HYVINVOINTIRAPORTTI VARSINAIS-SUOMESTA. Elina Vuorio

Transkriptio

1 HYVINVOINTIRAPORTTI VARSINAIS-SUOMESTA Elina Vuorio Hyvinvointipalvelut 2006

2 Esipuhe Turun ammattikorkeakoulun Hyvinvointipalveluiden tulosalueen tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankkeiden tavoitteena on varsinaissuomalaisen väestön hyvinvoinnin edistäminen ja monipuolinen hyvinvointipalvelujen kehittäminen. HYVI -hanke on yksi Hyvinvointipalvelujen alueellinen tutkimus- ja kehittämishanke, jossa valitaan ja luodaan seurantamenetelmiä, joilla Varsinais-Suomen seutukunnat ja yksittäiset kunnat saavat määrällistä ja laadullista tietoa asukkaidensa hyvinvoinnista. Hanketta on toteutettu alueellisena projektina Varsinais-Suomen liiton maakunnan kehittämisrahalla ja Turun ammattikorkeakoulun rahoituksella vuosina HYVI -hankkeessa on kolme vaihetta: tiedonkeruu, analysointi ja tulosten levittäminen. Hankkeen tavoitteena on linkittää hyvinvointiteoria- ja tutkimusosaaminen asukkaiden hyvinvoinnin seurannan kehittämiseen Varsinais-Suomessa. Hankkeen osatavoitteena on: 1.) valita ja kehittää menetelmiä, joiden avulla kunnat ja seutukunnat saisivat mahdollisimman helposti hyödynnettävää seurantatietoa, erityisesti laadullista, asukkaiden hyvinvoinnista; 2.) opastaa ja tukea kuntia ja seutukuntia käyttämään hyvinvointitietoa ja 3.) luoda työmuoto hyvinvointitiedon systemaattiseen hyödyntämiseen. Käsillä oleva Hyvinvointiraportti Varsinais-Suomesta pohjautuu tilastolliseen hyvinvointitietoon, jonka perusteella voidaan kuvailla ja arvioida asukkaiden hyvinvoinnin nykytilaa maakunnassa. Raportin on tehnyt VTM, tutkija Elina Vuorio. Raportissa esiteltävät tiedot kertovat yhtäältä hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, ja toisaalta niiden avulla voidaan osoittaa kuntalaisten hyvinvoinnin tilaa. Tilastollisen hyvinvointitiedon rinnalle tarvitaan myös täydentävää tietoa, erityisesti kokemuksellista, hyvinvoinnista. HYVI -hankkeessa on kerätty asukkaiden kokemuksellista hyvinvointitietoa Varsinais-Suomesta syksyllä Asukaskyselyn tuloksia saadaan joulukuussa ja lopullinen raportti valmistuu vuoden 2007 alkupuolella. Esko Ovaska Meeri Kojonkoski Elina Vuorio VTT, tutkimus- ja kehityspäällikkö VTL, koulutuspäällikkö VTM, tutkija Hyvinvointipalvelut Hyvinvointipalvelut HYVI -hanke sosiaaliala

3 SISÄLLYS 1. Hyvinvointiraportin taustaa Hyvinvointiraportissa käytetyt hyvinvointia kuvaavat mittarit ja niiden selitteet Hyvinvoinnin tila ja muutokset Varsinais-Suomessa Yhteenveto hyvinvoinnin muutoksista Varsinais-Suomessa Tilasto-osuus Varsinais-Suomen hyvinvointi-indikaattoreista Väestö Asunto-olot ja asunnottomuus Pienituloisuus ja toimeentulo Työllisyys ja työttömyys Terveys ja sairastavuus Turvattomuus Lasten ja nuorten hyvinvointiriskeihin liittyviä mittareita Ikääntyneiden hyvinvointiin liittyviä mittareita Kuntatalouden ja sosiaali- ja terveystoimen mittareita Kirjallisuus

4 1. Hyvinvointiraportin taustaa Hyvinvointi on yksi yhteiskunnan avainkäsitteistä. Siitä keskustellaan laajasti julkisuudessa, mutta sen sisältöä on vaikea määritellä tyhjentävästi. Kyse on ihmisten hyvästä elämästä. Hyvinvointi on määritelty muun muassa negatiivisten ilmiöiden puuttumiseksi (Allardt 1976). Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa hyvinvointia on lähestytty kahdesta peruslähestymistavasta. Tarveteoreettisesta näkökulmasta hyvinvointi on tila, jossa ihminen saa kaikki keskeiset tarpeensa tyydytetyiksi, jolloin hyvinvointi kasvaa suhteessa tyydytettyihin tarpeisiin (esim. Allardt 1976; Doyal & Gough 1991). Resurssiteoreettisessa näkökulmassa tarkastellaan puolestaan niitä voimavaroja, jotka mahdollistavat tarpeentyydytyksen. Resurssit voivat olla joko aineettomia tai aineellisia. Kaiken kaikkiaan edellä mainitut hyvinvoinnin peruslähestymistavat eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaan täydentävät toinen toisiaan (Marski 1996) kuten taulukosta 1 voidaan havaita. Taulukko 1. Tarpeet ja resurssit hyvinvoinnin perustana. (Drenowski 1974; Johansson 1970; 1979, ) Tarvenäkökulma (Drenowski 1974) Resurssinäkökulma (Johansson 1970; 1979) - ravitsemus - asuminen - terveys - koulutus - vapaa-aika - sosiaalinen ympäristö - vaatetus - turvallisuus - fyysinen ympäristö - ravintotottumukset - asuminen - terveys - koulutus - vapaa-aika ja virkistäytyminen - kasvuolosuhteet ja perhesuhteet - työllisyys ja työolosuhteet - taloudelliset resurssit - poliittiset resurssit Tämä hyvinvointiraportti perustuu SYKE 2004-hankkeen laatimiin Varsinais-Suomen hyvinvointikatsauksiin, joita on julkaistu yhteensä neljä. SYKE 2004-hankkeen tuottamia Hyvinvointikatsauksia laadittiin hankkeen toimintasuunnitelman elämänkaariviitekehyksen lähtökohdista. Syrjäytymisen ehkäisemisessä ja poistamisessa on keskeistä havaita syrjäytymisriskit ja puuttua niihin niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskuntatasolla. Hyvinvointikatsauksissa tavoitteena oli kuvata kuntakohtaisen tiedon perusteella hyvinvointia uhkaavien syrjäytymisen riskitekijöiden esiintymistä Varsinais-Suomessa ja verrata niitä koko maan tilanteeseen. SYKE 2004-hanke päättyi huhtikuussa (Ks. SYKE 2004-hankkeen hyvinvointikatsaukset v ) Turun ammattikorkeakoulun HYVI-hankkeen yhtenä tavoitteena on valita ja kehittää keinoja, joilla kunnat ja seutukunnat saisivat mahdollisimman helposti hyödynnettävää seurantatietoa asukkaiden hyvinvoinnin tilasta. Käsillä oleva hyvinvointiraportti on yksi keino tiivistää olemassa olevaa tilastollista hyvinvointitietoa ja analysoida sitä Varsinais-Suomen näkökulmasta. Osa hyvinvointimittaritiedoista on samoja kuin SYKE 2004-hankkeessa laadituissa hyvinvointikatsauksissa, mutta tietosisältöä on laajennettu koskemaan useampia hyvinvoinnin teemoja (ks. tark. luku 2.). 3

5 Hyvinvointiraportti perustuu siis tilastolliseen hyvinvointitietoon, joka on saatavissa Stakesin, KELAn ja Tilastokeskuksen tilastotietokannoista. Tässä raportissa esitettävät tiedot kuvaavat yhtäältä hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, ja toisaalta niillä voidaan osoittaa kuntalaisten hyvinvoinnin ja / tai pahoinvoinnin tilaa. Tämäntyyppisillä tilastollisilla hyvinvointimittareilla ei voida yksinomaan kuvata kattavasti hyvinvoinnin moniulotteisuutta, vaan tarvitaan täydentävää tietoa myös mm. asukkaiden osallisuudesta, sosiaalisista suhteista, elintavoista ja heidän kokemuksistaan eri hyvinvointipalvelujen toimivuudesta (palvelutyytyväisyydestä). Tämänkaltaista tietoa on mahdollista kerätä esimerkiksi kuntalaiskyselyillä tai jollekin suppeammalle kohderyhmälle suunnatuilla haastatteluilla ja / tai kyselyllä. HYVI-hankkeen toimesta kerätään asukkaiden kokemuksellista hyvinvointitietoa Varsinais-Suomesta vuoden 2006 aikana. Tuloksista raportoidaan joulukuussa Hyvinvointiraportissa käytetyt hyvinvointia kuvaavat mittarit ja niiden selitteet Hyvinvointiraportissa on käytetty pääasiassa Stakesin hallinnoimien SOTKA-tilastotietokannan ja SOTKAnet-verkkotilastotietokannan tietoja. Kuntaliiton tilastoja on puolestaan hyödynnetty kuntatalouden tietojen keruussa ja tiivistämisessä. Tässä raportissa tiedot esitetään pääosin seutukunnallisina taulukkoina, joissa on jokaisen kunnan tiedot pääasiassa vuosilta 1995, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003 ja Vastaavat tiedot esitetään myös yhteenvetotaulukkoina, joissa ovat Varsinais-Suomen seutukuntien, Varsinais-Suomen maakunnan ja koko Suomen tiedot. Loimaan seutukunnan seutukunnallisia tilastotietoja ei ollut saatavilla kaikkien tilastotietojen osalta keväällä 2006, joten osa Loimaan seutukunnallisista luvuista puuttuu. Taulukoissa S tarkoittaa alle viiden lukua ja tyhjä merkitsee puuttuvaa tietoa. Loimaan kaupungin ja Loimaan kunnan kuntaliitoksen sekä Pöytyän ja Karinaisten kuntien yhdistymisen myötä SOTKAssa ja SOTKAnetissä on puuttuvia tietoja joissakin mittareissa em. kuntien osalta kokonaan v ja luvut on ilmoitettu nykyisen kuntajaon mukaan. Siten useissa taulukoissa Loimaan kunnan tilastoluvut sisältyvät Loimaan kaupungin lukuihin ja vastaavasti Karinaisen kunnan tilastoluvut sisältyvät Pöytyän lukuihin. Seuraavassa on eritelty yksityiskohtaisesti raportin sisältämät hyvinvointimittarit. Alla olevaan listaan on lisätty kunkin mittarin osalta tietolähde muuttujan nimen jälkeen sulkuihin. Joidenkin muuttujien osalta on liitetty selitteitä tai tulkinnassa huomioitavia asioita, jotka on merkitty nuolella ja kursivoinnilla indikaattorilistaan ko. mittarin yhteyteen. Väestö: - väestön määrä (SOTKAnet, indikaattori nro 127) - ennusteet vuodelle 2020 väestön määrästä ja väestön määrän muutoksesta (SOTKAnet, indikaattori nro 733) Väestöennusteet on laskettu syyskuussa Tilastokeskuksessa laaditaan kuntakohtaisia väestöennusteita kolmen vuoden välein väestökehityksen perusteella. Ennusteissa ei ole pyritty arvioimaan taloudellisten, sosiaalipoliittisten tai aluepoliittisten seikkojen vaikutusta väestönkehitykseen. 4

6 - 0 6-vuotiaiden osuus väestöstä (SOTKAnet, indikaattori nro 7) vuotiaiden osuus väestöstä (SOTKAnet, indikaattori nro 167) - 85 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä (SOTKA) - huoltosuhde (SOTKAnet, indikaattori nro 761) Huoltosuhde ilmaisee, kuinka monta alle 15-vuotiasta ja yli 65-vuotiasta on sataa vuotiasta kohden. Mitä enemmän on lapsia ja / tai eläkeläisiä, sitä korkeampi on huoltosuhteen arvo. Nykyään Suomen keskimääräinen huoltosuhde on 0,5 eli kahta työikäistä kohti on yksi huollettavan ikäinen henkilö. Väestöennusteiden mukaan huoltosuhde kasvaa lähitulevaisuudessa. - ennusteet vuodelle 2020 alle 6-vuotiaiden ja yli 75-vuotiaiden osuuksista ja niiden muutoksista ja huoltosuhteesta vuodelle 2020 (SOTKA) - lapsiperheiden osuus kotitalouksista (SOTKAnet, indikaattori nro 179) - yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä (SOTKAnet, indikaattori nro 74) - yhden hengen asuntokuntien osuus asuntokunnista (SOTKAnet, indikaattori nro 324) - keskiasteen koulutuksen saaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä (SOTKA) Indikaattori ilmaisee niiden henkilöiden osuuden, jotka ovat suorittaneet ammatillisissa oppilaitoksissa enintään 3-vuotisen koulutusammatin tai tutkinnon. - korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä (SOTKA) Indikaattori kertoo niiden henkilöiden osuuden, jotka ovat suorittaneet ammatillisissa oppilaitoksissa yli 3-vuotisen koulutusammatin tai tutkinnon, ammattikorkeakoulu- ja korkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt. - kokonaisnettomuutto / 1000 asukasta (SOTKAnet, indikaattori nro 178) Indikaattori ilmaisee kunnan nettomuuton (tulomuuttajat lähtömuuttajat) tuhatta asukasta kohti. Siten nettomuuttomuutto on positiivinen, jos kuntaan on muuttanut enemmän asukkaita kuin lähtenyt pois. - muu kuin suomi tai ruotsi äidinkielenään / 1000 asukasta (SOTKAnet, indikaattori nro 187) Indikaattori ilmaisee muuta kuin Suomen virallisia kieliä (suomi, ruotsi ja saame) äidinkielenään puhuvien osuuden väestöstä. Tieto kielestä on saatu väestötietojärjestelmästä. Samalla kun vanhemmat ilmoittavat syntyneelle lapselle rekisteriin nimen, he ilmoittavat lapsen kielen. Tieto säilyy rekisterissä, ellei asianomainen sitä erikseen muuta. Myös maahanmuuttoilmoituksessa kysytän kieltä. - vastaanotettujen pakolaisten määrä (SOTKA) Indikaattori ilmaisee vastaanotettujen pakolaisten määrän. Luvussa ovat mukana kiintiöpakolaiset, myönteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat ja perheiden yhdistämiseksi vastaanotetut pakolaiset. Asunto-olot ja asunnottomuus: - ahtaasti asuvat asuntokunnat kaikista asuntokunnista (SOTKAnet, indikaattori nro 183) Indikaattori kuvaa ahtaasti asumista. Asunto on ahdas, jos siellä asuu enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa mukaan huonelukuun (määritelmä vuodesta 1990). Asuntokuntaan kuuluvat ko. asunnossa vakinaisesti asuvat henkilöt. - ahtaasti asuvien lapsiasuntokuntien osuus lapsiasuntokunnista (SOTKAnet, indikaattori nro 190) - erittäin puutteellisesti varustetuissa asunnoissa asuvien asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista (SOTKA) 5

7 Indikaattori ilmaisee erittäin puutteellista asumista. Erittäin puutteelliseksi määritellään asunto, jossa ei ole joitain seuraavista varusteista: vesijohto, viemäri, lämmin vesi tai WC. - asunnottomia yksinäisiä (SOTKA) - ulkona, yömajoissa, tilapäisasunnoissa asuvien asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista (SOTKA) Pienituloisuus ja toimeentulo: - toimeentulotukea saaneita asukkaita vuoden aikana (SOTKA) Toimeentulotukilain (1412/1997) mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluvaan viimesijaista taloudellista tukea, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuki voi olla varsinaista toimeentulotukea tai ehkäisevää toimeentulotukea tai kuntouttavan työtoiminnan tukena maksettavaa toimintarahaa tai matkakorvausta. Toimeentulotukirekisterin yksilötasoiset tiedot ovat salassa pidettäviä, joten alle viiden tapauksen kuntakohtaisia tietoja ei julkisteta. - toimeentulotukea saaneiden osuus asukkaista (SOTKAnet, indikaattori nro 493) Indikaattori kertoo toimentulotukea saaneiden asukkaiden osuuden alueen väestöstä. Toimeentulotukia saadaan keskimäärin eniten sekä pitkälle teollistuneissa kunnissa että pienituloisissa maaseutukunnissa. Teollistuneen paikkakunnan kalliit elinkustannukset ja maaseutukuntien työelämän ulkopuolella oleva passiiviväestö nostavat toimeentulotuen saajien väestöosuutta. - toimeentulotuen asiakaskotitalouksien määrä, jossa päämies on alle 29-vuotias / vuotias / vuotias / yli 65-vuotias (SOTKA) - toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus lapsiperheistä (SOTKAnet, indikaattori nro 423) - toimeentulotukea saaneiden yksinhuoltajakotitalouksien osuus yksinhuoltajakotitalouksista (SOTKA ja Tilastokeskuksen erillislaskelmat) - toimeentulotukimenot / asukas (SOTKAnet, indikaattori nro 451) Toimeentulotuen bruttomenot vaihtelevat erittäin paljon kunnittain. Kuntien työttömyysasteella ei näytä olevan suurta vaikutusta toimeentulotuen menojen määrään, mutta kunnan kaupunkimaisuus nostaa toimeentulotuen kustannuksia. Lisäksi kuntien toimeentulotuen myöntämiskäytänteet vaikuttavat osaltaan maksetun toimeentulotuen määrään. - peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajien osuus työttömistä (KELA) - velkajärjestelyhakemusten määrä (SOTKA) Työllisyys ja työttömyys: - työllisten osuus väestöstä (SOTKA) - työttömien määrä keskimäärin vuoden aikana (SOTKA) - työttömyysaste (SOTKAnet, indikaattori nro 181) Suomessa työttömyyttä tilastoidaan kahden eri viranomaisen toimesta. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus perustuu otantaan ja työministeriön työnvälitystilasto työvoimatoimistojen asiakasrekisteritietoihin. Työministeriön työnhakutilasto perustuu lainsäädäntöön ja hallinnollisiin määräyksiin, kun taas Tilastokeskuksen työvoimatut- 6

8 kimus noudattaa Kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, tilastointisuosituksia ja EU:n tilastoviraston, Eurostatin, käytänteitä. Indikaattori ilmaisee työttömien osuuden prosentteina työvoimasta. Tässä tietolähteenä on käytetty työministeriön tilastoja. Työttömään työvoimaan lasketaan kuuluvaksi vuotiaat henkilöt, jotka ovat ilman työtä ja kokopäivätyöhön käytettävissä tai jotka odottavat sovitun työsuhteen alkamista, myös lomautetut. Työttömyyseläkkeen saajia ei lasketa työttömiksi. Työvoimaan lasketaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka tutkimusajankohtana olivat työllisiä tai työttömiä. - nuorisotyöttömyysaste (osuus vuotiaasta työvoimasta) (SOTKAnet, indikaattori nro 189) - pitkäaikaistyöttömien (yli 12 kuukautta työttömänä olleet henkilöt) osuus työttömistä (SOTKAnet, indikaattori nro 326) Terveys ja sairastavuus: - ikä- ja sukupuolivakioitu kuolleisuus (SOTKA) Vakioidun kuolleisuuden määrittely: ikä- ja sukupuolivakioitu kuolleisuus vuotiailla tilastointivuonna ja neljänä edellisenä vuonna. - perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit vuotiailla / 1000 vastaavanikäistä (SOTKAnet, indikaattori nro 293) Perusterveydenhuollon lääkärikäynnit sisältävät lääkärikäynnit terveyskeskusten äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa, opiskelijaterveydenhuollossa, työterveyshuollossa sekä kotisairaanhoito- ja mielenterveyskäynnit ja muut avohoitokäynnit. Lisäksi terveystarkastus- ja seulontakäynnit lasketaan kuuluvuiksi tähän mittariin. Terveyskeskusten osalta ulkopaikkakuntalaisten käynnit kirjataan suoraan ko. asiakkaan oman kotikunnan avohoidon lääkärikäynteihin. - erityiskorvattavien lääkkeiden saajien määrä (lkm / 1000 asukasta) (SOTKA) Indikaattori ilmaisee vuoden lopussa erityiskorvattavien lääkkeiden saajien osuuden tuhatta asukasta kohti. Yksi henkilö on voinut olla oikeutettu yhteen tai useampaan erityiskorvausoikeuteen yhtäaikaisesti. Oikeus erityiskorvaukseen tarkoittaa, että henkilöllä on jokin vaiva tai pitkäaikaista lääkitystä vaativa sairaus. Indikaattori toimii suhteellisen hyvänä pitkäaikaissairastavuuden mittarina. Alle seitsemän tapauksen kuntakohtaisia tietoja ei tietosuojan vuoksi julkaista tilastoissa. - työikäisten sairauspäivärahojen saajat (lkm / 1000 työikäistä) (SOTKA) Indikaattori kertoo Sairausvakuutuslain mukaista päivärahakorvausta vuoden aikana vähintään yhdeltä päivältä saaneiden vuotiaiden osuuden tuhatta vastaavanikäistä kohti. Sairauspäivätilastot eivät kuvaa sellaisia sairastapauksia, jotka päättyvät sairauspäivärahan karenssin aikana (sairastumispäivä ja yhdeksän sitä seuraavaa arkipäivää). Tätä Kelan rekisterimuuttujaa voidaan käyttää melko hyvin ilmaisemaan pitkittynyttä työkyvyn alenemista, ja se toimii aika hyvin tulevan työkyvyttömyyden ennustajana. Lyhyistä sairauspoissaoloista ei ole keskitettyä rekisteritietoa. - työkyvyttömyyseläkkeiden saajat (lkm / 1000 asukasta) (SOTKA) - työkyvyttömyyseläkkeiden saajien määrä (mielenterveys- ja käytöshäiriöt) (SOTKA) Kelan työkyvyttömyyseläkkeiden perusteet löytyvät kansainvälisestä ICD 10-tautiluokituksesta. - Kelan vammaisetuuksien saajat (lkm / 1000 asukasta) (SOTKA) - psykiatrian avohoitokäynnit / 1000 asukasta (SOTKAnet, indikaattori nro 1562) 7

9 Indikaattori sisältää erikoissairaanhoidon psykiatrian erikoisalaan kuuluvat käynnit kaikissa kunnallisissa sairaaloissa sisältäen erikoislääkärijohtoiset terveyskeskukset. Kyseiseen mittariin tilastoidaan avohoidon käynnit psykiatrian, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoisaloilta. - päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidossa olleet vuotiaat / 1000 vastaavanikäistä (SOTKAnet, indikaattori nro 713) Päihteiden käytön vuoksi sairaalahoitoa tarvinneiden vuotiaiden määrä suhteutettuna ko. ikäluokkaan kuvaa sairastavuuden määrää ja niiden vaikeusastetta. Silti on huomattava, että sairaalahoidon määrä riippuu myös, miten päihteisiin liittyvää sairaalahoitoa ja / tai avohoitoa on saatavilla ko. alueella, ja vallitsevista hoitokäytännöistä. Turvattomuus: - poliisin tietoon tulleiden omaisuusrikosten määrä (lkm / 1000 asukasta) (SOTKA) - poliisin tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrä (lkm / 1000 asukasta) (SOTKA) Lasten ja nuorten hyvinvointiriskeihin liittyviä mittareita: - perusterveydenhuollon kouluterveydenhuollon käynnit / vuotiasta (SOT- KAnet, indikaattori nro 694) - lastensuojelun avohuollossa olleiden lasten ja nuorten (0 17-vuotiaat) määrä vuoden aikana (SOTKA) Indikaattori kertoo lastensuojelun avohuollon tukitoimien määrästä. Se sisältää lapsen ja nuoren tukiasumisen, toimeentulon, koulunkäynnin ja harrastustoiminnan turvaamisen sekä muut lapsen tarpeet vaatimat tukitoimet, myös perheen tuen ja kuntoutuksen. Avohuollon tukitoimena voidaan järjestää lisäksi perhehoitoa ja laitoshuoltoa yhdessä vanhempien tai huoltajan kanssa tai 12 vuotta täyttäneelle lapselle yksinään. - kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret / vuotiasta kohti (SOTKA) Indikaattorin kuvaamilla kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla tarkoitetaan sosiaalilautakunnan päätöksellä kodin ulkopuolelle joko avohuollon tukitoimena, huostaan otettuna tai jälkihuoltona sijoitettuja lapsia ja nuoria. Lastensuojelutietoina ilmoitetaan sijoitetut lapset ja nuoret, joiden sijoituspaikkana on perhe tai laitos. - koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat nuoret / 1000 vastaavanikäistä (SOT- KAnet, indikaattori nro 495) Indikaattori kuvaa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuuden vuotiailla tuhatta vastaavanikäistä kohti. Koulutuksen ulkopuolelle jääneitä henkilöitä ovat ne, jotka kyseisenä vuonna eivät ole opiskelijoita tai joilla ei ole tutkintokoodia eli ei perusasteen jälkeistä koulutusta. - päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidossa olleet vuotiaat / 1000 vastaavanikäistä (SOTKAnet, indikaattori nro 750) Indikaattori ilmaisee vuoden aikana alkoholi, huumausaine, lääkeaine tai korvikkeet -päädiagnooseilla sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidossa olleiden vuotiaiden osuuden tuhatta vastaavanikäistä kohti. Indikaattori kuvaa sairastavuuden määrää ja mahdollisesti niiden vaikeusastetta. On huomioitava, että sairaalahoidon määrä riippuu myös, miten päihteisiin liittyvää 8

10 sairaalahoitoa ja / tai avohoitoa on tarjolla alueella sekä vallitsevista hoitokäytännöistä. - mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneet 0 17-vuotiaat / 1000 vastaavanikäistä (SOTKAnet, indikaattori nro 4) Indikaattori ilmaisee vuoden aikana päädiagnoosilla mielenterveyden häiriöt (F10 F99 pois lukien F70 F79 älyllinen kehitysvammaisuus) sairaalahoidossa olleiden osuuden tuhatta vastaavanikäistä kohti. Sairaalahoito pitää sisällään sekä julkisen että yksityisen sektorin järjestämän sairaalahoidon. Indikaattori kuvaa ko. ikäryhmän psyykkisten ongelmien määrää. On huomioitava, että sairaalahoidon määrä riippuu myös, miten mielenterveysongelmiin liittyvää sairaalahoitoa ja / tai avohoitoa on tarjolla alueella sekä vallitsevista hoitokäytännöistä. Ikääntyneiden hyvinvointiin liittyviä mittareita: - kotona asuvien 85 vuotta täyttäneiden osuus vastaavanikäisistä (SOTKAnet, indikaattori nro 1251) - yksin asuvien osuus 75 vuotta täyttäneistä (SOTKAnet, indikaattori nro 237) - kodinhoitoapua vuoden aikana saaneet 75 vuotta täyttäneiden kotitaloudet, % vastaavanikäisistä (SOTKAnet, indikaattori nro 1234) Indikaattori kertoo, kuinka monta prosenttia vuoden aikana kodinhoitoapua saaneiden 75 vuotta täyttäneiden kotitalouksien osuus on vastaavanikäisestä väestöstä. Luku sisältää kunnan kustantamat palvelut eli asiakkaan itse hankkimat kotipalvelut eivät ole mukana. Kodinhoitoapu tarkoittaa henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon sekä tavanomaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja asioiden suorittamista sekä niissä avustamista ja perheiden tukemista. Indikaattori pyrkii kuvaamaan kodinhoitoavun peittävyyttä kunnassa. Luku voi kuitenkin vaihdella kunnittain riippuen siitä, tarjotaanko ko. kunnassa paljon apua harvoille tarvitseville tai vähän apua mahdollisimman monelle apua tarvitsevalle. On myös huomioitava, että ikääntyneiden palvelujärjestelmä on kokonaisuus ja eri kunnat valitsevat erilaisia palvelujen järjestämistapoja. Yksittäisten palvelujen tarkastelu ei anna kokonaiskuvaa ko. kunnan vanhustenhuollosta, koska kunnassa on voitu panostaa esimerkiksi ikääntyneiden palveluasumiseen kodinhoitoavun sijasta. - pitkäaikaisasiakkaita kunnallisissa vanhustenhuollon laitoksissa 75 vuotta täyttäneistä, % vastaavanikäisistä (SOTKAnet, indikaattori nro 709) Indikaattori kuvaa vuoden lopussa kaikkien sairaaloissa, terveyskeskusten vuodeosastoilla, vanhainkodeissa sekä kehitysvammalaitoksissa pitkäaikaishoidossa (yli 3 kk) olleiden 75 vuotta täyttäneiden osuuden vastaavanikäisistä. Luvussa ovat mukana sekä julkisen että yksityisen sektorin asiakkaat. - hoitopäivät somaattisessa erikoissairaanhoidossa 75 vuotta täyttäneillä / 1000 vastaavanikäistä (SOTKAnet, indikaattori nro 6) Indikaattori havainnollistaa vuoden aikana somaattista erikoissairaanhoitoa saaneiden 75 vuotta täyttäneiden hoitopäivien lukumäärän tuhatta vastaavanikäistä kohti. Sairaalahoito sisältää sekä julkisen että yksityisen sektorin järjestämän sairaalahoidon. Somaattinen tarkoittaa, etteivät luvussa ole mukana psykiatriset sairaalat. Indikaattori kuvaa osaltaan ko. ikäryhmän akuuttia sairastavuutta, sillä tämän ikäluokan pitkäaikaissairaanhoito toteutetaan perusterveydenhuollossa sekä sosiaalipuolen hoitolaitoksissa tms. vastaavissa paikoissa. Hoitopäivien määrä riippuu myös muuttuvista hoitokäytänteistä. Hoitoajat ovat erikoissairaanhoidossa koko ajan ly- 9

11 hentyneet, mikä vähentää hoitopäivien määrää, vaikkei sairastavuus olisikaan muuttunut. Kuntatalouden ja sosiaali- ja terveystoimen mittareita: - verotulot yhteensä, / asukas (Kuntaliitto) - valtionosuudet yhteensä tasausten jälkeen, / asukas (Kuntaliitto) Nykyinen käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1997 alkaen. Vuoden 2006 alusta järjestelmään tehtiin tarkistuksia, joista osa tuli heti voimaan ja osa vuoden 2008 alusta (esim. kustannustenjakoa koskeva menettely). Laskennallisiin valtionosuuksiin kuuluvat yleinen asukaskohtainen valtionosuus (SM), sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuus (STM) sekä opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus (OPM). Valtionosuusjärjestelmään kuuluu lisäksi laskennallisiin verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus. Työmarkkinatukiuudistukseen liittyvä perustoimeentulotuen ns. korvamerkitty valtionosuus ei kuulu näihin laskennallisiin valtionosuuksiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisia kustannuksia ja valtionosuuksia on alennettu vastaavasti. Yleinen valtionosuus lasketaan: asukasluku kerrottuna perusosalla lisättynä mahdolliset olosuhdelisät (esim. kunnan saaristomaisuus, syrjäisyys, liikenteen taajamarakennelisään, kielisuhteisiin tai voimakkaaseen asukasluvun muutokseen). Valtionosuuksien tasaus lasketaan ko. kunnan verotulojen perusteella. Valtionosuuksien tasaus vaikuttaa ko. kunnan laskennallisten valtionosuuksien määrään. Veroina huomioidaan kunnalle kertyvät kunnallisvero, kiinteistövero ja osuus yhteisöveron tuotosta. Kuntien valtionosuuksista on yksityiskohtaista tietoa Kuntaliiton internet-sivuilla kohdassa kuntatalous valtionosuudet. - valtionosuuden sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannuksiin, / asukas (Kuntaliitto) STM maksaa hakemuksetta kuukausittain sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden, joka perustuu asukasta kohti määrättyihin ikäryhmittäisiin laskennallisiin kustannuksiin. Nämä valtionosuuden perusteet vahvistetaan vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroista annetussa asetuksessa. Valtionosuus lasketaan: asianomaisen ikäryhmän valtionosuusperuste kerrotaan ikäryhmän väkiluvulla, erikseen sosiaalihuollon ja terveystoimen osalta. Tämän lisäksi valtionosuutta laskettaessa huomioidaan ko. kunnan päivähoitokerroin ja työttömyyden, lastensuojelukustannusten, sairastavuuden ja vammaisuuden vaikutus laskennallisiin kuluihin. Kaikkiin laskennallisiin kuluihin lisätään vielä syrjäisyyden vaikutus 70 kunnalle. Saadusta summasta, kaikista laskennallisista kuluista, vähennetään kunnan itse rahoitettava osuus, joka on asukasluku kerrottuna kunnan omarahoitusosuudella. - kunnan nettokustannukset sosiaalihuollon käyttökustannuksiin, / asukas (SOTKAnet, indikaattori nro 1290) Indikaattori kuvaa laskennalliset kuntien sosiaalitoimen nettokustannukset euroina asukasta kohti. Kuntien taloustilastoissa ei ole eritelty kaikkia toimia selkeästi sosiaali- ja terveystoimeen. Näitä ovat sosiaali- ja terveystoimen hallinto ja muu sosiaali- ja terveystoimi. Stakes on tehnyt seuraavan laskennallisen jaon: hallinnon osuus on laskettu sosiaalitoimen kustannuksiin ja muu sosiaali- ja terveystoimi -kulut on jaettu siten, että sosiaalitoimen menoihin on laskettu kuuluviksi em. menoerästä avustukset, elatustuet ja toimeentulotuet sekä puolet ylijäävästä osuudesta. Toinen puoli on laskettu terveystoimen kustannuksiin. Käyttökustannuksiin lasketaan toimintamenot ja poistot sekä arvonalentumiset ja vyörytyserät. Käyttötuottoihin lasketaan toiminta- 10

12 tuotot ja vyörytyserät. Siten nettokustannukset saadaan vähentämällä käyttökustannuksista käyttötuotot. Indikaattoria koskevat alkuperäistiedot kerätään 1000 euroina. Kustannusten jako sosiaali- ja terveystoimeen on laskennallinen ja yksittäisten kuntien kohdalla saattaa antaa harhaanjohtavan kuvan. SOTKAnetin tilastot sisältävät vain kuntien tilinpäätöksiin sisältyvät tiedot. Kuntien maksut kuntayhtymille tulevat mukaan kuntien kautta, mutta sen sijaan kuntayhtymien muut tulot tai menot eivät ole mukana luvuissa. Vuonna 1997 siirryttiin uuteen kirjanpitojärjestelmään, mikä on tuonut muutoksia tulo- ja menoeriin. Stakes on työstänyt tilastot mahdollisimman vertailukelpoisiksi. - kunnan nettokustannukset terveydenhuollon käyttökustannuksiin, / asukas (SOT- KAnet, indikaattori nro 1291) Ks. edellisen indikaattorin kuvauksen ja tulkintaan liittyvät asiat. 3. Hyvinvoinnin tila ja muutokset Varsinais-Suomessa Väestörakenteen kehityksestä Väestön määrä kasvoi melko tasaisesti Varsinais-Suomessa vuosina Väestön määrän vuotuinen lisäys oli hengen luokkaa. Väestönkasvu oli keskittynyt Salon ja Turun seutukuntiin. Vuoteen 2020 ajoittuvassa väestöennusteessa väkiluvun arvioidaan kasvavan maakunnassa enemmän kuin Suomessa keskimäärin ja kasvu keskittyisi edelleen Salon ja Turun seutukuntiin. Väestön ikärakenne muuttui hieman tarkasteluajanjaksolla. Alle 6-vuotiaiden osuus vähentyi Varsinais-Suomessa ja kaikissa seutukunnissa vuosina Salon ja Loimaan seutukunnissa alle kouluikäisten lasten osuus oli suurin ja Vakka-Suomen seutukunnassa pienin. Pienten lasten sekä 7 15-vuotiaiden osuudet olivat hieman koko maata alemmalla tasolla. Peruskouluikäisten osuus oli pysytellyt ajanjaksolla tasaisesti noin 10,5 prosentin tasolla, ja suhteellisesti eniten heitä oli Loimaan seutukunnassa ja vähiten Turun seutukunnassa. Ikääntyvien osuus kasvoi puolestaan Varsinais-Suomessa, mikä oli vastaava trendi myös koko maassa vuosina Yli 85-vuotiaiden osuus kasvoi lähes kahteen prosenttiin koko väestöstä. Eniten iäkkäitä henkilöitä oli Turunmaan sekä Loimaan seutukunnissa ja vastaavasti vähiten Turun seutukunnassa. Ennusteiden perusteella voidaan olettaa, että edellä kuvailtu ikärakennekehitys jatkuu samansuuntaisena ja voimistuen entisestään. Vuodelle 2020 tehdyn väestön ikärakenneennusteen mukaan alle kouluikäisten lasten osuus pienenee ja ikääntyneiden määrä kasvaa edelleen kaikissa seutukunnissa, maakunnassa sekä koko maassa. Vuodelle 2020 tehdyn ennusten mukaan eniten yli 75-vuotiaita on Turunmaan ja Vakka-Suomen seutukunnissa (n. 12 % väestöstä) ja eniten alle kouluikäisiä on puolestaan Loimaan, Salon ja Turun seutukunnissa (7,1 7,8 %). 11

13 85 vuotta täyttäneiden %-osuus väestöstä 3 2,5 2 1,5 1 0, Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Varsinais-Suomessa huoltosuhde, 0 14-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat sataa vuotiasta kohden, oli 51 vuonna 2004, kun samanaikaisesti koko maan keskiarvo oli 50. Loimaan seutukunnassa oli tuolloin maakunnan korkein huoltosuhdeluku (63), kun taas Turun seudulla luku oli kaikkein alhaisin (47). Suomessa ja Varsinais-Suomessa huoltosuhteen ennustetaan kasvavan selvästi vuoteen 2020 mennessä, jolloin maakunnallisen keskiarvon ennustetaan olevan 62 ja koko maan 63. Turunmaan ja Vakka-Suomen seutukunnissa huoltosuhde nousee erittäin merkittävästi. Väestörakennemuutokset heijastavat osaltaan myös alueen perherakenteen muutosta. Lapsiperheitä on eniten Turun seutukunnassa ja vähiten Turunmaalla. Lapsiperheiden osuus kotitalouksista on laskenut noin viisi prosenttia vuosina , kun puolestaan yhden hengen asuntokuntien suhteellinen osuus on kasvanut lähes yhtä paljon. Kehitys on ollut samankaltainen koko maassa, mutta lapsiperheiden suhteellinen osuus on pienempi Varsinais-Suomessa kuin koko maan tasolla. Tilanne on päinvastainen, kun tarkastellaan yhden hengen asuntokuntien suhteellista väestönosuutta. Yhden hengen asuntokuntia on suhteellisesti eniten Turun seutukunnassa ja vähiten Vakka- Suomessa ja Turunmaalla. Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä on myös lisääntynyt tarkasteluajanjaksolla Varsinais-Suomessa, ja kehitys on ollut samansuuntaista kaikissa seutukunnissa. 12

14 Lapsiperheiden %-osuus kotitalouksista Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Yhden hengen asuntokuntien %-osuus kaikista asuntokunnista Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Väestön koulutustaso on kohonnut nopeasti Varsinais-Suomessa ja koko maassa Keskiasteen koulutuksen saaneiden osuus on laskenut suhteessa korkeasti koulutettujen osuuteen. Tarkasteluajanjaksolla korkeasti koulutettujen osuus kasvoi noin kahdellatoista prosenttiyksiköllä, mikä 13

15 oli vastaavanlainen kehitystaso myös koko Suomessa. Eniten korkeasti koulutettuja on Turun ja vähiten Loimaan seutukunnassa. Korkeakoulutuksen saaneiden %-osuus 15 vuotta täyttäneistä Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Muuttoliike on ollut positiivista Varsinais-Suomessa vuosina , vaikka siinäkin on ollut vähän laskusuuntaista kehitystä viime vuosina. Koko maan tilanteeseen nähden maakunnan muuttoliike on ollut positiivisempaa. Muuttoliike on vaihdellut hyvin paljon eri seutukunnissa ja seutukuntien sisälläkin on suhteellisen paljon vaihtelua muuttoliikkeen suunnassa ja voimakkuudessa. Kaiken kaikkiaan Turun ja Salon seutukunnissa muuttoliike on ollut selvästi positiivista, kun taas Vakka-Suomen seutukunnassa muuttoliike on ollut negatiivista. Loimaan ja Turunmaan seutukunnissa muuttoliike on muuttunut hieman positiivisemmaksi 2000-luvun alkuvuosista lähtien. 14

16 Nettomuuttoliike (lkm / 1000 asukasta) Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Suomi on muuttunut yhä monikulttuurisemmaksi yhteiskunnaksi viimeisten vuosikymmenten aikana. Samanlainen kehityssuuntaus on nähtävissä myös Varsinais-Suomessa, kun tarkastellaan muita kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien väestönosuuksien kehitystä vuosina Kehitys on ollut hieman nopeampaa maakunnasamme verrattuna koko Suomen keskiarvotilanteeseen. Suhteellisesti eniten vierasmaalaistaustaista väestöä on Turun ja Salon seutukunnissa. Loimaan, Vakka-Suomen ja Turunmaan seutukunnissa ko. väestöryhmien edustajia on edelleen suhteellisen vähän. Varsinais-Suomessa otettiin vastaan 114 pakolaista vuonna 2004, mikä on selvästi vähemmän kuin aiempina vuosina lukuun ottamatta vuotta Asunto-olojen ja asunnottomuuden kehityksestä Ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus on vähentynyt tasaisesti Varsinais-Suomessa raportin tarkasteluajanjakson aikana. Vuonna 2004 noin joka kymmenes asuntokunta asui ahtaasti maakunnassa. Ahtaasti asuvia asuntokuntia oli suhteellisesti hieman vähemmän Varsinais-Suomessa kuin koko maassa. Vastaavanlaista kehitystä on tapahtunut myös ahtaasti asuvien lapsiasuntokuntien osalta. Noin 32 prosenttia varsinaissuomalaisista lapsiasuntokunnista asui ahtaasti vuonna 2004, kun vastaava luku oli noin 38 prosenttia vuonna Eniten sekä kaikkia ahtaasti asuvia asuntokuntia että lapsiasuntokuntia oli Turunmaan seutukunnassa ja vähiten puolestaan Turun seutukunnassa. 15

17 Ahtaasti asuvien asuntokuntien %-osuus kaikista asuntokunnista Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Erittäin puutteellisesti asuvien asuntokuntien osuus on myös laskenut jonkin verran Varsinais- Suomessa vuosina Tarkasteltaessa yksityiskohtaisemmin tietoa voidaan havaita, että pienemmissä kunnissa erittäin puutteellisesti asuvia asuntokuntia on ollut suhteellisesti enemmän kuin kaupunkimaisissa kunnissa. Siten eniten ko. asuntokuntia oli Turunmaan ja vähiten Turun seutukunnassa. Koko maan tilanteeseen verrattuna Varsinais-Suomessa on hieman enemmän puutteellisissa oloissa asuvia asuntokuntia, mutta näiden asuntokuntien osuus on laskenut suhteellisesti enemmän Varsinais-Suomessa kuin koko Suomessa vuosina Asunnottomien yksinäisten määrä pieneni , jonka jälkeen luvut nousivat parin seuraavan vuoden aikana melko selvästi. Vuosien 2003 ja 2004 aikana asunnottomien määrä on jälleen alkanut vähentyä. Loimaan ja Vakka-Suomen seutukunnissa asunnottomia oli vain muutamia henkilöitä. Ulkona, yömajoissa, tilapäissuojissa tai laitoksissa asuvia yksinäisiä henkilöitä on käytännössä vain yhdessä seutukunnassa, Turun seutukunnassa. Tämä ilmiö on havaittavissa pääasiassa Turussa, jossa myös ko. väestöryhmän osuus kääntyi laskuun 2000-luvun alussa. Toimeentulon kehityksestä Toimeentulotukea saaneiden asukkaiden absoluuttinen määrä on laskenut melko selvästi tarkasteluajanjaksolla: vuonna 2004 toimeentulotukea saaneita henkilöitä oli noin 8800 vähemmän kuin yhdeksän vuotta aiemmin. Toimeentulotukiasiakkaiden määrä on pienentynyt kaiken kaikkiaan 22 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen Kehitys on ollut samansuuntaista kaikissa Varsinais- Suomen seutukunnissa, maakunnassa ja koko maassa. Toimeentulotukiasiakkaiden suhteellinen väestönosuus on myös laskenut vuosina Varsinais-Suomessa sai toimeentulotukea seitsemän prosenttia asukkaista vuonna 2004, mikä on vähän koko maan keskiarvon alapuolella. Turunmaan seutukunnassa toimeentulotuen saajien suhteellinen osuus on laskenut kaikkein selvimmin 16

18 6,4 prosentista 3,6 prosenttiin vuosina Loimaan seutukunnassa puolestaan toimeentulotuen saajien osuus on säilynyt suhteellisen muuttumattomana, noin kuudessa prosenttiyksikössä, koko tarkasteluajanjaksolla. Toimeentulotukea saaneiden %-osuus väestöstä Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Kun tarkastellaan toimeentulotuen saajia ikäryhmittäin, voidaan havaita tietynlaista eriytymiskehitystä. Alle 29-vuotiaiden sekä yli 65-vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden määrät vähenivät Varsinais-Suomessa vuosina Nuorimmassa ikäryhmässä poikkeuksen muodosti Loimaan seutukunta ja vanhimmassa Salon seutukunta, joissa kehitys on mennyt negatiivisempaan suuntaan em. ryhmien osalta. Alle 29-vuotiaiden toimeentulotukiasiakkuudet ovat vähentyneet koko maan tasolla suhteellisesti enemmän kuin Varsinais-Suomessa vuotiaiden toimeentulotukiasiakkaiden määrät kasvoivat huomattavasti (noin 43 prosenttia) tarkasteluajanjaksolla. Trendi on ollut samanlainen koko maassa. Toimeentulotukiasiakkaina olleiden lapsiperheiden osuus on myös kääntynyt laskuun Varsinais-Suomessa, vaikka osuus on vähentynyt Varsinais-Suomessa suhteellisesti vähemmän kuin koko maassa. Noin yhdeksän prosenttia lapsiperheistä sai toimeentulotukea vuonna Yksinhuoltajaperheistä toimeentulotukea sai noin 28 prosenttia. Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus on vähentynyt kaikkein selvimmin Turunmaan seutukunnassa, kun puolestaan Loimaan seutukunnassa asiakkuudet ovat kääntyneet hienoiseen nousuun. Toimeentulotukimenojen asukasta kohden lasketut kustannusosuudet ovat kasvaneet vuosituhannen vaihteessa aina vuoteen 2003 asti. Viimeisimpänä tilastoajankohtana menojen kehitys näyttäisi kuitenkin kääntyneen: toimeentulotukimenot ovat alentuneet keskimäärin 13 euroa per asukas Varsinais-Suomessa vuodesta 2003 vuoteen Samanlainen suuntaus on tapahtunut koko maassa. Turunmaan seutukunnassa toimeentulotukimenot ovat laskeneet suhteellisesti eniten (25 %) vuosina , kun taas Loimaan, Turun ja Vakka-Suomen seutukunnissa tilanne on ollut osittain päinvastainen. 17

19 Toimeentulotukimenot, euroa / asukas Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella olevien työttömien osuus kaikista työttömistä on ollut hieman laskusuuntainen. Seutukuntien välillä ja sisällä on esiintynyt kuitenkin vaihtelua. Varsinais- Suomessa tähän työttömyysryhmään kuuluvia oli noin kahdeksan prosenttia ja koko Suomessa noin prosenttiyksikön verran enemmän. Velkajärjestelyhakemusten määrä on vähennyt hyvin merkittävästi tarkasteluajanjaksolla. Vuonna 1995 hakemuksia jätettiin Varsinais-Suomessa 1 180, kun taas vuonna 2004 niitä oli 270. Tosin luvut ovat olleet vähäisessä nousussa vuodesta 2002 lähtien Varsinais-Suomessa. Työllisyyden ja työttömyyden kehityksestä Työllisten osuus on lisääntynyt noin kuusi prosenttia Varsinais-Suomessa vuosina Työvoimaan kuului noin 45 prosenttia väestöstä Varsinais-Suomessa vuonna 2004, kun vastaava luku koko maan osalta oli 44 prosenttiyksikköä. Työttömien määrä väheni maakunnassa noin henkilöllä vuosina Kehitys on ollut 2000-luvulla vaihtelevampaa ja eri seutukunnissa osittain myös erityyppistä. Vuosia 2003 ja 2004 verrattaessa voidaan havaita pientä työttömyyden lisääntymistä esimerkiksi Turun seutukunnassa. Työttömyysaste on pysynyt noin kymmenen prosentin tasolla Varsinais-Suomessa, mikä on noin prosenttiyksikön maan keskiarvotasoa pienempi. Nuorisotyöttömyys on vähentynyt selvästi laman jälkeen sekä Varsinais-Suomessa että koko maassa. Vuonna 1995 nuorisotyöttömyys oli kolmenkymmenen prosentin luokkaa Varsinais-Suomessa, kun luku on laskenut noin kahteentoista prosenttiin vuonna Nuorisotyöttömyys kääntyi hetkellisesti kasvuun Varsinais-Suomessa vuonna 2002, minkä jälkeen se on jälleen alkanut laskea. Suhteellisesti eniten nuorisotyöttömyys on vähentynyt Turun ja Turunmaan seutukunnissa tarkasteluajanjakson aikana. Salon seutukunnassa nuorisotyöttömyys on ollut selvästi muita Varsinais- Suomen seutukuntia ja koko Suomea matalampi koko tarkasteluajanjakson aikana. 18

20 Nuorisotyöttömyysaste (%-osuus vuotiaasta työvoimasta) Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä on pienentynyt kolmanneksesta noin 23 prosenttiin Varsinais-Suomessa vuosina Suuntaus on ollut samanlainen koko maassa, mutta Varsinais-Suomessa pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt suhteellisesti enemmän verrattaessa koko Suomen tilannetta. Pitkäaikaistyöttömiä oli suhteellisesti eniten Salon seutukunnassa vuonna Kaiken kaikkiaan pitkäaikaistyöttömyys on laskenut suhteellisesti eniten Turun seutukunnassa yhdeksän vuoden aikana. Vuoden 2002 jälkeen pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt Salon seutukunnassa melko selvästi ja hieman myös Loimaan ja Turunmaan seutukunnissa. Vakka-Suomessa pitkäaikaistyöttömyys kääntyi huomattavaan laskuun vuonna 2002, mutta se oli jälleen nousussa vuonna

21 Pitkäaikaistyöttömien (yli 12 kk) %-osuus työttömistä Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Terveyden ja sairastavuuden kehityksestä Ikä- ja sukupuolivakioitu kuolleisuus on kasvanut tasaisesti Varsinais-Suomessa tarkasteluajanjakson aikana: 94:stä 96:een. Vakioitu kuolleisuus on edelleen Varsinais-Suomessa koko maan keskiarvotasoa (100) alempi. Kun tarkastellaan tilannetta seudullisesti, voidaan havaita, että kuolleisuusluvut vaihtelevat suurestikin vuosittain kunnissa. Kaikkein alhaisimmat kuolleisuusluvut ovat olleet Turunmaan seutukunnassa, mutta sielläkin kehitys on ollut negatiivisempi 2000-luvun alun jälkeen. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit vuotiailla ovat vaihdelleet melko paljon Varsinais-Suomessa vuosina Koko maassa kehitys on ollut selvästi laskusuuntainen vastaavalla ajanjaksolla. Vuosina avohoitokäynnit kasvoivat jonkin verran Varsinais- Suomessa, minkä jälkeen ne jälleen laskivat. Viime vuosikymmenen puolivälin käynnit ovat keskimäärin samaa suuruusluokkaa (noin 1550 käyntiä / 1000 vastaavanikäistä) kuin vuonna Suhteellisesti eniten perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäyntejä on ollut Loimaan ja Vakka- Suomen seutukunnissa yhdeksän vuoden aikana. Erityiskorvattavien lääkkeiden saajien määrä on kasvanut koko tarkasteluajanjakson aikana Varsinais-Suomessa, 170:stä 192:een. Samanlainen suuntaus on havaittavissa myös koko maassa, joskin hieman voimakkaampana kehityksenä. Vuonna 1995 koko maassa sai erityiskorvattavia lääkkeitä 175 ihmistä ja yhdeksän vuotta myöhemmin 204 ihmistä tuhatta asukasta kohti laskettuna. Eniten erityiskorvattavien lääkkeiden saajia on ollut Loimaan ja vähiten Turun seutukunnassa vuosina

22 Erityiskorvattavien lääkkeiden saajien määrä (lkm / 1000 asukasta) Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Kelan vammaisetuuksien saajien määrä on lisääntynyt koko maassa, Varsinais-Suomessa ja kaikissa seutukunnissa vuosina Maakunnan luvut ovat olleet hieman kansallisen tason keskiarvoa korkeampia. Eniten vammaisetuuksien saajia on ollut Loimaan seutukunnassa ja vähiten Turunmaan seutukunnassa. Työikäisten sairauspäivärahojen saajien määrät ovat olleet myös selvästi kasvussa sekä Varsinais- Suomessa että koko maassa tarkasteluajanjakson aikana. Maakunnassa tuhatta työikäistä kohden laskettu sairauspäivärahojen saajien määrä lisääntyi 87:stä 100:aan vuosina Koko maassa vastaavat luvut olivat 85 ja 98. Eniten sairauspäivärahojen saajia on ollut Loimaan ja Vakka-Suomen seutukunnissa. Sairauspäivärahojen saajien määrät ovat kasvaneet viimeisten vuosien aikana erityisesti Turunmaan, Loimaan, Vakka-Suomen seutukunnissa. Työkyvyttömyyseläkkeiden saajien määrä on vähentynyt Suomessa, Varsinais-Suomessa ja Loimaan seutua ja Vakka-Suomea lukuun ottamatta Varsinais-Suomen seutukunnissa vuosina Kaiken kaikkiaan maakunnassa on ollut työkyvyttömyyseläkkeiden saajia koko maata vähemmän tuhatta työikäistä kohti laskettuna. Vaikka työkyvyttömyyseläkkeiden saajien kokonaismäärä on laskenut viimeisten yhdeksän vuoden aikana, niin mielenterveyden- ja käyttäytymishäiriöiden takia sitä saavien määrä on kasvanut Varsinais-Suomessa ja koko maassa vuodesta 1997 lähtien. Vuonna 1997 saajia oli 1275 henkilöä vähemmän verrattuna maakunnan tilanteeseen vuonna Luvut alkoivat nousta yhä selvemmin vuodesta 2001 alkaen. Kaikissa seutukunnissa ko. indikaattorin kehitys on ollut noususuuntainen. Psykiatrian avohoitokäynnit ovat lisääntyneet melko tasaisesti koko maassa vuosina , kun taas Varsinais-Suomessa kehitys on ollut paljon selvempää. Erityisesti vuodesta 2001 lähtien psykiatrian avohoitokäynnit ovat lisääntyneet maakunnan kaikissa seutukunnissa Loimaan seutukuntaa lukuun ottamatta. Vakka-Suomen ja Loimaan seutukunnissa kehitys on ollut suhteellisen 21

23 tasaista, mutta Salon seutukunnassa psykiatrian avohoitokäynnit ovat merkittävästi lisääntyneet 2000-luvulla. Loimaan seutukunnassa on ollut vähiten psykiatrian avohoitokäyntejä suhteessa tuhanteen asukkaaseen tarkasteluajanjakson aikana. Päihteiden takia sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidossa olleiden määrä on hieman lisääntynyt Varsinais-Suomessa vuodesta 2002 lähtien. Koko maan kehitys on ollut osittain päinvastaista. Varsinais-Suomessa luvut ovat olleet vähän maan keskitason alapuolella luvulla. Suhteellisesti eniten päihteiden takia sairaaloiden tai terveyskeskusten vuodeosastoilla olleita laskettuna vuotiaasta väestöstä on ollut Salon seutukunnassa ja vähiten Turun sekä Turunmaan seutukunnissa. Turvattomuuden kehityksestä Poliisiin tietoon tulleiden omaisuusrikosten määrä suhteessa tuhatta asukas kohti on vaihdellut Varsinais-Suomessa suhteellisen paljon vuosittain. Maakunnassa on tehty omaisuusrikoksia keskimäärin enemmän kuin koko maassa, mutta ero on kaventunut viimeisimpänä tilastointivuonna. Vuonna 2004 omaisuusrikosten määrä laski edellisen vuoden tilanteesta selvästi Varsinais-Suomessa, 65,7:stä 56,5:een. Eniten omaisuusrikoksia on tehty Turun seutukunnassa ja puolestaan vähiten Loimaan ja Turunmaan seutukunnissa. Poliisin tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrä suhteessa tuhatta asukasta kohti on lisääntynyt maakunnassa melko tasaisesti vuosina Väkivaltarikosten määrä kasvoi Varsinais- Suomessa 4,7:stä 5,9:ään tuhatta asukasta kohti laskettuna, kun vastaavat luvut koko maassa olivat 4,9 ja 6,2. Vähiten väkivaltarikoksia on tehty Turunmaan seutukunnassa ja eniten Turun ja Vakka- Suomen seutukunnissa tarkasteluajanjaksolla. Melko selvä negatiivinen muutos väkivaltarikosmäärissä tapahtui vuosien 2003 ja 2004 aikana, jolloin ko. luvut kasvoivat erityisesti Loimaan, Salon ja Vakka-Suomen seutukunnissa. 22

24 Poliisin tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrä (lkm / 1000 asukasta) Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Vakka- Suomen seutu Turunmaa Varsinais- Suomi Koko maa Lasten ja nuorten hyvinvointiriskien kehityksestä Perusterveydenhuollon kouluterveydenhuollon käynnit tuhatta 7 18-vuotiasta kohti laskettuna ovat vähentyneet Varsinais-Suomessa ja koko maassa vuosina Käyntien väheneminen on ollut maakunnassa suhteellisesti suurempaa verrattuna koko maan tilanteeseen. Eniten kouluterveydenhuollon käyntejä on ollut Turun seutukunnassa ja vähiten Salon sekä Turunmaan seutukunnassa vuonna Seutukuntien välillä on havaittavissa hieman erityyppistä kehitystä. Loimaan sekä Vakka-Suomen seutukunnissa käynnit laskivat 1990-luvun puolivälin jälkeen, kunnes ne alkoivat kasvaa vuodesta 2002 lähtien. Salon seutukunnassa kehitys on ollut suhteellisen tasaista, kun suuntaus on ollut puolestaan Turunmaan seutukunnassa pääosin nousujohteista. 23