Oon siellä jossain mun

Transkriptio

1 Maaret Kallio Oon siellä jossain mun Seksuaalisesta väkivallasta toipuminen

2

3 Maaret Kallio Oon siellä jossain mun Seksuaalisesta väkivallasta toipuminen

4 Väestöliitto ry PL 849, Helsinki ISBN: Kustantaja: Väestöliiton Familia Oy Helsinki 2015 Kirjoittanut: Maaret Kallio Kuvat: Maaret Kallio Taitto: Tuija Lindroos Painopaikka: Fram Oy

5 Sisällysluettelo SINULLE LUKIJA... 5 Johdanto... 6 Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä... 9 Mitä on seksuaalinen väkivalta? Tyypilliset oireet koetun väkivallan jälkeen Toipuminen on prosessi, joka voi alkaa tänään TOIPUJALTA TOIPUJALLE...15 TOIPUMINEN ON PITKÄ MATKA Toipumisen askeleita Oljenkorsia eli toipumisen alkutaipaleella Lempeä luonto ja eläimet Arki kuljettaa askel askeleelta Minä toimijana ja minä vahvuutena Liikkeelle kehon kautta Raskaita säveliä ja musiikin lohtua Tietoa, ymmärrystä ja lohtua riveistä ja rivien väleistä Työstöä kynä ja sivellin kädessä Vahvuudet sinussa itsessäsi Sisu, periksiantamattomuus ja vimmainen tahto selviytyä...28 Kyky uskoa valoon ja toivoon...30 Turvallinen peruspohja Avainsanoina avoimuus ja armollisuus Avun ensiaskeleita muiden kanssa Puhuminen...35 Hyvien ihmissuhteiden vaaliminen...36 Vertaistuki...38 YRITIN SELVIYTYÄ VÄÄRIN KEINOIN Negatiiviset selviytymiskeinot hetken helpottajina Oireilla yritin kertoa, kun en paremmin osannut En salannut vain muilta, salasin myös itseltäni Salailevana koneena päivästä toiseen Alkoholia, lääkkeitä, kannabista, marihuanaa mutta pakoon ei pääse Seksiä, seksiä, kylmää seksiä onko se edes seksiä? Ahmimista, oksentamista, paastoamista ja kurittamista Viiltelyä, polttamista, raapimista ja itsemurha-ajatuksia ELÄMÄSI ON ENNEN KAIKKEA EDESSÄSI Toipuminen on jo alkanut Myönnä ensin itsellesi, sitten muille Tätä salaisuutta ei voi säilyttää

6 Syyllisyys on voimakas tunne, mutta se ei ole oikeassa Toipuminen ei tapahdu yksin Kaksi askelta eteen, yksi taakse Ole sinnikäs, sisukas taistelija Meitä on muitakin Sinulle kuuluvat kaikki oikeudet Rakenna rajasi uudelleen Pidä hyvä huoli itsestäsi Aina, ihan aina on toivoa TOIPUJALTA LÄHEISILLE JA AMMATTILAISILLE LÄHEISENI, SINULLE TAHTOISIN KERTOA Kärsivälliset korvat, tarjottu olkapää ja kyseenalaistamaton tuki Kohtaamisen kymmenen sääntöä läheiselle Usko minun kokemukseni Uskalla olla läsnä Kuuntele ja kysy, ole yhdessä rauhassa hiljaa Älä vähättele, älä suurentele Ole luottamukseni arvoinen Konkreettista hoivaa: ruokaa, silityksiä ja siivousta Apuvoimia arjesta Ohjaa avun piiriin Näe minut kokonaan Anna minulle toipumisaikaa Tämä on meille kaikille vaikeaa, joten hae itsellesi apua Tätä en olisi enää kaivannut AMMATTILAINEN, SINULTAKIN KAIPAAN TUKEA Ammattiavun ääripäät: auttava tuki ja tyly torjunta Kokemuksia avunsaannin vaikeuksista Yksin jäämisen kokemuksia ammattiavun äärellä Myönteisiä kohtaamisia ja eteenpäin pääsemistä Myönteisiä kokemuksia psykoterapiasta Etsi se oikea Kohtaamisen kymmenen sääntöä ammattiauttajalle Kysy suoraan Pysy Usko Kestä Näe kokonainen ihminen Tarjoa aktiivisesti apua Ole läsnä Anna aikaa Vaali väkivaltaa kokeneen oikeuksia Ylläpidä valoa Aineiston keruu Kirjallisuutta

7 Sinulle lukija

8 Johdanto Mitä todennäköisimmin tämä kirja on käsissäsi varsin merkittävästä syystä. Ehkä olet itse joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa. Ehkä sinun läheisesi, lapsesi, puolisosi, ystäväsi tai rakkaasi on kohdannut sitä. Tai ehkä työsi toi sinut kirjan äärelle, koska saatat työssäsi kohdata seksuaalista väkivaltaa kokeneita ihmisiä, ja haluaisit auttaa paremmin. Joka tapauksessa olet suuren asian äärellä, joka ei jätä ketään koskettamatta. Olet sellaisen ilmiön äärellä, joka on valitettavan tavallinen, mutta edelleen myös valtavan vaiettu. Häpeän, syyllisyyden, avuttomuuden ja torjumisen tunteet estävät edelleen liian monia puhumasta ja liian monia kohtaamasta. Seksuaalisesta väkivallasta, hyväksikäytöstä ja kaltoinkohtelusta on puhuttu melko pitkään yhä enemmän, ja hyvä niin. Mediassa törmää usein uutisiin seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan teoista, annetuista tuomioista ja rikostutkinnasta. Silti edelleen jää paljon sanomattakin. Uhrin kokemus jää edelleen paitsioon, vaikeasta kokemuksesta selviäminen ja ilmiön yleisyys ovat edelleen verhon takana. Ennen kaikkea puuttuu puhetta toipumisesta, selviytymisestä, toivosta. Väkivaltaa kokeneen toipumisen tie on pitkä mutta se on myös täysin mahdollinen. Seksuaalisen väkivallan uhriksi joutunut voi toipua ja päästä eteenpäin synkimmistäkin vaiheista. Tämä kirja on kirjoitettu paikkaamaan tätä puutetta: selviytymistarinoiden kuulemiseksi, toipumisen näkemiseksi ja toivon vahvistamiseksi. Sillä aina kun tapahtuu pahaa, on myös mahdollisuus hyvään. Sillä aina kun tapahtuu pahaa, on myös mahdollisuus hyvään. Kirjan idea sai alkunsa vuosia sitten. Vastaanotollani oli jälleen eräs ihminen, joka oli kokenut pitkään jatkunutta ja hyvin vakavaa seksuaalista hyväksikäyttöä sukulaisen taholta. Terapia sujui hyvin, mutta asiakkaani kaipasi lisäksi vertaistukea. Onko joku muukin kokenut näin? Miten joku toinen samaa kokenut selviytyi? Mitä muut samaa kohdanneet tunsivat? Olisipa ollut edes joku kirja, josta vertaistuen ääntä olisi voinut ammentaa. Ei ollut. Siksi päätin tehdä sellaisen. Kirjan ääni kuuluu ennen kaikkea seksuaalista väkivaltaa tai hyväksikäyttöä kokeneille ihmisille. Kirja pohjautuu tekemääni anonyymiin nettikyselyyn, johon vastasi 319 seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa kokenutta suomalaista. Kysely koski seksuaalisesta väkivallasta toipumista ja koettuja auttamisen keinoja. Aineiston keruusta ja vastaajista löytyy lisää tietoa kirja lopusta. Vastaajien lainauksien joukossa on kokoavaa ja jäsentävää tekstiäni, joka perustuu pitkään työkokemukseeni seksuaalisen väkivallan parissa niin kouluttajana kuin vastaanottotyössä. Kirja sisältää runsaasti suoria lainauksia saamistani vastauksista. Väkivaltaa kokeneiden sanojen, kokemusten ja tuntemusten kautta toivon välittyvän vertaistukea, jota erittäin moni vastaaja kertoi kaipaavansa yhä enemmän. Seksuaalisesta väkivallasta koetut tunteet, tuska ja yksinäisyys tulevat voimallisesti näkyväksi, mutta niiden rinnalla nousevat myös vastaukset toivosta, tulevaisuudesta ja vahvuudesta. Kuten eräs vastaajista sanoi: 6

9 Jo se, että teet tällaisen kyselyn, kertoo että mekin saamme olla olemassa. Kirja on suunnattu sekä seksuaalista väkivaltaa kokeneelle että hänen rinnallaan kulkevalle läheiselle, puolisolle, ystävälle tai vanhemmalle. Lisäksi kirjasta hyötyvät myös ammattilaiset, joiden oikeutena ja velvollisuutena on kohdata myös tämä vaikea alue työssään. Siihenkin vastaajat antavat paljon kättä pidempää, niin yhteiskunnallisesti kuin yksilötasolla katsottuna. Synkän salaisuuden avaaminen ja jakaminen on keskeisin tekijä toipumisprosessissa, minkä vuoksi tätä kirjaa ja aineistoa ei voinut tarkastella ottamatta mukaan seksuaalista väkivaltaa kokeneen lähipiirin ja ammattilaisten merkittävää vaikutusvaltaa tunnistamisen ja toipumisen moninaisella tiellä. Olen jakanut kirjan kahteen osaan, joissa molemmissa kuuluu vahvasti seksuaalista väkivaltaa kokeneiden ääni. Ensimmäinen osa keskittyy siihen, millaisin erilaisin keinoin väkivallasta on pyritty selviytymään ja toipumaan. Toipujalta toipujalle -osa käsittelee myös negatiivisia selviytymiskeinoja, eli tapoja, joiden avulla pyrki selviytymään tuskasta, mutta jotka vain vaikeuttivat avunsaantia ja syvensivät pahoinvointia. Negatiivisten selviytymiskeinojen jälkeen syvennytään toivon vahvistamiseen: mikä on välttämätöntä toipumisen alkamiseksi, mihin on kiinnitettävä huomiota ja mitä on tehtävä, vaikka mieli käskisi toisin. Lopuksi kyselyyn vastanneet toipujat antavat koskettavia viestejä toisille samaa kokeneille toipumismatkan ohjenuoriksi. Toinen osa on osoitettu erityisesti väkivaltaa kokeneen läheisille ja ammattilaisille. Luku on rakennettu kymmeneksi kohtaamisen säännöksi, jotka pohjautuvat vastaajien tuomiin odotuksiin ja kokemuksiin ammattilaisten ja läheisten antamasta avusta. Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden sanoin pyrin tuomaan konkreettisesti esille keinoja ja tapoja olla tueksi vaikeina aikoina. Kohtaamisen taidot ovat hyvin keskeisiä koko seksuaalisen väkivallan kentässä niin toipumisen kuin ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Lopuksi haluan erityisen lämpimästi kiittää jokaista kyselyyni vastannutta. Luin satoja sivuja kertomuksianne kyynelsilmin, nöyränä oppien ja kiitollisena sanojanne kuunnellen. Kokemuksianne lukiessa en voinut olla tuntematta suuttumusta ja pettymystäkin kaikesta kohtaamastanne epäoikeudenmukaisuudesta. Toisaalta sain myötäelää myös toivoa, vahvaa selviytymiskykyä, sitkeää jaksamista ja uudelleen nousemisen valoa. Kiitos. Kirja on omistettu joka ikiselle seksuaalista väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja kaltoinkohtelua kokeneelle ihmiselle. Sinulle, joka olet tahtomattasi joutunut kuulumaan jollekulle toiselle. Älä ikinä luovu toivosta, sillä tästäkin voi päästä eteenpäin Espoossa, pehmeässä elokuun auringon valossa Maaret Kallio 7

10 Kirja on omistettu sinulle, joka olet joutunut kokemaan seksuaalista väkivaltaa. Kirja on kirjoitettu siksi, ettet koskaan, ikinä, lakkaisi uskomasta toipumiseen. Sillä sitä tapahtuu, koko ajan, askel kerrallaan. Kirja on erityisesti omistettu Sinulle asiakkaani, joka aikanaan olit vastaanotollani ja sait minut ymmärtämään, miten kipeästi vertaistukea kaivataan. Toivon näiden lohdullisten kertomusten ja toivoa vahvistavien sanojen tuovan sitä Sinulle sekä monelle muulle vielä yksin kulkevalle. 8

11 Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä Kun seksuaalista väkivaltaa tai hyväksikäyttöä kokenut ihminen tulee vastaanotolleni, hän on jo kulkenut erittäin pitkän matkan ennen vastaanottohuoneeni nojatuoliin istahtamista. Hän on mitä todennäköisimmin ehtinyt pohtia yksin jo pitkään kokemaansa seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa monesta eri näkökulmasta ja ajatuksesta käsin. Hän on todennäköisesti tuskaillut moninaisten oireidensa kanssa ja punninnut niiden liittymistä kokemiinsa väärinkäyttöihin. Hän on mahdollisesti ehtinyt epäillä sitä, että hänen seksuaalisuutensa, naiseutensa tai miehuutensa tai kykynsä luottaa toisiin ihmisiin on rikottu lopullisesti. Hän on miettinyt tuhanteen kertaan omaa syyllisyyttään ja kokemaansa häpeää häneen kohdistuneissa teoissa. Hän on arponut loputtomasti sitä, uskaltaako kertoa kenellekään ja onko hän kuitenkaan oikeutettu saamaan apua hädässään. Seksuaalisuus syntyy ihmisen syntyessä. Se on elinikäisesti pysyvä ja kehityksen mukana kehittyvä ominaisuus, sisäinen ja subjektiivinen kokemus jokaisessa ihmisessä. Seksuaalisuuden kautta tarjoutuu jo lapsesta alkaen erityinen Seksuaalisuus syntyy ihmisen syntyessä. mahdollisuus kokea intiimiä läheisyyttä oman itsensä, tunteittensa ja kehonsa sekä mielensä taholla. Lisäksi juuri seksuaalisuuden kautta voi luoda ja kokea erityislaatuista yhteyttä toisen ihmisen kanssa vuorovaikutuksen kaikkein intiimeimmässä muodossa. Elämän matkan ja henkilökohtaisen kehittymisen varrella seksuaalisuus saa vaikutteita, arvoja, uskomuksia ja asenteita ympäröivästä maailmasta, varhaisista ja läheisistä ihmissuhteista sekä elämän kirjavista kokemuksista. Seksuaalisuuden erityinen ja herkkä luonne näkyy sen intiimiydessä, jossa se sekä antaa että haastaa. Moni suomalainen on oppinut seksuaalisuudesta sen, ettei siitä saa puhua tai että se on ylipäätään jollain tavoin hävettävä tai piilotettava asia. Samanaikaisesti se luonnollisesti myös kiehtoo, herättää uteliaisuutta ja tuo parhaimmillaan myös nautintoa. Niin seksuaalisuutta kuin seksuaalista väkivaltaa tavataan pohtia valitettavan kapeasti lähinnä fyysisten tekojen tai tekemättömyyksien linssien lävitse. Silloin seksuaalisuuden ja väkivallan pohtiminen jää pinnalliseksi tekojen ja toiminnan tason arvioinniksi, ilman että otetaan huomioon koko seksuaalisuuden syvyys ja sen ulottuminen osaksi herkintä ihmisyyttä. Pelkkä pinnallinen fyysisten tekojen pohtimien jättää huomioimatta seksuaalisen väkivaltakokemusten loukkaavimman muodon: sen ulottumisen koko ihmisyyteen, omanarvontunteeseen ja haavoittavuuteen. 9

12 Mitä on seksuaalinen väkivalta? Jokaisella on seksuaalisuuteensa henkilökohtainen itsemääräämisoikeus jo pikkulapsuudesta lähtien. Seksuaalisuus on ihmiselle suuri voimavara ja ilo, jonka kautta voi kokea erityistä intiimiä läheisyyttä toisen kanssa ja oman sukupuolensa sekä seksuaalisuutensa mielihyvän monia ulottuvuuksia. Seksuaalisen väkivallan kokemukset loukkaavat erityisen kipeästi koko ihmisyyttä, sillä ne osuvat intiimiin, yksityiseen ja haavoittumisalttiiseen osaan ihmistä seksuaalisuuteen. Mahdollisuus kokea seksuaalisuuden kautta mielihyvää, nautintoa sekä lämmintä, kunnioittavaa ja tasavertaista kumppanuutta joutuu voimakkaasti kaltoinkohdelluksi. Seksuaalinen väkivalta ei loukkaa yksin seksuaalisuutta. Se turmelee usein käsityksiä Kipeä salaisuus kaivertaa raaimmin sisältä päin ja kaipaa päästä päivänvaloon. muun muassa ihmissuhteista, luottamuksesta, omasta kehosta ja sukupuolesta sekä läheisyydestä. Seksuaalisuutta loukkaavat kokemukset voivat viiltää niin syvältä seksuaalisuutta ja omaa sisintä, että niiden jakaminen toisten kanssa saattaa tuntua mahdottomalta vielä vuosien jälkeen. Seksuaalisessa väkivallassa on aina kyse vallankäytöstä ja väkivallasta, ei seksistä. Seksuaalisessa väkivallassa fyysinen ja psyykkinen väkivalta kietoutuvat toisiinsa, ja siinä vallankäyttö toista ihmistä kohtaan näyttelee vahvaa roolia. Usein fyysisten ja seksuaalisten tekojen ympärille rakentuu pelon ja uhan ilmapiiri, joka elää silloinkin, kun varsinaiset teot eivät ole ajankohtaisia. Jokaisella on seksuaalisuuteensa henkilökohtainen itsemääräämisoikeus jo pikkulapsuudesta lähtien, kaikissa ihmissuhteissa ja kaikissa tilanteissa. Jokaisella ihmisellä tulee olla henkilökohtainen valta ja oikeus määrätä omasta seksuaalisuudestaan ja velvollisuus kunnioittaa samanaikaisesti muiden vastaavaa oikeutta. Seksuaalinen väkivalta, hyväksikäyttö ja kaltoinkohtelu merkitsee seksuaalisuuteen voimakkaasti liittyvän itsemääräämisoikeuden vahingoittamista ja jopa sen riistämistä. Seksuaalinen vallankäyttö on ihmisen itsensä ulkopuolelta tulevaa määräysvaltaa ja kontrollia toiseen ihmiseen ja hänen intiimeimpään osa-alueensa. Seksuaalinen väkivalta, hyväksikäyttö ja kaltoinkohtelu on yksipuolista ja ei-toivottua toimintaa, joka ei kunnioita toisen yksityisyyttä, itsemääräämisoikeutta, henkilökohtaisia oikeuksia ja rajoja. Se herättää kohteeksi joutuneessa ihmisessä tavallisesti voimakasta häpeää ja syyllisyyden tunteita. Oman yksityisyyden suojelun tarve ja seksuaalisuuden intiimi luonne vaikeuttavat kokemuksista kertomista silloinkin, kun avunsaanti olisi selviytymisen ja eheytymisen kannalta hyvin tärkeää. Henkilökohtaisten rajojen rikkomiseen ja seksuaalisen väkivallan ilmapiiriin liittyy 10

13 usein kivuliaita salaisuuksia, joita väkivaltaa kokenut ei koe pystyvänsä paljastamaan. Koettu häpeä itsestä ja omasta voimattomuudesta, tekojen kohteeksi joutumisesta tai puolustautumattomuudesta on useimmiten salaamisen perussyy. Kipeä salaisuus kaivertaa raaimmin sisältä päin ja kaipaa päästä päivänvaloon, jotta toipuminen voi alkaa. Hämmästyttävän moni on kokenut tilanteita, joissa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, sopivuuden sekä toisen kunnioittamisen rajat on ylitetty rajusti. Seksuaalista itsemääräämis-oikeutta rikotaan monin tavoin: seksuaalisin ehdotteluin, ahdistavin kommentein, lähentelyin, kohtaamalla itsensä paljastelua, painostamista ja nöyryyttämistä. Myös esimerkiksi uhkailu, kiristäminen, johdattelu, viettely, lahjonta tai pakottaminen yhdyntään, suuseksiin tai suutelemiseen ovat osa seksuaalisen väkivallan laajaa kirjoa. Lisäksi seksiin liittyvien asioiden katsomaan ja kuuntelemaan pakottaminen, pakottaminen koskemaan itseään tai toista tai väkisin koskettelu rikkovat jokaisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Seksuaalinen väkivalta voi sisältää myös kuvaamista, esimerkiksi luvatta kuvaamista seksuaalisia tarkoituksia varten ja seksuaalisten kuvien levittämistä. Myös koulukiusaaminen voi olla seksuaalista kaltoinkohtelua, jos kiusaaminen sisältää esimerkiksi seksuaalisia puheita, nimittelyä, seksuaalisen kehityksen pilkkaamista tai seksuaalisen identiteetin ja suuntautumisen kyseenalaistamista. Seksuaalirikoksiin sisältyy Suomen laissa myös seksin ostaminen alaikäiseltä. Ostaminen ei aina tarkoita rahakauppaa seksiä vastaan vaan se voi tarkoittaa esimerkiksi päihteillä, tavaralla tai yösijalla seksistä maksamista. Myös raiskauksen, seksiin pakottamista tai seksuaalista hyväksikäyttöä on kokenut paljon suurempi osa ihmisistä kuin arkikokemus ja -tuntuma antavat ymmärtää. Seksuaalinen väkivalta voi tapahtua missä tahansa, ja sen uhriksi voi periaatteessa joutua aivan kuka tahansa. Liian harva käsittää, että seksuaalirikoksen toteutuminen ei suinkaan aina vaadi fyysistä kontaktia tai tapaamista, vaan jo internetissä tapahtuva seksuaalinen toiminta aikuisen taholta lasta tai nuorta kohtaan on rangaistavaa toimintaa. Seksuaalinen väkivalta voi täyttää rikoksen tunnusmerkit yhtä lailla kasvotusten kuin puhelimen tai internetin välityksellä. Seksuaalinen väkivallan uhriksi voi joutua kodissa, päiväkodissa, harrastuspaikoissa, työssä, koulussa, parisuhteessa, sukulaissuhteissa ja luottamussuhteissa. Toisin kuin yleisesti luullaan, tekijänä tavallisin ei ole tuntematon puskaraiskaaja vaan todennäköisemmin uhrille tuttu tai läheinen ihminen. Tekijä voi olla sukulainen, naapuri, tuttu, kaveri tai tuntematon, aikuinen tai toinen alaikäinen. Mitä läheisemmäksi väkivallan uhri kokee tekijänsä, sitä vaikeampi hänen on usein myös tuoda väkivallan ja hyväksikäytön teot julki. Seksuaalisen väkivallan kohtaaminen on suuri ja tärkeä haaste myös läheiselle ja ammattilaiselle. Seksuaalisuuteen, uhrin intiimeimpään ja herkimpään alueeseen väkisin kajoaminen aiheuttaa usein Seksuaalinen väkivalta voi tapahtua missä tahansa, ja sen uhriksi voi joutua kuka tahansa. 11

14 lähipiirissäkin hämmennystä, vastenmielisyyttä, tuskaa, pelkoa ja avuttomuutta. Kohtaamisen taidot ovat kuitenkin väkivallan uhrin toipumisen ydin: vain auttavassa ja ymmärtävässä kohtaamisessa toisen kanssa voi päästä toipumisen alkuun ja saada kipeästi kaipaamaansa tukea. Tyypilliset oireet koetun väkivallan jälkeen Seksuaalisen väkivallan kokemukset koskettavat laajalti koko ihmisyyden ja ihmissuhteissa olemisen kokemusta: uhrin kokemusta itsemääräämisoikeudesta, turvallisuudentunteesta, ihmissuhteista, luottamuksesta sekä myös henkilökohtaista kuvaa itsestä ihmisenä, seksuaalisena olentona. Väkivaltakokemusten laadusta ja kestosta sekä uhrin omista voimavaroista ja aiemmasta elämänhistoriasta riippuen reaktiot koettuun väkivaltaan ovat hyvin yksilöllisiä. Ei ole yhtäläistä oiretta, josta seksuaalista väkivaltaa kokeneen voi tunnistaa, kuten ei myöskään yhtä ainokaista tapaa toipua. Mitä nuorempi uhri on tekohetkellä, sitä vaikeampaa hänen on kuvata ja purkaa kokemustaan sanallisesti, ja sitä enemmän hän tarvitsee aikuisten suojelua. Yhtä lailla läheisen, luotetun tai itselle tärkeäksi kokeman ihmisen tekemiä hyväksikäytön tai väkivallan tekoja on erityisen vaikeaa tuoda ilmi. Uhri kokee usein myös voimakasta avuttomuutta, joka vahvistaa väärää luuloa siitä, ettei tilanteesta ole ulospääsyä tai että on itse syyllinen siihen. Hyväksikäytön ja väkivallan teot ovat kuitenkin aina tekijän vastuulla, riippumatta siitä, miten alistuvainen, suostuvainen tai hyväuskoinen uhri on jossain vaiheessa tekoja tai suhdetta ollut. Seksuaalisen väkivallan kokemukset voivat purkautua niin psyykkisin kuin fyysisin oirein erilaisina kipuina, sairauksina tai esimerkiksi runsaana päihteiden käyttönä. Toipumisen kannalta on ensisijaista, että seksuaalisen väkivallan kokemukset tulevat kuulluiksi ja avatuiksi. Kertomista vaikeuttaa uhrin pelko toisten vähättelystä tapahtumaa kohtaan tai uhrin itsensä syyllistäminen tapahtuneesta. Seksuaalisuuteen liittyvät traumaattiset kokemukset synnyttävät usein voimakasta häpeää itsestä ihmisenä sekä syyllisyyttä tapahtumista ja tilanteen mahdollistumisesta. Erityisesti häpeän kantaminen on raskasta ja vie uhrilta valtavasti voimia. Vakavalle väkivallalle ei välttämättä osaa edes löytää sanoja kuvaamaan kokemusta ja tunteita, jolloin kokemus raakuudessaan pyritään työntämään kokonaan pois mielestä. Osa pyrkii selviämään negatiivisin selviytymiskeinoin, joiden tavoitteena on kieltää ja turruttaa äärimmäisen vaikeaksi koettu kokemus, mutta jotka hidastavat toipumisen alkuun pääsyä. Niin lapsen, nuoren kuin aikuisen seksuaalista väkivaltaa kokeneen hätä kaipaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja huomatuksi. Läheisten sekä ammattiauttajien kommenteilla ja reagoinnilla on valtava merkitys uhrin toipumisessa. Tärkeintä onkin löytää rinnalleen luotettava, uskova, kuuleva ja läsnä oleva kuuntelija, joka tarvittaessa osaa saattaa vankemman avun piiriin. Etenkin pitkään jatkunut ja läheisen ihmisen harjoittama seksuaalinen väkivalta on erityisen haastavaa tuoda 12

15 ilmi, sillä näissä tilanteissa uhri kokee erityistä osasyyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta. Jokainen nielty salaisuus luo muuria väkivaltaa kokeneen ja muiden ihmisten välille. Salaisuus on saatava purkaa jollekin luotettavalle ihmiselle, jotta todellinen toipuminen voi alkaa. Väkivallan teot ovat aina tekijän vastuulla, riippumatta siisä, miten alistuvainen, suostuvainen tai hyväuskoinen uhri on. Toipuminen on prosessi, joka voi alkaa tänään Seksuaalisen väkivallan kokemuksiin on aina suhtauduttava vakavasti. Väkivalta rikkoo uhrin kokemusta itsemääräämisoikeudesta, turvallisuudentunteesta, ihmissuhteista sekä itsestään ihmisenä ja seksuaalisena olentona. Oireet ilmenevät sekä uhrin kehossa että mielessä ja niiden vaikutukset voivat näkyä eri ikävaiheissa ja elämäntilanteissa eri tavoin. Kehon ja mielen oireet ovat normaaleja reaktioita epänormaaliin tapahtumaan. Näihin oireisiin voi saada apua ja tukea. Toipuminen on aina mahdollista. Rajuistakin seksuaalisen ylikävelyn ja väkivallan kokemuksista on mahdollisuus toipua ja päästä eteenpäin. Toipumisen ensiaskeleisiin kuuluu tapahtumien jakaminen luotettavan, läsnäolevan ja vastaanottavan ihmisen kanssa, jolloin yksinäisyyden vankila aukeaa välittömästi. Kun traumaattinen kokemus puretaan, voidaan hiljalleen alkaa työstää ja korjaamaan myös sen muuttamaa käsitystä omasta itsestä, ihmissuhteista, seksuaalisuudesta ja maailmasta. Seksuaalista väkivaltaa kokeneen omat syyllisyyden ja häpeän tunteet ovat tehokkaita suunsulkijoita ja hiljaisuuden vankilan lukkoja. Häpeä on tuskallinen tunne, joka houkuttaa kääntämään katseen pois häpeän kohteesta. Vaikka väkivallan vaikeat kokemukset kaipaavat päästä valoon, häpeä kehottaa toimimaan juuri toisin: piiloutumaan ja salaamaan. Seksuaalisen Seksuaalisen väkivallan luoma henkinen vankila alkaa avautua salaisuuden purkamisella. väkivallan luoma henkinen vankila alkaa avautua salaisuuden purkamisella. Läheisten emotionaalinen tuki ja ymmärrys sekä tarvittaessa riittävä ammattiapu tukevat uhria toipumisen matkalla. Seksuaalisen väkivallan kokemukset eivät yksioikoisesti määrää koko loppuelämää ja sido väkivallan kohteeksi joutunutta uhri-identiteettiin ikuisiksi ajoiksi, vaan niiden käsittelemisen avulla on mahdollista elää ja nauttia elämästään sekä seksuaalisuudestaan omin ehdoin. Tällöin ihminen on vapaa tekemään elämässään valintoja itsensä puolesta eikä traumaattisen kokemuksensa ohjaamana. Toipumisen ensiaskeleen voi ottaa jo tänään. 13

16

17 Toipujalta toipujalle

18 16

19 Toipuminen on pitkä matka

20 Toipumisen askeleita Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö ovat raskaita kokemuksia, joista toipuminen vaatii usein pitkän matkan. Vaikka kyseessä on pitkä tie, sen voi kulkea vain yksi askel kerrallaan. Toipuminen vaikeista elämänkokemuksista kulkee usein mutkikkaasti eikä yhtä suoraa linjaa noudattaen. Hetkittäin tulee takapakkiakin, ikään kuin kulkisi kaksi askelta eteenpäin ja toisinaan yhden taaksepäin. Valo käy kuitenkin joka askeleella lähemmäksi. Tässä luvussa toipumista tarkastellaan monesta eri näkökulmasta. Ensimmäiseksi pyritään vain selviytymään, kestämään yhdestä päivästä toiseen pieniin arkisiin oljenkorsiin tarttuen. Toipumisen toisessa vaiheessa etsitään henkilökohtaisia vahvuuksia, joiden avulla voi löytää juuri itselle sopivia ja ennen kaikkea ominaisia keinoja tukea omaa toipumistaan. Toipumisen ensiaskeleisiin liittyy matkaseuraksi myös muita ihmisiä, joille puhumisesta ja vertaistuen löytymisestä puhutaan luvun lopussa. Oljenkorsia eli toipumisen alkutaipaleella Toipumisen ensiaskeleissa kyse on ennemminkin selviytymisestä ja hengissä pysymisestä kuin varsinaisesta toipumisesta. Vielä ei niinkään ole ajatuksena uusi ja parempi elämä tai välttämättä edes kivuliaiden kokemusten läpikäyminen, vaan pyrkimys pysymään elossa ja kestää tuskaa minuutti minuutilta eteenpäin. Alkutaipaleella toipuja pyrkii palauttamaan pienin arkisin keinoin hiljalleen uskoaan elämään, arkeen ja myös maailman hyvyyteen. Joinakin aamuina, kun ei ollut mitään muuta syytä nousta sängystä ylös, ainoa patistava asia oli kissani. Minun piti huolehtia siitä. Toipujien kertomukset siitä, kuinka saada elämästä uudelleen kiinni tai selvitä edes yhdestä päivästä, sisälsivät monipuolisia esimerkkejä toipumisen tärkeistä ensiaskeleista. Lohtua toivat niin luonto, eläinystävät, musiikki kuin myös tavallistakin tavallisempi arki. Merkityksellisintä näissä oljenkorsissa oli se, että ne vahvistivat kokemusta elämän jatkumisesta. Kun paha olo on raaimmillaan, se voi tuntua ainoalta todellisuudelta. Siksi sen rinnalle on tuotava pienin arkisin teoin ja toimin viestejä ja muistutuksia muunlaisesta elämästä ja toisenlaisesta olosta. Oljenkorret edustavat toivon ensimmäisiä säikeitä. 18

21 Lempeä luonto ja eläimet Olen kävellyt paljon luonnossa ja kuunnellut hiljaisuutta. Katsellut maisemia ja miettinyt eläinten onnellisuutta, vapautta ja viattomuutta. Metsän puiden havina tuulessa ja metsän tuoksu ovat tärkeitä. Käyn usein yksinäni metsässä kävelemässä. Itken usein kävelyn aikana ja yritän olla ajattelematta. Toipujat kuvasivat runsaasti eläinten, luonnon ja sanattoman läheisyyden luomaa toivoa ja turvaa elämänsä vaikeimpina aikoina. Hevosen antama hiljainen ymmärrys tuntui joskus suuremmalta lohdulta kuin yhdenkään ihmisen kohtaaminen, tai koiran kanssa touhuaminen vei ajatukset parhaiten pois kamalimmasta. Eläimen ja luonnon kyselemättömässä läsnäolossa on jotain syvästi lohdullista ja toiveikasta. Luonto ei kysy, vaadi eikä painosta, se vain on ja antaa mahdollisuuden lepoon, hetken toivoon. Koiran kanssa lenkkeilystä oli apua. Tein pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa, jolloin tuntui, että oli hetken helpompi hengittää. Häpeä helpottuu kun huomaa, ettei ole ainoa. Luonto ja koiran kanssa ulkoilu auttaa saamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Harrastan ratsastusta ja hevosia. Joskus olin viillellyt käsiäni ja itsemurha pyöri mielessä. Menin tallille ja siellä ponini oli innoissaan nähtyäni minut. Se silitti turvallaan kohtia missä haavat oli käsissäni. Vaikka purskahdin itkuun, se työnsi päänsä kainalooni ja rauhoitti minua. Luonnon hiljaisuus, heleän lohdulliset äänet tai yhtä lailla joskus rajusti myrskyävä taivas toivat lohtua omaan sisäiseen myrskyyn ja epätoivoon. Joillakin vastaajilla luonnossa liikkumiseen ja syvään hengittämiseen liittyi myös maailman kauneuden aktiivinen näkeminen. Vaikka sisällä mielessä tuntui hetkittäin täydellisen mustalta, antoi luonnon kauneus ja rujouskin lohtua uudesta heräämisestä ja hyvän olemassa olosta. Kolmas merkittävä asia oli kesämökkimme ja sen eristyneisyys muusta maailmasta. Siellä millään seksuaalisella vallankäytöllä ei ollut sijaa, koska siellä ei ole muuta kuin metsää, vettä ja hiljaisuus. Radionkin saa pois päältä. Ympäristö ei koko ajan tulvinut esineellistettyjä tai yliseksuaalisia naisia, tai pahemmassa tapauksessa seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden vähättelyä. Tärkeää oli myös saada kokea olevansa osa jotain huomattavasti suurempaa, jolloin oma tuska ja mustuus tuntuvat hetkellisesti vain palaselta maailmankaik- 19

22 keudessa. Tuulessa taipuvat koivut, raivoava meri tai taivaalla kulkevat pilvet asettivat oman murheen mittakaavaan, jossa sen rinnalle tuntui hetkellisesti tulevan jotain muuta ja sitä suurempaa. Ystävien tuki ja olemassaolo. Sopiva määrä opiskelua ja töitä. Irtautuminen arjesta turvallisesti. Luonnossa olo ja liikkuminen. Itsestä huolen pitäminen, joskus saa olla turhamainenkin esimerkiksi tyyppisesti tukka hyvin, kaikki hyvin. Ihmisten ilmoilla oleminen ja tekeminen. Itseä miellyttävä liikunta. Musiikki kuunneltuna ja itse soitettuna. Lepääminen ja riittävä uni. Arki kuljettaa askel askeleelta Seksuaalisen väkivallan myötä oma maailma tuntuu pysähtyvän ja vääristyvän. Koska oman mielen täyttävät pitkälti vaikeat ajatukset, muistot ja tunteet, on tärkeää saada rinnalle kokemuksia siitä, että elämä kuitenkin jatkuu hiljalleen. Tavallisen arjen merkitys onkin monelle toipujalle erittäin olennainen. Toisinaan arki pakotti eteenpäin, huolehtimaan velvollisuuksista ja tehtävistä asioista, jolloin huomasi pahoinvoinnista huolimatta myös pystyvänsä hetkittäin toimimaan. Voimavarat tulivat siitä että ymmärsin ettei tapahtunut johtunut minusta. Arjen aherruskin auttoi vaikeina päivinä. Arki oli lupaus myös tavallisesta elämästä, joka vielä joskus voisi jatkua sellaisenaan. Kun on kohdannut jotain äärimmäisen vaikeaa ja raskasta, tuntuu tavallinen arki murheineen ja haasteineen kepeältä ja turvalliselta kotisatamalta, jonne tahtoisi palata mahdollisimman usein. Arjen asiat kuten siivous, leivonta, lenkkeily, välillä hillittömyyksiinkin mennen. Monelle arki tuottaa ennen kaikkea lohdun ja jatkuvuuden tunnetta. Vaikka oma maailma tuntuu olevan mustunut ja paikoillaan, maailma jatkaa kuitenkin pyörimistään omalla radallaan. Jo pienetkin teot, kuten hampaiden harjaus tai koiran ulkoiluttaminen toivat konkreettista näyttöä siitä, että elämä jatkuu. Ja vahvistivat tunnetta siitä, että ehkä minullekin koittaa vielä toisenlainen huominen. Pyrin viettämään aikaa paljon lasten kanssa, niissä unohtui ongelmat välillä ja sai pesäeroa tunteisiin tilanteesta. Rutiineista kiinni pitäminen. Töissä käyminen, ystävien tapaaminen. Vaikeaa kyllä, mutta rutiinit toivat selkeyttä elämään ja antoivat pontta jaksaa jatkaa. 20

23 Osalla seksuaalisesta väkivallasta toipuvilla oli jo omia lapsia, mikä toi toipumisarkeen sekä haasteensa että apunsa. Lasten hoitaminen ja lapsiperheen arkirutiinien pyörittäminen tuntui monesta ajoittain raskaalta, mutta ennen kaikkea myös lohdulliselta. Erityisesti pienten lasten kyky elää tässä hetkessä murheitta ja huolitta toi raikasta tuulta omaan vointiin. Lasten tuottama ilo ja vaatimus leikkimiseen toivat eläväksi hyvän jatkuvuuden. Lapset kutsuivat jatkuvasti tähän hetkeen. Pienten lasten kanssa ollessa mieli ei voi askarrella koko ajan muualla, tulevassa tai menneisyydessä, mikä on sekä vaativaa että lohdullista. Lasten takia on ollut pakko jaksaa ja jatkaa elämää. Yksi kolmesta lapsestani sai alkunsa ex-puolisoni raiskauksesta, mutta rakastan häntäkin valtavasti. Silloin kun asia oli tuore ja juuri tapahtunut, niin suurin keino jolla selvisin päivästä toiseen oli oma taito kyetä luomaan itselle oma turvallinen maailma. Lukeminen, tarinoiden kirjoittelu ja erilaiset harrastukset veivät päivästä toiseen. Pakko oli yrittää pelastaa lapset. En enää jaksanut sitä, että lasten kasvaessa väkivalta alkoi kohdistua myös lapsiin. Tilanne oli sietämätön. Joillekin toipujille lapset toivat konkreettisen pakon hakea itselle apua. Halu luoda lapsille parempi elämä ja tarjota riittävästi jaksava vanhempi eivät jättäneet vaihtoehtoja olla selviytymättä tai hakematta itselle apua. Minulle merkittävin parantumisen eteenpäin sysääjä oli ensimmäinen raskauteni. Totesin, että en voi synnyttää lasta maailmaan, jossa hänen oma äitinsä on aivan rikki. Olen erittäin määrätietoinen ja rohkea nainen. Kannettuani taakkaa 20 vuotta, uskalsin vihdoin sanoa ääneen mitä minulle on tehty. Olin ehtinyt rampata yli 20 ammattiauttajalla, mutta kukaan ei tunnistanut oireitani. Perhe antaa voimia ja iloa ja heidän tukensa kannustaa. Omien lasten kautta saan tunteen onnistumista, pystyn tarjoamaan heille parempaa mitä itse olen saanut. Katkaisen pahan kierteen. Minä toimijana ja minä vahvuutena Väkivallan mieleen tunkeutuvat muistot ja ahdistavat tunteet kaipaavat tilaa tulla ulos. Vaikkei vielä ehkä ollut uskaltanut tuoda kokemuksiaan jaettavaksi toisen ihmisen kanssa, niiden käsitteleminen alkoi yksin omien työstämiskeinojen kautta. Kokemus siitä, että voi itse vaikuttaa omaan mieleensä tunteita voimistaen, 21

24 muistoja työstäen tai pahoinvointia rauhoittaen ovat mielenterveyden kannalta hyvin tärkeitä. Moni vastaaja olikin kuin itsestään alkanut löytää omia tapojaan sanoittaa vaikeita kokemuksia tai tyynnyttää lohdutonta mieltä. Omat tavat työstää rankkoja kokemuksiaan, helliä omaa raskasta mieltään tai levähdyttää väsynyttä kehoaan ovat merkityksellisiä koko toipumisen pitkän matkan ajan. Ensiaskeleilla ne auttavat selviytymään päivästä toiseen, joskus minuuttikin kerrallaan. Toipumisen edetessä niistä on apua vaikeiden kokemusten kohtaamisessa sekä elämässä eteenpäin uudelleen suuntautumisessa. Omalla toiminnalla oloon ja tunteisiin vaikuttaminen koetaan jo itsessään arvokkaaksi. Erityisesti seksuaalisen väkivallan kokemusten jälkeen näin saa palasittain uusia kokemuksia siitä, että omaan oloonsa voi vaikuttaa, omia vahvuuksiaan voi käyttää tai kehittää toipumisen tueksi ja toisaalta niiden myötä luodaan joskus hetkiä hengähtää ja ottaa minilomaa mielen raskaista maailmoista. Liikkeelle kehon kautta Kuten muidenkin stressaavien asioiden kanssa, liikunta on ollut iso apu. Kun juoksee itsensä aivan uuvuksiin, ei tarvitse uni- tai masennuslääkkeitä ja olen ilokseni huomannut, että nyt opiskelijaelämässä tämä automaattinen ja luonnollinen stressinpoistotapa toimii edelleen. Onneksi olen jostain saanut sellaisen tavan, että kiukkuisena lähdetään lenkille eikä esimerkiksi kaljoittelemaan. Tunteet tuntuvat kehossa ja yhtä lailla niitä voidaan myös käsitellä ja siedättää kehollisin keinoin. Kyselyyn vastanneet kuvasivatkin monia löytämiään keinoja voimistaa tai rauhoittaa mieltänsä kehollisin keinoin. Usein kun sanat eivät tunnu riittävän tai niitä ei koe ollenkaan löytyvän, voi juuri kehon kautta saada vastauksia. Olen tietoisesti yrittänyt ystävystyä kehoni kanssa lähettäen sille hyväksyviä ajatuksia ja antamalla sille sellaista hellyyttä, jota vailla se on aiemmin jäänyt. Toisinaan mieli ja keho kaipasivat ennen kaikkea hetken levähdystä ja mahdollisuutta rentoutua, toisinaan taas tapoja purkaa kehossa puristavaa tuskaa ulos juoksulenkein tai kehoa voimakkaasti ravistelevin raadollisin huudoin. Parhaimmillaan liikunnan avulla pystyy palauttamaan kosketusta omaan kehollisuuteen sekä luomaan uudelleen uskoa omaan kehoon ja sen toimivuuteen. Jooga oli myös tärkeä apu, kävin muutaman kerran viikossa astangajoogassa. Olin juuri aloittanut harrastuksen ennen raiskausta, mutta tahdoin kuitenkin jatkaa. Ohjaaja ei kysellyt mitään vaikka jouduin välillä juoksemaan vessaan itkemään. Hän vaan hymyili ystävällisesti. 22

25 Harrastukseni (taekwondo, olen saanut purkaa vihani tätä henkilöä kohtaan satuttamatta ketään) ja vanhempieni ja muiden sukulaisten tuki on auttanut pääsemään yli tästä kokemuksesta, olen taas hiljalleen alkanut luottaa uusiin ihmisiin. Myönteinen tunne omasta kehosta tai siihen liittyvästä aukottomasta itsemääräämisoikeudesta kokee valtavia kolauksia seksuaalisen väkivallan myötä. Liikunnan keinoin moni koki luovansa omaan kehoonsa uutta yhteyttä ja suhdetta ottaen kehoaan hiljalleen uudelleen haltuunsa. Keho ei enää ollutkaan jotain, jonka joku toinen varastaa itselleen, vaan jotain, josta itse määrää ja jota kunnioittaen hellii kohti hyväksyvämpää suhdetta. Olen joogannut jo pitkään. Ja teen rentoutusharjoituksia jos vaan jaksan. Minua autettiin lapsena rentoutumalla (en vielä silloin muistanut tai tiedostanut tapahtuneita), ehkä se siksi tuntuu turvalliselta. Raskaita säveliä ja musiikin lohtua Musiikista oli myös apua. Kuuntelin joitain kappaleita tai lauloin niiden sanoja mielessäni, kun tuntui pahalta. Kappaleet, jotka helpottaa, on varmasti jokaiselle omat. Itselle ne olivat PMMP:n Tytöt ja Anna Puun Sinä olet minä. PMMP muistutti siitä, miten hyvä ja vahva oikeasti olen. Anna Puun kappale taas auttoi muistamaan, että minulla on elämässäni ihminen joka välittää minusta. Musiikin tiedetään vaikuttavan ihmisen mielialoihin voimakkaasti. Sen avulla voi koskettavasti säädellä omia tunteitaan niitä voimistaen, hiljentäen tai rauhoittaen. Musiikki palvelee monia rinnalla kulkijan ja ymmärtäjän roolissa sen osatessa tulkita ja ilmaista sisällä möyryäviä tunteita tai rikkovia muistoja. Joskus se auttaa tuottamaan ulos sisällä pyörivää tukahduttavaa tunnetta, joskus voimistaa jo olemassa olevaa vihaa tai toisinaan tuo hidastavaa rauhaa liiaksi lepattavalle mielelle. Kun jouduin lapsena ja nuorena seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, niin musiikki oli yhtenä tärkeänä voimavarana. Pianon soittaminen auttoi kohentamaan itsetuntoani. Lähdin käsittelemään tätä traumaa vasta muutama vuosi sitten, kun se nousi pintaan. Usein musiikki toi myös avun linkittyä olemassa olevaan hetkeen. Kun kuuntelee lempikappaleitaan, poimii säveliä ja sanoja hetki kerrallaan, pääsee tyynnyttämään omaa oloaan ja odottamaan, että pahin tuska hetkeksi hellittää. Musii- 23

26 kin myötätuntoisen vaikutuksen voi tavoittaa sekä sitä itse tuottaen laulamalla ja soittamalla että sitä kuunnellen vastaanottamalla ja siten sävelissä mukana eläen. Olen lukenut paljon kirjallisuutta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Seurakunnan tilaisuuksissa käymisestä olen saanut voimaa ja hengellinen musiikki on auttanut minua voimaan paremmin. Tietoa, ymmärrystä ja lohtua riveistä ja rivien väleistä Hakeuduin terapiaan muutama vuosi sitten. Sitä ennen ja sen jälkeen olen ahminut kirjallisuutta, jotta olen saanut kuulla oireideni kuuluvan asiaan. Muiden kertomukset tuovat lohtua. Toisaalta olen käsitellyt asiaa musisoimalla, tehnyt kappaleita, joissa olen lapsi ja kerron, ettei minuun saa koskea. Seksuaalista väkivaltaa kokeneella on usein murskaava tunne yksinäisyydestä ja omasta erilaisuudesta kokemansa väkivallan vuoksi. Moni miettii yksin, että on ainoa, joka kokee jotain vastaavaa, joka ajattelee näin tai on joutunut jonkun vastaavan kohteeksi. Yksinäisyyden ja erilaisuuden tunne voi olla leimaava ja lisätä vaikeutta hakea apua. Yksinäisyyden harhaa loiventamaan kaivataan paljon asiallista tietoa, vertaistukea ja kirjallisuutta. Niiden pariin moni hakeutuikin tasapainottaakseen omaa oloaan ja saadakseen peilauspintoja omille kokemuksilleen, oireilleen ja tunteilleen. Olen ottanut aika paljon asioista selvää, toisaalta tieto lisää tuskaa, toisaalta se auttaa ymmärtämään ja jäsentämään asioita. Rohkeus parantua -kirja oli ensimmäinen josta alkoi hirveä seksuaalisen hyväksikäytön kirjallisuuden ahmiminen. Luin ja luin ja luin, koitin ymmärtää ja sisäistää, myös oman blogin kirjoittaminen auttoi paljon. Tiedon hankkiminen rauhoittaa, kun voi löytää itsensä muiden samankaltaisista kokemuksista ja normalisoida tunteitaan ja oireitaan väkivaltaan kuuluviksi. Tieto toi itsessään rauhoittumista, koska se antoi kasvoja ja selkiyttäviä kehyksiä omille kokemuksille ja tunteille. Olen lukenut paljon asiaan liittyvää kirjallisuutta ja pyrkinyt toteuttamaan niissä olevia oppeja. Älyllinen uteliaisuuteni auttoi jo ennen terapiaa, koska se auttaa löytämään tietoa ja uskomaan, että parempaa on luvassa. Kielitaito mahdollistaa englanninkielisen tiedon hyödyntämisen. 24

27 Lukeminen ja kirjoittaminen olivat keinoja, joiden avulla omat, joskus sanattomatkin tunteet ja kokemukset alkoivat hahmottua ja jäsentyä. Sisällä olevat suuret möykyt jäsentyvät väistämättä, kun niitä alkaa hahmottaa vapaasti paperille, tietokoneelle tai vaikka anonyymiin blogiin. Vasta pari vuotta tapahtuneen jälkeen ensimmäisiä kertoja törmäilin seksuaalista väkivaltaa käsittelevään tietoon ja terminologiaan ja tajusin, että se mitä olen kokenut on seksuaalista väkivaltaa ja todella väärin. Tiedon saaminen auttoi ja myös se, että kieltäydyin (kieltäydyn!) olemasta uhri tai selviytyjä, koska se mitä tapahtui ei määritä minua ihmisenä. Minua on auttanut tieto. Kaikki se mitä on voinut lukea seksuaalisesta hyväksikäytöstä on auttanut ymmärtämään, että vastuu tapahtuneesta ei ollut minun. Hän toimi väärin, en minä. Olen kouluttautunut sosiaalialalle ja koen, että kokemuksestani on myös tavallaan hyötyä. Minun on mahdollista ymmärtää ihmisiä, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa tai hyväksikäyttöä. Tietoa hankkimalla ja kirjallisuutta sekä vertaiskokemuksia lukemalla kokemus omasta hulluudesta tai poikkeavuudesta korvautui käsityksillä seksuaaliseen väkivaltaan liittyvistä normaaleista tunteita, oireista ja kokemuksista. Omaa mieltä, kehoa ja toimintaa on helpompi ymmärtää, kun sitä saa peilata johonkin samaa teemaa ymmärtävään tekstiin. Sen ymmärtäminen, että seksuaalinen väkivalta ei ole vain yksilötason ongelma, vaan kyse on rakenteellisesta, naisten ja tyttöjen yhteiskunnalliseen (ja kulttuuriseen, sosiaaliseen jne.) statukseen liittyvästä ilmiöstä. Luin paljon lehdistä tietoa, siihen aikaan ei ollut internetiä. Tv-ohjelmissakin oli aiheesta josta sai tukea siihen, ettei tapahtunut ollut oma syyni. Pääsin kaikista pahimman yli katsomalla suosikkisarjaani, joka käsittelee seksuaalista vallankäyttöä monelta taholta. Olin nähnyt sen jo ennen kuin mitään tapahtui, mutta sen merkitys korostui entisestään, kun iso osa sen aiheista tuli omakohtaiseksi. Työstöä kynä ja sivellin kädessä Tiedon hankkimisen ja vertaiskokemusten kuulemisen lisäksi monelle oli tärkeää päästä tuottamaan omia tunteita ja oloja ulos. Etenkin hetkinä, jolloin tunteet ja kokemukset tuntuvat vellovan vailla alkua ja loppua mielen sisällä. Oma työstäminen eri keinoin oli monelle myös keino kerätä rohkeutta asian kertomiseksi jollekin toiselle ihmiselle. 25

28 Kirjoittaminen auttoi. Kirjoitin siihen aikaan paljon merkityksettömiä tekstejä ahdistuksestani. Kirjoitin paljon päiväkirjaani ja tein runoja, joissa yritin hahmotella hyvin abstraktilta tuntuvaa kokemusta ymmärrettäviksi sanoiksi. Myöhemmin myös uskalsin puhua tapahtuneesta. Kun aikaa kuluu ja olot muuttuvat, on joskus vaikea palauttaa elävästi mieleensä, minkälaisissa mielen maastoissa onkaan aiemmin kulkenut. Omiin teksteihin palaaminen toi monella näkyväksi myös kuljetun matkan ja edenneet askeleet matkan pituudesta huolimatta. Aiempiin vaiheisiin palatessa pystyi konkreettisesti näkemään sen, miten erilaisia ajatuksia ja kokemuksia oli tässä päivässä ja miten monessa asiassa oli myös jo päässyt eteenpäin. Päiväkirjan kirjoittamisesta, tunteiden työstämisestä kirjoittamalla on ollut paljon hyötyä ja niiden avulla on myöhemmin voinut seurata miten prosessi on edennyt ja kaikki työ ja vaivannäkö on alkanut tuottaa tulosta. Takanani on vuosien työ ammattiauttajan avulla ja satoja sivuja päiväkirjaa ja olen edelleen hengissä. Kirjoittaminen on hyvä asia...niissä ei tarvitse olla päätä ei häntää... vaikka ihan lyhyitä ajatelmia. Itselle tai anonyymina kirjoittamisen lisäksi piirtäminen, maalaaminen ja tunteiden kuvaaminen taiteen keinoin tuo keinoja hakea helpotusta omaan oloon. Moni kuvasi myös perinteisten postikirjeiden kirjoittamista. Joskus niin, että kirjeen lähetti läheiselleen apua pyytääkseen, kun ei uskaltanut ottaa asiaa kasvotusten esille. Kirjeissä pystyi avaamaan sisintään omaan tahtiin ja rauhallisesti myös itselleen asiaa jäsentäen, kuten eräskin vastaaja koskettavasti kuvaa: Heti kun minua hyväksikäytettiin, jouduin erääseen lastensuojeluyksikköön. Vasta n. kahden vuoden siellä oloajan jälkeen aloin puhumaan kaikkein mukavimmalle ohjaajalle. Se, että sain itse päättä mitä kerron, milloin ja miten auttoi minua ehkä eniten. Kirjoitin tälle ohjaajalle kirjeitä. Aina pienen palan kokemustani. Joskus monta päivää peräkkäin, joskus vasta kuukauden kuluttua lisää. Ajan kanssa sain kerrottua koko tarinan, ja päätin sitten lopulta, että haluan siitä poliisijutun. Toisinaan kirjeitä oli tärkeä kirjoittaa mieltään purkaen, sensuroimatta ja muita säästelemättä. Näiden kirjeiden tarkoituksena oli saada purkaa omia tuntojaan sekä väkivaltaa tehnyttä tai yksin jättäneitä läheisiä kohtaan, mutta niitä ei ollut tarkoitus lähettää. Kirjeeseen sai purkaa kaikkia niitä pettymyksiä, suruja, vihoja tai ajatuksia, joita ei olisi voinut tai uskaltanut sanoa ääneen. Niiden ilmaise- 26

29 minen paperille toi kuitenkin tyyntymistä ja jäsensi myllertäviä ajatuksia oman mielen sisällä. Tapahtuman kuvaksi tekeminen, itse en ole mitenkään lahjakas piirtäjä/ maalaaja, mutta sain sen kuvattua omalla tavallani paperille, jonka jälkeen revin sen. Saa omaa vihaa, turhautumista ja häpeää pois. Kirjeen kirjoittaminen on hyvä, niin ettei tarkoitus ole lähettää sitä. Luova kirjoittaminen sekä musiikki ovat auttaneet käsittelemään ristiriitaisia tunteita, joille on vaikeaa löytää sanoja. Lempeä liikunta on auttanut hahmottamaan omaa kehoa ja sen rajoja. Terapiamuotoja kokeilin useita erilaisia ja kävin yhden jos toisen ammattilaisen vastaanotolla, mutta lopulta apu löytyi kirjoittamisesta. Kiitos siis terapeutin, joka tämän äkkäsi! Vahvuudet sinussa itsessäsi Olen kokenut kaikenlaisia, aika rankkojakin asioita. Olen ollut masentunut ja ahdistunut vuosia. Nyt olen alkanut lähteä paranemaan päin. Luulisin, että olen sinnikäs ja ajattelen paljon asioita. Se on varmasti auttanut ja tulee auttamaan paljon. Olen melko avoin ja minun on helppo puhua vaikeammistakin asioista oikeiden henkilöiden kanssa. Jokaisessa on erityislaatuisia ominaisuuksia, kykyjä ja vahvuuksia, erilaisin ja ainutlaatuisin yhdistelmin. Omaan luonteeseen, taustaan tai koettuun elämään voi liittyä tekijöitä, jotka ovat apuna voimistumisessa ja eteenpäin kulkiessa kaikkein vaikeimpinakin päivinä. Niiden pohtiminen ja niiden voimaksi valjastaminen ovat tärkeitä työkaluja toipumisen tiellä. Luonteenpiirteistä positiivisuus, ulospäinsuuntautuneisuus ja sitkeys, lannistamattomuus ovat myös olleet avuksi. Kyselyyn vastanneet pohtivat omassa itsessä olevia ominaisuuksia, joiden avulla he kykenivät yksilöllisesti löytämään keinoja auttaa omaa toipumista tai edistämään sitä itselle luontevin keinoin. Nämä keinot eivät luonnollisesti sovi kaikkiin, mutta omien vahvuuksien etsiminen vaikeiden aikojen tueksi on varsin merkittävää toipumisen kannalta. Vahvuudet voivat olla sekä omaan persoonaan liittyviä piirteitä että yhtä lailla opittuja taitoja tai omassa ympäristössä olevia ainutlaatuisesti kannattelevia tekijöitä. Ei siis riitä, että pohtii miten kestää pahan, vaan on myös sitkeästi mietittävä sitä, missä on jo hyvä ja mitä vahvistamalla voi tukea omaa jaksamistaan. 27

30 Olen lapsesta asti ollut sinnikäs ja jaksanut uskoa tulevaan. Myös toivo on pysynyt vaikeista kokemuksista huolimatta. Positiivinen elämänasenne on myös auttanut toipumisessa, vaikkei se aina olisi ollut täysillä läsnä elämässä. Sisu, periksiantamattomuus ja vimmainen tahto selviytyä Ystäväni sanoi minulle että olet kuin asfalttipora. Pääset läpi mahdottomastakin. Vastauksista nousivat koetuiksi omiksi vahvuuksiksi erityisesti ja perin suomalaisesti sinnikkyys, sisukkuus ja periksi antamattomuus. Nämä koettiin sekä omaan persoonaan liittyvinä piirteinä että kasvaneina vahvuuksina, joita voi myös kehittää. Läpi harmaan kiven -asenne tuli voimallisesti esille monissa vastauksissa, vaikka usko ja sisu välillä voimakkaassa koetuksessa olivatkin. Oma jääräpäisyys auttoi pitkälle, koska aluksi en saanut mistään apua. Tekijät olivat biologinen äiti ja hänen äitinsä. Nämä naiset onnistuivat hoitamaan homman niin, että tänäkin päivänä heitä kunnioitetaan suvun ja heidän ystäviensä keskuudessa. Luonteeltani olen sisukas, mikä on varmasti auttanut etten ole menettänyt itsetuntoani ja kun heräsin tilanteeseeni pystyin pikku hiljaa rakentamaan rinnalle uutta elämää ja tehdä tarvittavia valmisteluja eroamiseksi. Vastaajat kuvasivat kestämistään ja vahvuuttaan selviytymisessä, vaikka joukossa oli usein myös päiviä, jolloin voimat tuntuivat loppuvan. Vaikeassa tilanteessa moni kuitenkin kuvasi löytäneensä itsestään jotain käsittämätöntäkin sinnikkyyttä jatkaa eteenpäin, vaikka juuri oli kuvitellut käyttäneensä kaikki voimansa. Jälkikäteen moni ihmettelikin omaa kykyään selviytyä ja taitoaan toimia ja mennä eteenpäin, vaikka tunnelin päässä ei jossain vaiheessa tuntunutkaan näkyvän valoa. Olen luonteeltani vahva ja sinnikäs enkä halua antaa toisen ihmisen tekojen vaikuttaa omaan elämääni pysyvällä negatiivisuudella. Olen luonteeltani perussuomalainen, joka menee sisun avulla tarvittaessa läpi vaikka sen kuuluisan harmaan kiven. En tahtonut luovuttaa. Moni kuvasi myös pelkän tiedon toivosta merkittäväksi. Vaikka sillä hetkellä ei kokenut tai tuntenut toivon säiettäkään, oma elämänkatsomus ja -usko aikojen muuttumiseen istuivat niin sitkeässä, että siihen nojautui silloinkin, kun se tuntui 28

31 katteettomalta. Toipuja ikään kuin iskosti omaan mieleensä tiedon, joka lupasi toivoa, vaikkei tunteissaan tavoittanutkaan sitä hetkittäin ollenkaan. Itsessä piirteitä tuli mm. esiin oma päättäväisyys ja halu toteuttaa jotain kerrankin loppuun. En halunnut enää rypeä siinä itsesäälissä ja muussa ikävässä, mitä seksuaalinen hyväksikäyttö aiheutti minulle. En olisi uskonut itsestäni, että pystyn siihen sillä luulin olevani heikko ihminen ja sortua ensimmäiseen alamäkeen, mutta toisin kävi ja suurin kiitos kyllä kuuluu minun rakkaille ystäville. Osalla vastaajista oli myös aiempia kokemuksia vaikeista ajoista ylitsepääsemisestä. Kun aiemmat vaikeat kokemukset olivat kääntyneet vuosien myötä voitoksi ja selkeästi toipumisen puolelle, ne auttoivat luomaan nytkin katsetta pidemmälle tulevaisuuteen. Myös toisten toipumistarinat auttoivat: jos joku muukin on tästä selvinnyt, miksen siis minäkin vielä jonain päivänä. Olen luonteeltani tulevaisuuteen suuntautuva ja yritän luottaa siihen, ettei kellekään anneta kannettavakseen enempää kuin mistä on mahdollista selvitä. Toivon, että voin jonakin päivänä auttaa kokemuksillani muita samassa tilanteessa olleita selviytymään. Luonteeltani hyvin positiivinen, ja siksi hankalienkin asioiden käsittely oli helpompaa, sillä pystyin hankalinakin hetkinä uskomaan ja näkemään hyvät asiat. Elämänvaikeudet ovat tuoneet sinnikkyyttä, on joutunut vain elämään niiden kanssa ja puskemaan elämässä eteenpäin. Kaikkia toipumisen keinoja ei kukaan voi löytää itsestään, mutta omat vahvuutensa varmasti. Joskus olo on niin raskas, ettei toivoa tai voimia tunnu enää löytyvän senttiäkään omasta takaa. Silloin tärkein taito on ilmaista oma olonsa jollekin, jakaa taakkaa hetkeksi kannettavaksi jonkun toisen kanssa. Rohkeus puhua on myös uskallusta avata salaisuuden vankilan ovi, jotta valo voi päästä sisään. Toisaalta taito hakea toisilta sitkeästi apua oli myös henkilökohtainen taito ja vahvuus, jota voi myös kehittää. Päättäväisyys. Kun päätin ettei minusta tule ruikuttava ihmisraunio vaan alan elää elämääni niin kuin tahdon, ilman pelkoa. Välillä kantavana voimana on toiminut viha tekijää kohtaan ja välillä tyytyväisyys ja tieto siitä että tekijä on maksanut tekonsa rankimman kautta. 29