Vaikuttavaa liikuntaneuvontaa haasteita ja ratkaisuja

Transkriptio

1 artikkeli Mostphoto Minna Aittasalo Vaikuttavaa liikuntaneuvontaa aikuisille haasteita ja ratkaisuja Liikuntaneuvonta on tärkeä terveyden edistämisen keino. Läheskään aina sitä ei toteuteta asiakkaan ja ammattilaisen välisenä tasavertaisena neuvotteluna. Millaista on vaikuttava liikuntaneuvonta? Vähintään 70 prosenttia suomalaisesta aikuisväestöstä liikkuu ikäryhmästä riippumatta terveytensä kannalta liian vähän, jos lähtökohdaksi otetaan liikuntapiirakan mukaiset kestävyysliikunnan suositukset (1). Lisäksi suomalaiset aikuiset viettävät sukupuolesta riippumatta lähes 60 prosenttia päivittäisestä valveillaoloajastaan istuen tai makuulla. Pitkäkestoinen paikallaanolo altistaa ennenaikaisen kuolemanriskin lisäksi muun muassa valtimosairauksille ja tyypin 2 diabetekselle (2). Tarvetta aikuisten liikkumisen edistämiselle on siis runsaasti. Terveydenhuollossa tavallisin tapa edistää liikkumista on liikuntaneuvonta. Liikuntaneuvonta on vuorovaikutusta Liikuntaneuvonta on osa terveyskasvatusta ja terveyden edistämistä. Terveyskasvatuksen ensisijaisen tavoite on vai- 10 Fysioterapia

2 kuttaa yksilön tai yhteisön terveyskäyttäytymiseen. Ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi terveellinen yhteiskuntapolitiikka, ympäristö, koulutus, työllisyys ja terveyspalvelut, jotka kuuluvat terveyden edistämisen laajempaan kenttään (3). Terveyskasvatuksen keinoja ovat valistus, opetus ja neuvonta (4). Näistä neuvonta on terveyskasvatuksen henkilökohtaisin muoto. Yksilön ja ammattilaisen välisellä tasapuolisella neuvottelulla pyritään vahvistamaan yksilön kykyä tehdä terveyttä edistäviä ratkaisuja. Neuvontaan voi kuulua myös yksisuuntaista ohjeiden antamista, mutta se yksinomaisena keinona ei ole neuvontaa. Neuvonnan tunnuspiirteitä ovat vastavuoroisuus, vuorovaikutuksellisuus, tavoitteellisuus ja asiakaslähtöisyys (5) (taulukko 1, s.15). Liikuntaneuvonnan kohteena on yksilön tai pienen ryhmän liikuntakäyttäytyminen. Se sisältää liikkumisen keston, useuden ja tehon lisäksi myös liikkumismuodot (esim. kävely, pyöräily, kuntosaliharjoittelu), fyysisen liikkumisympäristön (esim. luontopolut, kävely- ja pyöräilyväylät) ja sosiaalisen liikkumisympäristön (yksin, muiden seurassa). Liikuntaneuvonnan alussa kannattaa varmistaa, että ammattilainen ja neuvottava ymmärtävät liikuntakäyttäytymisen samalla lailla. Tänä päivänä puhutaan esimerkiksi liikkumisesta eikä niinkään liikunnasta. Liikuntakäyttäytyminen on saanut uusia ulottuvuuksia tutkimuksista, joissa kevytkin liikkuminen on terveydelle hyödyllistä suhteessa istumiseen ja muuhun paikallaanoloon (6). Tämä laajempi käsitys liikuntakäyttäytymisestä ei välttämättä ole kaikille neuvottaville tuttu. Monen liikkumistiedot ja -kokemukset ovat vuosien takaisia, eivätkä kaikki ylipäätään ole olleet aiemmin kovin kiinnostuneita liikkumiseen liittyvistä asioista. Kuvio 1 havainnollistaa eritehoisen liikkumisen osuutta valveillaoloajastamme (7). Valtaosan päivästä eli noin 70 prosenttia vietämme istuen, noin kolmasosa on seisomista tai kevyttä liikkeelläoloa ja vain pieni osa, jopa alle viisi prosenttia, on reipasta tai rasittavaa liikkeelläoloa. Fysioterapia Liikuntaneuvonnassa on perinteisesti tähdätty siihen, että paikallaanolo korvataan reipastehoisella liikkumisella. Tämä voi olla liian suuri harppaus monelle liikkumaan tottumattomalle. Välitavoitteita tarvitaan etenkin istumisen vähentämiseksi ja päivittäisen liikkeelläolon lisäämiseksi. Liikuntakäyttäytyminen teorioiden valossa Selittävät teoriat Liikuntakäyttäytymistä, kuten muutakin terveyskäyttäytymistä, selittävät ja ohjaavat niin kutsutut determinantit. Vastavuoroisuus, vuorovaikutuksellisuus, tavoitteellisuus ja asiakaslähtöisyys. Termille ei liene virallista suomennosta, mutta siitä voidaan esimerkiksi käyttää nimitystä käyttäytymisen osatekijät. Tutkimuksia eri terveyskäyttäytymismuotojen, kuten tupakoimisen ja syömisen, osatekijöistä on tehty runsaasti. Tuloksena on syntynyt kymmeniä erilaisia selittäviä teorioita (kuvio 2, [8,9]). Niiden pätevyyttä on sitten tutkittu muissa käyttäytymismuodoissa, kuten liikuntakäyttäytymisessä. Tutkittuja osatekijöitä ovat olleet muun muassa asenteet, uskomukset, odotukset, sosiaaliset normit, aikomuksen voimakkuus ja pystyvyyden tunne. Tutkimukset ovat osoittaneet, että osatekijät vaihtelevat eri käyttäytymismuodoissa ja jopa saman käyttäytymismuodon sisällä. Esimerkiksi jokin osatekijä tai osatekijöiden yhdistelmä voi selittää vahvemmin työmatkapyöräilyä kuin ohjattuun ryhmäliikuntaan osallistumista. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole yhtenäistä näkemystä siitä, mitkä ovat liikuntakäyttäytymisen kannalta tärkeimmät osatekijät. Muutosteoriat Vaikka osatekijät tunnettaisiinkin, selittävät teoriat eivät kerro, miten osatekijöihin voi vaikuttaa siten, että liikuntakäyttäytyminen muuttuu toivotulla tavalla. Siksi selittävistä teorioista on johdettu niin kutsuttuja muutosteorioita ja malleja (kuvio 2). Muutosteoriat ovat usein varsin monimutkaisia ja niiden soveltaminen käytäntöön edellyttää yleensä varsin syvällistä paneutumista käyttäytymistieteelliseen ajatteluun. Lisäksi toistaiseksi vain pieni osa muutosteorioista perustuu vankkaan tutkimusnäyttöön syy-seuraussuhteista. Muutosvaihemallit ovat yksi suosittu tapa tarkastella käyttäytymisen muutosta. Ne perustuvat ajatukseen, että käyttäytymismuutos etenee eri vaiheiden kautta ja yksilön valmius muuttaa käyttäytymistään riippuu siitä, missä vaiheessa muutosprosessia hän on. Kun muutosvaihe on tunnistettu, yksilöä avustetaan siirtymään muutosprosessissa eteenpäin seuraavaan vaiheeseen. Muutoskeinot valitaan yksilön muutosvaiheen mukaisesti, koska osatekijät, joiden kautta käyttäytymisen muutos tapahtuu, ovat ainakin osittain vaihekohtaisia. Muutosvaihemalleja on erilaisia. Kuvion 3 esimerkki (10) perustuu 60-luvun tutkimuksiin siitä, miten ihmiset omaksuvat uusia ajatuksia ja tapoja uudistusten yhteydessä. Teoriat käytännössä Koska näyttöä muutosteorioiden ja -mallien paremmuudesta toisiinsa nähden ei ole, niistä on laadittu yhteenvetoja. Yhteenvetojen perimmäisenä tarkoituksena on helpottaa käyttäytymisen muutokseen tähtäävän toiminnan suunnittelua ja toteutusta käytännön työssä. Seuraavassa tällaisista yhteenvedoista on esitelty kolme esimerkkiä: muutosvaiheneuvonta, 5A-neuvonta ja käyttäytymisen muutoksen kiekko (Behaviour Change Wheel). Muutosvaiheneuvonta Muutosvaihemallien käyttöä liikuntaneuvonnassa puoltaa se, että ne havainnollistavat käyttäytymismuutoksen pitkäjän- 11

3 artikkeli Linnéa von Hedenberg Tuulikki Sjögren Arja Piirainen Kiekon (14) ydinosan muodostaa COM- B malli, jossa käyttäytymisen (Behaviour) osatekijöitä ovat kyvykkyys (Capability), tilaisuudet (Opportunity) ja motivaatio (Motivation) (kuvio 4). Neuvonta lähtee liikkeelle keskeisimpien tavoitekäyttäytymisen osatekijöiden tunnistamisesta kohdeyksilön tai -ryhmän kannalta. Ensin pyritään siis selvittämään, mitä osatekijöissä täytyy tapahtua, jotta yksilön tai ryhmän tavoitekäyttäytymisessä tapahtuu toivottu muutos. Kiekon seuraavalle tasolle on sijoitettu yhdeksän toimintatapaa. Niistä valitaan toimintatavat, joilla tunnistettuihin käyttäytymisen osatekijöihin voidaan todennäköisimmin vaikuttaa. Viimeinen eli uloin taso sisältää seitsemän vaikuttamisen kanavaa, joiden kautta toimintatavat on mahdollista ja vaikuttavaa välittää. Esimerkiksi liikuntaneuvonnan kannalta keskeisin vaikuttamisen kanava on käytettävissä olevat (terveys)palvelut. Liikuntaneuvonnan vaikuttavuuden osoittaminen on tärkeää monelle taholle. teisyyttä ja tarjoavat käytännönläheisen alustan yksilölliselle liikuntaneuvonnalle (10). Lisäksi niiden käytön ei ole todettu huonontavankaan liikuntaneuvonnan tuloksia. Tutkimustieto on hajanaista muutosvaiheiden lukumäärästä ja sisällöstä sekä siitä, miten yksilöt siirtyvät vaiheesta toiseen. Tämä on johtanut konsensukseen, jonka mukaan käyttäytymismuutoksessa voidaan varmuudella erottaa vain kaksi vaihetta. Niitä ovat aikomuksen muodostaminen ja aikomuksen toteuttaminen (9, 11). Vaiheiden perusteella yksilöt voidaan muutosvalmiutensa suhteen jakaa epäröijiin, aikojiin ja toimijoihin. Epäröijät ovat aikomuksen muodostamisvaiheessa, joten liikuntaneuvonnassa keskitytään siis sellaisiin tekijöihin, jotka pohjustavat aikomuksen muodostumista, kuten tietoon, asenteisiin, uskomuksiin ja mielikuviin. Aikojilla aikomus on syntynyt, mutta se ei vielä ole konkretisoitunut toiminnaksi. Niinpä liikuntaneuvonnassa on tärkeintä saada yksilö ottamaan ensimmäinen askel toiminnan tasolle esimerkiksi määräaikaisten kokeilujen, lajitutustumisten ja konkreettisten suunnitelmien avulla. Toimijat ovat jo toteuttaneet aikomuksensa liikkua. Tottuneet toimijat saavat riittävästi vahvistusta liikkumisen sisäisestä palautteesta eivätkä välttämättä tarvitse liikuntaneuvontaa lainkaan. Aloittelevat toimijat saattavat sen sijaan hyötyä erityisesti liikuntaneuvonnasta, jossa pyritään tunnistamaan tärkeimpiä repsahdukseen ja edelleen lopettamiseen mahdollisesti johtavia esteitä ja niiden ylittämiskeinoja. 5A-neuvonta 5A on alun perin kehitetty tupakoinnin lopettamiseen tähtäävään neuvontaan. Sittemmin sitä on sovellettu myös liikuntaneuvontaan (12). 5A kokoaa yhteen neuvonnan minimikriteerit. Niitä on käytetty apuna liikuntaneuvonnan sisällön suunnittelussa, mutta myös terveydenhuollon ammattilaisten toteuttaman liikuntaneuvonnan laadun arvioimisessa. Tätä varten terveydenhuollon ammattilaisten liikuntaneuvontaa on videoitu ja jälkikäteen katsottu, miten hyvin se noudattaa 5A-periaatteita. Yksi esimerkki 5A:n mukaisesta liikuntaneuvonnasta on Liikkumisresepti ( jonka vaikuttavuudesta terveydenhuollossa on myös näyttöä (13). 5A:n liikuntaneuvonta lähtee liikkeelle nykyisten liikkumistottumusten ja muutosvalmiuden Arvioinnista. Seuraavaksi neuvottavalle Annetaan tietoa liikkumisen lisäämisen yksilöllisistä hyödyistä ja siitä, mitä haittoja hänelle voi seurata senhetkisissä tottumuksissa pitäytymisestä. Kolmanneksi neuvottavaa autetaan Asettamaan lyhyen aikavälin liikkumistavoite ja laatimaan liikkumissuunnitelma. Neljänneksi neuvottavaa Autetaan tunnistamaan mahdollisia esteitä tavoitteen ja suunnitelman toteutumiselle ja löytämään keinoja niiden ylittämiseksi. Viidenneksi neuvottavan kanssa sovitaan yksilöllinen seurannan Aikataulu. Seurannan tulee olla sitä tiheämpää, mitä tottumattomammasta liikkujasta on kyse. Myös seurantatapa valitaan neuvottavan tarpeiden mukaan. Käyttäytymisen muutoksen kiekko (Behaviour Change Wheel) Vaikuttavuuden arvioinnissa on haasteita Liikuntaneuvonnan vaikuttavuuden osoittaminen on tärkeää monelle taholle. 12 Fysioterapia

4 60-70 % % < 5-10 % PAIKALLAANOLO KEVYT REIPAS JA RASITTAVA Kuvio 1. Eri tehoisen liikkumisen osuus valveillaoloajasta, mukailtu Buckley et al (7). Oranssi nuoli kuvaa liikuntaneuvonnan perinteistä tavoitetta korvata paikallaanoloa reippaalla liikkumisella. Vihreät nuolet puolestaan osoittavat, että reipasta liikkumista kohti voi edetä asteittain paikallaanoloa vähentäen. Selittävät teoriat Muutosteoriat LIIKUNTA- KÄYTTÄYTYMISEN DETERMINANTIT ELI OSATEKIJÄT LIIKUNTA- KÄYTTÄYTYMINEN TERVEYS ELÄMÄNLAATU ESIMERKIKSI LIIKUNTANEUVONTA JA SIIHEN SISÄLTYVÄT MUUTOSKEINOT Kuvio 2. Selittävät teoriat ja muutosteoriat liikuntakäyttäytymisessä, mukailtu Michie et al (8) ja Haukkala ym (9). KIINNOSTUS TIEDOSTUS ARVIOINTI PÄÄTÖS KOKEILU KIINNOSTUS on yleensä edellytys muutosprosessille. TIEDOSTUS alkaa, kun yksilö hankkii tai saa tietoa liikuntakäyttäytymisen muutoksesta ja suhteuttaa sitä omaan elämään. ARVIOINTIIN kuuluu liikuntakäyttäytymisen muutoksen etujen ja haittojen puntarointi ja aikomuksen syntyminen. PÄÄTÖS ja siihen liittyvä seurantatuki auttavat yksilöä siirtymään aikomuksesta toiminnan tasolle. KOKEILUSSA yksilö panee päätöksensä täytäntöön. TAVAN KITEYTYMISESTÄ puhutaan, kun kokeilu on kestänyt kauan ja yksilö jatkaa liikkumista ennemmin esimerkiksi hyvän olon kuin ulkoisten palkintojen kannustamana. TAVAN KITEYTYMINEN Kuvio 3. Esimerkki muutosvaihemallista, mukailtu Laitakari 1989 (10). Fysioterapia

5 artikkeli Kuvio 4. Käyttäytymisen muutoksen kiekko (Behaviour Change Wheel, Michie et al (14). Asiakkaille se on palaute omista ponnisteluista, ammattilaisille se kertoo oman työn tuloksellisuudesta ja neuvonnan kehittämistarpeesta. Esimiehet tarvitsevat vaikuttavuustietoa perustellakseen toimintaa ja organisaation johto ohjatessaan resursseja eri toimintoihin. Kuntapäättäjät ottavat vaikuttavuuden huomioon tehdessään strategisia valintoja ja valtakunnan päättäjät pohjustavat kuntatason strategioita vaikuttavuuteen perustuvilla suosituksilla ja linjauksilla. Liikuntaneuvonnan vaikuttavuutta voidaan arvioida ainakin neljällä tasolla: determinantit, käyttäytyminen, terveys ja elämänlaatu (kuvio 2). Yleisimmin arvioinnin kohteena on liikuntakäyttäytyminen. Tällöin oletuksena on, että myönteisesti muuttunut liikuntakäyttäytyminen tuo ajan oloon hyötyjä myös terveyteen ja elämänlaatuun. Liikuntakäyttäytymisen muutoksen arviointiin on erilaisia menetelmiä. Subjektiivisia menetelmiä ovat esimerkiksi kyselyt ja haastattelut. Ne ovat eniten alttiita vastaajan virhearvioinneille muun muassa muistamisen ja ymmärtämisen vuoksi. Objektiivisia menetelmiä ovat puolestaan esimerkiksi askel- ja liikemittarit. Niiden luotettavuutta rajoittavat tekniset ominai- 14 Fysioterapia

6 suudet ja kerätyn tiedon tulkinta. Liikuntaneuvonnassa tärkeintä on kuitenkin se, että menetelmä arvioi sitä liikkumista, joka on muutoksen kohteena. Muuten muutos ei näy, vaikka sitä olisi tapahtunutkin. Liikuntaneuvonnan vaikuttavuuden arvioinnissa on paljon tutkimuksellisia haasteita. Yksi suurimmista on se, että liikuntaneuvonnan sisältö ja muutoskeinot kuvataan tutkimuksissa usein puutteellisesti ja monenlaisia termejä käyttäen, jolloin johtopäätöksiä yksittäisten muutoskeinojen tai niiden yhdistelmien vaikuttavuudesta on vaikea tehdä. Tämän epäkohdan korjaamiseksi terveyskäyttäytymisen muutoskeinoista on tuotettu termistö, Taxonomy of Behaviour Change Techniques (15). Se pyrkii yhtenäistämään liikunnan ja muun terveyden edistämistoiminnan sisällön kuvaamista tutkimuksissa siten, että niiden tuloksista voidaan tehdä yhteenvetokatsauksia. Samalla termistö tarkentaa käyttäytymisen muutoksen kiekon vaikuttamisen toimintatapoja. Linkki termistön ilmaiseen verkkokoulutukseen löytyy osoitteesta www. bct-taxonomy.com. Termistöstä on myös ilmainen ladattava mobiilisovellus (BCTTv1 Smartphone App) Apple App- and Google Play -storeissa. Termistön varhaisempaa versiota käytettiin yhteenvetokatsauksessa, jossa oli mukana 69 liikuntakäyttäytymisen muutokseen tähtäävää tutkimusta (16). Niihin sisältyneet muutoskeinot luokiteltiin termistön avulla. Tulosten perusteella käyttäytymismuutosta edisti parhaiten liikkumisen itsearviointi. Muutosta tehosti, jos itsearviointia oli täydennetty liikkumisaikomukseen ohjaamisella, tavoitteen asettamisella, palautteen antamisella tai asetettujen tavoitteiden toteutumisen seurannalla. Mitä useammalla edellä mainitulla muutoskeinolla itsearviointia oli tehostettu, sitä suurempi oli liikuntakäyttäytymisen muutos. Näyttäisi siis siltä, että itsearviointi, tavoitteen asettaminen, palautteen antaminen ja toteutumisen seuranta ovat keskeisiä liikuntaneuvonnan vaikuttavuuden kannalta. Havaintojen vahvistamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimustietoa muun muassa sen vuoksi, että osaa termistön muutoskeinoista ei ollut käytetty lainkaan katsauksen tutkimuksissa. Neuvonnan toteutumisessa on kehittämisen varaa Liikkumisen edistämiseksi (17) ja istumisen vähentämiseksi (18) on tuotettu ministeriötason linjaukset. Ne ovat vauhdittaneet paikallisten terveysliikuntastrategioiden laatimista ja herättäneet tarpeen vahvistaa liikunta- ja terveysammattilaisten terveyden edistämisen ja terveysliikunnan osaamista, jossa on aiemmin todettu puutteita (19, 20, 21). Liikuntaneuvonta ei läheskään aina toteudu asiakkaan ja ammattilaisen välisenä tasavertaisena neuvotteluna. Usein se jää ohjeiden ja neuvojen tasolle ja lähtökohtana ovat terveysongelmat tai sairaudet eivätkä asiakkaan yksilölliset tarpeet ja mahdollisuudet. Neuvonnasta ei myöskään usein ole sovittuja yhteisiä käytäntöjä ammattiryhmien sisällä tai välillä, jolloin neuvonnan toteutuminen riippuu yksittäisen ammattilaisen kiinnostuksesta ja jää kertaluonteiseksi irralliseksi tapahtumaksi (22). Lisäksi on tavallista, että neuvontaa ei kirjata asiakastietoihin (23), minkä vuoksi liikuntaneuvonnan tuloksia on vaikea arvioida. Terveydenhuollon liikuntaneuvonnassa on siis paljon kehittämisen varaa. Kehittämiseen tarvitaan ennakkotietoa siitä, miten liikuntaneuvonta sillä hetkellä toteutuu ja mitkä ovat sen solmukohdat ja vahvuudet. Tiedon perusteella voidaan suunnitella tärkeimmät kehittämiskohteet ja sopivimmat menetelmät tulosten arvioimiseksi. Kehittämisen tulee olla pitkäjänteistä, sillä liikuntaneuvontakäytänteet eivät muutu hetkessä (23). Minna Aittasalo, TtT, ft erikoistutkija, dosentti UKK-instituutti TUNNUSPIIRRE VASTAVUOROISUUS VUOROVAIKUTUKSELLISUUS TAVOITTEELLISUUS ASIAKASLÄHTÖISYYS SELITYS Sekä asiakas että ammattilainen ymmärtävät oman roolinsa prosessissa. Ammattilaisen tehtävänä on huolehtia prosessin etenemisestä ja sisällöstä. Asiakas vie prosessia eteenpäin omilla kysymyksillään, huomioillaan ja kokemuksillaan. Ammattilaisella on taito kuunnella ja luoda neuvontatilanteeseen sellainen ilmapiiri, jossa asiakkaan on helppo ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan. Asiakkaalla on kysymys tai ongelma, johon ammattilainen auttaa häntä itse löytämään ratkaisuja porrastettujen tavoitteiden kautta. Ratkaisujen etsimisen lähtökohtana ovat asiakkaan tarpeet ja näkemykset eikä se, mitä ammattilainen haluaa tai toivoo. Lisää liikuntaneuvonnan tietoa ja työkaluja: Liikuntaneuvonnan perusteita ja välineitä verkkokoulutus Liikuntaneuvontaa sairaille ja liikuntarajoitteisille verkkokoulutus Työkirja liikuntaneuvonnan kehittämiseksi www. ukkinstituutti.fi/filebank/859-liikkumisreseptin_ ohjekirja.pdf Ammattilaisen tukimateriaalit epäröijien, aikojien ja toimijoiden liikuntaneuvontaan (Ajatus alkuun, Jospa kokeilisit, Liikkuminen tavaksi) www. ukkinstituutti.fi/verkkokauppa/selaa_aiheittain/ lehtiset_-_kortit_-_julisteet Taulukko 1. Neuvonnan tunnuspiirteitä (Nupponen 1998). Fysioterapia

7 artikkeli Lähteet: Ymmärtävätkö neuvottava ja ammattilainen liikuntakäyttäytymisen samalla tavoin? (1) Husu P, Suni J, Vähä-Ypyä H ym.: Suomalaisten aikuisten kiihtyvyysmittarilla mitattu fyysinen aktiivisuus ja liikkumattomuus. Suomen Lääkärilehti 2014:69: (2) Biswas A, Oh PI, Faulkner GE et al.: Sedentary time and its association with risk for disease incidence, mortality, and hospitalization in adults: a systematic review and meta-analysis. Annals Internal Medicine 2015:162: (3) Savola E, Koskinen-Ollonqvist P: Terveyden edistäminen esimerkein. Käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 3/2005. Helsinki: Terveyden edistämisen keskus ry, (4) Nupponen R, Aarva P, Laitakari J ym.: Terveyskasvatuksen taustakäsitykset ja vaikuttavuuden tutkiminen. Terveyskasvatuksen vuosikirja 1991: (5) Nupponen R: What is counseling all about basics in the counseling of health-related physical activity. Patient Education and Counseling 1998:33:S61 - S67. (6) Suni J, Husu P, Aittasalo M: Liikunta on osa liikkumista paikallaanolon määritelmää täsmennetään parhaillaan. Liikunta & Tiede 2014:51: (7) Buckley JP, Hedge A, Yates T et al.: The sedentary office: a growing case for change towards better health and productivity. Expert statment commisioned by Public Health England and the Active Working Community Interest Company. British Journal of Sports Medicine 2015:0:1-6. (8) Michie S, Johnston M, Francis J et al.: From theory to intervention: mapping theoretically derives behavioural determinants to behaviour change techniques. Applied Psychology 2008:57: (9) Haukkala A, Hankonen N, Konttinen H: Sosiaalipsykologia terveyskäyttäytymisen tutkimuksessa. Psykologia 2012:47: (10) Laitakari J: Terveyskasvatuksen suunnittelu. Vammala: Sairaanhoitajien koulutussäätiö 1989, 3. painos. (11) Schwarzer R: Modeling health behavior change: How to predict and modify the adoption and mantenance of health behaviors. Applied Psychology: An international review 2008:57:1-29. (12) Estabrooks PA, Glasgow RE, Dzewaltowski DA: Physical activity promotion through primary care. JAMA 2003:289: (13) Aittasalo M, Miilunpalo S, Kukkonen-Harjula K et al.: A randomized intervention of physical activity promotion and patient self-monitoring in primary health care. Preventive Medicine 2006:42: (14) Michie S, van Stralen MM, West R: The behaviour change wheel: A new method for characterizing and designing behavior change interventions. Implementation Science 2011:6:42. (15) Michie S, Richardson M, Johnston M et al.: The behavior change technique taxonomy (v1) of 93 hierarchially clustered techniques: Building an international consensus for the reporting of behavior change interventions. Annals of Behavioral Medicine 2013:46: (16) Michie S, Abraham C, Whittington C et al.: Effective techniques in healthy eating and physical activity interventions: A meta-regression. Health Psychology 2009:28: (17) STM (Sosiaali- ja terveysministeriö). Muutosta liikkeellä! - Valtakunnallinen yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja: 2013:10. (18) STM (Sosiaali- ja terveysministeriö). Istu vähemmän voi paremmin! Kansalliset suositukset istumisen vähentämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä: URN:ISBN: (19) Rautio M: Terveyden edistämisen koulutus sosiaali- ja terveysalalla. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006: &name=dlfe-3510.pdf (20) Segercranz T: Terveysliikunnan ammatillisen opetuksen kehittäminen ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakoulutuksessa ja yliopistokoulutuksessa. Terveyden edistämisen keskus ry (21) Tiihonen A, Lukka S: Terveysliikunnan opetuksen kehittämishaasteet. Sosiaali- ja terveysministeriö (22) Aittasalo M. Promoting physical activity with selected personal approaches in primary health care - feasibility, effectiveness and an example of nationwide dissemination. Dissertation, University of Jyväskylä (23) Aittasalo M, Toropainen E, Kukkonen-Harjula K ym.: Liikuntaneuvonnan kehittäminen terveyskeskuksissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2016:52: Fysioterapia

8 Summary Effective exercise counselling for adults challenges and solutions The characteristics of exercise counselling are reciprocity, interactivity, a goal-oriented approach and customer-orientation. The objective is to strengthen an individual s ability to change his or her exercise behaviour in a healthier direction. Theories associated with behaviour help to plan and implement exercise counselling so as to maximise its effectiveness. Demonstrating the effectiveness of exercise counselling is important for many parties. However, this involves research challenges, such as inadequate description of the contents of counselling and inconsistent terminology. To remedy shortcomings, a set of terms has been devised for research use. This makes it easier to assess the effectiveness of change methods included in the counselling. In the first research review that applied these terms, the most effective change methods? in exercise behaviour proved to be the self-assessment of exercising, the setting of goals, the giving of feedback and the monitoring of implementation. The characteristics of exercise counselling are not always realised in health care. Development work is therefore needed. However, this work must be systematic and sustained because the practices of exercise counselling do not change in an instant. Minna Aittasalo, D.Sc., PT Adjunct Professor, Senior Researcher The UKK Institute for Health Promotion Research, Tampere, Finland minna.aittasalo@uta.fi S.O.T Lepo-ortoosi UUTUUS! S.O.T on lepo-ortoosi joka on tarkoitettu spastisen tai pareettisen käden liikkuvuuden ylläpitämiseen tai lisäämiseen. Ortoosi on linjakas ja kevyt sekä ulkonäöltään modernin näköinen. S.O.T:ssa on alumiininen runko, jonka ansiosta sitä voidaan hienosäätää haluttuun asentoon. Haluatko tietää lisää? Ota yhteyttä asiakaspalveluumme tai info@camp.fi Fysioterapia