Itäisen Uudenmaan terveydenhuollon palvelujen yhteistyöseminaari Aki Lindén, toimitusjohtaja

Transkriptio

1 Itäisen Uudenmaan terveydenhuollon palvelujen yhteistyöseminaari Aki Lindén, toimitusjohtaja 1

2 Suomen sairaalat ja niiden hallinnollinen asema: Ennen sairaanhoitopiiriuudistusta Suomessa oli 20 keskussairaalaa, joista 5 yliopistollista, 29 aluesairaalaa, n. 10 yhden kunnan (kaupungin) erikoislääkärijohtoista sairaalaa ja 56 kunnallista mielisairaalaa ja valtion mielisairaaloita sekä lukuisia sairaaloiksi kutsuttuja terveyskeskusten vuodeosastoja. Erilliset tuberkuloosilain mukaiset sairaalat oli hallinnollisesti liitetty muihin sairaaloihin v tartuntatautilakiuudistuksessa. 29 aluesairaalasta on sittemmin 9 siirretty sh-piirin kuntayhtymältä muulle kuntayhtymälle tai kunnalle: Forssa, Imatra, Jokilaakso (Jämsä), Lapponia (Kemijärvi), Malmi (Pietarsaari), Pieksämäki, Raahe, Varkaus ja Iisalmi. 6 aikaisempaa aluesairaalaa on hallinnollisesti fuusioitu sh-piirinsä keskussairaalaan: Riihimäki, Jorvi, Peijas, Raisio, Rauma, Ähtäri. Muut 14 aluesairaalat jatkavat sh-piireissä erillisinä aluesairaaloina. 10 kaupungilla on edelleen omaa erikoissairaanhoitoa: Anjalankoski, Hamina, Heinola, Kuusamo, Helsinki, Nokia, Oulu, Pori, Tampere, Turku. Lisäksi moni terveyskeskus/kunta ostaa erikoissairaanhoitoa ostopalveluna yksityissektorilta. Maamme kunnallisesta erikoissairaanhoidosta 45 % tuotetaan viidessä yliopistollisessa keskussairaalassa, 40 % 15 keskussairaalassa, 12 % sh-piirien aluesairaaloissa ja 3 % muissa aluesairaaloissa. Kuntien oman erikoissairaanhoidon volyymi on 2-3 % eikä se ole täysin verrattavissa muuhun erikoissairaanhoitoon. 2

3 Rakennemuutos on kesken, mutta jatkuu Tärkeimmät lähivuosien. rakenteelliset tehtävät: 1. Resursseja siirretään erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon: = hoitoja, henkilöstöä, tiloja, euroja. 2. Vuodeosastohoitoa erikoissairaanhoidossa vähennetään (edelleen) merkittävästi. 3. Psykiatrian sairaansijoja vähennetään tasolle 4 / asukasta. Tästä erilliset diat. 4. Sairaanhoitopiiri tuottaa sairaaloissaan terveyskeskuksille omalla tuotantolinjalla niiden tarvitsemia erikoislääkäri- ja muita erityispalveluita. 5. Sairaanhoitopiirin palveluksessa olevaa henkilöstöä (pääosin lääkäreitä) jalkautetaan yliopistosairaaloista aluesairaaloihin ja terveyskeskuksiin yhä useammalla erikoisalalla. 6. Aluesairaaloista siirretään hoitoja HYKSiin (erityisesti päivystävät ja vaativat hoidot) ja HYKSistä kevyempiä hoitoja aluesairaaloihin ja aluesairaaloista terveyskeskuksiin. 3

4 Miksi erikoissairaanhoito vaatii laajaa väestöpohjaa? Erikoissairaanhoidossa hoidettavien sairauksien esiintyvyys väestössä, niiden vaatima erityisosaaminen, kallis teknologia ja ympärivuorokautinen valmius edellyttävät, että väestöpohja ja osaajakeskittymä on riittävän suuri. Huom! Duodecimin konsensuslausuma keskittämisestä vuodelta 2003! Alle asukaan sairaanhoitopiirit ovat liian pieniä ( oma mielipide: alle asukkaan sairaanhoitopiirit! ). Päivystyksen turvaaminen 24/7 periaatteella edellyttää, että keskeisillä erikoisaloilla on vähintään 7-8 erikoislääkäriä: kirurgian kova ja pehmytosa päivystykset erillisinä, kardiologia, sisätaudit, naistentaudit ja synnytykset, anestesiologia, lastentaudit, neurologia, kuvantaminen, myös jopa KNK ja silmätaudit. Suomessa voi olla tällaista keskusta, 5 on liian vähän, 20 on liikaa, on täysin mahdoton ajatus. Jotta yöaikainen ja viikonlopun päivystys voidaan hoitaa, on oltava myös päiväaikaista työtä samalla volyymilla joko samassa sairaalassa TAI hajautettuna! Hajautusmalli tarkoittaa, että päiväajan työpaikka on muualla, mutta ollaan samassa päivystysringissä mukana, tästä on jo onnistuneita kokemuksia! Valvontaa ja vuodeosastohoitojaksoa edellyttävä leikkaushoito tulee myös keskittää. Osa päiväkirurgiasta, polikliinisista hoidoista ja vanhustenhuoltoa tukevaa erikoissairaanhoitoa voidaan siirtää perustasolle. 4

5 Sotealueet ja erikoissairaanhoito Terveydenhuolto 2000-luvulle hanke ( ) ja Kansallinen terveysprojekti ( ) ja Terveydenhuoltolakityö (2007-) lähtivät siitä, että erikoissairaanhoitoa keskitetään laadun ja kustannusten takia ja järjestämisvastuuta laajennetaan. Samalla turvataan erikoissairaanhoidon tuki perusterveydenhuollolle. Perusterveydenhuollon ongelmat eivät ratkea erikoissairaanhoitoistamalla. Tarvitaan yleislääkärin, terveydenhoitajan ja muiden ammattiryhmien työn kehittämistä JA erikoissairaanhoidon vahvaa tukea, mutta vanhustenhuollon, toimintakyvyn vajavuuden ja kroonisten kansantautien hoitoa ei pidä medikalisoida. Perustason sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnollista yksikkökokoa pitää kasvattaa, mutta rahoitus ei voi samalla jäädä pienemmän yksikön vastuulle. Nykyinen kokemus puhuu vahvasti nimenomaan rahoitusvastuun laajentamisen puolesta, asukasta on minimi. Nykyiset sh-piirien (alue)sairaalat tuotavat sekä vaativaa erikoissairaanhoitoa, että perustason erikoissairaanhoitoa. Siksi niiden hallinnollinen siirto sellaisenaan peruskunnalle ei ole erityisen innovatiivinen ratkaisu. Samalla tulisi niiden koko palvelurakenne muuttaa perustasolle sopivaksi, mm. synnytykset ja tekonivelkirurgia eivät ole perustason esh:oa. Myös sh-piirin sisäiseen työnjakoon ja erikoistumiseen kuuluvat palvelut istuvat huonosti peruskunnan sairaalan profiiliin. 5

6 jatkuu Erikoissairaanhoidon johtaminen ja hallinnointi (management) on oikeasti vaikea asia. Vahvat professiot ja karismaattiset henkilöt vievät helposti kuntapäättäjiä: on hienoa kun omassa sairaalassa on kaikenlaista hienoa erikoissairaanhoitoa, tulee ylilyöntejä, virheinvestointeja, vaihtelevaa laatua, rekrytointiongelmia, kilpailua työvoimasta jne. Tämä on kokemukseen perustuva näkemykseni kolmesta organisaatiosta (V-S shp, Turku, Pori). Kuten edellä olen todennut, nykyäänkin on erikoissairaanhoito liian hajautunutta, sitä ei tulisi hallinnollisin ratkaisuin ainakaan lisää hajauttaa. Kokemusta on kertynyt myös malleista, joissa hallinnollisesti kahteen eri organisaatioon kuuluvat sairaala ja terveyskeskus toimivat aivan saumattomasti yhteen. Tämä on tahdon asia! 6