luvallista terveysriskin vuoksi. 18

19 3 TAVOITTEET Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytyminen on. Tutkimuskysymykset 1. Millaista bikini fitness urheilijoiden syömiskäyttäytyminen on? 2. Vaikuttaako kilpailukokemus bikini fitness urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen? 3. Vaikuttaako valmentajan kokemus bikini fitness urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen? 4. Vaikuttaako syömishäiriötausta bikini fitness urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen? 5. Vaikuttaako ruokavalion alkuperä bikini fitness urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen? 6. Vaikuttaako harjoituskausi bikini fitness urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen? 7. Kuinka monta kilogrammaa bikini fitness urheilijat pudottavat painoa kilpailukauden ulkopuolelta kilpailuihin? 19

20 4 MENETELMÄT 4.1 Tutkimushenkilöt ja tutkimusasetelma Kyselyyn vastanneet olivat bikini fitness -urheilijoita, jotka ovat lunastaneet kilpailulisenssin vuodelle Esitestauksen jälkeen kysely lähetettiin Suomen Fitnessurheilu Ry:n kautta sähköpostitse kaikille lisenssin ostaneille bikini fitness -urheilijoille. Tutkimukseen osallistumisen mahdollisuudesta tiedotettiin myös Suomen Fitnessurheilu Ry:n internetsivustolla ja sosiaalisen median kanavilla. Urheilijoista kyselyyn vastasi 101. Yhden urheilijan vastaukset olivat tallentuneet kahdesti, joten toinen näistä tallennuksista poistettiin. Lopulta tutkittavia oli siis yhteensä Tutkimuskysely Tämä tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Syömiskäyttäytymistä kuvaava Eating Disorder Inventory -kysely (Garner ym. 1983) olisi ollut ensisijainen valinta kyselyksi, mutta sitä ei ollut maksuttomana saatavilla tutkimuskäyttöön. Siksi tätä pro gradu -tutkielmaa varten luotiin oma kysely (Liite 1). Kysely toteutettiin sähköisesti Itä-Suomen yliopiston E-lomake - ohjelmalla. Kyselyä testattiin etukäteen kolmella body fitness -urheilijalla. He saivat kyselyn linkin sähköpostiin, jotta he saivat rauhassa tutustua kysymyksiin. Viikon kuluttua heitä haastateltiin kasvotusten ja kysymykset käytiin yksitellen läpi. Testaajilta kysyttiin, oliko kysymys heidän mielestään yksiselitteinen ja minkälaisia tunteita kysymykset herättivät. Body fitness - urheilijoiden lisäksi kaksi ravitsemustieteen opiskelijaa tutustuivat kyselyyn ja kertoivat näkemyksensä kysymysten yksiselitteisyydestä. Esitestauksen pohjalta kyselyyn tehtiin pieniä muokkauksia. Syömiskäyttäytymisen lisäksi kyselyssä kartoitettiin urheilijoiden taustatietoja ja esimerkiksi kilpailukokemusta, eli kuinka moneen kilpailuun he ovat osallistuneet. Valmentajan kokemus pyydettiin ilmoittamaan valmennusvuosina ja hankittuna koulutuksena. Urheilijoilta kysyttiin heidän painonpudotustaan kilpailukautta edeltävältä ajalta kilpailudieetin loppuun, sekä selvitettiin, mistä heidän ruokavaliosuunnitelmansa ovat peräisin ja kuinka paljon he harjoittelevat. Urheilijoilta tiedusteltiin, onko heillä ollut aiemmin tai onko heillä tällä hetkellä jokin lääkärin diagnosoima syömishäiriö. Lisäksi selvittiin urheilijoiden suhdetta valmentajaan. Näiden tietojen avulla voidaan arvioida esimerkiksi kokemuksen ja valmentajan vaikutusta urheilijan syömiskäyttäytymiseen ja painonpudotuksen suuruutta. Syömishäiriöistä kysyttiin, jotta sekoittavan tekijän vaikutusta voidaan vähentää. 20

21 4.3 Tilastolliset menetelmät Kyselystä saatua dataa korjattiin esimerkiksi korvaamalla selkeästi väärä ikä vastaajien keskiiällä, ja painonpudotukseksi ilmoitettu vaihteluväli korvattiin vaihteluvälin keskiarvolla. Tulokset analysoitiin SPSS-ohjelman avulla. Käytössä oli IBM SPSS Statistics, versio 25. Vastaukset syömiseen ja liikuntaan liittyviin väittämiin olivat 5-luokkaisia. Pienen otannan vuoksi 5-luokkaisista vastauksista tehtiin analysointivaiheessa 3-luokkaisia. Vastaukset Ei koskaan ja Harvoin sekä Usein ja Aina yhdistettiin uusiksi vastausvaihtoehdoiksi ja vastausvaihtoehto joskus pysyi sellaisenaan. Kyselyn vastauksista laskettiin ensin frekvenssit vastausluokissa koko otannan osalta. Eri ryhmiä, kuten syömishäiriötaustaisia ja terveitä urheilijoita, verrattiin keskenään riippumattomien ryhmien t-testillä. Vastauksien frekvensseistä laskettiin vertailtavien ryhmien mukaan prosenttiluvut, joita verrattiin χ 2 -testillä ja saatiin näin esiin ryhmien välisiä eroja vastausten frekvensseissä. Jotta urheilijoiden syömiskäyttäytymisestä saataisiin mahdollisimman laaja-alainen kuva, nousi kysymysten kokonaismäärä korkeaksi. Kysymysten aiheet liittyvät syömisen joustavuuteen, syömiseen liittyviin paineisiin ja syömishäiriöihin yleisesti yhdistettyihin oireisiin. Urheilijat jaettiin kolmeen yhtä suureen ryhmään sen mukaan, moneenko kilpailuun he ovat osallistuneet. Ryhmässä 1 ovat vähemmän kuin kaksi tai kaksi kertaa kilpailleet urheilijat. Ryhmässä 2 oli kolme kertaa kilpailleet urheilijat ja ryhmässä 3 yli neljä kertaa kilpailleet urheilijat. Luokkien kesken vertailtiin urheilijoiden vastauksia kysymyksiin, jotka liittyvät harjoittelun määrään, syömisen kontrollointiin sekä syömiseen liittyvään stressin ja ahdistukseen. Näiden kysymysten pohjalta yritettiin saada kuvaa siitä, onko syömiskäyttäytyminen ja harjoittelu erilaista kilpailukokemuksesta riippuen. Valmentajan kokemuksen mukaan tehtiin kolme ryhmää; alle neljä vuotta valmentaneet, 4,1-10 vuotta valmentaneet sekä yli 10 vuotta valmentaneet. Valmentajan kokemuksen mukaan vertailtiin pitkälti samoja kysymyksiä kuin urheilijoiden kilpailukokemuksen mukaan. Vertailtavat kysymykset selvittivät, onko urheilijoilla harjoittelusuunnitelmaa ylittäviä liikuntamääriä, syömiseen liittyvää kontrollia tai ruoka-aineiden välttelyä. Valittujen kysymysten pohjalta pyrittiin saamaan tietoa siitä, vaikuttaako esimerkiksi kokenut valmentaja urheilijan syömiskäyttäytymiseen rentoutta lisäävästi vai kontrollia tiukentavasti. 21

22 Syömishäiriötaustaisten ja terveiden urheilijoiden vastauksien vertailussa rajattiin kysymykset kartoittamaan tunnetusti syömishäiriöihin liitettyjä oireita, kuten liiallista liikuntaa, oksentamista kompensaatiokeinona, ruokavaliosta tai harjoittelusta poikkeamisesta aiheutuvaa ahdistusta, sekä ruokavalion täsmällistä noudattamista. 22

23 5 TULOKSET 5.1 Taustatiedot Urheilijat olivat iältään keskimäärin 27-vuotiaita (Taulukko 1). Kolmasosa urheilijoista oli 23- vuotiaita tai nuorempia, eli kilpailivat juniorisarjassa. Urheilijoiden painoindeksi oli keskimäärin 21,4 kg/m 2, eli normaalipainon viiterajoissa. Suurin painoindeksi oli 28,3 kg/m 2 ja pienin 16,9 kg/m 2. Urheilijoista 5 % oli painoindeksin mukaan alipainoisia (<18,5 kg/m 2 ). Urheilijoista 6 %:lla painoindeksi oli suurempi kuin 25 kg/m 2. Urheilijoista noin puolet (53 %) ilmoitti kuukautistensa olevan säännölliset. Epäsäännölliset kuukautiset oli 13 %:lla urheilijoista ja 13 %:lla ei ollut ollenkaan kuukautisia. Taulukko 1. Tutkittavien taustatiedot Keskiarvo± SD tai n (%) Ikä 27 ±6,7 Paino, kg 59,1 ± 8,0 Pituus, cm 165,9 ± 6,3 BMI, kg/m 2 21,4 ± 2,2 Koulutus Peruskoulu Ammattikoulu tai lukio Alempi korkeakoulu Ylempi korkeakoulu Syömishäiriötausta Ei syömishäiriötaustaa Aiemmin ollut syömishäiriö, mutta ei tällä hetkellä Tällä hetkellä syömishäiriö Kilpailukokemus Kilpailukokemus vuosina Ei ole vielä osallistunut kilpailuihin Kilpailukausi kyselyyn vastaamisen hetkellä Kilpailuihin valmistava dieetti Lihasmassan kasvatuskausi Palautuminen edellisistä kilpailuista Ei harjoittele kilpailuihin tällä hetkellä Jokin muu vaihe Kuukautiset Säännölliset kuukautiset Epäsäännölliset kuukautiset Ei kuukautisia lainkaan Ei kuukautisia ehkäisyvalmisteen vuoksi 2 (2) 52 (52) 30 (30) 16 (16) 89 (89) 11 (11) 0 (0) 3,2 ±3,1 20 (20) 33 (33) 43 (43) 12 (12) 9 (9) 3 (3) 53 (53) 13 (13) 13 (13) 21 (21) 23

24 Kymmenen urheilijaa oli kyselyyn vastatessaan valmistautumassa ensi kertaa kilpailuihin. Kyselyyn vastanneista 27 % oli kilpaillut vasta kerran aiemmin. Kyselyyn vastanneista yhteensä 72 % oli kilpaillut 3 kertaa tai enemmän. Kaikista kokenein urheilija oli osallistunut 16:een kilpailuun, ja yhteensä 4 % urheilijoista oli käynyt kymmenessä tai useammassa kilpailussa. Tutkittavien kilpailukertojen jakautuminen on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Kilpailukokemus kilpailukertoina. Painonpudotus kilpailukauden ulkopuolelta kilpailudieetin loppuun oli keskimäärin 10 kg. Vaihtelu oli suurta, sillä pienin pudotus oli noin 3 kg ja suurin 15,5 kg (Kuva 2). Kilpailudieetin aikana alle 10 kg pudotti 63,3 % urheilijoista, jotka olivat osallistuneet korkeintaan kahteen kilpailuun. Kolme kertaa kilpailleista urheilijoista kaikki pudottivat alle 10 kg. Kokeneimmasta ryhmästä (enemmän kuin 4 kertaa kilpailleet) 63,6 % pudotti alle 10 kg. Kuva 2. Painonpudotus kilpailudieetin aikana Urheilijoista 84 %:lla oli valmentaja. Heidän valmentajillaan oli keskimäärin kahdeksan vuotta valmennuskokemusta (Kuva 3). Hajonta oli suurta, sillä valmentajien kokemus vaihteli yhdestä vuodesta jopa neljäänkymmeneen vuoteen. 24

25 Kuva 3. Valmentajien kokemus vuosina Noin 43 % valmentajista oli auktorisoituja personal trainereita (Auktorisoitu Personal Trainer, 2019). Valmentajista 60 % oli Suomen Fitnessurheilu Ry:n virallisia valmentajia. Omaa kilpailutaustaa oli 71 %:lla valmentajista. Kuusi urheilijaa ilmoitti avoimissa vastauksissa valmentajansa käyneen jonkinlaista ravitsemuskoulutusta. Yksi mainitsi valmentajan olevan ravitsemusterapeutti ja kaksi urheilijaa kertoi valmentajansa opiskelevan ravitsemustiedettä. Valmentajista 4 oli lisäksi fysioterapeutti tai hieroja. Urheilijoista 95,2 % oli täysin samaa mieltä siitä, että yhteistyö valmentajan kanssa sujuu hyvin. Lähes yhtä suuri osuus (94 %) koki saavansa tukea valmentajaltaan ja 91,7 % urheilijoista luottaa valmentajansa ammattitaitoon. 5.1 Bikini fitness urheilijoiden syömiskäyttäytyminen ja harjoittelu Kaikkien kyselyyn vastanneiden urheilijoiden vastaukset syömiseen ja liikuntaan liittyviin väittämiin on taulukoitu frekvensseinä ja prosentteina liitteessä 2. Lähes kaikki (97 %) urheilijoista sai liikunnasta hyvää mieltä ja jaksoi harjoituksissa hyvin aina tai usein (96 %). Kääntöpuolena 19 % myönsi ahdistuvansa aina tai usein, jos poikkeaa harjoitussuunnitelmastaan ja 15 % liikkui aina tai usein enemmän kuin harjoitussuunnitelma vaatii. Urheilijat harjoittelivat viikon aikana keskimäärin 4,8 kertaa kuntosalilla. Aerobista harjoittelua he tekivät keskimäärin 3,5 kertaa viikossa ja poseerausta he harjoittelivat 2,2 kertaa viikossa. Urheilijoista 2 % vastasi joskus oksentavansa tai yrittävänsä oksentaa syötyään liikaa. Syömisensä tunsi hallitsevan aina tai usein 94 % urheilijoista. Urheilijoista 66 % vastasi aina tai usein syövänsä tuntiessaan itsensä nälkäiseksi. Vastaavasti 12 % söi näläntunteen 25

26 mukaisesti harvoin tai ei koskaan. Puolet urheilijoista (51 %) punnitsi aivan kaiken ruokansa aina tai usein. Tiettyjä ruoka-aineita vältteli 29 % urheilijoista aina tai usein. Kyselyyn vastanneista 18 henkilöä (18 %) ilmoitti joutuneensa luopumaan jostakin ruokaaineesta vain bikini fitness kilpailun vuoksi. Urheilijoista 16 % vastasi avoimeen kysymykseen tarkentaen mistä ruoka-aineista he ovat luopuneet. Urheilijoista 6 % mainitsi erityisesti joutuneensa luopumaan jostakin ruoka-aineesta kilpailudieetin aikana. Urheilijat luopuivat ensisijaisesti sokerisista ja rasvaisista tuotteista. Kieltolistalle kirjatuista rasvaisista tuotteista mainittiin pekoni ja juusto, mutta myös pehmeiden rasvojen lähteet, kuten pähkinät, avokado ja margariini mainittiin. Epäterveellisinä pidettyjen tuotteiden lisäksi 2 % urheilijoista kertoivat luopuneensa hedelmistä ja marjoista. Maitotuotteista oli luopunut 4 % urheilijoista. Edellisten lisäksi yksittäiset urheilijat mainitsivat purukumista tai hiilihydraateista luopumisen. Urheilijoista 18 % kertoi syövänsä jotakin vain valmentajan käskyn vuoksi ja 15 % urheilijoista kertoi tällaisista ruoka-aineista tarkemmin. Urheilijoista 7 % mainitsi syövänsä valmentajan käskystä normaalia enemmän proteiinipitoisia ruoka-aineita, kuten lihaa, broileria, kananmunaa ja erikseen kanamunan valkuaisia. Rasvoista mainittiin rypsiöljy, pellavansiemenöljy ja MCTöljy. Yksittäisinä tuotteina mainittiin omenaviinietikka, soijalesitiinirakeet ja inkivääri. 2 % urheilijoista myös mainitsi yleisesti, että on tarpeen vaatiessa valmis syömään sitä, mitä valmentaja sanoo. Lisäksi 99 % urheilijoista kertoi käyttävänsä päivittäin ainakin yhtä ravintolisää, kuten proteiinijauhetta, kreatiinia tai monivitamiinia Syömishäiriötaustan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Urheilijoista 11 % kertoi joskus aiemmin sairastaneensa syömishäiriötä. Yhdelläkään urheilijalla ei ollut lääkärin diagnosoimaa syömishäiriötä kyselyyn vastaamisen hetkellä. Tarkasteltaessa tutkittavien vastauksia syömishäiriötaustan mukaan, havaittiin eroja ruokien punnitsemisessa, syömisen ajattelun useudessa, pakonomaisen harjoittelun tarpeessa, harjoitussuunnitelmasta poikkeamisen aiheuttamassa ahdistuksessa sekä harjoitussuunnitelman ylittävässä liikunnassa (Taulukko 2). Tutkittavat, joilla ei ole koskaan ollut syömishäiriötä, ajattelivat syömistään harvemmin verrattuna syömishäiriötaustaisiin (p=0,04). Ruokien punnitsemisen useudessa ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,03), sillä kaikki syömishäiriötaustausista urheilijoista punnitsivat ruokansa, mutta 27 % terveistä ilmoitti punnitsevansa ruokansa harvoin tai ei koskaan. Syömishäiriötaustaisista urheilijoista 36 % (n=4) oli kilpailudieetillä, jolloin havaittiin myös useammin ruokien punnitsemista (Taulukko 8). Nälän mukaan syömisessä ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. 26

27 Harjoittelun suhteen näyttää siltä, että ei-syömishäiriötaustaisilla urheilijoilla olisi vähemmän pakonomaista harjoittelun tarvetta (p=0,04) kuin aiemmin syömishäiriötä sairastaneilla urheilijoilla. Harjoittelusuunnitelmasta poikkeaminen aiheutti harvemmin ahdistusta eisyömishäiriötaustaisille kuin syömishäiriötaustaisille urheilijoille (p=0,02). Harjoittelu näyttäisi kuitenkin tuovan yhtä usein hyvää mieltä kummallekin urheilijaryhmälle ja kumpikin ryhmä ilmoitti jaksavansa harjoituksissa hyvin. Taulukko 2. Bikini fitness urheilijoiden syömiskäyttäytyminen ja harjoittelu. Kysymys/väittämä Ollut aiemmin syömishäiriö Ei syömishäiriötaustaa (n= 89) (n= 11) Aina tai usein / Joskus / Harvoin tai ei koskaan p-arvo* Ajattelen syömistä suuren osan valveillaoloajastani 27,2 / 36,4 / 36,4 27 / 10,1 / 62,9 0,04 Punnitsen aivan kaikki ruokani 45,5 / 54,5 / 0 51,7 / 21,3 / 27 0,03 Lasken päivittäin tarkasti 54,5 / 9,1 / 36,4 40,4 / 24,7 / 34,8 ns ravintoaineiden, kuten energian, proteiinin tai hiilihydraatin saannin Tunnen hallitsevani syömiseni 100 / 0 / 0 93,3 / 6,7 / 0 ns Syön silloin kun tunnen itseni 54,5 / 36,4 / 9,1 67,4 / 2,2 / 12,4 ns nälkäiseksi Noudatan ruokavaliotani täydellisesti 63,6 / 36,5 / 0 68,5 / 19,1 / 12,4 ns Tunnen pakonomaista tarvetta 45,5 / 45,5 / 9 23,6 / 27 / 49,4 0,04 harjoitella Ahdistun jos poikkean 18,2 / 63,6 / 18,2 19,1 / 24,7 / 56,2 0,02 harjoitussuunnitelmastani Liikun enemmän kuin 9,1 / 63,6 / 27,3 15,7 / 21,4 / 62,9 0,01 harjoitusohjelmani vaatii Harjoittelu tuo minulle hyvää mieltä 100 / 0 / 0 96,6 / 3,4 / 0 ns Jaksan harjoituksissa hyvin 90,9 / 9,1 / 0 96,6 / 3,4 / 0 ns *ns = non-significant, χ 2 -testi Kilpailukokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Kokemattomimpaan ( 2 kertaa kilpailleet) ryhmään asettuneet urheilijat ajattelivat useammin syömistä kuin yli neljä kertaa kilpailleen urheilijat (Taulukko 3). Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,01). Eroa kolme kertaa kilpailleisiin urheilijoihin ei ollut. Muiden kysymysten suhteen ryhmien välillä ei havaittu eroa urheilijoiden kilpailukokemuksen mukaan. 27

28 Taulukko 3. Kilpailukokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun. Kysymys/väittämä Osallistunut kilpailuun (n = 49) Osallistunut 3 kilpailuun (n = 9) Osallistunut >4 kilpailuun (n = 22) Aina tai usein / Joskus / Harvoin tai ei koskaan p-arvo* Tunnen pakonomaista tarvetta 36,7 / 26,5 / 36,7 22,2 / 11,1 / 66,7 9,1 / 27,3 / 63,6 0,08 harjoitella Jaksan harjoituksissa hyvin 93,9 / 6,1 / / 0 / / 0 / 0 ns Liikun enemmän kuin 10,2 / 22,4 / 67,3 33,3 / 22,2 / 44,4 9,1 / 22,7 / 68,2 ns harjoitussuunnitelmani vaatii Noudatan ruokavaliotani 65,3 / 22,4 / 12,2 44,4 / 33,3 / 22,2 68,2 / 18,2 / 13,6 ns täydellisesti Syön kun olen nälkäinen 69,4 / 22,4 / 8,2 44,4 / 33,3 / 22,2 72,7 / 9,1 / 18,2 ns Ajattelen syömistä suuren osan 38,8 / 10,2 / 51 11,1 / 0 / 88,9 4,5 / 18,2 / 77,3 0,01 valveillaoloajastani Syöminen stressaa minua 14,3 / 28,6 / 57,1 0 / 11,1 / 88,9 4,5 / 27,3 / 68,2 ns Tunnen hallitsevani syömiseni 89,8 / 10,2 / / 0 / 0 95,5 / 4,5 / 0 ns Punnitsen aivan kaikki ruokani 51 / 20,4 / 28,6 33,3 / 44,4 / 22,2 40,9 / 27,3 / 31,8 ns Tunnen kontrolloimatonta halua 8,2 / 18,4 / 73,5 0 / 11,1 / 88,9 4,5 / 31,8 / 63,6 ns syödä *ns = non significant, χ 2 -testi Valmentajan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Urheilijoista 84 %:lla oli valmentaja. Valmennussuhteen mukaan vertailtuna näyttää siltä, että urheilijat, joilla on valmentaja, punnitsevat ruokiaan useammin (p=0,00) kuin ilman valmentajaa harjoittelevat (Taulukko 4). Suurempi osuus valmentajan ohjeen mukaan harjoittelevista urheilijoista noudatti ruokavaliotaan täydellisesti aina tai usein verrattuna itsenäisesti harjoitteleviin (p=0,05). Tiettyjen ruoka-aineiden välttelyn suhteen ryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevä ero joskus vastauksen kohdalla (p=0,00). Urheilijat tunsivat hallitsevansa syömisensä yhtä hyvin riippumatta valmentajasta. Ryhmät eivät eronneet energian ja ravintoaineiden päivittäisen laskemisen suhteen. Myöskään syömisestä stressaamisen suhteen ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa. 28

29 Taulukko 4. Valmentajan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun. Kysymys/väittämä On valmentaja (n = 84) Ei ole valmentajaa (n = 16) Aina tai usein / Joskus / Harvoin tai ei koskaan p-arvo* Välttelen tiettyjä ruoka-aineita 32,1 / 16,7 / 51,2 12,5 / 62,5 / 25 0,00 Punnitsen aivan kaikki ruokani 59,9 / 21,5 / 19 6,3 / 43,7 / 50 0,00 Lasken päivittäin tarkasti 44 / 21,5 / 34,5 21,3 / 21,3 / 37,5 ns ravintoaineiden, kuten energian, proteiinin tai hiilihydraatin saannin Syöminen stressaa minua 9,5 / 23,8 66,7 / 37,5 / 50 ns Tunnen hallitsevani syömiseni 94 / 6 / 0 93,8 / 6,2 / 0 ns Syön silloin kun tunnen itseni nälkäiseksi 65,5 / 23,8 / 10,7 68,8 / 12,5 / 18,7 ns Noudatan ruokavaliotani täydellisesti 71,4 / 16,7 / 11,9 50 / 43,8 / 6,2 0,05 Tarkan ruokavalion noudattaminen saa 6 / 15,5 / 78,5 25 / 12,5 / 62,5 0,05 minut tuntemaan itseni paremmaksi kuin muut ihmiset Tunnen pakonomaista tarvetta harjoitella 23,8 / 29,8 / 46,4 37,5 / 25 / 37,5 ns Ahdistun jos poikkean 20,2 / 26,2 / 53,6 12,4 / 43,8 / 43,8 ns harjoitussuunnitelmastani Palaudun harjoittelusta hyvin 86,9 / 10,7 / 2,4 93,7 / 6,3 / 0 ns Liikun enemmän kuin harjoitusohjelmani 14,3 / 23,8 / 61,9 18,8 / 37,5 / 43,7 ns vaatii Jaksan harjoituksissa hyvin 96,4 / 3,6 / 0 93,8 / 6,2 / 0 ns ns = non-significant, χ 2 -testi Valmentajan kokemuksella ei näytä olevan yhteyttä urheilijoiden vastauksiin (Taulukko 5). Urheilijat jaksoivat harjoituksissa yhtä hyvin, harjoittelua oli yhtä paljon, painonpudotus oli saman suuruista ja syömiskäyttäytymiseen liittyvissä kysymyksissä ei nähty eroa ryhmien välillä. Taulukko 5. Valmentajan kokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen Kysymys/väittämä Valmentajan kokemus <4 vuotta (n = 26) Valmentajan kokemus 4,1-10 vuotta (n = 39) Aina tai usein / Joskus / Harvoin tai ei koskaan Valmentajan kokemus >10,1 vuotta (n = 12) p-arvo* Liikun enemmän kuin harjoitusohjelmani vaatii Ahdistun jos poikkean harjoitussuunnitelmastani Välttelen tiettyjä ruokaaineita Punnitsen aivan kaikki ruokani 19,2 / 34,6 / 46,2 7,7 / 25,6 / 66,7 8,3 / 8,3 / 83,3 ns 34,6 / 23,1 / 42,3 15,4 / 25,6 / 59 8,3 / 33,3 / 58,3 ns 30,8 / 15,4 / 53,8 35,9 / 12,8 / 51,3 16,7 / 41,7 / 41,7 ns 57,7 / 23,1 / 19,2 59 / 23,1 / 17,9 66,7 / 8,3 / 25 ns Syön kun olen nälkäinen 76,9 / 19,2 / 3,8 71,8 / 20,5 / 7,7 41,7 / 33,3 / 25 ns Syöminen stressaa minua 11,5 / 30,8 / 57,7 10,3 / 23,1 / 66,7 0 / 25 / 75 ns *ns = non-significant, χ 2 -testillä 29

30 5.1.4 Ruokavalion alkuperän vaikutus syömiskäyttäytymiseen Urheilijoista 82 % oli saanut ruokavaliosuunnitelmansa valmentajaltaan. Urheilijoista 12 % oli suunnitellut ruokavalionsa itse ja 6 %:lla ei ollut ruokavaliosuunnitelmaa ollenkaan. Ruokavaliosuunnitelman alkuperän mukaan urheilijoiden vastaukset erosivat tilastollisesti merkitsevästi ruoan punnitsemisessa, tiettyjen ruoka-aineiden välttelemisessä ja päivittäisessä ravintoaineiden saannin laskemisessa (Taulukko 6). Harvoin tai ei koskaan ruoka-aineita vältteli 53,7 % valmentajan tekemää ruokavaliota noudattavista urheilijoista ja 0 % ilman ruokavaliota harjoittelevista urheilijoista (p=0,000). Lisäksi ilman ruokavaliosuunnitelmaa harjoittelevista 66,7 % vastasi punnitsevansa ruokiaan harvoin tai ei koskaan, kun valmentajan ruokavaliota noudattavista 18,3 % vastasi samoin (p=0,00). Ilman ruokavaliosuunnitelmaa harjoittelevat urheilijat laskivat harvemmin energian ja ravintoaineiden saantia (p=0,04). Muiden kysymysten kohdalla tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä ei havaittu. Taulukko 6. Ruokavalion alkuperän vaikutus syömiskäyttäytymiseen. Kysymys/väittämä Ruokavalio valmentajalta (n = 82) Itse tehty ruokavalio (n = 12) Ei ruokavaliosuunnitelmaa (n= 6) p-arvo* Aina tai usein / Joskus / Harvoin tai ei koskaan Välttelen tiettyjä ruokaaineita 29,3 / 17,1 / 53,7 41,7 / 33,3 / 25 0 / 100 / 0 0,00 Punnitsen aivan kaikki 59,8 / 22 / 18,3 16,7 / 41,7 / 41,7 0 / 33,3 / 66,7 0,00 ruokani Lasken päivittäin tarkasti 45,1 / 21,7 / 34,1 41,7 / 41,7 / 16,7 0 / 16,7 / 83,3 0,04 ravintoaineiden, kuten energian, proteiinin tai hiilihydraatin saannin Tunnen hallitsevani 93,9 / 6,1 / / 0 / 0 83,3 / 16,7 / 0 ns syömiseni Syön silloin kun tunnen 63,4 / 24,4 / 12,2 66,7 / 16,7 / 16,7 100 / 0 / 0 ns itseni nälkäiseksi Noudatan ruokavaliotani 69,5 / 19,5 / / 16,7 / 8,3 33,3 / 50 / 16,7 ns täydellisesti Tarkan ruokavalion 8,5 / 15,9 / 75,6 8,3 / 8,3 / 83,3 16,7 / 16,7 / 66,7 ns noudattaminen saa minut tuntemaan itseni paremmaksi kuin muut ihmiset *ns = non-significant, χ 2 testi 30

31 5.1.5 Harjoituskauden vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Harjoituskauden vaikutukset syömiskäyttäytymiseen näkyvät ruokien punnitsemisen useudessa (Taulukko 7). Kilpailudieetillä olevat erosivat ruokien punnitsemisen (p=0,00) sekä ruokavalion täydellisen noudattamisen (p=0,00) suhteen lihasmassaa kasvattavista ja aktiivisen harjoittelun ulkopuolella olevista urheilijoista. Eroa edellisistä kilpailuista palautuviin urheilijoihin ei havaittu. Tunnetta syömisen hallinnasta aina tai usein oli useimmin juuri kilpailudieetin aikana (100 %), mutta ero muihin ryhmiin ei ole tilastollisesti merkitsevä. Syömisestä stressaamisen kohdalla tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä ei myöskään ole, mutta eniten harvoin tai ei koskaan -vastauksia tuli kilpailuun valmistautuvien urheilijoiden ryhmässä (76,5 %). Kukaan urheilijoista ei vastannut hallitsevansa syömistään vain harvoin tai ei koskaan. Taulukko 7. Harjoituskauden vaikutus syömiskäyttäytymiseen. Kysymys/väittämä Kasvatan lihasmassaa (n= 43) Kilpailuun valmistavalla dieetillä (n= 34 Palaudun edellisistä kilpailuista (n= 13) En harjoittele kilpailuja varten tällä hetkellä (n= 10) Aina tai usein / Joskus / Harvoin tai ei koskaan p-arvo* Välttelen tiettyjä ruoka-aineita 32,6 / 27,9 / 39,5 23,5 / 17,6 / 58,8 58,5 / 15,4 / 46,1 20 / 40 / 40 ns Punnitsen aivan kaikki ruokani 44,2 / 30,2 / 25,6 70,6 / 20,6 / 8,8 53,8 / 23,1 / 23,1 10 / 20 / 70 0,00 Lasken päivittäin tarkasti 37,2 / 25,6 / 37,2 55,9 / 14,7 / 29,4 28,5 / 23 / 28,5 20 / 40 / 40 ns ravintoaineiden, kuten energian, proteiinin tai hiilihydraatin saannin Tunnen hallitsevani syömiseni 93 / 7 / / 0 / 0 84,6 / 15,4 / 0 90 / 10 / 0 ns Syön silloin kun tunnen itseni 67,5 / 20,9 / 11,6 67,6 / 17,6 / 14,7 53,8 / 38,5 / 7,7 70 / 20 / 10 ns nälkäiseksi Noudatan ruokavaliotani 58,1 / 23,3 / 18,6 88,2 / 8,8 / 2,9 76,9 / 15,4 / 7,7 30 / 60 / 10 0,00 täydellisesti Syöminen stressaa minua 14 / 27,9 / 58,1 0 / 23,5 / 76,5 15,4 / 23,1 / 61,5 20 / 30 / 50 ns Tunnen pakonomaista tarvetta 32,6 / 20,9 / 46,5 23,5 / 29,4 / 47,1 15,4 / 38,5 / 46,1 20 / 50 / 30 ns harjoitella Ahdistun jos poikkean 23,3 / 25,6 / 51,2 17,6 / 29,4 / 52,9 0 /38,5 / 61,5 30 / 30 / 40 ns harjoitussuunnitelmastani Palaudun harjoittelusta hyvin 86 / 11,6 / 2,3 91,2 / 8,8 / 0 84,6 / 15,4 / 0 90 / 0 / 10 ns Liikun enemmän kuin 18,6 / 30,2 / 51,2 8,8 / 20,6 / 70,6 15,4 / 15,4 / 69,2 20 / 40 / 40 ns harjoitusohjelmani vaatii Harjoittelu tuo minulle hyvää 97,7 / 2,3 / 0 97,1 / 2,9 / 0 92,3 / 7,7 / / 0 / 0 ns mieltä Jaksan harjoituksissa hyvin 97,7 / 2,3 / 0 97,1 / 2,9 / 0 84,6 / 15,4 / / 0 / 0 ns *ns = non-significant, χ 2 testi 31

32 6 POHDINTA Tämän tutkimuksen mukaan bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen kuuluu erityisesti ruokien punnitseminen, ruokavalion noudattamisen tarkkuus sekä ruokavalion rajoittaminen varsinkin kilpailudieetin aikana. Syömishäiriötausta näyttäisi vaikuttavan syömiskäyttäytymistä enemmän urheilijoiden harjoittelun määrään. Valmentaja näyttäisi vaikuttavan urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen ruokien punnitsemista ja ruokavalion noudattamisen tarkkuutta lisäävästi. 6.1 Lajin erityispiirteet syömiskäyttäytymisessä Urheilijoista 16 % vastasi avoimeen kysymykseen tarkentaen mistä ruoka-aineista he ovat luopuneet. Runsasrasvaisista ja -sokerisista tuotteista luopuminen voi olla pakollista, jotta kokonaisenergiansaanti pysyy sopivalla tasolla (Helms ym. 2014a). Toisaalta urheilijat ilmoittivat luopuneensa myös terveellisenä pidetyistä ruoista, kuten maitotuotteista, hedelmistä, marjoista ja pähkinöistä. Tällaisten tuotteiden välttämisestä tuskin saa erityistä hyötyä painonpudotukseen, vaan päinvastoin ne kuuluvat olennaisena osana yleisterveelliseen ruokavalioon (VRN, 2014). Mikäli ruokavaliosta karsitaan paljon tuotteita pois, voi se johtaa esimerkiksi suojaravintoaineiden saannin vähenemiseen, jota sitten yritetään korjata ravintolisiä käyttämällä (Ziegler ja Jonnalagadda 2006). Tämän tutkielman mukaan 99 % bikini fitness urheilijoista käyttääkin päivittäin jotakin ravintolisää. Kokonaisista energiaravintoaineen ryhmistä, kuten hiilihydraateista luopuminen vaikuttaa selvästi ruokavalion kokonaisterveellisyyteen. Taustalla saattaa olla periaate vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisessa rasvanpolttotarkoituksessa. Ketogeenisen ruokavalion ei ole havaittu olevan tavanomaista ruokavaliota tehokkaampi kehon rasvaprosentin pienentämisessä (Helms ym. 2014a, Aragon ym. 2017). Urheilijoiden syömisen ei voida olettaa olevan samanlaista kuin valtaväestön, sillä vaatimukset esimerkiksi energiansaannin suhteen ovat hyvin erilaiset (VRN 2014, Thomas 2016). Vaikka syömisen tietoinen rajoittaminen ei arkielämässä kuulu terveenä pidettyyn syömiskäyttäytymiseen, on energiavajeen saavuttaminen bikini fitness urheilijalle kuitenkin välttämätön asia kilpailukuntoon pääsemiseksi. Syömiseen liittyviin paineisiin vaikuttaa varmasti urheilijoilla halu pärjätä kilpailuissa, eikä epäonnistumisen riskiä liian rennon syömisen vuoksi haluta ottaa ennen kilpailuja (Neves ym. 2017). Urheilun vuoksi ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista katsoa läpi sormien jäykkää ja stressiä aiheuttavaa syömiskäyttäytymistä, vaan rentouden säilyttäminen myös urheilun parissa 32

33 olisi toivottavaa. Entä jos jäykkä ja rajoittava syömiskäyttäytyminen jatkuu myös urheilu-uran päätyttyä, kuten Stirling ym. (2012) totesivat tutkimuksessaan? Olisiko mahdollista, että urheilija toteuttaa riittävän energiamäärän sisältävää ja joustavuuden mahdollistavaa ruokavaliota, pärjäisi silti hyvin kilpailuissa ja syömiskäyttäytyminen olisi joustavaa myös urheilu-uran jälkeen? Plateau ym. (2017) havaitsivat tutkimuksessaan, että urheilijoiden on täysin mahdollista oppia uudelleen joustava ja intuitiivinen syömistapa, mutta kehon viestien mukaan syöminen vaatii harjoittelua tiukan ruokavalion noudattamisen jälkeen Urheilijoiden painonpudotus Kilpailijoiden keskimääräinen painonpudotus harjoituskaudelta kilpailuihin oli tässä tutkimuksessa noin 10 kg. Kun keskimääräinen kilpailudieetti kestää 2-4 kk (Chappel ym. 2018), on painonpudotustahti noin 2,5-5 kg kuukaudessa eli 0,6-1,25 kg viikossa. Ylipainoisilla suositellaan painonpudotustahdiksi suositellaan korkeintaan 2 kg kuukaudessa, eli noin 0,5 kg viikossa (Mustajoki, 2011). Chappel ym. (2018) havaitsivat tutkimuksessaan naiskehonrakentajien noudattavankin tällaista tahtia. Noin 0,5 kg viikossa on sopiva painonpudotustahti pysyvän muutoksen tekemiseen ja suurempaa nopeutta ei suositella, koska lihasmassaa voi hävitä samalla, kun rasvakudoksen määrä pienenee (Mustajoki, 2011). Normaalisti suositeltavaan painonpudotustahtiin verrattuna urheilijoiden painonpudotus oli tässä tutkimuksessa siis nopeampaa. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että painonpudotus ei ole tarkoitettu bikini fitness -urheilijoilla pysyväksi, vaan kilpailujen jälkeen painoa nostetaan taas ylöspäin (Hulmi ym. 2016). Urheilijoiden painoindeksi näytti vastausten mukaan olevan suurimmaksi osaksi viiterajoissa. Kilpailudieetin aikana urheilijoiden alhainen rasvaprosentti on lajin kriteerien mukaan tavoiteltava asia (Suomen Fitnessurheilu Ry, 2018). Tässä tutkimuksessa pienin painoindeksi tutkittavilla oli 16,9 kg/m 2. Syömishäiriöiden yhteydessä on mainittu, että kun painoindeksi on alle 16 kg/m 2, kyseessä on yleensä anoreksia (Huttunen ja Jalanko 2019). Bikini fitness - lajikuvauksessa mainitaan, että urheilijoilla tavoiteltava vartalo on urheilullisen ja terveen näköinen (Suomen Fitnessurheilu Ry, 2018). Alipainon puolelle mentäessä täytyy kuitenkin pohtia, voidaanko enää puhua terveellisyydestä, vaikka kehon hormonitoiminta palautuisikin harjoittelusta 3-4 kuukauden kuluttua (Hulmi ym. 2016). Sundgot-Borgen ym. (2013) esittivät tutkimuksessaan, että painoindeksin alittaessa 18,5 kg/m 2, tulisi urheilijan hyvinvoinnista huolestua ja ohjata tämä esimerkiksi ravitsemusterapeutin luo. Vaikka kilpailijoiden painoindeksi ei olisikaan osoitus syömishäiriöstä, altistaa alle 18,5 kg/m 2 painoindeksi kuitenkin vajaaravitsemukselle ja esimerkiksi naisurheilijan oireyhtymään 33

34 liitetyille kuukautiskierron häiriöille sekä luuntiheyden heikentymiselle (Nattiv ym. 2007). Tässä tutkimuksessa kuukautiskierto oli normaali 53 %:lla urheilijoista, mutta 13 %:lla kuukautisia ei ollut lainkaan ja 13 % kuukautiset olivat epäsäännölliset. Tutkittavista 26 %:lla oli siis jonkinlaisia kuukautiskiertoon liittyviä häiriöitä, mikä on hyvin linjassa Torstveit ja Sundgot-Borgenin kattavan tutkimuksen kanssa (2005b). 6.2 Syömishäiriötaustan vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Urheilijoista 11 % ilmoitti joskus sairastaneensa syömishäiriötä. Tämä eroaa hieman urheilijoiden syömishäiriöiden yleisyydestä, jonka on arvioitu olevan noin 20 % (Sundgot- Borgen ym. 2004, Torstveit ym. 2008). 11 %:n prevalenssi on merkittävästi suurempi kuin suomalaisväestössä yleisesti (Syömishäiriöt, Käypä hoito suositus, 2014). Toisaalta 11 % ei kuvaa syömishäiriön yleisyyttä tutkimushetkellä, koska kukaan tutkittavista ei ilmoittanut sairastavansa syömishäiriötä kyselyyn vastatessaan. Syömishäiriöistä toipuminen on täysin mahdollista, mutta ero toipuvan ja toipuneen syömishäiriöpotilaan välillä voi olla hyvin häilyvä. Aiemmin sairastanut saattaa vastata toipuneensa, mutta syömiskäyttäytymisessä voi kuitenkin olla jotakin häiriintynyttä edelleen (Keski-Rahkonen ja Tozzi 2005) tai urheilijat voivat salailla oireitaan häpeän vuoksi (Nattiv ym. 2007). Aiemmin syömishäiriötä sairastaneilla urheilijoilla ja terveillä urheilijoilla havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero ruokien punnitsemisessa. Syömishäiriötaustaiset punnitsivat ruokiaan useammin kuin terveet urheilijat. Toisaalta syömishäiriötaustaisia urheilijoita oli yhteensä 11 ja terveitä 89, joten ryhmien väliset erot voivat vääristyä ryhmien kokoeron vuoksi. Syömishäiriötaustaisista urheilijoista 36 % (n=4) oli kyselyyn vastatessaan kilpailudieetillä. Dieetin aikana ruokien punnitseminen oli myös yleisempää kuin muilla kausilla, joten ei voida varmasti sanoa, liittyykö punnitsemisen useus kilpailudieettiin vai syömishäiriötaustaan. Syömishäiriötaustan vaikutus ruokien punnitsemisen useuteen ei siis välttämättä ole aivan yksiselitteinen. Syömishäiriötausta näyttää tämän tutkimuksen mukaan vaikuttavan syömiskäyttäytymistä selvemmin urheilijoiden liikuntakäyttäytymiseen. Syömishäiriötä aiemmin sairastaneilla urheilijoilla havaittiin enemmän harjoitussuunnitelman ylittävää liikuntaa ja he ahdistuivat useammin harjoitussuunnitelmasta poiketessaan kuin terveet urheilijat. Syömishäiriötaustaisilla esiintyi myös tilastollisesti merkitsevästi useammin pakonomaisen harjoittelun tunnetta. Tällaiset käyttäytymismallit on liitetty esimerkiksi anoreksiaan (Bewell- Weiss ja Carter 2010). Liiallisen liikunnan on havaittu lisäävän relapsin riskiä anoreksiasta 34

35 toipuvilla potilailla (Rigaud ym. 2011). Siksi harjoitussuunnitelmat ylittävä liikunta herättää huolta varsinkin syömishäiriötä sairastaneiden urheilijoiden kohdalla. Syömishäiriötaustasta kysyttiin urheilijoilta kysymyksellä Onko sinulla lääkärin diagnosoima syömishäiriö?. Kysymykseen vastattiin Kyllä, Ei tai Ei, mutta on ollut aiemmin. Syömishäiriön sairastamisen ajankohtaa ei selvitetty, joten voi olla, että sairastamisesta on jo vuosia aikaa. Diagnosoitujen syömishäiriöiden lisäksi on täysin mahdollista, että urheilijoilla olisi tälläkin hetkellä syömishäiriöoireilua, joka ei täytä syömishäiriökriteerejä (Syömishäiriöt, Käypä hoito -suositus, 2014). Voi myös olla, että urheilija ei ole koskaan hakeutunut lääkäriin kyseisen ongelman vuoksi. Yleisesti urheilijoiden vastauksia tarkasteltaessa huomattiin, että liikunta tuo heille hyvää mieltä, ja he jaksavat hyvin harjoituksissa. Oksentamista kompensaatiokeinona ei havaittu ja pakottavaa syömisen tarvetta on vain vähän. Tämän mukaan näyttäisi siltä, että ainakaan bulimiaan viittaavia merkkejä ei ole (Suokas ja Rissanen, 2017). Ortoreksiasta kielivää, tiukan ruokavalion noudattamisen tuomaa paremmuuden tunnetta havaittiin vain vähän (SYLI, 2017). Toisaalta joka kolmas urheilija vastasi syövänsä aina tai usein jotakin ruoka-ainetta vain sen vuoksi, että se on selvästi terveellisempi kuin muut. Näiden terveellisten ruoka-aineiden joukkoon voi tosin lukeutua täysin tavallisia, terveellisenä pidettyjä ruokia, kuten kasviksia. Jonkin ruoka-aineen erityisasemaan asettaminen voi kuitenkin olla merkki ortoreksiasta. Tässä kohtaa johtopäätöksiä yhden väittämän perusteella ei kuitenkaan voida vetää. Ruoka-aineiden välttelyä havaittiin, mutta se ei yksin viittaa ortoreksiaan, sillä välttely voi johtua myös painonpudotuksen tarpeesta kilpailuja varten (Chappel ym. 2018). 6.3 Kilpailukokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Tämän tutkimuksen mukaan kokeneemmat (yli 4 kertaa kilpailleet) urheilijat ajattelivat syömistään harvemmin kuin kokemattomat (vähemmän kuin 2 kertaa kilpailleet) urheilijat. Mikäli kilpailukokemus kartuttaa urheilijan tietotaitoa myös ravitsemusasioissa, voisi vähentynyt ruoan ajattelu selittyä esimerkiksi kokeneempien urheilijoiden paremmalla ravitsemustietämyksellä (Wyon ym. 2014). Kokemuksen näennäisen vähäinen vaikutus urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen on mielenkiintoinen yksityiskohta. Kilpailukokemuksen vaikutuksesta urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen emme löytäneet aiempaa tutkimustietoa. Kokemuksen voisi ajatella vaikuttavan urheilijaa rauhoittavasti, jolloin syömiseen liittyvien asioiden pohtimiseen ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa. Tätä tukee havainto syömisen ajattelun useuden eroista. 35

36 Toisaalta, kokemuksen myötä luulisi myös syömiseen liittyvän stressin vähenevän. Tällaista eroa ei kuitenkaan havaittu kokemuksen mukaan vertailtuna. Bikini fitness -urheilijoiden kokemuksen vaikutus syömiskäyttäytymiseen jää näinollen epäselväksi. 6.4 Valmentajan vaikutus urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Tässä tutkimuksessa 84 %:lla urheilijoista oli valmentaja. Chappel ym. (2018) raportoivat samankaltaisia lukemia omassa tutkimuksessaan, jossa 88 %:lla naiskehonrakentajista oli valmentaja. Valmentajan läsnäolon mukaan tehdyissä vertailuissa havaittiin, että valmentajan ohjeiden mukaan harjoittelevat urheilijat punnitsevat ruokiaan useammin kuin itsenäisesti harjoittelevat urheilijat. Valmentajan ohjeiden mukaan harjoittelevista 59,9 % ja itsenäisesti harjoittelevista 6,3 % vastasi punnitsevansa ruokansa aina tai usein. Tämän perusteella voidaan todeta, että valmentajan läsnäolo saattaa lisätä urheilijoilla ruokien punnitsemista. Valmentajien ohjauksessa urheilijan harjoittelu on ohjelmoitua ja etukäteen suunniteltua (Mero ym. 2004), joten on loogista, että valmentaja antaa tarkat ohjeet myös ruokavalioon. Tässä tutkimuksessa punnitsemista koskeva kysymys asetettiin tarkoituksella niin, että punnitseminen koskee aivan kaikkea ruokaa. Onko aivan kaikkien ruokien punnitseminen kuitenkaan täysin välttämätöntä? Ruokapäiväkirjan täyttämisen tai liikuntamäärien ylös kirjaamisen on todettu parantavan painonpudotustulosta (Burke ym. 2011, Peterson ym. 2014, Painter ym. 2017), mutta ruokien tarkan punnitsemisen merkityksestä painonpudotuksessa ei löydetty tutkimustietoa. Itsenäisesti harjoittelevista 62,5 % ja valmentajan ohjeiden mukaan harjoittelevista urheilijoista 16,7 % vastasi välttelevänsä tiettyjä ruoka-aineita joskus. Kyseisestä vastauksesta on kuitenkin hankalaa vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen, sillä joskus -vastaus asettuu kahden äärivastauksen välille. Tilastollista eroa ääripäiden vastausten välillä ei havaittu, joten tämän kysymyksen suhteen valmentajan vaikutus jää epäselväksi. Valmentajan kokemus vuosissa ei näytä vaikuttavan urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen tilastollisesti merkitsevästi. Vastauksissa on kuitenkin nähtävissä joitakin trendejä. Esimerkiksi syömisestä stressaaminen, liiallinen liikunta ja harjoitussuunnitelmasta poikkeamisesta stressaaminen näyttävät vähenevän valmentajan kokemuksen karttuessa. Vastaavasti ruokien punnitsemisen useus lisääntyy valmentajan kokemuksen mukaan. Aiempaa tutkimustietoa valmentajan kokemuksen vaikutuksesta urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen ei löydetty. Tämän tutkimuksen vastausten perusteella voidaan vain arvuutella, voisiko kokenut valmentaja tehdä esimerkiksi kokemattomampia valmentajia paremmat suunnitelmat, joiden tarkka noudattaminen lievittää urheilijan stressiä ja vähentää ylimääräiseen liikuntaan ajavaa painetta. 36

37 Urheilijat näyttivät syövän sitä useammin nälkänsä mukaan, mitä vähemmän heidän valmentajallaan on kokemusta. Urheilijoiden kuukautiskierto oli useimmiten normaali niillä urheilijoilla, joiden valmentajalla oli vasta alle neljä vuotta valmennuskokemusta. Kuukautiskierron säännöllisyyden selvittäminen hoikkuutta tavoittelevissa lajeissa on havaittu ennustavan luotettavasti syömishäiriöoireilua (Torstveit ym. 2008) Koska tiedetään, että liian vähäinen energiansaanti altistaa kuukautiskierron häiriöille (Mervaala ym. 2019), näyttää siltä, että vähemmän kokeneiden valmentajien ruokavalioita noudattavat urheilijat saavat mahdollisesti enemmän energiaa kuin esimerkiksi yli 10 vuotta valmentaneiden. Toisaalta kysymys nälän mukaan syömisestä ei käsitä syötyä ruokamäärää tai siitä saatua energiaa, vaan keskittyy syömisen ajoittamiseen nälän tunteen mukaisesti Ruokavalion alkuperän vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Ruokavalion alkuperän mukaan vertailtuna ruoka-aineiden välttelyn, ruokien punnitsemisen sekä energian ja ravintoaineiden saannin päivittäisen laskemisen kohdalla havaittiin eroja ryhmien välillä. Valmentajan tekemää ruokavaliota noudattavilla urheilijoilla syömisen joustavuus oli vähäisempää, sillä ruokia punnittiin useammin ja ravintoaineiden saannin laskemista havaittiin enemmän. Näiden väittämien kohdalla näyttäisi siltä, että valmentajan tekemä ruokavalio voi vaikuttaa urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen jäykkyyttä lisäävästi. Toisaalta yli puolet valmentajan ruokavaliota noudattavista urheilijoista vastasi, että välttelee tiettyjä ruoka-aineita vain harvoin tai ei koskaan, joten selkeitä johtopäätöksiä ruokien välttelystä ei voida vetää. 6.6 Harjoituskauden vaikutus syömiskäyttäytymiseen ja harjoitteluun Kilpailukauden mukaan vertailtuna ryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero ruokien punnitsemisen useudessa ja ruokavalion tarkan noudattamisen suhteen. Kilpailudieetillä olevista urheilijoista 88,2 % vastasi noudattavansa ruokavaliotaan täydellisesti aina tai usein. Urheilijoista, jotka eivät aktiivisesti harjoitelleet kilpailuja varten, vain 30 % vastasi samalla tavalla. Kilpailudieetti näyttää siis vaikuttavan syömisen joustavuutta vähentävästi urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen. Tilastollisesti merkitseviä eroja ei havaittu muiden kysymysten kohdalla. Vastauksissa nähdään kuitenkin joitakin kiinnostavia trendejä. Esimerkiksi kilpailudieetillä olevista urheilijoista yksikään ei stressaa syömisestä aina tai usein. Dieetillä olevat urheilijat ilmoittavat myös eniten tuntevansa hallintaa syömisestään. Energian ja ravintoaineiden saannin päivittäistä laskemista aina tai usein ilmeni eniten dieetillä olevilla urheilijoilla. 37

38 Kilpailujen ja oman suorituksen lähestyessä on ymmärrettävää, että urheilijat tekevät kaikkensa onnistuakseen ja siten ruokavalion tarkkuuden tärkeys kasvaa kilpailujen lähestyessä (Chappel ym. 2018, Nattiv 2007). Vaikka tilastollisesti merkitseviä eroja ei havaittu ryhmien välillä, voidaan pohtia, voisiko vähäinen stressi dieetin aikana johtua esimerkiksi siitä, että ohjeiden tarkka noudattaminen, ruokien punnitseminen ja ravintoaineiden saannin laskeminen tuo urheilijoille tunteen tilanteen hallinnasta? Mikäli kaikki tuntuu menevän hyvin ja ohjeita noudatetaan, on vain loogista, että stressiin ei ole niin suurta syytä. Toisaalta, voidaanko lisääntynyttä jäykkyyttä syömisessä pitää hyväksyttävänä, vaikka urheilijat itse eivät kokisi asiasta stressiä? Yleisesti vastauksia tarkasteltaessa huomattiin, että dieetillä olevat ja edellisistä kilpailuista palautuvat urheilijat vastaavat kysymyksiin usein samalla tavalla. Näin on esimerkiksi ruokien punnitsemisen, ruokavalion täydellisen noudattamisen, syömisestä stressaamisen ja syömisen ajattelun kohdalla. Näyttää siis siltä, että kilpailudieetin ja siitä palautumisen aikana syömiskäyttäytymisessä on hieman samankaltaisuuksia. Näitä ajanjaksoja luonnehtii ruokavalioon liittyvä tarkkuus ja syömisen ajattelun useus. Lihasmassan kasvatuskaudella syömiskäyttäytyminen näyttäisi olevan hieman rennompaa ja aktiivisen harjoittelun ulkopuolinen aika eroaa myös kilpailudieetin ja palautumisen kausista. 6.7 Tutkimusmenetelmien arviointi Kysely Tutkielman aiheeseen sopivia kyselyjä ei ollut montaa tarjolla. EDI-3 kysely (Clausen ym. 2010) olisi ollut vaihtoehdoista sopivin laajan syömiskäyttäytymistä kartoittavan kysymysvalikoimansa vuoksi, vaikka sekään ei ole tarkoitettu erityisesti urheilijoille. Oman kyselyn luominen oli paras ratkaisu tutkielman tavoitteiden kannalta. Validoimattoman kyselyn käyttämisen heikkoutena on kuitenkin tulosten tulkinnan vaikeus. Validoidun kyselyn avulla olisi ollut myös helpompaa verrata tuloksia aiempaan tutkimustietoon. Koska tutkielmaa varten luodun kyselyn perusteella ei lasketa tutkittaville esimerkiksi pistemäärää, voidaan tuloksien pohjalta vain kuvailla vastauksien jakaumaa ja sen vaihtelua eri ryhmien välillä. Tämän pro gradu -tutkielman kohdalla se kuitenkin riittää, sillä bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytymisestä haluttiin saada kokonaiskuvaa, eikä esimerkiksi seuloa syömishäiriöriskiä. Itse täytettävän kyselyn käytössä virheraportoinnin riski on aina olemassa (Rosenman ym. 2011). Urheilijat voivat esimerkiksi vähätellä syömisestä stressaamista tai liioitella harjoituksista palautumista. Toisaalta anonyymisti kyselyyn vastaaminen voi joillakin helpottaa 38

39 ongelmallisista asioista raportointia, verrattuna esimerkiksi kasvotusten tehtyyn haastatteluun (Tourangeau ja Yan 2007). Kyselyssä pyydettiin vastaamaan todella henkilökohtaisiin kysymyksiin, joten tutkimuksesta poisjääminen arkaluontoisten kysymysten vuoksi on myös täysin mahdollista. Kysymyksen väärin ymmärtämisen mahdollisuutta yritettiin minimoida esitestaamalla kyselyä. Esitestauksen perusteella kysymykset olivat jo alun perin selkeitä, mutta pienillä muutoksilla kysymyksistä saatiin vielä yksiselitteisempiä. Valmentajan kokemuksesta ja koulutuksesta ilmoitetuissa tiedoissa voi olla esimerkiksi urheilijan tiedon puutteesta johtuvia virheitä. Luotettavampi tulos olisi saatu, jos tiedot olisivat tulleet suoraan valmentajalta. Kysymysten asettelu vastakkaisista suunnista tai saman asian kysyminen usealla eri tavalla olisi todennäköisesti antanut luotettavamman kuvan urheilijoiden syömiskäyttäytymisestä. Esimerkiksi väittämä Syön silloin, kun tunnen itseni nälkäiseksi olisi voitu esittää myös toisesta suunnasta, kuten esimerkiksi: Syön ennemmin ruokavaliosuunnitelmani määrääminä aikoina kuin kuuntelisin kehoni viestejä kylläisyydestä. Tällaisia kaksinkertaisia väittämiä olisi ollut EDI-3-kyselyssä (Clausen ym. 2010). Väittämien yhteyksiä vertailemalla olisi voitu varmistaa, etteivät yksittäisten väittämien tulokset ole vain sattumaa. Tutkimusta varten tehty kysely oli kuitenkin aiheiltaan niin laaja, että kahdet väittämät kustakin aiheesta olisivat tehneet kyselystä todella pitkän. Tämä olisi taas voinut vähentää vastaajien määrää. Toisaalta kyselyn tiukempi rajaaminen olisi mahdollistanut useampien kysymysten esittämisen yhdestä aiheesta. Tutkimusasetelma tässä pro gradu -tutkielmassa on poikkileikkaustutkimus, minkä vuoksi syyseuraussuhteista ei voida vetää johtopäätöksiä vastausten perusteella. Kyselyllä saadaan kuitenkin tietoa esimerkiksi eri harjoituskaudella olevien urheilijoiden välisistä eroista. Samoilla henkilöillä toistettava tutkimus toisi lisää tietoa esimerkiksi kilpailukokemuksen karttumisen vaikutuksesta pitkällä aikavälillä Tutkittavat Kysely tavoitti Suomen Fitnessurheilu Ry:n kautta noin 400 urheilijaa. Heistä 100 vastasi kyselyyn. Vaikka tutkittavien määrä jäi kohtuullisen pieneksi, on sadan tutkittavan otanta tässä kohderyhmässä kuitenkin kohtuullinen määrä. Tutkittavien määrä aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa vaihtelee. Toro ym. (2009) tutkivat 76 balettitanssijaa ja 453 kontrollihenkilöä, Sundgot-Borgenin (1993) tutkimuksessa eliittiurheilijoita oli 186 ja kontrollihenkilöitä 145 ja Krenz ym. (2011) saivat tutkimukseensa 96 urheilijaa ja 96 kontrollihenkilöä, kun taas Mitchell ym. (2017) haastattelivat seitsemää kehonrakentajaa. Omassa tutkimuksessamme otoskoon ongelma on kuitenkin se, että esimerkiksi neljään eri ryhmään jaettaessa yhden ryhmän koko 39

40 voi jäädä hyvin pieneksi. Vaikka ryhmien välisiä eroja tutkittiin prosenttilukujen perusteella, voi tulos vääristyä, kun yhdessä ryhmässä on esimerkiksi vain 10 tutkittavaa. Tässä tutkimuksessa ei käytetty kontrolliryhmää. Mikäli samanlaisen ikärakenteen mukainen kontrolliryhmä olisi saatu mukaan vastaamaan kyselyyn, olisi ollut mahdollista vertailla, kuinka bikini fitness -urheilijoiden syömiskäyttäytyminen eroaa valtaväestöstä tai esimerkiksi muista urheilijoista. Kontrolliryhmään vertaaminen olisi antanut viitteitä siitä, minkälainen käyttäytyminen on korostunutta juuri bikini fitness -urheilijoiden joukossa Tutkimuksen ajankohta Kysely lähetettiin tutkittaville lokakuussa Nordic Fitness Expo on vuoden suurimpia tapahtumia fitness- ja kehonrakennuspiireissä. Moni bikini fitness -urheilijoista kilpailikin kyseisenä ajankohtana. Kilpailujen läheisyys voi mahdollisesti vaikuttaa esimerkiksi siten, että ruokavaliota rajoitetaan kilpailudieetin aikana enemmän kuin muiden harjoituskausien aikana (Mitchell ym. 2017a). Tässä tutkimuksessa kilpailukauden mukaan tehdyt vertailut tukevat tätä ajatusta. Voidaan pohtia, olisivatko kilpailudieetillä olleet urheilijat eronneet esimerkiksi ruokien punnitsemisen suhteen niin selkeästi muista urheilijoista, mikäli kilpailuihin olisi ollut enemmän aikaa. Lisäksi intensiivinen valmistautuminen on voinut karsia vastaajia, jos kysely on koettu aikaa vievänä, ylimääräisenä tehtävänä. 40

41 7 JOHTOPÄÄTÖKSET Bikini fitness urheilijoiden syömiskäyttäytymistä luonnehtii ruokakeskeisyys, joka ilmenee erityisesti syömisen ajatteluna, ruokien punnitsemisena ja valmentajan koostaman ruokavalion täsmällisenä noudattamisena. Näyttää siltä, että ruokien punnitseminen lisääntyy kilpailudieetin aikana, jolloin on nähtävissä myös ruokavalion täsmällisempää noudattamista. Harjoituskausi ilmeisesti siis vaikuttaa urheilijoiden syömiskäyttäytymiseen. Valmentajan ohjauksessa harjoittelu voi myös ilmeisesti vähentää urheilijoiden syömiskäyttäytymisen joustavuutta. Positiivinen havainto on, että tässä otoksessa ei esiintynyt yhtäkään syömishäiriötä sairastavaa urheilijaa. Syömishäiriötaustaisia oli kuitenkin 11 % urheilijoista. Etenkin heillä havaittiin huolestuttavia käyttäytymismalleja, kuten usein toistuvaa ruokien punnitsemista ja ruoan ajattelua. Ruokien välttely, ruokavalion tarkka noudattaminen ja ruoan ajattelu kertovat rajoittuneesta ja jäykästä syömiskäyttäytymisestä. Harjoittelun suhteen näyttää siltä, että suurin osa urheilijoista saa harjoittelusta hyvää mieltä, jaksaa hyvin ja palautuu harjoituksista. Erityisesti syömishäiriötaustaisten urheilijoiden joukossa herää kuitenkin huoli liiallisen liikunnan ja pakonomaisen harjoittelun tarpeen yleisyydestä, ja sen vaikutuksesta heidän yleiseen hyvinvointiinsa. Lisäksi huolta herättää urheilijoiden kuukautiskierron häiriöt ja alipainon puolelle menevä painoindeksi kilpailujen aikana. Valmentajan ammattitaitoon luottavat täysin lähes kaikki tutkittavista. Valmentaja voi siis omalla toiminnallaan ja ohjeistuksellaan vaikuttaa siihen, kuinka rajoitettu tai rento urheilijan ruokavalio on. Suositeltavaa olisikin, ettei valmentaja ainakaan kieltäisi täysin mitään ruokaaineita urheiljalta, ja ohjaisi kuuntelemaan kehonsa viestejä nälästä ja kylläidyyestä. Näin syömisessä säilyisi paremmin joustavuus urheilun asettamien vaatimusten sisällä. Tätä pro gradu tutkielmaa varten luotu kysely kartoitti laajasti bikini fitness urheilijoiden syömiseen ja liikuntaan liittyviä käyttäytymismalleja ja asenteita. Vaikka kyselyyn vastasi 100 urheilijaa, olisi suuremmalla otoksella tehty tutkimus luotettavampi kertomaan asioiden todellisesta laidasta. Tulevaisuutta varten erityisesti urheilijoille tarkoitettua, validoitua menetelmää käyttävä tutkimus voisi keskittyä esimerkiksi selvittämään, missä menee raja terveen ja häiriintyneen syömiskäyttäytymisen välillä bikini fitness -urheilijoilla. Lisäksi olisi hyvä tutkia, miten häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä voitaisiin seuloa luotettavasti tässä urheilulajissa ja miten urheilijoiden kanssa tulisi toimia ongelmia kohdattaessa. 41

42 8 LÄHTEET Aragon A, Schoenfeld B, Wildman R, ym. International society of sports nutrition position stand: diets and body composition. J Int Soc Sports Nutr 2017;14:16. Camaselle J, Quatromoni P. Eating Disorders Reported by Female Collegiate Athletes. The Sport Psychologist 2011;25:1 17. Auktorisoitu Personal Trainer. Luettu Bellisle F. Why should we study human food intake behavior? Nutrition, Metabolism and Cardiovascular Diseases 2003, Vol.13(4), pp Bewell-Weiss C, Carter J. Predictors of excessive exercise in anorexia nervosa. Compr Psychiatry 2010;51: Birkenhead K, Slater G. A Review of Factors Influencing Athletes' Food Choices. Sports Med 2015;45: Bratman S, Knight D. Health Food Junkies: Orthorexia Nervosa Overcoming the Obsession With Healthful Eating. New York Burke L, Wang J, Sevick M. Self-Monitoring in Weight Loss: A systematic Review of The Literature. J Am Diet Assoc 2011;111: Byrne S, McLean N. Eating disorders in athletes: A review of the literature. J Sci Med Sport 2001;4: Chappel A, Simper T, Barker M. Nutritional strategies of high level natural bodybuilders during competition preparation. J Int Soc Sports Nutr 2018;15:4. Clausen L, Rosenvinge J, Friborg O, Rokkedal K. Validating the Eating Disorder Inventory-3 (EDI-3): A Comparison Between 561 Female Eating Disorders Patients and 878 Females from the General Population. J Psychopathol Behav Assess 2010;33: De Bruin A, Oudejans R, Bakker F, Woertman L. Contextual body image and athletes disordered eating: The contribution of athletic body image to disordered eating in high performance women athletes. Eur Eat Disorders Rev 2011;19: De Souza M, Toombs R, Scheid J, O'Donnell E, West S, Williams N. High prevalence of subtle and severe menstrual disturbances in exercising women: confirmation using daily hormone measures. Hum Reprod 2010;25: Donini L, Marsili D, Graziani M, Imbriale M, Cannella C. Orthorexia nervosa: a preliminary study with a proposal for diagnosis and an attempt to measure the dimension of the phenomenon. Eat Weight Disord 2004;9: Dwyer J, Eisenberg A, Prelack K, Song W, Sonneville K, Ziegler P. Eating attitudes and food intakes of elite adolescent female figure skaters: a cross sectional study. J Int Soc Sports Nutr 2012;9:53. Fogelholm M, Hiilloskorpi H. Weight and diet concerns in Finnish female and male athletes. Med Sci Sports Exerc 1999;31:

43 Garner D, Olmsted M, Bohr Y, Garfinkel P. The eating attitudes test: psychometric features and clinical correlates. Psychol Med 1982;12: Garner D, Olmstead M, Polivy J. Development and validation of a multidimensional eating disorder inventory for anorexia nervosa and bulimia. Int J Eat Disord 1983;2; Gibson J, Mitchell A, Harries M, Reeve J. Nutritional and exercise-related determinants of bone density in elite female runners. Osteoporos Int 2004;15: Gibbs J, Williams N, De Souza M. Prevalence of individual and combined components of the female athlete triad. Med Sci Sports Exerc 2013;45: Gideon N, Hawkes N, Mond J, Saunders R, Tchanturia K, Serpell L. Development and Psychometric Validation of the EDE-QS, a 12 Item Short Form of the Eating Disorder Examination Questionnaire (EDE-Q). PLoS One. 2016;11(5):e Goldfield G, Harper D, Blouin A. Are bodybuilders at risk for an eating disorder? Eat Disorders 1998;6: Gomes A, Martins C, Silva L. Eating Disordered Behaviours in Portugese Athletes: The Influence of Personal, Sport and Psychological Variables. Eur Eat Disorders Rev 2011;19: Helms E, Aragon A, Fitschen P. Evidence-based recommendations for natural bodybuilding contest preparation: nutrition and supplementation. J Int Soc Sports Nutr 2014a;11:20. Helms E, Zinn C, Rowlands D, Brown S. A systematic review of dietary protein during caloric restriction in resistance trained lean athletes: a case for higher intakes. Int J Sport Nutr Exerc Metab 2014b;24: Hopkinson R, Lock J. Athletics, perfectionism, and disordered eating. Eating and Weight Disorders - Studies on Anorexia, Bulimia and Obesity 2004;2: Hulmi JJ, Isola V, Suonpää M, Järvinen NJ, Kokkonen M, Wennerström A, Nyman K, Perola M, Ahtiainen JP, Häkkinen K. The Effects of Intensive Weight Reduction on Body Composition and Serum Hormones in Female Fitness Competitors. Front Physiol 2016;7:689. Huttunen M, Jalanko J. Laihuushäiriö (anoreksia nervosa). Lääkärikirja Duodecim. Julkaistu Ilander O, Laaksonen M, Lindblad P, Mursu J. Energia syö riittävästi! Kirjassa: Ilander O, toim. Liikuntaravitsemus tehoa, tuloksia ja terveyttä ruuasta. Lahti: VK-Kustannus Oy 2014, Isola V, Suomen Fitnessurheilu Ry:n toiminnanjohtaja. Suullinen tiedonanto Kantanista A, Glapa A, Banio A, Firek W, Ingarden A, Malchrowicz-Mosko E, Markiewicz P, Ploszaj K, Ingarden M, Mackowiak Z. Body Image of Highly Trained Female Athletes Engaged in Different Types of Sport. BioMed Research International 2018;8 Article ID Keski-Rahkonen A, Tozzi F. The process of recovery in eating disorder sufferers' own words: An Internet based study. Int J Eat Disord 2005;37: Knapik J, Steelman R, Hoedebecke S, Austin K, Farina E, Lieberman H. Prevalence of Dietary Supplement Use by Athletes: Systematic Review and Meta-Analysis. Sports Med 2016;46:

44 Kong P, Harris LM. The sporting body: body image and eating disorder symptomatology among female athletes from leanness focused and non-leanness focused sports. J Psychol 2015;149: Krentz EM, Warschburger P. Sports-related correlates of disordered eating in aesthetic sports. Psyc Sport Exerc 2011;12: Leone J, Sedory E, Gray K. Recognition and treatment of muscle dysmorphia and related body image disorders. J Athl Train 2005;40: Levinson C, Zerwas S, Calebs B, Forbush K, Kordy H, Watson H, Hofmeier S ym. The Core Symptoms of Bulimia Nervosa, Anxiety and Depression: A Network Analysis. J Abnorm Psychol 2017;126: Linardon J, Mitchell S. Rigid dietary control, flexible dietary control, and intuitive eating: Evidence for their differential relationship to disordered eating and body image concerns. Eat Behav 2017;26: Mero A. Ravinto ja kuormitus. Kirjassa: Mero A, Nummela A, Keskinen K, Häkkinen K (toim.). Urheiluvalmennus. Lahti: VK-Kustannus Oy 2004, s Mervaala A, Laukka P, Keski-Rahkonen A. Naisurheilijan oireyhtymä liikaa urheilua ja liian vähän ruokaa. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 2019;135:61 8. Mitchell L, Hackett D, Gifford J, Estermann F, O Connor H. Do Bodybuilders Use Evidence- Based Nutrition Strategies to Manipulate Physique? Sports (Basel) 2017a;5:76. Mitchell L, Murray S,Cobley S, Hackett D, Gifford J, Capling L, O Connor H. Muscle Dysmorphia Symptomatology and Associated Psychological Features in Bodybuilders and Non-Bodybuilder Resistance Trainers: A Systematic Review and Meta-Analysis. Sports Med 2017b;47: Mustajoki P. Laihdutus ja painonhallinta ennen aloittamista. Lääkärikirja Duodecim. Päivitetty Moroze R, Dunn T, Craig H, Yager J, Weintraub P. Microthinking about micronutrients: a case of transition from obsessions about healthy eating to near-fatal "orthorexia nervosa" and proposed diagnostic criteria. Psychosomatics 2015;56: Morris J, Twaddle S. Anorexia Nervosa. BMJ 2007;28: doi: /bmj be Nattiv A, Loucks A, Manore M, Sandborn F, Sundgot-Borgen J, Warren M. The Female Athlete Triad. Med Sci Sports Exerc 2007;39: Neves C, Meireles J, Berber de Carvalho P, Schubring A, Ferreira M. Body dissatisfaction in women s artistic gymnastics: A longitudinal study of psychosocial indicators. J Sport Sci 2017;35:17: Orbach I, Mikulincer M. The body investment scale: construction and validation of a body experience scale. Psychol Asses 1998;10:

45 Painter S, Ahmed R, Hill J, Kushner R, Lindquist R, Brunning S, Margulies A. What Matters in Weight Loss? An In-Depth Analysis of Self-Monitoring. J Med Internet Res 2017;19:e160 doi: /jmir.7457 Peterson N, Middleton K, Nackers L, Medina K, Milsom V, Perri M. Dietary Self-Monitoring and Long-Term Success with Weight Management. Obesity 2014;22: Plateau C, Petrie T, Papathomas A. Learning to eat again: Intuitive eating practices among retired female collegiate athletes. Eat Disord 2017;25: Pope G, Gruber A, Choi P, Olivardia R, Phillips K. Muscle Dysmorphia: An Underrecognized Form of Body Dysmorphic Disorder. Psychosomatics 1997;38: Pope H, Phillips K, Olivardia R. The Adonis complex: The secret crisis of male body obsession. New York: Simon and Schuster Rigaud D, Pennacchio H, Bizeul C, Reveillard D, Verges B. Outcome in AN adult patients: A 13-year follow-up in 484 patients. Diabetes Metab 2011;37: Robbeson J, Kruger H, Wright H. Disordered Eating Behavior, Body Image, and Energy Status of Female Student Dancers. Int J Sport Nutr Exerc Metab 2015;25: Rodriguez N, DiMarco N, Langley S. Position of the American Dietetic Association, dietitians of Canada and the American College of Sports Medicine: nutrition and athletic performance. J Am Diet Assoc 2009:109; Rosenman R, Tennekoon V, Hill L. Measuring Bias in Self-Reported Data. Int J Behav Healthc Res 2011;2: Saunamäki S. Bikini Fitness lajiesite. Opinnäytetyö, Liikunnan- ja vapaa-ajan ko Smolak L, Murnen S, Ruble A. Female athletes and eating problems: a meta-analysis. Int J Eat Disord 2000;27: Spendlove J, Mitchell L, Gifford J, Hackett D, Slater G, Cobley S, O Connor H. Dietary Intake of Competitive Bodybuilders. Sports Med 2015;45: Stewart T, Williamson D, White M. Rigid vs. flexible eating: association with eating disorder symptoms in nonobese women. Appetite 2002;38: Stice E, Shaw H. Role of body dissatisfaction in the onset and maintenance of eating pathology. A synthesis of research findings. J Psychosom Res 2002;53: Stunkard A, Messick S. The three-factor eating questionnaire to measure dietary restraint, disinhibition and hunger. J Psychosom Res 1985;29: Sundgot-Borgen J. Prevalence of eating disorders in elite female athletes. Int J Sport Nutr 1993;3: Sundgot-Borgen J, Meyer NL, Lohman TG, Ackland T, Maughan R, Stewart A, Muller W. How to minimise the health risks to athletes who compete in weight-sensitive sports review and position statement on behalf of the Ad Hoc Research Working Group on Body Composition, Health and Performance, under the auspices of the IOC Medical Commission. Br J Sports Med 2013;47:

46 Sundgot-Borgen J, Torstveit M, Klungland M. Prevalence of eating disorders in elite athletes is higher than in the general population. Clin J Sport Med 2004;14: Suokas J, Rissanen A. Syömishäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2017, s Suomen Fitnessurheilu Ry. Kilpailusäännöt. Luettu Sisä-Suomen SYLI. Syömishäiriöiden tyypit ja yleisyys Tekstissä viite: SYLI, Syömishäiriöt. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriayhdistys Ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Terve urheilija. Anorexia athletica. Luettu uraukset Thomas D, Erdman K, Burke L. Position of the academy of nutrition and dietetics, dietitians of Canada and the American college of sports medicine: Nutrition and athletic performance. J Acad Nutr Diet 2016;116: Toro J, Guerrero M, Sentis J, Castro J, Puértolas C. Eating disorder in ballet dancing students: Problems and risk factors. Eur Eat Disorders Rev 2009;17: Torstveit M, Sundgot-Borgen J. The female athlete triad: are elite athletes at increased risk? Med Sci Sports Exerc. 2005a;37: Trostveit M, Sundgot-Borgen J. Participation in leanness sports but not training volume is associated with menstrual dysfunction: a national survey of 1276 elite athletes and controls. Br J Sports Med 2005b;39: Torstveit M, Rosenvinge J, Sundgot-Borgen J. Prevalence of eating disorders and the predictive power of risk models in female elite athletes: a controlled study. Scand J Med Sci Sports 2008;18: Tourangeau R, Yan T. Sensitive questions in surveys. Psychol Bull 2007;133: Ukkola O, Karhunen L. Syömisen säätely. Kirjassa: Aro A, Mutanen M, Uusitupa M (toim.) Ravitsemustiede. 4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2012, s Van Durme K, Goossens L, Braet C. Adolescent aesthetic athletes: a group at risk for eating pathology? Eating Behav 2012;13: Vega F, Jackson R. Dietary Habits of Bodybuilders and Other Regular Exercisers. Nutr Res 1996; Viljanen R. Erityiskysymykset. Kirjassa: Larjosto M, Palva-Alhola M (toim.) Syömishäiriöiden ravitsemushoito. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2005:

47 Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemushoito. Suositus sairaaloihin, terveyskeskuksiin, palvelu- ja hoitokoteihin sekä kuntoutuskeskuksiin. Helsinki: Edita Publishing Oy Tekstissä viite: VRN, Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset Tampere: Juvenes Print Suomen Yliopistopaino Tekstissä viite: VRN, Walberg JL, Johnston CS. Menstrual function and eating behavior in female recreational weight lifters and competitive body builders. Med Sci Sports Exerc 1991;23:30 36 Wyon M, Hutchings K, Wells A, Nevill A. Body mass index, nutritional knowledge, and eating behaviors in elite student and professional ballet dancers. Clin J Sport Med 2014;24: Ziegler P, Sharp R, Hughes V, Evans W, Khoo C. Nutritional status of teenage female competitive figure skaters. J Am Diet Assoc 2001;101: Ziegler P, Jonnalagadda S. Nutrient intake is inadequate for US national synchronized skaters. Nutr Res 2006;6: Zucker N, Womble L, Williamson D, Perrin L. Protective Factors for Eating Disorders in Female College Athletes. Eat Disord 1999;7:

48 9 LIITTEET Liite 1. Sähköinen kysely 48

49 49

50 50

51 51

52 52

53 53